Podcasts about hiukan

Vaappujen käyttö ahvenenkalastuksessa on jäänyt vähiin. Hiukan hankalana heitettävänä sen sijaan on helpompi valita joku toinen viehetyyppi, mutta vaapuilla on kuitenkin paikkansa ahvenenkalastajan vieherepertuaarissa. Ahven nimittäin hyödyntää koko vesipatsasta saalistaessaan, ja joskus on päiviä kun viehe pitää uittaa selvästi kalojen yli. Ja tähän vaappu sopii kuin nenä päähän.  Kuuntele jakso ahvenen vaappukalastuksesta. Kalastajan Radion mahdollistaa Maa- ja metsätalousministeriö ja kalastonhoitomaksuvarat.

Ihmiset pelkäävät useita asioita koiriensa ruokavaliossa. Ne ovat usein samoja, joita pidetään epäterveellisenä omistajalle. Koira ei ole kuitenkaan ihminen ja se tarvitsee erilaista ruokaa kuin omistajansa, ja liha on silloin tärkein. Silti koiran ruokinnassa ei tarvitse pelätä suolaa eikä lihan väriä. Itseasiassa punainen liha olisi paras vaihtoehto koiralle. Podcast voidaan kiteyttää yhteen toteamukseen: punainen liha ei ole vaarallista omistajalle, eikä se ole haitaksi koirallekaan. Jotta tuohon toteamukseen päästään, niin taas kierretään pitkä matka mutkitelle ja asiasta toiseen hyppien. Punaisen lihan ja suolan kammoaminen tulee ihmisten omista terveysasioista. Ajattelutavassa muinainen Pohjois-Karjala projekti on tärkein. Itärajalla syötiin aikoinaan epäterveellisesti, tehtiin kovaa työtä ja kuoltiin sydänkohtaukseen keski-iässä. Syyksi nostettiin liiallinen suolan käyttö sekä punaisen lihan suuri osuus ruokavaliosta. Aidommin kyse oli kasvisten puuttuminen, karut elinolot, lapsuusajan aliravitsemus sekä kehno terveydenhoito. Ihmisten ruokintasuosituksia kuitenkin painotettiin ja samalla opeteltiin syömään järkevämmin. Kehitys oli järkevä ihmisille ja paransi terveydentilaa sekä leikkasi kuolleisuutta. Mutta tuo koskee koiranomistajia, ei koiria. Samalla opittiin syömään ravintolisiä. Jopa liioitellen, mutta valokeilaan saatiin uusiakin, jo unohdettuja asioita - kuten D-vitamiini. Unohdettuja siksi, että kalanmaksaöljy oli laajasti käytössä risitaudin ehkäisyssä, mutta kehityksen myötä sen käyttö unohdettiin (onneksi, nimim. kalanmaksaöljysukupolveen kuuluva). Sittemmin tuli pillerit kuvioihin ja samaan aikaan THL päätti romauttaa ihmisten D-vitamiinisaannin. Jotenkin se liittyy terveyteen, mutta en ole koskaan oivaltanut miten. Itselläni D-vitamiinitasot olivat kuitenkin vain niukinnaukin riittävät, vaikka koin huolehtineeni asiasta. Samalla hypätään ensimmäiseen sivujuonteeseen. Ravintolisien käyttöä omistajan omassa ravitsemuksessa pystyisi vähentämään lautasmallin avulla, mutta mitä sitten tehdään kun ei vaan halua? Minulle tulee vahvasti kasvispohjaisesta ruokavaliosta laihdutuskuurin aikana aivan tolkuton ummetus. Se ei jihdu sinällään kasvisruuasta, vaikka korkea kuitupitoisuus altistaakin. Se tulee ruuan vähyydestä. Koirilla yleisimmät ummetuksen aiheuttajat ovat liian vähäinen liikunta ja liian alhainen ruokamäärä, usein jopa päivätasolla, mutta varsinkin per annos. Uusi tietoisuus terveellisestä ruokavaliosta siirtyi myös koiriin. Ongelma on siinä, että siirto tarkoitti ihmisten ravintosuositusten ja lautasmallin kopiointia koiran ruokakippoon. Se on väärin, koska koira ei ole ihminen. Yhtä vähän lintua, marsua tai akvaariokalaa voi tai saa syöttää kuin ihmistä. Sitten siirrytäänkin toiseen sivujuonteeseen. Syy siihen, että ei tajuta erottaa koira ihmisestä, on koiran inhimillistäminen. Oman käsitykseni mukaan se jihtuu vahvasti siitä, että ihmisiltä puuttuu ihmissuhteet tai suhteet muihin ihmisiin on tavalla tai toisella vääristyneet niin odotusten kuin oletustenkin mukaan. Kun lemmikki korvaa ihmiset, niin ihminen alkaa suhtautumisessaan muuntamaan koiraa ihmisen rooliin, koska on sosiaalinen laumaeläin. Mutta se ei toimi, aivan yhtä vähän kuin että marsu olisi koiran laumakumppani tai russeli hevosen. Ihmisten ruokapyramidi ei kerro ruoka-aineryhmien tärkeyttä. Se kertoo vaadittavat syöntimäärät, jotka perustuvat niin ravintoaine- kuin energiatiheyteen. Sen jälkeen asian lipsahti käsistä ja siirryin suoraan hevosten ruuansulatukseen ja siitä seuraavassa hypyssä selittämään miksi hevosten syömättömyys ja koirien jatkuva syöminen aiheuttaa kummallekin ruuansualtusongelmia. Syy on eläinlajille väärä tapa altistua vatsahapoille - hevosella on oltava koko ajan ruokaa, koska sillä on keskeytymätön ruuansulatus, mutta koiran pitää syödä paljon harvakseltaan, jotta sillä ei olisi keskeytymätöntä ruuansulatusta. Eläinlajit määräävät omat taroeensa, ei miten ihmisellä asiat ovat. Tarkoitus oli kuitenkin muistuttaa, että koiran ravintopyramidi oli täysin päivastainen ihmisten malliin. Siksi kumpaakaan mallia ei voida siirtää toiselle. Terveillä koirilla kaksi tai kolme ruokintakertaa ei perustu koiraan, vaan omistajaan itseensä - ja omistaja heijastaa omat halunsa koiraan. Koiralle terveellisin tapa syödä olisi kuitenkin kerran päivässä melkein joka päivä.  Ihminen saattaisi aika ajoin tarvitakin suolaa lisää, varsinkin jos jodioidun pöytäsuolan käyttöä on leikattu piilosuolapelon takia tai hikoillaan paljon kuntoilun yhteydessä, mutta koiralla ei ole varsinaista lisäsuolan eli natriumin tarvetta oikeastaan koskaan. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin että lisäsuola olisi koiralle haitallista, Koira saa natriumin ja kloorin ravinnostaan. Määrä lähtee helposti kohoamaan, jos ruuan osana käytetään munuaisia tai vaikka haetaan jodia tai kaliumia mineraalisuolasta. Koiralla on petona korka suolan sietokyky, aivan samoin kuin vaikkapa A-vitamiininkin suhteen. Se tarkoittaa sitä, että suolan saantia ei tarvitse koskaan terveellä koiralla miettiä tai laskea - ellei ole utelias. Punaista lihaa tutkittiin ongelmien aiheuttajana siksi, että sitä syötiin eniten. Mutta se oli enemmältikin seuraus, ei syy. Oikeastaan mitään muuta kuin punaista lihaa ei ollut. Broileri löysi itsensä suomalaiseen ruokapöytään vasta 80-luvun alussa ja 10 vuotta aiemmin moista ei ollut edes olemassa. Joten lähelle nykyaikaa ainoa korvike punaiselle lihalle oli kala, ja se mahtui ruokavalioon ainoastaan rannikkoalueilla. Merialueella syötiin silakkaa ja sisämaan järvialueilla muikkua. Ylipäätään lihan syöminen niissä määrin kuin sitä nykyään kulutetaan on uusi asia. Kivikautista ruokavaliota suosivat mielellään puhuvat metsästäjäkeräilijöiden ruokavaliosta ja ohittavat sen, että moinen syöminen loppui kivikauden loppuessa, metsäsuomalaisia lukuunottamatta. Keskiaikaisissa kaupungeissa, itseasiassa jo aiemmin viikinkikaudella, syötiin vahvasti viljaa ja naurista, lihaa nähtiin harvoin - ellei kuulunut varakkaaseen luokkaan. Siitäkin vähästä katolisen kirkon monet paastopäivät kielsivät lihan ja sen tilalla syötiin kalaa. Useimmiten suolattuna. Paitsi, jos kuului työväkeen, eikä talo tarjonnut paastokalaa. Taas poiketaan hieman syrjäteille ja muikun myötä ihmettelen miten Pohjois-Savon maitokarjan laitumet kyettäisiin muuttamaan tuottavaksi viljelymaaksi. Levesyasteet ja maaperä kun eivät muuksi muutu, vaikka kuinka haluttaisiin palata Babylonin aikoihin ja laittaa koko kansa maata viljelemään. Punaista lihaa koitetaan välttää, jopa pelkokertoimeen asti, koska punainen liha lisää tulehduksia punainen liha altistaa paksusuolen syövälle Kumpikaan väite ei sinällään pidä paikkaansa. Se, että (punaisesta) lihasta saadaan rasvahappoa arakidonihappo, josta valmistetaan mm. tulehdusvälittäjäaineita, on päätetty ymmärtää niin, että (punaisen) lihan rasvan sisältämä arakidonihappo aiheuttaisi tulehduksia. Ei se sitä tee. Tulehdusvälittäjäaineet reagoivat tulehdustiloihin, joka on eri asia. Jopa asiateksteissä törmää väitteeseen, että omega-3 rasvahappojen EPA ja DHA lisääminen vähentäisi arakidonihapon tuotantoa, koska kilpailu arakidonihappoa tuottavasta entsyymistä vähentäisi tuotantoa. Tuo ei pidä millään tavalla paikkaansa. Ensinnäkin lihasta nimenomaan saadaan arakidonihappoa suoraan (hassua, että kaikilla syötävillä eläimillä se on ollut oleellinen osa niiden aineenvaihdunnan vaatimia rasvahappoja). Toiseksi, entsyymikilpailu tapahtuu vain, kun muutetaan perus-omega-6 rasvahappo linolihaposta (LA) ja samaan aikaan perus-omega-3 rasvahaposta alfalinoleenihappoa (ALA) reitin kautta kuutosissa arakidonihappoa ja kolmosissa EPA:aa. Mutta lihasta saatiin suoraan arakidonihappoa riittävästi (joka on de facto koirille ehdollisesti välttämätön ja kissoille käytännössä välttämätön rasvahappo), joten muunnoksella LA:sta ei ole merkitystä, ja EPA on jo mikä on, ei siihen tarvita enää muunnosta. EPA/DHA-lisä vähentää hieman tulehdusreaktioita, mutta aivan toista kautta. Linolihappo on ehdottomasti välttämätön rasvahappo. Yksi sen merkityksellinen rooli on ihossa ja puutos aiheuttaa mm. ihon kuivumista, hilseilyä ja kutinaa. Siksi suosittelen aina iho-oireisille perusruuan rasvamäärän lisäämistä, koska jos rasvaa saadaan grammoina liian vähän, niin silloin saadaan liian vähän myös tärkeintä rasvahappoa linolihappoa. Linolihapon tärkein saantitie on lihan rasva. Jossain määrin myös osa kasviöljyistä. Sen sijaan niin usein ehdotettu, ja käytännössä aina tyrmäämäni, omega-3 lisät kalaöljynä eivät käytännössä tee mitään hyödyllistä, iho-oireissakaan. Myös kolesterolia pelätään rasvoissa, ja varsinkin punaisen lihan rasvassa. Se on suora kopio ihmispuolelta, ja täysin väärä. Koira säätelee kolesterolia tehokkaasti maksassa ja rasva-aineenvaihduntansa kautta, eikä koiralla ole koskaan mitään terveysriskejä kolesterolista. Jos verikoe näyttää korkeampaa kolesterolia, niin joko on juuri syöty tai rasvaa tarvitaan kolesterolin kuljettamana. Se, että omistaja voi kuolla sydänkohtaukseen pitkäaikaisen korkean kolesterolin seurauksena, on vain ja ainoastaan omistajan ongelma. Se muuttuu koiran ongelmaksi vasta sitten, jos omistaja ei anna ruokaa tuuperrettuaan lattialle. Punainen liha altistaa suolistosyöville, ja varsinkin paksusuolen syövälle. Paitsi että ei altista. Ei ole koskaan altistanut. Kyse on lihajalosteista (luonnollisuusihmiset riemuitsee, koska nyt prosessointi on paha). Omistaja alentaa riskiään syömällä vähemmän meetvurstia ja grillimakkaraa ja koiraa harmittaa, koska makupalojen saanti vähenee. Mutta jos koiralta otetaan nakit pois tuon pelon takia, niin liioitellaan. Nakit eivät ole sinällään terveellistä ruokaa, mutta eivät ne koiran suolistoa riko. Jos saman pelon takia poistetaan myös (punainen) liha, niin siirrytään liioittelusta vahvasti ruokintavirheen puolelle. Punaisen lihan ravintoarvot ovat parempia kuin valkoisen. Hiukan, ja useimmiten merkityksettömästi, mutta on kuitenkin. Kalaa ja lihaa taasen ei pitäisi sinällään laittaa edes vastakkain, sillä vaikka kalankin liha on perusteiltaan vastaavaa kuin maaeläinten, niin se on kuitenkin niin aminohappo-, mineraali- kuin rasvakoostumukseltaan sen verran erilaista, että vertailu on turhaa. En sano sitä podcastissä, mutta kala täydentää punaista lihaa. Sen sijaan jos pohja on kalalla, niin samaa etua ei saada käyttämällä punaista lihaa täydentäjänä - silloin aletaan poistumaan optimista. Mutta tuokin on nippelitason rakettitiedettä, ei varsinaisesti merkityksellinen asia. Punainen liha ei ole yleisin allergian aiheuttaja. Ei ole koskaan ollut. Ehdottomasti suurin osa allergisiksi diagnosoiduista ei ole koskaan edes saanut punaista lihaa, nautaa tai mitään muutakaan. Ne ovat saaneet broileria, joskus kalkkunaa, viljoja, perunaa ja hernettä. En osaa muutenkaan päättää kumpi on suurempi hoitovirhe ja osoitus eläinlääkärin laiskuudesta, haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä hoitaa koiraa: allergiadiagnoosi itsessään vai sen hoitoon määrätyt funktionaalisten ruokien häpeäpilkut anallergenicit ja hyporuuat. Se, että punaiseen lihaan perustuvat tuotteet eivät aina kuitenkaan sovi koiralle, johtuu monista muista syistä. Sellaisista kuten huonosta laadusta, kehnosta sulavuudesta tai koiran muista terveydellisistä ongelmista. Kyse on kuitenkin aina ruuasta, ei siitä minkä väristä liha on. Koska kiukutteluun päästiin, niin ei voida ohittaa kollageenituotteina nivelten hoitoon myytäviä vedätyksiä. Ne ovat broilerin rustoa ja sitä saa paljon enemmän huomattavasti halvemmalla mistä tahansa broilerin jauhelihasta. Niveliähän moinen teurasjäte ei tietenkään hoida. Punainen liha on mahdollisuus, ei uhka. Mutta jos joutuu miettimään koiran ongelmia ruuan kautta, niin miettikää ruokaa kokonaisuutena ja mistä oleellisista komponenteista se koostuu. Lihan väri on totaalisen toissijaista. Koira ruokintaan kuin koira. Ihminen ei ruoki muitakaan lemmikkejään kuten itseään, joten miksi koiraa pitäisi kohdella eri tavalla? Podcastissä mainittiin Meta-foorumi. Se on Katiskan virallinen keskustelufoorumi. Monellakin tapaa kuin Facebook, mutta parempi, laadukkaampi ja paljon toimivampi. Tutustu, testaa ja kokeile.

Amerikkalaisessa jalkapallossa jokaisella pelaajalla on joukkueessa oma tärkeä roolinsa, jota ilman peli ei toimi. Pelinrakentaja on yksi tärkeimmistä pelaajista, ketään muita sen enempää väheksymättä. Joukkueen pelinrakentaja on hyökkäyspelin rakennusmestari. Käytännössä kaikki hyökkäyspelit kulkevat pelinrakentajan kautta. Heittopelissä hän heittää pallon vastaanottajalle. Juoksupelissä hän ojentaa pallon pallonkantajalle tai juoksee pallon kanssa itse. Amerikkalaisessa jalkapallossa jokaisella pelaajalla on joukkueessa oma tärkeä roolinsa, jota ilman peli ei toimi. Pelinrakentaja on yksi tärkeimmistä pelaajista, ketään muita sen enempää väheksymättä. Joukkueen pelinrakentaja on hyökkäyspelin rakennusmestari. Käytännössä kaikki hyökkäyspelit kulkevat pelinrakentajan kautta. Heittopelissä hän heittää pallon vastaanottajalle. Juoksupelissä hän ojentaa pallon pallonkantajalle tai juoksee pallon kanssa itse. Mika Laurilaa pidetään Suomen virallisena jenkkifutisäänenä. Laurila selostaa otteluita, pitää podcastia lajista ja seuraa tarkkaan lajin tapahtumia koti- ja ulkomailla. Peliurallaan mies voitti useita Suomen mestaruuksia, pelasi maajoukkueessa ja piti lähes kymmenen vuotta hallussaan Vaahteraliigan katkaistujen heittojen ennätystä. Laurila avaa ohessa ”hiukan” pelinrakentajan luomia hyökkäystaktiikoita.

Porvoon Hunters pelasi tällä erää vuoden viimeisen ottelunsa miesten jääkiekon Suomi-sarjassa, kun se kohtasi kotijäällään Jyväskylän D-Kiekon. Ottelussa tehtailtiin maaleja oikein urakalla, mutta maali-ilottelu päättyi lopulta kotiyleisön riemuksi Huntersin voitonjuhliin 8–6 (4–2, 1–2, 3–2) lukemin. Huntersin miesten edustusjoukkueen päävalmentaja Mikko Juutilainen oli kolmesta sarjapisteestä tyytyväinen, vaikka helpolla voitto ei lopulta tullutkaan. – Hiukan kaksijakoinen ottelu. Eka erä oli pirun hyvä meiltä, hallitsimme peliä ja hemmetin hyvää tekemistä joukkeeltamme, Juutilainen kommentoi.

Noora Shinglerin kanssa puhutaan vastuullisuudesta, yrittäjyydestä ja siitä, että miten voisi jokainen omilla toimillaan tehdä paremmat valinnat mahdolliseksi. Hiukan myös puhtaammasta ympäristöstä, ruuasta ja elintavoista.  --Kohti Unelmia podcastin tarkoitus on inspiroida sua tekemään asioita joita oikeasti haluat tehdä. Toteuta omat unelmasi.. Jaa ajatuksesi jaksoon liittyen #kohtiunelmia ja tägää @johanneslaine niin päästään jatkamaan keskustelua. Tai jos haluat jakaa omat unelmasi, niin sekin toimii oikein loistavasti samoilla merkinnöillä. 

Katselemme nyt alkavassa podcast-trilogiassa jättiläisten harteilta näkymää, josta ei puutu paradokseja. Teoreettisen fysiikan tohtori Matti Pitkänen kuljettaa meidät syvälle mikrokosmokseen, jopa Planckin kokoluokkaan - kvanttimaailmaan. Nuorena Mattia kiinnosti enemmän klassisen kitaran soitto ja vähemmän fysiikka. Suunta muuttui kuitenkin yliopisto-opettaja Raimo Keskisen vaikutuksesta. Ramin innostavien luentojen vaikutuksesta Matin uteliaisuus kääntyi palavaksi innoksi tutkia kvanttifysiikkaa, tehdä luovaa improvisaatiota ja tunneälytyötä filosofina mieluummin kuin muusikkona. Tämän kolmiosaisen podcast-sarjan ensimmäisessä osassa tartumme Matin kanssa mammuttia syöksyhampaista. Lähdemme kartoittamaan niitä ongelmia, joita kvanttimekaniikkaan liittyy sekä ymmärtämisen tasolla, mutta myöskin edelleen epävalmiina teoriana. Millainen työkalupakki vaaditaan kvanttimekaniikan matemaattisen ja käsitteellisen puolen ymmärtämiseen? Olisiko kvanttimekaniikka valmiimpi, jos toinen maailmansota ei olisi syttynyt? Pystyykö kvanttimekaniikkaa ymmärtämään visuaalisesti ja arki-intuitiolla? Mikä on kvanttifysiikan ja kvanttimekaniikan ero? Kaksoisrakokoe, kuplakammio, tietoinen tutkija ja kriittisen ympäristön mittaaminen, kuka havaitsee ja mitä, vapaa tahto, kausaalisuus vai korrelaatio, superpositio, ajattomuus vai kaksi aikakäsitystä, arkijärjen kritiikki. Matka taittuu vaivihkaa kohti käsitteiden ja ideoiden sakeaa, joskus mystistäkin viidakkoa. Hiukan älli-tälliä ja käsien viittoilua on paikallaan. Tapahtuuko kvanttihyppy uuteen tietoisuuteen tässä vai tulevissa jaksoissa? Tule selvittämään sitä yhdessä kanssamme kvanttien yhteenkietovassa mielenkiintoisessa maailmassa. https://mesokosmos.com/

Hiukan laajentaen ajatustenvaihtoa, päätin tällä kertaa hypätä rajojen yli, kuunnella ja kommentoida tässä episodissa erään toisen uskonto-, filosofia- ja tutkimusorientoituneen suomalaisen podcastin eli Maailmanpuun 17.5.2019 julkaistua jaksoa nimeltä "Mitä on totuus? - Esko Valtaoja." Kyseinen jakso on hyvä kuunnella etukäteen tämän episodin kontekstin ymmärtämisen vuoksi.

KalloCastin 23. jakso laittaa kauden pakettiin miesten Salibandyliigan osalta. Jaksossa puidaan eritoten maanantaina ratkennutta Classic-TPS -finaalisarjaa. Ensinnäkin podcastissa pureuduttiin siihen, että mikä erotti finaalijoukkueet toisistaan kaukalossa. Spekulaatiossa pohdittiin muun muassa tunnepuolta, taktiikoita, fyysistä peliä ja erikoistilannepelaamista. Hiukan toisenlaista keskustelua herättivät muun muassa sarjan tuomarointi ja katsomoiden hieno tunnelma ottelusta toiseen. Sen jälkeen keskustelussa nostettiin esille Classicin ylivoimaisuus, ja miten se on kurottavissa. Asiaan nostettiin eri kulmia ja mietintöihin nostettiin myös mahdolliset tulevat haastajat mestaruustaiston suhteen. Salibandyliigassa palattiin finaalisarjoihin kolmen Superfinaalin jälkeen, joten aiheesta käytiin jälleen hieman keskustelua. Asiaa pohdittiin muun muassa näkyvyyden kannalta, ja paikallisen vs. kansallisen kiinnostuksen näkökulmasta. Tärkeä kysymys oli se, että mitä finaalilla tai finaaleilla lopulta haetaan? Samassa pohdinnossa keskusteltiin lajin asemasta urheilukentällä. Podcastin kohden kausi vedettiin vielä pakettiin muutaman mieleen jääneen positiivisen ja muutaman negatiivisen seikan kautta. "Kauden parhaita" palkittiin myös pikaisesti seuraavissa kategorioissa: Kauden paras valmentaja: Kauden paras pelaaja: Kauden dominoivin pelaaja: Läpimurtopelaaja: Kauden paras veskari: Kauden joukkue: Kauden floppijoukkue: Asia mistä ei puhuttu tällä kertaa tarpeeksi: Kauden kovin kaukalon ulkopuolinen keskustelunaihe: Kauden kovin kaukalon sisäpuolinen keskustelunaihe: Podcast on tuotettu yhteistyössä Gamesaverin kanssa ja teknisenä tukena toimi Anssi Karjalainen. Löydät sen myös Acastista ja iTunesista.

Porvoon Toldboysissa nautitaan lätkästä. Veteraanikiekkoilijat viilettivät viime kaudella kolmessa eri sarjassa. Toldboysilla on kolme jäävuoroa viikossa harjoituksiin ja peleihin. Mukaan ovat tervetulleita kaikki veteraanikiekkoilusta kiinnostuneet. Erityisesti 45-vuotiaille kiekkoilijoille olisi kysyntää seurassa. Aivan pystymetsästä mukaan ei kannata kuitenkaan tulla. – Hiukan huolestuttaa ikämieskiekkoilijoiden vähyys. Seurassa on tälle hetkellä noin 60 jäsentä, joista kolmisenkymmentä on hyvin aktiivisia. Osa pelaajista pelaa kahdessa tai kolmessakin eri ikäryhmässä, Toldboysin puheenjohtaja, maalivahtina itse pelaava Matti Valasti kertoo.

Verkkoyhtiö Ericssonin liiketulos on jäänyt analyytikkojen odotuksia heikommaksi. Ericssonin vertailukelpoinen tulos oli loka-joulukuussa plussalla .. Lisää >> http://ift.tt/2Gyp77u

Parhaat elokuvat vs. lempielokuvamme. Mukana ei ole Forest Gump. Puhumme myös sananlaskuista. Aiheena on myös rasismi, josta olikin vaikea puhua. Toivottavasti saimme edes joitain järkeviä pointteja tehtyä.

Miksi katsomme elokuvia, joista tulee paha mieli? Keskustelu on julkaistu alun perin Episodin sivuilla vuonna 2014. Keskustelijoina Joonas Alanne, Anton Vanha-Majamaa ja Jussi Huhtala.

Hiukan flunssaista keskustelua todella tärkeistä aiheista, eli uusista typeristä tv-ohjelmista. Puhetta toki muustakin, kannattaa kuunnella.

Hiukan puhetta Euroviisuista. Viikon sanoja ovat: solmio, laulu ja soittaa. Lisäksi ihmetellään television testikuvaa ja televisioiden muuta täytesisältöä Suomessa, Ruotsissa ja Espanjassa. Ohjelmassa soitettu musiikki: Marlene Dietrich - Look me over closely Bob Crosby Bobcats - Blue orchids Arthur Fields - You are going to be mine Virginia Bruce - I've got you under my skin Barrel House Annie - Ain't gonna give it away