Podcasts about arkiston

Kuljettiinko Suomessa laput silmillä vielä Krimin valtauksen jälkeen? Olisiko kansakunnan syytä katsoa peiliin? Porvarillisen Työn Arkiston johtaja , filosofian tohtori Riku Keski-Rauska kertoo oman näkemyksensä. Mille pitäisi nyt nauraa? Mitkä asiat ovat liian pyhiä? Pilapiirtäjä Ville Ranta kertoo satiirikon tiestä ja piirtää ajankuvan.

Kokoelma-amanuenssi Laura Gelmi ja valokuvaaja, FT Leena Saraste keskustelevat Erja Salon kanssa siitä, millaista on ollut olla nainen ja valokuvaaja historiallisesti. Miksi valokuvaaja oli historiallisesti naisille hyväksytty ammatti? Entä miten naisvalokuvaajien asema on muuttunut viime vuosikymmenien aikana? Jakson avainkuva on valokuvaaja Olga Albinssonin (s. 1885, myöh. Hart) muotokuva, noin vuodelta 1899–1903. Arkistonäytteenä kuullaan valokuvaaja Pekka Kyytisen kelanauhalle tekemä valokuvaajahaastattelu vuodelta 1960. Haastateltavana on 67-vuotias ateljeevalokuvaaja Ester Harkio.

Tammikuu lopulla Metsäradio esitteli vanhaa lyhytfilmiä, joka kuvasi menneen ajan metsurien halonhakkuuta oikein murhaavassa kilpailumielelessä. kuten selostustekstissä sanailtiin. Kyseessä oli vuoden 1945 Mottimestaruuskilpailut, joissa Suomen mestaria leivottiin peräti neljä päivää. Tämän päivän motintekijä, nelinkertainen alan Suomenmestari joensuulainen Antti Ticklen, ei voinut kuin ihmetellä ja ihailla vanhan ajan miesten tehoa ja järjestelmällisyyttä ottaen huomioon vielä senkin, miten ohuilla muonilla heti sotien jälkeen raskasta työtä tehtiin. Tämä lyhytelokuva on kenen tahansa katsottavissa Ylen Elävässä arkistossa. Tämä metsäaiheinen materiaali Elävässä arkistossa ja Areenassa on nyt herättänyt siinä määrin huomiota, että Metsäradion reportteri Olli Ihamäki päätti vierailla Arkiston tiloissa. Oppaakseen arkiston kokoelmiin hän sai Reijo Perälän, Elävän arkiston ohjelmapäällikön. Kuva: Yle

Metsähistorioitsija Esko Pakkasen tuore kirja Halkojen Suomi on innostanut Metsäradion reportterin Olli Ihamäen laatimaan oikein sarjamitalla halkoaiheisia ohjelmaosuuksia Metsäradioon. Pakkastahan on kuultu aiemmissa lähetyksissä jo pariinkin otteeseen - kuten Metsäradion vakiokuuntelijat ovat panneet merkille. Nyt katseltiin Yleisradion Elävän Arkiston sivuilta löytynyttä erikoisen mielenkiintoista lyhytelokuvaa vuoden 1945 lokakuussa Aulangon maisemissa järjestetyistä motinteon Suomen mestaruuskilpailuista. Tämä lyhytelokuva Mottimestarit on kaikkien vapaasti katsottavissa Areenassa. Olli Ihamäki pyysi elokuvaa katsomaan motinteon moninkertaisen Suomen mestarin joensuulaisen Antti Ticklenin, joka arvioi vanhan ajan ammattilaisten otteita ja ominaisuuksia. Koko juttu alkoi kuitenkin Topo Leistelän vetävällä selostuksella. Kuva: Metsäkustannus / Halkojen Suomi

Mitä Lauri Viidan kummallisesta peikkorunoelmasta voi käsittää? Kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki kertoo. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Jani Tanskanen. *** Kun viime keväänä tein ohjelmaa Lauri Viidasta ja Kukunorista, löysin Ylen Elävästä Arkistosta Arvo Ahlroosin vuonna 1965 ohjaaman elokuvan Nousu Pispalaan. Siinä Viita kulkee Pispalassa, tapaa tuttaviaan ja juttelee Pispalan olemuksesta. Filmi alkaa Pyhäjärveltä. Viita ja kolme muuta miestä istuu moottoriveneessä. Mies Viidan vieressä osoittaa rannassa näkyvää Pispalaa ja kysyy saksaksi, että mikäs kaupunki tämä on? Tulkki kääntää kysymyksen ja Viita vastaa innostuneena, että kaupunki tosiaan, tämä on nyt tosiaan se Pispala, puolisentoistakymmentätuhatta ihmistä toinen toisensa niskassa. Koko loppuelokuva on tavallaan selvitystä saksalaismiehen kysymykseen – mutta alun venekohtauksen jälkeen miestä ei näy filmissä ollenkaan! Jäin miettimään, kuka tuo vierasmaalainen mies oli. Oliko hän joku Viidan saksalainen kirjailijatuttu? Oliko Tampereella kenties tuolloin jokin kirjailijatapaaminen, johon saksalaismies osallistui? Pyysin virka-apua Elävän Arkiston ohjelmapäällikkö Reijo Perälältä. Hän ei tiennyt muuta kuin mitä elokuvan tietoihin oli merkitty: ”KUVA: Miehiä moottoriveneessä Pyhäjärvellä Tampereella, saksalainen mies kyselee Pispalasta”. Pitkä ajan kuluttua muistin, että vanha tuttuni Hannu Hyttinen on muun muassa Viita-ekspertti. Lähetin utelun hänelle. Hannulle asia oli täysin outo, mutta hän keksi oivallisen jatkosuunnitelman: jospa kysyisin suoraan Arvo Ahlroosilta! Oivallinen neuvo! Ahlroos vastsi puhelimeen hiukan yllättyneenä. Hän muisti elokuva hyvin, se oli hänen ensimmäinen filminsä, kun hänet palkattiin Yleisradioon. Hän muisti päättäneensä tehdä jutun Viidasta heti saatuaan pestin. Ja sitten päästään saksalaismieheen. Ei hän mikään saksalaismies ole. Lauri Viita oli keksinyt idean veneilystä ja saksalaisesta, joka kysyy Pispalasta. Kun saksalaisia ei ollut saatavilla, rooliin pyydettiin ja saatiin tamperelainen kieltenopettaja Martti ”Masa” Karttunen. Kiitos Arvo Ahlroos arvoituksen ratkaisemisesta! Juhlavuottaan viettävän Lauri Viidan leikkisää Kukunor-runoelmaa on pidetty toisaalta järjettömänä opuksena ja toisaalta eräänä suomalaisen nonsense-runouden huippuna. Arviot eivät ole kaukana toisistaan, tarkoittaahan englannin sana nonsense järjen, sense vastakohtaa, ei-järkeä, hölynpölyä. Mainio yhteensattuma on se, että vuonna 1846 eli tasan 170 vuotta sitten englantilainen Edward Lear julkaisi kirjan nimeltään A Book Of Nonsense, jota pidetään ensimmäisenä nonsense-tyylilajin teoksena. Juhlan kunniaksi se on nyt suomennettu nimellä Hölynpölykirja. Keväällä keskustelimme Lauri Viidan Kukunoria tutkineen Sakari Katajamäen kanssa teoksen ulottuvuuksista ja nyt jatkamme teoksen puimista siitä mihin jäimme. Voiko moneen suuntaan vihjailevaa Kukunoria ymmärtää, jos ei tiedä, mihin se kulloinkin viittaa? Mikä on unen merkitys Kukunorin juonen kululle? Keneen viittaa Heluna Himagon-Kamelungliangelon? *** Kuva Esko Salmisesta ja Liisamaija Laaksosesta Jukka Sipilän televisioelokuvassa Kukunor, 1973: Håkan Sandblom

Kolme kaupunkia on merkinnyt paljon Erkki Vuonokarille: Pori, Tampere ja Tukholma. Rinkebyn lähiö pääkaupungin länsiosassa on ollut hänen kotinsa jo neljännesvuosisadan. Erkki Vuonokari syntyi Porissa 1950. Hänen perheensä oli vanhoillislestadiolainen, mikä luonnollisesti vaikutti Erkin lapsuuteen ja nuoruuteen sekä turvallisena yhteisöllisyytenä että kieltoina. Opiskeluaika toi irtioton uskonnosta ja välit vanhempiin viilenivät tilapäisesti. Äidin  kyyneleitä oli vaikea kestää.Erkki valmistui filosofian maisteriksi ja tapasi tulevan vaimonsa Thelman Tammerkosken sillan juuressa Tillikka-ravintolassa. Thelma oli sillä hetkellä kyllästynyt karjalaisuuteen, Erkki lestadiolaisuuteen, ja heti ensi tapaamisella he huomasivat miten moni asia heitä yhdistää. Ensimmäinen lapsi syntyi Tampereella, toinen Tukholmassa. Rinkebystä tuli Vuonokarien koti ja siellä Erkki asuu Thelmansa kanssa edelleenkin. Rinkeby on muuttanut luonnettaan suomalaislähiöstä Euroopan ulkopuolisten kulttuurien kohtaamispaikaksi, kertoo Erkki.Lapsenlapset tuovat iloa elämään ja Erkki tuumaa olevansa hassu vaari. Hän kehittelee mielellään kivaa tekemistä ja hupsuttelua pienten kanssa.Soilin seurassa palataan aluksi Suomiseurojen kulta-aikaan 1980-luvun alussa ja Rinkebyn koululakkoon 1984. Erkki Vuonokari seurasi lakkoa läheltä ja hän pohtii ohjelmassa kaksikielisyyttä ja suomenkielisen kouluopetuksen kehityskaarta Ruotsissa. Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se

Arkiston kätköistä 3: Danilo Valla

Arkiston kätköistä 2: David Walker

Arkiston kätköistä 1: Steve Stells