#puhettataiteesta-podcast

Yksi sivistysvaltion tärkeimmistä tehtävistä on taata taidetyön sekä taiteen ja kulttuurin kokemisen mahdollisuudet sinne, missä ovat ihmiset, ja niillekin, joilla siihen ei muuten ole varaa. Meidän kokijoiden itsemme sekä asuinkuntiemme jälkeen valtiolla on kolmanneksi suurin rooli taiteen ja kulttuurin rahoittamisessa. Valtio myös edistää lainsäädännöllään ja muulla ohjauksellaan taiteen ja kulttuurin olemassaoloa arjessamme sekä niiden ammattilaisten työskentelyedellytyksiä. Valtion harjoittaman kulttuuripolitiikan isoista linjoista ja rahoituksesta päättävät viime kädessä valtion poliittinen johto: eduskunta, hallitus ja kulttuuriministeri. Näiden linjojen ja budjettiraamien mukaan ministeriö ja sen virkamiehet työstävät yhdessä taiteen ja kulttuurin asiantuntija- ja edunvalvontaverkostojen kanssa ehdotuksia laeiksi, asetuksiksi, budjettimomenteiksi ja toimintatavoiksi. ”Kulttuuripolitiikan ydintä on, miten luodaan edellytykset sisältöjen syntymiselle tässä ajassa. Ja ei vain sisältöjen syntymiselle, vaan myös sen jakelulle, nauttimiselle, käyttämiselle ja itse tekemiselle”, toteaa Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston ylijohtaja Riitta Kaivosoja. Keskustelemme Riitan kanssa valtion kulttuuripoliittisesta roolista ja siitä, miksi valtio edistää taidetta ja kulttuuria, mitä tehtäviä kulttuuri- ja taideosastolla on, Riitan tiestä taiteen ja kulttuurin eturintamaan sekä taiteen ja kulttuurin tulevaisuudennäkymistä. Lisätietoja: https://minedu.fi/kulttuuri https://minedu.fi/tekijanoikeus https://minedu.fi/kirjastot Foto: ©MinnaSirnö

Pappi, lukkari, talonpoika kuppari, välittäjä, tuottaja, manageri, agentti. Taiteen tekijän ja kokijan välillä on monta kynnystä, joista monet liittyvät maantieteeseen. Siihen, miten ihminen kohtaa ihmisen. Taide- ja designagentti, tuottaja, Japani-asiantuntija Kaisa Kerätär muistuttaa, että esimerkiksi pohjoissuomalaisella taiteilijalla on iso kynnys esittäytyä Helsingissä ja vielä isompi kynnys esittäytyä ulkomailla. Moni taiteilija tappelee näiden kynnysten kanssa yksin. Mutta yhä useammin taiteen tekijöiden tukena on välittäjiä, joilla on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia hallita ja käynnistää projekteja, kirjoittaa hakemuksia ja luo kontakteja. Kaisan mukaan välittäjä voi olla tuottaja, joka hoitaa käytännön asioita tai manageri eli couchi tai agentti, joka vastaa varsinaisesta myyntityöstä tai kaikkea näistä. Keskustelemme Kaisan kanssa välittäjäportaan tarpeesta, taiteen hankkeista ja tuotteistamisesta, kansainvälistymisestä, ilmastomuutoksesta, pohjoisesta ja siitä, miksi naamakkain olo on paras myyntivaltti taiteessakin. Foto ©MinnaSirnö Lisätietoja: Kaisasta https://artbreak.fi/author/kaisa/ ja https://www.waria.fi/tekijat/kaisa_keratar/ Kulttuurikauppilasta https://www.kulttuurikauppila.fi Oulun kulttuuripääkaupunkihankkeesta https://www.ouka.fi/oulu2026

Politiikassa on pitkään puhuttu tarpeesta tutkittuun tietoon perustuvalle päätöksenteolle. Näin myös kulttuuripolitiikassa. Tutkittua tietoa on jo olemassa paljon ja monet tutkijat ja tahot tuottavat sitä lisää. Cuporen erikoistutkijan, Yhteiskuntatieteiden tohtori, Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjan päätoimittaja Minna Ruusuvirran mielestä tutkimuseettinen kysymys on, miten tuo tieto tutkimuksista saadaan leviämään päättäjille ja alan toimijoille. Aina kyse ei ole vain puuttuvasta tiedosta, vaan myös asenteista ja päättäjäorganisaation sisällä syntyneistä kulttuurin siiloon kohdistuvista lasikatoista. Minnan mukaan sekä valtion että kuntien tasolla kulttuuripolitiikan näkökulman on vaikea päästä läpi kulttuurin toimintakentän ulkopuolelle. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä hänen mukaansa monissa kaupungeissa tärkeä kysymys, koska kulttuurin rooli laajemmin kaupunkikehityksessä ja paikalliskehityksessä kasvaa koko ajan. Minna on tehnyt pitkään kulttuuripoliittista tutkimusta Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporessa. Tutkijana häntä kiinnostavat taiteen ja kulttuurin rakenteet ja rahoitus, kolmas sektori, kuntien kulttuuritoiminta sekä taide- ja kulttuurilaitokset. Does sector matter? Plural characteristics and logics in third sector festival organisations -väitöskirjassaan Minna tutki kolmannen sektorin festivaaliorganisaatioiden markkinoistumista ja ammattimaistumista. Puhumme Minnan kanssa siiloista, tutkijan arjesta, Cuporesta, kulttuuripolitiikasta ja sen asemasta, kulttuuripolitiikan tutkimuksen tärkeydestä, festivaaleista sekä yhteistyön ja verkostojen tarpeesta. Foto ©MinnaSirnö Lisätietoja Minnasta https://www.cupore.fi/fi/tutkija/minna-ruusuvirta The ENCATC Research Award on Cultural Policy and Cultural Management -palkinnosta https://www.encatcresearchaward.org Minnan väitöskirjasta https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2019/01/23-3-2019-ytm-minna-ruusuvirta-humanistis-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta-yhteiskuntapolitiikka-kulttuuripolitiikka Cuporesta https://www.cupore.fi/fi/ Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirjasta https://journal.fi/kultpol

Taiteessa ei koskaan pitäisi olla mitään normaalia. Silti vasta muutamia vuosikymmeniä on haastettu taiteen tekijyydeksi hyväksyttyä normitusta ja alettu edistämään outsider-taiteilijoidemme ja erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoidemme yhdenvertaisia mahdollisuuksia luoda taiteesta ammatti itselleen. Aitojen yhdenvertaisten mahdollisuuksien osalta olemme vasta alkutaipaleella. Mutta Suomessakin on jo useita taiteilijoita ja Kettukin, Omapolun, Kaarisillan sekä Pertin valinnan kaltaisia toimijoita, jotka ovat venyttäneet fakkiutuneita taiteen rajoja ja nostaneet uusia teoksia ja taiteilijoita esiin. Yksi kansainvälisistä erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden taiteen edistämisen uranuurtajista on Richard Bennaars, joka yhdessä Frits Gronertin kanssa perustivat taide-akatemia Gallerie Atelier Herenplaatsin Rotterdamiin vuonna 1991. Keskustelemme Richardin kanssa heidän galleriansa synnystä, taiteilijoiden valinnasta työskentelemään galleriaan ja siitä, mitä tarvitaan, jotta taiteilijat saavat tarvitsemansa tuen tuoda taidettaan esiin. Lisätietoja https://www.herenplaats.nl/en/ https://kettuki.fi https://www.omapolku.fi http://www.kaarisilta.fi https://www.pertinvalinta.fi https://www.vertaistaiteilijat.fi/vertaistaiteilijat-hanke/ Foto ©MinnaSirnö

Kaj Chydenius on 1960- ja 1970-lukujen suomalaisen laululiikkeen ikoneita, joka vielä 80-vuotiaanakin haluaa olla musiikillaan muuttamassa maailmaa paremmaksi. Kaj oli muun muassa mukana perustamassa KOM-teatteria. Hänen ja Arvo Salon legendaarinen Lapualaisooppera on edelleen monin tavoin sanomaltaan ajankohtainen. Kaj on ollut erittäin tuottelias ja myös musiikkigenrejä monipuolisesti ylittävä säveltäjä: hän on säveltänyt yli 10 000 teosta pitkän uransa aikana. Mutta omasta mielestäni yksi Kaj'n suurimmista ansioista on ollut nostaa sävellystensä kautta esiin monia sellaisia upeita kotimaisia ja kansainvälisiä runoilijoita, jotka eivät ole koskaan kuuluneet kirjallisuudestamme kouluissa opetettavaan kaanoniin ja jotka ilman Kaj'ta olisivat ehkä jääneet täysin unohduksiin. Tapasin Kaj'n kesällä juuri ennen hänen Mallusjoen Takinkääntöviiikolla ollutta konserttiaan ja keskustelimme hänen kanssaan säveltämisestä, runoilijoista ja laulajista sekä tietenkin taiteen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Lisätietoja http://www.kajchydenius.fi Foto ©MinnaSirnö

Yksittäinen näyttelijä voi jättää itsestään vahvan jäljen jo ensimmäisellä kerralla koettuna. Minulle kävi näin teini-iässä, kun näin ensimmäistä kertaa Yleisradion Elmo syntyy -elokuvan ja siinä Elmoa näytelleen Sulevi Peltolan. Legendaarinen Sulevi Peltola on ollut elämänsä aikana monta asiaa: aseistakieltäytyjä-aktivisti, näyttelijä, yksi KOM-teatterin perustajajäsenistä, ohjaaja. Keskustelemme Sulevin kanssa hänen tiestään näyttelijäksi, hänen näyttelijäurastaan sekä kokemuksistaan ohjaajana. Lisätietoja https://www.elonet.fi/fi/henkilo/713000 Foto ©MInnaSirnö

Suomi on tapahtumien maa. Tapahtumat tuovat ihmisiä yhteen ja luovat yhteisten kokemusten kautta yhteisöllisyyttä. Ei siis ihme, että moni kunta on joko erilaisten tapahtumien mahdollistaja tai niiden toteuttaja. Tai sekä että. Monia taide- ja kulttuurifestivaaleja edustavan Finland Festivalsin tilastojen mukaan sen jäsenfestivaaleilla vuonna 2018 käyntikerrat lähentelivät kahta miljoonaa. Samaisen tilaston mukaan vuoden 2018 käydyimmät jäsenfestivaalit olivat myytyjen lippujen perusteella Ruisrock ja ilmaiset käynnit sisältävän kokonaiskäyntimäärän perusteella Pori Jazz. Mutta hyväksi kakkoseksi molemmissa tilastoissa tuli Helsingin juhlaviikot reilulla yli 70 000 myydyllä lipullaan ja lähes 240 000 kokonaiskäyntimäärällään. Juhlaviikkojen taustalla oleva Helsinki-viikon säätiö muuttui vuoden 2019 alussa Helsingin tapahtumasäätiöksi, jonka tehtävänä on toteuttaa Helsinkiin juhlaviikkojen lisäksi muitakin helsinkiläisiä yleisötapahtumia. Keskustelemme Helsingin tapahtumasäätiön toimitusjohtajan Stuba Nikulan kanssa tapahtumien merkityksestä ja siitä, miksi Helsingin kannattaa satsata tapahtumiin tulevaisuudessakin. Lisätietoja: https://eventshelsinki.fi Foto ©MinnaSirnö

Suomen suvi on kulttuurimatkailua täynnä. Kesäteatterit houkuttavat katsojia kanssaan taidetreffeille ja niin myös monen pienemmän kunnan vain kesäisin auki olevat kuvataiteen näyttelytilat. Monta kertaa näissä kesänäyttelyissä on alun perin ollut kyse yhden ihmisen aktiivisuudesta. Niin myös Pukkilassa, jossa Yrjö Siltala ajoi tyhjillään olevan, kunnan omistaman Koivulinnan huvilan hyödyntämistä taidegalleriana. Keskustelemme 32 vuotta ensimmäisen näyttelyn jälkeen Galleria Koivulinna nykyisen galleristin, kuvataiteilija Juha-Pekka Ikäheimon kanssa taidepöhinästä, galleristina olosta sekä laadukkaiden taidenäyttelyiden aikaansaamisesta ja taiteessa elämisestä metropolien ulkopuolella. Foto ©MinnaSirnö Lisätietoja: http://galleriakoivulinna.fi/nayttelyt/ https://stromforsinruukki.com/nae/stromforsin-taidekesan-nayttelyt_2019/

”Jos ihmiset eivät koe taidetta, jos taidetarjontaa ei ole, niin mitenkä voimme sanoa, että taide kuuluu kaikille?” - kuvataiteilija Kirsimaria E. Törönen Puolueet usein kirjaavat ohjelmiinsa, että taide kuuluu kaikille. Ja lähes yhtä usein toteamme, että taiteen kokemisen esteet ovat vain korviemme välissä. Mutta metropolien ulkopuolella taiteen kokemiseen ja tekemiseen sekä taiteellisen uran edistämiseen liittyy enemmän haasteita. Keskustelemme arabimaissa nuoruuttaan eläneen, Rotterdamissa taidekoulutuksensa saaneen ja maailmalta Etelä-Savoon juurtuneen kuvataiteilija Kirsimaria E. Törösen kanssa hänen lapsuudestaan lähi-idässä, hänen urastaan, taiteen alueellisuudesta, yhteiskunnan tehtävästä taiteen mahdollistajana ja maailman muuttamisesta. Foto @MinnaSirnö Lisätietoja https://studiowakewa.com/

Betonin kovuuskin muuttuu taitavissa käsissä haurauden kauniiksi kuvaksi. Betoninkäsittelyn yksi uranuurtajista, kuvanveistäjä Virpi Kanto näkee oman elämänsä arvoituksena, jota vaihe vaiheelta ratkaista ja taiteen kautta laittaa talteen päiväkirjamerkintöinä betoniin. Hänen taiteensa teemana ovat ihmisyys, armo ja kiitollisuus. Keskustelemme Virpin kanssa hänen työstään ja ajatuksistaan taiteesta ja taiteen voimasta. Lisätietoja: http://www.virpikanto.fi/fi/ Foto: ©MinnaSirnö

Julkaisen poikkeuksellisesti kesäkuun helteiden kunniaksi kaksi osaa yhdessä. Osa 22, Mestari Suomen meksikolaisimman kuvanveistäjän teoksissa leiskuvat värit, lempeä kuolema ja verevä elämä. Tapani Kokon puuveistosten teemoina ovat rakkaus, lohtu, kärsimys, seksuaalisuus ja valta. Ja hänen teoksissaan ilmentyy mielikuvituksen yltäkylläisyys. Keskustelemme Tapanin kanssa hänen motiiveistaan tehdä taidetta ja olla taiteilija. Osa 23, Kisällittäret Monen muunkin taiteilijan tavoin Tapani Kokko jakaa osaamistaan opettamalla. Osallistuin taannoin Tapanin primitiiviveistoskurssille, jossa kanssani Tapanin opastuksella puuta veistoksiksi muokkasivat Pirjo Rahkala, Seija Kolehmainen, Irma Korteoja, Taru Myllyvirta, Liisa Waali ja Tiina Kolehmainen. Naurun ja tekemisen ilon keskellä keskustelemme podcastini toisella puoliajalla heidän kanssaan oppimisen onnesta ja puuveistoksen synnystä. Lisätietoja: https://www.facebook.com/events/turun-taidemuseo/studio-tapani-kokko-ihmisen-kuva/723306031083596/ Foto: ©MinnaSirnö

Hallitusohjelmakirjauksilla on väliä. Sipilän hallitusohjelmaan kirjattiin yhdeksi kärkihankkeeksi taiteen ja kulttuurin saatavuuden lisääminen sosiaali- ja terveystoimen sekä kulttuuritoimen yhteistyönä eli prosenttiperiaatteen laajentaminen. Sote (Goljat) ja kulttuuri (David) ovat toki tehneet pitkään yhteistyötä, mutta kirjaus vahvisti kuntien ja mm. sairaanhoitopiirien sisällä ajattelua, että ihminen on kokonaisuus, jolla on sekä fyysisien hyvinvoinnin puoli että tarve sielun ruokaan. Tämä näkyy Jyväskylän kulttuuripäällikön, väitöskirjatutkija Mari Aholaisen mukaan myös ikäihmisten kulttuuripalveluiden resurssoinnissa kunnissa: "On mielenkiintoinen ristiriita, että samalla, kun vanhustenhuolto on kriisissä ja siellä on liian vähän resursseja tarpeeseen, ikääntyneiden kulttuuripalveluiden kohdalla tilanne nähdään aavistuksen verran positiivisempana. Siellä kehitys on kulkenut toiseen suuntaan." Tästä, Marin työstä ja tutkimuksesta sekä kuntien kulttuuritoiminnasta keskustelemme Marin kanssa teekupposen äärellä Jyväskylässä. Lisätietoja: www.jyvaskyla.fi/kulttuuri https://taikusydan.turkuamk.fi/info/yhteistyokumppanit/aili/ Foto ©MinnaSirnö, veistos ©TapaniKokko

Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Elävässä elämässä taiteilija asetti itsensä ja ajatuksensa tuohon kuvaan. Kuvataiteilija, ortodoksisen teologian maisteri Ville Löppösen teoksissa sarjakuvallisuus ja klassinen kuvataide kohtaavat pyhät, pirut, madonnat ja perheen. Keskustelemme Villen kanssa länsimaisen kuvataiteen suhteesta kristilliseen perinteeseen, taitelijan läsnäolosta teoksissaan, taiteen tekemisen vapaudesta ja rehellisyydestä itseään kohtaan Villen työhuoneella Joensuussa. Lisätietoja Ville Löppösestä ja hänen töistään: https://www.instagram.com/villelopponen/?hl=fi https://helsinkicontemporary.com/artist/ville-lopponen

Taide on ihannoinut luontoa, mutta myös luontoa korvaavia koneita. Ilmastonmuutos asettaa myös haasteita hiilineutraalimmasta tavasta tehdä ja kokea taidetta. Taide ei ole muusta elämästä irrallinen saarreke edes ilmastokysymyksissä. Taide ja taiteilijatkin voivat edistää ilmastonmuutoksen hidastumista tai kiihdyttää sitä. Tavoitteenamme on 2 000 - 4 000 kilon hiilijalanjälki per ihminen. Keskimäärin suomalaisen jalanjälki on tänään 14 000 kiloa. Kansainvälistä uraa tekevän taiteilijan jalanjälki voi olla keskimäärin jopa 30 000 kiloa. "Taiteen pitää saada olla vapaa poliittisesta ohjailusta ja taloudellisen lisäarvon tuottamisen pakosta. On kuitenkin absurdia ajatella, että ekologiset järjestelmät tai niiden kestävyys eivät saisi rajoittaa taidetta. Ekologisia rajoja ei pystytä neuvottelemaan. Ne eivät tule poliittisen prosessin suunnalta. Ne tulevat luonnon asettamista ehdoista elämällemme. Taide ei ole välinearvo ekologisen edistämiseen. Taide taiteena, mutta huomioiden elämää ylläpitävät järjestelmät.", sanoo kuvataiteilija, väitöskirjatutkija Antti Majava. Keskustelemme Antin kanssa siitä, että taiteessakin on tehtävä ilmastotekoja. Lisätietoja Biosista: https://bios.fi Lisätietoja Mustarindasta: https://www.mustarinda.fi Foto ©Minna Sirnö

Alkaneen eduskuntakauden yksi iso tavoite on saattaa esittävien taiteiden valtionosuusuudistus maaliin. Tällä hetkellä Suomessa vain 11 tanssiryhmää on vakituisen valtionosuuden eli taideslagilla vossin piirissä. Mitä on vos-tanssiteatterin arki ja mistä vos-tanssiteatterin toiminnanjohtaja haaveilee, siitä puhumme siitepölykauden mataloittamalla äänelläni Tanssiteatteri MD:n tanssija-koreografi-toiminnanjohtaja Anniina Kumpuniemen kanssa legendaarisella Hällä-näyttämöllä Tampereella. Foto ©HarriHinkka Lisätietoja Tanssiteatteri MD:stä: http://www.tanssiteatterimd.fi

"Menepä Helsinkiin tekemääm ihan mitä tahansa, ja kukaan ei reagoi mitenkään. Muttaa meeppä Ouluun vetämän alasti tanssia, niin täällä ollaan kylttien kanssa hillitsemässä ihmisyyttä.", kirjailija Emmi Kumu Pohdimme Emmin sekä Taija Jyrkkään, Kari Södön ja Piia Rantala-Korhosen kanssa tässä Oulu-spesiaalien ensimmäisessä osassa @Oulu2026-kulttuuripääkaupunkihanketta ja sen tavoitteita. 6.4.2019 Oulussa käydyn keskustelun järjestivät ja vetivät Hanna Sarkkinen ja Anne Huotari. Kuva: Juha Haapala

Taide on osa arkeamme, vaikka emme sitä aina huomaakaan. Mutta oikeutemme taiteeseen tekijänä tai kokijana ei ole aina ja kaikkialla yhtä tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti turvattu. Keskustan, kokoomuksen, sdp:n, vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat pohtivat, miten jokapäiväinen jokahenkilön oikeutemme taiteeseen toteutuisi nykyistä paremmin ja miten vaikuttaa tuleviin päättäjiin. _____ Taide tarvitsee rohkeita poliitikkoja, jotka nostavat taidepuhetta politiikan marginaaleista samalle viivalle muiden politiikkasektorien kanssa Siksi kulttuurivaalien kunniaksi julkaisen puhettataiteesta-sarjassa vaaliextrana neljä podcastlähetystä, Kukin keskustelu avataan ennen teemakeskustelua viiden eduskuntavaaliehdokkaan #josolisinkulttuuriministeri-puheenvuorolla. Keskusteluissa äänessä olevat kansanedustajaehdokkaat ovat  Lotta Backlund (kok.): "Olen liberaali, urbaani, ratikalla ajava töölöläisporvari. TV-bisnespomo ja leffa- ja tv-alan tuottajia edustavan Audiovisual Producers Finlandin puheenjohtaja. Ammattiesiintyjä, äiti ja aika hauska tyyppi."  Fatim Diarra (vihr.)  Elisa Gebhard (sdp)  Eeva Kärkkäinen (kesk.) : "Olen 29-vuotias pääministerin erityisavustaja ja valtiotieteiden kandidaatti Töölöstä. Puolustan ilmastoa, hyvinvointiyhteiskuntaa ja kansainvälisyyttä sekä inhimillistä ja tulevaisuuteen katsovaa maailmankuvaa. Minusta politiikassa pitää keskittyä riitelyn sijaan ratkaisuihin ja yhteistyöhön. Kaikki viisaus ei aina asu yhdessä kuplassa. "  Tuomas Nevanlinna (vas.) Puhetta heidän kanssaan viettelee Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen. Lämmin kiitos myös Suomen Säveltäjät ry:lle, joka tarjosi meille hienot tilat keskustelujen nauhoitukseen.

Aika ajoin tuntuu, että Suomessa on taiteilijan mentävä aukko. Että järjestelmät, olosuhteet ja tuet on tehty enemmän taiteilijan arjen jarruiksi kuin tueksi. Keskustan, kokoomuksen, sdp:n, vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat pohtivat, mistä aineksista rakentuisi taiteilijan ja taiteen ideaali-Suomi. _____ Taide tarvitsee rohkeita poliitikkoja, jotka nostavat taidepuhetta politiikan marginaaleista samalle viivalle muiden politiikkasektorien kanssa Siksi kulttuurivaalien kunniaksi julkaisen puhettataiteesta-sarjassa vaaliextrana neljä podcastlähetystä, Kukin keskustelu avataan ennen teemakeskustelua viiden eduskuntavaaliehdokkaan #josolisinkulttuuriministeri-puheenvuorolla. Keskusteluissa äänessä olevat kansanedustajaehdokkaat ovat  Lotta Backlund (kok.): "Olen liberaali, urbaani, ratikalla ajava töölöläisporvari. TV-bisnespomo ja leffa- ja tv-alan tuottajia edustavan Audiovisual Producers Finlandin puheenjohtaja. Ammattiesiintyjä, äiti ja aika hauska tyyppi."  Fatim Diarra (vihr.)  Elisa Gebhard (sdp)  Eeva Kärkkäinen (kesk.) : "Olen 29-vuotias pääministerin erityisavustaja ja valtiotieteiden kandidaatti Töölöstä. Puolustan ilmastoa, hyvinvointiyhteiskuntaa ja kansainvälisyyttä sekä inhimillistä ja tulevaisuuteen katsovaa maailmankuvaa. Minusta politiikassa pitää keskittyä riitelyn sijaan ratkaisuihin ja yhteistyöhön. Kaikki viisaus ei aina asu yhdessä kuplassa. "  Tuomas Nevanlinna (vas.) Puhetta heidän kanssaan viettelee Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen. Lämmin kiitos myös Suomen Säveltäjät ry:lle, joka tarjosi meille hienot tilat keskustelujen nauhoitukseen.

Kenenkään ei pidä olla 24/7 töissä. Luovat alat ja etenkin taide ja kulttuuri ovat olleet vuosikymmeniä työelämän laboratorio. Se, mikä ennen oli normaalia taide- ja kulttuurikentillä, on nykyään yleistyviä "epätyypillisiä" työsuhteita alalla kuin alalla. Siksi Temen tiedottajan Anne Saveljeffin mukaan lainsäädäntöä on muutettava sellaiseksi, että se antaa taiteellisen työn tekemiselle ja taiteilijoiden ja kulttuurin ammattilaisten turvaverkoille lisää resursseja. Siksi Teme eli Suomen suurin taide- ja kulttuurialan ammattiliitto esittää seuraavaan hallitusohjelmaan, että kulttuurin ja taiteen suora tuki budjetissa nostetaan kahteen prosenttiin. Lisätietoja Temestä löydät https://www.teme.fi/fi/

Taiteilijakin voi saada lapsen, sairastua ja päästä eläkkeelle. Tulot hänelle voivat tulla monista eri lähteistä. Vuosikymmeniä eri hallitukset ja eduskunta ovat yrittäneet työstää taiteilijan mentävää sosiaaliturvajärjestelmää Suomeen siinä onnistumatta. Keskustan, kokoomuksen, sdp:n, vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat pohtivat, miten sosiaaliturvasta voitaisiin tehdä enemmän taiteilijaystävällinen. ------- Taide tarvitsee rohkeita poliitikkoja, jotka nostavat taidepuhetta politiikan marginaaleista samalle viivalle muiden politiikkasektorien kanssa Siksi kulttuurivaalien kunniaksi julkaisen puhettataiteesta-sarjassa vaaliextrana neljä podcastlähetystä, Kukin keskustelu avataan ennen teemakeskustelua viiden eduskuntavaaliehdokkaan #josolisinkulttuuriministeri-puheenvuorolla. Keskusteluissa äänessä olevat kansanedustajaehdokkaat ovat  Lotta Backlund (kok.): "Olen liberaali, urbaani, ratikalla ajava töölöläisporvari. TV-bisnespomo ja leffa- ja tv-alan tuottajia edustavan Audiovisual Producers Finlandin puheenjohtaja. Ammattiesiintyjä, äiti ja aika hauska tyyppi."  Fatim Diarra (vihr.)  Elisa Gebhard (sdp)  Eeva Kärkkäinen (kesk.) : "Olen 29-vuotias pääministerin erityisavustaja ja valtiotieteiden kandidaatti Töölöstä. Puolustan ilmastoa, hyvinvointiyhteiskuntaa ja kansainvälisyyttä sekä inhimillistä ja tulevaisuuteen katsovaa maailmankuvaa. Minusta politiikassa pitää keskittyä riitelyn sijaan ratkaisuihin ja yhteistyöhön. Kaikki viisaus ei aina asu yhdessä kuplassa. "  Tuomas Nevanlinna (vas.) Puhetta heidän kanssaan viettelee Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen. Lämmin kiitos myös Suomen Säveltäjät ry:lle, joka tarjosi meille hienot tilat keskustelujen nauhoitukseen.

Nimi on enne. Minusta tuli minä, koska äitini antoi minulle nimen Minna Canthin mukaan. Sainhan esikuvakseni naisen, joka rakasti ihmisyyttä ja puhui kokonaisia maailmoja. #MinnaCanth175

Siitä puhe, mistä taiteessa puute. Valtion suora tuki kulttuurille ja taiteelle on 0,8 % budjetista. Sillä saadaan aikaan toki ihmeitä. Mutta samalla ylläpidetään luovien alojen matalia tuloja sekä alan ammattilaisten ja toimijoiden epävarmuutta tulevaisuudesta. Keskustan, kokoomuksen, sdp:n, vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat pohtivat, miten taiteen rahoitusta pitäisi kehittää. _____ Taide tarvitsee rohkeita poliitikkoja, jotka nostavat taidepuhetta politiikan marginaaleista samalle viivalle muiden politiikkasektorien kanssa Siksi kulttuurivaalien kunniaksi julkaisen puhettataiteesta-sarjassa vaaliextrana neljä podcastlähetystä, Kukin keskustelu avataan ennen teemakeskustelua viiden eduskuntavaaliehdokkaan #josolisinkulttuuriministeri-puheenvuorolla. Keskusteluissa äänessä olevat kansanedustajaehdokkaat ovat  Lotta Backlund (kok.): "Olen liberaali, urbaani, ratikalla ajava töölöläisporvari. TV-bisnespomo ja leffa- ja tv-alan tuottajia edustavan Audiovisual Producers Finlandin puheenjohtaja. Ammattiesiintyjä, äiti ja aika hauska tyyppi."  Fatim Diarra (vihr.)  Elisa Gebhard (sdp)  Eeva Kärkkäinen (kesk.) : "Olen 29-vuotias pääministerin erityisavustaja ja valtiotieteiden kandidaatti Töölöstä. Puolustan ilmastoa, hyvinvointiyhteiskuntaa ja kansainvälisyyttä sekä inhimillistä ja tulevaisuuteen katsovaa maailmankuvaa. Minusta politiikassa pitää keskittyä riitelyn sijaan ratkaisuihin ja yhteistyöhön. Kaikki viisaus ei aina asu yhdessä kuplassa. "  Tuomas Nevanlinna (vas.) Puhetta heidän kanssaan viettelee Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen. Lämmin kiitos myös Suomen Säveltäjät ry:lle, joka tarjosi meille hienot tilat keskustelujen nauhoitukseen.

Anna-lehden vuosihoroskooppi sai Ella Brigatin ryhtymään pukusuunnittelijaksi teatteriin ja elokuviin. Mutta lapsi Ellassa itsessään sai hänet sittemmin kuvittamaan ja kirjoittamaan. Tuloksena on ollut muun muassa Sängynlauskansa. Puhumme Ellan kanssa hänen erilaisista työrooleistaan taiteen kentällä ja rakkaudestaan lastenkirjallisuutta kohtaan. Lisätietoja Ellasta ja Sängynaluskansasta: http://www.sangynaluskansa.fi/ellabrigatti Foto ja kirjankansi ©EllaBrigatti

Edelläkävijä. 700 ammatinimikettä. 3 600 jäsentä. Ja tavoitteena muun muassa % valtion budjetista taiteelle ja kulttuurille, aktiivimallin korvaaminen neuvonnalla ja paremmin apurahalaisia ja pätkätyöläisiä tunnistavalla mallilla sekä saada taide- ja kultturialalle oikeudenmukainen palkkajärjestelmä. Tätä on Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö Taku. Taide- ja kulttuurityön todellisuudesta ja tulevaisuudesta on kanssani keskustelemassa Takun puheenjohtaja Juha Isotalo ja toiminnanjohtaja Nea Leo. Lisätietoa Takusta löydät: http://taku.fi Foto ©MinnaSirnö

Suomalaiset teatterit esittävät suomalaisten näytelmäkirjailijoiden kantaesityksiä kiitettävästi. Kustantamatta nämäkin uutuusnäytelmät jäävät kuitenkin pääosin vain niiden aikalaisten mieliin, jotka näkevät esityksen. Mutta elääkö tämän päivän näytelmä ilman painettua sanaa tuleville sukupolville, kuten ovat tehneet Minna Canthin, Maria Jotunin ja Aleksis Kiven kirjaksi painetut näytelmät? Kirja kerrallaan -kustantamo julkaisi 240 näytelmää kirjana vuosina 1999 - 2012. Tänään vain yksittäiset näytelmät päätyvät kirjaksi. "Suomessa näytelmäkirjallisuuden status kirjallisuutena on hauras. Näytelmä pitää julkaista kirjana siksi, että se on yksi kirjallisuuden laji. Ja siksi, että ainoastaan, jos näytelmiä julkaistaan kirjoina, niitä luetaan. On tosi hienoa, että voimme lukea Canthia, Jotunia ja Kiveä. Mutta tosi surullista, että muuta [näytelmäkirjallisuutta] ei edelleenkään lueta. Näytelmällä kirjana on erilaista kestävyyttä.", sanoo näytelmäkirjailija, dramaturgi, kirjailija Heini Junkkaala. Minna Canthin juhlavuonna käymme Heinin kanssa kaksi keskustelua näytelmäkirjailijana olemisesta ja näytelmäkirjallisuuden asemasta. Toisessa osassa keskustelemme Heinin kanssa muun muassa siitä, mikä on kirjailijan isoin haaste meidän ajassamme ja miksi näytelmät ansaitsevat tulla painetuksi. Kuva Jonne Räsänen/ Otava 2018.

Me imemme itseemme jo lapsuudessa sellaisten kirjailijoiden nimet kuin Minna Canth, Maria Jotuni ja Aleksis Kivi. Mutta muistammeko, että he ovat ennen kaikkea kuuluisia näytelmäkirjallisuudestaan proosan tai lyriikan sijaan? Tänäänkin kirjoitetaan näytelmiä, joiden edellytys on, että "näytelmäkirjailijoissa törmää kaksi kiinnostusta: kiinnostus kieleen ja kirjallisuuteen ja kiinnostus esitystaiteeseen, teatteriin. Kirjallisuus ja näyttämö ovat keskenään jännitteiset elementit." Näin toteaa näytelmäkirjailija, dramaturgi, kirjailija Heini Junkkaala. Minna Canthin juhlavuonna käymme Heinin kanssa kaksi keskustelua näytelmäkirjailijana olemisesta ja näytelmäkirjallisuuden asemasta. Ensimmäisessä osassa Heini pohtii, mitä on olla näytelmäkirjailija. Kuva Jonne Räsänen/ Otava 2018.

Taide- ja kulttuurikenttä on ihanasti moninainen ja usein sen monet eri toimijat ovat valppaita edunvalvojia. Yhdessä tekemiseenkin on taide- ja kulttuurialoilla jo pitkät perinteet, esimerkiksi sellaisilla toimijoilla Forum Artis ja Lyhty-projekti. Keväällä 2018 taide- ja kulttuurialojen yhteistä asiaa lähti edistämään myös tuore Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö Kulta ry. Keskustelemme Kultan pääsihteerin Rosa Meriläisen kanssa siitä, miksi yhdessä on enemmän ja mitä Kulta ry tavoittelee. Lisätietoja Kultasta löydät osoitteesta kulttuurijataide.fi, Forum Artisista osoitteesta https://www.forumartis.fi, Lyhty-projektista osoitteesta https://lyhtyprojekti.fi Foto ©MinnaSirnö

Halu olla musiikissa vei balettitanssija, teknikko Timo Mokkilan uran Kansallisbalettiin ja Kansallisoopperaan. Mutta aktiivitanssijauran päätyttyäkin Timo on työskennellyt Oopperalla muun muassa tuotantoasistenttina, valokuvaajana, suutarin apulaisena ja apulaisnäyttämömestarina. Monen ammattitanssijan on luotava nahkansa ja löydettävä uusi työminä jossakin vaiheessa elämäänsä. Siksi keskustelemme Timon kanssa hänen tiestään balettitanssijaksi ja hänen toisesta urastaan baletin jälkeen.

Valotaide on in. Pelkästään Lux Helsingissä vaeltaa vuosittain puoli miljoonaa ihmistä kokemassa valotaidetta. Mutta vasta viime syksynä kuraattori Mia Kivisen Taideyliopiston kuvataideakatemiaan tekemässä "Ihmeellistä ja hämmästyttävää" -maisterin opinnäytetyössä sanoitetaan valotaidetta tavalla, joka avaa valon taiteenlajina maallikollekin. Keskustelemme Mian kanssa muun muassa valotaiteesta, valaistuksesta, valotapahtumista ja Valotaiteen seurasta. Foto ©MinnaSirnö

Treffeistä taiteen kanssa on yksinkertaisesti tullut minulle elämäntapa. Huikeimmat taidetreffini olen kokenut niinä kertoina, kun olen tavannut teoksen tekijän tai tekijöitä.

Hajatelmiani taiteentarpeestamme ja siitä, miksi emme voi elää ilman taidetta.

Rakastan taidetta ja olen taiteen moninautiskelija. Siksi mielestäni ansaitsemme kuulla ympärillämme puhetta taiteesta. Viisaiden ihmisten sanoja. Harkittuja ja harkitsemattomia kommentteja taiteentarpeestamme.