Blomiksen luonto

Lapinpöllö, kuningaskalastaja, merikotka, varis, mandariinisorsa, virtavästäräkki, ihan tavallinen varpunen, viiksitimali, tiaiset, tikat ja töpökääpiötypäkkö. Kaikki nämä linnut ja monet muut luontokappaleet ovat seikkailleet melkein kymmenen vuoden aikana satunnaisen luontomiehemme mukana ja kuuntelijoiden ilona viikottain Radio Suomen radioaalloilla. Tarinoihin liittyneet kuvat - reilut 1500 kpl - ovat ilahduttaneet sosiaalisen median kanavilla Facebookissa ja Instagramissa. Mutta nyt se on loppu. Kaikella on aikansa ja Blomiksen luonto siirtyy arkistojen aarteeksi. Blomis kiittää kaikista saamistaan palautteista ja ideoista näinä vuosina ja toivottaa kuuntelijoilleen uutta uljasta vuotta 2025 ja antoisia luontohetkiä ja -retkiä ja muistuttaa vielä että kaikki yli 200 jaksoa on edelleen kuultavissa Yle Areenassa.

Satunnainen luontomiehemme on ihmetellyt viittä asiaa. Ja vielä kolmeen eri kertaan. Jollain tapaa ainakin kaksi niistä kytkeytyy luontoon. Aiheeseen liittyvät ainakin norsu, liito-orava, leijona, ahma, sarvikuono ja avoimuus uusille kokemuksille. Jos tuntuu oudolta, se ei ole mikään ihme koska tämä sekoitus on (melko) outo.

Olipa kerran undulaatti nimeltään Kalle, joka karkasi omistajaltaan. Kalle lenteli sinne tänne ja päätyi lopulta eräälle parvekkeelle laskeutuen tuolille. Perheyksikön äitihenkilö huomasi sinisen linnun, ilmoitti siitä pojalleen, joka nappasi nokkelanapokkelana pesuvadin ja laittoi sen linnun päälle ja kantoi tuolin, pesuvadin ja linnun sisälle. Siitä alkoi erään pikkujussin lemmikkiharrastus papukaijojen ihmeellisessä maailmassa. Tuo pikkujussi oli tietysti oma satunnainen luontomiehemme Blomis, joka on ehtinyt elämänsä aikana omistaa myös pari kissaa. Vai omistivatko kissat Blomiksen?

Mielikuvitus on vahva väline. Sen avulla voi luoda maailmoja ja kertoa tarinoita laidasta laitaan. Satunnainen luontomiehemme on lyöttäytynyt mukaan erikoisjoukkoihin aseenaan verbaalinen mielikuvituksensa. Kaukopartio, Tassupartio, Valaspartio ja Meripartio voisivat olla erikoisjoukkojen nimiä, ainakin jos kysyy tarinankertojaltamme. Hypätään seikkailukertomuksen vietäväksi ja ihmetellään tapahtunutta muutaman minuutin kuluttua. Go Blomis go!

Satunnainen luontomies Blomis on pahasti marraskuisissa tunnelmissa. Jotenkin kaikki tuntuu raskaalta ja pimeältä. Siihen vielä kun lisätään Bakun kokous joka painoi päälle usean viikon ajan, niin ei edes joulun lähestyminen tunnu tuovan valon pilkahdusta synkkyyteen. Ei kuitenkaan vajota ahdistuksen alhoon vaan yritetään vielä kaikki yhdessä. Koska jos inehmolla on edes aavistus pilkettä silmäkulmassa on myös olemassa toivoa. Ja toivoa kannattaa aina.

Onko Blomis aloittanut hanurinsoiton opiskelun vai mistä on kyse? Ettei vain olisi jälleen kerran tarkoitus johdattaa kuulijaansa harhaan epämääräisellä otsikoinnilla.

Onko Blomis nähnyt vihdoinkin töpökääpiötypäkön? Mututuntumalla vaikuttaisi siltä ettei, mutta innoissaan satunnainen luontoukkelimme taas vaikuttaa olevan. Höpöttelee jostain listasta, jonka julkaisua on odotettu pitkään maassamme. Ei kai sentään Tiit… No ei todellakaan se kuuluisa Supon kassakaapin lista, vaan tarjolla on ihan vaan leikkisää sananhelinää ja silmänlumetta muutaman minuutin verran. Mukana tämänkertaisessa sepitteellisessä seikkailukertomuksessa ovat myös päristäjäherttu, rusovatsamarjukka ja töpöliputtaja. Tuu kuulolle....

Tapahtuipa taannoin eräällä pohjoisen joella eriskummallinen sattuma. Metsätyökone ajoi työhommissaan harvinaisen jokihelmisimpukkajoukkion yli. Ajoi monta kertaa. Niin monta, että monta raakkua tuhoutui. Tosi monta. Yhden tuollaisen rauhoitetun simpukan ohjeellinen korvausarvo on 589 euroa. Silloin, juttua uutisoitaessa, puhuttiin jopa miljoonakorvauksista ja jopa ministeri vaati vastuullisia tahoja maksumiehiksi. Jokohan maksut on hoidettu, kysyy BL:n kuuntelija Anttolasta. Suomen lainsäädännössä on rauhoitetuille eläimille määritelty ohjeelliset korvaushinnat. Tapauksia, joissa luontoa tarkoitushakuisesti tuhonnut henkilö olisi joutunut maksamaan korvauksia ei ole kovinkaan paljoa vaikka tapauksia saattaisi olla vaikka ja miten. Satunnainen luontomiehemme on aavistuksen tuohtuneena pohtinut tätäkin tapausta.

Luontomiehemme on tällä viikolla onnellisessa olotilassa. Mistä oikein on kyse? Onko jotain erityistä tapahtunut? Onko Blomis voittanut lotossa tai nähnyt töpökääpiötypäkön? Ehei sentään. Hän on vain kävellyt kaupunkiluonnossa aamuvarhain aistein avoimin ja nauttinut luonnosta saatavia onnea tuottavia pikkuisia juttuja. Siis tehnyt havaintoja. Oletko sinä koskaan löytänyt neliapilaa tai kokenut luontojutuista onnentunteita?

Onkohan Blomiksen vallannut matkakuume, kun selailee luontomatkoja tarjoavien matkajärjestäjien nettisivuja? Kaikki kohteet vaikuttavat olevan tosi kaukana ja tarve olisi lentää tuhansia kilometrejä päästäkseen ihailemaan vaikkapa seeproja. Satunnainen luontomatkamiehemme on ehtinyt jo käydä monessakin telkkarin luonto-ohjelmista tutussa paikassa, mutta lähtisikö tänä päivänä haavematkalleen, jos ei tarvitsisi välittää mistään rajoitteista. Ja mikä se kohde olisi, jos näin pääsisi käymään? Oletko sinä käynyt safarilla bongaamassa kissapetoja tai jäätikön reunalla kävelevää jääkarhua? Lähtisitkö Blomiksen matkaan Costa Rican sademetsään?

Onko luonto kamala niinkuin sarjakuvassa väitetään ja kiroileeko siili oikeasti? Sarjakuvissa seikkailee melkoinen joukkio luontoa ainakin ohuesti sivuavia otuksia, osa ihan oikeiden luontokappaleiden kaltaisia ja osa taasen enemmän mielikuvitusmaailmasta peräisin olevia. Blomis oppi lukemaan Aku Ankan myötävaikutuksella ja tuohon sarjakuvaan tutustuttuaan luontomiehemme mieli oli avoin sarjiksien ihmeelliseen maailmaan. Luetko sinä sarjakuvia vai pidätkö niitä kenties ihan “lastenjuttuna”?

Satunnainen luontomiehemme heräsi lokakuun alussa karvaaseen pettymyksen tunteeseen. Nimittäin eräs eläinlaji on poistumassa Suomesta ja Blomis ei ole sitä käynyt katsomassa, saati ottamassa siitä kuvaa. Ja kuten kaikki tietävät, ottamaton kuva on ikuisesti poissa. Kuusi vuotta siihen olisi ollut aikaa, mutta senkin ajan mainittu henkilö käytti ihan johonkin muuhun ja nyt hiekka tiimalasissa on valumassa loppuun tämän lajin havaitsemisen kannalta. Onneksi elämä jatkuu, mutta aina se ottamaton kuva harmittaa ja näkemätön laji kismittää. Ettei vaan tulisi uniin saakka tämäkin. Oletko sinä nähnyt isopandan eläintarhassa tai jopa livenä luonnossa?

Mitä eroa on Kertulla ja Pirkolla? Ja tunteeko Blomis oikeasti isopirkon ja siskonsa pikkupiken? Että mitenkä? Suomalaisessa luonnossa kulkee yli 60 (kuusikymmentä) erilaista pirkkoa ja satunnainen luontomiehemme on täysin niiden lumoissa, ainakin kesäaikaan. Ja näin syksyllä pirkkoja voi muistella ja hyräillä vanhaa lastenlaulua, jossa lennätetään leppäkerttua ison kiven juureen. Näin juuri on tehnyt tällä viikolla pirkkobongarimme Blomis.

Satunnainen luontomies on taasen pohtinut luontosuhteemme erityisyyttä ja miten se heijastuukaan siihen todellisuuteen jossa elämme. Viime aikoina olemme saaneet kuulla, nähdä ja lukea lukuisista luonnon turmelemiseen johtaneista toimenpiteistä, jotka on pyritty selittämään yksittäistapauksiksi ja valitettaviksi vahingoiksi. Onko luonnolla mitään mahdollisuutta pärjätä eurojen julmassa puristuksessa? Kas tätä dilemmaa käsitellään tällä kertaa luontopainotteisessa viikkotarinassa nimeltään Blomiksen luonto.

Oman elämänsä haisunahikas, satunnainen luontomiehemme on ulkoistanut itsensä lomalle välimerellisiin maisemiin, mutta vie silti meidät retkelle sienimetsään saakka. Onko hänellä sienikori matkassa vai mikä tuo vihreä on, jok' heebomme selässä keikkuu? Blomiksen luonteen tuntien, kyseessä lienee valokuvausvälineitä sisältävä reppu ja tarkoituksena on varmaan tälläkin kertaa kuvata jotain luonnollisesti. Pääsikö sienigalleriaan limanuljasta, hitutötterö vai perinteinen punainen kärpässieni, kas siinäpä kysymys johon vastaus löytynee kuuntelemalla viikon jakso Blomiksen luontoa. (jakso on uusinta v.2023 syyskuulta)

Haluaisitko olla joku eläin? Ryhdy therianiksi ja identifioidu vaikkapa norsuksi jos siltä tuntuu. Therianit ovat etenkin nuoria, jotka haluavat elää kuin rakastamansa eläin. Toiset ovat oman elämänsä norsuja ihan vain kotioloissa, kun taas toiset hankkivat norsupuvun ja kulkevat nelinkontin ainakin therian -tapahtumissa. Satunnainen luontomiehemme kiinnostui aiheesta ja mietti mikä eläin asuu hänen sisällään ja miksi juuri yksisarvinen. Onko Blomis turri, therian vai haluaisiko hän sittenkin thereminin itselleen? Mikä eläin sinä haluaisit olla? (kuvassa tekoälyn luoma ja Blomiksen maagisten editointitaitojen yhteistyönä syntynyt näkemys luontomiehestämme yksisarvisena)

Kaikki Games of Thronesinsa katsoneet muistanevat kolmisilmäisen korpin. Hyvä. Tuo korpimetsien kätköissä ennenwanhaan elellyt mustanpuhuva lintu - kaksisilmäisenä tosin - on monien uskomusten ja tarinoiden palvottu otus. Nykyihmiselle korppi on yksi niistä varsin älykkäistä ja oppimiskykyisistä varislinnuista, jonka äänivalikoimasta löytyy huikea määrä talenttia. Oma luontomiehemme Blomis on täysin lumoutunut korppien äärellä ennenkaikkea siksi, että niitä löytyy myös kaupunkiympäristöstä nykyisin. Ei tartte enää inehmon lähteä korpivaellukselle korpin nähdäkseen. Oletko sinä nähnyt korpin tai kuullut edes korpin klonksutusta?

Blomis on taas lueskellut lastenkirjoja ja selaillut levykaupan tarjontaa. Ei tosin yhtäaikaa, mutta kuitenkin lopputulemana on pohdiskelua muodonmuutoksen sietämättömästä ihmeellisyydestä. Satunnainen luontomiehemme leijuu omissa verbaalisissa ulottuvuuksissaan kukasta kukkaan kuin kaunis heleä perhonen. Oletko sinä muuten nähnyt tänä kesänä toukkia?

Mamban “Vielä on kesää jäljellä” kuuluu iskelmäralleihin joihin satunnainen luontomiehemme ei vapaaehtoisesti karaokessa tartu. Mutta tarttuiko hän vapaehtoisesti onkeen kesän aikana ja pulahtiko vapaaehtoisesti vesielementtiin? Blomis on palannut (pakotettuna) kesälaitumelta aikoen pakista luontoasioista vapaaehtoisesti vuoden loppuun saakka, säännöllisesti joka viikko.

Satunnainen luontomiehemme on tunnustuksellinen mies. Mutta onko hän myös marjanpoimija? Omien sanojensa mukaan satunnaisesti kyllä. Blomis on tällä kertaa pohtinut suomalaisen luonnon marjasatoa ja onnitellut itseään synnyttyään jokaisen oikeuksien luvattuun maahan. Musti- ja mansikoiden maailmassa ollaan tällä kertaa ja seuraava Blomiksen luonto on tarjolla vasta elokuun puolivälissä. Koska lomaakin on marjanpoimijamme pidettävä.

Blomis on kesän lapsi, vaikka onkin syntynyt lokakuun lopulla ollen horoskooppimerkiltään skorpioni. Millainen onkaan ihmisen poika, joka tähtikarttojen mukaan kulkee skorpionin taakka harteillaan? Onko sillä aikuisten oikeasti mitään väliä? Juhannuksen kunniaksi satunnainen luontomiehemme tutkii hieman asioita, jotka eivät ole biologialla saati muulla tieteellä selitettävissä. Mikä sinä olet horoskoopissa ja uskotko olevasi merkkisi kaltainen?

Satunnainen luontohenkilömme Blomis on kuljeskellut aamuyössä aistit avoimena ja nuuhkinut nenä pitkänä luonnon tuoksukarttaa. Ihmisoletettu ei saa omiin hajureseptoreihinsa samanlaisella tarkkuudella tuoksuja kuin esim. koiraoletettu, mutta pystyy silti tai juuri siitä syystä nauttimaan niistä pienistä hajujäljistä erittäin paljon. Mutta mikä tuoksu on eniten mieleen ja mikä hajuista tökkii? Ja onko sinulla lempituoksua suomalaisessa luonnossa?

Luontomiehemme tekee tänään tunnustuksen. Hän kertoo olleensa väärässä, mutta toivoo ettei väärässä olemisen ilosanomaa levitettäisi laajemmalti. Blomis on myös pohtinut Aku Ankan tekemiä ratkaisuja ja sitä miksei Matka Ixtlaniin ole hänelle enää suunnittelemisen arvoinen. Filosofista pohdintaako helteellä? Kenties. Kuuntele jos tohdit.

Blomikselta on eräs lintulaji karkuteillä. On ollut jo useamman vuoden ajan yksi vaikeimmista linnuista löytää suomalaisesta luonnosta. Eikä kyse ole edes mistään erityisen harvinaisesta lajista. Lintu sinänsä, jos sattuu näkökenttään on tunnistettavuudessaan ihan helpoimmasta päästä. Äänen kuullessaan saattaa inehmo suorastaan säikähtää, muttei sitä tarvitse pelätä. Fasaanista siis pakisee satunnainen luontomiehemme tänään. Oletko sinä nähnyt tuota Kiinasta peräisin olevaa maahamme riistalinnuksi tuotua upeaa lajia viimeaikoina?

Mitä yhteistä on saimaannorpalla ja lehtokurpalla? Entä kuikalla ja kirjosiepolla? Minne katosi härkälintu ja miksi kalasääski oli muuttanut? Miten tyyni on peilityyni? Pääsikö satunnainen luontomiehemme todistamaan aurinkomyrskyn mukanaan tuomaa revontulishowta? Kas siinäpä kysymyksiä, joihin saamme (ehkä) vastauksen tämän viikon Blomiksen luonnossa. Ja miten aikalahja liittyy aiheeseen?

“Senkin savijäkkärä””, saattaa tokaista kasviharrastaja huonolla hetkellä kaverilleen. “Itte oot vehnätankio”, voi kuulua vastaukseksi. Mutta onko toinen pahempi toistaan vai ovatko edellä mainitut suorastaan mairittelevia tokaisuja, sen voinee itse kukin omissa päissään päätellä. Blomis on saanut inspiraation Radio Suomen suuren “Kasvien kevät” -lähetyksen jälkeen tutkia kasvien nimiä ja kuvia, odotellen kevään edistymistä ja sitä että pääsisi kuvaamaan kasveja ihan läheltä. Koska se on sen luonto. Onko sinulla lempikasvia suomalaisessa luonnossa?

Niitä on maailmalla nelisen sataa lajia, Suomessa vain tai jopa 13. Niitä on mesikkoja, räikkiä, luuria, muuria, pipiloja, risuttajia, kukastajia, piispoja, kaivajia, seppiä ja kalastajia. Ja ne kaikki ovat lintuja, joita yhdistää väri. Ja se väri on punainen. Ainakin lajinimissä. Satunnainen luontovesselimme on ihmetellyt jälleen kerran maailman lintujen suomenkielisiä nimiä ja hihitellyt issekseen. Koska semmonen se on.

Satunnainen luontomies on vajonnut uneen. Vaikka onkin hereillä. Hän siis päiväuneksii. Unelmoinnin kohteena on luonnollisesti jokin vielä näkemätön luontokappale, jonka Blomis vimmatusti haluaisi nähdä. Unissaan voi nähdä melkein mitä vain, mutta voiko niistä kertoa muille, saati alkaa kerätä unissaan nähdyistä havainnoista pisteitä? Ja miten voisi todistaa bonganneensa unissaan jonkin erittäin harvinaisen linnun? Kuka uskoisi? Ja olisiko se BONGAUS? Oletko muuten sinä tehnyt luontohavaintoja unissasi?

Niitä on paljon. Ne tulevat aina keväällä ja kiljuvat oman aikansa. Toiset rakastavat niitä, toiset taas inhoavat sydämensä kyllyydestä. Mutta mitäs jos niitä ei olisi. Huomaisimmeko niiden puutteen? Näkyisikö se jollain tapaa luonnossa tai kaupunkiolosuhteissa? Olisiko elämämme erilaista niiden puuttuessa? Tyhmiä kysymyksiä, joihin ei ole kuin yksi oikea vastaus. Emme me halua niiden puuttuvan vaan iloitsemme niiden olemassaolosta. Tänään satunnainen luontomiehemme pakisee lokeista ja tiiroista. Ilmatilamme kesäisistä ilonlähteistä. Onko sinulla jokin suosikki lokkien ja tiirojen joukoissa?

Moni tuntee sokeritoukan ja banaanikärpäsen, mutta kuinka moni on niistä ottanut hyvän luontokuvan. Vai voisiko sitä edes pitää luontokuvana? Oma satunnainen luontomiehemme Blomis ei ole vastoin kaikki oletuksia ottanut yhtään kuvaa kummastakaan lajista. Tosi häröä. Entä millaista häröilyä voi aiheuttaa kotitaloudessa keittiökoisa tai paperitoukka? Kumpi on pahempi toistaan lukutoukka vai baarikärpänen ja miten ne muka liittyvät kodin pieniin - ei niin toivottuihin luontokappaleisiin. Kas siinäpä melkoinen kattaus kysymyksiä, joihin yritetään kaivaa vastinetta Blomiksen luonnon tämän viikon tarinassa.

Satunnainen luontomiehemme on ihan pääsiäistunnelmissa ja tarinat sen mukaisia. Mämmin voimalla hän runoilee eteemme mielikuvia ja tunnelmia pääsiäisestä eikä jätä muistelematta menneitä. Mikä on sinun pääsiäisen The Ykkösjuttu? Ruoka? Ulkoilu? Sukulaisten seurassa hengailu? Blomis tykkää noista kaikista, ehkä kuitenkin ruoka nousee ylitse muiden.

Blomis on heittäytynyt nostalgiseksi muistelemaan menneiden aikojen tv-sarjoja, joissa päätähtenä ei ollut ihminen vaan eläin. Oli hevosia, koiria, kenguruita ja delfiinejä. Niitä nyt ainakin ensimmäisenä tulee mieleen. Tänä päivänä netti on täynnä erilaisia eläinaiheisia videoita, kissavideot varmaan ihan ykkösenä - mutta menisikö tänään läpi joku tv-sarja, joka perustuisi vain ja ainoastaan jonkun eläimen seikkailuihin? Ja mikä olikaan sinun suosikkisi satunnaisen luontomiehemme tarinassa esiintyvistä eläinsankareista?

Blomiksella on mielessä kaikenmaailman räpättimet. Ei, ei siis ne pahvinpalaset joita hän ja kaltaisensa laittoivat pikkujussina fillariin tuottamaan melua. Luontoharrastuksen apuvälineistä on tällä kertaa puhe ja siitä tarvitseeko satunnainen luonnossa liikkuja muuta kuin innostuksen aiheeseen. Millaisen etulyöntiaseman lisävarustelusta saa suhteessa entiseen aikaan, jolloin luontoon mentiin vain avoimin mielin. Nyt mennään ulos luontoon apuvälineiden mahdollistamalla voimalla ja nähdään asioita aina vaan helpommin ja kalliimmalla. Halutessaan.

Satunnainen luontomiehemme on ihan kevättäpinöissään. Höpisee leivoksista ja hyypiöiden töyhtöistä. Ettei olisi vaan mennyt senat sakaisin kesän odotuksen kiihkossaan. Toivottavasti Blomiksen luonnon tämän viikon jaksossa tarjolla oleva verbaalinen tajunnanvirta ei hyydy jääpatoihin saati karahda kiville.

Lumihangella on erikoiset jäljet. Ihan kuin joku olisi laskenut mäkeä. Mutta eihän tuossa koskenrannalla nyt kukaan mäkeä voi laskea. Kyllä voi, jos olet saukkojen sukua. Aikamonelle luonnossa viihtyvälle saukon jäljet ovat ainoa merkki vesistöjen sukkelan lutraajan visiitistä paikalla. Itse vesinisäkkään näkeminen, saati kuvaaminen on varsinainen onnenpotku. Satunnainen luontomiehemme on kyllä saukon nähnyt, mutta vain vilahdukselta. Blomiksen suuri haave olisi päästä kuvaamaan saukko ihan kunnolla. Pitäähän sitä haaveita olla luontomiehellä. Ja vaikkei hän ole saukkoa koskaan villinä ja vapaana kunnolla kuvannutkaan, tarinaa tulee taas kerran ihan riittämiin.

Blomis on kuvannut kuuta, aurinkoa ja muita taivaankappaleita useaan otteeseen. Mutta yksi hänen astrokuvausuransa kannalta tärkeä ja varsin läheinen kohde on kuvaamatta. Ja taitaa jäädäkin kuvaamatta, koska avaruuteen pitäisi päästä mutta kun avaruuspäiväraha on niin korkea, ettei se ole mahdollista nykytaloudella. Satunnainen luontomiehemme, tuo kameran kanssa usein ulkoileva erityisen luontosuhteen omaava sanaseppomme pystyy kuitenkin tarinoimaan sujuvasti kohteesta, jota ei ole koskaan nähnyt kokonaisena sinisenä pallona.

"Aurinko lemmi häntä puolestani" laulaa J.Karjalainen samannimisessä kappaleessaan. Auringon säteet hyväilevät meitä maapallolla eläviä silloin kun pääsevät kunnolla laskeutumaan toisinaan asuinympäristöämme verhoavan pilviverhon läpi. Aurinko pitää yllä kaikkea elävää ja siksi aurinkoa täytyisi kunnioittaa kaikin mahdollisin keinoin. Ihmiskunta ei onneksi pysty tekemään auringolle minkäänlaista harmia omilla toimillaan. Ei vaikka tahtoisi. Aurinko on ja pysyy. Ainakin vielä 5 miljardia vuotta. Blomis on tervehtinyt aurinkoa ja ottanut lähitähdestämme muutaman kuvankin elämänsä aikana. Ja tarinoi tänään kolmiosaisen trilogiansa keskimäisessä jaksossa auringosta. Koska hän voi.

Blomis on täysin hurahtanut kuuhun. Tuohon juustokiekolta näyttävään taivaalliseen ilmestykseen, jonka nähdessään satunnainen luontomiehemme alkaa välittömästi hamuilla lähintä kameraa ottaakseen taas yhden tallenteen uskollisesta kiertolaisestamme. Mistä ja miten kuu on valmistettu, minkä värinen se on ja tehdäänkö niitä vielä, kuuluu kysymyssarja joihin ehkä saadaan vastaus tämän viikon jaksossa Blomiksen luontoa. Millainen on sinun kuusuhteesi ja oletko sinäkin kuuhullu?

Blomis on kehittänyt uuden ohjelmaformaatin, jossa luonnon laulutaiturit ottavat mittaa toisistaan ULLK:si nimetyssä kilpailussa. Uuden linnunlaulun kilpailussa voi menestyä taidolla, tuurilla, volyymilla tai toistolla. Näin ainakin satunnainen laulukilpailuissa käyvä luontomiehemme uskoo. Kuka tai mikä nousee podiumin korkeimmalle korokkeelle ylennysmerkin kera, selviää tai voipi olla selviämättäkin tämänkertaisessa Blomiksen luonnon jaksossa. Mille linnulle sinä antaisit ykköslaulajan tittelin?

Blomis on tällä kertaa palannut vuoteen 2015, jolloin hän ensimmäisen kerran esitteli lempparilintunsa töpökääpiötypäkön Radio Suomen kuuntelijoille. Tuon kerran jälkeen kyseinen lintu on esiintynyt toistamiseen v.2022. Ja nyt on taas töpiksen vuoro seikkailla satunnaisen luontomiehemme tarinassa. Onko jatko-osa alkuperäistä parempi tai ainakin kuunneltavampi, onkin vastaanottajan oman tulkinnan varassa? Tarinassa seikkailee myös joukko viheltäjiä, laiskureita, tyranneja ja herttuja. Tsekkaa, jos et usko!

Satunnainen luontomiehemme ei ole koskaan ollut Karhunkierroksella eikä ole saanut karhunhalia. Silti hän on pohtinut sisäisen nalleutensa syvintä olemusta ja kertoo siitä mielellään myös kaikille erityisen luontosuhteen omaaville Radio Suomen kuuntelijoille. Blomis peräänkuuluttaa myös joukkoistamisen voimaa ja karhuaa aiheita somekommenttien kautta. Joten laitahan miehelle vinkkiä...

Mitä yhteistä on seuraavilla: ahven, harmaahaikara, ilves, merikotka, metsäkauris, mäyrä, pieni eläin, saimaannorppa ja sammakko. Nämä kaikki esiintyvät Blomiksen luonnon suuressa vaaliehdokkaiden esittelyssä, sepitteellisessä tarinassa, jossa luonto järjestäisi vaalit. Siis ne, jotka meillä ihmisnisäkkäillä on edessä parin viikon kuluttua. Ainakin ensimmäinen kierros on. Yhdeksän ehdokasta ja kaikilla sama päämäärä, suomalaisen erityisen luontosuhteen elossapito ja säilyttäminen. Kymmeneskin - ehdokas kiiski - melkein pääsi mukaan, mutta jäi vastarannalle sattuneesta syystä.