Podcasts about eeva-lehti

Meri Valkaman esikoisromaani Sinun, Margot oli vuoden 2021 komeetta. Se sai Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, sitä on myyty yli 35 000 kappaletta ja sen käännösoikeudet on ostettu jo viiteen maahan. Meri kirjoitti kirjaa kymmenen vuotta ja myi lopulta asuntonsa saadakseen kirjoitusrauhan. Miltä hurja vuosi on tuntunut pitkän yksinäisen kirjoitusrupeaman jälkeen? Eevan kirjaklubissa Meri kertoo siitä, mutta myös rasittavista romaanihenkilöistä, Alma-koirasta ja siitä, mikä herättää hänessä toivoa.

Kun ruotsalainen filmitähti Ingrid Bergman ja italialainen elokuvaohjaaja Roberto Rossellini rakastuivat, molemmat olivat tahoillaan naimisissa. Kielletystä romanssista seurasi koko maailmaa järisyttänyt skandaali. Pyhimysmäisenä naapurintyttönä pidetty Ingrid joutui armottoman ajojahdin kohteeksi.

Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn ja jumaloidun seksisymbolin Marilyn Monroen romanssi oli ehkä vain muutaman yön juttu, mutta se on jaksanut kiehtoa ihmisiä vuosikymmenestä toiseen.

Elvis Presley rakastui Priscilla Beaulieuun, kun tämä oli vasta koulutyttö. Rock and Rollin kuningas teki Priscillasta kartanonsa Gracelandin valtiattaren ja avasi tälle uudenlaisen maailman. Romanssi herätti kuitenkin paljon paheksuntaa.

Kirjailija, taiteilija Tove Janssonin ja taidegraafikko Tuulikki Pietilän ystävyys- ja rakkaussuhde kesti lähes puoli vuosisataa, aina Toven kuolemaan saakka. Monet pitivät kahden naisen välistä rakkautta tabuna, josta ei sopinut puhua ääneen.

Rakkaus yhdisti heidät, mutta yhteiskunta halusi erottaa heidät. Näyttelijä Sophia Loren ja elokuvatuottaja Carlo Ponti taistelivat vuosikausia saadakseen olla avoimesti yhdessä.

Rita Hayworthin ja Ali Khanin rakkaustarina oli kuin todeksi tullut unelma. Sadulla oli kuitenkin surullinen loppu. Kaikkien mieleen tämä rakkauden jumalattaren ja playboy-prinssin romanssi ei ollut.

Mikä merkitys on sillä, että järvenpinta on sileä? Mitä merkitsee se, että nyt näen kaupungin mutta mielessäni olen jossain muualla? Missä on lapsuuteni vapaus ja nuoruuteni viaton riehakkuus? Me etsimme merkityksiä kaikkialta.

Entisaikaan kaupunkien käsityöläisverstaissa vietettiin syyskuun yhdentenätoista, eli Santerin päivänä, silmänkirkastusjuhlaa. Työpäivän päätyttyä ja hämärän laskeuduttua sytytettiin lamput ensimmäisen kerran kesän jälkeen. Mestari tarjosi kisälleilleen kahvit ja viinaryypyt ”silmäin kirkastukseksi ”.

Kotikylässä, hiekkatien varrella oli autiotalo. Se oli yhtä aikaa kiehtova ja pelottava. Talo oli kuin elollinen olento, joka odotti, vain odotti. Nyt rakennus on purettu ja tilalla on jotain muuta, minulle merkityksetöntä.

Joskus asiat tuntuvat keskenään kaukaisilta, mutta ovatkin lopulta toistensa heijastuksia. Tällaisia ovat taide ja tuhoutuva ympäristömme.

Ajattelen, joskus vielä karkaan marraskuulta, piiloudun auringonsäteisiin. Annan marraskuun olla ja mennä menojaan. Mutta näin ei ole koskaan ollut. Marraskuu on pysytellyt tiukasti kyljessäni, kuin märkä koira se on kulkenut mukanani.

Elämä on joskus epäonnisten sattumusten sarja. Mitä tehdä, kun kömpelyys seuraa kintereillä kuin salakavala varjo?

On liian aikaista kirjoittaa kesästä, on vasta toukokuu. Se alkaa vapulla, tuolla räntäisellä ja tärisevällä juhlalla, jota vietetään vähän napapiirin alapuolella. On osattomuutta, pakkojuhlintaa, eristäytymisen tarvetta mutta myös ystävyyttä ja lämpöä.

Helsingin luonnontieteellisessä museossa kiinnitin huomioni fossiiliin, jonka muodoissa oli jotain oudolla tavalla tuttua. Kyseessä oli vanhimman tunnetun tumallisen eliön fossiili. Mielessäni syntyi yhteys, joka sai minut hihkumaan innosta.

Hetken joutilaisuus antaa aika ajoin ihmiselle mahdollisuuden vain olla. Mutta mikä saa meidät siirtymään hetkestä toiseen? Ikään kuin seuraavassa hetkessä tai toimessa olisi jotakin tärkeämpää kuin tässä nyt kuluvassa.

Miten esitellä ulkomaalaisille ystäville Suomea? Yleensä suunnitelmissa sortuu kliseisiin ja helppoihin ratkaisuihin: karjalanpiirakoihin ja poroon, Suomenlinnaan ja Porvooseen, kun niiden sijasta voisin vetää hihasta kaljavellin ja Varsinais-Suomen vaivaisukkokierroksen.

Kummasti kutkuttaa kesän tullen matkalle lähtö. Alkaa levoton mieli hakeutua maanteille ja vieraille tantereille. Ilmansuuntia on neljä ja niiden välissä vielä neljä lisää. Siinä riittää suuntia yhdelle kesälle ja koko elon ajaksi. Valinta on vain tehtävä. Paljon kiertänyttä helpottaa se, että kuljetut reitit voi sulkea pois.

Mitä kuulet jos suljet silmäsi juuri nyt ja vain kuuntelet? Vain ani harvoin pysähdymme kuuntelemaan ja erottelemaan kuuloaistimuksiamme. Yleensä kaikki kuulemamme äänet sekoittuvat kohinaksi. Poimimme niistä vain äänet, jotka ovat poikkeuksellisia tai meille merkityksellisiä.

Miten sietää omaa keskeneräisyyttään? Teatterissa näyttelijällä on rooli mutta se ei ole itsestä irti. Mutta ihmiselämä ei ole hallittavissa näyttämön tapaan. Elämän näyttämöllä vastanäyttelijät lausuvat outoja repliikkejä ja saapuvat ja katoavat mielensä mukaan.

Edellisen perusteella voimme puhua vaistoista. Vaistot varoittavat, kehottavat ja auttavat meitä valitsemaan. Käytämme vaistojamme ideaalikumppanin hankkimiseen, vaurastumiseen, työelämässä pärjäämiseen. Mutta toisin kuin eläimet, me erehdymme useasti.

Oletteko koskaan ajatelleet kertoa totuuden elämästänne, aivan kaiken ilman kaunistelua? Se on pelottava ajatus, eikö totta, mutta samalla houkutteleva. Maailmassa on monenlaisia totuuksia. Joskus se on jotakin niin kammottavaa, että sen kohtaaminen oli lähes mahdotonta.

Loppujen lopuksi laiskuus ei ole muuta kuin tapa levätä ennen kuin väsyy. Siksi jokaisen suomalaisen tulisi viimeistään viisikymmentä täytettyään päästä vähintään vuodeksi lomalle. Omatunto on kuitenkin kuin anoppi, jonka vierailu ei koskaan lopu.

Ensi näkemältä Saksalaisen Caspar David Friedrichin maalaus Kuuset Lumessa saattaa vaikuttaa vaatimattomalta aiheensa puolesta, mutta pysähtyessämme sen eteen tapahtuu jotain odottamatonta. Maalaus vie kauas kadonneeseen aikaan ja tunnelmaan.

Muistikirjoja on moneen tarkoitukseen. Johonkin merkitään kirjat, jotka on luettu ja kirjat jotka täytyy hankkia kokoelmiin. Sitten on unelmien kirja, joka on hyvin henkilökohtainen. Joskus muistikirjoista löytää ajatuksia, jotka on tyystin unohtanut.

Lapsuuden jouluihin liittyy valtava jännitys ja kiihko, joka lahjojen odotukseen ja saamiseen kuului. Lahjojen merkitys on kuitenkin vuosien saatossa muuttunut. Aikuisena saamisen ilosta on tullut antamisen iloa.

Kohukaunotar Tabe Slioor nautti julkisuudesta ja valloitti 1950-1960-luvuilla miehen toisensa perään. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden. Helsingin kaupunginjohtajan Erik von Frenckellin ja Tabe Slioorin rakkaustarinasta kohisi aikoinaan koko Suomi.

Eduskunnan puhemiehen, valtioneuvos Johannes Virolaisen ja toimittaja Kyllikki Stenroosin rakkaustarina kuohutti 1970-1980-luvuilla Suomen kansaa. Vaikka suhteen alkaessa Virolainen oli naimisissa oleva mies, kypsällä iällä herännyt rakkaus raivasi tieltään kaikki esteet.

Kun prinsessa Diana tutustui pakistanilaiseen Hasnat Khaniin, avioliitto prinssi Charlesin kanssa oli ajautunut umpikujaan. Diana ja Hasnat olivat syvästi rakastuneita toisiinsa, mutta julkisuuden paineet olivat miehelle liikaa.

Presidentti Urho Kekkosta pidettiin lujana ja laskelmoivana valtiomiehenä. Julkinen kuva ei kuitenkaan vastannut todellisuutta. Kekkosen pitkäaikainen rakastajatar Anita Hallama löysi kovan ulkokuoren alta herkän, tunteensa avoimesti näyttävän, runollisen miehen.

Ruotsin prinssi Bertil ja hänen puolisonsa Lilian joutuivat salaamaan suhdettaan peräti 33 vuoden ajan. Eronneen, työläistaustaisen naisen ja kuninkaan pojan kielletty romanssi kuohutti tunteita.

Englannin prinsessa Margaret ja kapteeni Peter Townsend olivat aidosti rakastuneita, mutta he eivät koskaan saaneet toisiaan. Prinsessan ja tallimestarin avioliittoa vastustivat sekä kirkko että parlamentti.