Flown anatomia

Osa I. Hiljaisuus.

Kuinka pitää keho rauhallisena ja mieli selkeänä näissä hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Mikä meitä virkistää? Kuinka lataamme akkumme? Uni on ensiarvoisen tärkeää. Mutta on myös valtava määrä väsymystä jota emme voi nukkua pois. Kuinka voimme virkistää itsemme kokonaisvaltaisesti?

Meillä kaikilla on sisällä ääni, joka haluaa enemmän. Loputtomasti enemmän. Mitä pidemmälle pääsemme, sitä kauemmas luisumme olennaisesta. Hyvinvoinnista, joka ei ole kallista eikä monimutkaista.

Kivun edessä tuntee olevansa aloittelija yhä uudestaan ja uudestaan. Kivun poistaminen muilla keinoilla ja oman elämän muovaaminen sellaiseksi ettei kipua tarvitse tuntea, tuntuu houkuttelevalta yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta voisimmeko valita toisin? 

Haluamme, että joku ottaa vastuun. Jokun täytyy olla vastuussa meidän huonosta olosta, tunteista, ajatuksista, sairauksista. Vaikka joku olisi, on meidän silti elettävä itsemme kanssa. Lopullinen vastuu on meidän. Unohdamme, että vastuun ottamisessa piilee todellinen voimamme.

Luomme asioita helpottaaksemme ja parantaaksemme elämäämme, mutta helpotammeko ja parannammeko sitä oikeasti? Luomme luksusloukkuja. Ne eivät johdakaan haluttuun lopputulokseen. Sitten yritämme ratkaista epätoivotun lopputuloksen manipuloimalla lopputulosta. Mitä jos unohtaisimme lopputuloksen ja tarkastelisimme toimintamme todellista pohjaa. Joka on se sama joka johtaa mihinkään lopputulokseen. Pelkkä lopputuloksen manipuloiminen ei johda mihinkään

Perusterveydenhuolto. Perustavanlaatuisen tärkeä. Paljon odotuksia. Ja samalla paljon kritiikkiä. Haluamme sen olevan jotakin, mihin se ei näytä pystyvän. Mitä jos tekisimme siitä itsessään tarkoituksen, sen sijaan että käytämme sitä välineenä?

Kuinka olla kokonaisvaltainen? Voiko lääkäri olla yksin kokonaisvaltainen? Kuinka olla potilaana kokonaisvaltainen? Kaikki kysymykset löytävät aina lopulta tiensä meihin itseemme. 

Kuinka meditoida? Mitä sillä pitäisi oikein saavuttaa? Mitä jos ei jaksa? Kaikkiin näihin ja muihin kysymyksiin vastaa tämän viikon jakso.

Keho muistaa. Keho muistaa asioita joihin emme pääse sanoilla käsiksi. Voimme vain liikuttaa ne ulos. Liikutetaan ne ulos.

Mikä on sinun intentiosi? Sinun mantrasi? Tunnetko sen? Kuinka löydät sen? Valitaan yhdessä intentio uudelle vuosikymmenelle, suurella tietoisuudella.

Katsomme kaikki samaa maailmaa ja universumia, mutta jokaista meistä rajoittaa oma henkilökohtainen todellisuutemme. Kuinka voimma laajentaa tietoisuuttamme ja päästä lähemmäksi totuutta ja omaa todellista potentiaaliamme?

Lisäämmeko valinnoilla ja teoillamme yhteyttä, vai ruokimmeko erillisyyttä? Tällä viikolla Salla pohtii asiaa työyhteisön näkökulmasta. Onko pienessä ja suuressa yksikössä eroja? Onko kollektiivinen tietoisuutemme riittävällä tasolla, ettemme huku luomiimme suuriin yksiköihin ja unohda mikä on olennaista? Kaikki lähtee itsestä, omasta yhteydestä elämään ja tähän hetkeen. Olemmeko erillisiä puurtajia matkalla kohti omaa tavoitetta, vai olemmeko tärkeä osa kokonaisuutta?

Voisimpa poistaa tuon lääketieteeseen luodun rajapinnan. Ei ole olemassa puhtaasti somaattista sairautta. Emme ole pelkkää mekaniikkaa. Kaikissa sairauksissa on energinen, psyykkinen komponentti. Ja se komponentti on avain sisäiseen evoluutioon. 

Kaiken ydin on tyhjä tila. 

Tietoisuuden muutos alkaa usein täydellisestä kyllästymisestä itseensä. Siitä alkaa tie tähän hetkeen, siihen mikä oli totta ja meissä itsessämme koko ajan, joka vain jäi mielen metelin alle. Kyllästy itseesi.

Meille opetetaan että liikunta on tärkeä osa hyvinvointia. Liikunta on tärkeää ja hyväksi keholle, mutta seuraako liikuntasuorituksista hyvinvointi? Mikä saa sinut liikkumaan? 

Se mitä vastustamme paisuu. Epämukavuus saa meidät luiskahtamaan helposti vastustamiseen, taistelemaan sitä vastaan, mikä on. Mutta kun kaikki voitava on tehty, on annettava tilaa - myös vastustukselle. On annettava tilaa sille, ettei joogamatka ole suora tie ylöspäin.

Kuinka pitää inspiraatio osana elämää? Ei ainoastaan odottaa sen saapumista vaan kutsua se osaksi jokaista päivää. Kuinka sanoa kyllä ideoille? 

Haluamme kontrolloida asioita itsemme ulkopuolella. Haluamme hallita lopputuloksia. Haluamme suojella itseämme epämiellyttävältä ololta. Mutta suojelemmeko me? Vai ruokimmeko me pelkoa ja rakennamme ympärillemme aitoja? Mitä jos uskaltaisi päästää irti?

Väsymys. Kiire. Kuinka niistä tuli normaali olotila? Voisimmeko valita toisin? Onko tulevaisuuteen pyrkiminen tärkeämpää kuin tämä hetki?

Tässä jaksossa Salla pohtii länsimaisen lääketieteen merkitystä osana hyvinvointia. Onko tiede totuus? Luotammeko liikaa sen antamiin vastauksiin? Onko lääketiede avain hyvinvointiin? 

Tässä jaksossa Salla keskustelee sisäisestä tarinasta. Siitä äänestä, joka luo meille jatkuvaa kertomusta kaikesta ympärillämme. Kuka sen kuulee? Puhuuko se totta? Palveleeko se meitä?

Tässä jaksossa Salla keskustelee siitä, kuinka iloa voi opetella ja lisätä omaan elämään. Samalla kun opimme valitsemaan ilon, opimme huomaamaan motivoivan voiman valintojemme taustalla. Saamme itse päättää; valitsemmeko pelon, vai valitsemmeko ilon.

Tervetuloa kuuntelemaan Flown Anatomiaa. Ensimmäisessä jaksossa kuljemme kaikkien niiden vaiheiden läpi, joiden ansiosta Flown Anatomia syntyi.