Podcasts about trio t

Pianisti, säveltäjä Iiro Rantala muistaa jo lapsuudesta esiintymään pyrkimisen vietin, Cantores Minores-poikakuoro antoi hyvän musiikillisen pohjan Trio Töykeiden perustajalle. Tänä kesänä Eppu Normaali-yhtyeen kanssa keikkaileva Rantala on tehnyt yhteistyötä myös mm. Robinin kanssa ja lokakuussa saa kantaesityksen Rantalan ja libretisti Minna Lindgrenin uutuusooppera Berliinissä!

Nelinpelin alkuperäinen Trio Töykeät, eli Jason, Sebu ja Mika, pusertavat asiat pikanttiin perspektiiviin ruotiessaan sekä tuoreita että vähemmän tuoreita pelimaailman kuulumisia ajan kultaamat ruusunpunaiset lasit kevätauringossa helmeillen.

В новом подкасте «Плейлист Алексея Когана" будем слушать разные посвящения, котрые исполняют известные и не очень известные музыканты, играющие джазовую музыку: Trio Töykeät, Richard Galliano, Ibrahim Maalouf, Joe Barbieri, Marcus Miller. А также, предлагаем послушать две композиции в исполнении разных музыкантов: «Armando's Rhumba» от Manhattan Transfer и Richard Galliano и «Oh, Lady, Be Good» от George Gershwin и Tommy Flanagan.

Ali Jahangiri saa vieraakseen pianisti Iiro Rantalan. Laajemman yleisön tietoisuuteen Rantalan nosti Trio Töykeät -yhtye 80- ja 90-lukujen taitteessa. Sittemmin Rantala on levyttänyt erilaisten kokoonpanojen kanssa, työskennellyt klassisissa orkestereissa, opettanut sekä säveltänyt niin elokuva-, televisio- kuin teatterimusiikkiakin. Lisäksi hänet on viime vuosina nähty myös tv:ssä Iiro irti -sarjan isäntänä. Ali Show'ssa muistellaan Iiron polkupyöräkeskeistä nuoruutta. Iiro eli lapsuuttaan "italialaisittain" auttaen vanhempiaan heidän pyöräliikkeessään, joka sijaitsi perheen kerrostaloasunnon alakerrassa. Sekä ennen koulua että koulun jälkeen Iiro oli isosiskonsa kanssa "siellä tiskin takana - tai ei meitä näkynyt sieltä - mutta oltiin siellä kuitenkin vartiossa". Yhtäkkiä selviää, että Ali on käynyt lapsena korjauttamassa pyöränsä samaisessa liikkeessä 90-luvun puolivälissä. Kaikki kuitenkin muuttui Iiron ollessa 6-vuotias, kun hänen äitinsä vei hänet Cantores Minores -kuoron pääsykokeisiin: "tämä perustui oletukseen, että mä osaan laulaa".

1. The John Coltrane Quartet - Song Of The Underground Railroad 2. Charles Mingus - Bird Calls 3. Max Roach - Sadiga 4. Keith Jarrett - Gypsy Moth 5. Idris Ackamoor - Topanga 6. Billy Harper & Jon Faddis - Two 'D's from Shinjyuku, Dig & Dug 7. Stanley Cowell - Travelin' Man 8. Trio Töykeät - Perfect Make Out Music 9. Dorothy Ashby - Little Sunflower 10. Sergio Mendes & Brazil '88 - Waters Of March 11. Tania Maria - Yatra-Ta 12. Jerry González - Jackie-ing 13. Salah Ragab And The Cairo Jazz Band - Neveen 14. Nicole Willis & UMO - Still Got A Way To Fall 15. Billy Gault - Mode For Trane 16. Don Rendell - Ian Carr Quintet - Dusk Fire17. Fumio Itabashi - Watarase

”Pidän kehuista ja hellittelyistä, yöstä ja saalistamisesta. Säikähdän myös helposti tiettyjä ihmisiä. Olen transeläinlajinen eli väärään ruumiiseen syntynyt kissa”. Vaikka näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja Juha Siltanen mieltääkin itsensä kissaksi, ei hän voisi sellaista itselleen allergian takia ottaa. Työssään Juha Siltanen luottaa kokeiluun, sattumaan ja vahinkoihin. Hänen mukaansa luovuus ei synny eikä elämä rakennu tarkoin etukäteen luotujen nuottien tai tavoitteiden pohjalta. Suunnitelmatalouden määrittelemän maailman keskellä taiteilija tuntee yksinäisyyttä. Juha Siltanen ei pidä haaveilemisesta eikä mielikuvittelemisesta, joita hän ei mielestään edes osaa. Juha Siltanen sanoo haluavansa näyttää työssään todellisia asioita, todellista elämää sekä maailman, joista kaikista riittää ihan tarpeeksi ammennettavaa. Juha Siltanen syntyi Helsingissä syyskuussa 1959 lääkäriperheeseen, jossa harrastettiin ja arvostettiin musiikkia ja kulttuuria. Hän valmistui dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1983. Uransa aikana hän on toiminut ohjaajana lukuisissa paikoissa, mm Turun Kaupunginteatterissa. Näytelmiä ja kuunnelmia hän on kirjoittanut kymmeniä ja niitä on käännetty myös mm ranskaksi ja ruotsiksi. Siltanen on kirjoittanut ja ohjannut kuunnelmia, suomentanut ja sovittanut näytelmiä, kirjoittanut esseitä ja tekipä hän myös vuosia Yle Radio Suomelle legendaarista Yömyöhä- musiikki- ja puheohjelmaa yhdessä muusikko M.A. Nummisen kanssa. Yleisradiossa Siltanen on myös juontanut Trio Töykeiden suoria puhelintoivekonsertteja. Juha Siltanen muistetaan myös televisio-ohjelma Levyraadista. Musiikki onkin ollut Siltaselle tärkeä lapsuudesta saakka ja hän myös soittaa itse pianoa. Musiikki kuuluu ja näkyy myös hänen tavassaan rakentaa näytelmiä tai kuunnelmia. Suomalaisen teatterin ja kulttuurielämän tuotteliaimpiin ja arvostetuimpiin tekijöihin lukeutuva Juha Siltanen on palkittu Pohjoismaisella kuunnelmapalkinnolla jo vuonna 1987 ja Pro Finlandia – mitalilla vuonna 2007. Julkisuutta ujosteleva Siltanen ei pysty kuvittelemaan tulevaisuutta eikä halua myöskään paljastaa meneillään olevia hankkeita. Niitä voivat vielä yllätykset ja sattumat muuttaa… Juha Siltasta haastattelee Riikka Rahi.

Nelinpelin aito ja alkuperäinen Trio Töykeät valtaa ilmanalan klassisella kolmikkokokoonpanolla, mutta raivokkaan rouhean läpändeerosin ohella joudumme - jälleen - nieleskelemään kyyneleitä. Turha tässä on sokerikuorrutusta taiteilla: tilanne on traaginen. Nyt alkavat ne kuuluisat hyvät neuvot olla pikku hiljaa tarpeen.

Bienvenidos a nuestro segundo episodio (tercero contando el piloto) esta vez para hablar sobre paternidad, maternidad, bebés, y las particularidades que traen para los padres ciegos. Los ciegos–¡parece mentira!–también nos reproducimos. En esta ocasión contamos con la colaboración de Núria, madre de Eric, a la que podéis encontrar en Twitter como Amaterasu https://twitter.com/amaterasu_n, aunque para aspectos relacionados con la maternidad, tiene su cuenta Viking’s Mama https://twitter.com/vikings_mama. Su blog sobre maternidad es The Viking’s Mama http://thevikingsmama.com/mama-vikinga-y-vikingo/, aunque aclaramos que es en español, por si el nombre pudiera dar lugar a error. Además, ya que hay vida más allá de la maternidad, también tiene su blog personal, La Lágrima de Amaterasu http://www.namida.es/. Contamos también con el otro progenitorde Eric, Juanjo. Podéis seguirlo en Twitter como Kastwey https://twitter.com/kastwey, y también tiene su blog personal sobre programación http://www.juanjo.me/. Por último, Juan y David, como siempre. Juan es padre de Álvaro, ya algo más crecido que Eric, y David de momento se resiste a la reproducción. En nuestra charla tratamos las cosas que los padres y madres se plantean: decidir tener hijos, los primeros días, etc; y las peculiaridades que pueden surgir para los ciegos al hacerse padres. En cuanto al acompañamiento musical, esta vez corre a cargo de Dulce Pontes, con Filho Azul; Vitor Ramil con su Astronauta lírico; y Guadi Galego, Xabier Díaz e Guillerme Fernández, con Teu nome por mar e terra. Como siempre, la introducción gracias al fantástico grupo de jazz finlandés Trio Tóykeät, interpretando Happy Hour.

En este primer episodio de 4 gatos, charlamos a 3: David, Halena y Juan pasamos un buen rato hablando sin guion de la ceguera en venezuela, las diferencias de perspectiva al haber visto muchos años, enseñar y aprender el uso de las tecnologías, e incluso aspectos relacionados con la vida sexual y social de las personas ciegas, que tenemos cuerpos como las demás. Durante esta charla nos ameniza Bossa Zuzu, con su Laguna Sound, Joao Afonso, con náufrago de las estrellas, y finalmente, Maria Alice con falso testemunho. Como siempre, al principio y al final, el fantástico grupo de jazz finlandés Trio Töykeät interpretando Happy Hour. Saludos a todos los oyentes, y no os olvidéis que se aprecian comentarios, tanto en este espacio, como por correo electrónico, en 4 gatos arroba isonomia punto net.