Podcasts about niinh

Niinhän sitä sanotaan, että ne kuuluisat pohjat rakennetaan lapsena ja nuorena. Noh, mitä nuoren urheilijan voimaharjoittelun sitten pitäisi sisältää, että ne pohjat olisivat kunnossa? Tänään tätä aihetta pohdimme yhdessä urheilufysioterapeutti Peetu Lehmuksen kanssa! - - - Seuraa Peetua: www.peetuphysio.fi www.instagram.com/peetuphysio - - - - Haluatko laadukkaat voimailuvälineet kotisalille, yritykseen tai omalle kuntosalille? www.gofitness.fi - - Liity 2000+ viikottaisen lukijan mukaan Suomen parhaaseen (?) pysyvää elämäntapamuutosta eli merkityksellistä, omannäköistä ja hyvinvoivaa elämää käsittelevään viikkojulkaisuun alta: https://www.trainingfoundationacademy.fi/kohti-omistajuutta

Niinhän siinä taas kävi, että Chiefs ja Eagles raivasivat tiensä Super Bowliin. Green Zone käy läpi miten AFC:n ja NFC:n mestaruuspelit ratkesivat. Lisäksi käydään läpi uudet päävalmentajapalkkaukset. Duuuuvaaaaal! Uutiset (02:35)

Kuvittele tilanne: olet kotona kahdestaan puolipukeisen seksikumppanisi kanssa, juuri antautumassa lihallisiin iloihin, kun yhtäkkiä ulko-ovelta kuuluu avainten kilinää ja täysin ulkopuolinen ihminen astuu sisään koputtamatta. Eihän näin voi käydä? Niinhän sitä kuvittelisi. Ajelimme istumaan iltaa Jannen luokse Espoon perukoille, lähelle Tiian vanhoja kotiseutuja. Yksityisyysteeman lisäksi päädyimme keskustelemaan muun muassa ei-funktionaalisesta kosketuksesta, vammaispalveluista, seksuaalikasvatuksesta ja erilaisista arjen nautinnoista, kuten jalkapallosta ja kanasta ja riisistä. Kertasimme myös, mistä cp-vammassa on kyse, ja miksi Jannekin kuuntelee H-sanaa. --- Send in a voice message: https://podcasters.spotify.com/pod/show/hsana/message

Niinhän siinä sitten kävi, että Radio Cityn Aamulla ei eilen padel kulkenut. Padelin ohella Samuel ja Jere puivat lätkän MM-kisoja ja Suomen otteita. Eurolavat ja sisustuskivet eivät ole poikien sisustuslistan ykkösenä, etenkään hintojensa takia. Millaista se on, kun tekee oman elämänsä sisustusohjelmalarppauksen? Sanna Marinin mies joutuu tästedes kulkea huppu päässä Alepassa. Pojat haluavat Far Outin ja Yllytyshullut takaisin! Mukana myös tyhmin asia, mitä on koskaan tapahtunut formuloissa.

Kaikki hyvä on vielä edessäpäin.Kun sain mahdollisuuden tehdä nämä kaksi podcastia pääsiäisen aikaan olin superinnoissani. Minulla tuli mieleeni kymmeniä aiheita ja ajatuksia, joita haluaisin teille jakaa. Pääsiäinen ja Jeesuksen ylösnousemus -mikä voisi olla idearikkaampi aihe!Pikkuhiljaa aloitin ajatusteni kokoamista paperille. Ensin yhdelle, sitten toiselle. Vielä kolmannelle ja neljännellekin. Ajattelin, että äh, pitää katsoa huomenna uudestaan. Katsoin seuraavana päivänä uudestaan ja pian olin kuin sarjakuvista tuttu piirtäjä, joka istuu rutattujen paperitollojen keskellä.Koko pääsiäisen ja ylösnousemuksen aihe alkoi tuntua niin loppuunkäsitellyltä. Mitä uutta minä nyt vielä osaisin tästä sanoa? Se on täytetty. Niinhän se Jeesuskin sanoi ristillä. Se on täytetty ja sillä siisti, eikai tuohon ole mitään lisättävää... Elämme pääsiäisen jälkeistä tiistaita, kaikki on nyt tapahtunut. Päivän evankeliumitekstissä Jeesus ilmestyy ja esittelee itseään opetuslapsilleen seuraavasti; ” Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Jeesus siis ilmestyi vakuuttamaan, että oli ollut sanansa mittainen mies. Hän oli hommansa hoitanut, kuolema oli kuolemalla voitettu.Kysyin ystäviltäni apua. Mitä ihmettä voisin sanoa pääsiäisestä nyt, kun kaikki on ikään kuin valmista? Hyvä ystäväni sanoi ”Mulle pääsiäinen tarkoittaa lähinnä vapaapäivää, kevään alkua ja semmosta…että kaikki hyvä on vielä edessäpäin.”Lamppu syttyi päässäni. Niin, siinähän se, pääsiäisen ja ylösnousemuksen idea tiivistettynä.Mikä olisikaan parempi syy saada arkivapaa kuin itse vapauden juhliminen. Jeesushan tuli maailmaan, jossa uskonnolla oli vahva muotti. Niinkin vahva, etteivät kaikki pystyneet siihen muottiin itseään ujuttamaan. Piti olla puhdas, niin rituaalisesti kuin mieleltäänkin. Piti olla varaa uhrata temppelissä Jumalalle erilaisia eläimiä ja asioita. Sai syödä vain tietynlaista lihaa. Oli suotavaa, että eli tietynlaista elämää, naiset miesten vaimoina ja toisinpäin. Jos satuit olemaan orja, tai lapsi olit erityisen alisteisessa asemassa. Jos taas yksinäinen, sairas tai jotain syntiä tehnyt niin elit ehkä jo täysin yhteiskunnan ulkopuolella. Sääntöjä oli paljon. Rajat ja ääriviivat oli ulkoapäin tarkasti piirretty. Sitten tuli Jeesus, joka vapautti meidät ihmiset kaikista noista vaatimuksista, pyyhki tiukasti piirretyt viivat. Kuten Paavali kirjeessä Galatalalaisille tiivistää:”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.”Jeesuksen ristintien ja ristityön kautta me kaikki; sukupuolettomat, muunsukupuoliset, naiset, miehet ja kaikki muut, taustoistamme ja kansalaisuuksistamme riippumatta olemme lunastettuja, vapaita ja Jumalalle kelpaavia ihan omana itsenämme. Kevät, jonka ystävänikin liitti pääsiäisen vahvasti, on taas kasvun ja uusien alkujen aikaa. Maa sulaa ja työntää kaikenlaista uutta elämää kohti maailmaa ja useat eläimet heräilevät horroksestaan. Voi ikään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä -niin kuin me ihmisetkin saimme aloittaa Jeesuksen voitettua kuoleman. Näin kristittynä minulla ei ole enää kysymystä, johon usko ei vastaisi. Kirjettä heprealaisille lainatakseni: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.  Jumala on luvannut pitää minusta huolta nyt ja sitten kun tulee kevät, jolloin en enää herääkään tähän maailmaan. Kaikkein sykähdyttävintä ystäväni sanoissa oli kuitenkin se, että kaikki hyvä on vielä edessäpäin.Tämä ei ollutkaan tässä, tämä on vielä kaikki kesken. Me olemme kesken. Se onkin pääsiäisessä kaikista ihmeellisintä. Jeesus on tehnyt koko pääsiäisen ajan sellaisia temppuja, että heikompia hirvittää ja antanut sellaisia lupauksia, että niistä on paha pistää paremmaksi. Tunnemme tämän päivän evankeliumitekstin lisäksi muitakin kertomuksia siitä, miten Jeesus vielä ilmestyy oppilailleen, vakuuttaen että on todellakin se kuka lupasi ja on tehnyt mitä lupasi. Todellakin ihminen ja todellakin Jumala. Todellakin kuollut ja todellakin ylösnoussut.Mutta kaikki hyvä on vielä edessäpäin. Äitini muistelee usein kuulemaansa siitä, että Jumala on salannut meiltä sen mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, jotta me jaksaisimme elää täällä. Ja jos kuvittelet nyt elämäsi parhaan hetken. Sen kun olit onnellisempi kuin koskaan ennen, kun kaikki oli selvää ja se mikä ei ollut oli merkityksetöntä…ja kun sellaisella hetkellä kuulet nuo sanat ” Jumala on salannut meiltä sen mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, jotta me jaksaisimme elää täällä” -silloin voit vain aavistaa sen kaiken hyvän mikä on vielä edessäpäin. Saat jatkaa rauhassa, keskeneräisenä.Vaikka Jeesus antoi meille vapauden elää Hänen seuraajinaan juuri omina itsenämme, vaikka Hän antoi meille ikuisen Kevään toivon ja viestin siitä, että kaikki hyvä on vielä edessä, jäi meillekin tehtävä. Laulaja ja lauluntekijä Yona sanoittaa kappaleessa Kesken seuraavasti:”Joku väritti mut tuhansin sävyin, piirtää unohti vaan ääriviivat, unohti vaan ääriviivat.”Elämässä on mielestäni kyse ääriviivojen piirtämisestä. Se on osa kasvuamme jatkuvassa keskeneräisyydessä. Jumala on värittänyt meidät tuhansin sävyin, mutta meidän on itse löydettävä ääriviivat ja piirrettävä ne. Se on osa sitä vapaata tahtoa, uutta liittoa, jonka Jumalalta saimme. Mielestäni ne ääriviivat piirretään iloista, suruista, rinnasta räjähtävästä rakkaudesta ja sisuskaluja polttavasta tuskasta. Niitä piirretään muihin peilaten. Yona jatkaa kappaleessaan sanoin:”Älä oo niin nopee antaa tuomioo, ei musta muuten mitään tuu. Perhosen toukka tai paraneva haava, mä oon kesken niinku puolikuu, kesken niinku puolikuu.”Elämämme on täällä ikuisesti kesken, koska meitä odottaa iankaikkinen elämä Jeesuksen ristintyön ansiosta. Samalla kun piirrämme omia ääriviivojamme peilaten niitä muihin, on hyvä muistaa mitä Jeesus meille opetti. Pidetään huolta omista ja kunnioitetaan myös muiden ääriviivoja. Annetaan jokaiselle mahdollisuus ja aika piirtää ne juuri sellaisiksi, kun on paras. Anteeksianto on pyyhekumimme ja paksu tussimme niitä piirtäessä. Armo antaa vapauden ja rohkeutta vetää ääriviivoja välistä villillä vauhdilla ja välillä hitaasti hipsuttaen. Ja jos jää kesken, niin ei sekään haittaa…Koska, kaikki hyvä on vielä edessäpäin.

Niinhän siinä sitten lopulta kävi - kaikki Liigan 3.–19. joulukuuta pelattavaksi suunnitellut pelit siirtyvät myöhempään ja terveyden kannalta turvallisempaan ajankohtaan. Turvaetäisyyksiä noudattava Hockey Time -podcast sen sijaan rullaa radallaan. JAKSON PUHEENAIHEET: --- Uusi Lahti -lehden toimittaja Aatu Raninen jakaa viisaita sanoja koronapandemian keskellä: "Maailmanlaajuisessa kriisissä pitää osata ajatella oman boksin ulkopuolelta". KooKoon toimitusjohtaja Sakari Välimaan tuska purkaantui Ylen haastattelussa. Mikkeli kaupunki kevensi Jukurien jäähallimaksuja (00:10). --- Pelicans paineli toistaiseksi viimeisissä otteluissaan takamatkalta voittoon ja etumatkalta tappioon. Pelien sisäinen nousujohteisuus on näkynyt turkoosien otteissa: lahtelaisjoukkue on iskenyt kymmenen edellisen ottelun kolmansissa erissä 16 maalia ja päästänyt kuusi (10:30). --- Ottelun jälkeisissä pressitilaisuuksissa pitäisi kysyä ja puhua itse pelistä. Vastauksien laatuvastuu on sekä haastattelijalla että päävalmentajalla (15:37). --- Ranisen syväanalyysi Pelicansin tehokkaasta ylivoimapelaamisesta. Ryan Lasch luo laukaisu-uhan miinuskulmasta. Hokistudion laituriparilla on eriävä mielipide Julius Hongan ja Oskari Laaksosen mahdollisten poislähtöjen vaikutuksesta lahtelaisten ylivoimapeliin (20:23). --- Viihdyitkö tai kiihdyitkö? Lättyä, poikkaria ja palautetta voit viskellä Twitterissä tilille nimeltä Hockey Time Lahti (@HokiPodi) ja aihetunnisteella #hokipodi.

Niinhän siinä kävi, että koronavirus pysäytti myös NHL-kauden. Tässä jaksossa kerrataan miten tilanteeseen päädyttiin, mitkä ovat tilanteen seuraukset joukkueille, sekä mitä eri vaihtoehtoja on kauden viemiseksi loppuun. Jakso sisältää lisäksi maalivahtispesiaalin osan 2! 2:13 Koronavirustilanne ja sen seuraukset NHL:lle28:16 Maalivahtispesiaali OSA 2: kauden yllättäjät, hiipuvat kuninkaat, tulevaisuuden tähdet yms.53:09 Viikon palkintogaala

Oletko koskaan pohtinut minkälainen on kamppailulajeja kansainvälisellä tasolla ottelevan ihmisen sielunmaisema? Minulle vinkattiin sosiaalisen median kautta, että vieraaksi kannattaisi pyytää vapaaottelija Maiju Suotama, jonka asennoituminen voittoihin, menestykseen, tappioihin ja kilpaurheiluun on vertaansa vailla. Niinhän siinä kävi, että Väkevä elämä -podcastiin tallentui mainio tunti vastauksia miten paljon huipputasolla treenataan, onko kilpaurheilija aina motivoitunut, miltä tuntuu voittaa ja hävitä sekä paljon muita hienoja pohdintoja elämästä, urheilusta ja asenteen merkityksestä.

Uusin tapa hoitaa koiran niveliä on pakata broilerin rustoa kapseliin. Epäuskottavaako? Niinhän se onkin.

Niinhän siinä sitten kävi, ettei Tutkapari malttanut olla kokonaan jalkapallosta vapaalla, vaan EM-karsintapelejä vilkuiltiin "sillä silmällä". Jaksossa on puhetta myös Mestarien liigan puolivälieristä, mainioita tilastopaloja sekä kuulijakysymyksiä. Sitä kautta luonnostelimme lennosta parhaan mahdollisen avauksen ainoastaan skandipelaajia käyttäen. Hyppää matkaan mukaan, torilla tavataan!

Patriarkkojen historia heidän vaimojensa kautta katsottuna. Saara, Raamatun kaunein nainen ja Abrahamin vaimo, väsyy odottamaan rukousvastausta ja ottaa ohjakset omiin käsiinsä. Niinhän mekin usein teemme.

"XBOX, ON" Markus huusi olohuoneessaan kohta kolmattakymmentä kertaa. "Kyllä se toimi aiemmin" hän uskotteli arvovaltaisille vierailleen, Kontrollerin muulle jäsenistölle. Pasi otti Markuksen syleilyynsä ja silitti tämän päätä. Kyynel vierähti Markuksen silmäkulmasta poskelle. "Mä vaan haluaisin Microsoftin onnistuvan" hän sai vaikeroitua itkunsa lomasta. "Niinhän me kaikki" sanoi Suomen tuorein Xbox Onen omistaja Julius. "Niinhän me kaikki..." Äänitetty sunnuntaina, 10.9.2017. Äänessä aivan kaikki. Kontrollerin Discord: https://discord.gg/kGrHs2J

"XBOX, ON" Markus huusi olohuoneessaan kohta kolmattakymmentä kertaa. "Kyllä se toimi aiemmin" hän uskotteli arvovaltaisille vierailleen, Kontrollerin muulle jäsenistölle. Pasi otti Markuksen syleilyynsä ja silitti tämän päätä. Kyynel vierähti Markuksen silmäkulmasta poskelle. "Mä vaan haluaisin Microsoftin onnistuvan" hän sai vaikeroitua itkunsa lomasta. "Niinhän me kaikki" sanoi Suomen tuorein Xbox Onen omistaja Julius. "Niinhän me kaikki..." Äänitetty sunnuntaina, 10.9.2017. Äänessä aivan kaikki. Kontrollerin Discord: https://discord.gg/kGrHs2J

Usein sanotaan että Suomi on metsien maa, suomalaiset ovat metsäkansaa ja Suomen metsät tunnetaan hyvin. Niinhän sitä luulisi. Todellisuudessa metsissämme elää lukemattomia lajeja, joista kukaan ei tiedä vielä mitään. Minna Pyykkö kävi juttelemassa professori Jyrki Muonan ja intendentti Pekka Vilkamaan kanssa näistä metsien tuntemattomista. Joista osa on kauniita kuin koru, tai niin ihmeellisiä että niistä on kerrotaan tarinoita jälkipolville. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Niinhän siinä kävi, että viimeinen Nelinpeli Podcast ennen kesätaukoa venyi taas käsittämättömiin sfääreihin, vaan minkäs teet kun fiilis on katossa ja juttua sen kuin vain riittää! Massiivisen E3-luotauksen lisäksi ruoditaan kaikki pelimaailman tuoreimmat kuulumiset ennen laitumille lampsimista. Studiovieraina a-luokan peliurokset Antero Linde ja MP Ritvola.

“Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston. Tapiolan vainiolla, karhun kanssa painii lyön.” Niinhän se menee vanha Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä tuttu runo, joka on ikuistettu moniksi lauluiksi. Jopa Paranoidin sävelellä maustettuna. Meillä monella suomalaisella on ns. hyvä ja terve luontosuhde. Lauluihinkin sitä on rakenneltu ja niitä laulellaan mielellään esim. nuotiopiirissä eräretkellä. “Meill' on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi. Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.” Aivan. Ja kohta vilkkuu sininen valo ja punakylkiset ajoneuvot tulevat sammuttamaan orastavaa metsäpaloa. Kuinkahan moni meistä edes saa nuotiota syttymään oikeaoppisesti päältä käsin? Ja jos ne puut pitää vielä itse kerätä metsästä, pilkkoa retkikirveellä ja vuolla luontomiehen puukolla tuohukset sytyttämistä varten, niin siinä onongelmaa kerrakseen. Siinä sitä saattaa korvissa soida kohonneen verenpaineen aiheuttama tinnitus enempi kuin kuusten kuiske. Mitä se “Nuotiopiiri” laulussa mainittu kuusten kuiske oikein on? Tekstin tekijä lienee ottanut vähän ns. taiteilijan vapauksia moista siitehölynpölyä kirjoittaessaan. Musiikkipiireissä luonto on koettu hyväksi tavaksi lähestyä suomalaista sielunmaisemaa. Kuinkahan monta luontoaiheista kappaletta onkaan rusnattu kaikkiaan tässä kymmenien tuhansien järvien maassa? Olisipa myös hauska tietää kuinka moni niistä on tehty luonnossa. Laavulla erämaajärven rannalla. Yksin. Ettei olisi vaan kuitenkin kotioloissa tai studiolla tehtyjä kaikki tyynni. “Katso puuta josta linnun laulu helkkyvästi soi. Katso luontoa ja huomaa, että luojan luomaa parantaa ei voi.” Voi voi. Nyt on kyllä kappaleen tekstittäjältä unohtunut evoluutio-oppi kokonaan. Luojan luomaa… Just joo. Toisessa kappaleessa sentään pistetään tältä osin asiat oikeaan järjestykseen. “Intiaani ties eikä kirkonmies, miten luotiin maamme tää...” Luomisoppi on ihan kiva tarina, mutta jotain rajaa satujen kerronnallakin. Vaikka eräänlaisia satujahan useimmat laulut teksteineen ovatkin. Lappi on innoittanut tekstinikkareita lähes loputtomasti. Ja kun lapinhulluuteen liittää vielä sadut, niin johan ollaan elämää suurempien mysteerien äärellä. Tyyliin ”Lapin luonto luo outoa taikaa, se on kaunis ja vertaamaton, huiput vaarojen kauaksi hohtaa, ruska loistossaan kuin satu on” Ruska on kuitenkin totta, kunhan taas sadut ovat… niin, satuja. Sepitettyjä kertomuksia hyväuskoisille hölmöille ja lapsille. Itse olen enempi inhorealististen luontolaulujen ystävä. “Itkettää meit luonnon diggareita, Kun kosken kuohuissa kelluu kikkareita” tai kun lauletaan “täällä on oma maa jopa joutomaa ja sille tehdään mitä halutaan, ne meni jakaamaan jokaisen takamaan, joita sitten ahnaasti kalutaan” niin minä tykkään. Nykyään kuulee varsin vähän luontosidonnaisia kappaleita. Ei ainakaan heti tullut mieleen yhtään vaikkapa luontoräppiä. Ellei nyt sellaisena pidä kappaletta, jossa lauletaan ihmisnisäkkäiden lisääntymistoimista. Herätkää biisinikkarit, luontobiisejä polkemaan ja sassiin! Nyt eikä Suomen luonnon päivänä. Mutta palataanpa vielä alussa mainittuun “Metsän poikaan”. Minäkin haluaisin olla metsän poika, mutta karhun kanssa en haluaisi painia edes Tapiolan vainiolla. Ja jos sinne nuotiopiirin laulusessiolle otso ilmestyy, jokaikinen iikka ja inkeri poistuu paikalta. Landola ja C-molli jää ilmaan leijumaan kuin taikaiskusta.

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. Niinhän se menee. Vanha suomalainen kesää ennustava loru. Ei toimi enää nykyään, sanovat ns. asioista-perillä-olevat-lähteet. Itse näin kevään ensimmäisen kiurun maanantaina eli sen mukaan kesään olisi kuukausi. Peipon kuulin ensi kertaa pari viikkoa sitten eli siitä laskien nyt olisi jo kesä. Västäräkin näin reilu viikko sitten. Eli sittenkin kesään olisi vain vähäsen. Pääskysiä en ole vielä nähnyt. Eli ei nyt kuitenkaan puhuta vielä kesästä. Tämä yhtälö on hankaluudessaan vaalimatematiikan tasoa. Ainakin lähes. Kevät tulee toisen kansan suussa viihtyvän hokeman mukaan keikkuen. Mutta mikä silloin keikkuu kun kevät tulee? Auringon alkaessa lämmittää, kaivautuu esille jostain koloista monenlaista taapertajaa, jotka pääsääntöisesti liikkuvat keikkuen. Epävarma, suorastaan keikkuva liikehdintä, ei tosin johtune loppupeleissä keväästä vaan taapertajan tikapuuhermostoa ja pikkuaivoja romuttavista kemiallisista yhdisteistä, joista yleisimpiä lienevät C2H5OH -pohjaiset hiilivety-yhdisteet. Etanolin voimalla keikkuvia näkee tosin muulloinkin, joten sananlasku tuskin on siitä alkuaan saanut. Monityydyttymättömänä rasvahappona eli siis lihaa syövänä heteromiehenä näen kevään keikkumisen mieluiten vastakkaisen sukupuolen keventyvänä pukeutumisena. Keväisen luontoharrastajan mieltä lämmittää satunnaisesti jopa aurinkoa enemmän, kun naisilla on kevättä rinnoissa ja ne keikkuvat iloisesti puolelta toiselle. Kevät keikkuen tulevi. Unohdetaan sananlaskut. Suomalaisessa luonnossa keikkuu kevään merkkinä myös putkimiehet. Jälkikasvuni kanssa olemme nimenneet “putkimiehiksi” pitkien objektiivien ja kaukoputkien kanssa puskissa ja lintutorneissa viihtyvät harrastajat. Jos jossain on näiden putkimiesten keskittymä, on todennäköistä lähistöllä keikkuvan jonkin rarin. Siis harvinaisen kevään lähettilään. Viimeeksi tällaisen putkimieskeskittymän kohteena oli muleli. Jaa että mitenkä? No kyllähän te nyt mulelin tiedätte. Mustaleppälintu. Muleli. No nyt tiedätte. Muleli. Varmana ja varsin odotettuna kevään merkkinä voidaan pitää sammakoiden klaanin esiinmarssia. Voi sitä riemua, kun kuulee ensimmäistä kertaa sammakkolammen lemmekkään kurnutuksen ja näkee sen kiihkon, joka pienten sammakoiden tekemiseen liittyy. Siinä on kuulkaa joukkoistamisen voimaa. Kerrassaan. Oma lukunsa kevään merkeissä on tietysti ihmisen omat ja ihmisen lemmikkien aikaansaannokset, joiden paljastuminen lumen alta keikuttaa mielensäpahoittajien ajatuksia joka kevät. No onhan se suomeksi sanottuna koiranpaska yksi vastenmielisimmistä kevään merkeistä, muttei siitä sen enempää. Ettei kukaan mieltään enempää pahoittaisi. Kevät - sen sanansaattajat, siivillä tai ilman - ilahduttaa lähes jokaista sukankuluttajaa. Tosi lähellä ovat ne ajat, kun sukat voi varastoida odottamaan uutta kulutushuippua ja ihminen saa nauttia kesästä. Nyt on aika nauttia ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää. Vaalituloksesta välittämättä. Kuten Junnu Vainio asian kiteytti: “Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä, missä ilmesty ei joutavia lehtiä. Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia. Jo näkyy hiirenkorvia.”

Niinhän siinä sitten kävi, että Second Actin ensimmäiseksi jouluelokuvaksi valikoitui Glengarry Glen Ross eli Myyntitykit. Hätäisimmät saattavat jo miettiä, mitä tekemistä David Mamet’n näytelmään perustuvalla elokuvalla on kristikunnan suurimman juhlan kanssa. Sen selittämiseen tarvitaan kolme kovaa bullshit artistia, joten luvassa … Lue koko merkintä →