Podcasts about pertti koskimies

Viikon luontoäänen esittelee Pertti Koskimies. Kuva: Olli Koski / Yle

Viikon luontoäänen esittelee Pertti Koskimies. Kuva: Juha Laaksonen

Viikon luontoäänen esittelee Pertti Koskimies.

Viikon luontoäänen esittelee Pertti Koskimies. Kuva: Jonna Karjalainen / Yle

Kun Suomessa puhutaan metsistä, puheenaiheena ovat yleensä puukuutiot ja mäntyjen ja kuusten kasvu- ja hakkuumäärät. Lintututkija ja tietokirjailija Pertti Koskimiehelle ja muille luonnonsuojelijoille metsä on kuitenkin ensisijaisesti eläinten, kasvien ja sienten koti, näihin eliökunnan kolmeen pääryhmään kuuluvien noin 25 000 lajin asuinpaikka. Pertti Koskimies on kulkenut luonnossa lintuharrastajana ja tutkijana sekä luonnonihailijana 57 vuotta ja kertoo nyt elämänsä metsistä ja metsänväestä. Tämän vuoden kohokotiin kuului kahden ihmisaran villieläimen kohtaaminen itärajan selkosilla samalla hetkellä ja samoilla jalansijoilla.

Muuttolintujen lähdettyä varikset ja naakat parveilevat meluisina laumoina peltoaukeilla. Myös harakkaperheet näyttäytyvät avoimemmin kuin kesällä, ja ronkottelevia korppeja lentelee sinne tänne yksin ja pikku ryhminä. Närhetkin siirtyvät kuusikoista kylänlaiteille ja pihapiireihin antoisammille ruoka-apajille. Varislintujen touhuja on hauska seurata, sillä ne ovat älykkäimpiä lintujamme, nokkeluudessa parivuotiaan ihmislapsen tasolla. Pertti Koskimies tykkää seurata varislintujen älykkäitä touhuja mutta muistuttaa, että nykyään variksia kerääntyy jopa satapäisinä laumoina lintujärville ja -soille, joilla ne tuhoavat valtavat määrät muiden lintujen pesintöjä.

Kahlaajat ovat suomalainen linturyhmä jos mikä, sillä mitä pohjoisemmas maapallolla mennään, sitä suurempi lajijoukko kahlaajia soilla ja kosteikoilla, rannoilla ja tuntureilla asustaa. Kahlaajat ovat Lapin katolla, Enontekiön ja Utsjoen tunturissa jänkien ja tunturinummien leimalintuja, aina äänessä niin kesänkorvan lauluaikaan soidinhurmiossaan kuin keskikesällä hermoheikkoina poikasiaan varoitellessaan. Äänekkäimpiä kahlaajia on korean tiilenpunainen, melkein kuovin kokoinen harvinainen punakuiri. Pertti Koskimies ihasteli ja äänitti punakuiria ja muita pitkäkoipia Utsjoen ylängöllä viikko juhannuksen jälkeen, silloin kun pikkukesän laulujuhlat kypsyvät isonkesän suureksi kasvuksi.

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Liki korpin kokoinen tunturihaukka on maailman suurin jalohaukka ja tunturipöllön ohella pohjoisin petolintu. Se pesii arktisella tundra- ja tunturivyöhykkeellä Grönlannissa, Islannissa, Skandinaviasta Siperiaan sekä Alaskassa ja Kanadassa. Tunturihaukka on erikoistunut saalistamaan riekkoja ja kiirunoita, joita on Suomessa saaliseläimistä talvella sata ja poikasaikaankin 90 prosenttia. Laji aloittaa pesintänsä kevättalvella, jolloin saaliita on vuodenkierrossa vähiten. Pertti Koskimies on tutkinut tunturihaukan kannanvaihteluja, pesäpaikkoja, ravintoa ja elintapoja Pohjois-Lapissa sekä lähialueilla Ruotsin ja Norjan puolella. Tutkimusalueella on yli 60 reviiriä, jotka ovat olleet asuttuina ainakin jonakin vuonna viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Edellistalvista elpyneen riekkokannan ansiosta tunturihaukkoja pesi tänä kesänä enemmän kuin viime vuosina, mutta jo lähivuosikymmeninä ilmastonmuutos huonontaa rajusti kylmiin ja pakkaslumisiin talviin sopeutuneiden riekkojen, kiirunoiden ja tunturihaukkojen elinoloja.

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Kotkat ja haukat liitävät lintumaailman huipulla. Nämä petolinnut kohoavat vaivatta korkeuksiin nousevien ilmavirtausten avustamana. Niiden tarkat silmät pystyvät erottamaan yläilmoista pienimmänkin liikkeen, joka saattaa olla seuraava saalistuksen kohde. Miltä kotkien ja haukkojen tulevaisuus näyttää? Miten maailma niiden ympärillä on jo muuttunut ja miten se vaikuttaa niihin? Minkälaisia havaintoja viime aikoina näistä linnuista on tehty? Koukkunokkien illassa on asiantuntijana tutkija Pertti Koskimies ja toimittajina Asko Hauta-aho ja Juha Blomberg. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Viikon luontoäänen härkälinnun esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Maaseudun pihapiirit täyttyvät linnunlaulusta sitä mukaa kuin kevätmuutto etenee. Lähiympäristön elinympäristövalikoima, talviruokinta ja pöntöt vaikuttavat paljon siihen, millaista laulukuoroa pihanomistaja saa ihailla. Pertti Koskimies kuulosteli kevätlintuja kahdella pihallaan. Kirkkonummella pihaa ympäröi metsä, ja lintukuoron pääsolisteja ovat rastaat, punarinnat ja tiaiset. Parikkalan piha on Siikalahden lintujärven rantamäellä, ja vieressä on niin lehtoa kuin peltojakin, minkä ansiosta laulukuoro on paljon monipuolisempi.

Huhtikuun puolivälissä talvi ja kevät ottavat mittaa toisistaan, ja nyt kevät pääsee voitolle. Talven linnuista esimerkiksi närhet ja käpytikat meluavat pesinnän edellä, mutta myös tiaiset, musta- ja laulurastaat ovat aloittaneet konserttinsa. Ensimmäisiä muuttolintujakin on palannut. Pertti Koskimies äänitti ja kuulosteli alkavan kevään merkkejä kotipihallaan Kirkkonummella ja reilun kilometrin päässä kotoaan upeassa vanhassa ikimetsässä, joka on suojeltu lintujen ja muiden eläinten asuinpaikaksi.

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Jyrki Normaja / Vastavalo

Tikat voivat rummuttaa viestinsä saman lajin edustajille mitä moninaisin tavoin. Aina se tapahtuu nokka rumpukeppinä, mutta alusta vaihtelee paikasta riippuen. Jo vosikymmenien ajan pylväiden metallihatut ovat kelvanneet rumpukalvoksi tai kadun varressa oleva lampunkupu, nykyään tikka saattaa lumoutua jopa peltikaton äänestä. Luku sinällään on perinteinen soidinääni - rummutus puun kylkeen. Miten tikkoja voi tunnistaa pelkän rummutuksen avulla ja onko se vaikeaa? Kuuntelijoiden kysymyksiin suorassa lähetyksessä vastaa lintututkija Pertti Koskimies. Toimittajina ovat Asko Hauta-aho ja Juha Blomberg.

Mustarastas ei ole kovin jouluinen lintu, onhan koiras pikimusta ja naaraskin tummanruskea. Musta tarkoittaa viidestä liturgisesta väristä kuolemaa, ja kirkkovuodessa se kuuluu pitkäänperjantaihin eikä joulun syntymäjuhlaan. Mutta nykymaailmassa mustarastas on joulupihan siipikansaa Suomen eteläpuoliskossa niin kaupungeissa, taajamissa kuin viljelyseutujen maalais- ja omakotitalojen pihoilla, joilla lintuja ruokitaan. Vain jokunen prosentti Suomessa pesivistä rastaista talvehtii, mutta määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä moninkertaiseksi ruokinnan ja talvien lauhtumisen vuoksi. Pertti Koskimies kertoo piharastaiden elämästä aamuvarhain, kun tiaislaumakin jo räpistelee ruokintapaikalla. Enää kymmenkunta viikkoa, ja upea rastaskonsertti palkitsee linturuokkijan ruhtinaallisesti.

Miten luodaan hyvä lintujen ruokintapaikka? Mihin se sijoitetaan ja millaisilla eväillä saa pihapiiriin mahdollisimman paljon vieraita. Entä miten lauhtuvat talvet muuttavat pihalintujen käyttäytymistä ja onko siitä jo kertynyt havaintoja. Voit ohjelmassa myös kertoa, millaisia kavereita ruokintapaikallasi on vuosien saatossa vieraillut. Talviruokintaillan asiantuntijana on lintututkija Pertti Koskimies, toimittajina suorassa lähetyksessä ovat Asko Hauta-aho ja Markus Turunen.

Tiaiset, mustarastaat ja muut tutut talvilinnut kokoontuvat taas ruokintapaikoille. Monilla maaseudun ja omakotialueiden pihoilla yksi runsaimmista siivekkäistä on pikkuvarpunen, kivikaupungin varpusen pikkuserkku. Pikkuvarpusen tuntee suklaanruskeasta päälaesta ja mustasta täplästä valkoisessa poskessa. Nykyään, kun pikkuvarpusia pesii koko Suomen eteläpuoliskossa ainakin neljännesmiljoona pariskuntaa, on vaikea uskoa, että vielä 50 vuotta sitten tämä lintu oli vain Ahvenanmaan ja kaakkoisrajan harvinaisuus. Pertti Koskimies on seurannut pikkuvarpusten ällistyttävää aluevaltausta idästä länteen siitä asti, kun ensimmäiset parit olivat vasta asettuneet Parikkalan ja Tohmajärven väliselle rajaseudulle. Nyt näitä lintuja on ainakin 250 kertaa niin paljon kuin Pertin nuoruudessa, talvisinkin pari miljoonaa yksilöä. Pikkuvarpunen on äärimmäinen menestyjä nykyaikana, jolloin lintulajeistamme jo puolet on punaisella listalla eli uhanalaisia tai uhanalaisiksi taantuvia.

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies.

Yksinkulkijan ei tarvitse vaeltaa tunturissa koskaan ilman seuraa. Vaikka sääsket, mäkäräiset ja paarmat hänet sateella ja tuulella hylkäisivätkin, kapustarinta ei koskaan. Tuo valpas ja huolestunut kahlaajalintu seuraa tähystyspaikaltaan kulkijan jokaista askelta ja viheltää varoituksensa niin poikasilleen kuin puolisolleen. Kapustarinnan vihellys on yhtaikaa sekä piristävä että haikea, sillä se on myös merkki kesän kääntymisestä kohti syksyä. Pertti Koskimies kuunteli kapustarintaa Lapin katolla, Utsjoen ylämaissa.

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Muuttohaukka on maailman menestyneimpiä lintulajeja ja levittäytynyt joka puolelle maapalloa. Muuttohaukkojen saalislintuihin kertyneet DDT ja muut uudet hyönteisten torjunta-aineet tuhosivat kuitenkin lähes kaikki haukkojen pesinnät pohjoisen pallonpuoliskon teollisuusmaissa ja tappoivat emolintujakin etenkin 1950- ja 1960-luvuilla. Pesimäkanta romahti Suomessakin vain vuosissa noin 700 parista alle 50 pariin. Haukkatutkijoiden havaintojen ansiosta ihmiskunta välttyi omankin ravintonsa myrkyttymiseltä viime tingassa. Kun myrkyt kiellettiin, haukkakanta alkoi elpyä. Pertti Koskimies toimii pesätarkastajana Metsähallituksen erikoisluvalla niin maamme eteläisimmillä haukanpesillä Pohjois-Karjalassa kuin pohjoisimmilla Tunturi-Lapissa. Inarilainen haukkaemo paheksui pesätarkastajan vierailua kuuluvasti.

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Kevät kypsyy kesäksi touko-kesäkuun vaihteessa, puhkeaa huumaavaksi linnunlauluksi. Kesän korvalla soi luontomme kaunein konsertti, parhaina solisteinaan viitakerttunen, satakieli, lehtokerttu ja haarapääsky. Nämä neljä kesäntuojaa laulavat kilpaa Pertti Koskimiehen pihalla Parikkalan Siikalahden rantamäellä. Vuoden upein konsertti kestää vain viikon pari, kunnes koiraat vaikenevat pesinnän kiireissä. Juuri nyt on paras aika kuunnella kesää! Lintujen äänitys: Pertti Koskimies

Kotkat ja haukat liitävät lintumaailman huipulla. Nämä petolinnut kohoavat vaivatta korkeuksiin nousevien ilmavirtausten avustamana. Niiden tarkat silmät pystyvät erottamaan yläilmoista pienimmänkin liikkeen, joka saattaa olla seuraava saalistuksen kohde. Alkaa nopea syöksy kohti nisäkästä tai lintuparvea ja näin ateria on turvattu pesässä odottaville poikasille. Miltä kotkien ja haukkojen tulevaisuus näyttää? Miten maailma niiden ympärillä on jo muuttunut ja miten se vaikuttaa niihin? Koukkunokkien illassa on asiantuntijana tutkija Pertti Koskimies ja toimittajina Asko Hauta-aho ja Markus Turunen.

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies.

Miten luodaan hyvä lintujen ruokintapaikka? Mihin se sijoitetaan ja millaisilla eväillä saa pihapiiriin mahdollisimman paljon vieraita. Entä miten lauhtuvat talvet muuttavat pihalintujen käyttäytymistä ja onko siitä jo kertynyt havaintoja. Millaisia kavereita ruokintapaikallasi on vuosien saatossa vieraillut? Muutama kuukausi sitten uutisissa pohdittiin sitä, onko lintujen talviruokinnasta jopa haittaa siivekkäille? Talviruokintaillan asiantuntijana on lintututkija Pertti Koskimies, toimittajina suorassa lähetyksessä ovat Asko Hauta-aho ja Juha Blomberg. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Pihlajissa on kaiken syksyä hyörinyt isoja rastasparvia, sillä marjoja oli paljon suuressa osassa Suomea. Runsain marjansyöjälintumme on koko maassa pesivä räkättirastas. Pohjois-Karjalasta Lappiin pesiviä tilhiä ei ole etelärannikolle ehtinyt vasta kuin pieniä ryhmiä, sillä pääjoukoille on vielä piisannut syötävää pohjoisempana. Rastaat ja tilhi syövät marjamaltoa mutta kolmas pihlajanmarjalintu, taviokuurna, syö marjoista siemenet. Lapissa pesivät taviokuurnat vaeltavat kerran pari vuosikymmenessä etelärannikolle asti. Myös muut rastaat, punatulkut, punarinnat, kertut ja jotkin muut lintulajit syövät pihlajanmarjoja. Pertti Koskimies ennusti, että marjalintujen eloisat parvet ilahduttavat luonnonystäviä eteläisimmässä Suomessakin joulu- ja vielä tammikuussakin.

Syksyllä lintulaumat ovat suurempia kuin keväällä, ovathan poikasetkin mukana. Näinä viikkoina pellonlaiteilla hyörii satojen, peippojen parvia, joukossa pohjoisen lähisukuisia järripeippojakin. Peipon paras turva on toisissa peipoissa, ja muutkin linnut kerääntyvät parviksi huomatakseen pedot ajoissa. Riesaa peipoilla näinä viikkoina piisaa, sillä monet haukat ja isolepinkäiset jahtaavat peippoja pääruoakseen. Jotkin pikkulinnut piileskelevät tiheiköissä kuitenkin yksin. Punarinta ja peukaloinen puolustavat reviiriä paitsi kesällä myös talvialueillaan Länsi-Euroopassa. Ne karkottavat toisiaan tontiltaan laulamalla, ja lauluharjoittelua kuulee syksyllä Suomessakin. Myös teeret pulputtavat syksyllä esivalmisteluna kevään soidinkoitoksiin. Pertti Koskimies on seurannut lintusyksyn etenemistä mutta kuulostellut myös kesän viimeisiä ääniä, ampiaisten surinaa ja herhiläisten pörinää.

Lintukesä kypsyy elokuussa täyteen mittaansa. Pesimäkauden päätyttyä joukot ovat suurimmillaan, kun poikaset liittyvät aikuisten parviin. Lintuja näkyy ja kuuluu kuitenkin niukemmin kuin keväällä, koska iso osa niistä on vaiti ja piileskelee vesikasvustoissa, metsissä ja pensaikoissa. Lisäksi sorsakoiraita, kahlaajia ja pitkämatkaisimpia pikkulintuja on lähtenyt etelään jo touko-kesäkuun vaihteesta alkaen. Pertti Koskimies seurasi ja äänitti kesän kääntymistä syksyksi Parikkalan Siikalahdella.

8.11 Matkustaminen Suomeen helpottuu, miten hoituu terveysturvallisuus? Komentaja Tomi Kivenjuuri Rajavartiolaitoksesta ja valmiuspäällikkö, Hannu Kiviranta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:stä.   8.31 Lehtikatsaus 8.34 Vauvoja syntyy aiempaa enemmän, mikä muutosta selittää, tutkimusprofessori Heikki Hiilamo THL:stä. 8.40 EU tiivistyy, EU:n suunnasta keskustelemassa Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi ja johtaja Timo Miettinen  Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta. 8.54 Viikon luontoääni on nuolihaukka, sen esittelee Pertti Koskimies. Lähetyksen juontajana Seija Vaaherkumpu toimittajina Anna Nevalainen ja Jukka Vanninen, lähetystoimittajana Akseli Innanen ja tuottajana Marja Ala-Kokko.  

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Ikimetsä laulaa sellaisin sävelin, joita ei ihmisen runtelemista raiskioista ja vain teini-ikäisiksi kasvavista metsänkuvatuksista kuule. Vanhoja omien lakiensa mukaisesti eläviä metsiä ei koko puska-Suomessa ole kuin muutamia prosentteja, eikä valtaosa suomalaisista ole oikeaa metsää koskaan nähnytkään. Hämyisten aarnikuusikoiden ja jylhien honkatemppeleiden salaisissa komeroissa kaikuvat myyttisen sinipyrstön, salaperäisen pikkusiepon ja terhakan idänuunilinnun sävelet. Näiden solistien taustakuorona visertää leppälintu ja vaikertaa kulorastas. Pertti Koskimies äänitti hyttyspilven ympäröimänä ikimetsän ainutkertaista laulua Lieksassa Patvinsuon jylhillä vaaranrinteillä.

Toimittajaraati. Politiikan toimittajat Hanna Vesala Ilta-Sanomista, Sanna Ukkola Alfa-TV:stä ja Hannu Tikkala Ylestä keskustelevat sekä kotimaan politiikasta että EU:n huippukokouksen linjauksista. Millainen oli vesipelastajan juhannus? Puhelimessa on turvallisuus- ja valmiuspäällikkö Marko Stenberg Meripelastusseurasta. Sateenkaariyhteisoä ja yhdenvertaisuutta juhliva Helsinki Pride-viikko käynnistyy tänään. Tämän vuoden teemana on muistella jo otettuja editysaskelia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Vieraiksi tulevat Setan entinen puheenjohtaja Jorma Hentilä sekä Sateenkaarisenioreiden puheenjohtaja Risto Hartikainen.  Viitakerttusen laulussa voi kuulla terveisiä Intiasta. Viikon luontoäänen esittelee Pertti Koskimies. Marjo Näkki juontaa. Lähetystoimittaja Akseli Innanen, valmistelija Marija Skara, tuottaja Katariina Lahtonen.

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Marko Melto

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Kesän kynnyksellä lehdossa soi ainutlaatuinen konsertti. Vasta silloin Suomeen ehtivät kaukomailta lehdon omimmat linnut: kertut, sirittäjät, kultarinnat, kuhankeittäjät, satakielet ja monet muut laulumestarit. Lehdossa voi asustaa yli kymmenen lintupariskuntaa joka hehtaarilla, moninkertainen joukko havumetsiin verrattuna. Lehtojen vaateliaista linnuista yksi uhatuimpia on valkoselkätikka, jonka pärjääminen todistaa metsän arvokkaaksi muillekin lajeille. Missä tikka, siellä elämä. Pertti Koskimies ihasteli ja äänitti lehdon lintukuoroa Parikkalan Siikalahden rannalla.

Korppi ei ole lintu lintujen joukossa vaan tähän kuolemanmustaan lintuun liittyy monia ikivanhoja uskomuksia. Aina keskiajalle saakka korppiin suhtauduttiin pääasiassa myötämielisesti, mutta etenkin kristinuskon ja riistanhoidon vaikutuksesta sitä alettiin katsoa nurjamielisesti. Korppeja tapettiin ja pesiä hävitettiin voimaperäisesti satoja vuosia muiden riuttalintujen eli riistantuholaisten tavoin. Viime vuosikymmeninä korpit ovat saaneet pesiä rauhassa luonnonsuojeluaatteen voimistuttua. Pertti Koskimies kertoo ihmisen ja korpin yhteisestä historiasta, korpin pesinnästä ja älykkyydestä. Älyssä ja oppimiskyvyssä korppi peittoaa niin ihmisapinat kuin kolmivuotiaan lapsen.

Tikat voivat rummuttaa viestinsä saman lajin edustajille mitä moninaisin tavoin. Aina se tapahtuu nokka rumpukeppinä, mutta alusta vaihtelee paikasta riippuen. Jo vosikymmenien ajan pylväiden metallihatut ovat kelvanneet rumpukalvoksi tai kadun varressa oleva lampunkupu, nykyään tikka saattaa lumoutua jopa peltikaton äänestä. Luku sinällään on perinteinen soidinääni - rummutus puun kylkeen. Miten tikkoja voi tunnistaa pelkän rummutuksen avulla ja onko se vaikeaa? Kuuntelijoiden kysymyksiin suorassa lähetyksessä vastaa lintututkija Pertti Koskimies. Toimittajina ovat Asko Hauta-aho ja Juha Blomberg.

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Oikea talvi lumipyryineen ja paukkupakkasineen on jatkunut etelärannikolla seitsemättä viikkoa. Kun lämpötila sunnuntaina kipusi ensi kertaa yli kuukauteen plusasteille, kuului pihapiiristä ensi kertaa kunnon kevätsoittoa. Kuusi-, tali- ja sinitiaiset helkyttivät, käpytikat tappelivat reviiriensä rajoista, punatulkut ja viherpeipot hyrisivät uusin äänin. Keväänodotuksen kaunein soitto on sittenkin mustarastaan hento, vain vierestä kuuluva hyväntuulinen jokeltelu. Muutaman viikon päästä se kasvaa kuulaaksi huilukonsertiksi, josta totisesti kannatti maksaa läpi talven satoja euroja siementen, pähkinöiden ja muiden linnunruokien muodossa. Pertti Koskimies kuunteli ja äänitti sunnuntaina kevään ensisoittoa kotipihallaan.

Miten luodaan hyvä lintujen ruokintapaikka? Mihin se sijoitetaan ja millaisilla eväillä saa pihapiiriin mahdollisimman paljon vieraita? Entä miten lauhtuvat talvet muuttavat pihalintujen käyttäytymistä ja onko siitä jo kertynyt havaintoja? Voit myös kertoa, millaisia kavereita ruokintapaikallasi on vuosien saatossa vieraillut. Talviruokintaillan asiantuntijana on lintututkija Pertti Koskimies, toimittajina suorassa lähetyksessä ovat Asko Hauta-aho ja Juha Blomberg. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Loppusyksyllä luonnonystävää ilahduttavat hömötiainen ja pyrstötiainen, jotka viettivät kesänsä metsissä. Mutta tähän aikaan vuodesta ne tupsahtavat ihmisten ilmoille, hyörivät ruokaa etsiessään, tiitittävät ja visertävät yhteyttä pitäessään. Hömötiaisia näkee yleensä kaksi tai neljä, koska talviparvi koostuu aikuisesta ja nuoresta parista. Pyrstötiaisia pyrähtelee yhdessä toistakymmentä tai enemmänkin, siinä on vanhempia ja lapsia, setiä ja tätejä, mummoja ja ukkeja. Pertti Koskimies kertoo hömö- ja pyrstötiaisten syksystä ja talvesta. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana, sanoi vanha korpirahvas. Viime viikolla lähtivät sadat tuhannet hanhet, ja pohjoinen puhalsi lintumaailman muutenkin talven eteiseen. Nyt rantojen ja peltojen leimalintuja ovat kuuluvasti kailottavat laulujoutsenet. Pertti Koskimies kertoo joutsenten elämästä syksyn ja talven taitekohdassa. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies. Kuva: Robert Ketelaar

Viikon luontoäänen esitteli Pertti Koskimies.

Lintujen soidinlaulu aamulla ja päivällä on jälleen hiipumassa pesintäkiireiden alle. Maisema tuntuu hetkittäin, jopa pelottavan hiljaiselta. Tässäkö se voimallisin vuodenaika taas hurahti ohi? Vielä on kuitenkin toivoa, koska iltahämärissä tai yöaikaan monet linnut laulavat tai ääntelevät vielä varsin mallikkaasti. Havaintoja tehdään usein kuuloon perustuen ja lintuja ei päästä silloin näkemään. Monet kerttuset, kehrääjät, kuikat ja pöllönpoikaset jatkavat siitä mihin rastaat, peipot ja pajulinnut äänimaailman jättivät. Minkälaisia yöretkiä ja niihin liittyviä havaintoja on viimeisen viikkojen aikana kertynyt ja onko eteen tullut yllättäviä tilanteita? Studiossa on lintututkija Pertti Koskimies, suoran lähetyksen toimittajina ovat Asko Hauta-aho ja Markus Turunen.

Pertti Koskimies on seurannut kolean ja myöhäisen kevään etenemistä Kirkkonummella ja Parikkalassa. Viime päivinä on vihdoin päästy kesänkorvalle ja viimeisetkin kesän linnut ovat alkaneet saapua. Lehto- ja mustapääkertut, pajulinnut, viitakerttuset ja kuhankeittäjät laulavat nyt sydämensä kyllyydestä ja luonnonystävä riemuitsee vihdoinkin kesän tulosta. Myös nisäkkäiden ääniä kuulee, kun liikkuu öisin tai aamuvarhaisella. Viisikymmentäkolme vuotta luonnossa ensin harrastuksenaan ja sitten työkseen kulkenut Pertti Koskimies näki anteliaan luontokeväänsä lopuksi erikoisen tapahtuman Inkoossa viime sunnuntaina.