Perho & Pääskysaari

Perho & Pääskysaari nostavat LV:n sponsaamassa bonusjaksossa podcast-viihteen aivan uudelle tasolle ja avaavat siivouskaappinsa ovet. Sieltä ilmoille tuulahtaa keskustelu kodin aistikkuudesta, kemikaaliövereistä ja kaipuusta yksinkertaiseen elämään.

The Proust Questionnaire on Vanity Fair -lehden klassikkoformaatti, jossa haastateltava kuulemma paljastaa todellisen minänsä. Koska Anna ja Jenni tuskin koskaan tulevat pääsemään Vanity Fairiin, he vastaavat kysymyksiin ihan itse. Viimeksi oli vuorossa Anna, nyt - yllätys yllätys! - Jenni.

Proust Questionnaire on Vanity Fair -lehden viimeisellä sivulla ilmestyvä klassikkoformaatti, jossa kuuluisat ihmiset vastaavat kysymyksiin, joiden väitetään paljastavan ihmisestä hänen todellisen minänsä. Uu! Yours trulyt päättivät tehdä testin, ja ensimmäisessä jaksossa kurkistamme Annan alitajunnan arkkuun. Seuraavalla viikolla kysymyksiin vastaa - yllätys - Jenni.

Matkailu avartaa, ja kaikki muut klisheet muuttuvat lihaksi, kun maailmannaiset Perho & Pääskysaari retostelevat matkakokemuksillaan. Anna kokee olevansa enemmän oma itsensä, kun ympärillä on suurkaupungin syke. Jenni nauttii pienistä, autenttisista tunnelmanmurusista - ja kahvista. Mutta miksi Jennillä on lierihattu? Ja miksi Anna luuhaa pesulassa, vaikka ulkona sykkii New York?

Suru ei ole sairaus, mutta se voi tehdä sairaaksi. Jenni ja Anna ovat lukeneet kirjoja, jotka liittyvät tavalla tai toisella suruun. Voiko surulle olla sääntöjä, ja saako sureva myös nauraa? Tätä pohtivat filosooffimme tällä kertaa.

Ammatillisen uransa kyläkaupan apulaisena aloittanut Perho ja kesätsuppari Pääskysaari pohtivat työtä, työelämää, uraa ja yrittäjyyttä. Onko uralla tarkoitus mennä eteen- vai ylöspäin? Mikä Annaa ja Jenniä duuneissa liekittää? Mitä niistä tulee isona?

Mikä jengiä vaivaa, kun kaikki ovat koko ajan väsyneitä ja haaveilevat nukkumisesta? Tässä uneliaassa Perho & Pääskysaari -jaksossa yours trulyt puhuvat lepäämisestä ja rauhoittumisen ihmeestä. Anna taistelee uskaltaakseen levätä, Jenni taas koittaa välttää juuttumista horrostilaan.

Anna inhoaa liikuntaa, mutta liikkuu silti. Jenni tekee sitä, mikä tuntuu lähtökohtaisesti kivalta. Anna kiukuttelee golf-kentällä, Jenni hikoilee tanssissa. Mutta takana on pitkä tie Jane Fondan aerobic-kaseteista ja futistreeneistä siihen, mistä tulee lopuksi hyvä olo.

Anna saa vihdoin tahtonsa läpi ja lietsoutuu kohkaamaan Jennin kanssa 2010-luvun uskonnosta - ruoasta. Ruokaa on syötävä elääkseen, mutta miksi siitä pitää puhua koko ajan? Mihin trendikotkotuksiin kokki kolmosemme ovat hurahtaneet ja miksi somessa pitää kertoa sekin, että pata porisee uunissa?

Tässä on mahdollisuudet kiusallisuuden Euroopan ennätykseen, kun kaksi nimen ja kuvan lehteen saanutta henkilöä puhuvat siitä, mitä seuraa, kun saa nimen ja kuvan lehteen. Annan mielestä leikki pitää vain kestää, Jenni haluaisi antaa julkkiksellekin mahdollisuuden olla ihminen.

Perho & Pääskysaari -sarjan kolmas kausi startataan vallankumouksella. Pitääkö pelastaa koko maailma, vai saako vaikuttaa yhteen ihmiseen kerrallaan? Miksi pitää äänestää? Anna kohkaa politiikasta, Jenni ei - vaikka vaikuttaakin epäilyttävän voimakkaasti poliittiselta henkilöltä.

Kenen juliste sinulla oli teininä seinällä? Entä kenen juliste siellä olisi nyt, jos sellaisen vielä kehtaisi ripustaa? Perho & Pääskysaari käsittelee tällä kertaa esikuvia ja idoleita. Mihin niitä tarvitaan? Pitääkö esikuvan olla pyhimys? Gene Simmons ja Jim Morrison mainittu, sekä mummot.

Tällä viikolla Perho & Pääskysaari ovat suurten kysymysten äärellä, kun he miettivät, mikä merkitys ilmiöillä ja buumeilla on meille ja maapallolle. Jaksossa mainitaan ainakin karppaus, zumba, konmaritus, crossfit, lihaton lokakuu ja suuret voi-sodat sekä kuullaan samalla tunnustuksia vaatteista ja tavaroista. Annalla on ollut KoMaKo, johon liittyi suolan ripottelua lattialle. Jenni puolestaan kertoo lihattomasta lokakuustaan.

Jo 9-vuotiaana Jeesuksen morsian -vaiheen kokenut Perho ja pakana-Pääskysaari hiljentyvät hengellisyyden pohtimiseen. Annalle usko on henkilökohtainen, ei kirkon sanelema juttu, joka tuo toivoa eksistentiaaliseen kriiseilyyn. Jenni saa allergista oireilua uskonnollisista rituaaleista ja, jos joku laulaa poppibiisissä "Luojasta". Luvassa ei kuitenkaan ole uskonsota eikä ristiriitaretki, vaan enkeleitä ja piruja vilisevä spirituaalinen tunti. Opetuslapset, skeptikot ja kaikki tähtimerkit kuulolle!

Perho ja Pääskysaari väittävät kitarisat lepattaen, että sukupuolella ei ole arjessa juuri mitään merkitystä. Miten helkkarissa ne siitä huolimatta saavat aiheesta keuhkottua yli tunnin?! Molemmat käyttävät itsestään F-sanaa, mutta emansipaation kaari on ollut TYTTÖSILLÄ aika erilainen. Unohdetaan yliakateeminen sukupuolikeskustelu ja puhutaan siitä, miksi naisten kuntosalilla ei ole raskaita painoja ja miksi "minä rakastan naisia!" on sovinismia.

Tällä viikolla käsittelyssä kepeä ja helppo teema - anteeksianto. Perhon mielestä on olemassa niin pahoja tekoja, ettei niitä voi eikä tarvitse antaa anteeksi. Pääskysaari jeesustelee, että kaikki pitää ja kannattaa antaa anteeksi. Toisen takki kuitenkin heiluu tuulessa ja saattaa jopa kääntyä, mutta kumman? Mukana myös selkeät ohjeet, miten ei pyydetä julkisesti anteeksi ja mitä anteeksiantaminen käytännössä tarkoittaa. Kiitos ja anteeksi.

"Me ollaan huijareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan, me ollaan huijareita (työ)elämän, ihan jokainen..." ollaanko? Suomen pätevin valetoimittaja Pääskysaari ja paljastumista hetkenä minä hyvänsä pelkäävä valmentelija Perho pohtivat ja potevat huijarisyndroomaa. Perho väittää, että huijarisyndrooman kanssa voi oppia elämään. Pääskysaari taas tietää, ettei syndrooma ole kouluttamattomien nuorten naisten yksinoikeus, siihen kykenevät myös P&P - kouluttamattomat ei-enää-niin-nuoret naiset.

Kun kesäloma päättyi, Anna ajautui vuosittaiseen kriisiin: tässäkö tämä elämä nyt oli, näin lyhyt? Jennin mielestä kesää on kuitenkin jäljellä, vaikka millä mitalla, vaikka vastarannan olemassaolo jo alkaakin hitaasti hahmottua. Puhumme siis muina viikatenaisina kuolemasta ja tohdimme jopa hieman naurahtaa sille!

Mitä tapahtuu, kun kaksi keski-ikäistä saa käsiinsä lukulaitteen? Storytelin sponsoroimassa erikoisjaksossa hommat riistäytyvät käsistä, kun Jenni huomaa, että laitteelta löytyy mittava eroottisten kertomusten kirjasto. Fifty Shades of Gray pääsee käsittelyyn, ja Annan alitajunnan tiskin alta löytyy kuuma lukumuisto.

Auringonlasku ja carpe diem, niilläkö elämä paremmaksi? Anna on itseapunarkkari, Jenni taas löytää vertaistukea kaunokirjallisuudesta. Perho & Pääskysaari -sarjan tässä jaksossa laitetaan lopussa voimalauseet järjestykseen ja mietitään, mitä se tartu hetkeen edes muka tarkoittaa.

Anna ottaa, Jenni ei. Arvaa kumpi joutuu selittämään suhdettaan alkoholiin enemmän? Niinpä. Perho & Pääskysaari -jaksossa pohditaan viinan kiroja ja iloja, ja sitä miksi kaverin juominen on tabu. Anna kärsii morkkiksista, Jenni pohtii, onko kolme kuohuviiniä kesässä liikaa. Skool!

Storytelin tarjomassa ekstrajaksossa puhutaan Perho&Pääskysaaren lempiharrastuksesta, kirjoista. Käsittelyssä ovat erityisesti tietokirjat, joista Depressiopäiväkirjat ja Miten olla piittaamatta paskaakaan -hittikirjat pohdituttavat. Ohjelma sisältää paljastuksia: kummankin lukulistalla roikkuu kirjoja, jotka "jokaisen pitäisi lukea", mutta kun ei pysty. Entä kumpaa viehättää kartanoromantiikka, ja kumpaa natsien historia? Kuunteleminen kannattaa aina!

Aihe, josta Perho&Pääskysaari ovat tehneet muistiinpanoja koko elämän! Annan mielestä stressi on ystävä. Jenni pohtii, kuuluuko "ystävän" aiheuttaa muistikatkoksia ja uniongelmia. Annalle stressi on myös käyttövoima, eikä välteltävä kryptoniitti. Jenni taas pyrkii stressittömään elämään, vaikka ei olekaan parhaimmillaan lahnatessaan sohvalla. Mikä on sopiva määrä stressiä? Mitkä merkit kertovat, että "ystävä" on muuttumassa viholliseksi? Entä jos pudottaisi koko stressin sanavarastostaan?

Melkein kaikesta voidaan nykyaikana puhua - paitsi rahasta. Aihe kiusaannuttaa ja sitä vältellään, ja päälle väitetään, ettei se raha edes niin tärkeää ole. On se, sanovat finanssinerot Perho & Pääskysaari. Jennin rahankäytön korkeakoulu oli ensimmäinen työpaikka, Anna taas muuttui tuhlarista tiukkikseksi vältettyään henkilökohtaisen konkurssin. Jennin mielestä oman työn hinnoittelu ei ole ahneutta, vaan ammattitaitoa. Anna ajattelee, että vain omaa rahaa tienaava voi olla aidosti itsenäinen.

Let's karsitaan luovuudesta kaikki mystisyys! Jos luovuus ei ole yhtä kuin batiikkivärjätyssä mekossa vapautuneesti tanssiva ilmaisutaidonopettaja, niin mitä se on? Ongelmanratkaisua, tekemistä ja opeteltu elämänasenne, väittävät Anna ja Jenni. Perho&Pääskysaari ovat myös liikuttavan yksimielisiä siitä, ettei luovuus ole vain myöhästelevien ja mölyävien nerojen yksinoikeus, ovathan nämäkin hillityt ja säntilliset henkilöt saaneet tehdä luovaa työtä jo yli 20 vuotta.

Suuri perfektionismijakso käsittelee kysymystä siitä, mikä on riittävän hyvä. Ja miten se määritellään? Annan mielestä ihmisiltä pitää vaatia onnistumisia, Jenni taas on sitä mieltä, että kukaan ei voi sanella rajoja toisen puolesta. Annaa häiritsee, jos kotona on sekaista, Jenni kouluttaa itseään sietämään sotkua tärkeämpien asioiden kustannuksella. Syvä yhteisymmärrys syntyy kuitenkin siitä näkemyksestä, että seiska puoli on monissa asioissa jo enemmän kuin hyvä.

Ulkonäkö - mitä siitä vielä voisi sanoa? Jennin mielestä ei kannattaisi sanoa yhtään mitään, koska ihmisessä kiinnostavaa on about kaikki muu kuin se, miltä hän näyttää (mutta ohjelmasta tuli silti sarjan pisin jakso). Anna taas tarkastelee ulkonäköä viihteenä: jotkut harrastavat musiikkia, toiset ripsienpidennyksiä, eikä siinä ole mitään pahaa. Jenni on juontanut kokonaisen tv-sarjan ilman meikkiä, kun taas Anna meikkaa kaiken varalta radioonkin.

Tuhoaako vai pelastaako empatia ihmiskunnan tulevaisuuden? Voiko liikaan empaattisuuteen sairastua? Jenni väittää, että voi, vaikka samaan aikaan maailmassa kärsitään empatiavajeesta. Anna puolestaan harjoittelee aktiivisesti muiden tunteista irrottautumista silloin, kun suusta on pakko saada kakistettua "EI". Monesti se on mennyt ihan hyvin, mutta edelleen Anna pelkää, että universumi kostaa kiittämättömyyden sinkoamalla tulipallon hänen päähänsä hetkenä minä hyvänsä.

Häpeä, ainainen ystävämme, saa Annan vetäytymään navetan ylisille ja hautautumaan olkien alle. Valitettavasti vain kuvainnollisesti. Jenniä hävettää joskus niin paljon, että hän linnoittautuu kotiinsa suljettujen sälekaihtimien taakse. Mokaaminen ei ole maailmanloppu, vain pieni välikuolema, josta tokenee, kun tajuaa, ettei ketään oikeasti kiinnosta. Jenni: "On ollut hämmentävää tajuta, että on ihmisiä, joita hävettää kaikki ja koko ajan." Anna: "Noh, mä olen oikeastaan sellainen ihminen."

Pyhä ystävyys - sen ideaali on ankara, väittävät Jenni ja Anna. Kirjoissa ystävyys on ikuista, mutta voiko ystävästä erota ja pysyä, noh, ystävinä? Annan mielestä ystävyyden antiteesi on velvollisuudentunto: jos toisen kanssa ollaan vain kiitollisuudenvelasta, jokin on pielessä. Jenniä taas mietityttää onko ystävyyssuhteen pituudella itseisarvoa, ja miksi ystävyyden jännitteet ovat tabu. Ja jos ystäviä ei ole, ihmisiä voi kohteliaasti pakottaa sellaisiksi, väittää Anna - todistusaineiston kera.

Nykyään pitäisi unelmoida rohkeasti, tavoitella unelmiaan kuin huomista ei olisi ja pyrkiä elämään unelmaansa. Entä jos ei osaa unelmoida? Annan mielestä unelmat ovat viihdettä, Jennin mielestä tekemistä. Mikä ero on unelmalla, haaveella ja tavoitteella? Aivan sama, Jenni on niissä kaikissa aivan paska. Vaikka Annan mukaan unelmat paljastavat ihmisen arvot, niihin kannattaa suhtautua kuin Barbababaan.

Valuuko elämä ohi, kun metsästämme aina vaan parempia bileitä? Ainakin Annalla, jota Fear of Missing Out piinaa jatkuvasti. Jenni taas on autuaan tietämätön, mitä kaikkea missaa, sillä hän on sienessä, kun muut ovat somessa. Miksi vertaamme itseämme ja elämäämme muihin, vaikka vertailu tekee ihmisen onnettomaksi. Ja jotenkin tähän kaikkeen liittyvät JVG ja väljähtänyt Pepsi.