Podcasts about obaman

Barack Obaman muistelmien kuvaliite inspiroi pohtimaan Sivumennen-jaksossa vallakkaiden miesten istuma-asentoa, Yhdysvaltojen suhdetta self-made maneihin sekä lapsirakkaita miehiä. Entä miksi silmiinpistävän komean Obaman komeudesta ei juurikaan keskustella? Jonna on lukenut Gloria Steinemin My Life on the Roadin ja nautti siitä, miten Steinem häivyttää itsensä taustalle ja korostaa yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyydestä puheen ollen, koronan myötä elämme sen kulta-aikaa: mitä se tarkoittaa huomionkipeille julkkiksille ja heidän yleisösuhteelleen?

Barack Obaman muistelmat julki - samanaikaisesti maailmanlaajuisesti. Otavan kustannuspäällikkö Jarkko Vesikansa ja väitöskirjatutkija Jani Kokko, Jyväskylän yliopisto. Unkari ja Puola kiristävät EU:ta. Ohjelmajohtaja Juha Jokela, Ulkopoliittinen instituutti. Korona sotkee kuluttajan elämän - kuluttaa vai säästää. Ekonomisti Simo Pinomaa, EK ja sosiologian professori Terhi-Anna Wilska, Jyväskylän yliopisto. Kahden miljardin ihmisen Aasian vapaakauppa-alue.  EK:n kauppapolitiikan asiantuntija Saila Turtiainen ja Ylen Aasian kirjeenvaihtaja Kirsi Crowley. Kolumni Rysky Riiheläinen. Australian asia onkin nyt myös  meidän asiamme. Juontaja Marjo Näkki. Toimittajat Marja Ala-Kokko, Carolus Manninen ja Atte Uusinoka. Tuottaja Sakari Kilpelä.

Kirsin Book Clubin Kirsi Ranin ja Päivi Jääsaari sekä Leena Jääsaari olivat kuuntelemassa Michelle Obamaa Tukholman Globen-hallissa 10.4.2019. Podcastissa tunnelmia ennen ja jälkeen Michellen keikan sekä muutamia lainauksia itseltään Michelleltä esimerkiksi hänen esikuvanaisistaan. Lue lisää blogista kirsinbookclub.com

Yhdysvalloissa presidentti Barack Obaman virkakausi on päättymässä. Obaman kahteen kauteen on mahtunut sekä sisä- että ulkopoliittista turbulenssia romahtamaisillaan olleesta taloudesta Arabikevääseen. Tilinpäätöksen Obaman kahdeksasta vuodesta on toimittanut Paula Vilén. Kuva: Kamil Krzaczynski/EPA

Viikon kirjana on amerikkalaiskirjailija George Saundersin esikoisteos, novellikokoelma Sotapuiston perikato (Siltala Kustannus ). Sen maailma on silkkaa betonibrutalismia: rujo, ruma ja hilpeyttä herättävä. Sitä ennen Sivumennen käärii vuoden 2016 pakettiin (good riddance). Hyviäkin asioita tapahtui: tänään 70 vuotta täyttävä Patti Smith on yhä elossa. Hän kirjoittaa New Yorkerissa, miltä tuntuu mokata Nobel-seremoniassa. Zadie Smithin suusta putoili koko vuoden pelkästään kultakimpaleita. Ja UUSI KIRJA

Esa Holappa on entinen uusnatsi, joka perusti Suomen vastarintaliikkeen. Hän ajautui Oulun skinipiireistä Yhdysvaltoihin vankilaan, jossa FBI tiedusteli miehen kytköksiä Obaman salamurhasuunnitelmiin. Mikä ajaa nuoren ääriryhmään? Millainen on maailma uusnatsin silmin? Voiko vihasta luopua täysin? Mahadura&Özberkan keskustelevat vihapuheesta ja radikalisoitumisesta entisen natsijohtaja Esa Holapan sekä helsinkiläisaktivisti Suldaan Said Ahmedin kanssa.

Scam Busters (Anne writes to President Obama several times)

Hauskuudella hallitaan ilmatilaa. Maailman mahtavimman valtion päämies on hauska kuin mikä. Se ei ole ongelma. Se on ilmiselvää. Barack Obama on maailman hauskin valtion päämies. Jos otetaan laskuihin nimenomaan verbaalinen huumori ja oivaltavat välipistot. Tahattoman hauskoja valtiojohtajia on tietenkin paljon, mutta he ovat hauskimmillaan kun eivät puhu, valmiiksi puettuina ja väärään kameraan intensiivisesti katsoessaan. Tötterö keikkuu päälaella, hirmuteot heiluttavat ryhtiä pieninä paineaaltoina. Mutta Obama, hän osuu ytimiin aina kun mikrofoni saatetaan nenän alle. Samaan illallispöytään Obaman kanssa rojahtaneet ovat poikkeuksetta yksimielisiä siitä, että tämä maailman mahtavimman valtion johtaja on hauskempi kuin kaikki tunnetut ammattikoomikot yhteensä. Kyse on paljolti myötäelämisen ja eläytymisen kyvyistä ja oikeasta ajoituksesta. Täytyy olla pöytäseurueen maailmankuvasta oikeaa taustatietoa, johon heitellä poikittain osuvia kapuloita. Kun on taito löytää asian pientareelta joku oivaltavasti vieraannuttava havainto, kuva isonee ja nauru pääsee esiin. Illan ensimmäinen nauru on tärkein. Se jää leijumaan ilmakehään, ikuisesti - vaikka jo kohta rypistettäisiin naamat protokollan mukaisiksi. Huumoria on monenlaista. Huono huumori on sellaista, jossa yritetään naurattaa, olla alleviivatusti hauskoja. Huonokin huumori saattaa naurattaa, sellaisella hyökkäävällä kostean rykivällä tavalla, mutta ei pitkään. Sen jälkimaussa on jo viimeisillä tahdeilla närästävää ilottomuutta ja ylikansallista halvalla tuotettua typeryyttä. Voisin kuvitella, että kun Yhdysvaltain presidentti taas kerran hautoo huumoriarsenaaliaan ja kenties testaa tavarahississä kabinetin pojilla juttujaan, niin kuin kaikki oikeat koomikot tekevät, hän heittelee sellaisia pähkinöitä, joissa riittää natusteltavaa. Kenties kabinetin pojat häkeltyvät virkansa puolesta ja kohentavat kilpaa kravattisolmujaan. Sitten kuuluu täydellisestä sinfonisesta hiljaisuudesta nousevaa hörinää. Sitten pitää jo tavarahissin kuunteluoppilaan nahkahanskallaan vaimentaa toisessa aallossa palleasta saapuva tsunami. Oikea nauru. Onko se ongelma, että maailman mahtavin valtiojohtaja on noin hauska? Että ennemmin tulee tahdosta vapaa itku, ennen kuin nauru suostuu loppumaan. Missä menee moraalin ja etiikan raja? Jos sattuisi osumaan siihen samaan tavarahissiin ja joutuisi suoraan Obaman tulilinjalle, niin takuulla sotkisi kadunmies pärskinnällään presidentin jakkupuvun ja laikuttaisi kaupan päälle tämän tv-meikin. Että kenen sitten on vastuu? Ja kuka tässä oikein on väärällä alalla ja saa sujauttaa vielä nootin yläasteen opinto-ohjaajalleen. Ne jotka täällä ovat oivaltaneet huumorin voiman, sillä syvimmällä tasolla, ja tämä eräs iso O todella on, tietävät, että ihmiset haluavat kuulla totuuksia, eivät vitsejä. Mitä todempi lause on, ja mitä hauskemmin sanottu, sen parempi. Ihminen on täällä niin vähän aikaa, että se haluaa kuulla totuuksia. Miksi me olemme tämmöisiä, miksi me teemme näin? Hauskimmat lauseparit kuulostavat aina ensin älyvapailta, jopa vitseiltä, ennen kuin tulemme tajuihimme ja näemme itsemme siinä, rimpuilemassa kauluspaita päällä osana ihmiskuntaa. Ihmisen suurin menestystarina koko tällä matkallaan on lajin kyky nauraa itselleen. Takaisin Mestarin pakeille! Esimerkkejä Obaman taidosta ei tarvitse kaukaa etsiä. Yhdysvaltain presidentti muistutti juuri puheessaan meitä, ja muuta maailmaa, että Suomi tunnetaan ennen kaikkea hevibändien määrästä ja hyvästä hallinnosta. Hän uumoili mahtoiko näillä hienoilla asioilla olla yhteys. Suomalaiset hevipiirit riehaantuivat lausunnosta. Suomalaisissa hallintopiireissä ei ole hiiskuttu tavuakaan. Moni kaivoi jo esille satiirin ja ironian työkalupakit, varmuuden välttämiseksi. Ja, ai niin! Kun puhutaan huumorin maailmasta, joka on yksi, oikeasti naurattavat asiat ovat aina sellaisia, että joku loukkaantuu, pahoittaa mielensä. Niin rajalla mennään Mestarien maailmassa. Siinä namusella rajalla. Maallikkosaarnaaja Maasola

Liideriklubilla vieraana IGDA Finlandin puheenjohtaja, tuottaja Jyri Partanen. Mihin perustuu suomalaisen pelibisneksen menestys? Mistä supercellit ja roviot syntyvät? Mitä opittavaa muilla yrityksillä on pelibisneksen boomista ja menestystarinoista? Miten änggärit ovat vaikuttaneet maailmaamme? Roviolaiset saa kutsun Valkoiseen taloon pelaamaan pääsiäisenä munanetsintää Obaman kanssa – miten tämä on mahdollista? Kuuntele Liideriklubia ja Jyrin ajatuksia 10 vuoden pelibisneskokemuksella.

Paneeli keskustelee rusketusihanteista ja ihosyöpäkeskustelusta, analysoi Obaman homoavioliittosiunausta sekä ottaa kantaa poliittiseeen jalkapalloon. Paneelissa vapaa-ajan poliitikko Mika Lahdensivu, muusikko Suvi Richter ja kulttuuritieteiden opiskelija Laura Hongisto. Juontajina Helena Huhta ja Christian Kike Bertell.