Podcasts about kaikkihan

Radio Cityn Aamussa kuunneltiin maanantaiseen tapaan terveisiä tulevaisuuteen! Samuel ja Jere olivat molemmat aika kiihtyneessä mielentilassa, toinen vanteiden takia ja toinen ruusupuskassa. Kaikkihan me tiedetään mistä ruumiinlämpö pitää mitata, mutta pitääkö perheessä olla yksi mittari vain annelia varten? Tarjoatko ruokaa putkimiehelle ja onko vedenkeitin vielä turhempi kuin valkosipulipuristin? Mukana myös jehovan puhelu, tyhmät britit ja salaatin pesu!

Käsittelemme asiaa neljän teeman kautta: parempi asiakaskokemus, paremmat sisällöt, eettisempi toiminta, ennakoivuus. Erään suuren suomalaisen mediatalon osavuosikatsauksessa lukee näin: ”Median rakennemuutoksen odotetaan jatkuvan ja entisestään voimistuvan. Datan, analytiikan, koneoppimisen ja automaation merkitys lisääntyy vaatien kasvavia panostuksia teknologiaan”. Miten kilpailijoista erottuminen tapahtuu näiden avulla käytännössä? Kaikkihan kuitenkin jo nyt ovat ymmärtäneet asiakaskeskeisyyden merkityksen liiketoiminnan kehittämisessä, joten mitä (lisä)arvoa yrityksille on siitä, että ollaan vielä enemmän asiakaskeskeisiä?

Kaikkihan meistä ovat keskimääräistä parempia kuljettajia, joten liikenteestä löytyy runsaasti epäkohtia. On hidastelua, on epäselvää viestintää ja on aaltoilevia nopeuksia. Jakson alkuosassa puidaan sähkö-Hummerin ja F150 Lightningin mielekkyyttä. Palautetta ja jaksoideoita podcastista voit lähettää meille helpoimmin Facebookissa ja Instagramissa. Facebook: http://facebook.com/ajatuksiaautoista Instagram (@ajatuksiaautoista): http://instagram.com/ajatuksiaautoista Lauri Ahtiainen on autotoimittaja, jonka lempipuuhaa on seikkailla tulipunaisella MX-5:llä. Hänet löytää Twitteristä ja Instagramista nimellä @lahtiain. Aake Kinnunen on autotoimittaja, jonka poliisi on pysäyttänyt turkulaisuudesta. Häntä voi seurata Twitterissä nimellä @mondostic ja Instagramissa @mondostic3000 English summary: the one where we went on different traffic pet peeves from slow drivers to those who can't find their turn signals. In the first part we also wonder about the electric Hummer and F150 Lightning.

Teemu Purmonen ja 93 prosentin tarkkuudella osuvien kehittämishankkeiden salainen resepti! Kun yritys haikailee kehittämisrahoitusta Joensuun seudulla, jossain vaiheessa keskusteluun pompsahtaa milteipä poikkeuksetta nimi Teemu Purmonen. Eikä syyttä: Purmonen nimittäin onnistuu hommassa 93 prosentin osumatarkkuudella. Bronxcastissa Teemu kertoo oman näkemyksensä siitä, milloin ja miten kehittämishanketta kannattaa lähteä rakentamaan (ja milloin ei), miksi hän onnistuu hommassa niin hyvin kuin onnistuu ja miksi yrityksen kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin lähtee palkkionsa siivuna kehittämisrahoituksesta success fee -mallilla ottavan konsultin kelkkaan. Ja paljon muuta kiinnostavaa! Ja joo! Antwerpen on Belgiassa. Kaikkihan sen nyt tietää.

Kaikkihan nyt tietää mitä on evankeliumi. Vai tietävätkö? Jos sinun pitäisi määritellä mitä on evankeliumi, niin miten määrittelisit sen. Evankeliumi on ilosanoma? Juu. Evankeliumi on uutinen Jeesuksen sovituskuolemasta ja pelastuksesta?...

Kaikkihan jotain repii. Jaksossa puhutaan oudoista tavoista. --- Send in a voice message: https://anchor.fm/kalykylas/message

Tuleva karkauspäivä saa Akin ja Minnan pohtimaan tasa-arvokysymyksiä. Ylsikö Minnan eilinen lihakastike mummolaruuan tasolle ja Aki paljastaa kuinka saadaan ideat myytyä parisuhteessa.

Tämä jakso ei välttämättä sovi herkimmille. Puhun yhdestä näkökulmasta, joka saattaa joitain vähän ahdistaa tai pelottaa, vaikka kyse on hyvin luonnollisesta asiasta. Kaikkihan päättyy joskus - tämä päivä, viikko, vuosi ja myös elämä. Miksi siis et aloittaisi elämään sun oman näköistä elämää jo tänään? Sillä, mitä jos huomista ei enää tulekaan? Aloita siis heti!

Suoraa puhetta brändäämisestä! Miksi se itsensä esiintuominen on vaan niin vaikeaa? Tässä jaksossa puhun siitä miksi se on sitä joskus minulle. Ja mikä brändäämisessä itse asiassa on kaikista tärkeintä niin sinun oman jaksamisesi, henkisen hyvinvoinnin ja toisaalta markkinointisi vuoksi?   Kuuntele Bisneskoulun podcastin 2. jakso tästä!     Ilmoittaudu mukaan maksuttomaan Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15.00 >>   Jos mieluummin luet jakson sisällön kuin kuuntelet, lue tästä: Tänään mä halusin puhua brändäämisestä mutta päätinkin puhua siitä miksi se on niin vaikeeta. Ja jotta en yleistäisi, niin puhun itsestäni. Olen aina ajatellut, että ei ketään kiinnosta minä ja minun kannattaa jakaa vain vinkkejä markkinoinnista ja antaa ohjeita mitä tehdä, mutta se, mitä itse oikeasti teen, niin siitä ei kannata kamalasti puhua. Eli kuten tosi monella asiantuntijalla, minullakin on ollut tarve esittää, että minulla on nää markkinointiasiantuntemukseen liittyvät asiat hanskassa oman yritykseni kanssa. Vaikka kuinka tiedän, miten markkinoinnin strategia pitää suunnitella ja toteuttaa, niin en itsekään tee sitä täydellisesti. Läheskään joka kerta. Tosi monesti homma on sellaista adhoc-toimintaa, missä muut ihmiset mun ympärillä menee ihan sekaisin, siis assarit ja projektipäällikkö, et mitä nyt seuraavaks tehdään. Keksin sen lennosta ja sitten tehdään hirveällä aikataululla. Olen aina tuskaillut sitä, miksi teen kaiken viime tingassa ja hullulla aikataululla. Eräs ystäväni sanoi, että mä olen aina ollut sellainen ja sitä ei voi muuttaa, eikä siitä pidä ottaa paineita. Koko ajan tulee kuitenkin realistisemmaksi siitä, mihin oma aika ja resurssit riittää. Erityisesti tämän kesän jälkeen, siis jos olet lukenut toiseksi viimeisen blogiartikkelini, tiedät, mitä tänä kesänä tapahtui... olen alkanut antaa vähän enemmän aikaa asioiden toteuttamiselle. Kaikkihan tuskailemme sen kanssa, että pitäisi olla esillä koko ajan. Tehdä videoita someen ja kirjottaa koko ajan hulluna sisältöä. Vaikka siis rakastaisi kirjoittamista, niin kyllä se työksi muuttuu, jos sisältöä pitää koko ajan tuupata ulos. Koko ajan jotain uutta ja hienoa, nerokasta ja oivaltavaa.  Erityisesti, jos esilläolo ei ole se juttu, mitä itse tahtoo. Jos haluaa vain tehdä töitä hehkuttamatta itseään niin kovasti. Mutta siihenkin on syy. Syistä olen puhunut paljon jo aiemmin, mutta tässä vielä yksi tärkeimmistä. Kun ihmiset pääsevät tutustumaan sinuun verkon kautta, he ostavat palveluitasi paljon helpommin. Kynnys ostamiseen laskee todella paljon, kun tietää, kuka toisessa päässä, vaikka sähköpostiosoitetta, on. Mitä avoimempi olet, sen avoimempia myös potentiaaliset asiakkaasi ovat. Fakta on se, että verkossa on paljon muitakin, jotka haluavat päästä esiin. Miten voi erottua muista alan yrittäjistä tai keksiä jotain kiinnostavampaa? No se juttu oman osaamisensa ja itsensä brändäämisessä on se, että pitäisi tuoda esiin oma tarinansa. Ja kellään muulla ei ole samaa tarinaa kuin sinulla. Kukaan ei ole sinä. Sinä olet ainutlaatuinen kokonaisuus ja mitä paremmin tuot sen esiin, sen paremmin erotut. No tekstin tuottaminenhan onnistuu asiantuntijalta, joten siinä ei ole suurta kynnystä. Mutta mitä sitten kun pitäisi julkaista kuvia ja videoita? Siinä nousee esiin se kynnys. Minulla ainakin tulee todella usein se tilanne, että pitäisi keksiä sosiaaliseen mediaan uusia kuvia. Mutta koska olen usein kahdestaan tietokoneen kanssa. Kuvista tulee aina samanlaisia, jos otan siitä kuvan. Onko tukka hyvin? Laitoinko meikkiä aamulla? Olenko jäänyt kotiin tekemään töitä pyjamassa..? Somekuvat ovat kuitenkin sellaisia, joissa haluaisi näyttää hyvältä. Ei sellaiselta tukka pystyssä pyjamassa, unisena tietokoneella olevasta. Ja jos on vähänkään huonosti nukuttu yö takana, niin johan ihmisetkin huolestuvat, että miten tuo näyttää niin väsyneeltä. Pystyykö se tuottamaan palveluitakaan..? Ja siksi on sellainen fiilis, että pitäisi vähintään laittaa meikkiä ja hiukset kiinni, jotkut eri vaatteet kuin siinä edellisessä selfiessä... Mutta ei someen pelkkiä selfieitäkään kannata laittaa. Vaan pitäisi julkaista kuvia siitä, kun tekee töitä asiakkaiden kanssa. Mutta jos olet asiantuntija ja teet töitä asiakastapaamisissa, onhan siinä aikamoinen kynnys ottaa yhtäkkiä kamera esiin ja sanoa "hei otetaan selfie!". Minullakin kävi toimistolla yks kurssilainen perjantaina ja juteltiin niin intensiivisesti, ettei muistettu ottaa selfieitä. Monessa kohdassa tuli mieleen, että voi kun olisi nauhoitus päällä, täältä tulee niin tärkeää asiaa! Esimerkiksi puhuimme siitä, miten tärkeää oman jaksamisen kannalta on se, että tekee sellaisia töitä missä oma sydän on mukana. Että tekee omien arvojen mukaan eikä jonkun muun. Jos tekee vaikka yhteistyötä muiden kanssa ja toiminta olisi kuinka eettistä tahansa, mutta ne ei toimi arvojen mukaan, niin siinä käy sulle itselle huonosti. Jos siis toimit omia arvojasi vastaan, niin voi käydä niin että et pysty katsomaan itseäs peilistä silmiin pidemmällä tähtäimellä. Muitakin syitä sille voi olla. Siis sille että ei pysty katsomaan peilistä itseään. Jos tuntuu että et riitä ja alat vihata itseäsi niin se on todella vaikeaa. Itselleni kävi niin tänä kesänä. Ja siitä seurasi se, että en pystynyt enää ottamaan selfieitä. Tuntui siltä että niissä ei ole sielua, vaan tyhjät silmät, joista paistaa se todellisuus uupumuksesta ja siitä epätoivosta joka oman jaksamisen kanssa oli tullut. Eli ei se esilläolo minullekaan aina ole helppoa. Etenkään silloin, jos ei mene hirveän hyvin henkisesti. Ja siksi olen tajunnut, kuten viime jaksossa sanoin, että jos sinulta puuttuu iloa elämästä, niin et jaksa julkaista somessa mitään sellaista, mikä inspiroisi muitakaan. Erityisen vaikeaa on brändätä itseään, jos ei oikein tiedä edes itse, kuka on. Ja tämä on iso juttu. Kuka sinä oikeesti olet? Mitä sinä haluat saada aikaan maailmassa? Se että löydät tekemiselle syvemmän merkityksen, se tekee siitä sitäkin arvokkaampaa. Ja sitä enemmän siitä itsekin saa. Sinun pitäisi jotenkin osata paketoida itsesi, jotta voisit brändätä sitä pakettia. No itsensä paketointi kuulostaa kamalalta... mutta sitä se periaatteessa on. Mutta pitää muistaa, että jos se paketti ei ole aito, niin se vie sinut päin seinää jonkin ajan kuluttua. Eli jos lähdet rakentaan itsestäsi sellasta brändiä, minkä kanssa et itse ole sinut, eli jos yrität esittää olevasi jotain, mitä et oikeasti arjessa aidosti ole, niin se ajaa sinut loppuun. Sitä voi olla nopeasti vaikea hahmottaa miksi, mutta se ristiriita julkisen imagon ja todellisuuden välillä raastaa sielua. Ja se minullakin varmasti oli yksi juttu kesällä. Minun oli tosi vaikea hehkuttaa sitä unelmien elämää, joka mulla nyt siis oikeasti on: saan olla vapaa yrittäjä, minulla on ihanat lapset, ihana koti ihanassa paikassa ja saan olla oman aikatauluni herra. Eli se ristiriita mulla tuli kesällä siitä, että en ollut onnellinen. En voinut hyvin, sillä tavalla, kuin unelmien elämässäni olisin halunnut voida. Olin uupunut, enkä halunnut tunnustaa sitä. Ja se että koin itseni epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi, oli ristiriidassa sen kanssa, mitä halusin viestiä markkinoinnissani. Ja se juuri onkin haaste henkilöbrändin rakentamisessa. Ja brändin markkinoinnissa. Tai itse asiassa MAHDOLLISUUS, sillä se, että voisit lähettää itsestäsi positiivista viestiä maailmalle, niin sun täytyy olla siinä positiivisessa kunnossa. Mikä on ihan huikea juttu. Sillä se tarkoittaa sitä, että meidän yrittäjien täytyy voida hyvin, jotta me voidaan menestyä. Koska se on se ainoa tapa markkinoida: rehellisyys, avoimuus ja aitous. Ja se on uuden ajan markkinointia. Ei kukaan jaksa katella sellasta hehkutusta koko ajan. Kukaan ei ole täydellinen. Se ei ole uskottavaa! Miksi videot pitäis tehdä jossain hiekkarannalla?? No joo, ei siitä sen enempää. Mutta siis se aitous, rentous, rehellisyys. Ne on ainakin minulle ihan älyttömän tärkeitä juttuja. Itse en jaksa katsella väkisin tehtyjä feikki-iloisia somejulkaisuja. Sellaiset pystyy bongaamaan aika hyvin. Ihmisten silmistä näkee, eleistä, näkee jos ne eivät ole aitoja. Ja silloin en tietysti tykkää enkä reagoi. Ja jos riittävästi ärsyynnyn, poistun seuraajista. Eli aitous on tärkeätä niin itsellesi, sielullesi, kuin markkinoinnillesi. Yleisösi arvostaa sitä, jos pystyt olemaan aito oma itsesi verkkokanavissasi. Ja vaikka se kuulostaa vaikealta, jopa mahdottomalta, niin lopulta se ei ole. Kun pystyy kääntämään itsensä siihen asentoon. Se vaatii sellaisen toimenpiteen, kuin vaihtaisi uunin lämmitysasentoa, tai radiokanavaa, tai ilmalämpöpumpun viilentävästä lämmittäväksi. Nyt vain aivot pitäisi kääntää siihen asentoon, et sinulle on ihan ok puhua mielipiteistäsi yrityksen kanavissa, hehkuttaa ilonhetkiäsi niissä yrityksenkin kanavissa, sen sijaan, että teet sen henkilökohtaisissa profiileissa. Silti tietysti joku filtteri. Ruokakuvia ei kannata yrityksen kanaviin laittaa, jos et siis ole ravintoneuvoja tai ruokabloggari. Mutta miten pystyt sitten paketoimaan itsesi aidoksi ja rehelliseksi ja asiantuntevaksi paketiksi. Sinun pitäisi uskaltaa brändätä itsesi epätäydelliseksi. Jos haluat siihen apua, niin tule Bisneskoulun ihan uuteen webinaariin, siis ilmaiseen koulutukseen verkossa torstaina 21.11., jolloin pidän koulutuksen brändäämisestä. Siitä, miten voit aidosti tulla esiin verkossa omana itsenäsi ja erottua massasta, kiinnostaa yleisöäsi ja löytää sellaisia superfaneja, jotka ostaa palveluitasi heti, kun heillä on siihen tarve. Tai joskus vaikkei niin kova tarve olisikaan, he vain haluaa ostaa sinulta jotain. Ilmoittaudu Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15 tästä >> Vielä tähän loppuun halusin kertoa, että tiedät ehkä tiedät että Bisneskoulussa on jo vuosia pyörinyt jo kerran uusittu Brändää osaamisesi -workshop, ja että mulla on ollut tarkoitus kirjoittaa kirja aiheesta jo parin vuoden ajan. Jotkut teistä ehkä tietävät, miten nämä kirjaprojektit voivat venyä... no minulle on käynyt juuri niin. Juuri silloin, kun aloitin tätä projektia, henkilökohtainen elämäni alkoi kriisiytyä ja se jäi siihen. Mutta nyt kun oon toipunut ja elämä alkaa tasoittua, niin kirja on noussut tosi vahvasti mieleeni. Ja koen tässäkin nyt universumin johdatusta. Sille on varmasti ollut syy, että en saanut kirjaa aiemmin tehtyä. En vain ollut valmis siihen. Minulla ei ollut silloin vielä näin vahvasti näitä ajatuksia mitä nyt on. Nyt tiedän tarkalleen millaisen kirjan haluan aiheesta kirjoittaa ja se on nyt taas työn alla. Ja olen siitä kyllä niin innoissani. Ehkä vähitellen alan etsiä kirjalle myös kustantajaa, ja jos sinulla on siihen vinkkiä niin laitathan minulle viestiä anja@bisneskoulu.fi Ja webinaarissa nähdään!

Usealla menee kuukausibudjetista iso osa lääkkeisiin ja perusvoiteisiin. Kaikkihan on hyvin niin kauan kuin on rahaa, mutta entäpä sitten kun rahat on loppu? ”Kun iho oli huonossa kunnossa, niin niihin lääkkeisiin meni ihan hirveästi rahaa! Useampi sata euroa kuussa.” ”Tammikuu on paha tosi monelle! Lääkekatto ei ole vielä täyttynyt ja pitää olla se 600€ rahaa lääkemenoihin.” ”Ruoka-allergisilla voi olla aikamoiset ruokamenot.” ”Rahahuolet harvemmin selviää lakaisemalla ne vain maton alle.” ”Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta se voi rauhoittaa. Se ehkä tekee sairauden hoitamisesta helpompaa, kun siitä ei tarvitsisi murehtia. Kun siinä on paljon muutakin, josta joutuu murehtimaan.” Aika paljon ajatuksia nousee allergioista, ihosta ja astmasta. Ehkäpä myös sinulla. Allergia-, iho- ja astmaliiton podcastissa äänessä kuntoutussuunnittelija Marjo Tähtinen ja verkkotoiminnan suunnittelija Anu Sauliala, jotka työskentelevät näiden aiheiden parissa päivittäin. Podcastissa he jakavat ajatuksiaan miten sairaus voi vaikuttaa ihan tavalliseen elämään, olkoot kyse ulkonäöstä, parisuhteesta, rahasta, stressistä tai juhlista. Hyppää mukaan kuuntelemaan!

Kaikkihan sitä tahtovat: kertoa tekemisistään internetissä niin, että kansa kiinnostuu ja retweettejä sataa. Mutta miten se tapahtuu?  Kutsuimme Faktat nettiin -kirjan tekijät vieraaksi studioon, mikä olikin aika helppoa, koska he ovat Petro Poutanen ja – tadaa – Salla-Maaria Laaksonen. (On edelleen epäselvää, onko Salla tässä jaksossa ainoastaan haastateltavana vai myös haastattelijana. Kvanttipositio?) Millaista yleistä internet-viisautta […]

Kaikkihan tietävät humalaisten hauskat jutut. Niitä riittää, vaikka jalat eivät enää kantaisi. Lisääkö alkoholi siis kielellisiä kykyjä? Aristoteleen kantapää selvittää tällä viikolla, syntyykö humalassa parempaa tekstiä kuin selvin päin. Päihdetutkija ja neuropsykologi Pekka Rapeli tietää, ettei alkoholi ole tehnyt kenestäkään parempaa kirjailijaa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén. Kuva: Lauri Viita Pispalassa, Yle / Antero Tenhunen

Talven tullen moni liikkuja suuntaa uimahalliin. Kaikkihan nyt uida osaavat -vai osaavatko? Tänään käydään uintitekniikkaa läpi uimaopettaja Sebastian Dannbergin kanssa.

Joulu on perinteiden juhla, joten tutkitaanpa joulun perinteitä vanhoista suomalaisista riimusauvoista. Riimusauvathan ovat kalenterisauvoja, joita käytettiin ajan mittaamiseen, maatalousaskareiden ajoittamiseen ja merkkipäivien pitämiseen ennen lukutaidon leviämistä. Heikki Ojan mainio kirja Riimut esittelee monia vanhoja maastamme löytyneitä riimusauvoja. Vanhin säilyneistä sauvoista on vuodelta 1566 ja se on tallessa Pariisissa Sorbonnen yliopistossa. Puisiin sauvoihin on tärkeän päivän kohdalle kaiverrettu ajankohtaa määrittävä symboli. Pyhimysten juhlapäivien kohdalle on kaiverrettu se, mistä pyhimys muistetaan – eli tavallisesti hänen kuolintapansa. Joulukuun alussa juhlittiin Pyhää Nikolausta – joulupukkimme esikuvaa – ja hänen päivänsä kohdalla on usein piispansauva, koska hän oli Myran piispa. Sitten tulee Marian sikiämisen päivä, Annan päivä, Lucian päivä ja vihdoin Tuomaan päivä. Hänen symbolinaan voi olla sormi, jolla Jeesus kehotti epäilevää opetuslastaan kokeilemaan haavaansa, mutta useimmiten olutsarvi. Eikä vain yksi olutsarvi vaan useita. Esimerkiksi Carl Carlesonin kalenterisauvassa vuodelta 1749 juomasarvia on joulukuun 21.12. eli Tuomaan päivästä eteenpäin aina tammikuulle saakka ainakin kahdeksan iloisesti sikin sokin. Oja tulkitsee juomasarvia kirjassaan näin: ”Tuomaan päivä merkitsi joulunvieton ja oluenjuominkien alkamista” ja: ”riimusauvassa on joulukuun lopulla juomasarvia pitkin ja poikin, koska joulu oli entisaikaan oluenjuonnin juhlaa”. Juomasarvia riittää riimusauvoissa aina tammikuun 13:een päivään saakka. Se on niin sanottu ”uusi Nuutti”, Tanskan Knut-kuninkaan kunniaksi vietetty päivä. Aikoinaan se oli joulunajan viimeinen päivä. Ruotsissa juhlan pituus näkyy vielä ilmauksessa tjugondedag jul, eli ”joulun kahdeskymmenes päivä”, mutta Suomessa päättymisen merkkinä oli tuo uusi Nuutti. ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”, sanottiin. Olut oli ennen vanhaan tietysti erilaista kuin nykyään, mutta silti suomalaisten tapa viettää ydintalveaan väkijuomien avulla ei riimusauvojen valossa tunnukaan modernien aikojen tapainturmelukselta. Vaikka nykyihminen aloittaakin pikarien kallistelun pikkujoulukaudella jo varkain hyvissä ajoin ennen Tuomaan päivää. Olutkulttuurin tuntija Mikko Hovin mukaan vanha talonpoikainen jouluolut on ollut seudusta vaihdellen talon ylpeys tai maakunnallinen erikoisuus. – Yhteistä on ollut lähinnä se, että se on suurella vaivalla ja rakkaudella pantua ja ettei se ole yhtä mietoa ja vähämakuista kuin muulloin nautittu olut, sanoo Hovi. Nykyään jouluoluina markkinoitavat oluet eivät ole mikään kovin tiukka oma olutlajinsa. Meidän aikamme jouluoluita yhdistää lähinnä tumma väri ja niiden maustaminen vaikkapa neilikalla, kanelilla, kardemummalla ja muilla ns. glögi- ja piparimausteilla. Kovin erikoiseksi jouluolutta ei kannatakaan tehdä, jos sitä on tarkoitus käyttää koko jouluaterian ajan mitä erilaisimpien ruokien palanpainikkeena. – Eivät ne kovin lähellä vanhan ajan jouluoluita ole. Itse tehty sahti ehkä parhaiten voisi muistuttaa sellaista vanhaa olutta, nykyisissä sahdeissa lienee väkevyyttä enemmän. Ja kyllä myös kunnon itse tehty vaarinkalja tulisi muistaa joulupöydän juomia valittaessa, sanoo Mikko Hovi. Liiallinen pikarin kallistelu tietenkin pilaa myös keskitalven juhlapäivän, joten tänä jouluna pohdimme oluita niiden laadun perusteella. Kaikkihan tietävät oluen lajeista markettikaljan, aleoluen ja juoksukaljan, mutta mitä ovat lager, pils ja indian pale ale? Miten toisistaan eroavat pintahiivaoluet ja pohjahiivaoluet? Pitkäaikainen olutkulttuurin tuntija ja olutharrastaja Mikko Hovi kertoo. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi

Kaikkihan me tiedämme, mikä teos alkaa sanoilla: ”Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikki tietävä ja kaukaa viisas” ja päättyy sanoihin ”aika velikultia”. Se on luonnollisesti Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Mutta mikä maineikas teos alkaa sanoilla: ”Kun levitämme silmäiltäväksi maatamme esittävän kartan, viriää mielikuva huppupäisestä naishahmosta, joka seisoo leninkinsä helmoihin ulottuvassa Itämeren lahden vedessä.” Tehtävän helpotukseksi kerrottakoon saman teoksen loppulause: ”Äidin puhe katkeaa selvään nyyhkään ja se helpottaa oloani.” Jos tunnistitte Kalle Päätalon Iijoki-sarjan alun ja lopun, onneksi olkoon! Sarjan ensimmäinen osa Huonemiehen poika ilmestyi vuonna 1971 ja viimeisenä osana pidetään joko vuoden 1995 kirjaa Hyvästi, Iijoki – jonka loppulause äsken kuultiin – tai kolme vuotta myöhemmin ilmestynyttä Pölhökanto Iijoen törmässä. Teos käsittää siis laskutavasta riippuen 25 tai 26 järkälemäistä opusta. Pisimmillään teos käsittää 16 993 sivua. Nykyihmisen on hankala kuvitella jo pelkästään Päätalon tuotannon volyymin merkitystä suomalaiselle kirja- ja kustannusalalle. Neljännesvuosisadan ajan joka vuosi ilmestyi kirja, jota myytiin lähes 100 000 kappaletta. Sarjaa kokonaisuudessaan on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta. Mittakaavan vuoksi mainittakoon, että vuoden 2001 tilastojen mukaan vuonna 1954 ilmestynyttä Tuntematonta sotilasta oli myyty hiukan yli 700 000 kappaletta ja myydyintä suomalaista kirjaa, Seitsemää veljestä, noin 1,5 miljoonaa. Mutta millaista oli Kalle Päätalon kieli? Mitä Päätalo teki murteella? Mitä ovat uksiminen, masominen, läyryäminen ja pinhuusi? Ritva Ylönen on väitellyt Päätalosta tohtoriksi, kysytään häneltä. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.