Kaffepaussin aika

Koiramaailmassa on kaksi asiaa, jotka saavat minut automaattisesti hermostumaan: vegaaninen koiran ruokavalio, mukaanlukien kasvisruoka ja koirat, sekä väite, että ruuasta saa kaiken. Niin kävi tässäkin Katiskan Kaffepaussin aika -podcastissä. Lyhyesti. Edes ihminen sekasyöjänä ei saa riittävästi kaikkea kuin täydellisellä sekasyöjän lautasmallilla. Vielä vaikeampaa se on koiralla ja sen rajoittuneemmalla ruokavaliolla. ”Ruuasta saa kaiken” ajattelu pohjaa aina kahteen vaappuvaan tukijalkaan. Ei tiedetä ylipäätään mitään ravitsemuksesta on toinen niistä. Toinen on kuvitelma, että luonnossa, jossa eläin saa kuolla jatkettuaan sukuaan ja päästyään keski-ikäiseksi, susien elämä olisi jotenkin hohdokasta ja terveellistä. Lihansyöjän siirtäminen ensin sekasyöjäksi ja siitä vegaaniksi on itsekeskeisyyttä pahimmillaan. Ihmisillä on taipumus ajatella koiria (ja monia muitakin) hieman jälkeenjääneksi ihmisiksi ja tuota sitten toteutetaan laajalla skaalalla. Koska ihminen tätä, niin sitten myös koira. Voidaan huoletta sanoa, että koiran siirtäminen kasvisruokavaliolle tai vegaaniksi on inhimillistämistä termin pahimmassa ja surkeimmassa muodossaan. Oma itsekkyys on niin vahva, että sillä voidaan pyyhkiä suuren mitättömyyteen eläinlajien evoluutio ja sopeutuminen yhdellä toteamuksella. Hitot faktoista, kunhan itse uskoo tarpeesi lujaa. Kyse on kuitenkin hyvin yksinkertaisesta asiasta. Kun luovutaan lajityypillisestä ravinnosta, niin eläin sairastuu ja lopulta kuolee. Jokainen kuolee ajallaan, mutta onko prosessia todellakin pakko yrittää nopeuttaa? Tyypillisin sekaravinto, joka on huomattavan lähellä kasvisruokaa, on halvat kuivamuonat. Jokainen tietää kuinka hyvin se ratkaisu on onnistunut. Miksi kuvitellaan, että kun omistaja, joka ei tiedä ruokien ravintosisältöä ja koiransa tarpeita, onnistuisi yhtään sen paremmin tehdessään itse koiransa ruuat? Podcastiä sävyttää vahvasti oma antipatia aihetta kohtaan. Se näkyy myös kielenkäytössä. Pyytäisin anteeksi, jos katuisin moista — mutta en kadu. Voisi silti olla korrektimpikin, mutta se ei vaan ole tässä mahdollista — ainakaan minulle.

Koiran ruokaa pitäisi miettiä kokonaisuutena. Piatsi kun se on pakko pilkkoam osasiin. Oikeammin kyse on silloin valikoinnista niistä syistä ja seurauksista miksi jotain ruokaa annetaan koiralle. Silloin ruoka lakkaa olemasta ruokaa koiralle ja käyttötarkoitus onkin olla ravintolisä. Kaksi yleistä esimerkkiä ovat voi ja siirappi, joita kumpaakin kannattaa harkita koiran ongelmissa. Voi: näppärä rasvalisä koiralle Voi on katoavaa kansanperinnettä suomalaisessa keittiössä. Ketoilun ja muiden VHH-ruokavalioiden muodikkuuden myötä voi on hieman palautunut muuhunkin ruokakäyttöön kuin perinteisen leivonnan rasvalisänä, mutta silti kovien rasvojen käyttö vähenee kokonaisosuudesta. Koirille voita ei kannata käyttää perusruokinnassa, koska rasva olisi syytä saada perusruuasta. Mutta voi saattaa olla käyttökelpoinen energialisä, varsinkin suolisto-ongelmaisilla, närästäville tai muutoin rasvarajoitteisilla koirilla. Voi on syystä tai toisesta koirilla kohtuullisen hyvien siedetty. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi, mutta ylipäätään kovat rasvat aiheuttavat vähemmän ongelmia kuin öljyt. Yksi syy siihen saattaa olla niinkin yksinkertainen asia kuin rakenne. Se sulaa ja käyttäytyy kuin muukin ruoka, vaikka taatusti sulaa nopeammin, mutta silti olomuodon muutos juoksevaksi kestää aikansa. Silloin voi (ja muut kovat rasvat) ehtivät eräällä tavalla sekoittua ruokamassaan. Öljyt sen sijaan pysyvät erottuneina pidempään ja juoksevina myös nousevat helpommin eräänlaisena ohivirtauksena vatsalaukun supistuessa. Kun öljy, vatsahappojen takia matalamman pH:n saaneena, pusertuu koiran normaalistikin ihmistä väljemmän ylemmän vatsaportin läpi nieluun, niin se tuntuu närästyksenä. Suurin syy voin sopivuuteen rasvaongelmaisille koirille lienee kuitenkin yksinkertaisempi. Se on maitorasvaa ja ylipäätään koostumukseltaan erilaista kuin lihan tai kasvien rasvat. Lisäksi se mielletään puhtaaksi rasvaksi, mutta ei se ole. Voissa on noin 20 prosenttia vettä joukossa. Maidossa rasva on miselleinä, eräänlaisisan rasvapalloina. Jokaista palloa ympäröi fosfolipideistä ja proteiineista muodostuva kalvo. Kun maito aletaan hapattamaan ja sen jälkeen kirnuamaan, niin nuo kalvot rikotaan. Silloin rasvapallukat alkavat yhdistymään ja aletaan saamaan voita. Nestettä, vettä ja heraa, kaadetaan pois, kirnuamista jatketaan ja loppuvaiheessa voimassaa jopa hieman huudellaan vedellä vaivaamisen yhteydessä, että saadaan viimeisetkin maidon, kerman tai piimän jäämät pois. Voissa rasva on kolmessa eri olomuodossa: vapaana maitorasvana rasvakiteinä alkuperäisinä rasvamiselleinä Tuon kolmikon keskinäiset suhteet vaikuttavat voin rakenteeseen, kuten mitä enemmän rasvaa on kiteinä, niin sitä kovempaa se on. Entisaikoina itsekirnutun voin koostumus riippui siitä miten kukakin maitoa oli käsitellyt, ja kuinka paljon voihin jätettiin vettä. Teollinen voin valmistus tuottaa melkoisen tasalaatuista jälkeä, ja jos eroja on, niin se löytyy enemmältkin meijereiden väliltä, ei meijerien omien erien väliltä. Tuo kaikki yhdessä - rasvan rakenne, rasvahappokoostumus sekä vesimäärä - selittävät hyvin pitkälle miksi voi on usein vatsaystävällisempää kuin läski tai öljy. Voi eroaa rasvakoostumukseltaan jonkun verrankin niin öljyistä kuin lihankin rasvoista. Jotta asia olisi hieman hankalampaa, niin rasvakoostumus eroaa myös naudoittain ja varsinkin millaista rehua ne ovat saaneet. Mutta koska nautojen pitäminen ja ruokkiminen on hyvin samanlaista kaikilla navetoilla, niin ravinnolla ei ole suurtakaan käytännön merkitystä voin rasvakoostumukseen. Paitsi jos joku meijeri päättää haluta tuottaa hieman toisenlaista maitoa rasvan suhteen. Siirappi: nopeaa energiaa koiralle Siirappi on nopeita hiilihydraatteja. Se on niiden voima koiran ruokinnassa, sekä suurin syy omistajille olla käyttämättä sokereita. Ihmisten ylipainon ja ahneuden takia hiilihydraatit on demonisoitu ja niiden potentiaali jätetään hyödyntämättä silloin kun edut koiralle olisivat selvät. Siirappi säilyy, on kohtuullisen edullista ja helposti annosteltavaa. Sen koostumuksesta iso osa on glukoosia, joka imeytyy suoraan. Loput ovat muuten vain yksinkertaisia ja helposti hyödynnettäviä sokereita. Siirapilla haetaan niitä kahta ainoaa asiaa, jonka takia hiilihydraatteja ylipäätään syödään: energiaa ja insuliinin nostamista. Toki kumpikin onnistuu ilmankin sokereita, mutta nopeus ei ole sama. Lisäksi yksinkertaisilta sokereilta puuttuvat usein ne haitat, jonka takia koira ei kykene syömään riittävästi rasvaa - närästys ja suolisto-oireilu. Koiran ruokaa katsotaan aina laajemmin+ Voi ja siirappi ovat hyelppoja esimerkkjä siitä miten ruokaa on mietittävä laajemmin kuin uskomusten tai jonkun yhden nimetyn ominaisuuden kautta. Toki se vaatii erilaisten asioiden syvempää osaamista ja perusteita parempaa osaamista, mutta melkoinen osuus tuostakin nippelistä löytyy jo pelkän perustiedon kautta. Niitä ei vain osata tai tajuta kytkeä koiran ruokintaan. Podcastissä mainitut Kaffepaussissa viitattiin pariin jo julkaistuun juttuun: Rasva, kalaöljy vai omega-3 koiralle tapaus Roima ja Faunatar Puhelinajan varaaminen

Koiran ruokaa pitäisi miettiä kokonaisuutena. Piatsi kun se on pakko pilkkoam osasiin. Oikeammin kyse on silloin valikoinnista niistä syistä ja seurauksista miksi jotain ruokaa annetaan koiralle. Silloin ruoka lakkaa olemasta ruokaa koiralle ja käyttötarkoitus onkin olla ravintolisä. Kaksi yleistä esimerkkiä ovat voi ja siirappi, joita kumpaakin kannattaa harkita koiran ongelmissa. (lisää…)

Vanha koira, ja jopa vanhuuden kynnyksellä oleva, on ansainnut oikeuden eläkepäiviin. Jostain syystä on yleistymässä ajatus, että vanhuus ei vaikuta koiraan. Varsinkaan, jos omistaja haluaa harrastaa. Vanha koira viedään fyysiseen aktiiviteettin, kuten juoksemaan tai metsälle, koska se haluaa. Se pitää ylikaiken työstään. Tuo on yleisin selitys. Mutta siinäkin voisi olla rehellinen itselleen: ei koira sinne kaipaa, vaan omistaja haluaa. Koira on viettiensä vanki. Sillä ei ole minkäänlaista valintaa haluamansa kanssa, vaan sillä on sisäinen pakko. Tekemättömyys ei ole vaihtoehto. Koira ei makaa iltojaan ja murjota, kun se ei pääse harrastuksiin. Moinen on omistajan alaa. Vanhalla koiralla on vanha elimistö. Se ei kestä kuormitusta kuin ennen. Se ei palaudu kuin ennen. Se hajoaa helpommin. Silti on vallalla vakaa usko, että koska koira on pärjännyt edelliset viisi tai seitsemän vuotta, niin sama jatkuu seuraavat viisi tai seitsemän vuotta. Ikä on vain numeroita ja ihmistenkin eläkeikä on turha. Koska kyllähän 60, 70 tai 80 vuotias kykenee samaan kuin kaksikymmenvuotiaana. Ei, tuo ei ollut inhimillistämistä. Se on realismia, jossa ymmärretään ikääntyminen mukanaan tuomat muutokset (rappeutumisesta on kyse, mutta koska ihmiset pelkäävät ilmaisua oman itsensä kanssa, niin siitä ei saa puhua koirienkaan  kohdalla). Tilanne on käsittämätön. Vuotisten kanssa, jotka rakentavat ja vahvistavat itseään päivittäin jo pelkästään kasvunsa myötä, ei saa tehdä mitään. Ettei vain mene rikki. Sitten vanhana voidaan tehdä kuin ennenkin, koska kestihän se ennenkin. Syy tarpeeseen viedä vanhenevat koirat harrastuksiin tulee omistajasta. Kun itse haluaa, eikä ole nuorempaa ja vetreämpää kalustoa, niin ajetaan vanha loppuun. Eihän vanhaa corollaakaan kannata vaihtaa, jos motti kestää vielä hetken. Sitten se joutaakin romuttamolle. Omistajalla olisi kaksi muutakin vaihtoehtoa koiraharrastuskiimassaan. Kuten ostaa pentu ja siinäkin ennakoida pennun kasvuaika ja vanhemman ikääntyminen. Tai mennä harrastuksiin ilman koiraa. Vanhan koiran rasittamista vakavampi virhe on ottaa iäkäs mukaan, mutta ei päästää sitä töihin. En tiedä montaakaan tapaa, jossa kyettäisiin enemmän stressaamaan ja kuormittamaan koiraa — katso, tiedät mitä täällä tehdään, mutta huudapa siinä vielä hetki, niin vien sinut sitten lepäämään autoon häkkiin. Syy siihen miksi koiran vanhenemisesta ei piitata, on monijakoinen: ei ymmärretä ylipäätään vanhenemisen merkitystä, koska itselle se on abstraktia tulevaisuutta ei piitata koirasta tekojen tasolla ei osata, eikä opetella Aihe poukkoilee sinne ja tänne, kunnon podcastin tapaan. Ohimennen piipahdetaan sivupoluille, kuten vaikka Kenneliiton antidopingtoiminnan sekä dopingvalvonnan kestämättömään idioottimaisuuteen, jossa itseasiassa kannustetaan olemaan piittaamatta (tästäkään asiasta).

Vanha koira, ja jopa vanhuuden kynnyksellä oleva, on ansainnut oikeuden eläkepäiviin. Jostain syystä on yleistymässä ajatus, että vanhuus ei vaikuta koiraan. Varsinkaan, jos omistaja haluaa harrastaa. (lisää…)

Kennelliito ohjaa näyttelyiden avulla koirien jalostusta. En ymmärrä miten se on mahdollista, koska rotumääritelmät paketoivat rodut omiin skaaloihinsa, ja jos palkitut koirat noudattavat rotumääritelmää, niin mikään ei voi muuttua. Paitsi että muuttuu, koska näyttelytuomarit tulkitsevat sen mitä rotumääritelmä tarkoittaa. Eikä heillä ole yhteistä linjaa, edes voittajien suhteen. Näyttelyt ovat kilpailu. Jos joku muuta väittää, niin on kulkenut tiukat laput silmillä. Koska ne ovat arvostelulaji yhdellä tuomarilla per rotu, niin yksi ihminen nostaa koiran jalostusarvoa, tai laskee sitä. Puhutaan taas asioiden oikeilla nimillä: tuomari kasvattaa tai laskee pentumyyntiä sekä pennuista saatavaa nettoa. Pyydän, älkää selittäkö miten koirankasvatuksella ei tienaa. Joku amatööri maallikko voi sen uskoa, ja verottaja, mutta minä tiedän missä mennään. En kuitenkaan puhu podcastissä rahasta, vaan miten tuomaritoimintaan vaikutetaan. Osan mielestä voittajien valinta on pelkkää suhdetoimintaa, osan mielestä moisen väittäminen on pelkkää mustamaalausta. Sen verran minäkin olen tolppana seissyt kehänlaidalla, että tiedän tasan tarkkaan yhden asian: mustamaalaukseksi asiaa väittävät ovat aika usein mukana siinä suhdetoiminnassa. Niin, eihän handlerin ulkonäkökään mitään vaikuta, koska arvioidaan sitä miten hyvin koira mallintaa rotumääritelmäänsä... Vai ehkä handleri vaikuttaakin, enemmän kuin kyvykkäällä vauhdinsäätelyllä ravissa? Kyse ei ole pelkästään siitä, että toiset maksavat asiakkaat ovat eri asemassa kuin toiset. Ei siinä ole mitään uutta. Jotkut pääsevät ravintolan jononkin ohi. Kyse on seurauksista roduille. Käsi ylös kenen mielestä Kennelliitto, FCI ja näyttelytuomarit ovat onnistuneet jalostuksen ohjaamisessa? Positiivisin asia on ehkä rotujen jakautuminen käyttöön ja näyttöön - silloin ainakin käyttöpuoli pitää rodun elinvoimaisena. Ikuisuusaihe, joka poukkii otsikoihin aika ajoin. Tiedän. Tämä on yksi sellainen, poukkoilu lähes faq-aiheessa.

Kennelliito ohjaa näyttelyiden avulla koirien jalostusta. En ymmärrä miten se on mahdollista, koska rotumääritelmät paketoivat rodut omiin skaaloihinsa, ja jos palkitut koirat noudattavat rotumääritelmää, niin mikään ei voi muuttua. Paitsi että muuttuu, koska näyttelytuomarit tulkitsevat sen mitä rotumääritelmä tarkoittaa. Eikä heillä ole yhteistä linjaa, edes voittajien suhteen. (lisää…)

Ihmisten ruokatietous, oman ja koiran syömisissä, kehittyy koko ajan. Ainakin osalla. Osa taasen piittaa vähemmän kuin ennen. Ymmärrys siitä, että ruoka vaikuttaa terveyteen, aiheuttaa sitten ylilyöntejä. Osaa ruokia ja ruoka-aineita aletaan demonisoimaan, osaa taas pidetään ihmeentekijöinä. Kummassakin tapauksessa mennään pieleen. Pahasti. Ruokien ja ravintoaineiden yli- tai aliarvostus tulee kahdesta suunnasta: tieteestä ja lisäravinnekaupasta. Tiedemaailmalla on oma syntitaakkansa lokeroidessaan asioita tiukasti ja puhumalla julkisuudessa yhdestä tekijästä syypäänä, ja samalla unohdetaan kokonaisuuden merkitys. Pohjois-Karjala -projekti paljasti, että liika suola ja rasva tappaa. Se mikä jäi vain maininnan asteelle, ja julkaisutoiminnassa jätettiin sivulauseeksi, oli terveellisen lautasmallin merkitys. Kyllä, kilo suolaa ja nyrkki voita aterialla aiheutti tappavuuden. Lähestymistapa olisi voinut olla myös toinen: salaatin puute tappoi itärajan tuntumassa 50 vuotiaita miehiä saappaat jalassa kesken töiden. Lisäravinnekauppa hyödyntää välittömästi kaiken mitä löydetään. Jos ei löydetä, niin keksitään. Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin myydä ihmisille hyödyllisiä asioita. Kyse on siitä, että myydään sellaista, jossa on tolkuton kate ja saadaan satuiltua syyllistävä tarve. Osa lisäravinteista on kuitenkin hyödyllisiä. Eivätkä kaikki kauppiaat valehtele yhtä paljon. Suola on saanut ilkeän leiman. Se on kuitenkin tarpeellinen ravintoaine ja saa ruuan maistumaan hyvältä. Samaten normaalista suolasta saa jodia. Terveellinen korvike (joskaan ei yhtä hyvän makuista...) on mineraalisuola. Käärmeöljykauppiaiden vastaus oli myydä kalliilla louhintajätettä. Tunnetaan himalajan suolana. Tai rantahietikosta kaivettu saavutti ruokapöydät kuolleen, mustan tai punaisen meren suolana. Toinen vastaavan hyvä vastaan paha asetelmaan saanut on rasva. Eläinrasva tappaa, kasviöljyt pelastavat maailman. Sekään asia ei ole noin yksinkertainen. Rasva itsessään ei ole koskaan hyvä tai paha. Rasva vaan on. Se, että omega-6 rasvahapot, varsinkin arakidonihappo, osallistuu kaiken mahdollisen lisäksi myös tulehdusreaktioihin, on luonut niille synkän maineen. Mutta onneksi pelastajaksi tulee rasvojen supersankari, omega-3 rasvat. Paitsi että ei tule. Ainoa mikä tuli, oli kipeiden koirien kipulääkkeistä luopuminen ja siirtyminen kalaöljykapseleihin. Tämä ei sitten ole pelkästään omistajien ongelma, vaan olen törmännyt lisääntyvissä määrin eläinlääkäreihin, jotka eväävät kipeiltä koirilta kipulääkkeen ja opastavat kalaöljyn saloihin. Tuo on vielä huonompi idea kuin käyttää gabapentiiniä tulehduskipulääkkeiden sijaan. Onko gabapentiini kipulääke? Rasvojen jako hyviin ja pahoihin johtui sekin hyvin pitkälle siitä, että lihan liiallinen syöminen, ja kasvisten puute, sairastutti ja tappoi. Omega-3 rasvojen parempi julkisuuskuva rakentui vuosituhannen vaihteen hypoteesille, jossa 0mega-6/omega-3 suhteen muokkaamisella saataisiin tulehdusreaktioita kuriin. Suhdeajattelu ei toiminut, mutta ongelmaksi muodostui ajatusvääristymä, jossa oletettiin omega-6 rasvojen aiheuttavan tulehdusta. Aidostihan omega-6 rasvat, ja nimenomaan arakidonihappo, on elimistön tärkein tarvitsema asia rasvamaailmasta. Koska koira saa liikaa rasvaa? Tärkeää on oivaltaa: mikään ravintoaine ei ole hyvä tai paha puute on paha liikasaanti on paha tai merkityksetön oikea määrä on sopivasti Ja se aivan perusasia: tärkein asia miettiä on ruoka-aine! Muutoin podcast on taattua, tuttua ja turvallista hyppimistä. Ohimennen käsitellään esimerkiksi kiinalainen lääketiede ja miten rutto, musta surma, tuhosi islamilaisen korkeakulttuurin. Lisäravinnekauppiaista kiukuttelen hieman enemmänkin.

Ihmisten ruokatietous, oman ja koiran syömisissä, kehittyy koko ajan. Ainakin osalla. Osa taasen piittaa vähemmän kuin ennen. Ymmärrys siitä, että ruoka vaikuttaa terveyteen, aiheuttaa sitten ylilyöntejä. Osaa ruokia ja ruoka-aineita aletaan demonisoimaan, osaa taas pidetään ihmeentekijöinä. Kummassakin tapauksessa mennään pieleen. Pahasti. (lisää…)

Raakaruokintaa ja lihaa pidetään aika yleisesti koiralle parhaana mahdollisena tapana ruokkia, ainaki raakaruokinta-scenessä. Raakuus on vain helppouskysymys, ja lihan ravintoarvo on itseasiassa melkoisen vajaa. Silti liha on koiralle hyvää ruokaa ja lihansyöjänä sille lajinomaista ravintoa. Tuossa ei ole ristiriitaa, vaan kyse on siitä, että verrataan vääriä asioita. Sellaisia, jotka eivät liity toisiinsa. (lisää…)

Raakaruokintaa ja lihaa pidetään aika yleisesti koiralle parhaana mahdollisena tapana ruokkia, ainaki raakaruokinta-scenessä. Raakuus on vain helppouskysymys, ja lihan ravintoarvo on itseasiassa melkoisen vajaa. Silti liha on koiralle hyvää ruokaa ja lihansyöjänä sille lajinomaista ravintoa. Tuossa ei ole ristiriitaa, vaan kyse on siitä, että verrataan vääriä asioita. Sellaisia, jotka eivät liity toisiinsa. Jos koira sairastuu, tai voi huonosti, ruokansa takia, niin se johtuu juuri sen nimenomaisen ruuan ongelmista. Se on eri asia kuin että joku toinen ruoka olisi siksi ravintona erinomaisesti parempaa. Silloin avun tuova ruoka korjaa edellisen ruuan ongelmat. Tuo on aivan eri asia kuin joku mystinen superfood-ajattelu, jossa määrätty ja usein myös erittäin tarkkarajainen ruoka olisi kaikessa ja kaikille automaattisesti parempaa. Koiria on sairastunut raakaruokinnan takia. Tämän ei pitäisi olla mahdollista, jos lihapohjainen raakaruokinta on lääkkeenomaista funktionaalista ruokintaa, joka korjaa kaiken mahdollisen IBD:stä allergioihin, epilepsiaan, käytöshäiriöihin ja koiran hiivaan sekä kaupan päälle karkoittaa sen kuuluisan kupan Töölöstä. Ruuan arvo on vain ja ainostaan sen ravintoarvoissa. Liha antaa proteiineja rasvaa vettä hieman B-vitamiineja minimaalisesti muutamaa mineraalia Tuo ei riitä minkäänlaiseen hyvään ravitsemukseen, kattavasta terveellisyydestä puhumattakaan. Kun sanotaan, että liha on parasta ruokaa koiralle ja suunnattoman terveellistä, niin tarkoitetaan muutamaa asiaa: liha antaa koiralle hyödyllisessä muodossa proteiineja ja rasvaa oikein koostettu raakaruokinta on koiralle useimmiten terveellistä raakaruuan raaka-aineet eivät sairastuta koiraa (liha kun voi tarkoittaa mitä vain) kuivamuonien raaka-aineongelmat ja mahdolliset vajaasaannit voivat sairastuttaa koiran Liha on arvokasta vain antamiensa ravintoaineiden verran. Ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää. Jos lihaksi aletaan kutsumaan mahalaukkua, rustoja ja luita, niin taatusti on odotettavissa ongelmia. Nuo tekijät koskevat vain ja ainoastaan liharuokintaa. Koiran ongelmat, jotka johtuvat muista ruuista, eivät liity mitenkään raakaruokintaan, tai edes lihapohjaiseen raakaruokintaan - joka on parempi ja oikeampi termi kuin raakaruokinta. Kuivamuonien ongelmat kertovat vain ja ainoastaan kuivamuonien ongelmista, eivät lihasta suuntaan tai toiseen. Tämä ero on erittäin tärkeä ymmärtää, koska se auttaa ymmärtämään sen mitä voi ja täytyy tehdä, ja mikä on hyödytöntä tai jopa haitallista. Ylipäätään ruoka voi vaikuttaa koiran terveyteen vain kahta tietä: ruuansulatukselle (vatsalaukku ja suolisto) siltä osin millaisia raaka-aineita on käytetty tukihoitona muissa sairauksissa sen mukaan mitä ravintoaineita ruoka antaa Kummassakin tilanteessa ruoka auttaa vain siinä tapauksessa, että sairauteen tai ongelmaan ylipäätään voidaan vaikuttaa ruualla. Useimmiten ei voida, varsinkaan sisäelimien kohdalla, kuten  haimassa maksassa munuaisissa Sappirakko on hieman poikkeus, ja siinä aika ajoin voidaan käyttää ravitsemuksellista tukihoitoa. Sama asia esimerkiksi koiran virtsatiekivien kohdalla - mutta sekin on harvinainen poikkeustilanne. Niveliin ei voida vaikuttaa ruualla. Glukosamiini ravintolisänä voi auttaa, mutta silloin ollaan lääkkeenomaisessa käytössä - glukosamiinia ei saada luontaisesti ruuasta. Sydänongelmiin ei voida vaikuttaa ruualla, vaikka karniitia mielellään annetaan - silloin sekin tulee purkista, koska ruuasta ei saada sellaisia määriä, ei lihastakaan. Spondyloosia ei voida helpottaa ruualla, ei edes lihalla, mutta voidaan toki toivoa, että D-vitamiini, K-vitamiini ja kalsium auttaisivat - ja taas, nekin tulevat lääkkeenomaisesti purkista, ei ruuasta. Voit kokeilla miten hyvin Edam toimii koiralle K-vitamiinin lähteenä. Autan mielelläni korjaamaan siitä aiheutuvan ummetuksen ja suolisto-ongelmat. Erottakaa koko ajan kolme asiaa toisistaan: mitä ruuan ravintoaineet (proteiini, rasva, mineraalit, vitamiinit( voivat tai eivät voi tehdä, ja mistä ne saadaan mitä ruuan raaka-aineet (liha, rustot, pötsi, viljat...) tekevät tai eivät tee ja mistä ruoka koostuu ruuan ongelmat eivät kerro toisen ruuan paremmuudesta, ainoastaan erilaisuudesta Muutoin podcast on tuttua kaffepaussia: eksymisiä, off topikkia, poukkoilua... Mainittiin mm. bully-geeni Meta/KATISKA-foorumi Vilkaise ehtiessä myös webinaari Koiralle lihaa vatsan täydeltä.

Maailman monista vaikeista kysymyksistä yksi on paljonko on paljon. Vastaaminen on mahdotonta, oli kyseessä sitten koirien ruokinta, ravitsemus tai aika ajoin jopa terveystutkimukset. Vastaus kun riippuu tilanteesta, yksilöstä ja kymmenistä muista tekijöistä. (lisää…)

Maailman monista vaikeista kysymyksistä yksi on paljonko on paljon. Vastaaminen on mahdotonta, oli kyseessä sitten koirien ruokinta, ravitsemus tai aika ajoin jopa terveystutkimukset. Vastaus kun riippuu tilanteesta, yksilöstä ja kymmenistä muista tekijöistä. Podcast ei valitettavasti paljasta paljouden syvintä ydintä ja totuutta. Oikeastaan päinvastoin. Paljouden matematiikasta tehdään ehkä vielä sekavampi asia. Taka-ajatus ehkä lienee siinä, että ei pitäisi ylipäätään miettiä moista - vaikka usein sen kuvitellaankin olevan sama asia kuin kysymykset paljonko annan koiralle tai onko koirani sairas. Molemmissa esimerkeissä vastaus joudutaan aina miettimään koiran kautta. Koiran tarpeet ovat nimenomaan ison massan tyypillisiä vaatimuksia. Ne edellyttävät, että koira ei ole millään tavalla poikkeuksellinen, vaan on perusterve peruslaiska perusaikuinen. Tarpeet ovat eräällä tavalla koiran minimivaatimuksia, kun mietitään koiraa yhtenä eläinlajina. Kun aletaan laittamaan rinnakkain suolistosairas tai allerginen koira, ja radalla kilpaileva vinttikoira, agility-koira tai metsästyskoira, niin ei niillä ole paljoakaan yhteistä. Ei edes tarpeissa. Tarpeet eivät vastaa kysymykseen paljonko on paljon. Ne vastaavat aika ajoin kysymykseen koska on aivan liian vähän - eikä aina siihenkään. Koiran rasvantarve on tyypillisesti 15 - 20 % ruoka-annoksesta. Mutta osa tulee toimeen 10 prosentilla. Joku toinen saattaa vaatia 25 %. Rasvassa paljon on siinä vaiheessa, kun rasvan määrä alkaa syrjäyttämään muita ravintoaineita, käytännössä proteiinia. podcast sivuaa hetken aihetta miksi prosenttien vertailu lihapohjaisen raakaruokinnan ja kuivamuonan välillä on vaikeaa, kun mietitään merkityksiä (spoiler: liha on yksi raaka-aine, kun kuivamuonat ovat usean ruoka-aineen kokonainen annos) Määrän tarkka miettiminen o9n minun mielestäni matemaattisesti ajattelevien henkinen ongelma. Halutaan, että maailma rakentuu säännöille ja tarkkuus on ehdotonta. Valitettavasti ravitsemus, niin koirilla kuin ihmisilläkään, ei ole tarkkarajainen tieteenala. Se hyppii alalta toiselle ja elää harmaalla alueella. Siitä huolimatta ääripäät yleensä rajoittavat, ja suurin osa menee niiden väliin. Humanisteilla taasen saattaa olla tendessiä olla miettimättä riittävästi määrän merkitystä. Mutta rajatkaan rivät ole ehdottomia. Ne harvemmin ovat missään ja kun ehdottomuus on olemassa, niin se johtuu ihmisen tarpeesta vetää tiukka raja johonkin. Ei siitä, että asia itsessään olisi tarkka. Raja-arvojen ymmärtämättömyys on yhtenä syynä aiheuttamassa eläinlääkinnän kahta ehkä yleisintä hoitovirhetason virhediagnoosia: allergia ja munuaisten vajaatoiminta. Podcastissä viitataan Meta-foorumiin. Se on vahvasti Katiskaan liittyvä foorumimaailma, vaikka aiheiltaan se onkin paljon laajempi kuin vain koiriin keskittynyt. Löydät sen osoitteesta https://foorumi.katiska.eu Jos scrollaat tätäkin sivua aivan alas asti, niin löydät kohtuullisen usein päivittyvän listan foorumin sillä hetkellä tuoreimmista aiheista. Kun menet podcastin myötä entistä enemmän sekaisin siitä mitä sinun pitäisi tehdä ja mitä koira tarvitsee, niin buukkaa puhelinaika. Sinua kun ei kiinnosta mitä naapurin koiralle on tehty, tai mitä joku tuntematon some-koira saa. Sinua kiinnostaa vain oma koirasi ja mitä sen kanssa kuuluisi tehdä. Se asia on paljon helpompi selittää sinulle suooraan kuin yrittää jossitella ryhmissä ja foorumeilla. (Helpotin elämääni ja vähensin editointia. Siksi mukana on kaikki yskähdykset - jotka pyrin muuttamaan pärskähdyksiksi - ja tolkuttomasti itseään toistavia täytesanoja jaja, elieli, siissiis... jotka kertovat kuinka joudun pysähtymään miettimään mitä ihmettä olen selittämässä tai mitä minun pitikään selittää)

Koiran vatsa- ja suolisto-ongelmat ovat yleinen vaiva. Joskus syy on selvä, mutta ei läheskään aina. Edes se, että onko ongelma hoidettavissa ruuan kanssa, ei ole mitenkään selvä. Vatsaongelmat ovat koiralla eräänlainen yleisoire, joka liittyy moneen, eikä aina edes vatsan ja suoliston alueelle. Jos ruuan muutokset eivät vaikuta oireisiin, oli kyseessä suoliston löysyys, hiiva tai jokin, jota luullaan allergiaksi, niin syypää ei ole ruoka. Silloin koiran vatsassa tai suolistossa on syvempi ongelma ja se on ikäänkuin rikki. Tai ollaan tappelemassa immuniteettivajeen kanssa. Ratkaisuna saattaisi olla koiran syömättömyys. Se on vaan hoitokeinona perin huono. Koiran syömisongelmissa ja ruokaan itseensä liittyvissä sairauksissa perussyyt ovat usein kolmessa eri tekijässä, yhdessä tai erikseen: koira, sen jalostus ja ilmiasu ruoka, sen laatu ja koostumus omistaja, oireiden tulkitsijana tai aiheuttajana stressin ja kuormituksen kautta Podcastissä mennään läpi hieman noiden kolmen ryhmän merkitystä. Kuten että hoidetaanko Dentastickseillä hampaita vai aiheutetaanko närästystä. Tai että rajoittaako omistajan idealistinen käsitys koiran ruokavalikoimaa, varsinkin silloin kun ruuan vaihtaminen poistaisi ongelman. Sivujuonteena piipahdetaan koiran hampaiden pesun hyötyyn tai hyödyttömyyteen. Myöskään omistajan aiheuttamaa stressiä koiralle sairastuttavana tekijänä ei ohiteta. Samalla päivitellään miksi koiran muutto paremmin sille sopivaan talouteen olisi jotenkin huono asia. Stressiä aiheuttavat myös harrastukset - agility, IPO/suojelu, vinttikoiralajit, ja uutena myös toko. Syynä on useimmiten harrastukseen sopimattoman koiran pakottaminen omistajan haluamaan työhön. Urheilevan koiran palauttaminen Ruuan laatu on vaikea aihe, koska se riippuu syöjästä. On silti hyvä oivaltaa, että yhtään ainutta ruokaa ei tehdä maksavan asiakkaan tarpeisiin, vaan jätehuoltomentaliteetilla. Joskus nuo eivät riitele, mutta joskus yhteentörmäys on selviö - ja koira sairastuu. Vegaaniruuat ovat esimerkki siitä miten omistaja ei valitse koiran ruokaa koiralle, vaan itselleen. Se, että koiran ruokintakulut kasvavat koko ajan, varsinkin lihoissa, ei ainakaan paranna tilannetta. On olemassa yksi vatsa- ja suolisto-ongelmille altistava ryhmä: tilanne, jossa koira sairastuttaa itse itsensä. Ne ovat koiria, joka ovat sanamukaisesti kaikkiruokaisia. Mikä vain menee, kunhan sen saa nieltyä. Omistajan vaatteet, omat lelut, kävyt, kivet, tikut… kaikki käy. Silloin koira on sisuskaluiltaan terve, tai on ollut alunperin, ja moinen haitallinen tapa on se, joka sairastuttaa. Koiran oireilu muuttuu äkkiä kroonikseksi, koska kaiken mahdollisen syötäväksi kelpaamattoman syöminen on krooninen ongelma. Vatsaa ja suolistoa ei kiusaa koiran allergia tai tulehduksellinen suolistosairaus. Koira sairastuu, koska se syö jatkuvasti vierasesineitä. Joskus moinen on oire huonovointisuudesta. Mutta aika ajoin se on pakko-oireista käytöstä. Osan koirien mielestä se on vain ihan pahuksen hyvä idea. Silloin ongelmaa ei saada ruokinnallisella tukihoidolla korjattua. Oireita voidaan hieman lievittää, mutta koska syy ei poistu, niin mikään ei muutu. Kun kyseessä on käytökseen liittyvä ongelma, niin valitettavasti en osaa auttaa. En minä ole kouluttaja enkä ongelmakäytöksen ratkaisija. Puhelinpalvelun kautta voin auttaa helpottamaan oireita, mutta varsinaisen korjauksen on tehtävä joku muu. Meillä nuorempi russeli on orastava ongelma. Vielä ei mitään haittoja ole tullut, mutta se saattaa olla edessä. Kuvan kaveri on vahvasti valokeilassa, tässä asiassa. Yhden kerran saatte arvata mitä istuintyynyn kulmalle on tapahtunut. Miksi koira syö multaa tai hiekkaa Miksi koira syö ruohoa Kuonokoppa

Koiran vatsa- ja suolisto-ongelmat ovat yleinen vaiva. Joskus syy on selvä, mutta ei läheskään aina. Edes se, että onko ongelma hoidettavissa ruuan kanssa, ei ole mitenkään selvä. Vatsaongelmat ovat koiralla eräänlainen yleisoire, joka liittyy moneen, eikä aina edes vatsan ja suoliston alueelle. (lisää…)

Koiran ruokia myydään holistisuudella. Aidosti silloin myydään hyödyttömiä lisiä, jotka ovat vain rahanmenoa.

Holistisuus on filosofinen näkemys, jossa osasten summa on enemmän kuin mitä osaset yksinään yhdessä tekisivät. 1+1 = 3 tai enemmän. Koirien ruokinnassa holistisuus on vahva markkinointitemppu ja yleensä käytössä kuivamuonissa. Raakaruokintaa myydään koiranomistajille enemmän luonnollisuusväitteellä. Elämän tosiasioita kuitenkin on, että ruoka on aina holistista, Sekä luonnollista. Holistisuus  tuli ravintolisämaailmaan ja luonnollisuus- sekä terveysajatteluun jo elävän ravinnon myötä 1920-luvulla. Se oli silloista new age ja hippiajattelua (termin negatiivisessa merkityksessä) ja kyse oli enemmän yliluonnollisesta kuin luonnollisesta asiasta. Koiramaailmassa holistinen myynti alkoi kuivamuonista, jossa kaikkea täysin hyödytöntä ja määriltään lähes homeopaattisella tasolla olevia koiran ravitsemukselle sinänsä turhia lisiä perusteltiin holistisella vaikutuksella terveyteen. Kehäkukka ja takiainen ovat tunnetuimpia. Tuossa ei ole enää kyse holistisuudesta, jossa ruoka vaikuttaisi koiraan enemmän ja paremmin kuin mitä raaka-aineet ja niiden sisöltämät ravintoaineet antaisivat ymmärtää. Kyse on juurikin holistisuuden vastakohdasta, jossa väitetään yhden tai muutaman ainesosan tekevän ihmeellisiä asioita - joita ilman ruoka ei muuten olisi terveellistä ja ravitsevaa. Holistiset ravitsemus- ja terveysväitteet ovat aina kestämättömiä. Niiden ainoa tarkoitus on tuoda ruokaan mitättömiä määriä halpaa raaka-ainetta, jolla saadaan asiakkaan ajatukset pois siitä mitä ruoka aidosti on. Sumutusta, huijausta ja vedätystä vain siksi, että saadaan eurot, taalat ja jenit siirrettyä asiakkaan lompakosta omalle pankkitilille. Raakaruokien tilanne on hivenen parempi, mutta suunta on sama. Nyt jo on tuotteota, jossa holistisuuden idealla mainostetaan merkityksettömiä asioita. Eräs tapa on myös yllyttää tekemään haitallisia asioita. Se on vaarallista ja lyhytnäköistä ahneutta, koska silloin asetetaan kieltouhan alle ylipäätään raakaruokinta, elintarviketurvallisuuden ja -hygienian puolelta. Se, että ihmiset lankeavat moisiin vedätyksiin eivätkä sisäistä sitä, että jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se ei koskaan ole totta, johtuu osaksi laiskuudesta, osaksi välinpitämättömyydestä ja osaksi tietämättömyydestä. Tietoa voidaan tuoda lisää, mutta en tiedä miten ihmisten mielenkiintoa harrastuksiinsa ja eläimiinsä voitaisiin lisätä. Yleinen tapa on halu tulla valmiiseen pöytään. Yksi ongelma on siinäkin, että nykyisellä nettisukupolvella on suunnilleen torakan pinna tehdä mitään ja kuvittellaan, että kaikki hoituu multitaskauksella ilman tarvetta keskittyä. Kaffepaussissa muistutetaan myös, että prosessoimaton ruoka on usein, oikeastaan aina, prosessoitua. Eikä prosessointi mikään kategorinen paha ole. Yhtä vähän kuin kuin että käsittelemätön ruoka olisi kategorisesti hyvä. Siinä ohessa, kun aivot kytkevät koko ajan holistisen ja homeopaattisen yhteen, niin laajetaan hieman väitettäni, että hiilihydraateilla on yksi ja vain yksi merkitys syöjälle: saada energiaa. Holistisemman ajattelutavan kautta tuo on liian lokeroiva käsitys ja hukkaa täysin hiilihydraattien roolin kuituna tai hormonitoiminnan yhtenä säätelijänä ja vaikuttajana. Muitakin tehtäviä on, tosin ne useimmiten aian liittyvät tavalla tai toisella juurikin energia-aineenvaihduntaan. Ohimennen myös selitän miksi on myynnin kannalta niin oleellista mitä on valmistusaineiden ensimmäisinä ja viimeisinä. Lyhyesti: ne ovat ainoat rivit mitkä luetaan. Se, että holistisia lisiä on niin tolkuttoman vähän, että se on tekninen syy miksi moiset rikkaruohot ovat viimeisenä, antaa valmistajalle ja myyjälle pelkästään win-win tilanteen. Podcast on luotettavaa tuotantoa siinä suhteessa, että asia hyppii ja pomppii. Koiranruokien holististen kusetusten rinnalla ihmetellään rehulihatuotannon tulevaa keskittymistä ja kilpailun kaventumista. Kuin myös miksi raakaruokinta ei ostamisen vaikeuden takia tule koskaan ylittämään kuivamuonien markkinoita. Puhumattakaan jo hieman väsähtäneestä tavasta hilata hintaa ylöspäin pienentämällä säkkikokoa. Offtopikkia on myös käsitykseni, että ihmiskunta nykyisellään on ajatunut evoluution umpikujaan. Ehkä siitä edetään heidän voimin, jotka tosiaan käyttävätkin aivojaan ja ajattelukapasiteettiaan. Niin tai näin, niin itselläni on henkisellä puolella hyvin ristiriitainen suhtautuminen aiheeseen holistisuus ja että kaikki vaikuttaa kaikkeen summaansa enemmän. Olen tismalleen samaa mieltä. Mutta koska ruuan valmistajat, luontasituotepuoli ja kaiken maailman marianordinit käyttävät kokonaisuuden merkitystä täysin väärin oman myyntinsä vahvistamiseksi pilaten koko asian, niin minulla nousee aina ensin suojamuurit ja sitten kiihtyminen - ensimmäinen, ja viimeinen, reaktio on aina kielto sekä ärsyyntyminen.

Koira tarvitsee lihaa. Punainen liha on hieman parempaa kuin valkoinen, mutta suurta eroa ei ole.

Ihmiset pelkäävät useita asioita koiriensa ruokavaliossa. Ne ovat usein samoja, joita pidetään epäterveellisenä omistajalle. Koira ei ole kuitenkaan ihminen ja se tarvitsee erilaista ruokaa kuin omistajansa, ja liha on silloin tärkein. Silti koiran ruokinnassa ei tarvitse pelätä suolaa eikä lihan väriä. Itseasiassa punainen liha olisi paras vaihtoehto koiralle. Podcast voidaan kiteyttää yhteen toteamukseen: punainen liha ei ole vaarallista omistajalle, eikä se ole haitaksi koirallekaan. Jotta tuohon toteamukseen päästään, niin taas kierretään pitkä matka mutkitelle ja asiasta toiseen hyppien. Punaisen lihan ja suolan kammoaminen tulee ihmisten omista terveysasioista. Ajattelutavassa muinainen Pohjois-Karjala projekti on tärkein. Itärajalla syötiin aikoinaan epäterveellisesti, tehtiin kovaa työtä ja kuoltiin sydänkohtaukseen keski-iässä. Syyksi nostettiin liiallinen suolan käyttö sekä punaisen lihan suuri osuus ruokavaliosta. Aidommin kyse oli kasvisten puuttuminen, karut elinolot, lapsuusajan aliravitsemus sekä kehno terveydenhoito. Ihmisten ruokintasuosituksia kuitenkin painotettiin ja samalla opeteltiin syömään järkevämmin. Kehitys oli järkevä ihmisille ja paransi terveydentilaa sekä leikkasi kuolleisuutta. Mutta tuo koskee koiranomistajia, ei koiria. Samalla opittiin syömään ravintolisiä. Jopa liioitellen, mutta valokeilaan saatiin uusiakin, jo unohdettuja asioita - kuten D-vitamiini. Unohdettuja siksi, että kalanmaksaöljy oli laajasti käytössä risitaudin ehkäisyssä, mutta kehityksen myötä sen käyttö unohdettiin (onneksi, nimim. kalanmaksaöljysukupolveen kuuluva). Sittemmin tuli pillerit kuvioihin ja samaan aikaan THL päätti romauttaa ihmisten D-vitamiinisaannin. Jotenkin se liittyy terveyteen, mutta en ole koskaan oivaltanut miten. Itselläni D-vitamiinitasot olivat kuitenkin vain niukinnaukin riittävät, vaikka koin huolehtineeni asiasta. Samalla hypätään ensimmäiseen sivujuonteeseen. Ravintolisien käyttöä omistajan omassa ravitsemuksessa pystyisi vähentämään lautasmallin avulla, mutta mitä sitten tehdään kun ei vaan halua? Minulle tulee vahvasti kasvispohjaisesta ruokavaliosta laihdutuskuurin aikana aivan tolkuton ummetus. Se ei jihdu sinällään kasvisruuasta, vaikka korkea kuitupitoisuus altistaakin. Se tulee ruuan vähyydestä. Koirilla yleisimmät ummetuksen aiheuttajat ovat liian vähäinen liikunta ja liian alhainen ruokamäärä, usein jopa päivätasolla, mutta varsinkin per annos. Uusi tietoisuus terveellisestä ruokavaliosta siirtyi myös koiriin. Ongelma on siinä, että siirto tarkoitti ihmisten ravintosuositusten ja lautasmallin kopiointia koiran ruokakippoon. Se on väärin, koska koira ei ole ihminen. Yhtä vähän lintua, marsua tai akvaariokalaa voi tai saa syöttää kuin ihmistä. Sitten siirrytäänkin toiseen sivujuonteeseen. Syy siihen, että ei tajuta erottaa koira ihmisestä, on koiran inhimillistäminen. Oman käsitykseni mukaan se jihtuu vahvasti siitä, että ihmisiltä puuttuu ihmissuhteet tai suhteet muihin ihmisiin on tavalla tai toisella vääristyneet niin odotusten kuin oletustenkin mukaan. Kun lemmikki korvaa ihmiset, niin ihminen alkaa suhtautumisessaan muuntamaan koiraa ihmisen rooliin, koska on sosiaalinen laumaeläin. Mutta se ei toimi, aivan yhtä vähän kuin että marsu olisi koiran laumakumppani tai russeli hevosen. Ihmisten ruokapyramidi ei kerro ruoka-aineryhmien tärkeyttä. Se kertoo vaadittavat syöntimäärät, jotka perustuvat niin ravintoaine- kuin energiatiheyteen. Sen jälkeen asian lipsahti käsistä ja siirryin suoraan hevosten ruuansulatukseen ja siitä seuraavassa hypyssä selittämään miksi hevosten syömättömyys ja koirien jatkuva syöminen aiheuttaa kummallekin ruuansualtusongelmia. Syy on eläinlajille väärä tapa altistua vatsahapoille - hevosella on oltava koko ajan ruokaa, koska sillä on keskeytymätön ruuansulatus, mutta koiran pitää syödä paljon harvakseltaan, jotta sillä ei olisi keskeytymätöntä ruuansulatusta. Eläinlajit määräävät omat taroeensa, ei miten ihmisellä asiat ovat. Tarkoitus oli kuitenkin muistuttaa, että koiran ravintopyramidi oli täysin päivastainen ihmisten malliin. Siksi kumpaakaan mallia ei voida siirtää toiselle. Terveillä koirilla kaksi tai kolme ruokintakertaa ei perustu koiraan, vaan omistajaan itseensä - ja omistaja heijastaa omat halunsa koiraan. Koiralle terveellisin tapa syödä olisi kuitenkin kerran päivässä melkein joka päivä.  Ihminen saattaisi aika ajoin tarvitakin suolaa lisää, varsinkin jos jodioidun pöytäsuolan käyttöä on leikattu piilosuolapelon takia tai hikoillaan paljon kuntoilun yhteydessä, mutta koiralla ei ole varsinaista lisäsuolan eli natriumin tarvetta oikeastaan koskaan. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin että lisäsuola olisi koiralle haitallista, Koira saa natriumin ja kloorin ravinnostaan. Määrä lähtee helposti kohoamaan, jos ruuan osana käytetään munuaisia tai vaikka haetaan jodia tai kaliumia mineraalisuolasta. Koiralla on petona korka suolan sietokyky, aivan samoin kuin vaikkapa A-vitamiininkin suhteen. Se tarkoittaa sitä, että suolan saantia ei tarvitse koskaan terveellä koiralla miettiä tai laskea - ellei ole utelias. Punaista lihaa tutkittiin ongelmien aiheuttajana siksi, että sitä syötiin eniten. Mutta se oli enemmältikin seuraus, ei syy. Oikeastaan mitään muuta kuin punaista lihaa ei ollut. Broileri löysi itsensä suomalaiseen ruokapöytään vasta 80-luvun alussa ja 10 vuotta aiemmin moista ei ollut edes olemassa. Joten lähelle nykyaikaa ainoa korvike punaiselle lihalle oli kala, ja se mahtui ruokavalioon ainoastaan rannikkoalueilla. Merialueella syötiin silakkaa ja sisämaan järvialueilla muikkua. Ylipäätään lihan syöminen niissä määrin kuin sitä nykyään kulutetaan on uusi asia. Kivikautista ruokavaliota suosivat mielellään puhuvat metsästäjäkeräilijöiden ruokavaliosta ja ohittavat sen, että moinen syöminen loppui kivikauden loppuessa, metsäsuomalaisia lukuunottamatta. Keskiaikaisissa kaupungeissa, itseasiassa jo aiemmin viikinkikaudella, syötiin vahvasti viljaa ja naurista, lihaa nähtiin harvoin - ellei kuulunut varakkaaseen luokkaan. Siitäkin vähästä katolisen kirkon monet paastopäivät kielsivät lihan ja sen tilalla syötiin kalaa. Useimmiten suolattuna. Paitsi, jos kuului työväkeen, eikä talo tarjonnut paastokalaa. Taas poiketaan hieman syrjäteille ja muikun myötä ihmettelen miten Pohjois-Savon maitokarjan laitumet kyettäisiin muuttamaan tuottavaksi viljelymaaksi. Levesyasteet ja maaperä kun eivät muuksi muutu, vaikka kuinka haluttaisiin palata Babylonin aikoihin ja laittaa koko kansa maata viljelemään. Punaista lihaa koitetaan välttää, jopa pelkokertoimeen asti, koska punainen liha lisää tulehduksia punainen liha altistaa paksusuolen syövälle Kumpikaan väite ei sinällään pidä paikkaansa. Se, että (punaisesta) lihasta saadaan rasvahappoa arakidonihappo, josta valmistetaan mm. tulehdusvälittäjäaineita, on päätetty ymmärtää niin, että (punaisen) lihan rasvan sisältämä arakidonihappo aiheuttaisi tulehduksia. Ei se sitä tee. Tulehdusvälittäjäaineet reagoivat tulehdustiloihin, joka on eri asia. Jopa asiateksteissä törmää väitteeseen, että omega-3 rasvahappojen EPA ja DHA lisääminen vähentäisi arakidonihapon tuotantoa, koska kilpailu arakidonihappoa tuottavasta entsyymistä vähentäisi tuotantoa. Tuo ei pidä millään tavalla paikkaansa. Ensinnäkin lihasta nimenomaan saadaan arakidonihappoa suoraan (hassua, että kaikilla syötävillä eläimillä se on ollut oleellinen osa niiden aineenvaihdunnan vaatimia rasvahappoja). Toiseksi, entsyymikilpailu tapahtuu vain, kun muutetaan perus-omega-6 rasvahappo linolihaposta (LA) ja samaan aikaan perus-omega-3 rasvahaposta alfalinoleenihappoa (ALA) reitin kautta kuutosissa arakidonihappoa ja kolmosissa EPA:aa. Mutta lihasta saatiin suoraan arakidonihappoa riittävästi (joka on de facto koirille ehdollisesti välttämätön ja kissoille käytännössä välttämätön rasvahappo), joten muunnoksella LA:sta ei ole merkitystä, ja EPA on jo mikä on, ei siihen tarvita enää muunnosta. EPA/DHA-lisä vähentää hieman tulehdusreaktioita, mutta aivan toista kautta. Linolihappo on ehdottomasti välttämätön rasvahappo. Yksi sen merkityksellinen rooli on ihossa ja puutos aiheuttaa mm. ihon kuivumista, hilseilyä ja kutinaa. Siksi suosittelen aina iho-oireisille perusruuan rasvamäärän lisäämistä, koska jos rasvaa saadaan grammoina liian vähän, niin silloin saadaan liian vähän myös tärkeintä rasvahappoa linolihappoa. Linolihapon tärkein saantitie on lihan rasva. Jossain määrin myös osa kasviöljyistä. Sen sijaan niin usein ehdotettu, ja käytännössä aina tyrmäämäni, omega-3 lisät kalaöljynä eivät käytännössä tee mitään hyödyllistä, iho-oireissakaan. Myös kolesterolia pelätään rasvoissa, ja varsinkin punaisen lihan rasvassa. Se on suora kopio ihmispuolelta, ja täysin väärä. Koira säätelee kolesterolia tehokkaasti maksassa ja rasva-aineenvaihduntansa kautta, eikä koiralla ole koskaan mitään terveysriskejä kolesterolista. Jos verikoe näyttää korkeampaa kolesterolia, niin joko on juuri syöty tai rasvaa tarvitaan kolesterolin kuljettamana. Se, että omistaja voi kuolla sydänkohtaukseen pitkäaikaisen korkean kolesterolin seurauksena, on vain ja ainoastaan omistajan ongelma. Se muuttuu koiran ongelmaksi vasta sitten, jos omistaja ei anna ruokaa tuuperrettuaan lattialle. Punainen liha altistaa suolistosyöville, ja varsinkin paksusuolen syövälle. Paitsi että ei altista. Ei ole koskaan altistanut. Kyse on lihajalosteista (luonnollisuusihmiset riemuitsee, koska nyt prosessointi on paha). Omistaja alentaa riskiään syömällä vähemmän meetvurstia ja grillimakkaraa ja koiraa harmittaa, koska makupalojen saanti vähenee. Mutta jos koiralta otetaan nakit pois tuon pelon takia, niin liioitellaan. Nakit eivät ole sinällään terveellistä ruokaa, mutta eivät ne koiran suolistoa riko. Jos saman pelon takia poistetaan myös (punainen) liha, niin siirrytään liioittelusta vahvasti ruokintavirheen puolelle. Punaisen lihan ravintoarvot ovat parempia kuin valkoisen. Hiukan, ja useimmiten merkityksettömästi, mutta on kuitenkin. Kalaa ja lihaa taasen ei pitäisi sinällään laittaa edes vastakkain, sillä vaikka kalankin liha on perusteiltaan vastaavaa kuin maaeläinten, niin se on kuitenkin niin aminohappo-, mineraali- kuin rasvakoostumukseltaan sen verran erilaista, että vertailu on turhaa. En sano sitä podcastissä, mutta kala täydentää punaista lihaa. Sen sijaan jos pohja on kalalla, niin samaa etua ei saada käyttämällä punaista lihaa täydentäjänä - silloin aletaan poistumaan optimista. Mutta tuokin on nippelitason rakettitiedettä, ei varsinaisesti merkityksellinen asia. Punainen liha ei ole yleisin allergian aiheuttaja. Ei ole koskaan ollut. Ehdottomasti suurin osa allergisiksi diagnosoiduista ei ole koskaan edes saanut punaista lihaa, nautaa tai mitään muutakaan. Ne ovat saaneet broileria, joskus kalkkunaa, viljoja, perunaa ja hernettä. En osaa muutenkaan päättää kumpi on suurempi hoitovirhe ja osoitus eläinlääkärin laiskuudesta, haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä hoitaa koiraa: allergiadiagnoosi itsessään vai sen hoitoon määrätyt funktionaalisten ruokien häpeäpilkut anallergenicit ja hyporuuat. Se, että punaiseen lihaan perustuvat tuotteet eivät aina kuitenkaan sovi koiralle, johtuu monista muista syistä. Sellaisista kuten huonosta laadusta, kehnosta sulavuudesta tai koiran muista terveydellisistä ongelmista. Kyse on kuitenkin aina ruuasta, ei siitä minkä väristä liha on. Koska kiukutteluun päästiin, niin ei voida ohittaa kollageenituotteina nivelten hoitoon myytäviä vedätyksiä. Ne ovat broilerin rustoa ja sitä saa paljon enemmän huomattavasti halvemmalla mistä tahansa broilerin jauhelihasta. Niveliähän moinen teurasjäte ei tietenkään hoida. Punainen liha on mahdollisuus, ei uhka. Mutta jos joutuu miettimään koiran ongelmia ruuan kautta, niin miettikää ruokaa kokonaisuutena ja mistä oleellisista komponenteista se koostuu. Lihan väri on totaalisen toissijaista. Koira ruokintaan kuin koira. Ihminen ei ruoki muitakaan lemmikkejään kuten itseään, joten miksi koiraa pitäisi kohdella eri tavalla? Podcastissä mainittiin Meta-foorumi. Se on Katiskan virallinen keskustelufoorumi. Monellakin tapaa kuin Facebook, mutta parempi, laadukkaampi ja paljon toimivampi. Tutustu, testaa ja kokeile.

Koira juo kun sillä on jano. Jos koira ei juo, niin sillä ei yleensä ole jano. Raakaruokitut koirat juovat yleensä vähän.

Koirien syömistä murehditaan määrällisesti useimmin. Johtunee siitä, että tapoja ruokkia koira on lähes yhtä montaa kuin on koiranomistajia. Mutta jos ihmetellään päivittäisten arkiasioiden yksittäistä asiaa, niin ykköseksi - tai ainakin kärkikahinoihin - nousee kysymykset koiran juomisesta. Ne keskittyvät aina äärilaitoihin: miksi koira juo liian vähän tai miksi koira juo liikaa. Oikeastaan koskaan liian vähän tai harvoin juominen ei ole aito ongelma, mutta liian paljon juominen onkin yleensä merkki jostain ongelmasta. Koirien nestesaanti tapahtuu kolmea kautta: ruuasta juomalla aineenvaihdunna kautta rasvaa poltettaessa energiaksi Koiran tarpeeksi ilmoitettu 0,5 dl/kg ei tarkoita koiran juomismäärää. Se kertoo koiran tyypillisen nestetarpeen eräällä tavalla neutraalissa olosuhteissa normaalilla painolla koiran syödessä ylläpitotason kuivamuonaa kaksi kertaa päivässä turvotettuna pieneen määrään vettä. Ruoka pitäisi olla ensisijainen tapa saada nestettä ja juomisella katetaan mahdollinen kohonnut tarve. Metabolinen vesi on vähäisin määrällisellä merkityksellä, mutta koiran fysiologiassa aktiivisilla matalan rasvaprosentin koirilla akuutissa tarpeessa hyvinkin merkityksellinen - jo pelkästään siksi, että se on nopein tapa. Myös koiran ruumiinrakenne vaikuttaa myös koiran nestetarpeeseen. Koiran ruuan koostumus taasen säätelee paljonko ja kuinka nopeasti vesi saadaan koiran käyttöön. Yleensä nesteytys, tai jopa perustason nestesaanti, kannattaa aina toteuttaa ruuan kautta. Lihan määrää ei voida kalorien takia nostaa päättömästi, mutta esimerkiksi myös piimä pakottaa vedensaannin ruuansulatuksen kautta  Juomismurheet näyttäisivät jakautuvan ruokintatapojen mukaan: kuivamuonaa käyttävät ihmettelevät liiallista juomista koiraan raakaruokkivat murehtivat, kun koira ei juo Tuo kuvaakin sitä merkitystä, joka ruualla on koiran nestesaantiin ja sitä kautta janontunteeseen. Kuivamuoniin liittyviä kysymyksiä on enemmän, koska suurin osa ruokkii kuivamuonilla. Siksi myös kysymykset liiasta juomisesta nousevat useimmin näkyviin, jolloin se alkaa vahvistamaan käsitystä, että liiallinen juominen on merkki vakavasta ongelmasta. Useimmiten ei ole, mutta toki huolta lisää sekin, että juominen voi olla myös merkki munuaisten vajaatoiminnasta tai koiran diabeteksestä. Turvottamattoman kuivamuona syöminen ei muuten aiheuta jotain hallitsematonta turpoamista vatsassa. Se alkaa sulamaan aivan kuin kaikki muukin ruoka. Kuivamuonan sulamisajan hitaus verrattuna lihaan johtuu kahdesta syystä: kuivamuonien raaka-ainekoostumuksesta kuivamuonat ovat kovaa ruokaa Se, että iso määrä kuivamuonaa aiheuttaa janon, johtuu yhdestä ja vain yhdestä syystä. Se on turvotettunakin kuivempaa kuin liha. Tarkoittaa sitä, että silloin koiralta jää vajaaksi tärkein tapa saada nestettä, eli syömisen kautta. Jos omistaja syö keittoa, niin siitä ei tule sen kummallisempi jano. Sen sijaan paketillinen näkkileipää aiheuttaa janontunteen, eikä se liity mitenkään siihen, että näkkileipä alkaisi jotenkin mystisesti turpoamaan vatsassa. Se johtuu vain siitä, että ei saada ruuan mukana nestettä. Raakaruokinnassa koirat vähentävät usein juomistaan huomattavastikin. Se johtuu siitä, että lihasta on 60 - 80 % vettä. Kilo lihaa antaa silloin 6 - 8 dl vettä ja se näkyy suoraan juomisessa. Ei ole tarvetta juoda, koska osa saatu ruuasta vettä, eikä vaan ole jano. Kun valokeilaan nousee omistajan  mielestä liian vähäinen juominen, niin käytännössä aina kyseessä on täydellinen epäluottamus koiran janontunteeseen. Koira juo kun sillä on jano ja on juomatta, jos ei ole jano. Omistajan oma juominen, joko janoonsa tai uskottaessa jatkuvam tissuttelun terveysvaikutuksiin, on omistajan asia, eikä sitä saa heijastaa koiriin. Koirat, joilla on jokin perussairaus, ovat eriasia. Silloin sairaus voi vaatia ylimääräistä nestettä, joko ruuassa tai juotettuna. Virtsatiekivet (tai tutummin lyhenettynä virtsakivet) ovat tyypillinen esimerkki. Silloinkaan kyse ei kuitenkaan ole siitä, että koira itsessään tarvitsisi enemmän nestettä, vaan että liian suurta nestemäärää käytetään tukihoitona. Urheilevien koirien puolella ylijuottaminen on vahva tapa, josta olisi syytä päästä eroon. Varsinkin agility on tunnettu ylijuottamisesta. Suurelle määrälle nestettä ei ole mitään tarvetta eikä perustetta, mutta sillä saadaan helposti elektrolyyttivaje aikaiseksi, varsinkin kaliumista. Kuten aina, niin tämäkään ei ole täysin mustavalkoinen asia. Osa koirista tarvitsee hiukan nestetankkausta, varsinkin jos ne käyttävät paljon ja taukoamattomasti ääntään. Pidempien matkojen valjakkokoiria on pakko juottaa, koska läähätys ja pitkäkestoinen rasitus kuluttaa nestettä. Mutta on ymmärrettävä, että nuo ovat poikkeuksia, eivät koko harrastavaa koirakantaa ohjaavia. Podcast: Koiran (yli)juottaminen Juomisen riittävyyttä tai liiallisuutta on mahdotonta laittaa yksinkertaiseen sääntöön. Sitä voi kuitenkin arvioida virtsan värin ja määrän kautta koira virtsaa huomattavan usein, paljon ja virtsa on väritöntä, niin koira on juonut liikaa (tai sillä on terveydellinen ongelma, kuten urheilevilla ylirasitus) koira virtsaa harvoin, vähän ja huomattavan tummaa, niin koira on saanut nestettä aivan liian vähän, ja on kuivumassa Kummassakin tapauksessa satunnainen ei tarkoita yhtään mitään. Ne muuttuvat merkeiksi jostain ongelmasta vasta ollessaan jatkuvia tai toistuvia. Huomaa: Jos koiran elämässä ja ruokinnassa ei ole muuttunut mikään, mutta juominen lisääntyy yhtä äkkiä, niin siinä kannattaa olla hieman hereillä. Ylipäätään koiran selittämättömästi muuttunut käytös ihan minkä tahansa asian suhteen on aina merkki jostain ongelmasta - tai ongelman ratkeamisesta, jos muutos on positiivinen. Huomattavasti lisääntynyt juominen on kivun sijaistoiminta Jos kyseessä on narttu, jolla on kiima loppunut alle 2 kk aiemmin, niin kohtutulehduksen riski on otettava vakavasti huomioon

Koiran ei ole pakko saada luuta, mutta luut voivat olla koirasta mukavia. Luissa voi kuitenkin olla terveysriskejä koiralle.

Lehtien otsikoita ei saa uskoa. Ei koirauutistenkaan. Ja sekarotuiset eivät ole rotukoiria terveempiä tai sairaampia, koska ei ole olemassa sellaista yhtenäistä ryhmää kuin sekarotuiset tai rotukoirat.

Koirien ruuansulatusongelmat ja suolistosairaudet näyttäisivät lisääntyvän. Onko syy kasvattajissa ja/tai pennut on rikotaan jo pienenä niin pahasti, että niitä ei saa korjattua?

Koirien vatsa- ja suolisto-ongelmat ovat lisääntymään päin. Tai ainakin ne ovat jatkuvasti otsikoissa. Aidosti määrää tai yleisyyttä ei tiedä kukaan, koska niitä ei pystytyä tilastoimaan. Periaatteessa ainakin käyntimäärien muotokset olisivat saatavissa eläinlääkäreiltä, mutta vain periaatteessa. Tiedon saaminen edellyttäisi, että ne ylipäätään kirjattaisiin tavalla, joka olisi tilastoitavissa ja että tieto saataisiin. Koska kumpaakaan ei tule tapahtumaan, niin eletään arvuuttelujen maailmassa. Määrän lisäksi alkusyykin on kadoksissa. Koirayksilöiden suhteen masentavampaa on, että myös yksinkertaista hoitoa ei ole. Onnistumisprosenttia heikentää lisäksi kaksi jossittelua: onko syy perinnöllinen ja pahentaako riskiä lisäksi pennun surkeat taustat ja väärä hoito. Podcast jossittelee kasvattajien vastuulla, tai vastuuttomuudella: kuinka paljon kasvattajat ja heidän taikauskoiset toimintatapansa altistavat suolisto-ongelmille? Osa kasbattajista todellakin osaa ammattinsa (kyllä, kyse on ammatista ja ammattilaisuudesta harrastuksessakin), mutta liian usein törmää liian aikaisiin vierottamisiin, kasvun rajoituksiin, liikuntakieltoihin kasvuaikana... Kaikki ovat esimerkkejä osaamattomuudesta ja kun tekjöiden summa kasvaa liian suureksi, niin ollaan naama seinää vastaan umpikujassa. Jätin kaksi oleellista kysymystä kokonaan käsittelemättä, koska haluaisin teidän miettivä niitä mielellään jutun komenteissa, jolloin ne säilyvät asiayhteydessä; Facessa ne ovat kadonneita viimeistään huomenna. jos jalostus on ongelma, niin mistä se on tullut perimään; koirat olivat ennen rabies-rajan aukeamista Suomessa ahtaammalla jalostuksella kuin nyt jos ruokinta on ongelma, niin miksi se ei ollut ongelma ennen, jolloin kuivamuonat olivat laatua luppa; vai oliko, koska kasvuhäiriöt räjähtivät käsiin, soija oli aiheuttavinaan allergioita ja furunkuloosi oli huomattavan tuttua Jos oletetaan, että kasvattajien halu määrittää mikä tahansa oireeton koira terveeksi jalostusmateriaaliksi on ongelman perusydin, niin voidaanko silloin pitää Kennelliiton Vuolasvirta-palkintoa merkkinä oireesta? Ei voida. Mutta siitä ei päästä yli eikä ympäri, että Vuolasvirta-palkinto ei mittaa kokonaisuutta, eikä edes rodun tilannetta, ja se pohjaa määrään. Nuo ovat niitä asennekysymyksiä, jotka saattavat yllyttää olemaan piittaamatta. Osansa saavat myös eläinlääkärit ja heidän allergiadiagnoosinsa. Toki he yrittävät vain korjata olevan ongelman näkyviä seurauksia, mutta lääkinnän osaajilla on vahva vastuu - ja virhediagnoosit ja omituiset hoidot eivät mahdu vastuun käsitteeseen. Eikä osaamiseen. Mutta toki omistajien voitto-osuus kiittää ja kuittaa. Podcastin irralliseksi jäänyt alustava esimerkki lähti yhdestä hevosesta. Jos hevoset eivät sinun kiinnosta edes yleissivistävällä tasolla, niin kelaa suoraan noin 14 minuutin kohdalle. Samalla mainitaan ohimennen millä sinkkimäärällä minä taistelen flunssaoireita vastaan (ei lapsille, enkä suosittele: 300 milliä) Alussa mainittu purulelu on tämän näköinen:

Koira tarvitsee jossain määrin kuitua, mutta oleellisempaa on se ruoka, joka käyttäytyy kuin kuitu. Podcast selittää tuota eroa.

Kuitu on usein kysymyksenä kun taistellaan koiran allergian, suolisto-oireiden tai hiivan kanssa. Useimmiten kuitu on kohtuullisen hyödytön, mutta välillä sillä saadaan vatsaa ja suolistoa rauhoitettua. Kannattaakin hetki miettiä, että koska kuitua käyttää ja onko se ruoka-aine, joka kuidun antaa, oleellisempi kuin itse kuitu. Ruokaa ja ruoka-aineita on aina mietittävä kokonaisuutena. Mitä kaikkea niistä saadaan ja miten ne sopivat koiralle. Proteiini on tärkeä koiralle, mutta pelkkä proteiinien määrän ynnäily ei johda mihinkään muuhin kuin ongelmiin. Sama koskee kuitua. Kuitu on ravitsemuksellisena terminä tarkkaan määritelty. Ruokinnassa taasen on syytä keskittyä enemmän kahteen käytännönläheisempään asiaan: mitä kuidun halutaan tekevän miten kuiduksi kutsuttu ruoka-aine toimii Sulamaton rusto ei ole ravitsemuksessa kuitua, mutta ruokinnassa ja koiran ruuansulatuksessa se toimii kuin kuitu. Sama asia porkkanan kanssa, jota käytetään kuituna, mutta jossa on erittäin vähän kuitua. Kuidusta halutaan koiralle muutamaa asiaa: suoliston hoitoa (vaikka giardian jälkeen tukihoitona) lisäämään vettä tai vähentämään vettä ulosteessa (ummetukseen tai jopa laksatiivina), mutta myös kuivattamaan) tuomaan terveyttä probioottina Suoliston hoito ei riipu kuidusta, tai onko se imeytyvää tai imeytymätöntä, vaan ylipäätään märän ruokamassan lisäämisestä suolistossa. Ulosteiden koostumuksen säätely on arkipäivää varsinkin raakaruokinnassa, mutta sitä käytetään myös laastarina vatsataudeissa ja ripulissa. Liian ison määrän luita jälkeen turvotettu kuitu tulee hyvinkin tutuksi. Silloin kyse on veden viemisestä suolistoon tai sen imeyttämisestä suolistosta. Prebiootit ovat mitä tahansa, jotka lisäävät sellaisten suolistobakteerien kasvua, joita pidetään hyödyllisenä. Tapauksesta (ja mainoksesta) riippuu sitten mitä kuitua annetaan prebioottina - vai onko etu (tai haitta) aidosti ruoka-aineesta kiinni. Koko ajan kyse on ruuasta kokonaisuutena, ei jämähtämisestä yhteen ylätason termiin - kuitu tarkoittaa useampaa erilaista ja suolistossa eri tavalla käyttäytyvää sulamatonta hiilihydraattia, ei sen enempää eikä sen vähempää. — Ohimennen sivutaan myös syksyn merkitystä suolisto-ongelmien oireilussa. Silloin syyllinen löytyy vuodenajoista, eikä sitä korjata kuidulla. Annan myös vinkin manttelintekijöille mallista, joka puuttuu markkinoilta. — Podcastissä jämähdetään viimeiseksi noin 10 minuutiksi hevostemme mahdolliseen kuidun puutteeseen ja sen merkitykseen suoliston toiminnalla; hevonen on paljon riippuvaisempi paksusuolen bakteerikannan toimivuudesta kuin koira koskaan.

FDA oli löytänyt yhdysvaltalaisen koirien rehulihatuottajan erästä rauhoitejäämiä, salmonellaa ja listeriaa. Suomessa ei ole ongelmaa.

Yhdysvaltalainen ruokaturvallisuusvirasto FDA oli löytänyt rehulihoista salmonellaa ja listeriaa sekä jäämiä rauhoitusaineista. Kuulostaa pahalta, mutta aidosti kyse on jenkkiläisestä arkipäivästä eikä vaikuta Suomessa mihinkään. Lisäksi on muistettava, että USA:ssa myös kuivamuonien jäämät ja takaisinvedot ovat valitettavan arkipäiväinen asia. Asiasta ei kuitenkaan saa suurtakaan draamaa Suomessa. Ensinnäkään lihatuotteita ei tuoda Yhdysvalloista Suomeen ja kaikesta hälinästä huolimatta tällä kertaa oli kyse vain yhdestä tuottajasta. Toiseksi, ylipäätään koirien rehujen tuonti USA:sta Suomeen alkaa olla vähäisempää kuin raakaruokinnan osuus markkinoista. Lääkeainejäämänä oli tällä kertaa rauhoitteet, mutta FDA on aikojen saatossa löytänyt kovempiakin lääkkeitä sekä hormonijäämiä ja voitaisiin jopa sanoa, että antibioottijäämät, huolimatta niiden merkityksestä kansantaloudelle, ovat sieltä vähäisimmästä päästä. Lääkejäämiä ei kannata murehtia. Eivät ne syöjään vaikuta. Sen sijaan iso määrä kilpirauhasen jauhamista rehulihoihin voisikin pitää ongelmana, koska ne saattavat vaikuttaa kuin tyroksiinilääkitys. Niitäkin tapauksia Yhdysvalloista on löytynyt. Salmonella ja listeria taasen kertovat prosessista. Ei kenellekään pitäisi olla uutinen, että muualla maailmassa elintarviketurvallisuus on huomattavan heikommassa kunnossa kuin Suomessa. Siksi turisteja varoitetaankin syömästä majoneesia ja raakoja vihanneksia. Keskustellaanko aiheesta missä kunnossa juomavesi on useissa paikoissa kehittyneitäkin maita? Siihen verrattuna Nokian viemärivesi vesijohtoverkossa oli kuitenkin pikkujuttu. Briteissä noin 20 prosenttia ihmisille myytävästä broilerista on salmonellan raiskaamaa. Ei ongelmia tuota kauempaa tarvitse hakea. Vaikka meitä koko ajan varoitetaan raakaruokinnan riskeistä, vaikka kampylobakteerista, niin realismia kuitenkin on, että normaali terve keittiöhygienia riittää. Ei Suomessa tarvitse pelätä, vaan teurastamot ja tuottajat ovat luotettavia. Puhumattakaan siitä, että valvonta - niin oma valvonta kuin viranomaistoiminta - toimii. Yhdysvaltalaisiin uutisiin kannattaa suhtautua oho-mentaliteetilla, ei sen vakavammin.

Ihmisillä on vastuu koiransa hoidosta. Vastuuseen kuuluu olla rähjäämättä neuvoja antaville ja vasta myöhemmin päättää mikä neuvo ehkä auttaisi. Maalaisjärkeäkin saa käyttää.

Puhun aika ajoin vastuusta, niin ammattilaisten kuin harrastajien puolelta, mutta harvemmin kysyjän kannalta. Mutta myös kysyjällä on vastuu, vaikka kysyykin siksi, että ei tiedä. Vastuuseen kuuluu myös ymmärrys olla päättämättä mikä annettu neuvo kelpaa ja mikä ei. Kysytään kun ei tiedetä, niin miten silloin voi tietää mikä neuvo on hyödyllinen. Mutta eihän tuota valintaa hyödyn mukaan tehdäkään, vaan sen perusteella missä on tarpeeksi pinkkiä hattaraa täyttämään oma kupla. Ehdotan podcastissä diapam-kuuria jokaiselle koiranomistajalle. Tai oikeammin heille, joille mikä tahansa mitätön pikkujuttu muuttuu elämän ja kuoleman kysymykseksi. En pohdi sitä mikä somessa tekee ihmiset mulkuiksi ja ovatko he yhtä epäsosiaalisia livenä kuin sosiaalisessa mediassa, mutta heitän ilmaan epäreilun kysymyksen, että hoidetaanko lapset samalla uskonnollisfanaattisella suhtautumisella kuin koiratkin. Kyse on neuvojen valikoinnissa suolistosairaan koiran suhteen. Luiden ja kuivattujen korvien suosituksiin suhtauduttiin avarasti, mutta tieto siitä, että potentiaaliselle IBD-tapaukselle ei saisi antaa luita eikä välipaloja, aiheutti primitiivireaktion. Kuten yleensäkin, niin taas kerran kyselen maalaisjärjen tai järjettömyyden perään. Ihmettelen, että onko taas täysikuu, koska ihmiset tukehtuvat herneisiin ja hiekka hiertää intiimialueita. Vastaus on, että arvaus meni kohdalleen: parin päivän päästä on täysikuu. Mainitsin muutamasta vastuuta käsitelleestä jutusta: Vastuu ei ole vain sana Koiran ruokinta: Hyödyttömät kokemukset

Koirien ripuli on useimmiten ärsyttävä, mutta vaaraton. Se hoidetaan kuin ihmisten vatsatauti, mutta usein paasto on helpoin. Vakavassa veriripulissa tai jos koira kuivuu oahasti, on syytä kiirehtiä eläinkääkäriin.

Syksy 2019 ja Norjaa kiusaa koirien ripuliepidemia. Kaikki pelkäävät, että se leviää Suomeenkin - paitsi, että Suomessa on ollut koko kesän ripulia, johon on kuollut koiria. Ei kylläkään tiettävästi samoja määriä kuin mitä Norjassa on mennyt lyhyessä ajassa. Epidemiat olivat ennen kytköksissä suurnäyttelyihin ja niiden esiintymisestä saattoi tarkistaa kalenterin. Maailma pienee ja ilmasto lämpenee, joten epidemiakausi on nykyään koko vuoden mittainen. Podcastissä kiukuttelen kahdesta pääasiasta: älkää viekö tartuttavia koiria eläinlääkärien odotustiloihin älkää antako koirien juoda yhteisistä vesikipoista Samaan kiukutteluakseliin menee myös ihmettely, että miksi ihmiset tuovat sairaita koiria tapahtumiin, kuten näyttelyihin. Lisäksi käsitellään hiukan ripulien hoitoa, joissa raejuusto, seiti ja keitetty riisi ovat joko turhia tai potentiaalisia ongelmia. Ainoastaan ihminen, joka ei siivoa ripuleita, voi pitää moista hyvänä tukihoitona. Koirien ripuli hoituu aivan samalla tavalla ja myös vastaavalla aikataululla kuin ihmisten vatsataudit. Siksi vahva luottamus ravintolisien parantavaan hoitoon on käytännössä aina katteetonta. Sama ongelma kuin ihmisten kahden viikon flunssan parantaminen 14 päivässä milloin milläkin valkosipulihauteella villasukissa. Kuivuminen on yleisin ongelma vakavissa koirien ripuleissa, mutta sitä ei estetä ruokinnalla. Lievä kuivuminen on hoidettavissa kotona, mutta useimmiten tavallisen koiranomistajan kannattaa lähteä eläinlääkärille. Jotta tietäisi onko koira kuivunut, niin se on opeteltava tunnistamaan. Pyytäkää eläinlääkäriä näyttämään ja opetelkaa tunnistamaan miltä terve koira näyttää ja tuntuu. Hetken aikaa rakentelen salaliittoja Norjan epidemialle, mm. antibioottipelon ja raakaruokintariskin kautta. Tosin podcastin äänityksen ja julkaisun välillä Norja oli todennut, että ruoka ei ole veriripulin aiheuttaja - mutta kuten sanottua, salaliittoja on helppo tehdä. Hetken aikaa tutustutaan apple-maailman diginatiiviavustajaan Siriin. Ei sillä mitään rakentavaa sanottavaa ollut aiheesta tai aiheen vierestä.

Koiran närästys voi olla myös stressipohjaista. Silloin vatsa- ja suolisto-ongelmien aiheuttaja on omistaja, harrastukset ja asuinpaikka. Niiden muuttaminen voi olla mahdotonta ja tärkein työkalu on ruoka. Silti koiralta ei saa vaatia liikaa.

Meille tuli tutun koirat hoitoon. Toinen niistä on oma kasvatti, jolla on vatsan herkkyyttä ja närästystä. Varsinkin rasvainen ruoka on ongelma. Koska teen asiat oman pään mukaan, niin muutin samantien koiran ruokinnan rasvaisemmaksi. Ongelmia ei tullut ja itseasiassa narttu tuli jopa paremmaksi. Perusongelma ei siis ole varsinainen ruoka, vaan jokin aivan muu. Kuten ympäristö ja sen aiheuttama stressi. Kun alkaa hoitamaan koiran suolisto-oireita tai vatsaongelmia, kuten närästystä, niin ensimmäinen työkalu on ruoka. Aina ja poikkeuksetta. Silti kannattaa koko ajan pitää ainakin ajatusten taustalla pieni epäily, josko syy onkin henkisempi. Yleinen "toissijainen" syy on ympäristö, se missä asutaan ja mitä tehdään. Omistaja itse saattaa olla myös ongelma - asia, joka kannattaa muistaa, jos perheessä on paljon samoista ruokarajoitteista kärsiviä. Kaupunkiympäristö ja ahdas asuminen kiusaa useita ihmisiä. Koirapuistoilu, jatkuvat virikkeet ja kiihkeä elämänrytmi saattavat polttaa koirankin kynttilää molemmista päistä. Ei väsyminen ole ihmisten etuoikeus. Sen tunnistaminen onkin paljon vaikeampaa, koska silloin omistaja joutuu miettimään ja analysoimaan omia tekemisiään. Mutta varsinkin harrastavien koirien kohdalla on muistettava yksi kultainen sääntö: koira ei välttämättä sovi siihen mitä omistaja haluaa tehdä Fyysisen liikkumisen merkitystä ei saa koskaan aliarvioida. Jos omistajalle metsähaahuilu on stressiä poistavaa, niin sitä se on koirallekin. Kun omistaja etsii sieniä, niin koira etsii vaikka myyriä - se on oleellisin ero. En käsittele podcastissä asiaa, mutta ehkä stressiherkkää koiraa ei kannata opettaa sienikoiraksi, koska silloin hermolepo muuttuukin työksi.

Koiran lihasvenähdys tai revähdys vaikuttaa aina vakavalta, koska koira ontuu. Aidosti kyse on kohtuullisen helposta tapaturmasta, ja suurin kysymysmerkki on, että tuleeko siitä koskaan enää harrastuskoiraa vaikka agilityyn.

Lihasvamma on asia, joka saa omistajat varpailleen ja huolestuneeksi. Ymmärrettävää, sillä lihasvamma on silminnähden kipeä. Venähdykset ja revähdykset ovat yleisiä, mutta ihmiset eivät oikein tiedä miten niitä pitäisi hoitaa. Hoito on kohtuullisen helppoa, koska oikeastaan mitään ei voi tehdä. Enemmänkin kysymysmerkki on toipumisajasta, koska koira on taas kunnossa. Valitettavasti siihen ei ole mitään selvää aikataulua, mutta yleensä puhutaan aikavälistä 2 - 8 viikkoa. Muutama tärkeä asia on muistettava, kun huomaa koiran ontuvan: selvitetään mikä on rikki, eli mistä sattuu yritetään selvittää kuinka pahasti on rikki; yleensä lihasvammat tuntuvat vakavammilta kuin ovat annetaan kylmää Eläinlääkärille lähdetään ehdottomasti silloin, kun epäilee murtumaa. Muutoin voi jäädäkin ihmettelemään Lihasvammojen toipumisissa täytyy erottaa kaksi asiaa: koiran toipuminen kotikoiraksi koiran toipuminen harrastuskoiraksi Niissä voi käyttää muistisääntöjä: ei näkyvää lihasvammaa, koira toipuu muutamassa viikossa harrastuskoiraksi puolet lihaksesta selvästi poikki, koiralla on 50 % mahdollisuus toipua harrastuskoiraksi parissa kuukaudessa koko lihas poikki, koirasta ei tule koskaan enää harrastuskoiraa Jokaisessa tilanteessa koira toipuu muutamassa päivässä kotikoiraksi ilman sen suurempi ongelmia. Kotikoira tarkoittaa laiskaa sohvakoiraa, jota ei rajusti enää rasiteta. Tärkein muistettava asia kaikissa tapaturmissa: Opitaan ja ymmärretään olisiko jotain voinut tehdä toisin. Jos loukkaantuminen olisi ollut estettävissä, niin asioita muutetaan. Jos kyse oli van pahuksen huonosta tuurista, niin asia hyväksytään.

Venla on valeraskas ja tällä kertaa se ilmenee nirsoutena. Koiran nirsous voi johtua närästyksestä, tai suolisto-oireista. Se voi olla myös anoreksiaa, vapaaehtoista syömättömyyttä.

Venla on kirjoituspäivämäärällä jotakuinkin 1v 9kk, jos joku meidän nuoren russelineidin iästä on utelias. Mutta sillä on nyt ensimmäinen valeraskaus, ja oireena ei ole hautomisvietti ja pesänrakennus. Venla lopetti syömisen ja siitä tuli nirso koira. Tällä kertaa nirsous ei ole huolestuttava asia sinällään ja siksi sen korjaamiseen voi käyttää muutoin kiellettyä työkalua: ruuan maustamista. Nirsous ei sinällään ole koiralle vaarallista. Sillä ei vaan ole nälkä. Jos tilanne sopii omistajalle, niin asialle ei sinänsä ole pakko tehdä mitään. Mutta se on korjattavissa. Vaikka nirsous useimmiten johtuu yliruokkimisesta, niin siihen löytyy myös terveydellisiä syitä. Aidosti kyse on ruuasta kieltäytymisesta tai eräällä tavalla kykenemättömyydestä syömiseen, mutta sitäkin kutsutaan yleisesti nirsoudeksi - vaikka ei pitäisi. Silloin asia korjataan hoitamalla närästys tai muu syy, oli se sitten kurkussa tai suolistossa. Välillä kyse on anoreksiasta, joka on vapaaehtoista ruuasta kieltäytymistä ilman silminnähtävää syötä. Kyse voi olla vaikka hiekan syönnistä, jolloin syy on suolistossa. Se voi olla myös oire ravitsemuksellisesta puutoksesta, jolloin ensimmäiseksi valokeilaan nousee B-vitamiinit. Se selittäisi miksi moinen vaivaa niin usein aktiivisia raaakaruokittuja pentuja. Toki muista mahdollisia syitä löytyy. Jos ollaan varmoja, että ns. elimellistä syytä ei ole ja taatusti kyse ei ole yliruokkimisesta, niin anoreksiaan on puututtava mahdollisimman nopeasti. Silloin saadaan estettyä syömättömyyden kehittyminen opituksi tavaksi. Käytä ammattilaisia apuna ja buukkaa aika Katiskan puhelinpalveluun. Tee niin tai näin, niin paastottaminen ei useimmiten auta, koska koira kieltäytyy muutoinkin syömisestä. Podcastissä esitetään myös millainen luonne tarvitaan menestyvälle greyhoundille. Venlan kohdalla tehtiin pari muutosta. Se laitettiin häkkiin syömään, niin saadaan karsittua tarve vahtia muita. Lisäksi joukkoon otettiin mausteeksi erilaista lihaa.

Koiran munuaisten vajaatoiminta on vakava sairaus, jota yritetään hillitä ravinnolla ja käyttöön otetaan usein munuaisruoka. Teollisilla sairas koira usein laihtuu, jolloin munuaisruokinta ei tee tehtäväänsä. Parempi vaihtoehto on suunniteltu raakaruokinta.

Koiran munuaisten vajaatoiminta on aina ja poikkeuksetta huolestuttava asia. Se on parantumaton ja etenevä sairaus, johon ei ole hoitoa eikä lääkitystä. Ainoa mikä voidaan tehdä, on munuaisten vähentynyttä toimintaa helpottava ruokinta. Eläinlääkintämarkkinoilla se tarkoittaa vain ja ainoastaan eläinlääkärien myymiä ruokia. Niissä on valitettavasti enemmän haittoja kuin hyötyä. Munuaisten toimintaa tukevaa ruokintaa on täysin mahdotonta rakentaa kenenkään, koska ei ole mitään mitä tukea. Sen sijaan haittoja ehkä minimoiva ruokinta on mahdollista koostaa, mutta se on tehtävä yksilöllisesti sairaalle koiralle - kuivamuonat eivät ole koskaan vaihtoehto. Munuaisruokinta, joka on lyhenne munuaisten vajaatoiminnassa käytetystä ruokinnasta, on aina rakennettava täyttämään mahdollisuuksien mukaan koiran aito tarve. Ei liioitella saanneissa, eikä aiheuteta puutoksia. Silti kyse on vain arvauksesta, koska meillä ei ole mitään mittaria selvittää mikä on se aito tarve. Silti yritetään päästä lähelle. Munuaisten vajatoimintaan, munuaistulehduksiin ja ylipäätään kaikkiin munuaissairauksiin myytävät ruuat tunnistaa renal-tunnisteesta. Niitä väitetään funtionaalisiksi, jopa lääkinnällisiksi ruuiksi, mutta ne eivät ole kumpaakaan. Moiset väitteet ovat mahdollisia vain ja ainoastaan siksi, että rehuissa mikään ei ole kiellettyä merkityksellä, että Ruokavirasto edellyttäisi terveysväitteisiin liittyvien sääntöjen, määräysten ja lakien noudattamista. Kuulostaako masentavalta, että kroonisesti ja vakavasti sairaan koiran omistajalle myydään katteettomia lupauksia siksi, että parannusta ei ole? Renal-ruuat perustuvat mataliin ravintoainepitoisuuksiin, jonka takia ne ovat rimaa hipoen tai sen alittaen täysravintoja. Silti niitä markkinoidaan täysrehuina ja taas kysellään, että miksi sinkkisulfaatin myyntiin reagoidaan rajusti, mutta näihin ei. Ongelma on siinä, että alennetut pitoisuudet eivät auta. Perusajatus on, että kun munuaisten tärkein tehtävä on suodattaa tarvittavat ravintoaineet ja palauttaa ne takaisin kiertoon, ja munuaisten vajaatoiminta rikkoo tämän, niin ajetaan koira puutokseen, jolloin elimistö itse pyrkii omassa säätelyssään olemaan hukkaamatta. Tuo tarkoittaa sitä, että aidosti ei kyetä tekemään munuaisruokintaa, josta olisi aito apu. Valitan huonoista uutisista. Renal-ruuat tuovat lisäksi yhden ongelman lisää: ne ovat samanlaisia kaikille syöjille, mutta syöjien sairaudet ovat erilaisia. Kun koiralla on munuaisten vajaatoiminta, niin on syytä ymmärtää, että ruokinnan muuttaminen on ajan pelaamista. Yritetään hidastaa vääjäämätöntä. On täysin koirasta kiinni kuinka hitaasti tai nopeasti sairaus etenee, eikä sitäkään tiedetä etukäteen. Mutta ruokinnalla siihen ei voida vaikuttaa. Ruokinnalla yritetään vaikuttaa vajaatoiminnan haittoihin, etteivät ne veisi heti hautaan. Podcastissä käsittelen koiran munuaisruokintojen ja moisen toteutuksen vaikeuden lisäksi myös omituisia paranemisia munuaisten vajaatoiminnasta. Jos tarvitset apua munuaissairaan koiran yksilöllisen ruokinnan rakentamiseen, niin buukkaa puhelinaika.

Laiha koira on keskustelun aiheena vaarallinen. Siinä on vain kaksi suuntaa. Joko siirrytään ihmettelemään eläinsuojeluilmoitusten hyötyjä tai haittoja. Tai ketju täyttyy omistajista, joiden mielestä koiran laihuudesta huomauttelu on vain kateellisten höpinää ja tietämättömien pöhinää. Kerron uutisen. Laiha koira on laiha. Se ei ole hoikka, kevyt, hento tai keiju. Se on laiha, jonka paino on liian

Laiha koira on keskustelun aiheena vaarallinen. Siinä on vain kaksi suuntaa. Joko siirrytään ihmettelemään eläinsuojeluilmoitusten hyötyjä tai haittoja. Tai ketju täyttyy omistajista, joiden mielestä koiran laihuudesta huomauttelu on vain kateellisten höpinää ja tietämättömien pöhinää. Kerron uutisen. Laiha koira on laiha. Se ei ole hoikka, kevyt, hento tai keiju. Se on laiha, jonka paino on liian matala. Syitä koiran laihuudelle keksitään useita. Perusselityksiä ovat genetiikka aineenvaihdunta ruuansulatus aktiivisuus rakenne lihaksikkuus ja oma ehdoton suosikki: omistaja on itsekin laiha Podcastissä käsitellään itsepetosta, jossa nähdään mitä halutaan. Jättikoirien kasvun säätelyäkään ei unohdeta. Piipahdetaan myös ihmettelemässä miksi eläinlääkärit eivät sano mitään koiran laihuudesta. Mainitsen myös suhtautumiseni kylkiluiden näkymiseen lihavuuskunnon mittarina - spoileri: inhoan sitä. Aitoja syitä koiran laihuudelle on tasan kaksi: koira syö liian vähän kaloreita koira on sairas Laihuuden syihin puuttumatta, niin vallalla on selvät trendit suhteessa painoon. [list] Hoikkuus on haluttua ja siitä ollaan koiran kohdalla ylpeitä Vieraan koiran lihavuudesta on velvollisuus huomauttaa Oman koiran laihuudesta huomauttaminen kertoo ihmisten typeryydestä [/list]

Takakorkea pentu on aivan normaali kasvava koiranpentu. Siinä ei ole mitään rikki Se on kasvava koira, jota ei kiusaa kehityshäiriö eikä kasvuhäiriö.

Koirilla on mitä erilaisempia kasvuhäiriöitä. Osa vakavia, osa on merkityksettömiä. Kun siihen ynnätään pentujen kaikki mahdolliset ongelmat, aidot ja omistajien pelkäämät, niin koiran omistaminen on pahimmillaan toistakymmentä vuotta kestävä keskeytymätön pelkotila. Onneksi asia ei ole noin vakava. Ainakaan yleisellä tasolla, sairaat yksilöt ovat oma asiansa. Suurin osa ovat täysin terveitä ja kehittyvät normaaleiksi koiriksi. Yksi turha pelonaihe on takakorkea pentu. Se on osa kasvua, ei sen vähempää, ei enempää. Missään nimessä se ei ole kehityshäiriö. Pentu kasvaa eri tahtiin. Tänään on etupää korkea, huomenna se on takakorkea. Ja ylihuomenna se näyttää mäyräkoiralta (mäyräkoirilla se lienee kuitenkin haluttua). Siihen ei voi vaikuttaa, eikä ole tarvettakaan. Osaa kasvavista koirista vaivaa lisäksi kasvukivut, panoisteiitti. Sen syytä ei tiedetä. Vaikka se kiusaa pentukoiraa, niin se ei silti ole sairaus eikä häiriö. Mutta kuten aina kiputiloissa, niin kipulääkkeitä kuuluu käyttää - jos on tarvetta. Aina ei ole, vaikka lähtökohtaisesti kipua kuuluukin hoitaa. Vaikka ihmisten kipulääkkeitä voikin antaa koirille, kunhan muistaa rajoitteet, niin kasvukivut eivät ole sellainen tapaus. Pentu pystyy hyvin odottamaan siihen asti, että eläinlääkäriltä saadaan koiralle sopivat lääkkeet. Oli kyse sitten takakorkeasta, etukorkeasta tai kasvukipuilevasta pennusta, niin on kaksi asiaa mitä ei saa tehdä: ruuasta ei vähennetä proteiinia ja kalsiumia (ns. ruuan heikentäminen tai laihentaminen) kasvavaa koiraa ei saa laittaa täyslepoon Ylipäätään kaikki toimet, jotka liittyvät mitenkään kasvun säätelyyn tai hidastamiseen, ovat vähintään hyödyttömiä ja usein jopa haitallisia. Aikuinen koirakin voi olla takakorkea. Sille ei todellakaan voi mitään. Ei koiran rakennetta voi muuttaa. Lihashuoltoon voi kiinnittää huomiota. Audiolla muuten höpisen omiani takakulmauksissa raajojen suunnista - ottakaa vitsinä, älkää takertuko liikaa reisiluun ulos eli taakse suuntautumiseen... Suositus: Lyhyt oppitunti kasvuun Suositus: e-kirja Pennun ruokinta Suositus: Pennun ruokinta ja kasvu Jos tunnet minkäänlaista huolta pentusi ruokinnasta ja kasvusta, tai et ihan tiedä mitä tehdä, niin buukkaa heti puhelinaika. Poistetaan epätietoisuus ja opetellaan.

Koiran maksasairaudet ovat vaikeita hoitaa. Vielä vaikeammaksi asia muuttuu siksi, että ei ole olemassa mitään ravitsemuksellista tukihoitoa.

Koirien sisäelinsairaudet ovat aina hankalia sairauksia hoidon suhteen. Niissä ei oikein ole mitään mitä voisi hoitaa. Eläinlääkärien työkalut ovat huomattavan vähissä. Omistajat lähtevät silloin etsimään tukihoitoja, joita niitäkään ei yleensä löydy. Yleisin kysytty asia on miten ruualla voisi helpottaa, mikä olisi koiralle tervehtymistä auttava maksaruokinta. Vastaus on säännönmukaisesti, että itse sairauteen ei mitenkään, mutta oireisiin voidaan ehkä tuoda helpostusta. Maksasairaudet eivät ole poikkeus tästä, paitsi että usein ei voida niitä oireitakaan helpottaa. Maksa on tärkein sisäelin. Se tekee aivan kaikean mitä koiran elimistön aineenvaihdunta vain pystyy keksimään. Ja vielä hieman edemmän. Elimistössä on kolme, jotka tekevät keskeytymätöntä kolmivuorotyötä: aivot, sydän ja maksa. Ne eivät lepaa koskaan, eikä niitä voida lepuuttaa. Kun koiralla lähtee maksa-arvot nousuun ja etsitään jotain maksan tervehtymistä tulevaa ruokaa, ja vielä mielellään sellaista, joka antaisi maksalle aikaa toipua. niin vastaus on masentava. Sellaista ei ole. On mahdollista tehdä ruoka, joka hieman aika ajoin saattaa helpottaa maksan urakkaa, mutta aidosti kyse on enemmän teoriasta kuin käytännöstä. Jos haluaa tehdä maksayställistä ruokaa koiralleen, niin on muutama pääsääntö: liioittelu on pahasta yliannostus on pahasta puutteet ovat pahasta Kun nuo pitää mielessä, niin ruuassa pitäisi olla juuri sille koiralle mahdollisimman oikeat määrät proteiinia, ja nimenomaan lihasta rasvaa, myös kalaöjyä ja hieman kasvirasvaa yksinkertaisia hiilihydraatteja, ei viljaa sisäelimiä, ainakin maksaa kaikki vitamiinit, myös C-vitamiini ja foolihappo kaikki mineraalit Tuon tekeminen on vaikeaa. Ja työlästä. SIlti ollaan lähempänä plaseboa kuin aidosti hyödyllistä ruokaa. Jos maksa-arvot ovat nousseet lääkityksen takia, niin arvot palautuvat (yleensä) normaaliksi, kun lääkitys loppuu. Jos maksa-arvot nousevat akuutin sairauden vuoksi, niin arvot palautuvat (yleensä) normaaliksi, kun sairaus on selätetty. Jos maksa-arvot nousevat kroonisen sairauden takia, niin sitten vain odotellaan. Yksinkertaistetusti tuossa olivat vaihtoehdot. Jos sinulla on maksasairas koira, ja haluat sille täsmäruuan, niin varaa ensin puhelinaika Katiskasta. Ihan siksi, että saisit selvyyden mitä voidaan ja varsinkin mitä ei voida tehdä.

Koiran omistaminen on vapaa oikeus. Silti se vaatii taitoja, jotka on opeteltava. Siitä huolimatta niitä ei opetella ja tämä luo pohjaa epäterveelle koirien ympärille rakentuneelle taloudelle.

Suomessa kuka tahansa saa ostaa koiran, tai minkä tahansa seuraeläimen. Suomessa kuka tahansa saa tehdä lapsen, useammankin. Suomessa kuka tahansa saa myös äänestää, kunhan on täysi-ikäinen. Suomessa kuka tahansa ei kuitenkaan saa pitää kanoja tai hevosia ja myyjä päättää myydäänkö alkoholia. Kaikissa kaupoissa ei saa edes ostaa ikärajattomia energiajuomia, edes aikuinenkaan, jos erehtyy menemään itsepalvelukassalle. Kuka tahansa ei saa myöskään omistaa maata Ahvenanmaalla. Koiran omistaminen on silti vapaa oikeus. Eräs kädetön harrastaja tappoi jokin aika sitten koiransa harrastaessaan. Tai kuten minä sen ilmaisen, harrastellessaan. Kun kuvittelee, että mitä tahansa voi tehdä kun vain haluaa, niin lopputulos on tuo. Koiralle tapahtunut saattoi olla paras mahdollinen vaihtoehto, koska koiraa ei kuolema haittaa. Sen sijaan minun häiritsee suunnattomasti kaksi asiaa: miksi noin tapahtui miten ympäristö siihen reagoi Syy on selvä. Kun ei osata ja piittaamattomuus, välinpitämättömyys sekä kädettömyys yhdistyy katteettomaan itseluottamukseen, niin homma menee aina ja poikkeuksetta peppulleen jossain vaiheessa. Joskus vähemmän, joskus enemmän ja silloin tällöin lopputulos on täydellinen katastrofi. Tekisi mieli sanoa, että mitä minä sanoin. Hapenhuuskaamista, koska niitä sanomisia ei koskaan uskottu. Somemaailma on hauska, omalla tavallaan. Vaikka tehdään asiat väärin, oikeammin jätetään tekemättä, niin reagointihan on hyvinkin ymmärtävä: lohdutellaan ja kannustetaan. Sellaista sattuu. Mutta kun ei satu, kun tehdään asiat oikein., Tai edes tehdään. Suomessa on vallalla ajattelutapa, että kaiken on oltava hauskaa merkityksessä, että vaivaa ei tarvitse nähdä eikä poistua omalta mukavuusalueelta, kunhan perustarkoitus oli olla kiva, kiltti ja tehdä asiat oikein. Asenne on täysin sama, jos ajaa jonkun yli suojatiellä, mutta se ei merkitse mitään, koska oltiin iloisella mielellä sunnuntaiajelulla eikä se käymätön autokoulukaan mitään merkitse, koska oltiin menossa mummoa moikkaamaan, kun se niin tykkää. Ja kaverit peukuttaa ja neuvoo ostamaan uuden auton. Positiivisuus omaa itseään kohtaan ylittää kaiken muun. Koiran omistaminen ei saisi olla kansalaisoikeus, ei edes ihmisoikeus. Sen kuuluisi olla velvollisuus, koska se tuo mukanaan vastuuta. Siksi aito kyky huolehtia koirasta pitäisi punnita. Ihmettelen hetken (taas) suomalaisen peruskoulun totaalista epäonnistumista peruskertolaskujen opettamisessa. Ilmeisesti se kulkee käsi kädessä sen kanssa, että lukionkaan käyneistä niin moni ei osaa kuin auttavasti lukea ja kirjoitustaito alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Ei, en usko Suomen pisa-menetykseen. Koira ei enää useinkaan ole koira. Se on lasten korvike tai paikkaamassa ihmisten puuttumista omassa sosiaalisessa elämässä. Siihen miksi koira on nostettu yli ystävien, minulla ei ole ratkaisua enkä moista edes mieti. En myöskään puutu siihen miksi koiran inhimillistäminen termin negatiivisessa merkityksessä on lähtenyt käsistä, mutta se selittää miksi niin monelle koiran kuolema on elämän järkyttävämpiä asioita, Ilmeisesti nykyisessä yhteiskunnassa ei ole enää mitään kosketuspintaa kuoleman käsitteeseen. Podcastissä mainitaan myös koirarotujen kieltämista ja maapallon suojelemisen nimissä kulutuspisteiden käyttöönottoa. Ei-niin-kauan-aikaa sitten koiran omistaminen oli harvojen etuoikeus, koska suurimmalla osalla ei ollut varaa eikä resursseja pitää tuottamatonta eläintä. Siihen aikaan ei suuremmin pidetty edes tuottamatonta ihmistä. Ehkä vihreät ovatkin sitten oikeassa ajaessaan kulutuksen ja saastutuksen verottamista, jossa mikä tahansa kuormitus on sallittua, jos on varaa. Kun varallisuus määräisi myös oikeuden koiranpitoon, niin seuraisi kaksi asiaa: koirien määrä vähenisi radikaalisti, jonka takia ihmisten ei tarvitsisi miettiä vaikeita asioita koirien ruokinnassa, vaan voisivat keskittyä olennaisuuksiin – kuten miten fb-appsin kieli muutetaan takaisin suomeksi varakkailla on mahdollisuus ulkoistaa tekeminen osaaville Toki tuo rohmahduttaisi myös seuraeläimiin kytkeytyneen liiketoiminnan, mutta ehkä sille löytyisi korvaavia keinoja tehdä tulosta. Ja poistuisihan maailmasta turhakkeita, kuten koirien ruokinnasta nutrolinin kaltaiset tarpeettomat lisät tai puhtaat huijaukset malliin fixodida. Valtiouskontomme pohjaa tilanteeseen, jossa koko maailma oli verolle pantava. Ehkä hieman liioittelua, mutta pentutehtailua rajoitettaisiin tehokkaimmin edes valvomalla, että kasvattajat hoitavat velvoitteensa ALV-tilitysten suhteen. Kun kasvattajat joutuisivat vastaamaan tuloistaan siinä missä muutkin yrittäjät, ja pentujen hinnat nousisivat entiestään 10 – 24 prosenttia, niin se hillitsisi niin myyjiä kuin ostajiakin. Harmaata, ja pimeää, taloutta löytyy muualtakin kuin vain rakennustoiminnasta. Kourallista poikkeuksia lukuunottamatta jokainen ostettu pentu on veronkiertopentu ja tukee laitonta liiketoimintaa. Verotuksen vaatiminen muistakin kuin vain pilkkipalkinnoista nimittäin muuttaisi aika rajusti myös vuolaanavirtaa Vuolasvirta-palkintolistaa. Salakuljetustahan ei saada kuriin lainsäädäntöä lisäämällä. Jos ei olla pistetty merkille, niin salauljettajat rikkovat nyt jo lakeja – ei siinä rikos tai pari lisää mitään merkitse. Mutta edelleenkin niin terveystilanteen kuin muidenkin haittojen suhteen maahantuonnit – oli ne romanialaisia tai piittaamattomia (näyttely)turisteja – ei merkitse mitään. Kotimainen massatuotanto ja tapa pitää koiria merkitsee. Ei, podcast ei todellakaan ole tällä kertaa positiivisella ajatuksella liikkeellä.

Koiran lihasjumeille ja lihasongelmille suositellaan usein magnesiumia. Se on enintään ensiapua ja melkoisen tehoton, jos varsinaista syytä ei korjata.

Magnesium on lihashuollon tärkein lisäravinne. Aivan riippumatta mikä ongelma koiralla on lihaksistossa, aina jumeista revähdykseen, niin lihashuollon ammattilaiset muistavat suositella asiakkailleen magnesiumia. Pääsääntöisesti kyse on joko siitä, että muuta ei osata neuvoa tai annetaan asiakkaalle kuva, että tässä nyt tehdään kokonaisvaltaista hoitoa ja kun hänet pidetään tyytyväisena, niin hoitosuhde jatkuu. Taatusti jatkuukin, koska mitään sellaista ei korjattu, joka vähentäisi riskejä. Lihajumien suurin syy on työ. Joko väärin tehty, liian paljon tehty tai sitten on vaan tehty. On muistettava, että mikä tahansa rasittava työ altistaa lihasongelmille ja siksi lihashuoltoa tehdään. Mutta arkipäivän lihashuolto on omistajan tehtäviä ja vasta sitten kun tulee loukkaantuminen tai mittakaavaltaan vastaava, käännytään ammattilaisen puoleen. Se, että ongelmia tulee koko ajan siksi, että omistaja ei tee sitä mitä hänen kuuluu ja kerää krediitit itselleen siksi, että joutuu käyttämään koiraansa vähintään kerran viikossa hieronnassa ja samalla antaa magnesiumia, ei ole krediittiä. Se on debittiä. Se, että hierojat tekevät valtaosin koirien hyvinvointipalveluja ja toimivuus mitataan sillä, että nukahtaako koira käsittelyssä, on oma juttunsa. Ei liity mitenkään koiran lihashuoltoon. Magnesium muuttuu oleelliseksi sitten kun koira on jo rikottu, ja siinäkin se on samankaltainen lievä apu kuin vaikkapa B-vitamiinit - joita olisi lähes pakollista käyttää, jos uskoo magnesiumin toimivuuteen. Jos koiralla on lihasvamma, niin oleellisemmaksi ,muodotuu kreatiini ja proteiinilisä, vaikka magnesiumiakin tukena toki käytetään- Myös C-vitamiini tulee tutuksi, vaikka ei vitamiini koiralle olekaan. Toinen magnesiumin kohderyhmä on huipulla kilpailevat koirat, ja niissäkin nimenomaan kestävyyspuoli. Kuten valjakot, ja pitkiä päivärupeamia tekevät metsästyskoirat. Magnesiumista voi olla hyötyä, kun ensin on viilattu kuntoon työn määrä ja laatu palautuminen itsetehty lihashuolto perusruokinta