Podcasts about suomalaisessa

Harva kännykän käyttäjä tietää, että laite esiintyi tieteiskirjallisuuden seikkailuissa vuosikymmeniä ennen sen keksimistä. Yleisiä aiheita Suomen tieteiskirjallisuudessa olivat yhteiskunnalliset utopiat avaruus ja aikamatkailu, tekniikan keksinnöt ja tulevaisuuden aseet ja sodat. Suomalaisessa “jääkäriscifissä” nousi varsin kansallinen teema, eli suur-Suomi: tarinoissa kerrotaan, miten Suomi hävittää maan tasalle Leningradin ja työntää rajansa kauas itään. Kuinka paljon scifi kertoo aikansa peloista ja toiveista? Ja mitä se kertoo meistä ihmisistä? Vieraina ovat Vesa Sisättö, joka syväsukeltaa scifitarinoiden maailmaan (yhdessä Jari Koposen kanssa kirjoittamassaan) kirjassaan Kuviteltu tulevaisuus, tieteiskirjallisuus Suomessa 1803 - 1944. Mukana on myös scifituntija Hannu Blommila. Etäyhteydellä Tampereelta keskusteluun osallistuu kirjallisuudentutkija, kriitikko ja tieteiskirjailija Markku Soikkeli. Ohjelman juontaa Nicklas Wancke

Puhumme mangan päähenkilöistä. Millaisia erilaisia päähenkilöitä on olemassa, ja mikä on päähenkilön rooli ja merkitys erilaisissa sarjoissa? Ajankohtaisena aiheena puhumme Mangakartan vuodesta 2024 – siitä miten aiheemme ovat jakautuneet, mitkä jaksot ovat olleet suosituimpia sekä omista suosikkiaiheistamme. Lukujonossa kokeilemme tänään kahta pitkään odottamaamme sarjaa, jotka ovat Daruma Matsuuran uusi seinenrymistely Steel of the Celestial Shadows sekä Alto Yukimuran rennon mukava shoujosarja Colette Decides to Die. --- Kommentoi | Threads | Mastodon | Bluesky | X | Instagram --- (01:12) – KUULUMISET: DESUCON FROSTBITE 2025 - Desucon Frostbiten ohjelmakartta (03:49) – KUULUMISET: VUODEN 2024 ANIMET - TsumaSho - Sarja Crunchyrollissa - Sengoku Youko - Sarja Crunchyrollissa - Jakso 70, jossa puhuimme sarjasta Lucifer and the Biscuit Hammer - Jakso 99, jossa puhuimme sarjasta Spirit Circle - Frieren: Beyond Journey's End - Sarja Crunchyrollissa - Jakso 87, jossa puhuimme ajankohtaisosiossa Shonen Sunday -lehden suunnanmuutoksesta - Jakson 26 taistelukohtaus (YouTube) - Mysterious Disappearances - Sarja Crunchyrollissa - Otherside Picnic - Ai Fairouz - The Apothecary Diaries - Sarja Crunchyrollissa - Yatagarasu - Sarja Crunchyrollissa - Delicious in Dungeon - Sarja Netflixissä - Jakso 9, jossa puhuimme sarjasta - Netflix ehti jo tätä ennen julkaista viikoittain sarjat: - Komi Can't Communicate, syksy 2021 (latecast) - Blue Period, syksy 2021 (latecast) - Uncle From Another World, kesä 2022 - Vinland Saga 2, talvi 2023 - My Happy Marriage, kesä 2023 - The Magical Girl and Evil Lieutenant Used to Be Archenemies - Sarja Crunchyrollissa - Inu × Boku SS - As Miss Beelzebub Likes - Dan Da Dan - Sarja Crunchyrollissa - Jakso 62, jonka kuulijakommenttiosiossa puhuimme mangan alusta - Science Saru -studio - Yakuza Fiancé - Sarja Crunchyrollissa - OP (YouTube) - ED (YouTube) - Kuroshitsuji: Public School Arc OP (YouTube) (35:45) – PÄÄHENKILÖT: ESITTELY – Jakso 76, jossa puhuimme pahiksista (36:48) – PÄÄHENKILÖT: TERMIMÄÄRITTELYITÄ – Lani Diane Richin How Story Works -kirja avoimessa levityksessä Richin nettisivuilla ja äänikirja samannimisen podcastin uusimpina jaksoina (alkaen jaksosta nimeltä “How Story Works: The Audiobook“) – Jakso 16, jossa puhuimme sarjasta Takane & Hana –The Lancer -arkkityyppi – Caesar Antonio Zeppeli – Yona of the Dawn Antisankareita: – Lupin III – Jakso 103, jossa puhuimme siitä, että One Piecen Nereidisaari-juonikaaressa Olkihatut eivät halua olla sankareita – Trafalgar Law (One Piece) – Kiritsugu Emiya (Fate/Zero) – Ciel Phantomhive (Kuroshitsuji) – Jakso 50, jossa puhuimme Kuroshitsujista Pahisprotagonisteja: – Light Yagami – Zera (Lychee Light Club) – Pahisprotagonistin ja antisankarin eroa mietimme myös jakson 102 keskustelussa Lychee Light Clubista – Sebastian (Kuroshitsuji) (54:48) – PÄÄHENKILÖT: PÄÄHENKILÖT JOTKA KATSOVAT JA JOITA KATSOTAAN – JoJo Part 4:ssa Josuke Higashikata ja Kooichi Hirase muodosta vanhemmille shounen-sarjoille tyypillisen päähenkilöparivaljakon, jossa Kooichi on samaistuttava näkökulmapäähenkilö ja Josuke on todellinen päähenkilö, jonka lukija näkee Kooichin silmien kautta Shounen-romansseja, joissa poika on päähenkilö, joka katsoo ja tyttö on päähenkilö, jota katsotaan: – Fly Me to the Moon – Komi Can't Communicate – Call of the Night – The Dangers in My Heart Sama toimii myös shoujo-romansseissa toiseen suuntaan: – Jakso 40, jossa puhuimme sarjasta Aoha Ride – Numasugite mohaya koi – Wild Adapter Mainittuja pelisovituksia: – Brothers Conflict – Idolish7 (01:07:45) – PÄÄHENKILÖT: PÄÄHENKILÖ- JA ENSEMBLE-VETOISUUS – Tyypillisesti päähenkilövetoisia genrejä: – Narou-kei-tyyliä edustavat ranobet, joista puhuimme jaksossa 51 –The Rising of the Shield Hero – Romanssit –Tyypillisesti ensemble-vetoisia genrejä: – Shounen-toimintasarjat – Neoshounensarjat – Karneval – K-On! – Azumanga Daioh – Free! – Laid-back Camp (Yuru Camp) – Vinland Saga – Delicious in Dungeon (01:24:35) – PÄÄHENKILÖT: FRAGMENTOITUNUT PÄÄHENKILÖYS – The Melancholy of Haruhi Suzumiya – Oshi no Ko – Rock Leen ninjatarinat – Jakso 7, jossa puhuimme sarjasta Ōoku: The Inner Chambers – JoJo's Bizarre Adventure – Sengoku Youko – Jakso 84, jossa puhuimme sarjasta Fullmetal Alchemist (01:29:41) – PÄÄHENKILÖT: TAVOITE JA TOIMIJUUS – Richin How Story Works -kirjan mukaan päähenkilön tehokkaasti tarinaa ajavan tavoitteen täytyy olla aktiivinen, tarkkarajainen, henkilökohtainen ja mahdollinen saavuttaa (active, specific, personal, achievable, eli ASPA) – Non Non Biyori – Daily Lives of High School Boys – Mythcreants-podcast – Fruits Basket – Jakso 105, jossa puhuimme sarjasta Seirou Opera – Neil Gaimanin Neverwhere – Jakso 107, jossa puhuimme lukujonossa sarjasta Black Bird (01:40:32) – PÄÄHENKILÖT: TYKÄTTÄVYYS – Welcome to the N.H.K. – Jakso 92, jossa puhuimme sarjasta I Want to Hold Aono-kun So Badly I Could Die (01:53:33) – PÄÄHENKILÖT: PÄÄHENKILÖPARIT – Jakso 20, jossa puhuimme sarjasta Vanitaksen kirja – Dan Da Dan – Jakso 19, jossa puhuimme sarjasta Smile Down the Runway – Blade of the Immortal – Mobile Suit Gundam: Iron-Blooded Orphans – Mobile Suit Gundam: The Witch from Mercury – Revolutionary Girl Utena – Tuleva uusi Gundam-sarja Mobile Suit Gundam GQuuuuuuX (YouTube) (02:02:05) – PÄÄHENKILÖT: HAHMOTYYPIT – Aikoinaan shounensarjojen päähenkilöt halusivat tulla… – …parhaaksi ninjaksi (Naruto) – …parhaaksi merirosvoksi (One Piece) – …tai parhaaksi leivänleipojaksi (Yakitate!! Japan) – Nykyisin shounensarjojen päähenkilöt haluavat vain selvitä elossa – Jakso 77, jossa puhuimme sarjasta Chainsaw Man – Undead Unluck – Demon Slayer – Jujutsu Kaisen – Sakamoto Days – Akane-banashin Akane on kuitenkin vanhanaikaisempi shounen-päähenkilö, joka haluaa tulla parhaaksi rakugo-taitajaksi – Petterin pääkirjoitus päähenkilömuodin muutoksesta Anime-lehdessä 7/2013 (kuva) (02:08:53) – PÄÄHENKILÖT: YHTEENVETO – PTSD Radio (02:13:38) – MANGAKARTAN VUOSI 2024 – Shievanime-blogi Suosikkipääaiheemme: – Jakso 100 ja jakso 103: One Piece – Jakso 104: Miten mangassa käydään koulua? – Jakso 96: Fake – Jakso 105: Seirou Opera – Jakso 98: Miksi kaikki manga näyttää samalta? – Jakso 6: Miksi manga kiinnostaa? Suosikkilukujonomme: – Jakso 102: Hope You're Happy, Lemon –Jakso 96: Matcha Made in Heaven – Jakso 107: Black Bird Suosikkiajankohtaisaiheet: – Ivrea-saaga alkoi jaksossa 97 ja jatkui jaksossa 100, uusia Ivrean julkaisuja kävimme läpi lukujonossa jaksossa 105 ja jaksossa 106, ja jaksossa 107 palasimme hampaankolossa suomipokkareiden levitykseen Suomalaisessa kirjakaupassa. – Jakso 108: Hana to yume -lehti 50 v – Jakso 107: Kazuo Umezun elämä ja kuolema (02:42:44) – HAMPAANKOLOSSA: SONY x KADOKAWA – Jakso 108, jossa puhuimme Sonyn aikeista ostaa Kadokawa – Animenomics: Sony becomes a top Kadokawa shareholder (02:44:49) – KUULIJAKOMMENTTI: DEMON SLAYER – Jakso 105, jossa puhuimme Demon Slayerin ja Chainsaw Manin alkupokkareista (02:54:39) – KUULIJAKOMMENTTI: KAZUO UMEZU – Jakso 107, jossa puhuimme Kazuo Umezun urasta ja kuolemasta – Geekkicastin sarjissilmäys #35: Japanin ensimmäinen kauhumangaka (02:58:39) – LUKUJONOSSA: STEEL OF THE CELESTIAL SHADOWS – Steel of the Celestial Shadows – Jakso 31, jossa puhuimme Daruma Matsuuran aiemmasta sarjasta Kasane - Onmyoojit, valtion ennustajaviranomaiset - Sessho-seki-kiveen on tiettävästi sinetöity kettuhenki Tamamo-no-Maen sielu - Itakot eli ichikot, sokeat ennustajanaiset - Gozet, sokeat muusikkonaiset - Maaretin tootti josta löytyy setämiehisyyden ihastelua - Kasanen setämies Kingo Habuta (kuva) – Shugendoo-uskonto yhdistelee buddhalaisuutta ja shintoa (03:15:54) – LUKUJONOSSA: COLETTE DECIDES TO DIE – Colette Decides to Die – Alto Yukimuran aiempi sarja Hopeasokerimestari ja musta keiju, joka oli sovitus Sugar Apple Fairytale -ranobesarjan ensimmäisestä kirjasta – Jakso 85, jossa puhuimme sarjasta Sacrificial Princess and the King of Beasts – Colleen's Manga Recs -video sarjasta (YouTube) – Read Right to Left -podcastin jakso sarjasta (YouTube, jakso löytyy hakemalla myös podcast-sovelluksista) – Jakso 82, jossa puhuimme manganimistä – Länsijulkaisun nimilogo sarjan nettisivuilla (03:33:08) – LOPETUS

Suomalaisessa yhteiskunnassa, niin puheessa kuin laissa ja koulujen opetuksessa, sukupuolen käsitys on irtautunut biologisesta sukupuolen määritelmästä. Mitä tästä kysymyksestä sanovat haastattelemani lääkärit, biologit ja terapeutit? Ja onko Raamatulla tai luterilaisella kirkolla tähän mitään varteenotettavaa sanottavaa? Pelkään, että tässäkin kysymyksessä minä ja kaltaiseni perinteiset äänet edustamme katoavaa maailmaa. Musiikkina Vihtori Leskelän esittämä ja säveltämä "Katariina" -valssi. Music performed and composed by Vihtori Leskelä, "Katariina" waltz.

Kirkon tutkimus- ja koulutuskeskus julkaisi nelivuotiskertomuksensa viime viikolla. Siinä kuvaillaan kattavasti uskontojen tilaa ja sen kehitystä kuluneen neljän vuoden ajanjaksolla niin Suomessa kuin maailmallakin. Globaalisti suuria havaintoja on islamin kasvanut asema suhteessa kristinuskoon. Kehityksen näin jatkuessa islam on 2040-luvulla maailman suurin uskonto. Toisena isona muutoksena on uskonnon ja nationalistisen ajattelun tiivistynyt liitto. On tunnettua, että Venäjällä ortodoksinen kirkko on siunannut pyhänä sotana Putinin hyökkäystä Ukrainan kimppuun. Mutta sama ilmiö on toteutunut jo pitkään esimerkiksi Intiassa, jossa hindunationalistinen liike seisoo vallanpitäjien tukena. Suomalaisessa yhteiskunnassa kirkon rooli on edelleen vähentynyt. Suomalaiset arvostavat uskonnonvapautta ennen kaikkea oikeutena itse määritellä oma katsomuksensa. Kirkko menettää erityisesti asemiaan työelämään siirtyneiden, yli 30-vuotiaiden parissa. Kehitys merkitsee kirkolle myös suurta taloudellista haastetta. Kirkkoon kuuluu yhä yli 60% suomalaisista, mutta tehdyssä kyselyssä ensimmäistä kertaa itsensä kristityiksi kokevat mieltävät olevansa yhteiskunnassa vähemmistö. Kirkon ja uskontojen tilasta ja tulevaisuudesta keskustelevat Kirkon tutkimus ja koulutus-yksikön tutkija Jyri Komulainen, uskontotieteilijä Teemu Taira sekä Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo. Toimittajana on Ville Talola.

Moi kaikki! Tervetuloa Finking Cap Podcastiin! Alkaa toinen kausi. Tässä ensimmäisessä jaksossa minulla on vieraana ystäväni Hanna Korf. Me juttelemme kyläilystä ja siitä, millaista on vierailla suomalaisessa kodissa. Puhumme myös erilaisista tavoista tervehtiä, kahvikulttuurista ja pienimuotoisista kulttuurishokeista. Saatat huomata, että puhumme jaksossa talvesta. Tämä jakso äänitettiin jo viime talvena. En ole ollut varma, miten minun pitäisi kehittää tätä podcastia. Olisin tosi iloinen, jos kuulisin teiltä kuulijoilta, mitä tykkäätte podcastista. Minua auttaa myös suuresti, jos jätätte arvostelun podcastiin. Silloin tiedän, että tätä kuunnellaan ja että tätä kannattaa jatkaa. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen emmi@finkingcap.com. Muut opetuspalveluni löydät sivuiltani: https://finkingcap.com/ You will find my other services at https://finkingcap.com/. This is a podcast for Finnish learners. We try to speak a little slower than usually, and you also get to follow the Finnish transcript on the video.

Mitä eroa on Kertulla ja Pirkolla? Ja tunteeko Blomis oikeasti isopirkon ja siskonsa pikkupiken? Että mitenkä? Suomalaisessa luonnossa kulkee yli 60 (kuusikymmentä) erilaista pirkkoa ja satunnainen luontomiehemme on täysin niiden lumoissa, ainakin kesäaikaan. Ja näin syksyllä pirkkoja voi muistella ja hyräillä vanhaa lastenlaulua, jossa lennätetään leppäkerttua ison kiven juureen. Näin juuri on tehnyt tällä viikolla pirkkobongarimme Blomis.

Suomalaisessa mediassa käsite roadman on noussut pintaan usein nuorisorikollisuuden ja jengiväkivaltauutisoinnin yhteydessä. Kyseessä Lontoosta alunalkaen ponnistanut nuorisokulttuuri, johon kuuluvat mm. grime-räp- ja drill-musikkityylit sekä kalliit, mutta mukavat merkkivaatteet. Stereotyyppisesti roadmaneiksi mielletään nuoret aikuiset maahanmuuttajataustaiset miehet, jotka liikkuvat porukoissa, myyvät kaduilla huumeita ja kantavat mukanaan teräaseita. Netflixin tuottama tv-sarja Top Boyta ja sen tarjoamaa köyhien lontoolaisyhteisöjen sekä jengiväkivallan todellisuudesta dramatisoitua tarinaa pidetään yleisesti hyvänä esimerkkinä roadman-ilmiöstä. Millä perusteella roadman on rikoksiin yllyttävää, ja onko nuorten väkivaltarikosten ja ilmiön välillä oikeasti yhteys? Onko roadmanit oire jostain suuremmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta vai ohimenevä muoti-ilmiö? Kuinka paljon tässä mielikuvassa on takana rasistisia ennakkoluuloja tai turhaa huolipuhetta nuorista, jotka ovat taas löytäneet uuden viillityksen, mitä vanhemmat voivat paheksua? Kuinka paljon kyse on samankaltaisista reaktioista, mitä punk- tai black metal -kulttuurin tulon yhteydessä oli aikoinaan? Kulttuuriykkönen keskustelee aiheesta räppäri Muhtedi “Tedi” Al-mehsenin, Jalkautuvan Etsivä nuorisotyön tekijän ja dj-tuottaja Glenn Gripin sekä Helsingin yliopiston tutkija Markus Kaakisen kanssa. Juhani Kenttämaa toimittaa.

Suomalaisessa kulttuurissa hävikin minimoiminen on vahva ihanne, mutta joustavan ruokasuhteen muodostamiseen tarvitaan myös sallivuutta ja rentoutta. Kouluruokailussa painottuvat edelleen tehokkuuden ja tankkauksen mentaliteetit, sanoo tutkija Sanna Talvia toimittaja Satu Kivelän haastattelussa. Aika monella Havaintoja ihmisestä -sarjan jaksoon kokemuksiaan jakaneilla on kouluruokailusta ikäviä muistoja. Kun menin ekaluokalle kouluun, oli ensimmäisenä päivänä lounaaksi silakkalaatikkoa. Siinä oli kamalasti pieniä ruotoja. Se suoraan sanottuna aiheutti ällötyksen kouluruokaa kohtaan koko peruskoulun ajaksi, kertoo nimimerkki Anemone viestissään. Toimittaja: Satu Kivelä Äänisuunnittelija: Anders Johansson Lukijat: Miika Lauriala, Laura Koso ja Susanna Vainiola Tuottaja: Pertti Ylikojola

Impressionismi syntyi Ranskassa 1870-luvulla vastauksena muuttuvaan yhteiskuntaan. Teollistuminen sai aikaiseksi radikaalin uuden taidesuuntauksen, joka haki inspiraatiota maisemista, puutarhoista, rannoista ja alastomuudesta. Nostalgian kaipuu, lyhyen kesän valo ja kirkkaat värit synnyttivät tämän edelleen tunnetuimman ja suosituimman taidesuuntauksen. Miksi Monetin puutarha ja valkeat lumpeenkukat edelleen lumoavat uusia taiteennälkäisiä? Ateneumin taidemuseon Väriä & Valoa - impressionismin perintö -näyttely tuo Claude Monetin, Auguste Renoirin, Camille Pissarron kotimaisten taiteilijoiden rinnalle. Suomalaiset taiteilijat kuten Magnus Enckell, Ellen Thesleff, Pekka Halonen ja Tyko Sallinen ovat esillä näyttelyssä. Miksi impressionismi tuli niin myöhään suomalaiseen kuvataiteeseen? Miksi ainoastaan yksi naistaiteilija, Ellen Thesleff, lukeutuu maamme impressionisteihin? Keitä muita tähän vapaaseen ja valoisaan taidesuuntaukseen perehtyneitä naistaiteilijoita löytyy maailmalta? Ohjelman vieraina ovat näyttelyn kuraattori, intendentti Anna-Maria von Bonsdorff ja taidehistorian dosentti Marja Lahelma. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola. Ateneumin taidemuseon Väriä & Valoa - impressionismin perintö -näyttely 25.2.2024 asti.

Tänä vuonna vietetään Suomen ensimmäisen uskonnonvapauslain 100-vuotisjuhlavuotta. Perusoikeutena tämä tarkoittaa vapautta uskoa tai olla uskomatta, ja valtion tasapuolista suhtautumista erilaisiin katsomuksiin. Suomalaisessa uskonnonopetuksessa on kyse siitä, että lapset ja nuoret saavat kunkin oman uskontonsa mukaista opetusta, ja se on nykyään myös tunnustuksetonta. Mutta toteutuuko katsomuskasvatuksen ja katsomusopetuksen myötä myös nuorten oma uskonnonvapaus? Pakollisen katsomusaineen valinta ei määräydy nuoren oman maailmankatsomuksen, vaan tämän vanhempien perusteella. Samalla vetoaminen esimerkiksi kaikille yhteisen uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksen yleissivistävään merkitykseen ei toimi, jos oppilaita yhdistävän toiminnan ulkopuolelle jää jatkuvasti marginaalisempien uskontokuntien edustajia. Entä miten olisi syytä ottaa huomioon, että tämän päivän nuoret elävät esimerkiksi sosiaalisen median ja digilaitteiden myötä aiempaa huomattavan monikulttuurisemmassa ja –uskontoisessa maailmassa? Kehittävätkö nuoret jatkuvasti itsenäisesti yhtä katsomuskasvatuksen tärkeimmistä tavoitteista – kykyä kohdata erilaisten katsomuksellisten ainesten moninaisuus osana elettyä arkitodellisuutta? Keskustelemassa ovat Kulttuuri ja uskontofoorumi FOKUS ry:n toiminnanjohtaja, FT Marja Laine sekä opettaja ja opettajankouluttaja, väitöskirjatutkija Tuuli Lipiäinen, joka on pohtinut suomalaisen katsomuksellisen kentän murrosta koulumaailmassa. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Sallitaan ikääntyminen myös naisille! Näin todetaan uudessa podcast-sarjassa. Suomalaisessa kulttuurissa vanheneminen on ollut tuomittavaa erityisesti naisille. Pelottelu vanhenemisesta aloitetaan jo ennen aikuisikää, eikä mediassa paljon keski-iän ylittäneitä naisia nähdä. Miksi nyt naisten harmaista hiuksista on tullut muotia? Millä tavalla Instagram muokkaa kauneuskäsityksiämme? Mistä nuoruuden ihannointi on peräisin? Miksi vanhenemista pidetään niin kamalana, että se täytyy estää? Näin kysyy toimittaja Kukka Ström sarjassaan. Hänen lisäksi ohjelman vieraina ovat kulttuurivaikuttaja Emmi Nuorgam ja tutkija Anna Puhakka. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Ateneumin Moderni nainen -näyttely on nyt palannut maailmalta Suomeen. Suomalaisten naistaiteilijoiden Helene Schjerfbeckin, Sigrid Schaumanin, Ellen Thesleffin ja Elga Sesemannin teokset ovat vierailleet Kööpenhaminassa, New Yorkissa ja Tokiossa. Millaisen vastaanoton maamme naistaiteilijat saivat? Näyttelyssä pohditaan naistaiteilijan roolia, naista taiteilijana ja naista taiteen kohteena. Kuinka tasa-arvoinen suomalainen taidemaailma on ollut? Millä tavalla yhteiskuntaluokka vaikutti naistaiteilijan mahdollisuuksiin menestyä ja luoda pitkä ura? Millaisia persoonia löytyy näiden menestyneiden taiteilijanimien takaa? 180 teoksen näyttelyssä on esillä maalauksia, veistoksia, piirustuksia ja grafiikkaa Ateneumin kokoelmista. Näyttelyn on kuratoinut Ateneumin erikoistutkija Anu Utriainen, joka on ohjelman vieraana. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Oikein hyvää ensimmäistä sunnuntaita loppiaisesta ja hyvää uutta vuotta minunkinpuolestani. Tänään vietetään kasteen sunnuntaita. Minulla on tässä saarnantaustalla muutama Susanna Majurin valokuvateos, jotka eivät suoraan liity siihenmitä puhun, ja toisaalta ne liittyvät oleellisesti. Te jotka kuuntelette tätä etänä voittegooglata jonkun Susanna Majurin teoksen vaikka läppärin ruudulle.Susanna oli valokuvataiteilija joka kuoli vuonna 2020. Hän oli ikäiseni ja nuorenakaverini, jonka kanssa pyörittiin Kangasalla – välillä liftattiin Helsinkiin, käytiinkirppiksillä ja sen semmoista. Mulla oli myös hyvä ystävä nimeltä Tero, ja Teronperheen vapaa-ajan asunnolla entisessä koulumiljöössä Susanna kehitti Teronkanssa tuon sadunomaisen tekniikkansa, missä hän levitti suuren kuvallisenkankaan Teron perheen uima-altaan pohjalle.Susannan töissä vesi on hyvin oleellinen elementti – se voi hukuttaa tai viedämukanaan, mutta se myös kannattelee. Näissä teoksissa se kuvaa esimerkiksiihmisen tunteita, muistoja ja alitajuntaa.Vesi onkin hirveän vahva elementti. Päivän evankeliumissa Johannes kastaaJeesuksen. Kasteen sunnuntai on hyvä aika pysähtyä pohtimaan veden painoarvoaluterilaisuudessa ja kasteen merkitystä, elämän ja kuoleman kysymystä – paitsi yksilölle, myös kirkolle. Ihmiset eivät enää kasta lapsiansa, kuulee sanottavan. Miksieivät? Mulla on siis pohdinnan alla kaksi hyvin suurta kysymystä, vesi ja kristillinenkaste, jotka tietenkin myös liittyvät toisiinsa. Aloitan vedestä.* * *Veteen liittyy valtavasti rikasta symboliikkaa ja eri uskonto- ja kulttuuriperinteissä vesiymmärretään olemassaolon alkulähteeksi. Muinaisen intialaisen papin rukous on:”tuokoot vedet meille hyvinvoinnin”. Veteen liitetään uudistumisen merkitys, koska sehävittää ja huuhtoo pois olemassaolevat muodot ja järjestykset, ja avaamahdollisuuden jonkin uuden syntymiselle. Erityisen vahvasti tätä symboloivaterilaiset upotusrituaalit. Upotus on eräänlainen kuoleman vastine ihmisen tasolla, jakosmisella tasolla sitä vastaa suuri tulva, joka aika ajoin hajottaa maailmanalkumereen.Suomalaisessa luterilaisuudessa kasteen ulkoista symboliikkaa on sen sijaan pidettytoisarvoisena. Kastevesi itsessään on vähäpätöistä, vain Jumalan sanalla on useinajateltu olevan merkitystä. Lutherin virressä lauletaan: “Silmä näkee kasteessa vainvettä paljaaltansa, vaan sana Hengen voimassa on siinä veden kanssa”. EeroHuovisen mukaan kasteen ymmärtäminen on ihmiselle ”ylivoimainen juttu”: senäyttää ”vain tilkalta vettä”.Mutta mikä voima tuossa tilkassa vettä piileekään! Johanneksen evankeliuminalussa Kristus kuvataan “todelliseksi valoksi, joka valaisee jokaisen ihmisen”, javarhaiskristillisessä kirjallisuudessa kasteesta puhuttiin vielä “valaistumisen kylpynä”.Klemens Aleksandrialainen esimerkiksi kutsui kastettuja ”valaistuneiksi”. Valonpuolella olemisesta seurasi velvollisuus taistella pimeyttä vastaan. Vesi on Jumalanlahja, joka ravitsee ja pitää yllä luomakuntaa. Jumala loi veden antamaan maallekasvun ja virkistämään ja puhdistamaan meitä.* * *Tuolla vedellä meidät siis kastetaan eli liitetään Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.Mitä se merkitsee? Onko merkitys jotenkin hämärä tai epämääräinen, jos ihmiseteivät halua enää lapsiaan kastettavan?Kysymys on tietenkin monimutkainen ja siihen liittyy maailman muuttuminen jakristinuskon merkityksen muuttuminen yleisemminkin. Nuoret aikuiset eivät olekiinnostuneita kirkosta. Vai sittenkin niin, että kirkko ei ole aidosti kiinnostunut heistä,hankalien kysymysten esittäjistä? Nyt ei kuitenkaan mennä näihin pohdintoihin,pysytään veden äärellä.Kasteen suhteen moni tuntuu miettivän, että “antaa lapsen myöhemmin itsepäättää”. Näinkin voi toki ajatella, ja vanhemmat haluavat joka tapauksessa parastalapselleen – he tekevät ratkaisunsa sen ymmärryksen perusteella, joka heillä onlapsen parhaasta. Itse olen kuitenkin iloinen monesta asiasta jota ei ole tarvinnut itsepäättää. En rakasta jokaista suomalaisen luterilaisuuden pienintä piirrettä, ja muutkirkkokunnat tai irtautuminen kaikesta ovat hetkittäin houkutelleet, mutta on olluthuojentavaa ajatella lopulta, että tähän elämään olen syntynyt ja tähän kirkkoonminut on kastettu. Syntymässähän tulee paljon muutakin, mitä ei voi itse valita –perhe, suku, kulttuuri, kotimaa, äidinkieli ja niin edelleen. Ja mitä omiin lapsiini tuleeniin ajattelen, että he tekevät joka tapauksessa aikuisena omat valintansa niidenasioiden suhteen jotka ylipäätään ovat valittavissa. Minusta on kuitenkin tärkeää ettäheillä on vahvat juuret mistä ponnistaa – yhteisö, perheen ja suvun traditiot.Vanhempien maailmankatsomukset, joihin myöhemmin voi peilata noita omiavalintoja ja elämänpolkuja.Kasteessa itsessään ei ole mitään hankalaa tai vaikeaa. Kaste liittää kastettavanKristukseen, kirkkoon, yhteisöön ja tradition pitkään jatkumoon. Kasteessakastettava liittyy Jeesuksen seuraajiin, taisteluun paremman maailman puolesta.Tietysti kaste on myös salaisuus, kuten kaikki Jumalaan liittyvä on.Uudessa testamentissa kastetoimitukset kuvataan yllättävänkin yksinkertaisina.Niistä puuttuu seremoniallisuus, valmistautuminen ja sanojen tulva. Apostolienteoissa Filippos kastaa tiellä kohtaamansa hoviherran. Kun hoviherra ymmärtää Jeesuksen olevan kirjoituksissa luvattu messias, hän toteaa Filippokselle: ”Tässä onvettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” Ei estä, kaste toimitetaan.Kaste on melko yksinkertainen rituaali, siinä ei nykyäänkään lopulta ole kovinmontaa välttämätöntä palasta. Yksi niistä on vesi.Lisäksi voi sitten tehdä omista juhlistaan ihanat ja oman näköiset, jos haluaa.* * *Kuva 4 / Susanna Majuri 3Vielä yksi muisto Susannasta.Silloin nuorena, tai teini-iässä, kun me asuttiin vielä kodeissamme Kangasalla,Susanna oli maalannut huoneensa seinät jollain veteen viittaavalla värillä, entarkkaan muista sävyä. Tuo huone (ajalta ennen sisustusblogeja) oli tosi vaikuttavaja halusin samanlaisen. Oman huoneeni sävyn muistan hyvin – mikään muu kuinveden väri ei tullut enää kysymykseen. Voimakkaan turkoosissa huoneessa olierikoinen, vähän synkkä mutta kaunis tunnelma. Kuin veden alla. Makoilin sielläaikana, jolloin kirkkoon ja kasteeseen liittyvät asiat eivät tuntuneet elämässänimitenkään tärkeiltä, mutta jos nyt jälkeenpäin katsotaan niin vertauskuvia voimuodostaa.Jotain näistä pohdinnoista toivoisin myös tapoihin joilla kastetta sanoitetaan. Vedensymboliikka on voimakasta. Vesi antaa aisteille paljon. Veden voimaa ei kannatapienentää, vesi ei ole koskaan vähäpätöistä tai tavallista. Kristillinen kaste liittyyikiaikaiseen vesipesun symboliikkaan ja initiaatioriittien jatkumoon, mutta tuo niihinjotain aivan uutta – Jumalan armon. Kaste muuttaa maailmaa ja voimaannuttaaihmisen.Loppuun vielä lainaus Susannan sanoista näyttelysalin seinältä: “Etsin yhäalkuperääni. Seuraan vettä. Joskus siitä näkyy vain aavistus. Vesi on kulkureitti,tuntu kodista, alkumme”.

Suomalainen joulupöytä perustuu makumuistoihin. Aristoteleen kantapäässä tutkaillaan jouluruokien alkuperää ja merkityksiä. Mikä on suomalaisen joulupöydän kaikkein perinteisin ruokalaji? Kuuluuko joulupuuro joulupöydän kovaan kolmikkoon? Ruokahistorioitsija Ritva Kylli kertoo myös joulukinkun suosion salaisuudesta ja rosollin alkuperästä. Ohjelman on toimittanut Pasi Heikura.

Salibandymuseon pomon Jari Kinnusen luotsaaman Nostalgiapaloja-podcastin jaksossa numero 22 on vieraana lajin varhainen järjestövaikuttaja Klaus Krokfors. Salibandymuseon Nostalgiapalojen jaksossa numero 22 nostalgisoidaan suomalaisen salibandyn alkuaikoja 1980- ja -90 luvuilta. Salibandyn juurtumisen alkuaikoihin liittyi monenmoisia kasvukipuja. Suomalaisessa urheilugenressä asema ja elintila on itse raivattava ja ansaittava. Lajin, joka synnytetään käytännöllisesti katsoen nollista, henkiinjääminen edellyttää paljon viisaita päätöksiä ja oikeita valintoja sekä ripauksen tuuria. Noita kasvukipuja ja onnistuneita valintoja nostalgisoi salibandyn historiallisen ensimmäisen maajoukkueen pelaaja ja lajin nousukiidon riippumaton ”politrukki” ja kirstunvartija Klaus ”Klasu” Krokfors. Studioisäntänä toimii museoukko Jari Kinnunen. Jakson sisältö: 00:00:00 – 01:13:28 Klasun Nostalgiapotpuri - osa 1 – Klaus ”Klasu” Krokfors - Onko joku oma versio liiton perustamisesta? - Yhdistyksen rekisteröinnissä häikkää - ”Studenthumor” -jäynä ruotsalaisille - Likaisen työntekijä – mitä se tarkoittaa? - Liiton toimistolla ei saa yöpyä - ”Kahden lautasen” politiikka - ”Jos on vain kaksi johtajaa, ei tapahtuisi mitään” - Ensimmäinen ”salibandylehti” oli kopionippu - ”Lehden lopettaminen oli suuri virhe” - ”Kasvua alettiin pelätä” - ”Sali Bandin avustushakemus meni kulttuuriosastolle” - ”SVUL on tervehtinyt ilolla uuden lajin nousua” - Vakaa talous on toiminnan kivijalka - Lisenssittömänä pelaamiseen on ollut monenlaista kikkailua - Eräs tähtipelaaja aloitti peliuransa lisenssittömänä - ”Käämit ei saa palaa koskaan”

Ilman alkoholia ei voi olla hauskaa ja ilman sitä ei voi tutustua uusiin ihmisiin! Niinpä niin. Suomalaisessa juomakulttuurissa korostuu aivan liikaa alkoholin merkitys sosiaalisten suhteiden synnyttäjänä ja ylläpitäjänä. Heikko päihdekasvatus lähinnä vieraannuttaa ja pelottelu kummastuttaa. Epätietoon jättäminen voi vain lisätä riskikäyttäytymistä. Henriikka Korko, Erica Niemelä, Mari Molkoselkä ja Eemeli Ulmanen keskustelevat Vasan uudessa podcast-jaksossa koulujen ja kodin päihdekasvatuksesta. Miksei päihteistä pystytä puhumaan konkreettisesti? Podcastissa puhutaan myös darravapaasta elämästä, koska hauskaa voi pitää selvänäkin. Miltäpä kuulostaisi alkoholittomat häät tai opiskelijabileet?

Kuntavaalitentissä Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah. Tentaattoreina ovat Politiikkaradion toimittajat Tapio Pajunen ja Linda Pelkonen. Kristillisdemokraatit ovat tehneet kärkästä oppositiopolitiikkaa ja olleet monissa kysymyksissä perussuomalaisten kanssa samoilla linjoilla. Useassa kunnassa kristillisdemokraatit ovat tehneet vaaliliittoja perussuomalaisten kanssa. Hakeeko puolue nyt kuntavaaleissa kannatusta samoilta suunnilta? Eduskuntavaalien alla 21 kristillisdemokraattia ja yhdeksän perussuomalaista julkaisi yhteisen Sananvapausjulistuksen. Julistuksessa todettiin, että konservatiivisia kristittyjä ja kansallismielisiä syrjittäisiin. Kristillisdemokraateista tämän manifestin allekirjoittivat kaikki muut paitsi Essayah. Miksi hän ei allekirjoittanut manifestia ja mitä mieltä Essayah on sen sisällöstä? Essayahin mukaan “kaiken kaikkiaan konservatiivisesti ajattelevia suomalaisia huolestuttaa, mihin Suomi on menossa”. Hän nostaa esimerkiksi kristillisdemokraattien kansanedustajan Päivi Räsäsen syytteet, jotka koskevat kansanryhmää vastaan kiihottamista. “Suomalaisessa yhteiskunnassa on meneillään sellanen kiehityskulku, joka hämmentää suurta osaa suomalaisia,” Essayah sanoo. Mitä vaaliliitot perussuomalaisten ja sinisen tulevaisuuden kanssa kertovat? “Vaaliliitot ovat teknisiä. Jokaisella puolueella on omat ohjelmat, omat tavoitteet”, Essayah toteaa. Millaista maahanmuuttopolitiikkaa kristillisdemokraatit ajavat? Essayahin mukaan laillisilla keinoilla maahan saa tulla, mutta hänen mielestään paperittomille ei pidä antaa mahdollisuutta kansalaisuuteen sillä perusteella, että onnistuvat saamaan työpaikan Suomesta. Mitä politiikan kysymyksiä kristillisdemokraatit perustelee Raamatun kautta? Millaista veropolitiikkaa kristillisdemokraatit ajavat? Entä millaista perhepolitiikkaa? Kuntaveron ja kiinteistöverojen nostaminen on Essayahin mukaan viimeisten keinojen joukossa. Kristillisdemokraatit haluaa panostaa erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Perheille puolue haluaa lisää panostuksia.

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on judoliiton valmennuspäällikkö Jaana Jokinen. Aktiiviurallaan sukunimellä Sundberg tunnettu Jaana on Suomen 2000-luvun menestynein judoka, joka ylsi parhaimmillaan maailmanrankingin kolmanneksi. Jaana Jokisen menestyksekkään uran tasosta ja pituudesta kertoo se, että vuosien 2005 ja 2016 välillä hän oli mitaliottelussa kerran MM-kisoissa ja peräti neljä kertaa EM-kisoissa. Olympiakisat hän pääsi kokemaan Lontoossa 2012. Urheilu-uransa jälkeen Jokinen on toiminut judoliiton valmennuspäällikkönä. - Aika pitkä matka tuli kuljettua urheilijana. Olen nähnyt monenlaisia tapoja valmentautua ja tehdä tulosta – ja myös sellaisia, jotka eivät ole toimineet. Koetan omalla kokemuksellani tuoda ne parhaat asiat meidän nykysysteemiin. Kävin jo urani aikana valmentajan ammattitutkinnon ja urani jälkeen valmistuin Jyväskylästä; ne tuovat yhtälöön vielä tiedolla valmentamisen, Jokinen avaa uransa antia nykypestiinsä. Viime aikoina kiirettä on pitänyt, sillä judoon on palkattu uudeksi päävalmentajaksi Sloveniassa meritoitunut Rok Draksic ja laji on tehnyt selkeän keskittymävalinnan Helsinkiin, jossa sillä on hyvät puitteet Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian Urhean kautta. Toiminta on maajoukkuevetoista, ja alkuvuoden 2021 tulokset – etenkin Martti Puumalaisella ja Luukas Sahalla – ovat olleet vähintäänkin lupaavia. - Kaikki huippuvalmennuksen resurssit laitetaan Helsinkiin. Meiltä vaaditaan se, jos haluamme olla kansainvälisessä kilpailussa mukana. Emme voi enää hajauttaa toimintaa, vaan resurssit laitetaan samaan koriin. Meille on tosi tärkeä juttu päästä osaksi Helsingin Olympiavalmennuskeskusta; se on signaali myös Olympiakomiteasta, että meidän juttuun uskotaan, vaikka todellista menestystä ei vielä ole tullut, Jokinen sanoo. - Nyt on puoli vuotta treenattu yhdessä, eikä siinä ajassa vielä taikatemppuja tehdä. Uskon, että tulokset paranevat entisestään – myös muilla kuin näillä kahdella – jatkossa, kun ollaan Rokin valmennuksessa kymmenen kertaa viikossa ja toteutetaan hänen ohjelmaansa. Judon globaalista levinneisyydestä kertoo muun muassa se, että Rion olympiakisoissa vain yleisurheilussa ja uinnissa oli mukana useampia kansakuntia. Uransa jälkeen judosta muun muassa lajianalyysin tehnyt Jaana Jokinen on mainio ihminen avaamaan OlympiaCastille, millaiset vaatimukset judossa huipputasolla on. - Kamppailulajina judo on erittäin laajalle levinnyt. Valtiot satsaavat lajiin taloudellisesti, joten kanssakilpailijat ovat puhtaasti ammattiurheilijoita. Taustalla on vahvat järjestelmät ja harjoituskeskittymät, ja vaikkapa vastustajien scouttaaminen on hyvin laajaa. Suomessa judo on pieni laji, ja resurssit ovat pienemmät, mutta vaikkapa minun polkuni ja tulokseni osoittavat, että Suomessakin voi menestyä, Jokinen huomauttaa. - Täytyy olla riittävä tekniikkarepertuaari pysty- ja mattojudossa, ja omalla tyylillä pitää pystyä ottelemaan erilaisia vastustajia vastaan – eli taktinen puolikin on hyvin merkityksellinen. Sitten on vielä henkinen ja fyysinen puoli; painopiste-eroja ominaisuuksissa on ottelijoiden välillä, mutta perustaso täytyy olla riittävä. Nopeus ei auta, jos matsi venyy ja kestävyysominaisuudet ovat heikot. Myös voimalla ja tehontuotolla on oma merkityksensä.

Miltä tuntuu olla perinteisen, uuteen nousuun räjähtäneen, yleisurheilumaajoukkueen pomomiehenä 31-vuotiaana? Pitääkö paikkansa, että Valentin Kononen innosti Tuomo kävelyuralle ja yleisurheilemaan? Pelastiko Tuomo suomalaisten EM-mitalit keskeyttämällä turkkilaisten juhlat kisahotellilla? Historian ensimmäisen yleisurheilupodcastin tähtivieraana Suomen Urheiluliiton huippu-urheilun valmennuspäällikkö Tuomo Salonen.

Keskustelijoina ovat professorit Anu Koivunen ja Mika Pantzar sekä toimitusjohtaja Taru Tujunen. Suoraa puhetta johtaa Pauli Aalto-Setälä. Twitterissä #pyöreäpöytä Vihreän puolueen toiminnasta hämmentynyt Anu Koivunen kysyy, pettikö vihreiltä Haavisto-kohussa poliittinen harkintakyky. Taru Tujusen mielestä perustuslakivaliokunnan kanta ei Suomessa ole vain mielipide muiden joukossa. Mika Pantzar on lukenut hyvän kirjan epätäydellisestä yritysjohtajasta: Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittaman Kirsti Paakkasen elämäkerran. Normaalisti yritysjohtajista kertovat kirjat ovat hänestä "kauheata luettavaa". Lopuksi Pyöreä pöytä miettii,miten koronajoulua vietetään ja millaisia muistoja joulusta 2020 jää.

Kyllikki Saari katosi toukokuussa 1953 matkalla nuorisotilaisuudesta kotiin. Pitkän etsinnän jälkeen ruumis löydettiin suohon haudattuna. Sosiaali- ja terveyspolitiikan prof. Juho Saari tarkastelee, kuinka tämä murha sai aikaan niin valtavan reaktion ja kuinka Kyllikki Saaren murha ei vieläkään ole unohtunut. Suomalainen maaseutu uhkasi menettää siveellistä mainettaan, ja 1950-luvulla julkisuus, media sekä poliisien että pappien arvostelu heijasti ajallista murrosta, joka sai ikonisen muotonsa Kyllikki Saaren murhassa ja sen käsittelyssä. Juho Saari on nyt Kalle Haatasen vieraana

Jukka Kallioisen opetus Lahden Kohtaamispaikan järjestämässä Suomalaisessa messussa 6.12.2020 aiheesta: Korkeimman suojassa.

Kolmannessa jaksossa Jelena Jokelinin vieraina ovat Seinäjoen kaupunginteatterin valovoimaiset näyttelijättäret Mia Vuorela Ja Henna Sormunen. Jaksossa naiset käsittelet tasa-arvoasioita, naisen asemaa suomalaisessa teatterissa, sekä sitä, kuinka erilaisia ovat nais-ja miesroolit näyttämöllä. ” Tasa-arvo keskustelu jatkuu kiivaana valtakunnallisella tasolla ja tekemistä on valitettavasti vielä paljon ennenkuin voidaan sanoa, että olemme täysin yhdenvertainen kansakunta. Mutta sitä kohti pyrimme.”

Viime viikon jakso käsitteli tanssin merkitystä suomalaisessa kulttuurissa sosiaalisten tanssien silmin, mutta tänään syvennytään aiheeseen taidetanssin näkökulmasta. Miksi Suomen Kansallisbaletti on niin keskeisessä osassa suomalaista tanssikulttuuria? Mitä yhteistä on Edvard Fazerilla, Alfons Almilla, Vladimir Pankovilla, Doris Laineella ja Jorma Uotisella? Entä miten vaikutteet idästä ja lännestä ovat vaikuttanut suomalaiseen taidetanssiin? Ps. Jaksossa heitellään Jorma Uotisen nimeä monen monta kertaa, koska selkeästi toinen Tanssistudio-podcastin mimmeistä on edellä mainitun fani, mutta kumpi? Kaffekuppi käteen ja podi korville! Löydät kaikki jaksot tuttuun tapaan Spotifysta, Acastista sekä Applen podcasteista. Jaksossa käytetyt lähteet:https://disco.teak.fi/tanssi/Jenny Jegernhorn: Muutoksia Greven aikaan, Liikekieli.com.Markkula, Outi. 2014. ”Ammattilaisuus kansantanssissa”. – www.liikekieli.com/archives/6538Kuulusa, Anna. 2015. Katutanssit Suomessa Hip hop – kaduille vai kouluun?. Opinnäytetyö Tanssinopettajan koulutusohjelma Oulun ammattikorkeakoulu, 10–16. – www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/99204/kuulusa_anna.pdf?sequence=1Jääskeläinen, Anniina. UrbanApa Matkalla itsenäiseksi taiteilijaksi. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, tanssijan maisterinohjelma, 21–25. – helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/29512/Jaaskelainen_Anniina.pdf?sequence=1 See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Tämänkertaisessa Tanssistudio-podcastin jaksossa käsitellään tanssin merkitystä suomalaisessa kulttuurissa sosiaalisten tanssien perspektiivistä. Mitä nurkkatanssit ovat ja mitä yhteistä niillä on nykyisen baarikulttuurin kanssa? Tiesitkö, että tanssiminen oli aikoinaan Suomessa kokonaan kiellettyä? Podia korville, kahvetta kätöseen ja selvittämään vastaukset kysymyksiin miksi ja milloin!Lähteet:https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/8077/1/G0000125.pdfhttps://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/rikollista-ilonpitoa-ja-tanssia-haudoilla-1125427/https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/07/suomalaiset-kansantanssit-ovat-tuontitavaraahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_kansantanssihttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006473361.htmlhttps://areena.yle.fi/audio/1-50494952 See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Tavoitteenamme on lisätä ymmärrystä siitä mitä diversiteetti eli monimuotoisuus työpaikoilla on, mitä se mahdollistaa, missä tilassa sen kanssa Suomessa ollaan ja miten diversiteettiä voidaan lisätä.

Mikä tekee suomalaisesta varhaiskasvatuspedagogiikasta yhden maailmalla tunnetuimman konseptin ja miten sitä voitaisiin kehittää vielä paremmaksi? Varhaiskasvatuksen pedagogiikan professori Inkeri Ruokonen tarkastelee kokonaisvaltaisen taito- ja taidekasvatuksen mahdollisuuksia varhaiskasvatuksen pedagogiikassa, sekä pohtii tutkimusperustaisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen roolia suomalaisen varhaiskasvatuspedagogiikan kehittämisessä. Inkeri Ruokonen piti professoriluentonsa 11.3.2020. www.utu.fi/professoriluennot

Suomalaisessa urheiluvalmennuksessa ollaan perinteisesti keskitytty lajitaitoihin, taktiikkaan ja tekniikkaan. Urheiluharkkoihin on tultu harjoittelemaan lajia ja metodit ovat olleet sivuseikka. Viime vuosina on onneksi alettu puhua enemmän myös pedegogiikasta ja urheilupsykologiasta. Miten opettaa? Miten ryhmänhallinta sujuu parhaiten? Miten saisin urheilijoista irti vielä enemmän? Miten lapset saisi pidettyä urheilun parissa? Harrastaminen urheiluseurassa ei ole vain liikuntataitojen oppimista vaan samalla reppuun jää paljon muitakin taitoja - ja matka on tärkeämpi kuin perille pääsy. Nyt huoltamolla kurkistetaan urheiluvalmennukseen pääasiassa pedagogiikan kautta, mutta puhutaan myös vanhempien roolista ja haetaan edelleen esimerkkejä hyvästä valmennuksesta. Omia näkemyksiään kertovat jääkiekkoliiton junioripäällikkö Kalle Väliaho, Käpylän Pallon valmennuspäällikkö J-P Savolainen sekä valmentajuutta tutkinut psykoterapeutti Heidi Packalen.

Oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea koko perusopetuksen ajan. Mutta toteutuuko tuki koko maassa yhteisin periaattein, ja miten se varmistetaan? Millaiset ratkaisut auttavat opettajia tuen antamisessa ja vähentävät työn kuormitusta? Oppimisen ja koulunkäynnin tuesta Pia Kola-Torvisen kanssa keskustelemassa erityisopettaja  Anne Salovesi Helsingistä ja kehittämispäällikkö Jaakko Salo OAJ:sta.

Suomalaisten nimipäiväkalenterissa näkyy nyt keskiaika, kekseliäisyys ja pyhimykset. Yhä useampi haluaakin nimetä lapsensa luovasti, vanhaa muunnellen ja kansainvälisiä vaikutteita hakien. Nimipäiväkalenterin uusista nimistä keskustelee Pasi Heikuran kanssa almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala. Kuva: Yle/Petteri Sopanen

Jalkapalloilija Essi Sainio on vieraana 5. tuotantokauden avausjaksossa, jossa keskustellaan tasa-arvosta Suomalaisessa urheilussa. Millaisia ovat esimerkiksi taloudelliset erot mies- ja naisurheilijoiden välillä? Entä onko median kohtelu ja uutisointi erilaista? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saadaan jaksossa vastauksia.

Suomalaisessa työelämässä on paljon hyvää. Joitakin haasteita on kuitenkin vielä taitettavaksi, ennen kuin suomalainen työelämä on Euroopan parasta. Omajohtamisen polulla -podcastin ensimmäisessä jaksossa vieraana Margita Klemetti Työelämä 2020 -hankkeesta. Haastattelijana Elina Ali-Melkkilä. Integralin Omajohtamisen polulla -podcastissa käsitellään ilmiöitä ja näkökulmia, joita syntyy, kun organisaatiot ovat matkalla kohti itseohjautuvampaa toimintamallia.

Suomalaisessa iskelmälaulussa sanotaan: ”Pieni polku metsän halki vie alla vanhain lehmusten. Mulle ollut on se onnen tie kesäöisten retkien.” Polkuporinat tapasi puistonjohtaja Harri Karjalaisen Metsähallituksesta ja keskusteli kansallispuistoihin liittyvistä aiheista sekä puistojen käyttötarkoituksista. Harria haastatteli Mikael Luontokeskus Haltiassa 28.5.2019.

Jaksomme 14. VAMMAISUUDESTA saa jatkoa, kun vieraaksemme saapui jälleen Anni Kyröläinen. 1. jakso kyseisestä aiheesta oli todella suosittu, joten päätimme jatkaa aiheesta hieman eri näkökulmasta. Kun ensimmäisessä osassa keskityimme henkilökohtaisiin tarinoihin ja kokemuksiin, tässä jaksossa puhumme vaimmaisista yleisemmällä tasolla Suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Suomalaisessa iskelmälaulussa sanotaan ”Pieni polku metsän halki vie alla vanhain lehmusten. Mulle ollut on se onnen tie kesäöisten retkien.” Polkuporinat tapasi Puistonjohtaja Harri Karjalaisen Metsähallituksesta ja keskusteli kansallispuistoihin liittyvistä aiheista sekä puistojen käyttötarkoituksista. Mennään yhdessä kansallispuistojen maisemiin. (28.5.2019 Luontokeskus Haltia)

Suomessa on intiimimpää puhua rahasta kuin seksielämästä. Vaikka suuri osa kirjailijoista elää köyhyysrajalla, kirjallisuudessa raha on tabu. Mutta voiko rahapuhe muuttaa maailmaa? Aleksis ja Kivi vertailevat tilitietojaan ja suunnittelevat vallankumousta.

Mikä ihmistä motivoi työssään? Mikä lannistaa? Millä keinoilla ihmisen kokemusta merkityksellisestä työstä voidaan vahvistaa? "Yhtä tärkeä motivaattori on se, että tiedän työni olevan välittömästi hyödyllistä ammattikunnalleni ja välillisesti koko ihmiskunnalle", kertoo Ekaterina. Yksi ihmisen psykologisista perustarpeista on hyväntahtoisuus ja hyvän tekeminen. Se kuuluu ihmislajin sosiaaliseen luonteeseen. "Se on voimavara, joka pitäisi työelämässä valjastaa paremmin käyttöön. Tuotaisiin entistä enemmän esille, että millä tavalla voit työsi kautta kontribuoida yhteiseen hyvään. Millainen vaikutus työroolilla, työyhteisöllä ja organisaatiolla on yhteiskunnallisella tasolla", pohtii organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa. Jaakko Sahimaa toimii myös Meaningful Work Finland ry:n toiminnanjohtajana. Sahimaalla on missio on tehdä suomalaisesta työelämästä merkityksellisempää niin työntekijöille kuin työnantajille. Suomalaisessa työelämässä on haasteita merkityksellisyyden kokemuksen näkökulmasta. "Mikromanageerauksella viedään autonomian kokemus eli mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Jos osaamisen hyödyntämisen kenttää kavennetaan, silloin työ muuttuu monotoniseksi eikä osaamista pääse hyödyntämään laajasti", kertoo Sahimaa. Nimimerkki Temmu kertoo elämänsä tuntuvan työn osalta täysin tarkoituksettomalta. Temmun mukaan työttömät on niin demonisoitu ja kurjistettu Suomessa, ettei työstä ole varaa luopua. Sahimaan mukaan ihminen voi kokea sisäistä ristiriitaa, jos arvot ja teot eivät kohtaa. "Huomaamattaan ihminen muuttaa arvoja tai ajatuksiaan tai vaihtaa työpaikkaa. Lohdullista on se, että ei se aina tarvitse tarkoittaa sitä. On myös sovinnollisempia keinoja olemassa", kertoo psykologi Jaakko Sahimaa. Ohjelman toteuttanut työryhmä: Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen Internet-tuottaja: Rainer Korhonen Tuottaja: Salla Matusiak Lukijat: Annina Aho, Tuula Hyttinen, Miika Lauriala, Salla Matusiak ja Teemu Sipilä Kuvat: Tuuli Laukkanen Yhteistyössä mukana: AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

Kaksiosaisessa ohjelmasarjassa käsitellään suomalaisen romanimiehen elämää liikuntarajoitteisena yhteiskunnassamme. Harry Nyman on 48-vuotias kotkalainen mies ja kahden lapsen isä. Harry kasvoi ilman isää ja altistui jo nuorena väärille vaikutteille sekä valinnoille. Nuorena alkanut päihteidenkäyttö johti pitkittyneeseen rikoskierteeseen. 29-vuotiaana Harry joutui auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena mies menetti liikuntakykynsä. Ohjelmasarjan ensimmäisessä osassa kuulemme enemmän Harryn elämästä ja tekijöistä, jotka vaikuttivat Harryn suurimpiin elämänmuutoksiin. Toimittajana Miriam Schwartz.

Onko kirjahylly uusi kattotuuletin? Onko tuolla pölyttyvällä murkaleella enää sijaa modernissa suomalaisessa kodissa? Vai onko kirjahylly sittenkin kirjan paras koti, rentoutumisen lähde ja sivistyksen kehto ja kannatin?

Miksi suomalaiset mansikat maistuvat paremmalta kuin ulkomaiset? Vastaus löytyy jalostuksesta ja pohjoisista olosuhteista. Arktisuus on buumi, mutta kuinka osaisimme hyödyntää sitä? Toimittaja Noora Mattilan vieraana olivat Luken tutkija Jaana Kotro ja tutkimusprofessori Sirpa Kurppa. He pohtivat, mikä suomalaisessa arktisessa ruoantuotannossa ja arktisessa biotaloudessa on erityistä. Kuuntele Luken podcastista, millaisilta suomalaisten arktisten elintarvikkeiden mahdollisuudet näyttävät esimerkiksi Kiinan markkinoilla. Mistä tuotteista voisi syntyä myyntivaltteja ja miksi? Arktiseen ruoantuotantoon vaikuttaa voimakkaasti myös ilmastonmuutos. Kuinka pystymme hidastamaan sitä ja toimimaan lämpenevässä ilmastossa? Myös vastuullisuus on otettava huomioon sekä tuotannossa että tuonnissa ja viennissä. Se ei olekaan ihan yksinkertainen juttu.

Tampereen yliopiston sosiologian apulaisprofessori Eeva Luhtakallio on tutkinut suomalaista lähiöelämää ongelmalähiöiksi leimatuissa lähiöissä. Alempien tuloluokkien asuttamissa lähiöissä äänestysaktiivisuus on heikompaa kuin muunlaisissa kaupunginosissa. Näissä lähiöissä politiikkaan ja puolueisiin ollaan usein pettyneitä. Monella on selvästi yhteiskuntaan kuulumattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne. Jopa työssäkäyvillä ja aktiivisilla ihmisillä on usein se peruskokemus, että yhteiskunta on jossain todella kaukana ja sen missään tapauksessa aja minun etujani. Usein epäluulot yhteiskuntaa kohtaan on opittu jo vanhemmilta, jotka myös ovat kokeneet tulleensa syrjityiksi. Eeva Luhtakallio on sitä mieltä, että lähiödemokratian kehityshankkeissa on usein epäonnistuttu. Lähiöissä on toteutettu monenlaisia osallistamisprojekteja, mutta usein niistä ei ole jäänyt asukkaille mitään konkreettista hyötyä. Kaupunkien lähiöhankkeet jakavat usein ihmiset kahteen eri kategoriaan: toimijoihin ja asukkaisiin. Toimijat ovat virkamiehiä ja järjestöaktiiveja ja asukkaat ovat toiminnan passiivisia kohteita. Usein lähiöhankkeiden vetäjät eivät edes asu kohdelähiössä. Usein hankkeet kaatuvat jo siihen että virkamiehet ja asukkaat eivät puhu samaa kieltä eivätkä ymmärrä toisiaan. Luhtakallion mielestä lähiödemokratia voi toteutua vain jos asukkaat tuntevat olevansa arvostettuja ja tulevansa aidosti kuulluiksi.

Jorma Ollila pyydettiin syksyllä 2012 selvittämään pahoissa talousvaikeuksissa olleen yhtiön tilannetta. Sittemmin yhtiön kannattavuus on parantunu .. Lisää >> http://ift.tt/2FwVfao

Karoliina Mutanen työskentelee opettajana Qatarin Finland International Schoolissa. Työ suomalaista opetusjärjestelmää soveltavassa yksityiskoulussa on hyvin motivoivaa ja tuntuu tärkeältä. Muunmaalaisille vanhemmille suomalaisia opetusmetodeja saa usein olla selittelemässä, mutta se ei haittaa, päin vastoin. Nelivuotiaan ei tarvitse osata yhtälöitä saati lukea. - Haluan olla edistämässä sitä ajatusta, että sallitaan lasten olla lapsia, Karoliina kertoo.

Karoliina Mutanen työskentelee opettajana Qatarin Finland International Schoolissa. Työ suomalaista opetusjärjestelmää soveltavassa yksityiskoulussa motivoi. Suomalaisia metodeja saa tosin usein olla selittelemässä, mutta se ei haittaa. - Edistämämme sitä ajatusta, että sallitaan lasten olla lapsia.

Nuotio on yksi hienoimmista lämmönlähteistä. Sillä voi kypsentää hiilloksella, siinä voi loimuttaa, käristää tai valmistaa ruokaa astiassa. Tuli on lähentävä elementti. Se on vähän kuin keittiö, jossa on aina hauskimmat jutut, nauraa keittiömestari Markus Maulavirta, joka 50-vuotiaana irtisanoutui ravintolatyöstä ja lähti Lappiin eräoppaaksi. Markus Maulavirta intohimo puhtaisiin raaka-aineisiin syttyi nuorena kokkina, kun hän työskenteli Michelin-tähdenkin saaneessa ravintola Georgessa. Lähiruuan puolestapuhujana hän iloitsee suomalaisesta ruuasta, joka on hieno valttikortti maailmalla. Suomalaisessa ruokakulttuurissa on menty askel eteenpäin, sillä aistit on päästetty valloilleen ja nautiskelu sallitaan, iloitsee Maulavirta. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

Suomalaisessa politiikassa toimii vain kourallinen romaneja. Yksi heistä on savonlinnalainen Rikhard Blomerus, joka on ammatiltaan setlementtinuorisoyhdistys Linnalan nuorten toiminnanjohtaja. Blomerus kiinnostui politiikasta jo nuorella iällä huomattuaan sen tehokkaaksi ja pysyvimmäksi tavaksi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Blomerus liittyi aikanaan Perussuomalaiseen puolueeseen, mutta vuosien myötä puolueen linja alkoi tuntua vieraalta. Kesällä 2016 Blomerus ilmoitti eroavansa puolueesta. Pian tämän jälkeen hän nousi valtakunnalliseen julkisuuteen kanneltuaan Perussuomalaisten Juha Eerolan Itä-Euroopan romanikerjälläisiä koskevasta Facebook-kirjoituksesta. Kysyimme Romano miritsissä Rikhard Blomeruksen kuulumisia. Mistä setlementtitoiminnassa on kyse ja mitä Blomeruksen poliittiselle uralle kuuluu? Linnalan nuorten toimistolla vieraili lokakuun lopulla toimittaja Jaakko Laakso.

Physics Today -lehti julkaisi lokakuun numerossaan artikkelin, jossa yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston antropologi Vincent Ialenti perehtyy Olkiluodon ydinjätesäiliö Onkalon rakentamiseen ja projektissa syntyneen henkilökultin vaikutuksiin. Ialenti teki etnografista tutkimusta Suomessa vuosina 2012-2014 tutkien sitä, miten esikuvaksi nostetun projektinjohtajan äkillinen kuolema vaikutti koko yhteisön henkeen ja rakennusprojektin etenemiseen. The post Henkilökultti suomalaisessa ydinvoimaprojektissa appeared first on AntroBlogi.

Suomalaisessa kirjallisuudessa on harvoin jouduttu tiedostamaan ihonvärin merkitystä. Pietari K. kävi täällä -kirjallisuuspodcastissa pohditaan, mitä suomalaiselle kirjallisuudelle merkitsee, että siihen tulee vähitellen muitakin ihonvärejä kuin pelkkää valkoista. Ohjelman toimittaa Pietari Kylmälä.

Suomalaisessa urheilumediakentässä kohahti, kun perinteisen Urheilulehden uutisoitiin siirtyvän mediayhtiö Sanoman omistukseen. Miten urheilujournalismia mm. Haaga-Heliassa opettava tuottaja ja kouluttaja Esko Hatunen näkee kaupan vaikuttavan suomalaiseen urheilujournalismiin ja millaisia reaktioita tapahtuneeseen Hatunen on kuullut Urheilulehden ja Urheilusanomien keskeisiltä toimijoilta? Onko printtijournalismin aika ohi, ja osataanko Suomessa ylipäätään tehdä kriittistä, tutkivaa urheilujournalismia?

Koko kansan Jethroksi Diilistä aikanaan noussut bisnesmies, kiinteistövälittäjä, tv-persoona Jethro Rosted julkaisi äskettäin kirjan "Raha ratkaisee". Mutta mitä raha oikeastaan Jethrolle merkitsee ja onko se toiminut motivaattorina pitkiin työpäiviin ja mahdottomiin työtunteihin? Jetro on onnellinen - jos perhe ja muut perusasiat jätetään pois- kun on kunnon auto alla ja hieno kello kädessä. Ja aivan lähestyksen lopussa Jetro myyntimiehen tyylillä roustaa Tuijan...

Suomalaisessa mytologiassa palokärjellä on pelottava rooli. Palokärki on ollut pahan ilman lintu, kuoleman sanansaattaja. Uskottiin, että jos palokärki ilmaantui pihapiirin, oli syytä huolestua. Mutta vielä pahempaa oli, jos se lehahti hakkaamaan tuvan hirsiä. Silloin ennustettiin jonkun perheenjäsenen menehtyvän. Jos palokärki hakkasi peräseinää, kuoli talon isäntä, jos sivuseinää, niin emäntä. Julkisivun takominen ennusti kaikille heikkoa tulevaisuutta. Luontoretkellä puhutaan tänään palokärjestä. Kuusamolainen luontovalokuvaaja Hannu Hautala on tehnyt kirjan palokärkien elämästä. Tämän kirjan eteen on tehty kohtalaisen kauan pohjatöitä, sillä teoksessa on kuvia 40 vuoden ajalta. Kuusamossa Rukan maisemissa ison mustan tikan pesäpaikalla Hautalan seurassa on Juha Laaksonen. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Suomalaisessa mediassa on syksyllä 2016 käsitelty kriittiseen sävyyn tunturialueiden poronhoitoa. Poroihmisiä on syytetty luonnon monimuotoisuuden tuhoamisesta, eroosion aiheuttamisesta ja harvinaisten kasvien hävittämisestä. Ongelmien syynä jutuissa on pidetty lähinnä ylilaidunnusta, siis liian suurta poromäärää käytettävissä olevaan tilaan nähden. Osassa kirjoituksista ylilaidunnuksen syynä on puolestaan pidetty poronhoitajien ja nimenomaan tunturialueiden saamelaisten poronhoitajien ahneutta. Miksi poronhoitajia syyttävä ylilaidunnus-narratiivi on ollut tunturialueiden poronhoitoa käsittelevässä media-aineistossa hallitsevassa roolissa? The post Poro syntipukkina appeared first on AntroBlogi.

Kokeellinen urheiluohjelma, jossa aitaa kaatuu ja tartani tömisee. Vieraana aitajuoksija Oskari Mörö. Suomalaisessa yleisurheilukesässä on ollut vähän ilonaiheita, mutta on mukana ollut valonpilkahduksiakin. Yksi kesän kiistattomia onnistujia on ollut Oskari Mörö, joka jäi täpärästi mitaleilta 400 metrin aitajuoksussa Amsterdamin EM-kisoissa. Rion olympiaradalla Mörö puolestaan aitoi tiensä välieriin uudella upealla Suomen ennätysajalla 49,04. Miten Mörö itse näkee kuluneen kauden itsensä ja kilpakumppaniensa osalta? Ja millaisen harppauksen miehen pitää vielä ottaa, jotta pääsee lähemmäksi Euroopan ja maailman huippua? Väittelyssä Tommy ja Petteri vääntävät yleisurheilun sukupuolirakenteesta, Liigan roolista kasvatussarjana ja siitä, onko HJK kriisissä vai ei.

Biniyam Schelling on elävä esimerkki siitä, että kansalaisuuden käsite on luonteeltaan kyseenalainen. Kokkolassa syntyneen, viisivuotiaana perheensä kanssa Helsinkiin muuttaneen Biniyam Schellingin elämä pyörii musiikin ympärillä. Aloitin viisitoistavuotiaana kavereiden kanssa tekemään musiikkia huvin vuoksi. Kun huomasin, miten kaverit siitä tykkäsivät, innostuin jatkamaan. Nykyään teen alternative hip hop/pop -suuntaista musaa, Schelling kertoo.Unelmani tulevaisuudessa on tehdä musiikkia työnä, ja mahdollisuus vaikuttaa taiteen kautta. Muusikko Biniyam SchellingVedellä hiukset suoriksiSchellingin vanhemmat ovat tulleet aikanaan Suomeen opintojen perässä - äiti on Etiopiasta ja isä Saksasta. Kotikieleni ovat suomi ja englanti. Pienenä puhuttiin myös saksaa ja amharaa, mutta ne jäivät, Schelling toteaa.Identiteettiin liittyvät seikat ovat mietityttäneet Schellingiä pienestä pitäen: Tarhasta kerran kotiin tullessani olen mennyt suoraan vessan lavuaarin ääreen ja yrittänyt vedellä suoristaa hiuksiani. En kuulemma halunnut, että minulla on kiharat hiukset.Suomalaisuuden dilemmaBiniyamin on vaikeaa vastata, onko hän suomalainen. Aikaisemmin en ole ajatellut, että vaikka olisi aina asunut Suomessa ja puhuu suomea, ei välttämättä ole suomalainen, vaan silti ulkomaalainen, Schelling miettii.Suomalaisessa yhteiskunnassa oman erilaisuuden kanssa eläminen on aaltoillut: Toisinaan asiaan ei kiinnitä huomiota ja toisinaan se on painanut enemmänkin mieltä.Joskus on ollut aikoja, jolloin olen ajatellut olevan helpompaa olla suomalainen.Muusikko Biniyam Schelling Korostetaan myös sitä, että on puoliksi jotakin.Suhtautuminen ulkomaalaisiin heittelehtii Pakolaisten myötä Schelling kokee, että yhteiskunnallinen keskustelu on mennyt äärimmäisyyksiin: Kaikki ulkomaalaiset leimataan yhdeksi ryhmäksi yleistäen.Ihmiset eivät ole fiksuja, mitä tähän asiaan tulee.Muusikko Biniyam SchellingVaikka ilmapiiri kiristyy ja rauhoittuu vaihdellen, Schellingin mielestä ihmisten suhtautuminen maahanmuuttajiin on kuitenkin tullut jonkin verran avoimemmaksi. Monikulttuuristen äänien lisääntymisen muusikko näkee luonnolliseksi kasvuksi. Suomalaisuus-käsitteen muuttumista tapahtuu enemmän tai vähemmän. Vertailukohdat pääkaupunkiseutu ja muu Suomi hankaloittavat yleiskuvan luomista, mutta muuttumista tapahtuu, Schelling pohtii. Artikkeli  Salla Turunen salla.turunen@sverigesradio.se Toimitus Lina Puranen Maziar Farzin sisuwebb@sverigesradio.se

Toukomettiset tulevat! Toukomettiset tulevat! Jaa että mitenkä? Ei. Kyse ei ole mistään C-luokan tieteiselokuvasta vaan kevään airuiden saapumisesta... Maalis-huhtikuussa saapuvien muuttolintujen joukossa on myös toukomettisiä. Nykyään ne tosin tunnetaan nimellä sepelkyyhky. Suomalaisten lintujen nimeämiskäytäntö on muuttunut sadan vuoden aikana huimasti. Kun ennen puhuttiin partatiaisesta, niin nykyään samaa lintua kutsutaan viiksitimaliksi. Onhan se paljon hipsterimpi nimi tuolle trendikkäälle pikkusiivekkäälle. Viiksitimali. 20-luvulla leppälinnusta haluttiin tehdä leppäkerttu. Aivan! Leppäkerttu. Kuten kaikki tiedämme, leppäkerttu tarkoittaa nykyään sitä pääosin punamustaa pientä kovakuoriaista, joita Suomestakin löytyy reilut 60 lajia. Lennä lennä leppäkerttu. Lintu tai koppis. No entäs sitten vihreäkerttu? Ei, se ei ole ympäristöorientoitunut TV:stä tuttu meteorologi vaan lintu sekin. Nimittäin nykyisin sirittäjänä tunnettu lintu oli aikanaan vihreäkerttu. Ja muistattehan varmasti Rauli Baddingin laulun, jossa lauletaan keväiseen metsään menemisestä, kostean sammaleen tuoksusta ja siitä kuinka tynnörilintu soittaa. Tynnyrilinnusta tuli myöhemmin tiltaltti, jonka heleää “tilt talt” soittoa kuulee suomalaisissa metsissä alkukesällä. Nykyiset nimet ovat tietysti jotenkin suuhun sopivampia kuin ne wanhat. Tottumiskysymys luulisin. Tynnyrilintu, tai niinkuin Badding laulussaan hoilaa tynnörilintu, kuulostaa mielestäni kyllä mukavammalta kuin tiltaltti. Musiikkipiireissä on muutenkin käytetty lintujen vanhoja nimiä. Marko Haavisto ja Poutahaukat -yhtyeen poutahaukka on nykyään ampuhaukka. Jos itse osaisin soittaa ja perustaisin bändin, sen nimeksi voisi tulla Juha B. & Pakastiaiset. Pakastiainenhan oli ennen rakastetun talitiaisemme nimi. Ja jos yhtyeeni suuntaisi myös ulkomaille, sen nimeksi tulisi tietysti Jim B. & The Great Tits. Talitiainen on nääs enkuksi great tit. Palataanpa musiikista takaisin lintuihin ja niiden entisiin nimiin. Joitakin vanhoista nimistä olen makustellut pitkään suussani. Artikuloinut hartaasti ja miettinyt miten ne tämän päivän kielenkäytössä toimisivat. Suosikkilistalleni nousee ehdottomasti mustankirjava paarmalintu. Toistakaapa perässäni, mustankirjava paarmalintu. Ei ihan pärjää töpökääpiötypäkölle, joka muuten kuuluu tyrannien heimoon, muttei töpis olekaan suomalainen laji. Mustankirjava paarmalintu sai myöhemmin nimekseen kirjavakärpässieppo ja jalostui siitä lopulta kirjosiepoksi. Kirjosieppo. Sekin on varsin kaunis linnunnimi. Niinkuin kuin on lintukin. Muttei se kirjoja sieppoo vaan kärpäsiä ja paarmoja. Tämä kirjosieppo. Kehitys kehittyy, lintutiedekin menee pitkäjalan (Himantopus himantopus) askelin eteenpäin ja siivekkäiden ystäviemme nimet muuttuvat. Suomalaisessa luonnossa eivät enää seikkaile valkea tuonenkurki (kattohaikara), suippupyrstöinen räiskä (merikihu), leveänokkainen tiivi (jänkäsirriäinen), kissapöllö (lehtopöllö, myös hiiripöllö), jäälintu (kuningaskalastaja), kuusanka (kuukkeli), lörppösorsa (harmaasorsa), jura (ruokki) tai tukkanarsku (tukkasotka). No nyt on helmikuu pyristelty jo yli puolen välin. Pakastiaiset pitävät jo ainakin eteläisessä Suomessa kevätlaulukonsertteja, kotivarpuset tirskuvat pihan pensaissa, kohta saapuvat toukomettiset huhuilemaan reviirin merkkausta ja omalle kotirannalleni singahtavat rantaharakat mustavalkoisessa puvussaan keekoilemaan pitkine punaisine nokkineen. Laitanpa Baddingin tynnörilinnun soimaan ja jään odottamaan tiltalttia saapuvaksi ja lopetan tämän täysin epätieteellisen pohdiskelun täältä tähän. Koska se on mun luonto.

Kuinka raskas on valmentajan taakka kantaa? Suomalaisessa huippu-urheilussa rehottaa poikkeuksellinen tähtikultti. Valmentajat ovat nostettu jalustalle monissa eri lajeissa ja heistä on tehty eräänlaisia ukkoylijumalia. Mutta miten valmentajat oikeasti voivat? Miten he jaksavat roolissaan? Onko valmentajuus ajettu meillä liian ahtaaseen rakoseen? Aiheesta keskustelemassa valmentajien sielunelämään keskittynyt urheilupsykologi Satu Kaski. Osallistu kiivaaseen uhreilukeskusteluun twitterissä: #LSPuhe

Perheyritykset työllistävät ja luovat jatkuvuutta suomalaiseen yhteiskuntaan. Digitaalisuus muuttaa radikaalisti yritysten liiketoimintaa ja antaa perheyrityksille uusia mahdollisuuksia kasvaa kansainvälisesti. Perheyrittäjät harjoittavat vastuullista yritystoimintaan. Perinteiden ylläpitämisen lisäksi perheyrityksissä tarvitaan myös innovatiivisuutta, rohkeutta ja riskien ottoa. Ymmärretäänkö perheyrityksen ja yrittäjien arkea ja tuetaanko heidän toimintaansa tarpeeksi? Verotusta muuttamalla voitaisiin tehdä sukupolven vaihdos helpommaksi seuraavalle sukupolvelle. Yritystoimintaa tulisi tukea niin, että yrittäjä voisi sijoittaa veroinaan maksavat tuotot yritystoiminnan kasvattamiseen ja sitä kautta työllistää ihmisiä. Suomalaisessa yhteiskunnassa omistaminen ja sijoittaminen nähdään isojen yritysten näkökulmasta eivätkä yhteiskunnan rakenteet huomio tarpeeksi perheyritysten sekä pienyrittäjien tarpeita. Vallalla on liikaa vastaikkainasettelua, omistajat vastaan työntekijät, vaikka juuri yhteistyöllä saataisiin parhaat tulokset aikaan. Pääoamaveroa nostamalla ja perintöverolla vaikeutetaan perheyrittäjän mahdollisuuksia sijoittaa saatua tulosta yrityksen kasvattamiseen, kuten investointeihin, ja sitä kautta luoda uusi työpaikkoja suomalaiseen yhteiskuntaan. Yrittäjä ei voi myydä toimintaansa tarvittavia investointeja maksaakseen vuosia rasittavaa perintäveron taakkaa.

Amerikassa ammattiurheilujoukkueet rukoilevat ennen ottelua ja katolilaiset jalkapallotähdet tekevät ristinmerkkiä maalituuletusten lomassa. Suomessa uskonasioista ei ole urheilijoilla tapana puhua, mutta mikä rooli sielunhoidolla on askeettisessa ja välillä henkisestikin raskaassa urheiluelämässä? - Papin tehtävä on tarjota suorituksesta vapaata aluetta, kisapappi Leena Huovinen tiivistää. Mutta miksi vain luterilaisella kirkolla on mahdollisuus lähettää pappi arvokisoihin? Onko Jumalalla sijaa suomalaisessa urheilussa? Petteri Sihvosen ja Tommy Lindgrenin vieraana on kisapappi Leena Huovinen.

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. Niinhän se menee. Vanha suomalainen kesää ennustava loru. Ei toimi enää nykyään, sanovat ns. asioista-perillä-olevat-lähteet. Itse näin kevään ensimmäisen kiurun maanantaina eli sen mukaan kesään olisi kuukausi. Peipon kuulin ensi kertaa pari viikkoa sitten eli siitä laskien nyt olisi jo kesä. Västäräkin näin reilu viikko sitten. Eli sittenkin kesään olisi vain vähäsen. Pääskysiä en ole vielä nähnyt. Eli ei nyt kuitenkaan puhuta vielä kesästä. Tämä yhtälö on hankaluudessaan vaalimatematiikan tasoa. Ainakin lähes. Kevät tulee toisen kansan suussa viihtyvän hokeman mukaan keikkuen. Mutta mikä silloin keikkuu kun kevät tulee? Auringon alkaessa lämmittää, kaivautuu esille jostain koloista monenlaista taapertajaa, jotka pääsääntöisesti liikkuvat keikkuen. Epävarma, suorastaan keikkuva liikehdintä, ei tosin johtune loppupeleissä keväästä vaan taapertajan tikapuuhermostoa ja pikkuaivoja romuttavista kemiallisista yhdisteistä, joista yleisimpiä lienevät C2H5OH -pohjaiset hiilivety-yhdisteet. Etanolin voimalla keikkuvia näkee tosin muulloinkin, joten sananlasku tuskin on siitä alkuaan saanut. Monityydyttymättömänä rasvahappona eli siis lihaa syövänä heteromiehenä näen kevään keikkumisen mieluiten vastakkaisen sukupuolen keventyvänä pukeutumisena. Keväisen luontoharrastajan mieltä lämmittää satunnaisesti jopa aurinkoa enemmän, kun naisilla on kevättä rinnoissa ja ne keikkuvat iloisesti puolelta toiselle. Kevät keikkuen tulevi. Unohdetaan sananlaskut. Suomalaisessa luonnossa keikkuu kevään merkkinä myös putkimiehet. Jälkikasvuni kanssa olemme nimenneet “putkimiehiksi” pitkien objektiivien ja kaukoputkien kanssa puskissa ja lintutorneissa viihtyvät harrastajat. Jos jossain on näiden putkimiesten keskittymä, on todennäköistä lähistöllä keikkuvan jonkin rarin. Siis harvinaisen kevään lähettilään. Viimeeksi tällaisen putkimieskeskittymän kohteena oli muleli. Jaa että mitenkä? No kyllähän te nyt mulelin tiedätte. Mustaleppälintu. Muleli. No nyt tiedätte. Muleli. Varmana ja varsin odotettuna kevään merkkinä voidaan pitää sammakoiden klaanin esiinmarssia. Voi sitä riemua, kun kuulee ensimmäistä kertaa sammakkolammen lemmekkään kurnutuksen ja näkee sen kiihkon, joka pienten sammakoiden tekemiseen liittyy. Siinä on kuulkaa joukkoistamisen voimaa. Kerrassaan. Oma lukunsa kevään merkeissä on tietysti ihmisen omat ja ihmisen lemmikkien aikaansaannokset, joiden paljastuminen lumen alta keikuttaa mielensäpahoittajien ajatuksia joka kevät. No onhan se suomeksi sanottuna koiranpaska yksi vastenmielisimmistä kevään merkeistä, muttei siitä sen enempää. Ettei kukaan mieltään enempää pahoittaisi. Kevät - sen sanansaattajat, siivillä tai ilman - ilahduttaa lähes jokaista sukankuluttajaa. Tosi lähellä ovat ne ajat, kun sukat voi varastoida odottamaan uutta kulutushuippua ja ihminen saa nauttia kesästä. Nyt on aika nauttia ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää. Vaalituloksesta välittämättä. Kuten Junnu Vainio asian kiteytti: “Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä, missä ilmesty ei joutavia lehtiä. Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia. Jo näkyy hiirenkorvia.”

Ior Bock oli pakanahenkinen eksentrikko ja taiteilija. Kuinka paljon Bockin opeilla on ollut merkitystä? Esimerkiksi Kingston Wall -muusikko Petri Walli tunsi vahvaa vetoa bockilaisuuteen ja pakanatarinoihin. Viljami Puustinen on kirjoittanut itsemurhan tehneestä taiteilijasta kirjan. Ohjelmassa myös Bockin ystävä ja seuraaja Pepe Kosminen kertoo kokemuksistaan ja Juha Javanaisen kanssa vieraillaan Lemminkäisen temppelillä. Toimittajina Perttu Häkkinen ja Panu Hietaneva.