Podcasts about meditaatio

Kaipaatko apua nukahtamiseen, rauhoittumiseen tai stressin lievitykseen ennen nukkumaanmenoa? Tämä 25 minuutin syvärentouttava unimeditaatio on suunniteltu tukemaan parempaa unta, auttamaan univaikeuksissa ja palauttamaan kehoa sekä mieltä päivän kuormituksesta.

Ota hetki itsellesi ja anna tämän ohjatun meditaatioharjoituksen johdattaa sinut syvään rentoutumiseen, tietoiseen läsnäoloon ja mielen selkeyteen. Tässä 15 minuutin mindfulness-harjoituksessa keskitymme hengitykseen, kehon tuntemuksiin ja ajatusten tarkkailuun ilman arvostelua. Meditaatio auttaa sinua rauhoittumaan, vapauttamaan stressiä ja kuuntelemaan sisäistä viisauttasi.seuraa instagramissa jennyjakkila tilaa youtubekanava

Tuleva perhekonstellaatiotyöpajat: www.viljamilehtonen.fi/konstellaatio Haluatko tukea podcastia? https://www.patreon.com/Miehenmieli Tervetuloa kuuntelemaan Miehen mieli podcastia! Tässä jaksossa sukellamme syvälle ihmismieleen yhdessä psykiatri Teemu Elon kanssa. Keskustelussa käsittelemme hulluutta, meditaatiota ja psykiatrista hoitoa – mitä ne tarkoittavat yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta? Teemu jakaa kokemuksiaan musiikin ja hiljaisuuden merkityksestä, sekä siitä, miten hänen näkemyksensä ateismista, henkisestä kasvusta ja ihmismielen ilmiöistä ovat kehittyneet. Jaksossa käsittelemme myös kriisihoidon merkitystä, lääkkeiden roolia mielenterveyden tukena ja sitä, kuinka toivo ja luottamus voivat muuttaa hoitokokemusta. Pohdimme, miten psykoosit, skitsofrenia ja tahdosta riippumaton hoito vaikuttavat potilaisiin, ja millainen rooli kulttuurilla ja yhteiskunnalla on mielenterveysdiagnoosien taustalla.

Tämä rauhoittava unimeditaatio on suunniteltu auttamaan sinua rentoutumaan, lievittämään stressiä ja löytämään luonnollisen yhteyden hengitykseesi. Unimeditaatio on erityisen hyödyllinen, jos kamppailet univaikeuksien kanssa, kaipaat apua nukahtamiseen tai haluat rauhoittua kiireisen päivän jälkeen. Seuraa instagramissa jennyjakkila Tilaa Youtubekanava Hengityksen voima on keskeinen osa tätä meditaatiota. Rauhallinen ja tietoinen hengitys auttaa vapauttamaan kehosta jännitystä, tyynnyttää levotonta mieltä ja luo turvallisen ja vakaan pohjan syvälle rentoutumiselle. Harjoituksen aikana keskitymme hengityksen luonnolliseen rytmiin, mikä tuo sinut takaisin tähän hetkeen ja auttaa sinua päästämään irti päivän huolista. Tämä lähestymistapa yhdistää mindfulnessin rauhoittavan vaikutuksen ja meditaation rentouttavan voiman, mikä tekee siitä ihanteellisen keinon parantaa unen laatua ja nukahtaa helpommin. Tämä meditaatio on täydellinen sinulle, jos kaipaat rauhoittumista, stressin lievitystä tai apua unen parantamiseen. Se sopii myös kaikille, jotka haluavat hyödyntää meditaatiota ja hengitysharjoituksia mielen ja kehon tasapainon saavuttamiseksi. Meditaatio sisältää rauhoittavaa unimusiikkia, joka tukee syvää rentoutumista ja auttaa mieltä ja kehoa valmistautumaan uneen. Äänimaisema luo miellyttävän ja turvallisen tilan, jossa voit irrottautua arjen kiireestä ja antaa itsellesi luvan levätä. "Uni ja Hengitys" -meditaatio auttaa: Lievittämään stressiä ja ahdistusta. Helpottamaan nukahtamista ja parantamaan unen laatua. Rentoutumaan ja rauhoittumaan kiireisen päivän jälkeen. Keskittymään hetkeen ja vahvistamaan mindfulness-taitoja. Vapauttamaan kehon ja mielen jännitystä. Ota mukava asento, sulje silmäsi ja anna tämän ohjatun meditaation johdattaa sinut kohti syvää rentoutumista ja rauhallista unta. Tämä harjoitus sopii niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin meditoijille, ja se on ihanteellinen osa iltarutiinia, kun haluat valmistautua levolliseen uneen ja herätä virkeänä uuteen päivään. Aloita nyt, ja koe hengityksen rauhoittava ja ankkuroiva voima osana matkaasi kohti parempaa unta, tasapainoa ja hyvinvointia. Music by Leigh Robinson from Pixabay

Ohjattu aamumeditaatio rauhallisen päivän alkuun! Tämä tietoinen läsnäoloharjoitus auttaa sinua aloittamaan päiväsi kiitollisuuden voimalla. Kiitollisuus ei ole vain tunne – se on tapa nähdä elämä runsauden kautta ja arvostaa kaikkea, mitä meillä jo on. Seuraa instagramissa jennyjakkila Tilaa youtubekanava Meditaatiossa yhdistämme tietoisen läsnäolon ja visualisoinnin voiman, jotta voit herättää kiitollisuuden tunteen ja viedä sen mukanasi koko päivään. Tämä meditaatio on suunniteltu erityisesti aamuun, jolloin mielesi on vastaanottavainen ja valmis ottamaan vastaan positiivisia ajatuksia. Miksi kiitollisuus aamulla on tärkeää? Kiitollisuus auttaa suuntaamaan huomion pois puutteesta ja keskittymään kaikkeen hyvään, mitä sinulla jo on. Tämä voi: Parantaa mielialaasi ja lisätä onnellisuutta. Vähentää stressiä ja ahdistusta, auttaen sinua kohtaamaan päivän haasteet rauhallisesti. Lisätä resilienssiä, keskittymiskykyä ja positiivista energiaa. Tehdä päivästäsi merkityksellisemmän ja harmonisemman. Aamu on täydellinen hetki meditaatiolle, koska se asettaa päivän sävyn ja valmistaa sinut kohtaamaan maailman tyynellä ja kiitollisella mielellä. Tämän meditaation aikana opit arvostamaan pieniä ja suuria asioita elämässäsi, ja tunnet, kuinka kiitollisuus tuo sisäistä rauhaa ja iloa. Meditaatio sisältää: Rauhoittavan hengitysharjoituksen, joka tuo sinut nykyhetkeen. Opastettuja visualisointeja, joiden avulla herätät kiitollisuuden tunteen. Inspiroivia ajatuksia, jotka auttavat sinua keskittymään elämän kauneuteen ja yltäkylläisyyteen. Anna tämän aamumeditaation inspiroida sinua ja tehdä päivästäsi paras mahdollinen. Ota hetki itsellesi, hengitä syvään ja sukella kiitollisuuden maailmaan. Aloitetaan yhdessä kiitollisuuden voiman hyödyntäminen jo tänään! Music by Ribhav Agrawal from Pixabay

Meditaatio liitetään idän uskontoihin, mutta on myös osa kristinuskon perinnettä. Tässä jaksossa Harhaoppia-konkari, oikeaoppinen pappi ja systemaattisen teologian tutkija Petri Samuel Tikka opastaa kristilliseen meditaatioon ja erityisesti yhteen sen harjoitteeseen, hetkirukoukseen. Linkit - https://petrisamuel.com/toivoa-kaikille/rukoushetkiopas/ - https://www.hiljaisuudenystavat.fi/tapahtuma/evaita-rukoushetkien-viettamiseen/ Kuuntele myös Harhaoppia-podcastin sisarpodcast ⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠Uskonto on tylsää⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠. - ⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠Harhaoppia Instagramissa⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠ - ⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠Harhaoppia Facebookissa⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠ Teemamusa ⁠⁠⁠⁠⁠Dan Koch⁠⁠⁠⁠⁠.

Joka maanantai julkaisen mindfulness tietoisuustaitoihin liittyvän harjoituksen podcastissä. Tällä viikolla teemana rohkeus ✨ Palautteet voi laittaa Instagramissa DM: @adamasofia Yhteistyöt: contact@adamasofia.com

Ohjattu unimeditaatio insomniaan ja nukahtamisvaikeuksiin. Mindfulness auttaa rauhoittamaan mieltä ja kehoa pitkän päivän jälkeen. Kehoskannaus syvärentouttaa ja hengitysharjoitus auttaa nukahtamaan helpommin ja nukkumaan paremmin :)

Tässä jaksossa Ari-Pekka puhuu Oulun Mindfulness ry:n talviretriitillä helmikuussa 2024, jossa juhlistettiin kyseisen yhdistyksen 20-vuotista taivalta. Jaksossa perehdytään mm kysymyksiin: Ovatko meditatiiviset kokemukset ehdollistumista vapaita, vai johdatteleeko meditaatiofilosofia tietynlaisiin oivalluksiin? Kumpi on harhaa - mieli vai ilmiömaailma? Onko maailma nollia vai ykkösiä? Voiko meditaatiota tehdä itsenäisesti ilman hengellisiä auktoriteetteja? Istahda meditaatiotyynyllesi ja tule mukaan hiljentymään talviretriitin lumisiin tunnelmiin! --- Send in a voice message: https://podcasters.spotify.com/pod/show/mielen-laboratorio/message

Lempeä ohjattu meditaatio, jonka avulla voit käsitellä vaikeita lapsuuden muistoja ja kohdata sisäisen lapsesi. Meditaatiossa voit olla itse se turvallinen ja rakastava aikuinen, jota sisäinen lapsesi olisi kaivannut menneisyydessä. Muistathan hakea myös ammattiapua traumatoipumiseen! #Tietoisuus, lapsuus, itsetuntemus, tunteiden käsittely, hoiva, turva, lempeys, hyväksyntä, parantuminen, menneisyyden työstäminen, itsensä rakastaminen, sisäinen voima, sisäinen lapsi, muistot, tunneside, haavoittuvuus. Sisäinen lapsi viittaa psykologiseen käsitteeseen, joka kuvaa aikuista ihmistä osana itseään, joka säilyttää lapsuudenkokemuksia, tunteita ja tarpeita. Tämä osa itsestä voi olla piilotettu tai unohtunut ajan kuluessa, mutta se vaikuttaa silti syvällä tasolla aikuisen käyttäytymiseen, tunteisiin ja ajatusmalleihin. Sisäinen lapsi voi kaivata hoivaa, turvaa ja hyväksyntää, ja sen kohtaaminen voi olla tärkeä askel omassa henkilökohtaisessa kasvussa ja eheytymisessä. Meditaatio voi auttaa meitä pääsemään yhteyteen sisäisen lapsen kanssa monin tavoin: Tietoinen läsnäolo: Meditaatio auttaa meitä pääsemään tietoisuuteen nykyhetkestä ja omista tuntemuksistamme. Tämä voi auttaa meitä havaitsemaan ja tunnistamaan sisäisen lapsen tarpeita ja tunteita. Lempeä hyväksyntä: Meditaatio opettaa meille lempeää hyväksyntää, joka on avain sisäisen lapsen kohtaamiseen ja parantamiseen. Sallimalla tunteiden virrata vapaasti ja kohtaamalla ne myötätunnolla voimme alkaa parantaa sisäisiä haavoja. Muistojen käsittely: Meditaatio tarjoaa tilan tutkia menneisyyden muistoja turvallisessa ympäristössä. Voimme käsitellä ja parantaa menneitä kokemuksia sekä löytää uuden näkökulman niihin. Itsensä arvostaminen: Meditaatio auttaa meitä löytämään syvemmän yhteyden itseemme ja arvostamaan itseämme juuri sellaisina kuin olemme, myös sisäisen lapsen osalta. Tämä voi johtaa kokonaisvaltaisempaan hyväksyntään ja rakkauteen itseämme kohtaan. Yhdistämällä meditaation ja sisäisen lapsen kohtaamisen voimme avata oven syvemmälle itsetuntemukselle, eheytyä menneisyyden haavoista ja löytää rauhan ja tasapainon sisäisessä maailmassamme.

Tervetuloa erityiseen joulujaksoon "Joulu Special: Kylve Kristusvalossa" jaksoon, jossa johdatan sinut sydämelliseen meditaatiohetkeen täynnä rakkautta ja valoa. Tässä jaksossa sukellamme syvälle joulun hengen ytimeen, herättäen sisäisen valomme ja yhdistyen Kristusvaloon, joka loistaa erityisen kirkkaana juuri jouluna. Tämä jakso on täydellinen rauhoittumiseen kiireisen joulun valmistelujen keskellä, auttaen sinua löytämään sisäisen rauhan ja ilon lähteen. Anna itsesi viedä meditaation maailmaan, jossa Kristusvalo siunaa jokaista, ja tunne kuinka se täyttää sinut ehdottomalla rakkaudella ja toivolla. Tämä jakso ei ole vain meditaatiohetki; se on matka sydämesi syvyyksiin, missä voit kokea todellisen joulun ihmeen. Riippumatta siitä, vietätkö joulua yksin, perheen kanssa tai ystävien seurassa, tämä jakso tuo lohtua, rauhaa ja yhteyttä juuri sinulle. Kuuntele ja anna itsesi kylpeä Kristusvalossa tänä jouluna. Hyvää joulua ja paljon rakkautta. Enkelivalo.com 

Portti ”Sisältäni portin löysin”.Vaikka vuosia sitä etsiskelin,silti porttia joskaan löytänyt en.Meditaatio ei oikein onnistunut,olin johonkin asiaan jumittunut.Vasta kun neuvottiin omaatuntoa kuulemaan,alkoi lyyli kirjoittamaan!Ahaa,eihän tämä olekkaan vaikeaa.Pitää vain istua hiljaa ja kuunnella sisäisiä viestejä,ja johan muuttuu koko elämä.Ulla-Maija Mantere

10 minuutin ohjattu lempeä meditaatio, joka sopii loistavasti meditaation aloittelijoille! Tietoinen läsnäolo rauhoittaa hermostoa, lievittää stressiä ja kasvattaa tietoisuustaitoja ja sitä kautta parantaa yleistä hyvinvointia. Aloitamme meditaation maadoittumisella, keskittymällä kehon liikuttamiseen. Tunnet, miten keho vähitellen rentoutuu ja hengitys alkaa virtaamaan luonnollisesti. Tämä valmistaa meidät asettumaan mukavasti aloillemme, valmiina päästämään irti päivän kiireistä. Keskitymme hengitykseen, joka toimii ankkurina tähän hetkeen. Hengityksen tarkasteleminen auttaa meitä olemaan tietoisesti läsnä ja irrottautumaan huolista ja stressistä. Samalla tutkimme kehon eri tuntemuksia, havaiten ne lempeästi ja antaen itsellemme luvan vain olla. Ole avoin ja armollinen itsellesi tämän meditaation aikana. Anna itsellesi lupa pysähtyä, hengittää syvään ja antautua hetkelle. On täysin normaalia, että meditaatio voi tuntua hankalalta tai tylsältä ja ajatus karkaa jatkuvasti. Muistathan, että meditaatio on harjoitus, eikä sillä ole sen kummempaa päämäärää - mutta usein harjoituksen myötä, nuo tauot ajatusten välillä pitenevät ja reaktiivisuus vähenee. Jos olet vasta tutustumassa mindfulnessiin tai etsit hetkeä rauhoittumiseen, tämä meditaatio on juuri sinua varten. Tämä on aika sinulle, stressin purkamiseksi ja sisäisen rauhan löytämiseksi. Kiitos, että valitsit tämän hetken omalle hyvinvoinnillesi.

Tässä jaksossa keskustelen Pekka Hiltusen kanssa, joka on kristilliseen meditaatioon perehtynyt retriittiohjaaja ja uskontodialogin asiantuntija. Käsittelemme mm. seuraavia kysymyksiä: Ovatko kaikki mystiset kokemukset samaa juurta uskonnoista riippumatta? Miten kristillinen meditaatio eroaa buddhalaisesta meditaatiosta ja millaisia yhtäläisyyksiä niiden välillä on? Millaisia samankaltaisia arkkityyppisiä hahmoja löytyy niin idän uskonnoista kuin kristillisyydestäkin? Hellitä hetkeksi dogmeistasi ja tule mukaan kun tutkimme Pekka Yrjänä Hiltusen kanssa meditaatioperinteiden juuria! --- Send in a voice message: https://podcasters.spotify.com/pod/show/mielen-laboratorio/message

Monille on selvää miten kehoa kannattaa harjoittaa, jotta pysyy kunnossa. Mutta miten meidän mielen kanssa on tilanne, millaista harjoitusta se kaipaa? Tässä jaksossa poraudutaan äärimmäisen arkisella ja maalaisjärkisellä lähestymistavalla siihen miten meistä jokainen voi treenata omaa mieltä.  Pohdimme mm. mitä mielen harjoittelu on, mitä se ei ole ja millaisia väärinymmärryksiä siihen liittyy? Mitä hyötyä mielen treenaamisesta on, miten hyvin treenattu mieli näkyy ja tuntuu arjessa? Millaisia harjoitukset voivat konkreettisesti olla? Miten tunteet ja ihmiselämän kokeminen liittyvät tähän teemaan?  Näitä ja muita aihetta sivuavia teemoja pureskellaan Meditaatio- ja mindfulness-ohjaaja, DI Joni Ihalaisen kanssa. Linkit Optimal Performance - Hyvinvointiluennot ja verkkovalmennukset: https://www.optimalperformance.fi/ - Kuntosali ja valmennuskeskus, Helsinki: https://www.opcenter.fi/ Lahti: https://www.opcenterlahti.fi/ Joni Ihalainen - Videokurssi: https://aloitameditaatio.fi/ - Koulutuspalvelut yrityksille: https://aloitameditaatio.fi/yritykset/   - Youtube: https://www.youtube.com/@aloitameditaatio - Spotify: https://open.spotify.com/show/3r2ripixx9lczo1AtVySs2?si=0e831ecbf1e84fb1 - Mainitut applikaatiot: https://aloitameditaatio.fi/meditaatiosovellusten-vertailu-ja-arviointi/

Tämä jakso on tehty yhteistyössä Float Kallion / Roban (https://wefloat.fi/) ja Oura-älysormuksen (https://ouraring.com/partners/Lepopaiva/) kanssa.Tässä jaksossa:Akis on saanut luotua meditaatiorutiinin transsendenttisen meditaation ja käydyn kurssin avulla ja hehkuttelee asiaa innolla! Jaska on myös tästä fiiliksissä.Jaska harjoittelee paremmaksi ihmiseksi kasvamista muun muassa "Jaskan hyvän elämän teesit" -oppilistauksen myötäJaskan allergiakausi sujui käytännössä lääkkeettä sisäelinlisäravinteiden avullaVastasimme kuuntelijan kysymykseen:“Ois todella mielenkiintoista kuulla teidän molempien tän astisen elämänaikaisista kokeiluista ja ehkä päähänpistoistakin mitä tulee niin ruokavalioon, reenaamiseen, välineisiin/laitteisiin, ideologioihin…you name it ja mitä niistä nyt ajattelee ja mistä jäänyt mahdollisesti jotain jollain skaalalla osaksi omaa arkea/vast. Sun tiedän ainakin kokeilleen paljon eri härpäkkeitä ja kollegan taas ruokavalioita ni ois tosi mielenkiintoista kuulla teidän ihmiskokeista”Linkit:TM-kurssi https://tm-fi.org/Akiksen uutiskirje Naurujen takapuolella: https://naurujentakapuolella.beehiiv.com/subscribeKetjuvenyttely josta podcastissa maininta (varmaan löytyy vastaavia ja parempia, mutta tässä mistä puhe): https://www.youtube.com/watch?v=glwiRy0hmew

Mitä on mindfluness ja meditaatio ja onko siitä hyötyä urheillessakin? Tekniset ongelmat katkaisivat tämän nauhoituksen, joten osa 2 tulee piakkoin.

Tämä saarna herättelee ajattelemaan taloutta Raamatun valossa. Kristittyjen tehtävä on nähdä näkyjä ja ajatella toisin. Kommunismilla ja kapitalismilla on kummallakin annettavaa talouden uudelle ymmärtämiselle, jota maailmassa tarvitaan suurten ongelmiemme ratkaisemiseksi. Kapitalismin yritteliäisyyttä ja riskinottoa tarvitaan, samoin kommunismin vastavuoroista jakamista. 

Yksinkertainen rakkauden sanoma luo valoa arjen majaan. Avoimuus on matkaa kivun kautta kohti kirkkautta. Minun ei tarvitse luoda kirkkautta ja rakkautta, vaan Jumala luo sen sisälleni.       

Tarvitsemme yksilökeskeisten menestystarinoiden rinnalle yhteisöjen menestystarinoita. Yhteisöissä menestystä tapahtuu siellä, missä heikoimmat yhteisön jäsenet voivat tuntea itsensä kauniiksi ja tärkeäksi. Jumalan valtakunnassa suurin menestyjä ei ole se, joka kerää eniten omaisuutta. Menestyjä on se, joka tuntee heikkoutensa ja antaa omastaan. Menestymme yhdessä, kun tuemme toisiamme.  

Ohjattu meditaatio, joka sopii erinomaisesti mindfulnesin aloittelijalle. Tietoinen läsnäolo vaatii harjoitusta, ja tässä meditaatiossa kehitämme mielen tietoisuustaitoja ajatuksien käsittelyssä. Ajatukset voivat viedä meidät mukanansa ja aiheuttaa levottomuutta ja stressiä. Tämä meditaatioharjoitus auttaa havainnoimaan ajatuksia ilman niihin tarttumista tai uppoutumista - vaan antaen ajatusten tulla ja mennä, pysyen itse tietoisesti läsnä tässä hetkessä. Meditaatio on tehokas apu stressinhallintaan ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, unohtamatta tietoituustaitojen tuomaa itsemyötätuntoa ja itsetuntemusta. Kokonaisvaltainen hyvinvointi, stressinhallinta, rentoutuminen, mielen rauha, tietoisuus, mindfulness, ajatusten hallinta, emotionaalinen tasapaino, läsnäolo, itsetuntemus, keskittyminen, tasapaino, sisäinen rauha, terveys, henkinen hyvinvointi, tietoisuuden kasvattaminen, kehon ja mielen yhteys, levollisuus, stressin lievittäminen, tunteiden käsittely, läsnäolon voima, positiivinen muutos, itsemyötätunto, henkinen kasvu, stressin purkaminen, sisäinen voima, energian tasapaino, läsnäolon harjoitukset. Tilaa ja tue! ❤ anchor.fm/jennyjakkila/subscribe

Satakielen laulun läpi voimme tuntea suurta yhteyttä luomakuntaan. Kaikessa ihmisen musiikissa on muisto lintujen laulusta. Jumala puhuu ja lohduttaa lintujen laulun läpi. Kurkien huudossa ja tanssissa on luomisvoimaa, joka virtaa Kolmiyhteisen Jumalan persoonien tanssista. Syksyn kurjet muistuttavat luopumisen viisaudesta. 

Jumala on valinnut jokaisen ihmisen syntymään tähän maailmaan. Jumalalle kukaan ei ole turha, vaan Jumala tuntee jokaisen sydäntä myöten. Jokainen on Jumalalle ”sinä”.  Jumalan aurinko paistaa kaikille ihmisille, ja Jumalan sade lankeaa kaikkien ylle. Hän on valinnut jokaisen, hän on valinnut koko ihmiskunnan. Ihmiskunta on Jumalan valittu kansa. Meille hän antaa vastuun ja mahdollisuuden rakastaa takaisin, käyttää sitä vapauden ja rakkauden lahjaa, jonka olemme saaneet. Jumala kestää myös sen, jos hänet torjutaan. Jumalan rakkaus on vahvaa. Se yltää jokaiseen. 

Uskon tie ei ole suoraa moottoritietä, jossa kyltit opastavat minua aina eteenpäin. Uskon tie on polku, jota Magdalan Maria hämärässä kulkee Jeesuksen haudalle. Kristus on itse kulkenut hämärän läpi. Hän kulkee polulla kanssamme ja kantaa meidät ylösnousemuksen valoon ja kirkkauteen. 

Usko on Jumalan hyvien tekojen vastaanottamista sekä niiden välittämistä eteenpäin. Se on Jumalaan turvaamista ja luottamista. Sen hyväksymistä, ettei Jumalan suurta salaisuutta voi ymmärtää järjellä. Jos pidämme silmämme ja sydämemme auki, Jumala ei anna silmiemme sulkeutua tai sydämemme paatua.

"Treenattu mieli takaa sen, että pystyt käsittelemään elämän murheet ja stressitilanteet paljon paremmin ja pystyt nauttimaan enemmän elämäsi hyvistä asioista."   Joni Ihalainen (@aloitameditaatio), on kohta 6 vuotta säännöllisesti meditoinut diplomi-insinööri. Meditoimisen lisäksi hän on opiskellut kyseistä aihepiiriä erittäin perustavanlaatuisesti. Joni on looginen ja käytännönläheinen ihminen, joten myös hänellä itsellään oli usein vaikea saada meditaatioaiheesta konkreettista otetta. Sen takia hän teki paljon töitä sen eteen, että pystyi ymmärtämään asioita ja selittämään niitä ”Explain like I am 5.” tyylillä. Insinööripuoli Jonista halusi ymmärtää, kuinka asiat toimivat. Kaikki jaksoon liittyvät tiedot:aarohuttunen.com/joni-ihalainen Sivusto | aloitameditaatio.fiYouTube | @aloitameditaatioLinkedIn | aloitameditaatio-fiFacebook | aloitameditaatio.fiSähköposti | info@aloitameditaatio.fi ––––––––––––––––––––– SPONSORIT Puhdistamo | puhdistamo.fi   Koodi: AARO15  ⮕ 15 % alennus Terveys on tärkein asia mikä jokaisen tulisi priorisoida. Henkilökohtaisesti haluan tarjota keholleni vain parhaita ravinteita ja tiedän, että Puhdistamon tuotteisiin voi aina luottaa. Jokaisella tuotteella on laatutakuu ja niissä käytetään vain parhaita raaka-aineita. Puhdistamo on Suomen ensimmäinen Superfood brändi jonka toiminta perustuu täysin huippulaatuun (perustettu 2010) – kun haluat pysyä terveenä. Kaikki alennuskoodit aarohuttunen.com/edut ––––––––––––––––––––– SAAVUTUS PODCAST Saavutus Podcast keskittyy elämän tärkeimpiin osa-alueisiin ja kokonaisvaltaiseen itsensä kehittämiseen – jaksot sisältävät haastatteluja sekä kokemuksia, jotka tarjoavat kuuntelijalle työkaluja, taktiikoita ja tapoja joita hyödyntää. Aaro Huttunen on intohimoinen oppija, joka rakastaa elämän optimointia ja rajojen etsimistä. Instagram | @AaroHuttunenYouTube | @AaroHuttunenWebsite | aarohuttunen.comKaikki linkit | allmylinks.com/Aaro "Valitse tarinasi suunta."

Raamattu on syvästi inhimillinen, pitkän historian aikana syntynyt kirja. Tiede auttaa ymmärtämään Raamattua ja sen moniulotteisuutta. Jumalallisuus ja inhimillisyys ovat kietoutuneet Raamatussa yhteen. Raamatun hengellinen lukeminen on märehtimistä, meditaatio, jossa sanoista tulee hengellistä ruokaa. Saarnan lopussa on esimerkki meditaatiosta. Saarna Hyvän toivon kappelissa 12.2.2023, Joh. 4: 31-38Johdanto: hatun nostamista ja ravintoa”Nostan hattua ja jatkan matkaani.” Näin Martti Lutherin kerrotaan tehneen silloin, kun hän ei ymmärtänyt jotain raamatunkohtaa. Lutherin neuvo nousi mieleeni päivän evankeliumin äärellä. Erityisesti puhe kylvämisestä, niittämisestä ja korjaamisesta tuntui aluksi jotenkin sekavalta.Tämän kokemukseni kanssa en varmasti ole yksin. Raamattu on monelle vaikea kirja, jonka sanoma ei oikein tunnu avautuvan. Aina se ei avaudu, vaikka siihen yrittäisi tosissaan paneutua. Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Miten pääsemme syömään tätä ruokaa? Miten sana voi ravita ja koskettaa? I Elävää kudosta, ei kivitauluja Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Sanan avautumiseen on monia teitä. Yksi niistä on ymmärrys ja järjen käyttö. Kyky ymmärtää on Jumalan antama lahja. Jumala voi puhutella meitä ymmärryksemme läpi. Raamatun tieteellinen tutkimus lisää ymmärrystä tästä kiehtovasta kirjasta. Raamattu on hyvin inhimillinen kirja. Siinä ihmiset kertovat kokemuksestaan elämän syvästä salaisuudesta, Jumalasta. He kertovat Kristuksesta, joka teki Jumalan rakkauden meille todeksi. Raamattu on aina ollut elävää kudosta, ei valmiiksi kirjoitettuja kivitauluja. Raamatun sanat eivät ole sellaisenaan pudonneet taivaasta niiden kirjoittajien kynään. Kirjoittajat ovat käyttäneet omaa taitoaan ja ymmärrystään ja valinneet sanoja, joiden toivoivat puhuttelevan. Moni kirjoitettu teksti on aluksi ollut puhuttua perimätietoa, jota on vähitellen alettu kirjoittaa muistiin. Kirjoittajat ovat myös lainanneet toisia aikansa ajattelijoita ja synnyttäneet sanoja keskustelemalla uskonyhteisönsä muiden jäsenten kanssa. Raamatun kirjoista on ollut myös monia eri käsikirjoituksia ennen kuin vakiintunut muoto on syntynyt.  Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Raamattu on syntynyt pitkän historian aikana. Sen kirjojen kokoelma eli kaanon on valittu monien kompromissien tuloksena. Paljon hyviä kristillisiä tekstejä on jäänyt Raamatun ulkopuolella. Raamattua on myöhemmin käännetty eri kielille ja luotu eri aikoina kieltä, joka puhuttelee. Tämän pitkän ja hyvin inhimillisen historian aikana ihmiset ovat tehneet monia valintoja, joiden vuoksi meillä on nyt käytössä nykyinen Raamattu. Raamatun kirjoja on kirjoitettu hyvin erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi Paavalin kirjeet ovat todella kirjeitä. Näen Paavalin kirjoittamassa niitä väsyneenä kynttilän heikossa valossa rankkojen päivien päätteeksi. Paavali ei varmasti tarkoittanut vaikkapa Rooman seurakunnille kirjoittaessaan, että juuri hänen kirjeistään tulisi tuhatvuotisia uskon lähteitä. Välillä hänen kirjeissään on sekavuutta ja toistoa. Silti niissä on uskottamattoman syvää puhetta Jumalan todellisuudesta ja samalla hyvin käytännöllisiä neuvoja.  II Kengurutkin märehtivät, märehdi sinäkin! Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Tietoa tarvitaan Raamatun ymmärtämiseksi, mutta tieto ei avaa kaikkea Raamatusta. Millä tavalla pääsen maistamaan Raamatun elävää ravintoa, elämän leipää? Tarvitsen Raamatun hengellistä lukemista. Martti Luther puhui siitä, että voimme käyttää ymmärrystämme etsimään Raamatusta sen ydintä. Tärkeää ei ole lukkiutua yksittäisiin omaan aikaansa sidottuihin jakeisiin, vaan lukea Raamattua Kristuksen läpi. Olennaista on löytää keskus, elämän leipä, jota Kristus meille murtaa. Raamattu on syvästi inhimillinen kirja. Inhimillinen ei kuitenkaan sulje pois jumalallista. Raamatussa inhimillisyys ja jumalallisuus kietoutuvat toisiinsa. Kristuksessa Jumala tulee ihmiseksi. Jumala sitoutuu ihmisyyteen: sen epätäydellisyyteen, rosoisuuteen ja elämän suureen kirjoon.  Kun Raamatun kirjoittajat ovat käyttäneet kirjoitustyössään viisauttaan ja lahjojaan, he ovat samalla olleet Jumalan Pyhän Hengen kanavia. Jumalan uutta luova voima on virrannut heidän kyniensä kautta. Epätäydellisenäkin Raamatusta voi löytää olennaisen. Jeesus sanoo: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Raamatun hengellinen lukeminen on astumista sisälle sen maailmaan: syvyyteen, viisauteen, kertomuksiin ja vertauksiin. Pyhä Henki synnyttää Raamatun sanojen kautta yhteyden minun ja Jumalan välille. Luther kuvasi Raamatun hengellistä lukemista märehtimisenä, latinaksi ruminare. Lehmät märehtivät niin, että ruoka palaa pötsistä uudelleen suuhun pureskeltavaksi. Tätä saarnaa kirjoittaessani minulle selvisi, että myös kengurut märehtivät! Suuri hengellinen inspiraation lähde tämäkin!Raamatun märehtiminen on sanojen pureskelua yhä uudelleen. Se on meditaatiota, mietiskelyä, jota sanaa Luther myös käytti. Raamattua märehtiessäni sanat avautuvat. Salattu ruoka maistuu suussani, ravitsee kehoani ja koskettaa Henkeäni. Jumalan sanasta avautuu elämän leipä ja ikuinen lääke. Ihmisiä ja luomakuntaa rakastavan Jumalan läsnäolo tulee todeksi arkeni keskelle. Saan siitä voimaa ja se auttaa löytämään kiitollisuutta tavallisesta elämästä. Kristuksen rakkaus kirkastuu ja tulee suunnannäyttäjäksi elämääni. Voin märehtiä elämän leipää ja tuntea Kristuksen läsnäolon. Lopuksi: esimerkki Raamatun märehtimisestä Pyrin märehtimään ja meditoimaan Raamatun sanoja aina aamuisin. Raamattua meditoidessani keskityn yhteen jakeeseen kerrallaan. Otan esimerkiksi jakeen ”Jumala on rakkaus.” Aloitan sanomalla mielessäni koko jakeen: ”Jumala on rakkaus.” Sitten toistan viimeisen sanan hitaasti kolme kertaa ja samalla hengitän rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos: ”rakkaus – rakkaus - rakkaus”. Seuraavaksi jätän viimeisen sanan pois ja sanon: ”Jumala on.” Jälleen toistan viimeisen sanan hitaasti kolme kertaa ja samalla hengitän rauhallisesti sisään ja ulos: ”on – on - on”. Jätän taas pois viimeisen sanan ja sanon mielessäni: ”Jumala – Jumala - Jumala”. Jos jae on monimutkaisempi, kaikkia sanoja ei tarvitse toistaa. Päivän aikana voin palauttaa jakeen mieleeni ja toistaa sitä arjen keskellä.

Saarnan sisällä myös seurakuntalaisten puheenvuoroja sekä kuorokerho Varpusten ja Arvidi Baltzarin laulua Meissä on niin paljon hyvää, niin vahvaa valoa. Meidän on tunnistettava se, annettava se vahvistua, itsessämme ja toisissamme. Suomen, maailman on muututtava. Rakkauden vallan on vahvistuttava. Kukaan muu ei muuta maailmaa kuin sinä ja minä. Ja siinä, tässä muutoksessa Jumala, armollinen Jumala on kanssamme.SaarnaJoh. 12:35–36Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 12Jeesus sanoi: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään.-Jokainen lapsi on ihme; uusi alku, jokainen lapsi tuo vähän enemmän Luojan valoa ja hyvyyttä maailmaan.-Myös sinä olit kerran vastasyntynyt, ihme. Valon vahvistaja.-Olit kerran ja olet nyt. Olet vaikka olisit 1v tai 10v tai 49 v tai 70 v tai 85 v. Valo, hyvyys/mahdollisuus hyvyyteen ei katoa sinusta koskaan.-Jumala rakastaa meitä niin paljon, että antoi ainoan p

Tämän päivän evankeliumiteksti jatkaa suoraan siitä, mihin viime pyhänä jäätiin. Jeesus on matkoillaan päätynyt Samarian kaupunkiin ja siellä saanut samarialaisen naisen uskomaan, vaikka juutalaisten ja samarialaisten välinen kanssakäyminen oli siihen aikaan käytännössä olematonta. Nainen palaa Jeesuksen kanssa käymänsä keskustelun jälkeen kaupunkiin ja ilmoittaa siellä asuville, että hän on kohdannut Messiaan. Osa heistä uskoo välittömästi kuultuaan naiselta Jeesuksen ihmeteoista, ja loput viimeistään silloin, kun Jeesus on kahden päivän ajan opettanut kaupungin ihmisiä.Tämän pyhän teema on ”Jeesus herättää uskon” ja se johdatteleekin meitä uskon peruskysymyksien luokse. Miten voimme ylläpitää omaa uskoamme ja saada muita uskomaan, kun Jeesus itse ei voi tulla kertomaan Jumalan pelastavasta suunnitelmasta? Saatamme ehkä kohdata tilanteita, joissa yritämme selittää uskoamme muille, mutta se tuntuu haastavalta. Kuulostanko minä nyt ihan typerykseltä, kun kerron evankeliumista ja Kristuksesta.Tämän päivän evankeliumitekstin äärellä minussa heräsi pieni kateuden tunne. Voi kunpa minäkin olisin voinut olla yksi heistä, joka kuulee itse Jumalan Pojan puhetta. Olisinpa minäkin voinut asettua hänen jalkojensa juureen ja ottaa vastaan kaiken sen viisauden, jota hän jakoi kansalle. Kuitenkin syventyessäni tähän tunteeseen huomaan, että en ole yhtään sen huonommassa osassa. Saanhan minäkin, miltei kaksituhatta vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen syntynyt ihminen, edelleen vastaanottaa tämän viisauden juuri sellaisena, kuin se on aikoinaan lausuttukin. Ne ihmiset, jotka ovat Jeesuksen aikana eläneet, ovat säilyttäneet ja pitäneet sydämessään kaiken sen, mitä heille on opetettu, jotta mekin saamme tulla osallisiksi siitä. Pyhä Henki on toiminut heissä, jottei Jumalan Pojan toiminta haihtuisi historian havinaan. Jumala on kutsunut luokseen ihmisiä sukupolvi toisensa jälkeen ja varjellut pyhää kirjoitusta, jotta mekin voimme kokoontua sen äärelle.Meillä on nykypäivänä etuoikeus tarttua Raamattuun hetkenä minä hyvänsä ja lukea, kuinka Jumala on alusta lähtien rakastanut ihmisiä, ja lopulta antanut oman poikansa sovittamaan ihmiskunnan synnit, jotta meidän ei tarvitse koskaan pelätä. Emme ole ainoastaan sen varassa, mitä joku toinen ihminen meille kertoo Raamatusta ja Jumalasta, vaan voimme syventyä evankeliumiin itse. Se jos jokin on Jumalan suurta lahjaa. Myös me saamme samarialaisten tavoin todeta: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”Mielestäni ei ole kuitenkaan hedelmällistä tehdä tämän perusteella sellaista päätelmää, että vain sellaiset kristityt, jotka tuntevat Raamatun kuin omat taskunsa, olisivat oikeanlaisia tai parempia. On totta, että Raamatun lukeminen voi auttaa meitä syventymään omaan uskoomme. Valitettavasti maailma on kuitenkin sellainen, ettei kaikilla ihmisillä edelleenkään ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin meillä. Lukutaidottomuus tai raamatunkäännöksen poissaolo voivat tehdä evankeliumin vastaanottamisesta vaikeampaa. Sitä paitsi koko evankeliumin tärkein sanoma, kuten tiedämme, tiivistyy lauseeseen ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”.Usko ei ole jotain, joka olisi meistä itsestämme kiinni. Sen on Jumala meille lahjoittanut, emmekä suinkaan ole itse voineet tehdä mitään sen eteen. Vaikka ihminen osaisi koko Raamatun ulkoa, ei se tarkoita, että hän sillä perusteella saisi uskon. Usko on Pyhän Hengen toimintaa meissä. Usko on myös jotakin syvempää, kuin raamatuntekstien lukemista ja ymmärtämistä. Eiväthän nämä Raamatun sanat merkitse meille mitään ilman uskoamme.Tämän päivän teema tuo mieleen Heprealaiskirjeen kohdan: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”. Pysähdyn tuon kappaleen kohdalla usein. Se myös palautuu mieleeni usein. Tässä kohdassa käytetty kreikankielinen sana hypostasis, joka on käännetty Kirkkoraamatussa ”todellisuutena”, voi merkitä myös perustusta tai vahvistusta. Todellisuus, perustus ja vahvistus ovat kaikki sanoja, jotka helposti nousevatkin mieleen, kun ajattelee uskoa. Mielestäni tämä Heprealaiskirjeen lause pukee sanoiksi erittäin hyvin sen, mitä itse en oikein osaa sanallistaa. Kun me uskomme, tulee Jumalan äärettömästä rakkaudesta todellista. Pelastuksesta tulee käsinkosketeltavaa. Armosta tulee konkreettista. Uskossa me näemme toivon synkimmilläkin hetkillä. Me voimme nähdä toisessa ihmisessä Jumalan kuvan.Usko on ihmeellinen lahja. Joskus itsekin jään pohtimaan, miten voin olla niin varma siitä, että Jeesus on Vapahtaja. Mutta miten muutenkaan voisin nojautua niin vankasti tähän totuuteen, kuin uskon kautta? Heprealaiskirje jatkaa: ”Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä”. Ymmärrys on tässä yhteydessä hyvä sana. Maailmankaikkeus voi tuntua ihmisestä pelottavalta, liian suurelta ja liian kaoottiselta. Ihmisluontoon kuuluu totuuden etsiminen ja ymmärryksen tavoittelu. Tieteen saavutukset ovat esimerkkiä tästä. Silti voi jäädä tunne, että jotain puuttuu. Uskomme ei välttämättä vastaa kysymykseen ”Miten?” vaan ”Miksi?”. Hieman samalla tavalla kuin luotamme toteamukseen 1+1=2, luotamme siihen, että kolmiyhteinen Jumala pitää huolta meistä. Uskomme on elämämme, hypostasis, perusta.Jeesuksen viisaudet eivät ole meille enää vain mustetta paperilla, vaan usko ja Pyhän Hengen toiminta saa meissä aikaan samanlaisen luottamuksen, kuin tämän päivän evankeliumitekstin samarialaisissa.

Kaste muistuttaa meistä jokaiseen piirretystä Jumalan kuvasta, joka rikkinäisenäkin heijastaa Jumalan rakkautta.

Meditaatioharjoitukset, nuo jokseenkin mystiset mutta monilta kiitosta keräävät läsnäolo ja itsetuntemusharjoitteet, ovat tämän kertaisen Väkevä elämä -jakson aiheena. Vieraan kanssa pohdimme mm. millaisia myyttejä ja väärinymmärryksiä meditaatioon ja harjoituksiin liittyy ja mitkä ovat asioiden oikea laita? Monelle meditaatioharjoitukset näyttäytyvät hyvin teknisenä tekemisenä ("keskity hengitykseen 10min risti istunnassa") mutta onko niissä kyse myös jostain syvemmästä havahtumisesta? Tuntuuko meditaatioharjoittelu aina hyvältä vai joskus myös vaikealta ja epämiellyttävältä? Millainen ihmisen mieli on ennen harjoittelua ja niiden jälkeen? Tutkimusten mukaan mindfulness- ja meditaatioharjoittelu kehittää ihmisen itsehavainnointikykyä, mitä se tarkoittaa ja mitä hyötyä siitä on? Miten meditaatioharjoituksia voi konkreettisesti tehdä?  Näitä ja muita teeman mielenkiintoisia kysymyksiä pohdin psykologi, tietokirjailija ja puhuja Tony Dunderfeltin kanssa. Linkit Optimal Performance - Hyvinvointiluennot ja verkkovalmennukset: https://www.optimalperformance.fi/ - Kuntosali ja valmennuskeskus, Helsinki: https://www.opcenter.fi/ Lahti: https://www.opcenterlahti.fi/ Tony Dunderfelt - Kotisivu: https://www.dunderfelt.digital/tony-puhumaan - Youtube-kanava: https://www.youtube.com/@tonydunderfelt7199 - Valoisaksi-kirja: https://www.adlibris.com/fi/kirja/valoisaksi-9789522606624 - Hyvä fiilis -kirja: https://www.adlibris.com/fi/kirja/hyva-fiilis-9789523793101

Saarna Hyvän toivon kappelissa 11.12.20223. adventtisunnuntai, Matt. 11: 11-19 Johdanto: Syömisen ja juomisen evankeliumia Johannes Kastaja ei syönyt eikä juonut. Jeesus söi ja joi. Mitä minun pitäisi syödä ja juoda? Evankeliumi vie meidät ihmisenä olemisen peruskysymyksiin. Kaikkien meidän täytyy syödä ja juoda. En anna tässä saarnassani suoria vinkkejä joulupöytään. Puhun kuitenkin syömisestä ja juomisesta ja siitä, mitä ne merkitsevät evankeliumissa. Tässä oppaanani ovat evankeliumin väkevät hahmot. Johannes Kastaja ja Jeesus edustavat kahta erilaista lähestymistapaa syömiseen ja juomiseen: paastoa ja juhlaa.   I Hallinnasta armollisuuteen Aloitan Johanneksesta. Markuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Johannes Kastajalla ”oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja.” Johannes Kastajalla oli siis nykykielellä sanottuna tiukka dieetti. Hän oli kuin liekki, joka hehkui sisäistä valoa ja puhui väkeviä sanoja. Hän oli askeetti, itsensä kieltäjä.  Johanneksen edustama askeettisuus ei ole ollenkaan vierasta meidän ajassamme. Se ei saa yleensä uskonnollista muotoa, mutta itsensä kieltäminen erilaisten ruokavalioiden kautta on monelle tuttua.  Meillä on paljon ruokaa käytössämme ja sitä myös markkinoidaan tehokkaasti. Nopeasti muuttuvassa maailmassa on myös helppo kadottaa hallinnan kokemus. Moneen asiaan emme voi vaikuttaa. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä syömme ja juomme: puhumme painonhallinnasta.  Pyrkimys terveelliseen elämään on itsessään hyvä. Hyvä ruoka, runsas liikunta ja syvä lepo ovat kaikille tärkeitä. Samalla ihmisen terveyteen, painoon ja ulkonäköön latautuu valtavia paineita. Jatkuva kuvien virta saa meidät vertaamaan itseämme toisiin. Se vahvistaa huomaamatta kokemusta siitä, että olemme jatkuvasti jollain tapaa vajaita. Erityisen kipeästi tämä osuu nuoriin.  Paineiden taustalla on myös tehokkuusajattelu. Äärimmäisen tehokkaaksi hiottu taloutemme vie meidät näkemään itsemme ikään kuin koneina, joista voidaan rakentaa aina uusi entistä parempi versio. Tätä kuvaa monen toistelema fraasi: ”pyrin olemaan paras versio itsestäni.” Talouden myllyt eivät tunne rajoja. Ne vaativat aina uusia rattaita pyörittämään suurta koneistoa, jossa ihminen jauhautuu murusiksi. Rajattoman kasvun ihanteena on täydellisen terve ja hyvinvoiva ihminen, sillä hänestä voidaan repiä irti yhä kovempia suorituksia.    Taloutta tarvitaan, se on osa ihmisyyttä. Se ei kuitenkaan saa syrjäyttää muita ihmisenä olemisen ulottuvuuksia. Tehokkuus ei ole kaikki kaikessa, eikä talouden kasvu voi olla rajatonta. Ihmisellä on rajat ja luomakunnalla on rajat. Tarvitsemme lisää kohtuullisuutta ja armollisuutta. Tässä Johannes Kastaja voi olla oppaanamme.   II Johannes Kastaja viitoittaa tietä ytimeen  Mitä Johannes Kastaja voi opettaa meille? Hän näyttää tietää olennaiseen, ytimeen. Johannes Kastajan äärimmilleen pelkistetty elämäntapa on intohimoista totuuden ja rakkauden etsintää. Hän viitoittaa tietä kohti ihmisyyttä, jossa tehokkuus ei määrittele meitä. Meidät määrittelee Jumala, joka antaa meille elämän.  Johanneksen elämäntapa on myös äärimmäisellä tavalla luomakuntaa kunnioittava, eikä vain siksi että hän on edelläkävijä hyönteisravinnossa! Meidän on yksilöinä, yhteiskuntana ja ihmiskuntana löydettävä uudelleen yhteys koko luomakuntaan. Meidän on löydettävä tasapaino, jossa voimme elää sen kanssa sovussa.  Johannes Kastajan johtaa meitä kohti syvimpiä arvoja. Hän ohjaa meitä pois vallan ja mammonan palvomisesta. Etsimme totuutta ja rakkautta helposti materiasta ja kunniasta, joista kasvaa kumpu ytimen ympärille. Kumpu kasvaa vuoreksi kuin entisajan kaatopaikka, ja ydin hautautuu yhä syvemmälle.  Johannes viitoittaa suoraan kohti totuutta ja rakkautta, kohti elämän ydintä. Paasto on matkaa kohti ydintä, kohti joulun ja pääsiäisen salaisuutta, kohti Jumalan läsnäoloa.  III Yhteinen pöytä on ystävyyden merkkiJohanneksen paasto ei ollut itsekeskeistä. Hänen koko elämänsä oli tien valmistamista Kristukselle. Fariseukset sanovat Jeesuksesta evankeliumissa: ”Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!” Jeesus tuli maailmaan juhlimaan elämää meidän kanssamme. Siksi yhdessä syöminen oli hänelle tärkeää. Se on ollut aina syvä merkki ystävyydestä ja sovinnosta.  Jeesuksen pöytä oli avoin. Hän ei kutsunut siihen vain vimpan päälle moraalisessa suorituskyvyssä kunnostautuneita. Hän kutsui pöytään halveksittuja ja sorrettuja ja sortovallan edustajiakin. Jeesuksen sanoma ei ollut moralismia eikä yläpuolelle asettumista. Se oli vierellä kulkemista ja yhteiseen pöytään kutsumista. Kristittynä eläminen ei ole pikkusieluista nipottamista. Se on elämän syvän ilon ja Jumalan hyvien lahjojen löytämistä ja yhteiseen pöytään asettumista.  Taivaasta verrataan usein hääateriaan. Tämä on hyvin syvä kuva Jumalan valtakunnasta. Ei ole kyse juhlasta, jossa on tarkat istumapaikat. Kristus kutsuu meidät kutsutaan yhteiseen juhlapöytään. Sinne mahtuvat tutut ja tuntemattomat.  Ehtoollisessa on tästä esimakua. Siinä syömme ja juomme Kristuksen läsnäoloa, hänen joka syö ja juo tänään meidän kanssamme. 

 Anu Rask Saarna Hyvän toivon kappelissa 20.11.2022 Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai) Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 25 Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” * * * Kaverini osti kirjamessuilta pienen lehtisen, jossa on 1800-luvulla eläneen pappi Johannes Kronstadtilaisen neuvoja kuukauden jokaiselle päivälle. Olemme viettäneet marraskuuta aloittamalla aamut Johanneksen ajatuksilla. Kahdeksantena päivänä johannes kirjoittaa: “Älä anna itsesi nukkua pitkään: pitkä uni veltostuttaa sielun ja ruumiin, se tekee kylmäksi Jumalaa kohtaan ja synnyttää laiskuutta ja välinpitämättömyyttä rukoukseen.” Tämä vei omat ajatukseni viime viikon teemoihin, valvomisen sunnuntaihin. “Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä” jolloin juhlat siis alkavat. Ja tänään on viime viikosta sitten edetty kirkkovuoden viimeiseen sunnuntaihin. Vanha loppuu, uusi alkaa, joulu tulee. Nyt eletään hyvin tiheää aikaa kirkkovuodessa. Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Tuomiosunnuntai. Kuulostaa uhkaavalta ja jotenkin vanhanaikaiselta, hämmentävältä. Hämmentävä on myös tuo teksti jonka luin, ja pelottava. Yhdet lähtevät iankaikkiseen elämään, toiset ikuiseen rangaistukseen. * * * Nyt ollaan kuitenkin ihan ytimessä, elämän ja kuoleman kysymysten äärellä. Otetaan elämä vakavasti. Tää on uskonnonfilosofi Sami Pihlströmin erään kirjan nimi: Ota elämä vakavasti – negatiivisen ajattelijan opas. Mua tämä kirja ja sen ajatukset ovat kiehtoneet pitkään. Tässähän luodaan tämmöinen vastakkainasettelu kaikkien positiivisen ajattelun ja selfhelppi -oppaiden kanssa, ja sitoudutaan negatiiviseen ajatteluun. Mutta se tarkoittaa Pihlströmillä vain sitä, että otetaan vakavat asiat vakavasti. Filosofi ajattelee, että hyvyyttä voi ymmärtää tutkimalla pahuutta, vapautta ja vastuuta voi ymmärtää tutkimalla syyllisyyttä ja elämää voi ymmärtää tutkimalla kuolemaa. Lähestytään mekin näitä vaikeita asioita siis filosofisesti. Kuin Mikko Mallikas, joka tutustuu maailmaan ja ihmettelee. Oletko sinä siellä, Mikko, isä huusi äsken. Juuri sitä Mikko pohtii. Olenko minä täällä? Kenen ilmaa hengitän tässä? Mikko on jälleen pähkäilemässä. Kun henkeä vedän, muiden ilmaa saan, mutta ulos puhallan omaani vaan. Leviääkö Mikkoa maailmaan ja mitä omenanhaju aikaansaa? Olenko edelleen Veturitiellä, kun aamulla sylkäisin maahan siellä? Entä sitten mieliala? Sekin on Mikkoa iso pala. Eilen olin aika hurja, Mikko tunnustaa. Tulos oli aika kurja, yhtä mustelmaa. * * * Kirkkovuoden lopun keskeinen käsite on syyllisyys. Mihin kaikkeen olen syyllinen ja millä tavoin? Miten minut tullaan tuomitsemaan? Syyllisyyden voi jakaa neljään erilaiseen muotoon: Rikosoikeudellinen syyllisyys on melko yksiselitteistä. Lakia on rikottu. Poliittinen syyllisyys liittyy johtajien ja hallitsijoiden toimintaan. Moraalinen syyllisyys on sitä, että jokainen tekoni on altistettu moraaliselle arvioinnille, olipa se juridisesti tai poliittisesti arvioituna miten viaton tahansa. Esimerkiksi kerjäläisen ohi käveleminen ei ole laitonta, mutta se voi olla moraalisesti tuomittavaa. Ja lopuksi, metafyysinen syyllisyys on kaikkein perustavinta. Se on sitä, että jokainen ihminen on syyllinen kaikkien puolesta, Jumalan ja ihmiskunnan edessä, ja minä olen syyllisempi kuin kukaan muu. Voin olla syyllinen pelkästään olemalla olemassa. Tai olemalla paikalla, sivustakatsojana. Niin kuin Mikko Mallikkaankin teot – ne vaikuttavat aina myös luomakuntaan ja toisiin ihmisiin… “Aika jännää. Tämä on taikaa. Olen monessa paikassa yhtä aikaa. Ja yhä enemmän aina vaan minua leviää maailmaan: omenassa, piirakassa, syljessä ja mustelmassa.” …ja tää tekee kaikesta monimutkaista. Jakoa vuohiin ja lampaisiin ei piirretä ihmisten välille. Jakoviiva hyvän ja pahan välillä sijaitsee jokaisen meistä sisällä. Ja kun näitä jakoviivoja nyt mietitään, voidaan miettiä myös sitä, miksi joku meistä ylipäätään on “yksi vähäisimmistä veljistä” ja toinen on se, jonka tulee omasta hyvinvoinnistaan käsin auttaa heikompaa? Metafyysisen syyllisyyden nojalla olemme kaikki syyllisiä tähän asetelmaan jo lähtökohtaisesti. Ja tällaisen metafyysisen syyllisyyden käsittelyn paikkana on oikeuslaitoksen tai omantunnon sijasta yksin Jumala. * * * Aina ei selfhelppi riitä, tai se että asenne on kohdillaan. Maailma on täynnä kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta ja kuolemaa, eikä tsemppi auta. Kärsivien huuto kohoaa kohti Jumalaa ja vaatii meitä vastuuseen viattomasta kärsimyksestä aina ja kaikkialla. Mutta kuten viime sunnuntaina kuulimme, meidät on kutsuttu juhliin. Häihin. Vielä on aikaa olla valppaana ja täydentää öljyvarastot. Voimme tehdä matkaa iloiten, sillä olemme matkalla kohti suurta juhlaa. Ei ole syytä pelätä. Meidät vuohet ja lampaat tulee tuomitsemaan Hyvä Paimen. Hän, joka sanoo itsestään: Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen ( Joh.10:14-16). 

Toivo kaikkien pelastumisesta Kristuksen kautta on yksi kristillinen oppi, jolla elämän ja kuoleman mysteeriä lähestytään. Jumala on rakkauden todellisuus, jonka syvyyttä voimme vain aavistella. Pelastus on heräämistä kohtaamaan tuo todellisuus nykyhetkessä, niin että rakkaus voi kasvaa ja laajeta. Se on myös luottamusta siihen, että Jumalan rakkaus ei pääty kuolemaan. Se on toivoa siitä, että kukaan ei jää Jumalan rakkauden ulkopuolelle tässä elävässä tai tulevassa maailmassa.

Saarna Hyvän toivon kappelissa 6.11.2022 Reformaation päivä, Room. 1: 16-17 Johdanto: hengellistä heviä urkuharmoonilla Yksi lämmin muisto lapsuuteni luterilaisuudesta liittyy urkuharmooniin, jolla soitettiin hengellistä heviä.  Ala-asteella luokassamme oli harmooni, johon piti jaloilla polkea ilmaa, että siitä lähti ääntä. Harmoonin säestyksellä lauloimme virsiä. Joskus välitunnilla kuitenkin luokkamme villeimmät polkivat hulluna harmoonia, rynkyttivät koskettimista riitasointuja ja huusivat soittavansa hengellistä heviä! Tuossa hetkessä kohtasi kaksi maailmaa: vanha luterilainen yhtenäiskulttuuri ja uusi nouseva monikulttuurisuus, jota myös pop-kulttuuri edusti. Elin lapsuuttani 80-luvulla syrjäisessä Vaalassa, jossa yhtenäiskulttuuri vielä vaikutti. Sinnekin kaikuivat kuitenkin pop-kulttuurin sävelet. C-kaseteilta soivat Metallica ja Kiss, Iron Maiden ja Dingo. Noista ajoista luterilainen yhtenäiskulttuuri on entisestään hiipunut. Täällä Jätkäsaaressa siitä on näkyvillä vain häivähdys. Suomessa, etenkin Helsingissä, olemme kulkeneet yhtenäiskulttuurista kohti kulttuurien mosaiikkia. Samanlaisen katsomusten mosaiikin keskellä eli myös apostoli Paavali. Hän kirjoitti roomalaisille: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.”Miten luterilaisuus voisi puhutella ihmisiä tässä paikassa ja tässä ajassa? Miten voimme olla rohkeasti kristittyjä ja luterilaisia ilman että meidän tarvitsisi kokea häpeää?I Luterilainen vai kristitty? ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.”  Paavali vaikutti vahvasti siihen, että Jeesuksen seuraajien liike ei jäänyt osaksi juutalaisuutta. Vaati suurta rohkeutta ja kirkasta ajattelua ymmärtää, että evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta oli tarkoitettu kaikille, ei vain juutalaisille. Tuon läpimurron vuoksi mekin olemme kristittyjä. Paavalin kirjeistä näkyy myös se, että tämä kehitys herätti vastustusta. Osa Jeesuksen seuraajista olisi halunnut pitää sanoman hänestä vain juutalaisille tarkoitettuna. Myöhemmin 1400-luvulla kristinuskoon syntyi uusi jakolinja. Reformaattori Martti Luther edusti protestantismia ja oli sen tärkeimpiä vaikuttajia. Hän halusi uudistaa katolista kirkkoa kohti syvempää evankeliumin ymmärtämistä.Protestanttisuus on sittemmin jakautunut yhä uusiin kirkkokuntiin ja seurakuntiin. Kristinuskon sisällä me luterilaiset olemme pieni vähemmistö. Tämä pienuus on samalla myös siunaus, koska se antaa suhteellisuudentajua. Kristinuskon nykyajassa täytyy olla ekumeenista, että se olisi uskottavaa. Meidän on etsittävä jatkuvasti yhteyttä toisiin kirkkoihin ja erilaisiin kristittyihin. Yhtä tärkeää on myös etsiä yhteyttä toisiin uskontoihin: löytää se, mikä on yhteistä ja rakentaa rauhaa ja luottamusta sen varaan. Voimme myös ammentaa viisautta koko kristillisen kirkon hengellisestä aarreaitasta. Kristillisen kirkon viisaus ei rajoitu Martti Lutheriin. Hän oli tärkeä kirkon uudistaja, mutta hänkin oli vain ihminen ja osa kirkon pitkää perinnettä. Hän oli myös väärässä esimerkiksi rasistisessa suhtautumisessaan juutalaisiin. Ekumeenisina kristittyinä voimme vaikuttua varhaisen kirkon erämaiden kilvoittelijoista ja katolisen kirkon suurista ajattelijoista. Voimme katsella ikoneiden läpi toiseen maailmaan niin kuin ortodoksit ja nostaa kätemme ilmaan ylistyksessä kuin helluntailaiset. Olemme luterilaisia, mutta meidän ei pidä jäädä luterilaisuuden vangeiksi. Jumala toimii koko maailmassa, ei vain luterilaisuudessa. Luterilaisina olemme Kristuksen seuraajia ja uskon tien kulkijoita siinä missä muutkin kristityt. Olemme ensisijaisesti kristittyjä, emme luterilaisia.II Mitä luterilaisuus voi antaa maailmalle? ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.”  Ekumeenisen kristillisyyden lisäksi on tärkeää löytää omasta luterilaisesta perinteestämme sen lahjat. On tärkeää huomata sen merkitys koko ihmiskunnalle. Luterilaisuus tuli minua vastaan vähän aikaa sitten lukiessani amerikkalaisen historiantutkijan Francis Fukuyaman uutta kirjaa Liberalism and its discontents. Fukuyaman mukaan Martti Lutherin ajattelu oli yksi tärkeä suunnannäyttäjä modernille yksilöllisyydelle. Luther rohkaisi ihmisiä ajattelemaan itse ja tutkimaan Raamattua itse omalla äidinkielellään. Usko olikin jotain, jonka pystyi kokemaan henkilökohtaisesti ilman että kirkko toimi sen välittäjänä. Eikä Lutherin vaikutus rajoittunut vain uskontoon. Hänen ajattelunsa ruokki ylipäänsä kriittisyyttä valtaa käyttäviä instituutioita kohtaan. Tämä muokkasi henkistä maaperää kansanvallan synnylle.Luterilaisuus on vaikuttanut isosti suomalaiseen yhteiskuntaan. Se näkyy juurina esimerkiksi koulutuksen arvostamisessa, hyvinvointivaltiossa ja korkeassa työmoraalissa. Suomalainen ja pohjoismainen yhteiskuntamalli on koko maailman mittakaavassa poikkeuksellisen toimiva. Historioitsija Teemu Keskisarjaa lainaten meitä on siunattu hyvällä uskonnolla. Luterilaisuudesta voi olla ylpeä maailman turuilla ja toreilla. Sitä ei tarvitse hävetä myöskään omassa yhteiskunnassamme. Voimme ottaa rohkeasti paikkamme yhteisessä keskustelussa ja tuoda siihen luterilaisuudesta uskon, toivon ja rakkauden valoa. Luterilainen kirkkomme on monessa mielessä oikein hyvä kirkko. Se ei ole täydellinen ja siinä on myös sellaista, joka haavoittaa ja tukahduttaa. Mikään ihmisten muodostama yhteisö ei ole täydellinen, ja on vaarallista uskoa, että niin koskaan olisi. Kuitenkin iloitsen meidän kirkossamme esimerkiksi yhteisestä laulamisesta ja auttamisen halusta. Iloitsen ajattelun vapaudesta ja itsekritiikin sallimisesta. Iloitsen vuoropuhelusta ja siitä, että kirkon jäsenet voivat käyttää ääntään seurakuntavaaleissa. Lopuksi Kirkkomme siunaus on siinä, että pystymme sekä uudistumaan rohkeasti että yhä uudestaan palaamaan uskon lähteille. Voimme rohkeasti pohtia teologiaa ja etsiä uskolle uusia sanoja ja säveliä. Voimme kokea uutta hengellisyyttä, niin kuin esimerkiksi teemme kehoharjoituksilla Hyviksellä.  Yhtä tärkeää on yhä uudelleen palata uskon peruskysymyksiin. Kuka olen? Minne olemme yhdessä menossa? Miten voimme elää sovussa toistemme ja luomakunnan kanssa? Mistä saan avun hätääni? Missä on toivo, kun kuljen kuoleman varjon maassa? Ylösnousseen Kristuksen kasvoja katselemalla ja Raamatun sanoja märehtimällä voimme yhä uudelleen juoda lähteestä. Voimme yhä uudestaan palata yksinkertaiseen uskoon ja vapauttavaan evankeliumiin. Voimme tuntea Jumalan voiman, Hengen läsnäolon ja elää toivosta, jonka Kristus antaa kaikille.   

Usko ei ole suoritus vaan lahja. Uskon teitä on monia, eikä meidän tehtävämme ole tuomita toistemme uskoa tai epäilyä. Jeesuskaan ei tee niin: hän on tullut pelastamaan maailman.

 Anu Rask Saarna Hyvän toivon kappelissa 4.9.2022 13. sunnuntai helluntaista Jeesus, parantajamme Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 7 Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi. Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.” Jeesus teki ihmetekoja. Ihmeitä. Tän muistan jo lapsuudesta. Päiväkerhossa me katseltiin 70-lukua henkiviä ruskeasävyisiä kuvakirjoja, joissa Jeesus tyynnytti myrskyn, muutti veden viiniksi ja paransi sairaita. Liehuvatukkaisella Jeesuksella oli pitkä valkoinen yöpaita päällä. Siellä päiväkerhossa hoitotädit lukivat meille kirjoja myös ääneen, ja nää kirjoissa esiintyneet spektaakkelit tulkittiin kirjaimellisesti. Näin oli tapahtunut – Jeesus oli kävellyt yöpaidassa ja tehnyt ihmeellisiä asioita. Tämä ihmeenomaisuus oli keskeinen merkki kristinuskon totuudellisuudesta. Kirjojen lauseet olivat tosiasiallisia ja kirjaimellisesti totta. Sille uskolle, jota meille lapsille opetettiin, oli siis keskeistä nimenomaan uskominen. * * * Mitä Jeesus itse asiassa teki, kun hän teki ihmeitä? Oliko hän joku kiertävä tempputaikuri, joka teoillaan halusi vakuuttaa ihmiset uskomaan itseensä ja tekemiinsä ihmetekoihin? No, nää tämmöset on meidän kysymyksiä. Me tieteellisen maailmankuvan omaavat ihmiset kyselemme, onko tää mahdollista, ovatko tällaiset ihmeet mahdollisia? Jeesuksen ihmetekojen hyväksymisestä tulee tärkeä vedenjakaja tutkijan ja uskovaisen – tai sitten erilaisia uskonnollisia painotuksia omaavien ihmisten välillä. Jeesuksen ajan ihmiset elivät maailmassa, johon ihmeet kuuluivat luonnollisena osana. Magia ja ihmeet olivat ihmisten maailmankuvan peruskäsitteitä. Siihen aikaan kysymys kuului, kuka ihmeen pystyi suorittamaan ja millä voimalla hän sen teki. Ihmettä itsessään ei kyseenalaistettu ja niitä tekivätkin monet vaeltavat tietäjät ja parantajat. * * * Jeesuksen tekemissä ihmeissä oli kuitenkin jotain ainutlaatuista ja poikkeuksellista. Ihmeet ei olleet itsetarkoitus ja päämäärä, vaan ne välittivät erityistä viestiä. Ihmetekojen kautta Jeesus rakensi maailmaan Jumalan valtakuntaa, missä sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanomaa. Yksilöitä parantaessaan Jeesus paransi ja rakensi samalla koko yhteisöä. Jumalan valtakunnassa on kyse suuresta hyvyydestä ja voimasta, järjestetystä rakkauden valtakunnasta, johon Jeesus pyytää meitä astumaan. * * * Keitä parantamalla Jeesus tänään täällä manifestoisi Jumalan valtakuntaa? Antiikin maailmassa sairaat joutuivat yhteisön ulkopuolelle. Maailmaa ei muotoiltu esteettömäksi, kuurona tai sokeana oli vaikeaa selviytyä. Sairauksien ajateltiin olevan riivaajien aiheuttamia. Myös meidän ajassa yksilöiden haavoittaminen ja ulossulkeminen vahingoittaa koko yhteisöä. Raadollinen esimerkki ovat vaikkapa sodissa käytetyt raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta, jonka kokeminen ja näkeminen on erittäin traumatisoivaa ja hajottavaa. Mutta on myös arkisempia esimerkkejä lähempää. Ihmisiä, jotka sairaus tai huono-osaisuus työntää yhteiskunnan ja yhteisöjen ulkopuolelle. Yhteiskunta on täsmalleen niin vahva kuin sen heikoin lenkki, sanotaan. Tänään täällä Hyvän Toivon Kappelilla meitä on siunattu arkeen ja niihin tehtäviin, joita syksy meille kullekin tuo. Meistä monella on tärkeitä tehtäviä Jumalan valtakunnan rakentajina. Parantajina Huolenpitäjinä. Koskettajina. Kuuntelijoina. Jumalan valtakuntaa rakennetaan elämällä, toimimalla Kristuksen käsinä tässä maailmassa. Pave Maijasen Pidä huolta -kappaleessa kuvataan Jumalan valtakunnan periaatteita aika hienosti. Luen sanat tämmöiseksi pieneksi loppurukoukseksi, voit kuunnella biisin vaikka kotiin päästyäsi. Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii Anna almu sille joka elääkseen sen tarvii Muista siellä rakentaa missä koti maahan sortuu Koeta niitä rohkaista jotka päätöksissään horjuu Sillä jokainen joka apua saa sitä joskus tajuu myös antaa Pidä huolta luonnosta se susta huolen pitää Pidä kiinni päätöksistä niistä voima itää Muista vanhukset ei kuulu vanhainkotiin Toimi niin ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin Aamen 

Luuk. 19:41–48 Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 19 Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”     Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”     Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä. Sanakirjojen ja raamatunselitysteosten mukaan etsikkoaika merkitsee aikaa, jolloin Jumala lähestyy; hetkeä, jolloin Jumala puhuu ihmiselle. Tunnistanko nuo hetket? Noin 2000 vuotta sitten kaukana täältä ihmiset kokivat erään ihmisen elämänmittaisen etsikkoajan. Jeesuksen ihmeteot, parantamiset ja opetus vastasivat ihmisen tarpeisiin, konkreettisesti. Samalla niiden tarkoitus oli herättää; auttaa elämänmittaiseen uutokseen. Ihmiset todistivat ihmeitä omin silmin ja korvin. Sittenkin niin moni kielsi niiden tekijän. Kielsi, vaikka itse Jumala kävi käsin kosketeltavana vierellä.   Ajattelen jokaisen jollain tavoin merkittävän hetken ja tapahtuman, useimmiten odottamattoman, merkitsevän etsikkoaikaa. Aikaa, jossa Jumala puhuu. Miten paljon elämäämme, maailmaamme mahtuukaan. Suuret ja pienet tapahtumat ja asiat; etsikkoaikaa yhtä kaikki. Elämää jossa Jumala on vierellämme kysyen: Mikä on sydämesi suunta tänään?  Kriisi on tilanne jossa aiemmin opitut keinot selvitä eivät välttämättä enää toimi. Useimmiten se on siedettävä, kestettävissä ainakin lopulta. Kriisi on muutoksen aikaa. Parhaimmillaan siinä on lopulta jotain hyvää. Jotain joka lopulta antaa enemmän kuin se ottaa. Voin valita, otanko opikseni vai saako kriisi minut sittenkin vetäytymään ja puolustautumaan.  Jeesushan aiheutti kriisin. Kriisin, joka jakoi ihmisiä. Jumala kävi käsin kosketeltavana vierellä; mikä oli sydämen suunta? Mitä itse teen, kun kohtaan odottamattoman? Kuuntelenko, kysynkö, onko tällä jokin tarkoitus, opetus, pyyntö tai kehotus muutokseen? Pysähdynkö hetkeen vai jatkanko sittenkin kuin aina ennenkin? Puolustaudunko sulkien muutoksen mahdollisuuden? Tässä on Jeesuksella kriisi. Itkien hän katsoo pyhää kaupunkia, näkee ihmisten turtumuksen; raivoissaan kohtaa kaupankävijät, kovuuden, Jumalansa temppelissä. Voi vain kuvitella Hänen hurjuuttaan tuossa tilanteessa. Syvää surua ja voimakasta aggressiota, meistä jokaiselle tuttuja tunteita. Seuraa sittenkin hyvä. Tämä kriisi muuttuu uudeksi aluksi, puhtaaksi pöydäksi. Vaikka suru söi, vaikka raivo vei, vaikka kaikki näytti jo menetetyltä, on hän sittenkin kohta tässä, kuulijoiden, Jumalan vastaanottajien ympäröimänä. Ja antaa mahdollisuuden aloittaa alusta. Myös itsensä. Miten me kuulisimme Jumalamme äänen, myös niissä hetkissä, kun olemme mukavuusalueemme ulkopuolella? Miten ymmärtäisimme; on mahdollisuus oppia, saada, aloittaa alusta? Onko maailma, ovatko yhteiskunnat oppineet menneestä? Olenko itse oppinut elämässäni, elämästäni; ottanut vaarin siitä mikä on koetellut? Entä siitä, jonka lahjana sain? Olenko tunnistanut tarvittaessa muutoksen tarpeen, suunnannut uudelleen, muuttunut? Ymmärränkö arkisimman arjen, ihan tavallisen elämän jokaisen hetken ainutkertaisen arvon?  Kyllä, on erityisiä tapahtumia ja hetkiä, joissa Jumala erityisesti lähestyy. Samalla Jumala on, tässä. Armo, toivo paremmasta on tulevassa ja se on juuri nyt. Jokaisen hetken ja kokemuksen ainutlaatuinen armo. Jumala puhuu sinulle, kuule.      

Saarna Hyvän toivon kappelissa 14.8.2022, Luuk. 10: 1-9Johdanto: Epärehellinen taloudenhoitaja - saarnaajan painajainen Ei oo helppoa! Kertomus epärehellisestä taloudenhoitajasta on yksi vaikeimmista Jeesuksen vertauksista. Se on todellinen saarnaajan painajainen. Missä siinä on vapauttava evankeliumi tai eettinen opetus? Missä on sen pihvi?Raamattu on kiehtova ja moniulotteinen kirja, tai oikeastaan kirjasto. Tässäkin raamatuntekstissä on monia erilaisia tasoja. Tässä saarnassani lähestyn tekstiä sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti. Evankeliumissa minua puhutteli erityisesti sana 'velka'. Evankeliumi kertoo taloudenhoitajasta, joka antaa velkoja anteeksi. Mitä tämä tarkoittaa kirjaimellisesti arjessamme ja mitä se tarkoittaa vertauskuvallisesti suhteessamme toisiimme ja Jumalaan? I Jeesus kritisoi rahan valtaa yhteiskunnassaAluksi arjesta. Yli puolessa Jeesuksen vertauksista puhutaan taloudesta. Jeesuksen vertaukset nivoutuivat arkeen, ja samalla ne viittasivat arjen ylittävään Jumalan todellisuuteen. Velan keskellä eläminen oli osa monen Jeesuksen ensimmäisen seuraajan elämää. Jos velkoja ei pystynyt maksamaan, uhkana oli jopa orjuus. Tampereen tuomiorovasti Olli Hallikainen, entinen Helsingin tuomiokirkon kappalainen, on lisensiaattityössään tutkinut velka-sanaa Isä meidän –rukouksessa. 'Velka'-sanaa käytetään Raamatussa ja ekumeenisessa sanamuodossa: ”Anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.” Ensimmäisten Jeesuksen seuraajien elämässä tämä ei Hallikaisen mukaan tarkoittanut vain hengellistä vertauskuvaa. Se tarkoitti konkreettista velkojen anteeksiantamista ja saamista. Jos Luukkaan evankeliumia lukee vähän saarnatekstiä pidemmälle, löytää Jeesuksen sanat: ”Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” Jeesus kritisoi rahan valtaa oman aikansa yhteiskunnassa. Hän ei antanut suoria toimintaohjeita, miten yhteiskuntaa piti muuttaa. Kuitenkaan hän ei halunnut, että kaikki jatkuisi niin kuin aina ennenkin, että rikkaat rikastuisivat ja köyhät köyhtyisivät. Jeesuksen julistamassa uudessa maailmanjärjestyksessä, Jumalan valtakunnassa, viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Jumala nostaa tomusta köyhän ja korottaa alhaisen. II Rahalla on välinearvoa, mutta se ei ole itseisarvoMitä tästä pitäisi ajatella meidän aikanamme? Meillekään kristinusko ei anna suoria ohjeita siihen, miten yhteiskuntaa pitäisi muuttaa. Se kuitenkin herättää ajattelemaan elämää kokonaisuutta, ja taloutta sen osana.   Elämme siinä mielessä erilaisessa maailmassa kuin Jeesuksen aikana, että rikastuminen ei automaattisesti tarkoita riistämistä. Nykyisin rikastua voi myös niin, että samalla ei polje toisten oikeuksia. Näin on varsinkin suomalaisessa, pohjoismaisessa yhteiskunnassa. Markkinatalous antaa rikastumisen mahdollisuuksia, mutta samalla täällä on korkea verotus. Se jakaa rikastumisen hyötyjä myös heille, jotka eivät ole rikastuneet. Täällä on löydetty ehkäpä maailman paras tasapaino yksilön yritteliäisyyden ja kaikista ihmisistä huolen pitämisen välillä. Tärkeää on myös se, mikä on talouden takana: demokratia, oikeusvaltio ja toimivat instituutiot – sekä luterilainen tulkinta kristinuskosta. Missään täydellisessä maailmassa emme täälläkään kuitenkaan elä. Leipäjonoja on Helsingissäkin. Rahasta tulee myös monesti itseisarvo sen sijaan että se olisi välinearvo. Kapitalismissa raha kasautuu helposti niille, joilla sitä on jo valmiiksi eniten. Tämä vääristää kilpailua. Se myös johtaa helposti siihen, että kaikkein rikkaimmat alkavat ohjata poliittista päätöksentekoa omaksi edukseen. Väärää mammonan valtaa käyttävät myös monet pikavippifirmat. Ne suistavat monen nuoren ihmisen elämän velkahelvettiin. Nykyinen talousjärjestelmämme myös synnyttää velkaa tuleville sukupolville. Näen valtion velkaakin suurempana uhkana velkamme luomakunnalle. Markkinatalous synnyttää koko ajan uutta kasvua, mutta luomakunta on rajallinen. Talouden jatkuva kasvu nykyisellä tavalla ei ole enää mahdollista. Velkamme luomakunnalle on jo nyt liian suuri. Markkinataloutta täytyy siksi ohjata varjelemaan ja elvyttämään luomakuntaa, ei tuhoamaan siitä. Sitä täytyy myös ohjata niin, että rikkaus ei kasaudu vaan jakautuu. Muuten olemme hukassa. Emme voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.  III Ihmissuhteissa eivät saa vallita kapitalismin lait Mitä evankeliumi puhuu suhteestamme toisiimme? Saarnatekstissä kreikan kielen sana 'phronimos' on käännetty suomeksi 'epärehellinen'. Sama sana voitaisiin myös kääntää sanoilla 'viisas' tai 'ovela'.  Viisaan ja ovelan taloudenhoitajan toiminta rikkoo moraalin ja markkinatalouden sääntöjä. Samalla se kuitenkin synnyttää ystävyyttä. Kuulen tässä Jeesuksen opetuksen siitä, että talous ei saa vallata ihmissuhteitamme. Olemme niin syvästi talouspuheen kyllästämiä, että ihmissuhteissammekin helposti kilpailemme, vertailemme ja etsimme hyötyä. Jumalan kuvana oleminen on kuitenkin jotain erilaista. Kristus kutsuu meitä pysähtymään toistemme luo ja jakamaan elämää: jakamaan sen kipua ja sen iloa. Suurin kysymyksemme ei saa olla ”Mitä minä tästä hyödyn?” vaan ”Kuka sinä olet?” Ihmissuhteissamme emme voi myöskään kasata sisällemme ikään kuin velkaa siitä, mikä on mennyt väärin.  Vääryydet on kohdattava ja sovintoa on rakennettava. Emme voi kuitenkaan jäädä kiinni siihen, mikä on haavoittanut meitä. Jumalan armon varassa voimme jatkaa matkaa, jatkaa eteenpäin. Lopuksi: Isä meidän -rukouksessa pyydetään anteeksi velkaamme. Suhteessa Jumalaan tätä velkaa kasautuu paljon, jos yritämme selvitä elämästä omin voimin. Voimme kuitenkin jättää kaiken sen, missä epäonnistumme ja haavoitamme Jumalalle. Jumala ei jaa armoaan meille kylmän taloudellisesti. Hän jakaa sitä Tuhlaajapojan isänä, kohtuuttomasti ja ansaitsematta. Joka aamu voimme lähteä elämään armon kantamina, paljaina, köyhinä ja tarvitsevina Jumalan edessä. Jumala luo meille aina uuden aamun, jossa velkamme on pyyhitty pois.   Saarnan inspiraationa Working Preacher –sivuston kommentaari https://www.workingpreacher.org/commentaries/revised-common-lectionary/ordinary-25-3/commentary-on-luke-161-13-3

Saarna Hyvän toivon kappelissa 17.7.2022 Luuk. 5: 1-11Johdanto: Syvältä kalastamisestaOlen viime vuosina lasteni kanssa elvyttänyt oman lapsuuteni kalastusharrastusta. Pääosin saaliimme ovat olleet pieniä, mutta lapset ovat saaneet myös jättiahvenia. Tämän kesän kalastuskausi huipentui sateiseen iltaan kainuulaisen joen varrella, valtaisan hyttysparven keskellä. Tuloksena oli nolla kalaa, mutta kokemus oli varmasti mieleen jäävä. Evankeliumissa Jeesus antaa konkreettisen ohjeen kalastajille: “Souda vene syvään veteen.” Suomen suvessa todella voi kokea veden syvyyden. Kalastaessa tai mökin laiturilla istuessa, uidessa tai meloessa pääsee lähelle syvyyttä ja syvyyden sisälle. Olen itse aina pitänyt sukeltamisesta pinnan alle. Siellä on aivan oma ulottuvuutensa, jossa maailma muuttaa muotonsa. Jeesuksen ohje ei puhuttele minua vain ahventen nostamisen tai sukeltamisen suhteen. Kuulen siinä myös suuremman ohjeen. Jeesus vie meidät elämässämme syviin vesiin. Syvyyttä ei pidä väistää, sillä voimme tuntea siellä elämän koko kirjon ja Jumalan todellisen läsnäolon. I Syvyyteen laskeutuminen vie pintaviihteestä todellisuuteen “Souda vene syvään veteen.” Kun mietin syvyyttä, mieleeni nousee nopeasti sen vastakohta, pinta. Elämäntapamme tarjoaa paljon mahdollisuuksia viihteen pinnassa elämiseen. Sosiologi Neil Postmanin klassikkokirjan nimi kertoo tästä jotain oleellista: “Huvitamme itsemme hengiltä”. Viihde ei toki itsessään ole huono asia, enkä halua moralisoida sitä. Jumitun itsekin usein TV:n ääreen katsomaan Stranger Thingsiä tai komisario Gentlyä. Viihde tuo arkeen keveyttä, jännitystä ja iloa. Jumala ei tahdo, että elämämme olisi jatkuvaa selviytymistaistelua. Leikki ja viihde, pelit ja kilpailut ovat osa Jumalan luomistyötä. Ne piristävät arjen harmautta. Mikä on viihteen suhde taiteeseen? Rajan vetäminen näiden kulttuurin muotojen välille on usein keinotekoista ja vaikeaa. Viihde ja populaarikulttuuri voivat olla taidetta. Niistä tulee taidetta, kun ne eivät pyri löytämään parhaiten myyvää tuotetta, vaan kun ne toteuttavat sisäistä ilmaisun paloa. Viihteestä tulee taidetta, kun se kertoo jotain uutta todellisuudesta. Evoluutiobiologi Aura Raulolta olen oppinut, että taide synnyttää muutosta eikä vain vahvista olemassa olevaa kokemista ja ajattelua. Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Viihteen valtaaman elämän sijaan Kristus kutsuu meitä näkemään elämän kokonaisuuden, myös sen rujon puolen. Viihteestä voi tulla oopiumia kansalle, joka estää näkemästä epäoikeudenmukaisuutta ja puuttumasta siihen. Kuitenkin vasta syvyyteen laskeutumalla voin nähdä elämän kokonaisena. Elämä ei ole aina helppoa tai kivaa. Elämä on epätäydellistä ja rajallista. Kristus kutsuu minut näkemään maailman niin kuin se on: näkemään sen kauneuden, ja näkemään sen haavat ja hädän. Pinnasta syvyyteen laskeutumalla voin nähdä todellisen elämän.II Syvyydessä opin tuntemaan itseni Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Syvään veteen laskeutuminen on myös laskeutumista oman itsen syvyyksiin. Voin uskaltaa laskeutua sinne, koska Kristus on kanssani samassa veneessä. Minun ei tarvitse yksin kohdata syvyyttäni. Kristuksen armahtavan rakkauden varassa voin kohdata oman ristiriitaisuuteni. Minun ei pidä kieltää sitä, vaan suostua siihen. Emme ole koneita tai mallinukkeja. Emme voi olla eikä meidän tarvitse olla koko ajan iloisia ja positiivisia ihmisen kuoria. Olemme ihmisiä. Olemme monin tavoin kauniita, hauraita ja keskeneräisiä Jumalan kuvia. Syvyydessä voin kohdata ahdistusta, mieleni hirviöitä ja menneisyyden hylkyjä. Nekin ovat osa minua, osa elämääni. Kristus laskeutuu alas syvyyteeni kohtaamaan niitä kanssani. Mieleni syvyyden kohtaamiseen tarvitsen myös toisen ihmisen apua. Martti Lutherin sanoin toinen ihminen voi olla Kristus, joka laskeutuu alas kanssani ja pitää minusta kiinni.  Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Syvyys sisälläni on paljon enemmän kuin mielen synkät kolkat. Syvyyteen laskeutuminen on laskeutumista todelliseen itseni tuntemiseen. Se on astumista syvään myötätuntoon omaa itseäni kohtaan, se on astumista vapauteen. Tässä mieleeni nousee lapsuuteni Oulujärvi, jossa on paljon matalia hiekkarantoja. Niissä sukeltaessa auringon valo virtaa pohjaan asti. Jumalalle pimeys ei ole pimeää, vaan siinäkin loistaa rakkauden salattu aurinko.Kristillisen uskon syvä viisaus on siinä, että löydän itseni suhteessa Jumalaan, toisiin ihmisiin ja luomakuntaan. Syvällä sisälläni voin tunnustella Jumalan läsnäoloa ja omaa olemistani. Voin antaa aikaa itseni kohtaamiseen. Voin tunnustella rauhassa Jumalan todellisuutta sisälläni. Rukouksessa, hiljaisuudessa ja mietiskelyssä Jumala muovaa minua niin kuin aallot muovaavat järven ja meren hiekkaista pohjaa.Tällä tiellä kanssani kulkevat myös aiemmat sukupolvet. Kristillisen kirkon historia on täynnä syvyyttä, josta voin ammentaa. Psalmien laulajien ja erämaiden kilvoittelijoiden, väärää valtaa vastaan nousseiden ja rohkeiden uudistajien kanssa voin ihmetellä Jumalan todellisuuden syvyyttä. Kristinuskon ja koko ihmiskunnan suurilta ajattelijoilta voin ammentaa sivistystä, joka auttaa minua ymmärtämään myös itseäni. Olen osa suurta jatkumoa, kirkkoa joka elää halki aikojen. Lopuksi: Kristus kutsuu meidät olemaan ihmisten kalastajia. Voimme olla kalastajia, kun tunnistamme maailman hädän ja elämän suuren kirjon. Voimme olla kalastajia, kun löydämme myötätunnon itseämme kohtaan ja suostumme ristiriitaisuutemme. Silloin voimme olla suolana ja valona toisille. Voimme sukeltaa syvyyksiin heidän kanssaan.

Saarna Hyvän toivon kappelissa 12.6.2022 Pyhän Kolminaisuuden päivä, Joh, 3: 1-15Johdanto: sään ennustelua ja Hengen tuulen huminaaYksi suomalaisen kesän tärkeä kansanperinne on sään ennustelu. Jotkut tutkivat iltaruskon värejä, toiset tulevat riippuvaisiksi kännykän sääsovelluksista. Jotkut seuraavat telkkarin Pekka Poutaa tai Kerttu Kotakorpea kuin profeettaa. Kuulun itsekin tähän sään tulkitsijoiden joukkoon, erityisesti siksi että olen lintuharrastaja. Vahdin tuulen suuntia ilmakehän yläkerroksissa kuin haukka. Odotan lämpimiä kaakkoisia virtauksia, jotka tuovat arojen ihmeellisiä lintuja tänne Suomeen. Kammoan kylmiä luoteistuulia, jotka uhkaavat alkukesän pieniä poikasia. Myös Jeesus puhuu päivän evankeliumissa tuulesta: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” Hengen tuuli puhaltaa meidät uuteen elämään. Uusi syntymä Hengen läpi voi olla raju kuin myrsky. Samalla se voi olla kuin hiljaista huminaa.  I Jumalan Henki puhaltaa meidät olemattomuudesta olemisen ihmeeseenTuuli puhaltaa, missä tahtoo. Hengen myrskyä on kahdenlaista. Aluksi on biologinen syntymämme äidin kohdusta tähän maailmaan. Meidät temmataan turvallisesta ja lämpimästä pimeydestä kirkkaaseen ja outoon todellisuuteen. Kun biologisen syntymän myrsky puhaltaa, itkemme ja parumme. Kaipaamme takaisin sinne, mistä olemme tulleet, mutta elämä johtaa meidät eteenpäin.Biologinen syntymämme on ihmeellistä. Tämän ihmeen äärelle on syytä pysähtyä. Miksi olen olemassa? Ja miksi ylipäänsä on jotain, miksi ei ole vain ei-mitään? Oma olemassaoloni ja maailmankaikkeuden olemassaolo ei ole itsestään selvää. Se on Luojamme lahjaa. Jumalan uutta luova Henki puhaltaa meidät olemattomuudesta olemiseen.Ihmeellistä on myös se, miten ainutlaatuisina tähän maailmaan synnymme. Tästä ihmeestä muistuttavat Hyvän toivon kappelin kirkkotekstiilit. Niissä risteilevät ainutkertaiset sormenjäljet. Jumala piirtää meihin jokaiseen kättensä yksilöllisen jäljen. Sinä olet ihme, kaunis kaari Jumalan suuressa elämän kankaassa.II Myrskyn silmässä Kristus valvoo vierellämme Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Biologinen syntymämme Hengen myrskyn läpi on vasta alku. Jumala antaa meille elämänmittaisen tehtävän kasvaa, tulla ihmiseksi. Tämän vaelluksen varrella Jumala puhuttelee meitä myrskyssä. Yksi suurimpia elämän myrskyjä on niin sanottu uskoon tuleminen. Omassa elämässäni koin tällaisen hetken opiskelijana Jyväskylässä. Ensimmäinen syksyni oli vaikea. Kotoa pois muuttaminen nosti pintaan ahdistuksen, jota en ymmärtänyt. Istuin ahdistuneena ja yksin solukämppäni sängyn reunalla. Silloin Hengen tuuli kävi ylitseni. Ymmärsin, että Jumalan rakkaus on tarkoitettu myös minulle. En voi yksin pelastaa maailmaa. Voin nojata Jumalan tuuleen ja antaa sen kantaa. Marraskuun pimeyteen virtasi valoa ja lämpöä, uutta toivoa. Löysin sisältäni lähteen. Hengen tuuli avasi uusia ovia ja synnytti ystävyyttä ja rakkautta. Kun nyt muistelen tuota hetkeä, tiedän että kaikki ei tuolloin ratkennut. Edelleen olen aina välillä kriisin myrskyssä, jossa on vaikea nähdä eteenpäin. Edelleen olen aina välillä itseni kanssa solmussa. Kriisin keskellä olemme myrskyn silmässä. Kriisit ovat rajalla olemisen kokemuksia, joissa totuttu järkkyy. Näitä myrskyjä on monenlaisia: ensirakkaus tai oman lapsen syntymä, avioero tai työttömäksi jääminen, onnettomuus tai läheisen kuolema, vakava sairaus tai sairaudesta parantuminen. Aina emme voi ymmärtää elämämme myrskyjä. Kuitenkin voimme huutaa Jumalalle tuskamme. Ja voimme tuoda hänelle kiitoksemme. Suuren hädän ja suuren ilon hetkellä Jumala on meidän kanssamme. Kristus valvoo myrskyssä vierellämme. III Hiljainen humina kasvattaa meissä hyviä hedelmiä Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Ihmisenä kasvaminen ja Kristuksen kanssa kulkeminen ei ole pelkkää myrskyä. Usein kristityn vaellusta ympäröi Hengen tuulen hiljainen humina. Osa meistä ei koe koskaan jumalasuhteessaan vahvoja kokemuksia. Se on täysin ok. Niin sanottu uskoon tuleminen on vain yksi tapa, jolla Jumala puhuttelee meitä. Sellaisen kokemuksen vaatiminen kaikilta on hengellistä väkivaltaa. Syntyminen uudestaan Hengessä on hiljaista huminaa, joka uudistaa meitä hetkestä hetkeen. Hengen tuuli humisee ja kypsyttää meissä hyviä hedelmiä: iloa ja rauhaa, kärsivällisyyttä ja hyvyyttä, toivoa ja vapautta. Joka päivä voimme ymmärtää jotain uutta itsestämme ja maailmasta. Joka päivä jotain uutta voi kirkastua Jumalan todellisuudesta. Joka päivä voimme avautua rukoukseen ja kuunteluun ja antaa Hengen tuulen humista.Tässä kasvussa oppaitamme voivat olla puistojen ja metsien puut. Voimme kuunnella, miten tuuli humisee vaahteroiden ja mäntyjen oksistoissa. Samalla voimme tuntea, miten Jumalan Henki hellästi ja hiljaa uudistaa meitä sisältäpäin. Puun kasvu on hidasta. Sitä ei voi nähdä. Silti kasvu on todellista.Lopuksi: Hengen tuuli puhaltaa sekä myrskyssä että hiljaisessa huminassa. Meidän ei pidä kavahtaa myrskyn voimaa, jolla Jumala meitä puhuttelee. Usko ei kuitenkaan saa muuttua kokemusten metsästämiseksi. Jumala on suurempi kuin kokemuksemme. Eikä elämä ole pelkkää kasvua. Jumala on kanssamme myös silloin, kun kuihdumme. Olemme kaikki keskeneräisiä, epätäydellisiä ja sellaisina kokonaan Jumalan rakastamia.Uskon salaisuus on Jumalassa, ei meissä itsessämme. Emme voi hallita Jumalaa, voimme vain antaa Hengen tuulen puhaltaa. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. 

234. Pretty Woman -meditaatio by Backlund&Lange Podcast

Saarna 3.4.2022 Hyvän toivon kappelissa 5. paastonajan sunnuntai, Joh. 11: 47-33Johdanto: keski-ikäisen paluu nuoruuden kirjaan ”Historian loppu ja viimeinen ihminen.” Tämä Francis Fukuyaman kirja on ollut yksi tämän kevään tärkeimpiä lukuelämyksiäni. Tutustuin kirjaan ensimmäistä kertaa jo 90-luvun alussa ylioppilaskirjoituksissa. Fukuyaman kuuluisin teesi oli, että liberaalista demokratiasta tulee lopulta vallitseva valtiomuoto. Neuvostoliitto oli juuri hajonnut ja Euroopan rautaesirippu murtunut. Kevättalven valo virtasi luokkaan, jossa painimme kirjoitusten kanssa. Se yhdistyi Fukuyaman optimismin kanssa. Fukuyamaa on paljon myös kritisoitu. On totta, että viime vuosina demokratiaa on ajettu ahtaalle monesta suunnasta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on viimeisin demokratiaa horjuttanut käänne. Palaan myöhemmin vielä demokratian kohtaloon, mutta aluksi puhun siitä mikä kirjassa on minusta erityisen kiinnostavaa. Fukuyaman keskeinen teema ja kysymys on, miten voimme tuntea itsemme arvostetuksi. Jokainen ihminen janoaa olla nähty ja kuultu, arvostettu ja tunnustettu. Miten pääsemme tähän? Tätä ihmisyyden isoa kysymystä lähden tässä saarnassa avaamaan Fukuyaman ajatusten pohjalta ja evankeliumin valossa. I Olenko yhtä arvokas vai arvokkaampi kuin muut?Päivän evankeliumissa toteutuu jotain sellaista, jota kukaan meistä ei haluaisi kokea. Siinä uskonnolliset vallankäyttäjät, ylipapit ja fariseukset, syyttävät Jeesusta ilman että hän voi puolustautua. Jeesuksen omaa ääntä ei kuulla koko evankeliumissa. Kuulemme vain evankeliumin kertojan äänen. Jeesus jää piiloon, näkymättömäksi ja mykäksi.Kukaan meistä ei halua jäädä tällä tavalla varjoon. Haluamme, että meidät nähdään ja meitä arvostetaan sellaisena kuin olemme. Ihmisen arvoa voi murentaa monella tavalla. Niin voi tehdä koululuokan kiusaaja tai keskiluokkainen ihminen, joka kavahtaa kadulla kerjäävää romania.Francis Fukuyama puhuu arvostuksen ja tunnustuksen perustarpeesta kahden käsitteen avulla. Isothymia tarkoittaa, että olen yhtä arvokas kuin toiset. Megalothymia tarkoittaa, että olen arvokkaampi kuin toiset.Nykyinen Venäjän johto on esimerkki megalothymiasta. Hyökkäystä Ukrainaan perustellaan Venäjän ja Neuvostoliiton suuruuden historialla. Suuruudenhullu hyökkäys Ukrainaan on paluuta vanhaan Neuvostoliiton aikojen ihannointiin. On kuin nykyinen Venäjä ei pystyisi muuten löytämään paikkaansa valtioiden keskellä kuin näyttämällä voimakkaammalta kuin onkaan. Aivan samaa menneen suuruuden kaipuuta saattoi kuulla Donald Trumpin vaalikampanjassa. Make America Great Again. II Viholliskuvien sijaan luomisen lähteelle Suuruudenhulluutta rakennetaan viholliskuvien varaan. Tätä logiikkaa vastaan Jeesus nousi. Jeesus ei vastannut vihaan vihalla, vaan käski rakastamaan vihollista. Hän puhui Jumalasta, jonka aurinko paistaa niin hyville kuin pahoille. Hän ei nostattanut kansanjoukkoja ylipappeja ja fariseuksia vastaan, vaan suostui kipuun, kärsimykseen ja kuolemaan meidän vuoksemme. Jeesus astui ristin tielle kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Tehtävämme kristittyinä ei ole luoda viholliskuvia. Tehtävämme on löytää voimamme lähde, niin että emme tarvitse vihollisia. Tehtävämme on lopettaa toisten mollaaminen sen vuoksi mitä he ovat tai edustavat. Jokaisen ihmisen luovuttamaton itseisarvo syntyy Jumalan luomistyöstä. Jumala puhaltaa meihin kaikkiin olemisen lahjan. Emme voi itse valita, synnymmekö tähän maailmaan vai emmekö synny. Emme voi myöskään valita sitä, millaisina tänne synnymme. Emme voi valita, olemmeko homoja tai heteroja, ruskeita tai valkoisia, vasen- tai oikeakätisiä. Elämän lahja annetaan meille. Kun Jumala katsoo ihmistä, hän näkee jokaisessa ihmisessä kauneutta, riippumatta siitä miten ihmisen elämä on mennyt. Tuo pyhä ja syvä katse synnyttää meissä elämän. Jumala ei rakasta meitä sen vuoksi, mitä saavutamme, vaan sen vuoksi mitä olemme. Tämän olemisen lähteen voimme löytää sisältämme. Meidän ei tarvitse jatkuvasti verrata itseämme toisiimme. Voimme löytää olemisen voiman ja mielen sisältämme, Jumalan läsnäolosta. III Osaksi kokonaisuutta Mitä tämä tarkoittaa yhteisen elämämme kannalta? Arvotuksen ja tunnustuksen antaminen toisillemme on yhteinen tehtävämme. On elintärkeää nähdä, että yhteiskuntaa voi rakentaa hyvin eri tavoin. Tästä on kirjoittanut esimerkiksi viestinnän tutkija Anu Kantola. Olemme kaikki osa samaa kokonaisuutta. Tarvitsemme insinöörejä ja arkkitehteja, mutta yhtä lailla tarvitsemme myös sairaanhoitajia, siivoojia ja rakentajia. Meidän pitää vahvistaa kokemusta siitä, että olemme kaikki samassa veneessä. Palkkapussin koko ei ole ihmisen mitta.  Nopeasti muuttuva maailmamme ja tuotannon pieniin ketjuihin pilkkova talous horjuttavat turvallisuudentunnettamme. Ne myös jakavat ihmisiä voittajiin ja häviäjiin. Jeesus tuli kootakseen yhteen, ei hajottaakseen erilleen. Tarvitsemme tunnetta siitä, että kuulumme johonkin. Pystymme arvostamaan itseämme, kun koemme olevamme osa kokonaisuutta. Siksi tämäkin yhteisö on tärkeä. Täällä olemme kaikki osa Kristuksen ruumista, osa Jumalan kansaa, osa suurta ihmiskunnan kokonaisuutta. Lopuksi: Evankeliumitekstissa ylipapit ja fariseukset yrittivät vaientaa Jeesuksen, joka uhkasi heidän valtaansa. Francis Fukuyama uskoi, että demokratiassa toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla ihmisen aikuisuus. Diktatuurissa ihminen pienennetään alamaiseksi. Loputtomiin ihminen ei kuitenkaan jaksa olla alistetun lapsen asemassa suhteessa ylempiinsä. Haluamme päästä esiin kokonaisina ihmisinä, kansalaisina ja yhteiskunnan rakentajina. Kansanvalta tarvitsee puolustajia. Se syntyy meidän kauttamme. Ei Fukuyamakaan väittänyt, että demokratian kasvaminen maailmassa olisi mikään automaattinen tai helppo asia. Niin minäkin ajattelen ja toivon, että nykyinen demokratian aallonpohja lopulta myös lähtee nousuun. Uskon ja toivon, että myös Venäjällä päästään lopulta eroon ikiaikaisesta alamaisuuden hengestä. Suuruuden fantasiat johtavat vain umpikujaan. Niiden sijaan löydämme arvostuksen tunteen, kun asetumme toistemme rinnalle. Jumalan edessä olemme kaikki täysin samalla viivalla. Olemme yhtä aikaa kauniita ja rikkinäisiä, kirkkaita ja keskeneräisiä. Radikaalilla tavalla meidän välillämme toteutuu isothymia. Emme ole vihollisia, vaan olemme siskoja ja veljiä. Kristus on tullut kokoamaan meidät yhteen. Hänen varassaan historialla voi olla uusi alku.

Tänään meditoidaan Podcastin Instagram: https://www.instagram.com/herkkamutrohkee/ Assin Instagram: https://www.instagram.com/assimusa/

Tämä jakso on tehty yhteistyössä Float Kallion / Roban (https://wefloat.fi/) ja Oura-älysormuksen (https://ouraring.com/partners/Lepopaiva/) kanssa.Tässä jaksossa:Kuulumisia:- Akis: polvivaivapäivitys ja tavoitteena BJJ EM-kisat- Jaska: Jeff Warrenin meditaatio-oppien hehkuttelua, focus voimavarojen lisäämiseen, Daniel Vitalis ja Wild Fed -sarjan inspiraatiotJaksossa:- Vastasimme kuuntelijan kysymykseen "ikääntyvän" naisen osteoporoosiriskistä maidottomalla ruokavaliolla- Keskustelua digitalisoitumisesta ja luonnosta Daniel Vitaliksen "Antidote to the Metaverse" -blogauksen pohjalta.Linkit:- Jeff Warren:https://www.calm.com/https://jeffwarren.org/articles/a-common-language/https://www.facebook.com/jeffwarren.org/photos/meditation-muscle-groups-last-sunday-during-the-donothingproject-livestream-jeff/2524484067779023/- Nutriest - sisäelinlisäravinteet Virosta https://nutriest.eu/- Luiden terveydestä maidottomalla ruokavaliollahttps://chriskresser.com/how-to-keep-your-bones-healthy-on-a-paleo-diet/https://chriskresser.com/calcium-supplements-why-you-should-think-twice/https://paleoleap.com/paleo-bones-joints/https://chrismasterjohnphd.com/lite-videos/2018/08/09/best-way-supplement-calcium/- Antidote to the Metaverse https://www.wild-fed.com/blog/the-antidote-to-the-metaverse- Jaska on järkkäämässä "Näin perustat permakulttuurikasvimaan-workshopia". Ajankohta on ehkä 7.5. https://www.facebook.com/groups/permakulttuuri/permalink/10160000205498126/- Robb Wolf ja Diana Rodgers Joe Roganin podcastissa, aiheena lihan syömisen positiiviset terveys- ja ympäristövaikutukset https://open.spotify.com/episode/0r7MbKFhtLf9RLOahCT1gU

Minkälainen buddhalaisuuden suuntaus zen on ja onko buddhalaisuus uskonto? Mikä merkitys keskittymisellä, läsnäololla ja tarkkaavaisuudella on zenissä? Mitä yhteistä ja eroa on zenillä, meditaatiolla ja mindfulnessilla? Mitä zenin harjoittaminen vaatii, sopiiko zen kenelle tahansa ja mitä annettavaa zenillä on nykyajan kiireiselle informaatiotulvan keskellä elävälle ihmiselle? Studiossa vieraina zen-opettaja Mitra Virtaperko ja zen-harjoittaja Ville Veintie Tampere Zen Centeristä. Jakso on nauhoitettu 5.2.2022.

Saarna Hyvän toivon kappeli1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)Jeesus, kiusausten voittaja6.3.2022Anu RaskMatt. 4:1–11Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus olipaastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä.Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika,niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: 'Eiihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalansuusta.'”Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänettemppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niinheittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinuakäsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu:'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'”Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailmankaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jospolvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois,Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaanhäntä palvella.'”Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotkapalvelivat häntä.Lauri Kemppainen kirjoittaa Rukoileva kädellinen -kirjansa alussa näin:Yleensä se tapahtuu yöllä ja silloin pelkään. Pelkään, että kaikki mitä rakastan –kaikki minkä vuoksi teen työtä, kaikki minkä koen arvokkaaksi ja oikeaksi – vainkatoaa. Pelkään, että hyvä ei voita. Että pahuuden äärellä kauneus kuristuu lopultaomaan mahdottomuuteensa. – – Sellaisina öinä Vasili Rozanovin sanat eivät tunnulainkaan liioittelulta: “Ei ole elämää ilman rukousta. Ilman rukousta on vainmielettömyyttä ja kauhua”.Täytyy sanoa että tässä odottamattomassa, selittämättömässä maailmantilanteessatuo äskeinen todella kolahti. Onneksi Lauri sanoitti sen mun puolesta, itse en oleoikein pystynyt keskittymään. Oon katsonut uutisia taukoamatta.* * *Pyysin teiltä tätä saarnaa varten kuvia siitä, mitä tulee mieleen sanasta kiusaus.Tässä päivän tekstissä Jeesus on autiomaassa ja Paholainen kiusaa häntäkiusauksilla. Sainkin tosi osuvia kuvia ja pohdintoja.(Kuva 3)Yksi sähköpostiini tullut kuva on ihana tulppaani kesäisessä puutarhassaLähettäjä liitti kuvaan tekstin:Minun kiusaukseni on kaivata kesää pitkin talvea.Talvella on vaikea pysähtyä ajattelemaan, että elämä on tässä ja nyt. Silmäni etsivätlumikasojen alta kurkistelevia pensaita ja puita. Luon niihin luottavaisia katseita, jottanämäkin tietäisivät kesän olevan tulossa.Tämä kuva kuvaa täydellisesti myös omaa kiusaustani juuri nyt.Myös mulla on kiusaus katsella kukkia, odottaa kesää, haaveilla lämmöstä janautinnosta. Sitä Paholainenkin tarjoaa tässä Jeesukselle: saat maailmanvaltakunnat ja niiden loiston, jos kumarrat minua. Nauti elämästä! Nautikauneudesta! Käännä katse pois kaikesta häiritsevästä. Koska miksipä ei?Juuri niin haluaisin itsekin tehdä. Kääntää katseen pois, katsoa kukkia.Mutta on pakko katsoa ympärille. Tavoitan kolme näköalaa:● Me ollaan pandemian keskellä, uusia on odotettavissa.● Eurooppa on sodassa.● Ilmastonmuutos on totta, ja se on tässä ja nyt.Ei auta, pakko pysyä hereillä. Meidän tehtävä on toimia.Auttaa. Rukoilla. Taistella hyvän puolesta ja pahaa vastaan.Ja yrittää vielä vähän enemmän.(Kuva 1)Tässäkin on sähköpostiini teiltä saapunut kuva kiusauksesta:Kuusamon seurakunnan Isoniemen metsä.Lähettäjä pohtii: Kumpi onkaan kiusaukseni, kertoa näkemykseni vai pysyä hiljaa?Kuvaan liitetty teksti kysyy:Kutsutko riveihin istutettua yhden puulajin puustoa metsäksi vai puupelloksi?Miten ajattelet nauttivasi jokamiehen oikeudella tällaista metsästä? ”Keisarihan on alasti."Kenelle maa kuuluu? Jumalalle, kaikille ihmisille vai maapohjan omistajalle?Ja vielä:Missä ovat ne äänet kirkossa, jotka sanovat, että luonnon riistolla eli talouden jatkuvankasvun opilla on todellisuudessa rajat, että kirkko ei voi pyhittää ahneuteen perustuvaatalousjärjestelmää. Kirkon johto sulkee korvansa tutkitulta tiedolta ja niiltä, joiden elämäänluontokato tulee eniten vaikuttamaan, eli nuorilta, joita Elokapinallisetkin edustavat.Todella tärkeitä kysymyksiä.Onko kiusaukseni pysyä hiljaa? Liittyy oikeastaan samaan teemaan ensimmäisenkuvan kanssa. Paholaisen viesti Jeesukselle oli: Kumarra minua ja pysy hiljaakaikesta häiritsevästä, ja elämä on helppoa ja mukavaa.* * *(Kuva 4)Tänään on ensimmäinen paastonajan sunnuntai, kristityt ovat astuneetneljänkymmenen päivän vaellukselle. Päivän tekstissä on vahvaa symboliikkaa jokakietoutuu paastoon ja pääsiäisen odotukseen. Tekstissä ollaan tarinan alussa,kiusauskertomus sijoittuu aivan Jeesuksen julkisen toiminnan alkulehdille.Jeesuksen paasto autiomaassa kiusauksineen kesti neljäkymmentä päivää. Ja tästähetkestä me Jeesuksen seuraajat puolestaan kuljemme pitkin kirkkovuotta n 40päivässä kohti pääsiäisen tapahtumia, ristin tietä ja lopulta pääsiäisen valoon.Tänään mua itseni koskettaa tuossa autiomaakertomuksessa erityisesti Jeesukseninhimillisyys. Jeesus ennen pääsiäistä, ennen kuolemaa ja ylösnousemusta oliihminen, kuten me ihmiset ollaan. Hänellä oli ruumis, joka kärsi nälästä, janosta jakivusta. Hän nauroi ja hän myös itki. Meillä kristityillä on siis Jumala, joka tietää mitäon olla ihminen. Hän tuntee ihmisenä olemisen tuskat ja kärsimykset omakohtaisesti.Miksi kärsimystä ylipäätään on? Miksi Jumala sallii kärsimyksen, kuten useinkysellään? Tää on ikuinen uskonnonfilosofinen kärsimyksen ongelma.Totuus on, että kaikkien selitysyritysten jälkeenkin kysymys jää avoimeksi. Kärsimyson osa elämää, osa olevaa. Luonto elää kärsimyksen ja kauneuden jännitteessä. Joelämän ensi henkäyksessä on kuolema läsnä ja syksyn epätoivoinen hehkutapahtuu nurkan takana odottavaa kuihtumista vasten.Paradoksaalisesti, kaikessa yksinäisyydessä ja kärsimyksessä Jumala on erityisellätavalla läsnä. Jumala taistelee ja kärsii jokaisen ihmisen rinnalla. Jumalan valta onpiiloutunut heikkouteen ja Jumalan kunnia on piiloutunut häpeään. Lutherin mukaan“Jumala on kätkeytynyt vastakohtaansa”. Kärsimys ei ole siis merkki Jumalanpoissaolosta tai heikkoudesta. Kovien olojen keskellä kokemus Jumalan läsnäolostavahvistuu.* * *Ja me ollaan totisesti kovien olojen keskellä, yhä kovenevien.Rukous voi tuntua vaikealta lajilta, varsinkin jos omissa mielikuvissa rukoileminen onjuuri tietynlaista, puhuttua litaniaa tai polvistumista sängyn vierelle, ja jos mielikuvajuuri sellaisesta toiminnasta ei tunnu luontevalta.Mutta rukous voi olla monenlaista. Se on asettumista Jumalan eteen. Avoinnaolemista olemassaolon salaisuudelle. Tapa suuntautua elämään.Ja vaikka vastassa olisi pelkkää pimeyttä, pimeys alkaa puhua.(Kuva 2)Tässä vielä yhden teistä lähettämä kuva. Kuvan viesti on, että elämässä pitääuskaltaa sulkea portteja ja avata uusia, vaikka pelon ja ahdistuksen takia kiusausjättää portti avaamatta olisikin suuri.Rohkeutta me totisesti tarvitaan.Kärsimyksen vastapuolella, kolikon toisena puolena tai vastaparina on kauneus.Uskonnonfilosofisessa mielessä on olemassa myös kauneuden ongelma. Onmysteeri, mistä syntyy kokemus kauneudesta, mistä kumpuaa pakahduttava tarvekiitokseen?(Kuva 3 uudelleen)Takaisin alkuun.Niin kuin muistatte, tää kukkakuva edusti siis myös kiusausta.Minun kiusaukseni on kaivata kesää pitkin talvea.Mutta mikä tärkeintä, se merkitsee myös toivoa.Kesä on joka tapauksessa tulossa. Pimeää talvea seuraa aina kevään valo.Ja mitä ikinä meillä onkin edessä, emme kulje erämaahan yksin.Erämaahan tulee aina mennä Kristuksen kanssa, sillä hän on jo voittanut kiusaajan.

Tue ohjelmaa Patreonissa: https://www.patreon.com/soinnunmaanhenry Podcastin 58. jakson vieraana avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja Esko Valtaoja. Jakso taltioitiin 13.11.2021. Videoversio: https://youtu.be/xUI1bolcs0o Spotify: https://spoti.fi/34kg22P Apple Podcasts: https://apple.co/3gwr8nP RSS: http://feeds.soundcloud.com/users/soundcloud:users:358481639/sounds.rss 00:00:00 Esittely. Mitä on tieto? 00:02:17 Onko sellaista tietoa, joka ei ole tieteen ulottuvilla? 00:13:26 Tietoisuuden vaikea ongelma. Dennett, Rovelli ja muu hölynpöly. 00:16:09 Meditaatio ja tiede. Aivojen uudelleenohjelmointi. 00:24:09 Mitä tarkoittaa, ettei meditaatio toimi Eskolla? Mikään uskonto tai lääke ei toimi kaikille. 00:32:04 Missä mielessä "sielu" tai "minuus" ovat mielekkäitä käsitteitä? Tietoisuuteen havahtuminen. 00:37:55 Miksi kirjoitit Tiedonjano-kirjan? Informaationarkkarit. 00:44:17 Todellisuuskäsityksen muodostaminen ja päivittäminen. 00:53:50 Maailman kompleksistuminen. Maapallon pyöreys ja todellisuuskäsitysten etääntyminen. 01:00:33 Tieteenalojen sokeat pisteet ja paradigmanmuutokset. 01:04:19 Lääketiede, lääketeollisuus ja opioidikriisi. Lääkeaineiden erilaiset vaikutukset eri ihmisryhmiin. 01:07:56 Tieteen itseäänkorjaavuus ja avomielisyys. 01:11:52 Tieteen valtavirtakäsitysten ja omien näkemysten haastamisen vaikeus. Vertaisarviointi ja vinoumat. 01:19:33 Mitä on teknologia? Onko kieli teknologiaa? Eskon teknologiaoptimismi ja teknokraattisuus. 01:25:33 Pinker-optimismin ongelmat. Öljyriippuvuus ja fossiilisista irtautumisen vaikeus. 01:34:31 Entä jos öljylle ei löydy korvaajaa? 01:39:39 Jarruttaminen, kasvu, energia ja kohtuullistaminen. 01:48:06 Miltä näyttäisi ulkoisvaikutukset huomioiva BKT? Henryn tappamisen myönteinen vaikutus BKT:hen. 01:50:45 Kestävä sivilisaatio. Eskon luottamus ihmisten kykyyn ratkaista ongelmia. 01:55:56 Esko, Elokapina ja Greta. 01:57:11 Minne avaruus laajenee? 02:00:46 Henry, aikahuimaus ja kauhu. Esko, pimeän pelko ja eksistentiaaliset kysymykset. 02:04:38 Ihmisten pohjimmainen ja synnynnäinen erilaisuus. 02:09:37 Onko elämän levittäytyminen mahdollisimman laajalle maailmankaikkeudessa moraalinen hyvä? Emergenssi, omegapiste ja viimeinen kysymys. 02:15:00 Loppulyhyet. Muita avainsanoja: Tietoteoria Uskomukset Fysiikka Jumala Simulaatio Totuus Todellisuus Tieteenfilosofia Usko Luulo Rajallisuus Tietoisuuden vaikea ongelma Kvaliat Neuroplastisuus Zenbuddhalaisuus Uteliaisuus Ihmettely Asiantuntijuus Salaliittoteoriat Litteä maa Kannustimet Itseäänkorjaavuus Teknokraattisuus Muutosvastarinta Teknologiauskovaisuus Ympäristötuho Kohtuullistaminen Bruttokansantuote Tragedia Teleologia Linkkejä: Eskon kirjat https://bit.ly/35SHDsv Luonnonlain puolue https://bit.ly/3HKzzIx Thoreaun Walden https://bit.ly/3J3bzQX Marcia Bjornerud Henryn Curious on Earth -podcastissa https://bit.ly/3J8pQMq Stuart Kauffmanin Pyhän uudelleen keksiminen https://bit.ly/3B2fquY Asimovin novelli The Last Question https://bit.ly/3utkerR Patrick Rothfussin The Kingkiller Chronicle -trilogia https://bit.ly/3HxC8gJ ----- Ihmisiä, siis eläimiä -podcast rakastaa ymmärrystä avartavia näkökulmia. Syvän tiedonjanon ajaman ohjelman visiona on luoda asioiden ytimeen pureutuvaa, hitaampaa mediaa. Podcastin keskeisiä teemoja ovat tiede ja taide, tavallinen ja erikoinen, yksilö ja yhteiskunta sekä ihminen ja muu luonto. Ohjelman vetäjä, ymmärrykseltään keskeneräinen mutta utelias Henry Soinnunmaa on muusikko, kirjoittaja ja amatöörigeneralisti. • Facebook: https://facebook.com/ihmisiis • Twitter: https://twitter.com/ihmisiis • Instagram: https://instagram.com/ihmisiis • Youtube: https://youtube.com/ihmisiis • Spotify: https://spoti.fi/2MLqNQE • Apple Podcasts https://apple.co/32jaPqX • Soundcloud: https://soundcloud.com/ihmisiis Tilan ja laitteistoa podcastille tarjosi https://audiospot.fi

Saarna Hyvän toivon kappelissa 23.1.20223. sunnuntai loppiaisesta (1. vsk), Matt. 8: 5-13Johdanto: elämäni ilmansuunnat ja uskon itäVähän aikaa sitten havahduin pohtimaan elämäni ilmansuuntia. Olen kotoisin pohjoisesta, Oulujärven rannoilta Vaalasta. Sieltä olen muuttanut tänne etelään, Stadiin. Täällä asun idässä, josta kuljen länteen töihin. Nämä elämäni ilmansuunnat ovat huikea rikkaus. Ne kaikki antavat erilaisia tulokulmia olemiseeni.Myös evankeliumissa Jeesus puhuu ilmansuunnista: ”Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.”Jeesuksen kuvaamista ilmansuunnista minua puhutteli erityisesti itä. Olen suomalainen, ja elän läntisessä kulttuurissa. Samalla olen idän ja lännen rajalla. Presidentti Niinistökin käy keskustelua sekä idän että lännen johtajien kanssa. Millaisia uskon näköaloja itä meille antaa? Miten se voi auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja maailmaa?  I Kristinusko on kotonaan uskontojen mosaiikissaJeesus oli kotoisin idästä. Hän ei ollut sellainen sinisilmäinen ja vaalea Vapahtaja, joksi hänet takavuosien pyhäkouluissa joskus kuvattiin. Hän oli juutalainen, tumma mies Lähi-idästä. Tämä yksinkertainen fakta unohtuu helposti. Mielikuvamme Jeesuksesta kääntyy länsimaiseksi. Kuitenkaan kristinusko ei saanut alkuaan meistä katsoen lännessä vaan idässä. Sieltä se levisi edelleen kauemmas itään ja myös länteen ja etelään ja lopulta tänne pohjoiseen.Jeesus sanoo: ”Niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle.” Kristinusko syntyi Lähi-idässä, jossa kulttuurien kohtaaminen oli arkipäivää. Myös päivän evankeliumissa tapahtuu tällainen kohtaaminen. Roomalainen sotilas kohtaa Jeesuksen. Jeesuksen itäinen kansa eli Rooman raa'an miehitysvallan alla. Silti juuri tämä toisen kulttuurin edustaja on se, joka tunnistaa Jeesuksessa Jumalan toiminnan. Sanoma Kristuksesta on siis tarkoitettu kaikille kansoille.Meidän ajassamme kristinuskon vaikutus yhteiskunnassamme on monin tavoin ohentunut. Kannan tästä surua, mutta samalla näen siinä paljon hyvää. Meidän aikamme on paluuta uskomme juurille. Kristinusko on kotonaan kulttuurien ja katsomusten mosaiikin keskellä. Palaamme samanlaiseen henkiseen maisemaan, jossa kristinusko aikoinaan syntyi. Katsomusten kirjon keskellä emme voi käyttää kristinuskoa vallan välineenä. Ja hyvä niin. Voimme vain luottaa, että hyvä sanoma Kristuksen rajat ylittävästä rakkaudesta puhuttelee. Jeesus sanoo: ”Niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle.”II Toiset uskonnot eivät ole vihollisiaUskon itä vie pohtimaan myös toisten uskontojen kohtaamista. Idästä ovat kotoisin muun muassa suuret maailmanuskonnot hindulaisuus, buddhalaisuus ja islam. Jeesus itse oli juutalainen. Yksi meidän kirkkomme merkittävimmistä ajattelijoista, Jyri Komulainen, kohautti vähän aikaa sitten Kotimaa-lehdessä kuvailemalla kristinuskoa synkretistiseksi uskonnoksi. Synkretismi tarkoittaa uskontojen sekoittumista.En näe toisia uskontoja vihollisina enkä kilpailijoina. Kaikissa uskonnoissa on hyvää. Tärkeää on etsiä sitä, mikä on yhteistä. Uskonnot ovat tärkeitä, kun maailman rakennetaan rauhaa. Luotan siihen, että on vain yksi Jumala, joka voi puhutella ihmisiä myös muiden uskontojen läpi. Jeesus sanoo: ”Niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle.”   Uskonnoissa on kuitenkin myös eroja, ne eivät ole yhtä ja samaa mössöä. Kristittynä toivon, että kaikkialla maailmassa on mahdollisuus kuulla hyvä sanoma Kristuksesta. Toivon, että tuo sanoma vapauttaisi, koskettaisi ja puhuttelisi.III Ekumeeninen peili rikastuttaa ja auttaa näkemään oman perinteen rikkaudenUskon itä tuo mieleen myös Suomessa vaikuttavan itäisen kirkkokunnan, ortodoksisen kirkon. Elämme keskellä ekumeenista ykseyden rukousviikkoa. Meillä Suomessa on koko maailman tasolla harvinainen ekumeeninen yhteys lännen ja idän välillä. Luterilaisten ja ortodoksien yhteys esimerkiksi täällä Helsingissä on yksi suomalaisen kristillisyyden upeimmista piirteistä. Uspenski ja Tuomiokirkko seisovat rinnakkain, eivät vastakkain.Ortodoksisen kirkon rikas perinne rikastuttaa myös meitä luterilaisia. Ikonien kauneudesta, meditatiivisen rukouksen syvyydestä ja kirkkoisien viisauden lähteestä on hyvä ammentaa.Samalla yhteys idän kirkkoon kirkastaa oman luterilaisia kirkkomme hyviä puolia. Historiantutkija Teemu Keskisarja on monessa puheenvuorossaan nostanut esiin kirkkomme myönteistä merkitystä maamme historiassa. Keskisarjan mukaan luterilainen kirkko ei ole ollut Suomen historiassa pato, vaan koski ja muutosvoiman lähde. Mielikuvissamme esimerkiksi valistuksen ajan papit kääntyvät helposti ahdasmielisen moraalinvartijan suuntaan. Tosiasiassa moni pappi on ollut uuden tiedon jakaja ja yhteiskunnan kehittämisen airut. Saarnatuolista on opetettu perunan istuttamista, lukutaitoa ja vapaata kaupankäyntiä.Omassa kirkossani iloitsen tästä uudistumisen virrasta. Iloitsen myös yhdessä laulamisesta, naisten pappeudesta ja lähimmäisenrakkauden hengestä. Iloitsen tästä Hyviksen yhteisöstä. Olemme kirkkona monessa mielessä epätäydellisiä, mutta samalla tässä yhteisössä ja instituutiossa tapahtuu paljon hyvää.Uskon itä vie meidät kohtaamaan toisia kulttuureja, olemaan ekumeenisesti avoimia ja lopulta arvostamaan omaa kulttuuriamme. Meillä on arvokas perintö luterilaisuudessamme. Meillä on myös erityinen mahdollisuus rakentaa siltoja idän ja lännen välille, ympärillämme ja sisällämme. Ja vielä enemmän: Kristuksessa itä ja länsi yhdistyvät. Samalla olemme osa suurempaa kokonaisuutta, maailmanlaajuista kirkkoa. Olemme osa yhtä ihmiskuntaa, osa yhtä Jumalan maailmaa. Lopuksi: Jyri Komulaisella on inspiroiva määritelmä kirkosta. Kun kirkossa Kristus on keskellä, rajoja ei ole. Ylösnoussut Kristus murtaa kaikki rajat. Jumalalle ihmiskunta on yksi. Siksi niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.”