Podcasts about jumalaan

Jumalan edessä mieleni hiljenee, hän antaa minulle avun. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Kuinka kauan te jatkatte syyttelyänne, hyökkäätte kaikki kimppuuni? Minä olen kuin kaatuva seinä tai luhistuva muuri. He juonittelevat syöstäkseen minut maahan, he rakastavat valhetta. Suullaan he siunaavat, mutta sisimmässään he kiroavat. Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on luja kallio, hänessä on turvani. Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme.Ps 62: 2-9Seurassasi on Kirsi Jokela

Syntyikö juutalainen monoteismi eli usko yhteen Jumalaan vasta pakkosiirtolaisuudessa? Tällaiseen ja moneen muuhun aiheeseen Vanhan testamentin osalta vastaa prof. Antti Laato.

Mitä tarkoittaa ristin muotoinen rakkaus? Miten voimme olla varmat Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan ja miten kristillinen rakkaus näkyy sekä suhteessa Jumalaan että lähimmäisiin. Pauli Pietiläisen opetus Lahden Kohtaamispaikassa 21.4.2025.

Psalmissa vihjataan, että aikaiset aamut ovat erityisenoivallista aikaa rukoukselle. Daavid pyytää, että Jumala kuulisi tällöin myös kaikki heikot sydämen syvyydessä olevat tuskaiset huokaukset. Psalmi 5 ilmaisee mistä todellinen ilon lähde löytyy:Jumalan läheisyydestä. Jumalaan turvaavien ilo on ikuista, se ei ehdy koskaan.

Johanneksen ensimmäinen kirje on vahva todistus apostolisesta uskosta ja sen ydinsanomasta. Apostolit olivat nähneet, kuulleet ja koskettaneet Elämän Sanaa – Jeesusta Kristusta – ja julistavat tämän sanoman, jotta löytäisimme yhteyden Jumalaan. Jumala on valo. Valo kutsuu meidät elämään totuudessa ja hylkäämään synnin pimeyden. Valossa vaeltaminen tarkoittaa Jumalan tahdon mukaista elämää, synnin tunnustamista ja jatkuvaa puhdistumista Kristuksen sovitustyön kautta. Johannes varoittaa myös harhaopettajista ja painottaa apostolien opetusten merkitystä kristillisen uskon perustana. Hän rohkaisee pysymään totuudessa ja vaeltamaan Jumalan valossa, jossa on todellinen ilo ja yhteys Häneen. Matti Vanhasen opetus Lahden Kohtaamispaikassa 16.2.2025 Käsittelyssä 1. Johanneksen kirjeen luku yksi.

Psalmin keskeisenä teemana onluottamus Jumalan apuun. Psalmi voidaan nähdä kristityn avunpyyntönä Jumalalle. Daavid varoo itse lankeamasta vihaan ja kehottaa vainoojiaankin luottamaan Jumalaan.Psalmissa vertaillaan kahta erityyppistä iloa, Jumalan tuntemisen iloa ja olosuhteisiin perustuvaa onnellisuutta. Sisäinen ilo säilyy kun elämämme turva on Jumalassa. Tämän uskon mukanaan tuoman ilon avulla voimme helpommin kestää myös masennusta. Onnellisuuden tunteemme voivat vaihdella, mutta Kristuksen antama sisäinen iloja rauha säilyy.

Raamattutunti 09.10.2024: Lauri Lankinen & Petrus Leppänen

Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa.Kol. 3: 1-3Seurassasi on Kirsi Jokela

Sura Ibrahim (Abraham) (luku 14) on yksi Koraanin sura (luku). Sura Ibrahim koostuu 52 jakeesta, ja se on nimetty profeetta Abrahamin (rauha hänelle) mukaan, joka mainitaan tässä suraassa. Koraanin 14. luvussa on tärkeitä viestejä ihmiskunnalle. Se kehottaa ihmisiä pohtimaan ja miettimään Jumalan suuruutta ja Hänen voimaansa maailmankaikkeuden luomisessa. Tässä luvussa korostetaan myös uskon, hurskauden ja kuuliaisuuden merkitystä Jumalaa kohtaan. Sura Ibrahimissa Jumala tarjoaa myös merkityksellisiä vertauksia kuvaamaan maailman ja tuonpuoleista elämää. Hän muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on olla kiitollinen Jumalan suosiosta ja välttää harhautumista ja harhaanjohtamista. Sura Ibrahim kertoo myös tarinoita aiemmista profeetoista, kuten Nooasta, Hudista, Salehista, Lutista ja Mooseksesta (rauha heille kaikille). Nämä tarinat antavat ihmiskunnalle opetuksen siitä, ettei se saa toistaa aiempien ihmisten tekemiä virheitä. Kaiken kaikkiaan Sura Ibrahim (Koraanin luku 14) on luku täynnä viisautta ja opetuksia jokaiselle ihmiselle. Se kutsuu meitä parantamaan suhdettamme Jumalaan ja parantamaan uskomme laatua ja käytäntöämme Hänen palvelijoinaan. Ymmärtämällä ja harjoittamalla Sura Ibrahimin sisältöä voimme saavuttaa onnea ja siunauksia tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa.

Sura Ar-Ra'd, joka tunnetaan myös nimellä Ukkosen luku, on Koraanin 13. luku. Se koostuu 43 jakeesta ja kuuluu Mekan sura-kategoriaan, joka paljastettiin ennen profeetta Muhammedin (Jumala siunatkoon ja suokoon hänelle rauhan) muuttoa Medinaan. Tämän luvun pääteema pyörii Jumalan olemassaolon merkkien ympärillä ja kehottaa ihmisiä pohtimaan näitä merkkejä uskonsa vahvistamiseksi. Luku alkaa korostamalla Jumalaan uskomisen tärkeyttä ja Häneltä saatavan johdatuksen merkitystä. Siinä korostetaan, miten kaikki maailmankaikkeudessa, myös ukkonen ja salama, ovat osa Jumalan luomistyötä ja toimivat merkkeinä niille, jotka pohtivat. Sura Ar-Ra'd korostaa ajatusta siitä, että kaikki valta ja hallinta kuuluvat yksin Jumalalle. Se muistuttaa uskovia olemaan kärsivällisiä ja lujia uskossaan erityisesti koettelemusten ja ahdistuksen aikana. Luvussa varoitetaan myös ylimielisyydestä ja epäuskosta ja korostetaan, että ne, jotka hylkäävät uskon, joutuvat kohtaamaan seurauksia tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa. Lisäksi Sura Ar-Ra'dissa mainitaan jumalallisen ilmoituksen käsite ja sanansaattajien rooli Jumalan viestin välittämisessä ihmiskunnalle. Siinä korostetaan, että on tärkeää seurata näiden lähettiläiden antamaa opastusta hengellisen ohjauksen ja pelastuksen kannalta. Kaiken kaikkiaan Sura Ar-Ra'd toimii voimakkaana muistutuksena Jumalan suvereenisuudesta, uskon merkityksestä ja tarpeesta pohtia Hänen luonnossa olevia merkkejään. Se rohkaisee uskovia vahvistamaan suhdettaan Jumalaan palvonnan, kiitollisuuden ja kuuliaisuuden kautta ja varoittaa samalla piittaamattomuudesta ja epäuskosta.

Koraanin 11. luku, joka tunnetaan nimellä Sura Hud, on Koraanin 11. luku ja koostuu 123 jakeesta (ayat). Se on nimetty profeetta Hudin (rauha hänelle) mukaan, jonka Jumala lähetti 'Aadin kansalle varoittamaan heitä heidän vääryyksistään ja kehottamaan heitä palvomaan yhtä Jumalaa. Luvussa käsitellään profeetallisuutta, yksijumalaisuutta, jumalallista armoa ja vastuuvelvollisuutta. Sura Hud alkaa keskustelulla Koraanista selkeänä kirjana, joka antaa opastusta ihmiskunnalle. Sen jälkeen siinä kerrotaan tarinoita menneistä profeetoista ja heidän yhteisöistään ja korostetaan jumalallisen ohjauksen hylkäämisen seurauksia. Tarina Nooasta (rauha hänelle) ja hänen kansastaan toimii varoituksena rangaistuksesta, joka kohtaa niitä, jotka eivät tottele Jumalan käskyjä. Luvussa tuodaan esiin myös Hudin, Salihin, Aabrahamin, Lootin, Shu'aibin ja Mooseksen (rauha heille kaikille) tarinat, jotka kaikki lähetettiin sanansaattajina ohjaamaan kansaansa kohti vanhurskautta. Kukin profeetta kohtasi yhteisönsä hylkäämisen ja vastustuksen, mutta pysyi lujana uskossaan ja sitoutumisessaan Jumalaan. Sura Hud korostaa Jumalan ykseyteen uskomisen tärkeyttä ja varoittaa liittämästä Häneen kumppaneita. Siinä korostetaan parannuksen, nöyryyden ja Jumalan käskyjen noudattamisen tarvetta pelastuksen saavuttamiseksi. Luku päättyy muistutukseen tuomiopäivästä, jolloin kaikki ihmiset joutuvat vastuuseen teoistaan. Ne, jotka tekivät hyvää, palkitaan paratiisissa, kun taas ne, jotka tekivät pahaa, kohtaavat rangaistuksen helvetissä. Kaiken kaikkiaan Sura Hud toimii voimakkaana muistutuksena uskon, vanhurskauden ja Jumalan tahtoon alistumisen tärkeydestä. Se rohkaisee uskovia ottamaan huomioon menneiden profeettojen varoitukset ja pyrkimään hurskaaseen ja Jumalalle omistautuneeseen elämään.

Tässä jaksossa koitetaan päästä Jumalan pään sisälle ja pohditaan sitä, miksi Jumala on sellainen, kuin on ja miten voimme luottaa Jumalaan, vaikka Hän ei kerro itsestään kaikkea.

Sura Al-An'am, joka tunnetaan myös nimellä Karjan luku, on Koraanin kuudes luku. Se koostuu 165 jakeesta, ja se ilmoitettiin Mekassa. Luvussa käsitellään erilaisia aiheita, kuten Jumalan ykseyttä, Hänen johdatuksensa noudattamisen tärkeyttä ja epäuskon seurauksia. Luku alkaa korostamalla Jumalan ykseyttä ja Hänen rooliaan maailmankaikkeuden luojana ja ylläpitäjänä. Siinä korostetaan luonnossa esiintyviä merkkejä, jotka viittaavat Hänen olemassaoloonsa ja voimaansa, ja kehotetaan ihmisiä pohtimaan näitä merkkejä ja alistumaan Hänen tahtoonsa. Sura Al-An'am käsittelee myös shirkin käsitettä eli kumppaneiden liittämistä Jumalaan, jota pidetään vakavana syntinä islamissa. Siinä varoitetaan noudattamasta monijumalaisten ja epäjumalanpalvelijoiden harhaanjohtavia uskomuksia ja käytäntöjä ja kehotetaan uskovia pysymään lujana uskossaan ja palvomaan vain Jumalaa. Luvussa kerrotaan tarinoita menneistä profeetoista, kuten Nooasta, Aabrahamista, Mooseksesta ja muista, jotka kohtasivat kansansa vastustusta mutta pysyivät lujana tehtävässään kutsua muita yksijumalaisuuteen. Nämä tarinat toimivat uskoville opetuksina kärsivällisyyden, sinnikkyyden ja Jumalan suunnitelmaan luottamisen tärkeydestä. Sura Al-An'amissa käsitellään myös jumalallisen määräyksen (qadar) käsitettä ja korostetaan, että kaikki tapahtuu Jumalan tahdon ja viisauden mukaan. Se rauhoittaa uskovia siitä, että heidän tulisi luottaa Jumalan suunnitelmaan ja tyytyä siihen, mitä Hän määrää heille. Kaiken kaikkiaan Sura Al-An'am muistuttaa islamin perusperiaatteista, kuten yksijumalaisuudesta, profeetallisuudesta, jumalallisesta päätöksestä ja vastuusta tulevassa elämässä. Se rohkaisee uskovia pohtimaan uskomuksiaan ja tekojaan, etsimään opastusta Koraanista ja pyrkimään elämään vanhurskasta elämää Jumalan käskyjen mukaisesti.

Surat al-Baqarah, joka tunnetaan myös nimellä ”Lehmä”, on Koraanin toinen luku. Tämä luku koostuu 286 jakeesta, ja se on Koraanin pisin luku. Se kattaa monenlaisia aiheita ja antaa muslimeille ohjeita elämän eri osa-alueista. Luku alkaa johdannolla, jossa korostetaan Jumalaan uskomisen ja Koraanin antaman opastuksen merkitystä. Sen jälkeen siinä syvennytään islamilaisen historian tarinoihin, kuten Aatamin ja Eevan, Mooseksen ja Aabrahamin tarinoihin. Nämä tarinat toimivat uskoville opetuksina uskosta, kuuliaisuudesta Jumalan käskyjä kohtaan ja tottelemattomuuden seurauksista. Toinen merkittävä teema Surat al-Baqarahissa on uskonnollisten rituaalien ja lakien noudattamisen tärkeys. Siinä hahmotellaan erilaisia velvollisuuksia, kuten rukousta, paastoamista ramadanin aikana, hyväntekeväisyyttä ja pyhiinvaelluksen (Hajj) suorittamista. Luvussa käsitellään myös ruoankäyttöön, avioliittolakeihin, rahaliikenteeseen ja sosiaalisiin velvollisuuksiin liittyviä kysymyksiä. Surat al-Baqarah korostaa myös muslimiyhteisöjen yhtenäisyyden käsitettä ja vastustaa jakautumista tai lahkolaisuutta. Se rohkaisee uskovia toimimaan yhdessä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi ja samalla säilyttämään oikeudenmukaisuuden ja myötätunnon toisiaan kohtaan. Lisäksi tässä luvussa varoitetaan ylimielisyydestä ja itsepäisyydestä jumalallisen ohjauksen hyväksymistä kohtaan. Siinä tuodaan esiin esimerkkejä menneistä kansakunnista, jotka jättivät profeettojen viestit huomiotta, mikä johti niiden tuhoon. Yhteenvetona voidaan todeta, että Surat al-Baqarah toimii kattavana oppaana muslimeille, sillä siinä käsitellään uskon ja käytännön elämän eri näkökohtia. Sen opetukset sisältävät moraalisia arvoja, uskonnollisia velvollisuuksia, historiallisia kertomuksia aiemmista sukupolvista sekä korostavat muslimiyhteisöjen yhtenäisyyttä ja varoittavat samalla ylimielisyydestä tai jumalallisen ohjauksen sivuuttamisesta.

Sura Al 'Imran, joka tunnetaan myös nimellä Imranin perhe, on Koraanin kolmas luku. Luku koostuu 200 jakeesta ja kattaa monenlaisia aiheita, kuten tarinoita aiemmista profeetoista ja heidän yhteisöistään, ohjeita muslimeille elämän eri osa-alueilla sekä muistutuksia uskon, sinnikkyyden ja vanhurskauden tärkeydestä. Yksi keskeisistä näkökohdista, joita Sura Al 'Imranissa korostetaan, on yksijumalaisuuden eli Tawheedin käsite. Siinä korostetaan, että on olemassa vain yksi oikea Jumala, ja uskovia kannustetaan palvomaan vain Häntä. Luvussa käsitellään myös uskoa profeetta Muhammadiin (rauha hänelle) Jumalan lähettämänä viimeisenä lähettiläänä. Sura syventyy erilaisiin kertomuksiin juutalaisesta ja kristillisestä perinteestä korostaakseen yhteisiä uskomuksia ja selventääkseen samalla väärinkäsityksiä. Siinä kerrotaan tarinoita esimerkiksi profeetta Aadamista (Adam), profeetta Nooasta (Nuh), profeetta Abrahamista (Ibrahim), profeetta Mooseksesta (Musa) ja Jeesuksesta Kristuksesta (Isa) - (rauha heille kaikille). Nämä tarinat toimivat oppina uskoville, jotta he saisivat inspiraatiota heidän kamppailuistaan, lujuudestaan ja horjumattomasta uskostaan Jumalaan. Lisäksi Surah Al 'Imran (Koraanin 3. luku) antaa ohjeita henkilökohtaisen käyttäytymisen eri osa-alueista, perhe-elämästä, yhteiskunnallisista suhteista ja muslimien kohtaamien haasteiden käsittelystä sen ilmestymisen aikana. Se rohkaisee kärsivällisyyteen vaikeina aikoina ja korostaa samalla anteeksiantoa ja myötätuntoa muita kohtaan. Kaiken kaikkiaan Surah Al 'Imran toimii muslimeille kattavana oppaana, jonka avulla he voivat elää vanhurskasta elämää, joka perustuu vahvaan uskoon Jumalaan. Siinä käsitellään sekä hengellisiä asioita että käytännön kysymyksiä, joita yksilöt kohtaavat perheissään ja yhteisöissään. Tutkimalla tätä lukua ymmärtäväisesti ja pohdiskellen uskovat voivat saada arvokasta tietoa tasapainoisen elämän johtamisesta islamilaisten periaatteiden mukaisesti.

Mari Leppänen tunnetaan ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä papiksi vihittynä naisena, joka nykyisessä virassaan Turun piispana ottaa aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin ja hengellisiin kysymyksiin. Mutta minkälaisen tien hän on kulkenut lapsuuden ja nuoruuden tiukan yhteisöllisestä hengellisyydestä kohti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylintä johtoa? Miten elämä ja hengellisyys ovat eri aikoina kietoutuneet yhteen, miten suhde Jumalaan ja omaan hengellisyyteen ovat vuosien kuluessa muuttuneet, sekä minkälaisena matkan eri vaiheissa näyttäytyy kotoa peritty lestadiolainen uskontulkinta – hyvässä ja pahassa? Entä minkälaiselle hengelliselle matkalle Leppäsen matkakertomus kuljettaa hänen elämänkertansa kirjoittajan? Vieraina ovat “Kotimatkoja Mari Leppäsen kanssa” -teoksen (Tammi 2024) kirjoittanut kirjailija Johanna Venho sekä itse elämänkerran kohde, Turun piispa Mari Leppänen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Intialainen pastori Hari* menetti tulonsa ja vapautensa äärihindujen hyökkäyksessä. Open Doorsin tukijoiden avun ansiosta hän ei ole menettänyt luottamustaan Jumalaan.   https://opendoors.fi/hari-palvelee-herraa-tappouhkauksista-huolimatta/  

“Jumalaan uskomisella on kaupunkilaiskuplassa surkea maine. Uskoon liitetään mielikuvissa sellaisia asioita kuin äärikonservatiivisuus, homofobia ja tiedevastaisuus.” Näin pohti uutistuottaja Johanna Malinen Helsingin Sanomissa (17.1.2024) julkaistussa kolumnissaan “Uskon Jumalaan, ja sen myöntäminen kauhistuttaa”. Moni nyky-Suomen uskonnolliseksi identifioituva tunnistaa samat ennakkoluulot: julkisesti uskonsa tunnustava joutuu helposti selittelemään positiotaan välttääkseen sosiaalista stigmaa ja häpeän kokemuksia. Uskonnollisuuteen saatetaan julkisessa tilassa liittää lähtökohtaisesti ajatuksia jostakin negatiivisesta ja vältettävästä jopa siinä määrin, että uskova näyttäytyy sekulaarin yhteiskunnan keskellä älyllisesti ja eettisesti vajavaisena olentona, joka haluaa lähinnä mielikuvituskaverin turvin sortaa ja alistaa muita. Miten esimerkiksi kristityksi tunnustautumisesta on periluterilaisessa Suomessa tullut radikaali julkilausuma? Yhteiskunnallisen uskontoallergian merkitystä ja stigmaa ovat purkamassa muusikko, kirjailija ja kolumnisti Linda-Maria Raninen, pappi ja oppilaitosyhteistyön asiantuntija Stiven Naatus Kirkkohallituksesta sekä dosentti ja uskonnondidaktiikan yliopistonlehtori Saila Poulter Helsingin yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.1. Piet. 1: 21Seurassasi on Kirsi Jokela

Gynekologi Maija Kajan haaveili jo nuorena lähetyslääkärin työstä Afrikassa. Hänen haaveensa toteutui vuonna 1991, kun hän sai Namibian luterilaiselta kirkolta tehtävänannon aids-työhön Suomen Lähetysseuran lähettämänä. – Olin aivan ihmeissäni, että kirkko pyysi minua 1990-luvun alussa tekemään aids-työtä, sillä koko tautia ei tunnettu vielä hyvin, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maija Kajan. Afrikan kokemukset muuttivat Maija Kajania. Valtavan työtaakan keskellä hänen oli vaikea uskoa siihen Jumalaan, josta hänelle oli kerrottu pyhäkoulussa pienestä lähtien. – Uskoni välittävään Jumalaan meni, kun näin afrikkalaisten kärsimyksen. Ohjelman toimittaja on Rita Trötschkes.

Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Herra, varjele minua pahoilta ihmisiltä, suojele väkivallantekijöiltä! He hautovat mielessään katalia, yhtenään he ovat haastamassa riitaa. Heidän kielensä on terävä kuin käärmeen kieli, kyyn myrkkyä heillä on huulillaan. (sela) (Ps.140:1-4)Minä luotan sinuun, Herra, sinä olet minun Jumalani, kuuntele, mitä sinulta pyydän! Herra, sinä olet väkevä auttajani, sinun kätesi suojaa minua taistelussa. (Ps.140:7-8)Herra, sinä ajat köyhän asiaa, sinä hankit oikeutta onnettomalle, minä tiedän sen. Oikeamieliset kiittävät sinun nimeäsi, rehelliset saavat asua lähelläsi. (Ps.140:13-14) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Vankilakaan ei murtanut uskoa ja luottamusta Jumalaan; Jumala voi tehdä sellaista, mitä ihminen ei. 1. Moos. 41:14–16, 28–41. Lukijana Pekka Laukkarinen. Studiovieraana opiskelija, viestintäkoordinaattori Katariina Mäkilä. Podcastin tarjoaa Raamatunlukijain Liitto. raamattustartti.fi

Vietnam on World Watch -listalla sijalla 25. Siellä Jeesuksen seuraaminen voi maksaa paljon. Erityisesti tämä koskee Vietnamin heimoyhteisöjen jäseniä, jossa paikalliset poliittiset johtajat pystyvät käyttämään vaikutusvaltaansa uhkailuun ja rankaisemiseen, kun jonkun nähdään toimivan paikallisen kulttuurin tai uskomusten vastaisesti.

Matkalaulu. Sinun puoleesi, joka olet taivaissa, minä kohotan katseeni. Niin kuin orjien silmät tarkkaavat isännän kättä, niin kuin orjattarien silmät tarkkaavat emännän kättä, niin me odottaen katsomme Herraan, Jumalaamme, kunnes hän armahtaa meitä.(Ps.123:1-2)Armahda, Herra, armahda meitä! Jo kauan meitä on väheksytty, kylliksi olemme jo kokeneet itsevarmojen ivaa ja ylimielisten pilkkaa. (Ps.123:3-4) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Rikomme rajoja ja tähyämme historian sijaan tulevaisuuteen, tekoälykkääseen sellaiseen. Ja meillä on kyselyikä. Voiko tekoäly alkaa uskoa Jumalaan? Mitä jos elämme simulaatiossa? Onko tekoäly parempi teologi kuin peruspappi? Testaamme, kenet tulikivenkatkuinen tekoäly päästäisi taivaaseen ja kenet lähettäisi helvettiin.

”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Mauno KoivistoHes. 12:6-7Seurassasi Asta Vuorinen

Jumalan edessä mieleni hiljenee, hän antaa minulle avun. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. (Ps.62:2-3)Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on luja kallio, hänessä on turvani. Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. (sela) (Ps.62:7-9) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Armahda minua, Jumala! Ihmiset väijyvät minua, alati he ahdistavat ja sortavat minua. Viholliseni väijyvät minua kaiken päivää, kaikki hyökkäävät armottomasti minua vastaan. Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun. Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan kuolevainen? (Ps.56:2-5)Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan ihminen? (Ps.56:12) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Usko on Jumalan hyvien tekojen vastaanottamista sekä niiden välittämistä eteenpäin. Se on Jumalaan turvaamista ja luottamista. Sen hyväksymistä, ettei Jumalan suurta salaisuutta voi ymmärtää järjellä. Jos pidämme silmämme ja sydämemme auki, Jumala ei anna silmiemme sulkeutua tai sydämemme paatua.

Oletko valmis puhumaan henkisyyden epäseksikkäimmästä aiheesta? Jumala-sana on lähestulkoon tabu, jota kierrellään ja kaarrellaan henkisissä piireissä. Monilla, ellei jopa kaikilla, on ulkopuolelta määritelty mielikuva Jumalasta, mutta tuntuuko se sinusta oikealta? Meillä jokaisella on oikeus rakentaa sydämessämme suhde sellaiseen Jumalaan, joka saa sydämemme hymyilemään. Tässä jaksossa haastan sinua ottamaan Jumala-sanan pannasta ja kohtaamaan sinulle oikealla tavalla voiman, joka on kaiken fyysisen, ja ei-fyysisen, takana. Tervetuloa kuuntelemaan! Tutustu Kolme sisäistä viisasta -kurssiini täältä ja opi kohtaamaan hengen, sielun ja mielesi voima omassa arjessasi! Esitä kysymyksesi Kysy Iisalta -jaksoon klikkaamalla täältä tai osoitteesta https://forms.gle/j8C6UAz573d3d8W3A Instagram | Facebook | iisa@iisaheinola.fi | iisaheinola.fi --- Send in a voice message: https://podcasters.spotify.com/pod/show/soturinmerkki/message

“Minä uskon Jumalaan, Isään”-opetuskerralla pastori Jarmo Sormunen avaa meille näkymiä Raamatusta Jumalan olemukseen kaiken suunnittelijana, toteuttajana ja isänä.

Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan. Pelasta minut vainoojiltani, auta minua. Muuten vihamies käy kurkkuuni kuin leijona: se sieppaa saaliinsa ja vie pois, eikä kukaan voi auttaa. Herra, minun Jumalani, jos olen syyllinen, jos pahat teot tahraavat käsiäni, jos olen pettänyt lähimmäiseni luottamuksen, jos olen riistänyt jotakin siltä, joka nyt suotta minua syyttää, niin ajakoon vihollinen minua takaa, ottakoon minut kiinni, tallatkoon minut maahan ja polkekoon kunniani lokaan! (sela) (Ps.7:2-6) Seurassasi: Juha Vihriälä

Konservatiiveja emme enää ole, liberaaleiksi emme halua tulla, olkaamme siis progressiivisia kristittyjä. Progressiivisesta näkökulmasta uskoon, Raamattuun ja Jumalaan saapuu Markuksen kanssa keskustelemaan Suomen metodistikirkon pappi ja sarjakuvapiirtäjä Veli Loponen. Jakson aiheita ovat mm. - Mitä eroa on progressiivisella ja liberaalilla kristillisyydellä? - Erehtyykö Raamattu hengellisissä asioissa? - Miksi metodismi? - Jos Jeesuksen kuolemassa ei ole kysymys siitä, että Jumala rankaisi häntä puolestamme, mistä sitten? - Herätys- ja ratkaisukristillisyyden ongelmat - Mistä Jumalan tahto löytyy, jos Raamattu ei täysin heijasta sitä? - Metodistikirkon tuleva jakautuminen avioliittokäsityksen takia. - Sarjakuvateologiaa (Thor, Don Rosa, Robert Crumb, Jack Chick, Juba Tuomola…) Harhaoppia on katsomusaineiden opettaja Markus Finnilän (TM) ohjelma epäileville uskoville ja uskoville epäilijöille, joka tarjoaa epätervettä teologiaa ja vääriä vastauksia elämän suurimpiin kysymyksiin. Palautetta, kysymyksiä ja kommentteja voi lähettää osoitteeseen harhaoppia@gmail.com tai facebookin ja Instagramin kautta. Kuuntele myös Harhaoppia-podcastin spin-off Uskonto on tylsää. - Harhaoppia Instagramissa - Harhaoppia Facebookissa Musiikki Dan Koch

Etiopialainen Ruth löysi teini-iässä toivon ja levon Jeesuksessa ja luopui kaikesta seuratakseen häntä. Vaikka hän menetti perheensä ja ystävänsä juuri silloin, kun tarvitsi heitä eniten, hän piti kiinni uskostaan Jumalaan.   https://opendoors.fi/ruth-22-hylattiin-teinina-olen-edelleen-taalla-sanomassa-etta-huominen-on-parempi/

Joskus filosofia on kuin irrallaan maailmasta ja kovin abstraktia. Niin sen joskus kuuluu ollakin. Liian usein syynä on kuitenkin huonot kirjoittajat, kääntäjät ja täsmentymättömät käsitteet. Saksassa filosofi Wolfram Eilenberger on ottanut viime vuosina taakakseen filosofian popularisoinnin ja onnistunut siinä tyylikkäästi. Kirja "Vapauden tuli" kertoo filosofiasta toisen maailmansodan alla ja aikana. Esiin nousee neljä vapautta tavoittavaa naisfilosofia: Simon de Beauvoir, Hannah Arendt, Simone Weil ja Ayn Rand. Heidän filosofinen ajattelunsa kumpuaa eri traditioista, mutta kiivas pyrkimys ymmärtää vapautta suhteessa historiaan, Jumalaan ja orjuuteen tekee heistä aikalaisia. Tommi Uschanov on kääntänyt kirjan sujuvuudella, joka vastaa alkuperäistä laitosta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Saarna Hyvän toivon kappelissa 14.8.2022, Luuk. 10: 1-9Johdanto: Epärehellinen taloudenhoitaja - saarnaajan painajainen Ei oo helppoa! Kertomus epärehellisestä taloudenhoitajasta on yksi vaikeimmista Jeesuksen vertauksista. Se on todellinen saarnaajan painajainen. Missä siinä on vapauttava evankeliumi tai eettinen opetus? Missä on sen pihvi?Raamattu on kiehtova ja moniulotteinen kirja, tai oikeastaan kirjasto. Tässäkin raamatuntekstissä on monia erilaisia tasoja. Tässä saarnassani lähestyn tekstiä sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti. Evankeliumissa minua puhutteli erityisesti sana 'velka'. Evankeliumi kertoo taloudenhoitajasta, joka antaa velkoja anteeksi. Mitä tämä tarkoittaa kirjaimellisesti arjessamme ja mitä se tarkoittaa vertauskuvallisesti suhteessamme toisiimme ja Jumalaan? I Jeesus kritisoi rahan valtaa yhteiskunnassaAluksi arjesta. Yli puolessa Jeesuksen vertauksista puhutaan taloudesta. Jeesuksen vertaukset nivoutuivat arkeen, ja samalla ne viittasivat arjen ylittävään Jumalan todellisuuteen. Velan keskellä eläminen oli osa monen Jeesuksen ensimmäisen seuraajan elämää. Jos velkoja ei pystynyt maksamaan, uhkana oli jopa orjuus. Tampereen tuomiorovasti Olli Hallikainen, entinen Helsingin tuomiokirkon kappalainen, on lisensiaattityössään tutkinut velka-sanaa Isä meidän –rukouksessa. 'Velka'-sanaa käytetään Raamatussa ja ekumeenisessa sanamuodossa: ”Anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.” Ensimmäisten Jeesuksen seuraajien elämässä tämä ei Hallikaisen mukaan tarkoittanut vain hengellistä vertauskuvaa. Se tarkoitti konkreettista velkojen anteeksiantamista ja saamista. Jos Luukkaan evankeliumia lukee vähän saarnatekstiä pidemmälle, löytää Jeesuksen sanat: ”Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” Jeesus kritisoi rahan valtaa oman aikansa yhteiskunnassa. Hän ei antanut suoria toimintaohjeita, miten yhteiskuntaa piti muuttaa. Kuitenkaan hän ei halunnut, että kaikki jatkuisi niin kuin aina ennenkin, että rikkaat rikastuisivat ja köyhät köyhtyisivät. Jeesuksen julistamassa uudessa maailmanjärjestyksessä, Jumalan valtakunnassa, viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Jumala nostaa tomusta köyhän ja korottaa alhaisen. II Rahalla on välinearvoa, mutta se ei ole itseisarvoMitä tästä pitäisi ajatella meidän aikanamme? Meillekään kristinusko ei anna suoria ohjeita siihen, miten yhteiskuntaa pitäisi muuttaa. Se kuitenkin herättää ajattelemaan elämää kokonaisuutta, ja taloutta sen osana.   Elämme siinä mielessä erilaisessa maailmassa kuin Jeesuksen aikana, että rikastuminen ei automaattisesti tarkoita riistämistä. Nykyisin rikastua voi myös niin, että samalla ei polje toisten oikeuksia. Näin on varsinkin suomalaisessa, pohjoismaisessa yhteiskunnassa. Markkinatalous antaa rikastumisen mahdollisuuksia, mutta samalla täällä on korkea verotus. Se jakaa rikastumisen hyötyjä myös heille, jotka eivät ole rikastuneet. Täällä on löydetty ehkäpä maailman paras tasapaino yksilön yritteliäisyyden ja kaikista ihmisistä huolen pitämisen välillä. Tärkeää on myös se, mikä on talouden takana: demokratia, oikeusvaltio ja toimivat instituutiot – sekä luterilainen tulkinta kristinuskosta. Missään täydellisessä maailmassa emme täälläkään kuitenkaan elä. Leipäjonoja on Helsingissäkin. Rahasta tulee myös monesti itseisarvo sen sijaan että se olisi välinearvo. Kapitalismissa raha kasautuu helposti niille, joilla sitä on jo valmiiksi eniten. Tämä vääristää kilpailua. Se myös johtaa helposti siihen, että kaikkein rikkaimmat alkavat ohjata poliittista päätöksentekoa omaksi edukseen. Väärää mammonan valtaa käyttävät myös monet pikavippifirmat. Ne suistavat monen nuoren ihmisen elämän velkahelvettiin. Nykyinen talousjärjestelmämme myös synnyttää velkaa tuleville sukupolville. Näen valtion velkaakin suurempana uhkana velkamme luomakunnalle. Markkinatalous synnyttää koko ajan uutta kasvua, mutta luomakunta on rajallinen. Talouden jatkuva kasvu nykyisellä tavalla ei ole enää mahdollista. Velkamme luomakunnalle on jo nyt liian suuri. Markkinataloutta täytyy siksi ohjata varjelemaan ja elvyttämään luomakuntaa, ei tuhoamaan siitä. Sitä täytyy myös ohjata niin, että rikkaus ei kasaudu vaan jakautuu. Muuten olemme hukassa. Emme voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.  III Ihmissuhteissa eivät saa vallita kapitalismin lait Mitä evankeliumi puhuu suhteestamme toisiimme? Saarnatekstissä kreikan kielen sana 'phronimos' on käännetty suomeksi 'epärehellinen'. Sama sana voitaisiin myös kääntää sanoilla 'viisas' tai 'ovela'.  Viisaan ja ovelan taloudenhoitajan toiminta rikkoo moraalin ja markkinatalouden sääntöjä. Samalla se kuitenkin synnyttää ystävyyttä. Kuulen tässä Jeesuksen opetuksen siitä, että talous ei saa vallata ihmissuhteitamme. Olemme niin syvästi talouspuheen kyllästämiä, että ihmissuhteissammekin helposti kilpailemme, vertailemme ja etsimme hyötyä. Jumalan kuvana oleminen on kuitenkin jotain erilaista. Kristus kutsuu meitä pysähtymään toistemme luo ja jakamaan elämää: jakamaan sen kipua ja sen iloa. Suurin kysymyksemme ei saa olla ”Mitä minä tästä hyödyn?” vaan ”Kuka sinä olet?” Ihmissuhteissamme emme voi myöskään kasata sisällemme ikään kuin velkaa siitä, mikä on mennyt väärin.  Vääryydet on kohdattava ja sovintoa on rakennettava. Emme voi kuitenkaan jäädä kiinni siihen, mikä on haavoittanut meitä. Jumalan armon varassa voimme jatkaa matkaa, jatkaa eteenpäin. Lopuksi: Isä meidän -rukouksessa pyydetään anteeksi velkaamme. Suhteessa Jumalaan tätä velkaa kasautuu paljon, jos yritämme selvitä elämästä omin voimin. Voimme kuitenkin jättää kaiken sen, missä epäonnistumme ja haavoitamme Jumalalle. Jumala ei jaa armoaan meille kylmän taloudellisesti. Hän jakaa sitä Tuhlaajapojan isänä, kohtuuttomasti ja ansaitsematta. Joka aamu voimme lähteä elämään armon kantamina, paljaina, köyhinä ja tarvitsevina Jumalan edessä. Jumala luo meille aina uuden aamun, jossa velkamme on pyyhitty pois.   Saarnan inspiraationa Working Preacher –sivuston kommentaari https://www.workingpreacher.org/commentaries/revised-common-lectionary/ordinary-25-3/commentary-on-luke-161-13-3

Linda-Maria-podcastin toisen kauden kahdestoista vieras on somevaikuttaja ja sisällöntuottaja Ina Lähteenmaa.Jaksossa Linda-Maria ja Ina keskustelevat mm. Inan somessaan käsittelemistä teemoista: ilosta, armosta, ADHD:sta, keskeneräisyydestä sekä yhteisestä uskostaan Jeesukseen.Millainen on ilon filosofia, mitä tapahtuu kun ADHD-ihminen näkee ketun parkkipaikalla ja kuinka Ina löysi uskon Jumalaan?

Saarna Hyvän toivon kappelissa 17.7.2022 Luuk. 5: 1-11Johdanto: Syvältä kalastamisestaOlen viime vuosina lasteni kanssa elvyttänyt oman lapsuuteni kalastusharrastusta. Pääosin saaliimme ovat olleet pieniä, mutta lapset ovat saaneet myös jättiahvenia. Tämän kesän kalastuskausi huipentui sateiseen iltaan kainuulaisen joen varrella, valtaisan hyttysparven keskellä. Tuloksena oli nolla kalaa, mutta kokemus oli varmasti mieleen jäävä. Evankeliumissa Jeesus antaa konkreettisen ohjeen kalastajille: “Souda vene syvään veteen.” Suomen suvessa todella voi kokea veden syvyyden. Kalastaessa tai mökin laiturilla istuessa, uidessa tai meloessa pääsee lähelle syvyyttä ja syvyyden sisälle. Olen itse aina pitänyt sukeltamisesta pinnan alle. Siellä on aivan oma ulottuvuutensa, jossa maailma muuttaa muotonsa. Jeesuksen ohje ei puhuttele minua vain ahventen nostamisen tai sukeltamisen suhteen. Kuulen siinä myös suuremman ohjeen. Jeesus vie meidät elämässämme syviin vesiin. Syvyyttä ei pidä väistää, sillä voimme tuntea siellä elämän koko kirjon ja Jumalan todellisen läsnäolon. I Syvyyteen laskeutuminen vie pintaviihteestä todellisuuteen “Souda vene syvään veteen.” Kun mietin syvyyttä, mieleeni nousee nopeasti sen vastakohta, pinta. Elämäntapamme tarjoaa paljon mahdollisuuksia viihteen pinnassa elämiseen. Sosiologi Neil Postmanin klassikkokirjan nimi kertoo tästä jotain oleellista: “Huvitamme itsemme hengiltä”. Viihde ei toki itsessään ole huono asia, enkä halua moralisoida sitä. Jumitun itsekin usein TV:n ääreen katsomaan Stranger Thingsiä tai komisario Gentlyä. Viihde tuo arkeen keveyttä, jännitystä ja iloa. Jumala ei tahdo, että elämämme olisi jatkuvaa selviytymistaistelua. Leikki ja viihde, pelit ja kilpailut ovat osa Jumalan luomistyötä. Ne piristävät arjen harmautta. Mikä on viihteen suhde taiteeseen? Rajan vetäminen näiden kulttuurin muotojen välille on usein keinotekoista ja vaikeaa. Viihde ja populaarikulttuuri voivat olla taidetta. Niistä tulee taidetta, kun ne eivät pyri löytämään parhaiten myyvää tuotetta, vaan kun ne toteuttavat sisäistä ilmaisun paloa. Viihteestä tulee taidetta, kun se kertoo jotain uutta todellisuudesta. Evoluutiobiologi Aura Raulolta olen oppinut, että taide synnyttää muutosta eikä vain vahvista olemassa olevaa kokemista ja ajattelua. Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Viihteen valtaaman elämän sijaan Kristus kutsuu meitä näkemään elämän kokonaisuuden, myös sen rujon puolen. Viihteestä voi tulla oopiumia kansalle, joka estää näkemästä epäoikeudenmukaisuutta ja puuttumasta siihen. Kuitenkin vasta syvyyteen laskeutumalla voin nähdä elämän kokonaisena. Elämä ei ole aina helppoa tai kivaa. Elämä on epätäydellistä ja rajallista. Kristus kutsuu minut näkemään maailman niin kuin se on: näkemään sen kauneuden, ja näkemään sen haavat ja hädän. Pinnasta syvyyteen laskeutumalla voin nähdä todellisen elämän.II Syvyydessä opin tuntemaan itseni Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Syvään veteen laskeutuminen on myös laskeutumista oman itsen syvyyksiin. Voin uskaltaa laskeutua sinne, koska Kristus on kanssani samassa veneessä. Minun ei tarvitse yksin kohdata syvyyttäni. Kristuksen armahtavan rakkauden varassa voin kohdata oman ristiriitaisuuteni. Minun ei pidä kieltää sitä, vaan suostua siihen. Emme ole koneita tai mallinukkeja. Emme voi olla eikä meidän tarvitse olla koko ajan iloisia ja positiivisia ihmisen kuoria. Olemme ihmisiä. Olemme monin tavoin kauniita, hauraita ja keskeneräisiä Jumalan kuvia. Syvyydessä voin kohdata ahdistusta, mieleni hirviöitä ja menneisyyden hylkyjä. Nekin ovat osa minua, osa elämääni. Kristus laskeutuu alas syvyyteeni kohtaamaan niitä kanssani. Mieleni syvyyden kohtaamiseen tarvitsen myös toisen ihmisen apua. Martti Lutherin sanoin toinen ihminen voi olla Kristus, joka laskeutuu alas kanssani ja pitää minusta kiinni.  Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Syvyys sisälläni on paljon enemmän kuin mielen synkät kolkat. Syvyyteen laskeutuminen on laskeutumista todelliseen itseni tuntemiseen. Se on astumista syvään myötätuntoon omaa itseäni kohtaan, se on astumista vapauteen. Tässä mieleeni nousee lapsuuteni Oulujärvi, jossa on paljon matalia hiekkarantoja. Niissä sukeltaessa auringon valo virtaa pohjaan asti. Jumalalle pimeys ei ole pimeää, vaan siinäkin loistaa rakkauden salattu aurinko.Kristillisen uskon syvä viisaus on siinä, että löydän itseni suhteessa Jumalaan, toisiin ihmisiin ja luomakuntaan. Syvällä sisälläni voin tunnustella Jumalan läsnäoloa ja omaa olemistani. Voin antaa aikaa itseni kohtaamiseen. Voin tunnustella rauhassa Jumalan todellisuutta sisälläni. Rukouksessa, hiljaisuudessa ja mietiskelyssä Jumala muovaa minua niin kuin aallot muovaavat järven ja meren hiekkaista pohjaa.Tällä tiellä kanssani kulkevat myös aiemmat sukupolvet. Kristillisen kirkon historia on täynnä syvyyttä, josta voin ammentaa. Psalmien laulajien ja erämaiden kilvoittelijoiden, väärää valtaa vastaan nousseiden ja rohkeiden uudistajien kanssa voin ihmetellä Jumalan todellisuuden syvyyttä. Kristinuskon ja koko ihmiskunnan suurilta ajattelijoilta voin ammentaa sivistystä, joka auttaa minua ymmärtämään myös itseäni. Olen osa suurta jatkumoa, kirkkoa joka elää halki aikojen. Lopuksi: Kristus kutsuu meidät olemaan ihmisten kalastajia. Voimme olla kalastajia, kun tunnistamme maailman hädän ja elämän suuren kirjon. Voimme olla kalastajia, kun löydämme myötätunnon itseämme kohtaan ja suostumme ristiriitaisuutemme. Silloin voimme olla suolana ja valona toisille. Voimme sukeltaa syvyyksiin heidän kanssaan.

Onko koskaan tuntunut siltä, että suhteesi Jumalaan on tarvepohjainen eikä rakkaudden perustalla? Oletko huomannut tekeväsi oikeita Jeesus-juttuja siksi, että pelkäät niiden poisjättämisen seuraamuksia etkä siksi, että tahdot vain olla hänen? Nimimerkillä aivan sikana kokemusta viimevuodelta. Jutellaanpa!

Vankilakaan ei murtanut uskoa ja luottamusta Jumalaan; Jumala voi tehdä sellaista, mitä ihminen ei. 1. Moos. 41:14–16, 28–41. Podcastin tarjoaa Raamatunlukijain Liitto. Lukijana Pekka Laukkarinen. raamattustartti.fi

Mitä tunteita menneisyyden kohtaaminen saa sinussa aikaan? Kiukkua tai ehkä surua? Kiukku on ystävä, se nousee vääryyttä vastaan, antaa voiman irrottautua pahasta, mitä menneisyydessä on ollut.  Se voi kohdistua joskus myös Jumalaan.  Tutustu, miten voit oppia hyväksymään elämän ja päästä eroon menneisyyden kahleista.  Sovintoon elämän kanssa, Osa 8/12 – Saara Kinnunen. Tutustu lisää videoihimme osoitteessa www.janoinenlammas.fi

Miksi rukoilemme ja puhuttelemme Jumalaa isänä Isä Meidän rukouksessa? Entä miksi rukouksessa on seitsemän pyyntöä, mutta ensimmäiset kolme liittyvät Jumalaan.Isä meidän rukous -sarja. Osa 1/11 - Jukka NorvantoTämä sarja on tuotettu yhteistyössä Lähetysyhdistys Kylväjän kanssa. Tutustu lisää videoihimme osoitteessa www.janoinenlammas.fi

Timothy, pohjoiskorealainen teini, pelkäsi kuollakseen Jumalaan uskovia – mutta Jumala löysi pelosta huolimatta hänet.     https://opendoors.fi/2022/02/22/propagandaa-pelkoa-ja-uskoa-miten-jumala-pelasti-pohjoiskorealaisen-timothyn/  

2. Kor. 12:9Heikkoudessa on yhteys toisiin ihmisiin,Heikkoudessa on yhteys Jumalaan,Heikkous on lahja.Seurassasi Iida Hovi

Kukin meistä on saattanut uskoa tai uskoo edelleen todeksi valheita itsestä, elämästään tai suhteestaan Jumalaan. Tämän maanantain jaksossa otetaan käsittelyyn 3 yleisesti esiintyvää valhetta ja annetaan Raamatun toimia valheenpaljastimena ja tuoda vapauttavaa totuutta meihin.

Mystiikka on hengellisyyttä, jossa korostetaan, että Jumala tai perimmäinen todellisuus on jotain mitä sanat eivät tavoita, mutta jonka ihminen voi kohdata sisimmässään. Kaikissa uskonnoissa on omat mystiikan traditionsa ja meditaatioharjoitteensa, mutta onko Jeesuksesta mystiikan opettajaksi? Tässä jaksossa aiheesta saapuu keskustelemaan pappi, teologian tohtori ja tutkija Anni Pesonen, jonka teos "Credo: tieni mystiikkaan" valittiin vuoden 2021 kristilliseksi kirjaksi. Anni Pesonen juttelee Markuksen kanssa matkastaan nuoruuden konservatiivisesta ja karismaattisesta kristillisyydestä mystiikkaan ja siitä, miten hän ymmärtää uskon nyt. Keskustelussa sukelletaan teologiaan syvään päähän, mutta lisäksi kuullaan käytännön ohjeita kontemplaation / sanattoman rukouksen / kristillisen meditaation harjoittamiseen. Pesosen näkökulmassa uskoon, hengellisyyteen ja Jumalaan yhdistyy ainutlaatuisella tavalla kriittinen akateeminen raamatuntutkimus ja mystiikka. Jaksossa käsiteltäviä aiheita: - Mitä on mystiikka? - Pitäisikö Jeesuksen sanoma Jumalan valtakunnasta ymmärtää yhteiskunnallisena, lopun aikoihin liittyvänä vai mystiikkana? - Jeesuksen vertausten mystinen tulkinta - Jumala äitinä, valona, vetenä, hiljaisuutena ja asukkaana - Mitä tehdä, jos rukous tuntuu siltä ettei toisessa päässä ole ketään? - Traumaattiset kokemukset karismaattisesta hengellisyydestä - Voiko kristitty sivuuttaa Raamatun kuvaukset Jumalan vihasta ja rangaistuksesta vai onko niille paikka uskossa? - Muuttuiko Jeesuksen käsitys omasta tehtävästään hänen toimintansa aikana? - Voiko ihminen olla buddhalainen kristitty tai kristitty buddhalainen? - Vaihe vaiheelta -ohjeet kontemplaation harjoittamiseen Linkit: - Credo: Tieni mystiikkaan -tilaussivu. - Edellinen mystiikkaa käsitellyt Harhaoppia-podcastin jakso: 12. Jake Lindqvist: Mystiikka Harhaoppia on ohjelma epäileville uskoville ja uskoville epäilijöille, joka tarjoaa epätervettä teologiaa ja vääriä vastauksia elämän suurimpiin kysymyksiin. Palautetta, kysymyksiä ja kommentteja voi lähettää osoitteeseen harhaoppia@gmail.com tai facebookin ja Instagramin kautta. - Harhaoppia Instagramissa - Harhaoppia Facebookissa Loppumusa: Antti Luode --- Send in a voice message: https://anchor.fm/harhaoppia/message

Oikein hyvää ensimmäistä sunnuntaita loppiaisesta ja hyvää uutta vuotta minunkinpuolestani. Tänään vietetään kasteen sunnuntaita. Minulla on tässä saarnantaustalla muutama Susanna Majurin valokuvateos, jotka eivät suoraan liity siihenmitä puhun, ja toisaalta ne liittyvät oleellisesti. Te jotka kuuntelette tätä etänä voittegooglata jonkun Susanna Majurin teoksen vaikka läppärin ruudulle.Susanna oli valokuvataiteilija joka kuoli vuonna 2020. Hän oli ikäiseni ja nuorenakaverini, jonka kanssa pyörittiin Kangasalla – välillä liftattiin Helsinkiin, käytiinkirppiksillä ja sen semmoista. Mulla oli myös hyvä ystävä nimeltä Tero, ja Teronperheen vapaa-ajan asunnolla entisessä koulumiljöössä Susanna kehitti Teronkanssa tuon sadunomaisen tekniikkansa, missä hän levitti suuren kuvallisenkankaan Teron perheen uima-altaan pohjalle.Susannan töissä vesi on hyvin oleellinen elementti – se voi hukuttaa tai viedämukanaan, mutta se myös kannattelee. Näissä teoksissa se kuvaa esimerkiksiihmisen tunteita, muistoja ja alitajuntaa.Vesi onkin hirveän vahva elementti. Päivän evankeliumissa Johannes kastaaJeesuksen. Kasteen sunnuntai on hyvä aika pysähtyä pohtimaan veden painoarvoaluterilaisuudessa ja kasteen merkitystä, elämän ja kuoleman kysymystä – paitsi yksilölle, myös kirkolle. Ihmiset eivät enää kasta lapsiansa, kuulee sanottavan. Miksieivät? Mulla on siis pohdinnan alla kaksi hyvin suurta kysymystä, vesi ja kristillinenkaste, jotka tietenkin myös liittyvät toisiinsa. Aloitan vedestä.* * *Veteen liittyy valtavasti rikasta symboliikkaa ja eri uskonto- ja kulttuuriperinteissä vesiymmärretään olemassaolon alkulähteeksi. Muinaisen intialaisen papin rukous on:”tuokoot vedet meille hyvinvoinnin”. Veteen liitetään uudistumisen merkitys, koska sehävittää ja huuhtoo pois olemassaolevat muodot ja järjestykset, ja avaamahdollisuuden jonkin uuden syntymiselle. Erityisen vahvasti tätä symboloivaterilaiset upotusrituaalit. Upotus on eräänlainen kuoleman vastine ihmisen tasolla, jakosmisella tasolla sitä vastaa suuri tulva, joka aika ajoin hajottaa maailmanalkumereen.Suomalaisessa luterilaisuudessa kasteen ulkoista symboliikkaa on sen sijaan pidettytoisarvoisena. Kastevesi itsessään on vähäpätöistä, vain Jumalan sanalla on useinajateltu olevan merkitystä. Lutherin virressä lauletaan: “Silmä näkee kasteessa vainvettä paljaaltansa, vaan sana Hengen voimassa on siinä veden kanssa”. EeroHuovisen mukaan kasteen ymmärtäminen on ihmiselle ”ylivoimainen juttu”: senäyttää ”vain tilkalta vettä”.Mutta mikä voima tuossa tilkassa vettä piileekään! Johanneksen evankeliuminalussa Kristus kuvataan “todelliseksi valoksi, joka valaisee jokaisen ihmisen”, javarhaiskristillisessä kirjallisuudessa kasteesta puhuttiin vielä “valaistumisen kylpynä”.Klemens Aleksandrialainen esimerkiksi kutsui kastettuja ”valaistuneiksi”. Valonpuolella olemisesta seurasi velvollisuus taistella pimeyttä vastaan. Vesi on Jumalanlahja, joka ravitsee ja pitää yllä luomakuntaa. Jumala loi veden antamaan maallekasvun ja virkistämään ja puhdistamaan meitä.* * *Tuolla vedellä meidät siis kastetaan eli liitetään Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.Mitä se merkitsee? Onko merkitys jotenkin hämärä tai epämääräinen, jos ihmiseteivät halua enää lapsiaan kastettavan?Kysymys on tietenkin monimutkainen ja siihen liittyy maailman muuttuminen jakristinuskon merkityksen muuttuminen yleisemminkin. Nuoret aikuiset eivät olekiinnostuneita kirkosta. Vai sittenkin niin, että kirkko ei ole aidosti kiinnostunut heistä,hankalien kysymysten esittäjistä? Nyt ei kuitenkaan mennä näihin pohdintoihin,pysytään veden äärellä.Kasteen suhteen moni tuntuu miettivän, että “antaa lapsen myöhemmin itsepäättää”. Näinkin voi toki ajatella, ja vanhemmat haluavat joka tapauksessa parastalapselleen – he tekevät ratkaisunsa sen ymmärryksen perusteella, joka heillä onlapsen parhaasta. Itse olen kuitenkin iloinen monesta asiasta jota ei ole tarvinnut itsepäättää. En rakasta jokaista suomalaisen luterilaisuuden pienintä piirrettä, ja muutkirkkokunnat tai irtautuminen kaikesta ovat hetkittäin houkutelleet, mutta on olluthuojentavaa ajatella lopulta, että tähän elämään olen syntynyt ja tähän kirkkoonminut on kastettu. Syntymässähän tulee paljon muutakin, mitä ei voi itse valita –perhe, suku, kulttuuri, kotimaa, äidinkieli ja niin edelleen. Ja mitä omiin lapsiini tuleeniin ajattelen, että he tekevät joka tapauksessa aikuisena omat valintansa niidenasioiden suhteen jotka ylipäätään ovat valittavissa. Minusta on kuitenkin tärkeää ettäheillä on vahvat juuret mistä ponnistaa – yhteisö, perheen ja suvun traditiot.Vanhempien maailmankatsomukset, joihin myöhemmin voi peilata noita omiavalintoja ja elämänpolkuja.Kasteessa itsessään ei ole mitään hankalaa tai vaikeaa. Kaste liittää kastettavanKristukseen, kirkkoon, yhteisöön ja tradition pitkään jatkumoon. Kasteessakastettava liittyy Jeesuksen seuraajiin, taisteluun paremman maailman puolesta.Tietysti kaste on myös salaisuus, kuten kaikki Jumalaan liittyvä on.Uudessa testamentissa kastetoimitukset kuvataan yllättävänkin yksinkertaisina.Niistä puuttuu seremoniallisuus, valmistautuminen ja sanojen tulva. Apostolienteoissa Filippos kastaa tiellä kohtaamansa hoviherran. Kun hoviherra ymmärtää Jeesuksen olevan kirjoituksissa luvattu messias, hän toteaa Filippokselle: ”Tässä onvettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” Ei estä, kaste toimitetaan.Kaste on melko yksinkertainen rituaali, siinä ei nykyäänkään lopulta ole kovinmontaa välttämätöntä palasta. Yksi niistä on vesi.Lisäksi voi sitten tehdä omista juhlistaan ihanat ja oman näköiset, jos haluaa.* * *Kuva 4 / Susanna Majuri 3Vielä yksi muisto Susannasta.Silloin nuorena, tai teini-iässä, kun me asuttiin vielä kodeissamme Kangasalla,Susanna oli maalannut huoneensa seinät jollain veteen viittaavalla värillä, entarkkaan muista sävyä. Tuo huone (ajalta ennen sisustusblogeja) oli tosi vaikuttavaja halusin samanlaisen. Oman huoneeni sävyn muistan hyvin – mikään muu kuinveden väri ei tullut enää kysymykseen. Voimakkaan turkoosissa huoneessa olierikoinen, vähän synkkä mutta kaunis tunnelma. Kuin veden alla. Makoilin sielläaikana, jolloin kirkkoon ja kasteeseen liittyvät asiat eivät tuntuneet elämässänimitenkään tärkeiltä, mutta jos nyt jälkeenpäin katsotaan niin vertauskuvia voimuodostaa.Jotain näistä pohdinnoista toivoisin myös tapoihin joilla kastetta sanoitetaan. Vedensymboliikka on voimakasta. Vesi antaa aisteille paljon. Veden voimaa ei kannatapienentää, vesi ei ole koskaan vähäpätöistä tai tavallista. Kristillinen kaste liittyyikiaikaiseen vesipesun symboliikkaan ja initiaatioriittien jatkumoon, mutta tuo niihinjotain aivan uutta – Jumalan armon. Kaste muuttaa maailmaa ja voimaannuttaaihmisen.Loppuun vielä lainaus Susannan sanoista näyttelysalin seinältä: “Etsin yhäalkuperääni. Seuraan vettä. Joskus siitä näkyy vain aavistus. Vesi on kulkureitti,tuntu kodista, alkumme”.

Miksi jotkut uskovat Jumalaan, mutta toiset eivät? Mistä oikein puhumme, kun käytämme sanaa “Jumala”? Entä mistä pahan ongelmassa on kyse? Lauri, Kasperi ja Lasse jatkavat suurien aiheiden äärellä.

Jakso on poikkeuksellisen henkilökohtainen ja istun poikkeuksellisesti haastateltavan tuoliin. Oli erikoista! Oon ollut suurimman osan elämästäni uskovainen. Oon hihhuloinut rajusti sekä helluntaiseurakunnassa, luterilaisessa seurakunnassa että vapaaseurakunnassa. Tässä jaksossa kerron oman tarinani ja avaan ajatteluani kristillisestä uskosta ja uskovaisista yhteisöistä. Miksi en usko Jumalaan tai mitä ajattelen Jeesuksesta? Mikä muutti ajatteluani? Miksi ihmiset ylipäätään uskovat tai eivät usko? Mitä ajattelen uskovaisista? Mitä uskovaisuus ja seurakunnat ovat antaneet mulle? Onko uskolla ja uskonnolla eroa? Maailmankuvan muuttuminen on monesti raskas prosessi, mutta aika usein myös parasta ikinä. Avaan sitä, mitä mun mielessä tapahtui kun maailmankuva muuttui. Jutellaan myös psykologian ja uskon välisestä suhteesta. Kustuin mun ystävän Otso Laxeniuksen haastattelijaksi. Sai Instagramissa pitkän liudan uskovaisuuteen liityviä kysymyksiä, joita tässä jaksossa käydään Otson johdolla läpi. Tää oli myös vuoden vika jakso. Kiitos kun oot kuunnellut

Uskon askeleita ohjelmat koostuvat kolmesta osuudesta, joissa jokaisessa kuullaan keskustelu tai haastattelu. Niissä puhutaan kristityn elämäntavasta, johdatuksesta ja elämän merkityksellisyydestä silloinkin, kun on vaikeaa. Tässä jaksossa saamme tutustua Marju Slipiin. Hänen elämäänsä, kutsumukseensa ja erilaisiin vaiheisiin. Luvassa on rehellistä tilitystä, rajujakin näkökulmia ja toivoa joka on tätä elää suurempaa. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Marju kertoo taustoistaan, uskon kirkastumisesta 12- vuotiaana ja kutsumuksesta suuntautua opettajan työhön. Hänen äitinsä ja siskonsa ovat myös tulleet Herran löytämiksi. Itä-Suomesta matka toi pääkaupunkiseudulle. Sydämellä tehty opettajantyö vei mehut ja uupumus tuli kohdalle. Opettajan työhön tuli muutaman vuoden tauko, kunnes Espoon kristillisestä koulusta otettiin yhteyttä kesän lopulla. Oli opettajan tarve. Marju löysi sen yhteisön, jossa sai kukkia ja toteuttaa kutsumustaan. Jumala järjesteli asiat täydellisesti. Ohjelman toisessa osuudessa kuulemme miten Marjun elämässä puhkesi yllättäen myrsky. Ennen korona-aikaa koettu pitkä flunssa kuumeineen ja säryt saivat viimein syyn lääkärin vastaanotolla. Järkyttynyt lääkäri kertoi tutkimusten paljastaneen syövän iskeneen rajusti ja tehneen etäpesäkkeitä kaikkialle luustoon. Pimeys hiipi ja lopulta hyökkäsi päälle hyökyaallon tavoin. Syöpää voisi ehkä hidastaa, mutta ei parantaa. Tuntu, kuin maapallo olisi lakannut pyörimästä. Ihmiset rukoilivat ja asettuivat rinnalle. Rukousystävä antoi kohdan psalmista 41, jonka Marju oli saanut itselleen jo vuosia aiemmin. Jumala antoi ymmärtää, että uudet lääkkeet tulisi ottaa vastaan Jumalan antamana apuna. Rukous, lääkkeet ja Jumalan yli ymmärryksen antama rauha kannattelivat. Alkoi paranemisen prosessi ruumiin, sielun ja hengen alueilla. Edessä oli lääkärin tapaaminen. Kolmannessa osuudessa Marju kertoi lääkärin kertoneen hyviä uutisia. Syöpä oli pysähtynyt ja etäpesäkkeet olivat pienentyneet. Marju oli kokenut olonsa kohentuneen huomattavasti. Vaikka lääkäri sanoi, ettei hän ole vielä täysin terve, niin Marju on päässyt palaamaan takaisin työhönsä Espoon kristillisen koulun opettajana. Käyty pimeä matka syövän kanssa on vienyt yhä lähemmäs Jumalaa. Siksi Marju käyttää paljon aikaa Jumalan kanssa olemiseen. Marju rohkaisee kaikkia turvautumaan Jumalaan aina ja kaikessa. Elämässä ja kuolemassa. Muuta kestävää ei ole. Tämä ohjelma kannattaa kuunnella. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.