Kalle Haatanen

Sotien ja jälleenrakennuksen aikaan syntyi Lapissa uusi muttei vaatimaton ilmiö: naiset kirjoittivat kuvauksia kotirintamalta ja vieläpä aiemmin niin perifeerisestä Lapista. Varsinkin sota-aikana kirjallinen toiminta laajemminkin oli kontrolloitua ja sotasensuurin alaista. Niinpä kirjallisuudessa korostui ihanteellinen kuva voimakkaista naisista ja siten siveellisestä ja lujasta kotirintamasta. Kirjoissa saattoi olla propagandista otetta, mutta toisaalta kirjailijat saattoivat sivuhenkilöiden kautta käsitellä myös ajan ongelmia. Tutkija ja kirjailija Virpi Vainio on tutkinut laajasti pohjoista naiskirjallisuutta ja sitä, miten he olivat mukana luomassa kirjallista narratiivia suomalaisuudesta. Virpi Vainio on nyt Kalle Haatasen vieraana. (Kalle Haatanen on puolestaan hieman hämmentynyt siitä, että vasta Vainion kirjan luettuaan hän ymmärsi, miten suuri vaikutus hänen mummollaan oli tuon ajan pohjoisessa kirjallisuudessa.)

Kun konekivääri ilmestyi sotakentille, sitä pidettiin jopa sodat lopettavana aseena - eihän kukaan voisi käyttää noin julman tehokasta keinoa tappaa. Sotahistorioitsija Simo Liikanen valottaa Suomen sodankäyntiä tämän teknologisen innovaation perspektiivistä. Konekiväärin tuhovoimaa vähensi sen alkuaikojen piirteet. Laite painoi hirveästi eikä sopinut hyökkäyssotaan. Puolustustaisteluissa se oli tehokas ja tuhoisa.

Sisäsällissodan jälkeen Suomi oli väkivaltainen ja vaarallinen maa. Vaikka Suomessa oli viimeksi teloitettu ihminen rauhan aikana vuonna 1825, kuolemantuomio oli yhä laissa, ja sen täytäntöönpano oli kiperä aihe. FT Anna Huhtala on perehtynyt 1920- ja 1930-luvun henkirikoksiin, joista julkisuudessa vaadittiin kuolemanrangaistusta. Yleinen mielipide kuitenkin yllätti niin aikalaisia kuin nykylukijaakin.

Ajatus siitä, että elämme simulaatiossa, vähän kuin hyperkehittyneessä tietokonepelissä, on tavallaan vakava ajatusleikki. Jos hyväksyy hypoteesin lähtökohdan, monet fyysiset ja matemaattiset ongelmamme voisivat saada ratkaisun. Itse asiassa simulaatiohypoteesi alkaa näyttää yhä houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Vaikka ajatus olisi matemaattisesti ja fyysisesti tarkkakin, se ei poistaisi mihinkään laajempia filosofisia ja eettisiä kysymyksiä. Mitä kärsimys on simulaatiossa ja saako sitä aiheuttaa? Astrofyysikko Sissi Enestam on tarttunut tähän ajatukseen ja valottaa nykyisen luonnontieteen keinoin aluksi niin absurdia väitettä.

Demokratian kulmakivi, oikeusvaltio, on haastettu viimeisten vuosikymmenien aikoina. On oikeastaan pelottavaa ajatella, että kyse on vain paristakymmenestä läntisestä valtiosta. On selvää, että läntisten maiden dominanssin heikkenemistä ajavat esim. Venäjä ja Kiina, mutta kenties tärkeämpää on kiinnittää huomio juuri murenemiseen - kehityskulkuihin, jotka hapertavat oikeusvaltioita sisältä käsin. Professori Jukka Kekkonen analysoi oikeusvaltioiden historiaa, mutta siirtyy pian tarkastelemaan haasteita, joita populismi, radikalismi ja tiedon epätasainen jakautuminen sekä sivistyksen ylenkatsominen tuottavat.

Suojelupoliisi paljasti sodan jälkeen Jyväskylässä toimineen vakoilurenkaan, jossa sekoittuvat vakoilu sekä itään että länteen. Neuvostoliitto värväsi päätekijät, mutta tietoja kulkeutui 1940-luvun lopulla myös Ruotsiin. Asiakirjat salattiin, ja aiheesta on vaiettu. Nyt tutkijoilla on jo pääsy asiakirjoihin, ja ne kertovat paljon Suomen kapeasta liikkumatilasta idän ja lännen välissä.

On selvää, että TV-toiminta on suuressa murroksessa, kun yhä suurempi osa lähetyksistä siirtyy suoratoistopalveluihin ja muissakin muodoissa nettiin. Se asettaa kovia haasteita perinteiselle televisiolle, jonka täytyy pitää yllä laatua ja luottamusta uutistoiminnassaan. Jorma Sairanen on toiminut yli 30 vuotta vaikuttajana mm. MTV:n kanavajohtajana ja ohjelmapäällikkönä. Hän on vaikuttanut huomattavasti televisiosarjojen ja elokuvien lähetysoikeuksiin ja siten suomalaiseen tv-tarjontaan. Muistelmissaan hän käy median murroksia läpi niin organisaatioina kuin henkilösuhteidenkin kautta.

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen vaikutti hetken siltä, että Venäjän länsiraja olisi rauhallinen eikä sillä olisi maailmanpoliittista merkitystä. Toisin kävi. Nyt Venäjä käy kuumaa sotaa rajan sijainnista, ja entiset reunavaltiotkin ovat isovenäläisen kiihkon kohteena. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Jussi Niemeläinen kertoo, kuinka Venäjä tuijottaa myyttiseen historiaansa ja pyrkii sillä oikeuttamaan entisen suurvalta-asemansa, jopa tuhannen vuoden tarujen takaa.

Journalistit saattavat välillä ällistellä niitä villejä käsityksiä, joita yleisöllä median toiminnasta on. Laatumedioiden moniäänisten ja laaja-alaisten juttujen takana nähdään joskus poliittista johdattelua ja asioiden vääristelyä. Joskus huolet ovat aiheellisia, ja hyvän toimittajan täytyy olla tietoinen omista taustoistaan ja tavoistaan, jotta hän voisi suhtautua kriittisemmin omaan asemaansa. Toimittaja Mari Manninen kertoo nykymedian lainalaisuuksista ja mekanismeista, kuten klikkiotsikoista, kaupallisuudesta ja julkisrahoitteisesta mediasta.

Antiikin tunnetuimman roomalaisen, Gaius Julius Caesarin, vaikutusta ei voi liioitella. Caesarin omasta kirjallisesta tuotannosta on jäänyt jäljelle sotakirjat "Gallian sota" ja "Sisällissota". Ne ovat itsessään vaikutusvaltaisia teoksia, mutta tiedetään, että Caesar kirjoitti myös esim. kielitieteestä ja hänen kädenjälkensä näkyy latinan kielen kehityksessä. Ehkei kannata myöskään unohtaa, että käytämme juliaanista kalenteria Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta Napoleoniin Caesar on hahmo, joka näkyy ja kuuluu, kun ratkotaan asioita valtiomuodosta ja demokratian tilasta. Väitöskirjatutkija Maria Jokela on tutkinut laajasti Caesarin aikaa ja tuo esiin myös roomalaisten keskeisiä juhlia ja trumfeja.

Urho Kekkonen toimi Etsivässä keskuspoliisissa 1919-1927. Muistelmissaan Kekkonen kuitenkin sivusi aihetta vain muutamalla sivulla. Poliittisen historian dos. Pekka Niiranen osoittaa, että Etsivän keskuspoliisin vuodet eivät olleet mikään sivupolku Kekkosen elämässä. Kekkonen kunnostautui tiedonhankinnassa, kuulustelutekniikassa ja loi korvaamattomia verkostoja. Vaikka Kekkosta on tutkittu iät ja ajat, Niiranen löytää näiltä Kekkosen uran alkuvaiheilta monia siemeniä tuleville tapahtumille ja kenties kaikkein eniten Kekkosen maailmankuvalle, joka ei kenties ollut niin reaalipoliittinen, kuin myöhemmin on usein ajateltu.

Huijaukset ja petokset kiehtovat ihmismieltä. Elokuvissa ja kirjoissa ne ovat usein keskeisiä juonirakenteelle, mutta oikeassa elämässä niitä pelätään. Kyse on kuitenkin aroista asioista: hyväuskoisuudesta, viettelystä ja rakkaudesta. Tietokirjailija Reijo Tolppi kertoo puhallusten, bluffien ja ohareiden historiasta. Osa huijaajista on suuria persoonallisuuksia, mutta nettiaika taitaa olla vienyt heidän asemansa.

Länsimaat ovat maailmanhistoriassa melkoinen menestystarina, paino sanalla 'tarina'. Ei ole mitään syytä kiistää tai väheksyä länsimaiden keksintöjä ja arvoja: demokratiaa, oikeutta, tiedettä jne. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomio siihen, että niissä ei ole mitään itsestään selvää. Voittokertomus koostuu hyvin erilaisista oloista. Länsimaiden toistaiseksi jatkuneen menestyksen voi sijoittaa 1700-luvulle, jollolin nämä instituutiot alkoivat vakiintua. Historian prof. Jukka Korpela käy läpi aikaa ennen kuin tämä tilanne vakiintui, siis länsimaisuutta arkaaisilta ajoilta aina 1700-luvun kynnykselle.

Uusimmat arkeologiset tutkimukset ovat pakottaneet meitä päivittämään käsityksiämme esihistoriasta. Raamatustakin tuttu Jerikon kaupunki ja sen muurien murtuminen - sikäli kuin sellaista tapahtui Raamatun muistin mukaisesti - olisi tapahtunut n. 3300 - 2300 eaa. Mutta uusien arkeologisten kaivausten mukaan tässä vaiheessa Jerikon muurit ja kaupunki olivat aikojen saatossa romahtaneet ja taas pystytetty jo kuusitoista kertaa. Jerikossa asuttiin jo myöhäisellä kivikaudella, yli 12 000 vuotta sitten. Lisäksi siellä oli nähtävissä jonkinlaista uskonnollista toimintaa ja kenties jopa yhteiskunnallista hierarkiaa. Niinpä tutkijat kutsuvat Jerikoa maailman vanhimmaksi proto- tai alkukaupungiksi.

Suomen kenraalien elämäkerroissa Mannerheimin luottomiehiä riittää. Tosiasiassa hänen lähelleen oli vaikea päästä, ja hänen suhtautumisensa alaisiinsa saattoi muuttua hyvinkin herkästi. Fil. tri Lasse Laaksonen keskittyy aiheeseensa tunnehistoriallisesta perspektiivistä. Niinpä esiin piirtyy muun muassa tunteellista jäykkyyttä ja joustamatonta hierarkkisuutta. Toisaalla korostuu herkkyys, ailahtelevaisuus ja erilaiset kyvyt hallita raskasta ja nopeasti muuttuvaa todellisuutta.

Itämerensuomalaisten kansojen perinteessä linnut ovat sielun kantajia, suojelijoita ja viestintuojia. Tietokirjailija Reetta Ranta avaa lintujen merkitystä perinteessä ja nykyajassa. Samalla aukeaa, millaisia merkityksiä lintujen äänellä, ulkonäöllä ja liikkumistavoilla on ollut ja edelleen on suomalaisessa sielunmaailmassa.

Itämerensuomalaisten kansojen perinteessä linnut ovat sielun kantajia, suojelijoita ja viestintuojia. Tietokirjailija Reetta Ranta avaa lintujen merkitystä perinteessä ja nykyajassa. Samalla aukeaa, millaisia merkityksiä lintujen äänellä, ulkonäöllä ja liikkumistavoilla on ollut ja edelleen on suomalaisessa sielunmaailmassa.

Kolonialismi on merkittävä osa maailmanhistoriaa. Voisi erehtyä luulemaan, että se oli vain historiallinen vaihe, jolloin Eurooppa sorti muuta maailmaa. Kyse on kuitenkin paljon syvemmästä asiasta, joka muokkasi niin valloittajamaita kuin alistettuja kansoja. Se muutti perustavanlaatuisesti molempia. Siksi nykyään puhutaan yhä useammin dekolonisaatiosta, jolla pyritään ainakin kulttuurisesti sovittamaan vanhoja vääryyksiä. Se voi loppujen lopuksi osoittautua mahdottomaksi. Aiheeseen on perehtynyt syvällisesti yleisen historian dos. Janne Lahti.

Vuonna 1925 Paavi Nurmi kiersi epäinhimillisellä tahdilla Yhdysvaltoja, jonka merkitys suomalaisessa urheilussa oli ennestäänkin suuri. Sinne sekä vietiin että sieltä tuotiin urheilukulttuuria. Paavo Nurmi juoksi 53 kisaa ja teki 40 uutta ennätystä. Suosio ja raha kannustivat, mutta kenties aina eniten Paavo Nurmen kädessä oleva kello, jolla hän juoksi vain aikaa vastaan.

Romantiikan ja nationalismin aikana pohjoinen Arktis tunnettiin mystisenä, pelottavana ja ylevää kauhua ruokkivana ympäristönä. Yhtäältä tutkimusmatkailijat ottivat käsittämättömiä riskejä, toisaalta jonkin koskemattoman alueen nimeäminen kruunulle olivat tärkeitä tekijöitä. Kuvataiteen tohtori Jyrki Siukonen tarkastelee tuon ajan kirjallisuutta ja lehdistön osaa näiden seikkailijoiden kohtalosta.

Kansa tai rahvas on usein ollut kuvataiteen keskeistä aineistoa, niin hyvässä kuin pahassa. Tietokirjailija Timo Huusko on tutkinut etenkin Tyko Sallisen taidetta suhteessa kansaan ja sen esittämiseen. Taiteen kohteen alkuperäisyys on houkuttanut taiteilijoita, mutta vastaanotossa myös alkukantaisen primitiivisyyden kuvasto on kauhistuttanut kriitikoita.

Viime vuosina historiantuntemustamme ovat alkaneet valottaa uudet, monitieteelliset tutkimusalat. Arkeogeneettiset tutkimukset tuovat esiin ihmisen perimää, mutta niin paljon enemmänkin. Miten ja milloin ihmiset ovat varhain liikkuneet? Entä kulttuuri ja viljely? Tai asutus, kieli ja yhteisöjen heikoista huolehtiminen? FT Ulla Nordfors kertoo muinais-DNA:n rikastuttamasta uudemmasta historiantutkimuksesta.

Suomessa on viime vuosina kannettu huolta venäläisomistuksen määrästä ja sen syistä. Löytyy hylättyjä hotelleja, lomakyliä ja valetehtaita. Venäläiset omistavat Suomessa tuhansia kiinteistöjä ja yhtiöitä. Ei onneksi ole niin, että jokainen näistä juontuisi sotilasstrategisiin syihin. Sen sijaan suomalaisten hyväuskoisuutta on käytetty sitäkin enemmän välietappina koko Euroopan markkinoille ja siellä vaikuttamiselle. Vapaa toimittaja Outi Salovaara on perehtynyt verkostomaisiin omistussuhteisiin sekä liiketaloudellisiin ja poliittisiin motiiveihin näiden takana. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

John Bergerin "Miksi katsoa eläimiä?" on humanistisen eläintutkimuksen klassikko. Sen on nyt kääntänyt suomeksi taidehistorian dos. Roni Grén. Bergerin fragmentaarinen esseistiikka on hämmentävää luettavaa. Brittiläinen kriitikko ja mediatutkija Berger ui syvällä mannermaisen filosofian virtauksissa. Hän pohtii katsetta ja eläintä sen kohteena. Nyky-yhteiskunnassa Berger tuntuu kuitenkin löytävän vain poissaoloa - eläintarhan apinoiden katseettomuuden ja sen tuottaman pettymyksen, tuotteistetun tyhjyyden.

Vuorten keskellä, Euroopan sydämessä sijaitsee Sveitsi, tarkemmin Sveitsin valaliitto. Kirjailija Jantso Jokelin lähestyy esseistiikalla tätä tarkkuuden ja puhtauden maata, puhtaassa päivänvalossa lymyävää mysteeriä. Matkaan lähtevät ja liittyvät analyyttinen psykologia, mustetahratestit, Frankensteinin, tai oikeastaan Mary Shelleyn, hirviö ja kirjailija Robert Walserin mikroskooppinen salakieli. Unohtamatta tietenkään keuhkoparantoloiden tervehenkisiä kävelymatkoja. Mukaan matkalle tempautuu myös Kalle Haatanen, jonka vieraana Jantso Jokelin nyt on.

Suomeen saapui lokakuussa 1944 pieni upseeriryhmä osaksi Liittoutuneiden valvontakomissiota. Olihan Winston Churchill julistanut Suomelle sodan kolme vuotta aiemmin, vaikka sympatian rajat eivät aina sotien rajoja myötäilleetkään. Britannian ja brittien motiivit ja toiminta olivat hajanaisia. Oli selvää, että Neuvostoliitto vei, kun mentiin sotasyyllisyysoikeudenkäynteihin, ja niitä brititkin laiskasti tukivat. Iso-Britannia oli menettämässä suurvalta-asemansa, Suomi kenties itsenäisyyttään. Suomi kohdisti toiveita Britanniaan mutta niitä ei useinkaan kyetty lunastamaan. Dos. Ville Jalovaara on tehnyt kirjaansa varten laajasti arkistotutkimusta Lontoossa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomalaisen sateenkaarihistorian voi kenties jakaa tienraivaajiin ja hieman proosallisemmin silminnäkijöihin, niihin, jotka ovat todistaneet viime vuosikymmenien edostystä ja taantumusta. Kirjailija Tiina Tuppurainen kertoo nyt uudemmasta ajasta, esim. Setasta ja ihmisistä, jotka uskalsivat olla aikaansa edellä. Takana on pitkä ja surullinen painolasti sairausluokituksesta ja Aids-kriiistä, mutta sekä lääketiede että kulttuuriset muutokset ovat avanneet uutta tilaa.

Lienee melkein turha mainitakaan, että kiinalainen kirjallisuus on omalaatuista ja sen historia pitkä. Jakoja voi tehdä aikakausien ja dynastioiden mukaan, mutta välttämätön kirjallinen kaanon on säilynyt yläluokassa vuosisadasta toiseen. Kiinalainen kirjallisuus on myös graafista: kirjoitusmerkit kantavat sisällään informaatiota, jota on lähes mahdotonta kääntää kielestä toiseen. Varsinainen modernistinen kirjallisuus syntyi vasta 1900-luvun alussa, ja se mullisti kirjallisuuden aiheet ja kirjoitustavan. FT Tero Tähtinen on perehtynyt laajasti aiheeseen ja kertoo tästä vuosituhantisesta traditiosta.

Sotaa ja sen logiikkaa on aina vaikea ymmärtää, mutta mitä tapahtuu, kun nyt annamme yhä enemmän valtaa teknologialle, kun autonomia siirtyy yhä enemmän tekoälylle? Sodissa on tietysti ikiaikaiset toimintatapansa: informaatio ja sen paikkansapitävyys eivät ole kadonneet mihinkään. Pikemminkin niistä on tullut yhä tärkeämpiä tekijöitä, mutta voiko niihin luottaa? Apulaisprofessori Matti Puranen tarkastelee sotateknologian pitkää historiaa ja analysoi nykyhetkeä, jossa ihmisen ja koneen yhdistelmä on jo nyt realiteetti, jota täytyy tarkastella syvemmin.

Kuningattaret eivät olleet vain edustusnaisia ylhäisessä hovissaan. Päinvastoin, Ruotsi oli pitkään kaukainen ja kylmä maa, jossa puhuttiin omituista kieltä. Kuninkaan ei ollut aina helppo saada tarpeeksi yläsäätyistä vaimoa. Kuningattaret toivat hoviin vaikutteita kotimaistaan, ja joskus kuningattarien valta oli hyvin todellista ja voimakasta. Kuninkaallisasiantuntija Sanna-Mari Hovi kertoo vallasta ja valtapeleistä sekä yhteiskunnasta ja kulttuurista, joita kuningattaret toivat mukanaan.

Käsite "järkevä onni" saattaa kuulostaa ristiriitaiselta. Asetammehan voimakkaat tunteet ja järkevyyden lähinnä vastakohdiksi. Stoalaisessa filosofiassa tätä ristiriitaa ei ole, sillä maailma enemmän tai vähemmän jakautuu asioihin, joihin voimme vaikuttaa ja toisaalta niihin, jotka tulee vain hyväksyä. Teologian tohtori Juhana Torkki on tutkinut stoalaista filosofiaa, mm. Senecaa ja Marcus Aureliusta, ja pohtii nyt, miten hyvin stoalainen filosofia on vuosisatojen kuluessa säilyttänyt suhteensa maailmaan.

Talvisodasta on kirjoitettu paljon ja tullaan taatusti kirjoittamaan enemmän. Venäläistutkija Timofei Malikov lähestyy aihetta kuitenkin vieraamman aineiston valossa. Hänen perspektiivinsä on venäläisessä tutkimuksessa ja arkistolähteissä. Venäläisessä näkökulmassa on samanlaisia aineksia kuin Venäjän nykyisessä informaatio- ja hybridivaikuttamisessa. Yhtymäkohtia ei ole vaikeaa huomata. Venäjäntutkimuksen professori Timo Vihavainen keskustelee teoksen merkityksestä ja avaa sitä suomalaisille.

Suomen pitkän YYA-kauden jälkeen käännyttiin länteen, mutta kuin huomaamatta Venäjä säilytti erityismerkityksensä mm. tiedustelun saralla. Kreml hyväksyi EU:n mutta torjui jyrkästi Naton. Suomi toimi eräänlaisena Kremlin äänenä Brysselissä, sillä ajan poliitikoilla oli vanhastaan siteitä Venäjän tiedustelupalveluihin - ne eivät olleet kaikki kadonneet. Siksi voi tulkita, että Suomi teki läntistä politiikkaa mutta oli aina myös varuillaan Venäjän intresseistä. Tätä erityisasemaa Alpo Rusi pääsi tarkkailemaan niin Martti Ahtisaaren kanslian kuin arkistomateriaalinkin kautta.

Porttikiellonkin Venäjälle saanut toimittaja Arja Paananen on kirjoittanut kriittisesti Neuvostoliitosta ja Venäjästä yli 30 vuoden kokemuksella. Suomen virallinen ulkopolitiikka ei ole aina pysynyt tahdissa mukana. Haastattelussa hän nostaa esiin venäläisyyttä ja tapakulttuuria, jolla Venäjällä pärjää. Toisaalta hän on kirjoittanut Venäjän kyynisestä valtapolitiikasta ja lipumisesta autoritaariseen valtiomuotoon.

Paljon ehti tapahtua ennen kuin monoteistinen jumala alkoi saada suosiota. Jopa kirkkoraamatussa on kohtia, joissa viitataan jumalan feminiineihin puoliin ja jopa useampiin jumaliin. Myös Jeesuksen hahmo on täynnä ristiriitaisuuksia. Kuinka juutalaismiehestä tuli ylösnoussut Kristus ja Jumalan poika? Muun muassa näihin kysymyksiin teologian tohtori Ville Mäkipelto on perehtynyt.

Elämme erikoista aikaa. Kyse lienee erään aikakauden lopusta. Vanhat turvallisuusrakenteet ovat epävakaita ja uusia on muodostumassa. Läntiset arvot ovat eläneet vahvoina maailmanpolitiikan näyttämöllä, mutta Yhdysvaltain toiminta herättää suurta hämmennystä. Ministeri Jaakko Iloniemi tuo vakaata pohjaa ja taustaa nykyiseen keskusteluun ja uutisvirtaan. Hän osaa taustoittaa turvallisuuspoliittista ajattelua niin, että olennainen nousee informaatiotulvasta esiin.

Tutkija Elise Pihlajaniemi on tutkinut laajasti aihetta ja tuo esiin linnojen jatkuvat rakennusvaiheet, hovielämän ja taistelut. On myös huomionarvoista, että vanhat linnamme saattaisivat kaikki olla soramonttuja, ellei fennomaaninen historian ylevöittäminen olisi tehnyt linnoista kansallisaarteita. Elise Pihlajaniemi on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Tutkija Elise Pihlajaniemi on tutkinut laajasti aihetta ja tuo esiin linnojen jatkuvat rakennusvaiheet, hovielämän ja taistelut. On myös huomionarvoista, että vanhat linnamme saattaisivat kaikki olla soramonttuja, ellei fennomaaninen historian ylevöittäminen olisi tehnyt linnoista kansallisaarteita. Elise Pihlajaniemi on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Oliko holokausti, juutalaisten joukkomurha, historiallinen moraalinen katastrofi, jota ei voi verrata mihinkään? Vai pitäisikö holokaustia ajatella yhtenä kansanmurhana toisten joukossa tässä julmassa maailmanhistoriassa? Kysymys ei ole helppo eikä itsestään selvä, sillä historia, muisti ja moraali kietoutuvat toisiinsa tavoilla, jotka vaativat aina uutta tarkastelua. Aihetta on tutkinut laajasti prof. Antero Holmila, joka on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Puolaan verrattuna Suomi on historian Hannu Hanhi. Samoissa historiallisissa prosesseissa Suomi on puikkelehtinut yhteiskunnalliseen vakauteen. Puola taas on kerta toisensa jälkeen päätynyt tragediaan, kansallinen eripura toistuvana kirouksenaan. Antti Blåfield on perehtynyt laajalti Puolan historiaan ja on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Teollistuva Suomi ja rautatieverkosto avasivat 1900-luvun alkupuolella aivan uuden maailman rohkeille ja röyhkeille, kauppiaille ja varkaille. Tietokirjailija Kari Koskela on perehtynyt erilaisiin huijareihin ja temppuihin, joilla hyväuskoisia höynäytettiin. Pikkurikollisuus alkoi muuttua vakavaksi, kun ihmiset menettivät kaiken omaisuutensa ja linnatuomiot alkoivat olla yli kaksikymmentä vuotta.

Maailmanhistorian suuret oikeudenkäynnit paljastavat, kuinka valta ja politiikka aina nivoutuvat käsityksiin oikeudesta. Oikeushistorian prof. Jukka Kekkonen analysoi historian kuuluisia oikeudenkäyntejä aina Sokrateesta Adolf Eichmaniin. Valtion, kirkon, sodan ja rauhan väliset voimasuhteet ottavat mittaa toisistaan historian saatossa, mutta kaiken mielivallan seassa säilyy myös toivo oikeuden etenemisestä.