Podcasts about hetken

Näyttelijä Aake Kalliala seurasi isäänsä erälle jo pikkupoikana. Hetken koittaessa tuli metsästyskortin suorittamisen vuoro, mitä seurasi itsenäisesti suoritettua metsästystä, kunnes haavoittunut jänis kävi Aaken luonnolle niin paljon, että metsästys jäi. Vuosia myöhemmin hän suoritti metsästyskorttikokeen uudestaan. Sen jälkeen haulikko on pysynyt hyvin kädessä. Myös kalastus on aina ollut miehen sydäntä lähellä. Erällä on riittänyt niin tapahtumia kuin humoristisia tilanteita muutenkin. Äänitys on tehty Mikkelissä 10. syyskuuta 2024.

Säynätsalolaisen kerrostalon takapihalla olevasta metsiköstä löydettiin marraskuussa 2013 nuoren miehen alaston ruumis, joka oli peitelty talon jätekatoksesta haalituilla sanomalehdillä. Pian paljastui, että uhrin kuolemasta oli vastuussa useampikin henkilö. Kyseiset henkilöt väittivät peitelleensä miehen, jottei tämä paleltuisi – huolimatta siitä, että he olivat riisuneet tältä vaatteet. Ihmetystä herätti myös julmaan tekoon johtanut motiivi.Sähköposti: hiljaisiahuutoja@gmail.comInstagram & TikTok: hiljaisiahuutojaMusiikki: https://soundcloud.com/santer1 (yhteys: santericorp@gmail.com)Jakson lähdeluettelo: https://tinyurl.com/62lahteet

Millainen on tämän kevään taidetarjonta? Kolme taiteen asiantuntijaa tuovat keskusteluun kolme suositusta ja he perustelevat miksi tätä taidenäyttelyä kannattaa mennä katsomaan. Mitkä ovat tämän hetken kuvataiteen suuntaukset, millaisia ne ovat ja mistä ne kertovat? Millaisia ovat kuvataiteen päiväperhot, jotka vain kertovat jostakin ilmiöstä? Kuinka tärkeää on seurata sitä kypsymistä mitä taiteilijan pitkä ura tuo mukana? Ohjelman vieraina ovat kulttuuritoimittaja Tina Cavén, taideasiantuntija Veikko Halmetoja ja Kirpilän taidekodin johtaja Johanna Ruohonen. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola Kevään kuvataidevinkit: Paul Osipow - Maalauksia ja uutta grafiikkaa Tampereen Himmelblaussa 13.4-12.5.2024 Kokeileva konkretismi Espoon EMMAssa 6.3.2024-2.3.2025 Kotini jossain Vantaan taidemuseo Artsissa 12.1-1.9.2024 Nina Beier Osat-näyttely Kiasmassa 22.3.-8.9.2024 Iiu Susiraja Wäinö Aaltosen museossa Turussa 2.2.-12.5.2024 Varkauden uusi museokeskus Konsti entisellä Tehtaan koululla avataan 27.4.2024 Octomom ja Samat loitsut ja kummittelevat tammet Turun taidemuseossa 22.3.-19.5.2024 Musta tuntuu, toistaiseksi Amos Rexissä 27.3.-8.9.2024 Haegue Yangin Kerroksellisia uudelleentulkintoja HAMissa 24.11.2023-7.4.2024

Tänään vieraanamme piipahti Tero Vesterinen, kertomassa Hetken ikuinen -kiertueen päätöskonsertista Nokia Areenassa 23.11.2024. Juteltiin konsertista, sekä muista asioista maan ja taivaan välillä. Lisäksi aamulla pohdimme hiihtokilpailuihin lähtöä, Pohjois-Karjalaan muuttoa ja tutkimusmatkailijaa, jonka laivassa telkkarikanavilta tulee vain tylsiä ohjelmia. Lisäksi pohdimme molempien liikuntaharrastusten tiellä olevia esteitä ja kuoppia.

Jumikemuissa katsotaan Terry Gilliamin ohjaama upea dystopia Brazil – Tämän hetken tuolla puolen. Villi, hassu, kekseliäs, karmiva ja visionäärinen elokuva on täynnä pieni ja suuria ideoita sekä mehukkaita hahmoja. Ajankohtaisessa kysymyksessä puhutaan yli 80-vuotiaista elokuvaohjaajista, kuten Ridley Scott (86v), Martin Scorsese (81v) ja Hayao Miyazaki (82v), ja miten ikä näkyy heidän viime aikaisissa töissään. Lopussa Sweet Chili Dipit ja Jutta paljastaa, mitä kemuissa ensi kerralla katsotaan. Tuu mukaan, nää on vähän oudot kemut!

Tämän viikon jaksossa vaihdellaan kuulumiset ja  listataan tämän hetken top 5 jutut! Luvassa myös ilmoitusluontoista asiaa sekä kauden viimeisen jakson tyypilliseen tapaan mokapätkiä lopuksi. Olkaa kuulolla - palaamme taas marraskuussa linjoille!Seuraa Aavikolla podcastia Instagramissa:@aavikollapodcast

Firman sisäinen viestintä saa harvoin kiitosta. Sen sijaan se pitää kärkipaikkaa henkilöstötyytyväisyyskyselyiden kehityskohteiden listalla. Mistä oikein puhutaan, kun puhutaan sisäisestä viestinnästä ja sen kehittämisestä? Voiko sisäinen viestintä koskaan edes toimia täydellisesti – ainakaan enempää kuin ohikiitävän hetken? Tätä jaksoon pohtimaan saapuu yle.devin valmentaja Olli Vistbacka.

Vihdoin toivottu soolojakso Mikaelalta! Jaksossa kuulumisia, tämän hetken ajatuksia ja mikä tuntuu nyt oleelliselta. Aiheina Suomessa oleminen, omat odotukset, sisäinen prosessi ja pohdintaa siitä, mitä on todellinen vapaus ja onnellisuus.

Antti X Antti -podcastin 159. jaksossa esitellään Sideways-festivaalin tarjontaa. Miten suhtaudumme Phoenixiin, Interpoliin ja M83:een? Maistuvatko Samuli Putro ja Anna Puu? Mistä saattaa tulla viikonlopun suurin biletyskeikka? Puhumme vielä hetken Käärijän biisistä ja vastaamme sympaattiseen kysymykseen dj-musasta, eli miksi klubeilla ei soi vain hittimusiikki.

Hetken aikaa näytti siltä, että internet tarjoaa meille rajattomasti uusia – uudenlaisia! – tv-sarjoja, elokuvia ja kirjoja. Vikasietotila jatkaa vuonna 2017 ilmestyneen Täydellinen lista asioista, jotka internet pilasi -jakson hengessä ja Olli yrittää argumentoida henkensä edestä, että paradoksaalisesti netti onkin kaventanut ainakin tietynlaisten asioiden elintilaa; Kari ja Panu ovat jossain määrin skeptisiä. Tämä on kevätkauden 2023 viimeinen jakso! Palaamme asiaan myöhemmin. Mikäli pidät podcastista ja haluat tukea sen tekijöitä rahallisesti, suuntaa Supporting Cast -sivullemme. Vinkit Panun atk-vinkki on WebChatGPT Kari suosittelee Finna.fi-palvelua Materiaalit Why Netflix Sucks at Making Hits That Last Bela Bajaria, who oversees [Netflix's] hyper-aggressive approach to TV-making, says success is about “recognizing that people like having more.” Lyyrikko Aale Tynni oli runosarjan olympiakultamitalisti vuonna 1948 Sibis-kilpailu ja tekoäly HBO:n Succession-podcast ‘The Diplomat' Gives Keri Russell the Meaty Post-‘Americans' Role She Deserves HS:n podcast: Succession-sessio on kieroilun syväanalyysi Perila Spotifyssä A tour of the vast “Game of Thrones” Media Industrial Complex.

Hetken aikaa näytti siltä, että internet tarjoaa meille rajattomasti uusia – uudenlaisia! – tv-sarjoja, elokuvia ja kirjoja. Vikasietotila jatkaa vuonna 2017 ilmestyneen Täydellinen lista asioista, jotka internet pilasi -jakson hengessä ja Olli yrittää argumentoida henkensä edestä, että paradoksaalisesti netti onkin kaventanut ainakin tietynlaisten asioiden elintilaa; Kari ja Panu ovat jossain määrin skeptisiä.Tämä on kevätkauden 2023 viimeinen jakso! Palaamme asiaan myöhemmin.Mikäli pidät podcastista ja haluat tukea sen tekijöitä rahallisesti, suuntaa Supporting Cast -sivullemme.VinkitPanun atk-vinkki on WebChatGPTKari suosittelee Finna.fi-palveluaMateriaalitWhy Netflix Sucks at Making Hits That LastBela Bajaria, who oversees [Netflix's] hyper-aggressive approach to TV-making, says success is about “recognizing that people like having more.”Lyyrikko Aale Tynni oli runosarjan olympiakultamitalisti vuonna 1948Sibis-kilpailu ja tekoälyHBO:n Succession-podcast‘The Diplomat' Gives Keri Russell the Meaty Post-‘Americans' Role She DeservesHS:n podcast: Succession-sessio on kieroilun syväanalyysiPerila SpotifyssäA tour of the vast “Game of Thrones” Media Industrial Complex.Learn more about your ad choices. Visit megaphone.fm/adchoices

Parhaat suositukset jakoon! Luvassa hyviä vinkkejä niin ihonhoitoon kuin jokapäiväisiin tarvikkeisiin liittyen. Listaa olisi voinut jatkaa vielä mutta päätimme koota parhaimmat 10.

Jakso 34. Tämä on Patriisikellarin viimeinen jakso. Jäämme määrittelemättömän pituiselle tauolle. Jaksossa testaamme suosituimmat artistituotteet tällä hetkellä ja arvioimme ne. Jakso sisältää paljon naurua, suuääniä ja muistelua. Maistelemme myös alkoholia, mutta emme kannusta runsaaseen alkoholin käyttöön. Meihin saa edelleen yhteyden Instagramissa tai sähköpostitse patriisikellari@gmail.com KIITOS KAIKILLE KUUNTELIJOILLE NÄISTÄ VUOSISTA!

Pietari oli lämmittelemässä nuotion äärellä, kun hänet tunnistettiin. Hetken kuluttua lauloi kukko ja se hetki muutti Pietarin elämän. Joh. 18:25-27. Seurassasi Asta Vuorinen. 

Vesterinen Yhtyeineen julkaisi uuden Hetken ikuinen -albumin 10. maaliskuuta. Yhtye starttaa kevätkiertueensa kymmenhenkisen bändin voimin, huomenna perjantaina 17. maaliskuuta, Lahdesta Möysän Musaklubilta. Lahden Muotoiluinstituutissa opiskellut yhtyeen keulahahmo Tero Vesterinenmuisteli torstaina Radio Voimalla opiskeluaikojaan valokuvauspuolella. - Kahlasin Lahtea ristiin ja rastiin. Vesterinen kertoo olleensa kuvaamassa myös Salpausselän kisoissa, MM-dopingskandaalivuonna. - Olimme juuri sattumalta siellä opiskelemassa urheilukuvausta. Olin ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa, jossa vanhan venäläisen – kuusi kertaa seitsemän negatiivikoon – kanssa räiskin siellä ikimuistoisia kuvia, kun Paavo M. Petäjä punottaa. Tosin minulla oli mustavalkoista filmiä, joten se ei pahemmin punoitellut. Kuuntele koko haastattelu:

Lahden YougaRocksilla järjestetään tänä viikonloppuna nuorten boulderointi-kiipeilyn maajoukkueleiri. Nuori lahtelainen Suomen- ja Pohjoismaiden mestaruuksia voittanut 16-vuotias Hugo Talvisalmi kertoi perjantaina Radio Voimalla aloittaneensa kiipeilyn isänsä kanssa jo noin 11 vuotta sitten. - Tajusin sitten, että se on niin siisti laji, että tahdoin päästä treenaamaan sitä kunnolla. Tällä hetkellä minulla on seitsemät treenit viikossa. Hugon isästä Jarno Talvisalmesta on myös hienoa treenata poikansa kanssa yhdessä. - Onhan se kiva katsoa, miten Hugokin on kehittynyt tuossa hommassa. Muistan sen hetken, kun hän meni minusta ohi ja huomasin, etten enää pärjää hänelle. Se ei kyllä haitannut yhtään, vaan se oli vain siisti juttu. Hugo huomauttaa myös, että lajin voi aloittaa lähes minkä ikäisenä tahansa. - Tunnen tosi hyviä kiipeilijöitä, jotka kiipeävät vielä 70-vuotiainakin tosi kovaa. Tämä on mielestäni kaikille hyvä laji. Kuuntele koko haastattelu:

Etevä etäjohtaminen -podcastsarjan vieraana Jussi Venäläinen (www.jussivenalainen.fi), flow-tilan ja viisaan työn asiantuntija ja puhuja. Vakioääninä Jyväskylän ammattikorkeakoulun projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä. Viisas työ on yhtä aikaa tehokasta, inhimillistä, kestävää ja kehittyvää. Se ei tarkoita täydellistä työskentelyä aina, vaan toimimista kussakin tilanteessa viisaasti. Etätyöskentely on sekä mahdollistanut viisautta että typeryyttä ja meillä on vielä oppimista, miten toimitaan viisaasti hybridityön mallissa. Helposti, kun ei ole suorassa kontaktissa, viestimet korostuvat ja niille ehkä annetaan vähän liian vahvoja tulkintoja ja niitä seurataan jatkuvasti, vaikka ne voisi laittaa kiinnikin välillä. Etätyössä on näennäistä tehokkuutta palaverin määrässä katsottuna, kun taas käytännön töitä tehdään pikaisesti vessatauolla. Rytmitys on tärkeää viisaassa työssä. Olemme organismeja ja toimimme syklisesti, emme lineaarisesti. Me olemme välistä virkeämpiä ja välistä väsyneempiä. Usein myös luova tekeminen on aika aaltoilevaa ja täytyy osata luoda itselleen sopivaa rytmiä ja vaihtelua. Se vaatii paljon itsetuntemusta ja kokeilua. Aamuvirkkujen kannattaa varata aamuksi keskittymistä vaativia tehtäviä ja iltapäivällä hoitaa tapaamisia ja rutiininomaisempia tehtäviä. Iltavirkuilla sitten toisinpäin. Voi myös kokeilla iltapäivällä pitää tiheämmin taukoja ja auttaa jaksamistaan sillä lailla. Yrityksissä voidaan sopia hiljaisista työtunneista tai yhteisistä tunneista, milloin voi kysyä vapaasti. Pelisäännöistä kannattaa keskustella aina yhdessä ja avoimesti sekä jonkin ajan kuluttua seurata toimiiko kokeilut toivotunlaisesti. Flow-tila määritellään optimaalisena tietoisuuden tilana. Se on niitä hetkiä, jolloin pystyy uppoutumaan täysin siihen mitä on tekemässä. Aika rientää, muu maailma unohtuu ja tekeminen tuntuu vaivattomalta. Flow-tila on viisaan työn sivutuote tai lopputulema ja pitkällä tähtäimellä tuottaa työn imua. Jos flow-tilanteita pystyy kasvattamaan, niin parantaa hyvinvointia ja tehokkuutta sekä yhteisön että yksilön tasolla. Flow vaatii aina tekemistä ja haastetta ja aina se tekeminen ei ole heti mielekästä. Rentoutusreaktion kautta voidaan päästä flow-tilaan, jos haaste on sopivassa suhteessa meidän taitotasoomme. Ripauksen verran kovempi haaste kuin mitä sen hetkinen taitotaso on olisi hyvä. Pitäisi pystyä myös ponnistelemaan sopivasti, että voi säilyttää rentouden. Häiriötekijät tulisi olla minimissä ja kirkas tavoite mielessä. Flow-tilaan pääseminen vaati paljon itsensä johtamista ja myös valmentavaa otetta siinä. Aina pitää osata myös itse katsoa mikä on viisasta tekemistä. Valmentavan itsensä johtamisen ytimessä on reflektointi ja itsensä ketterä kehittäminen. Kaikille suositellaan tekemään omista työtavoista päivän reflektion. Hetken intuitiivisesti miettiä mikä omissa työtavoissa tänään jarrutti tai edisti ja mitä voisi kehittää. Jokainen on kuitenkin oman itsensä päävalmentaja ja itseltäsi saat tarkimman palautteen. Kun sen päivittäin teet, niin muistatkin vielä mitä tapahtui. Teksti: Hilkka Heikkilä Pohdinnat liittyvät Virtual Leaders - Virtuaalijohtamisella tuottavuutta ja työhyvinvointia -projektiin, jota Jamk hallinnoi ja joka toimii Keski-Suomessa 1.9.2020 – 31.8.2023. jamk.fi/fi/projekti/virtual-leaders Rahoittaja: Keski-Suomen ELY-keskus, Suomen rakennerahasto-ohjelma, Euroopan sosiaalirahasto, Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Podcastien litteroinnit löytyvät bit.ly/podcastteksti

Itsenäisyyspäivän iltana vuonna 2009 valtaosa suomalaisista oli kokoontumassa TV-ruutujen ääreen seuraamaan presidentinlinnan juhlavastaanottoa. Samaan aikaan noin kilometrin päässä linnasta sijaitsevassa Hotelli Glon sviitissä numero 538 muutama nuori valmistautui Colors-festivaalien päätösbileisiin. Juhlat loppuivat aamuyön tunteina, ja kasvanut juhlaseurue siirtyi jatkoille hotelli Glon sviittiin. Hetken päästä yksi nuori oli kuollut ja toinen kiidätetty sairaalan. Mitä hotellisviitissä oli tapahtunut?

Euroopassa puhaltaa nyt oikeistotuuli, jossa palataan jopa toisen maailmansodan ajattelutapoihin ja nostetaan esiin kansallisia eroja. Italian sunnuntaisissa parlamenttivaaleissa menestyivät fasismin perilliset. Mikä nostaa nyt laitaoikeistoa, kun Pohjoismaissa ja Saksassa puhalsi aiemmin demaripuhuri? Politiikkaradiossa kysytään, mikä on saapasmaan vaalit voittaneen Italian veljet -puolueen fasismin aste. Pääministeriksi on nousemassa ensimmäistä kertaa nainen, Italian veljien johtaja Giorgia Meloni. Tutkijan mukaan miehisen politiikan Italialle koitti ”Elisabeth Rehn -hetki”. Italian vaalitulosta ja Euroopan poliittista tilannetta analysoivat Euroopan politiikkaan perehtyneet Helsingin yliopiston tutkijat Timo Miettinen ja Emilia Palonen. Mutta miten Meloni selviää kylmästä talvesta? Euroopan oikeistotuuli voi tyyntyä heti lokakuisissa Itävallan presidentinvaaleissa. Toimittajana on Antti Pilke.

Autolle.com on Niklas Nukarin vuonna 2014 perustama autokauppa, joka mm. myy autoja verkossa. Yritys on tällä hetkellä yksi nopeimmin kasvavia toimijoita luokassaan sekä Euroopan johtava autokaupan digitalisoija. Pienestä peltihallista startannut yritys on päässyt hyvälle kasvu-uralle kunnianhimoisen haaveen sekä tarkasti valittujen ja nopeasti testattujen panostusten ansiosta. Aiemmin tänä vuonna Autolle.com avasi Kuopion Kartanonkadulle ison 1 600 neliön automyymälän. Savon Aallot liikenteessä- ohjelmaosiossa puhuttiin tällä kertaa tarkemmin automarkkinan tämän hetken kuulumisista ja muutoksista, yhdessä Autolle.comin toimitusjohtajan Niklas Nukarin kanssa. Haastattelijana: Sami Turunen

Atte Kilpinen palasi nykytanssimaailman huipulta sinne, missä on tyytyväisin.

On viileä syysilta, olet ulkona, katselemassa yötaivasta ja nauttimassa ihanan rentouttavasta hiljaisuudesta. Yhtäkkiä havahdut läheltä kantautuvaan kova ääniseen rapinaan, käännyt katsomaan ja näet kummallisen hahmon vaappuvan pihasi poikki. Hetken hahmoa tuijotettuasi ajattelet itseksesi – ”huh tuohan näyttää yllättävän paljon siivekkäältä Torsolta” Siinä samassa, olento kääntää päänsä kohti sinua ja katseesi osuu sen suuriin punaisiin silmiin, jotka tuntuvat porautuvan suoraan sinun sieluusi. Tällaisen kummallisen tapahtuman todistettuaan voisi helposti tulla siihen johtopäätökseen, että on kohdannut legendaarisen koiperhosmiehen. Sitten alat kuulla naapureiltasi tarinoita heidän näkemistään lentävistä lautasista, sekä heidän uniinsa tunkeutuneista oudoista vierailijoista. Palaset loksahtavat ajatuksissasi ja tajuat, että nämä eivät ole toisistaan irrallisia ilmiöitä vaan ne kaikki ovat peräisin samasta lähteestä. Silloin sinä ymmärrät kamalan totuuden. Ei ole olemassakaan sellaista olentoa kuin koiperhosmies tai ei ainakaan sellaisena kuin me kuvittelemme, vaan kaiken takana ovat pahamaineiset AVARUUSOLIOT!

Elastinen viettää leikkisästi sanottuna 23. välivuottaan. Siviilissä mies on nyttemmin kolmen lapsen isä, vauhtia riittää ja arjen rutiinit ovat nousseet arvoonsa. Ela tunnetaan leveästä hymystään ja energiaa pursuavista keikoistaan. Fintelligensin myötä ura alkoi 90-luvun lopulla ja vuonna 2022 konkari haluaa tehdä ”aikuisen miehen räppiä” ja musiikkia tavalla, jota kukaan ei tee tässä maailmassa. Uusin kappale ”Hetken tässä kaikes on järkee” on miehen kolmas duetto Johanna Kurkelan kanssa.

Tänään podcastissa huikeaa suoraa puhetta, ja niin paljon upeita esimerkkejä meille naisille! Ensimmäisen sairaalasynnytyksen jälkeen Päivi päätti, ettei palaa enää sairaalaan synnyttämään. Kipinä kotisynnytykseen oli olemassa jo ennen ensimmäistä raskautta, mutta Päivi ajatteli, ettei siihen ole resursseja. Toisen raskauden kohdalla Päivi kuitenkin päätti synnyttää kotona. Edellisen synnytyksen verenvuodon ja pitkän välimatkan vuoksi sairaalaan, yksikään kotikätilö ei suostunut tulemaan Päivin synnytykseen. Päiville se oli tärkeä merkki siitä, että on parempi synnyttää yksin. Vapaasynnytys oli upea kokemus. Kohtu työnsi vauvan ulos. Hetki ennen vauvan syntymää tuli ajatus, että vauva kuolee. Vauva syntyi ja hetki oli ihmeellinen! Hetken pyhyys hiljensi kaiken. Oli taivaallista mennä synnytyksen jälkeen omaan sänkyyn, omiin lakanoihin. Siskojen ja ystävien auttaessa ympärillä. Vanha välilihan leikkausarpi repesi synnytyksessä, ja Päivi antoi sen parantua itsestään, luonnollisesti. Päivi teki @marianordin.freetoheal harjoituksia sekä haavan että kehon paranemiseen synnytyksen jälkeen. Koska sairaala ei suostunut kirjoittamaan syntymätodistusta, Päivi ilmoitti lapsen syntymästä itse suoraan maistraattiin soittamalla. Vapaasynnytyksen jälkeen Päivi alkoi harjoittaa tietoista rakastelua & hedelmöittymistä, ja kolmas raskaus sai alkunsa erätulilla (!!!). Viikkojen edetessä, verenvuodon ja kipujen myötä raskaus ilmeni kohdun ulkoiseksi ja Päivi leikattiin. Leikkauksen jälkeen Päivi ymmärsi täysin mikä on leikkauksen ja synnytyksen ero. Leikkaus ei ole synnytys. Kohdunulkoinen raskaus opetti paljon ja näytti sen, ettei sairaalaa tarvitse pelätä, vaan sieltä voi tarvittaessa hakea apua, vaikkei siellä haluakaan synnyttää. Vauva tuli linjaamaan Päivin elämää ja fokusoimaan totuuteen ja elämään rakkaudessa, tekemään täysin sitä mitä sydän sanoo. Seuraava raskaus tulee olemaan villi

Keskustelua siitä, mihin markkinoilla juuri nyt tulisi kiinnittää huomiota? Mitkä ajurit ohjaavat markkinaa? Minkälaiset eväät Fedin tuore kokous antoi alkuvuodelle? Palaammeko lähemmäs normaalia ja kohti fundamentteja? Mikä on OP:n näkemys nykyiseen markkinatilanteeseen?Joona Heinolan vetämässä keskustelussa asiantuntijoina salkunhoitaja/strategi Harri Kojonen sekä strategi Jussi Hyöty.

Hetken rauhoittuminen ja nollaus, joka sopi niin aamuun, tauolle kuin iltamyöhäisellekin. Keskitymme hengitykseen ja rentoutamme kehoa tietoisesti. Tilaa ja tue! :) https://anchor.fm/jennyjakkila/subscribe Taustamusiikkina Soothing Memories by Music of Wisdom https://www.musicofwisdom.com/

Kaukosenlaidalla podcastissa käydään läpi NHL-sarjan tuoreimmat käänteet ja tapahtumat, joihin tällä viikolla kuuluu muun muassa: Stanley Cup finaalisarja ja kesän ensimmäinen pelaajakauppa. 0:23 Alkulämmöt 6:17 Tampa Bay Lightning vs Montreal Canadiens 35:51 Uutisia ja tapahtumia

NHL:n historia on täynnä kehnoksi osoittautuneita pelaajadiilejä, mutta keneltä löytyy tämän hetken huonoimmat sopparit? Kuuntele ja tiedä. Isoissa aiheissa myös Claude Julienin potkujen käynnistämä lumipallo, jonka seuraavana uhrina kenkää sai Calgaryn päävalmentaja. Ketkä ovat seuraavaksi tulilinjalla? Kattavat pikalöylyt, iso suomalaiskatsaus ja palkintogaala tietysti myös luvassa! 1:44 Pikalöylyt: rip Walter Gretzky, hyi Tom Wilson, kiitos Brent Seabrook yms.14:11 Valmentaja-hotseat ja Calgaryn tilanne35:46 Surkeat sopparit – historian top 345:57 Surkeat sopparit – tämän hetken kauheimmat1:11:56 Laaja suomalaiskatsaus1:21:54 Palkintogaala #nhl #nhlfi #jääkiekko #hockey #urheilu #sports

Ranskaa raakana! -podcast tarjoilee kattauksen kieltä ja kulttuuria. 65. jaksossa vieraanani vieraanani on Pariisissa asuva vapaa toimittaja Pihla Hintikka, jonka esikoisromaani Hetken Pariisi on meidän (Otava, 2020) sijoittuu pariisilaisiin taide- ja muotipiireihin. Miksi Pihla muutti aikoinaan Pariisiin ja millainen suhde hänellä on ranskan kieleen? Miten suomalaiskirjailija on onnistunut julkaisemaan myös tietokirjoja ranskan kielellä? Onko Pihla hyödyntänyt omia kokemuksiaan mallimaailmasta esikoisromaanissaan? Miksi kirjailija valitsi romaaninsa päähenkilöiksi kolme eri-ikäistä naista ja sitoi tapahtumat ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin tapahtumiin? Kenelle Pihla suosittelee romaaniaan? Kirjailija lukee myös otteen romaanista podcastin kuulijoille! Lisää kielen ja kulttuurin ilmiöistä Johannan blogissa: http://johanna.isosavi.com  

Radio Cityn Aamussa viikko hörähti käyntiin autoillen. Samuelin sydän jätti pari lyöntiä välistä, kun citikkaa paukutettiin katsastusasemalla ja Jere törmäsi rahattomaan myyjään autokaupassa. Poikien karkkihammastakin kolotti oikein kunnolla heti viikonlopun päälle. Hetken ukot miettivät Aamussa jopa Vesannolle muuttamista, mutta se idea hylättiin onneksi nopeasti. Mukana myös välikatossa makoilua, Super Bowlia, Bolshunovia ja uskomattomia huijauksia rallimaailmasta!

Rainbow loi nahkansa 80-luvulle tultaessa. Se käänsi kurssinsa raa'an juurekkaasta heavystä kohti kaupallisempaa soundia. Richie Blackmore teki tempun, joka monelta bändiltä jäi tekemättä. Hetken aikaa Rainbow oli maailman suurin hard rock bändi, mutta miksi työ jäi kesken? Sitä tässä Kasarin Lapset -podcastin kaksisosaisessa Rainbow-spesiaalissa on Vesa Winbergin kanssa pohtimassa Kristian Huovelin.

KalloCastin jaksossa numero 60 valitaan Suomelle MM-joukkuetta sillä ajatuksella, että MM-kotikisat toteutuisivat. Jaksossa debytoi Jaakko "Tiirainen" Tiira. KalloCastin isäntinä toimivat Pääkallo.fi:n Joel Siltanen ja Toni "Ylijohtava" Lötjönen. Jakson teknisenä toteuttajana toimi Jaakko Tiira. Löydät sen myös Acastista, Itunesista ja Spotifysta. 1. Erä: Ajankohtaiset aiheet 00.00-27.20 Koronatilanne yleensä - Salibandyliiton ulostulo Kansainväliset kentät - EFT peruttiin - Ruotsi haki miesten MM-kisoja 2024 - Mitä pitkä kansainvälinen katko mahdollisesti tarkoittaa Kauden ensimmäiset potkut - Mitä ajatuksia herätti? 2. Erä: MM-kisat 2020 27.34-58.22 - Kolmikko valitsi omat MM-joukkueet (2+18) tämän hetken tilanteen perusteella, jos kisat pelattaisiin normaalisti - Nykyn valinnat suhteessa castin valintoihin? - Spekulaatiota rajatapauksista ja vuoden 2021 kisajoukkueesta 3. Erä: Brandytyöryhmä 58.32-1.11.58 Mitä antaisit syntymäpäivälahjaksi 35-vuotiaalle Salibandyliitolle? Viikon posi ja nega

2.kauden ensimmäinen Aamupore. Me elämme jatkuvassa muutoksessa. Muutos on aluksi vaikeaa. Hetken päästä se kuitenkin helpottaa ja lopuksi se tuntuu jo hyvältä. Helpottaa. Muutoksen hyväksyminen on kaikkein vaikeinta. Mutta me olemme selviytyjiä, ihminen sopeutuu.

Tällä kertaa Tanssistudio-podcastissa keskustellaan tanssitrendeistä! Nykypäivänä sosiaalinen media toimii vahvasti uusien trendien lähteenä – ei pelkästään tanssiin liittyen, vaan maailmalla leviävissä ilmiöissä ylipäätään. Myös tanssistudioiden tuntivalikoimat kertovat paljon siitä, mitkä tyylit ja lajit ova suosituimpia juuri nyt. Jaksossa esittelemme tämän hetken kuumimpia tanssitrendejä sekä ennustamme kristallipallosta (okei, me googlattiin), mitkä tyylit ovat tulevaisuudessa nousemassa suureen suosioon. Me emme esimerkiksi tienneet, mitä on ”avaruuskattilatekno”, mutta tiedätkö sä? Podi korville ja selvittämämään! See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Pienen karanteenikirjakerhon kuudennessa jaksossa Taru Torikan kanssa keskustelee Pihla Hintikka, Pariisiin kotiutunut toimittaja, joka on myös työskennellyt mallina ja kirjoittanut ranskaksi kaksi feminististä tietokirjaa raskaudesta ja lastenkasvatuksesta. Hänen esikoisromaaninsa Hetken Pariisi on meidän (Otava) sijoittuu melko tiukkarajaisesti siihen etuoikeutettuun Pariisiin, missä työskennellään muoti- ja taidealoilla, eletään Marais'sa ja shopataan Colettella. Kuitenkin glamourin ja pariisitarten huolettoman eleganssin alla on paineita ja huolia, ympäröivän maailman kriisit - kuten maahanmuutto ja Ranskan koveneva suhtautuminen siihen - valuvat ja vaikuttavat eliitinkin elämään. Itse muotimaailma ja taide-elämä on muutoksessa. Kirja seuraa kolmen eri-ikäisen päähenkilönaisen elämää vuonna 2015. Miksi juuri näiden naisten, selviää keskustelussa. Pihlan ja Tarun keskustelu rönsyilee naisten intohimojen kohteissa: muodin tärkeydessä yhteiskunnan, taiteen ja talouden leikkauspisteissä, siitä taiten kirjoittamisen vaikeudessa, harvinaisuudessa ja tärkeydessä, ranskalaisen feminismin traditiosta ja nykytilasta, pariisitar-myytistä… Mietimme taiteen ja muodin luojien tapaa ammentaa yhetiskunnan virtauksista ainesta työhönsä, ja kuka oikein toimii moraalisesti suhteessa paperittomiin pakolaisiin tai kertakäyttöisen oloisiin, vaihdettavissa oleviin "mallityttöihin". Romaanin tapahtumahetkellä ranskalainen yhteiskunta on myllerryksen alussa, sen käsittelemät aiheet ovat muuttuneet aina vain ajankohtaisemmiksi. Voit tukea ja tilata podcastia https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho Keskustelussa mainitaan mm. seuraavat teokset: Annastiina Heikkilä, Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa (S&S, 2018 https://kustantamo.sets.fi/kirja/bibista-burkiniin/ Virginie Despentes, King Kong -tyttö (suom. Lotta Toivanen, Like 2008) https://like.fi/kirjat/king-kong-tytto/

Kaikki mitä olemme, on tulosta siitä mitä olemme ajatelleet. Elämässä tapahtuu paljon erilaisia asioita, mutta tapa miten suhtaudumme niihin, vaikuttaa lopputulokseen.

Hallitus pystyi tekemään todella suuria muutoksia elämäämme, mutta haluaa nyt “normaalille” kasvu-uralle, sanoo Janne Saarikivi kolumnissaan.

Mitä me fiilistellään tällä hetkellä? Tällä viikolla Alexa ja Linda jakavat lemppareitaan aina ”quilty pleasure” tv-sarjoista tyyppeihin, jotka ihastuttavat kerta toisensa jälkeen! Lisäksi päästään kuulemaan mitä mimmien inside -sanavarasto oikein pitää sisällään ja mikä aihe saa molemmat kihisemään raivosta? Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Timberlandin kanssa. See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Hetken jo luultiin, että muillakin joukkueilla on mahdollisuus voittaa runkosarja, mutta sitten Tampa pelaa 10 voittoa putkeen. Tämän jakson pääaiheena on Tampa, mutta sitä ennen puhtaan isosti uutisia mm. loukkaantumisista, Minnesotasta ja Penguinsista. 2:31 Pikalöylyt: Jay Bouwmeesterin onnettomuus, Penguins-Minnesota -trade17:20 Pikalöylyt: Sedinien paidat sekä loukkaantuneet McDavid, Weber, Radulov ja Karlsson30:08 Tampa Bay on taas paras43:14 Suomitsekkaus ja palkintogaala

Inari Fernandez teki työuraa monen unelmatyöpaikassa, YleX:llä. Oma yritys alkoi kuitenkin viipyillä ajatuksissa. Vähitellen olo voimistui ja muutos oli välttämätön. Tuottajasta tuli äititubettaja Äidin puheenvuoro -YouTube-kanavalle. Mikä muutoksessa pelotti? Kuinka tulojen hetkellisestä notkahduksesta selvisi? Mikä pelotti? Milloin sen tiesi, että nyt on mentävä? Tässä jaksossa Inari kertoo tärkeimmät vinkit muille työmuuttoa miettiville.

Mitä me fiilistellään tällä hetkellä? Tällä viikolla Alexa ja Linda jakavat lemppareitaan aina ”quilty pleasure” tv-sarjoista tyyppeihin, jotka ihastuttavat kerta toisensa jälkeen! Lisäksi päästään kuulemaan mitä mimmien inside -sanavarasto oikein pitää sisällään ja mikä aihe saa molemmat kihisemään raivosta? Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Timberlandin kanssa.

Syksy 2019 ja Norjaa kiusaa koirien ripuliepidemia. Kaikki pelkäävät, että se leviää Suomeenkin - paitsi, että Suomessa on ollut koko kesän ripulia, johon on kuollut koiria. Ei kylläkään tiettävästi samoja määriä kuin mitä Norjassa on mennyt lyhyessä ajassa. Epidemiat olivat ennen kytköksissä suurnäyttelyihin ja niiden esiintymisestä saattoi tarkistaa kalenterin. Maailma pienee ja ilmasto lämpenee, joten epidemiakausi on nykyään koko vuoden mittainen. Podcastissä kiukuttelen kahdesta pääasiasta: älkää viekö tartuttavia koiria eläinlääkärien odotustiloihin älkää antako koirien juoda yhteisistä vesikipoista Samaan kiukutteluakseliin menee myös ihmettely, että miksi ihmiset tuovat sairaita koiria tapahtumiin, kuten näyttelyihin. Lisäksi käsitellään hiukan ripulien hoitoa, joissa raejuusto, seiti ja keitetty riisi ovat joko turhia tai potentiaalisia ongelmia. Ainoastaan ihminen, joka ei siivoa ripuleita, voi pitää moista hyvänä tukihoitona. Koirien ripuli hoituu aivan samalla tavalla ja myös vastaavalla aikataululla kuin ihmisten vatsataudit. Siksi vahva luottamus ravintolisien parantavaan hoitoon on käytännössä aina katteetonta. Sama ongelma kuin ihmisten kahden viikon flunssan parantaminen 14 päivässä milloin milläkin valkosipulihauteella villasukissa. Kuivuminen on yleisin ongelma vakavissa koirien ripuleissa, mutta sitä ei estetä ruokinnalla. Lievä kuivuminen on hoidettavissa kotona, mutta useimmiten tavallisen koiranomistajan kannattaa lähteä eläinlääkärille. Jotta tietäisi onko koira kuivunut, niin se on opeteltava tunnistamaan. Pyytäkää eläinlääkäriä näyttämään ja opetelkaa tunnistamaan miltä terve koira näyttää ja tuntuu. Hetken aikaa rakentelen salaliittoja Norjan epidemialle, mm. antibioottipelon ja raakaruokintariskin kautta. Tosin podcastin äänityksen ja julkaisun välillä Norja oli todennut, että ruoka ei ole veriripulin aiheuttaja - mutta kuten sanottua, salaliittoja on helppo tehdä. Hetken aikaa tutustutaan apple-maailman diginatiiviavustajaan Siriin. Ei sillä mitään rakentavaa sanottavaa ollut aiheesta tai aiheen vierestä.

Erik ja Tuukka ennakoivat tulevaa Butchers-kamppailua, jossa panoksena ei ole enempää ja vähempää kuin runkosarjan kakkossija Steelersille. Hetken verran jälkiviisastellaan myös menneitä hävityn Royals-pelin tiimoilta.

Kieli on liikettä, ääntä ja muotoa, sanoo Stina Saari, yksi Tanssivan Karhun palkintoehdokas. Kulttuuriykkösessä käydään läpi Yleisradion jakaman 4000 euron arvoisen runouspalkinnon ehdokkaat tämänvuotisen raadin puheenjohtajan Anja Erämajan sekä kirjallisuuskriitikko Aleksis Salusjärven toimesta. Taso on korkealla. Kuusi ehdokasta - Silene Lehto, Miira Luhtavaara, Tuukka Pietarinen, Nelli Ruotsalainen, Stina Saari sekä Jere Vartiainen - kisaavat heinäkuussa Kajaanin runoviikoilla julkistettavasta palkinnosta. Kulttuuriykkösessä kuullaan ehdokkaista Vartiaisen sekä Saaren ajatuksia omasta runoudestaan sekä runot heidän itsensä tulkitsemina. Juontajana Tuukka Pasanen.

Tällä hetkellä duo-pohjalta operoiva Santa Cruz tarjoaa tällä hetkellä parasta viihdettä monella rintamalla: musiikin lisäksi bändin käänteet ovat vetäneet vertoja jopa Dallasin ja Dynastian tapahtumille. Tässä Kasarin Lapset -jaksossa pohdintaa myös Rammsteinin huomiohuoraamisesta. Kasarin Lapset -podcastin isäntänä tuttuun tapaan Vesa Winberg.

Hetken joutilaisuus antaa aika ajoin ihmiselle mahdollisuuden vain olla. Mutta mikä saa meidät siirtymään hetkestä toiseen? Ikään kuin seuraavassa hetkessä tai toimessa olisi jotakin tärkeämpää kuin tässä nyt kuluvassa.

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas 2018. Ultra Bra - Sokeana hetkenä kertoo Suomen epätodennäköisimmän musiikki-ilmiön tarinan ja näyttää kuinka Kallion ilmaisutaitolukion nokkelien oppilaiden puolivitsistä kasvoi yksi Suomen mielenkiintoisimmista ja rakastetuimmista yhtyeistä. Mervi Vuorela ja Ville Similä saivat puolestaan huomata, että bändin sisäinen kitka vaikuttaa vielä vuosiakin menestyksen jälkeen, eikä kaikesta haluta vieläkään puhua. Ehdokashaastattelu on tehty Helsingin Akateemisessa Kirjakaupassa 5.11.2018.

Kampanjan tavoitteena oli yhdistää God Morgon -mehujen käyttöhetki osaksi kohderyhmän aamurutiineja. Akin ja Minnan johdolla "Me tullaan teille" -sisältömarkkinointikampanja toi tuotteet luontevasti osaksi Radio Novan aamukeskusteluja. Markkinoinnin ajoittaminen oikeaan käyttöhetkeen vauhditti mehubrändin myynnin kasvua.

Pasi kätteli yksikätistä rosvoa. Vader, vader, stormtrooper - ei voittoa. Peliin on uponnut jo satoja euroja, eikä loppua näy. Pasi otti virtuaalilasit pois päästään kaataakseen TV-tasolta Nintendo Switchin ja oluen sohvapöydältä. Hänet kuitenkin yllätti näky kolmesta muusta ylipainoisesta miehestä. Kontrollerin muu väki järjesti väliintulon. "Pasi, et voi jatkaa näin" Markus aloitti ääni murtuen. Lohduttaen Konsta nosti kätensä Markuksen olalle. Hetken päästä Markus jatkoi: "Sun koko perheesi kärsii tästä!" Pasi ei halunnut kuunnella. Hän tiesi pystyvänsä lopettamaan milloin tahansa. Hän vain tarvitsi pelattavaa, mutta arpaonni ei ollut häntä vain suosinut. "Ihan kohta mun onni kääntyy! Ihan kohta mulla on omistuksessa koko Battlefront 2!" Äänitetty 28.12.2017. Äänessä kaikki. Hyvää alkavaa vuotta 2018!

Pasi kätteli yksikätistä rosvoa. Vader, vader, stormtrooper - ei voittoa. Peliin on uponnut jo satoja euroja, eikä loppua näy. Pasi otti virtuaalilasit pois päästään kaataakseen TV-tasolta Nintendo Switchin ja oluen sohvapöydältä. Hänet kuitenkin yllätti näky kolmesta muusta ylipainoisesta miehestä. Kontrollerin muu väki järjesti väliintulon. "Pasi, et voi jatkaa näin" Markus aloitti ääni murtuen. Lohduttaen Konsta nosti kätensä Markuksen olalle. Hetken päästä Markus jatkoi: "Sun koko perheesi kärsii tästä!" Pasi ei halunnut kuunnella. Hän tiesi pystyvänsä lopettamaan milloin tahansa. Hän vain tarvitsi pelattavaa, mutta arpaonni ei ollut häntä vain suosinut. "Ihan kohta mun onni kääntyy! Ihan kohta mulla on omistuksessa koko Battlefront 2!" Äänitetty 28.12.2017. Äänessä kaikki. Hyvää alkavaa vuotta 2018!

Anneli lähti Ruotsiin 1970 tuomaan kalakukkoa siskolleen. Sillä reissulla hän on vieläkin. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus olisi varmasti nyt heikommissa kantimissa, jos hän ei olisi jäänyt tänne. En katso taaksepäin. Mulla on niin paljon tekemistä vielä, että suuntaan katseen vain eteenpäin. Anneli Tikkanen-Rózsa kirjoittaa elämästään: Lapsuus Suomessa oli turvallista aikaa. Aina lämmin kesä ja paljon kärpäsiä ja paarmoja, ja talvella oli suuret kinokset lunta.Opettajan viransijaisuuksia tein jo kouluaikana ja yhtenä kesänä olin kesälomittajana osuuskaupassa. Eka varsinainen työ oli toimittajana Kiuruvesi-lehdessä. Kirjoittelin kouluaikana mm. runoja lehden nuorten osastoon, joten se ehkä auttoi saamaan paikan, jota haki paljon muitakin.Olin lapsuudessani kova kirjoittamaan. Perustin oman lehdenkin jo ihan alaluokilla kansakoulussa siihen aikaan järjestettyjen Raittiuskilpakirjoitusten innoittamana. Toimitukseen kuului pikkusiskoni ja pari samanikäistä tyttöä. Kun sitten oppikouluaikana jouduin asumaan kirkonkylällä pitkien koulumatkojen takia, menin mukaan partioon. Olin ihan sikahyvä suorittamaan ansiomerkkejä!Olin sihteerinä kunnan ja seurakunnan nuorisoneuvostoissa. Koska olin toimittaja, niin minut valittiin aina sihteeriksi kaikkialla - paitsi kun olin tekemässä juttua Marttojen joillakin piimäkursseilla, jouduin mannekiiniksi!Toimittajana ollessa harrastin myös kunnan nuorisotyötä ja kävin useita kerhonohjaaja- ja jengityön kurssejakin, ja kunta palkkasi minut iltaohjaajaksi 200 markan kuukausipalkalla ja tehtäväksi tuli perustaa ja rahoittaa nuorten toiminnalla nuorisoklubi. Se voisi olla haasteellista nykyajan nuorille, mutta me teimme sen. Myöhemmin kunta lienee jo järjestänyt nuorille ihan oikeat toimitilat ja ohjaajia.  Minulle se oli hyvä homma, sillä sain toiminnastamme paljon hyviä uutisia lehteen sekä rahaa, jolla rahoitin autokouluni.Autokoulusta tulee mieleeni kiva muisto: pankinjohtaja (joka kuului lehden johtokuntaan) soitti minulle toimitukseen ja käski majurin äänellään heti puheilleen pankkiin. Toteltava oli. Otin kaiken varalta kameran mukaan, vaikka määräystä siitä ei ollut tullutkaan. Eihän sitä koskaan tiennyt, minkä uutisen perään minut komennettaisiin.  Mutta tällä kertaa ei kysymys ollut siitä.  Pankinjohtaja tarjosi minulle lainaa auton ostoa varten. Hän oli nähnyt minut ajamassa autokoulun autoa. Hän sanoi myös, että auton tulisi olla minulle sopivan kokoinen, pieni. Mielellään Fiat 600. Siihen aikaan Timo Mäkinen oli kuuluisa ralliautoilija ja ajoi Miniä, joten kerroin pankinjohtajalle ajatelleeni kylläkin Miniä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän antoi luvan semmoisen ostamiseen. No, onhan se pieni sekin.En ollut todellisuudessa ajatellut minkään auton ostoa.Päätin pistäytyä Eskilstunassa v. 1970.  Menin siihen majurin pankkiin nostamaan kaikki säästöni. Pankkineiti nauroi minulle ja neuvoi ystävällisesti, että ottaisin vain pari sataa markkaa ja ne matkasekkeinä, koska tulisin kuitenkin pian takaisin, enkä varmaan tarvitsisi rahaa vierailuni aikana.Saavuin laivalla Tukholman satamaan kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaiaamuna 1970, eikä matkasekeillä voinut ostaa junalippua Eskilstunaan. Siinä onkin sitten oma tarinansa, miten pääsin Eskilstunaan, ja sen voit kuunnella tästä radio-ohjelmasta.Kotona olivat luulleet, että tulisin kotiin siskon perheen mukana juhannuksen aikoihin, mutta he menivät ja minä jäin kastelemaan kukkia.Eskilstunassa oli silloin töitä tarjolla, niitä sateli joka puolelta enkä kielitaidottomana osannut sanoa aina Ei käy.  Pääsin pian RSKL:n ja työnvälityksen nuorille järjestämään nuorisonohjaaja- ja seurakonsulenttikoulutukseen Eskilstunan Suomi-seuraan. Ja niin oltiin taas ajan hermolla, järjestötoiminnassa, jonka tiimoilta järjestyi yhtä jos toistakin lisähommaa.  Sekä Eskilstunan Kuririssa että Folketissa oli suomalaisia sivuja, Ruotsinsuomalainen oli silloin RSKL:n nimissä ja julkaisi juttujani.  Sain jopa oman lehtimieskortinkin, jota en ollut koskaan Kiuruvesi-lehdessä saanut.  Minulla oli nimittäin niin huono palkka, ettei minua hyväksytty lehtimiesliittoon. Ensimmäisestä jutustani, jonka tein AMS:n lehteen sain ison rahan! Se oli yhtä paljon kuin kuukausipalkkani Kiuruvesi-lehdessä oli ollut v. 1966.Aikansa kutakin. Ilta- ja yösiivouksia eri paikoissa, töissä matkatoimistossa ja lapsenlikan pesti yms, siinä joitakin hommistani.Pari vuotta meni Eskilstunassa ja sen jälkeen oli edessä muutto Södertäljeen, piti päästä lähemmäksi Tukholmaa ja uusia haasteita.Ensimmäinen työtarjous Södertäljessä oli Eskilstunasta. En ollut koskaan hakenut sieltä töitä, mutta jotenkin maineeni nuorisonohjaajana oli levinnyt ruotsalaisten tietoisuuteen, ja minulle tarjottiin töitä jostakin vapaa-ajan talosta.  Siitä sain idean kysyä töihin vastaavanlaiseen työhön Södertäljessä ja pääsin. Luovuin siitä sitten kun sain opettajan hommia ja vakituisen leipätyön.  Ennen sitä ja siinä sivussa olin tietenkin opiskellut yhtä jos toistakin ja tehnyt erilaisia hanttihommia, mm. perustin Södertäljen Kuriiriin suomalaiset sivut. Sain ne sillä ehdolla, että sivuille hankittaisiin ilmoituksia, joiden tuloista sekä minä että ilmoitushankkija saisimme palkkamme. Joku Saabilla töissä oleva henkilö hoitikin ilmoitushankinnan ja rahoitti siten suomalaiset sivut. Ja kun hän lopetti, loppuivat sivut, sillä kukaan ei jaksanut enää hankkia ilmoituksia. Joku sitä kokeili kylläkin.Jotenkin jouduin opettajaksi Södertäljeen.  En tietääkseni ole koskaan hakenut sitä virkaa, mutta syksyllä 1975 minulle vain tuli kirje, jossa kutsuttiin töihin. Vasta ensimmäisenä työpäivänä minulle selvisi, että olin saanut ensimmäisen suomalaisen luokan opettajan viransijaisuuden! Kiitos mukavien työkavereiden, selvisin siitäkin järkytyksestä. Olinhan minä jo vähän ihmetellytkin, miksi kaikki 6-7 vuotiaat lapset alkoivat tervehtiä ja hiippailla minun perässä kesällä, kun ulkoilutin koiraani.  Kuvittelin, että ne olivat vain kiinnostuneita komeasta, sinisestä Grand Danoisistani.Varsinaista opettajakoulutusta minulla ei silloin vielä ollut, mutta olin ollut yhden kesän Jyväskylän kesäyliopistossa alkeisopetuskurssilla.  Sillä piti pärjätä, aluksi.Opettajan työtä kesti 40 vuotta. Urani aikana sain kokeilla mitä moninaisempia opettajan töitä.  Olin luokanopettajan suomalaisilla luokilla 1-9, ja myöhemmin minulla oli myös ruotsalaisia luokkia aina 6-vuotisryhmästä lähtien ja ruotsinkielisiä erityisluokkia 6-9 reilut toistakymmentä vuotta. Sain opettaa suomea kotikielenä, ja sitten myöhemmin äidinkielenä sekä valinnaisaineena aina päiväkodeista lukioon saakka. Kun viimein päätin jäädä eläkkeelle, niin sain vielä kuin boonuksena kokeilla suomen opetusta yliopistossa vieraana kielenä ja sain palata takaisin tuntemattomaksi muuttuneeseen kouluuni Nykvarniin pariksi vuodeksi ja yrittää opettaa suomea myös entisten oppilaitteni lapsille, joista suurin osa oli nyt puolisuomalaisia, kolmannen tai neljännen polven suomalaistaustaisia lapsia. Hieno kokemus sekin.Vaikka opettajan työ onkin niin vaihtelevaa ja antoisaa (en tarkoita nyt palkkaa), saattaa sekin käydä yksitoikkoiseksi, ellei keksi vähän vipinää opetukseen.  Ainakin oppilaat voivat kokea sen tylsäksi.  Paremman puutteessa keksin maustaa opetustani kielikylvyllä.  Anoin siihen projektirahaa kouluhallitukselta ja sain sekä siirtolaisrehtorin että oman paikallisen rehtorin siunauksen, joten siitä vain. Vuokrasimme sopivat tilat seurakunnan omistamasta Herrgårdenista ja olin siellä evakossa viikon suomea lukevien oppilaitteni kanssa. Kaikki opetus kaikissa aineissa sujui suomeksi, joten oppilaat eivät varmaankaan olleet pahasti jäljessä ruotsalaisista luokkatovereistaan, kun palasivat takaisin kouluun.Yhdellä koululla teimme koululehteä suomentunneilla useita vuosia. Lapset hankkivat lehteen ilmoituksia ja kustansimme sillä painokulut + maksoimme Suomen risteilymme.  Yhtenä vuonna kävimme opintomatkalla Unkarissa yhdessä unkaria lukevia oppilaiden kanssa.  Se matka kesti kaksi viikkoa, sillä matkasta innostui myös Unkari-seura ja siellä järjestettiin myyjäiset matkamme hyväksi. Omaa rahaa ei taidettu tarvita.  Seuraavana vuonna kävimme sitten samalla porukalla Suomessa opintomatkalla.Jouduin aloittamaan myös ruotsalaisen koululehden teon ollessani eräällä toisella koululla erityisopettajana. Silloisen rehtorini mielestä minun piti saada opettaa myös muita oppilaita, ja koska kävin siihen aikaan IKT-maisterin kurssia Tukholman opettajakorkeakoulussa (IKT= information-kommunikation-teknik) se sopi minulle ihan hyvin. Koululehteä tein työaikani ulkopuolella ja oppilaat tulivat koulun jälkeen toimitustyöhön.Eihän elämä saa olla vain työtä, niin mukavaa kuin se onkin!Olen aina ja kaikkialla ollut mukana monissa järjestöissä, ja minulla on ollut sormeni pelissä usean perustamisessakin. Mutta minä en aio jatkaa mitään ikuisesti. Nyt on aika jättää hyvästit yhdelle jos toisellekin. Nykvarnin suomi-seura saa etsiä itselleen uuden puheenjohtajan, Finn-Kirjalle se saatiin jo, ja ensi syksynä on kirkollisvaalit. Silloin voin jättää kirkkovaltuuston ja muut luottamustoimet siellä.En tiedä, olenko saanut jotakin aikaan järjestöelämässäni, mutta jotakin koen sentään tehneeni.Kirjoittajayhdistyksen sihteerinä ollessani aloin pitää kirjakahviloita Södertäljen kirjastossa, mutta kun kunta alkoi vaatia vuokraa, niin muutin toiminnan Nykvarniin, jossa olen jatkanut sitä jo yli 20 vuotta yhdessä Salme ja Veijo Kosusen kanssa. Saamme kokoontua seurakunnan tiloissa Herrgårdenilla ja tämä on yksi seurakunnan suosituimmista toiminnoista.  Seurakunta innostui myös noin 10 vuotta sitten ajatuksestani luovuttaa Muumi kyseisen vuoden aikana viimeiseksi kastetulle ruotsinsuomalaiselle lapselle seurakunnan järjestämässä itsenäisyyspäiväjuhlassa. Kaikki kunnia sotaveteraaneille, mutta suomen kielen tulevaisuuskin on kiinnostava ajatus. Kannustamme muumituksellamme suomen kielen ja kulttuurin jatkuvuutta ja samalla muistutamme myös kasteesta ja seurakuntaan liittymisestä.Nykvarnin kunta, Suomi-seura ja Finn-Kirja lähtivät mukaan ideaani ja Nykvarnissa järjestettiin Ruotsin ainoat runokaraokemestaruuskilpailut joku vuosi sitten. Ikävä kyllä niille ei ole ilmaantunut jatkajaa. Reija Vuorela on edelleen ainut runokaraokemestari.Toimintani Kirjoittajayhdistyksessä vaihtui LIEKKIIN, jonka päätoimittajana olin muutaman vuoden. Sitten minut houkuteltiin Finn-Kirjan puheenjohtajaksi. Se oli silloin aika heikoilla, ja jotain piti keksiä tavallisen kirjojen julkaisun lisäksi. Tuija Liiti toimi silloin Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana ja yhdessä aloimme järjestää Ruotsinsuomalaisia kirjamessuja Tukholman Suomen instituutissa. Järjestimme messut vielä yhden kerran 11 vuotta sitten kun Finn-Kirja ja Liekki täyttivät 30 vuotta, paikka oli silloin Eskilstunan kirjasto ja Maire Dahlman Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana.  Nyt messut jatkuvat, mutta nimi on muuttunut kirjallisuustapahtumaksi, mutta aika on sama; lokakuu.  Tapahtuma ei kilpaile mitenkään Kulttuuri.se:n Kirja- ja kulttuurimessujen kanssa, sillä ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden tapahtumalla on erilaiset motiivit.Olen toimittanut yhteensä kymmenkunta antologiaa, kokoomateosta ja historiikkia sekä muutaman Ruotsinsuomalaisen kulttuurikalenterin. Nyt on muiden vuoro.Neljä vuotta sitten ehdotin Vuoden ruotsinsuomalaisen kirjailijan valintaa. Finn-Kirjan johtokunta innostui, ja nyt valitaan neljäs vuoden kirjailija. Kolme vuotta sitten aloimme järjestää myös kirjailijaristeilyjä, nyt se toteutuu marraskuussa.Olen tehnyt, minkä olen keksinyt ja jaksanut. Jokkaane tuaploo tyylillään, minä tein sen jotenkin noin. Toiset tehkööt tavallaan.-Anneli Tikkanen-Rózsa Soili kertoo ohjelmasarjasta: Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan.Haastattelija: Soili Huokuna. soili.huokuna@sverigesradio.se

"Maailma on kaaos, joka lopulta tuhoaa meistä jokaisen. Hetken voimme ymmärtää sitä, kunnes sen pyörre vie meidät mukanaan. Ihmiset tappavat, raiskaavat ja kiduttavat toisiaan, eikä sille voi mitään. Perustetaan valtio turvaksi ja se alkaa sortaa. Uskotaan uskontoon, joka vie helvettiin. Pakotietä ei ole, mutta omaa minuuttaan ja sisäistä maailmaansa kannattaa silti tutkia." (Timo Airaksinen: Elämänhallinnan haaste, esipuhe, 2007) Timo Airaksinen on työkseen tutkinut ihmisen syvintä olemusta, ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta ja ihmisen ja yhteiskunnan suhdetta lähes puoli vuosisataa. Hän opiskeli alun perin Turun yliopistossa psykologiaa, jatkoi filosofian parissa ja toimi 33 vuotta Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorina. Hänen erityisalaansa ovat erityisesti etiikka ja yhteiskuntafilosofia. Kuusi kuvaa -sarjassa kurkistetaan tunnettujen henkilöiden kotialbumeihin. Filosofian professori Timo Airaksisen kuviin kävi tutustumassa Elina Saksala.

Melkein kaikissa suomalaisissa luontodokumenteissa ylistetään hiljaisuutta suomalaisessa luonnossa. Syystäkin. Me suomalaiset voisimme markkinoida maailmalla suomalaista hiljaisuutta vielä paremmin kuin teemme nykyään. Ja voisimme myös tehdä hiljaisuuden edistämisen eteen merkittäviä tekoja niin halutessamme. Lopettaa esimerkiksi turhan pöristelyn luonnossa. Vätsärin erämaassa olen päässyt lähimmäksi täydellistä hiljaisuutta Suomen maaperällä. Siellä erkaannuin retkikavereistani, kuljin kauemmas päiväleiristä ja yritin olla ihan hiljaa. Omat askeleeni kuulostivat todella äänekkäiltä ja korvieni tinnitus suorastaan sireenin huudolta. Pysähdyttäni sain verenkierron kohinan laantumaan korvissani ja hetken kuluttua aloin kuulla hiljaisuuden ääniä. Siis mitä? Hiljaisuuden ääniä. Mietitte varmaan nyt, että on siinä pöljä ukko. Kuulee hiljaisuuden ääniä. Mutta niin se on ystävät, täydellisessä hiljaisuudessa ihmisen aistit, ennenkaikkea kuulo herkistyy ja korvakäytävän reseptorit alkavat siepata signaaleja, joita normaali melussa ei kuule. Kas tuossa kiirehtii mauriainen pesää kohti pienet jalat tomerasti maata polkien, siitä lensi ohitse koppakuoriainen kuulostaen Naton taisteluhelikopterilta ihan tavallisessa sotaharjoituksessa Venäjän rajan pinnassa. Yli lentävän telkän siipien viuhunta saa kuulijassaan aikaan säikähdysreaktion. Ääni on kaiken hiljaisuuden keskellä korvia repivä ja pelottava. Hetken kuluttua tuli sitten se Kirkkoniemen reittikone ja täydellinen hiljaisuus oli siltä päivältä ohi. Moni mies rakastaa pöriseviä laitteita. Mitä kovempi pörinä sitä ihanampi on kokemus. Sanovat. Luonnossa nuo pörisevät laitteet tekevät hiljaisuudelle saman minkä ns. valemediat tekevät todellisuudelle. Aikaansaavat harmoniaan riitasointuja, sekaannusta ja täysin tarpeetonta häiriötä. Mikään ei käy luontoihmisen luonnolle niin paljon kuin kansallispuiston vesialueella täysin huvikseen ajeleva vesijettiretkikunta. Tai metsässä ajanvietteenä mönkijöillään jyristelevä ns. äijäporukka. Mitä äijää siinä on, kun vedetään auton perässä mönkkäri tai moottorikelkka kaupungista metsän reunaan ja mennään sinne täysin tarpeettomasti aiheuttamaan häiriötä luonnolle ja luonnonrauhasta nauttiville. Äijää on se, kun otetaan eväät ja muut tarveaineet reppuun, pistetään saapasta toisen eteen ja edetään reippain askelin metsän keskelle, jossa voi sitten luvallisessa paikassa tietenkin, tehdä tulet, paistaa vaikka äijätyyliin hampparinkyrsää ja kiehauttaa porokahvit. Tulilla ei haaveilla soijalattesta saati nyhtökaurasta. Hiljaisuus luonnossa on oikeasti hyvä matkailuvaltti. Hiljaisuudesta ollaan valmiita maksamaan maailmalla ihan oikeasti. Ja jos hiljaisuuteen saa yhdistettyä talvisen luonnon revontulineen niin johan lähtee euro/taala/jeni/juan liikkumaan. Retriitti on päivän hiljainen sana. Hiljaisuus voi olla myös pelottava asia. (5 sek hiljaisuutta) Eikö tuntunutkin karmivalta. Kokonaiset 5 sekuntia hiljaisuutta. Ehkäpä juuri siksi myös alussa mainitsemissani luontodokumenteissa allekirjoitetaan hiljaisuuden kauneutta koko ajan enemmän tai vähemmän pauhaavalla musiikilla eteerisine ja onomatopoeetisine laululta kuulostavine ujelluksineen. Jos kuva pyörisikin hetken aikaa ilman ääntä, tulisiko katsojalle vaivaantunut vai peräti hyvä olo hiljaisuuden myötä? Tätä olen omassa hiljaisuuden retriitissäni, maisemakonttorin pulinassa ja ilmastoinnin huminassa toisinaan miettinyt. Rajallinen on mahdollisuus täydelliseen hiljaisuuteen urbaanierämaan asukilla, varsin rajallinen. Ja siksipä nyt onkin aika lopettaa haaveilu täydellisestä hiljaisuudesta, laittaa nappikuulokkeet korviin ja Sandinista soimaan. Kotimatkani äänimaiseman täyttääbussin rytinä ja pauke, raitiovaunun kolina ja laakereiden kirskunta, muun liikenteen loputon humina ja kauppakeskuksen tarjouskuulutusten sietämätön nuotti. Kotiin päästyäni en avaa minkäänlaista äänilähdettä, vaan nautin kerrostaloasuntoni hyvästä äänieristyksestä. Koska se on mun hiljainen luonto.

Muistikouluttaja, lääkäri ja showmies Martti Vannas osaa omintakeisella tyylillään, hauskuuttamalla, levittää muistamisen ilosanomaa.   Pari minuuttia ennen suoraan Kaikki kotona -lähetykseen menoa Martti Vannas pyysi Paula Jokimiestä kirjoittamaan lapulle satunnaisen sarjan numeroita. Hetken paperia tutkailtuaan hän pystyi luettelemaan ulkomuistista tämän 37 numeron sarjan.   Miten hän sen oikein teki? "Muistimies" Vannas kertoo, että muistaminen on taito, jonka kuka tahansa voi oppia. - Siinä on tiettyjä perusajatuksia, joita pitää ymmärtää ja myös erilaisia tekniikoita. Näitä taitoja pitää vain aktiivisesti harjoittaa. Koska pitkän numerosarjan muistaminen on harvinainen taito, se koetaan vaikeaksi.   Arkielämän hajamielisyys on Vannaksen mukaan sitä, että ei ole läsnä siinä mitä tekee - aivot eivät ole samassa paikassa kuin vartalo. Ei elä siinä hetkessä riittävän keskittyneesti. Satunnainen hajamielisyys on nykyään aika yleistä, eikä se ole mitenkään huolestuttavaa. Stressi, unenpuute, nälkä ja janokin johtavat helposti siihen, että emme ole niin keskittyneesti läsnä hetkessä.   Tuoksut liittyvät erittäin vahvasti muistamiseen   Lapsuus on erityisen herkkä aika tuoksumuistin kehityksessä, pohtii Vannas. Myöhemmin aikuiselämässä tuoksuun liittyvä muistimme kyllästyy. - Mummolan oven karmin tuoksu voi palauttaa sinut hetkessä 40 vuotta taaksepäin, takaisin lapsuuteen.   Arkirutiinien rikkominen ja vastakarvaan asioiden tekeminen helpottaa muistamista. Muistin tukiohjeeksi Martti Vannas kehottaa rakentamaan vartalosta kävelevän muistitikun. - Merkitse vartalostasi 10 paikkaa ja mielessäsi assosioimalla liimaat näihin paikkoihin asioita.   Martti Vannas todentaa esimerkillä muistitikun toimivuutta. Hän kehottaa Sanna Pirkkalaista luettelemaan 10 mielivaltaista esinettä, jotka hän sijoittaa ruumiin muistitikkuun. - Ratsastussaappaat: Laita varvasväleihin pienet miniatyyrikokoiset ratsastussaappaat - Auton avaimet: Polvissa on virtalukko, josta avaimilla käynnistetään auto - Sateenvarjo: Reidessä on reikä, johon työnnetään sateenvarjo - Hammasharja: Hammasharjalla harjataan napaa, jossa yksi pieni hammas - Aurinkolasit: Rusenna aurinkolasit kainaloissa, tunnet kun ne rusentuu rikki - Hiuslakka: Kun avaat suun, suihkuaa sieltä hiuslakkaa - Alushousut: Alushousuja tulee päättymättömänä virtana nenästäsi - Koiran valjaat: Rassaat aivojasi korvasta-korvaan koiran valjailla - Villasukat: Luomiesi tilalla on villasukat. Tunnet, kuinka villasukat kutittelevat silmiäsi - Lompakko: Lompakoita on valtava kasa päälaellasi. Tasapainottelet kuin kiinalainen akrobaatti.   Sitä paremmin vartalosta rakennettu muistitikku toimii, mitä hauskempia, oudompia tai hävettävimpiä mielikuvia siihen mukaan otetaan. Tätä samaa vartalopohjaa voit käyttää niin ostoslistassa kuin työelämän to do -listoissakin.   Muistikouluttaja Martti Vannas oli Kaikki kotona -lähetyksen vieraana tiistaina 22.9.2015. Toimittajina Sanna Pirkkalainen ja Paula Jokimies.

Tarina alkaa yli kymmenen vuoden takaa. Pertti (nimi muutettu) oli ihan tavallinen harrastajatason luontokuvaaja, joka kuvasi omaksi ilokseen ympäröivää luontoa ja silloin tällöin pääsi kuvillaan paikallislehteen ansaiten alennuslipukkeen lähipizzeriaan. Pertti halusi kuvata karhun luomuna. Hän pakkasi kuvauskaluston rinkkaan, ajeli itärajan pintaan Pohjois-Karjalan takamaille ja rakensi leirin metsään, pystytti kuvausteltan kilometrin päähän leiristä ja istui odottamaan. Hän istui päivän, istui toisen, istui Pertti kolmannenkin. Vaan ei kontio ilmestynyt kuvattavaksi. Pertin pinna petti ja eväätkin loppuivat. Hän pakkasi tavaransa ja päätti siirtyä takaisin kaupunkiin. “Ei tullut minusta vuoden luontokuvaajaa tänäkään vuonna,” pohdiskeli Perttimme lähestyessään kaupunkimaasturiaan. Vajaa sata metriä ennen autoa, läheltä kuului murahdus. Hetken hiljaisuuden jälkeen ulahdus ja sitten oli taas hiljaista. Pertin kamera oli jo rinkassa, mieli maassa ja ajatukset jo kotisohvalla, kun hän tajusi katsovansa suurta karhua suoraan silmiin. Kontio oli kurjannäköinen, riiputti oikeaa etukäpälää ja uikutti hiljaa. Ensin luontokuvaajamme ajatteli juosta pakoon, mutta etiäinen sai hänet paikalleen. Otsolla oli jotain pielessä. Käpälä oli hervoton ja siinä törötti iso puunsälö, joka selvästi teki kipeää. Pertti rohkaistui, lähestyi mesikämmentä varovasti samalla hyräillen “karhunpoika sairastaa” kappaletta. Mies tarttui metsänkuninkaan tassuun ja rauhallisella liikkeellä veti puunsälön pois. Karhu katsoi hetken Perttiä, toisen hetken tassuaan, murahti jykevästi ja ripein laukka-askelin poistui paikalta. Luontokuvaajamme jäi ilman karhukuvaa, mutta oli yhtä huikeaa kokemusta rikkaampi. “Tätä ei usko edes Luontoillan raati”, Pertti mietti ajellessaan kotia kohti. Kului kymmenen vuotta, kenties viisitoista. Pertti oli jo luovuttanut elämänsä karhukuvan saamisen suhteen, siirtynyt katukuvaukseen ja lähinnä kotipaikkakunnalla vierailevien japanilaisten turistien ikuistamiseen kännykkäkameralla. Mutta sitten Perttiin iski kaiho noille samoille karhumaille. Mitäs jos? Hän kaivoi kaluston naftaliinista ja ajoi samaan paikkaan, jossa hän kohtasi metsänkuninkaan edellisen kerran. Saavuttuaan perille Pertti hyräili “Karhunpoika sairastaa” kappaletta metsän reunassa kulkiessaan. Ja eipä aikaakaan, kun hänen eteensä nousi jättimäinen kontio. Vähän oikeaa etukäpälää riiputtaen ja Perttiä silmiin katsoen. Hetken aikaa miehestä tuntui, että he olivat yhtä. Pertti ja karhu. Karhu ja Pertti. Mies laski kameran maahan, otti pari askelta otsoa kohti ja jatkoi hyräilyä. Hyvänolon tunne valtasi Pertin. Samalla hetkellä kun hän tunsi karhun valtavan kämmenen iskun naamallaan, Pertti huomasi kaksi pentua hämärtyvän näkökenttänsä rajamailla. Siinä kohtaa, kun jälkikasvuaan suojelevan kontion hampaat upposivat Pertin niskaan lopettaen hänen maallisen taivalluksen 10 sekunnin kuluttua luontokuvaajamme tajusi, että luontoa täytyy kunnioittaa eikä sinne kaikkien tarvitse mennä hakemaan oman kovalevynsä kulmalle sitä omaa karhukuvaa luontoa häiriten. Sitä paitsi - tämä tarina ei ole tosi.

Ihminen on niitä harvoja eläinmaailman edustajia, joka harrastaa lisääntymistoimia ihan huvikseen, vain saadakseen siitä hetkellistä nautintoa. En tiedä nauttivatko muut eläimet samalla tavalla, mutta kyllä suvunjatkamistoimenpiteet saavat niin voimakkaita tuntemuksia aikaan, että uskon sen olevan pitkälti kyseiseen toimintoon ajavan voiman. Olen luontotarkkailuvuosieni aikana saanut ja joutunutkin todistamaan useamman lajin lemmenleikkejä. Isojen ja pienien. Onpa joskus osunut omalle kohdallenikin moinen onni, siitä todistuksena olkoon tänä vuonna 15 vuotta täyttävä poikani. Seurailin viime keväänä pihamaallani varpuspariskunnan puuhasteluja. Ensin vähän lennähdeltiin samoille oksille ja pörähdeltiin sinne tänne. Hitaasti lämpenevänä miehenä en heti tajunnut mistä oli kyse. Vasta sitten kun varpusrouva otti tukevan asennon oksalla ja nosti aavistuksen pyrstöään tajusin leikin luonteen. Seurasi kiihkeää sirkutusta, hetkellistä höyhenten pöllytystä ja toimenpide oli ohi. Varpusherra lensi kulman taakse, sikarille kenties tai rehvastelemaan kavereilleen niinkuin koirailla tapana on ja rouva jäi sukimaan tyytyväisen oloisena sulkiaan. Joidenkin viikkojen jälkeen pihapiirissäni sirkutti uuden sukupolven varpuspesue. Vähän isomman luokan lemmenleikkiä pääsin todistamaan Selousin luonnonpuistossa Tansaniassa. Päivän safarilla kierreltyämme luonto-oppaamme pysäytti jeepin ja osoitti apinanleipäpuun alla lepäilevää kahta leijonaa. Uros ja naaras makasivat totaalisen reporankana meistä lainkaan välittämättä. Opas kertoi kyseessä olevan pariskunnan, joka parhaillaan lepäsi aktien välillä. Silmät hämmästyksestä lautasina kuuntelin tarinaa leijonaparin lemmenleikkien kestosta. Pariskunta tunnelmaan päästyään viettää toistensa seurassa kolme päivää ja parittelee jopa 50 kertaa vuorokauden aikana. Luonto-opas sanoi seuraavan paritteluhetken olevan enintään puolen tunnin päässä, joten jäimme sitä odottelemaan. Eipä tarvinnut odotella kuin kymmenkunta minuuttia, uros murahti, nousi ylös, kiersi kumppanin ympäri kerran ja naaras pyörähti selälleen. Leijonakuningas nuuhkaisi naaraan strategiset paikat ja samantien oltiinkin jo itse asiassa. Suoritus kesti muutaman minuutin ja päättyi ison uroksen mylväisyyn. Sitten painauduttiin taas savannin lämpimään pintaan lepäämään ja odottamaan seuraavaa aktia. Sarjassamme lemmenleikkejä, joita en unohda koskaan. Ihmiseläin, kuten todettua, lienee niitä harvoja jotka huvikseen lempivät. Ja mitä eriskummallisimmissa paikoissa. Kerran urbaaniluontoretkellä törmäsin eriskummalliseen näkyyn. Rannalla seisoneessa autossa vilahteli perhonen. Hetken luulin näkevinäni harhoja, mutta olihan se perhonen. Tatuoitu sellainen, joka lennähteli ylös alas. Jälleen kerran hitaasti lämpenevällä miehellä kesti kotvanen ennenkuin tajusin menossa olevan ihmisnisäkkäiden autolemmenleikin. Tässä tapauksessa vetäydyin paikalta hiljaa takavasemmalle hienovaraisesti kuvaamatta. Lempi sykkii luonnossa, onhan kevät. Nauttikaa toisistanne.

Moni meistä menee luontoon hiljentymään. Urbaanimaailman kilinät, kolinat, tuuttaukset ja tööttäykset katoavat korvista melkein heti asfaltin loppuessa ja hiekan alkaessa narskua vaelluskengän anturan alla, tai viimeistään kun retkisaapas losahtaa suonsilmäkkeeseen. Siinä sitä on luontoharrastajan korvan reseptoreita hivelevä ääniaalto oikeassa muodossaan. Ei haittaa edes pieni tinnitus, kun pääsee ulkoiluttamaan korvakäytäviään luonnollisilla äänillä. Luonto on talviseen aikaan varsin hiljainen, muttei täysin. Pakkasen pauke ja pyryttävän lumen ujellus tuulen aikaansaamana hivelevät mieltä siinä missä satakielen laulu kesällä. Jos kohta onhan kesällä paljon mukavampaa kuunnella luonnon ääniä kuin kylmän talven pimeinä hetkinä. Ensimmäisen peipon viserrys, laulujoutsenen sordiinovapaa trumpetti, sammakkolammen lemmekäs kutukurnutus ja kaulushaikaran pulloon puhallus ruovikon kätköistä. Siinäpä lähestyvän kesän oivallinen soittolista. Kuten todettua kesä on ainakin minusta paljon miellyttävämpi aika tehdä äänellisiä havaintoja. Kuikan huuto Saimaalla kuuluu omiin ehdottomiin suosikkeihini ja samaa sarjaa on myös tyynessä kesäyössä soutajan säikäyttävä majavan hännän läimäys. Etelä-Savon saarissa saattaa onnekas kesäihminen kuulla kuhankeittäjän kyselevän “onko piialla vilu?”. Vähän tummempien suosikkiäänieni sarjaan kuuluu korpin moninaisten äänien kirjo. Karhea korahdus, metalliset kilahdukset ja kalseat klonksahtelut saavat pienen ihmisen mielikuvituksen laukkaamaan. Jos ei tietäisi korpin olevan asialla, voisi kuvitella metsässä olevan menossa maahisten ja menninkäisten maaottelun. Luonnon äänet katoavat taajamaolosuhteissa lähes kuulumattomiin kuin wanha kunnon vaihevirhe monovastaanottimissa stereotestin aikaan. Ei ole syytä kuitenkaan lannistua vaan kannattaa pitää aistit avoimena. Mustarastaan huilun löytää helposti kaupunkitalojen välistä kaikumasta, tervapääskyjen kirskunta peittää parhaimmillaan jopa ykkösen ratikan kolinan Käpylän kääntöpaikalla ja kalalokkien kailotus karkoittaa kuuppaa kivistävän kankkusen. Lähestymme parhaillaan kesää - räntäsateesta huolimatta. Siksi juuri nyt on paikallaan aloittaa luonnon tarkkailu myös äänimaailman kautta. Kaikkia lintujen ääniä ei tarvitse osata. Jos mielenkiinto riittää, voi ottaa tavoitteeksi vaikka kymmenen uuden linnunäänen opettelun ensi kesänä. Ja seuraavana kesänä seuraavat kymmenen. Kehoitankin nyt kaikkia talvisen vaikun poistoon ja höristelemään korviaan luonnon suuntaan. Voi olla, ettet ensin kuule muuta kuin ympäröivän todellisuuden aiheuttamaa kohinaa, mutta korvapari yhdistettynä maailman tehokkaimpaan tietokoneeseen eli ihmisen aivoihin on niin mieletön kapistus että pois alta risujen rapinat ja männynkäpyjen kopinat. Hetken kuluttua alat kuulla ääniä suomalaisesta luonnosta ja mikä parasta, ihan ilmaiseksi.

Näyttelijä Ville Virtanen kasvoi perheeseen missä isä oli julkisuuden henkilö Suomessa, tunnettu tv-persoona Jukka Virtanen. - Silloin saa vähän liikaa huomiota ja ehkä valtaakin, mutta kun aikuiset ihmiset puhuttelivat minua lapsena huomasin etteivät he puhuneet minulle. He puhuivat oikeesti isälleni, Ville kertoo. Hän muistaa myös koska tunsi tulleensa ensimmäistä kertaa huomatuksi omana itsenään. Hän oli mennyt salaa tammatalliin kun yksi hevosista nosti päänsä ja katsoi. - Muistan sen hetken. Tulin huomatuksi minuna. Se ei ajatellut "mitä tuo julkkiksen lapsi täällä pyörii" vaan että "terve mitä poika, miten toinen elävä". Sama elämys vei myös ratsastuksen maailmaan. Vuonna 2011 Svinalängorna-elokuvassa nähty suomalainen näyttelijä Ville Virtanen piipahti Finska Pinnarissa kertomassa uudesta Ei kiitos-elokuvasta, missä hän näyttelee hellää, siistiä ja seksiä karttavaa Mattia. Ville on myös kirjailija, supersankarifani ja hevosmies, mutta miten nämä kolme asiaa liittyvät toisiinsa? Asia selviää kuuntelemalla! PÅ SVENSKA: Skådespelaren Ville Virtanen är Sverigeaktuell med filmen Nej tack, där han spelar en helt annan familjefar jämfört med den guldbagge-nominerade birollen han hade i filmen Svinalängorna. Perjantaipaneeli Perjantaipaneelissa arvostellaan The Meänlandin uusi kappale, yrititetään ymmärtää jalkapallon ja väkivallan yhteyttä, käydään läpi aprillipäivän pilasaldoa, mietitään Noah-elokuvan hengellisyyttä, pohditaan Trolljägarna-sarjan tarpeellisuutta ja tuumaillaan kuka ansaitsee kiitosta valasmetsästyksen lopullisesta kiellosta Japanissa. Paneelissa mukana Mirka Kettunen, Päivi Korhonen ja Jussi Kangas. Juontajina Kike Bertell ja Kirke Ailio Rodwell.