Podcasts about tuloksena

Lahtelainen Johanna Kuronen voitti jälleen penkkipunnerruksen EM-kultaa. Kuudes sija kevään MM-kilpailuissa oli naiselle pettymys, ja hän päätti tiputtaa painoluokkaansa 5kg, ja kisata elokuun EM-kilpailuissa 52 kg:n sarjassa. Tuloksena jälleen EM-kulta, viime vuonna sama kultainen mitali, mutta 57kg:n sarjassa. Millaista on tiputtaa painoluokkaa keskellä kesän houkutuksia? Mitä liikunnan parissa työskentelevällä Johannalla on vinkata siihen, että mistä sen liikkumisen ilon löytää ja mistä hän on löytänyt penkkipunnerruksen elämäänsä? Johanna Kuronen oli Sara Perttusen vieraana Radio Voiman iltapäivässä, kuuntele haastattelu kokonaisuudessaan.

Yleisradio tilasi Ellun Kanoilta tulevaisuutta ennakoivan analyysityön, jossa pureuduttiin niihin ilmiöihin, jotka ajavat suomalaisia erilleen eli aiheuttavat polarisaatioita tulevina vuosina. Suomi 2030 -raportissa pohdittiin myös ilmiöitä, jotka suomalaisia yhdistävät. ”Yleisradio tehtävä on kuvata Suomea sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin se joskus oli. Meidän on tiedettävä, mikä se yhteiskunta on, jotta se voi palvella”, Silja Tenhunen, Yleisradion toimintaympäristöasiantuntija sanoo. Tuloksena oli raportti, jonka Yleisradio päätti julkaista koko kansalle. Siinä käsitellään suuria kansallisia muutosvoimia, mutta myös median tulevaisuutta ja some-alustojen ”paskoontumista”. Lopulta päädytään erittelemään demokratian jatkuvuuden edellytyksiä.

Äitiys on helposti jotakin ylistettyä ja arvokasta, jalustalle nostettua – jopa mytologista. Äiti on elämän perusyksikkö, hoivan, huolenpidon ja rakkauden lähde. Mutta äidit ovat keskenään myös ymmärrettävästi hyvin erilaisia persoonia erilaisissa olosuhteissa, eläen hyvin erilaisia elämiä omine taustoineen, kokemuksineen ja traumoineen. Erilaisissa historiallisissa tai yhteiskunnallisissa tilanteissa he ovat kohdanneet äitiyden monet haasteet osana itseään suurempaa jatkumoa, jossa naisen asema on ollut miehiin verrattuna monessa suhteessa alisteinen ja vaikea. Kirjailija Sirpa Kähkönen kirjoitti rakkaudentunnustuksen kuolleelle äidilleen, jonka kanssa vanhemman ja lapsen välinen suhde oli monin tavoin haastava. Tuloksena oli Finlandia-palkittu romaani “36 uurnaa. Väärässä olemisen historia”. Toimittaja ja tietokirjailija Sonja Saarikoski puolestaan vietti vuosia tutustuen naisvankien elämiin ja huomasi, että naisvankiloissa puhutaan paljon lapsista ja kohdataan muuhun yhteiskuntaan verrattuna hyvin omanlaisia äitiyden haasteita. Näitä avataan tietokirjallisuuden Finlandia –ehdokkaana olleessa “Naisvangit” -teoksessa. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Kuopion Steinerkoulu Virkkulassa tänään pohditaan, mikä on sopiva yhdistelmä rajoja ja vapautta kasvatuksessa. Jarno Paalasmaa, kasvatusvaikuttaja, tietokirjailija ja rehtori, tutkii luennollaan viime vuosina yleistynyttä ilmiötä, kaverivanhemmuutta. Hän on työskennellyt opettajana yli kaksikymmentä vuotta ja on kahden kouluikäisen lapsen isä sekä yhden isäpuoli. Kuva: Julia Alakulju

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Kaarina Hazard, Anu Koivunen ja Ruben Stiller. Nordic Response -taisteluharjoitus herättää ritareissa erilaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Rubenia huvittaa median tuottama aseporno, Kaarina kaipaa kriittistä Nato-harjoitusjournalismia ja Anu on havahtunut Insta-story-päivitysten myötä, että Nato arkistuu. Kaarina Hazard haluaa puhua operaatio Savukukosta. 34 miestä epäillään salametsästyksestä Lapinlahdella Pohjois-Savossa. Muutkin ovat uutisesta sydämistyneitä mm. asemäärän, joutsenien ja yhteisön vaikenemisen vuoksi. Ruben Stiller sanoo olettaneensa, että hallitusvastuu alentaisi perussuomalaisten kannatusta. Tuloksena onkin ollut (helmikuussa) pikemminkin nousujohteinen kannatuskäyrä. Mistä se johtuu? Anu Koivunen nostaa aiheeksi digialustojen "paskoontumisen" ("enshittification"). Toimittaja Cory Doctorow mukaan digialustat rappeutuvat, muuttuvat kuonaksi, koska ne eivät lunasta lupaustaan.   – Haluan valittaa jonnekin! Anu sanoo.

Kun muusikko ja sarjakuvapiirtäjä Harri Pystynen teki itsemurhan vuonna 1990, tytär Venla oli vasta 7-vuotias. Reilu 30 vuotta myöhemmin Venla Pystynen on kasvanut monilapsisen perheen äidiksi ja toimittajaksi, joka päätyy purkamaan vanhemman itsemurhan jättämiä jälkiä kirjoittamalla. Kirjoitustyötä ajavat oman elämän perusteisiin kurottavat kysymykset: Miksi isä tappoi itsensä? Enkö minä ollut elämisen arvoinen? Tuloksena on omiin kokemuksiin perustuva fiktiivinen romaani ”En voi lakata ajattelemasta kuolemaa” (WSOY 2022). Siinä missä Venla kertoo, ettei oikeastaan koskaan tuntenut vihaa tai katkeruutta isäänsä kohtaan, sanoittaa perheen äiti, kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä Tiina Pystynen, olleensa hyvinkin vihainen: ”Se jätti meidät, hylkäsi meidät!” Vuonna 1993, vain kolme vuotta tapahtuneen jälkeen, hän purki puolisonsa itsemurhan jättämiä jälkiä tyttärensä tavoin kirjallisesti sarjakuvateoksessa ”Leskikuningattaren muistelmat” (WSOY 1993). Läheisen itsemurha muuttaa monen elämän, ja jokainen kohtaa traumaattisen kriisin omalla tavallaan – yhtä oikeaa tapaa surra, reagoida tai tuntea ei ole. Venla ja Tiina Pystynen jakavat omia kokemuksiaan siitä, miten omaisen elämä voi muuttua läheisen otettua kuolemansa omiin käsiinsä. Toimittajina ovat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Brittiläisen metallilegenda Venomin klassikkoalbumi Black Metal täyttää marraskuun alussa 40 vuotta. Juhlan kunniaksi Venomin alkuperäiskitaristi Jeffrey ”Mantas” Dunnin johtama kokoonpano Venom Inc. soitti Black Metal -albumin kokonaisuudessaan Hyvinkään Steelchaos-festarilla 21.10. Venom yhdisti Black Metal -albumillaan ainutlaatuisella tavalla punkia ja new wave of british heavy metallia sekä vaikutteita mm. Motörheadilta, KISSiltä ja Judas Priestiltä. Tuloksena oli Venomin kaoottinen, pelottava ja ihastuttava low-fi-soundi, joka vaikutti huomattavasti thrash metal - ja black metal -genrejen syntyyn. Vaikka Venom Inc. soitti erikoissetissään klassikkolevyn kokonaan, bändi ei ole pelkkää nostalgiaa. Sen uutuuslevy There´s Only Black on vuoden 2022 parhaita perinteisiä metallialbumeita. Sami Ruokangas haastatteli Steelchaos-festarilla Venom Inc.-trioa: kitaristi Jeff ”Mantas” Dunn, basisti-laulaja Tony ”Demolition Man” Dolan ja rumpali Jeramie ”War Machine” Kling. Bändi avaa haastattelussa biisintekoprosessiaan ja suhdettaan 40 vuotta vanhoihin klassikoihin. Haastattelun lopussa nauretaan sille, että Sami toi Tony Dolanin nimmaroitaviksi Master and Commander: The Far Side of the World -elokuvan DVD:n kannet. Dolan näyttelee tässä 10 Oscar-palkinnon ehdokkuutta saaneessa purjelaivaelokuvassa. Jakson soittolista: https://open.spotify.com/playlist/38TeEnH52y1FOscygwat14?si=e82c1b14ea08405f Menossa ovat mukana myös Juha Kakkuri, Samantha Fish, Metallica, Voivod, Jyrki ”Vinnie Vincent” Nivala, Accept, Steelfest, Chevalier, Iron Maiden, Kreator, Saxon, Judas Priest, Rob Halford, KISS, Paul Stanley, Alice Cooper, Rolling Stones, Queen, Motörhead, Mikkey Dee, ”Philthy Animal” Taylor, AC/DC ja Brian Johnson.

Saarna Hyvän toivon kappelissa 17.7.2022 Luuk. 5: 1-11Johdanto: Syvältä kalastamisestaOlen viime vuosina lasteni kanssa elvyttänyt oman lapsuuteni kalastusharrastusta. Pääosin saaliimme ovat olleet pieniä, mutta lapset ovat saaneet myös jättiahvenia. Tämän kesän kalastuskausi huipentui sateiseen iltaan kainuulaisen joen varrella, valtaisan hyttysparven keskellä. Tuloksena oli nolla kalaa, mutta kokemus oli varmasti mieleen jäävä. Evankeliumissa Jeesus antaa konkreettisen ohjeen kalastajille: “Souda vene syvään veteen.” Suomen suvessa todella voi kokea veden syvyyden. Kalastaessa tai mökin laiturilla istuessa, uidessa tai meloessa pääsee lähelle syvyyttä ja syvyyden sisälle. Olen itse aina pitänyt sukeltamisesta pinnan alle. Siellä on aivan oma ulottuvuutensa, jossa maailma muuttaa muotonsa. Jeesuksen ohje ei puhuttele minua vain ahventen nostamisen tai sukeltamisen suhteen. Kuulen siinä myös suuremman ohjeen. Jeesus vie meidät elämässämme syviin vesiin. Syvyyttä ei pidä väistää, sillä voimme tuntea siellä elämän koko kirjon ja Jumalan todellisen läsnäolon. I Syvyyteen laskeutuminen vie pintaviihteestä todellisuuteen “Souda vene syvään veteen.” Kun mietin syvyyttä, mieleeni nousee nopeasti sen vastakohta, pinta. Elämäntapamme tarjoaa paljon mahdollisuuksia viihteen pinnassa elämiseen. Sosiologi Neil Postmanin klassikkokirjan nimi kertoo tästä jotain oleellista: “Huvitamme itsemme hengiltä”. Viihde ei toki itsessään ole huono asia, enkä halua moralisoida sitä. Jumitun itsekin usein TV:n ääreen katsomaan Stranger Thingsiä tai komisario Gentlyä. Viihde tuo arkeen keveyttä, jännitystä ja iloa. Jumala ei tahdo, että elämämme olisi jatkuvaa selviytymistaistelua. Leikki ja viihde, pelit ja kilpailut ovat osa Jumalan luomistyötä. Ne piristävät arjen harmautta. Mikä on viihteen suhde taiteeseen? Rajan vetäminen näiden kulttuurin muotojen välille on usein keinotekoista ja vaikeaa. Viihde ja populaarikulttuuri voivat olla taidetta. Niistä tulee taidetta, kun ne eivät pyri löytämään parhaiten myyvää tuotetta, vaan kun ne toteuttavat sisäistä ilmaisun paloa. Viihteestä tulee taidetta, kun se kertoo jotain uutta todellisuudesta. Evoluutiobiologi Aura Raulolta olen oppinut, että taide synnyttää muutosta eikä vain vahvista olemassa olevaa kokemista ja ajattelua. Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Viihteen valtaaman elämän sijaan Kristus kutsuu meitä näkemään elämän kokonaisuuden, myös sen rujon puolen. Viihteestä voi tulla oopiumia kansalle, joka estää näkemästä epäoikeudenmukaisuutta ja puuttumasta siihen. Kuitenkin vasta syvyyteen laskeutumalla voin nähdä elämän kokonaisena. Elämä ei ole aina helppoa tai kivaa. Elämä on epätäydellistä ja rajallista. Kristus kutsuu minut näkemään maailman niin kuin se on: näkemään sen kauneuden, ja näkemään sen haavat ja hädän. Pinnasta syvyyteen laskeutumalla voin nähdä todellisen elämän.II Syvyydessä opin tuntemaan itseni Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Syvään veteen laskeutuminen on myös laskeutumista oman itsen syvyyksiin. Voin uskaltaa laskeutua sinne, koska Kristus on kanssani samassa veneessä. Minun ei tarvitse yksin kohdata syvyyttäni. Kristuksen armahtavan rakkauden varassa voin kohdata oman ristiriitaisuuteni. Minun ei pidä kieltää sitä, vaan suostua siihen. Emme ole koneita tai mallinukkeja. Emme voi olla eikä meidän tarvitse olla koko ajan iloisia ja positiivisia ihmisen kuoria. Olemme ihmisiä. Olemme monin tavoin kauniita, hauraita ja keskeneräisiä Jumalan kuvia. Syvyydessä voin kohdata ahdistusta, mieleni hirviöitä ja menneisyyden hylkyjä. Nekin ovat osa minua, osa elämääni. Kristus laskeutuu alas syvyyteeni kohtaamaan niitä kanssani. Mieleni syvyyden kohtaamiseen tarvitsen myös toisen ihmisen apua. Martti Lutherin sanoin toinen ihminen voi olla Kristus, joka laskeutuu alas kanssani ja pitää minusta kiinni.  Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Syvyys sisälläni on paljon enemmän kuin mielen synkät kolkat. Syvyyteen laskeutuminen on laskeutumista todelliseen itseni tuntemiseen. Se on astumista syvään myötätuntoon omaa itseäni kohtaan, se on astumista vapauteen. Tässä mieleeni nousee lapsuuteni Oulujärvi, jossa on paljon matalia hiekkarantoja. Niissä sukeltaessa auringon valo virtaa pohjaan asti. Jumalalle pimeys ei ole pimeää, vaan siinäkin loistaa rakkauden salattu aurinko.Kristillisen uskon syvä viisaus on siinä, että löydän itseni suhteessa Jumalaan, toisiin ihmisiin ja luomakuntaan. Syvällä sisälläni voin tunnustella Jumalan läsnäoloa ja omaa olemistani. Voin antaa aikaa itseni kohtaamiseen. Voin tunnustella rauhassa Jumalan todellisuutta sisälläni. Rukouksessa, hiljaisuudessa ja mietiskelyssä Jumala muovaa minua niin kuin aallot muovaavat järven ja meren hiekkaista pohjaa.Tällä tiellä kanssani kulkevat myös aiemmat sukupolvet. Kristillisen kirkon historia on täynnä syvyyttä, josta voin ammentaa. Psalmien laulajien ja erämaiden kilvoittelijoiden, väärää valtaa vastaan nousseiden ja rohkeiden uudistajien kanssa voin ihmetellä Jumalan todellisuuden syvyyttä. Kristinuskon ja koko ihmiskunnan suurilta ajattelijoilta voin ammentaa sivistystä, joka auttaa minua ymmärtämään myös itseäni. Olen osa suurta jatkumoa, kirkkoa joka elää halki aikojen. Lopuksi: Kristus kutsuu meidät olemaan ihmisten kalastajia. Voimme olla kalastajia, kun tunnistamme maailman hädän ja elämän suuren kirjon. Voimme olla kalastajia, kun löydämme myötätunnon itseämme kohtaan ja suostumme ristiriitaisuutemme. Silloin voimme olla suolana ja valona toisille. Voimme sukeltaa syvyyksiin heidän kanssaan.

Blomis on istunut taas paitsi piilokojussa, myös läppärin ääressä kaikenmaailman kurpat ja kurmitsat mielessään. Tuloksena on parranpärinää hänen mielestään mielenkiintoisista lintujen nimistä. Pystytkö arvaamaan mikä seuraavista on satunnaisen luontomiehemme mieliruoka: a) mandariinisorsa b) sitruunavästäräkki c) appelsiinikana?

Tässä jaksossa vieraana on kansanedustaja Päivi Räsänen. Halusimme astua ulos mukavuusalueeltamme ja keskustella avoimesti ja rakentavan kriittisesti kuplamme ulkopuolelta. Halusimme nähdä, minkälaista vapaa ajatuksenvaihto toistemme maailmankuvista olisi, ja mitä rakentavaa se voisi mahdollisesti poikia. Tuloksena on tämä jakso, jossa keskustelimme Päivin kanssa osittain todella vaikeistakin aiheista kuten uskonnosta, abortista sekä eutanasiasta. --- Kokeile äänikirjapalvelu Nextorya 30 päivää ilmaiseksi koodilla FUTUCAST: https://www.nextory.fi/futucast --- Osallistu keskusteluun Twitterissä: https://twitter.com/futucast Lyhyet klipit Instagramissa: https://www.instagram.com/futucast/ Jaksot videon kera Youtubesta: https://www.youtube.com/channel/UCQPojdjir3suCXQA_09P0ag Siistit nettisivut: https://www.futucast.com

Ihmisen kaltaisen tekoälyn tavoittelu nostaa esiin tietoisuuden ongelman, joka on vanha filosofinen kysymys. Kognitiotieteilijä Michael Laakasuon mukaan edessä voi olla myös kysymys siitä, häviääkö ihminen lajina. Julkaistu 15.11.2018, kirjoittaja Taneli Kylätasku, lukija Outi Ikonen.

Ihmisen kaltaisen tekoälyn tavoittelu nostaa esiin tietoisuuden ongelman, joka on vanha filosofinen kysymys. Kognitiotieteilijä Michael Laakasuon mukaan edessä voi olla myös kysymys siitä, häviääkö ihminen lajina. Julkaistu 15.11.2018, kirjoittaja Taneli Kylätasku, lukija Outi Ikonen.

Hei äänestäjä. Kuten autot, myös me olemme teitä varten. Siksi päätimmekin tehdä VAALIEXTRAn, joka toimii jokaisen epävarman äänestäjän ohjekirjana vaaleihin. Vaalihälinän jauhatus aloitetaan puolueiden läpikäynnillä, jonka jälkeen poliitiikkaan liittyviä aiheita suodatetaan vakiopanelistien äänihuulten läpi. Tuloksena tasaisesti pohjaan palanut analyysi ei mistään ja jaksolla kestoa Disney-elokuvan verran!Jaksossa myös yleisökysymys! Tällä viikolla ollaan pihalla poliittisen realismin puutteesta, äänestäjän oman edun dilemmasta, äänestysikärajoista sekä siitä, miksi kukaan haluaisi kansanedustajaksi.Ketä Torvaldsia sinä äänestäisit? Kuuluvatko autot teille, vai onko parempi vaihtoehto sittenkin hankkia helikoptereita Vaasaan? Kuka tuhoaa eläkkeemme ja kenelle paneeli soisi ulkoministerin pestin?Jakso nauhoitettu sunnuntaina 31.3.2019.Lähetä meille palautetta, kannustusta ja kenties asioita, joista sinä olet pihalla! Meidät löytää sosiaalisen median palveluista @ihanpihallapodcast sekä sähköpostilla ihanpihallapodcast@gmail.com.

Anna-lehden vuosihoroskooppi sai Ella Brigatin ryhtymään pukusuunnittelijaksi teatteriin ja elokuviin. Mutta lapsi Ellassa itsessään sai hänet sittemmin kuvittamaan ja kirjoittamaan. Tuloksena on ollut muun muassa Sängynlauskansa. Puhumme Ellan kanssa hänen erilaisista työrooleistaan taiteen kentällä ja rakkaudestaan lastenkirjallisuutta kohtaan. Lisätietoja Ellasta ja Sängynaluskansasta: http://www.sangynaluskansa.fi/ellabrigatti Foto ja kirjankansi ©EllaBrigatti

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille (Atena 2018, suom. Mari Janatuinen) Bregman kirjoittaa optimistista suurten ideoiden tekstiä. Maailmassa menee paremmin kuin koskaan – näin on monella mittarilla, vaikka siltä ei aina tunnukaan – ja nyt on aika tehdä toimia, jotka tekevät elämästä vielä parempaa! Perustulo kaikille, 15-tuntinen työviikko ja rajat auki maahanmuutolle! Ideat ovat raflaavia, mutta Bregmanilla on esittää tutkimusnäyttöä niiden tueksi. Tuloksena on mielenkiintoinen, innostavasti asiansa esittävä kirja, jonka väitteet herättävät lukijassa varmasti ajatuksia. Ei jätä kylmäksi!

Vieraana toimitusjohtaja Timo Lappi työterveyspalvelu Heltistä. Timo kertoo Heltin tarinan, eli miten työterveyden logiikka piti kääntää uutta ideaa varten päälaelleen. Tuloksena oli palvelu, joka ammentaa toimintamallinsa kiinalaisen kylälääkärin palvelulupauksesta. Keskustelemme myös siitä mitä tapahtuu ennen ensimmäisen idean syntymistä ja miten asiantuntijat saadaan mukaan projektiin.

Liikuntavammaisten pystyhiihtäjien luokassa kilpaileva hämeenkyröläinen maastohiihtäjä Ilkka Tuomisto päätti pitkän uransa Pyeongchangin paralympialaisiin. Tuloksena oli pronssia sprintissä, Tuomiston uran kuudes arvokisamitali. Miten neljänsissä paralympialaisissaan kilpaillut urheilija näkee vammaisurheilun arvostuksen kehittyneen 2000-luvun aikana? Miltä osin Tuomiston harjoittelu poikkeaa vammattomien hiihtäjien harjoittelusta? Entä millä tavalla suuren yleisön kiinnostusta vammaisurheiluun saisi lisättyä myös paralympialaisten ulkopuolella? Väittelyissä hamekangasta, pesäpalloa ja hallihankkeita.

”Itse sain ehkä neljänneksen keskustan äänistä”, Vanhanen arvioi. Lisää >> http://ift.tt/2DVXKWG

Keskustelijoina ovat Anu Koivunen, Ruben Stiller ja Maija Vilkkumaa. Suoraa puhetta johtaa tällä kertaa Pekka Seppänen. Keskustelun aiheiksi he olivat valinneet kuntavaalien suuret tarinat, turvapaikanhakijoiden palautuslennot ja vaikea keskustelu kotimaisten uskonryhmien toimista. - Suomalaisen populismin joutsenlaulu. - Puolueiden kokoerot kutistuivat. - Feminismin nousu. - Käsissä on ihmisiä, joita on tosi vaikea palauttaa - ja meidän on tämä käsiteltävä. - Saako kristinuskon nimissä huseerata aivan vapaasti? Twitterissä #pyöreäpöytä

Kuulin kerran ihmisestä, joka kääriytyi mattoon ukkosilmalla. Rullasi itsensä olohuoneen maton sisään ja odotti siellä joko omaa tai taivaallisen myrskyn loppua. Vaikka ukkosen pelko on viisauden alku, wanhaa sananlaskua mukaillen, mattoon kääriytymistä pidän hätävarjelun liioitteluna. Tänä kesänä ukkonen salamineen on ollut varsin harvinainen vieras maassamme. Osa meistä maanpäällisistä hiekanpöllyttäjistä on varsin kiinnostuneita ukkosista ja ennenkaikkea salamoinnista. Kuulun itse myös tähän ryhmään. Ja vaikken itseäni myrskypongarina pidäkään, olen tänä kesänäkin ajellut ihan tarkoituksella kohti ennustettuja ukkosrintamia kamerat valmiiksi viritettynä. Tuloksena yksi ainoa salamakuva, sekin otettu kotiparvekkeelta. Että sikäli. Maailma on muuttunut tässäkin lajissa huikeasti viime vuosina. Ennen kuunneltiin säätiedotuksia ja sitten tiirailtiin taivaalle, josko alasinpilviä alkaisi muodostua päänpäälle pelottamaan. Nyt dataa ukkosrintamista, suihkuvirtauksista, konjuktiosta, troposfäärin energiavarauksista ja yksisarvisten lentokorkeuksista saa joka niemeen, notkoon ja saarelmaan niin halutessaan. Missä älypuhelin, siellä itseoppinut meteorologi ja myrskypongari. Ukkosta pidetään varsin vaarallisena, mitä se toki huonolla tuurilla onkin, mutta salaman aiheuttamia kuolemantapauksia ei Suomessa esiinny edes joka vuosi. Joskus 50-luvulla salamakuolemia oli jopa kymmenen joka kesä. Kaikki muistavat ukkoseen liittyvät varoitukset ja suojautumiskeinot. Ei korkeille paikoille, ei puun alle suojaan, kumisaappaat salamasuojana on jo aikoja sitten todettu täysin riittämättömäksi, sen sijaan auto on edelleen hyvä suojapaikka. Sisätiloihin kannattaa hakeutua, sitä paitsi sisällä ei kastu ukkosiin usein liittyvien sateiden aikana. Viimeisin neuvo mitä olen kuullut on ukkoskyykky. Jos ei pääse parempaan suojaan ukkosen yllättäessä, kannattaa käydä kyykkyasentoon. Ei kuitenkaan makaamaan, koska silloin maassa kulkeva vesi valuu taskunsuusta sisään lamaannuttaen älypuhelimen toiminnan. Salamakuvausta, siis taivaallisten salamien kuvaamisesta haaveilevana henkilönä mietin tuota kyykkyasentoa. Kai sekin onnistuu, pitää vaan säätää jalustaa vähän alemmas. Ja ottaa olohuoneen matto mukaan, sillä kun se kunnon rähinä iskee päälle on syytä jättää kamera naksuttamaan kuvia, kääriytyä mattoon ja toivoa parasta.

18. helmikuuta 2015 Episodin toimitus päätti kokeilla podcastaamista. Tuloksena oli neljäminuuttinen debatti Jussi Huhtalan ja Joonas Alanteen välillä siitä, oliko ensimmäinen Star Wars -leffa oikeasti mestariteos. Keskustelijoiden kokemattomuus ja podcastin liikasuunnittelu kuuluu nauhalta varsin hyvin. Julkaistu alun perin Episodin sivuilla 18.2.2014.