Podcasts about ruokaa

Yhteiskunnallinen ja taloudellinen epävarmuus ruokkivat selviytymisen kulttuuria. Pelko aiheuttaa vetäytymistä ja lamaantumista. Kun rahatilanne on epävakaa, elämä muuttuu selviytymispeliksi. Ruokaa pitää säännöstellä ja nälkää välttää nukkumalla sen ohi, kertoo parikymppinen nimimerkki JK Havaintoja ihmisestä -sarjan jaksossa. Meidän yhteiskunnassa rohkaistaan yksilöitä ylikorostuneesti arvottamaan omaa yksilöllistä toimintakykyä, aloitteellisuutta ja sivuutetaan monia muita asioita kuten hoivan, läsnäolon ja empatian merkitystä elämän kannalta, kertoo kirjailija ja tutkija Mika Pekkola toimittaja Satu Kivelän haastattelussa. Saan energiaa läheisteni kanssa olemisesta. Yritän edes kerran päivässä puhua jollekin kavereistani, vaikka olisin pohjamudissa. Aikaa tähän onneksi on sopivasti opintojen ohella, sanoo nimmerkki JK. Toimittaja: Satu Kivelä Äänisuunnittelija: Anders Johansson Lukijat: Laura Koso ja Veli Kauppinen Musiikki: Epidemic Sound Tuottaja: Pertti Ylikojola Vastaava tuottaja: Ville Vilén Lähteet: Itla (2024) Lapsiperheköyhyys datana Pekkola, Mika, Kyllönen, Vesa (2023) Epävarma elämä – Tutkielma selviytymisestä ja jaetusta tunnosta -teos. Vastapaino. Valtioneuvosto (2023) Sosiaalisten oikeuksien komitealta ratkaisu Suomen sosiaaliturvan tasosta

Koe ja kuule kotimaan luonto Ulkosaariston kevät on ailahteleva. Sääolosuhteet vaihtelevat nopeasti. Tyyntä ja aurinkoista päivää voi seurata myrskyinen ja sateinen ilta. Muuttolinnuille takatalvi voi olla kohtalokas. Ruokaa on etsittävä kaikin keinoin. Luontoretkellä Juha Laaksonen ja Markus Varesvuo ihmettelevät takatalven aamua Utössä. Lunta on tullut yön aikana reilusti ja lintujen ruokintapaikalla on melkoinen kuhina.

Koe ja kuule kotimaan luonto Ovatko rotat sosiaalisia ja jopa empaattisia eläimiä? Mitä rotat tekevät talvella? Millaisissa paikoissa niitä elää ja pääsee näkemään? Luontoretkellä tohtori Paavo Hellstedt ja Juha Laaksonen ovat Espoossa hieman omituiselta kuulostavalla rottapaikalla. Ruokaa on ainakin tarjolla mielin määrin, mutta onko itse rottia näkyvissä?

Jalmari Ellonen, hyvinvointialan yrittäjä ja Ancestral Living Finland - yrityksen omistaja https://www.ancestrallivingfinland.fi/ Jalmari Ellonen kamppaili kroonisen suolistosairauden kanssa hoitaen itseään länsimaisen lääkettieteen apukeinoin saamatta kuitenkaan itselleen apua. Hän lähti tutustumaan vaihtoehtoisiin ruokavalioihin ja hoitomuotoihin pakon sanelemalla ja niiden kautta onnistui hoitamaan itsensä terveeksi. Tämän matkan oppeja hän hyödyntää työssään myydessään lisäravinteita, jotka kopiovat "aitoa" ruokaa ajattelua. Jalmari kertoo podcastissa omasta polustaan ja siitä mikä on todella hänelle toiminut ja mikä ei. Millä perusteella hän myy juuri näitä erikoisvalmisteita ja miksi juuri ne ovat luontaisen ruokavalion lisäksi oikea tapa edistää terveyttä. Ancestral Living Finland on myös Miehen mieli -podcastin virallinen uusi sponsori ja koodilla MIEHENMIELI saa -10% heidän verkkokaupastaan. #miehenmieli #miehenmielipodcast #ancestrallivingfinland #jalmariellonen #kivikautinenruokavalio #maksakapselit #sisäelimet #luuydin

Lapsen oikeuksien viikko on käynnistynyt ja maanantaina 20. marraskuuta vietetään kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää. Mannerheimin lastensuojeluyhdistyksen Lahden yhdistyksen toiminnanjohtaja Marjukka Salomaa muistutti, että myös Päijät-Hämeessä näkyy lapsiperheköyhyys. - Nyt on kaavailtu erilaisia sosiaaliturvan leikkauksia, niin kyllähän se vaikuttaa. Muistelen, että peräti 2,2 prosenttia nousee Päijät-Hämeen alueella ja se tarkoittaa noin 800 lasta, jotka siirtyisivät köyhyysraja alapuolelle. Salomaa huomautti myös, että vaikka heidän yhdistyksensä kerää joulukuussa lapsille lahjoja, niin samalla rinnalla on esimerkiksi K-Supermarkettien Auta ruokalahjalla -keräys. - Ruokaa, sitä vain kysytään tällä hetkellä. Kun ajattelee, että omassa kotikaupungissa on lapsia ja perheitä, joilla ei rahat tahdo riittää ruokaan, niin se tuntuu tosi pahalta. Kuuntele koko haastattelu.

Mitä syömme tulevaisuudessa? Ajaako ilmastonmuutos kasvattamaan eläinten ja kasvien soluja laboratorioiden tankeissa? Proteiinia tuotetaan Suomessa jo nyt laboratoriossa irrallaan maataloudesta. Ilmastonmuutos ja luontokato vaativat muuttamaan ruuan tuottamisen ja syömisen tapojamme. Yksi ratkaisu on laboratoriossa kasvatettu ruoka. Suomalainen start-up avaa pian Vantaalle pilottilaitoksen, jossa proteiinia tuotetaan irrallaan tuotantoeläimistä ja maataloudesta. Millä tavoin proteiinia pystytään valmistamaan “pelkästä” ilmasta ja vedystä? Entä mitä ongelmia ruuan tuotanto tulevaisuudessa tuo? Mitä muutoksia kestävä ruuantuotanto tarvitsee ja mitä ratkaisuja tähän on olemassa? Haastateltavina: Biologia-osaston tiimipäällikkö Susanna Mäkinen Solar Foods Oy:stä sekä professori Hanna Tuomisto Helsingin yliopistosta. Toimittajana on Jenni Frilander.

Esko joutui tekemisiin virkavallan kanssa, erikoisessa ja kuumottavassa tilanteessa. Kaverin puolesta kyselen -osiossa dissataan murteita. Hilpeyttä studiossa aiheuttaa tuottaja-Jennin puolison lukitseminen parvekkeelle sekä yksinäisen ihmisen vuoat. Esko aikoo kääntää tyttärensä kotibileet rahalliseksi voitoksi, lisäksi kotibileiden ehdot ovat tiukat. Kuinka käy viikon viimeisessä Mysteeriäänikisassa? Kuuntele Iltapäivät parhaat palat tästä!

Nyt nostetaan kesäkokkailut seuraavalle tasolle kun Kian seuraksi podimikkien äärelle istahtaa taas yksi meidän ruokaidoleista: kokki, kirjailija, ravintoloitsija ja podikollega Ina Niiniketo. Ina kertoo omasta kokkausfilosofiasta ja jakaa uratarinansa Tukholman huippurafloista ruokakirjailijaksi ja kaupungin kuumimman raflan yrittäjäksi. Puhutaan kesäaamiaisista, piknikeistä, perunasta (tietty), maustamisesta, ”pleittaamisesta”, täydellisen kesämenun aineksista ja vähän myös ruotsalaisten kesänvietosta. Ina jakaa myös parhaat kesävinkit Tukholmaan, oman kesäbravuurinsa reseptin sekä kikan helppoon britakakkuun.

Ruokaa 360 miljoonan kruunun eestä meni roskhiin ruottin kouluissa viimi vuona - Livsmedelsverket oon kartottanut ette joka kuues koulu-lynsji mennee hukhaan. Kangosen kyläkaupasta tuli "Årets Handlarnbutik 2022". Piilojärvessä kylvethään 500 kiloa kallaa kesäpremiääriä varten. Junosuanossa nousee uusi tanssipaana.

ngus Barbieri suoritti uskomattoman ja vaarallisen painonpudotusprojektin: hän oli syömättä 382 päivää.

Liity Mindful Hetki -uutiskirjeen tilaajaksi ja saat pian ilmaisen stressittömän ja elinvoimaisen elämän kick-start oppaan itsellesi! Instagram: @adamasofia Youtube: Adama Sofia Nettisivut: www.mindfulmama.fi Yhteys: info@mindfulmama.fi

Viikon jaksossa Antti ja Ilkka puhuvat siitä, miten media ohjaa meitä valitessamme ja laittaessamme ruokaa ja puhuessamme siitä. Onko pihalla paidatta grillaaminen maskuliinisuuden viimeinen linnake vai kenties jotain muuta? Tampere tuottaa pojille iloa ja eetteriin sisältöä uuden julkaisun muodossa. Antti muistelee nuoruusvuosiaan Krimillä ja viehtyy Sisiliasta matkailuohjelmien kohteena. Viikon vinkkinä muunmuassa suomalaisen tv-viihteen klassikko.

Terdevinkit jatkuu! Tällä kertaa mukana Sandwich Club, Kap Terde ja Pub Ludwig.

Viikon jaksossa Antti ja Ilkka aikovat puhua kesämauista ja satokausista, mutta ajautuvat kirjallisuuden maailmaan. Pohdinnassa on muun muassa pahojen ihmisten kirjoittama hyvä kirjallisuus, ruokakirjallisuuden eri puolet sekä kokkaaminen martoille. Antti haluaisi löytää suosikkitomaattilajikkeensa, joka ei kuitenkaan ole torilla myymänsä stellanskarsgård, ja Ilkka väittää, ettei ole kassler- tai oranssimarinadijäbä. Aihe vei mennessään, joten ensi viikollakin puhutaan ruokakirjallisuudesta.

Viikon jaksossa Antti ja Ilkka ovat lomatunnelmissa ja puhuvat loman ja ruoanlaiton yhdistämisestä. Lasketaan siis rimaa, ollaan mökillä ja selvitään, miten parhaiten pystytään. Muurikkapannu osoittautuu monikäyttöiseksi vehkeeksi, perunaa, pastaa ja riisiä voi keittää kerralla kunnon satsin, ja makkaraakin piilotetaan perienglantilaiseen tapaan. Viikon vinkkeinä tarjolla keino karkottaa ikäviä lintuja sekä muistutus pientuottajien ihanuudesta. Reseptivinkkinä se mainittu makkarapiilo eli toad in the hole.

Kainuun ELY-keskuksen hyönteistutkija Reima Leinonen kertoi Radio Voiman haastattelyssa 23.6. sen mitä useat ovat jo huomanneet: hyttysiä on paljon. Ruokaa etsiviä hyttysiä tulee olemaan vielä enemmän, sillä varsinainen hyttyskausi on vasta alkamassa! Laskennallista faktatietoa hyttysten kokonaismäärästä ei ole olemassa. LPohjois-Pohjanmaan ja Kainuun suoalueilta on tehty kuitenkin arvioita, jotka ovat hurjia. Sen mukaan Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan suoaluilta tulee reilusti yli 21 000 miljardia hyttystä. Siitä jokainen voi päätellä hyttysten todellista määrää. Läpsimällä siitä ei selviä. Kuuntele haastattelu. Mitä hyttystutkija kertoo hyttysten torjumisesta ja kuinka niiden kanssa voi pärjätä?

K-Citymarket Lahti Karisman kauppias Antti Siira on kiireinen juhannuksen aikaan. Keskikesän juhlijat ryntäävät kauppoihin tekemään täydennyksiä ennen yötäntä yötä. Tänä vuonna oman lisänsä juhlintaan tuo yllätyshelteet, jotka asettavat kaupat koville. Perinteisten grilliherkkujen lisäksi kaupasta haetaan nyt runsaasti vettä, virvoitusjuomia ja kesän marjoja & uusia perunoita. Juhannuksen juhlijoilla kauppiaalla on hyviä uutisia: Hyllyt ovat täynnä tuotteita ja laaja kauppa on avoinna juhannuksen ajan joka päivä klo 7-22. Kuuntele koko haastattelu. Lue lisää Kuva: K-Citymarket Karisma FB

Viikon jaksossa Antti ja Ilkka palailevat vapun jälkeen arkeen Kallion seurakunnan papin Visa Viljamaan kanssa. Sielua ja ruumista hoidetaan kuntoon keskustellen muun muassa kristinuskon vaikutuksesta siihen, mitä syömme ja juomme. Puhetta lisäksi rössypotusta, J.F.F. Kettusen Turtles-pizzasta ja vappuisesta mango-tuorejuustokeitosta ja sen kohtalosta.

Australia will provide around 70 million dollars towards 'lethal aid' to the Ukraine - arming fighters with missiles, guns and ammunition.  An additional 35 million will be spent on humanitarian assistance -  providing food and shelter to people fleeing the conflict. - Australia antaa noin 70 miljoonan edestä niinsanottua tappavaa apua Ukrainalle, siis sotilaille ohjuksia, ampuma-aseiat ja ammuksia.  35 miljoonan erä lisärahoitusta suunnataan humanitaariseen avustukseen, Ruokaa ja suojaa kriisialueelta pakeneville.

Suomen talouden turvaverkkoja, kuten eläkejärjestelmää, testataan aina välillä erilaisten uhkien varalta. Esimerkiksi koronapandemia käynnisti katastrofilaskelmien teon. Ilmastonmuutoksen vuoksi sellaiseen ei ole ryhdytty. Toimittaja Riikka Suomisen haastattelussa eläketurvakeskuksen laskelmapäällikkö Heikki Tikanmäki pitää ilmastonmuutosta yhtenä epävarmuustekijänä monien joukossa, ja muistuttaa, että ennenkin on selvitty.

Raakaruokintaa ja lihaa pidetään aika yleisesti koiralle parhaana mahdollisena tapana ruokkia, ainaki raakaruokinta-scenessä. Raakuus on vain helppouskysymys, ja lihan ravintoarvo on itseasiassa melkoisen vajaa. Silti liha on koiralle hyvää ruokaa ja lihansyöjänä sille lajinomaista ravintoa. Tuossa ei ole ristiriitaa, vaan kyse on siitä, että verrataan vääriä asioita. Sellaisia, jotka eivät liity toisiinsa. Jos koira sairastuu, tai voi huonosti, ruokansa takia, niin se johtuu juuri sen nimenomaisen ruuan ongelmista. Se on eri asia kuin että joku toinen ruoka olisi siksi ravintona erinomaisesti parempaa. Silloin avun tuova ruoka korjaa edellisen ruuan ongelmat. Tuo on aivan eri asia kuin joku mystinen superfood-ajattelu, jossa määrätty ja usein myös erittäin tarkkarajainen ruoka olisi kaikessa ja kaikille automaattisesti parempaa. Koiria on sairastunut raakaruokinnan takia. Tämän ei pitäisi olla mahdollista, jos lihapohjainen raakaruokinta on lääkkeenomaista funktionaalista ruokintaa, joka korjaa kaiken mahdollisen IBD:stä allergioihin, epilepsiaan, käytöshäiriöihin ja koiran hiivaan sekä kaupan päälle karkoittaa sen kuuluisan kupan Töölöstä. Ruuan arvo on vain ja ainostaan sen ravintoarvoissa. Liha antaa proteiineja rasvaa vettä hieman B-vitamiineja minimaalisesti muutamaa mineraalia Tuo ei riitä minkäänlaiseen hyvään ravitsemukseen, kattavasta terveellisyydestä puhumattakaan. Kun sanotaan, että liha on parasta ruokaa koiralle ja suunnattoman terveellistä, niin tarkoitetaan muutamaa asiaa: liha antaa koiralle hyödyllisessä muodossa proteiineja ja rasvaa oikein koostettu raakaruokinta on koiralle useimmiten terveellistä raakaruuan raaka-aineet eivät sairastuta koiraa (liha kun voi tarkoittaa mitä vain) kuivamuonien raaka-aineongelmat ja mahdolliset vajaasaannit voivat sairastuttaa koiran Liha on arvokasta vain antamiensa ravintoaineiden verran. Ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää. Jos lihaksi aletaan kutsumaan mahalaukkua, rustoja ja luita, niin taatusti on odotettavissa ongelmia. Nuo tekijät koskevat vain ja ainoastaan liharuokintaa. Koiran ongelmat, jotka johtuvat muista ruuista, eivät liity mitenkään raakaruokintaan, tai edes lihapohjaiseen raakaruokintaan - joka on parempi ja oikeampi termi kuin raakaruokinta. Kuivamuonien ongelmat kertovat vain ja ainoastaan kuivamuonien ongelmista, eivät lihasta suuntaan tai toiseen. Tämä ero on erittäin tärkeä ymmärtää, koska se auttaa ymmärtämään sen mitä voi ja täytyy tehdä, ja mikä on hyödytöntä tai jopa haitallista. Ylipäätään ruoka voi vaikuttaa koiran terveyteen vain kahta tietä: ruuansulatukselle (vatsalaukku ja suolisto) siltä osin millaisia raaka-aineita on käytetty tukihoitona muissa sairauksissa sen mukaan mitä ravintoaineita ruoka antaa Kummassakin tilanteessa ruoka auttaa vain siinä tapauksessa, että sairauteen tai ongelmaan ylipäätään voidaan vaikuttaa ruualla. Useimmiten ei voida, varsinkaan sisäelimien kohdalla, kuten  haimassa maksassa munuaisissa Sappirakko on hieman poikkeus, ja siinä aika ajoin voidaan käyttää ravitsemuksellista tukihoitoa. Sama asia esimerkiksi koiran virtsatiekivien kohdalla - mutta sekin on harvinainen poikkeustilanne. Niveliin ei voida vaikuttaa ruualla. Glukosamiini ravintolisänä voi auttaa, mutta silloin ollaan lääkkeenomaisessa käytössä - glukosamiinia ei saada luontaisesti ruuasta. Sydänongelmiin ei voida vaikuttaa ruualla, vaikka karniitia mielellään annetaan - silloin sekin tulee purkista, koska ruuasta ei saada sellaisia määriä, ei lihastakaan. Spondyloosia ei voida helpottaa ruualla, ei edes lihalla, mutta voidaan toki toivoa, että D-vitamiini, K-vitamiini ja kalsium auttaisivat - ja taas, nekin tulevat lääkkeenomaisesti purkista, ei ruuasta. Voit kokeilla miten hyvin Edam toimii koiralle K-vitamiinin lähteenä. Autan mielelläni korjaamaan siitä aiheutuvan ummetuksen ja suolisto-ongelmat. Erottakaa koko ajan kolme asiaa toisistaan: mitä ruuan ravintoaineet (proteiini, rasva, mineraalit, vitamiinit( voivat tai eivät voi tehdä, ja mistä ne saadaan mitä ruuan raaka-aineet (liha, rustot, pötsi, viljat...) tekevät tai eivät tee ja mistä ruoka koostuu ruuan ongelmat eivät kerro toisen ruuan paremmuudesta, ainoastaan erilaisuudesta Muutoin podcast on tuttua kaffepaussia: eksymisiä, off topikkia, poukkoilua... Mainittiin mm. bully-geeni Meta/KATISKA-foorumi Vilkaise ehtiessä myös webinaari Koiralle lihaa vatsan täydeltä.

Raakaruokintaa ja lihaa pidetään aika yleisesti koiralle parhaana mahdollisena tapana ruokkia, ainaki raakaruokinta-scenessä. Raakuus on vain helppouskysymys, ja lihan ravintoarvo on itseasiassa melkoisen vajaa. Silti liha on koiralle hyvää ruokaa ja lihansyöjänä sille lajinomaista ravintoa. Tuossa ei ole ristiriitaa, vaan kyse on siitä, että verrataan vääriä asioita. Sellaisia, jotka eivät liity toisiinsa. (lisää…)

Radio Cityn Aamussa tänään havaittavissa Jerellä lievää tööttiraivoa. Samuel sen sijaan tuumaili voiko pari päivää vanhaa riisiä syödä. EM-kisojen pulloshow saa yllättäviä käänteitä ja Yhdysvalloissa kongressi oli kerrankin lähes yhtä mieltä. Mersun käytetyt autot kiinnostaa sekä naisia että miehiä, mutta missä merkissä ero on suurin? Mukana myös päivän kovin katseluvinkki, unet asvaltilla ja Suomen nuorin talonrakentaja!

Tässä jaksossa juttelemme Lauran tutkimusaiheista Yhdysvalloissa. Laura kertoo, miksi ruoka on tutkijalle niin herkullinen aihe. Hän avaa väitöskirjansa löydöksiä eli miten ruokavaliot muuttuvat Yhdysvalloissa asuvien maahanmuuttajien parissa. Mitä on ruokahäpeä ja miten se vaikuttaa maahanmuuttajien ruokailutottumuksiin? Miten amerikkalaisen yhteiskunnan kiire ja toisaalta assimilaatiopaineet vaikuttavat ruokailutottumuksiin? Onko terveellisesti syövä maahanmuuttaja kelpo maahanmuuttaja? Missä vaiheessa fast foodista tuli välteltävä juttu eikä amerikkalaisen ylivertaisuuden symboli? Miten ravitsemusneuvonnan ja ruokakasvatuksen avulla luodaan normeja amerikkalaisessa yhteiskunnassa? Juttelemme aluksi myös viikon tärkeistä tapahtumista, kuten Derek Chauvinin oikeudenkäynnistä, Arkansas´n osavaltion transnuorten oikeuksia rajoittavasta lakiesityksestä, Bidenin koirien Champin ja Majorin viimeisimmistä tuhmuuksista, seka alkuperäisväestöjä loukkaavien symbolien mahdollisesta kiellosta Coloradossa. Kerrotaan myös miksi “interesting” ei lähes koskaan ole positiivinen kommentti. Hyvaa pääsiäisviikonloppua kaikille!

Yöradiossa metsästetään Lauri Salovaaran johdolla yön paras pysähdyspaikkaa ruokailuun. Lähetyksessä mukana myös RST-Steelin Ilpo Eskolla Kertomassa karjapuskureista, onko niistä hyötyä näön lisäksi?

Miltä kuulostaa naudanpihvi, jonka valmistamiseksi ei tarvitse kasvattaa ja teurastaa eläintä? Tai juusto, joka maistuu tavalliselta juustolta, mutta todellisuudessa maitoproteiinit on tuotettu GMO-mikrobeissa? Vaikka kirjainyhdistelmästä tulee mieleen geeniruoka, erityisen tärkeitä geenitekniikat ovat nykyisin lääkkeiden valmistuksessa ja teollisuudessa. Itse asiassa ensimmäinen markkinoille tullut GMO-sovellus oli diabeetikoiden tarvitseman insuliinin tuotannon siirtäminen karjaeläimistä GMO-bakteereihin. Ruoantuotannossa GMO-kasvit tulivat käyttöön 1990-luvulla ja nykyisin Yhdysvalloissa yli 90 prosenttia viljellystä maissista ja soijasta on GMO-lajikkeita. Toisaalta, GMO-ruoka herättää maailmalla myös kiivasta vastustusta. On puhuttu ”Frankensteinin ruoasta”, sekä tuotu esiin muun muassa eettisiä ongelmia viljelijöiden olosuhteisiin ja suuryritysten valtaan liittyen. Haastateltavina ovat Helsingin yliopiston mikrobiologian professori Per Saris ja kasvibiotekniikan tohtori Lauri Reuter, joka on siirtynyt tutkijasta alan sijoittajaksi. Toimittaja Mari Heikkilä.

Kasvaako tulevaisuuden pihvi laboratoriossa? Tuotetaanko ruokaa joskus yhä useammin bioreaktoreissa? Ruoantuotannon kehittäminen on monessa mielessä ihmiskunnan ja planeettamme kohtalonkysymys. Ruokajärjestelmää toki viedään eteenpäin jatkuvasti, mutta ehtivätkö uudet teknologiat ratkaista ongelmat tarpeeksi nopeasti? Tutkija ja food tech -sijoittaja Lauri Reuter on päässyt tutustumaan tämän päivän ruoan tehotuotantoon, sekä tulevaisuuden ruoka-innovaatioita kehittäviin laboratorioihin. Reuter on mukana kokki Henri Alénin kanssa ruoan tulevaisuutta kartoittavassa Voiko tätä syödä? -sarjassa. Juuso Pekkinen ja Lauri Reuter keskustelevat geenimuuntelusta, laboratorioissa kasvavasta solulihasta, sekä ruokajärjestelmän kehittämisestä. Kohtaamisia syvässä päässä.

Jakso 34 Ruokaa! Feat. Ärsyttävä Setä by Ruuhkaradio

Ruokaväärennösten arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti jo noin 40 miljardin dollarin bisnes. Summa on todennäköisesti huomattavasti alakanttiin, sillä arvio perustuu ainoastaan paljastuneisiin tapauksiin. Kuinka paljon Suomeen saapuu väärennettyä ruokaa? Mitä ruokia kannattaa varoa? Kuka valvoo Suomessa ruokien ja raaka-aineiden laatua? Roman Schatzin vieraina ovat tulliylitarkastaja Riikka Pakkanen ja tietokirjailija Mari Koistinen.

Tehdään mitä tahansa koirien kanssa, niin kaikilla on taipumusta keskittyä määrättyihin yksityiskohtiin. Siihen kuuluisaan nippeliin. Joskus yksityiskohdat ovat tärkeitä, varsinkin jos niillä on eräällä tavalla tukijalan merkitys, mutta usein samalla menetetään fokus tärkeimpään: tavoitteeseen. On aivan se ja sama puhutaanko jalostuksesta tai ravitsemuksesta, niin detalji ei ole se mihin pyritään, se mihin keskitytään eli fokusoidaan. Detalji on vain yksi legopalikka, mutta tarve on silti rakentaa jotain isompaa. Syy siihen miksi yksityiskohdat nousevat aina spottivaloihin, johtuu yleensä muutamasta asiasta: yksityiskohdat ovat helpompia kuin laaja kokonaisuus yhteen yksityiskohtaan on helpompi keskittyä kuin kymmeneen tai tuhanteen asioiden lokeroimisella saadaan helpommin selitettyä asioita Maksan onni ja autuus Maksan tarjoama A-vitamiini on paljon käyttämäni esimerkki siitä miten kokonaisuus jää yksityiskohdan alle. Maksan annostelu perustuu A-vitamiiniin ja maksa arvotetaan A-vitamiinilla. Vaikka retinoli, se A-vitamiini, onkin suunnattoman tärkeä, niin maksan arvo tulee sen kaikista muista ravintoaineista, jotka kuitenkin useimmiten unohdetaan. Useimmiten suositellaan naudan maksaa. Minä teen niin ja myös monet muut. Jossain välissä on syntynyt harhakäsitys, että naudan maksa on jotenkin parempaa kuin muut maksat - ja minulla on oma syntitaakkani tuonkin käsityksen itämisessä, vähintään yhtä suuri vastuu kuin maksan käytössä kerran viikossa. Mutta ei syy naudanmaksan suosimiseen ollut korkeampi A-vitamiinimäärä, vaan se oli peruste sille miksi naudanmaksaa voitiin käyttää grammoina  vähemmän. Naudanmaksan painottaminen ennen possun- tai broilerinmaksaa johtuu oikeastaan kolmesta syystä: paremmasta saatavuudesta sianmaksa haisee enemmän koirilla on sieto-ongelmia isomman gramma-annoksen kanssa (lue: vatsa menee sekaisin) A-vitamiinipitoisuus on ollut vain annostelua määräävä ja pyrkimys vähäisempiin maksagrammoihin on ollut huoli koirien vatsaongelmista ja pelko omistajien luopumisesta ylipäätään maksan käytöstä oman ruokakammon takia. Nippeli on silloin ollut A-vitamiini, joka on peittänyt alleen sen aidon asian: maksan ravintoarvon. Tehokkuus vai määrä Olen ollut jo pitkään huolissani siitä, että noinkohan painotin aikoinaan asioita väärin. Hukkasin itse eräällä tavalla fokuksen. Naudanmaksa ei nimittäin ole paras mahdollinen. Siinä on vain eniten A-vitamiinia grammassa. Paras saattaisikin olla se, jota huonoimpana pidetään eli broilerin maksa. Syy on taas kerran määrissä. Jos 20 kg koiralle annettaisiin naudanmaksaa noin 4 grammaa päivässä, joka perustuu A-vitamiinin saantiin, niin siitä saataisiin esimerkiksi rautaa 0,3 mg (tarpeesta 3 %) tiamiinia (B1-vitamiini) 9,6 µg (tarpeesta 2,4 %) Jos siirryttäisiinkin käyttämään broilerin maksaa, ja noudatettaisiin nyrkkisääntöä annetaan kolme kertaa enemmän kuin naudanmaksaa saman A-vitamiinin saantiin, niin tilanne olisikin 12 grammalla: rautaa 1 mg (tarpeesta 10 %) tiamiinia 24 µg (tarpeesta 6 %) Saataisiin enemmän kaikkea muuta vain maltillisesti korkeammalla ruokamäärällä A-vitamiinin saannin pysyessä koko ajan samana. Broilerin maksan saantiongelmat ovat kuitenkin arkirealismia. Huomasitko? Puhun kokonaisuuden huomioimisesta ja miten detaljeilla eräällä tavalla häivytetään tai piilotetaan kokonaisuus. Mutta tuo esittää miksi yksityiskohtia on pakko käyttää. Ne antavat meille jonkun mittarin, jotain konkreettista mihin takertua ja käyttää. Tavoite on kuitenkin koiran ravitsemus ja terveys. Tässä kaksi erikseen nostettua nippeliä alleviivaa tavoitetta; maksaa olisi syytä käyttää enemmän. Kahdella nippelillä annoin selityksen sille miksi broilerinmaksa voisi olla parempi vaihtoehto (enkä sanonut vielä sanaakaan sen lievemmästä tuoksusta ja mukavammasta rakenteesta). Jos olisin selittänyt käytännön tasolla nippeleitä käyttäen ja kokonaisuus huomioiden, niin minun olisi pitänyt luetella maksan kaikki tunnetut ravintoarvot ja miten ne vaikuttavat kokonaisravitsemukseen ja terveyteen. Siihen vaaditaan kirja (kyllä, minulle on runko siihen jo olemassa eikä hajuakaan saanko sitä koskaan valmiiksi). Jos kuitenkin haluat nippelin, niin tässä sellainen: broilerinmaksaa maksaa kannattaa antaa 1,5 g/kg joka päivä. Tavoite on valinta Nippelit helpottavat selittämistä. Mutta on ymmärrettävä, että ne ovat esimerkkejä niistä kaikista tekijöistä, jotka tekevät sen kokonaisuuden, jonka takia maksa on terveellistä ja sitä pitäisi ehdottomasti antaa jokaiselle koiralle. Nippelien käytössä on selvä painotusero: annostellaanko maksaa vähin mahdollinen määrä, jolla saadaan riittävä A-vitamiinimäärä annostellaanko maksaa suurin mahdollinen järkevä määrä kattavammelle kokonaisuudelle Jos fokuksessa on A-vitamiini, niin ensimmäinen on kohdallaan. Jos tähtäimessä on maksimaalinen  ravitsemuksellinen hyöty. niin jälkimmäinen on kohdallaan. Ja koira päättää kumpi tavoite on käytännön toteutuksessa oikeampi, vai onko totuus jossain siinä välissä.  Jos jätetään pois laskuista koiramaailman aloittelijat, joille kaikki on uutta sekä ihmeellistä ja ajatuksia, väitteitä sekä faktoja tulee enemmän kuin mitä aivot pystyvät hallitsemaan, niin tyypillistä Katiskan lukijaa tuskin tarvitsee kannustaa maksan käyttöön. Siltä osin maksan käyttö esimerkkinä on ehkä samanlaista ajanhukkaa, johon olen syyllistynyt raakaruokintaluennoilla kannustaessani ihmisiä raakaruokintaan; juuri sen takiahan he ovat ylipäätään luennolle tulleet, eikä aikaa olisi pitänyt hukata motivoimalla valmiiksi motivoituneita. Maksa on vain esimerkki, nippeli, ja jos nyt keskityt pelkästään maksan ravintosisältöön koirasi ruokinnassa, niin olet hukkaamassa sen ajatuksen mitä yritän kiertäen kaartan postin bussilla Porin kautta herättää: ravitsemuksen tunnusluvut asettavat eräällä tavalla sen minimirajan, jonka alle ei saa mennä ja sen jälkeen on pyrittävä näkemään asiat kokonaisuuksina. Kuten että maksan arvo on enemmän kuin A-vitamiinin määrä ja kalan arvo on enemmän kuin omega-3 rasvahappojen grammat. Se on vaikeaa. Minulla on vahva taipumus nippeleihin, mutta se ei tule siitä, että nippeli olisi itseisarvo. Se tulee halusta ymmärtää mitä, miksi ja milloin - kuten vaikka miksi eriväristen lihojen vaihteleminen on ajanhukkaa tai miksi broilerin rintaleike kuorrutettuna rypsiöljyllä ei tee samaa asiaa kuin sikanautajauheliha, vaikka excelissä ravintokoostumus olisikin samankaltainen. Silti nippelin takia Suomeen juurtui ajatus antaa maksaa kerran viikossa, en minä sitä kaikesta selittelystä huolimatta kokonaisuus edellä keksinyt. Vastasin nippelikysymykseen kuinka paljon maksaa on annettava A-vitamiinin takia, ja koska se varastoituu, niin kerta viikossa annostelu riittää - hukkasin A-vitamiinidetaljiin maksan kokonaisarvon, ja ohjasin ihmisiä huonompaan tapaan käyttää maksaa. Olen jo pitkään ohjannut puhelinasiakkaille paljon suurempia maksamääriä kuin mitä Katiskan ohjeet neuvovat (silloin kun maksa on oleellinen asia, aina se ei ole) . Se tulee maksan suuremmasta merkityksestä kuin mitä pelkkä A-vitamiinimäärä antaisi ymmärtää. Ja koska A-vitamiinin myrkyllisyys on koirilla hyvinkin suhteellista, oikeammin täysin teoreettista, niin isommat annokset ovat turvallisia. On laskuja suurempaan maksan käyttöön olemassa toinenkin syy - mutta valitettavasti melkoisen nippelikeskeinen sekin.  Maksan A-vitamiiniin perustuvassa annostelussa on käytetty Finelin arvoja. Ne ovat kuitenkin vanhoja analyysejä ja varsinkin A-vitamiinimäärä saattaa hyvinkin olla pielessä. Tanskalaiset ja ruotsalaiset ilmoittavat alempia pitoisuuksia ja siellä nautoja kuitenkin ruokitaan samalla tavalla kuin täällä. Yhdysvallatkin ilmoittaa alempia määriä, mutta heidän arvonsa tuskin ovat vertailukelpoisia - rehut ja ylipäätään lisien käyttö on tyystin erilaista. Tuo tarkoittaa sitä, että ehkä Katiskan jutuissakin pitäisi tarkistaa määriä. Hyvä ruoka, parempi terveys Heti kun koiralla on mitä tahansa ongelmia, niin nippelit nousevat valokeilaan. Ei, en aja nippelikeskeisyyden ongelmallisuudessa takaa huuhaamaailman "kokonaisvaltaista ajattelua", joka on käytännössä aina kokonaisvaltaista piittaamattomuutta. Tarkoitan tapaa, jossa osoitetaan yhtä ainutta tekijää, ja sanotaan sen olevan syyllinen. Usein todellisuus on paljon hankalampi. Kyse on aniharvoin vain yhdestä tekijästä. Yleensä tekijöitä on useita ja kun rikkinäisten osien määrä ylittää koiran sietokyvyn, niin käsissä on närästystä, iho-ongelmia kuten hiivaa, suolisto-oireita...  Eläinlääkintä toki vaatii detaljeja. Ongelmaksi tulee niiden merkityksen ymmärtäminen ja siinä yksityiskohta jyrää nykyään liian usein kokonaisuuden. Lisääntyvissä määrin on alettu diagnosoimaan munuaisten vajaatoimintaa, jossa merkkinä on käytetty einen koholla olevaa SDMA:ta, kreaa tai ureaa. Siinä tuijotetaan matemaattista arvoa ja uskotaan, että se antaa abasoluuttisen totuuden. Unohdetaan kaikki muut tekijät, se ruuan ja koiran muodostama kokonaisuus, joka muuttaa laboratorioiden raja-arvoja. Yritetään pakottaa koira rajoihin, ei muuttaa rajoja sillon kun koira ei enää vastaakaan alunperin asetettuja parametrejä. Pelkästään korkeampi lihan käyttö nostaa arvoja yli ylärajan. Se on seuraus aineenvaihdunnasta ja on aidosti merkki siitä, että munuaiset tekevät mitä munuaisten kuuluu tehdä. Ei merkki sairaudesta vain siksi, että koira ei syö eikä elä kuten raja-arvojen määrittelyt olettavat. Eksyn hieman sivupoluille, mutta siinä ei ole mitään uutta. Olen pitänyt suomalaisen eläinlääkinnän suurimpina ongelmina sitä, että kympin matematiikka ylittää sosiaalisten taitojen ja pyskologisen soveltuvuuden lisäksi kyvyn ymmärtää kokonaisuuksia. Ehkä pääsyvaatimuksissa pitäisikin painottaa enemmän humanistisia aineita. Sairaudet eivät ole allekkain olevia ranskalaisia viivoja tai laboratorioanalyysejä. Työkalusta onkin tullut itseisarvo. Kun unohdetaan kokonaisuus, niin on helppo todeta ratagreyhoundin omistajalle, että vanha senkka arvolla 5,5 on normaali tai pelotella 2,5:llä omistajalta syöpädiagnoosilla löysät housuihin. Treenatulla ratakireällä valkosolut ovat aina alhaalla, kuten ihmisurheilijallakin, eikä se tarkoita leukemiaa siksi, että arvo on erilainen kuin liikaa painavalla laiskalla kotikoiralla. Silloin myös muiden koirien normaaliarvo tarkoittaa huippukuntoisella tulehdusta, ei terveyttä. Tai kun eläinlääkäri vaati samaa koiraa yön yli tehohoitoon, koska sen hematokriitti on 62. Kotikoiralla sama arvo tarkoittaa kliinistä kuivumista, mutta greyhoundilla se kertoo kovasta kunnosta ja että koira on juuri tehnyt sprinttisuorituksen. Taaskaan sama yksittäinen arvo ei ole hyödyllinen, jos ei ymmärrä sitä kokonaisuutta ja kontekstiä, josta arvo on saatu. Toki tässä kokonaisuuden ymmärtäminen vaatii erikoisosaamista, mutta lääketiede on erikoisosaamista. On perusvaatimus, että erikoisia asioita osataan. Jos jämähtää vain johonkin yhteen mitta-arvoon, niin taatusti epäonnistuu. Allergia on useimmiten silmien sulkemista kokonaisuudelta ja nippeleiltä. Otetaan keksitty syy, jolla saadaan selitettyä aivan kaiken. Entisaikoina samanlainen kaiken pahan aiheuttava yleinen selitys oli huono ilma. Vielä vanhempina aikoina sellainen oli kirous. Nyt se on koiran allergia. Olen jo pitkään vaatinut, että jokaiseen allergiadiagnoosiin pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua hoitovirheenä. Varsinkin aina, kun diagnoosi tehdään veritestillä ruoka-aineallergiaksi ja mukana on varastopunkki - ja lääkkeeksi määrätään huijaus, jota myös anallergeniciksi tai hypo-ruuaksi kutsutaan. Mutta tuossa ei ole enää kysymys nippeleistä ja kokonaisuuksista, vaan ollaan ammattitaidottomuudessa, virheissä ja valehtelussa. Funktionaaliset eläinlääkäriruuat: Onko terveysväitteille katetta? Nippelien ylivalta ruokinnassa liittyy aina sairauksiin ja mitä yritetään hoidossa tehdä. Useimmille tuttu esimerkki on hiilihydraatit ja hiiva - jos ruuassa on hiilihydraatteja, niin se ruokkii hiivaa. Väite pitää ja ei pidä paikkaansa. Sulamaton hiilihydraatti saattaa ruokkia hiivaa, koska se toimii elatuspohjana paksusuolen bakteereille. Sulava hiilihydraatti ei vaikuta mitenkään hiivaan, painoon kylläkin koiran lihotessa. Kuivamuonan maissiin on helppo takertua, mutta mitä tehdään raakaruokitulle, joka ei saa hiilihydraatteja, ja kärsii yhtä lailla hiivasta tai suolisto-ongelmista? Allergia on nippeliä pahimmillaan Allergiaväitteissä nippeliteoriaan takerrutaan koko ajan. Milloin koira on allerginen viljoille, milloin herneelle, milloin jokaiselle mahdolliselle lihalle. Uusin villitys on olla allerginen kananrasvalle, kalaöljylle allergisuus alkaa olla jo eilisen juttuja - kummallekaan ei kylläkään olla allergisia. Koskaan. Kuivamuonat ovat kokonaisuus, jonka koostumusta ei tiedetä. On täydellistä ajanhukkaa osoittaa sieltä vaikka kana ja sanoa, että tuo on syyllinen. Tai vehnä. Toki ne voivat olla ongelma, mutta ei sitä tuolla tavalla tiedetä. Syy on se, että ei tiedetä mitä se kanaksi tai vehnäksi kutsuttu ylipäätään on. Ne eivät ole koskaan samaa kuin kaupasta ostettu grillattu broileri tai kaapista löytyvä vehnäjauhoa. Ne ovat ruokana ja ruuan koostumukseltaan täysin erilaisia. Puhumattakaan mitä ne ruuan muut osat ovat. Aivan samalla tavalla kuin mitä sulamaton hiilihydraatti vaikuttaa paksusuolen bakteerikantaan, niin vaikuttavat kaikki muutkin. Jokainen niistä, proteiinit, rasvat ja ylipäätään sulamaton ruoka, vaikuttaa eri tavalla, mutta lopputulos on aina samanlainen. Hiivaa tai suolisto-oireita, niitä joita myös allergioiksi kutsutaan. Jopa ruuan kalsiumpitoisuus aiheuttaa täysin vastaavia ongelmia, vaikka kalsiumille ei taatusti olla allergisia. Syy on silloin kalsiumin lähteessä ja miten se vaikuttaa esimerkiksi ruuan sulavuuteen vatsassa, joka vaikuttaa suoliston terveyteen, joka vaikuttaa bakteerikantaan, joka voi oirella vaikka sitten ripulina tai hiivana. Jos joku nyt luulee, että raakaruokinnassa on asiat paremmin, niin valmistusaineiden suhteen ei ole. Ei kukaan tiedä mitä ruhonosia ruuassa on. Plus kun katsotaan käytännössä minkä tahansa lihatuotteen tuoteselostetta, niin siinä tuppaa olemaan yhtä paljon kysymysmerkkejä kuin kuivamuonissakin. Niitä ei vain kyseenalaisteta samalla tavalla kuin kuivamuonissa. Siksi on niin oleellista suhtautua ruokaan kokonaisuutena. Pakettina, jonka osasiin ei voida vaikuttaa. Samasta syystä ruoka myös vaikuttaa vatsassa kokonaisuutena, ei omina osasinaan. Tuo tuo mukanaan esimerkiksi eliminaatiodieetin hyödyttömyyden. Siinä on tavoitteena yrittää keksiä erillisillä nippeleillä selitystä sille, että aivan erilainen kokonaisuus, josta taasen otetaan yksi nippeli, on aiheuttanut koiralle ongelmia. Koiran oman terveyden suhteen eliminaatio on aina riski, jopa uhka. Fokus ei ole yrittää selittää, että valmistajan X tekemä keuhkoa ja rustoa sisältämä yhden proteiinin lihatuote (ihan oikeasti, siinä on kymmeniä erilaisia proteiineja) ei toimi koiralle - se tiedetään jo koiran historian myötä. Fokus on saada koiralle ruokavalio, jolla se pystyy elämään loppuikänsä. Sitä eliminaatio ei tarjoa. Se ei tarjoa edes eväitä siihen. Silloin eliminaatio itsessään on nippeli, detalji, jonka kanssa hukataan kokonaisuus: ruokakipon sisältö. Kuivamuonilla ei voi tehdä minkäänlaista eliminaatiota. Ne ovat vain kokeiluja yhdellä ruualla. Samoja kokeiluja, joita jokainen ongelmallisen koiran omistaja on jo tehnyt lukuisia ennen saapumistaan eläinlääkärin vastaanotolle. Kun eläinlääkäri mainitseekin sanan eliminaatio myymiensä hypo-ruokien yhteydessä, niin pitäisi alkaa arvuuttelemaan, että onko kyseessä hoitovirhe vai kuluttajansuojaongelma, vai molemmat. Tämä on tällä hetkellä todella suuri ongelma. Väitän, ilman näyttöä, että jos nyt pengottaisiin eläinlääkäriasemien potilastiedot, niin suolisto- ja iho-ongelmaisista 60 % on diagnosoitu allergikoiksi ja 30 % IBD-tyyppiksiksi, ja noissa koirissa 95 prosentille suositeltu hoito on aseman myymä hypo-ruoka yhdessä eliminaatioväitteen kanssa. Onneksi osaa saa myös edes jonkun lääkityksenkin. Koira ruokaa varten Ylipäätään asetelma detalji vastaan kokonaisuus on hieman abstrakti asia. Tai asennekysymys. Mitä kukakin sitten kokee nippeliksi. Yleisin väitehän lihapohjaista ruokintaa (jota myös raakaruokinnaksi kutsutaan) vastaan on nimenomaan nippeleihin keskittyminen. On turhaa nippeliä laskea sinkin tai D-vitamiinin annostus, koska ei laske omia syömisiäänkään (paitsi bikinikauden ollessa nurkan takana) ja ruuasta saa kaiken jopa miettimättä mitä ruoka on. Maksan tai munuaistenkin miettiminen on turhaa nippeliä, koska ruuasta saa kaiken, riippumatta mitä ruoka on ja piittaamatta, että myös maksa ja munuaiset ovat sitä ruokaa. Silloin ei kylläkään olla enää missään muualla kuin pahasti eksyksissä. Kokonaisuus ollaan aina hukattu siinä vaiheessa, kun halutaan ehdottomasti tehdä jotain. Ruokinnan täytyy olla raakaa tai sen täytyy ehdottomasti olla kuivamuonaa. Silloin omistaja keskittyy yhteen nippeliin, tässä ruokintatyyliin, omien halujensa takia. Usein väitetään, että halun perustana on koira, mutta ei ole. Halun perustana on silloin illuusio raakaruokinnan automaattisesta terveellisyydestä tai halu päästä mahdollisimman helpolla. Jos koira on terve, niin silloin voidaan mennä omistajan halu edellä. Jos koira on sairas tai sillä on ongelmia, niin on aivan yhdentekevää mitä omistajaa haluaa. Silloin täytyy tehdä se mitä koira tarvitsee. Halu ja tarve ovat kaksi eri asiaa, vaikka usein niiden kuvitellaan olevan sama asia. Kampaajalla voidaan maksavan asiakkaan ominaisuudessa vaatia jotain määrättyä kampausta (edellytyksellä, että ei ole aiemmin polttanut hiuksiaan permanenteilla ja kotiblondauksilla). Kun käsissä on ongelma, jota ei osata ratkaista ja tarvitaan apua, niin on täysin kestämätöntä sanella millaisen ratkaisun haluaa. Kun ei alunperin ole osannut ratkaista ongelmaa, niin mistä kumpuaa käsitys, että oma osaaminen riittää päättämään mikä apu on kelvollista? Olen aika ajoin sanonut asiakkaille, että ei minulle makseta siitä, että kerron mitä he haluavat kuulla. Minulle maksetaan siitä, että kerron mitä heidän täytyy kuulla. Ihmiset eivät pidä väitteestä, että suurin osa ei ruoki koiriaan sen mukaan mitä koira tarvitsee tai edes mitä sille olisi hyvä syöttää. Ihmisten ruokintavalintojen perusteena on turhan usein sosiaalinen hyväksyntä. Sen takia Facebookin ryhmien keskusteluissa niin usein innostutaan mistä tahansa, kunhan joku täysin randomi ja tuntematon henkilö vain sanoo jonkun olevan hyvää. Ei siihen muuta tarvita: "meillä tämä on toiminut aivan mahtavasti ja Rekkukin tykkää". Uhraa vapaa-aikaasi verkkoluentoon Ruokinnan idea. Siinä on selitetty miksi ihmiset tekevät ruokintapäätöksiä. Kun kysytään, niin koiran kanssa on olemassa jokin ratkaistava asia. Pennun ruokinta on tyypillinen esimerkki. On olemassa saatu sääntö. Joko kasvattajalta tai sitten omasta live- tai some-lähipiiristä: pentu on ruokittava kolme kertaa päivässä. Pentu alkaakin syömään huonosti, jonka takia aletaan säätämään ruokaa milloin milläkin kikka kolmosella, että saataisiin penneli syömään kolmasti. Ruokintakertojen määrä on silloin se nippeli, joka estää näkemästä kokonaisuuden. Kokonaisuus, oikeammin fokus, on tällä kertaa pennun ruokinnan tarkoituksenmukaisuus. Ei pyrkimys saa olla jonkun mielipide ruuan tarjoamiskerroista. Pyrkimys täytyy olla saada pennulle riittävästi ruokaa. Toteutus täytyy silloin olla tavoitteelle tarkoituksenmukainen. Tiedän erittäin hyvin, että pennun omistaja on huolissaan. Hänelle on sanottu, että ruokaa on syötävä määrätty määrä kolmesti päivässä, tai tapahtuu pahoja asioita. Ei omistajan fokus ole silloin kadoksissa, koska hän ei tiedä eikä osaa. Sen sijaan neuvojien fokus on jossain muualla kuin siinä pennussa - ja lähtökohta on, että jos kokee voivansa neuvoa, niin myös tietää. Ongelma on siinä, että yritetään pakottaa pentukoira ruokintaan. Asian pitäisi olla juurikin päinvastoin. Ruoka tehdään koiralle. Silloin ratkaisu on hyvin simppeli. Ruokitaan vain kaksi kertaa päivässä. Tai kerran. Ja kysytään sellaisilta, jotka tietävät, että saahan pentu silloin riittävästi kaikkea tarvitsemaansa - nukkuu paremmin, kun ei murehdi. Pennun ruokinta ja kasvu Koira ei syö ruokintakertoja. Koira syö ruokaa. Tuohon toteamukseen voidaan sijoittaa oikeastaan mikä tahansa ja aina se pitää paikkaansa. Tärkeää ei ole mitä tekee tai miten tekee. Tärkeää on vain se mitä teolla saavutetaan. Kyllä, olen usein pragmaatikko. Soveltamisen taika Tiedetään mihin pitää pyrkiä. Tiedetään myös asioiden tärkeysjärjestys. Tiedetään, että toteutustapoja on useita. Siitä seuraa automaattisesti vapaus soveltaa. Minä sanoisin jopa, että siitä seuraa pakko soveltaa. Jokainen, joka kouluttaa koiria tietää, että työkaluja täytyy soveltaa. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Ja kolmannelle täytyy keksiä jotain aivan uutta. Siksi yksikään koulutusmetodi, joka on sidottu sääntöihin ja toimintamalleihin, ei ole koskaan toimiva tapa - kannattaa ymmärtää, että tiukat säännöt on tehty tuotteistamista varten, ei koiria varten. Kun on sopivat hienolta kuulostavat teesit ja mielellään joku muista poikkeava nippeli tai vipstaaki, niin asia on helpompi paketoida ja myydä. Eivät ne ® ja ™ merkit tyhjän takia ilmesty metodin nimeen. Täysin sama pätee ruokintaan. Silti ihmiset ovat kautta aikain sitoneet kätensä säännöillä ja ehdottomuuksilla. Kun samaan palettiin ynnätään vielä taikausko ja vedätys, niin ollaan siinä jamassa missä barf oli - aikakauden pahin ruokintavirhe. Ruokaa ja ruokintaa saa sekä täytyy soveltaa. Se ei tarkoita sitä, että ehdottomasti pitää keksiä pyörä uudestaan, mutta jos jokin modifikaatio toimii paremmin, niin asioita saa muuttaa. On vain kaksi ehdotonta sääntöä: ruuasta saa vain sen mitä ruuassa on ruuasta on saatava se mitä koira tarvitsee Ensimmäinen kohta tarkoittaa yleensä jotain eteeristä taikauskoa ja maailmankaikkeuden värähtelyä. Valitettavasti se myös tarkoittaa tässä kurjassa arkimaailmassa, että ruokien ja lisäravinteiden myyjät valehtelevat. Esimerkkejä löytyy liikaa lueteltavaksi, joten vastuu on sinulla: opettele, äläkä usko väitteitä vain siksi, että väittäjä haluaa sinulta rahaa. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että sinun on tiedettävä, että raejuustosta ei saa energiaa eikä piimästä kalsiumia koiralle merkityksellisiä määriä. Tai että mädäntyvä ruoka ei ole jotenkin terveellistä. Tai että kasvien entsyymit eivät pysty toimimaan muissa eliöissä kuin aiheuttamassa myrkytyksiä. Toinen kohta on vielä vaikeampi, ja sen soveltaminen vaatii osaamista enemmän kuin mitä tavallisen koiranomistajan kuuluu tietää ja osata. Joten käytä hyödyksesi meitä, joiden kuuluu osata. Silti on hyvä olla hieman hajulla siitä mistä on kyse. Koiran tarpeet ovat eräällä tavalla keskiarvoisia saanteja, jotka peruslaiskan perusterveen perusaikuisen on saatava, että se pysyisi terveenä. Tai ainakaan ei saisi pahoja puutoksia. Joten kun jutuissa puhutaan koirien tarpeista, niin niillä tarkoitetaan aina tervettä tavallista kotikoiraa. Asia mutkistuu lisää, koska tarpeet myös edellyttävät, että koira syö kuivamuonaa.  Kuivamuonan takia esimerkiksi proteiinien tarve, noin 5 g/kgME, ei pidä paikkaansa raakaruokinnassa. Tuo määrä pitää sisällään myös kasvisvalkuaista, jota on syötävä lihaproteiinia enemmän, koska se on laadullisesti huonompaa. Silloin lihapohjaisella ruokinnalla olevan tarve on alempi, koska se saa vähemmästä määrästä enemmän ja parempaa. Sama pätee energiansaantiin, joka on suositusten mukaan jotain 350 - 550 kJ/kgME välillä tavallisilla koirilla tavallisissa olosuhteissa. Sekin perustuu kuivamuoniin ja olettaa, että ruuassa on noin 4o % hiilihydraattia. Raakaruokinnassa hiilihydraattia ei ole, joten ruokamäärää ei voida koostaa tuolla tarvekaavalla. Molemmat arvot ovat myös sellaisia, joissa nippeli peittää koko todellisen kokonaisuuden. Ei koiran proteiinin tarvetta voi koskaan laskea. Se arvataan, jos joku numeraalinen arvo on pakko saada. Normaalilla ruokinnalla proteiinien saanti täyttyy ilman laskujakin ja jos koiralle jostain syystä tulee proteiinien vajeen oireita - esimerkiksi kuollut turkki ja hilseilevä iho - niin proteiinien laatua ja määrää on muutettava aivan riippumatta mitä tarvelasku sanoo. Sama asia energian kanssa. Jos koira lihoo, niin se saa liikaa kaloreita. Jos laihtuu, niin liian vähän. On totaalisen yhdentekevää mitä laskenta sanoo. Koiran kalsiumin tarve on 130 mg/kgME ja siihen lasketaan usein 50 % - 100 % imeytymisvara. Aidosti tuo tarkoittaa, että halutaan taata, että koiralla on varmasti riittävästi kalsiumia ruuassaan lihaksistoa ja luustoa varten, vaikka mikä olisi ja D-vitamiinia ei saataisi. Yliannos ei ole ongelma, koska se kerätään kakkapusseihin. Mutta jos koiralle kalsium on ongelma, vaikka närästyksen takia, niin tuo määrä pahentaa oireita. Silloin on tiedettävä, että 130 mg sääntö on jo itsessään yliannoksen puolella ja oletus on, että D-vitamiinia ei käytetä. Mutta koska koiralle annetaan D-vitamiinia riittävästi, niin kalsiumin määrää voidaan laskea reippaastikin, koska D-vitamiini tehostaa imeytymistä. Koiran sinkin tarve on 2 mg/kgME ja se riittää perusimmuniteettiin ja uroksen sperman valmistamiseen.  Jos käsissä on koira, jolla on selvät sinkin vajeen oireet, mm. heikkoa turkinkasvua, niin sinkin määrää on lisättävä, koska kuivamuonien heikosti imeytyvät grammat eivät riitä. Tai jos koira ei voi vatsaongelmien takia syödä sinkkiä, niin annetaan vähemmän, koska tiedetään alemmankin määrän pitävän koiran hengissä. On siis tiedettävä nippeli. Mutta on myös ymmärrettävä mitä se tarkoittaa ja miten se suhtautuu kokonaisuuteen, jota myös kokonaisravitsemukseksi kutsutaan. Samaten on myös tajuttava mikä on tarkoituksenmukaista juuri sille koiralle. Oikeaa suurpiirteisyyttä Vanhan ja lähes kuolleen barffin yksi perusväittämä oli, että ainoastaan pitkän aikavälin ravintoaineiden saannilla on merkitystä, ei päivittäisellä. Väite on idioottimainen, koska suurimman osan ravintoaineiden saanti ja kulutus on nimenomaan päivittäistä. Helposti varastoituvat A-vitamiini tai D-vitamiini ovat poikkeuksia, paitsi että barffaajat ottivat A-vitamiinin usein porkkanasta, jonka beeta-karoteeni ei varastoidu ja luulivat D-vitamiinin saatavan auringosta tai turkkia nuolemalla, joista kumpikaan ei pidä paikkaansa. Samaten myös määrien suhteen hyvin vähän käytettävät B12-vitamiini tai jodi ovat aika yksinäisiä poikkeuksia.  Aidosti pitkän aikavälin saanti pätee vain kahden ravintoaineen suhteen. Kalsiumia ei tarvita koko ajan, koska aina voidaan purkaa luustoa (tosin, barffaajien syöttämillä luumäärillä tuo ei tullut koskaan vastaan ja siinä pitikin paradoksaalisesti saada joka päivä). Myöskään kaloreita ei tarvita joka päivä, jos läskiä on riittävästi. Mutta yleensä moinen energiavaje ei liity ruokaan, vaan että ei anneta ruokaa. Eivät barffajat aivan totaalisen väärässä olleet. Jos asia ilmoitettaisiin, että aivan joka päivä ei tarvitse syödä terveellisesti, vaan riittää, että syö useimmiten oikein, niin asia muuttuu. Tuo kaikki tarkoittaa sitä, että voi pitää paastopäivän, jos siihen on tarvetta. Tai voi antaa pitsaperjantain nimissä koiralle broilerin koipireisiä. Tai pitää maksalaatikkopäivän karkkipäivälauantaina. Silloin voi työntää syrjään nippelit, hetkeksi, ja harrastaa tarkoituksenmukaista ruokintaa - oikeammin, yhtä sen muunnoksista. Silloin koipireisipäivä ei palvele kalsiumin saantia, vaikka toki sitäkin saadaan, vaan hoidetaan hampaita ja koiran korvienväliä: annetaan sille jotain hauskaa syötävää. Samaan tarkoituksenmukaisuuteen kuuluu asioiden priorisoiminen. Meille oli syntymässä parin päivän sisään pentue. Narttu lopetti syömisen. Silloin ei mietitä montako milligrammaa se saa E-vitamiinia tai mikä on ruuan proteiinien aminohappojen laatu. Ainoat asiat, joilla on merkitystä, on saada ylipäätään jotain ruokaa sisälle antamaan kaloreita ja mielellään myös hieman kalsiumia. Yhtenä päivänä narttu söi grillimakkaraa (kyllä, grillattuna) ja pötkön maksamakkaraa höystettynä glukoosisiirapilla. Grillimakkara huijasi koiraan kalkkitabletin ja maksamakkara D-vitamiinin. Seuraavaksi meni einesmaksalaatikko, tilkka öljyä, piimää ja nakki. Vaikka ruoka kuulostaa epäterveelliseltä, niin itseasiassa se ei sitä ole. Ei se kaikki säännöt täyttävää ole, mutta se on tarkoituksenmukaista ruokaa, joka antaa sen mitä juuri sillä hetkellä tarvittiin.  Nippelin tarkoitus Yksityiskohtia tarvitaan. Jos ne unohtaa, niin menee aivan yhtä pahasti pieleen kuin jos ei muuta huomioisikaan. Olen joskus kiukutellut NRC-uskovaisista, jotka kuvittelevat ruuan ja ravitsemuksen olevan yhtä kuin NRC:n saantitaulukot. He eivät enää erota yksityiskohtia kokonaisuudesta. Pienimmät tekijät määräävät pohjan, tai kehikon, jossa toimitaan. Ja toiminnan fokus täytyy olla koira. Siis aidosti, ei vain puheissa ja väitteissä. Kun nuo saa jollain tapaa balanssiin, niin alkaa olla aika vahva tekijä. Olen tuntenut pari sellaista, joilla on lähes intuitiivinen kyky rakentaa koiralleen paras mahdollinen ruokinta helpoimmalla mahdollisella tavalla, ja kadehdin heitä - en aina, mutta välillä ja yleensä silloin, kun sorrun kolmannen pallin syndroomaan eli ajattelemaan asioita liian vaikeasti mutkan kautta. Aidostihan kyse on paljon monimutkaisemmasta verkosta. Pitää osata perusta, se nippeli. Sitten pitäisi osata soveltaa niitä niin, että saavuttaa halutun lopputuloksen järkevimmällä toteutuksella. Ja sitten pitäisi vielä ymmärtää miten kaikki eri asiat kytkeytyvät toisiinsa. Hyvä puoli on siinä, että ei tämä ole koiranruokintakeskeinen asia. Se pätee aivan kaikkeen, minä vain satun olemaan kiinnostuneempi koirien ravitsemuksesta kuin kaikesta - vaikka on se kaikkikin mielenkiintoista. 42 ja silleen. Olen puhunut aiheesta ennenkin, ehkä hieman toisessa kontekstissä: Podcast 118: Perusta aina ennen nippeliä

Lapsiperheen ruokahuolto on kuin päättymätön tarina! Ruokaa saa olla suunnittelemassa, ostamassa ja laittamassa tämän tästä, ja koronan myötä monessa perheessä ruuan kulutus on noussut ennätyslukemiin. Tässä kuuntelijoidemme toivejaksossa puhumme ruokahuollosta hyvin konkreettisella tasolla. Miksi ruohahuolto rasittaa? Mitä hyötyä ruokasuunnittelusta on? Miten voi kehittää omalle perheelleen toimivan ruokahuoltojärjestelmän? Jaamme 10 konkreettista vinkkiä ruokahuollon sujuvoittamiseen ja kerromme, mitä ruokia meidän ruokalistoilla on usein. Tervetuloa kuuntelemaan ja ammentamaan inspiraatiota ruokahuoltosavottaan! Jakso löytyy Spotifysta, Soundcloudista ja Apple podcastista. Olet tervetullut yhteisöömme mukaan! Kiitämme myös seuraamisesta Instagramissa ja Facebookissa sekä jaksojen jakamisesta ystäville! Löydät meidät Instagramista @keskeneraisetaiditpodcast Keskeneräiset äidit -podcastia tekee kolmikymppiset äidit: kolmen lapsen äiti, erityisluokanopettaja ja esikoiskirjailija Petra Saariranta sekä kahden lapsen äiti, lääkäri ja tutkija Säde Stenlund. Instagrammista löydät meidät @arkeenkatkettyaarre ja @ideasade

Suomi jatkaa liikkumisrajoituksia rajoilla. Koronatilanne pienentää Suomen taloutta. Poliisille tulee enemmän kotihälytyksiä koronatilanteen takia. Ruokakaupat ovat varautuneet työntekijöiden sairastumisiin. Ruokaa riittää kaupoissa.

Tässä jaksossa haluan tarjota sinulle toivoa vaikeaan tilanteeseen. Jos asiakkaat kaikkosivat, kalenteri tyhjeni, tulot lakkasivat... nyt on aika tehdä asiat toisella tavalla. Kerron, mistä aloitat ensimmäisen verkkokurssisi rakentamisen. Miten muodostat kohderyhmäsi? Ja miksi kurssin aiheen rajaaminen juuri nyt on yksi tärkeimmistä jutuista?     Jos et halua kuunnella, lue jakso tästä: Mietin tosi pitkään sitä mitä tässä jaksossa oikein voin sanoa. En voi sanoa että kaikki järjestyy, sitä ei kukaan voi luvata. Just nyt ei oikein voi tehdä muuta kuin elää päivän kerrallaan. Väkisinkin miettii mikä tarkoitus tällä kaikella on. Usein kuitenkin uskon että mitään ei tapahdu sattumalta. Että kaikessa on aina joku suurempi suunnitelma. Onko nyt luonto pistänyt meidät arestiin, päättikö joku jossain, että asioiden on muututtava..? Ja miten maailma ikinä enää palaa entiseen, tai toisaalta ehkä eikä pitäisikään. Ainakin ihmiset oppivat nyt tekemään töitä etänä. Ehkä se tuo enemmän vapautta ja inhimillisyyttä työelämään. Joustavuutta, uudistumiskykyä. Kuka tietää. Hurjaa on ollut ajatella sitä että miten mun elämä ei kamalasti ole muuttunut. Miten eristyksissä elän digimaailmassa, vaikka siis näen ihmisiä silloin tällöin tapaamisissa mutta näiden muutamien tapaamisien peruminen ei ole ollut mikään katastrofi. Isoin muutos on ollut se että lapset ovat kotona koko päivän. Nelosluokkalaisen etäkoulu on sujunut jo vallan mainiosti ja itsenäisesti yli viikon, mutta tällä viikolla tokaluokkalaisen kanssa huomasin, että hänen kanssaan menee kyllä koko aamupäivä tiiviisti. Mutta oikeasti asiat mulla on oikein hyvin muuten. Näen paljon yrittäjien paniikkia kuitenkin verkossa. Olen jutellut yrittäjien kanssa, joilla peruuntui kaikki. Tyhjeni kalenteri. Täydellinen kontrollinmenetys omasta taloudesta. Siitä helposti tulee paniikki ja ahdistus, ehkä fiilis että tekee vaan mieli heittää hanskat nurkkaan. Sellainen luovutusmieliala, millään ole väliä, kaikki on loppu. Mutta muista aina, että se mitä odotat, mihin keskityt, sen saat. Tätä tilannetta ei voi ajatella pois, mutta omaa reaktiota voi jollain tasolla hallita. Nyt mitataan meidän sopeutumiskykyä. Kykyä luopua asioista joihin emme voi vaikuttaa. Rohkeutta muuttaa niitä asioita joita voidaan muuttaa. Ja kykyä erottaa nämä toisistaan. Ja tyyneyttä tämän kaiken keskellä.  Jokainen joutuu nyt mukautumaan tilanteeseen. Jollain tavalla. Mutta mitä nopeammin siitä ponnahtaa takaisin, sitä nopeammin selviytyy. Ja ajatteli sen sitten miltä kantilta tahansa, manifestoinnin, universumin, korkeamman energian tai vetovoiman lain kautta, niin se on totta, että se mihin keskittyy, se kasvaa.  Tiedän että se on vaikeaa jos kaikki tuntuu kaatuvan. Ihan heti ei välttämättä tarvitse ponnahtaa pystyyn, sekin on tärkeää että otat aikaa palautumiseen, tällainen kriisi ja muutos on jo itsessään stressi ja vaatii palautumista. Mutta jos menetit elantosi, joudut velkoihin, pulaan, konkurssiin ehkä jopa, niin sitä enemmän stressiä. Ja sitä enemmän palautumisaikaa tarvitaan. Mutta se ettet menetä toivoa, on nyt tärkeintä. Että uskot siihen että asiat jollain tavalla järjestyvät. Ja kun pystyt hyväksymään sen mitä nyt on tapahtunut, niin voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Nähdä asiat positiivisemmin. Älä siis luovuta. Tai jos siltä tuntuu, luovuta hetkeksi. Joskus sekin tekee hyvää. Että antaa itsensä hetken rypeä siinä ahdistuksessa kunhan sitten kun on hetken levännyt, jaksaa taas nousta ylös. Itse mietin joskus huonoina hetkinä, miten asiat voisivat olla vielä huonommin. Ja löydän asioita, joista oikeasti voin olla kiitollinen. Joskus tällaiset tilanteet ovat myös tilaisuus. Uusi mahdollisuus aloittaa jotain ihan uutta. Me ei ihmisinä tehdä muutosta ennen kuin meidän on pakko. Mieti jos keksisit jotain uutta. Mieti miten voit itse auttaa toisia tässä tilanteessa. Jos sulla on hautunut mielessäsi kurssi-idea verkkokurssista, mutta et vaan ole saanut aikaan. Et ole ehtinyt. Sitä oikeaa hetkeä ei ole tullut. Vaikka nyt on vaikeat ajat, niin olisiko nyt kuitenkin tilaisuus tehdä se mistä on jo pitkään haaveillut? Mulla itselläni on usein mennyt noin 2 kk verkkokurssin rakentamiseen. Ja just nyt taitaa olla niin että sulle on annettu, tai määrätty, se aika joka tapauksessa. Kaikki ollaan eri tilanteissa, mutta jos nyt olet itse siinä tilanteessa että et vain voi tehdä nyt sitä mitä teit ennen tätä pandemiaa, ja olet tyhjän päällä. Niin mitä jos lähtisit tekemään tätä? Itse pääsin toissa viikonloppuna, että teen kevyen verkkokurssin kevyen verkkokurssin rakentamisesta. Olen vuosien varrella huomannut, miten iso kynnys on lähteä rakentamaan isoa verkkokurssia, ammattimaisilla työkaluilla heti alusta lähtien. Ja siksi tämä on nyt sellainen juttu, mitä itsekin olen jo pitkään halunnut tehdä. Ja nyt tein sen nopeasti. Se hyvä puoli kriiseissä on, että on pakko tehdä nopeita päätöksiä. Mulle tuli ihan hirveä polte tehdä tää nyt. Koska näen niin selvästi miten mahdollista on vaikka viikossa pistää verkkokurssi myyntiin. Kun pitää kaikki kynnykset mahdollisimman matalina. Oman vaatimustason mahdollisimman matalana. Itse siis sain idean viikonloppuna, ja tiistaina käynnistyi ilmoittautuminen. Nyt, viikon kuluttua, muutama kurssilainen on jo saanut oman verkkokurssinsa ulos. Huikeaa miten nopeasti asiat tapahtuu, kun pistää hihat heilumaan. Ja kun ei jää jumiin henkisiin tai teknisiin kynnyksiin. Ja kun lähtee liikkeelle asenteella, että moka on lahja. Mitä nopeammin mokaa, sen nopeammin oppii. Ja sen nopeammin voi oikeasti onnistua. Nyt siis sen sijasta että heittäisi hanskat nurkkaan, pyyhkeen kehään, niin lähde miettimään, mitä itse voisit auttaa ihmisiä. Juuri nyt, tässä muuttuvassa maailmassa. Mitä tämä muuttunut maailma voisi sinulta tarvita? Ihmiset kärsii yksinäisyydestä. Ruokaa ei ehkä voi mennä kaupasta hakemaan. Lapset riekkuvat kotona tai pihalla villeinä, vaikka ehkä olisi jotain etäkoulua käytävänä. Mitä minkäkin ikäisten lasten vanhemmat voisivat tarvita? Miten voisit auttaa ihmisiä rauhoittumaan? Tällainen tilanne tuo monenlaisia pelkoja pintaan, eikä jokaiselle käy se yksi ratkaisu, joka on ehkä jo markkinoilla. Voisiko kotona tehdä jotain luovaa, taideterapiaa, äänihoitoja netin välityksellä, tai mikä onkaan se sun juttu, mitä haluaisit tehdä? Voisitko pitää meditaatiosessioita esim. neljän hengen porukassa? Vai tekisitkö meditoinnista verkkokurssin niille, jotka ei sitä koskaan ennen ole tehneet. Joilla on todella vaikea pysähtyä ja rauhoittua, saada yhteys itseensä. Entä miten perheenäiti tai isä vetäisi omat rajansa kotona, että perheessä säilyisi rauha karanteeninkin aikana? Miten parisuhde kestää sen että ollaan neljän seinän sisällä. Itse asiassa yksi kurssilaiseni tekikin jo tästä aiheesta kurssin. Mikä on se juttu, mitä itse voisit nyt tarjota? Miten voit auttaa ihmisiä tässä tilanteessa? Vaikka tämä olisikin väliaikainen tilanne, ei se tarkoita ettei siihen kannattaisi lähteä jotain kehittelemään. Olen varma että se kantaa sinua myös jatkossa, vaikka maailma palaisikin entiselleen.  Mä uskon, että ihan jokainen siellä voi tehdä verkkokurssin. Sinäkin. Ja kun aloitat kevyesti pääset tutkimaan markkinoita ja kehittymään tulevaisuudessa. No mistä sä aloittaisit? Ihan ensin sun täytyy määritellä sun kohderyhmä. Rajaa se mahdollisimman hyvin, sillä mitä kohdistetumpi kurssi sulla on, sen paremmin saat sitä myytyä. Erityisesti nyt tässä tilanteessa, missä moni lähtee verkkokursseja rakentamaan, on entistäkin tärkeämpää että rajaat kohderyhmääsi tarkasti. Että löytäisit sen oman nichesi verkosta. Tai että he löytäisivät sinut. Rajaamista varten sinun kannattaa miettiä omia arvojasi ja minkälaiset ihmiset yleensä resonoivat sen kanssa, mitä sanot, miten koulutat tai valmennat. Kun olet kohderyhmäsi rajannut, rajaa aiheesi. Miten autat heitä? Mikä on se piste A mistä johdatat heidät pisteeseen B? Minkä ongelman verkkokurssillasi ratkaiset? Rajaa tämäkin tarkasti juuri kohderyhmäsi elämäntilanteeseen. Kun näet vaivan verkkokurssin rakentamisessa ja lanseeraamisessa, saat todella paljon näkyvyyttä, kasvatat listaasi ja herätät kiinnostusta. Brändäät siis itses just sen asian osaajaksi. Kurssin tekeminen on siis kuin kirjoittaisit kirjan aiheesta. Se luo ihmisille mielikuvan sinusta. Eli mieti, mikä on se aihe, jonka osaajaksi haluat itsesi brändätä tulevaisuutta varten? Mistä haluat tulla tunnetuksi? Aiheen kohderyhmä on sellainen, jonka seurassa viihdyt - kun olet samaa maata kohderyhmäsi kanssa, hekin samaistuvat sinuun paremmin Haluat auttaa kohderyhmääsi tässä aiheessa - intohimosi on auttaa tässä asiassa muista, koska vain tiedät sen niin hyvin, koska tiedät, miten siinä voi onnistua Kohderyhmäsi on valmis maksamaan KURSSISTASI, koska aiheesi on heidän polttava ongelma tai himoittu tavoite - tunne siis kohderyhmäsi hyvin, niin hyvin, että tiedät, mikä heitä valvottaa öisin. Kun saat sen selville, olet jo ison askeleen pidemmällä kurssisi myynnissä. Aihe on sellainen, josta kohderyhmä haluaa jatkuvasti tietoa - Joskus voi olla, että kohderyhmäsi jäsen ei tiedä, miten ratkaista ongelman, joten hän keskittyy asioihin jotka puhuvat suoraan ongelmasta tai siitä, minkä hän luulee olevan ongelma. Hän saattaa toisin sanoen haluta esimerkiksi ohjeita hartioiden rentoutukseen, kun itse asiassa ongelmana on vaikka stressi tai liian pitkät työpäivät.  Mieti siis, mitä ongelmaa tai ratkaisua lähdet myymään. Tarjoa mitä halutaan, mutta anna se mitä tarvitaan. Kohderyhmäsi ei siis välttämättä ymmärrä että he tarvitsevat kurssiasi, jos puhut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Puhu siis sen sijaan niiden hartioiden hyvinvoinnista. Nyt siis ihan esimerkkinä. Kohdista sun kurssi tiettyyn ongelmaan. Ja kun nämä kaksi on tehty, mieti miten voit toteuttaa kurssin. Itse kevensin kurssituotantoa huomattavasti lataamalla kurssivideot suoraan editoimattomina puhelimesta videohostauspalveluun. Mieti miten nopeasti voisitkin tehdä vaikka kolme tai viisi videota. Missä puhuisit suoraan sydämestäsi, asiantuntijan kokemuksella selkärangastasi, asiasi nopeasti. Ainoa mitä tämä vaatii on rohkeutta. Rohkeutta olla itse esillä ja ajatella kameran edessä. pitää ajatus kasassa kamerapelosta huolimatta. Rohkeutta juuri nyt on pistää itsensä likoon, uskaltaa ja tehdä päätöksiä. Usein arjessa välttelemme päätösten tekemistä. Kun mikä vain on mahdollista, on helppo pysytellä siinä miten asiat on ennenkin tehty. Tavataan kahvilassa, neukkareissa, järjestetään valmennukset salilla, koulutukset luokkahuoneissa, terapiat hiljaisessa huoneessa. Silloin kun ei ole pakko muuttaa tai muuttua, on helpompi pysytellä siinä miten ennenkin on tehty. Mutta nyt pitää ajatella toisella tavalla. Tärkeää on se, ettet hukkaa aikaasi kurssin rakentamiseen ja markkinointiin, jos lopulta käy ilmi että kukaan ei ole siitä kiinnostunut. Eli varmista, että sun kurssista ollaan kiinnostuneita, eikä se vaan ole sellainen, minkä itse haluat tehdä. Lisäksi se, että et paketoi KOKO osaamistasi yhteen kurssiin, vaan valitset kohderyhmän, ongelman ja lähdet ratkaisemaan sitä. Näin säilytät myös vapauden tehdä useita kursseja ja toisaalta KUN kohdistat kurssin tietylle kohderyhmälle, saat sitä myytyä paremmin. Eli ajattele asia niin, että paketoit paloja osaamisestasi, sinun ei tarvitse siis paketoida koko osaamistasi, vaan osia siitä. Mutta minkä osan paketoisit nyt verkkokurssiksi? Nyt on hyvä tilaisuus heittää perfektionismi tuuleen ja lähteä rohkeasti toteuttamaan. Muistaa pitää kuitenkin, että hyväkään kurssi ei myy itse itseään. Kurssille kannattaa rakentaa kunnon myyntisivu ja puhua siitä monessa eri kanavassa. Voi vaatia useamman kontaktin, ennen kuin ihminen päättää ostaa kurssisi. Hirveän paljon nyt voimia, uskoa ja toivoa tulevaan. Ja uuden kehittelyyn.   Ja jos innostuit kevyen verkkokurssin rakentamisesta ja kaipaat siihen tsemppiä, olet lämpimästi tervetullut mukaan >>

Saarioinen on onnistuneesti koskettanut suomalaisten tunteita emootiovetoisella markkinoinnillaan, mutta mitä se on vaatinut ja mitä siitä on oivallettu? Studiossa A-lehtien Päivi Vaipuro ja Saarioisten kuluttajakokemuksen johtaja Tia Yrjölä puhuvat siitä, miten tehdään ja mitataan markkinointia, joka synnyttää tunnereaktioita ja tuottaa tulosta. 

Kuitu on usein kysymyksenä kun taistellaan koiran allergian, suolisto-oireiden tai hiivan kanssa. Useimmiten kuitu on kohtuullisen hyödytön, mutta välillä sillä saadaan vatsaa ja suolistoa rauhoitettua. Kannattaakin hetki miettiä, että koska kuitua käyttää ja onko se ruoka-aine, joka kuidun antaa, oleellisempi kuin itse kuitu. Ruokaa ja ruoka-aineita on aina mietittävä kokonaisuutena. Mitä kaikkea niistä saadaan ja miten ne sopivat koiralle. Proteiini on tärkeä koiralle, mutta pelkkä proteiinien määrän ynnäily ei johda mihinkään muuhin kuin ongelmiin. Sama koskee kuitua. Kuitu on ravitsemuksellisena terminä tarkkaan määritelty. Ruokinnassa taasen on syytä keskittyä enemmän kahteen käytännönläheisempään asiaan: mitä kuidun halutaan tekevän miten kuiduksi kutsuttu ruoka-aine toimii Sulamaton rusto ei ole ravitsemuksessa kuitua, mutta ruokinnassa ja koiran ruuansulatuksessa se toimii kuin kuitu. Sama asia porkkanan kanssa, jota käytetään kuituna, mutta jossa on erittäin vähän kuitua. Kuidusta halutaan koiralle muutamaa asiaa: suoliston hoitoa (vaikka giardian jälkeen tukihoitona) lisäämään vettä tai vähentämään vettä ulosteessa (ummetukseen tai jopa laksatiivina), mutta myös kuivattamaan) tuomaan terveyttä probioottina Suoliston hoito ei riipu kuidusta, tai onko se imeytyvää tai imeytymätöntä, vaan ylipäätään märän ruokamassan lisäämisestä suolistossa. Ulosteiden koostumuksen säätely on arkipäivää varsinkin raakaruokinnassa, mutta sitä käytetään myös laastarina vatsataudeissa ja ripulissa. Liian ison määrän luita jälkeen turvotettu kuitu tulee hyvinkin tutuksi. Silloin kyse on veden viemisestä suolistoon tai sen imeyttämisestä suolistosta. Prebiootit ovat mitä tahansa, jotka lisäävät sellaisten suolistobakteerien kasvua, joita pidetään hyödyllisenä. Tapauksesta (ja mainoksesta) riippuu sitten mitä kuitua annetaan prebioottina - vai onko etu (tai haitta) aidosti ruoka-aineesta kiinni. Koko ajan kyse on ruuasta kokonaisuutena, ei jämähtämisestä yhteen ylätason termiin - kuitu tarkoittaa useampaa erilaista ja suolistossa eri tavalla käyttäytyvää sulamatonta hiilihydraattia, ei sen enempää eikä sen vähempää. — Ohimennen sivutaan myös syksyn merkitystä suolisto-ongelmien oireilussa. Silloin syyllinen löytyy vuodenajoista, eikä sitä korjata kuidulla. Annan myös vinkin manttelintekijöille mallista, joka puuttuu markkinoilta. — Podcastissä jämähdetään viimeiseksi noin 10 minuutiksi hevostemme mahdolliseen kuidun puutteeseen ja sen merkitykseen suoliston toiminnalla; hevonen on paljon riippuvaisempi paksusuolen bakteerikannan toimivuudesta kuin koira koskaan.

Open Doors välittää Pohjois-Korean kristityille ruoka-, lääke- ja vaateapua. Tämä tapahtuu sekä maanalaisen verkoston että pohjoiskorealaisista pakolaisista huolehtivien salaisten turvakotien kautta. Tuki on Pohjois-Korean kirkolle elintärkeää. Kuten veli Simon, Open Doorsin Pohjois-Korean työn koordinaattori sanoo: ”Ellei ole ruokaa, ei ole myöskään kirkkoa.” Kysyimme Kim Sang-Hwalta, uskovalta pohjoiskorealaiselta pakolaiselta, miltä tuntuu nähdä nälkää. https://opendoors.fi/2019/09/08/ilman-ruokaa-ei-ole-kirkkoa-ruokaa-elamaksi-ohjelma-kantaa-hedelmaa/

Viikonpäivistä paras eli perjantai täällä taas! Pojat vetivät ilmastolakon kunniaksi ”vihreän lähetyksen” ja molemmilla varsin normaalista poikkeava työmatka. Lisäksi Jere kertoi hirveimmästä ostamastaan lahjasta ja Jannella päällä vitamiinöverit. Mielessä myös sininen ruoka, sinkin pumppaus ja ilmastoteot!

Juhannusjaksossa juteltiin jo vähän terasseista, mutta tässä jaksossa keskitytään erityisesti terdeihin, joissa kannattaa myös syödä! Nyt kun helle is here, niin nappaa ihmeessä vinkit talteen pääkaupunkiseudun parhaista mestoista auringon kannalta.

Koirankoulutus ei ole ominta alaani, mutta en ole aivan täysi ummikkokaan. Varsinkin kun yhdistetään ruoka ja kouluttaminen, niin aletaan lähestymään ominta alaani. Kevät tuo kurjet, hyttysen ja pääskyset - nimenomaan tuossa järjestyksessä. Kevät tuo myös koirakoulujen mainokset facebookin syötteeseen, ainakin jos kontaktipinnoissasi on yhteyksiä koiriin. Kohdentaminen on jännä juttu. Mainokset ovat aina omalla tavallaan kärjistyksiä, myös silloin kun ne piilotetaan bloggauksiin. Ei siinäkään mitään uutta ole, tunnetaan myös sisältömarkkinointina. Mutta kärjistykset ja niiden pyrkimys luoda ongelmia, joihin saa sitten rahalla korjaussarjan, pitäisi tunnistaa. Se on hankalaa sisältöpuolella, koska aina ei ole niin selvää kerrotaanko aidosti asiaa, jota halutaan myydä, vai sellaista asiaa, joka myisi. Nuo eivät ole sama asia. Palkkojen valinta pitää valita koiran mukaan, eikä suinkaan pakottaa koiraa väkisin palkkamuottiin, jonka omistaja on valinnut. Rajulla kärjistyksellä voidaan sanoa, että seurakoirapuolella makupalat ovat toimiva palkka, koska koirien luonteissa ei ole enää muuta kierroksilla toimivaa kuin ruoka. Käyttösuuntautuneissa taasen palkkana toimii aivan kaikki muu paitsi ruoka. Mutta ei elämä toki aivan noin mustavalkoista ole. Silti makupalojen käyttöä kannattaa aina harkita, tai ainakin miettiä vaihtoehtoja, eikä ruoka ole milloinkaan palkka - paitsi muutamassa tarkkarajaisessa poikkeuksessa. Ruokaa ei myöskään käytetä aktivointiin. Muutoin joudutaan tilanteeseen, jossa koira elää syödäkseen, ei syö elääkseen. Toinen ongelma on siinä, että aktivointia ruualla käytetään antamaan omistajalle illuusio siitä, että koira elää hyvää koiranelämää, koska sen täytyy puuhata koko hereilläoloaika. Pahinta on, jos omistaja tarvitsee ruokaa saadakseen koiransa huomion. Ruoka on ruokaa, eikä ruualla leikitä - se syödään. Harmaata aluetta ei ole.

Anna saa vihdoin tahtonsa läpi ja lietsoutuu kohkaamaan Jennin kanssa 2010-luvun uskonnosta - ruoasta. Ruokaa on syötävä elääkseen, mutta miksi siitä pitää puhua koko ajan? Mihin trendikotkotuksiin kokki kolmosemme ovat hurahtaneet ja miksi somessa pitää kertoa sekin, että pata porisee uunissa?

Tänään listalla voimaa uuteen viikkoon ja tarjoilijoina toimii Janne ja Jere NRJ:n Aamussa! Jere kävi viikonloppuna tutustumassa "suureen tuntemattomaan", kun mies pääsi kokeilemaan kasvisruokaravintolaa! Reissu lihattomiin pöytiin herätti miehen myös muistelemaan ainutta kokkaamaansa kasvissafkaa. Janne taas perehtyi "puhtaaseen ruokaan" ja selvitti, miten autojen uusi Koiratila sopisi krapulaisille matkaajille ja parkkipirkkoja vältteleville kuskeille. Mielessä myös eilisen Selvityjät -jakson kulissien tapahtumat Veronican Leiritulissa, exit-puhelu ja tylsät

Ruokatunti ei anna suomalaisen talven painaa päätä painuksiin, vaan suuntaa makumatkalle Väli-Amerikkaan! Suomalaiset tuntuvat rakastavan meksikolaista ruokaa, mutta millaisesta makumaailmasta silloin puhutaan? Vieraana legendaarisen Cafe Nopalin Helsinkiin avannut, ja nyt uuden Frida-ravintolan avaava Manu Torchio sekä hänen uusi kokkinsa Cesar Carvajal. Studiossa vieraana myös uuden meksikolaisen Dos Tecolotes -ruokakaupan yrittäjä Lorena Wickman. Jaksossa Meri-Tuuli ja […]

Ökyruoan lisäksi SuomiRockin Aamun käsittelyssä... aivan... osamaksu perperi, Mario Bros, veljeskansamme Japani sekä joka joulun vitsaus: villasukat.

Ruoan valmistaminen ilmasta sähkön avulla kuulostaa scifi-elokuvien kokkaukselta. Todellisuudessa ilmasta valmistettu murkina on jo täällä, sillä suomalaisen Solar Foods Oy:n hyppysissä CO2 muuttuu proteiiniksi. Mistä oikein on kysymys? Tuomas Rajalan ja Ida-Liina Huurtelan haastateltavana on Pasi Vainikka Solar Foodsilta. OPxSlush-podcast tallennettiin ja tehtiin suorana Slushissa, Helsingin Messukeskuksesta.

Ruokaa sydämellä -podcastin viimeisessä jaksossa istumme yliopiston kirjastoon vitamiinijuomiemme kanssa ja paneuduimme ruokakysymyksistä suurimpaan: mistä tietää, mitä kannattaa syödä? Miten erotetaan huuhaa tieteestä? Pelastaako hot dog -vesi kaiken? Keskustelemassa kanssamme oli sydäntutkija, bloggari Pauli Ohukainen. Ruokaa sydämellä on podcast, jossa käsitellään monipuolisesti aiheita ruoan ja syömisen ympäriltä. Ruoka voi olla yksi elämän suurista iloista, vaikka toisinaan siihen liittyy myös huolta ja hämmennystä. Viiden jakson mittaisessa minisarjassa kohtaamme kiinnostavia asiantuntijoita vaihtuvien ruokapöytien ja inspiroivien keskustelujen ääressä.

Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi? Tällä kertaa Viena ja Arttu sukeltavat ruoan pariin. Mikä on Vienan bravuuri keittiössä, entä kuinka usein Arttu käy syömässä ulkona? See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Argentiina on jälleen syöksynyt talouskriisiin. Buenos Airesista raportoiva Erkka Mikkonen kertoo, millaisia keinoja argentiinalaiset ovat keksineet selviytymiseen ja miksi he ovat hauskaa seuraa myös synkkinä aikoina.

Toimittajina Olli Haapakangas ja Jaana Selin puheenaiheita: köyhät, ihmisroskat, kuivuus, peruna, palmuöljy, palvelutalossa on kylmä, Nyt puhuu lihan tuottaja, kuorsaavat sairaalakaverit, rotanmyrkystä puolesta ja vastaan, verkot talon alle niin ei tule hiiriä, lemmikin ostosta, maatyökoneisiin vilkku katolle, Lapissa roskaista, miksi henkilökortti pitää uusia viiden vuoden välein, tekoäly uhka ja mahdollisuus

Tässä jaksossa keskustellaan kakkujen mutustelun lomassa, miten suhtautua omaan painoon, nauttia ruoasta hyvällä omallatunnolla ja olla kaiken lisäksi sinut itsensä ja kehonsa kanssa. Kinkkisten kysymysten ympärillä keskustelua käyvät Sydänliiton ravitsemusasiantuntija Kati Kuisma, Syömishäiriöliiton kehittämiskoordinaattori ja ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä sekä oman terveytensä ja kehonkuvansa kanssa pitkän tutkimusmatkan tehnyt Raakel Lignell. Ruokaa sydämellä on podcast, jossa käsitellään monipuolisesti aiheita ruoan ja syömisen ympäriltä. Ruoka voi olla yksi elämän suurista iloista, vaikka toisinaan siihen liittyy myös huolta ja hämmennystä. Viiden jakson mittaisessa minisarjassa kohtaamme kiinnostavia asiantuntijoita vaihtuvien ruokapöytien ja inspiroivien keskustelujen ääressä.

Ruokaa sydämellä -podcastin kolmannessa jaksossa pohditaan, miten pelastaa maailma ruoan keinoin. Mistä tietää mihin on tulisi keskittyä? Paperipussien valintaan? Luomuun? Kasvisten syönnin lisäämiseen vai yleensä siihen, että hankittu ruoka tulee syötyä eli hävikin vähentämiseen? Keskustelemassa kanssamme on tietokirjailija, kuluttajaekonomi Mari Koistinen. Ruokaa sydämellä on podcast, jossa käsitellään monipuolisesti aiheita ruoan ja syömisen ympäriltä. Ruoka voi olla yksi elämän suurista iloista, vaikka toisinaan siihen liittyy myös huolta ja hämmennystä. Viiden jakson mittaisessa minisarjassa kohtaamme kiinnostavia asiantuntijoita vaihtuvien ruokapöytien ja inspiroivien keskustelujen ääressä.

Ruokaa sydämellä -podcastin toisessa jaksossa keskustelemme purkkihernekeiton äärellä kiireisestä perhearjesta Sydänliiton asiantuntijoiden Anne Kuusiston ja Kati Kuisman kanssa. Onko kaikkea pakko maistaa? Voiko valmisruokia käyttää arjen apuna? Miten suhtautua herkkuihin? Ruokaa sydämellä on podcast, jossa käsitellään monipuolisesti aiheita ruoan ja syömisen ympäriltä. Ruoka voi olla yksi elämän suurista iloista, vaikka toisinaan siihen liittyy myös huolta ja hämmennystä. Viiden jakson mittaisessa minisarjassa kohtaamme kiinnostavia asiantuntijoita vaihtuvien ruokapöytien ja inspiroivien keskustelujen ääressä. Tuotanto: Kumea Audio ja Sydänliitto

Ruokaa sydämellä -podcastin ensimmäisessä jaksossa keskustelemme kasvisravintolassa köyhyysaktivisti Jouni Kylmälän ja Y-säätiön tutkijan Maria Ohisalon kanssa muun muassa rahasta ja leipäjonoista. Miten raha ohjaa ruokavalintojamme? Onko tärkeämpää terveellisyys vai ruoan määrä? Entä mikä yllätti leipäjonon asiakkaat iloisesti loppukeväästä? Ruokaa sydämellä on podcast, jossa käsitellään monipuolisesti aiheita ruoan ja syömisen ympäriltä. Ruoka voi olla yksi elämän suurista iloista, vaikka toisinaan siihen liittyy myös huolta ja hämmennystä. Viiden jakson mittaisessa minisarjassa kohtaamme kiinnostavia asiantuntijoita vaihtuvien ruokapöytien ja inspiroivien keskustelujen ääressä. Tuotanto: Kumea Audio ja Sydänliitto

Helle ja koira, niin ihmiset murehtivat koirien juomista. Useimmiten juuri siitä ei tarvitse huolehtia, ja paine moiseen syntynee ihmisten omasta janosta. Sen sijaan koiran vapaaehtoinen paasto kuumilla keleillä saattaisikin olla asia, johon olisi puututtava. Varsinkin, jos käsissä on hoikka ja hyväkuntoinen eläin. Kylmällä ruualla saadaan tehokkaasti jäähdytettyä koiraa, mutta oleellisin merkitys on, että ruuan neste eräällä tavalla nesteyttää hitaasti. Juotu vesi tulee taasen nopeasti virtsana ulos hukaten samalla mahdollisesti elektrolyyttejä. Kannettu vesi ei pysy kaivossa, eikä ylijuotettu vesi koirassa. Suurimmassa riskissä ovat hyväkuntoiset ja hoikat urokset, joilla on vähiten varaa hukata nestettä. Kun asiat menevät todella pahasti pieleen, niin riskinä ei olekaan lämpöhalvaus, vaan vatsalaukunkiertymä.

Kolmannes maailmassa tuotetusta ruoasta jää syömättä. Tällä hävikkimäärällä ruokittaisiin kaksi miljardia ihmistä! Mikä hommassa mättää? Ovatko poimimatta jääneet marjat hävikkiä? Mitä voisi tehdä ylijäämä-buffaruoalle? Ossi visioi hävikkiravintoloita ruokakauppoihin, Noora höylää homeet juustosta. Kuluttaja-aktiivi Helena Marttila kertoo käytännön vinkit hävikin minimoimiseksi. See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Jokainen tietää, että koira tarvitsee helteellä nestettä ja syömättömyys on tavallista. Silti koiran pitäisi syödä ja paastopäivät jätetään viileämmäksi ajaksi.

Jaakko Sorsa on asunut Hongkongissa jo reilut kolmetoista vuotta. Aasian perukoille hänet lennätti työ silloin vasta avattavassa pohjoismaisessa ravintolassa. - Hongkong oli kaukana ja eksoottinen. Lisäksi kun oli laittanut siihen mennessä ranskalaista, klassista ja modernia, niin skandinaavinen keittiö kuulosti tosi kiinnostavalta, Jaakko kertoo syistä lähteä Helsingistä. Veri oli toki aina vetänyt miestä maailmalle. Hän oli ehtinyt työskennellä jo mm. keittiöissä Bahamalla ja Fidjillä. Vasta kuhisevasta Hongkongista hän kuitenkin kokee löytäneensä kodin. Ympäristökin on kokin kannalta otollinen: ruualla on tosi tärkeä paikka ihmisten arjessa. - Ruoka nähdään mielenkiintoisena ja jännittävänä asiana, jonka kautta ihmiset haluavat tutustua uuteen kulttuuriin. Jopa hississä puhutaan sään sijasta ruuasta. - Tervehdys on täällä se, että “mitä söit tänään” tai “mitä söit aamiaiseksi”, eikä siihen aina edes odoteta vastausta, Jaakko kertoo. Vuosien pitkäjänteisen työn ansioista hänestä on tullut Hongkongissa tunnettu hahmo, josta on kirjoitettu jopa Financial Timesissä. Sillä pohjoismainen keittiö - sehän on yhtä kuin Jaakko.

Missä ollaan jos joudutaan turmioon? kysyy Lisa Kielipuolelta. Selvitämme myös mitä kaikkea puuttuu kaikettomasta ruuasta. - Katukylttejä kahdella kielellä puuhataan Haaparannalle - suomeksi ruotsin rinnalle - ja Arjeplogiin - saameksi ja ruotsiksi. Mitä mieltä olet, ovatko kaksikieliset katukyltit tarpeen? - Viikon uudissana on kaiketon, se tarkoittaa ruokaa, josta puuttuu monia aineksia. - Kielenhuoltajat Riina Heikkilä ja Henna Leskelä selittävät mitä on turmioon joutuminen, miksi lohikäärme on juuri lohikäärme ja mikä ihme on röllitili. - Kuoleman sanat käsittelyssä pappi Olli Hallamaan kanssa. - Juontajana Merja Laitinen. kielipuoli@sverigesradio.se

Yagmurin kesä starttasi 19-vuotiaan Surus Jahandostin ylioppilasjuhlilla. Surus muutti vanhempiensa kanssa Iranista 7-vuotiaana Suomeeen, hän on perheen vanhin lapsi ja pojan ylioppilaslaskin saaminen oli vanhemmille todella iso juttu. Päivä alkoi lakituksesta Liedon Lukion ylioppilasjuhlissa ja päättyi juhlapaikkaan missä vietettiin vauhdikkaita juhlia vieraiden kanssa. Minkälaiset ovat kurditaustaisen nuoren yo-juhlat, löytyykö ruokapöydästä voileipäkakkua tai karjalanpiirakkaa entä mikä kaikkea on ohjelmassa? Päivänsankarin Surus Jahandostin lisäksi äänessä ovat Surusin pikkusisko, toinen nuori juhlavieras sekä Surusin isä Miro Jahandost, joka kertoo omia ajatuksiaan siitä miksi pojan saavutus oli perheelle niin tärkeää. Mahadura ja Özberkan lähtevät Pasilan studiolta ja tutustavat monimuotoiseen kesä-Suomeen.

Jean Fransmanin tapasin ensimmäisen kerran Natural High Healing -festivaaleilla 2014 molempien ollessa töissä siellä. Minä toimitin ns. runnerien ryhmänjohtajan hommaa, Jean puolestaan uurasti pääkokkina vastaten siitä, että miehistölle riitti ruokaa jolla jaksoi tehdä töitä. Se olikin parasta voimaruokaa jota olin syönyt millään työkeikalla, tai vähän muutenkaan. Aamiaisen jälkeen töihin ryhtyessä alkoi jo odottamaan lounasta. Ja taikakokkailut sujui pienessä perävaunuun rakennetussa keikkakeittiössä. Jeanin ruoanlaiton salaisuus ei ollut pelkästään taito yhdistellä mitä tahansa aineksia, joita lukuisat sponsorit olivat antaneet miehistön muonitukseen. Ymmärryksellä makujen yhteensopivuuksista pääsee toki pitkälle, mutta varsinainen ruoan valmistaminen on jotain muuta. Muistelin Uudessa-Seelannissa kuulemaani tarinaa, jonka mukaan kyläyhteisön työnjaossa keittäjiksi valikoituvat ne, jotka parhaiten valmistavat ruokaa rakkaudella. Jean olisi epäilemättä ollut siellä kokki, koska juuri sellaisella omistautumisella hän valmistaa ruoan, eikä sitä voi syödessään olla huomaamatta. Jeanin kokonaisvaltainen näkemys ravitsevasta ja sattvisesta ruoasta on muodostunut seuraamalla kiinnostusta, joka on ohjannut hänet oppimaan sekä vanhoista traditioista että uusista ravitsemusopeista. Hän ei ole yhden koulukunnan kannattaja, ja ymmärtää että mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille. Tässä jaksossa kuulemma Jeanin laaja-alaista pohdiskelua ravitsevan ruoan ja hyvien syömistottumuksien kulmakivistä. ▷ Fonto Radion t-paidat ja hupparit

Kummastuttaako muslimien 30 päivää kestävä paasto? Säälitkö muslimiystävääsi, joka vaikuttaa väsyneeltä ja nälkäiseltä? Ahdistaako lounastauko, kun et tiedä kehtaatko syödä paastoavan muslimikollegasi edessä? Ei hätää! Mahadura&Özberkan ovat laatineet oppaan ei-muslimeille, jotka haluavat tietää, mistä Ramadanissa on kyse. Jaksossa selvitetään, mikä on paastopakolainen, miksi Yagmur ei ole vielä aloittanut paastoaan, miten viettää ylioppilasjuhlia paaston aikana sekä miten bodaaminen ja paastoaminen on mahdollista? Vieraana studiossa bangladeshilaistaustainen Muttaqi Khan, muslimiksi kääntynyt venäläistaustainen Yalina Shumilova sekä palestiinalaistaustainen Hala Eltapgi.

Monille linnuille talvi on raskasta aikaa. Ruokaa pitää löytää lyhyen valoisan päivän aikana riittävästi että energia riittää kylmän talviyön läpi. Miten linnut selviävät pakkasesta? Kerro muistojasi lintujen talvenvietosta tai kysele aiheesta. Kysymyksiin vastaamassa on Oulun yliopiston eläinfysiologian professori Esa Hohtola, toimittajina Minna Pyykkö ja Juha Blomberg.

Ruokaa heitetään roskiin Suomessa jopa 160 miljoonaa kiloa eli 30 kiloa henkilöä kohden. Ruokahävikkiä onkin jaettu leipäjonoissa, mutta onko ruokahävikin jakaminen leipäjonoissa järkevin tapa auttaa? Entä rahan antaminen ruoka-apuyhdistyksille? Miten päästäisiin leipäjonoista? Ruoka-apua jakaa varsin koordinoimaton joukko. Puolet niistä on kristillisiä tahoja. Millaisia jännitteitä uskonnollistaustaiseen ruoka-apuun liittyy? Ruoka-avun nykytodellisuudesta keskustelevat Horisontissa Hyvä arki ry:n puheenjohtaja, kansanedustaja (kd.) Antero Laukkanen, köyhyystutkija, Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo sekä Kirkkohallituksen asiantuntija Tiina Saarela. Ohjelman lopussa tavataan Guy Erwin, joka on Amerikan luterilaisen kirkon ensimmäinen avoimesti homoseksuaali avioliitossa elävä piispa. Ohjelman toimittavat Anna Patronen ja Ville Talola.

Puhtaus on puoli ruokaa Hädän ja puutteen aikoinakin juhlan kunniaksi on syöty hyvin, kertovat vanhat romanit. Ruoka ja sen puute on jaettu yhdessä ja leirioloissakin on vaalittu puhtautta. Ruuan ja puhtauden merkityksestä arjessa ja juhlassa kertovat Alida Friman, Sandra Nyman, Ida Nyman, Pertti Blomerus ja Taito Lehmusta. Tarinan Naulakeitosta kertoo romaniksi Henry Hedman. Ohjelman on koostanut haastatteluista vuosien varrelta Tuovi Putkonen.

Tässä Paleoradion viimeiseksi jäävässä jaksossa vastaamme Mikon kysymykseen, miten saada puhtaasti syömällä riittävästi kaloreita, kun kulutus on kova. Jaska avaa ajatuksiaan kestävästä ruuantuotannosta, miksi muutosta tarvitaan ja mitä voisimme tehdä tulevaisuuden turvaamiseksi. Kerromme myös uudesta podcast-konseptista: Hanski & Jaska Show. Uudessa podcastissa tulemme haastattelemaan laaja-alaisesti hyvinvoinnin ja terveyden kanssa tekemisissä olevia henkilöitä, omia avautumisia ja keskusteluja unohtamatta :) Hanna-Kaisa www.hannakaisaraninen.com www.optimalperformance.fi www.opcenter.fi Jaakko www.jaakkosavolahti.com www.helsinkipaleo.com www.lepopaiva.com Paleoradio: www.facebook.com/paleoradiopodcast Linkit jaksossa mainittuihin asioihin: http://www.peakprosperity.com/podcast/92727/paul-elizabeth-kaiser-sustainable-farming-20 http://www.polyfacefarms.com/production/ http://www.fourseasonfarm.com/ Hanski & Jaska Show. Käykää klikkaamassa Like-nappulaa, niin saatte infoa tulevista jaksoista ja mielenkiintoisista vieraista :) https://www.facebook.com/hanskijaskashow/ Tulevat jutut: Kokkauskurssi Jaksamista safkasta 25.4. 17:30-20:30 Ravintola Ilma. http://www.hannakaisaraninen.com/jaksamista-safkasta/ Ilmoittautumiset hanski@hannakaisaraninen.com Hanski: Nuku paremmin - verkkovalmennus http://www.hannakaisaraninen.com/nukuparemmin/ Jaska: Uusi Lepoleiri elokuussa! 19.-21.8. http://www.jaakkosavolahti.com/2016/01/lepoleiri-lohjansaaressa-1-3-7-2016/ Ensimmäinen myytiin välittömästi loppuun, varaa siis paikkasi tälle leirille pian :)

Ihmisen pitää syödä, jotta jaksaa. Mutta pitää syödä myös siksi, että ruoka on hyvää ja parhaimmillaan se huumaa kaikki aistit. Ruoka tuo ihmiset yhteen ja on suuri ilo niin tekijälle kuin syöjällekin. Kaikki kotona -lähetyksen vieraina tiistaina 16.2.2016 ruoka -blogistit Minna Stoilov ja Jaakko Kujanpää. Puhuttiin paitsi ruoan syömisestä, myös sen tuottamisesta, laittamisesta, hukkaan heittämisestä, sen eettisyydestä, laadusta, puhtaudesta, hinnasta ja määrästä. Ja huipennuksena maistellaan Minna Stoilovin valmistamia munanvaahtoleivoksia, jotka saivat toimittaja Paula Jokimiehen melkein kyyneliin. Ohje löytyy: Isoäidin reseptillä -blogista. Isoäidiltä periytynyt hyvin vanha keittokirja on Minna Stoilovin suuri aarre. Tästä jo repaleisesta kirjasta ja kerrostalokeittiöstä alkoi makumatka 1900-luvun alkuun. Minna kokkailee retroreseptejä Isoäidin reseptillä -blogissaan. Kunnianhimoiseksi tavoitteeksi Minna asetti, että blogissa julkaistaisiin joka viides päivä uusi resepti. Tämä tavoite on pitänyt hyvin kutinsa. Tähänastinen makumatka isoäidin reseptien kanssa on ollut lämminhenkinen ja mukaansa vievä. - Ruokaa valmistaessani taustalla soi vanha jazz-musiikki. Silmänruokaa ruokailuhetkeen tuovat vanhat astiat, joilla katan pöydän. Isoäitini Anna Hilda on myös omalla tavallaan läsnä ruokapöydässä, vaikka omaa paikkaa en hänelle vielä kata. Perinnöksi saatu reseptikirja lepää ruokapöydällä kunniapaikalla. Jaakko Kujanpään tie bloggaajaksi lähti käyntiin oman ruokapäiväkirjan kautta. - Kaverin kanssa vaihdettiin reseptejä ja kuvia sähköpostitse. Vaimoni perusti Chez Jasu -blogini ja kehotti laittamaan niitä samoja kuvia ja reseptejä sinne. Jaakko kertoo ruokafilosofiansa olevan nykyään hyvinkin yksinkertainen. - Maalla asumisessa on etunsa, raaka-aineiden suhteen olemme aika omavaraisia. Kasvatamme vihanneksia ja myös kanoja ja kaneja pihaltamme löytyy. Lähiruoka on sydäntäni lähellä. Jaakon mukaan ruoanlaitossa on ihan parasta se, kun palkinnoksi vaivasta saa kehuja. - Erityisen hyvältä tuntuu silloin, kun lapsille ruoka maistuu ja he pyytävät lisää ja lautaset syödään putipuhtaiksi. Toimittajina Sanna Pirkkalainen ja Paula Jokimies.

Ruokaa gramman tarkkuudella, eikä mitään ylimääräistä. Treeniä monta tuntia päivässä. Kurinalaisuutta, kontrollia, kieltäytymistä. Palkkana kaikesta tästä kroppa, jota moni kadehtii. Mikä on hinta, jonka tästä täydellisyydestä joutuu maksamaan? Kaikki kotona -ohjelman Sanna Pirkkalainen kurkistaa fitness-urheilun maailmaan.

Suomalainen Helena pesee päiväkeskus Hirundossa romanikerjäläisten pyykkejä ja kokee työssään sen, että köyhille romaneille sananlaskun mukaisesti ’puhtaus on puoli ruokaa .’ Romano miritsissä haastateltavina ovat Helena Berg ja Ralitsa Dimitrova. Tarinan Lasaruksesta lukee romaniksi Urpo Vuolasranta ja ohjelman toimittaa Tuovi Putkonen.

Puhtaus on puoli ruokaa Rokokoohuonekalut ja valkoiset matot ovat tyypillisiä romanikodin kalusteita. Alida Friman kertoo Romano miritsissä romanien sisustustyylistä, sisustuksen muotivirtauksista ja romanikotien siisteydestä. Uutiset romaniksi lukee Valfrid Åkerlund ja ohjelman toimittaa Tuovi Putkonen.

Vuonna 2008 maailmassa oli vakava ruokakriisi vaikka vauraassa Suomessa sitä ei juuri huomattukaan. Ruokakriisi paljasti jälleen kerran miten haavoittuvainen maailman ruokatalous on. Edelleenkin hyvä ravinto on maailmassa hyvin epätasaisesti jakautunut. Miksi ruokaa ei riitä kaikille ja millainen tulevaisuus ihmiskuntaa odottaa? Näistä kysymyksiä pohditaan tänään Kalle Haatasen ohjelmassa. Hänen vieraanaan on agronomi Sanna-Liisa Taivalmaa.

Ruotsin ja Suomen ruokapäydät muistuttavat Ruotsin Elintarvikeviraston tutkijan mukaan yhä enemmän toisiaan. Skånen poliisirekisteri puhuttaa yhä Ruotsin romaneja. Suomessa puolestaan Jyväskylä saa kansainvälistä kiitosta romanityöstään. Aamun vieraan Soile Nordin tarkoitus oli vain yöpyä tukholmalaisessa Af Chapman -laivan retkeilymajassa kohta 15 vuotta sitten. Kävi kuitenkin niin, että hän jäi töihin vastaanottoon.

Tällä kertaa palaute herättää tavallista enemmän keskustelua ja siinä aikaa vierähtääkin tovi. Espanjalainen ruoka on vaihteeksi taas aiheena ja annetaampa ohjelmassa oikein reseptikin. Lopuksi vilkaistaan vielä paljon soittoa saaneen Billie Holidayn elämään. Ohjelmassa soitettu musiikki: Marlene Dietrich - Falling in love again The Indiana Hotel Broadcasters - When Day Is Done (1926) Billie Holiday - Gloomy Sunday Ambassadors - Me And The Man In The Moon

Lehtiartikkeli ja Mallorcan esimerkki innostaa puhumaan kierrätyksestä. Toisena aiheena puhutaan elokuvissa käynnistä ja elokuvateatterikultuurista. Lopuksi puhutaan lisää Espanjalaisesta ruuasta. Ohjelmassa soitettu musiikki: Marlene Dietrich - Ich Bin Von Kopf Bis Fuss Auf Liebe Eingestellt Original Dixieland Jazz Band with Al Bernard - St. Louis Blues (1921) Billie Holiday - Baby I don´t Cry Over You Paul Whiteman with Johnny Hauser - Gloomy Sunday (1936)