Andrei puhuu

Kirkossa on tilaan monenlaiselle ajattelulle. Mutta pitääkö ääriajattelulle antaa tilaa? Ja miten historia toistaa itseään ja huomaamme, että meillä fariseusten ja lainopettajien ajattelu elää nyt äärikristillisyydessä.

Evankeliumi kertoo ylösnousemuksta monella tavalla. Ja joskus se vahva todistus löytyy myös ikään kuin rivien välistä.

Millaista on oikea rukous? Mitä hyötyä on rukouksesta?

Mitä evankeliumin tapahtuma Sakkeuksen ja Kristuksen kohtaamisesta meille opettaa?

Vietämme joulupaastoa ja ensimmäisenä siitä tulee ruokavalio mieleen. Mutta kannattaisiko meidän myös pohtia sitä, että paljonko vietämme aikaa ruudun äärellä?

Vainnettu omatunto antaa näennäisesti vapaamaan elämän.

Tässä pääsin taas arvoon arvaamattomaan. Ja lisäksi puntaroin hieman työssäjaksamista ja uupumuksen oireita, jotka niin monesti tulkitsemme väärin.

Moni pohtii sitä, että ”Kelpaanko minä Jumalalle?” Mitä Kristus tästä on opettanut? Ja mitä piirteitä oli niillä, joita Kristus erityisesti moitti?

Jokainen tulkitsee kuulemaansa omista lähtökohdistaan. Pitäisikö Kirkon muokata meitä sillä tavoin että ajattelisimme kaikki samalla tavoin?

Kaikki perustuu rakkauteen. Ja viha ei ole rakkauden vastakohta. Ja miten me oikeasti pystymme muuttumaan?

On hyvää kirkkoshoppailua ja sitten vääränlaista shoppailua. Kirkko ei ole museo jossa me harrastamme aikamatkustusta. Ja vääränlainen ihannointi voi tehdä meistä myös hybridivaikuttamisen välikappaleita.

Mikä ero on sillä että seuraamme vai osallistumme jumalanpalvelukseen? Onko oikeutettuja syitä olla poissa kirkosta?

Ääriajattelua, eli polarisaatiota on maailmassa paljon ja myös Kirkossa. Mihin ehdottomuus johtaa? Ja miksi kuitenkaan Kirkko ei voi muutu huutoäänestyksellä?

Mitä pahaa on kunniantavoittelussa?

Miksi meitä varoitetaan rahan ja suuren omaisuuden vaaroista? Ovatko ne itsessään jo huono asia?

Mitä kirkkoon liittyjältä edellytetään? Pitääkö tietää paljon etukäteen? Pitääkö saavuttaa jokin hurskauden aste, että olisi kelvollinen? Näihin kysymyksiin yritän vastata.

Epäreiluus ja pahat asiat tarttuvat, mutta niin myös reiluus ja hyvät asiat. Hyvällä ja reilulla kohtelulla syntyy luottavaisuutta, uskollisuutta ja jopa uhrautuvaisuutta.

Otsikko kertoo kaiken. Tässä pohdin hieman työhyvinvointia ja toisaalta niitä hälytysmerkkejä jotka liittyvät työuupumukseen.

Pystymmekö myöntämään virheemme? Ja miten se liityy katumukseen ja mielenmuutokseen? Puhutaan hitusen myös houkkuudesta.

Kristisnuskoa ei saa enää joka paikassa tuoda esille. Miksi Halloween on sallittua kouluissa, mutta seimessä makaava lapsi on kauhistus? Miksi kristinuskosta poimitaan vaan parhaat palat?

Voimmeko rukoilla lakkaamatta? Mitä meidän kannattaa rukouksessa pyytää?

Miten Ehtoolliseen valmistaudutaan? Mitä sana ”pyhä” taas tarkoittikaan”? Ja mikä on oikeanlaista kelvottomuutta?

Hieman johdantoa liturgiaan. Mitä se sanana tarkoittaa ja miksi me siihen osallistumme? Onko pelkkä velvollisuudentunto tai suoranainen pakko hyvä peruste sille että ihmisen tulisi siihen osallistua?

Onko liturgia muuttumaton? Tai onko se jumalallisen evoluution tulosta, niin että siihen ei ole lupa kajota? Onko meillä pohdittu klerikalismin käsitettä ortodoksisessa kirkossa ollenkaan?

Lappiin käypi tieni. Pohdintaa papin urakehityksestä ja sitten pohditaan lopulta Ukrainan sotaakin.

Täydellisyyteen kohti pääsee kun tajuamme epätäydellisyytemme. Ja onnellisuutta ei taas voi löytää suorittamalla tai ostamalla.

Tunnin mittainen pätkä raamattupiiristä. Mikäli kiinnostusta löytyy niin siitä vain kuuntelulle.

Pohdintaa siitä että kannattaako meidän hamstrata tavaroita? Lupauksia kadonneen matkapäiväkirjan julkaisemisesta. Ja lupauksia siitä että alan isoon ääneen pohtimaan liturgiaan liittyviä asioita tässä podcasteissani.

Mitä ajatella jos patriarkka toimii epäkristillisesti? Onko hänen toimittama liturgia silloin mitätön? Ja mitä perusihanteita pappeuteen kuuluu?

Voiko sodasta syyttää aina kahta eri osapuolta? Miksi syytämme sellaisiakin joita ei pitäisi syyttää? Onko aseisiin tarttumiselle oikeutusta?

Mitä näkyvää saamme aikaiseksi omassa työssä? Ja onko tarkoitus jättää jälkipolville jotain mikä varmasti muistetaan?

Markuksen mukaisen evankeliumin kuudennen luvun käsittelyä. Saa kuunnella, jos kiinnostaa millaista opetusta siellä annetaan.

Miksi me yritämme esittää olevamme täydellisiä? Mitä haittaa siitä on lopulta meille? Miksi vääränlainen täydellisyyskuva voi jopa suojella rikollista toimintaa?

Mitä on hurskaus? Ja olemmeko välillä yhtään sen parempia kuin ne fariseukset? Ja miten epäterve täydellisyyeen tavoittelu ja toisaalta syyllisyys kytkeytyy hurskauskäsitykseen

Vai pahentaako nimi miestä? Mitä ennakkoluuloja ihmisillä on vierasta ja tuntematonta kohtaan?

Miksi toiset ihmiset ymmärtävät sanomamme väärin? Tahallaan vai vahingossa? Näemmekö tätä maailmaa samalla tavoin?

Hieman pohdintaa rokotuksesta ja siitä miksi jotkut sitä pelkäävät.

Vertaus Laupiaasta samarialaisesta ja kysymys siitä, että ketä meidän pitäisi oikein auttaa?

On helppoa ja arvostella toista ihmisitä. Mutta mistä se oikein johtuu että teemme niin?

Podcasti on opetuksellisesti kesätauolla ja puhun vain höpöhöpö-juttuja. Eli kuinka minä niin mieleni pahoitin niin monesta asiasta.

Mitä pyhyys on? Entä pyhät ihmiset? Ja millä periaatteella joku kanonisoidaan pyhäksi?

Miksi kirkkoon kuulumaton ei voi saada ortodoksisia hautajaisia? Ja mitä merkitystä on rukouksilla hautajaisissa?

Joitakin sanoja hautajaisista. Miksi tuhkaus on vierasta ortodoksisuudessa? Ja miksi arkku on avoinna hautajaisissa?

Tätä voi varmaan kutsua myös kannustukseksi lukea isä Aleksandr Menin kirjaa ”Ihmisen Poika”

Mikä sai hajalle lyödyn opetuslasten joukon rohkeiksi?

Mitä ihmisten päässä oikein liikkui Palmusunnutaina? Ja miksi jotkut halusivat tappaa Kristuksen?

Joitakin ajatuksia paastosta

Miksi kristinoppileiri ja mitä siellä tehdään? Onko se aivopesua vai jotain aivan muuta?

Jonkun vapaapäivä on toisen työpäivä. Perjantai ei tunne samalta kuin toisilla. Ei se silti huono asia ole.

Millainen on hyvä oppitunti? Saako opettajalta kysyä ja saako kyseenalaistaa tai kommentoida?

Miltä tuntuu saarnata? Tai miten pitäisi opettaa?