Podcasts about muutoin

Äänitorvet eivät osaa valita lukuisista huippukamppailuista, joten tällä kertaa perataan viikonlopun kaikki UFC-ottelut. Muutoin keskitytään tärkeisiin aiheisiin eli muun muassa TOP3 Ylilyönti-maneereihin sekä uuteen kamppailuleffakorneriin. (00:30) Suomalaisten alakuloiset seikkailut, legendat kehässä maailmalla (24:39) Viikon Taistelut - TOP15 UFC Fight Night Las Vegas 37 (1:13:27) Kamppailukansanradio - Pitääkö olla huolissaan Makwanin harjoitelemisesta? Transsukupuolinen uhka naisten vapaaottelussa? Andresin leffakorneri: kaikkien aikojen kamppailurainat

Ihmisten ruokatietous, oman ja koiran syömisissä, kehittyy koko ajan. Ainakin osalla. Osa taasen piittaa vähemmän kuin ennen. Ymmärrys siitä, että ruoka vaikuttaa terveyteen, aiheuttaa sitten ylilyöntejä. Osaa ruokia ja ruoka-aineita aletaan demonisoimaan, osaa taas pidetään ihmeentekijöinä. Kummassakin tapauksessa mennään pieleen. Pahasti. Ruokien ja ravintoaineiden yli- tai aliarvostus tulee kahdesta suunnasta: tieteestä ja lisäravinnekaupasta. Tiedemaailmalla on oma syntitaakkansa lokeroidessaan asioita tiukasti ja puhumalla julkisuudessa yhdestä tekijästä syypäänä, ja samalla unohdetaan kokonaisuuden merkitys. Pohjois-Karjala -projekti paljasti, että liika suola ja rasva tappaa. Se mikä jäi vain maininnan asteelle, ja julkaisutoiminnassa jätettiin sivulauseeksi, oli terveellisen lautasmallin merkitys. Kyllä, kilo suolaa ja nyrkki voita aterialla aiheutti tappavuuden. Lähestymistapa olisi voinut olla myös toinen: salaatin puute tappoi itärajan tuntumassa 50 vuotiaita miehiä saappaat jalassa kesken töiden. Lisäravinnekauppa hyödyntää välittömästi kaiken mitä löydetään. Jos ei löydetä, niin keksitään. Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin myydä ihmisille hyödyllisiä asioita. Kyse on siitä, että myydään sellaista, jossa on tolkuton kate ja saadaan satuiltua syyllistävä tarve. Osa lisäravinteista on kuitenkin hyödyllisiä. Eivätkä kaikki kauppiaat valehtele yhtä paljon. Suola on saanut ilkeän leiman. Se on kuitenkin tarpeellinen ravintoaine ja saa ruuan maistumaan hyvältä. Samaten normaalista suolasta saa jodia. Terveellinen korvike (joskaan ei yhtä hyvän makuista...) on mineraalisuola. Käärmeöljykauppiaiden vastaus oli myydä kalliilla louhintajätettä. Tunnetaan himalajan suolana. Tai rantahietikosta kaivettu saavutti ruokapöydät kuolleen, mustan tai punaisen meren suolana. Toinen vastaavan hyvä vastaan paha asetelmaan saanut on rasva. Eläinrasva tappaa, kasviöljyt pelastavat maailman. Sekään asia ei ole noin yksinkertainen. Rasva itsessään ei ole koskaan hyvä tai paha. Rasva vaan on. Se, että omega-6 rasvahapot, varsinkin arakidonihappo, osallistuu kaiken mahdollisen lisäksi myös tulehdusreaktioihin, on luonut niille synkän maineen. Mutta onneksi pelastajaksi tulee rasvojen supersankari, omega-3 rasvat. Paitsi että ei tule. Ainoa mikä tuli, oli kipeiden koirien kipulääkkeistä luopuminen ja siirtyminen kalaöljykapseleihin. Tämä ei sitten ole pelkästään omistajien ongelma, vaan olen törmännyt lisääntyvissä määrin eläinlääkäreihin, jotka eväävät kipeiltä koirilta kipulääkkeen ja opastavat kalaöljyn saloihin. Tuo on vielä huonompi idea kuin käyttää gabapentiiniä tulehduskipulääkkeiden sijaan. Onko gabapentiini kipulääke? Rasvojen jako hyviin ja pahoihin johtui sekin hyvin pitkälle siitä, että lihan liiallinen syöminen, ja kasvisten puute, sairastutti ja tappoi. Omega-3 rasvojen parempi julkisuuskuva rakentui vuosituhannen vaihteen hypoteesille, jossa 0mega-6/omega-3 suhteen muokkaamisella saataisiin tulehdusreaktioita kuriin. Suhdeajattelu ei toiminut, mutta ongelmaksi muodostui ajatusvääristymä, jossa oletettiin omega-6 rasvojen aiheuttavan tulehdusta. Aidostihan omega-6 rasvat, ja nimenomaan arakidonihappo, on elimistön tärkein tarvitsema asia rasvamaailmasta. Koska koira saa liikaa rasvaa? Tärkeää on oivaltaa: mikään ravintoaine ei ole hyvä tai paha puute on paha liikasaanti on paha tai merkityksetön oikea määrä on sopivasti Ja se aivan perusasia: tärkein asia miettiä on ruoka-aine! Muutoin podcast on taattua, tuttua ja turvallista hyppimistä. Ohimennen käsitellään esimerkiksi kiinalainen lääketiede ja miten rutto, musta surma, tuhosi islamilaisen korkeakulttuurin. Lisäravinnekauppiaista kiukuttelen hieman enemmänkin.

Tulitikkuja lainaamassa striimataan 10.6. Muutoin esityksen näytökset siirtynevät suurelta osin kesälle 2021. Lasten teatteriesitys Tatu ja Patu syömään sekä stand up-illat järjestetään toistaiseksi alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Otsikko: Tässä #yzcast -podcastin jaksossa projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä JAMK:lta keskustelevat yhdessä yrittäjä, toimitusjohtaja Iris Mäkisen kanssa johtamisesta. Iris on matkailu- ja ravintola-alan pitkän linjan toimija, joka toimii yrittäjänä ja toimitusjohtajana Mäntän Klubilla ja pian avautuvassa hotelli Keurusselässä. Iris on myös MaRa ry:n eli Matkailu- ja ravintola-alan järjestön hallituksen varapuheenjohtaja. Koronakriisi muutti dramaattisesti matkailu- ja ravintola-alaa (mara). Ennen koronaa oli työvoimapulaa ja sitten nopeasti kaikki hiljeni. Kriisissä yhteisöllisyyden merkitys korostuukin. Yhteisöllisyys kasvaa sekä yrityksen sisällä, mutta myös ulospäin: muut yritykset lähialueella, mutta myös muualla Suomessa. Kriisi toki haastaa myös johtamista. Viestintä tuli kriisissä haasteen eteen, sillä sitä tarvitaan tavattoman paljon ja välineitä on vain sähköisiä. Johtamisessa tarvitaan nyt monenlaista vuorovaikutusta moniin suuntiin tietysti aina. Ja toki tässä hetkessä niin, että jos tilanne olisi tullut kymmenen vuotta sitten, miten ihmeessä olisimme selvinneet? Se onni siis on, että on virtuaalisia välineitä nyt yhteydenpitoon. Toivottavasti tästä ajasta viedään hyviä asioita mukana normalisoituvaan tilanteeseen. Viestintätyökalut, joita nyt otettu käyttöön antaa meille jatkossa enemmän aikaa olla läsnä. Ehkä myös kokousten tehostuminen voisi olla hyvä huomioida koronan jälkeisessä toiminnassa. Eri tasoilla tarvitaan johtamista, vaikka paljon itsensä johtamisesta puhutaankin. Erityisesti nuorten, aloittavien työntekijöiden johtaminen on tärkeää. Kuuntelu ja läsnäolo tärkeää, jotta voi oppia tuntemaan työntekijänsä. Läsnäoloa ei voi teeskennellä, joten sen kuulee, vaikka ei toista näe. Läsnäoloa voi ja pitääkin harjoitella. Asenne elämään nuorilla erilainen ja nuoret kyseenalaistavat. Tärkeä ottaakin nuoret mukaan keskusteluun. Oleellista kuitenkin myös kaikkien sitten kunnioittaa päätöstä. Tietyt pelisäännöt toki oltava ja niitä seurattava. Työelämässä tärkeää, että on oppinut siihen, että on hyvä keskusteluyhteys ihmiseen. Muutoin voi tulla konflikti tosi nopeasti. Pitää olla dialogia ja aitoa vuorovaikutusta. Usein täytyy perustella, jotta voi ymmärtää miksi pitää noudattaa pelisääntöjä. Ja kun ymmärtää koko tarinan, niin työ voi myös muuttua merkitykselliseksi Myös sitoutuminen mahdollistuu tällöin eri tavalla. Rakentavaa ja hyvää palautetta tarvitaan ja jotta palaute toimii, täytyy ymmärtää ja tuntea yksilöinä. Toki myös asiakkailta tuleva todella tärkeää, koska vain sitä kautta päästään eteenpäin kehittymään. Vanhempien ja kokeneempien pitäisikin ottaa rohkeammin nuoret mukaan tekemään vastuullisia töitä. Nuoret voivat esimerkiksi perehdyttää toisiaan, jolloin tulee merkitystä työhön ja oppii samalla. Kaiken kaikkiaan todella tärkeää pyrkiä siihen, että nuorelle tulisi mielekäs ja kiinnostava kuva työstä, työyhteisöstä ja johtamisesta, koska muutoin hänen työelämänsä alkaa huonolla tavalla eikä ainakaan kyseinen työ, työtehtävä tai toimiala enää välttämättä kiinnosta. Ryhmädynamiikka myös äärimmäisen tärkeää eli se että miten se ryhmä toimii. Se tärkeää johtamisessa: miten käsittelet ryhmää ja siellä olevia yksilöitä? Neuvo nuorten johtajille: pitäkää toisistanne huolta, ottakaa nuoret mukaan ja käykää dialogia. Muistetaan, että ihan kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja arvokkaita riippumatta siitä mitä työtä tekee. Teksti: Mirva Leppälä

Tässä #yzcast -podcastin jaksossa projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä JAMK:lta keskustelevat johtamisesta JAMKin projektiasiantuntija Harri Mustosen kanssa. Läsnäoleva johtaminen korostuu koko ajan enemmän. Onkin tärkeää, että työyhteisössä pyritään keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä ja luomaan turvallisuuden ilmapiiri, jossa voi puhua vaikeistakin asioista. Johtamisessa ja vuorovaikutuksessa tärkeintä olisi päästä samalle sivulle ja tutustua toisiinsa. Muutoin ei voi aitoa rehellistä kanssakäymistä tapahtua. Sama pätee asiakastyöhön ylipäätään. Johtamistyö onkin paljolti asiakastyötä, missä korostuu toisen kuunteleminen ja oikeiden tarttumapintojen löytäminen viestinnässä. Epäonnistumisien tai mokien jakaminen omalla tavallaan luo luottamuksellista ilmapiiriä, mutta on tärkeää oppimisen kannaltakin. Nuorilla on tällä hetkellä kovat odotukset itsestään ja sitä kautta toki myös tiimistä, johtamistyylistä ja organisaatiosta. Nuorempien odotukset ja sitä kautta vaatimuksetkin voivat toki tuntua johtajasta koville. Tällöin tärkeä sanoittaa myös sitä eli avointa keskustelua siinäkin kohtaa. Palautteen arkipäiväistäminen Palautteen anto voi olla arkipäiväistä eikä sen tarvitse olla ainakaan joka kerta virallista ja voi siis tapahtua ilman kalenterimerkintöjäkin. Sitä voi antaa myös digitaalisia kanavia hyödyntäen. Johtamisessa tärkeä toki muistaa, että jollain työntekijällä ja etenkin työuran alussa olevalla voi olla vaikea kysyä. Tällöin korostuukin aidon vuorovaikutuksen merkitys. Yhtälailla työntekijän kuin johtajan tärkeää osata reflektoida omaa toimintaa ja antaa palautetta tiimiläisille ja tiimin antaa palautetta myös esimiehelle. Turvallisen ympäristön luominen on tärkeää, jotta palautetta voidaan helposti antaa ja vastaanottaa. Empatiakyky onkin tärkeässä roolissa sen kulttuurin luomisessa. Merkityksellisyyden tärkeys Vanhemmat sukupolvet usein miettineet työn merkityksellisyyttä vasta siinä vaiheessa, kun työtä on ollut takana jo pidempään. Heille työuran alussa oleellista on ollut saada työtä ja työkokemusta. Nuoremmat sukupolvet sen sijaan jo varsin aikaisessa vaiheessa miettivät mikä yritys jakaa saman arvopohjan itsen kanssa ja onko työ sellainen, mistä saa hyvän fiiliksen. Lisäksi vinkataan kaverille sopivista, hyvänkuuloisista yrityksestä. Yrityksissä korostuukin työnantajamielikuva ja sen luoma merkityksellisyyden mahdollisuus. Työsuhteen pituus ja työn mielekkyys Pitkät työsuhteet eivät enää tämän hetken työelämässä ole periaatteessa samalla tavoin edes mahdollisia kuin aiemmin. Lisäksi pitkä työsuhde heti työuran alussa lähtien ei nuorille ole samalla tavalla tärkeää kuin se vanhemmille sukupolville ollut. Osa nuoremmista ei hae sitä välttämättä missään vaiheessa, mutta jos organisaatio osoittautuu dynaamiseksi ja työn tekemisessä itsessään on erilaisia vaihtelevuuden mahdollisuuksia, niin kyllä pitkät työsuhteet kiinnostavat nuoriakin. Tärkeä oppia lukemaan itseään ja omaa elämäänsä eikä etsiä aina syytä omaan mahdolliseen huonoon oloonsa itsen ulkopuolelta. Objektiivisen tarkastelun kautta voikin löytää mielekkyyttä aiemmin tylsistä työtehtävistä. Rutiinit ja positiivinen asenne auttaa yllättävän moneen. Työssä on tärkeää mahdollisuus oppia uusia asioita ja kehittyä. Voikin miettiä, että löytyykö meiltä tulevaisuudessa enää syväasiantuntijoita, kun kaikki haluavat oppia koko ajan uusia taitoja ja teemoja eikä välttämättä ole motivaatiota syventyä johonkin tiettyyn aiheeseen, kuten esim. tutkijatyössä täytyy. Toki asiantuntijatyönkin mahdollisuudet ja sisältö muuttuvat. Teksti: Mirva Leppälä Pohdinnat liittyvät YZ-sukupolvi vie työyhteisön uudelle tasolle -projektiin, jota JAMK hallinnoi ja joka toimii Keski-Suomessa 1.10.2018–31.12.2020. Rahoittaja: Keski-Suomen ELY-keskus, Suomen rakennerahasto-ohjelma, Euroopan sosiaalirahasto, Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020.

Työpaikoilla ilmenee asiatonta käytöstä monella eri tavalla. Yksi ilmiöistä on henkinen työpaikkaväkivalta. “Kyse ei ole epäkohteliaisuudesta. Henkinen väkivalta on toistuvaa ja systemaattista mustamaalaamista, leimaamista tai mitätöimistä”, sanoo professori Marjut Jyrkinen. Havaintoja ihmisestä -ohjelman kyselyyn vastannut nimimerkki Sini joutui ahtaalle aiemmassa työpaikassaan. “Koet ajautuvasi asemaan, jossa sinun pitää käyttäytyä kuin kiltti pelokas lapsi. Muutoin esimiehesi suuttuu ja alkaa syrjiä tai puhua sinusta negatiivisesti”, kertoo Sini. Työpaikoilla asiattomasti toimivat usein lähijohto ja keskijohto. Kyse on vallan käyttämisestä väärin, kertoo professori Jyrkinen. Hänen mukaansa organisaatioissa pitääkin kiinnittää huomiota johtamisen laatuun. “Hyvä työpaikka on moniarvoinen, kunnioittava ja mukaan ottava. Se edellyttää eettistä, sukupuolen ja moninaisuuden huomioivaa, kunnioittavaa johtamista”, sanoo Jyrkinen. Ohjelman toteuttanut työryhmä: Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen Internet-tuottaja: Rainer Korhonen Tuottaja: Anna Simojoki Lukijat: Malla Kuuranne, Marja Vehkanen, Jari Ratschukoff ja Susanna Vainiola. Kuvat: Tuuli Laukkanen Puffi- ja tarinaäänitysvastaava: Teemu Sipilä

Lihasvamma on asia, joka saa omistajat varpailleen ja huolestuneeksi. Ymmärrettävää, sillä lihasvamma on silminnähden kipeä. Venähdykset ja revähdykset ovat yleisiä, mutta ihmiset eivät oikein tiedä miten niitä pitäisi hoitaa. Hoito on kohtuullisen helppoa, koska oikeastaan mitään ei voi tehdä. Enemmänkin kysymysmerkki on toipumisajasta, koska koira on taas kunnossa. Valitettavasti siihen ei ole mitään selvää aikataulua, mutta yleensä puhutaan aikavälistä 2 - 8 viikkoa. Muutama tärkeä asia on muistettava, kun huomaa koiran ontuvan: selvitetään mikä on rikki, eli mistä sattuu yritetään selvittää kuinka pahasti on rikki; yleensä lihasvammat tuntuvat vakavammilta kuin ovat annetaan kylmää Eläinlääkärille lähdetään ehdottomasti silloin, kun epäilee murtumaa. Muutoin voi jäädäkin ihmettelemään Lihasvammojen toipumisissa täytyy erottaa kaksi asiaa: koiran toipuminen kotikoiraksi koiran toipuminen harrastuskoiraksi Niissä voi käyttää muistisääntöjä: ei näkyvää lihasvammaa, koira toipuu muutamassa viikossa harrastuskoiraksi puolet lihaksesta selvästi poikki, koiralla on 50 % mahdollisuus toipua harrastuskoiraksi parissa kuukaudessa koko lihas poikki, koirasta ei tule koskaan enää harrastuskoiraa Jokaisessa tilanteessa koira toipuu muutamassa päivässä kotikoiraksi ilman sen suurempi ongelmia. Kotikoira tarkoittaa laiskaa sohvakoiraa, jota ei rajusti enää rasiteta. Tärkein muistettava asia kaikissa tapaturmissa: Opitaan ja ymmärretään olisiko jotain voinut tehdä toisin. Jos loukkaantuminen olisi ollut estettävissä, niin asioita muutetaan. Jos kyse oli van pahuksen huonosta tuurista, niin asia hyväksytään.

Koirankoulutus ei ole ominta alaani, mutta en ole aivan täysi ummikkokaan. Varsinkin kun yhdistetään ruoka ja kouluttaminen, niin aletaan lähestymään ominta alaani. Kevät tuo kurjet, hyttysen ja pääskyset - nimenomaan tuossa järjestyksessä. Kevät tuo myös koirakoulujen mainokset facebookin syötteeseen, ainakin jos kontaktipinnoissasi on yhteyksiä koiriin. Kohdentaminen on jännä juttu. Mainokset ovat aina omalla tavallaan kärjistyksiä, myös silloin kun ne piilotetaan bloggauksiin. Ei siinäkään mitään uutta ole, tunnetaan myös sisältömarkkinointina. Mutta kärjistykset ja niiden pyrkimys luoda ongelmia, joihin saa sitten rahalla korjaussarjan, pitäisi tunnistaa. Se on hankalaa sisältöpuolella, koska aina ei ole niin selvää kerrotaanko aidosti asiaa, jota halutaan myydä, vai sellaista asiaa, joka myisi. Nuo eivät ole sama asia. Palkkojen valinta pitää valita koiran mukaan, eikä suinkaan pakottaa koiraa väkisin palkkamuottiin, jonka omistaja on valinnut. Rajulla kärjistyksellä voidaan sanoa, että seurakoirapuolella makupalat ovat toimiva palkka, koska koirien luonteissa ei ole enää muuta kierroksilla toimivaa kuin ruoka. Käyttösuuntautuneissa taasen palkkana toimii aivan kaikki muu paitsi ruoka. Mutta ei elämä toki aivan noin mustavalkoista ole. Silti makupalojen käyttöä kannattaa aina harkita, tai ainakin miettiä vaihtoehtoja, eikä ruoka ole milloinkaan palkka - paitsi muutamassa tarkkarajaisessa poikkeuksessa. Ruokaa ei myöskään käytetä aktivointiin. Muutoin joudutaan tilanteeseen, jossa koira elää syödäkseen, ei syö elääkseen. Toinen ongelma on siinä, että aktivointia ruualla käytetään antamaan omistajalle illuusio siitä, että koira elää hyvää koiranelämää, koska sen täytyy puuhata koko hereilläoloaika. Pahinta on, jos omistaja tarvitsee ruokaa saadakseen koiransa huomion. Ruoka on ruokaa, eikä ruualla leikitä - se syödään. Harmaata aluetta ei ole.

Vanha koira on ansainnut rennot ja mukavat ehtoopäivänsä. Muutoin se ei tarvitse mitään erikoista säätöä. Ainakaan ruokaansa.

Vanha koiran hoidosta ja ruokinnasta löytyy huomattavan vähän tietoa. Pentujen ja aikuisten kohdalla on lähes mahdotonta välttyä tiedolta. Hyvä puoli on tietysti se, että vanha koira ei vaadi minkäänlaista poikkeuksellista hoitoa ja ruokintansa suhteen se on pentu. Kun pentu tarvitsee kaikkea enemmän siksi, että se kasvaa ja rakentaa, niin vanha koira tarvitsee enemmän kaikkea siksi, että se kuihtuu eikä oikein enää rakenna. Korjaaminenkin vie aikaa eikä aineenvaihdunta ole enää entisellään, niin tasoitetaan tilannetta omistajan puolelta antamalla enemmän. Muutoin vanheneva koira ei tarvitse mitään erikoisuuksia, vaan mennään kuten koko ikä - paino määrää ruuan ja ruoka määrää lisät. Mikään radikaali muutos missään asiassa, ruuasta puhumattakaan, ei kuulu vanhuksen kohdalla hyviin valintoihin. Stressiä ei haluat, ei elimistölle eikä korvien välille. Laihtuminen on paha asia. Silloin koiralta viedään varastot, joita sen elimistö ei enää saa tehokkaasti täytettyä. Ja muistetaan taas: sairaalloinen lihavuus on eri asia kuin mukavasti pehmeä koira. Jos haluatte kovia kulmia, niin ottakaa polkupyörä sänkyyn ja jättäkää vanhuskoira rauhaan. Jos eläkeläinen laihtuu yhtä äkkiä, niin se on aina merkki sairaudesta ja syy lähteä eläinlääkäriin, vaikka koira olisi muutoin pirteä. Vanhakaan koira ei saa jäädä laakereilleen makaamaan, vaan liikutaan - mutta nyt pätee ajatus, että mennään koiran ehdoilla. Pennuillahan kyse on korulauseista, koska liika liikuttaminen kasvavan kohdalla on useimmiten pelkkää puhetta ja aito ongelma on laiskuus. Vanhalla koiralla on oikeus nukkumiseen ja sitä oikeutta tulee kunnioittaa. Myös silloin kun uusi pentu on talossa. Pennulla ei ole oikeuksia vanhuksen suhteen - ei edes silloin kun vanhus antaisi pennun tehdä mitä sitä lystää. Tärkein asia vanhuksen kohdalla on hauskuus, stressittömyys ja laajemmat oikeudet kerjätä ja syödä omistajien juustovoileivät. Podcastin täytesisältönä on pohdintaa miksi nuorilla aikuisilla on niin vähän mietittävää vanhuudesta. Se ei vain kuulu omaan elämään (joka on sinällään hyvä).

Tapaamme kirjallisuudessa kaksi naista, jotka osaavat ilmaista raivoaan: Elena Ferranten Olgan ja Golnaz Hashemzadeh Bonden Nahidin. He ovat vihaisia ja he ovat ylpeitä, ja siitä me pidämme. Takaisin omaan arkeen: miksi on parempi huutoitkeä kuin olla cool girl? Muutoin jaksossa pidämme kiinni naisten oikeudesta olla paha emmekä vieläkään osaa muodostaa lopullista kantaa pornosta. Sitä ennen kirjailija Lena Anderssonin metoo-kritiikin herättämiä ajatuksia - nobody's (and nothing's) perfect.

Sukupuolissa on eronsa. Varsinkin nartuissa kiimakierto ja riski pentuihin tuo oman lisämausteensa, varsinkin tuoreemmilla omistajilla. Säännönmukainen kysymys kiimojen suhteen on, että koska uskaltaa lähteä kiimaisen nartun kanssa vaikka koirapuistoilemaan. Oikea vastaus on, että mieluummin myöhään kuin liian aikaisin, eli jos et ole varma, niin älä luota vuodon loppumiseen, vaan odota vaikka ainakin neljä vuodotonta viikkoa. Muutoin on riski siihen, että kiima muuttaa nimensä juoksuajaksi, kun narttu pinkoo metsän siimekseen naapurin karhukoirauroksen kanssa. Podcastissä muistutetaan myös terminologiasta, eli kiima ei ole kuukautiset eikä narttu tule raskaaksi, vaan kantavaksi tai tiineeksi. Ja aivan viimeiseksi muistutetaan kohtutulehdusriskistä.

Sivumennen valmistautuu Helsinki Litiin ja leveilee lukemillaan festariesiintyjien kirjoilla. Jakson fokus on Garth Greenwellin kuumottavassa kirjassa Kaikki mikä sinulle kuuluu, joka käynnistyy yleisessä käymälässä Sofiassa. Muutoin keskustelua Handmaid's Talesta sekä Big Little Liesista. Rebecca Solnit saa taas ylistystä, samoin Sheryl Sandberg. Kuva: Max Freeman

Torvimyyrä eli degu on meillä suht' harvinainen lemmikki. Eikä niitä luonnonvaraisenakaan riesaksi asti elele, degut elävät villeinä vain Andien vuoristossa Chilessä. Lahtelaisen Johanna Kiviluodon kotona asuu kaksi torvimyyräpoikaa, Bruno ja Hugo. Ne ovat uteiliaita, suloisia, vikkeliä ja eläväisiä. Kujertavat kuin kanarialinnut ja ovat vilkkaimmillaan iltasella. Juuri silloin, kun ihminen kaipaa piristystä pitkän päivän jälkeen ja jotain, joka irrottaa ajatukset arkisesta aherruksesta. Kiviluodon degukaksikko asuu niille varta vasten rakennetussa kaapissa, joka on muutettu monikerroksiseksi degu-taloksi. Pohjakerroksessa on kuopsutus-, kaivautumis- ja uimalaatikko, ylemmät kerrokset on varattu kiipeilyyn, kurkisteluun ja nukkumiseen. Degut sairastuvat helposti diabetekseen, joten ruoan kanssa on oltava tarkkana. Muutoin torvimyyryläiset ovat sangen helppohoitoisia ja tarjoavat omistajilleen ehtymättömästi iloa. Toimittajana Sanna Pirkkalainen.