Podcasts about ruotsista suomeen

Itämeren turvallisuustilanteen epävakaus on havahduttanut pohjoisen kuljetusreittien tärkeyteen. Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa maakuljetusväyliä parannetaan tie- ja rataverkkoa korjaamalla. Ohjelmassa matkustetaan Norjan rannikolta Narvikista Ruotsin Kiirunan kautta Rovaniemelle ja selvitetään, millainen merkitys pohjoisella ratayhteydellä on alueelle ja millaisia pullonkauloja siinä on. Sekä Suomen että Ruotsin Lapissa korostetaan kaksoiskäyttöisyyttä eli sitä, että rata- ja tieverkon kehittäminen on tärkeää paitsi turvallisuuden myös elinkeinoelämän kannalta. Ohjelmassa haastateltavan norjalaisen sotilasasiantuntijan mukaan pohjoisen kuljetusväylien heikkous on, että Ruotsista Suomeen johtaa vain yksi rautatieväylä. Hänestä ratayhteyksiä kannattaisi lisätä. Liikenneministeri kertoo, mitä Suomessa ollaan tekemässä yhteyksien parantamiseksi, esimerkiksi raideleveyden muuttamista eurooppalaiseksi selvitetään parhaillaan pohjoisen osalta. Lisäksi maakuljetusasiantuntija arvioi kuljetusalan kriisinkestävyyttä. Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelman ovat toimittaneet Erja Tuomaala ja Paula Vilén. Äänitarkkailijana on Matias Puumala. Tunnusmusiikki: Petri Alanko, kuva: Tuuli Laukkanen/Yle

Jenni on viemässä Iris-tytärtänsä mummon ja ukin luo Suomeen. Jennille tämä ei kuitenkaan ole kepeä lomareissu vaan pakomatka. Kun he ylittävät rajan, Jennistä tulee lapsikaappaaja. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Jenni och hennes dotter Iris är på väg mot Finland. Men för Jenni är det ingen semesterresa, utan en flykt. Jenni anklagas för olovligt bortförande av sitt eget barn.Programmet är på finska.Erik, Jenni och Iris heter egentligen något annat. Jennis röst har lästs in av en röstskådespelare. Erikin, Jennin ja Iriksen nimet on muutettu. Jennin haastatteluosuudet ovat näyttelijän lukemia.Haastateltavat/Intervjupersoner: Jenni, Tarja Räisänen/Toiminnanjohtaja Kaapatut Lapset ry/Verksamhetsledare föreningen Kaapatut LapsetReportteri/reporter: Lotta HoppuTuottaja/Producent: Hanna SihlmanKäsikirjoitus/Manus: Tiina Laitila Kälvemark och Lotta HoppuLoppumiksaus/Slutmix: Lisa AbrahamssonKertojaääni/Berättarröst: Ramin FarzinJennin ääni/Jennis röst: Malou Zilliacus/Uusi TeatteriLisää Dokumentti-podcasteja löydät Sveriges Radio Play -apista hakusanoilla ”finska dokumentti”.Lapsikaappaukset Ruotsin ja Suomen välilläLapsikaappauksia Ruotsin ja Suomen tapahtuu joka vuosi. Lapsikaappaaja on yleensä lapsen vanhempi. Suomessa lapsikaappaus on oikeudellinen termi, joka merkitsee, että pysyvästi Suomessa asunut alle 16-vuotias lapsi on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta tapaamisoikeuden jälkeen. Ruotsissa rikosnimike on egenmäktighet med barn ja viittaa siihen, että huoltajaa on estetty tapaamasta lastaan, esimerkiksi viemällä lapsi ulkomaille tai olemalla palauttamatta lasta. Kidnappaus ei ole lapsikaappauksista virallisesti käytetty termi.Lähde: Suomen oikeusministeriö ja Ruotsin ulkoministeriöBortförande av barn mellan Sverige och FinlandVarje år förs barn olovligen bort från Sverige till Finland, och tvärtom. Oftast förs barnet bort av en förälder. I Sverige går brottet under rubriceringen egenmäktighet med barn, som syftar på att vårdnadshavaren hindras från att träffa sitt barn, till exempel genom att olovligen föra barnet till ett annat land eller låta bli att lämna tillbaka barnet. I Finland avser brottet lapsikaappaus (bortförande av barn) att ett barn under 16 år, som permanent bor i Finland, förs till ett annat land utan vårdnadshavarens medgivande, eller återlämnas inte efter utlandsvistelse. Kidnappning är inte en term som används officiellt om egenmäktighet med barn.Källa: Finlands justitiedepartement (oikeusministeriö) och Svenska utrikesdepartementetReportteri/reporter Lotta Hoppulotta.hoppu@sverigesradio.seTuottaja/Producent Hanna Sihlmanhanna.sihlman@sverigesradio.se

Valokuvaa ei aluksi pidetty taiteena vaan mekaanisena tapana tallentaa todellisuutta. Piktorialismi muutti suhtautumisen. Piktorialismi on kansainvälinen tyylisuunta, joka inspiroi valokuvaajia myös Suomessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kuvaajat inspiroituivat symbolismista, jugendista ja utuisesta impressionismista. Piktorialistinen kuvakäsitys rantautui Keski-Euroopasta ja Ruotsista Suomeen 1890-luvun lopussa. Yllättävää kyllä tekijät olivat varakkaita amatöörejä, joilla oli rahaa hankkia hyvä kuvauskalusto. Utuisten valokuvien takaa löytyy taitavia valokuvaajia kuten Alfred Nybom, Fritz Englund ja Oiva Kallio ja valokuvissa poseeraavat kiinnostavat, eksentriset henkilöt. Keitä he olivat? Piktorialismi – valokuvataiteen synty on näyttely suomalaisesta piktorialismista, jonka valokuvat kuuluvat pääosin Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin. Vieraina ovat taidehistorioitsijat intendentti Anni Wallenius ja amanuenssi Max Fritze. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola. Piktorialismi - valokuvataiteen synty 24.4. 20220 asti Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki.

Legendaarinen rocklaulaja ja rumpali Remu Aaltonen on paukuttanut rumpuja jo yli puoli vuosisataa. Vuonna 2018 tehty haastattelu lähetetään uudestaan Hurriganesin 50-vuotisen taipaleen kunniaksi. Henry "Remu" Aaltonen puhuu suorat sanat karusta lapsuudestaan, rock'n'rollista, romanikulttuurista, rakkaudesta."Miksi tyytyä yhteen, kun silloin menettää kaikki muut?"Ruotsista Suomeen muuttanutta rockmuusikkoa Dimitri Keiskiä Remu ylistää seuraavaksi rockin kuninkaaksi. Dimitri oli mukana lavalla Remun jäähyväiskonsertissa Helsingissä 2018 ja hän esitti pääosaa kevään Remu-musikaalissa.Haastattelu on tehty Remun kotona Helsingissä tammikuun alussa 2018 ja myös Dimitri on siinä mukana.Huom Ohjelma sisältää runsaasti kirosanoja.Ohjelma on uusinta.Haastattelija: Soili Huokuna, jonka Remu luokittelee hyväksi jätkäksi. soili.huokuna@sverigesradio.se 

Romanikulttuurin museon syksyyn kuuluu paljon uutta. Ruotsista Suomeen muuttaneiden romanien haastattelut jatkuvat, ja museo on avannut uuden toimipisteen Viialan keskustaan. Syksyn ohjelmassa on monenlaista hanketta kuten esimerkiksi kirjajulkaisuja ja musikaali. Päästäänpä syksyn mittaan maistelemaan kokkaustyöpajassa entisajan romanikodin ruokien makuja. Toimittaja Jaakko Laakso tapasi museon työntekijät Hilja Grönforsin ja Helena Grönforsin.

Suomessa on perinteisesti opetettu lapsia tottelemaan, mutta asetelma on muuttumassa, sillä monet kovassa kurissa kasvaneet vanhemmat eivät halua samaa omille lapsilleen. Ruotsissa sen sijaan lasten kanssa neuvotellaan pidempään ja lapsilta pyydetään asioita. Vieraat: Sanna Putila, Ruotsista Suomeen muuttanut vanhempi Markus Lyyra, Ruotsissa ja Suomessa asuva vanhempi Louise Hallin, psykoterapeutti Jari Sinkkonen, lasten psykiatri Kuvitus: Sanna Laakso Hanna Paimela Lindberg hanna.lindberg@sverigesradio.se  Hanna Sihlman hanna.sihlman@sverigesradio.se

Suomalaiset miehet ottavat vanhempainvapaasta vain kymmenesosan ja moni jättää senkin käyttämättä. Ruotsissa samassa tilanteessa oltiin parikymmentä vuotta sitten. Mistä tämä johtuu? Eivätkö suomalaiset äidit anna isille tilaa vai pitäisikö Suomessa ottaa oppia ruotsalaisilta työnantajilta? Vieraat:  Sanna Putila, Ruotsista Suomeen muuttanut vanhempi  Markus Lyyra, Suomessa ja Ruotsissa asuva vanhempi Annika Saarikko, Suomen keskustapuolueen puheenjohtaja ja tiede- ja kulttuuriministeri Li Andersson, Suomen vasemmistoliiton puheenjohtaja ja opetusministeri Philip Hwang, Göteborgin yliopiston psykologian professori Kuvitus: Sanna Laakso Hanna Paimela Lindberg hanna.lindberg@sverigesradio.se   Hanna Sihlman hanna.sihlman@sverigesradio.se

https://soundcloud.com/jaksofi/seikkailun-jokamiesluokka-04-i-maailmanennatys-leijasurffaten-tukholmasta-hankoon?in=jaksofi/sets/seikkailun-jokamiesluokka Neljännessä jaksossa päästään Juuson ja Otson mukaan Leijasurffauksen maailmanennätysmatkalle Tukholman saaristosta Hankoon. Surffaajat tykittivät Ruotsista Suomeen yli 13 tuntia avomerellä kovassa tuulessa ja aallokossa. 316 kilsaa myöhemmin perillä Hangossa kolmikon jalat hädin tuskin kantoivat, mutta fiilis oli huikea. Seikkailut instassa: https://www.instagram.com/seikkailunjokamiesluokka/ Juuso: https://www.instagram.com/tilaeus/ Otso: https://www.instagram.com/otsoahvonen/ Pekka: https://www.instagram.com/pequ_/

Työnhakijan ääni -podcastissa suomalaiset ammattilaiset kertovat itsestään ja kokemuksistaan työnhakijana. Tämänkertaisessa jaksossa vieraana on parikymmentä vuotta sitten Ruotsista Suomeen muuttanut Magnus Boman, joka on tehnyt pitkän uran finanssialalla. Podcastissa hän kertoo, millaista oli työnhaku pitkän työsuhteen jälkeen. Tutustu Magnuksen LinkedIn-profiiliin: https://www.linkedin.com/in/magnusboman/ 11.10.2019 äänitetyn jakson isäntänä toimii Aki Ahlroth. *** Musiikki/Music: "Hep Cats" Kevin MacLeod (incompetech.com) Licensed under Creative Commons: By Attribution 3.0 creativecommons.org/licenses/by/3.0/

Ylioppilaslakin käyttö levisi Ruotsista Suomeen 170 vuotta sitten. Enää pelkät lakit eivät riitä opiskelijoiden univormuksi. Kaikilla on nykyään haalarit. Mistä tämä villitys on saanut alkunsa? Pasi Heikura kysyy haalariharrastaja Matti Ängöltä, ovatko haalarit vain remuisien juhlien pukukoodin helpottaja vai onko niillä historiansa? Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi. Se on uusinta vuodelta 2015. Kuva: Sasha Silvala / YLE

Kiteen seudun romaniyhdistys haluaa rakentaa romanien yhteisöllisyyttä ja olla sillanrakentajana pääväestön suuntaan. Yhdistyksen toimintoihin kuuluvat romanikahvilan pitäminen Kiteellä, kerhotoiminta ja romaniyhdistys toimii kulttuuritulkkina viranomaistahojen suuntaan. Tärkeätä on myös musiikkitoiminta ja ajankohtaisista asioista informointi. Puheenjohtaja Henry Blomerus toivoo, että hyvällä yhteistyöllä saadaan paljon aikaan. Toimittaja Jaakko Laakso tapasi yhdistyksen puheenjohtajan Henry Blomeruksen ja hallituksen jäsenen, Ruotsista Suomeen äskettäin muuttaneen Mika Blomeruksen. Hän myös arvioi löytyykö romaneihin suhtautumisessa eroja Ruotsin ja Suomen välillä.

Legendaarinen rocklaulaja ja rumpali Remu Aaltonen on paukuttanut rumpuja jo yli puoli vuosisataa. Nyt kun ikää on 70 vuotta, päättää hän keikkauransa näyttävästi. Mukana on myös Dimitri Keiski. Henry "Remu" Aaltonen puhuu suorat sanat karusta lapsuudestaan, rock'n'rollista, romanikulttuurista, rakkaudesta. "Miksi tyytyä yhteen, kun silloin menettää kaikki muut?" Kolme vuotta sitten Ruotsista Suomeen muuttanutta rockmuusikkoa Dimitri Keiskiä Remu ylistää seuraavaksi rockin kuninkaaksi. Dimitri on mukana lavalla Remun jäähyväiskonsertissa Helsingissä 20.1.2018 ja hän esittää pääosaa kevään Remu-musikaalissa. Haastattelu on tehty Remun kotona Helsingissä tammikuun alussa 2018 ja myös Dimitri on siinä mukana. "En mä mikään tähti oo. En vieläkään tajua miks jengi pyytää multa nimikirjoituksia." Huom - Ohjelma sisältää runsaasti kirosanoja. Haastattelija: Soili Huokuna, jonka Remu luokittelee hyväksi jätkäksi.

Tanja on laulaja, näyttelijä, tanssija. Hän on syntyisin Värmlannista ja sinne hän on nyt palannut, lapsuudenmaisemistaan Suomesta Venäjän rajalta Norjan rajalle. Tanja Kortelainen syntyi 30.12.1984 Kilissä, Värmlandissa.Itse tekeminen on opittu kotoa. Ei pelota tarttua hommiin!Tanja kertoo: Isän sukujuuret ovat Pohjois-Karjalassa, äidin Värmlannissa. Äiti halusi oppia suomea ja 1986 muutimme Ruotsista Suomeen, Joensuuhun, jossa vanhemmat ovat edelleen. Molemmat kulttuurit ja kielet ovat olleet läsnä pienestä saakka. Olin liikkuva lapsi, urheilin ja tanssin. Tein esityksiä kotona, kiinnostuin teatterista. Aloitin sellon soiton 6-vuotiaana, kanteleen soiton 12-vuotiaana; opiskelin Joensuun Konservatoriossa n.1990-2006. Kaikki kouluvuodet lauloin kuorossa. 1994 näyttelin lapsipääosaa (Jaana) Markku Pölösen ohjaamassa elokuvassa Kivenpyörittäjän kylä. Haaveet näyttelijän urasta alkoivat orastaa. Kouluvuodet Pohjois-Karjalassa, Pyhäselässä, ja lukio Joensuussa. Olin suhteellisen ahkera koulussa, kiinnostunut ja valitsin mahdollisimman paljon kursseja laidasta laitaan, paljon kieliä ja luonnontieteitä. Ylioppilas 2004. Ammatinvalinta ahdisti; mitä valita monista kiinnostuksen kohteista? Musisointi ja tanssiminen oli hauskaa siitä tuli lopulta luonnollinen valintani. 2002-2003 vaihto-oppilasvuosi Torsbyssä, Värmlannissa. Vuosi merkitsi paljon identiteetilleni ja voimisti juuriani Ruotsissa. Ensimmäistä kertaa kohtasin kunnolla ruotsalaisen kulttuurin, sain ystäviä Ruotsissa ja koin ensimmäiset kulttuurishokkini. Kiinnostuin Värmlannin suomalaismetsistä ja samaistuin niihin. Tein (kesä)töitä jo 12-vuotiaasta. Kokeilin kaikenlaista postin lajittelusta ja lasten ohjaamisesta isäni antiikkiliikkeessä restauroimiseen. Matkustin/reilasin itsekseni Euroopassa, mm. saksalaisen kummini Hellmutin luokse. Jännittäviä teinivuosia. Hellmut opetti viinitilallaan viinikulttuuria ja sain käyttöä saksankielentaidoilleni. (Vietin Saksassa kuukauden ensimmäisen kerran jo 12-vuotiaana vieraassa perheessä asuen.) 2004-2007 tanssikoulutus Outokummussa. Aivan uusi maailma, seikkailu ja sukellus taiteeseen, identiteetin etsimiseen ja aikuisuuteen. Hain ammatillista suuntaani tanssi vai musiikki? Näyttelin Joensuun Kaupunginteatterissa koulun ohella. 2007 muutin Tukholmaan. Kohtasin jälleen ruotsalaisen kulttuurin, hieman vanhempana. Kulttuurishokkeja ja ihmetystä. 2008-2010 olin juontajana SVT:n suomenkielisessä lastenohjelmassa Karamelli. Kesät 2008 (Bannlyst) ja 2009 (Kalevala) näyttelin Västanån Teatterissa Sunnessä. Lapsuuden haaveeni toteutui.Tapasin siellä Ola Stinnerbomin, jonka kanssa työskentelen edelleen. Hänen kauttaan olen saanut tutustua saamelaiseen kulttuuriin, joka minua kiehtoo. Saamelaisuudessa on tuttuja elementtejä suomalaisiin juuriini liittyen, mutta myös kiehtovaa eksotiikkaa. 2010 muutin Torsbyyn, Pohjois-Värmlantiin, jossa sain tanssinopettajan sijaisuuden 2010-2012. Elämäni ehkä hienoin työnantaja antoi haasteita, vapautta ja vastuuta. Ammatillisesti kukoistin ja sain kokeilla siipiäni erilaisissa projekteissa. Opetin, ohjasin, esiinnyin. Talven 2011-2012 vietin ummikkona Sevillassa, Espanjassa, jossa tanssin flamencoa ja opettelin espanjaa. Ah vihdoin ulkomailla! 2012-2014 hain uudelleen ammatillista suuntaa mitä valita, mihin keskittyä? Olin työttömänä, Riksteatterilla suomenkielisen teatterin kiertueenvetäjänä , tein tanssiprojekteja, ohjasin, opetin tanssia ja musiikkia, opiskelin kulttuurin johtamista/tuottamista, jne. Paljon kytköksiä suomalaisuuteen ja suomen kieleen. 2013-2015 muutin taiteilijakommuuniin Hagsätraan. 5-6 muusikkoa kotona oli kivoja jameja ja aina seuraa. 2014 lähtien olemme Ola Stinnerbomin kanssa kiertäneet kouluissa Norjassa, jossa esitämme saamelaista esitystämme Mjandasj. Tämänhetkinen pääasiallinen projektini. Kierrämme Norjassa n. 2-3 kk/vuosi. Kiertue-elämän ja matkalaukussa elämisen välillä paluu Tukholmaan alkoi ahdistaa yhä enemmän. Kaipasin luontoa ja rauhaa omaa kotia, puutarhaa, pysyvyyttä. Lapsuuden mummolani (äidin vanhemmat) Kilissä, Värmlanissa, vapautui vuokralaisten muuttaessa sieltä kesällä 2015 ja heti syksyllä muutinkin jo sinne remonttipesään. Pikkuhiljaa siitä kaivautunee hieno 50-luvun helmi. Omaa fyysistä kotia vielä voimakkaammin löysin kotiin tutustuessani Andreakseen talvella 2014-2015. Olen lähes koko ikäni hakenut eksotiikkaa, jännitystä ja uusia (kulttuuri)kokemuksia nyt löysinkin kotiin siihen tuttuun ja turvalliseen. Andreas on kotoisin Pohjois-Ruotsista ja muistuttaa minua jotenkin suomalaisesta jähmeydestä, ollen samalla myös sopivasti ruotsalainen. Vaikkei yhteistä polkua vielä kauaa olla tallattukaan, tuntuu tämä syvemmällä kuin koskaan. Suunnittelen (ja haaveilen) edelleen oman esiintyjyyden kehittämistä, monitaiteellisia projekteja. Olen lopultakin hyväksynyt monipuolisuuden olevan valttikorttini, jota voin kehittää ja hyödyntää. Suomalaiset juureni ovat minulle tärkeät etenkin Ruotsissa asuessani. Ammennan niistä inspiraatiota niin arjessa kuin taiteessanikin. Monet ystävistäni asuvat Suomessa, mutten oikein tällä hetkellä osaa kuvitella muuttavani takaisin. Minulla on aina ollut vähintään kaksi kieltä ja kaksi kotia, niin hyvässä kuin pahassa. On ihanaa kypsyä ja vanhentua. Teini-iän uutuudenviehätys ja epävarmuus on vaihtunut itsensä hyväksymiseen ja itsestään ja elämästä nauttimiseen. Halusin kehittää itseäni ihmisenä, päästä pois vanhoista tavoista ja rooleista ja aloitin viime keväänä vuoden mittaisen taideterapia-työskentelyn. 30-kriisi on siis kohta paketissa.Soilin seurassa Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan.Ohjelma on uusinta.Haastattelija: Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se

Ylioppilaslakin käyttö levisi Ruotsista Suomeen 170 vuotta sitten. Enää pelkät lakit eivät riitä opiskelijoiden univormuksi. Kaikilla on nykyään haalarit. Mistä tämä villitys on saanut alkunsa? Pasi Heikura kysyy haalariharrastaja Matti Ängöltä, ovatko haalarit vain remuisien juhlien pukukoodin helpottaja vai onko niillä historiansa? Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi. Mukana myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

Aamun vieraana on Suomen Kansallisarkiston pääjohtaja, historian tutkija Jussi Nuorteva. Hän kertoo meille nyt arkiston uusimmasta aarteesta, Ruotsista Suomeen neljällä miljoonalla kruunulla hankitusta von Stedingk-suvun arkistosta, joka on saanut tutkijoiden sormet syyhyämään niin Suomessa, Ruotsissa kuin maailmallakin. Jussi Nuortevan on Helsingissä tavannut Katri Nisula. Mutta kuka oikein oli Curt von Stedingk, jonka jälkeen jättämästä arkistosta nyt puhutaan?