Podcasts about korkeasaaren

Ilkka ja Sesse Koivisto tunnettiin Korkeasaaren eläintarhan pitkäaikaisina pyörittäjinä ja tietokirjailijoina. Vuonna 1978 heidän kirjoituksiaan julkaistiin WSOY:n sarjassa Ihmisen ääni. Kirjoitukset tulivat luettaviksi sähköisessä muodossa toissa vuonna. Päivän mietelauseen on valinnut Riikka Kaihovaara. Lukijana on Maaria Holma.

KUUNTELE JA VOITA! Tällä viikolla podcastiin on piilotettu piilosana. Bongaa tästä jaksosta keskiviikon piilosana ja soita Radio Novan studioon numeroon 0 108 0 6000 torstaiaamuna heti klo 9 jälkeen. Oikealla vastauksella voit voitta keikkaliput ja Novan Aamun kahvikupin!Korkeasaaren karhut ovat kömpineet talviunille, mikä sai Kimmon muistelemaan löytämäänsä hiirenpesää, mikä oli sisustettu viimeisen päälle. Autoilu yhdistää ihmisiä, jopa kerhoiluksi asti. Minkä automerkin omistajat ovat innokkaimpia kerhoilijoita?

Tiesitkö, että omistamasi rantaviiva ei olekaan välttämättä sinun? Maaston muuttuessa siitä tulee vesijättö, jonne Esko saattaa ilmestyä telttailemaan. Korkeasaaren eläintarhassa sattuu ja tapahtuu, ja eläimellinen ympäristö on saanut perheiden väliset tunteet kuumenemaan, ainakin Suvin ja Eskon tarinassa. Ex-kumppaneja käsitellään unien kautta, mutta Suvi onkin nähnyt unta aikanaan esihenkilöstään, tietenkin eroottissävytteistä sellaista. Eskon omenapuu rehottaa jo naapurin pihan puolelle, mutta miltä tuntuisi, jos naapuri kajoaisi puuhun? Suvilla on tästä omakohtaisia kokemuksia. Kuuntele Kesäaamun parhaat tästä!

Kilpailu parinvalinnasta on uskomattoman monipuolista. Jotkut koiraiden kosintatavat ovat riistäytyneet käsistä, ja jopa Charles Darwin sanoi riikinkukkojen kuvottavan häntä. Biologi ja Korkeasaaren kuraattori Ulla Tuomainen kertoo, miksi sorsilla on korkkiruuvipenikset ja kuinka tietyt hämähäkit syövät uroksen jo parittelun aikana. Lapsille kannattaa teroittaa, että tunnetun elokuvan "Nemoa etsimässä" kertomus on epärealistinen. Luonnossa vuokkokala, joka menettää vaimonsa, itse asiassa vaihtaa sukupuoltaan, hankkii itselleen uroksen ja näin perheidylli voi taas jatkua. Ulla Tuomainen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Radio Cityn Aamussa jännitetään Iivo Niskasen viidentoista kilometrin perinteisen hiihdon mitalitaistelua. Lisäksi suuri kravaattishow - Samuel opettaa Jerelle miten homma toimii. Pojat ovat suunniltaan Pärmäkosken kahden vuoden karkkilakosta sekä Korkeasaaren karhujen kohtelusta. Pornoa vai Saippuaa -kisan kilpailijalla Jorilla oli härski fiilis. Jere pilkkaa Samuelin autoa ja Ylen suuri huijaus paljastuu! Käsittelyssä myös Jackassien uusi elokuva, valtiojohtojen tapaamiset sekä legendaarinen kiwikakku.

Radio Novan Aamussa valmistaudutaan huolella kannustamaan Iivoa suoritukseensa. Käydään läpi myös miksi Korkeasaaren karhut ovat heränneet unosiltaan ja mikä on ollut Minnan hienoin urheiluhetki.

Kolmannessa rautapyyntiä käsittelevässä jaksossa pohditaan Korkeasaaren johtajan Sanna Hellströmin kanssa motivaatiota rautapyynnin kieltävän lakialoitteen takana ja yritetään löytää tasapainoa yksilön suojelun ja lajin suojelun välillä. --- Send in a voice message: https://anchor.fm/metsasta/message

PedaTalk-podcast vieraili Korkeasaaren eläintarhassa ja jaksossa pääset kuulemaan innostavan haastattelun Korkeasaaren ympäristökasvattajalta Marjo Prihalta.

MIETI VÄHÄ! palaa epäonniselta Korkeasaaren kesäoffensiiviltaan Kenraali Sään täydellisesti lyömänä. Podin muotoisen hyökkäysvaunun puikoissa Riku, Kassu ja Joonas. Tässä jaksossa analysoidaan definitiivisesti läpi moderni Mads Mikkelsen -klassikko Yhdet vielä (2020) ja sen päälle käsitellään huutisissa hieman olympialaisia, lajeina rasismi, koulukiusaaminen, koprofagia ja siveyssängyt. SPOILER ALERT: elokuvan juoni tulee läpi aika selvästi. Ei se varmaan haittaa.

Korkeasaaren tiikerit tarvitsevat pehmoleluja painikavereiksi, lisäksi jutellaan opiskelun vaikeudesta. Radiokilpailu jatkuu Elinan johdolla, tällä kertaa hänet haastaa Marko!

Suomen hallitus tiukentaa toimia koronaa vastaan. Helsingin seudulle tulee lisää koronarajoituksia jo ensi viikolla. Tänä talvena jo 7 jäänmurtajaa on aloittanut työt Suomessa. Korkeasaaren karhut ovat heränneet talviunilta. Sää on poutaista ja aurinkoista.

Radio Cityn Aamussa harkkari joutui jälleen haistelemaan Jereä. Miehellä oli jo toinen uusi hajuvesi testissä. Korkeasaaren apinat on pistetty tuskalliseen tilanteeseen, kun taas Alaskassa karhu on hakeutunut itse vapaaehtoisesti erittäin epämiellyttävään paikkaan. Jere kertoi muistonsa Jamie Oliverin ravintolasta ja kuulijat antoivat tuomionsa siitä, kenen julkkiskokin ruokaa he söisivät mieluiten. Mukana myös ylipitkä videopalaveri ja Instagram-suositus!

Uusia koronarajoituksia. Koronapotilaiden määrä kasvaa. Alueilla matkustusohjeita. Maahanmuuttajaperheet. Korkeasaaren karhut.

Keskustelijoina ovat Kaarina Hazard, Juha Itkonen ja Mika Pantzar. Suoraa puhetta johtaa Pauli Aalto-Setälä. Twitterissä #pyöreäpöytä Puheenjohtaja kysyy Korkeasaaren apinoista: Mistä äänistä ne pitävät eniten: a) tunnelmamusiikista b) sateen ropinasta c) liikenteen äänistä d) hiljaisuudesta ? Oikea vastaus ehkä yllättää. Ihmisaiheista Mika Pantzar valitsee soten. Johtavatko virkamiehet Suomea? Itse hän on käänytynyt kannattamaan asiantuntijavaltaa mutta ei hyväksy tiedon pimittämistä. Juha Itkonen haluaa puhua totuuden katoamisesta ja häivyttämisestä. Hän sanoo huolestuneensa, kun huomasi miettivänsä aluksi, oliko uutinen Trumpin sairastumisesta edes totta vaiko osa jotain peliä. Kaarina Hazard kertoo, että tulevana sunnuntaina vietetään tyttöjen päivää. Lastenoikeusjärjestö Plan on julkaissut selvityksen tyttöjen häirinnästä verkossa.Se kertoo mm. mitätöinnistä ja huorittelusta. Mitä asialle voitaisiin tehdä?

Miten koronatilanne on vaikuttanut eläintarhojen arkeen? Miten eläintarhat tekevät suojelutyötä? Miten uhanalaisen markhorin kivekset päätyivät Mäntsälään? Juuso Pekkinen haastattelee Helsingin Korkeasaaren johtajaa Sanna Hellströmiä. Hellström on ennen nykyistä pestiä toiminut eläinlääkärinä mm. elintarvikehygienian parissa. Keskustelussa sivutaan suoraan eläintarhojen toimintaan liittyvien kysymysten lisäksi eläinperäisiin taudinaiheuttajiin ja antibioottiresistenssiin liittyviä haasteita. Kohtaamisia syvässä päässä. Juuso Pekkinen etsii suurempaa ymmärrystä ympäröivästä todellisuudesta. Hydraatiota intohimoiseen tiedonjanoon maanantaisin kahdelta ja Yle Areenassa.

Ähtärin eläinpuistoon toivotaan pentuja uhanalaiselle ahmalle, Korkeasaaresta vietiin luonnosta jo kertaalleen hävinneet mongolianvillihevoset Hanna ja Helmi kotiseudulleen Aasian aroille, jättiläisvyötiäisen elinalueita tuhotaan viljelysten tieltä Amazoniassa. Eläintarhoissa ympäri maailman on monia uhanalaisia lajeja, jotka muodostavat eräänlaisen varapopulaation luonnon kannoille. Syntyneistä ja kuolleista eläimistä pidetään tarkkaa kirjaa ja valitaan, mitkä yksilöt pistetään lisääntymään keskenään. Eläintarhoissa laji halutaan pitää sellaisena, että sillä olisi mahdollisuus selvitä tarvittaessa luonnossa. Mongolianvillihevonen ja visentti hävisivät jo kertaalleen alkuperäisiltä elinalueiltaan, mutta ne on pystytty palauttamaan takaisin luontoon juuri tarhattujen yksilöiden ansiosta. Eläintarhoissa syntyeiden yksilöiden avulla vahvistetaan myös metsäpeura- ja partakorppikotkakantaa, samalla opitaan miten villejä eläimiä käsitellään luonnossa. Tiedeykkösessä paneudutaan eläintarhojen suojelutehtävään ja niissä elävien eläinten merkitykseen. Mukana ovat Ähäristä intendentti Heini Niinimäki ja eläintenhoitaja Tiina Sarkkinen sekä Korkeasaaresta johtaja Sanna Hellström ja nisäkäskuraattori Hanna-Maija Lahtinen. Toimittajana on Pirjo Koskinen. Kuvassa Spes, Yanja ja Helmi Gobi B:n suojelualueella Mongoliassa. Helmi tuotiin Korkeasaaresta. (Kuva: Jaroslav Simek)

Akin äijäviikko huipentui äijäiltaan ja Minna miettii Korkeasaaren karhuja. Kuullaan myös totuus vihreistä kuulista ja huominen, se tulee tuntumaan munissa asti. Kuuntele parhaat palat tästä.

Joskus vasta keväällä huomaa, että istutettu hedelmäpuu on talven aikana kaluttu paljaaksi. Ja se vetää varmasti mielen matalaksi. Vielä surullisempi tunnelma on, jos puulla on erityinen historia ja se on istutettu jonkun henkilön muistoksi. Pitkäperjantain luontoretkellä laulava puutarhuri Mikko Lagerström ja Juha Laaksonen muistelevat meille kaikille luonnonystäville tuttua, merkittävää biologia, luontoinnoittajaa ja Korkeasaaren johtajaa Ilkka Koivistoa. Kuva: Antero Tenhunen / Yle

Korkeasaaren valkopääsaki -apinan lihakset niittää kansainvälistä huomiota. Valkopää Aki ilmoitti aloittavansa treenin tällä viikolla. Kollageenin käyttö on jo aloitettu! Aamun aikana Aki sai varmennetun luonneanalyysin toimintatavoistaan.

Aristoteleen kantapää: Mitä papukaijat oikeasti puhuvat? Aristoteleen kantapään vieraana on Korkeasaaren eläintenhoitaja ja papukaijaharrastaja Jonne Stenroth. Hän tietää, miksi papukaijat ovat usein kovia kiroilemaan. Papukaijat oppivat puhumaan matkimalla, mutta ymmärtävätkö ne itse ollenkaan, mitä sanovat? Stenrothin omat papukaijat puhuvat keskenään suomea ja papukaijaa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén. Kuva: Ardea / John Daniels

Korkeasaaren eläinsairaalaan toimitetaan lähes joka kevät hylkeenpoikasia hoitoon. Tänä keväänä niitä on tullut jo kolme, yksi niistä on Helsingissä Eiran rannassa pääsiäisenä köllötellyt kuutti. Kun ihmiset eivät jättäneet sitä rauhaan, se piti toimittaa Korkeasaareen. Siellä kuutti ei syönyt, joten se piti ruokkia nenämahaletkulla. Pirjo Koskinen pääsi seuraamaan, kun Korkeasaaren eläinlääkäri Sanna Sainmaa hoiti kuuttia. Kuva: Pirjo Koskinen / Yle

Tällä kertaa vieraaksemme saapui Korkeasaaren eläintarhan johtaja Sanna Hellström. Hän perustelee meille miksi eläintarhoja ylipäätään pitää olla olemassa. Lisäksi puhumme mm. Jätkäsaaren urheilupuistosta ja Silvia Modig paljastaa mitä yhteistä on turkistarhaamisella ja sukupuolenvaihdoksilla.

Onko eläintarhat vain ihmisten viihdyttämistä varten vai mihin niitä oikeasti tarvitaan? Onko eläintenhoitajan työ vaarallista? Kysy mitä vaan -ohjelman vieras, Korkeasaaren kuraattori Ville Vepsäläinen, vastasi kuulijoita askarruttaviin kysymyksiin. Kysy mitä vaan -ohjelmassa eri alojen ammattilaiset, asiantuntijat ja kokijat saapuvat Yle Puheen studioon vastaamaan kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin. Mira Selanderin johdolla vastataan kysyntään ja kysytään mitä vaan.

Kesällä moni suomalainen törmää luonnossa eläimiin, joiden selviäminen mietityttää. Milloin luonnonvaraiset eläimet tarvitsevat hoitoa ja milloin ne on parasta jättää rauhaan? Kuuntelijoiden kysymyksiin vastaavat Korkeasaaren villieläinsairaalasta vastaava kuraattori Ville Vepsäläinen ja Heinolan lintutarhan hoitaja Olli Vuori. Toimittajina Minna Pyykkö ja Juha Blomberg. Kuva: Olli Vuori

Kevätpäiväntasaus oli pari päivää sitten ja tästä eteenpäin mennään kolme kuukautta aina vain pidempää päivää kohti. EIkös se ollut Kake Randelin kun lauloi aikanaan: “On pakko painaa pitkää päivää…”? Kevät on lintukotomme maantieteellisestä sijainnista ja pituudesta johtuen pikkuisen eri vaiheessa eri kohdissa maassamme. Juuri nyt Inarissa eletään ihan täyttä talvea, lunta on maassa ja on sitä myös katoillakin. Ja vielä pitkään. Samaan aikaan Hangossa staijataan muuttolintuja täyttä häkää. Haahkat, hanhet ja joutsenet ovat jo saapuneet, muuttohaukka ja ristisorsa on nähty ja tuhatmäärin kalalokkeja laskettu. Karhut nukkuvat vielä Kuhmon saloilla, mutta Korkeasaaren kontiot nousivat jo viikkoja sitten ilakoimaan vankeudessaan. Eteläisessä osassa maata asuva, verbaalisesti lahjakas ystäväni, sanoi loka-maaliskuun välisen yön olevan nyt ohi. Ja että kohta kuulemma helpottaa. Kiitos tästä tiedosta. Inhoan itse yli kaiken Etelä-Suomen “mukatalvea”. Sitä 4-5 kuukautta pitkää, pimeää, märkää, kylmää ja tuulista ajanjaksoa. Mainitsinko jo pimeän? Ja jätän nyt suosiolla mainitsematta maahamme laskeutuneen ennenkaikkea sosiaalisessa mediassa mellastavan henkisen ydintalven, joka syö miestä niin talossa kuin puutarhassa. Onneksi edes tammikuun lopulle sijoittunut reilun viikon “oikea talvi” loi hieman lohtua, aurinkoisine pakkaspäivineen. Tekemäni vertaisgallupin mukaan en ole keväisessä ahdistuksessani yksin. Moni kanssatallaajani näkee talven jälkeisen maailman rumanharmaana, kylmänä ja pölyisenä. Katupöly, jos mikä, käy ainakin taajamassa asuvan ihmisen sananmukaisesti hengenpäälle. Valon määrän lisääntyminen ei sekään ole hyvästä. Mitä enemmän valoa, sitä paremmin näkee kaiken rumuuden. Se voi oikeasti olla mielenterveydelle pahasta. Ja ehkä se on osasyy siihen henkiseen ydintalveen, jonka jätän edelleen suosiolla mainitsematta. Mutta. Ystävät. Kuulkaas kun Blomis kertoo mitä sitten on luvassa. Nimittäin ei aikaakaan niin voi kauhistus. Maasta alkaa tunkea kaikenlaista vihreää. Ja muuta värikästä. Ensimmäinen leskenlehti sulattaa keltaisuudellaan ihmisen sielun kuolemanharmaasta ydintalvesta takaisin lämpimän sävyjen puolelle. Rantametsän sinivuokkopelto saa ihmiseksi kutsuttavan nisäkkään feromonit suorastaan ruiskuamaan kevään ilosanomaa. Ja jos oman elämänsä alfauros olisi vielä potentiaalisessa lisääntymisiässä, nyt olisi oikea aika ruveta hommiin. Itse olen oman osani alfana ja laumanjohtajana jo tehnyt. Voi elämän kevät! On muuten siinäkin sanonta. Mitä lie tarkoittaa? Todennäköisesti se on radioilmaisuun kehitetty versio siitä toisesta, kevät -johdannaisesta sanonnasta, jota en siis saa radiossa sanoa. Koska mielensäpahoittajat. Vai voisiko se viitata kuitenkin kevään mukanaan tuomaan uuteen elämään? Olkoon niin. Voi elämän kevät. Nythän minnuu melkein laulattaa. Mutta rakas kuulijani, ollos huoleton - Blomis laulamatta on. On siis kevät, kuljen Vantaanjoenrantaa, huuli ei lennä, mutta jalat ehkä kantaa Kevät, astun koirankakkakasaan väristyksen koin, eikö muuta olis antaa Kevät! Hei neiti kevät, sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hullu paniin peliin koko elämän... Koska se on mun luonto.

Rahalliset leikkaukset me kestämme. Mutta kun aletaan leikata unesta, pinnasta ja ajattelusta, vaikeudet alkavat. Kun jostain tulee oikein lyhyttä, siitä ei saa myötäotetta. Korkeasaaren karhut heräsivät talviuniltaan. Yli kuukauden etuajassa. Asiantuntijat eivät tiedä syytä. Minä tiedän. On kuulemma totuttava siihen, että kaikesta leikataan. Karhujen talviunista leikattiin yli kuukausi. Se on kohtuuton kertaleikkaus. Uni on aineetonta hyvää, perustavanlaatuinen saavutettu etu. Ihmisen pitäisi tietää, miten elämä alkaa muistuttamaan alamäkiluistelua, kun unet jäävät liian lyhyeksi. Karhu ei ole niin tyhmä, että haluaisi näillä keleillä olla hereillä. Karhut heräsivät, kun kuuntelivat aikansa (betonin läpi) valittavia ihmisiä. Ei ne sanoja ymmärrä, mutta ikävä intonaatio ja aggressiivinen jankkaaminen se herättää kerrostaloissakin, vaikka seinän läpi ei saa sanoista selvää. Kun leikataan, se on pahinta jos ei tiedä kuka leikkasi. Unet on hyvä esimerkki. Ihminenkin, joka säpsähtää hereille jäteauton raivokkaista kolinoista, on pitkään neuvoton. Vielä synkässä tokkurassa aamukahvipöydässä se miettii, minkähän näköinen nikander autoa piiskasi ja mikä hänen lohduton elämäntilanteensa mahtoi olla. Joku leikkasi meidän talvestamme kaksi kuukautta. Joku vaan. Ja tässäkään ei ole kysymys rahasta. Kun muutetaan maisema, vaihdetaan pakkasen raittius khakin väriseen sakkaan ja kun koko ajan on tunne kuin joku kusisi korvaan, silloin on tehty paljon. Kukaan ei tule kysymään vaihtaisitko lomarahasi, jos saisit vaihdossa lapsuutesi talvet, ikuisen onnen ja viattoman huolettomuuden vielä kerran takaisin. Miksei ne jo leikkaa rahasta? Kun taskulaskin jumittaa, kaikki muut leikkaukset korostuvat. Ihmiskunnan kehitys näyttää taantuvan, ja vauhdilla. Missä vaiheessa meiltä leikattiin pitkäjänteinen oleminen? Jos menen syömään lounasta, meinaan tukehtua nuudeliin, kun yritän olla tehokas. Kun katson ikkunasta, en näe mitään. Silmämunat muuttuvat bingopalloiksi. Jos onnistuisi vahingossa rauhoittamaan itsensä, saattaisi katse tarkentua ihmiseen. Alkaisi pian miettiä yhteiskunnallisia. Lukeminenkin on vuosi vuodelta vaikeampaa. Meiltä on leikattu kykyä istua ja pysyä rivillä. Jos on niin sanotun älykön kirja, taistelu on todellista. Jänne venyy ja päästää jopa ääntä. Meidän ajatteluamme on myös leikattu. Mitä monimutkaisempi ajateltava, sitä varmemmin ajatus katkeaa. Esimerkkinä Euroopan pakolaiskriisi. Järkevän näköinen ihminen alkaa suoltaa mielipidettään ääneen ja jo kohta pöytäkaverit istuvat posket loipottavasta myötähäpeästä punaisina ja puhaltavat turtana latteensa. Missä kohtaa logiikka katkesi? Ajatus lähti niin kivasti liikkeelle. Vanhempien pinnaa on leikattu koko ajan lyhyemmäksi, jonkun toimesta. Odotan vaarina lukevani nyt pikkulapsena elävien romaaneja, jotka ovat nimeltään: Kasvoin hermoherkkien helvetissä ja Sähkövanhempien jaloissa läpi Taivalkosken ja Thaimaan. Ja kuitenkin meidän jokaisen elämämme on leikkaamaton versio. On tylsää, kaunista, turhaa ja ainutlaatuista. Katselen heränneitä Korkeasaaren karhuja. Kuulemma niiden pihkatappi on irronnut. Miten viisas on luonto. Miten sotku voidaan välttää. Kun karhu nukkuu, kauniisti ja raukeasti, sen perään muodostuu pihkatappi. Kuraattori muistuttaa meitä ihmisotuksia, että pihkatappi on karhun tapa estää jätöksiä sotkemasta sen turkkia – siis ulkoista olemusta. Jos evoluutio kulkee, kuten unessani katsastin, ihmisellekin tulee pihkatappi. Silloin vasta luonto laittaa meidät kuriin. Keskustelupalstat siistiytyvät. Viisas vaikeneminen näyttäytyy toisen kunnioituksena. Kun kaikki ei tule saman tien ulos, energiaa imeytyy itsetutkiskeluun. Maallikkosaarnaaja Maasola