Podcasts about paitsi

Lastensuojelun Keskusliiton hankepäällikkö Riikka Westman kertoi Radio Voimalla torstaina, miten lapsille ja perheille ajoissa annettu tuki on paitsi inhimillisesti oikein, myös taloudellisesti järkevää.Westmanin, Petri Pajun ja Julia Kuokkasen selvitys lasten suojelun kustannuksista ja niiden kertymästä julkaistiin tammikuussa Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisuna. Mukana on kuusi todellisiin tapahtumiin perustuvaa tapausesimerkkiä.Westman sanoi, että asiantuntijoilla on ollut tiedossa, että varhainen ja ennakoiva sekä oikea-aikainen tuki, on inhimillisesti ja taloudellisesti järkevämpää, mutta ei se, että se näyttäytyy näin vahvasti.- Laskimme, että jos asiakasperheille, jotka saivat vähän liian myöhään tukea, olisi annettu tosi paljon tukea ajoissa, niin kuinka paljon edullisempaa se olisi ollut. Se tuli yllätyksenä, että sitä oikeasti saa antaa tosi paljon, Westman availi asiaa ja jatkoi selventämällä.- Esimerkkinä meillä oli tapaus, jossa haastateltiin Helenaa ja hänen kustannukset olivat lopulta yli 700 000 euroa, kun hän on tarvinnut erilaisia mielenterveyden palveluja ja hän oli lopulta sijoitettuna lastensuojelussa laitokseen. Laskimme, että jos hän olisi saanut tukea erittäin paljon ja paljon aikaisemmin, niin siltikin kulut olivat noin puoli miljoonaa halvemmat.Kuuntele koko haastattelu.

On kiva, jos työpaikan pikkujouluissa on esiintyjä, esimerkiksi stand up -koomikko. Paitsi, jos esiintyjä onkin oma työkaveri, jolla taidot eivät ihan riitä. Miten esitykseen ja siitä aiheutuneeseen myötähäpeään pitäisi suhtautua? Saako baaritiskin puolelle lähteä karkuun, vai täytyykö esitystä jäädä seuraamaan säälistä? Kuuntele koko keskustelu aiheesta tästä!

Sitä pitäisi kuulemma palkata oven avaajat Arkadianmäelle, jos valehtelu saisi nenän kasvamaan. Lisäksi tämänkertaisessa Kansanradiossa toivotaan, että sinä-passiivin käyttö loppuisi. Kuten myös se ainainen urheilu televisiosta. Paitsi tietysti ravit. Lisäksi keksitään kompromissi kesä- ja talviajalle ja annetaan ohjeet kuinka toimia tungettelevan puhelinmyyjän kanssa. Toimittajana Lasse Olkinuora

Ihanaa elokuun ensimmäistä sinne! Tässä jaksossa kerron missä olen ollut luovan tauon aikana ja mitä kaikkea on luvassa täällä podin puolella jatkossa. Muista laittaa podcast seurantaan niin saat tiedon ensimmäisistä jaksoista aina ensimmäisenä.

Kulttuuriykkösen Perjantaistudiossa käsitellään kulttuurin ja median ajankohtaisia ilmiöitä sekä arvokysymyksiä vakiovieraiden seurassa. Vieraina Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston johtaja, myös elokuvan historiaa tutkinut Outi Hupaniittu, elokuva-tutkija Jari Sedergren ja toimittaja/elokuvakriitikko Matti Rämö. Juontaja Vesa Kytöoja. Tällä viikolla otsikoihin nousi 15-vuotiaan tytön raiskaus ja henkirikos Valkeakoskella. Teosta epäiltynä on vangittu 18 -vuotias nuori mies. Iltalehden Ville Ranta teki Valkeakosken traagisesta tapahtumasta pilapiirroksen (28.5), jossa karhu himoitsee kieli pitkällä nuorta tyttöä met- sässä. Kuvassa tyttö hihkaisee törmätessä karhuun: “Huh, pelästyin että siellä on mies!” Seuraavana päivänä YK:n Naisten Suomen osasto julkaisi Instagram päivityksen: ”Jos valkeakoskelainen 15-vuotias tyttö olisi kohdannut metsässä karhun, hän olisi todennäköisesti elossa” Karhu vai mies -meemi on ollut netissä äärimmäisen suosittu ja leviävä aihe. Raati pohtii miehillä yleisen naisvihan syitä, Ylilauta-keskusteluforuumin kulttuuria ja toisaalta johdattiko tragedian meemittäminen keskustelun sivuraiteille. Ja mistä kertoo se, että nuori 20-vuotias nainen saa ison määrän miesten läähätys-viestejä someensa julkisen esiintymisen jälkeen? Tunnetusti kesällä Suomen niemen asukkaat eivät nuukahda, vaan kiertävät maita ja mantu- ja kesäkekkereissä, joita kyllä on riittänyt. Vaan onko nyt raja tullut vastaan, sillä uuti- sointia festivaalien suosion hiipumisesta on havaittu? Paitsi niiden järjestäminen, myös lippujen hinnat ovat taivaissa. Valitusta olen kuullut myös festivaalien sisällä: hintataso pöyristyttää. Hotellien ja muun majoituksen hinnat ovat nekin kovia, useita satoja euroja. Miten käy kesätapahtumien? Raati keskustelee naisten tekemästä taiteesta. Onko naisten näkymättömyyden esiintuominen muuttanut tapaa, jolla katsotte taidetta tai elokuvaa? Millaiselta uusi, monipuolisempi taide näyttäytyy verrattuna vanhempaan? Miten tekijän sukupuoli vaikuttaa sisältöön? Nuorisolle suunnattu printtimedia on kuolemassa sukupuuttoon, niin NYT-liite kuin ylioppilaslehdet. Miksi nuorille suunnattuja sisältöjä on kohdannut tällainen kato? Voiko ”some-aika” olla ainoa syy? Ja mitä sen seurauksena menetetään, kun esimerkiksi nuoret intellektuellit eivät saa ensimmäistä harjoituskenttäänsä?

Neljännes Tuhannes-Podcast - jakso ottaa taas kerran kuulijansa mukaan ainutlaatuiselle matkalle läpi ajankohtaisten aiheiden ja tarjoaa läpileikkauksen Tumen ja Johanneksen poikkeukselliseen elämään. YouTubessa näet myös tämän duon ihanat valkoiset sukat, feet pics for days! https://youtu.be/JYlc2Kg_bIY Jakso alkaa Tumen värikkäällä debyytillä abiturienttien penkkarirekan lakanoiden tähtenä, liukuen sujuvasti hevosenkutituslääkkeen myyntipiikin analysointiin ja uuden presidentin spekulointiin, joka on "joku 50-70v mies". Kukapa ei haluaisi aloittaa viikkoa vanhoilla uutisilla! Syynissä on myös Finnairin innovatiivinen lisäpalvelu, eli asiakkaiden painonhallinta, ja tämä herättää keskustelua ilmailun tulevaisuudesta. Onnistuuko tulevaisuudessa punnitsemisen lisäksi myös hammasröntgen ja lusikkatestikin lentokentän check-in pisteellä pientä lisämaksua vastaan? Tämän jakson pihvi piilee ääninauhoitteen puolivälissä, jossa keskitytään Tumen ja Johanneksen "sekopää-kavereiden" toilailuihin. Tume ja Johannes kertovat tarinoita, jotka ovat sattuneet heidän "kavereilleen" ja jotka ovat niin uskomattomia, etteivät ne edes voi olla kumpaakaan koskettavia. Jaksossa kuullaan kertomus Johanneksen "kavereista", jotka soutivat varastetulla veneellä suoraan leijonan kitaan Korkeasaaressa, sekä tarina Tumen "isopäisestä toverista”, joka testasi portaiden laskeutumista pää edellä rap-artisti Iben EP-julkkareissa epäonnistuen siinä koomisesti. Nämä tarinat tarjoavat väistämättä hersyvää huumoria, toisin sanoen, naurattaahan se! Jakson kohokohta on ehdottomasti "helvetin vanhan puhelimen" esiin kaivaminen, josta paljastuu ajan patinoimia ääniviestejä – kuten Abraham Lincolnin tunteikas monologi ennen tajunnanräjäyttävää teatteri-iltaa ja Aatamin ja Eevan kriisipuhelu “mehukkaan Royal Gala - omenan” takia. Lisäksi aivan kaikki kuulijat pääsevät nauttimaan #Tuhannes-fanien sydämellisistä terveisistä fanipuhelimen avulla, joka luo siltaa menneisyyden ja nykyisyyden, sekä fanien ja duon välille. Tämä jakso on täynnä yllätyksiä, opetuksia ja hervotonta huumoria, säilyttäen samalla syvällisen pohdinnan ja rehellisen vuoropuhelun, joka on vakiinnuttanut Tuhannes - Podcastin aseman kuulijoidensa sydämissä. Se on todistus siitä, että maailma on täynnä tarinoita, jotka odottavat tulla kerrotuiksi – ja jotkut niistä ovat vain niin villiä kuultavaa, että ne on vain koettava itse. Paitsi tietty jos ne on käyny "kaverille". --- Send in a voice message: https://podcasters.spotify.com/pod/show/tuhannes/message

Tällä kertaa pureudumme moottoriurheiluun. Mitä lajeja Aake ja Tuomas seuraavat, ja mikä pärinässä viehättää. Entä mihin suuntaan motorsport on kehittymässä? Katoavatko polttomoottorit ja kuuluuko rallipolulla jatkossa pelkkä kivien ropina?   Moottorin löydät somesta nimellä @moottorimedia, Tuomaksen @rajalantumppi ja Aaken @mondostic3000.

Jaakko Rahja ja Open Doorsin Miika Auvinen keskustelevat kristittyjen tilanteesta Burkina Fasossa, joka on WWL-vainoraportin sijalla 23.   Jihadistiryhmien vaikutusvallan kasvulla on Burkina Fasossa tuhoisa vaikutus kristittyihin. Kristittyjä vastaan on hyökätty, ja heitä on surmattu kylissä, kirkoissa ja työpaikoilla. Satoja seurakuntia on pakotettu sulkemaan ovensa, ja monet niiden kirkoista on tuhottu. Ääri-islamilaisten ryhmien uhka on levinnyt myös kaupunkeihin, jotka olivat aiemmin niiden ulottumattomissa. Paitsi että muslimitaustaiset kristityt joutuvat jihadistien kohteeksi, myös heidän omat perheensä ja yhteisönsä painostavat heitä kaikin keinoin luopumaan uskostaan. Tällaisten uhkausten vuoksi monet eivät uskallakaan ilmaista uskoaan julkisesti. Burkina Fasossa on yli miljoona maansisäistä pakolaista. Heistä merkittävä osa on jihadistien pahenevaa väkivaltaa paenneita kristittyjä.   https://opendoors.fi/burkina-faso  

Ulkopoliittinen kevät oli jälleen tapahtumarikas. Suomessa puhuttivat ennen kaikkea turvallisuuspolitiikka ja historiallinen Nato-jäsenyys. Toisaalta muut suuret teemat, kuten ilmasto ja talous, eivät ole kadonneet ulkopoliikan ajankohtaislistalta. Kauden päätösjakso kokoaa yhteen kulunutta kevättä koko podcast-tiimin voimin. Luvassa on kutkuttava ulkopoliittinen visailu ja kesän parhaat ulkopoliittiset suositukset – kyllästettynä viiltävän tarkalla ulkopoliittisella analyysillä tietenkin. Juontajista Anni jättää podcastille jäähyväiset ja Leo jättäytyy ainakin syksyksi taka-alalle. Uusia tekijöitä on jo tiedossa, eikä The Ulkopolitist -podcast katoa minnekään! Syksyksi riittääkin seurattavaa. Iskeekö Nato-krapula? Miltä näyttävät presidentinvaaliasetelmat? Mitä tapahtuu Ukrainassa? Pysy siis kuulolla!

Syöminen – yksi maailman luonnollisimmista asioista. Paitsi että ei todellakaan ole! Monen ruokasuhteessa on tabuja ja kipua, eivätkä Nuppu ja Oona ole tässä poikkeus. Miksi Oona on syönyt jo kotona ennen tapaamista ravintolassa? Entä miksi Nuppu jätti vastaamatta sähköpostiin, jossa häntä pyydettiin mukaan ravitsemusaiheiseen ohjelmaan?Studiossa Oona Laine ja Nuppu Oinas.Jakson leikkasi Janne Elkki.Podcast toimitetaan HS:n lifestyle-toimituksessa.HS:n sovelluksessa voit kuunnella podcastin kokonaisuudessaan ja ilman mainoksia. Löydät podcastin sovelluksessasi täältä: Sovellus > Lisää-valikko > Podcastit.Muut podcastin ilmestymiskanavat löydät kootusti täältä: hs.fi/tunnustuspodcast.

Vankeutta somepostauksista, lapsen piirroksista ja raiskaus runosta. Tällaisin keinoin ihmisiä pelotellaan hiljaisiksi Vladimir Putinin Venäjällä. Ulkomaantoimittajat Simo Ortamo ja Saana Uosukainen tekevät töitä ymmärtääkseen, mitä venäläisten arkeen kuuluu. Silti on lähes mahdotonta tietää, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat kotimaansa käymästä hyökkäyssodasta. Kyttäyskulttuuri elää edelleen vahvana, ja ihmiset luottavat vain lähimpiinsä, Saana sanoo. Paitsi pelko, Putinin hallinnon työkalupakissa on paisuva propagandakone. Kirjoja sensuroidaan ja televisiossa lauletaan Ukrainassa käytävää sotaa fiilisteleviä lauluja. Propaganda ilmenee myös sotarikoksina: Venäjä kaappaa lapsia Ukrainasta ja esittelee mediassa heitä pelastettuina sotaorpoina. Jenny haluaa tietää, uskovatko venäläiset oikeasti kaiken, mitä valtiokoneisto kertoo. Entä onko kysymys Venäjän muuttumisesta vain läntinen toiveuni? Pitäisikö meidän hyväksyä, että naapurimaamme ei pitkään aikaan palaa demokratiaksi? Mistä maailma puhuu -podcast vaatii entistä parempia maailmanselityksiä joka toinen torstai.

Alkuvuonna Syyriassa ja Turkissa tapahtuneet maanjäristykset ovat vaatineet yli 50 000 ihmishenkeä. Maihin vastaanotettu kansainvälinen apu ei sekään tuo takaisin menetettyjä läheisiä tai haihduta traumaa. Paitsi että kyseessä on äärimmäinen inhimillinen tragedia, maanjäristykset ovat aiheuttaneet Turkissa tyytymättömyyttä tehottomaan hallintoon. Puheista ja jo parikymmentä vuotta kerätystä maanjäristysverosta huolimatta Erdoganin hallinnon toimet eivät ole vastanneet hätätilaan odotetulla nopeudella ja laajuudella. Turkkilaisilla on edessä myös vaalikevät, jonka alla kansalaisten epäilystä Erdoganin hallintoa kohtaan lisäävät epävakaa talous ja sisäpoliittiset jännitteet. Mitä muutoksia käynnissä oleva tilanne ja tuleva vaalikevät tuovat Turkin sisä- ja ulkopolitiikkaan? Jakson asiantuntijavieraina ovat Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta sekä The Ulkopolitistin Lähi-itä ja Afrikka -toimituksen kirjoittaja Niko Järvi. Jakson juontavat Anni Lindgren ja Annastina Haapasaari.

Mika Aaltola kertoo, että ihmisten kanssa keskustellessa tuntuu, että nämä kaipaavat eritoten visioita: minne olemme matkalla ja miksi? Jos pari edeltävää koronavuotta eivät jo tarpeeksi vahvasti vieneet elämän peruskysymysten äärelle, niin viimeistään Euroopan olemassaolon perusteita ravisteli vuonna 2022 alkanut Ukrainan sota. Mutta mahtui vuoteen paljon muitakin huolenaiheita: väki vanhenee, demokratia kriisiytyy, väestöpommi uhkaa, 8 miljardin ihmisen laskennallinen rajapyykki meni jo rikki ja kaiken taustalla ihmiskunta ottaa komeita askelia yhä syvemmälle kohti globaalia ympäristö- ja kestävyyskriisiä. Onko ihmekään, jos jatkuvan selviytymistaistelun keskellä tuntuvat päämäärät olevan hiukan hukassa! Nyt on tosi kyseessä ja tilanne päällä, näitä muita asioita voidaan miettiä sitten jälkikäteen, eikö vain? Paitsi että se turbulentti murrosaika, joka tuntuu vievän meiltä kyvyn katsoa tätä hetkeä kauemmas, rakentaa jo tässä ja nyt myös sitä tulevaisuutta, jonka huomenna saamme. Olisiko vuoden vaihtuessa syytä katsoa peräpeiliin, koittaa oppia menneestä ja kääntää rohkeasti katse myös kohti sitä, minne voisimme toivoa olevamme matkalla? Minkälaisille peruspilareille voisi rakentua iso visio jostakin paremmasta ja mistä tulisi keskustella juuri nyt? Uuden vuoden ja tulevaisuuden kuvia - uusia visioita vai vanhoja lääkkeitä? Vieraina ovat Ulkopoliittisen instituutin johtaja, politiikan tutkija Mika Aaltola, Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen yliopistonlehtori Katriina Siivonen ja Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Eppu Mikkonen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Eräänä aivan tavallisena lauantaiaamuna Vikasietotilastakin tutun Olli Sulopuiston Facebook-tili kaapattiin. Hyökkääjä vaihtoi salasanat ja yhteystiedot, mutta onneksi neuvokas podcastaajamme sai vielä uudestaan pääsyn tunnukseensa ja pystyi palauttamaan tilanteen ennalleen.  Paitsi että jotain jäi huomaamatta. Kaappaus ei ollutkaan ohi, vaan tilanne kehittyisi paljon huonompaan suuntaan. Mitä oikein tapahtui ja mitä siitä on opittavissa? Tarina jatkuu viikon päästä julkaistavassa seuraavassa jaksossa. Mikäli pidät podcastista ja haluat tukea sen tekijöitä rahallisesti, suuntaa Supporting Cast -sivullemme. Vinkit Panun softavinkki on Espanso Ollin softamysteerin ratkaisi Synologyn ohje Karin lukuvinkki on Story Beyond the Eye: Glyph Positions Break PDF Text Redaction (pdf) Materiaalit NYTimesin juttu alarm fatiguesta vuodelta 2010 Ohje: Miten kaksivaiheinen todennus toimii Facebookissa? Vahvistettu-merkki   tarkoittaa sitä, että Facebook on vahvistanut sivun tai profiilin olevan edustamansa julkisuuden henkilön tai brändin aitoa läsnäoloa. In 2009, marketing staffer Peter Costanzo suggested to Trump that he could use social media to draw attention to his book, Think Like a Champion, which was due to be released later that year. He was unable to use the username @DonaldTrump, as it was already being used by a parody account. He and his marketing team decided to use the username @realDonaldTrump.Wikipedia How expired web domains help criminal hackers unlock enterprise defenses Aikaero Suomen ja Vietnamin välillä Yubikey on rautatason ratkaisu kaksivaiheiseen todentamiseen

Eräänä aivan tavallisena lauantaiaamuna Vikasietotilastakin tutun Olli Sulopuiston Facebook-tili kaapattiin. Hyökkääjä vaihtoi salasanat ja yhteystiedot, mutta onneksi neuvokas podcastaajamme sai vielä uudestaan pääsyn tunnukseensa ja pystyi palauttamaan tilanteen ennalleen. Paitsi että jotain jäi huomaamatta. Kaappaus ei ollutkaan ohi, vaan tilanne kehittyisi paljon huonompaan suuntaan. Mitä oikein tapahtui ja mitä siitä on opittavissa?Tarina jatkuu viikon päästä julkaistavassa seuraavassa jaksossa.Mikäli pidät podcastista ja haluat tukea sen tekijöitä rahallisesti, suuntaa Supporting Cast -sivullemme.VinkitPanun softavinkki on EspansoOllin softamysteerin ratkaisi Synologyn ohjeKarin lukuvinkki on Story Beyond the Eye: Glyph Positions Break PDF Text Redaction (pdf)MateriaalitNYTimesin juttu alarm fatiguesta vuodelta 2010Ohje: Miten kaksivaiheinen todennus toimii Facebookissa?Vahvistettu-merkki   tarkoittaa sitä, että Facebook on vahvistanut sivun tai profiilin olevan edustamansa julkisuuden henkilön tai brändin aitoa läsnäoloa.In 2009, marketing staffer Peter Costanzo suggested to Trump that he could use social media to draw attention to his book, Think Like a Champion, which was due to be released later that year. He was unable to use the username @DonaldTrump, as it was already being used by a parody account. He and his marketing team decided to use the username @realDonaldTrump.WikipediaHow expired web domains help criminal hackers unlock enterprise defensesAikaero Suomen ja Vietnamin välilläYubikey on rautatason ratkaisu kaksivaiheiseen todentamiseenLearn more about your ad choices. Visit megaphone.fm/adchoices

Vuonna 1769 syntyneen Napoleon Bonaparten vaikutus maailmanhistoriaan on valtaisa. Napoleon muistetaan erityisesti hänen sotaretkistään ja taisteluistaan, jotka vaikuttavat yhä eri osissa Eurooppaa, Amerikkaa ja Aasiaa.   Napoleon oli ahne ja kyltymätön valloittaja, mutta hän painoi nimensä historiaan myös vahvistamalla lakikokoelman Code Civil, joka tunnetaan myös nimellä Code Napoleon. Se on edelleen tärkeänä osana monien maiden lainsäädäntöä, aina Japania myöten. Napoleon myös organisoi uudelleen Ranskan koulujärjestelmän, kehitti useita tieteenaloja ja rakensi Euroopan ensimmäisen lennätinjärjestelmän. Niin ikään Napoleonin määräyksestä otettiin ensimmäisenä käyttöön joukkorokotukset isorokkoa vastaan. Paitsi että Napoleon rikkoi ja hajotti, hän myös rakensi. Napoleon rakennutti useita kaupunkeja ja sairaaloita. Finanssisektorilla hänet muistetaan Ranskan keskuspankin perustajana. Voidaan tietysti sanoa, että kaikki tämä olisi tapahtunut aikanaan myös ilman Napoleonia - totta, mutta ei varmasti sellaisena kuin me nyt maailman tunnemme.  Asiantuntijana kirjailija ja filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto, tuottajana Sami Hahtala / Yle.

Helluntaipäivä 5.6.2022. Panu Pitkänen puhuu päivän tekstin Ap. t. 2:1–13 pohjalta.

Ei ainakaan tällä meiningillä kuin nyt, sanoo ekonomisti Anni Marttinen. Julia Thurén pureutuu Marttisen kanssa aikamme haasteeseen: taloutemme kasvaa, kun kuluttaminen kasvaa ja talouskasvu luo hyvinvointia. Paitsi sitten, kun se alkaa luoda luonnon ja ilmaston pahoinvointia.

Keskeneräiset äidit podcast on täällä taas! Säde ja Petra palasivat studioon pitkän tauon jälkeen starttaamaan kauan odotetun 6. kauden. Paljon on muuttunut sitten edeltävän kauden, ja muutos onkin tämän jakson - ja koko tulevan kauden - kantava teema. Sanotaan, että mikään ei ole varmaa paitsi muutos. Muutos avaa mahdollisuuksia ja haastaa kasvuun, kehittymiseen, luopumiseen, vastaanottamiseen. Se voi viedä eteenpäin, mutta samalla se vie energiaa. Muutos kuljettaa pois mukavuusalueelta, tutuista kuvioista ja identiteeteistä. Tässä jaksossa pääset kuulemaan, miten elämä on alkanut Säteellä rullata toisella puolella maapalloa, ja miten Petra on siirtynyt työelämään uuteen rooliin. Muutosta makustellaan henkilökohtaisella ja vertaistuellisella tasolla sekä yleisemmin. Tervetuloa mukaan jälleen! Keitä kuppi kuumaa, lähde lenkille, valloita pyykkivuori seurassamme. Ihanaa, että olet! Jatkossa julkaisemme jakson joka toinen viikko. Tulemme jälleen pyytämään teiltä kuuntelijoilta ajatuksia ja kokemuksia tulevissa jaksoissa, joten pysykää kuulolla. Kiitos jo nyt! Kuuntele jakso Podplayssa, Spotifyssa tai Apple podcastissa.

Kauden päätösjakso tuo ensimmäistä kertaa podcastin juontajanelikon saman pöydän ääreen. Jaksossa keskustellaan kuluneen vuoden puhuttaneimmista kansainvälisiä ilmiöitä ja kiinnostavimmista ulkopolitiikan vaikuttajista.

Tällä kerralla Tuplaturinoissa palattiin mainosjonon jatkoksi. Viime viikon jaksossa sivuttiin oman tarjonnan rajoittamista ja siitä, että se on ihan jokaiselle yrittäjälle mahdollista. Onko näin, kannattaako se tai kannattaako olla tavoitettavissa kellon ympäri?   Mainosjono vai aitoa narikkaruuhkan välttämistä? Hätätilanteessa haetaan hätätilanteen ratkojaa Normitarpeeseen etsitäänkin tekijää toisesta lokerosta Jos 24/7 ei ole sinulle oikeasti bisnes, älä markkinoi sitä Jos 24/7 on sinulle oikeasti bisnes, hinnoittele se kunnolla Kannattaako olla aina tavoitettavissa? Kun yhteistyökumppani ottaa homman ”heti työn alle”, eikö sillä ole duunia? Yrittäjän vapaa-aika venyy ja paukkuu Jos asiakas vaatii heti vastauksia, et halua edes aloittaa yhteistyötä

Onko pimeässä pakko pelätä, jos ei tahdo? Blomis on jo iso poika eikä pelkää pimeää. Paitsi vähän kotona. Luonto-oppaamme on tänään ihan pimeämoodissa ja kertoo meille miten pimeästä selviää hengissä.

Koiran ruokaa pitäisi miettiä kokonaisuutena. Piatsi kun se on pakko pilkkoam osasiin. Oikeammin kyse on silloin valikoinnista niistä syistä ja seurauksista miksi jotain ruokaa annetaan koiralle. Silloin ruoka lakkaa olemasta ruokaa koiralle ja käyttötarkoitus onkin olla ravintolisä. Kaksi yleistä esimerkkiä ovat voi ja siirappi, joita kumpaakin kannattaa harkita koiran ongelmissa. Voi: näppärä rasvalisä koiralle Voi on katoavaa kansanperinnettä suomalaisessa keittiössä. Ketoilun ja muiden VHH-ruokavalioiden muodikkuuden myötä voi on hieman palautunut muuhunkin ruokakäyttöön kuin perinteisen leivonnan rasvalisänä, mutta silti kovien rasvojen käyttö vähenee kokonaisosuudesta. Koirille voita ei kannata käyttää perusruokinnassa, koska rasva olisi syytä saada perusruuasta. Mutta voi saattaa olla käyttökelpoinen energialisä, varsinkin suolisto-ongelmaisilla, närästäville tai muutoin rasvarajoitteisilla koirilla. Voi on syystä tai toisesta koirilla kohtuullisen hyvien siedetty. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi, mutta ylipäätään kovat rasvat aiheuttavat vähemmän ongelmia kuin öljyt. Yksi syy siihen saattaa olla niinkin yksinkertainen asia kuin rakenne. Se sulaa ja käyttäytyy kuin muukin ruoka, vaikka taatusti sulaa nopeammin, mutta silti olomuodon muutos juoksevaksi kestää aikansa. Silloin voi (ja muut kovat rasvat) ehtivät eräällä tavalla sekoittua ruokamassaan. Öljyt sen sijaan pysyvät erottuneina pidempään ja juoksevina myös nousevat helpommin eräänlaisena ohivirtauksena vatsalaukun supistuessa. Kun öljy, vatsahappojen takia matalamman pH:n saaneena, pusertuu koiran normaalistikin ihmistä väljemmän ylemmän vatsaportin läpi nieluun, niin se tuntuu närästyksenä. Suurin syy voin sopivuuteen rasvaongelmaisille koirille lienee kuitenkin yksinkertaisempi. Se on maitorasvaa ja ylipäätään koostumukseltaan erilaista kuin lihan tai kasvien rasvat. Lisäksi se mielletään puhtaaksi rasvaksi, mutta ei se ole. Voissa on noin 20 prosenttia vettä joukossa. Maidossa rasva on miselleinä, eräänlaisisan rasvapalloina. Jokaista palloa ympäröi fosfolipideistä ja proteiineista muodostuva kalvo. Kun maito aletaan hapattamaan ja sen jälkeen kirnuamaan, niin nuo kalvot rikotaan. Silloin rasvapallukat alkavat yhdistymään ja aletaan saamaan voita. Nestettä, vettä ja heraa, kaadetaan pois, kirnuamista jatketaan ja loppuvaiheessa voimassaa jopa hieman huudellaan vedellä vaivaamisen yhteydessä, että saadaan viimeisetkin maidon, kerman tai piimän jäämät pois. Voissa rasva on kolmessa eri olomuodossa: vapaana maitorasvana rasvakiteinä alkuperäisinä rasvamiselleinä Tuon kolmikon keskinäiset suhteet vaikuttavat voin rakenteeseen, kuten mitä enemmän rasvaa on kiteinä, niin sitä kovempaa se on. Entisaikoina itsekirnutun voin koostumus riippui siitä miten kukakin maitoa oli käsitellyt, ja kuinka paljon voihin jätettiin vettä. Teollinen voin valmistus tuottaa melkoisen tasalaatuista jälkeä, ja jos eroja on, niin se löytyy enemmältkin meijereiden väliltä, ei meijerien omien erien väliltä. Tuo kaikki yhdessä - rasvan rakenne, rasvahappokoostumus sekä vesimäärä - selittävät hyvin pitkälle miksi voi on usein vatsaystävällisempää kuin läski tai öljy. Voi eroaa rasvakoostumukseltaan jonkun verrankin niin öljyistä kuin lihankin rasvoista. Jotta asia olisi hieman hankalampaa, niin rasvakoostumus eroaa myös naudoittain ja varsinkin millaista rehua ne ovat saaneet. Mutta koska nautojen pitäminen ja ruokkiminen on hyvin samanlaista kaikilla navetoilla, niin ravinnolla ei ole suurtakaan käytännön merkitystä voin rasvakoostumukseen. Paitsi jos joku meijeri päättää haluta tuottaa hieman toisenlaista maitoa rasvan suhteen. Siirappi: nopeaa energiaa koiralle Siirappi on nopeita hiilihydraatteja. Se on niiden voima koiran ruokinnassa, sekä suurin syy omistajille olla käyttämättä sokereita. Ihmisten ylipainon ja ahneuden takia hiilihydraatit on demonisoitu ja niiden potentiaali jätetään hyödyntämättä silloin kun edut koiralle olisivat selvät. Siirappi säilyy, on kohtuullisen edullista ja helposti annosteltavaa. Sen koostumuksesta iso osa on glukoosia, joka imeytyy suoraan. Loput ovat muuten vain yksinkertaisia ja helposti hyödynnettäviä sokereita. Siirapilla haetaan niitä kahta ainoaa asiaa, jonka takia hiilihydraatteja ylipäätään syödään: energiaa ja insuliinin nostamista. Toki kumpikin onnistuu ilmankin sokereita, mutta nopeus ei ole sama. Lisäksi yksinkertaisilta sokereilta puuttuvat usein ne haitat, jonka takia koira ei kykene syömään riittävästi rasvaa - närästys ja suolisto-oireilu. Koiran ruokaa katsotaan aina laajemmin+ Voi ja siirappi ovat hyelppoja esimerkkjä siitä miten ruokaa on mietittävä laajemmin kuin uskomusten tai jonkun yhden nimetyn ominaisuuden kautta. Toki se vaatii erilaisten asioiden syvempää osaamista ja perusteita parempaa osaamista, mutta melkoinen osuus tuostakin nippelistä löytyy jo pelkän perustiedon kautta. Niitä ei vain osata tai tajuta kytkeä koiran ruokintaan. Podcastissä mainitut Kaffepaussissa viitattiin pariin jo julkaistuun juttuun: Rasva, kalaöljy vai omega-3 koiralle tapaus Roima ja Faunatar Puhelinajan varaaminen

Kennelliito ohjaa näyttelyiden avulla koirien jalostusta. En ymmärrä miten se on mahdollista, koska rotumääritelmät paketoivat rodut omiin skaaloihinsa, ja jos palkitut koirat noudattavat rotumääritelmää, niin mikään ei voi muuttua. Paitsi että muuttuu, koska näyttelytuomarit tulkitsevat sen mitä rotumääritelmä tarkoittaa. Eikä heillä ole yhteistä linjaa, edes voittajien suhteen. (lisää…)

Kennelliito ohjaa näyttelyiden avulla koirien jalostusta. En ymmärrä miten se on mahdollista, koska rotumääritelmät paketoivat rodut omiin skaaloihinsa, ja jos palkitut koirat noudattavat rotumääritelmää, niin mikään ei voi muuttua. Paitsi että muuttuu, koska näyttelytuomarit tulkitsevat sen mitä rotumääritelmä tarkoittaa. Eikä heillä ole yhteistä linjaa, edes voittajien suhteen. Näyttelyt ovat kilpailu. Jos joku muuta väittää, niin on kulkenut tiukat laput silmillä. Koska ne ovat arvostelulaji yhdellä tuomarilla per rotu, niin yksi ihminen nostaa koiran jalostusarvoa, tai laskee sitä. Puhutaan taas asioiden oikeilla nimillä: tuomari kasvattaa tai laskee pentumyyntiä sekä pennuista saatavaa nettoa. Pyydän, älkää selittäkö miten koirankasvatuksella ei tienaa. Joku amatööri maallikko voi sen uskoa, ja verottaja, mutta minä tiedän missä mennään. En kuitenkaan puhu podcastissä rahasta, vaan miten tuomaritoimintaan vaikutetaan. Osan mielestä voittajien valinta on pelkkää suhdetoimintaa, osan mielestä moisen väittäminen on pelkkää mustamaalausta. Sen verran minäkin olen tolppana seissyt kehänlaidalla, että tiedän tasan tarkkaan yhden asian: mustamaalaukseksi asiaa väittävät ovat aika usein mukana siinä suhdetoiminnassa. Niin, eihän handlerin ulkonäkökään mitään vaikuta, koska arvioidaan sitä miten hyvin koira mallintaa rotumääritelmäänsä... Vai ehkä handleri vaikuttaakin, enemmän kuin kyvykkäällä vauhdinsäätelyllä ravissa? Kyse ei ole pelkästään siitä, että toiset maksavat asiakkaat ovat eri asemassa kuin toiset. Ei siinä ole mitään uutta. Jotkut pääsevät ravintolan jononkin ohi. Kyse on seurauksista roduille. Käsi ylös kenen mielestä Kennelliitto, FCI ja näyttelytuomarit ovat onnistuneet jalostuksen ohjaamisessa? Positiivisin asia on ehkä rotujen jakautuminen käyttöön ja näyttöön - silloin ainakin käyttöpuoli pitää rodun elinvoimaisena. Ikuisuusaihe, joka poukkii otsikoihin aika ajoin. Tiedän. Tämä on yksi sellainen, poukkoilu lähes faq-aiheessa.

Ihmisten ruokatietous, oman ja koiran syömisissä, kehittyy koko ajan. Ainakin osalla. Osa taasen piittaa vähemmän kuin ennen. Ymmärrys siitä, että ruoka vaikuttaa terveyteen, aiheuttaa sitten ylilyöntejä. Osaa ruokia ja ruoka-aineita aletaan demonisoimaan, osaa taas pidetään ihmeentekijöinä. Kummassakin tapauksessa mennään pieleen. Pahasti. Ruokien ja ravintoaineiden yli- tai aliarvostus tulee kahdesta suunnasta: tieteestä ja lisäravinnekaupasta. Tiedemaailmalla on oma syntitaakkansa lokeroidessaan asioita tiukasti ja puhumalla julkisuudessa yhdestä tekijästä syypäänä, ja samalla unohdetaan kokonaisuuden merkitys. Pohjois-Karjala -projekti paljasti, että liika suola ja rasva tappaa. Se mikä jäi vain maininnan asteelle, ja julkaisutoiminnassa jätettiin sivulauseeksi, oli terveellisen lautasmallin merkitys. Kyllä, kilo suolaa ja nyrkki voita aterialla aiheutti tappavuuden. Lähestymistapa olisi voinut olla myös toinen: salaatin puute tappoi itärajan tuntumassa 50 vuotiaita miehiä saappaat jalassa kesken töiden. Lisäravinnekauppa hyödyntää välittömästi kaiken mitä löydetään. Jos ei löydetä, niin keksitään. Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin myydä ihmisille hyödyllisiä asioita. Kyse on siitä, että myydään sellaista, jossa on tolkuton kate ja saadaan satuiltua syyllistävä tarve. Osa lisäravinteista on kuitenkin hyödyllisiä. Eivätkä kaikki kauppiaat valehtele yhtä paljon. Suola on saanut ilkeän leiman. Se on kuitenkin tarpeellinen ravintoaine ja saa ruuan maistumaan hyvältä. Samaten normaalista suolasta saa jodia. Terveellinen korvike (joskaan ei yhtä hyvän makuista...) on mineraalisuola. Käärmeöljykauppiaiden vastaus oli myydä kalliilla louhintajätettä. Tunnetaan himalajan suolana. Tai rantahietikosta kaivettu saavutti ruokapöydät kuolleen, mustan tai punaisen meren suolana. Toinen vastaavan hyvä vastaan paha asetelmaan saanut on rasva. Eläinrasva tappaa, kasviöljyt pelastavat maailman. Sekään asia ei ole noin yksinkertainen. Rasva itsessään ei ole koskaan hyvä tai paha. Rasva vaan on. Se, että omega-6 rasvahapot, varsinkin arakidonihappo, osallistuu kaiken mahdollisen lisäksi myös tulehdusreaktioihin, on luonut niille synkän maineen. Mutta onneksi pelastajaksi tulee rasvojen supersankari, omega-3 rasvat. Paitsi että ei tule. Ainoa mikä tuli, oli kipeiden koirien kipulääkkeistä luopuminen ja siirtyminen kalaöljykapseleihin. Tämä ei sitten ole pelkästään omistajien ongelma, vaan olen törmännyt lisääntyvissä määrin eläinlääkäreihin, jotka eväävät kipeiltä koirilta kipulääkkeen ja opastavat kalaöljyn saloihin. Tuo on vielä huonompi idea kuin käyttää gabapentiiniä tulehduskipulääkkeiden sijaan. Onko gabapentiini kipulääke? Rasvojen jako hyviin ja pahoihin johtui sekin hyvin pitkälle siitä, että lihan liiallinen syöminen, ja kasvisten puute, sairastutti ja tappoi. Omega-3 rasvojen parempi julkisuuskuva rakentui vuosituhannen vaihteen hypoteesille, jossa 0mega-6/omega-3 suhteen muokkaamisella saataisiin tulehdusreaktioita kuriin. Suhdeajattelu ei toiminut, mutta ongelmaksi muodostui ajatusvääristymä, jossa oletettiin omega-6 rasvojen aiheuttavan tulehdusta. Aidostihan omega-6 rasvat, ja nimenomaan arakidonihappo, on elimistön tärkein tarvitsema asia rasvamaailmasta. Koska koira saa liikaa rasvaa? Tärkeää on oivaltaa: mikään ravintoaine ei ole hyvä tai paha puute on paha liikasaanti on paha tai merkityksetön oikea määrä on sopivasti Ja se aivan perusasia: tärkein asia miettiä on ruoka-aine! Muutoin podcast on taattua, tuttua ja turvallista hyppimistä. Ohimennen käsitellään esimerkiksi kiinalainen lääketiede ja miten rutto, musta surma, tuhosi islamilaisen korkeakulttuurin. Lisäravinnekauppiaista kiukuttelen hieman enemmänkin.

Radio Novan Aamussa Minna menee pähkinöiksi hamsterista, Parta-Markukseen iskee kuume, kuin sika limppuun ja Aki ei tarvitse mitään. Paitsi ehkä hatullisen Riku Niemistä ja loma-asunnon Espanjasta. Kuuntele Jälki-istunto tästä!

Slaavilaisten kansansatujen noita Baba Jaga uhkaa syödä tottelemattomat lapset Susanna Hynysen ja Dess Terentjevan Neonkaupunki-fantasiatrilogian ensimmäisessä osassa. Toisessa osassa mellastaa venäläisestä kansanperinteestä tuttu hirviöhahmo Koštšei Bessmertnyi eli Koštšei Kuolematon. Slaavilaisesta mytologiasta ammentavassa ja 80-luvun populaarikulttuuriin ahkerasti viittavaassa kirjasarjassa käsitellään fiktiivisten jengisotien kautta suomenvenäläisyyttä, hierarkioita ja naisen asemaa. Lähetyksen juontaa Pauliina Grym.

Suomalaisen kesäpukeutumisen erikoisuuksiin kuuluu sekin, että normaalisti unisex-vaatteisiin pukeutuva kansa jakautuu kesällä kahtia: naisiksi ja pojiksi, kirjoittaa kirjailija Joonas Konstig.

Seuraavia teorioita ei ole julkaistu ikinä missään. Paitsi nyt! Täältä pesee ainutlaatuista teoriaa Kim ja Kourtney Kardashianista & Scott Barkerista. Sexy? Kuka on sexy? Kuka saa olla sexy? Miksi joillain alottelevilla artisteilla on pitkään samanlaiset hiustyylit? See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Nelli tiputtaa uutispommin. Vai tiputtaako? Tiesittekö te? Mitä? Nellin historiasta löytyy muutaman vuoden takaa eräs tv-sarja. Melina kokee olonsa kusetetuksi, koska ei ole tajunnut tätä aikaisemmin. Paitsi nyt kun hän turvautuu googlen ihmeelliseen maailmaan. Nelli paljastaa myös miksi suostui kyseiseen sarjaan aikoinaan. Entä saisiko häntä sinne uudestaan? What's up? podcast viikon jokaisena päivänä klo 06.00 Podcastin on tuottanut: www.hoodmedia.fi

Ihmiset pelkäävät useita asioita koiriensa ruokavaliossa. Ne ovat usein samoja, joita pidetään epäterveellisenä omistajalle. Koira ei ole kuitenkaan ihminen ja se tarvitsee erilaista ruokaa kuin omistajansa, ja liha on silloin tärkein. Silti koiran ruokinnassa ei tarvitse pelätä suolaa eikä lihan väriä. Itseasiassa punainen liha olisi paras vaihtoehto koiralle. Podcast voidaan kiteyttää yhteen toteamukseen: punainen liha ei ole vaarallista omistajalle, eikä se ole haitaksi koirallekaan. Jotta tuohon toteamukseen päästään, niin taas kierretään pitkä matka mutkitelle ja asiasta toiseen hyppien. Punaisen lihan ja suolan kammoaminen tulee ihmisten omista terveysasioista. Ajattelutavassa muinainen Pohjois-Karjala projekti on tärkein. Itärajalla syötiin aikoinaan epäterveellisesti, tehtiin kovaa työtä ja kuoltiin sydänkohtaukseen keski-iässä. Syyksi nostettiin liiallinen suolan käyttö sekä punaisen lihan suuri osuus ruokavaliosta. Aidommin kyse oli kasvisten puuttuminen, karut elinolot, lapsuusajan aliravitsemus sekä kehno terveydenhoito. Ihmisten ruokintasuosituksia kuitenkin painotettiin ja samalla opeteltiin syömään järkevämmin. Kehitys oli järkevä ihmisille ja paransi terveydentilaa sekä leikkasi kuolleisuutta. Mutta tuo koskee koiranomistajia, ei koiria. Samalla opittiin syömään ravintolisiä. Jopa liioitellen, mutta valokeilaan saatiin uusiakin, jo unohdettuja asioita - kuten D-vitamiini. Unohdettuja siksi, että kalanmaksaöljy oli laajasti käytössä risitaudin ehkäisyssä, mutta kehityksen myötä sen käyttö unohdettiin (onneksi, nimim. kalanmaksaöljysukupolveen kuuluva). Sittemmin tuli pillerit kuvioihin ja samaan aikaan THL päätti romauttaa ihmisten D-vitamiinisaannin. Jotenkin se liittyy terveyteen, mutta en ole koskaan oivaltanut miten. Itselläni D-vitamiinitasot olivat kuitenkin vain niukinnaukin riittävät, vaikka koin huolehtineeni asiasta. Samalla hypätään ensimmäiseen sivujuonteeseen. Ravintolisien käyttöä omistajan omassa ravitsemuksessa pystyisi vähentämään lautasmallin avulla, mutta mitä sitten tehdään kun ei vaan halua? Minulle tulee vahvasti kasvispohjaisesta ruokavaliosta laihdutuskuurin aikana aivan tolkuton ummetus. Se ei jihdu sinällään kasvisruuasta, vaikka korkea kuitupitoisuus altistaakin. Se tulee ruuan vähyydestä. Koirilla yleisimmät ummetuksen aiheuttajat ovat liian vähäinen liikunta ja liian alhainen ruokamäärä, usein jopa päivätasolla, mutta varsinkin per annos. Uusi tietoisuus terveellisestä ruokavaliosta siirtyi myös koiriin. Ongelma on siinä, että siirto tarkoitti ihmisten ravintosuositusten ja lautasmallin kopiointia koiran ruokakippoon. Se on väärin, koska koira ei ole ihminen. Yhtä vähän lintua, marsua tai akvaariokalaa voi tai saa syöttää kuin ihmistä. Sitten siirrytäänkin toiseen sivujuonteeseen. Syy siihen, että ei tajuta erottaa koira ihmisestä, on koiran inhimillistäminen. Oman käsitykseni mukaan se jihtuu vahvasti siitä, että ihmisiltä puuttuu ihmissuhteet tai suhteet muihin ihmisiin on tavalla tai toisella vääristyneet niin odotusten kuin oletustenkin mukaan. Kun lemmikki korvaa ihmiset, niin ihminen alkaa suhtautumisessaan muuntamaan koiraa ihmisen rooliin, koska on sosiaalinen laumaeläin. Mutta se ei toimi, aivan yhtä vähän kuin että marsu olisi koiran laumakumppani tai russeli hevosen. Ihmisten ruokapyramidi ei kerro ruoka-aineryhmien tärkeyttä. Se kertoo vaadittavat syöntimäärät, jotka perustuvat niin ravintoaine- kuin energiatiheyteen. Sen jälkeen asian lipsahti käsistä ja siirryin suoraan hevosten ruuansulatukseen ja siitä seuraavassa hypyssä selittämään miksi hevosten syömättömyys ja koirien jatkuva syöminen aiheuttaa kummallekin ruuansualtusongelmia. Syy on eläinlajille väärä tapa altistua vatsahapoille - hevosella on oltava koko ajan ruokaa, koska sillä on keskeytymätön ruuansulatus, mutta koiran pitää syödä paljon harvakseltaan, jotta sillä ei olisi keskeytymätöntä ruuansulatusta. Eläinlajit määräävät omat taroeensa, ei miten ihmisellä asiat ovat. Tarkoitus oli kuitenkin muistuttaa, että koiran ravintopyramidi oli täysin päivastainen ihmisten malliin. Siksi kumpaakaan mallia ei voida siirtää toiselle. Terveillä koirilla kaksi tai kolme ruokintakertaa ei perustu koiraan, vaan omistajaan itseensä - ja omistaja heijastaa omat halunsa koiraan. Koiralle terveellisin tapa syödä olisi kuitenkin kerran päivässä melkein joka päivä.  Ihminen saattaisi aika ajoin tarvitakin suolaa lisää, varsinkin jos jodioidun pöytäsuolan käyttöä on leikattu piilosuolapelon takia tai hikoillaan paljon kuntoilun yhteydessä, mutta koiralla ei ole varsinaista lisäsuolan eli natriumin tarvetta oikeastaan koskaan. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin että lisäsuola olisi koiralle haitallista, Koira saa natriumin ja kloorin ravinnostaan. Määrä lähtee helposti kohoamaan, jos ruuan osana käytetään munuaisia tai vaikka haetaan jodia tai kaliumia mineraalisuolasta. Koiralla on petona korka suolan sietokyky, aivan samoin kuin vaikkapa A-vitamiininkin suhteen. Se tarkoittaa sitä, että suolan saantia ei tarvitse koskaan terveellä koiralla miettiä tai laskea - ellei ole utelias. Punaista lihaa tutkittiin ongelmien aiheuttajana siksi, että sitä syötiin eniten. Mutta se oli enemmältikin seuraus, ei syy. Oikeastaan mitään muuta kuin punaista lihaa ei ollut. Broileri löysi itsensä suomalaiseen ruokapöytään vasta 80-luvun alussa ja 10 vuotta aiemmin moista ei ollut edes olemassa. Joten lähelle nykyaikaa ainoa korvike punaiselle lihalle oli kala, ja se mahtui ruokavalioon ainoastaan rannikkoalueilla. Merialueella syötiin silakkaa ja sisämaan järvialueilla muikkua. Ylipäätään lihan syöminen niissä määrin kuin sitä nykyään kulutetaan on uusi asia. Kivikautista ruokavaliota suosivat mielellään puhuvat metsästäjäkeräilijöiden ruokavaliosta ja ohittavat sen, että moinen syöminen loppui kivikauden loppuessa, metsäsuomalaisia lukuunottamatta. Keskiaikaisissa kaupungeissa, itseasiassa jo aiemmin viikinkikaudella, syötiin vahvasti viljaa ja naurista, lihaa nähtiin harvoin - ellei kuulunut varakkaaseen luokkaan. Siitäkin vähästä katolisen kirkon monet paastopäivät kielsivät lihan ja sen tilalla syötiin kalaa. Useimmiten suolattuna. Paitsi, jos kuului työväkeen, eikä talo tarjonnut paastokalaa. Taas poiketaan hieman syrjäteille ja muikun myötä ihmettelen miten Pohjois-Savon maitokarjan laitumet kyettäisiin muuttamaan tuottavaksi viljelymaaksi. Levesyasteet ja maaperä kun eivät muuksi muutu, vaikka kuinka haluttaisiin palata Babylonin aikoihin ja laittaa koko kansa maata viljelemään. Punaista lihaa koitetaan välttää, jopa pelkokertoimeen asti, koska punainen liha lisää tulehduksia punainen liha altistaa paksusuolen syövälle Kumpikaan väite ei sinällään pidä paikkaansa. Se, että (punaisesta) lihasta saadaan rasvahappoa arakidonihappo, josta valmistetaan mm. tulehdusvälittäjäaineita, on päätetty ymmärtää niin, että (punaisen) lihan rasvan sisältämä arakidonihappo aiheuttaisi tulehduksia. Ei se sitä tee. Tulehdusvälittäjäaineet reagoivat tulehdustiloihin, joka on eri asia. Jopa asiateksteissä törmää väitteeseen, että omega-3 rasvahappojen EPA ja DHA lisääminen vähentäisi arakidonihapon tuotantoa, koska kilpailu arakidonihappoa tuottavasta entsyymistä vähentäisi tuotantoa. Tuo ei pidä millään tavalla paikkaansa. Ensinnäkin lihasta nimenomaan saadaan arakidonihappoa suoraan (hassua, että kaikilla syötävillä eläimillä se on ollut oleellinen osa niiden aineenvaihdunnan vaatimia rasvahappoja). Toiseksi, entsyymikilpailu tapahtuu vain, kun muutetaan perus-omega-6 rasvahappo linolihaposta (LA) ja samaan aikaan perus-omega-3 rasvahaposta alfalinoleenihappoa (ALA) reitin kautta kuutosissa arakidonihappoa ja kolmosissa EPA:aa. Mutta lihasta saatiin suoraan arakidonihappoa riittävästi (joka on de facto koirille ehdollisesti välttämätön ja kissoille käytännössä välttämätön rasvahappo), joten muunnoksella LA:sta ei ole merkitystä, ja EPA on jo mikä on, ei siihen tarvita enää muunnosta. EPA/DHA-lisä vähentää hieman tulehdusreaktioita, mutta aivan toista kautta. Linolihappo on ehdottomasti välttämätön rasvahappo. Yksi sen merkityksellinen rooli on ihossa ja puutos aiheuttaa mm. ihon kuivumista, hilseilyä ja kutinaa. Siksi suosittelen aina iho-oireisille perusruuan rasvamäärän lisäämistä, koska jos rasvaa saadaan grammoina liian vähän, niin silloin saadaan liian vähän myös tärkeintä rasvahappoa linolihappoa. Linolihapon tärkein saantitie on lihan rasva. Jossain määrin myös osa kasviöljyistä. Sen sijaan niin usein ehdotettu, ja käytännössä aina tyrmäämäni, omega-3 lisät kalaöljynä eivät käytännössä tee mitään hyödyllistä, iho-oireissakaan. Myös kolesterolia pelätään rasvoissa, ja varsinkin punaisen lihan rasvassa. Se on suora kopio ihmispuolelta, ja täysin väärä. Koira säätelee kolesterolia tehokkaasti maksassa ja rasva-aineenvaihduntansa kautta, eikä koiralla ole koskaan mitään terveysriskejä kolesterolista. Jos verikoe näyttää korkeampaa kolesterolia, niin joko on juuri syöty tai rasvaa tarvitaan kolesterolin kuljettamana. Se, että omistaja voi kuolla sydänkohtaukseen pitkäaikaisen korkean kolesterolin seurauksena, on vain ja ainoastaan omistajan ongelma. Se muuttuu koiran ongelmaksi vasta sitten, jos omistaja ei anna ruokaa tuuperrettuaan lattialle. Punainen liha altistaa suolistosyöville, ja varsinkin paksusuolen syövälle. Paitsi että ei altista. Ei ole koskaan altistanut. Kyse on lihajalosteista (luonnollisuusihmiset riemuitsee, koska nyt prosessointi on paha). Omistaja alentaa riskiään syömällä vähemmän meetvurstia ja grillimakkaraa ja koiraa harmittaa, koska makupalojen saanti vähenee. Mutta jos koiralta otetaan nakit pois tuon pelon takia, niin liioitellaan. Nakit eivät ole sinällään terveellistä ruokaa, mutta eivät ne koiran suolistoa riko. Jos saman pelon takia poistetaan myös (punainen) liha, niin siirrytään liioittelusta vahvasti ruokintavirheen puolelle. Punaisen lihan ravintoarvot ovat parempia kuin valkoisen. Hiukan, ja useimmiten merkityksettömästi, mutta on kuitenkin. Kalaa ja lihaa taasen ei pitäisi sinällään laittaa edes vastakkain, sillä vaikka kalankin liha on perusteiltaan vastaavaa kuin maaeläinten, niin se on kuitenkin niin aminohappo-, mineraali- kuin rasvakoostumukseltaan sen verran erilaista, että vertailu on turhaa. En sano sitä podcastissä, mutta kala täydentää punaista lihaa. Sen sijaan jos pohja on kalalla, niin samaa etua ei saada käyttämällä punaista lihaa täydentäjänä - silloin aletaan poistumaan optimista. Mutta tuokin on nippelitason rakettitiedettä, ei varsinaisesti merkityksellinen asia. Punainen liha ei ole yleisin allergian aiheuttaja. Ei ole koskaan ollut. Ehdottomasti suurin osa allergisiksi diagnosoiduista ei ole koskaan edes saanut punaista lihaa, nautaa tai mitään muutakaan. Ne ovat saaneet broileria, joskus kalkkunaa, viljoja, perunaa ja hernettä. En osaa muutenkaan päättää kumpi on suurempi hoitovirhe ja osoitus eläinlääkärin laiskuudesta, haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä hoitaa koiraa: allergiadiagnoosi itsessään vai sen hoitoon määrätyt funktionaalisten ruokien häpeäpilkut anallergenicit ja hyporuuat. Se, että punaiseen lihaan perustuvat tuotteet eivät aina kuitenkaan sovi koiralle, johtuu monista muista syistä. Sellaisista kuten huonosta laadusta, kehnosta sulavuudesta tai koiran muista terveydellisistä ongelmista. Kyse on kuitenkin aina ruuasta, ei siitä minkä väristä liha on. Koska kiukutteluun päästiin, niin ei voida ohittaa kollageenituotteina nivelten hoitoon myytäviä vedätyksiä. Ne ovat broilerin rustoa ja sitä saa paljon enemmän huomattavasti halvemmalla mistä tahansa broilerin jauhelihasta. Niveliähän moinen teurasjäte ei tietenkään hoida. Punainen liha on mahdollisuus, ei uhka. Mutta jos joutuu miettimään koiran ongelmia ruuan kautta, niin miettikää ruokaa kokonaisuutena ja mistä oleellisista komponenteista se koostuu. Lihan väri on totaalisen toissijaista. Koira ruokintaan kuin koira. Ihminen ei ruoki muitakaan lemmikkejään kuten itseään, joten miksi koiraa pitäisi kohdella eri tavalla? Podcastissä mainittiin Meta-foorumi. Se on Katiskan virallinen keskustelufoorumi. Monellakin tapaa kuin Facebook, mutta parempi, laadukkaampi ja paljon toimivampi. Tutustu, testaa ja kokeile.

Media hekumoi maallemuuttotrendillä. Meitä muuttajia olisi, mutta unelmaksi taitaa jäädä, sanoo vapaa toimittaja Laura Hallamaa kolumnissaan.

Vitsit Sikseen podcastin neljännessä jaksossa vieraana kirjailija, käsikirjoittaja Paula Noronen.Millaista oli elämä lapsuudessa Järvenpäässä? Millä mopolla Paula ajoi? Mistä rahat uuteen mopoon hankittiin? Missä kaupungissa alkoi ura radiotoimittajana? Mitkä potkut kirvelee vieläkin? Miksi Paula näytteli ruumista? Montako Supermarsu -kirjaa on julkaistu? Ihan oikeesti, montako? Koska tähän ei tiedä Paulakaan vastausta.Moneen kysymykseen tulee vastaus kun kuuntelet tämän jakson. Paitsi noihin kirjoihin.Podcast on myös katseltavissa YouTubessa  osoitteessa:https://www.youtube.com/funnyversalstudioTuotanto: Suomen Stand Up Club OyKaupalliset yhteistyöt: myynti@suomenstandupclub.fihttps://www.suomenstandupclub.fi

Tässä #yzcast -podcastin jaksossa projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä JAMK:lta keskustelevat yhdessä hotelli Alban esimiesten Saija Halomon ja Tommi Sievisen kanssa johtamisesta. Alba on yksi YZ-hankkeeseen osallistuvista yrityksistä. Nuoret mielellään rytmittävät työtä ja vapaa-aikaa niin, että haluavat vapaita tasaisemmin pitkin vuotta. Sen sijaan taas vanhemmat usein mieluummin pitävät ennemmin pitkiä lomia. Lisäksi nuoremmat usein pitävät ylimääräistä vapaata ja tekevät työmäärällisesti vähemmän töitä kuin vanhemmat. Joskus voi käydä myös niin, että nuorempia ei samalla tavoin saa lyhyellä varoitusajalla töihin kuin vanhempia. Vanhemmat kasvaneet siihen, että työ on tärkeä asia, sillä vanhemmat sukupolvet siirtyneet työelämään silloin kun töitä on ollut vähemmän, jolloin on aidosti ollut vaikea saada työtä ylipäätään. Nuoret kaipaavat selkeästi enemmän säännöllistä palautetta; sitä halutaan suoraan ja heti. Palaute on jokapäiväistä. Tärkeä muistaa huomioida. Yksilön tunteminen on tietysti tärkeää, sillä nuoretkin ovat yksilöitä. Vuorovaikutusta voi hyvin kehittää ongelmien ratkaiseminen yhdessä sen sijaan, että esimerkiksi esimies sanoisi ratkaisun. Tärkeää toki myös myöntää, jos ja kun ei jotain osaa, sillä se helpottaa muidenkin suhtautumista uuden oppimiseen. Vuorovaikutusta voi myös lisätä erilaisilla sähköisillä kanavilla ja keinoilla; esimerkiksi WhatsApp-ryhmät ja sähköiset vuoropäiväkirjat. Sähköiset kanavat mahdollistavat avun pyytämisen ja saamisen hieman eri tavalla sekä mahdollistaa osallistumisen yhteisesti, vaikka ei olla samoissa vuoroissa. Lisäksi se voi helpottavaa osallistumista yhteisöön heille, jotka eivät ole välttämättä livetilanteissa helposti keskustelevia. Esimiesten kesken ajatusten vaihtaminen johtamisesta, eri sukupolvista ja yksilöistä auttaa varmasti antamaan näkökulmaa ja oppimisen mahdollisuuksia. Perspektiiviä saa toki myös siitä, että jos itsellä on nuoria omassa elämässä. Työyhteisön toimivuus näkyy toki asiakkaallekin. Ihmisen silmä on tarkka eikä huonoa ilmapiiriävarsinaisesti voi peittää. Asiakas on kaikille tärkeä. Olennaista saada luotua luottamuksellinen ilmapiiri missä voi tulla kysymään mistä asiasta tahansa. Saada porukkaa puhaltamaan yhteen hiileen on siksikin äärimmäisen tärkeää. Paitsi että tehdään yhdessä, niin myös ratkaistaan yhdessä. Teksti: Mirva Leppälä

Toimittaja Wali Hashi tuli ensimmäisen kerran isäksi 28-vuotiaana ja vaikka synnytys tuntui isän näkökulmasta pelottavalta, niin isyys itsessään ei ollenkaan. Paitsi, että se kuului oleellisena osana avioliittoon, niin hän ajatteli omaavansa siitä myös yhdenlaista kokemusta Oma isä oli nimittäin aikoinaan jättänyt viisilapsisen perheensä ja näin olleen yhdeksän vanhan esikoispojan oli kannettava kortensa kekoon äitiään auttaakseen. Siispä Wali lähti isompaan kaupunkiin tienaamaan perheelle ruokarahaa kengänkiillottajana. Millä tavalla nämä hänen omat lapsuudenkokemuksensa vaikuttavat hänen isyyteensä? Pystyykö neljän lapsen isä olemaan kaikkia lapsiaan kohtaan tasapuolinen ja onko joku sellainen asia, minkä hän on halunnut kaikille lapsilleen tasapuolisesti opettaa? Toimittaja on MIra Selander. Kysy mitä vaan -ohjelmassa eri alojen ammattilaiset, asiantuntijat ja kokijat vastaavat Mira Selanderin johdolla kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin. Tässä ohjelmassa mikään kysymys ei ole liian nolo tai tyhmä.

Turkin presidentti Erdoğan päätti heinäkuussa 2020 muuttaa vuosikymmeniä museona toimineen, alun perin kirkoksi rakennetun, Istanbulissa sijaitsevan Hagia Sofian moskeijaksi. Muutos aiheutti vastalauseiden vyöryn. Mikä Hagia Sofia on ja miksi se on tärkeä? 1500-vuotisen historiansa aikana rakennus on toiminut paitsi ortodoksien pääkirkkona myös katolisena kirkkona ja moskeijana. Siitä on lumouduttu ja taisteltu, siellä on eletty historian tärkeitä hetkiä. Paitsi poliittisesti ja uskonnollisesti merkittävä, on Hagia Sofia huikea arkkitehtuurin ja taiteen taidonnäyte. Haastateltavina historiantutkija Mika Hakkarainen ja taidehistorian tutkija Hanna-Riitta Toivanen-Kola, toimittajana Ilona Ikonen.

Viime keväänä me vasta totuttelimme koronapandemian takia poikkeusoloihin ja samaa meiltä odotetaan tälläkin hetkellä, jolloin pelon ja tylsyyden lisäksi meitä vaivaa myös pimeys. Miten ihminen siis pärjäisi näissä oloissa parhaiten joutumatta totaalisen ahdistuksen tai paniikin valtaan? Miten kontrolloida omia agressiivisuuden tunteitaan ja minkälaisia neuvoja terapeutti antaisi pariskunnille, jotka kokevat jääneensä keskenään huonon parisuhteen loukkoon? Mitä mieltä terapeutti on self help - kirjallisuudesta tai ihmisistä, jotka koronakriisissä näyttäytyvät välinpitämättöminä ja itsekkäinä? Kyllästyttääkö terapeuttia koskaan kuunnella asiakkaidensa ongelmia? Haastateltavana on kehopsykoterapeutti Mikko Lounela. Toimittaja on Mira Selander. Ohjelma on uusinta keväältä 2019. Kysy mitä vaan -ohjelmassa eri alojen ammattilaiset, asiantuntijat ja kokijat vastaavat Mira Selanderin johdolla kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin. Tässä ohjelmassa mikään kysymys ei ole liian nolo tai tyhmä.

Kristinusko on irakilaisempi kuin luulit. Näin väittää tämänkertainen vieras, katolinen teologian tohtori Emil Anton. Häneltä ilmestyi syksyllä 2020 kirja Kahden virran maa, joka kertoo sivilisaation ja kristinuskon irakilaisen tarinan. Paitsi että Raamattu on läpeensä irakilainen kirja, Irak on myös koti vaihtoehtoisille kristinuskon muodoille. Niitä edustavilla kristityillä on katkeamaton historiallinen yhteys ensimmäisiin kristittyihin, ja moni heistä yhä puhuu arameaa, joka oli Jeesuksen äidinkieli. Heidän myös väitetään kannattavan pahamaineisia harhaoppeja, nestoriolaisuutta ja monofysitismiä. Markus ja Emil keskustelevat jaksossa mm. seuraavista aiheista: Miten Raamatun irakilaisten juurten tunteminen auttaa ymmärtämään Jeesuksen merkitystä? Jeesuksen irakilainen identiteetti Keitä ovat harhaoppisina pidetyt nestoriolaiset ja jakobiitit ja mihin he uskovat? Miten tieto Raamatun synnyn likaisuudesta ja takkuisuudesta vaikuttaa uskoon? Biologinen evoluutio ja Raamatun jumalallinen inspiraatio Jeesuksen ihmisyys ja jumaluus Linkit: Hapatusta.net - katolinen teologinen blogi, jonka kirjoittajista Emil Anton on yksi. Harhaoppia on ohjelma epäileville uskoville ja uskoville epäilijöille, joka tarjoaa epätervettä teologiaa ja vääriä vastauksia elämän suurimpiin kysymyksiin. Palautetta, kysymyksiä ja kommentteja voi lähettää osoitteeseen harhaoppia@gmail.com tai Harhaoppia-podcastin facebook-sivujen kautta. Loppumusa: Antti Luode --- Send in a voice message: https://anchor.fm/harhaoppia/message

Saako koomikko enemmän piparia kuin muut? Millaisissa seksibileissä julkkikset liikkuvat? Mitä suomenruotsalaiset kysyvät toisiltaan ennen panemista? Millainen mies on Stan Saanila ja mitä hän haluaisi hautakiveensä kirjoitettavan? Ja montako pornoelokuvaa hänen kokoelmissaan tosiasiassa on? Tämä keskustelu saattaa antaa sinulle vastauksia näihinkin kysymyksiin, mutta mitään emme lupaa. Paitsi sen, että pääsette todistamaan, kun Tiia ajautuu epätoivon partaalle yrittäessään pitää keskustelua edes jollain tavalla kurssissa.

Mitäs me tässä yritämme olla estyneitä? Paitsi, että Outi ja Sanna eivät koe elävänsä estyneinä. Molemmat ovat jollakin tavalla kokeneet estyneisyyttä aiemmin, Outi enemmän kuin Sanna. Mitä mieltä naiset ovat estyneisyydestä? Millä tavalla estyneisyys voi haitata normaalia elämää? Miksi olisi tärkeää antaa ilon virrata ja hassuttelun kuulua jokapäiväiseen elämään? Millä tavalla estyneisyys voi rajoittaa elämää? Tästä puhutaan estottomasti tässä jaksossa. See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Viikon aihe jätti porukan uupuneeksi ja vailla minkäänlaista lopputulosta. Paitsi että välillä herätessä on vaan fyysisesti rumempi.

Viime keväänä koulun käyminen etäopetuksena ei ollut läheskään kaikille oppilaille kielteinen kokemus,nimittäin kaikissa kouluun meneminen tai edes sen näkeminen ei herätä pelkästään mieluisia ajatuksia. Paitsi arki, pakko ja velvollisuus, niin myös luokan dynamiikka ja valitettavan isolle osalle myös pelko joutua eri tavoin henkisesti ja fyysisesti kiusatuksi. Minkälaista kiusaaminen käytännössä pahimmillaan ja lievimmillään on? Miksi kiusattu ei kerro siitä välttämättä edes kotona ja millä lailla kiusaamisen jäljet näkyvät ja tuntuvat ihmisessä vielä vuosia tapahtuneen jälkeen? Muun muassa nämä asiat nousevat esiin, kun Kysy mitä vaan - ohjelmassa vieraana on kirjailija Antti Rönkä. Hän julkaisi viime syksynä autofiktiivisen esikoisteoksensa Jalat ilmassa, missä hän kertoo koulukiusatuksi tulleen Aaron kokemuksia eikä halua peitellä sitä, että kirja on vahvasti autofiktiivinen. Toimittaja on Mira Selander. Ohjelman ensiesitys oli 19.8.2019. Kysy mitä vaan -ohjelmassa eri alojen ammattilaiset, asiantuntijat ja kokijat vastaavat Mira Selanderin johdolla kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin. Tässä ohjelmassa mikään kysymys ei ole liian nolo tai tyhmä.

On kaunis elokuun lopun ilta. Kaupunniklubi starttaa Maistilan terassilla. Hyviä bändejä ja jutustelua. Oivallista keskustelua. Paitsi, että luontoäiti pilasi suunnitelmat ja kaatoi monsuunit niskaamme. Kaupunniklubi virallisesti peruuntui. Pikajuoksulla varasuunnitelma käyttöön ja Varjoklubi on tosiasia. Jukan ja Villen kanssa höpöteltiin vinyyleistä, kaupunkikulttuurista, pyhyyden kokemuksesta, lasten hankkimisesta ja vaikka mistä. Ensimmäistä kertaa otimme myös mukaan kuulijakysymyksiä ja tulos on sen mukaista. Papat sekoilee jälleen! Hyppää mukaan hybrikseen!

Paitsi epävarmuutta ja kärsimystä, poikkeusaikoihin sisältyy myös uusia arjen turvaverkostoja, inhimillisyyttä, talkoita, yhteistyötä ja jokapäiväistä hyvyyttä. Teemoja puretaan niin vankileiripostin, elintarvikejakelun kuin erilaisten keräystenkin näkökulmasta. Lopuksi vieraillaan leipäkorttijonossa. Keskustelemassa Samu Nyström ja Oona Ilmolahti. Juonto: Sauli Seppälä. Äänitys ja tehosteet: Kimmo Karjunen. Ääninäyttelijät: Irina Pulkka ja Jukka Pitkänen.

  Tässä jaksossa annan viisi käytännön vinkkiä siihen, mitä voit juuri nyt, tänään, tältä istumalta, tehdä oman brändisi asiantuntijana eteen. Iso juttu brändäyksessä on ylittää se oma perfektionistikynnys. Tulla esiin juuri sellaisena kuin olet. Kun sen kynnyksen kerran ylittää, seuraava kerta on jo paljon helpompi.     Tilaa maksuton Brändää osaamisesi -workshop tästä >> Jos et halua kuunnella podcast-jaksoa, lue se tästä: Nyt kun moni meistä tekee töitä siellä keittiön pöydän ääressä, kotisohvalla tai jopa sängyssä. Lapset hyppäävät vähän väliä vieressä ja ehkä päivän aikana ei muista pukeutua saati meikata. Miten ihmeessä tällaisessa tilanteessa, arjen keskellä voisi ajatella brändiä? No itse asiassa tämä on täydellinen tilanne ajatella sitä. Koska juuri nyt meillä kaikilla elämä on muuttunut. Juuri nyt on enemmän kuin koskaan ymmärrystä inhimillisyydelle, luonnollisuudelle ja sille että nyt palataan vähän juurillemme. Brändäyksessä kyse on siitä, että saat ihmiset tutustumaan sinuun, että tulet esiin aitona omana itsenäsi verkossa. Tiedän että monella kuva brändäyksestä on luoda jotain tiettyä mielikuvaa, joka ei välttämättä ole se ihan aito totuus. Mutta älä sinä tee sitä. Brändäyksessä olennaista on auttaa ihmisiä tutustumaan sinuun ja antamaan maistiaisia siitä sun ydinosaamisesta. No nyt kun verkossa kilpailu jatkuvasti kasvaa, aktiivisuus on se mikä ratkaisee. Eli mitä voisit nyt siis heti, saman tien, tehdä oman brändisi eteen? 1. Yksi iso juttu brändäämisessä on kuvamaailma. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja kuvan kautta sinuun pääsee tutustumaan paremmin. Mutta mistä nyt saisi kuvia? Etenkin jos korona-aikana et pääse kuvauksiin tai et halua ottaa kuvia kotona. No se mitä voit nyt tehdä, on lähteä vaikka lapsen tai puolison kanssa kävelylle ja pyydä häntä ottamaan sinusta kännykkäkuvia metsässä, penkillä, minkälaista ympäristöä teillä sitten onkin. Ota kuvissa kasvojesi ympäriltä pois huivit hatut ja lasit, jotta silmäsi ja kasvosi näkyvät. Suosittelen laittamaan meikkiä ennen kävelylle lähtemistä. Valokuvissa sitä kannattaa olla vähän normaalia enemmän. Ellet sitten halua mennä ihan au naturel -linjalla, mikä myös on ihan ok. Sinun ei tarvitse katsoa kameraan, mutta pyydä apulaistasi vaikka näpsimään useita kuvia, ja liiku hitaasti niin saat erilaisia ilmeitä. Kuvia voit käyttää missä vain somekanavassa. Ja okei nämä eivät todellakaan korvaa ammattilaisen ottamia kuvia, mutta myös tällaisia kuvia voi käyttää sosiaalisessa mediassa. Ja se mikä näissä on se juttu, on se että nämä eivät ole selfieitä. Kun teet kuvassa jotain etkä vain poseeraa, niin kuvaankin liittyy jokin tarina. 2. Ota videoita kotona. Teippaa vaikka puhelimesi ikkunaan (näin pääset hyötymään luonnon valosta) ja katso että taustalla ei ole ihan hirveä sotku. Muutaman minuutin videon voi tehdä vaikka päällään seisten, siis kuvainnollisesti. Asiantuntijana keksit varmasti, mitä voisit sanoa. Älä lähde tekemään täydellistä videota, vaan kuvittele että lähetät videon asiakkaallesi, jolle haluat antaa tsemppiä, sparrata häntä ja jakaa jonkin käytännön vinkin. Tai vastaa johonkin useimmin sinulta kysyttyyn kysymykseen. Tärkeintä on, että persoonallisuutesi pääsee esiin ja että vinkkisi on hyödyllinen katsojalle. Mieti tätä nykytilannetta, missä ihmiset juuri nyt ovat, miten voisit omalla osaamisellasi auttaa juuri nyt? Ja jos haluat viedä tätä ajatusta pidemmälle, mieti missä somekanavassa voisit esiintyä videolla säännöllisesti. Jos otat kerralla vaikka 4 parin minuutin videota, sinulla on noin kuukaudeksi videoita julkaistavaksi, jos julkaiset niitä kerran viikossa somekanavallasi. No tiedän, että videoinnin aloittaminen ei ole helppoa. Itse kärsin aivan kamalasta kamerakammosta kun vuonna 2014 aloitin videoiden tekemisen. Nyt olen päässyt kammosta ja pystyn olemaan oma itseni videoilla. Mutta videot ovat huikean hyvä keino brändätä itseään, sillä videoissa saat parhaiten esiin oman intohimosi siihen mitä teet, ihmiset näkevät minkälainen olet ihmisenä, sinun persoonallisuutesi ja olemuksesi. Ja kun saat itsesi esiin, sinulta katoaa kilpailijat. Kyllä, tää kuulostaa rajulta väitteeltä, mutta se on totta. Kun ihmiset tutustuvat sinuun, aitona omana itsenäsi, kun he luovat yhteyden sinuun, kasvaa myös luottamus. Ja sinusta itsestäsi tulee se väline, jolla erotut kilpailussa. Kukaan ei nimittäin voi olla sinä. Vaikka sinulla olisi satoja kilpailijoita, kukaan heistä ei voi olla sinä. Ja väitän, että ne jotka uskaltavat tulla esiin videoilla, uskaltavat tulla esiin, voittavat. Mitä paremmin ihmiset voivat palvelun myyjään luottaa, sitä varmemmin he häneltä ostavat. Ja luottamus syntyy tutustumisen kautta. Joten vakavasti mieti sitä, tai siis heh, älä vakavasti, vaan mieti sitä aktiivisesti, että toisit itsesi videoilla esiin. 3. Erityisesti jos sinulla on lapsia, piiloudu hetkeksi vessaan kännykän kanssa kirjoittamaan someen julkaisua. Vastaa kysymykseen “mitä teit kymmenen vuotta sitten tähän aikaan, ja miten se on muokannut sinusta sellaisen kuin nyt olet?” Kirjoita pieni tarina itsestäsi esimerkiksi LinkedIniin. Jos teet tämän, tägää minut vaikka kommenttiin, olisi kiva lukea tarinasi! Käytä julkaisussa jotain niistä kuvista, jonka lapsesi sinusta otti. Usko vain, ihmisiä kiinnostaa tarinat. Tarina voi olla onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Negatiivisesta tai positiivisesta elämänkokemuksesta. Tuo tarinassasi lukija pimeydestä valoon, jätä hänelle hyvä fiilis. Mitä opit kokemuksestasi? Mitä merkitystä tällä voisi olla omalle kohderyhmällesi? 4.  Onko sinua haastateltu viimeisen vuoden aikana johonkin podcastiin tai lehteen? Esiinnytkö jollain videolla somessa? Youtubessa esimerkiksi? Mistä sinut voi löytää verkossa? Linkitä johonkin haastatteluusi ja kerro siitä jotain. Mitä ajatuksia itselläsi on haastattelusta? Mitä kerrot haastattelussa? Miksi se kannattaisi katsoa tai kuunnella? 5.  No sitten viidentenä: palvelusi. Mitä voisit niistä juuri nyt puhua? Oletko saanut palautetta asiakkaaltasi? Voisitko pyytää palautetta? Mitä jos lähettäisit nyt heti kysymyksen asiakkaillesi, suosittelisiko hän sinun palveluitasi? Tai mikä hänen kokemuksensa on, mitä hyötyä hän on saanut palveluistasi? Se, mitä palveluita tarjoat ja kenelle, miten olet paketoinut palvelusi, luo mielikuvaa sinusta osaajana. Mikä on se ydinjuttu, missä intohimosi on? Mitä haluat yrittäjänä tehdä nyt ja tulevaisuudessa? Minkälaisena osaajana haluat tulla tunnetuksi? Miten haluat että sinua suositellaan eteenpäin? Mikä on se asia missä autat ihmisiä, ja minkälaisia ihmisiä? Mitä ytimekkäämmin saat kerrottua palveluistasi, ilman rönsyilyä, sen parempi. Sen vahvempi brändistäsi kasvaa. Eli mitä selkeämmin ihmiset ymmärtävät sen, mitä teet, sen parempi. Jos teet monenlaista monenlaisille kohderyhmille, sen sekavampi mielikuva osaamisestasi syntyy. Kaikkea kaikille ei koskaan ole hyvä strategia. Jos nyt sulla on sellainen olo että et tiedä mikä on se fokus, se ydin, niin aloita rajaamalla jotain pois. Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka tulet rajaamaan palveluistasi lähivuosina? Mitkä palvelut ovat ytimessä ja mitkä siitä vähän kauempana? Eli tämä viides tehtävänanto nyt taisi hieman rönsytä. Palveluistasi voit puhua monella tavalla, mutta jos nyt tämän päivän tehtäväksi poimisit yhden. Tässä siis tehtävä, konkreettinen sellainen: mieti mikä on ollut mieluisin projektisi tai asiakkaasi viimeisen vuoden aikana. Jos et vielä siitä saanut palautetta, soita nyt heti asiakkaalle. Pyydä häneltä palautetta palvelustasi. Tai kysy puhelimessa, mitä hyötyä hänelle palvelustasi on ollut. Heti sen jälkeen ja pidemmällä tähtäimellä. Kirjoita se ylös ja pyydä lupaa käyttää sitä markkinoinnissasi. Ja julkaise palaute somessa. Jos et saa asiakastasi kiinni niin kerro tarina asiakkuudesta vaikka nimettömänä. Puhu mitä ongelmia asiakkaalla oli ja miten ne ratkaisit ja mikä oli tulos. No tässä oli viisi julkaisuideaa, jotka pystyt toteuttamaan vaikka heti. Mutta jotta et julkaisisi viittä julkaisua nyt heti samana päivänä, mieti josko tekisit nämä julkaisut eri kanavissa, tai josko ajastaisit ne eri päiville. Mieti myös, missä kanavissa asiakkaasi ovat aktiivisimmillaan. Itse suosin somekanavina Facebookia, Linkediniä ja Instagramia. Jokaisessa kanavassa on omat hyvät puolensa. Ja nämä viisi julkaisua sopivat niistä jokaiseen. Paitsi instagramissa videon pituus voi olla maksimissaan 60 sekuntia (ellet tee IGTV:seen jossa videot voivat olla 60 minuuttia. Livenä voit tehdä myös 60 minuutin pituisia videoita). Ja jos teet videoita, kannattaa miettiä, perustaisitko niille Youtube-kanavan. Mutta tässä näin lyhyesti tällä kertaa. Toivottavasti näistä vinkeistä oli sulle hyötyä. Jaa ihmeessä vinkit muillekin!   Tilaa maksuton Brändää osaamisesi -workshop tästä >>

  Tänään haluan puhua siitä miksi sun ei pidä kuunnella liikaa muita ihmisiä markkinoinnistasi. Eli siitä, miten sun pitäisi sun yrityksen markkinointia tehdä. Kuuntele itseäsi, arvojasi ja puhu omaa totuuttasi. Ne ovat asioita joiden avulla rakennat menestystä pidemmällä tähtäimellä.     Tilaa ilmainen Brändää osaamisesi -workshop tästä >>   Jos et halua kuunnella jaksoa, lue se tästä: Ja mitä jos mietit, pitääkö sun edes oikeasti markkinoida? Eikö markkinointi olekin vain pelkkää tyhjää, pinnallista ja teennäistä vedätystä? Ehkä yllätyt mutta ymmärrän sinua täysin. Ja tässä jaksossa en aio kumota tätä ajatusta, mutta esittelen sulle ajatustavan, jolla pystyt kuitenkin jatkamaan yrittäjänä etkä lopeta kokonaan markkinointia. Koska se nyt on kuitenkin aika oleellinen osa yrittäjyyttä, jotta saisi myyntiä, ja sitä arvokasta leipää pöytään... Erityisesti sellaisina haastavina aikoina, kun elämän prioriteetit korostuvat ja palaavat oikeaan järjestykseen, voi markkinoinnin tekeminen tuntua yhdeltä maailman turhimmista jutuista. Ja jos sulla on nyt sellainen fiilis, niin tää jakso on sulle. Jos sinua ärsyttää monen tyyli tehdä markkinointia. Sinua ärsyttää sellainen epäaitous, teennäisyys, markkinointikieli, tyrkyttäminen, mainosmainen tai jopa jenkkityylinen ylihehkuttava, muita lyttäävä ja itse nostava puhetapa… Ja jos sinusta tuntuu että et halua ainakaan noin markkinoida omia palveluitasi. Tai jopa että jos markkinointi on tollaista niin et ainakaan halua tehdä sitä ollenkaan. Onko sun pakko tehdä sitä noin? No hyviä uutisia - ei ole. Se, että mietit tällaisia, tarkoittaa vain sitä, että sulla on prioriteetit kunnossa. Että sun etiikka, moraali, on kohdallaan. Mutta se ei tarkoita sitä kuitenkaan, ettetkö voisi markkinoida ollenkaan. Sillä oma näkemykseni on se, että on huonoa markkinointia, joka voi tuntua teennäiseltä, ja sitten on hyvää markkinointia, joka on aitoa, läpinäkyvää ja rehellistä. Tästä puhun tänään enemmän. Muistan kun vuonna 2012 jatkoin taas yritystoimintaa äitiyslomien jälkeen. Mun prioriteetti oli olleet lapset jo pitkään ja sitä ennen olin tehnyt markkinointia työkseni jo vuosituhannen vaihteesta. Olin suoraan sanoen aika kurkkuani myöten täynnä koko markkinointia ja kaipasin merkityksellisempää työtä. Siksi 2013 lähdin kouluttamaan yrittäjille markkinointia. Sillä se tuntui merkityksellisemmältä kuin muille mainonnan suunnittelu. Sain tunteen siitä että työlläni on oikeasti vaikutusta jonkun elämään. Sama tapahtui viime vuonna kun paloin loppuun. Koko markkinointitouhu tuntui niin turhalta. Kun on uinut tosi syvissä vesissä ja käynyt läpi henkisyyttä ja hengellisyyttä, on tosi vaikea hypätä tekemään jotain niin pinnallista kuin markkinointi. Paitsi jos muuttaa asennettaan sitä kohtaan. Ja vaikka asenteeni oli jo aiemminkin ollut sen suuntainen, kaipasin jotain vielä syvempää suhdetta markkinointiini. Ja kun sen olin oivaltanut, rakensin vuoden vaihteessa, tai siis no, kolme kuukauttahan siihen meni, laajemman Brändää osaamisesi -kurssin. Jossa nimenomaan pureudutaan siihen, mikä on se merkityksellisyys, syvyys, siinä omassa markkinoinnissa. Se aitous ja avoimuus. Mä olen aiemminkin puhunut sellaisesta aitousmarkkinoinnista, erityisesti itsensä brändäämisen yhteydessä. Ja se on se juttu, kun pinnallisuus ärsyttää. Älä pysy siinä pinnalla. Se on fakta että pinnallinen markkinointi myy, toki, se myy, mutta se riippuu nyt muutamasta jutusta, että pystytkö sä itse elämään sen kanssa. Vai onko sun sielulle tärkeää, että kaikessa sun viestinnässä näkyy sun sydän ja arvot? Sä voit tehdä markkinointia juuri niin kuin itse haluat. Tärkeintä on, että teet sitä aidosti, omana itsenäsi ja et feikkaa. Koska sun ei tarvitse. No mitä ne muutama juttu sitten on, mitä tällainen aitousmarkkinointi vaatii. Kaksi vähän laajempaa kysymystä siis sulle. 1. Teetkö bisnestä rahan takia vai siksi että rakastat työtäsi ja haluat auttaa? Jos lähtökohtasi yrittämisessä on tehdä sitä mitä rakastat, eikä se että mistä saisi eniten rahaa, olet oikealla tiellä. Ja kun lähtökohta palveluiden tarjoamiseen ei ole se miten paljon rahaa asiakkaista saisi nyhdettyä, vaan se miten montaa saisi konkreettisesti autettua tuloksiin, niin olet oikealla tiellä. Silloin sinulla on parhaat mahdollisuudet brändätä itseäsi ja bisnestäsi. Jos lähtökohtana on tehdä rahaa, se näkyy mainonnassa, ja kaikessa viestinnässä. Silloin siinä on se ärsyttävä fiilis. Silloin siinä ei ole sellainen aito ja rehellinen tuntu. Ja ajattelin rohkeasti tässä nyt heittää, että mä luulen että tää tulee olemaan tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Se että viestinnässä on energiat kohdallaan, koska se mikä fiilis mainoksista tulee, sen paremmin ne toimii. Toki fiilistä voi feikata yhteen mainokseen, mutta heti jos todellisuus paljastuu joksikin toiseksi, mainosten teho laskee. Siksi yhdenmukaisuus kaikessa, aitous ja läpinäkyvyys on todella tärkeää. Eli tällä tarkoitan sitä, että mieti jos näet facebookissa mainoksen, videon vaikka, missä on tosi hyvä fiilis. Jossa sanotaan juuri ne oikeat asiat, jotka haluat kuulla. Puhutellaan sun ongelmaa ja tarjotaan ratkaisua. Klikkaat laskeutumissivulle ja tilaat jotain ilmaista. Sitten saat sähköpostiisi viisi kertaa päivässä sähköpostia, joissa sinulle myydään jotain. Ääk, mihin tuo mukava mielikuva, fiilis mainoksesta katosi? Tai vaikka kaikki viestintä olisi hyvin suunniteltu, mutta sitten kuulet kaverilta, miten kyseinen firma oli kohdellut häntä huonosti. Rahastaneet mutta eivät toimittaneet sitä mitä oli luvattu. Ja jos mietit, niin en tällä nyt viittaa yhteenkään tiettyyn markkinoijaan, tämä oli täysin hypoteettinen tilanne. Halusin vain selittää sen, miten totuus tulee lopulta ilmi, ja miten tärkeää on se, että mainoksissakin asti näkyy se mitä aidosti ollaan, eikä mitään feikkimielikuvaa. Ja siksi on tärkeää, että jos haluat mainoksessa sanoa, että haluat auttaa, niin todella tarkoitat sitä. Että koko yrityksen läpi menee se tahto auttaa ja rakkaus tehdä sitä mitä tehdään. Ja se näkyy palveluissa. Että asiakkaan onnistuminen on merkityksellistä sinulle. Ja se että pystyt aidosti kertomaan totuuden mainoksissa, on sinulle itsellesi suunnattoman tärkeää. Siis henkisesti. Se tunne, että voit puhua omaa totuuttasi joka kanavassa. Että sinun ei tarvitse feikata tai sanoa jotain mikä ei ole totta. Nimittäin lopulta se, että et pysty puhumaan totta, vaikuttaa omaan hyvinvointiisi. Pienikin epärehellisyys voi kalvaa omassa mielessä ja aiheuttaa uupumista tai pahoinvointia, henkistä tai muunlaista. Eli ensimmäinen oli siis tämä: Teetkö bisnestä rahan takia vai siksi että rakastat työtäsi ja haluat auttaa? No toinen kysymys on sitten seuraava: 2. Arvostatko itseäsi, pidätkö itseäsi hyvänä ja osaavana tyyppinä? Ja tähän on helppo vastata nopeasti että totta kai. Mutta näkyykö se toiminnassa? Onko sulla haasteita tuoda itseäsi esiin sosiaalisessa mediassa? Esiintyä videoilla? Julkaista kuvia itsestäsi? Tuottaa sisältöä verkkoon? Kertoa tarinoita elämästäsi? Tuoda esiin sitä aitoa sinua, virheellistäkin, epätäydellistä mutta inhimillistä? On olemassa erilaisia näkemyksiä itsetunnosta. Itse en nyt tarkoita sellaista vääränlaista itsetuntoa, jota siis luullaan itsetunnoksi, vaikka se voi juuri päinvastoin olla toisinpäin, heikkoa itsetuntoa. Siis sitä kovaäänistä henkseleiden paukuttaja tyyppiä, joka on aina äänessä, nostaa itseään esiin mielellään, haluaa olla kaiken keskipisteenä, joka ei arvosta muiden mielipiteitä ja näkemyksiä vaan puskee vain omaansa ainoana oikeana ja talloen muut mennessään. Ei vaan oikea arvostus tulee siitä että osaa antaa toisten tehdä omaa juttuaan, arvostaa heitä mutta silti tekee omat juttunsa omalla tavallaan. Ja arvostaa itse sitä mitä tekee ja uskaltaa sanoa sen ääneenkin. Siis niin asiakkaille palveluina kuin markkinoinnissa ja viestinnässä. Eli elä ja anna elää -asenne, sun ei tarvitse lytätä muita jotta tuntisit olevasi parempi. Miten tämä liittyy markkinointiin? No konkreettinen esimerkki. Itseäni on aina ärsyttänyt joissain mainoksissa se, että viitataan johonkin toiseen systeemiin, jota vaikka kilpailija käyttää, ja sanotaan että oma systeemi on parempi. Sellainen vastakkainasettelu. Vaikka se onkin tehokasta mainonnassa, niin omat periaatteeni estävät itseäni tekemästä sitä. Ja klikkiotsikot. Toki on tärkeää että otsikoita klikataan, mutta millä hinnalla sen klikin haluaa. Ja nyt en siis puhu rahasta, vaan moraalista. Jos klikkauksia kerätään vaikka mustamaalaamalla jotain henkilöä, ihmistä, tai jos klikkausta haetaan lyttäämällä kilpailijaa. Jos klikkausta haetaan pelottelulla. Esimerkiksi nyt korona-aikaan saatetaan hyödyntää ihmisten pelkoa virusta kohtaan otsikoinneissa. Tää vähän rönsyää mutta itse olen aina ajatellut, miten media ei ymmärrä minkälainen valta heillä on koko kansakunnan hyvinvointiin. Lööppien otsikot ja uutiset aivopesevät ihmisiä koko ajan pelkäämään, jopa erään itsellenikin uutiskirjeitä lähettävän järjestön otsikot ovat usein pelkoa lietsovia. Eli itseäni ärsyttää aina markkinointi tai viestintä, jossa vedotaan ihmisten pelkoihin, lietsotaan turvattomuutta ja lisätään ihmisten stressiä, itsekritiikkiä, nostetaan omaa vaatimustasoa itselle ja hehkutetaan suorittamista, itsensä vaikka työlle uhraamista. Okei, voisin jatkaa tätä pidempäänkin, mutta miten tää nyt liittyy siis sun markkinointiin? Sinun ei tarvitse tehdä pelko-klikkiotsikoita vain siksi että joku sanoo sulle että ne toimii. Sinun ei tarvitse toimia itseäsi vastaan, omia arvojasi vastaan vain sen takia että siitä tulisi isompi myynti. Älä siis tee mitään sun markkinoinnissa, mikä on sotii omia arvojasi vastaan. Näin osoitat arvostusta ja kunnioitusta itseäsi kohtaan. Ja kun luotat siihen, että oma persoonallisuutesi voittaa, että osaamista arvostetaan, että sisältösi on arvokasta itsessään, niin löydät sen oman varman tyylisi verkossa. Kun rakastat itseäsi aidosti niin uskallat olla oma itsesi (mikä ei todellakaan ole itsestäänselvää), niin uskallat tuoda itseäsi esiin myös verkossa. Ja löydät oman äänesi. Markkinoinnin ei tarvitse olla teennäistä. Sinun ei tarvi lähteä tekemään hauskoja hassuja videoita tiktokkiin jos sinulta eivät ne luontevasti tule. Sinun ei tarvitse hehkuttaa ylenmääräisesti mainonnassasi, jos hehkutus ei itseltäsi luontevasti tule. Sinun ei tarvitse luvata liikoja, vedättää, jotta saisit myyntiä, kun luotat siihen, että sua arvostetaan sellaisena kun olet. Tiedän, että parhaiten myisi varmaan ne tuotteet joissa luvataan että kaikki on tehty sinun puolestasi valmiiksi. Että on olemassa jotain taikasanoja tai tapoja sanoa asioita, jotka toimii parhaiten. Sinun ei siis tarvitse toimia omia arvojasi vastaan, jotta menestyisit. Päinvastoin. Itse uskon siihen, että menestys tulee siitä että löydät oman rohkean tyylisi olla esillä omana persoonanasi. Kun luotat siihen, että voit menestyä omana itsenäsi, niin menestyt. Huh, tää on nyt pitkään ollut tulossa musta. Ja tullut aikaisemmin, ja tulee varmasti myös jatkossa. Koen todella vahvasti että tämä on se oikea ja tulevaisuuden tapa tehdä markkinointia. Että sellainen mainoshehkutus, pelottelu ja uhkailutyyli jää vanhanaikaiseksi markkinoinniksi. Ja markkinoinnissakin opitaan vähitellen katsomaan laajempaa kokonaisuutta. Tai toki sitä on pitänyt katsoa jo kymmeniä vuosia, mutta onko sitä ymmärretty riittävästi? Eli yksi mainos ei ratkaise kaikkea, vaan se kokonaisuus, joka sen takana on, tuo menestystä pidemmällä tähtäimellä. Kun saat rakennettua brändillesi vahvan luottamuksen, joka pohjautuu aitoon ja rehelliseen viestintään, niin sitä ei niin helposti kadota. Silloin menestys on pidempi maratoni, eikä vain spurtti, joka loppuu nopeasti. Jos haluat kuulla lisää mun näkemyksistä brändäämisestä niin käy tilaamassa ilmainen brändää osaamisesi workshop, jossa hyvin nopeasti saat konkreettisia ohjeita sun osaamisen brändäämiseen. Ja jos haluat syventää sun markkinointia, tule mukaan laajemmalle Brändää osaamisesi -verkkokurssille. Bisneskoulussa on siis kaksi kurssia brändäämisestä, ilmainen workshop ja maksullinen laajempi kokonaisuus. Mutta iso kiitos että kuuntelit tämän jakson. Toivottavasti tästä oli sinulle hyötyä. Sait inspiraatiota tehdä sun markkinointia sun oman näkemyksen mukaan, omien arvojesi mukaan ja suoraan sydämestä. Jos haluat kysyä multa jotain tähän jaksoon liittyen niin paras keino tavoittaa mut on lähettää sähköpostia anja@bisneskoulu.fi Tai tule linkittymään LinkedInissä mun kanssa ja laita viestiä sitä kautta. Paljon tsemppiä sulle sinne yrittämiseen ja palataan podcastissa asiaan taas muutaman viikon kuluttua. Moikka.

Lampaanlihalle tuontikielto, lähiruoka loppuu, kauppakassin kuljetushinta on noussut pilviin, suomalainen ruoka on hyvää ja terveellistä, maatalous ja hätäaputyöt, suuret ikäluokat ovat taas muodissa, miksi yli 70 vuotiaat joutuvat olemaan karanteenissä, kaikki huutaa rahaa, etätyöntekijöille pienepi palkka, kiitos miljonääreille ja viikon luontoäänenä kuulemme koronaa. Kansanradion toimittavat Petri Rinne, Airi Saastamoinen ja Aleksi Pöytäkangas. Soita ovat avaukset numeroon 0800 154 64 tai WhatsApp 044 55 154 64

”Mikään ammattilaskija mä en koskaan ole ollut, joten aktiivinen amatööri on se mun titteli.” Jarkko-Juhani Henttonen on suomalaisen vapaalaskun suuri hahmo. Paitsi pioneerilaskija, Henttonen on ollut myös aktiivinen toimija ja kulttuurivaikuttaja suomalaisessa laskijayhteisössä sekä tapahtumissa jo usean vuosikymmenen ajan. Onpa mies myös kirjoittanut ystävänsä Matti Verkasalon kanssa Tieto-Finlandia -ehdokkuuden napanneen Vapaa Lasku -kirjan (2013). Jaksossa keskustellaan mm riskienhallinnasta, koronatilanteesta, virheistä, sinnikkyydestä, Chamonixista ja uusista aluista. Henttonen kertoo myös vaarallisesta tilanteesta Kesävaaran kurussa, jossa hän oli täysin vakuuttunut kolmen hyvän ystävänsä kuolleen. Jaksossa mainitun videon voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Y9rYmTm0mfM Lopulta päästään kuulemaan Jarkko-Juhanin ajatuksia isyydestä. ”Oman lapsen kanssa laskeminen on siisteintä laskemista mitä on olemassa.” JJ:n oma viiden nimen toivelista: Ode Siivonen, Pippuri, Mika Andersson, Juha Guttorm, Eero Ettala.

Joulukuisena päivänä vuonna 1865 Nummen kappeliseurakunnan kirkkoraati kokoontui varsin epämiellyttävän asian merkeissä. Paitsi raati, oli paikalle kutsuttu myös renki Elias Ropert Ståhlstedt Leppäkorven kylästä sekä piika Maria Henrika Kaisantytär Järvenpään kylästä. Kuva: Riis Charles, kuvaaja 1893 Museovirasto - Musketti, närpiöläinen sulhanen

Keskustelijoina ovat Anu Koivunen, Pekka Seppänen ja Maija Vilkkumaa. Suoraa puhetta johtaa Pauli Aalto-Setälä. Twitterissä #pyöreäpöytä Venäjän hallituksen yllätysero vaatii puheenjohtajan mielestä kommentointia. Oliko teillä ikävä maanantaina 13.1.2020 näyttävästi julkisuuteen palannutta Timoa Soinia? Anu ihmettelee, ettei kukaan toimittaja tarttunut Soinin Puola-vertauksiin. Maija haluaa tietää, mitä mieltä ritarit ovat Sussexin herttuaparin, Harryn ja Meghanin, aikomuksesta irrottautua Britannian kuningashuoneesta. – Tulkaa asumaan Suomeen, pyytää puheenjohtaja. Pekka kertoo, että vuoden urheilija palkitaan Urheilugaalassa huomenna torstaina 16.1.2020. Pyöreässä pöydässä haluttaisiin palkita jääkiekkomaalivahti Noora Räty, ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen, jalkapalloilija Riku Riski ja jalkapalloilija Teemu Pukki. Pukin uskotaan voittavan urheilutoimittajien äänestyksen.

Se on viimein täällä! Jakso KAHDEKSANKYMMENTÄ! Suoraan livenä Marsilaisesta nörttiluolasta (Paitsi tämä audioversio, tietty) - Show mikä tarjoilee kaikkea linja-auton korjaamisesta ahdistaviin apteekkireissuihin ja Quentin Tarantinon tuoreimpaan, Once Upon Time in Hollywoodiin. Välissä tungetaan lakua nenään ja nautitaan 90-luvun pahamaineisimpia herkkuja vohveleista jääkarhukarkkeihin! Meno oli parhainta kakomaniaa miesmuistin! Kiitos kaikille mukana olleille! Olette parhaita 01:00:20 Viihdeuutiset: Peter Fonda on kuollut, Kumpi on vahvempi, The Hulk vai the Thing?, Obi-Wan palaa Disney plussalle, John Wick ohjaaja auttaa Harley Quinia mätkimään kovemmin, Venomia ohjaa todellinen kultasilmä ja Mortal Kombatin sankareita löydetty lisää! Ja paljon kaikkea muuta! 01:41:01 Peliuutiset: Gamescomit alkaa pian, Saint Row ja Metro saavat jatkoa ja Bubble Bobblen dinsaurukset heräävät henkiin. 02:15:17 Katsottuna: Once Upon Time in Hollywood (Ei spoilereita) VUODEN 2019 Nerdic-tavoite: Tuhat tilaajaa Youtubessa! Jeesaa nörttejä klikkaamalla [tätä linkkiä](https://www.youtube.com/channel/UCN3U-FL-DVfv-DVNsEr3Vxw?sub_confirmation=1) Löydät meidät netistä: * [Nerdic Youtubessa](https://www.youtube.com/channel/UCN3U-FL-DVfv-DVNsEr3Vxw/) * [Twitterissä](https://twitter.com/nerdicpodcast) * [Twitchissä](https://www.twitch.tv/nerdicpelaa) * [Instargramissa](https://www.instagram.com/nerdic_podcast/) * [Nerdicin Kotisivut](https://nerdicpodcast.podiant.co/) * [Discord](https://discord.gg/XtfKEvX) Castilaisia pääsee stalkkaamaan mm. * [Jonin Instagram](https://www.instagram.com/joni_vaittinen/) * [Markuksen Instagram](https://www.instagram.com/keisari/) * [Petterin Instagram](https://www.instagram.com/pepemies/) * [Keisarin nettisivut MULTIVISIO](http://multivisio.fi/)

”Amerikkalainen tasa-arvo on todella erikoista”, sanoo Anu Partanen. Paitsi elokuvissa ja televisiosarjoissa amerikkalaisnaiset metsästävät rikkaita miehiä myös tosielämässä. Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen yhteiskuntamalleja vertaileva Pohjoinen teoria kaikesta: Parempaa elämää etsimässä -kirja vei Partasen Bernie Sandersin presidentivaalikampanjavideoihin. Partasen mukaan amerikkalainen unelma toteutuu paremmin Suomessa kuin Atlantin toisella puolen, sillä hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkot tarjoavat paitsi todellisen vapauden elää ja yrittää myös rakastaa. Ohjelmassa keskustellaan myös siitä, miten orjuuden historia näkyy edelleen esimerkiksi pop-kuningatar Beyoncén sanoitusten nostattamassa kohussa ja siinä, minkälaisia merkityksiä vesimelonin syöminen kantaa. Lähetyksen juontajana on Pauliina Grym. Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Uuden maailman heinäkuuta.

Oletko tullut ajatelleeksi, että sieluyhteys on itsestään selvin yhteys joka sinulla on? Sielusi on ikuinen, sillä on lukuisia ominaisuuksia ja kaikessa ihmeellisyydessään Sielusi on osa sinua. Se ei yritä leikkiä piilosta eikä vaikeasti tavoiteltavaa! Silti samaistumme lähes kaikkeen muuhun PAITSI tähän itsemme korkeampaan osaan. Haemme hyvää oloa ja vastauksia ulkopuoleltamme.  Tässä jaksossa kokemuksellista pohdintaa mm. seuraavista: Kuinka tunnistat olotilan, jossa sielusi on ohjaksissa? Miksi "sielukasta olotilaa" kannattaa tavoitella? Miksi sieluyhteys on AINA mahdollista löytää? Jos meillä on mahdollisuus yhteyteen ja sielun ohjaamaan elämään, niin miksi se usein tuntuu olevan niin vaikeaa? Mitä meidän tästä tulisi oppia? Kuinka kytkeydyt sielusi ohjaukseen?

HS:n toimittajat Jarno Hartikainen ja Elli-Alina Hiilamo purkavat Into piukeena eurovaaleista -podcastissa puolueiden eurovaaliohjelmia sekä sitä, miten suomalaisen mepin äänestäminen tarkoittaa myös EU-parlamentin ryhmien tukemista. Paitsi ei välttämättä ihan.

Ihmisillä on vahva tapa ostaa ensin ja kysyä sitten. Tämä on muuten suurimpia syitä sellaiseen erittelemättömään närkästykseen. Ei se tajuisella tasolla tapahdu, mutta alitajunnan puolella ei olla onnellisia siitä, että omasta mielestä mahtava hankinta todetaankin erheeksi. Annan vinkin kaikille some-sisältöä tuottaville: peukuttakaa aina kaikkea, niin maine kasvaa. Uskottavuuskin kasvaa, ainakin asioiden oikeampaa laitaa tuntemattomien joukossa. Ihmisten ajatteluketju menee näin: On ratkaistava ongelma (vaikka jäykkyys) Päätetään mikä on syy (esimerkiksi nivelet) Valitaan ratkaisu (esimerkiksi nivellisät) Toteutetaan ratkaisu (esimerkiksi MSM) Kysytään annostelu Ongelmaksi nousee se, että kun jokainen vaihe menee pieleen, niin kohta 5. Annostelu ei voi koskaan saada oikeaa tai edes hyväksyttävää vastausta. Kun vastaus ei ole haluttu, niin loukkaannutaan siitä, että oma päättelyketju ei kelvannutkaan. Se ei tule pieneen mieleen edes kysyjälle itselleen, että kysymys alunperinkin esitettiin siksi, että ei tiedetä eikä osata. Uhriutuminen on aina parempi vaihtoehto. Oikeampi tapa olisi: Kysytään onko jäykkyys ongelma (ikä, nivelrikko, lihasjumit) Kysytään voidaanko sille tehdä mitään (ikä: ei, mutta liikutetaan, nivelrikkoon glukosamiinia, lihasjumeissa tarkistetaan työ ja mennään fyssalle/hierojalle) Kysytään mitä tuotetta ostetaan, jos voidaan vaikuttaa (nivelrikossa esim. glukosamiini) Kysytään annostelu Toteutetaan ratkaisu Molemmissa vaihtoehdoissa on viisi porrasta. Huomaatte varmasti mikä oleellinen ero niissä on. Paitsi että kysytään, niin kysytään ennenkuin ostetaan - niin ei tule tehtyä hutiostoksia ja mielenterveyskin säilyy parempana jokaisella; kysyjän ei tarvitse loukkaantua eikä vastaajan turhautua. Kysymiseen kannattaa hyödyntää facebookia tai voi jopa pyytää, että jostain tuotteesta tehdään arvostelu. Mutta älkää kysykö privana, podcastissä selitetään (taas) miksi. Hieman lisärautalankaa. Yksi ihminen kysyy, niin hänellä menee aikaa minuutti. Kun minä vastaan 20 ihmiselle á 5 minuuttia, niin minulta häviää sellaiset puolitoista tuntia. 20 ihmistä on muuten alakanttiin - saan päivästä riippuen 40 - 80 privaa, jossa kysellään asioita, joita ei voi tai kyetä kysymään julkisesti, kuten että mitä ruokaa kannattaa antaa närästävälle, miten pentua kannattaa ruokkia, mitä lisiä raakaruokinnassa tarvitaan tai mikä glukosamiini kannattaa ostaa. On sillä, että kysytään ennen kuin ostetaan, kansantaloudellekin merkistystä. Huijarit poistuvat markkinoilta ja alkavat ehkä tehdä jotain hyödyllistä sekä tuottavaa työtä. Tuon lisäksi podcastissä muistutetaan, että ei laiteta alumiinia astianpesukoneeseen ei säädetä webbitekniikkaa, jos ei osata peruskoulu ei epäonnistunut tasapuolisuudessa, vaan ajattelun opettamisessa ei uhrata puolta elämää opetteluun, vaan hyödynnetään osaajia tai sitten tosiaan opetellaan, kunnolla:

Omistajat murehtivat öljylisien tarjonnan runsauden puutteen keskellä sitä mille myyjälle rahansa antaisivat. Huoli koiran terveydestä on suuri, joka sinällään on vain hyvä asia. Se kertoo välittämisestä. Se, että kannattaisiko panostaa tarmoaan (ja rahojaan) johonkin muuhun, taasen riippuu koirasta ja mitä itseasiassa aidosti yritetään säätää. Rasva on terveellistä ja koira tarvitsee rasvaa. Se, että koulut tarjoavat lapsille rasvatonta maitoa koskee jossain määrin ylilihavuusepidemiaa, mutta aidosti kyse on EU:n tuesta. Kun Pohjoismaita alikehittyneemmät muut EU-maat tarvitsevat bruttokansantuotteesta huolimatta yhteisön tukea, että lapsille saataisiin koulupäivän aikana maitoa - ja tuki maksetaan vain rasvattomalle maidolle. Saman ylilihavuuspelon takia lapsille syötetään mieluummin epäekologista kookosöljyä sisältävää levitettä. Mutta tuo koskee ihmisiä, ei koiria. Rasva- ja öljylisät ovat käytössä kahdesta eri syystä: epämääräinen terveyshyöty iho- ja turkkioireet TL;DR Käytä kapseleita, jos haluat omega-3:sia eikä koirallasi ole närästystä. Jos se on laiha tai sillä on huono turkki, niin anna enemmän ruokaa tai hanki rasvaisempaa ruokaa. Ja eteenpäin Terveyshyötyjä omega-3 rasvahapoista EPA ja DHA varmasti tarjoavat. Tosin niiden hyötyjä on alettu hieman karsimaan siitä mitä alkuvaiheessa tutkimusten mukaan uskottiin. Tiede kehittyy ja nyt kun aikaa on kulunut riittävästi, niin omega-3:set eivät ole täysin täyttäneet niitä odotuksia, joita niihin harteilla ladottiin - varsinkin terveystuotemarkkinoiden puolelta. Ja missään nimessä ne eivät vähennä kehon omaa arakidonihapon tuotantoa rasvahappojen muuntumisen takia, kuten aika monessa jopa tieteellisessä lähteessä on melkoisen kritiikittömästi väitetty. EPA ja DHA eivät koskaan ole prosessissa mukana siinä vaiheessa, kun linolihaposta muodostetaan arakidonihappoa. Sen sijaan ALA:n, eli kasvispohjaisen ”peruskolmosen” antaminen periaatteessa voisikin vähentää, koska sen muutos EPA:ksi kilpailee linolihapon muuttumisessa arakidonihapoksi kanssa. Paitsi että ALA muuttuu nihkeästi ja arakidonihappoa tehdään paljon helpommin, koska elimistö todella tarvitsee sitä koko ajan. Iho ja turkkioireissa mikä tahansa rasvalisä auttaa vain, jos rasvasta on kokonaisuutena vajetta tai jopa puutosta. Silloin oikea peliliike olisi lisätä ruuan perusrasvaa - käytetään rasvaisempaa kuivamuonaa tai rasvaisempaa lihaa. Kyllä, kaloreita tulee lisää ja koira voi hieman lihota. Mutta jos koira ei pysy kuosissaan ns. Ylläpitorasvalla, noin 15 % rasvalla niin kuivissa kuin lihoissakin, niin koiran aineenvaihdunnassa on jotain huomautettavaa. Yleisimmät syyt ovat: laiskuus (jolloin lisätään liikuntaa ja rasitusta) kilpirauhasen vajaatoiminta (joilloin otetaan käyttöön lääkitys) sterilisointi tai kastraatio (se on voivoi ja kyynel, sellaista se on kun elimistön perushormonitoimintaan kajotaan, jolloin on vaan hyväksyttävä lihominen) Se, että miten rasvavajetta hoidetaan, riippuu täysin koirasta ja mitä aidosti yritetään korjata. Liha ja kuivamuonat ovat perusruokaa ja niiden rasvamäärän täytyy riittää arjessa. Jos tarvitaan hetkellistä kaloribuustia, niin kalaöljyt ovat hyvä vaihtoehto. Sen sijaan niistä ei saa suurempia määriä omega-3 -rasvahappoja EPA:aa ja DHA:ta, ellei antomäärät ole riittävän suurin. Mutta kaloreita tulee helposti. Jos hakee muita terveysvaikutuksia, niin kolmoset otetaan kapselista. Energia ei suuremmin lisäänny ja koska niissä kalaöljyt ovat tiivistettyjä, niin kolmosten määrät ovat suuremmat. Kalaöljyssä on kolmosia jotain haarukassa 10 - 30 %, ainakin jos Wikipediaan on luottamista. Aitojen määrien selvittäminen onkin sitten hankalampaa, koska viljellyssä on matalammat määrät kuin villissä kalassa. Lisäksi kalan oma rasvapitoisuus ja missä vesissä se on ravintoaan saalistanut, vaikuttaa suoraan sen oman rasvan rasvahappokoostumukseen. Kalat eivät tee itse EPA:a ja DHA:ta, vaan saavat sen ravinnostaan. Se, että syökö ylipäätään kalaa, ei suuremmin vaikuta ihmisillä, eikä koirillakaan, veren EPA/DHA-määriin, vaan ainoastaan sellaisen rasvaisen kalan syöminen, jossa on ylipäätään korkea rasva. Eli sei ei auta, mutta sen sijaan vaikkapa makrilli auttaa. Jos hyväksytään eräänlaisena keskiarvona koirille myytävissä kalaöljyissä monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) eli käytännössä EPA/DHA määräksi 15 %, joka on melkoisen positiivinen olettamus tiivistämättömillä kalaöljyillä, niin ruokalusikallinen eli 12 grammaa antaisi monityydyttymättömiä rasvahappoja (PUFA) eli käytännössä EPA:aa ja DHA:ta 2,4 grammaa, joka on melkoisen paljon samalla energia vastaisi 100 grammaa 12 % rasvalla olevaa lihaa, joka on myös melkoisen paljon Se, että usein sanotaan (varsinkin minä), että varsinaiset kalaöljyt eivät omega-3 rasvahappojen lähde, on tarkoitushakuinen yksinkertaistus. Jos kalaöljyä syötetään isoja määriä koko ajan, niin tottakai siitä saadaan kolmosia. Jopa yli kaiken tarpeen. Kyse on taas kerran määrästä. Jos koiralle joudutaan antamaan ruokalusikallinen kalaöljyä joka päivä, niin perusruuassa on paha kalorivaje ja se pitäisi korjata käyttämällä toista raaka-ainetta, ei lisäämällä kalaöljyä. Jos purkki/pullo/purnukka-kalaöljyä verrataan kalaöljykapseleihin, joissa on tyypillisesti gramman kapselissa noin 300 mg kolmosia eli noin 30 %, niin onhan se tuplasti vahvempaa. Lisäksi sen etu on rasvan muiden komponenttien puuttuminen, jolloin se ei ehkä närästä niin helposti. Tosin, juurikin muiden komponenttien puuttuminen tai vähyys on myös kapselien heikkous, sillä rasvojen kokonaisetu on huomattavasti laajempi kuin pelkästään sen sisältämät rasvahapot. Joten jos haluaisi korvata kapselit ”tavallisella”  kalaöljyllä, niin määrän pitäisi olla tupla verrattuna kapseliin. Kalan syöttäminen olisi erittäin suositeltavaa. Hyvää proteiinia ja erinomaista rasvaa. Hinta ja aika ajoin saatavuus tosin ovat hidaste, monille jopa ylittämätön sellainen. Mutta jos oletetaan, että koiralle annettaisiin päivässä 100 grammaa kalaa, jossa on 15 % rasva, niin koira saisi rasvaa 15 grammaa koira saisi omega-3:sia hieman päälle 2 grammaa Kulut nousisivat jonkun verrankin yli siitä, mitä korvatun liha tai kuivamuonan plus kalaöljykapselin yhteishinta olisi. Muistetaan myös sellainen pikkujuttu, että ihmisille ei suositella yli 3 gramman annoksia EPA:aa ja DHA:ta, koska sitä suuremmilla annoksilla verenvuotoriski saattaa kasvaa hyytymisen heikkenemisen takia. Tosin aito riski ei ole kovinkaan suuri ja pienemmillä annoksilla riskiä ei käytännössä ole ollenkaan. Mutta silti saattaa olla ihan fiksu ajatus olla antamatta leikkaukseen menevälle koiralle muutamaa päivää ennen isoja annoksia kalaa tai kalaöljyä. Närästäville kalaöljyt, usein missä muodossa tahansa, ovat melkoisen tyypillinen riski. Mutta niin ovat myös kaikki muutkin öljy- ja rasvalisät. Laitetaan loppuun pari taulukkoa kertomaan hieman rasvojen eroista: Siirretään omega-3 rasvahappojen yhden prosentin osuus energiasta lihoihin samoilla rajoituksilla kuin FEDIAF:n kohdalla: 30 kg koira syö 800 g. Lue tämä: Omega-3: Paljonko on riittävästi Lue tämä: Omega-3 säätöä Lihavertailu Lue tämä: Rasvattomat lihat Kasviöljyvertailu Lue tämä: Tee-se-itse öljylisä Kookosöljy

Maailma on ihmeellinen paikka. Ja maailmalla tarkoitan interwebbiä. Opin esimerkiksi sen, että kuivamuonien tärkkelys ei sula ilman omenaviinietikkaa. Samaa antia oli myös tieto, että jos 50/50-ruokinnan nimissä sekoittaa koiralle lihaa ja kuivamuonaa, niin liha ei sula. Medialukutaito on ehkä tärkein asia, jonka netin käyttäjän on hallittava. Googlella löytää paljon asiaa, mutta vielä enemmän täyttä roskaa. Kohinan tunnistaminen signaalista vaatii jossain määrin osaamista, mutta pitkälle pärjää terveellä järjellä, myös sillä maalaisella, ja peruskoulupohjalla. Elämäm koulun oppien riittävyydestä en tiedä. Paitsi että osa sisällöstä on ihan faktapohjaltaan pielessä, niin mukana on myös vaarallisia neuvoja. Kuten aikoinaan kantavan/tiineen emän ruokinnan heikentämisellä tehty sikiöiden kasvun säätely. Imevien kasvun säätelystä maitoa heikentämällä en tällä kertaa käsittele podcastissä, säästetään se tulevaisuutta varten - mutta sekin on sairas idea. Podcastissä myös paljastetaan, että narttupennut ovat kohdussa opportunisteja, kun taasen pojat seuraavat emänsä jalanjälkiä (spoiler: nartut kasvavat emän ravitsemustilan mukaan, urokset taasen emän geneettisen mallin mukaan - ainakin näin yhden tutkimuksen mukaan, jos olisivat possuja)

Häät voi järjestää lähes ilmaiseksi, tai sitten niihin voi sijoittaa tonnin poikineen. Mihin kaikkeen hääjuhlassa uppoaa rahaa? Mikä säästää budjettia helposti ja onko häähommissa joku asia, johon todellakin kannattaa satsata? Kaksi hääfiilistelijää, toimittaja-bloggaaja Julia Thurén ja bloggaaja Saranda Dedolli avaavat - ihan euromäärissä - omien hääjuhliensa kustannuksia.

Kait minulla on kaikki hyvin. Kun kerran riittää aikaa siihen, että yritän saada elämäntapavalmennuksen lailla kielletyksi.

Valfrid Åkerlund on tullut tunnetuksi muun muassa hengellisen musiikin parissa tekemästään työstä. Hän oli 1970- ja 1980-luvuilla erittäin suositun Freidiba boodos -yhtyeen perustajajäsen ja on laulanut monissa muissakin kokoonpanoissa. Åkerlund on nähty usein myös musiikin tuottajan, äänittäjän, pianistin tai esitysten johtajan roolissa. Lisäksi hän on taitava graafinen suunnittelija. Romano miritsin kuuntelijoille Valfrid Åkerlund on tuttu ääni romanikielisistä uutisista. Toimittaja Jaakko Laakso tapasi Valfrid Åkerlundin ja kyseli häneltä eri rooleista niin musiikin tekijänä kuin esimerkiksi somen käyttäjänä.

Pyöreän pöydän historian ensimmäisen teemalähetyksen aiheena oli ilmastonmuutos. Paitsi maapallon niin myös lähetysstudion lämpörila nousi pari astetta ja kuultiin jopa lause "lähdenkö pois kesken lähetyksen" Ilmastopöydässä keskustelijoina olivat Anu Koivunen, Ruben Stiller ja Juha Itkonen. Suoraa puhetta johti Pauli Aalto-Setälä. Twitterissä #pyöreäpöytä

Kuvataiteilija Satu Kiljunen on rakentanut elämänsä Kökarin saarelle ulkosaaristoon. Paitsi taiteilijana, hänet tunnetaan kuvataidetutkimuksen kehittäjänä ja maailmanmainekin oli liipasimella performanssiryhmän Jack Helen Brut kanssa. Saariston lisäksi hänen elämänsä kohokohtia on löytynyt Islannista, Lofooteilta ja Mount Kenian huipulta. Hänen työnsä ovat usein suuria ja äärirealistisia, mutta värimaailma saattaa yllättää. Muotokuvat ovat hänen haasteensa.Ohjelman on toimittanut Sini Sovijärvi.

Veijon ja Paulin juhannus on periaatteessa kuin kellä tahansa suomalaisella. Paitsi mikään ei ole sitä miltä kuulostaa.

Tällä viikolla vähän vapaamuotoisempaa keskustelua kolmistaan. Paitsi tulevan kokouksen asialistaa, myös vähän tulevan syksyn asioiden hahmottelua. Puhutaan mm. parkleteista, Östersundomista ja rakennussuojelustakin.

Meillä on kuun pinnassa nähty ukko, mutta eri puolilla maailmaa siellä näkyykin jäniksen hahmo. Miten jänis kuuhun joutui, se selviää kun Kaisa Pulakka syventyy jänisten mytologiseen menneisyyteen. Paitsi kuuhun, jänikset on liitetty myös hedelmällisyyteen. Yksi kiehtovimmista jänisjumaluuksista on kelttien Eostre, mutta mitä selviääkään, kun toimittaja Pulakka ottaa jumalattaren lähempään tarkasteluun. Salatut eläimet -sarjan on toimittanut Kaisa Pulakka. Lukijana on Pietari Kylmälä. Kuvassa kiinalainen jadesta tehty jäniskoru n.1000 luvulta jkr. Wikimedia Commons.

Podcastin kymmenennessä jaksossa Pontus ja Veikka pohtivat, onko äänen narina oikea ongelma, ja Veikkaa vaivaa puhe pienituloisten kateudesta. Pontus toteaa, että pitää olla rikas voidakseen laiskotella hyväksytysti, Veikka kertoo miten Instagram pahentaa masennusta ja lopuksi todetaan, että Heikki Hiilamo asentaisi vankileirille juoma-automaatin.

Toisen #futucast-jakson vieraana Sixten Korkman. Keskustelua Suomen taloudesta, EU:sta, maahanmuutosta, Pohjoismaisesta federaatiosta ja nuorista. Osallistu keskuteluun Twitterissä: twitter.com/futucast Lyhyet klipit ja tiimin arkipäivää Instagramissa: www.instagram.com/futucast/ Jaksot videon kera Youtubesta: www.youtube.com/channel/UCQPojdjir3suCXQA_09P0ag Älyttömän makeet nettisivut: www.futucast.com

Mitä on retkeily ja miksi se on hyväksi ihmiselle? Millaisia taitoja vaaditaan onnistuneen retken toteuttamiseksi. Vieraana retkeilytoimittajat Joel Ahola joka on käynyt liki lähes kaikissa Suomen autiotuvissa sekä Joppe Ranta joka tietää millaisia erätaitoja pitää ihmisen hallita.

Sairaslomalta palaavassa Pelaajacastissa puhutaan kaikesta muusta paitsi peleistä. Paitsi välillä ehkä vahingossa.

Markus hieroi Switchiään. Mitkään sanat eivät voisi satuttaa eikä kukaan voisi tulla heidän väliin. Vain pyyteetön rakkaus vallitsi olohuoneessa. Ja bussissa. Ja… kaikkialla. Paitsi internetissä. Edes Breath of the Wildin yltiöpositiiviset arviot eivät voineet estää Markusta näkemästä sitä: “Nintendo Switchillä ei ole pelejä”. “PASKAPUHETTA!” Markus huusi kyyneliensä läpi. Ääni murtuen hän huusi: “EI MUILLAKAAN OLLUT TÄMÄN ENEMPÄÄ JULKAISUSSA!” Kontrolleri Podcastin 59. jaksossa käydään läpi konsolien julkaisupelejä lähtien NESistä aina Switchiin saakka. Äänitetty 20.3.2017. Äänessä Pasi, Julius, Markus ja Konsta.

Markus hieroi Switchiään. Mitkään sanat eivät voisi satuttaa eikä kukaan voisi tulla heidän väliin. Vain pyyteetön rakkaus vallitsi olohuoneessa. Ja bussissa. Ja… kaikkialla. Paitsi internetissä. Edes Breath of the Wildin yltiöpositiiviset arviot eivät voineet estää Markusta näkemästä sitä: “Nintendo Switchillä ei ole pelejä”. “PASKAPUHETTA!” Markus huusi kyyneliensä läpi. Ääni murtuen hän huusi: “EI MUILLAKAAN OLLUT TÄMÄN ENEMPÄÄ JULKAISUSSA!” Kontrolleri Podcastin 59. jaksossa käydään läpi konsolien julkaisupelejä lähtien NESistä aina Switchiin saakka. Äänitetty 20.3.2017. Äänessä Pasi, Julius, Markus ja Konsta.

Tarina videoista, joita kukaan ei katso. Paitsi minä, nyt. Etsi katsomattomia videoita: http://www.petittube.com/ Note to Self: http://www.wnyc.org/story/lonely-web-youtube/ Ajatuksia on minipodcast-sarja kaikesta ja ei oikein mistään. iTunes: https://itunes.apple.com/fi/podcast/ajatuksia-podcast/id1063036543?l=fi&mt=2 Facebook: https://www.facebook.com/ajatuksetpodcast/ Twitter: https://twitter.com/thesujis Jos kuitenkin haluat tietää mistä puhun ja olet kelannut näin alas, ole hyvä: https://www.youtube.com/channel/UCOhaDSctRMF9u0qjDl0y-eQ https://www.youtube.com/channel/UClAfFe0Bw585oxo8WQ-sfng https://www.youtube.com/channel/UCPthez8QVr0VyjbdElPvXhQ

Kesälomaa tulee odotettua. Kauhulla. Onko mitään tehtävissä, että lomasta saisi siedettävän? Kesäloma pelottaa vuosi vuodelta enemmän. Siksi en ole pariin vuoteen kesälomaillut. Mutta nyt on todellinen hätä, koska loma lähestyy! Ahdistus on uusi masennus. Siihen eivät siis tepsi vanhat masennuslääkkeet. Nyt on rakennettava identiteetti uusiksi. Tai sitten pitää tehdä lomasta työn kaltainen temppurata. Ymmärrän niitä kansakuntia, jotka lomailevat viikon. Se tuntuu sopivalta ajalta. Siinä ei vielä irtaannu rutiineista. Pikkasen vain nostetaan jalkaa kaasulta ja hengitetään itsetarkoituksellisen syvään. Jäädään nurmikolle retkottamaan epäortodoksiseen asentoon, ihan koiranpaskan viereen, ja tuijotellaan cumuluspilviä niin pitkään että horisontti alkaa notkua. Se riittää. Olenko ainut ihminen, joka ei osaa lomailla? Ainut, jolla aivot vipeltävät merkityksiä seuloen ja energia etsii alati paikkaa mihin lahjoittaa antimensa. Voi tietenkin olla niinkin, että tämä vitsaus on tehdastyyppistä työtä tekevän luovan alan ihmisen ongelma. Aina on lähetys tai esitys tai molemmat. Aina pääsee tekemään sitä mitä rakastaa. Joutuu tekemään - ja huomaa nauttivansa liikaa. Tuntee itsensä rakastetuksi, vaikka se on hyvinkin valhetta. Kerjää kaikkea ja rakentaa itsensä joka päivä uudestaan, kuin legopalikoista. Paitsi lomalla. Silloin ei ole rakentavia elementtejä. Ei aikataulua milloin pitää olla tikissä, parhaimmillaan. H-hetkeä – Herkkuhetkeä. Pitää vain olla. Ja se on tietyn tyyppiselle hyvin vaikeaa. Melkein mahdotonta. Rakentavista elementeistä puheen ollen. Olen miettinyt puolitosissani, että jos viettäisi kesäloman rakentamalla jotain. Siinä se kohoaisi, se mitä rakentaa, ja ehkä mielialakin. Sinä ehdotat tietenkin legoja, niin kuin suurin osa ystävistäni ja sukulaisistani varmasti myös, mutta ei se ole huono ehdotus. Lapsenakin tuli aina jotenkin myyttisen ehyt olo kun sai jonkun legorakennuksen valmiiksi. Keski-ikäisenä voisi tietenkin rakentaa muutakin. Ostaisi homeisen rintamamiestalon ja aloittaisi taistelun. Taistelun oman mielenrauhan ja reviirin puolesta. Valmista ei varmuudella tulisi koskaan, mutta ruhjeita sitäkin enemmän. Antaisi sorkkaraudan puhua. Mitä synkeämpi ulvahdus ja narahdus, sen sumeammin jatkaisi. Suvun naiset kävisivät vartin käyskentelemässä rossipohjassa ja sanoisivat ”ai kauhee” ja ”jospa me tästä”, kunnes antaisivat lomailijalle Työrauhan. Maalaisi itsensä ja osan talosta ja testaisi miltä se mahtaa tuntua. Toinenkin vaihtoehto voisi olla. Lomassa ahdistaa eniten se päämäärättömyys ja aikatauluttomuus. Jos mennään mökille, niin katotaan sitten ollaanko kaksi päivää vai oltasko kolme eli neljä. Mitä elämää se semmonen on? Syödään silloin kun on nälkä ja noin. Just. Peruutanko järveen vai en? Ihan sama, nyt on loma. Kehikko. Sen voisi lomalle rakentaa ja sitä on sitten noudatettava. Asiantuntijat (ketähän nekin) sanovat, että älä tee lomalle tarkkoja aikatauluja. Mutta jos ihmiset ovat sittenkin erilaisia ja joku tarvitsee. Tekisi viileästi (onneksi Suomen kesä on viileä) minuuttiaikataulun koko kesälomalle. Herätys 7.05. Jos mennään Savonlinnaan jostain tuntemattomasta syystä, lähtöaika 8.40. Kohteessa saa lukea vielä päivän sanomalehteä klo 13.30-14.45. Siitä välittömästi tasarytmistä kaupunkikävelyä 55 minuuttia, jonka aikana kaksi viiden minuutin pysähdystä sallittu. Ei ostoksia. Ja sitä rataa. Tietäisi mihin energiaa säästää ja suunnata. Se toisi jo tasapainoa ja mieltä. Tiedän tuttuja, jotka kilpaurheilevat lomalla toistensa kanssa kolme kertaa päivässä. Ilman joustoja ja selityksiä. He vaikuttavat olevan balanssissa, heissä on outoa raukeutta ja mureutta. Kyse on taas energian suunnasta ja onnistumisen tunteista. Myös vireystason säätelystä. Nämä meinaa lomalla unohtua, nämä. Maallikkosaarnaaja Maasola

Presidentti Halonen on ollut uranuurtaja Suomessa. Paitsi että hän on ensimmäinen nainen valtion päämiehenä, on hän myös ensimmäinen nainen SAK:n juristina, ulkoministerinä ja oikeusministerinä. Rouva presidentti osallisuu edelleen aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja on tunnettu kestävän kehityksen puolestapuhuja. Mutta millaista on presidentin arki nykyään? Entä miten yönsä saa nukuttua, kun virkansa puolesta on tekemisissä oikeasti isojen asioiden kanssa? (Ensilähetys 1.6.2016)

Suomessa tehdään liian vähän. Asia on onneksi korjattavissa. Jos postilaiset ajavat siinä sivussa ruohomme, meille muillekin pitää tulla pientä sivuhommaa. Olemme nyt pari viikkoa maistelleet ilouutista, jonka mukaan Postin työntekijät pääsevät kesällä ruohon ajoon. Huhujen mukaan jotkut firman työntekijöistä harkitsevat myös ruohon polttamista, kiitos muutosvauhdin. Kun nyt olemme tehostamisen tiellä, avatkaamme silmämme kaikille hyville paikoille. Radiojuontajien kuunteleminen on äärimmäisen raskasta. Kuulijan takaraivossa rääkyy mörkö, joka kyselee taukoamatta maksetaanko tuostakin, onko tuo hänen ainoa virkansa, saattaa itsensä ja studion hysteerinen nainen vaikeaan hepuliin. Esimerkiksi radiojuontajat voisivat puhumisen lomassa valmistaa kepab-annoksia ja kun lähetysyksikkö olisi katutasossa, myös ojentaa annokset nälkäiselle. Puhehan ei katkea, älkää siitä huolestuko. Emme voi jatkossa ajatella, että ainoastaan Postin työntekijät saavat entisellä reitillään tehdä uusia temppuja, postin jakamisen ohessa. Poliisi käy jo nyt monen ovella. Varsinkin viikonloppuisin, joka on kepab-annosten kulta-aikaa. Miksei poliisi veisi ruoka-annoksia perille? Toinen käsi saattaa Holopaisen ulos verisestä eteisestä ja toinen ojentaa saman rapun Aaltoselle Iskenderin lohkoilla. Me olemme jo niin sekaisin, että tämän tyyppinen tehostaminen on enemmän kuin luontevaa. Valtiovalta tilaa ilolla mobiilisovelluksen. Pappi saattaa pitää vuosikymmeniä sunnuntaisaarnoja, joiden yhteenlaskettu kuulijakunta on 94 henkeä. Saarnat saisivat entistä syvempiä sävyjä, jos pastori samalla maalaisi puolittain piilossa pitkiä puupenkkejä. Toisena hetkenä taas killuisi aivan katonrajassa pensselöimässä kantavia rakenteita. Mikrofoni välittäisi kaiken puheen niin kuin ennenkin ja kenties uudella yleisöllä, lapsilla, olisi hauskaa etsiä missä pappi tällä kertaa lymyilee, mistä ääni kantautuu. Kirkko komistuisi, ajatus kirkastuisi. Pysäköinninvalvojat ovat rakastettu kansanosa. Heidän leppoisaan käyskentelyynsä voisi liittää niska-hartiahieronnan. Pirkko kantaisi lypsyjakkaraa mukanaan, Markku hymyilisi elämää leveämmin naksautellessaan nakkejaan työvalmiuteen. Jos joku näkee yhteiskunnassamme, miten kohoilevan hartiaseudun kireys vaikuttaa ihmisen ilmeeseen ja koko olemukseen, niin pysäköinninvalvoja. Silloin lohkeaa pyyteetön hymy ja jakkara lentää perseen alle! Esimerkkejä luontevasta tehostamisesta löytyy satoja, vain Sipilä ja Berner ne kaikki tietävät. Kenties autotallissa on jo nikkaroitu hyrrä, jonka uumalle välttämättömimmät on kirjottu. Esimerkiksi, näin äitienpäivän alla, ihanteellinen doula löytyy lähempää kuin arvaatkaan. Miksi ostaa synnytykseen kallis luksus-doula, kun voi kouluttaa oman miehensä doulaksi. Doula tarkoittaa Suomeksi naisen palvelijaa. Siitä se lähtee. Vain synnyttäminen jää naiselle. Kaikkien on nyt osallistuttava talkoisiin! Paitsi rikkaitten ja hyväosaisten. Mitä keksimme eläkeläisille? Heidän tärkeä sivutyönsähän on perinteisesti ollut kaupan jonossa ja liukuportaiden päässä liikkumatta töröttäminen, minkä on nähty korvaamattoman arvokkaasti hidastavan yhteiskunnan muuten kiihtyvää pyörää. Liukuportaiden yläpäähän kroonisesti jumittunut mummu saa pienillä eleillä meidän kaikki tunteet esiin, viimeisimpänä syvän ymmärryksen siitä, että vaelluksemme täällä on matka joka taitetaan viimeiset kilometrit käsijarru päällä. Olen vuosia katsonut yläviistosta Osuuspankin eteen varttia vaille kymmenen ryhmittyvää eläkeläisten joukkoa. Heitä ei ole ihan vähän, he ovat täydessä valmiudessa. Kun ovi vihdoin narahtaa, he alkavat teputtaa lähes paikallaan, kauniissa muodostelmassa, kuin ruotsinlaivan aulassa. Sellaisenkin luonnollisen joukkovoiman voisi hyödyntää. Vaikka maansiirtoalalla. Näkisin heidät auringon noustessa maisemointityössä. Maallikkosaarnaaja Maasola

Pyöreässä pöydässä väitellään ajankohtaisista aiheista Pauli Aalto-Setälän johdolla. Keskustelijoina ovat mediatutkija Anu Koivunen, yrittäjä Pekka Seppänen ja muusikko Olavi Uusivirta. Paitsi koirista ja kissoista Pyöreä pöytä puhuu myös medioiden eroista, yhteiskuntasopimuksesta ja Trumpista. Anu Koivunen haluaa päätoimittajilta myös itsekritiikkiä. - Miten luotettava media ja valemedia eroavat toisistaan? Hänestä Ylen A2:n Turvattomuusillan sisällön kuvaus voisi olla tekstiä suoraan valemediasta. Hallitus oli kertomassa heti Pyöreän pöydän lähetyksen jälkeen tiedotustilaisuudessaan, hyväksyykö se ay-järjestöjen tekemän yhteiskuntasopimuksen. Sipilä kertoi, että hyväksyy. Pekka Seppänen tiivistää ehdotuksen: vähemmän palkkaa, lisää työtä. Hänestä tämä on historiallinen suunta työntekijäjärjestöiltä: - Tähänastinen maailman historia on sitä, että työaikaa vähennetään! Nyt tehdään toisin päin. Keskustelussa ollaan epäileviä sopimuksen käytännön vaikutuksista ja nähdään siinä paljon valtapolitiikkaa. Olavi Uusivirta pinnistelee ja pyytää ritareita kertomaan, mitä myönteistä seuraisi republikaanien presidenttiehdokkuutta tavoittelevan Donald Trumpin mahdollisesta valinnasta. - Jos kansan enemmistö valitsee Trumpin presidentiksi, olisi aika kaunis luku Yhdysvaltain presidentinvaalien historiassa, tokaisee Seppänen. Hän perustelee johtopäätelmäänsä kuvaamalla Clintonien ja Bushien sukurasituksia. - Ollisi hurja skenaario, että aiemman presidentin puolisosta tulisi presidentti. Sitä tapahtuu lämpimämmissä maissa kuin Yhdysvallat. - Oli itse asiassa jo kauheaa, että edellisen presidentin poika valittiin presidentiksi vaikka se perustui vilppiin. Twitterissä #pyöreäpöytä

Kesää odotellessa on aikaa puhua kesäisistä vesiurheilulajeista. Paitsi että vesiurheilua voi harrastaa myös talvisin jos avovettä löytyy ja varusteet ovat kunnossa. Vieraina ovat purjehtija Samuli Leisti sekä leijasurffaukseen hurahtanut Kalle Miettinen.

Maailma on niin täynnä kaikkea, että mistä totuutta voisi enää etsiä? Reiästä tietenkin. Mustat aukot, ja pienemmätkin kolot, eivät jätä meitä rauhaan. Pyöriikö kaikki sittenkin reiän ympärillä? Vähän nuorempana ajattelin, että kyllä pyörii. Sitten lakkasin ajattelemasta. Maailma eteni. Minunkin ympärilleni kertyi kaikenlaista turhaa tavaraa, materiaa. Reikien ympäristöt, aineelliset töyräät, nousivat pääosaan. Ja nyt. Reiät kummittelevat taas. Se, että reiät palaavat mieleen, on vanhenemisen merkki. Asiat pelkistyvät. Mistä löytyy totuus, lohtu, uhka ja ikuinen mysteeri – jos ei reiästä. Vain reikään keskittymällä voi ymmärtää enemmän. Reikiä on kaikkialla. Ne ovat lähes aina merkityksellisiä, ja jos eivät vaadi heti toimimaan, niin vähintäänkin ne nielaisevat ajatuksemme pois muusta. Vilkaistaanpa viikon uutisia. Tämä pumppaava talvi on saanut maantiemme täyteen reikiä. Ne reiät ovat ensin peukalonpäänkokoisia, kahden päivän päästä 40 senttiä halkaisijaltaan. Ne reiät tekevät uusia reikiä, nyt autojen renkaisiin ja mustia reikämäisiä tunnetiloja automiesten mieliin. Niitä kaikkia yritetään paikata ja ainut mikä auttaa jaksamaan on se, että toivoo tämän kaiken kivun tekevän hyvää edes bruttokansantuotteelle. Reikiä on niin eri kokoisia. Minkähänlaisen elokuvan saisi siitä, kun kaksi mustaa aukkoa yhtyvät? Näin kuitenkin kävi. Tutkijat kertoivat mustien aukkojen törmänneen avaruudessa ja tämä lähetti gravitaatioaaltoja maapallolle asti. Aallot ovat viesti. Se tuli perille, kiitos, vaikka tulkinnan varaa jäikin. Eikä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää järjellä. Niin kuin mies ja nainenkaan eivät ymmärrä toisiaan, mutta pysyvät kuuloetäisyydellä. Näitä reikäisiä uutisia riittää. Espooseen kairataan Suomen syvin reikä, kuusi kilometriä. Sieltä tulee lämpöä espoolaisille. Syvältä, tuntemattomasta pimeästä. Saattaa olla perhe, jolla on kaikkea. Paitsi lämpöä. Reikä tuo lämmön, kauempaa. Katse tarkentuu joku päivä sen reiän suulle, kun perhe on lähtenyt. Minulla on joka sukassa reikä. Ilman niitä en muistaisi, että elämä kuluttaa – se on luonnollista. Olen mennyt eteenpäin ja tehnyt jotain, sukan reikä kertoo sen varmemmin kuin mikään kerryttämäni data-aineisto. Kun taloyhtiön katossa huomattiin reikä, se sai toimimaan. Kun reikä saatiin piiloon, elämä tuntui jatkuvan. Niin iso asia on reikä. Rahareikiä on keski-ikäisellä isällä niin paljon, että tulee mieleen muikkuverkko. Sitten elokuinen Keitele. Reikä hampaassa muuttaa kaiken. Se muuttaa arvojärjestyksen. Terveys nousee esiin. Reikä hampaassa muuttaa meidät hikoileviksi ja ulvoviksi olennoiksi, jotka anovat armoa ja unohtavat tittelinsä. Kehon reiät ovat runoutta, joka jääköön avaamatta. Yksi kertoo, että ruoansulatus toimii. Toinen, että on ollut ikävä. Touhutippa kurkkaa kuin Vompatti kolostaan. Sekin on onni, että kyynelkanavissa on reiät päissä. Ihminen joka jää pohtimaan elämänsä reikiä, on tullut vaiheeseen. Suu aukeaa, mutta ei onneksi päästä ääntä. Tekee reiän. Maallikkosaarnaaja Maasola

Aika ajoin maahamme saapuu rajan takaa, sekä yllättäen ja pyytämättä että ilman asianmukaisia maahantulodokumentteja varsin toivottuja vieraita. Silloin kysymys on useimmiten linnuista. Tiedotusvälineiden kautta olemme saaneet seurata muun muassa Jallu -nimisen jalohaikaran edesottamuksia Pirkanmaalla ja Joppe -nimisen kattohaikaran selviytymistarinaa suomalaisessa talvessa ja lopuksi sen surullista kohtaloa Pihtiputaalla. Mistähän se kumpuaa tarve antaa luonnonvaraisille eläimille nimi? Lemmikkinä pidettävän eläimen nimeämisen ymmärrän tiettyyn pisteeseen saakka. Onhan esimerkiksi koiralla tai kissalla, Topilla tai Tessulla, varsin kätevää olla kutsumanimi, jolla sen voi kutsua ruokailemaan tai tekemään meidän ihmisten iloksi monenlaisia temppuja. Mutta että haikaralle nimi? Tuskin Jallu tai Joppe ovat kutsumanimiään tunnistaneet, mutta kai siinä on joku pointti? Kai se on mukavampaa harrastajapiireissä kertoa käyneensä moikkaamassa Jallua. Ikäänkuin olisi ystävän luona käynyt. Ja olihan Jopen “isäntä”, mies jonka pihapiirissä onneton muuttovaistonsa menettänyt kattohaikara vietti kissanpäiviä herkkujen äärellä, tirauttanut ihan kyyneleen haikaran kuoltua. Me välitämme eläimistä ja tunnemme niitä kohtaan lämpimiä ajatuksia, joskus jopa enemmän kuin tunnemme lajitovereitamme kohtaan. Varsinkin, jos lajitoverimme näyttää vähän erilaiselta kuin itse olemme. Mutta ei nyt mennä siihen teemaan, vaan palataan muihin eläimiin. Halumme inhimillistää eläimiä on suuri. Väännämme mielellään kättä siitä kumpi onkaan älykkäämpi kissa vai koira. Sanomattakin on selvää että kissa, mutta miksi toimimme näin? Ja ennenkaikkea vertaammeko eläimen älyä ihmiseen? Ihminen, joka on niin sanotusti luomakunnan kruunu, ei oikeasti ole minkään ylemmän voiman luomisen tulos vaan evoluution aikaansaannos, niinkuin muutkin elukat. Eläinkunnan kehittynein laji pyrkii tietoisesti tai tiedostamattaan tuhoamaan muut lajit ja haluaa alistaa omassa elinpiirissään olevat eläimet tahtonsa mukaisiksi. Paitsi, että eläimille annetaan nimiä, niitä pidetään häkeissä, niitä viedään näyttelyihin, niitä puetaan vaatteisiin, niille perustetaan hoitoloita ja ravintoloita, useat lemmikkieläimet syövät parempaa ruokaa kuin monet ihmiset, niistä tehdään ns. kissavideoita, joista taas tehdään lauluja ja niin edelleen. Alempien eläinlajien edustajista haetaan mielellään piirteitä, jotka miellyttävät ihmistä. Ajatellaan vaikka simpanssia. Voi kuinka ihmismäinen se onkaan rapsutellessaan lähipiirinsä jäsenen karvoitusta. Sillähän on ihan ihmisenkaltainen hellä katse. Voi että. Ihan kuin me ihmiset. Mutta sitten muistetaan, että eläinhän se on. Piste. Apina. Tuli vaan vielä mieleen, että ajattelevatkohan muut eläimet meistä ihmisistä samalla tavalla? Että kylläpäs tuo Usain Bolt juokseekin kuin hirvi. Varpuset puskassa tirskuvat meikäläisen ohikävellessä, että onpas tuo Blomis sitten pöllön näköinen. Uljas merikotka leijaillessaan korkeuksissa hymyilee ja ajattelee kuinka nuo jalkapallostadionille ahtautuneet ihmiset ovat kuin muurahaiset keossaan, tosin paljon vähemmän aikaansaapia ja ääntelevätkin kuin mölyapinat. Mutta juuri nyt haluan ulos raikkaille talvilaitumille, kirmailemaan kuin vasikat keväällä, pukeudun lämpimästi näyttäen aivan mursulta, viheltelen mennessäni kuin pasilan satakieli, mieleni on vapaa kuin hiirihaukka ja muiden lajitoverieni silmissä olen laumanjohtaja, alfauros. Ja sellaisena aion kulkea jatkossakin… Koska se on mun luonto.

Kielitieteilijät pitävät hälyttävänä, ettei nuori sukupolvi puhu kolttasaamea äidinkielenään. Nuoret ovat kuitenkin alkaneet käyttää sitä toisena kielenä. - Kolmisenkymmentä Suomen kolttasaamelaista esiintyi Turun kirjamessuilla. Nuori sukupolvi ei enää käytä kieltä äidinkielenään, mutta toisena kielenä suomen rinnalla, kouluopetuksen ansiosta, kertoo opettaja Seija Sivertssen.- Yair Sapir on Israelista kotoisin oleva, Tanskassa asuva ja Kristianstadin korkeakoululla ruotsia opettava lehtori. Hän kaipasi kielellistä haastetta - ja päätti oppia puhumaan suomea. Paitsi ruotsia, hepreaa ja englantia Yair Sapir puhuu tanskaa, norjaa, ranskaa, saksaa, italiaa, hollantia, espanjaa ja romaniaa.- Lapsille ja nuorille suomea Norrköpingissä opettava Pentti Salmenranta pakinoi siitä kuinka opettajakin oppii paljon opettaessaan. Juontajana Merja Laitinen.  

Paitsi että EU kansalaiset ovat eniten huolissaan maahanmuutosta EU-alueella viimeisimmän eurobarometrin mukaan, niin lisäksi eurobarometristä ilmenee, että melkein kaikissa EU-maissa EU:n yhteisen armeijan kannatus on lisääntynyt. Ja kaikkein eniten se on lisääntynyt Suomessa. Lisäksi enemmistö EU-kansalaisista ja myös suomalaisista kannattaa EU:n ja USA:n välistä vapaakauppa- ja investointisuojasopimusta. Brysselin koneessa haastateltavana on tutkija Risto Sinkko ja toimittajana on Maija Elonheimo.

Ahti Haukilehdolla on sanottavaa. Paitsi että hän kertoo mikä mies hän oikein on, turinoimme myös pilvestä, softakehityksen historiikista ja maailmanparannuksesta.

Kauko Moisiolle veden läheisyys on tärkeää. Vesi ja kirjat, siinä kaksi merkitsevää elementtiä Kaukon elämässä. Kaukon koti on leirintäalueella, metroradan vieressä, meren ja rantasaunan äärellä. Kauko on asunut ympärivuotisesti asuntovaunussa jo vajaat kymmenen vuotta. Hän muutti vaunuasukkaaksi, kun näkkileivät menivät jakoon emännän kanssa. Kauko oli toki jo aiemmin harjoitellut vaunussa asumista. Ja Helsingin hinnoilla kyse on edullisesta asumismuodosta, vaunupaikan vuokralla ei saa vielä yksiötä. Leirintäalueen huoltorakennuksista löytyvät pesukoneet ja tiskipaikat sun muut, joten asuntovaunun 15 neliöön mahtuu hyvin kaikki tärkeimmät, pari taulua ja pieni kirjasto. Kauko Moisiolle koti merkitsee itsenäisyyttä, paikkaa jossa saa itse määrätä mitä tehdään ja miten ollaan. Se on myös paikka rauhoittumiselle. Mutta myös kodin sijainti merkitsee, koska Kauko käy uimassa meressä kuudesti viikossa. Onpahan hänellä vaunussaan vuoden avantouimarin diplomikin. Kauko tuumaa, että kyllä koti oikeastaan on enemmän sellainen pään sisäinen juttu, tavaraa hän ei juuri ole edellisistä kodeistaan mukanaan tuonut. Paitsi ne pari Palmun taulua ja jonkin verran valokuvia. Joskus tulevaisuudessa Kauko aikoo muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen Keski-Suomeen, siellä odottaa remontoitava talo kirvesmies-puusepän taitoja. Paula Jokimies vieraili Kauko Moision kotona.

Suomi on niin kutsuttu hyvinvointivaltio, joka ylpeilee kattavalla, yhdenvertaisella ja ilmaisella sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmällään. Paitsi että järjestelmä ei tänä päivänä enää toimi. Kaikki, joilla siihen on varaa, käyvät yksityislääkärillä tai peräti ulkomailla hoidattamassa itseään. Kuinka Suomeen saadaan taas toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut? Miten se rahoitetaan? Roman Schatz purkaa sote-uudistusta Maamme-kirjassaan yhdessä Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Tuula Haataisen ja kansanedustaja Osmo Soininvaaran kanssa.