Kalle Haatanen

Sotaa ja sen logiikkaa on aina vaikea ymmärtää, mutta mitä tapahtuu, kun nyt annamme yhä enemmän valtaa teknologialle, kun autonomia siirtyy yhä enemmän tekoälylle? Sodissa on tietysti ikiaikaiset toimintatapansa: informaatio ja sen paikkansapitävyys eivät ole kadonneet mihinkään. Pikemminkin niistä on tullut yhä tärkeämpiä tekijöitä, mutta voiko niihin luottaa? Apulaisprofessori Matti Puranen tarkastelee sotateknologian pitkää historiaa ja analysoi nykyhetkeä, jossa ihmisen ja koneen yhdistelmä on jo nyt realiteetti, jota täytyy tarkastella syvemmin.

Kuningattaret eivät olleet vain edustusnaisia ylhäisessä hovissaan. Päinvastoin, Ruotsi oli pitkään kaukainen ja kylmä maa, jossa puhuttiin omituista kieltä. Kuninkaan ei ollut aina helppo saada tarpeeksi yläsäätyistä vaimoa. Kuningattaret toivat hoviin vaikutteita kotimaistaan, ja joskus kuningattarien valta oli hyvin todellista ja voimakasta. Kuninkaallisasiantuntija Sanna-Mari Hovi kertoo vallasta ja valtapeleistä sekä yhteiskunnasta ja kulttuurista, joita kuningattaret toivat mukanaan.

Käsite "järkevä onni" saattaa kuulostaa ristiriitaiselta. Asetammehan voimakkaat tunteet ja järkevyyden lähinnä vastakohdiksi. Stoalaisessa filosofiassa tätä ristiriitaa ei ole, sillä maailma enemmän tai vähemmän jakautuu asioihin, joihin voimme vaikuttaa ja toisaalta niihin, jotka tulee vain hyväksyä. Teologian tohtori Juhana Torkki on tutkinut stoalaista filosofiaa, mm. Senecaa ja Marcus Aureliusta, ja pohtii nyt, miten hyvin stoalainen filosofia on vuosisatojen kuluessa säilyttänyt suhteensa maailmaan.

Talvisodasta on kirjoitettu paljon ja tullaan taatusti kirjoittamaan enemmän. Venäläistutkija Timofei Malikov lähestyy aihetta kuitenkin vieraamman aineiston valossa. Hänen perspektiivinsä on venäläisessä tutkimuksessa ja arkistolähteissä. Venäläisessä näkökulmassa on samanlaisia aineksia kuin Venäjän nykyisessä informaatio- ja hybridivaikuttamisessa. Yhtymäkohtia ei ole vaikeaa huomata. Venäjäntutkimuksen professori Timo Vihavainen keskustelee teoksen merkityksestä ja avaa sitä suomalaisille.

Suomen pitkän YYA-kauden jälkeen käännyttiin länteen, mutta kuin huomaamatta Venäjä säilytti erityismerkityksensä mm. tiedustelun saralla. Kreml hyväksyi EU:n mutta torjui jyrkästi Naton. Suomi toimi eräänlaisena Kremlin äänenä Brysselissä, sillä ajan poliitikoilla oli vanhastaan siteitä Venäjän tiedustelupalveluihin - ne eivät olleet kaikki kadonneet. Siksi voi tulkita, että Suomi teki läntistä politiikkaa mutta oli aina myös varuillaan Venäjän intresseistä. Tätä erityisasemaa Alpo Rusi pääsi tarkkailemaan niin Martti Ahtisaaren kanslian kuin arkistomateriaalinkin kautta.

Porttikiellonkin Venäjälle saanut toimittaja Arja Paananen on kirjoittanut kriittisesti Neuvostoliitosta ja Venäjästä yli 30 vuoden kokemuksella. Suomen virallinen ulkopolitiikka ei ole aina pysynyt tahdissa mukana. Haastattelussa hän nostaa esiin venäläisyyttä ja tapakulttuuria, jolla Venäjällä pärjää. Toisaalta hän on kirjoittanut Venäjän kyynisestä valtapolitiikasta ja lipumisesta autoritaariseen valtiomuotoon.

Paljon ehti tapahtua ennen kuin monoteistinen jumala alkoi saada suosiota. Jopa kirkkoraamatussa on kohtia, joissa viitataan jumalan feminiineihin puoliin ja jopa useampiin jumaliin. Myös Jeesuksen hahmo on täynnä ristiriitaisuuksia. Kuinka juutalaismiehestä tuli ylösnoussut Kristus ja Jumalan poika? Muun muassa näihin kysymyksiin teologian tohtori Ville Mäkipelto on perehtynyt.

Elämme erikoista aikaa. Kyse lienee erään aikakauden lopusta. Vanhat turvallisuusrakenteet ovat epävakaita ja uusia on muodostumassa. Läntiset arvot ovat eläneet vahvoina maailmanpolitiikan näyttämöllä, mutta Yhdysvaltain toiminta herättää suurta hämmennystä. Ministeri Jaakko Iloniemi tuo vakaata pohjaa ja taustaa nykyiseen keskusteluun ja uutisvirtaan. Hän osaa taustoittaa turvallisuuspoliittista ajattelua niin, että olennainen nousee informaatiotulvasta esiin.

Tutkija Elise Pihlajaniemi on tutkinut laajasti aihetta ja tuo esiin linnojen jatkuvat rakennusvaiheet, hovielämän ja taistelut. On myös huomionarvoista, että vanhat linnamme saattaisivat kaikki olla soramonttuja, ellei fennomaaninen historian ylevöittäminen olisi tehnyt linnoista kansallisaarteita. Elise Pihlajaniemi on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Tutkija Elise Pihlajaniemi on tutkinut laajasti aihetta ja tuo esiin linnojen jatkuvat rakennusvaiheet, hovielämän ja taistelut. On myös huomionarvoista, että vanhat linnamme saattaisivat kaikki olla soramonttuja, ellei fennomaaninen historian ylevöittäminen olisi tehnyt linnoista kansallisaarteita. Elise Pihlajaniemi on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Oliko holokausti, juutalaisten joukkomurha, historiallinen moraalinen katastrofi, jota ei voi verrata mihinkään? Vai pitäisikö holokaustia ajatella yhtenä kansanmurhana toisten joukossa tässä julmassa maailmanhistoriassa? Kysymys ei ole helppo eikä itsestään selvä, sillä historia, muisti ja moraali kietoutuvat toisiinsa tavoilla, jotka vaativat aina uutta tarkastelua. Aihetta on tutkinut laajasti prof. Antero Holmila, joka on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Puolaan verrattuna Suomi on historian Hannu Hanhi. Samoissa historiallisissa prosesseissa Suomi on puikkelehtinut yhteiskunnalliseen vakauteen. Puola taas on kerta toisensa jälkeen päätynyt tragediaan, kansallinen eripura toistuvana kirouksenaan. Antti Blåfield on perehtynyt laajalti Puolan historiaan ja on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Teollistuva Suomi ja rautatieverkosto avasivat 1900-luvun alkupuolella aivan uuden maailman rohkeille ja röyhkeille, kauppiaille ja varkaille. Tietokirjailija Kari Koskela on perehtynyt erilaisiin huijareihin ja temppuihin, joilla hyväuskoisia höynäytettiin. Pikkurikollisuus alkoi muuttua vakavaksi, kun ihmiset menettivät kaiken omaisuutensa ja linnatuomiot alkoivat olla yli kaksikymmentä vuotta.

Maailmanhistorian suuret oikeudenkäynnit paljastavat, kuinka valta ja politiikka aina nivoutuvat käsityksiin oikeudesta. Oikeushistorian prof. Jukka Kekkonen analysoi historian kuuluisia oikeudenkäyntejä aina Sokrateesta Adolf Eichmaniin. Valtion, kirkon, sodan ja rauhan väliset voimasuhteet ottavat mittaa toisistaan historian saatossa, mutta kaiken mielivallan seassa säilyy myös toivo oikeuden etenemisestä.

Suomen historiaa kuvataan yleensä laajempien rakenteiden, sotien ja ajanjaksojen kautta. Sen vastapainoksi kirjoitetaan toki myös paikallis- ja mikrohistoriaa. Historian professori Henrik Meinander yhdistää nämä kaksi eri perspektiiviä ja avaa näkymää siitä, miltä Euroopan historian suuret tuulet tuntuivat Helsingin dramaattisessakin historiassa.

K.J. Ståhlbergin presidenttikaudella vahvistunut parlamentaarinen demokratia joutui 1930-luvun lapualaiskriisissä vaaraan. Epädemokraattisia virtauksia esiintyi laajasti Euroopassa. Ståhlberg oli ehtinyt vetäytyä siviilielämään, mutta nyt hän pyörsi puheensa ja katsoi paluun politiikkaan välttämättömäksi. Ester Ståhlberg joutui kirjoituksineen samalla kovan painostuksen alaiseksi. Prof. Seppo Hentilä on perehtynyt vähän tutkitun presidentin elämään.

Elämme ajassa ja teknologiassa, jossa toden ja väärennöksen raja on käynyt yhä vaikeammaksi nähdä ja kuulla. Demokratian kannalta asia on vakava, sillä demokratian pitäisi kuitenkin perustua julkiselle ja todelle tiedolle sekä päätöksenteolle. Entinen tasavallan presidentin viestintäpäällikkö Jouni Mölsä keskustelee nyt Kalle Haatasen kanssa demokratian uhkakuvista.

Lukeminen ja lukutaito ovat yhteiskunnallisesti aina pinnalla olevia asioita, oli kyse sitten kansanvalistuksesta tai Pisa-vertailuista. Lukeminen on kuitenkin myös osa yhteiskunnallista erottautumista ja kulttuurista pääomaa. Dosentti Riie Heikkilä on tutkinut suomalaisten suhdetta kirjallisuuteen ja löytänyt myös uudenlaisia kirjallisen vastakulttuurin muotoja.

Kysymys Suomen kansainvälisestä asemasta on aina kiinnostanut suomalaisia, mutta kyllä meistä muuallakin maailmassa puhutaan. Strategian professori Tommi Koivula on perehtynyt Suomen viime vuosien turvallisuuspoliittiseen muutokseen ja siihen, miten sitä on käsitelty ulkomaisissa lehdissä. Tommi Koivulan teos rajautuu vuoteen 2024, ja se tarjoaa mainion näköalapaikan lähitulevaisuuteemme. Tommi Koivula on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Joskus on väitetty, ettei Mika Waltari voinut olla kovin tarkka Sinuhe egyptiläisen aikaa ja maailmaa koskevassa kuvauksessaan. Eihän hän edes ollut käynyt Egyptissä. Lähi-idän ja Välimeren arkeologian dos. Minna Silver kertoo, että moinen käsitys epätarkkuudesta on pelkkä myytti. Itse asiassa Waltari oli erittäin tarkka kirjassaan. Paikoin tarkempi kuin aikansa egyptologit.

Nykyhetkeen verrattuna 1970-1980-luvun televisiotarjonta vaikuttaa niukalta, mutta television rooli oli kovin toisenlainen. On ehkä liittoittelua puhua jyrkästi yhtenäiskulttuurista, mutta TV:n katsojaluvut olivat valtavia, ja aiheet olivat usein joko laajasti yhteiskuntaa koskevia tai yleissivistäviä. Valinnanvaran perspektiivistä tämä oli tietenkin niukkaa ja hierarkkista, mutta vakaasti laajeneva tarjonta kykeni heijastamaan ajan yleistä henkeä tavalla, jota on nykyään vaikea hahmottaa. Tutkija ja käsikirjoittaja Janne Zareff kertoo nyt kulttuuritelevisiosta Kalle Haatasen vieraana.

Herman Raivio on kulttuurikriitikko, jonka ajattelussa heijastuu mannermainen filosofia ja yhteiskuntatieteet. Esseekokoelmassaan "Turvaton tila" hän nostaa esiin antiikin Kreikan käsitteen 'agon', joka tarkoittaa kamppailua, nykyään erityisesti poliittista kamppailua, joka ei aina pyri konsensukseen. Sen sijaan, että poliittinen vastustaja pyrittäisiin vaientamaan tai hyväksymään kuoliaaksi, kamppailu pitää sisällään myös ajatuksen vastustajan kunnioittamisesta.

Kirjailija ja toimittaja J.P. Pulkkinen on perehtynyt laajasti saksalaisen diplomaatin Hans-Dietrich von Ploetzin uraan ja elämään sekä niiden merkitykseen Suomelle. Kyvykäs ja kielellisesti lahjakas von Ploetz vaikutti Suomessa niin kulttuuriradikalismin kuin nopean länsi-integraation vuosina. Von Ploetzin elämän mukana kulkee valtava määrä murroksia 1900-luvun huimassa vauhdissa. Esiin piirtyy koko Euroopan ja erityisesti täysin mullistuneen Itä-Euroopan vaiheet. J.P. Pulkkinen on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Ajatus siitä, millaisessa suhteessa demokratia on aikaan, on melko vaikea kysymys. Historia on hyvin harvoin jotenkin yliajallista tai selkeää kehityspoluiltaan. Toisaalta demokratiaan kuuluu jatkuvat uudelleenarvioinnit ja historian ajallisuuden uudelleentulkinnat. Suhteet suuriin historian kriiseihin, esimerkiksi holokaustiin, vaativatkin meitä miettimään uudelleen suhdetta taustaamme, harjoitamme siis historianhallintaa. Akatemiatutkija Timo Miettinen haastaa meidät uusiin tulkintoihin siitä, millaista aikaa historiantutkimus meille tuottaa.

Teuvo Peltoniemi on perehtynyt 20:een suomalaiseen utopiayhteisöön aina 1700-luvulta näihin päiviin. Monet utopiakokeilut toteutettiin luonnonoloiltaan karuissa ja syrjäisissä paikoissa, ja rakentajien joukko oli vähintäänkin eksentrinen. Suomalaisilla oli merkittävä rooli Pohjois-Amerikan sosialistisissa kokeiluissa, mutta se ei suinkaan ole suomalaisen utopia-ajan koko tarina.

Vapaamuurarit on maailman tunnetuin "salaseura". Sen juuret ovat luultavasti renessanssin ja valistuksen ajan aatevirtauksissa. Vaikka nykyiset vapaamuurarit ovat sangen avoimia toimissaan, on kuitenkin asioita, joita he eivät halua julkisuuteen - mikä salaseura niin haluaisi? Historiantutkija Samu Nyström on päässyt ensimmäisenä tutkijana perehtymään kaikkeen vapaamurarien toimintaan tutkijan etiikalla. Syntyy rikas historiallinen kuva myös syrjitystä järjestöstä maailmanhistorian kulussa.

Unkarin vallitsevaa poliittista järjestelmää kutsutaan myös nimellä "kansallisen yhteistyön järjestelmä". Eihän se pahalta kuulosta, mutta asian ydin on siinä, että normaalit oikeusvaltiolliset ja liberaalidemokratian prosessit ovat nyt uhanalaisia. Samalla Unkarista on tullut paha ongelma EU:lle; niin dramaattisiksi erot ovat kasvaneet. Valtio-opin yliopistonlehtori Heino Nyyssönen on tarkastellut itäisen Euroopan politiikkaa yli kolmen vuosikymmenen ajan. Hän valottaa ydinkysymystä, miksi demokratia ei enää maistu ja kansat edelleen haikailevat vahvoja johtajia.

Verkkouutisten kommentointi ei ainakaan pintapuolisesti vaikuta kaikkein hohdokkaimmalta touhulta. Tutkija Veera Kangaspunta on tarkastellut aihetta jo useita vuosia, ja hänen tutkimuksensa avaavat myös valoisampia tekstimaisemia. Vaikka verkko on täynnä erilaisia provokaattoreita, tutkimuksessa alkaa paljastua sääntöjä ja tapoja, jotka verkkokommentoinnista nousevat esiin. Jotkut haluavat kantaa kortensa kekoon yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitämiseksi; toiset korjaavat asiavirheitä, ja jotkut vähän pilailevat, mikä on aina riski verkkokommentoinnin maailmassa.

Kapitalismi on toiminut kehityksen moottorina ainakin viimeiset puoli vuosituhatta, toki eri tavoin eri ajoissa ja paikoissa. Varhaiset Amsterdamin ja Lontoon kapitalismin vaiheet ovat tutkijoille tuttua, mutta miltä tämä näytti periferiasta käsin, siis Suomen nykyisen maantieteellisen aseman perspektiivistä? Suomen alue oli keskuksista kaukana, mutta ei suinkaan kokonaan eristyksissä. Ruotsin ja Venäjän vallan aikana Suomi alkoi kehittyä teollisesti omaan muotoonsa. Professori Markku Kuisma on perehtynyt tarkasti tähän kehitykseen ja on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Yliopistojen autonomia ja itsenäisyys ovat muuttuneet kaksituhatluvulla. Vaikuttaa siltä, että demokratian alaa on järjestelmällisesti kavennettu. Apul. prof. Hanna Kuusela haluaa haastaa tällaisen yritysjohtoisen kehityksen ja kehottaa meitä pohtimaan, miksi annamme demokraattisen ja sivistyksellisen perintömme surkastua - ja voisiko asiaa enää korjata.

Tiede kehittyy nopeasti, ja ihmiset elävät yhä pidempään. Kuinka pitkään tällainen suopea tilanne voi jatkua, ja mitä kaikkea ihmiset ovatkaan olleet valmiita tekemään saadakseen lisää, kenties ikuisen, elämän? Tietokirjailija Tiina Raevaara kertoo niin vampyyreista kuin kantasoluhoidoista ja geenieditoinnistakin. Loppujen lopuksi hän pohtii, onko halummemahdollisimman pitkäänm elämään vain elämää pilaava pakkomielle. Tiina Raevaara on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Salaliittoteoriat vaikuttavat nousseen marginaalista laajempaan poliittiseen keskusteluun. On tärkeä huomata, että ne eivät ole enää mitään harmittomia pikkujuttuja ja naurun aiheita, vaan niillä todella tehdään politiikkaa ja hämärretään yhteiskunnallista keskustelua. Joskus salaliittoteorioilla levitetään valheellista tietoa, mutta ehkä kimurantimpaa on se, kuika aito tiede ja tiedonvälitys pyritään kyseenalaistamaan. Yliopistotutkija Niko Pyrhönen on tutkinut ilmiötä laajasti ja on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Valtionraja ei ole yksiselitteinen asia. Toki se erottaa toisistaan eri valtiot, mutta samalla rajaa ylläpidetään ja sen toimintaa säädellään kaupan, energian ja muiden rajoja ylittävien asioiden suhteen. Suomen ja Ruotsin välinen raja syntyi Haminan rauhassa 1809. Aiheesta väitellyt Sami Pekola avaa nyt tämän "rajattoman rajan" monenlaisia muotoja ja käytännöllisiä asioita, joista piirtyy esiin Suomen historiaa autonomian ajasta nykypäiviin.

Apokalypsis on kreikkaa ja tarkoittaa salaisuuden verhon paljastamista, jonkin aivan uuden ilmestymistä sekä maailmanlopun tulkitsemista. Apokalypsi ei kuitenkaan ole vain teologinen kummajainen, johon monoteistiset uskonnot usein viittaavat. Se on myös mitä suurimmassa määrin politiikkaa, sodan oikeuttamista ja terrorin kieltä. Venäjän kulttuurihistorian dosentti Elina Kahla taustoittaa, miten voimakkaita ja verisiä kertomuksia tuhansia vuosia vanhat tekstit edelleen ovat. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Nokia esitteli vuonna 2003 maailmalle pelipuhelimensa N-Gagen. Vähän kaikki meni mönkään, ja laitteesta tuli naurunaihe. Floppi oli ensimmäinen oire kännykkäjätin ongelmista. Menneitä ei aina kannata hävetä, ja voikin arvella, että N-Gage oli osaltaan auttamassa suomalaisen pelialan nykyistä korkeaa tasoa. Peleihin erikoistunut historiantutkija Heikki Jungman on nyt Kalle Haatasen vieraana

Ranta, meren ranta, on innoittanut monia kirjailijoita niin elämäkerrallisesti kuin kirjallisuuden metaforana, mielentilana tai näyttämönäkin. Yleisen kirjallisuustieteen dos. Sanna Nyqvist on perehtynyt kirjalijoiden käsityksiin merestä ja siihen, miten ranta voi toimia esimerkiksi rajana, yllätyksellisyytenä, esteenä tai sosiaalisena pelinä.

Seppo Toiviainen (1944-2005) nousi Suomen kommunistisen puolueen vähemmistön sivistyneistöjohtajaksi, kansanedustajaksi ja Taisto Sinisalon seuraajakandidaatiksi. Toiviainen oli ristiriitainen henkilö, ja vaikuttaa, että hänelle ei aina ollut helppoa pitää kiinni sekä ideaaleistaan että päivänpolitiikasta. Lopussa viina vei kauniit toiveet. Lauri Hokkanen oli Hokkasen ystävä ja poliittinen kumppani. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Voisi väittää, että rahan hyödyntäminen oli melko yksinkertaista toimintaa aina 1600-luvulle asti, kunnes keksittiin järjestelmiä, joilla kultakolikoista ja muista siirryttiin velkakirjoihin. Se tarkoitti, että velkaa voitiin ottaa myös sellaista varallisuutta kohtaan, jota ei ollut. Taloustoimittaja Hannu Sokala kertoo tarinaa tästä eteenpäin, nykypäiviin. Keskeinen ja provokatiivinen lopputulos on, että rahaa ei oikeastaan ole. Pankit luovat uutta rahaa tyhjästä Hannu Sokala on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Vain muutama vuosikymmen sitten internetin povattiin avaavan tiedon kaikille ja vähentävän yhteiskunnallisia ja sosiaalisia hierarkioita. Internet kyllä tuli, valtavassa mittakaavassa, mutta vapaus ei enää ole ensimmäinen asia, joka siihen liitetään. Nyt kannetaan huolta valtavista informaatiomääristä, joita meistä kerätään. Pontus Purokuru näkee verkkotodellisuuden myös tavallaan kaventavan ihmisen autonomiaa, sillä me itsekin alamme kategorisoida itseämme verkon todellisuuden mukaisesti. Kyse ei kuitenkaan ole vääjäämättömästä dystopiasta, vaan nykytilannetta voi vielä rakentaa toisinkin. Pontus Purokuru on nyt Kalle Haatasen vieraana.

John Stuart Mill (1806-1873) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka halveksi yhteiskunnan pyrkimystä ahtaa ihmiset samaan muottiin ja alistumista yleisen mielipiteen valtaan. Maailmanpolitiikan prof. Teivo Teivainen valottaa J.S. Millin ajattelua keskittyen erityisesti vapauden yksityisten ja yhteisten piirteiden analyysiin.

Valistusaatteena tunnetaan erityisesti 1700-luvulla kukoistanut ajatus siitä, että ihminen voi vapautua irrationalismista, taikauskosta ja "alaikäisyydestä", kuten Immanuel Kant asian muotoili. Oli aika käytää omaa järkeään. Valistus ei kuitenkaan jäänyt aatehistorian unohduksiin, vaan se on keskeinen osa modernin ihmisen maailmankuvaa. Dosentti Hemmo Laiho avaa nyt Kalle Haatasen ohjelmassa valistuksen perintöä ja toivoa pitää se edelleen hengissä.

Kesän 1918 jälkeen Dragsvikin punavankileirille alettiin tuoda laittomasta kommunistisesta toiminnasta tuomittuja. Siitä tuli maan suurin vankila, jonka alkuaikoja leimasi väkivalta ja kulkutaudit. Vankilan jälkimaine on kuitenkin yllättävä. Usein puhutaan jopa Tammisaaren akatemiasta, koska vankilaan oli keskittynyt huomattava osa vasemmistolaisesta älymystöstä, ja osa vangeista päätyi suurlähettiläiksi ja ministereiksi. Osa kuoli Stalinin vainoissa. Opettaja ja tietokirjailija Sture Lindholm on kerännyt suuren määrän muistitietoa punavankilasta. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.