Podcasts about inarissa

Korjaus lähetyksessä kerrottuun uutiseen saamelaiskäräjävaaleista: Kerroimme virheellisesti, että äänestys alkoi maanantaina. Oikea tieto on, että vaaliasiakirjat postitettiin äänioikeutetuille maanantaina. Heillä on aikaa äänestää eli palauttaa asiakirjat niin, että ne ovat perillä Inarissa viimeistään heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

Korjaus lähetyksessä kerrottuun uutiseen saamelaiskäräjävaaleista: Kerroimme virheellisesti, että äänestys alkoi maanantaina. Oikea tieto on, että vaaliasiakirjat postitettiin äänioikeutetuille maanantaina. Heillä on aikaa äänestää eli palauttaa asiakirjat niin, että ne ovat perillä Inarissa viimeistään heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

Korjaus lähetyksessä kerrottuun uutiseen saamelaiskäräjävaaleista: Kerroimme virheellisesti, että äänestys alkoi maanantaina. Oikea tieto on, että vaaliasiakirjat postitettiin äänioikeutetuille maanantaina. Heillä on aikaa äänestää eli palauttaa asiakirjat niin, että ne ovat perillä Inarissa viimeistään heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

Korjaus lähetyksessä kerrottuun uutiseen saamelaiskäräjävaaleista: Kerroimme virheellisesti, että äänestys alkoi maanantaina. Oikea tieto on, että vaaliasiakirjat postitettiin äänioikeutetuille maanantaina. Heillä on aikaa äänestää eli palauttaa asiakirjat niin, että ne ovat perillä Inarissa viimeistään heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

Korjaus lähetyksessä kerrottuun uutiseen saamelaiskäräjävaaleista: Kerroimme virheellisesti, että äänestys alkoi maanantaina. Oikea tieto on, että vaaliasiakirjat postitettiin äänioikeutetuille maanantaina. Heillä on aikaa äänestää eli palauttaa asiakirjat niin, että ne ovat perillä Inarissa viimeistään heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

Saamelaisten ja romanien Gula mu - hunnela maan 2 -kulttuurifoorumi järjestettiin Inarissa 12.-15. lokakuuta. Tapaamisessa käytiin keskustelua kahden vähemmistön välillä, kuultiin musiikkia, runoja ja mm. vierailtiin Jäniskosken luonnonmaisemassa. Kauhavalainen Jenita Stenroth toteaa, että samankaltaisuus yllätti ja ilmeni monin tavoin. Kaupunkisaamelaisuuden läänintaiteilija Milja Guttorm kertoo, että eräs kiinnostava tapahtumassa tehty avaus on sopiminen konkreettisen yhteistyön aloittamisesta. Romano miritsin toimittaa Jaakko Laakso.

PopuLappi-podcastin 14. osassa pysähdymme Inarissa tapaamassa pohjoissaamelaista räppäriä Áilu Vallea, joka on urallaan julkaissut kolme soololevyä sekä keikkaillut Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa myöten. Lisäksi Valle kuuluu inarilais- ja ivalolaislähtöisten räppäreiden muodostamaan 998-kollektiiviin. Kotiseutunsa viboista ammentava taiteilija valottaa polkua, joka johti hänen räp-ilmaisunsa syntyyn. Filosofisella otteella luontoyhteyttä pohtiva, kantaa ottava, kapitalismikriittinen ja alkuperäiskansojen näkemyksiä taiturimaisella riimi-iloittelulla liputtava Valle kertoo, kuinka räppäämällä tehdään esimerkiksi akateemista tutkimusta

Kuten juttusarjassa on aiemmin nähty, on Inarissa vaikuttanut 2000-luvun alusta saakka vahva rap-muusikoiden keskittymä. Yksi ensimmäisistä seudun räppäreistä oli Aslak Uula Länsman aka AZIS the Bieggaváibmu, joka aloitti uransa 2000-luvun taitteessa Ratsumiehet-ryhmässä. Ryhmään kuuluivat hänen lisäkseen Edorf, Amoc, Zippo (nyk. JP Ovela) ja kolmihenkinen Ambassa-kokoonpano. Pientä hiljaiseloa viettänyt Azis julkaisee loppuvuodesta uuden levyn. Levyllä räpätään poromiehenä olemisesta ja rakennetaan modernia saamelaista maailmankuvaa. Azikselle rap on usein eräänlaista yhteisön terapiaa, jonka avulla vahvistetaan itsetuntoa ja tuetaan esimerkiksi saamen kielen oppimista.

Keittiömestari Heikki Nikula ei ollut lapsena ruoan perään. Kalastajaukki sai pojan maistamaan kuitenkin suolakalaa – muuten ei ollut asiaa verkoille. Krantusta pojasta kasvoi innokas kalastaja, matkailuyrittäjä ja keittiömestari, joka tuo paikalliset raaka-aineet keskiöön ravintola Aanarissa Inarissa. Saamelaisesta perinteestä ammentava moderni ruoka on nostanut Aanaarin toistuvasti Suomen parhaimpien ravintoloiden listauksiin. Muusikoksikin kouluttautuneen Nikulan mukaan työ on parhaimmillaan kuin bändisoittamista, jossa sijaa jää myös improvisaatiolle. Anna Nevalainen tapasi Heikki Nikulan ravintolasalin puolella Inarissa.

Raatimme selvittää seuraavat asiat: Inarissa turistit leikkivät selviytymistä ja Rovaniemellä löydettiin viemärivedestä amfetamiinia, missä olit kun hallitus kaatui? Vaalianalyysimme pääsee käyntiin kunnolla Kun uutispäällikkö Taru Salo selittää mistä näissä vaaleissa on oikeasti Lapissa kyse.

Korusuunnittelija Tytti Bräysy ikuistaa Lapin luontoa koruihin ja valokuviin. Inariin asettuneen oululaisen päivät kuluvat sotkuisissa merkeissä työpajalla tai kuvausretkillä karun kauniissa maisemissa. Polku mainosalalta korusuunnittelijaksi on vaatinut tilaisuuksiin tarttumista ja sattumiin luottamista. Paljosta käy kiittäminen myös pientä korpiorvokkia. Tytti Bräysyn tapasi Inarissa toimittaja Anna Nevalainen.

Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi on maailmankansalainen Lapista. Hän on ehdolla eurovaaleissa 2019. Arkadian rappusilla -podcastin neljännessä jaksossa keskustellaan Mikkelin poliittisesta urasta, ehdokkuudesta Eeva-lehden Vuoden seksikkäin mies -äänestyksessä, nuoruuden kokemuksista poronhoidon parissa Inarissa ja rakkaudesta luontoon ja corgi-koiriin. Kuulemme myös, mikä on hänen suosikkijääkiekkojoukkue.

Kulttuurityöntekijä Anna Lumikivi halusi pienenä rokkitähdeksi ja merimieheksi. Musiikkihaaveet toteutuivat aikuisiällä koltansaamen kautta. Kielen takaisinottoon rohkaisi kotikylässä yllättänyt Amorin osuma. Nyt Lumikivi opettelee ja elvyttää uhanalaisen koltansaamen katoavia murteita musiikin avulla. Pioneerityötä tekevän muusikon sielu lepää suvun lohiapajilla, Jäämeren rannalla. Toimittaja Anna Nevalainen tapasi Anna Lumikiven Keväjärven kylässä Inarissa.

Kevätpäiväntasaus oli pari päivää sitten ja tästä eteenpäin mennään kolme kuukautta aina vain pidempää päivää kohti. EIkös se ollut Kake Randelin kun lauloi aikanaan: “On pakko painaa pitkää päivää…”? Kevät on lintukotomme maantieteellisestä sijainnista ja pituudesta johtuen pikkuisen eri vaiheessa eri kohdissa maassamme. Juuri nyt Inarissa eletään ihan täyttä talvea, lunta on maassa ja on sitä myös katoillakin. Ja vielä pitkään. Samaan aikaan Hangossa staijataan muuttolintuja täyttä häkää. Haahkat, hanhet ja joutsenet ovat jo saapuneet, muuttohaukka ja ristisorsa on nähty ja tuhatmäärin kalalokkeja laskettu. Karhut nukkuvat vielä Kuhmon saloilla, mutta Korkeasaaren kontiot nousivat jo viikkoja sitten ilakoimaan vankeudessaan. Eteläisessä osassa maata asuva, verbaalisesti lahjakas ystäväni, sanoi loka-maaliskuun välisen yön olevan nyt ohi. Ja että kohta kuulemma helpottaa. Kiitos tästä tiedosta. Inhoan itse yli kaiken Etelä-Suomen “mukatalvea”. Sitä 4-5 kuukautta pitkää, pimeää, märkää, kylmää ja tuulista ajanjaksoa. Mainitsinko jo pimeän? Ja jätän nyt suosiolla mainitsematta maahamme laskeutuneen ennenkaikkea sosiaalisessa mediassa mellastavan henkisen ydintalven, joka syö miestä niin talossa kuin puutarhassa. Onneksi edes tammikuun lopulle sijoittunut reilun viikon “oikea talvi” loi hieman lohtua, aurinkoisine pakkaspäivineen. Tekemäni vertaisgallupin mukaan en ole keväisessä ahdistuksessani yksin. Moni kanssatallaajani näkee talven jälkeisen maailman rumanharmaana, kylmänä ja pölyisenä. Katupöly, jos mikä, käy ainakin taajamassa asuvan ihmisen sananmukaisesti hengenpäälle. Valon määrän lisääntyminen ei sekään ole hyvästä. Mitä enemmän valoa, sitä paremmin näkee kaiken rumuuden. Se voi oikeasti olla mielenterveydelle pahasta. Ja ehkä se on osasyy siihen henkiseen ydintalveen, jonka jätän edelleen suosiolla mainitsematta. Mutta. Ystävät. Kuulkaas kun Blomis kertoo mitä sitten on luvassa. Nimittäin ei aikaakaan niin voi kauhistus. Maasta alkaa tunkea kaikenlaista vihreää. Ja muuta värikästä. Ensimmäinen leskenlehti sulattaa keltaisuudellaan ihmisen sielun kuolemanharmaasta ydintalvesta takaisin lämpimän sävyjen puolelle. Rantametsän sinivuokkopelto saa ihmiseksi kutsuttavan nisäkkään feromonit suorastaan ruiskuamaan kevään ilosanomaa. Ja jos oman elämänsä alfauros olisi vielä potentiaalisessa lisääntymisiässä, nyt olisi oikea aika ruveta hommiin. Itse olen oman osani alfana ja laumanjohtajana jo tehnyt. Voi elämän kevät! On muuten siinäkin sanonta. Mitä lie tarkoittaa? Todennäköisesti se on radioilmaisuun kehitetty versio siitä toisesta, kevät -johdannaisesta sanonnasta, jota en siis saa radiossa sanoa. Koska mielensäpahoittajat. Vai voisiko se viitata kuitenkin kevään mukanaan tuomaan uuteen elämään? Olkoon niin. Voi elämän kevät. Nythän minnuu melkein laulattaa. Mutta rakas kuulijani, ollos huoleton - Blomis laulamatta on. On siis kevät, kuljen Vantaanjoenrantaa, huuli ei lennä, mutta jalat ehkä kantaa Kevät, astun koirankakkakasaan väristyksen koin, eikö muuta olis antaa Kevät! Hei neiti kevät, sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hullu paniin peliin koko elämän... Koska se on mun luonto.

Mitä yhteistä on romaneilla ja saamelaisilla tarinoilla ja myyteillä ja miksi niiden siirtäminen seuraaville sukupolville on tärkeätä? Tätä pohtivat romanit ja saamelaiset Inarissa järjestetyssä koulutustilaisuudessa. Siitä kuullaan Romano miritsissä ja uutisia ohjelmassa lukee romaniksi Miriam Schwartz. Romano miritsin toimittaa Tuovi Putkonen