Postpojat

Kuvittelitko, että rahapelaaminen on vain mummojen ja pappojen eläkeharrastus? VÄÄRIN. Suurin rahankäyttäjä veikkauksen peleissä on keski-ikäinen mies. Miesten pelaaminen aiheuttaa eniten ongelmia miehille itselleen ja miehen läheisille, mutta mistä pelaaminen johtuu? Ja miksi peliautomaatteja pitää olla joka kaupassa? Ehkäisevän päihdetyö EHYT Ry:n historioitsija Maria ja sosiologi Eija kertovat koska rahapelaamista tuli näin laaja ilmiö. Yhdessä sukellamme syvälle miehenä olemisen kysymykseen. Mikä saa miehet ottamaan rahan kanssa riskejä?

Väkivaltajaksojen toisessa episodissa Miika Mehmet paljastaa järjestäytyneen rikollisuuden henkilökohtaisen todellisuuden. Petri Salakka kuvaa kuinka jengin hiearkia, koodisto, motivoiva yhteisöllisyys ja jäsenten erilaiset roolit mahdollistavat sen maailman, jossa hyvää tarkoittavat ihmiset voivat päätyä tekemään pahoja asioita. Irti päästäminen on mahdollista, mutta se ei ole helppoa.

Helsinki Mission Aggredi -hanke auttaa miehiä, jotka kärsivät väkivallasta. Vastaava työntekijä Petri Salakka pureutuu syvällisesti väkivallan tabuihin. Väkivalta on vaiettu asia, vaikka monet kokevat ja tekevät sitä jatkuvasti. Väkivallan tekemiselle etsitään aina syitä yksilön ulkopuolelta, mutta Petri Salakka kääntää asetelman ympäri ja kysyy "MIksi mies ei löisi?" Cannonballs -moottoripyöräjengin entinen jäsen Miika Mehmet on kokenut elämässään paljon väkivaltaa. Hän on irrottautunut rikollisesta menneisyydestään ja auttaa nykyisin muita samassa tilanteessa olevia. Hän tietää minkälaiset inhimillisen elämän puutteet synnyttävät väkivaltaa.

Miessakkien Joonas paljastaa miesten auttamisen suurimman ongelman. Palvelujärjestelmää ei ole tehty nykymiehiä varten, jotka olisivat valmis auttamaan itseään omalla tavallaan. Palvelut on rakennettu yhteiskuntaa varten, jossa miehen elämän ongelmista ei puhuta. Samalla maaseudun miehet ja kaupunkien miehet kärsivät alueellisesta eriarvoitumisesta, kun kaupunkien palvelut ovat paremmalla tasolla.

Toisen kauden ensimmäisessä vappujaksossa Postpojat antavat järjestöille äänen. Miessakit auttaa eronneita, yksinäitä, väkivaltaa käyttäneitä ja väkivaltaa kokeneita, isiä, sinkkuja ja masentuneita miehiä. Miessakkit kertovat kaupunkilaisten ja maaseudulla asuvien miesten eroista ja miesten ongelmia koskevista myyteistä. Miehet ei ole tuppisuita eikä kylmiä vaan miessakkien toimnnan miehistä piirtyy monipuolinen ja herkkä kuva.

Itsenäisyyspäivänä puhutaan Suomen menestyksestä mutta uudet suomalaiset miehet ovat myös hyviä epäonnistujia. Suosikki-lehden entinen päätoimittajan, tietokirjailijan ja Stand-up -koomikon mielestä epäonnistuminen on opetuksista merkittävin. Epäonnistumisen tunnetta on elämässä mahdotonta välttää ja siksi siihen on suhtauduttava rakentavasti. Se on usein helpommin sanottu kuin tehty. Ville kertoo kauniisti miten hän määrittelee menestyksen. Standupin stadionkeikka ei ole hänelle menestyksen mittapuu. Tässä postpojat on samaa mieltä. Postpojat

Tumma, pitkä ja komea - onko sillä mitään väliä? Terhillä on ollut paljon toiveita romanttisille ja seksuaalisille kumppaneilleen. Love Islandissa puhutaan miehistä, jotka ovat "good on paper" eli joiden taustatekijät, kuten ulkonäkö ja oletukset luonteesta ovat kunnossa.  Silti Terhiä miellyttävät taustatekijät eivät ole auttaneet Terhiä löytämään sopivaa miestä ja ehkä se ei ole lopulta edes tärkeää. "Good on paper" saattaa Terhin mukaan kertoa enemmän omasta tavasta ajatella miehiä mallien mukaan, jotka on opittu lapsuudessa. Postpojat syventyvät jaksossa hyvän ja haluttavan miehen kriteereihin 35-vuotiaan Terhin avulla. Terhi johdattaa postpojat miettimään tarvitaanko kumppanille asetettuja kriteerejä mihinkään?

Kaksi kolmesta syrjäytyneestä on miehiä. Miehet kuolevat nuorempina, kouluttautuvat vähemmän ja joutuvat menemään armeijaan. Mitä tälle kaikelle voi tehdä?

Jatkuvasti harvempi mies pääsee tai ryhtyy isäksi. Samalla isyys säilyy ainutkertaisena miesten mahdollisuutena löytää merkitystä postmodernissa maailmassa. Postpojat kertovat tarinoita isistään ja herkistyvät huomaamaan, että isyys ei ole helppoa. Isänä oleminen voi mennä päin helvettiä, mutta se ei tarkoita, että isänä pitäisi olla superihminen tai suorittaja. Tavallinen isä riittää.

Eppu hiillostaa Juliusta. Julius ei ole sinut kolmikymppisyytensä kanssa. Epun mielestä Julius ei myönnä elämässä tapahtuneiden muutosten yhteyttä ikäkriisiin. Julius näyttää olevan liukkaampi kuin lipeäkala kun hän väistelee kysymyksiä ja saa Epun epäilemään päivänsankaria johdon konsultiksi. Eppu toivoo avukseen Maaret Kalliota, joka auttaisi kolmekymppisen sielunelämän avaamisessa. Olut saattaa auttaa.

Postpoikia on piinattu pienestä pitäen pakonomaisella tarpeella löytää itselle sopiva harrastus, kaverit, kumppani ja työ. Fetissiin osallistuu vanhemmat, opettajat, media, kaverit ja netissä höpisevät konsultit. Jokaista valintaa pakotetaan peilaamaan kuvitteelliseen kuvaan minusta: olenko minä sosiologi, kauppatieteilijä, perhe-ihminen, yksineläjä, käytännön- vai teoriaihminen, lähetyssaarnaaja vai reverse cowgirl. Meidän vanhemmat pääsivät vähemmällä, kun heiltä edellytettiin vain menestymistä. Jos munasi, pystyi aina syyttämään olosuhteita. Nyt ainoa mahdollisuus on syyttää itseä ja siitä seuraa paljon paskaa.

Postpojat hyökkäävät stereotypian kimppuun. Loppuuko miehen kiinnostus seksin harrastamisen jälkeen? Eppu palaa varhaisnuoruuteensa ja tunnistaa seksin helppouden ja sen etsimiseen liittyvän jännityksen. Onko miehille tyypillistä etsiä jännitystä vai seksiä? Kannattaako tutustumisessa pantata seksiä jos motiivi on pitkä parisuhde? Uuvuttava yleistäminen saa Kallion kadulta pikatuomion.

Ensimmäisessä jaksossa Epulla ja Juliuksella on vaikeuksia määritellä itseään. Ovatko he muka hyviä äijä? Jostain he löytävät nolot opiskeluvuosien kokemukset ja lopulta valmistumisen tutkintoon, josta saa oppiarvon: ekonomi ja sosiologi. Saiko koulutuksesta tutkinnon lisäksi myös identiteetin ja maailmankuvan. Miten naiset liittyvät tähän kaikkeen?