Podcasts about surullista

Eurovaalit ovat vaikea rasti RKP:n puheenjohtajalle, opetusministeri Anna-Maja Henrikssonille. Oppositiosta on ihmetelty siitä, että Henriksson vastustaa yhteistyötä perussuomalaisten ryhmän kanssa europarlamentissa, mutta on perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa Suomessa. Tentissä kysytään muun muassa sitä, miksi RKP on Eurooppa-politiikassa eri linjalla kuin hallituksessa, onko Suomen nuukailu EU:ssa omien etujemme vastaista ja haluaako RKP pimeitä kesäiltoja. Ylen tuoreimman kannatuskyselyn mukaan RKP uhkaa menettää ainoan paikkansa Euroopan parlamentissa. Uhkaako Henriksson jäädä historiaan puheenjohtajana, jonka aikana RKP menetti paikkansa? Toimittajana on Antti Pilke.

Radio Novan Aamussa Kimmo järjestää uuden koko perheen game shown. Studiossa Minna ja Kimmo pohtivat onko ihmisten mokailusta hyötyä valtiolle, entä mitkä ovat Kimmon Top-3 tv-sarjat? Kuuntele Iltapalat tästä!

Jos kaksospojilta Ezana* ja Fasil* kysyttäisiin, mitä he toivovat jouluksi, vastaus voisi yllättää. Nämä seitsenvuotiaat eivät toivo vain leluja, kuten monet muut lapset. Ezana ja Fasil kaipaavat tänä jouluna yhtä asiaa: turvallista lapsuutta. Mikä saa pojat toivomaan tällaista joululahjaa? Surullista kyllä, Ezana ja Fasil ovat kokeneet vainoa koko elämänsä ajan.   https://opendoors.fi/henkilot/ezana-ja-fasil/

Mitä vartijakurssilla opetetaan, ja millaiset valmiudet se antaa työhön, jossa on oikeus voimankäyttöön?

Euroopan tulevaisuuskonferenssi jalkautuu Eurooppa-foorumiin Turussa. Miten Suomi rakentaa parempaa Eurooppaa – ota selvää ja osallistu keskusteluun verkossa! Länsimaat jättävät Afganistanin Yhdysvaltojen johdolla. 20 vuoden yritys tukea maan demokratiakehitystä ja tasa-arvoa mureni vain päivissä ja pelätty Taleban on noussut maan johtoon. Länsimaiden epäonnistumisen hinnan maksavat afganistanilaiset, erityisesti naiset ja lapset. Surullista tilannetta valottamassa on ajatushautomo SaferGloben toiminnanjohtaja Maria Mekri. Jakson juontaa Aku Aarva.

Euroopan tulevaisuuskonferenssi jalkautuu Eurooppa-foorumiin Turussa. Miten Suomi rakentaa parempaa Eurooppaa – ota selvää ja osallistu keskusteluun verkossa! Länsimaat jättävät Afganistanin Yhdysvaltojen johdolla. 20 vuoden yritys tukea maan demokratiakehitystä ja tasa-arvoa mureni vain päivissä ja pelätty Taleban on noussut maan johtoon. Länsimaiden epäonnistumisen hinnan maksavat afganistanilaiset, erityisesti naiset ja lapset. Surullista tilannetta valottamassa on ajatushautomo SaferGloben toiminnanjohtaja Maria Mekri. Jakson juontaa Aku Aarva.

Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin 20. jaksossa Anne-Mari Kivimäki, Anna Haaraoja, Petra Käppi sekä Pekko Käppi saavat vieraakseen historiantutkija ja kansanmusiikkipromoottori, tohtori Jenni Lareksen. Miten vuosi on kentällä lähtenyt käyntiin? Jaksossa läpikäydään koronat, palkinnot ja muut ajankohtaiset asiat. Lisäksi puhutaan kansanmusiikin tutkimuksesta, ja siitä mitä kansanmusiikin tutkimukselle kuuluu tällä hetkellä. Kuukauden kallona muinaiset turkulaiset kaupunkikissat. Podcastin virallinen sponsori on Matkastudio (www.matkastudio.fi) Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää Ääniteknikko: Anna Haaraoja

Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin 19. jaksossa Anne-Mari Kivimäki, Anna Haaraoja, Petra Käppi sekä Pekko Käppi paketoivat vihdoinkin usean yrityksen jälkeen vuoden 2020 tunnelmat. Vuoden viimeisessä Kallo-osiossa tutustuttiin Katariina Aleksandrialaiseen. Sykähdyttävimmissä taide-elämyksissä ihasteltiin mm. Ensemble Gamut!:n tuoretta julkaisua, Radio Helsinkiä, tohtorikonserttistriimejä sekä Junna -yhtyeen tuoretta EP-julkaisua. Podcastin virallinen sponsori on Matkastudio (www.matkastudio.fi/). Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää

Keskustelijoina ovat professorit Anu Koivunen ja Mika Pantzar sekä toimitusjohtaja Taru Tujunen. Suoraa puhetta johtaa Pauli Aalto-Setälä. Twitterissä #pyöreäpöytä Vihreän puolueen toiminnasta hämmentynyt Anu Koivunen kysyy, pettikö vihreiltä Haavisto-kohussa poliittinen harkintakyky. Taru Tujusen mielestä perustuslakivaliokunnan kanta ei Suomessa ole vain mielipide muiden joukossa. Mika Pantzar on lukenut hyvän kirjan epätäydellisestä yritysjohtajasta: Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittaman Kirsti Paakkasen elämäkerran. Normaalisti yritysjohtajista kertovat kirjat ovat hänestä "kauheata luettavaa". Lopuksi Pyöreä pöytä miettii,miten koronajoulua vietetään ja millaisia muistoja joulusta 2020 jää.

Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin 18. jaksossa Paula Susitaival, Anne-Mari Kivimäki, Petra Käppi sekä Pekko Käppi tunnelmoivat kesäisessä Pispalassa kansanmusiikin sitkeän moniottelijan Rauno Niemisen kanssa. Aluksi puhutaan siitä, mitä koronakesällä on kerennyt tapahtua kansanmusikkikentällä ja erityisesti kaipaillaan Kaustisen monipuolista ja välillä kakofoniseksikin yltyvää haitaripainotteista surround-äänimaisemaa. Jakson pääfokus on “Kysy Raunolta” -osuudessa, jossa podcastin väki pääsee kyselemään Raunon pitkästä urasta ja elämästä kansanmusiikin ja soitinrakennuksen parissa. Kuukauden kallona kohdataan Lauri Viita ja kuolema Pispalan portaissa. Podcastin virallinen sponsori on Matkastudio (www.matkastudio.fi). Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää Ääniteknikko: Anna Haaraoja

Jakso 17. Digiloikatihoippaa. Nyt. Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin 17. jaksossa Paula Susitaival, Anne-Mari Kivimäki, Lari Aaltonen, Anna Haaraoja, Petra Käppi sekä Pekko Käppi ovat jälleen Tampereella. Aiheina mm. uudet piristävät ilmiöt, kansanmusiikkikentän digiloikka, mitä jäämme festareilta kaipaamaan sekä festarimuisteloja vuosien varrelta. Ihastusta herättävät kansanlaulaja-kirjastovirkailija Jaakko Laitisen mestarilliset viikset. Kuukauden kallona on Pyhä Sunniva. Podcastin virallinen sponsori on Matkastudio (http://www.matkastudio.fi/). Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää

Jakso 16. Kuuluuko…kuuluuko…? Etäspesiaali. Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin 16. Jaksossa Anne-Mari Kivimäki, Lari Aaltonen, Anna Haaraoja, Petra Käppi sekä Pekko Käppi etäkeskustelevat äkillisesti muuttuneesta maailmasta. Miten tästä selvitään? Millä pelimanni tienaa nyt vessapaperinsa? Auttaako perunoiden kasvatus tai striimauskonsertit? Kuulumisia muilta ihmisiltä Rakkaudesta lajiin-ryhmän viikkokahveilta. Kuukauden kallona Rouva Troffea ja 1300–1600 tanssimania-ilmiöt! Sykähdyttävimmissä taide-elämyksissä ihasteltiin mm. Laura Moision tuoretta julkaisua. Pohjois-Pispalasta data siirtyi hyvin, hyvin hitaasti, mikä aiheutti jännittäviä katkoksia ja hauskoja bit-crusher saundeja, mutta tästäkin selvittiin…Tai siis ääniteknikko Anna Haaraoja luotsasi jakson turvallisesti kotisatamaan. Podcastin virallinen sponsori on Matkastudio (www.matkastudio.fi/). Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää

Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin 15. jaksossa Pohjois-Pispalan intensiivisessä talvessa Lari Aaltonen, Anne-Mari Kivimäki, Anna Haaraoja, Petra Käppi sekä Pekko Käppi keskustelevat esimerkiksi siitä, kuinka perkeleen hyvin kansanmusiikilla menee ja miksi haamuista on vaikeaa saada kunnon valokuvia! Vai onko? Kuukauden kallona Museokeskus Vapriikin Ostia-näyttelyn suolatyöntekijän kallo/luuranko. Vieraana muusikko, säveltäjä, fantastinen tangoihminen sekä uunituore vuoden kansainvälistyjä Johanna Juhola, jonka kanssa pohditaan mm. kansainvälistymistä sekä genrejen rajapinnoilla taiteilemista. Sykähdyttävimmissä taide-elämyksissä Disney-tuotannot itkettävät. Podcastin virallinen sponsori on Matkastudio (www.matkastudio.fi/). Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää

JAKSO 14: Tanssitaan Suomi kansantanssin supermaaksi! 25. Folklandia-risteilyllä muistellaan Surullista, köyhää & nöyrää -podcastin syntysanoja, jotka lausuttiin tasan vuosi sitten edellisellä Folklandia-risteilyllä. Äänitys tehtiin livenä lauantaipäivänä yleisön edessä ja olimme lupauksiemme mukaisesti pukeutuneet erilaisiin kansallispukuihin. Lähetys aloitettiin kierroksella, jossa esiteltiin podcast-tiimin kansallispuvut. Kaikki myös tunnustivat ne monituiset virheet, joita kansallispukuja pukiessa oli tehty. Varsinaisena aiheena podcastissa on kansantanssin nykytila ja tulevaisuus Suomessa. Muistelimme myös Folklandia-kokemuksia, keikkoja, jameja ja tanssihetkiä vuosien varrelta. Opimme pitkän linjan Folklandia-talkoolaiselta myös, miten stage manager erottaa ammattilaismuusikon ja amatöörin toisistaan. Keskustelemassa: Petri Kauppinen, Riina Hosio, Jyri Siimes, Anne-Mari Kivimäki, Paula Susitaival, Lari Aaltonen sekä Petra Käppi. Ääniteknikkoina, livestriimaajina ja puomipoikina Anna Haaraoja ja Hannu Oskala. Podcastin virallinen sponsori on Matkastudio (www.matkastudio.fi/). Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää

JAKSO 11: Womex-huumaa Tampereen yössä Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin yhdennessätoista jaksossa ruoditaan, kuinka Womexin järjestelyt onnistuivat Tampereella ja minkälainen kokemus kahdeskymmenesviides Womex oli studiossa olleille kokeneille ja vähemmän kokeneille womexikaaneille. Vieraiksi saimme kolme hienoa virolaista muusikkoa: Ramo Tederin ja Marko Veissonin Puuluup-yhtyeestä sekä laulaja-lauluntekijä Mari Kalkunin. Saimme siis vihdoinkin kysyttyä virolaisilta itseltään, onko Virossa todellakin kansanmusiikin ja -perinteen suhteen kaikki paremmin kuin Suomessa? Kuukauden kallona virolaisen runoilijan H. Runnelin teksti kolmesta pääkallosta “Kolm kolpa läksid riidu”. Joovastavat Womexit Tampere öös - stuudios Pekko Käppi, Petra Käppi, Marko Veisson, Ramo Teder ja Mari Kalkun ! Soome ametliku pärimusmuusika podcasti üheteistkümnendas osas osas keskendutakse sellele, kuidas Womex Tamperes õnnestus ja milline kogemus kahekümne viies Womex oli stuudios viibinuile rohkem ja vähem kogenenutele womexlastele. Külalisteks saime kolm mõnusat Eesti muusikut: Ramo Teder ja Marko Veisson Puuluup-bändist ning laulja ja laulutegija Mari Kalkun. Lõpuks ometi õnnestus uurida eestlastelt endilt, et kas tõesti Eestis on folgi ja pärimusmuusikaga kõik paremini kui Soomes? Ääniteknikko: Anna Haaraoja Podcastin virallinen sponsori on Matkastudio (www.matkastudio.fi/). Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää

JAKSO 10: Tuuteri väärinpäin. Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin kymmenennessä jaksossa edetään kansanmusiikin kentältä laajalla pensselillä perinnekulttuurin maailmaan. Vieraana mestarillinen kansallispukuvalmistaja ja Kansallispuku-Folkdräkt -facebookryhmän perustaja Soja Murto-Hartikainen. Jaksossa selviää muun muassa mikä on tuuteri ja miksi se on väärinpäin tai miksi Säkylän säämiskähousuissa on paljon nappeja. Tanssimanian ja yläkerran bodypumpin pauhatessa studiossa keskustelevat myös Paula Susitaival, Lari Aaltonen, Anne-Mari Kivimäki sekä Pekko Käppi. Kuukauden kallona Aalonksi ja Emueli. Podcastin virallinen sponsori on Matkastudio (http://www.matkastudio.fi/). Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää

JAKSO 8: Midsommaren är kort! Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin kahdeksannessa jaksossa Pohjois-Pispalan kesän jälkimainingeissa keskustelevat Paula Susitaival, Lari Aaltonen, Anne-Mari Kivimäki, Petra Käppi sekä Pekko Käppi. Aiheina mm. Etnogaalan ehdokasvyöry, pelimannimerkkien suoritteluboomi, BBC Proms, pillipäivät ja muut ihanat soitinkokoontumisajonörtteilyt, Sibelius sekä jouhikkorunkkaus. Lopuksi ihaillaan Vätternin rannalla Katariina Ulvsdottirin luita. Podcastin virallinen sponsori on Matkastudio (http://www.matkastudio.fi/). Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää

Ehjänä eläkkeelle on videoluento, jolla on vahva yleissivistävä merkitys. Se on jaettu omiin kokonaisuuksiinsa alkaen esittelystä, mennen pentuvaiheen kautta nuoriin aikuisiin ja siitä aktiivin uran jälkeen tavoitteeseen: jos ei rauhalliseen, niin ainakin seesteisen terveisiin eläkevuosiin. Selko-KATISKA: Selkokielinen versio Harrastavien koirien omistajat painivat aina kahden asian kanssa: miten koiran kanssa pärjätään miten koira saadaan pysymään ehjänä Lähes kaikissa harrastuksissa joudutaan tekemään pientä riskiarviointia. Jokaisessa harrastuksessa on riskinsä. Toisaalta, ei arkipäiväkään ole riskitöntä. Silti riskejä on minimoitava aina kun mahdollista. Riskien arviointi vaatii ymmärrystä koirasta, miten mitkäkin asiat harrastuksessa vaikuttavat koiraan ja missä ne aidot riskit piilevät. Intro: https://www.youtube.com/watch?v=JIJHewUIWyw Audio: Voit ladata luennon diat tästä: Pentuaika Pentuaikana tehdään pohja tulevalle uralle. Yleensä pennut ovat kohtuullisen turvassa, sillä niillä ei ei riitä voima eikä vauhti aiheuttamaan mitään vakavampaa. Se, että jossain vaiheessa jalat vievät nopeammin kuin pää, voi muuttaa tilannetta. https://www.youtube.com/watch?v=JJ3FceCKDfM Audio: Pentu ei saa itseään rikki, ellei sen rakenne ole jo syntymästään pielessä. Jos pentu hajoaa liikkuessaan synnynnäisten tai perinnöllisten vikojen vuoksi, niin sillä ei olisi ollut muutenkaan eväitä elämään. Surullista. mutta näin asiat ovat. Siksi pentua ei saa pitää kuplamuoviin pakattuna lasipallossa. Liikkuminen tekee kolme asiaa: se vahvistaa elimistöä, myös niveliä se paljastaa synnynnäiset ongelmat se parantaa pennun koordinaatiota Samalla toki lihaksisto vahvistuu, mutta se ei ole samanlaista vahvistumista kuin aikuisen lihastreeni. Siinä lihaksisto oppii ja valmistautuu treeniä varten sillä hetkellä, kun kasvuhormoni lakkaa kasvattamasta luustoon pituutta ja muuttukin lihasvoimaa tekeväksi työkaluksi. Pentuna riittävästi liikkuneen lihaksisto ei tarvitse yhtä paljon työtä kehittymiseen kuin sohvalla maanneen, joka aloittaa nollapisteestä. Nuori aikuinen Nuoret koirat ovat välimuoto. Kroppa alkaa olla valmis, mutta mieli ei. Tekeminenkin on hieman samanlaista. https://www.youtube.com/watch?v=iGxUcrAyVys Audio: Koiralla on hyvin samankaltainen kehittyminen kuin ihmislapsella. Vauvavaihe on ennen luovutusta kasvattajalla. Lapsuus alkaa siinä kuuden viikon korvilla ja jatkuu noin puoleen vuoteen asti. Alkaa murrosikä. Noin kahdeksan kuukauden kohdalla käyttäytydytään kuin 15-kesäinen teini ja siitä siirrytään nopeasti eteenpäin nuoruudessa. Vuoden kohdalla koira vastaisi ihmisissä jotain 17 - 19 vuoden väliä. Ollaan nuoria aikuisia, mutta ei ihan vielä aidosti. Tuo oli kaavamainen kuvaus ja pätee noin 30 kg kokoluokassa. Toki yksilöeroja kehitysvauhdissa löytyy, kuin myös roduissa, mutta suurempi merkitys on koiran kokoluokalla. Kääpiöt kehittyvät kasvussaan nopeammin ja ovat usein käytännössä aikuisia jo viimneistään puolen vuoden kohdalla. Kiihkein kasvu, joka on merkityksellisin mittari, on pienillä koirilla ohitettu jo samoihin aikoihin kun otetaan toiset rokotukset. Jäteillä kehitys on taasen hitaampaa. Niillä kiihkeä kasvu saattaa alkaa vasta kuuden kuukauden jälkeen ja loppua 10 kuukauden tietämissä. Kasvu on käytännössä loppunut viimeistään 14 kk kohdalla. Kasvun merkitys terminä ei ole aina aivan selvä, ja siksi monet vetävät tässä vaiheessa syvään henkeä ja aloittavat vastaväitteet. KAsvun loppuminen tarkoittaa, että koira on saavuttanut 95 - 97 % aikuiskorkeudestaan. Se voi vielä kasvaa hieman säkäkorkeutta lisää, mutta sillä ei ole enää merkitystä koiran fysiologialle. Kasvu ei tarkoita henkistä kasvua, joka saattaa osassa rotuja viivästyä jopa lähelle elinikää (tai ei tapahdu koskaan). Kasvu ei myöskään tarkoita lihavuutta ja painoa. Se on lihomista. Kasvu ei myöskään tarkoita lihaksikkuutta. Se tulee treenaamalla. Kasvu on vain ja ainoastaan litkien luiden pituuskasvua ja sitä kuuluu mitata säkäkorkeudesta. Suositus: Koiran kasvu Suositus: Pennun ruoka ja kasvu Nuoruus ei muuta mitään koiran elämässä, kun mietitään treeniä. Tehdään samaa kuin pentunakin. Määrää ja rasitusta lisätään koko ajan sen mukaan miten koira jaksaa ja kykenee. Mutta lajista riippuen ollaan kilpatreenin kynnyksellä. Koulutettavissa lajeissa ollaan koko ajan treenattu osaamispuolta. Se aloitettiin samana päivänä kun pentu tuli kotiin. Fyysisissä lajeissa taasen viimeistään vuoden kohdalla aletaan siirtämään painotusta varsinaiseen treeniin. Tässä on kuitenkin pidettävä jalat maassa. Koiran henkisen ja fyysisen kypsyyden on riitettävä. Greyhoundeissa on hyvin tyypillistä, että pienillä nartuilla päästään aloittamaan varsinainen työ hyvin nuorena ja ne ovat valmiita kilpailuihin 14 kk ikäisenä. Isoilla uroksilla on tuon ikäisenä mielessä enemmänkin leluautot ja hiekkalaatikko, kuin työnteko. Fysiikkaa ehkä olisi, mutta jalat eivät kulje samassa tahdissa. Niillä joudutaankin usein odottamaan seuraavaan kesään, antamaan käytännössä vuosi enemmän aikaa kypsyä. Valjakot ja vinttikoirat ovat ääriesimerkkejä syntymäajan merkityksestä. Jo pelkästään siksi, että niiden ura on vuodenaikasidonnainen. Agilityssä on siltä osin helpompaa, koska varsinaista kautta ei ole - unohdetaan nuorilla koirilla arvokilpailujen sijoittuminen kalenteriin. Koiria voidaan niputtaa syntymävuoden mukaan vasta komivuotiskaudelta eteenpäin. Sitä ennen ikä on muutakin kuin numeroita. Se on hyvinkin merkityksellinen asia. Kun koulu alkaa, niin samana vuonna syntyneet ovat samalla luokalla ja ovat samanikäisiä. Tammikuun ensimmöinen syntynyt on vuoden vanhempi kuin uudenvuidenaattona lahjansa avaava ja se näkyy. Nuorilla muutos 13 ja 14 välillä voi olla hyvinkin radikaali. 17 vuotias ei kykene lähellekään sitä mitä 19 vuotias pystyy. Sen sijaan 30 ja 40 ovat samalla akselilla. Ero vahvistuu taas vanhemmiten. 40 ja 50 vuoden välillä on jo suurempi kuilu kuin edellisellä kymmenjaksolla. 55 ja 60 ero vain kasvaa. Koirissa pätee aivan sama. Aikavälit ovat vain huomattavasti lyhyempiä. Tämä tulee pitää takaraivossa, kun esittää, että fyysissä lajeissa 8 vuotias on elämänsä kunnossa ja laittaa sen kilpailemaan kolmevuotiaita vastaan. Tilanne on täysin sama, kuin että laittaisi 50 vuotiaan kilpailemaan 20 vuotiaiden kanssa. Ihmissä ei kukaan vakavissaan esitä, että moinen olisi järkevää. Jos koirissa 8-vuotias voittaa, niin se ei kerro mitään tuosta vanhuuden kynnyksellä olevasta. Se kertoo masentavaa tarinaa kolmivuotiaiden tasottomuudesta. Koulutuksellisissa lajeissahan ikä on helpostikin etu. Silti lajin vaatimukset fysiikalle on mietittävä. Nuoren koiran tyypillisimmät vammat Kun jalat vievät nopeammin kuin pää, niin jotain aina tapahtuu. Hyvä puoli on siinä, että keho korjaantuu myös nopeasti. https://www.youtube.com/watch?v=WPka0ZPZ-EQ Audio: Se, että kasvavaa koiraa ei saa pitää lasipallona, tarkoittaa myös sitä, että aina jotain tapahtuu. Kasvuaika itsessään saattaa aiheuttaa ongelmia. Ne ratkaistaan aina sitä mukaa, kun niitä tulee. Kasvava koira opettelee itseään ja ympäristöään törmäilemällä. Itse uskon vakaasti noin. Aidosti kyse on kuitenkin siitä, että koordinaatio ja silmä kehittyvät hitaammin kuin nopeus ja voima. Omia rajoja ja rajoitteita ei tunneta ja sitten kolisee. Kasvun ongelmat, tapaturmat ja rasitusvammat kannattaa luokitella sen mukaan kuinka nopeasti niistä toivutaan ja voiko ne hoitaa kotona. On toinenkin luokitus, mutta siitä kukaan ei pidä: vaikuttaako se treenamiseen ja uraan, ja jos kyllä, niin kuinka pahasti. Hieman yllätyksettömästi nuoren koiran vammat keskittyvät jalkoihin. Kun tulee sivuosumaa vartaloon, niin se johtuu kolarista - joko koira juoksee toista koiraa vastaan, tai sitten puu ei väistänytkään. Kaatumiset ovat myös yleisiä. Työssä käyvä aikuinen Jos kasvuajan merkitys eläkeajoille riippui enemmänkin tuurista, niin aikuisaikana omistaja päättää näkeekö koira terveitä eläkeläisvuosia vai ei. Toki tuuri ja onni on edelleen mukana. Ei rouva Fortunasta päästä koskaan täysin eroon. https://www.youtube.com/watch?v=8aQLIWTCx34 Audio: Kun puhutaan rasituksesta, niin ahneus tappaa. Se ei liity mitenkään rahapalkintoihin, vaan omistajan persouteen maineeseen ja menestykseen. Mitä enemmän taistellaan kunniasta, niin sitä suuremmassa riskissä ovat koirat. Olen usein puhunut amatööreistä ja ammattilaisista. Jako ei liity rahaan, vaan suhtautumiseen. Amatöörit harrastelevat ja heille ei ole mikään ongelma, jos koira hiukan ontuu. Balanssi on tuntematon termi tai sen kuvitellaan liittyvän etäisesti ruokaan. He hakevat titteleitä, koska koiralla on on kivaa. Ammattilaiset myöntävät kilpailuviettinsä ja halunsa voittaa. Siksi he opettelevat asioita ja pitävät kilpakoiransa kunnossa. Jos koira ei ole balansissa, niin sitä ei viedä töihin. Ontuva koira rikkoo itsensä ja sen jälkeen sillä ei voi kilpailla. Ammattilainen tietää, ettei koira halua kilpailuihin, Koira tekee töitä vieteillään eikä erota treeniä finaalista. Kaikki ne asiat, jotka vaikuttavat tekemiseen ja mitä mistäkin seuraa, voidaan laittaa kaavioon. Kaavion rakenne riippuu täysin tekijästä, hänen arvostuksistaan sekä painotuksistaan ja mitä halutaan esittää. Luennolla esitettu syy/seuraus-rakenne on siten vain yksi tapa esittää asiat. On ymmärrettävä, että koiraa ja sen hoitoa, treenaamista sekä kilpailemista ei voida toteuttaa vuokaavioilla. Kaavioissa on kyse perusteoriasta. Teorian toteuttaminen vaatii ymmärrystä siitä kokonaisuudesta, jota kutsutaan todellisuudeksi. Teoriaa ja siihen liittyviä seurauksia käytetään kahteen asiaan: tekemisen syiden ymmärtämiseen ja ongelmien ratkaisuun. Kaavio näyttää monimutkaiselta siksi, että monet asiat ovat päällekkäisiä. Ne pitäisi esittää kolmiuloitteisessa matriisissa, mutta siihen ei ole tekniikkaa. Ehkä joskus hologrammiaikana sitten. Veteraani-ikä Veteraani käsitteenä on tuttu näyttelyistä ja kaikissa sellaisissa lajeissa, jossa vanhoja koiria säästetään nuorten ylivoimalta. Se milloin koira siirtyy käsitteellisesti veteraaneihin, säännöt ovat oma asiansa, riippuu vahvasti lajin rasittavuudesta. https://www.youtube.com/watch?v=zoJUvHVp5r0 Audio: Koiralla on kaksi mittaria: kalenteri tuntimittari Kalenteri mittaa ikää, luonnollisesti. Mutta tarkoitan sitä, että vanheneva koira ei enää ole nuori. Tuo ollaan ymmärtävinään, mutta ei sitä aina aidosti tajua. Ikääntyvät ihmiset ymmärtävät asian helpommin ja joskus jopa osaavat tulkita sitä koirillaankin. Kun nuorena kolautti polvensa, niin saattoi kahden viikon päästä ihmetellä, että mistä tuo mustelma on tullut. Kun viidenkympin jälkeen kolauttaa polvensa, niin ensimmäisen viikon harkitsee sairaslomaa ja ontuu hivenen vielä kuukaudenkin kuluttua. Kovempi kolaus muistuttaa itseään loppuiän. Kyse on siitä, että elimistö ei enää palaudu ja korjaannu kuin ennen. Koira ei ole yhtään erilaisempi. Viiden vuoden kohdalla koira on kuin 40 tai 50 vuotias. Vauhtia piisaa edelleenkin, mutta joutuu hieman useammin istua hengähtämään. Ei olla nuoria enää, vaikka haluaisikin. Harmaatakin saattaa löytyä, vaikka se onkin enemmälti geneettinen taipumus. Keski-ikäiselle vuoden vanheneminen ei ole isompi juttu. Tuntuu vain tapahtuvan tiheämmin kuin nuorena. Koiralle vuoden vanheneminen vastaa helpostikin ihmisten kymmentä vuotta. Toki tuo on osaltaan rotu- ja yksilökysymys. Oikeammin rodun kokoon liittyvä. Pieni terrieri potkii helposti menemään lähelle 20 vuotta. Irlannin susikoira ei näe kymmenettä ikävuottaan. Jäteillä viiden vuoden kohdalla tapahtuva romahdus on nopea ja jyrkkä. Terrierillä se on huomaamattomampi, mutta alamäki silläkin on. Tuota alamäkeä omistajan on kunnioitettava. Tuntimittari pyörii kun koira on työssä. Se, että onko kyse treenistä vai kilpailusuorituksesta, ei ole merkityksellinen. Greyhoundeissa on vakaa usko, että reisilihaksella on kilometrimittari. Kun se tulee täyteen, niin se oli siinä ja hoidetaan revähdystä. Kyllä, uskon tuohon itsekin. Itseasiassa en tiedä greyhoundeista ensimmäistäkään osaavaa täysipäistä treenaria, joka ei väitettä allekirjoittaisi. Osaksi tuon takia menestyjät eivät tee turhia ratatreenejä. Aito syy on kuitenkin se, että treeni on yhtä riskialtis kuin kilpailu, ja turhan treenin takia ei riskejä kannata ottaa. Tunti- tai kulutusmittari kuvaa ajatusta, että elinikäinen kuormitus kertyy ja vaikuttaa koiraan. Se vanhenee nopeammin. Ajatus ei sinällään ole uusi. Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan juokseva koira ei elä vanhaksi. Se on samaa ajattelutapaa. Se, että voidaanko veteraanilla harrastaa ja kuinka kauan, riippuu tietenkin koiran lisäksi lajista. Mitä fyysisempi laji, niin sitä aikaisemmin aletaan keventämään ja harventamaan työtaakkaa. Kilpailut ovat aina yhtä raskaita, mutta kilpailu- ja treenikertoja voidaan harventaa. Eläkepäätös on myönnetty Kun koira siirtyy eläkkeelle, yleensä erittäin lyhyen veteraanikauden jälkeen, niin se todellakin on eläkkeellä. Töihin ei mennä. https://www.youtube.com/watch?v=rdgvuosdxPA Audio: Eläkeikä tarkoittaa muutamaa asiaa: paino saa noustaa puuhaillaan kaikkea hauskaa saa nukkua, jos nukuttaa EI TEHDÄ TÖITÄ Vanhusta hoidetaan hyvin pitkälle aivan samalla tavalla kuin pentua. Liikutaan sen minkä koira pakottamatta haluaa ja syödään hyvälaatuista ruokaa. Ei laihdutella eikä murehdita vyötäröstä - lihapullaksikaan ei tulla. Leikitään, jos leikityttää. Nukutaan, jos nukuttaa. Se siitä. Urakoira on ehtoopäivien levon ansainnut ja omalla tavallaan itse eläkkeensä maksanut. Se kuinka pitkä ehtoo on odotettavissa, on luojan huomassa - ja hiukan siitä miten omistaja on vastuunsa kantanut edeltäneinä vuosina. Kysyttävää? Jos sinulle tuli jotain kommentoitavaa, ajatuksia tai kysyttävää, niin käytä sivun kommentointia. Tarvitsetko apua oman koiran fysiikkatreenien kanssa, mietityttääkö palauttaminen, ruokintaongelmia vai kaipaatko apua terveysongelmissa? Anna Katiskan ammattilaisten auttaa ja buukkaa puhelinaika.

JAKSO 5: Ikuisia kysymyksiä, osa 2. Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin viidennessä jaksossa Lari Aaltonen, Petra Käppi, Mikael Mattila, Pekko Käppi sekä tämän kerran huippuvieras, Rovaniemen laulajalahja Jaakko Laitinen jatkavat edellisen jakson tematiikkaa (kansan)musiikin alkuperästä ja uppoavat käsitesuossa kulttuurisen omimisen silmäkkeeseen. Kuukauden kallo -osiossa palataan pää kainalossa ajanlaskun alkupäähän, Marsin kukkulalle Pariisiin. Sävähdyttävimmissä taide-elämyksissä mm. muistellaan Esko Varosta ja fiilistellään turkkilaista psyke-rokkia. Mikaelin ja Pekon yhteinen mikrofoni sanoo "snap, crackle & pop", mutta sehän luo vain mukavan arkistoisen tunnelman. Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää

JAKSO 4: Ikuisia kysymyksiä osa 1. Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisen kansanmusiikkipodcastin neljännessä jaksossa Petra Käppi, Anne-Mari Kivimäki, Pekko Käppi sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkijatohtori Kati Kallio pohtivat reippain mielin mitä on kansanmusiikki ja suomalaisuus. Kuinka lähelle aihetta lopulta päästään? Se selviää vain kuuntelemalla. Lisäksi tarkistellaan edellisen jakson faktoja. Kallo-osiossa kuullaan monikäyttöinen monitoimiloitsu Latosmäeltä, Vienan-Karjalasta. Tunnusmusiikki: Teemu Korpipää

JAKSO 2: Suuri VOS-ratkaisuko, nyt? Historian toisessa Surullista, köyhää & nöyrää – Suomen virallisessa kansanmusiikkipodcastissa keskustellaan Etno-Emmoista, Tallarista ja kulttuurin VOS-rahoituksesta. Studiossa Mikael Mattila, Lari Aaltonen, Petra Käppi, Anne-Mari Kivimäki ja Pekko Käppi. Lisäksi julistamme JINGLETALKOOT! Tehkää ja lähettäkää meille jinglejä, jotka mukailevat alkuperäistä ja joihin sisältyy podcastin otsikko, eli "surullista, köyhää ja nöyrää"! Jinglejä voi lähettää esimerkiksi tämän Facebook-sivun inboxiin – ainakin siihen asti, kunnes saamme järkevän sähköpostiosoitteen aikaiseksi. /// Työryhmä: Studiossa, ideointi, käsikirjoitus / Mikael Mattila, Lari Aaltonen, Petra Käppi, Anne-Mari Kivimäki, Pekko Käppi Pekko Käppi / äänitys & äänitarkkailu Teemu Korpipää / jingle

JAKSO 1: Glitteriä, Perkele? Surullista, köyhää & nöyrää on Suomen virallinen kansanmusiikkipodcast. Sen ensimmäinen jakso ilmestyy tänään perjantaina 1.2.2019. Podcast avaa kotimaisen ja vähemmän kotimaisen kansanmusiikkikentän ajankohtaisia ja vähemmän ajankohtaisia metkuja ja kuumia ilmiöitä ja vilkastaa alan keskustelua hilpeän asiantuntevassa hengessä. Lisäksi sen jokaisessa jaksossa käsitellään myös jotain tiettyä kalloa. Podcastia on tekemässä pieni mutta kirjava työryhmä kentän ammattilaistekijöitä. Kaikki palaute on erittäin tervetullutta. Historian ensimmäisessä Surullista, köyhää & nöyrää - Suomen virallisessa kansanmusiikkipodcastissa Mikael Mattila, Petra Käppi ja Pekko Käppi keskustelevat vuoden 2019 Etnogaalasta sekä Folklandia-risteilystä ja glitteristä kansanmusiikissa. Viikon kallo on Piispa Henrikin. Työryhmä >> studiossa: Pekko Käppi, Mikael Mattila, Petra Käppi >> ideariihi: Pekko Käppi, Mikael Mattila, Petra Käppi, Lari Aaltonen, Anne-Mari Kivimäki, Pauliina Perkkiö, Jenni Lares, Paula Susitaival >> jingle: Teemu Korpipää >> logo, äänitys & leikkaus: Pekko Käppi

Suomessa nettihäirintä ja -viha muuttuivat marginaali-ilmiöstä internetin valtavirraksi vuoden 2015 tienoilla. Lisää >> http://ift.tt/2EiJO6K

Surullista, mutta niin se maailma muuttuu: merimieskulttuuri ei ole enää Suomessa entisensä. EU-säädökset, kiireisemmät työajat sekä parantuneet työolot ja yhteydenpitovälineet ovat johtaneet maihinpääsyn merkityksen vähenemiseen ja siten merenkulkijoiden entisten kokoontumispaikkojen katoamiseen. Merimieskapakat ja merimieskirkoissa vietetyt yöt lienevät taakse jäänyttä elämää, mutta verrattain nopeasti tapahtuneeseen muutokseen tyytymättömät ovat löytäneet tiensä toisenlaiseen urbaaniin nomadismiin. Varmin paikka ulapan kulkijoiden kohtaamiseksi vaikuttaa olevan Vuosaaren sataman merimieskirkko ja merimieskeskus. The post Laivat rautaa, ajat muuttuvat appeared first on AntroBlogi.