Podcasts about toiset

Sairasta, sanon minä! Suvin mielestä Eskolle ei sovi tietynlainen elämäntyyli. Norjan tv:ssä on näytetty jotain aivan käsittämätöntä, mihin liittyy myös vahva jurri ja hampaaton elämä. Jos joku tekisi Eskot, mitä se käytännössä tarkoittaisi? Rähinä jatkuu yläilmoissa, mutta tällä kertaa nippusitein. Ruusunen elämä ei resonoi samalla tavalla kuin kylmä todellisuus. Toiset ajattelevat eettisesti, mutta Esko taas... noh se selviää kuuntelemalla!

Nyt on aika laittaa kirosanat järjestykseen! Toiset niistä joutuvat sensuurin kynsiin ja toiset eivät! Mitä kiroilija kertoo sadattelijasta? Saatat yllättyä!

Toiset ovat täynnä virtaa heti silmien auettua, mutta toisten on saatava heräillä rauhassa uuteen päivään. Kumpaan ryhmään kuulut?

Haluaisitko olla joku eläin? Ryhdy therianiksi ja identifioidu vaikkapa norsuksi jos siltä tuntuu. Therianit ovat etenkin nuoria, jotka haluavat elää kuin rakastamansa eläin. Toiset ovat oman elämänsä norsuja ihan vain kotioloissa, kun taas toiset hankkivat norsupuvun ja kulkevat nelinkontin ainakin therian -tapahtumissa. Satunnainen luontomiehemme kiinnostui aiheesta ja mietti mikä eläin asuu hänen sisällään ja miksi juuri yksisarvinen. Onko Blomis turri, therian vai haluaisiko hän sittenkin thereminin itselleen? Mikä eläin sinä haluaisit olla? (kuvassa tekoälyn luoma ja Blomiksen maagisten editointitaitojen yhteistyönä syntynyt näkemys luontomiehestämme yksisarvisena)

Niitä on paljon. Ne tulevat aina keväällä ja kiljuvat oman aikansa. Toiset rakastavat niitä, toiset taas inhoavat sydämensä kyllyydestä. Mutta mitäs jos niitä ei olisi. Huomaisimmeko niiden puutteen? Näkyisikö se jollain tapaa luonnossa tai kaupunkiolosuhteissa? Olisiko elämämme erilaista niiden puuttuessa? Tyhmiä kysymyksiä, joihin ei ole kuin yksi oikea vastaus. Emme me halua niiden puuttuvan vaan iloitsemme niiden olemassaolosta. Tänään satunnainen luontomiehemme pakisee lokeista ja tiiroista. Ilmatilamme kesäisistä ilonlähteistä. Onko sinulla jokin suosikki lokkien ja tiirojen joukoissa?

Keskittyminen on raaka-ainetta kukoistukselle. Se, joka hallitsee huomiotaan, saa valita haluamansa elämän. Tutustu ja hae mukaan Paskareissu-valmennusohjelmaan: trainershouse.fi/paskareissu24

Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta! »Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'» (Matt.23:34-39) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Jaakko Rahja ja Open Doorsin Miika Auvinen keskustelevat kristittyjen tilanteesta Laosissa, joka on WWL-vainoraportin sijalla 31.   Laosin kommunistihallinto pitää suurinta osaa seurakuntien tilaisuuksista “laittomina kokouksina”. Kristityt elävät tiukan silmälläpidon alla. Jotkut seurakunnat ovat rekisteröityjä, ja niitä valvotaan tarkasti. Toiset eivät saa lupaa kokoontua ja toimivat sen vuoksi salassa. Jopa hallinnon hyväksymien seurakuntien joukossa on sellaisia, joilla ei ole pysyvää kirkkorakennusta, vaan niiden on kokoonnuttava kodeissa.   https://opendoors.fi/laos  

Jaakko Rahja ja Open Doorsin Miika Auvinen keskustelevat kristittyjen tilanteesta Kuubassa, joka on WWL-vainoraportin sijalla 27.   Kuuban kommunistinen hallinto ei suvaitse soraääniä eikä salli muita vaikutusvaltaa kerääviä instituutioita, kuten seurakuntia. Siksi viranomaiset vainoavat kristittyjä. Korruptiota tai poliittisia aiheita vastaan puhuvat kristityt aktivistit tai seurakuntien johtajat voidaan pidättää tai sulkea vankilaan. Toiset joutuvat mustamaalauksen kohteiksi. He kohtaavat valtaapitävien ja heidän myötäilijöidensä harjoittamaa häirintää tai väkivaltaa. Viranomaiset ylläpitävät tietokantoja “vastavallankumouksellisina” pidetyistä seurakunnista tai pastoreista. Kristityt pelkäävät niiden olevan jälleen uusi keino tarkkailla ja kontrolloida heidän elämäänsä.   https://opendoors.fi/kuuba  

Keskustelu nelipäiväisestä työviikosta käy ajoittain kuumana. Toiset vannovat sen nimeen, osa näkee lyhyemmän työajan samalla palkalla mahdottomana. Asiantuntijoiden viesti on kuitenkin selvä: meidän täytyy miettiä työelämää rohkeasti uudelleen.Kirjoittaja: Iines JoronenLukija: Edith Kaura Hosted on Acast. See acast.com/privacy for more information.

Tuloskausi meneillään. Kuinka voi SUomen talous? Uhkaavatko konkurssit, onko invesetointehin varaa? Keskustelemassa pääekonomisti Juhana Brotherus Suomen Yrittäjistä sekä toimitusjohtaja Aki Kangasharju Etlasta.  Viljakuljetukset ongelmissa. Millaisia vaikutuksiaon Mustanmeren viljakuljetuten sopimuksen raukeamiselle. Haastateltavana vilja-asiamies Max Schulman MTK:sta.  Viron maatalouteen on julistettu hätätila. Etelänaapurista raportoi toimittaja Rain Kooli.  Simputusta vai syväjohtamista. Kuinka varusmiehistä saadaan irti paras potentiaali? Puolustusvoimien johtamiskulttuurista keskustelmassa Varusmiesliiton puheenjohtaja Elina Riutta sekä Pääesikunnan koulutusosaston apulaisosastopäällikkö, eversti Vesa Helminen. Juontajana Atte Uusinoka. Toimittajina Seppo Kivimäki ja Ville Kilpeläinen. Tuottajana Marija Skara. 

Tervetuloa jälleen toptusinan pariin! Moni elokuva olisi painunut unholaan, jos niistä olisi puuttunut yksi legendaarinen repliikki tai kohtaus. Toiset leffat suorastaan pursuilevat ikimuistoisia one-linereitä, dialogeja ja monologeja. TopTusinan Allu, Sami ja Miika laittavat tässä jaksossa, vahvasti eläytyen, järjestykseen kaikkien aikojen ikimuistoisimpia repliikkejä. Varoitus! sisältää kovia ääniä ja ylinäyttelyä!

Toiset podcast-tekijät saavat palautetta että OY-kundit itkevät ihan liikaa. No tässäkin jatkossa ollaan taas erittäin herkillä joten repikää siitä. Juomatarjoilusta vastaa 8 Bit Brewing. Koodilla otetaanyhdet irtoaa 10% alennusta osoitteessa www.8bitbrewing.fi OY-operaatioiden päämajana ja mukavuusalueena toimii HOB eli Helsinki Original Beerhouse Kalasatamassa, osoitteessa Capellan puistotie 2. Tsekkaa myös instagram @hobhelsinki. Olybet Bar & Grill on ehdoton ykköskohde kun suuntaat Tallinnaan! Olybet Bar & Grill on sporttirafla tuotuna tälle vuosituhannelle ja se näkyy kaikessa menusta ravintolan sisustukseen. Tallinnan yksi suosituimmista ravintoloista suomalaisten keskuudessa löytyy Vapaudenaukion kupeessa osoitteessa Harju 6. CBD-öljyjen ehdoton ykköskauppa on organia.fi. Tilauksen yhteyteen naputtelet koodin otetaan30 niin saat hulppean -30% alennuksen tilauksestasi. Paras nikotiinipussivalikoima löytyy osoitteesta nikotiinipussit.com. Koodilla otetaanyhdet -5% alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista! Miehisen kauneudenhoidon ylläpidosta vastaa Dick Johnson. Osoitteessa www.dickjohnson.fi koodilla teamoy15 alennusta -15% kaikille tilaajille. Lisää sielunravintoa tarjoaa Nextory, ilmainen 45 päivän kokeilujakso koodilla nextory.fi/otetaan45

Lahtelainen taiteilija Auli Kokkonen Pyhantaalta vieraili Radio Voimalla Minnin Hyvän mielen ketjureaktiossa maanantaina 27. maaliskuuta. Ohjelmasarjassa edellinen vieras valitsee seuraavan viikon vieraan ja Kokkosen kutsui mukaan fysioterapeutti ja joogaohjaaja Anna-Maija Heikkilä. Taiteilija pohti haastattelussa sitä, millainen teos tai kuva Lahti hänen mielestään olisi. - Moninainen, mutta rosoinen ja kaunis, Kokkonen kuvaili ja jatkoi. - Minkä sille voi? Tänne seudulle on syntynyt. Toiset lähtevät ja toiset ovat sellaisia paikkalintuja, niin kuin itsekin näköjään olen. Kärsii sitten ne kaikki kauheudetkin. Kokkonen painottaa kuitenkin sitä, että hän tykkää olla Lahdessa. - Tämä on minun kaupunkini. Pidän myös tällaisesta vähän neuvostohenkisestä arkkitehtuurista ja rosoisuudesta. Kuuntele koko haastattelu:

Toiset kerskuvat sotavaunuistaan, toiset hevosistaan, mutta me kutsumme avuksi Herran, Jumalamme, nimeä. Nuo toiset kompastuvat ja kaatuvat, mutta me pysymme pystyssä ja kestämme. (Ps.20:8-9) Seurassasi: Juha Vihriälä

Suoraa puhetta johtaa Olli Seuri. Keskustelijoina ovat Juha Itkonen, Anu Koivunen ja Hilkka Olkinuora. Puheenjohtaja haluaa tietää, kuinka innoissaan ritarit ovat Lauri Markkasen valinnasta NBA-tähdistöotteluun ensimmäisenä pohjoismaalaisena koripalloilijana. Jotkut ovat kokeneet Oodi-kirjaston tilojen lapsivieraat ja uimarantojen lapsikäyttäjät häiritseviksi. Hilkka Olkinuoran mielestä krooninen suomalainen lapsi-inho on muuttunut akuutiksi. Juha Itkonen kysyy mielipidettä KOK:n suunnitelmista sallia venäläisten ja valkovenäläisten osallistumisesta ilman lippua Pariisin olympialaisiin kesällä 2024. Anun aloitteesta kaikki kolme keskustelijaa nousee barrikadeille vastustamaan aietta. Ja Hilkka vertaa tilannetta Tampereen Lielahden spriiputkeen... Anu Koivunen pohtii vaalitenttien tai -väittelyiden luonnetta. Toiset haluavat rauhallista ja rakentavaa puhetta, toiset kuumaa jännitettä. Kumpikin tapa saa perusteltua kannatusta.

Lahtelaisella huovutustaiteilija Arja Kotirannalla avautuu tällä viikolla alueellamme useita näyttelyjä. "Unia ja Unelmia" -yhteisnäyttely hollolalaisen taiteilijan Tina-Maria Jakolan kanssa on nähtävillä 1. joulukuuta alkaen Heinolan Lintuhoitolassa. Samasta paikasta Heinolasta siirtyy "Linnut, linnut" -niminen näyttely Asemapäällikön kahvilaan Lahteen ja lisäksi Kotirannalla avautuu kolmas näyttely Ravintola Hiidenkivessä. Huovutustaiteilijan neljäs joulukuussa avautuva näyttely nähdään Laanilan kievarissa Saariselällä. Pohjois-Suomessa viihtyvä lahtelainen tekee valtaosan huovutustöistään Lahdessa. - Minulla on niin hyvät työtilat tuolla Sopenkorvessa. Eli minulla on työhuone ja varastot kaikille materiaaleille, joita on paljon, kun teen paljon. Minun on melkein pakko keskittyä tekemään isot työt täällä. Meillä on mökki Kaamasessa ja sielläkin tulee jonkun verran tehtyä huovutustöitä. Kotiranta on asunut Lahdessa jo yli 30 vuotta, eikä ole varma onko se juuri Lahden kaupunki, joka häntä vetää täällä edelleen asumaan. - Vai onko se nämä ihmiset, jotka jotkut ovat niin rakkaita. Se voi olla myös tuo meidän koti Mytäjäisissä. Tykkäämme asua tuollaisessa yli 100 vuotta vanhassa talossa, vanhassa pihapiirissä ja vanhalla asuinalueella. Koti on ehkä se, mikä minua pitää Lahdessa. Huovutustaiteilija toivoo jatkossakin rohkeita kokeiluja Lahden kulttuurikentälle ja nostaa esille Kesannon. - Se on ikävä kyllä vähän ränsistynyt paikka ja siellä käy paljon tuhotyöntekijöitä. Siellä on ongelma, että sinne tulee sotkijoita. Käymme usein siellä koiran kanssa lenkillä ja olemme poimineet sieltä lasinsiruja ja roskia. Se on välillä kaaosta. Toivoisin, että siihen kiinnitettäisiin huomiota. Kotiranta jatkaa vielä vetoamalla, että ihmiset eivät tuhoaisi toisten järjestämiä asioita ja paikkoja Lahdessa. - Toiset tekevät valtavan työn ja jotkut menevät sotkemaan ja rikkomaan joka paikan. Pitäisikö tähän valjastaa joku oma porukka, joka pitäisi huolta näistä ympäristöasioista, jotka myös ovat lähellä sydäntäni. Kuuntele haastattelu. Kuva: Minni Salminen

Toiset lähtevät luokkaretkelle Särkänniemeen, mutta ESP tekee luokkaretken Ruotsin seurapiirielämään. Miten Ruotsin yläluokka metsästää ja millaista on elämä sisäoppilaitoksessa? Jaksossa mietitään myös, kumpi onkaan parempaa: Tukholman vai Helsingin yöelämä. Marika potee merisairautta ja Tukholma lumikaaosta.

Joskus tapaamme ihmisen vain viikon verran, mutta he saattavat saada meidän elämässämme aikaa muutoksen. Toiset ihmiset ovat ikäviä ja he ovat elämässämme pitkään. Kuitenkin jokainen heistä tuo meille jotain arvokasta. Ennemmin tai myöhemmin.

Miksi toiset kansakunnat ovat niin paljon vauraampia kuin toiset, vaikka maantieteellinen etäisyys ei ole välttämättä suuri. Ajattele esimerkiksi Meksikoa ja Yhdysvaltoja. Mikä merkitys on kilpailulla, valtarakenteilla ja kulttuurilla? Tällaisia asioita pohtii israelilaisyhdysvaltalainen taloustieteilijä Oded Galor teoksessaan ‘Ihmiskunnan nousu - vaurauden ja eriarvoisuuden juuret'. Galoria pidetään yhtenä aikamme kiinnostavimpana ajattelijana ja häntä on ennustettu jopa yhdeksi Nobelin talouspalkinnon saajista. Lähetyksessä perehdytään Galorin ajatuksiin Helsingin yliopiston taloushistorian professorin Jari Elorannan kanssa. Ohjelman juontaa Nicklas Wancke

Toiset tykkää savusilakoista ja toiset haluaa sähköpyörän. Mitkä on sitten parhaita työsuhde-etuja?

Toiset korkkaavat lomarosén ja toiset pätevät konttorilla. Miina on käynyt pimeällä puolella todistamassa, että hedelmät olivat tuoreita, kukat kauniita ja pentuvahdit ammattitaitoisia. Lottaa se ei silti vakuuta. Media-analyysipodimme pohtii suoratoistojättien tulevaisuutta ja vertailee, mitä algoritmit haluavat meidän katsovan. Yllättäen listauksemme EIVÄT ole samoja. Ujutamme sarjavinkkien lisäksi mukaan pari podiehdotusta. Lisäksi käymme läpi käty-kokemuksemme, ensi vuodeksi on jäi petrattavaa ainakin Tukholmassa...

Maailma on täynnä erilaisia kiinnostavia luontojuttuja. Toiset ovat isoja, kuten vaikkapa karhu tai hirvi. Toiset sitten taas varsin pieniä, kuten vaikkapa itikka tai hiekanjyvä. Pienten asioiden parissa on puuhastellut taas satunnainen luontomiehemme Blomis. Instagramissa @juhablomberg_fi on lisää Juhan ottamia luontokuvia ja vähän muutakin. Seuraa ihmeessä.

Niitä on erivärisiä ja kokoisia. Toiset linnut munivat niitä enemmän ja toiset vähemmän. Eräs tunnettu biologi on kirjoittanut, että lintujen munat ovat yksi evoluution suurista ihmeistä, dinosauruksilta peritty taito ja ominaisuus. Mutta miten muna saa alkunsa ja miten se kehittyy ja putkahtaa sitten pesään. Näistä asioista meille kertoo eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtola. Retkikaverina Espoon Suomenojalla on Juha Laaksonen.

"Toiset lähtee Kuuhun ja toiset Ruotsiin”, lauloi Hector ja me täällä ESP:ssä kuulumme jälkimmäisiin! Tällä kertaa pääsemme sukeltamaan Loviisan ja Marikan arkeen Tukholmassa. Toinen juoksee metroon ja toinen puolimaratonin, toisen aamun kruunaa croissant ja toisen sängyssä nautittu kahvikuppi. Arki on arkea Tukholmassakin, mutta mitä asioita kaikkien Tukholmassa vietettyjen vuosien jälkeen on lopulta oppinut arvostamaan elämässä? Jakson kielikornerin tarjoilee yllätysvieras Linda Juhola! @eisaapeittaapodcast

OlympiaCastissa sukelletaan kahden tunnetun suomalaisurheilijan kasvutarinoihin, kun Kaisa Mäkäräinen ja Matti Heikkinen avaavat matkaansa huippu-urheilijaksi. Matka maailman huipulle oli pitkä ja itsensä joutui laittamaan likoon monella tavalla ennen kuin menestystä alkoi tulla. - Se on aika vaativa prosessi monella tapaa, mutta ehkä tänä päivänä meillä on myös paremmat valmiudet urheiluakatemioiden ja muiden kautta saada tukea siihen kasvuvaiheeseen. Se kokonaisuus siinä ympärillä, että pystyt urheilijana elämään, sen rakentaminen vaatii paljon. Oma aktiivisuus ja halu viedä asioita eteenpäin - toki siinä valmennuksellisesti oman valmentajan ja koko sen toimintaympäristön kanssa, on aika keskeistä. Ei voi jäädä odottamaan, että jotkut asiat järjestyy. Jos saisi mennä ajassa taaksepäin ja palata sinne nuoruusvuosiin, niin kyllä tiettyjä asioita tietysti olisin jo aktiivisemmin hoitanut kuntoon, että olisi ollut se huippu-urheilija jo tekemisen tasolta aikaisemmassa vaiheessa, Heikkinen toteaa. - Uskon, että me ollaan Matin kanssa kuitenkin sitä sukupolvea vielä, joka on joutunut aika lailla kantapään kautta ottamaan myös asioista itse selvää ja tekemään. Omien huippu-urheiluvuosien aikana olen ollut itse itselleni matkatoimisto, ampumavalmentaja ja välillä hieroja-fysioterapeuttikin pahimmassa tapauksessa, on pitänyt itse huolehtia hirveästi asioista, jatkaa Mäkäräinen. Nuoren urheilijan kasvutarinassa lukiovuodet ovat tärkeitä monessa suhteessa. Vuodet ovat urheilijana kehittymisen aikaa, mutta myös itsenäistymisen ja aikuistumisen aikaa. Myös Mäkäräinen ja Heikkinen muistavat vuodet merkityksellisinä niin uran, kuin muunkin elämän kannalta. - Isoin muutos oli siinä, kun kotoa muutti urheilulukioon. Kyllä ne vuodet kasvatti ihmisenä niin paljon ja sitä, että oppii ottamaan sitä vastuuta sekä koulusta että arjen asioista; syömisestä, ruoanlaitosta ja kaikesta tästä, ja sitten se urheilu vielä siinä lisänä. Ilman niitä kavereita siinä ympärillä, joilla oli se sama elämäntilanne, niin varmasti olisi ollut vielä vaikeampaa. Kyllä mä uskon, että siinä se vertaistuki oli ihan hirveän tärkeää niinä vuosina, kuvaa Mäkäräinen. - Nuo ovat semmoisia ikävuosia kuitenkin, että ne harjoitusvasteet ovat todella valtavia. Kun jotakin asiaa alettiin harjoituskauden keväällä käynnistyessä harjoittamaan, niin ne askeleet kohti syksyä ja talvea oli tosi valtavia, että sinänsä hienoa aikaa, että ne ominaisuudet tarttui ja oltiin tosi onnekkaita, että meillä oli semmoinen valmentaja, joka meillä osasi teettää niitä asioita, Heikkinen jatkaa. Mäkäräinen kannustaa myös pitkäjänteisyyteen ja muistuttaa, että urheilijaksi kehittyminen on nuoruusvuosina yksilöllistä. - Ne on myös sillä tavalla haastavia, että siellä kuitenkin vielä kehitytään niin ihmisenä kuin urheilijanakin. Toiset kehittyy vähän eri aikaan, eri vuosina. Voit olla tosi menestyksekäs, kun olet 16-17-vuotias ja olet vähän niin kuin askeleen edellä muita ja sitten seuraavana vuonna ne kaverit vasta ottaa sen kehitysaskeleen ja tulee rinnalle - tai jopa ohi. Siellä voi helposti tulla ajatus, että no eikö tässä nyt ole tehnyt asioita oikein ja alkaa epäilemään omaa tekemistä ja olemista. Pitäisi muistaa, että sitten kun päästään niiden vuosien yli sinne parikymppiseksi, niin sitten alkaa vasta näkymään ehkä ne voimasuhteet oikealla tavalla.

Moro, olen porilaine laulaja/lauluntekijä. Mitä ny sanos. Mu musiikki on eräänlainen oma elämäni soundträkki. Ei mikään kronologisesti etenevä kasvutarina, eikä selkokielinenkään, mut kuitenki. Toiset tupakoi ja toiset tekee musaa. Nuorempana asuin pitkää Musassa, sielläkään ei ollut mitenkään itsestäänselvyys että tehdään musaa. Mut mulla se alkoi kyllä Musassa asuessa.

Kuolema on suuri kysymys, jota kukaan ei ole ratkaissut. Se on kuitenkin aihe joka koskettaa meistä jokaista. Toiset meistä elävät tälläkin hetkellä sen keskiössä, toiset liepeillä, jotkut muistoa tai surua siitä kannatellen. Moni meistä myös välttelee aihetta. Psykologi Miranda Koskinen toivoisi kuolemaa ja sairautta idealisoivan puheen sijaan enemmän puhetta siitä, miksi sairaus ja elämän epävarmuus ahdistavat meitä niin paljon. Miten uskaltaa nähdä elämä lahjana ja samalla hyväksyä kaiken sattumanvaraisuus? Kuinka sairautta ja kuolemaa tulisi lähestyä? Mahtuuko vakavaan sairauteen myös huumoria?

Jotkut haluavat toipua ennen kuin uskaltavat uuteen suhteeseen. Toiset hyppäävät heti seuraavaan. Meitä on moneksi. Ei ole oikeaa eikä väärää. Tärkeintä on, että on mahdollisuus parantua. Oli se sitten suhteessa tai ei.

Suurin osa nisäkkäistä on yöaktiivisia. Jos siis haluaa nähdä niitä on oltava liikkeellä pimeässä. Toiset voivat tehdä havaintoja myös työpaikalla. Paras ammatti yölliseen retkeilyyn lienee taksikuskin virka ja nimenomaan yöajot. Helsinkiläinen eläkkeellä oleva taksikuski Pekka Jokinen muistelee luontohavaintojaan. Retkikaverina on Juha Laaksonen.

Elokapina jakaa mielipiteitä. Toiset näkevät liikkeen naiviien vihervasemmistolaisen poppoona, joka kiukuttelee, häiriköi ja luo anarkiaa. Toiset kokevat Elokapinan uudenlaisena, tarpeellisensa ilmastopolitiikan sanansaattajana, joka luo näkyvyyttä ilmastohätätilalle. Näkyviä mielenilmauksia järjestävä liike, on 29. syyskuuta palaamassa Mannerheimintielle. Tarkoituksena on viettää kymmenen päivää Helsingin keskeisimmällä kulkuväylällä, ja painostaa Suomen poliittisia päättäjiä kiristämään ilmastotoimia. Piritorin vieraaksi saapui yksi liikkeessä vaikuttavista aktivisteista. Topi-Matti on työssäkäyvä nuori aikuinen, joka haluaa kansalaisaktivisimin kautta herättää keskustelua vallitsevista yhteiskunta- ja talousrakenteista. Keskustelun ohessa ongelmaksi nousi mm. käsite “Homo Economicus”, joka tavoittelee vain omaa etuaan ja kuluttamisen juhlaan. Ratkaisumalleina ongelmaan Topi-Matti nosti aihiot “donitsitalous” ja “kansalaisfoorumi”.

Pakko-oireilla on monta ilmenemisen tapaa. Toiset painivat vasten tahtoa mieleen tulevien ajatusten kanssa, jotka haittaavat elämää. Toisten arkea voivat haitata rituaalinomaisesti toistettavat tavat. Pakko-oireista kärsiviä hoitava psykologi ja psykoterapeutti Riitta Suvanto-Witikka kertoo, että oireista voi selvitä kohtaamalla ne. Apua on saatavilla ja toivoa löytyy. Mieletöntä, Anja Snellman! on asiaa, tarinoita ja tunteita poreileva podcast. Snellmanin ja hänen vieraittensa kohtaamisissa setvitään, omakohtaisia kokemuksia pelkäämättä, miksi joku uupuu kerta toisensa jälkeen ja toinen selvää aina yhtä onnellisena kuopista takaisin tasaiselle. Podcastin lähtöoletuksena on: elämä on kummallista ja ihmismieli ihmeellinen. Vieraan teokset voit ostaa Duodecimin verkkokaupasta. Podcastin kuulijat saavat alennuksen jaksoissa käsiteltävistä kirjoista.

Lintuja ja nisäkkäitä voi tunnetusti kutsua huhuilemalla, röhkimällä, puhaltamalla, viheltämällä tai piiskuttamalla. Joku voi yrittää harjoitella matkimaan lintujen ja nisäkkäiden ääniä ihan huvikseen. Toiset taas matkivat niitä siksi, että niiden elinalueiden, reviireiden ja pesimäpaikkojen selvittäminen olisi helpompaa. Miten oppia matkimaan lintuja ja miksi? Hämäläisessä metsässä Hattulassa Juha Laaksosen mentorina oli ornitologi Heikki Lokki.

Tervaa ja höyheniä Tuomas Pöystille! Onko toista vaalikautta jatkunut kelvottomien lakiesitysten tulva todella oikeuskanslerin syytä? Vaiko kenties ministeriöiden luokattoman lainvalmistelun osaamisen? Suomen valtionvelka on samalla tasolla kuin toisen maailmansodan jälkeen. Mutta onko se kuolemaksi? Kaikki lainatko ne lapsemme maksavat? Vai onko olennaista, miten tuottavia asioita lainalla tehdään?
 Nokiasta tehdään tv-draamaa. Mutta mistä muusta suomalaisyrityksestä pitäisi tehdä suurta tarinaa kuvaruutuihin? Koneesta ja Herlineistä? Tupakkatehdas Amerista, joka lähti maailmalle urheiluvälineostoksille? Salorasta ja Valcosta? 
Toiset kuin monet meistä uskovat, kalat ovat yllättävän paljon ihmisten kaltaisia. Myös kalat tykkäävät huumeista, tuntevat kipua, muistavat asioita ja ystävystyvät. Vanhemmiten niidenkin muisti heikkenee. Vanhenevat naaraskalat taas vaihtavat ukkonsa nuorempiin, mutta pitävät kiinni vanhoista naaraskavereistaan. Mutta mitä opittavaa meillä olisi haahkoilta parisuhderintamalla?

Toiset eivät voi sietää musikaaleja ja toiset eivät voi saada niistä tarpeekseen. Suomen teatterikentällä kooltaan ja budjetiltaan suurimmat produktiot ovat tällä hetkellä musikaaleja. Niihin satsataan valtavasti, niitä tehdään paljon ja niiden katsojaluvut ovat parhaimmillaan päätähuimaavia. Mikä on vaikuttanut siihen, että musikaalien arvostus ja taso on noussut Suomessa viimeisen 10 vuoden aikana? Mikä tekee musikaalista niin suositun ja lähestyttävän tyylilajin? Millainen prosessi musikaalin rakentaminen Suomessa on? Miten prosessi eroaa ulkomaisista produktioista? Millainen prosessi musikaali on näyttelijälle? Miten tärkeää on, että tehdään uusia, kotimaisia musikaaleja? Mitä haasteita on musikaalin tekemisessä? Miltä näyttää musikaalikentän tulevaisuus Suomessa? Jakson vieraina ovat ohjaaja Samuel Harjanne ja näyttelijä Anna Victoria Eriksson.

Voi sanoa, että Ruotsissa on asunut suomalaisia kautta aikojen. Tänä päivänä suomalaistaustaisia ihmisiä on Ruotsissa noin 700 000. Keitä sitten olivat edeltäjämme, mistä he tulivat, miten hankkivat leipänsä? Savolaiset kaskesivat Ruotsin metsiä viljelykelpoisiksi pelloiksi, samoihin aikoihin poltettiin suomalaisnaisia noitina Tukholman rovioilla. Toiset olivat keppikerjäläisiä, toiset karhunkaatajia, eräät upporikkaita. Yksi jos toinenkin kirjoitti tai sävelsi, muuan heistä hoiti kuninkaan hevosia ja eli kahden ihmisen iän, etenipä joku arkkipiispaksi asti. Tutustu Ruotsissa asuvien suomalaisten tuhatvuotiseen historiaan! Ensimmäisessä jaksossa kuljetaan Ruotsi-Suomen aikaisissa savupirteissä ja suomalaismetsissä sekä myös 1600-luvun kapeilla kujilla Tukholmassa. Ruotsinsuomalaisten historiasta kertovan Suomalaisten jalanjäljillä -sarjan tuotti Inkeri Lamér vuonna 1999. soili.huokuna@sverigesradio.se  merja.laitinen@sverigesradio.se

Nyt kun aurinko paljastaa kaikki värivirheet, näpyt ja aknet ihostamme, on aika katsastaa peiteaineita näihin tarpeisiin. Peiteaineissa on nimittäin valtavasti eroja! Toiset peittävät punaisuutta, toiset sinisyyttä toiset maksaläiskiä, arpia, näppyjä ja jopa tatuointeja. Tässä jaksossa saat parhaat vinkit juuri sinun tarpeittesi ja ihon herkkyytesi mukaan. Muista myös se, että jane iredalen tuotteet eivät pelkästään peitä ongelmia; ne myös oikeasti auttavat ja tukevat ihon toimintaa ja auttavat ihoa pysymään terveempänä! Rakastu Ihoosi...™ Podcastia voit seurata: Spotify: https://open.spotify.com/show/0MbYFugmMYeLMcV6o58m26?si=SCsLmZCjThqONRFEel4BuA Soundcloud: https://soundcloud.com/rakastuihoosipodcast iTunes: https://itunes.apple.com/fi/podcast/rakastu-ihoosi-podcast/id1452671806?l=fi&mt=2 Facebook: www.facebook.com/rakastuihoosipodcast Instagram: https://www.instagram.com/rakastuihoosipodcast/ YouTube: www.youtube.com/channel/UCGVBYIrdhsadMRi0-rppeFQ Tai meidän kotisivuilla: https://www.rakastuihoosipodcast.com #janeiredale, #peiteaineet, #punaisuudenpeitto, #sinisyydenpeitto, #tummatsilmänaluset, #verisuontenpeitto, #maksaläiskienpeitto, #tatuointienpeitto, #valokynä, #activelightvalokynä, #circledeletepeitevoide, #enlightenconcealerpeiteväri, #enlightenplusspf30, #correctivecolorskit, #dissappearpeitevoide, #zapandhidepeitevoide, #näppyjenpeitto, #arpienpeitto, #meikkipohja, #puristepohja, #glowtimebb-voide, #hengittävämeikki, #aurinkosuoja, #rakastuihoosi, #rakastuihoosipodcast

Mitä Pelataan? -podcastin JBG Extra, jossa aiheena on vuosi 2020. Kokoonnuimme vuodenvaihtessa pohtimaan vuotta 2020 samalla porukalla, joka oli mukana edellisellä kerralla kevään 2020 Korona extrassa. Mukana jaksossa on siis lisäkseni JBG:n pj Markus, Hukkareissun Hannu ja Oranssioranki Niko. Käymme läpi vuoden 2020 kuulumiset ja keskustelemme pelatuista verkkopeleistä. Keskustelemme myös vuoden 2020 peli- tai muita harrastukseen liittyviä haasteita sekä mietimme tätä myös vuoden 2021 osalta. Näiden lisäksi sivuamme toki myös muita lautapelaamiseen ja muutenkin elämään liittyviä aiheita. Tämän jälkeen draftaamme Parhaat Vuonna 2020 ensimmäistä kertaa pelatut pelit. Valitsemme siis yhden vuorollamme ja käytössä on käärmedrafti (1,2,3,4,4,3,2,1,1,2...). Samaa peliä ei siis saa muiden kanssa valita. Jokainen meistä valitsee neljä peliä ja listat menevät äänestettäväksi Instagramiin - katsotaan kuka voittaa! Tai saa ylipäätään kommentteja. Jakson osiot ja aikaleimat: Keskustelu: 0:22 Tässä jaksossa ja pikatilannepäivitys... 3:00 Muutkin mukaan... 4:54 Keskustelu vuodesta 2020 35:55 Pelivuosi 2020 45:50 Lautapelitavoitteet vuodelle 2021 Parhaat vuonna 2020 ensimmäistä kertaa pelatut pelit -drafti 60:50 Draftin alustus 70:40 Ensimmäiset valinnat 87:46 Toiset valinnat 108:44 Kolmannet valinnat 126:38 Neljännet valinnat 151:40 Yhteenveto 162:39 Lopetus 167:35 Loppukommentit 170:03 PoistetutPätkät --- Vieraat: Joensuu Board Gamers Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/1424137941143368/ Hukkareissun blogi (josta löydät myös muut mediat): https://hukkareissuoy.blogspot.com/ Niko löytyy Oranssioranki -nimellä ainakin Instagramista, Lautapeliseuran foorumeilta ja BoardGameGeekistä. --- Muistakaahan tutustua myös muissa medioissa oleviin sisältöihin! Kaikki linkit pitäisi löytyä osoitteesta: https://linktr.ee/Mitapelataan Musiikista kiitos: @grimwater --- Mitä Pelataan? mediassa: https://linktr.ee/mitapelataan https://mitapelataan.wordpress.com https://twitter.com/MitaPelataan https://www.instagram.com/mitapelataan/ https://www.facebook.com/mitapelata/ https://soundcloud.com/mitapelataan/ https://open.spotify.com/show/5OdHNkrztkRRtvSgf3GXty https://podcasts.apple.com/us/podcast/mitä-pelataan/id1390280287 https://www.youtube.com/channel/UCA8rysZ3Jkxq7-R7cA7xrjw https://boardgamegeek.com/user/Zuxi https://boardgamegeek.com/guild/3320 Sähköposti: mitapelataan (AT) gmail piste com

LASSE NIIVUORI Tässä #yzcast -podcastin jaksossa projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä JAMK:lta keskustelevat yhdessä hankkeessa mukana olevan yrityksen Laajis Oy:n toimitusjohtaja Lasse Niivuoren kanssa johtamisesta. Johtamisessa ei useinkaan peiliin katsoessa liian usein löydä totaalista tyytyväisyyttä eli aina löytyy parannettavaa omassa toiminnassa ja omassa johtamisessa. Johtaminen onkin jatkuvaa kasvua ja nöyryyden oppimista terveellä tavalla. Viestintä ja kommunikointi ovat tärkeitä, mutta mikään ei korvaa kuuntelua ja ymmärtämistä. Kommunikointi on hyvin pitkälti vain helisevä vaski, ellei siihen aidosti syvenny ja keskity. On tärkeää istua kahden kesken alas ja jutella rehellisesti vaikeistakin asioista. Näitä aikoja kannattaa laittaa kalenteriinkin. Näissä tilanteissa esimiehellä on vastuu tehdä tilanteesta turvallinen ja rikkoa jää. Tilaisuudella on oltava tietty arvo, jota tärkeä kunnioittaa. Luottamus onkin avainroolissa kohtaamisissa eikä sitä voi oikein korvata millään muulla. Luottamuksen vastakohta ei ole epäluottamus, vaan ehkä ennemminkin epävarmuus. Tällöin keskustelu ei varsinaisesti johda mihinkään. Ihmisten tunteminen on tärkeää. Tai ainakin kyky tulkita erilaisia luonteenpiirteitä. Toiset ihmiset ovat enemmän varautuneita kuin toiset ja tämä täytyy tunnistaa ja se onnistuu vain olemalla aidosti läsnä. Johtamisessa tarvitaan tunneälykkyyttä (emotional intelligence, emotional quotient; EQ). Psykologiset testit osaltaan auttavat, mutta toki on vaikea tietää millä tunnistaa ihmisen tunneälykkyystaidot. Joka tapauksessa johtajien kannattaa itsekin miettiä sopiiko laji itselle. Pohdintaa voi verrata pitkämatkanjuoksuun, johon esimerkiksi harva isokokoinen aidosti soveltuu. Toki, jos itse on avoin ja kiinnostunut ihmisistä, niin sillä pääsee jo aika pitkälle viestinnässä ja johtamisessakin. Kuuntelu ja läsnäolo toki vaativat aikaa ja aika on kustannusta, joten aivan rajattomasti sitäkään ei voi tehdä. Oleellista on tunnistaa myös millä kehityksen tasolla mennään yrityksessä viestinnässä eli ollaanko alkutaipaleella vai hiotaanko jo timanttia. Tunnistamalla taso voidaan aidosti kehittää viestintää ja oikeita asioita siinä. Esimerkiksi sähköiset päiväkirjat ja keskusteluryhmät voivat edistää monia asioita. Toki on muistettava varmistaa tietoturva-asiat erilaisten sähköisten työkalujen ja kanavien käyttämisessä. Joskus yksinkertainen, esimerkiksi ihan tavallinen sähköinen tekstidokumentti voi olla paras ja toimivin työkalu. Usein myös paras tiedon arkistointitapa on ihan vain tavallinen kaikille tuttuun kansiorakenteeseen pohjautuva tallennusmuoto. Erityisesti tällöin tiedon karsiminen tärkeää ja se haastavaa. Voi myös miettiä toimisivatko äänitallenteet tai vaikkapa screen shot-kuviin perustuvat videot esimerkiksi työntekijöiden ohjeistuksessa ja perehdytyksessä. Työtekijät tulee myös saada innostumaan viestinnän parantamisesta. Parhaimmat ideat kun tulevat usein juuri työntekijöiltä. Suurimmalla osalla on kuitenkin halu tehdä työnsä hyvin ja laadukkaasti ja viestintä tärkeää siksikin. Johtamisessa tulee olla reilu ja tasapuolinen. On äärimmäisen tärkeää, että jokainen saa saman kohtelun. Siispä, jos hoidat johtamishommasi huonosti, niin hoida se huonosti kaikki kohtaan. Tai hyvin kaikkia kohtaan. Tärkeää on myös, että puututaan niin asioihin, joihin myös täytyy puuttua. Toki tietynlaista pelinlukua tarvitaan siihen, että missä kohtaa annetaan esimerkiksi kriittistä palautetta. Pitkän työvuoron päätteeksi tai kesken asiakastilanteen ei varmasti ole otollisin hetki. Toki joskus kriittinen palaute on kuitenkin annettava eikä sen antamishetken optimointia voi loputtomiin tehdä. Teksti: Mirva Leppälä

Ensilumi satoi vihdoin etelärannikolle. Toiset olivat sitä jo odottaneet, toisten mielestä lunta ei juurikaan tarvittaisi. Juha Laaksonen ja Juha Roiha pohtivat miten lumi vaikuttaa eläinten toimiin ja miten ne mahdollisesti kokevat ensilumen. Onko lumesta hyötyä vai haittaa, kerääkö lumi eläimiä tietyille alueille?

Heviosaston pikkujouluissa iloittiin uutistarjonnasta: Bodom After Midnight sai levytyssopimuksen, Stam1na tiedotti tulevasta levystään ja kesälle 2021 on tullut jo paljon mielekästä menoa. Päivän polttavana puheenaiheena olivat vuoden 2020 albumit, joita laitettiin paremmuusjärjestykseen. Toiset olivat vuoden tarjontaan tyytyväisempiä kuin toiset, mutta jokainen löysi suosikkinsa.Jakson rakenne00:03:02 Ajankohtainen raastepöytä00:17:42 Heviosasto suosittelee00:26:14 Pääpihvi01:05:00 HevivisaJaksossa mainittuja tärppejä:Jakson Spotify-soittolista: https://open.spotify.com/playlist/40yDJjD5rr11r8c9hxCySZ?si=IIaL3aGcSMC7LfsceFuvkQ Metal Capital Festival Oulussa 18.-19.6.2021 https://metalcapital.fi/ Alestorm: Live in Tillburg https://www.youtube.com/watch?v=MSm_rikiDp0&ab_channel=NapalmRecords Heviosasto eri kanavissa, laita seurantaan:Web: https://www.heviosasto.fi Facebook: https://www.facebook.com/heviosasto.podcast/ YouTube: http://www.youtube.com/channel/UCgOR9u2QMKNm_GHhtVzEa3Q Instagram: https://www.instagram.com/heviosasto1/Spotify: https://open.spotify.com/user/oousjsb25sm4876iqqgcf932g Muistathan:Anna palautetta, ehdota jaksoaiheita tai vinkkaa hyvästä bändistä meille joko somessa tai sähköpostitse toimitus@heviosasto.fiArvioithan podcastimme käyttämässäsi podcast-palvelussa, se auttaa levittämään metallin ilosanomaa!Jaksossa käytetyt musiikit:Self-Decieved by XTaKeRuX is licensed under an Attribution License Source: https://freemusicarchive.org/music/XTaKeRuX/Demonized/Self-DecievedEdits made: Snippet taken from the middle of the song, fade in and fade outRocking Forward by XTaKeRuX is licensed under an Attribution License. Source: https://freemusicarchive.org/music/XTaKeRuX/The_way_iam/Rocking_Forward_ Edits made: Snippet taken from the middle of the song, fade in and fade out, voice overCursed As Love by XTaKeRuX is licensed under an Attribution License.Source: https://freemusicarchive.org/music/XTaKeRuX/2019073141810785/Cursed_As_Love__1097 Edits made: Snippet taken from the middle of the song, fade in and fade out, voice overPride Before the Fall by Ethan Meixsell is part of the YouTube Audio LibrarySource: https://www.youtube.com/watch?v=Urf42hPYW-8Higher Octane by Vans in Japan

"Sisäinen kauneus on tärkeintä". Näin meille opetetaan. Mutta me unohdamme, että osana jokaisen hyvinvointia, on nähdä itsensä myös ulkoisesti kauniina. Se on tarve, joka on normaalia, eikä siihen riitä vain sisäinen kauneus. Sisäinen kauneus on upeaa hehkua, mutta hehkuva voi huolehtia itsestään myös ulkoisesti. Toiset tekevät sitä enemmän kuin toiset. Sanna ja Outi puhuvat omista kauneusrutiineistaan, kauneuskirurgiasta ja erilaisista hoidoista - ja siitä, milloin voimakkaampia hoitoihin voi siirtyä. See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Tervetuloa kuuntelemaan olkkarilaisten paranormaaleja kokemuksia! Halloweenin kunniaksi Janne ja Valtteri kysyivät @olohuonepodcast Instagramissa seuraajien pelottavimmat yliluonnolliset tapahtumat ja tosielämän kauhukokemukset, eli jakso on täynnä selkäpiitä karmivia tarinoita. Monet saavat erilaisia viestejä tuonpuoleisesta, toiset selkeämpiä ja toiset hämärämpiä. Millaisia outoja tapahtumia Jannen ja Valtterin kodissa on kuluneella viikolla tapahtunut? Miksi erikoiset tapahtumat sijoittuvat tiettyyn aikaan vuodesta? Toiset kokevat enemmän yliluonnollisia sattumuksia - miksi? Jäävätkö jotkut kummittelemaan maan päälle? Vaikuttaako asuinalueen historia outoihin sattumuksiin? Aistivatko eläimet herkemmin värähtelyjä tuonpuoleisesta? Miksi miesten ystävä ei halunnut vuosi sitten osallistua vastaavanlaisen jakson äänittämiseen? Jaksossa pohditaan myös, avaako spiritismi portteja tuonpuoleiseen ja voiko pelottavista asioista puhuminen tuoda henkimaailman olentoja lähemmäs - voiko viaton keskustelu tuoda harmia myöhemmin?

Heikelä & Koskelo paketoivat maailman 23 minuutissa. Uusi jakso Facebookissa ja YouTubessa joka arki-ilta klo 18.

Ensimmäiset minuutit etätuntia ovat kiusallisia, kun oppilaat eivät vastaa opettajan tervehdyksiin. Toiset seuraavat oppituntia, toiset eivät. Mari Molkoselkä, Venla Kiiskinen ja Julia Laiho keskustelevat lukio- ja ammattikouluopiskelusta poikkeusaikana. Mediassa nostetaan esiin nuoria, jotka keksivät nokkelia keinoja ylläpitää luokkahenkeä netissä. Toisessa todellisuudessa monet opiskelijat mykistävät mikkinsä ja ottavat tuntien aikana päiväunia. Koulukaverit ovat osoittautuneet vain kavereiksi koulussa, ei sen ulkopuolella. Vasan uusi podcast-sarja käsittelee nuorten elämää koronatilanteen keskellä. Podcast on äänitetty täysin etänä, koska sen tekijät ottavat ystävällisesti sosiaalista etäisyyttä toisistaan. Jakson päätteeksi esitellään uusi karanteenihaaste, joka suoritetaan Vasan Instagram-tilillä @lapinkansavasa. Tämä jakso on äänitetty maanantaina 4.5.2020.

Toiset kestävät ja sietävät joutilaisuutta paremmin kuin toiset. Siitä kirjoittaa Robert Louis Stevenson Puolustuspuheessa joutilaille vuodelta 1876. Mietelauseen on valinnut Riikka Kaihovaara ja sen lukee kuuluttaja Arto Salomaa.

Joulu on ihmelapsen syntymäjuhla, miten teidän perheessä juhlitaan? Mia on kohta jakautumispisteessä ja mutsit pohtivat, pelottaako synnytys nyt enemmän vai vähemmän kuin ensimmäisellä kierroksella. Toiset naisista muodostavat synnytyksestä ylimaallisen ja henkisen kokemuksen, toiset pusertavat projektin läpi hampaat irvessä, jälkeen päin päätään pudistellen. Hyvää joulua! Ja hyvää babyshoweria!

Trauma on henkinen haava. Sen saa aikaan traumatisoiva tapahtuma tai toistuva ja vaikea kokemus. Trauman määrittelyssä olennaisinta on ihmisen oma kokemus. Kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö, vaan melko tavallinen osa ihmisen elämää. “Me kaikki koemme traumoja. Toiset selviävät niistä paremmin kuin toiset”, kertoo psykoanalyytikko Harri Virtanen. Henkiset haavat voivat olla myös kansallisia kuten esimerkiksi sodan kokemukset. Käsittelemättömät traumat eivät helposti, häviä vaan voivat siirtyä seuraaville sukupolville. Traumoista voi kuitenkin vapautua esimerkiksi terapian avulla. Havaintoja ihmisestä -ohjelmassa traumasta keskustelevat psykoanalyytikko Harri Virtanen ja toimittaja Satu Kivelä. Ohjelmassa kuullaan myös suomalaisten henkilökohtaisia kokemuksia traumoista. Ohjelman toteuttanut työryhmä: Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen Tuottaja: Anna Simojoki Kuvat: Tuuli Laukkanen Työryhmään kuuluvat myös Rainer Korhonen ja Teemu Sipilä. Lukijat: Anna-Liisa Haavikko, Jari Rantschukoff ja Mira Stenström

Kun puhumme tavoitteista, onko meidän kaikkien tavoiteltava samoja asioita? Kun puhumme menestymisestä, onko siihen olemassa mittaria? Liituraitalenkkarit Podcastin vieraana Andrei Koivumäki, josta lähes kaikilla on mielipide . Toiset fanittavat ja toiset eivät voi sietää, mutta millainen hän oikeasti on ja onko kiinteistövälityksen staralla omasta mielestä koskaan noussut "kusi päähän".

Huomenta. Tällä viikolla kysyn sinulta tunnetko rajasi? Tämä on tärkeä aihe. Moni ei ikinä mene lähellekään omia rajojaan vaan kirjaimellisesti neppailee elämää eteenpäin ja voivottelee kun ei saavuta mitään! Toiset taas painaa yli rajojensa liiankin usein. Laita jakso myös jakoon lähipiirillesi, seuraajillesi yms. mikäli koet, että siitä olisi muillekin hyötyä. Tägää minut @tomikokko Instagramissa postauksiin/stooreihin niin nään mitä ajatuksia sinulla on herännyt. Motivaatio maanantai -podcastien kautta haluan tuoda sinulle joka uuden viikon akuun boostia, inspiraatiota ja motivaatiota. Jaksot ovat lyhyitä ja ytimekkäitä (n.5min per jakso), joten voit helposti kuunnella niitä esim. matkalla töihin. Uusi jakso julkaistaan Sound Cloudiin maanantaisin klo 06.00, josta se tulee myös Spotifyn ja iTunesiin pienellä viiveellä! Subsrcibaa johonkin näistä kanavista (Tomi Kokko - Jahtaa unelmiasi) niin saat ilmoituksen kun uudet jaksot ovat kuultavissa. Tsemppiä uuteen viikkoon!!
 - Tomi Kokko
 #jahtaaunelmiasi

Neljännet vaalit neljään vuoteen. Toiset jo tänä vuonna. Eikä vieläkään läpimurtoa poliittisen pattitilanteen avaamiseksi. Miksi vaalit eivät Espanjassa tuota ratkaisua poliittiseen hajaannukseen? Minkälainen hallituskoalitio Espanjan parlamenttivaalit voittaneen sosialistipuolueen ympärille olisi mahdollista muodostaa? Johtaako vaalitulos Katalonian tilanteen lientymiseen vai kärjistymiseen? Miten kannatustaan kasvattanut äärioikeistopuolue Vox hyötyi Katalonian kriisistä? Miksi kysymys Espanjan identiteetistä on tapetilla politiikassa? Miksi vaaleissa ei puhuttu ilmastonmuutoksesta, vaikka Espanjassa elinkeinoelämä ja maatalous kärsivät kuivuudesta? Espanjan parlamenttivaaleja analysoivat Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko sekä lähetystöneuvos Veikko Kiljunen ulkoministeriöstä. Toimittajana on Tapio Pajunen.

Vuorovaikutustaidoista puhutaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Miten kohtaat toiset ihmiset? Miten annat palautetta ja miten vastaanotat sitä? Huoltamolla omat näkemyksensä toimivaan vuorovaikutukseen kertovat toimittaja ja muutosvalmentaja Anna Perho ja kansainvälisesti sertifioitu NVC-kouluttaja Hanna Savanna. “Hyvä tapa antaa korjaavaa palautetta on tehdä se suoraan toivomusten kautta”, toteaa Anna Perho ja samaa kautta mennään myös NVC-prosessissa: “Vastuullinen vuorovaikutus rakentuu sille, että ihminen tietää miten voi, tietää mitä toivoo toisilta ja ilmaisee sen eikä vihjaile rivien välistä, painottaa puolestaan Hanna Savanna.

Kasvit levittävät siemeniään hämmästyttävän monin kekseliäin kostein: katapultein, laskuvarjoin, propellein, lenninsiivin. Toiset käyttävät apunaan liimaa ja tartuntaväkäsiä. Minna Pyykkö kävi kasvinsiemenretkellä kasvifysiologi professori Kurt Fagerstedtin kanssa. Ohjelma oli uusinta syksyltä 2017. Kuva: Minna Pyykkö / Yle

Palvelut, puhutaan sitten asiantuntijatyöstä tai vaikkapa pilvipalveluista, ovat tänä päivänä osa lähes jokaista B2B-liiketoimintaa. Toiset ovat palvelubisneksessä kokonaan, toisille se taas on tärkeä lisäbisnes. Kuinka palvelubisneksestä sitten tehdään parempaa bisnestä, ja miten sitä kannattaa johtaa? Kuka tuntisikaan aiheen paremmin kuin PlanMill Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Thomas Hood, joka vierailee Loyalisticin podcast-studiolla ja keskustelee aiheesta podcast-isäntä Antti Pietilän kanssa. PlanMill on edelläkävijöitä palveluliiketoiminnan ohjelmistoratkaisuissa (mm. ERP ja CRM), ja kun tuotetta, asiakkaita ja omaakin bisnestä on ollut kehittämässä pari vuosikymmentä, on kokemusta ja näkemystä aiheesta karttunut, ja siitä riittää jaettavaksi myös tässä episodissa. Käsittelemme podcastissa erilaisia tuotteistuksia, hinnoittelumalleja, hintojen muuttamista, myynnin dynamiikkaa, kannattavuutta ja monia muita jokaiselle palvelubisneksestä vastaavalle tärkeitä asioita. Jos olet kiinnostunut siitä, miten saat parannettua palvelubisnestäsi erityisesti asiantuntijapalveluiden osalta, kannattaa tämä episodi kuunnella! Muista tilata myös Loyalisticin podcast-kanava "Loyalistic Suomi", löydät sen omasta podcast-sovelluksestasi! Tykkää Loyalisticista myös Facebookissa: https://www.facebook.com/Loyalistic/ Lue lisää markkinoinnin automaatiojärjestelmä Loyalisticista: https://loyalistic.com/fi/ Tutustu Antti Pietilään LinkedInissä: https://www.linkedin.com/in/anttipietila/ Tutustu Antti Pietilään Twitterissä: https://www.twitter.com/anttipietila/ Lue lisää PlanMillistä: http://www.planmill.com/fi/ Tutustu Thomas Hoodiin LinkedInissä: https://www.linkedin.com/in/hoodthomas/ Tutustu Thomas Hoodiin Twitterissä: https://twitter.com/thomashood

Teologi ja harhaopettaja Markus Finnilä vastailee neljään hänelle esitettyihin kysymykseen, jotka liittyvät Raamatun kummallisuuksiin. 00:00 Onko Raamattu totta? Joosuan kirjasta eteenpäin Raamatun tarinan suuret päälinjat ovat sellaisia, joille historiantutkimus antaa tukea. Yksittäisistä kertomuksista on vaikea sanoa. Historiallisuuden kriteerit olivat Raamatun kirjoittamiskulttuureissa erilaiset kuin nykyään. Lisäksi Raamattu sisältää myös sellaisia kertomuksia, jotka vaikuttavat siltä, että niitä on tarkoitus lukea fiktiona, kuten Joonan kirja. Kristinuskon opin kannalta merkityksellistä on ainoastaan se, että Jeesuksen kuolemalla ja ylösnousemuksella on historiallinen perusta, ja kaikkeen muuhun voidaan suhtautua avoimesti. 15:02 Jos Raamattu on täydellinen kirja, miksi sitä on niin vaikea ymmärtää? Eikö Jumala osaa kommunikoida selkeästi? Ajatus Raamatusta täydellisenä kirjana ei ole kovin raamatullinen eikä kristillinen perinnekään sitä sellaisena pidä. Raamatun monitulkintaisuuden ja arvoituksellisuuden näkeminen ongelmana saattaa johtua siitä, että meillä on erilaiset odotukset ja arvot kuin sen kokoajilla. Vaikuttaa siltä, että juuri nämä ominaisuudet voivat saada aikaan viisauden ja rakkauden hyveiden kehittymistä Raamatun tekstien kanssa kamppailevan yhteisön elämässä. 27:25 Raamatussa kielletään esim. sianlihan syöminen ja kahdesta erilaisesta langasta valmistettuun vaatteeseen pukeutuminen. Miksi kristityt eivät noudata näitä käskyjä? Nämä käskyt sisältyvät Tooraan. Se syntyi muinaisen Lähi-idän kulttuurissa, jossa korkein juridinen auktoriteetti ei ollut kirjoitetussa laissa, vaan yhteisön jakamissa arvoissa. Kirjoitetun lain tehtävänä oli toimia yhtenä näiden arvojen ilmentäjänä eikä kysymys ollut niiden sanatarkasta sisällöstä. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Toorassa kuten eräissä muissakin muinaisissa saman kulttuuripiirin lakikokoelmissa on samasta aiheesta erilaisia käskyjä. Uudessa testamentissa sanotaan suoraan, ettei Tooran kummallisia käskyjä tarvitse noudattaa, sillä niiden tarkoitus oli erottaa Israelin kansa muista kansoista. Jeesuksen seuraajien keskuudessa eri kansojen välisten raja-aitojen on taas tarkoitus kaatua. 38:36 Miten suhtaudut sellaisiin raamatunkohtiin, joissa Jumalasta saa moraalittoman kuvan (esim. orjuuden hyväksyminen ja väkivaltaan yllyttäminen)? Toiset koettavat osoittaa, ettei kohdissa ole kysymys niin moraalittomista kuin miltä ensiksi vaikuttaa, toiset taas vetoavat siihen, että Jumala kyllä tietää paremmin, eikä häntä pidä kyseenalaistaa. Vaikka perinteisissä tavoissa tulkita Raamatun "rumia kohtia" on hyviä puolia, Markus kertoo, miksi ne eivät ole vakuuttaneet häntä. Hän esittää lupaavana vaihtoehtona Greg Boydin ristinmuotoisen tulkinnan (Cruciform Hermeneutics), jossa rumia kohtia luetaan Jeesuksen ristin näkökulmasta. Boydin teoria paljastaa rumien kohtien takaa yllättävällä tavalla sen saman Jumalan, joka ilmenee itsensä uhraavassa ja loppuun asti rakastavassa Kristuksessa. Mainittu kirjallisuus: Gregory A. Boyd - Crucifixion of the Warrior God (https://www.amazon.com/Crucifixion-Warrior-God-Volumes/dp/1506420753) Gregory A. Boyd - Cross Vision: How the Crucifixion of Jesus Makes Sense of Old Testament Violence (https://www.amazon.com/Cross-Vision-Crucifixion-Testament-Violence-ebook/dp/B074GJSPNZ/ref=sr_1_1?keywords=cross+vision&qid=1565170986&s=books&sr=1-1) Tunnari: Antti Luode --- Send in a voice message: https://anchor.fm/harhaoppia/message

Hallituksen viime vuonna asettama vihapuhetyöryhmä esitti nykyistä tiukempaa lainsäädäntöä vihapuheen kitkemiseksi. Monet haluaisivat, että vihapuhe säädettäisiin omaksi rikollisuudenlajikseen. Toiset ovat taas sitä mieltä, että vihapuheen kriminalisointi kaventaa sananvapautta. Saako rasistia kutsua natsipelleksi? Pitäisikö pykälä uskonrauhan rikkomisesta poistaa Suomen laista? Missä kulkee vihapuheen raja? Ruben Stillerin ohjelmassa keskustellaan sananvapausfundamentalismista ja sananvapauden rajoista. Vieraina ovat Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinboth, Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila ja kirjailija Jarkko Tontti.

Joillekin se on ainoa vaihtoehto sodalle ja kaaokselle, toisille se on kleptomaanikerho, jossa kaikki yrittävät huijata toisiltaan niin paljoin kuin mahdollista. Toiset uneksivat vahvasta liittovaltiosta , toiset haluavat palata kansallisvaltioiden kulta-aikaan. Millainen on Euroopan Unionin ja maanosamme tulevaisuuden suunta? Onko Eurooppa siirtymässä sosialismin jälkeisen liberaalieuforian jälkeen taas kohti konservatiivisia ja nationalistisia arvoja? Onko tulevaisuuden Eurooppa entistä moniarvoisempi vai tuleeko siitä loputtomien kulttuurisotien taistelukenttä? Roman Schatzin vieraina ovat Euroopan historian professori Laura Kolbe ja taloustutkija Antti Ronkainen.

On miehiä, joilla ei mene sormi koskaan suuhun koneiden teknisten ongelmien edessä. He näkevät hajonneessa autonromussa positiivisen haasteen. Toiset miehet taas ovat merkkihuoltoliikkeiden ja leasing-firmojen vakioasiakkaita. Jotkut ovat liikenteessä vaarallisia toheloita ja kasvattavat lapsistaankin samanlaisia muiden tielläliikkujien harmiksi. Isälokerossa keskustellaan isistä, miehistä, koneista ja öljystä. Haastattelussa isä, evp. rekkakuski, opettaja ja konemieshumanisti Matti Tokola.

“Minulla on ystäviä, joiden kanssa voin olla täysin avoin, ja ystäviä, joiden seurassa en paljasta ihan kaikkea suojellakseni itseäni”, kertoo nimimerkki Mari kokemuksistaan. Ihmiset löytävät toisiaan samankaltaisuuden tai yhteisen mielenkiinnon kohteen kautta. Ystävyyteen liittyy viihtyminen ja hyvä tahto. “Tuoreimman tutkimuksen mukaan läheisen ystävyyden muodostamiseksi tarvitaan 200 tuntia aikaa. Ollaan toisen kanssa kahdestaan ja tehdään merkityksellisiä asioita yhdessä”, kertoo puheviestinnän tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa työskentelevä Ira Virtanen. Toiset ihmiset ystävystyvät helpommin kuin toiset. Nimimerkki Onnekas sai ystävän 1. luokalla koulussa. Ystävyys on jatkunut 27 vuoden ajan. “Tavatessa juttua on helppo jatkaa siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi. On valtavan hienoa, että on ystävä, johon voi luottaa 100-prosenttisesti”, kertoo Onnekas. Suomalaisista joka viides kärsii ajoittain yksinäisyydestä. Harrastusten tai vapaaehtoistyön kautta voi löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa oppia uutta ja jakaa kokemuksia. “Ihminen voi minkä ikäisenä tahansa löytää uuden ystävän”, kertoo vuorovaikutussuhteita tutkiva Ira Virtanen. Millainen vaikutus ystävyydellä on meihin? Millainen on hyvä ystävä? Miksi ystävyys joskus katkeaa? Mitä jos ei ole yhtään ystävää? Miten uusiin ihmisiin tutustumista voi helpottaa? Ohjelman toteuttanut työryhmä: Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä Äänisuunnittelu: Laura Koso Internet-tuottaja: Rainer Korhonen Tuottaja: Salla Matusiak Lukijat: Annina Aho, Timo Asikainen, Salla Matusiak ja Anniina Wallius Kuvat: Tuuli Laukkanen Yhteistyössä mukana: HelsinkiMissio, Tunne & Mieli -lehti.

Toiset rakastuvat, toiset nyrpistävät nenäänsä – ehkä ennakkoluulojen tai huonojen kokemusten vuoksi. Joogan maailma on suuri, ja siellä voi törmätä melkein mihin tahansa (luonnollisesti myös epäkohtiin). Ensimmäisestä joogatunnistani on kulunut kymmenen vuotta. Tässä jaksossa käyn läpi joogapolkuni tärkeimpiä kokemuksia: sitä, miten jooga on auttanut uupumuksesta toipumisessa, riittämättömyyden haavan hoitamisessa, itseni hyväksymisessä sekä aitouden ja oman voiman löytämisessä. JAKSOSSA MAINITTUA: Joogakurssit ja -tapahtumat: http://www.katrisyvarinen.fi/tulevat-tapahtumat.html Kirjani Vuoden paras päivä: https://hidastaelamaa.fi/puoti/vuoden-paras-paiva-kirja/?ref=77

Yhteiskunnallisessa keskustelussa retoriikka on isossa roolissa. Toiset ovat isänmaan asialla ajamassa Suomen etua, toiset syvällä poteroissa. Petteri Oksa on Insinööriliiton edunvalvontajohtaja. Filosofi, joka kuvaa itseään yhteiskunnallisen toiminnan moniottelijaksi. Mielipiteitä joka lähtöön: Petterille ei mikään inhimillinen ole vierasta. Suomen suosituin työmarkkinatubettaja. Jari Rauhamäki on Insinööriliiton viestintäpäällikkö ja liiton lehden päätoimittaja. Painostuksen alla tunnustaa olevansa politrukki ja lobbari, jolla kuitenkin on journalistin suuri sydän. Urheilumies. Motoristi. Joidenkin mielestä hauska veikko.

Hannu Rajaniemi: Kesämaa (Gummerus 2018, suom. Tero Valkonen). Kvanttivaras-scifitrilogiastaan tunnettu Hannu Rajaniemi yllättää 1930-luvun loppuun sijoittuvalla vakoojatrillerillä. Kesämaassa on kuitenkin kaikkea omituista – muun muassa maailma, jossa kuolema ei olekaan loppu, vaan pääsylippu toisenlaiseen maailmaan. Vakoilua ja vastavakoilua voidaan luonnollisesti jatkaa myös rajan tuolla puolen. Kesämaa Goodreadsissa: https://www.goodreads.com/book/show/41022627-kes-maa China Miévillen Toiset: https://www.goodreads.com/book/show/13091715-toiset

Susiluola sijaitsee Kristiinankaupungissa, pääosin Karijoen kunnan omistamalla alueella. Luolaksi kutsuttu kallionrako on saanut nimensä Susivuoren mukaan. Susiluola on aiheuttanut monenlaista keskustelua. Sen iästä, alkuperästä ja varsinkin asukkaista on väitelty tutkijoiden ja historian harrastajien piirissä. Luolan on näet ajateltu olleen asuinpaikkana jo ennen viimeistä jääkautta. Jotkut uskovat, että Neanderthalin ihmiset mahdollisesti asuivat luolassa noin 100 000 vuotta sitten. Toiset pitävät ajatusta mahdottomana, eikä asutuksesta varsinaisesti ole suoria todisteita. Luontoretkellä Juha Laaksonen seikkailee Kariniemen susiluolalla. Varsinainen opas ei päässyt paikalle, joten Laaksonen joutuu yllättäen itse aikamoiselle mielikuvitusmatkalle historiallisiin pyörteisiin. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Vieraanani olivat Päivi Artikainen ja Kirsi Haapamatti Toiset tarinat -kustantamosta. Keskustelimme mm. kirjasta Dekolteen kääntöpiiri, modernista romantiikasta, parikirjoittamisesta sekä viihteen syvällisyydestä. Kiitos Päivi ja Kirsi! Toiset tarinat: http://www.toisettarinat.fi/me/ Dekolteen kääntöpiiri Goodreadsissa: https://www.goodreads.com/book/show/41047778-dekolteen-k-nt-piiri?ac=1&from_search=true

Miten raskauden aikainen ravinto ja elintavat vaikuttavat kohdussa olevan lapsen suoliston bakteereihin? Entä synnytys? Mitkä ovat äidinmaidon vaikutukset vauvan suoliston mikrobiomiin ja mitä tulisi ottaa huomioon kiinteisiin ruokiin siirryttäessä? Miten pitkään antibioottien vaikutukset näkyvät suolistossa ja millä keinoilla haittoja voisi vähentää? Voiko äidin stressi siirtyä lapseen suolistobakteereiden kautta? Kuuntele Emilian ja professori ja lastenlääkäri Mika Mäkelän mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten ihmisen elämän 1000 ensimmäistä päivää vaikuttavat suoliston bakteerien kautta terveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kaupallisessa yhteistyössä Nestlén kanssa. See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Jokainen meistä kohtaa monia ongelmia elämissämme. Toiset ongelmat ovat jättiläisten kokoisia. Jumala haluaa auttaa meitä voittamaan jättiläisemme!

Uusliberalismista on keskusteltu kiivaasti viimeiset vuosikymmenet. Kriittiset äänet ovat liittäneet uusliberalismin muun muassa Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin poliittisiin projekteihin, joissa hyökättiin toisen maailmansodan jälkeen rakennettuja hyvinvointivaltioita vastaan. Toiset taas ovat kiistäneet koko uusliberalismin olemassaolon. Uusliberalismin juuret ulottuvat kuitenkin syvemmälle, aina 1900-luvun alkuun. Tällöin liberalismin periaatteita oli mietittävä uudelleen vastauksena laissez-faire-liberalismin epäonnistumisen seurauksiin: fasismin ja reaalisosialismin nousuun. Mistä uusliberalismissa oikeastaan on kyse? Mikä on uusliberalismin suhde klassiseen liberalismiin? Entä taloustieteeseen? Minkä vuoksi uusliberalismista puhuminen tuntuu edelleen olevan niin hankalaa? Miten uusliberalismi ilmenee 2010-luvun Euroopassa ja Suomessa. Kysymyksiin vastaa yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostosta. Tuttuun tyyliin mukana myös Lauri Holappa ja Timo Harjuniemi. Timo Miettinen johtaa Helsingin yliopistolla tutkimushanketta Between Law and Politics, jossa tutkaillaan eurooppalaisen talouskonstituution perusteita ja niiden yhteyttä saksalaiseen ordoliberaaliin ajatusperinteeseen. https://twitter.com/TimoMiettinen https://blogs.helsinki.fi/betweenlawandpolitics/

Kissat kuuntelevat nimeään ja viestittävät keskenään ja ihmisten kanssa. Kuulijoilla ja pakinoija Henriikka Leppäniemellä on monia ajatuksia nimistä. - Monet kuulijat ovat valinneet lastensa nimet niin, että sopivat sekä suomalaisen että ruotsalaisen suuhun. Toiset ovat antaneet lapsilleen ruotsalaisia nimiä, jotka kuitenkin kirjoitetaan suomalaisittain, vaikka Karoliina tai Kaarina Karolinan ja Karinan sijaan. - Henriikka Leppäniemen etu- kuin sukunimestä on väännetty monia eri muotoja: Henrietta Läppäneimi, Henrikka Leppainen, Henriika Lappalainen. - Miten kissat kommunikoivat, sitä tutkii foneetikko Susanne Schötz, joka kiertää eri puolilla Ruotsia äänittämässä kissojen ääniä. - Kielitieteilijä Boglárka Straszer on ollut mukana kirjoittamassa Kouluvirastolle opasta monikielisten oppilaiden opettamisesta. Hän sanoo, että kouluissa ollaan muuttamassa asennetta monikielisyyteen. Kaikki kielet nähdään resurssina oppimisessa. - Kielenhuoltajat Riina Heikkilä ja Tarja Larsson selvittävät muunmuassa sanoja takaraivo ja hepokatti. - Viikon uudissana on mobiiliajokortti, ajokortti, jonka voi ladata kännykkäänsä, sellaista kokeillaan nyt Suomessa. Juontajana Merja Laitinen. kielipuoli@sverigesradio.se

Toisista on mahdotonta ajatellakaan, ettei lapsella olisi yhtään ohjattua harrastusta. Toiset ajattelevat, että harrastaa voi myös kotioloissa. Lisää >> http://ift.tt/2DLqmCH

Julkisessa keskustelussa väitellään usein siitä, ovatko jotkut käyttäytymismuodot luonnollisia. Jotkut psykologit ja biologit korostavat mielellään jonkinlaisen kulttuurista riippumattoman ihmisluonnon olemassaoloa. Toiset taas ankarasti kieltävät koko ihmisluonnon idean. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin saattanut nämä kysymykset uuteen valoon. Lari Launonen ja Aku Visala keskustelevat Areiopagin podcastin kuudennessa jaksossa ihmisluonnon käsitteestä ja sen poikkitieteellisestä tutkimuksesta. Inspiraation lähteenä toimii […] Areiopagin podcast 06: Onko mitään järkeä puhua ihmisluonnosta? on Areiopagi sivuston artikkeli.

Keskustelu terveydenhuollon uudistamisesta, erityisesti valinnanvapauden toteutumisesta käy parastaikaa kiihkeänä. Toiset pitävät palveluseteleiden tuloa terveysmarkkinoille tervetulleena uudistuksena, toiset miettivät uudistuksen edellyttämiä julkisia kustannuksia. Joidenkin mielestä valinnanvapaus ei voi toteutua lain luomissa puitteissa. Lakiehdotus pohjautuu ajatukseen sairaasta ihmisestä autonomisena yksilötoimijana, joka on vapaa valitsemaan hoitonsa.  Miten vapaa ja autonominen potilas voi olla valintojensa suhteen? The post Haavoittuvuus ja valinnanvapaus appeared first on AntroBlogi.

Kasvit levittävät siemeniään hämmästyttävän monin kekseliäin kostein: katapultein, laskuvarjoin, propellein, lenninsiivin. Toiset käyttävät apunaan liimaa ja tartuntaväkäsiä. Minna Pyykkö kävi kasvien siemenretkellä kasvifysiologi professori Kurt Fagerstedtin kanssa. Kuva: Minna Pyykkö / Yle

Heinänorsu, isosiilikäs, tammikehrääjä, silmäkiitäjä. Mittarit, nirkot ja venhokkaat. Kesäöinä on liikkeellä koko joukko mitä värikkäämpiä ja sävykkäämpiä yöperhosia. Toiset niistä tulevat valolle, toiset syöttinesteille, osa ei syö aikuisena mitään. Luonto-Suomen yöperhosillassa asiantuntijoina ovat Jaakko Kullberg ja Suomen Perhostutkijainseuran toiminnanjohtaja Jari Kaitila. Juontajina Juha Laaksonen ja Juha Blomberg.

Toiset kokevat rahankäytön sijoituksena tai investointina, toiset kulueränä ja välttämättömänä pahana. Miksi jokaisella on rahasta niin vahva mielipide? Ja mitä opetamme huomaamattamme rahasta jo pikkulapselle? Vieraamme, valmentaja Tiia Konttinen kertoo, mikä yksinyrittäjien taloudessa toimii ja missä olisi parannettavaa. Saat konkreettisia vinkkejä, miten ottaa niskalenkki omasta taloustilanteesta jo tänään. Kuulet myös, miksi viiden lähimmäisesi pankkitilin saldolla on merkitystä. Tiia Konttinen rakentaa passiivisen tulon lähteitä myymällä verkkokursseja, oppaita sekä e-kirjoja. Tiian intohimona on auttaa myös muita rakentamaan itselleen passiivisen tulon lähteitä joko blogiin tai sähköpostiin. Tiia on auttanut satoja perheitä ja useita yrityksiä talousahdingosta kirkkaimmille vesille. Hän on myös kirjoittanut kolme omakustanteista e-kirjaa.

Jos ihmiskehon sisältämien  raaka-aineiden, veden, hiilen, hapen ja typen arvot lasketaan yhteen, tulee hinnaksi on noin kymppi. Toiset taas ovat sitä mieltä, että jokainen ihminen on korvaamaton. Millainen ihmiskuva meillä nykyään on? Millainen on ihmisoikeuksien tila ja kuinka ihmisarvo määräytyy tämän päivän  Suomessa? Roman Schatzin vieraina ovat sosiologi ja kansanedustaja Anna Kontula sekä kosmologi ja kansalaisaktivisti Syksy Räsänen.  

Millaisiin tiloihin vie psykoaktiivinen kasvisuutejuoma, jota intiaanit kutsuvat "sielun viiniksi"? Onko ayahuasca huume vai shamanistista terapiaa? Räppäri Jontti oli kolme kuukautta Perun sademetsissä viettämässä dietaa. Auttoiko dieta ja siinä käytetty ayahuasca? Jontti kertoo meille tarinansa. Vieraana on myös Antti. Hän toteaa: -Pitää ymmärtää, että ihmisiä kuolee siihen, itsellänikin se oli hyvin lähellä. Toiset menettävät järkensä. Lisäksi tutkija Jaakko Lavonius kertoo, miksi tiede on kiinnostunut ayahuscasta? Toimittajina Perttu Häkkinen ja Panu Hietaneva.

Taajamissa ja kaupungeissa liikkuu monia mielenkiintoisia nisäkkäitä. Osa on liikkeellä vain öisin ja niiden vierailuista ei jää liiemmälti jälkiä. Toiset ovat uskaliaampia ja saattavat jolkotella puistoissa myös päivisin. Enää ei ole mitenkään harvinaista nähdä vaikkapa kettua pääkaupunkiseudulla. Havaintoja taajamaketuista on tehty monissa Suomen kaupungeissa ja kesyimmät yksilöt tulevat hyvinkin lähelle ihmistä. Miksi osa ketuista on kesyjä ja millaista niiden elämä kaupungeissa on? Luontoretkellä Juha Laaksonen ja tutkija Paavo Hellstedt olivat kettujen jäljillä Helsingin Keskuspuistossa. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Anneli lähti Ruotsiin 1970 tuomaan kalakukkoa siskolleen. Sillä reissulla hän on vieläkin. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus olisi varmasti nyt heikommissa kantimissa, jos hän ei olisi jäänyt tänne. En katso taaksepäin. Mulla on niin paljon tekemistä vielä, että suuntaan katseen vain eteenpäin. Anneli Tikkanen-Rózsa kirjoittaa elämästään: Lapsuus Suomessa oli turvallista aikaa. Aina lämmin kesä ja paljon kärpäsiä ja paarmoja, ja talvella oli suuret kinokset lunta.Opettajan viransijaisuuksia tein jo kouluaikana ja yhtenä kesänä olin kesälomittajana osuuskaupassa. Eka varsinainen työ oli toimittajana Kiuruvesi-lehdessä. Kirjoittelin kouluaikana mm. runoja lehden nuorten osastoon, joten se ehkä auttoi saamaan paikan, jota haki paljon muitakin.Olin lapsuudessani kova kirjoittamaan. Perustin oman lehdenkin jo ihan alaluokilla kansakoulussa siihen aikaan järjestettyjen Raittiuskilpakirjoitusten innoittamana. Toimitukseen kuului pikkusiskoni ja pari samanikäistä tyttöä. Kun sitten oppikouluaikana jouduin asumaan kirkonkylällä pitkien koulumatkojen takia, menin mukaan partioon. Olin ihan sikahyvä suorittamaan ansiomerkkejä!Olin sihteerinä kunnan ja seurakunnan nuorisoneuvostoissa. Koska olin toimittaja, niin minut valittiin aina sihteeriksi kaikkialla - paitsi kun olin tekemässä juttua Marttojen joillakin piimäkursseilla, jouduin mannekiiniksi!Toimittajana ollessa harrastin myös kunnan nuorisotyötä ja kävin useita kerhonohjaaja- ja jengityön kurssejakin, ja kunta palkkasi minut iltaohjaajaksi 200 markan kuukausipalkalla ja tehtäväksi tuli perustaa ja rahoittaa nuorten toiminnalla nuorisoklubi. Se voisi olla haasteellista nykyajan nuorille, mutta me teimme sen. Myöhemmin kunta lienee jo järjestänyt nuorille ihan oikeat toimitilat ja ohjaajia.  Minulle se oli hyvä homma, sillä sain toiminnastamme paljon hyviä uutisia lehteen sekä rahaa, jolla rahoitin autokouluni.Autokoulusta tulee mieleeni kiva muisto: pankinjohtaja (joka kuului lehden johtokuntaan) soitti minulle toimitukseen ja käski majurin äänellään heti puheilleen pankkiin. Toteltava oli. Otin kaiken varalta kameran mukaan, vaikka määräystä siitä ei ollut tullutkaan. Eihän sitä koskaan tiennyt, minkä uutisen perään minut komennettaisiin.  Mutta tällä kertaa ei kysymys ollut siitä.  Pankinjohtaja tarjosi minulle lainaa auton ostoa varten. Hän oli nähnyt minut ajamassa autokoulun autoa. Hän sanoi myös, että auton tulisi olla minulle sopivan kokoinen, pieni. Mielellään Fiat 600. Siihen aikaan Timo Mäkinen oli kuuluisa ralliautoilija ja ajoi Miniä, joten kerroin pankinjohtajalle ajatelleeni kylläkin Miniä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän antoi luvan semmoisen ostamiseen. No, onhan se pieni sekin.En ollut todellisuudessa ajatellut minkään auton ostoa.Päätin pistäytyä Eskilstunassa v. 1970.  Menin siihen majurin pankkiin nostamaan kaikki säästöni. Pankkineiti nauroi minulle ja neuvoi ystävällisesti, että ottaisin vain pari sataa markkaa ja ne matkasekkeinä, koska tulisin kuitenkin pian takaisin, enkä varmaan tarvitsisi rahaa vierailuni aikana.Saavuin laivalla Tukholman satamaan kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaiaamuna 1970, eikä matkasekeillä voinut ostaa junalippua Eskilstunaan. Siinä onkin sitten oma tarinansa, miten pääsin Eskilstunaan, ja sen voit kuunnella tästä radio-ohjelmasta.Kotona olivat luulleet, että tulisin kotiin siskon perheen mukana juhannuksen aikoihin, mutta he menivät ja minä jäin kastelemaan kukkia.Eskilstunassa oli silloin töitä tarjolla, niitä sateli joka puolelta enkä kielitaidottomana osannut sanoa aina Ei käy.  Pääsin pian RSKL:n ja työnvälityksen nuorille järjestämään nuorisonohjaaja- ja seurakonsulenttikoulutukseen Eskilstunan Suomi-seuraan. Ja niin oltiin taas ajan hermolla, järjestötoiminnassa, jonka tiimoilta järjestyi yhtä jos toistakin lisähommaa.  Sekä Eskilstunan Kuririssa että Folketissa oli suomalaisia sivuja, Ruotsinsuomalainen oli silloin RSKL:n nimissä ja julkaisi juttujani.  Sain jopa oman lehtimieskortinkin, jota en ollut koskaan Kiuruvesi-lehdessä saanut.  Minulla oli nimittäin niin huono palkka, ettei minua hyväksytty lehtimiesliittoon. Ensimmäisestä jutustani, jonka tein AMS:n lehteen sain ison rahan! Se oli yhtä paljon kuin kuukausipalkkani Kiuruvesi-lehdessä oli ollut v. 1966.Aikansa kutakin. Ilta- ja yösiivouksia eri paikoissa, töissä matkatoimistossa ja lapsenlikan pesti yms, siinä joitakin hommistani.Pari vuotta meni Eskilstunassa ja sen jälkeen oli edessä muutto Södertäljeen, piti päästä lähemmäksi Tukholmaa ja uusia haasteita.Ensimmäinen työtarjous Södertäljessä oli Eskilstunasta. En ollut koskaan hakenut sieltä töitä, mutta jotenkin maineeni nuorisonohjaajana oli levinnyt ruotsalaisten tietoisuuteen, ja minulle tarjottiin töitä jostakin vapaa-ajan talosta.  Siitä sain idean kysyä töihin vastaavanlaiseen työhön Södertäljessä ja pääsin. Luovuin siitä sitten kun sain opettajan hommia ja vakituisen leipätyön.  Ennen sitä ja siinä sivussa olin tietenkin opiskellut yhtä jos toistakin ja tehnyt erilaisia hanttihommia, mm. perustin Södertäljen Kuriiriin suomalaiset sivut. Sain ne sillä ehdolla, että sivuille hankittaisiin ilmoituksia, joiden tuloista sekä minä että ilmoitushankkija saisimme palkkamme. Joku Saabilla töissä oleva henkilö hoitikin ilmoitushankinnan ja rahoitti siten suomalaiset sivut. Ja kun hän lopetti, loppuivat sivut, sillä kukaan ei jaksanut enää hankkia ilmoituksia. Joku sitä kokeili kylläkin.Jotenkin jouduin opettajaksi Södertäljeen.  En tietääkseni ole koskaan hakenut sitä virkaa, mutta syksyllä 1975 minulle vain tuli kirje, jossa kutsuttiin töihin. Vasta ensimmäisenä työpäivänä minulle selvisi, että olin saanut ensimmäisen suomalaisen luokan opettajan viransijaisuuden! Kiitos mukavien työkavereiden, selvisin siitäkin järkytyksestä. Olinhan minä jo vähän ihmetellytkin, miksi kaikki 6-7 vuotiaat lapset alkoivat tervehtiä ja hiippailla minun perässä kesällä, kun ulkoilutin koiraani.  Kuvittelin, että ne olivat vain kiinnostuneita komeasta, sinisestä Grand Danoisistani.Varsinaista opettajakoulutusta minulla ei silloin vielä ollut, mutta olin ollut yhden kesän Jyväskylän kesäyliopistossa alkeisopetuskurssilla.  Sillä piti pärjätä, aluksi.Opettajan työtä kesti 40 vuotta. Urani aikana sain kokeilla mitä moninaisempia opettajan töitä.  Olin luokanopettajan suomalaisilla luokilla 1-9, ja myöhemmin minulla oli myös ruotsalaisia luokkia aina 6-vuotisryhmästä lähtien ja ruotsinkielisiä erityisluokkia 6-9 reilut toistakymmentä vuotta. Sain opettaa suomea kotikielenä, ja sitten myöhemmin äidinkielenä sekä valinnaisaineena aina päiväkodeista lukioon saakka. Kun viimein päätin jäädä eläkkeelle, niin sain vielä kuin boonuksena kokeilla suomen opetusta yliopistossa vieraana kielenä ja sain palata takaisin tuntemattomaksi muuttuneeseen kouluuni Nykvarniin pariksi vuodeksi ja yrittää opettaa suomea myös entisten oppilaitteni lapsille, joista suurin osa oli nyt puolisuomalaisia, kolmannen tai neljännen polven suomalaistaustaisia lapsia. Hieno kokemus sekin.Vaikka opettajan työ onkin niin vaihtelevaa ja antoisaa (en tarkoita nyt palkkaa), saattaa sekin käydä yksitoikkoiseksi, ellei keksi vähän vipinää opetukseen.  Ainakin oppilaat voivat kokea sen tylsäksi.  Paremman puutteessa keksin maustaa opetustani kielikylvyllä.  Anoin siihen projektirahaa kouluhallitukselta ja sain sekä siirtolaisrehtorin että oman paikallisen rehtorin siunauksen, joten siitä vain. Vuokrasimme sopivat tilat seurakunnan omistamasta Herrgårdenista ja olin siellä evakossa viikon suomea lukevien oppilaitteni kanssa. Kaikki opetus kaikissa aineissa sujui suomeksi, joten oppilaat eivät varmaankaan olleet pahasti jäljessä ruotsalaisista luokkatovereistaan, kun palasivat takaisin kouluun.Yhdellä koululla teimme koululehteä suomentunneilla useita vuosia. Lapset hankkivat lehteen ilmoituksia ja kustansimme sillä painokulut + maksoimme Suomen risteilymme.  Yhtenä vuonna kävimme opintomatkalla Unkarissa yhdessä unkaria lukevia oppilaiden kanssa.  Se matka kesti kaksi viikkoa, sillä matkasta innostui myös Unkari-seura ja siellä järjestettiin myyjäiset matkamme hyväksi. Omaa rahaa ei taidettu tarvita.  Seuraavana vuonna kävimme sitten samalla porukalla Suomessa opintomatkalla.Jouduin aloittamaan myös ruotsalaisen koululehden teon ollessani eräällä toisella koululla erityisopettajana. Silloisen rehtorini mielestä minun piti saada opettaa myös muita oppilaita, ja koska kävin siihen aikaan IKT-maisterin kurssia Tukholman opettajakorkeakoulussa (IKT= information-kommunikation-teknik) se sopi minulle ihan hyvin. Koululehteä tein työaikani ulkopuolella ja oppilaat tulivat koulun jälkeen toimitustyöhön.Eihän elämä saa olla vain työtä, niin mukavaa kuin se onkin!Olen aina ja kaikkialla ollut mukana monissa järjestöissä, ja minulla on ollut sormeni pelissä usean perustamisessakin. Mutta minä en aio jatkaa mitään ikuisesti. Nyt on aika jättää hyvästit yhdelle jos toisellekin. Nykvarnin suomi-seura saa etsiä itselleen uuden puheenjohtajan, Finn-Kirjalle se saatiin jo, ja ensi syksynä on kirkollisvaalit. Silloin voin jättää kirkkovaltuuston ja muut luottamustoimet siellä.En tiedä, olenko saanut jotakin aikaan järjestöelämässäni, mutta jotakin koen sentään tehneeni.Kirjoittajayhdistyksen sihteerinä ollessani aloin pitää kirjakahviloita Södertäljen kirjastossa, mutta kun kunta alkoi vaatia vuokraa, niin muutin toiminnan Nykvarniin, jossa olen jatkanut sitä jo yli 20 vuotta yhdessä Salme ja Veijo Kosusen kanssa. Saamme kokoontua seurakunnan tiloissa Herrgårdenilla ja tämä on yksi seurakunnan suosituimmista toiminnoista.  Seurakunta innostui myös noin 10 vuotta sitten ajatuksestani luovuttaa Muumi kyseisen vuoden aikana viimeiseksi kastetulle ruotsinsuomalaiselle lapselle seurakunnan järjestämässä itsenäisyyspäiväjuhlassa. Kaikki kunnia sotaveteraaneille, mutta suomen kielen tulevaisuuskin on kiinnostava ajatus. Kannustamme muumituksellamme suomen kielen ja kulttuurin jatkuvuutta ja samalla muistutamme myös kasteesta ja seurakuntaan liittymisestä.Nykvarnin kunta, Suomi-seura ja Finn-Kirja lähtivät mukaan ideaani ja Nykvarnissa järjestettiin Ruotsin ainoat runokaraokemestaruuskilpailut joku vuosi sitten. Ikävä kyllä niille ei ole ilmaantunut jatkajaa. Reija Vuorela on edelleen ainut runokaraokemestari.Toimintani Kirjoittajayhdistyksessä vaihtui LIEKKIIN, jonka päätoimittajana olin muutaman vuoden. Sitten minut houkuteltiin Finn-Kirjan puheenjohtajaksi. Se oli silloin aika heikoilla, ja jotain piti keksiä tavallisen kirjojen julkaisun lisäksi. Tuija Liiti toimi silloin Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana ja yhdessä aloimme järjestää Ruotsinsuomalaisia kirjamessuja Tukholman Suomen instituutissa. Järjestimme messut vielä yhden kerran 11 vuotta sitten kun Finn-Kirja ja Liekki täyttivät 30 vuotta, paikka oli silloin Eskilstunan kirjasto ja Maire Dahlman Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana.  Nyt messut jatkuvat, mutta nimi on muuttunut kirjallisuustapahtumaksi, mutta aika on sama; lokakuu.  Tapahtuma ei kilpaile mitenkään Kulttuuri.se:n Kirja- ja kulttuurimessujen kanssa, sillä ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden tapahtumalla on erilaiset motiivit.Olen toimittanut yhteensä kymmenkunta antologiaa, kokoomateosta ja historiikkia sekä muutaman Ruotsinsuomalaisen kulttuurikalenterin. Nyt on muiden vuoro.Neljä vuotta sitten ehdotin Vuoden ruotsinsuomalaisen kirjailijan valintaa. Finn-Kirjan johtokunta innostui, ja nyt valitaan neljäs vuoden kirjailija. Kolme vuotta sitten aloimme järjestää myös kirjailijaristeilyjä, nyt se toteutuu marraskuussa.Olen tehnyt, minkä olen keksinyt ja jaksanut. Jokkaane tuaploo tyylillään, minä tein sen jotenkin noin. Toiset tehkööt tavallaan.-Anneli Tikkanen-Rózsa Soili kertoo ohjelmasarjasta: Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan.Haastattelija: Soili Huokuna. soili.huokuna@sverigesradio.se

Äänellä on valtava voima. Ääni on käyntikortti, se antaa ensivaikutelman, äänen perusteella luomme vahvan mielikuvan siitä, millainen ihminen on. Ääni voi olla myös työkalu. Sitä pitää hoitaa ja huoltaa, jotta se kestää. Elämme maailmassa, joka on täynnä ääniä. Toiset niistä ovat miellyttäviä, toiset inhottavat. Miksi jonkun ääni kietoo meidät turvallisuuden tunteeseen ja toisen ääni taas riipii luita ja ytimiä myöten? Ääni voi myös parantaa. Äänellä ja ääntelemällä voi hoitaa kipua, hyräily tekee hyvää sekä sille, kelle hyräillään, että hyräilijälle itselleen. Hiljaisuus on arjen monipuolinen voimavara. Ystävykset voivat istua pitkänkin tovin hipi hiljaa, koska hiljaisuus on mitä suurin luottamuksen ja ystävyyden osoitus. Mutta hiljaisuus voi olla myös mitä julmin sosiaalisen vallankäytön väline esim. perheissä ja työpaikoilla. Kaikki kotona heittäytyi äänen voiman vietäväksi Nuuksion kansallispuistossa, keskellä pimeää metsää, kodan uumenista. Vieraiden kera intouduttiin kokeilemaan niin naurun rentouttavaa vaikutusta kuin harmonisella äänen kuljetuksella tapahtuvaa rentoutumistakin. Sanna Pirkkalaisen ja Paula Jokimiehen luotsaamassa keskustelussa mukana olivat: muusikko, mainosääni Pasi Ruohonen, vokologi, äänenkäytön asiantuntija Bianca Hösli, synnytyslauluvalmentaja, muusikko Johanna Hytti, ääniparantaja Michael Schirmer ja retriittiohjaaja Simo Kuurne, hiljaisuuden tutkija Outi Ampuja ja kokenut luonnossa liikkuja Annu Huotari

Onko ruoho vihreämpää rajojen toisella puolella? Toiset olisivat heti valmiita uuteen elämään uudessa maassa, toiset eivät jättäisi Suomea mistään hinnasta. Olisitko valmis jättämään turvallisen kotimaasi, jos sukujuuresi olisivatkin jossain muualla? Entä, jos sinulla ei olisi enää lapsia, työtä tai lainaa, joiden takia stressata? Eläköityvät kantasuomalaiset karkaavat Espanjan Aurinkorannikoille ja maahanmuuttajat palaavat takaisin kotimaihinsa. Miksi ikäihmiset haluavat viettää eläkepäiviään muualla kuin Suomessa? Miten Suomessa 20 vuotta asunut sopeutuu takaisin alkuperäiseen kotimaahansa? Vieraana Elisa Wistuba Lorca, joka haluaisi joku päivä muuttaa isänsä kotimaahan Chileen. Hulya Kytö on asunut 46 vuotta Suomessa, mutta paluu Turkkiin houkuttaa naista. Jouni Sinervo on puolestaan eläkkeellä oleva maailmanmatkaaja, joka haluaa reissata niin pitkään kuin mahdollista. Vanhoja päiviään Jouni haluaa viettää Tansaniassa.

Moni haluaa, että tuhkat ripotellaan aikanaan metsään. Kansanedustaja haluaisi ripotella metsään jo nyt - ja vielä elossa olevia ihmisiä! Kotimaassa on jo monta päivää ihasteltu kansanedustaja Susanna Kosken reseptiä nuorten miestemme toimettomuuteen. Kansanedustaja tiesi, että metsässä on paljon tekemätöntä työtä, ei tarvitse kuin junan ikkunasta katsoa. Siitä tekemään. Nuoret ovat valitettavasti fiksuja. He tietävät, että motivaatio on piilossa puun ja kuoren välissä. Samassa paikassa on myös nila, puun pehmeä solukko, johon motivaatio ajan saatossa liukenee. Kaikessa tässä hepulissa unohtuu, että kyse on vakavasta asiasta. Miten Suomen huoltosuhde saadaan paremmaksi, verotuloja kassaan ja miten saadaan se iso joukko kotiin jääneitä nuoria miehiä ymmärtämään jotain yhteiskunnallisen ansaintalogiikan päälle. Pitäisikö nuoret miehet päästää metsään? Poliittinen broileri ei siellä selviytyisi, mutta hieman villimpi otus saattaisi. Ainakin työn pitäisi olla tuottavaa. Risusavotta on enemmän vapaa-ajalle kuuluvaa toimintaa, johon vanhemmat vielä täysi-ikäisenkin pakottavat. Varmasti kansanedustajakin tarkoitti kunnon tukkien kaatamista ja luonnollista karsintaa. Ja joku pilaa aina kaiken! Ammattilaiset eivät tietenkään kouluttamattomia julleja metsään päästäisi. Yksityismetsätalouden työnantajien puheenjohtaja Antti Teivaala sanoo metsätöiden olevan nykyään ammattilaisten itsenäistä työtä ilman valvovia esimiehiä. Ammattitaidoton saa lyhyessä ajassa paljon tuhoa aikaan. Puuliiton mies säestää Husqvarnalla. Muutenkin metsurien keski-ikä on noussut. Juuri valmistuneet nuoret metsurit ovat alalla vain muutaman vuoden, koska työ on kuulemma henkisesti ja fyysisesti rankkaa ja yksinäistä. Poliitikoilta tulee niin vähän laadukasta mahlaa, kuin rikkinäisestä pipetistä, että vielä en teilaisi kokoomuslaisen nuoren kansanedustajan neronleimausta. Kansallinen kokeilu voisi tulla kyseeseen. Kaikki nuoret miehet, joilla opinnot jäävät kesken ja energiajuoma kasvaa käteen, kuljetettaisiin määräajaksi metsään. Ehdotan puolta vuotta, mutta nokkela kansanedustaja näkee isomman kuvan kuin minä ja näkisi mielellään varmaan kollit havujen siimeksessä ainakin pari vuotta. Tai siis olisi näkemättä. Nimittäin maailmalla, meilläkin, joutilaat parikymppiset miehet ovat se kallein aines. Heillä on tuskastumisgeneraattorin kehittämää voimaa ja konepellin alla luontainen kuohunta. He saattavat ajaa liian kovaa ja lyödä vastaantulijaa. Jos nämä saataisiin metsään, olisivat poissa muusta pahanteosta. Osa poimisi kansanedustajan liisteisessä unessa poroille jäkälää ja brittiläinen lihava turisti saisi Jouluna ratsastaa pullealla porolla. Toiset tallentaisivat kännykameroilla viimeisiä aarniometsiämme tulevien sukupolvien iloksi. En tiedä miten ruumiillinen työ saa tulevaisuudessa nuoret julperomme innostumaan. Hiki ja luonto ovat monelle kännykän kasvatille luonnottoman tuntuisia asioita. Maallamme on edessään ihania haasteita. Meidän täytyy olla realisteja ja kehittää yhteiskunnan kannalta ihan uudet tuottavuus- ja ansaintamallit. Mielikuvitusta ei ole enää varaa kahlita. Puiden sijasta pitää nähdä seuraavat jatkojalosteet. Siksi tervehdinkin suurella ilolla uutista, jonka mukaan tulevana Jouluna meidän kinkkurasvamme saavat uuden elämän biodieselinä ja mäski vieläpä lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tunnen lähipiirissäni veijareita, jotka paistavat jo nyt kaksi joulukinkkua. Nyt he paistavat varmasti kolmannen ja syövät itsensä lähelle kuolemaa. Ja nauttivat ajatuksesta, että kaikella tällä sulaneella laardilla Suomi lähtee väkisinkin nousuun! Lisää ideoita tarvitaan. Kyyneleet voidaan pullottaa, niin kuin nais-kisu laulussa jo suosittaa. Työtehoseuran entinen aktiivi oli ehdottanut siemennesteen keräämistä tapettiliisteriksi, mutta hieno idea kuulemma torpattiin viime hetkellä tasa-arvon vastaisena. Maallikkosaarnaaja Maasola

Rajojaan voi ja pitääkin koetella. Nykyisin puhutaan muun muassa epämukavuusalueelle menemisestä. Sillä tarkoitetaan yleensä, että tehdään jotain henkisesti haastavaa, eli esimerkiksi julkista esiintymistä pelkäävä pitää puheen, tai vaikkapa tanssitaidoton päättää osallistua burleskiesitykseen. Mutta eikö sekin ole epämukavuusalueelle menemistä, että tajunnan hämärtyessä jatkaa matkaa kohti maaliviivaa tai että roikkuu nahkaan työnnettyjen koukkujen varassa katossa? Ja mikä on niin mahtavaa, että on valmis kestämään kipua uudestaan ja uudestaan? Kaikki kotona -lähetyksen vieraina olivat entinen kilpakävelijä, TUL:n liikuntapäällikkö Antti Kempas ja friikkishow-esiintyjä, kehonmuokkausartisti Lassi Sidoro. Antti Kempaksen mukaan 50 km:n kilpakävely on äärimmilleen viety suoritus, jossa kontrolli pysyy kävelijällä aina 35 kilometriin saakka. - Viimeisen 15 km:n ajaksi kytkeytyy autopilotti päälle, silloin alkaa näkyä sammumisia, oksentelua ja pyörtymisiäkin. Jos urheilija ei kuuntele omaa elimistöään ja ei osaa lukea kehon lähettämiä ennusmerkkejä, suoritusteho alkaa laskea. - Siinä kamppaillaan pääosin itseään vastaan, vaikka kilpakavereitakin radalla on. Perusduuni tehdään harjoituksissa maanteillä, ja kisat ovat vain huipentuma, jossa nautitaan euforian ja hyvänolon tunteesta. Lassi Sidoro huomauttaa, että sideshowhun ei liity jatkuvia treenaamiseen liittyviä kiputiloja kuten urheilutreenissä. - Emme juurikaan treenaa teknisesti temppuja etukäteen, vaan kipukokemus otetaan vastaan esityksessä. Teoria, tekniikka ja muut seikat voidaan harjoitellessa käydä läpi. Ei kukaan joka päivä ala tökkiä neuloja kehoonsa ihan vain treenatakseen. Mieluummin kannattaa treenata sitä, miten temppu rakennetaan showhun sisään. Kipu ei ole tavoite, vaan hyvä show. - Kipu on työväline, välttämätön paha ja tärkeä asia, johon joutuu keskittymään päästäkseen hyvään lopputulokseen showssa. Kipu myös kertoo suoritukselle rajat. Se koettaa asettaa rajoja jo aikaisemmin, kuin olet niitä valmis vastaanottamaan. Aina kuitenkin saat vähän neuvoteltua kivun kanssa ja katsottua vielä, missä oikeesti mennään. Kaikki kotona -lähetys kuultiin tiistaina 27.9.2016. Toimittajina Paula Jokimies ja Sanna Pirkkalainen.

Ohjelma tai äänite voi olla merkittävä monesta eri syystä. Toiset ovat oman aikansa ilmiöitä, absurdeja dokumentteja tietyltä aikakaudelta. Materiaalinauha Sibeliuksen ainoasta radiohaastattelusta on taas eri tavalla merkityksellinen. Rajan vetäminen on jokseenkin keinotekoista. Ylen radioarkisto mahdollistaa sukelluksen eri aikakausiin, helmien etsimisen ja löytymisen. Vuonna 2016 Yleisradio on 90-vuotias. Mitä kaikkea vuosikymmenten varrella olemmekaan radiosta kuulleet? Vino sukellus Ylen radioaaltoihin on nimensä enteilemä, vinksahtanut valikoima poimintoja vuosien varrelta. Kymmenen teemaa ja kymmenen jaksoa Yleisradion tarjontaa, ajankuvaa ja kuriositeetteja. Ei mikään kattava historiikki, vaan jotakin erityistä, ehkä juuri sinulle. Toimittajana Pauliina Motturi.

Kotimaassamme ahkerin kymmenesosa juo puolet kaikesta viinasta. Trendikäs after work on jo monin paikoin korvautunut rouhealla after all-ilmiöllä! Meillä Jyväskylässä on yleistynyt niin sanottu after all-kulttuuri. Se on sillä lailla sukua after work-ilmiölle, että siinäkin juodaan viinaa, keskellä päivää. Sen verran olen löytänyt itsestäni harrastaja-antropologia, että verkkatakki on kauttaaltaan nukkaantunut. Lähipubissa kannattaa käydä. Siellä näkee aitoja suomalaisia omassa liemessään. Meillä suomalaisilla on harvaan asiaan mutkaton suhde, alkoholiin on. Sitä juodaan niin paljon kuin ehditään. Huolellisella tankkaamisella teemme yhä uudestaan toisistamme glamourmalleja ja sisäisiä sankareita. Olen nähnyt sen läheltä, kunnes luolan sisäilma on sokerihuurruttanut silmälasini jonkun toisen laseiksi. Vasta muutama vuosi sitten tohistiin, että after work-kulttuuri tulee Suomeen. Tarkoitti suoraan töistä ravintolaan purjehtimista. Tarjouskuohuviinejä kannettiin pöytään. Viereiseen pöytään teki hajuraon viimeistään tilaamalla rakastamilleen työkavereille aitoa shampanjaa. Jyväskylän korkeudelle after work ei koskaan ehtinyt. Jo silloin oli luontevampaa rytmittää työkaverin katseleminen humalan pyöristämin linssein muutamaan isompaan rykäisyyn vuodessa. Täällä seitinohut huppeli on itsensä kiusaamista. Vielä jos joku pyörittelee auton avaimia vihreässä teessä, niin johan tässä joutaa kotiin jo itsekin. Pikkujouluissa on seuraava mahdollisuus näyttää todellinen luontonsa, silloin viina penslaa karstat elimistöstä ja ihmissuhteista. Silti olin aavistuksen yllättynyt, että meidän muunnelmamme, tämä after all, on niin iso ilmiö täällä. Kaupungin suosituin halpaolutpubi on jo iltapäivällä kuhiseva pesä ja karaokelaitteisto on kaakotettu ääriasentoon. Kaikki tuntuu niin kauan tahmealta, kunnes itse on muuttunut saman tuntuiseksi. En tiedä muista kaupungeista, mutta after all-kulttuuri tuntuu voimistuvan Jyväskylässä koko ajan. Missään ei törmää niin sakeisiin ja pörheisiin puliukkoparviin kuin Jyväskylän keskustassa. He varistavat, kujertavat, sulkiaan toisiaan vasten. Kun yksi horjahtaa, koko retkikunta piirtää tampaten kävelykatuun kasinmallisen ikuisuusmerkin. Eivät ole maltaan haukkoja, nauttivat tasavaltaa. After all-kulttuuri elää meillä vahvasti myös monissa ravintoloissa. After work-ilmiöstä se eroaa niin, että työ ei ole mukana ajatuksen tasolla eikä enää edes tunteen tasolla. Työtä ei ole ollut herran aikoihin. Työkavereita oli joskus muinoin, mutta yhdenkään nimi ei tule just nyt mieleen. After all voisi tarkoittaa: jälkeen kaiken. Kaikki elämää joskus rytmittäneet asiat ovat poissa. Työ menetti merkityksensä, rytmi menetti luontaisen komppinsa. Toiset menivät ohituskaistalta ohi niin kovaa, että ei ehditty näkemään oliko bemari vai audi. Monesta pubista on tullut kohtu, jossa on aina tasaisen kosteaa ja lämmintä. Jos kaikki märkyys hulahtaisi nyt lattialle ja sitten vedettäisiin päivän valoon, itku ei ehkä loppuisi. Meillä on ihan oikeasti iso after all-ilmiö. Itsestä ei ehkä löytynyt sitä sitkeyttä ja voimaa, joku oli pehmentänyt tärkeät paikat. Mutta ei yhteiskuntakaan tullut vastaan. Työtä ei ollut, joku halusi lakaista syrjään. Piti luoda uusi oma kulttuuri. Silti tiedän, että moni odottaa selvää päivää. Semmoista, jolloin kaikki on hetken oudon kirkasta ja selkeää. Napanuora sieltä uudesta kohdusta on yllättäen niin pitkä, että pystyy kävelemään satamaan ja takaisin. Soittamaan lapselleen. After all on englantia. Se ei oikeasti tarkoita jälkeen kaiken, e-hei. Se tarkoittaa loppujen lopuksi, kuitenkin. Siitä voi jatkaa. Maallikkosaarnaaja Maasola

Melkeinpä jokaisella on nykyään taskussaan älypuhelin, jolla kuvaaminen onnistuu tosi näppärästi. Digitalisuuden myötä kuvaamisesta on tullut jokamiehen hommaa. Mutta olemmeko helppouden huumassa hävittäneet tuntuman laadukkaasta kuvasta? Kuvaustilanteet ovat helpottuneet digitaalisuuden aikana. Kuvia ​otetaan runsaasti, ja kyllä niistä yleensä aina se hyvä otoskin löytyy​,​​ lohduttaa Kaikki kotona -lähetyksen vieras, valokuvaaja Jyri Laitinen.​ - On ihmisiä, joista otat vain yhden kuvan jä näet heti, " Wau, se oli siinä". Mutta on myös ihmisiä, joista otetaan pahimmillaan tai parhaimmillaan, ehkä useita satoja kuvia. Jossain vaiheessa kuvattavan suojamuuri kyllä laskeutuu sen verran, että pystyn vangitsemaan hänen aidon, oikean ilmeensä. Jokaisesta ihmisestä onnistuu saamaan sellaisia kuvia, ​joita​ on kiva katsoa. ​Valokuvaaja Jyri Laitinen kertoo​ ihmisiä kuvattaessa kiinnittävänsä huomion silmiin. ​- Koen onnistuvani kun ​saan silmistä esiin pilkkeen. En kiinnitä oikeastaan mihinkään muuhun huomiota kuin silmiin. Kun edes hetkeksi löydän kontaktin kuvattavaan ja onnistun vangitsemaan silmien pilkkeen, tunnen saavani palkinnon. Mitä sellaista​ ​ammattikuvaaja pystyy tarjoamaan​, ​johon amatööri ei kuvissaan ​pääse​? Valokuvaaja Jyri Laitisen mielestä amatöörikin pystyy nykyään kauniita ja hyvä tunnelmaisia kuvia ottamaan. Mutta samaan hengenvetoon hän myös epäilee, että amatöörin onnistuminen saatta ollaa sattumanvaraisempaa kuin ammattilaisen. - Minä ammattilaisena arvostan myös sitä, että kuvassa on tietyt tekniset asiat kunnossa, jotta se miellyttää minua. Tilannetaju on kuvaajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Laitinen kertoo tekevänsä paljon tapahtumakuvauksia esim. hääkuvauksia, joissa pitää osata lukea tilanteita ennakkoon. - Hääkuvauksissa en ole itse esillä, en ohjaa ihmisiä, en​kä myöskään​ puutu tilanteisiin. Olen valppaana tallentamaan arvokkaat hetket hyviksi kuviksi. Käytätkö kuvankäsittelyä hyvän tuloksen saavuttamiseksi? Nykyään melkein kaikille kuville tehdään jonkinasteinen käsittely, mutta Laitinen kertoo, että hän ei korjaile valoisuuden, kontrastin ja sävyjen säätämisen lisäksi juurikaan muuta. - Toiset pipertävät ​Photoshopilla kuvia kuntoon, mutta se ei ole minun juttuni. Kaikki kotona -lähetys kuultiin Radio Suomessa tiistaina 3.5.2016. Toimittajina Maria Jyrkäs ja Päivi Nieminen.

Kun vuoto on iso, siinä ei jättisiteetkään auta. Pitäisikö nyt haukkua rikkaita sikoja vai kaiken vääryyttä? Kaikkeen löytyy luonnollinen selitys. Maailma on jakautunut lopullisesti. Voisihan sitä äimistellä ahneita sikarikkaita ja niitä jotka saa murusia. Saisi pahan mielen. Kun kuvaa isontaa, näkee enemmän. Kyse on Suunnittelijoista, ja niistä toisista jotka eivät osaa suunnitella. Toiset vain ovat suunnittelijaluonteita. Heille elämä on näytön paikka. Suunnittelija harrastaa esimerkiksi tätä verosuunnittelua. Harrastamiseen liittyy aina intohimo, se mahdollistaa tuntien tuhraamisen, tehokkaan verosuunnittelun. Verojen kiertäminen on henkisesti palkitsevaa, koska se ruoppaa hajurakoa tavallisiin talleroihin, niihin joilla ei ole tarvetta edes yrittää puljata vähiä rahojaan. Verosuunnittelu tekee suunnittelijasta omasta mielestään paremman ihmisen. Hän osaa optimoida hyötynsä, suhteessa laiskojen ja köyhien muuhun maailmaan. Pankkitilien ryhdikkäästi kohenevat saldot pitää tarkistaa kaksi kertaa viikossa, jotta niiden narsismia ruokkiva vaikutus kumuloituu kantajan hymyksi asti. Suunnittelija elää elämäänsä suunnittelemalla. Tätä ei meinaa tämmönen järvisuomalainen roiskeläpän lämmittäjä muistaa. Esimerkiksi perhesuunnittelu lähtee suunnittelijalla liikkeelle jo lukiossa. Rumimmat tytöt raakataan mielestä pois hyvissä ajoin ennen vanhojen tanssia. Köyhien perheiden tytöt saavat mulkaisun. Tämä on training camp. Yliopistossa lopullinen puolison valinta clousataan, kun unelmapuoliso on suunniteltu ja taustasidonnaisuudet, eli appiukon varallisuus, selvitetty. Rikkaus on asenne. Rikkaalla ihmisellä aika riittää kaikkeen. Köyhällä aika menee ohi. Sama ihminen tekee saman päivän aikana helposti verosuunnittelua ja perhesuunnittelua. Kun puolison kanssa harjoitetaan perhesuunnittelua, kokoukset ovat määrämittaisia. Kolmessa vartissa ehtii hyvin luoda kehyksen lapsien lukumäärästä, tulevista syntymävuosista ja sukupuolista. Näin suunnitellussa aikataulussa ilmestyvän pikku-petterin jalkapallotreeneistäkin voi suunnitella osan ja merkata kalenteriin. Takaako perhesuunnittelu onnen? Jos anoppi sattuu kysymään, niin sovitaan että takaa. Haasteellistahan se on - varsinkin jos ei ehdi juoksemaan vieraissa, ja se se vasta monenlaista suunnittelua vaatiikin. Suunnittelija elää jumalattoman vanhaksi. Hän hallitsee ruokavalion suunnittelun. Hänen kätensä ei dippaa samassa pakastealtaassa kuin huono-osaisen. Hänen ruokaympyränsä on täydellinen. Köyhällä ruokaympyrät on silmissä, nuo sameat vadit tyhjyyttä tirskuen. Eläkepäivien suunnittelu on suunnittelijalle himohommaa. Portugali vai kali-kali täällä pohjoisessa? Säilyttääkö kiinteät asunnot Suomessa ja missä kaupungeissa? Eläkesäästäminen hoidettu! Onneksi työnantaja teki oman osuutensa ja suunnitteli miljoonien lisäeläkkeet. Suunnittelijalla on suunnittelu verissä. Siitä saattaa kärsiä sivullisetkin. Kun pysyisikin nätisti vaikka isomman auton vaihtamisen suunnittelussa, mutta ei. Hän saattaa tälläkin hetkellä suunnitella kavereineen jonkun puoluejohtajan ja pääministerin vaihtamista. Eikä se siihen jää. Siis. Kun näen nykyään verosuunnittelijan, en näe vain ahnetta sikaa, näen toisenlaisen ihmisen. Nyt täytyy enää toivoa, että vielä maailmasta löytyvä demokratia valuu hyviin hetkiin. Että niitä saavat kaikki. Vaikka monenlaista voi suunnitella, omaa elämäänsä ja onneaan ei sittenkään. Rakkaus ja hyvyys voi osua kohdalle, vaikka ei olisi suunnitellut mitään. Ei olisi osannut. Suunnittelijatkin saavat vielä huomata, että elämä on yksi. Se yllättää meidät, ja suunnitelmat, ne hatarasti luonnostellutkin, menevät uusiksi. Maallikkosaarnaaja Maasola

Tuija Pehkonen keskustelee vieraidensa kanssa mistäpä muusta kuin heistä itsestään. Nyt on aika kurkistaa pintaa syvemmälle ja otsikoiden taakse ja tarkastella, millaisia tarinoita löytyy kulissien takaa. Omakuva, radion selfie, sitä tämä ohjelma on. Ensimmäiseen ohjelmaan vieraaksi saapuu nainen, josta jokaisella suomalaisella on mielipiteensä. Vahva, kaunis, itsenäinen, päämäärätietoinen, itsekäs, voimakastahtoinen, mitä vielä. Toiset ihailevat, toiset eivät voi sietää. Harva kutsuu Martina Aitolehteä enää turhaksi julkkikseksi, mutta miksi aikanaan kaikki alkoi siten kuin alkoi? Millainen menestyvä bisnesnainen, sporttifriikki on nykyään?

Suomi on tänä kesänä keskustellut äänekkäästi kulttuurista. Toiset pelkäävät ja vihaavat vieraita kulttuureja vaikkeivät tietäisi niistä mitään. Toisilla taas on valmiiksi lämmin ja mukava asenne kaikkia vieraita kulttuureja kohtaan, vaikkeivat hekään tietäisi niistä mitään. Mistä oikein keskustellaan kun puhutaan monikulttuurisuudesta ja monikulttuurisesta Suomesta? Roman Schatzin vieraina ovat Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Sampo Terho ja standup-koomikko ja juontaja Ali Jahanghiri.