Keskusteluja elämästä jossa Jumalan hyvyys näkyy ja tuntuu.
Hajottaako? Muakin välillä. Mutta onneksi on Jeesus. Hän on nimittäin se, joka pitää meidät kasassa ja joka todellisesti pitää meistä huolen. Mikäli tahdot tukea* tän podcastin tuotantoa, se onnistuu MobilePay numerolla: 73888. www.samu.blog www.instagram.com/hello_samu Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa RA/2020/1109. Rahankeräyksen järjestäjä Northwind Church, office@northwind.church.
Voi hyvä Luoja? No niin onkin! Sut on luotu ihmeellisen ihmeellisellä tavalla, ettäs tiedät, koska hän, joka sut loi, on ihmeellinen! Tätä podcastia voi nyt tukea* MobilePay numerolla: 73888. www.samu.blog www.instagram.com/hello_samu Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa RA/2020/1109. Rahankeräyksen järjestäjä Northwind Church, office@northwind.church.
Miltä Jumala näyttää? Millainen hän on? Mitä tarkoittaa 'katsoa Jeesukseen'? Tätä podcastia voi nyt tukea* MobilePay numerolla: 73888. www.samu.blog www.instagram.com/hello_samu Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa RA/2020/1109. Rahankeräyksen järjestäjä Northwind Church, office@northwind.church.
Jumala ei ole orjapiiskuri eikä myöskään välinpitämätön vapaakasvattaja. Hän ei pyri saamaan meiltä parempaa käytöstä, vaan hän pyrkii saamaan...meidät!
Me pyritään rakentamaan elämämme jonkin sellaisen pohjalle, mistä tulee turvallinen olo. Ja kyllä: elämää voi rakentaa vaikka millaiselle pohjalle, mutta on tasan yksi perustus joka ei ikinä petä. Hän on sellainen, joka kestää kaikki elämän koettelemukset nyt ja ikuisesti. Hän on Kristus, kalliomme.
Jumala tahtoo olla meitä lähellä. Eli miksi ihmeessä välillä tuntuu, että Hän olisi kaukana? Tule lähemmäs. Jutellaan.
Elämä kuivaa? Ei se auta, että hän tahtoo virvoittaa, jos me kieltäydytään juomasta. Mars lähteelle!
On se hankalaa pelastaa ite itteään. Entä jos annettais homma hänelle, jonka nimi kirjaimellisesti tarkoittaa "pelastus"?
Pimeys = paha. Valo = hyvä. Pimeys ei kannata... Ja silti jopa valon lapset saattavat edelleen elää pimeydessä. Mitä kummaa?! Tulkoon valkeus!
Jumalan puhekieli, mielipide ja kaikki, mitä hänellä on ikinä meille sanottavana, löytyy yhdestä paikasta. Vinkki: se alkaa J:llä.
Ei selviytymistä. Ei tyhjää olemassaoloa. Ei pelkkää kokemusten ja nautinnon perässä juoksemista. Vaan persoona: JEESUS.
Ei käsite, konsepti, eikä näkemys, vaan Persoona. Mielipiteitä on miljoona, mutta Totuutta vain yksi: Jeesus.
Ei tienviitta. Ei pelkkä portti. Ei päämäärä. Vaan itse tie: JEESUS.
Kriisi on väärä aika alkaa valmistautumaan elämän kriiseihin. Se täytyy tehdä ennakkoon. Tässä jaksossa miksi sekä miten.
Hädän tullen, meidän ruumis, joka ei välitä oikeasta ja väärästä, voi alkaa haluamaan ties mitä. Mitä tehdä näissä tilanteissa ja kuinka päästä oikeaan lohtuun käsiksi?
Mitä tehdä, kun tajuaa elävänsä stressissä ja suorittamisessa? Lääke on sangen yksinkertainen: lapsenkaltaisuus. Lapseuden henki on paljon puhuttu ja jäätävän vähän ymmärretty todellisuus, joka muuttaa kaiken. Olisiko aika ottaa asiasta selvää?
Onko koskaan tuntunut siltä, että suhteesi Jumalaan on tarvepohjainen eikä rakkaudden perustalla? Oletko huomannut tekeväsi oikeita Jeesus-juttuja siksi, että pelkäät niiden poisjättämisen seuraamuksia etkä siksi, että tahdot vain olla hänen? Nimimerkillä aivan sikana kokemusta viimevuodelta. Jutellaanpa!
Me mennään läpi vaikeita asioita, mutta me emme ole niitä vaikeita asioita. Iso ero. Tässä jaksossa puhutaan siitä, miksi on eeppisen surkea idea ottaa omakseen kuoleman varjon laakson kansalaisuus läpikulkumatkalla.
PODCASTIN PALUU! Päräytetään kolmas (?) kausi käyntiin puhumalla siitä, miksi ihmeessä podcast oli katkolla puolentoista vuoden ajan. Vink vink. Vastatuulta luvassa!
Seuraako hyvyys ja armo meitä joka päivä? Kyllä. Onko tänään päivä? Kyllä. Eli onko myös tänään hyvyyttä ja armoa tarjolla? Kyllä!
Rakkautta ei voi teollistaa, suhdetta ei voi ulkoistaa, eikä kasvua, pakottaa. Meidät on kutsuttu elämään syvältä, sisältä, todellista elämää, joka todellakin läikkyy yli rajojen.
Taivaallinen öljy valuu pitkin ohimoita. Hengessämme on uusi sinetti. Jalassamme on sopivan suuret kengät. Mitä tarkoittaa olla voideltu, ja miten se suojelee meitä pahalta?
Jumala on kattanut eteemme ihanan aterian, mutta ympärillä häärää ties mitä häiriötekijöitä. Miten meidän tulisi toimia?
Synkkä sola täynnä kaiken maailmaan pimeää ja pahaa. Ei voi mennä yli eikä ympäri. Täytyy mennä läpi... mutta miten?
Jeesus edelleen esittää meille suuren kutsun: "seuraa minua". Hän on kutsunut meidät seuraamaan häntä, jotta voisimme elää hänessä, ja hän, meissä.
Meidät on tarkoitettu elämään symbioosissa itse elämän lähteen kanssa; hänen, joka itse itsellään virvoittaa sielumme ja uudistaa voimamme.
Meidän ei tule vain tulla lähteen reunalle ja spekuloida sen laatua, vaan meidän tulee juoda siitä.
Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, vaan ristin toisella puolen.
"Ei minulta MITÄÄN puutu"...ai siis, ihanko oikeasti muka?
Kristus ei ole vain geneerinen pelastaja, vaan tahtoo olla meidän jokaisen henkilökohtainen Jumala. Tätä ja paljon lisää Psalmi 23 -sarjan ensimmäisessä osassa.
Rakkaus -sarjan viimeinen osa! Kaikessa (IHAN kaikessa) on kyse rakkaudesta.
Tuli mitä tuli, Jumalan rakkaus sua kohtaan on ja pysyy, nyt ja aina.
Entä jos tuhlaajapojan reissu sekä hengellinen uhma- ja teini-ikä eivät olekaan meille tarpeellisia?
Jumala ei koskaan menetä toivoaan meidän kohdallamme.
Onko Jumala todella niin naiivi että "vaan olettaa" meidän onnistuvan vaikka olisimme juuri epäonnistuneet?
Ajaako routa todellakin porsaan kotiin, vai olisiko se sittenkin Jumalan hyvyys?
Jumala rakkaudessaan ei iloitse kieroutumista elämässämme, vaan hän näkee meistä totuuden; ja kun näemme kuten hän näkee, vapaus koittaa.
Anteeksiantamattomuus on myrkkyä jokaiselle joka sitä haltioi. Rakkaus on lääke.
Rakkaus ei yritä saada omia tarpeitaan täytettyä muita hyväkseen käyttäen.
Rakkaus ei koskaan käyttäydy sopimattomasti, mutta välillä se voi kuitenkin näyttää astuvan varpaille. Mitä todellinen rakkaus sitten on?
Rakkaus ei mahtaile omalla tärkeellisyydellään, vaan on täällä kaikkia muita varten.
Entä jos yliluonnollinen armo saa aikaan sen, että elämämme ei enään ole tekojemme summa?
Entä jos Jumala ei olekaan mustasukkainen huomionkipeä poikaystävä joka vaatii olla elämämme?
Entä jos Jumala ei olekaan järkkymätön kovis joka närkästyy meidän tekemisistä? Entä jos lempeys ei olekaan nössöä vaan itseasiassa vahvuutta?
Entä jos Jumalan "pitkämielisyys" onkin enemmän kuin vain kyky olla vihastumatta?
Miltä mielen uudistus käytännössä näyttää? Tässä jaksossa jaan 5 käytäntöä miten oppia ajattelemaan Pyhän Hengen mukaan!
Entä jos kristityn onkin luonnollista ajatella täsmälleen niin kuin Jumala? Entä jos kaikki muu onkin lähtöisin vihollisesta?
Miltä näyttää terve konfrontaatio ja miten käsitellä konfliktitilanteita ihmissuhteissa?
Mitä jos kukaan ei olisikaan sulle velkaa mitään vaan sä olisit täällä muiden palvelijana...vähän niinkuin Jeesus?