Podcasts about luulen

Yritysmaailmassa menestyksekkään uran tehnyt Björn Wahlroos palaa muistelmien toisessa osassa 1990-luvun suurten taloudellisten ja yhteiskunnallisten muutosten vuosiin. Mitä Wahlroosin muistelmat kertovat suomalaisesta politiikasta ja sen kytköksistä talouselämään ja sen ”rahasateentekijöihin”? Onko 1990-luvun perintö nyky-Suomelle Nokian vanavedessä tapahtunut taloudellinen menestys, vai lamaleikkausten pitkä varjo ja syrjäytyminen? Minkälainen kamppailu suomalaisella ay-liikkeellä on edessä sen vastustaessa Orpon hallituksen ajamia työmarkkinauudistuksia: lakko-oikeuksien rajoittamista, irtisanomissuojan heikennyksiä, paikallisen sopimisen edistämistä? "Luulen että elämme tänään jonkinlaista suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen muuntumisen, joku voisi sanoa kuolinkamppailun aikaa, jota todella käydään kovilla aseilla, kun ollaan näkemässä, että vaikutusvalta on vähenemässä", sanoo Wahlroos Politiikkaradiossa viitaten Suomen lakkomääriin Ruotsiin verrattuna. "En usko että tämä millään uudella kolmikantaisella neuvottelufilosofialla liikkuu yhtään mihinkään suuntaan", sanoo Wahlroos. Nojaako Ruotsin taloudellinen menestys Suomesta puuttuvaan luottamukseen työntekijöiden ja työnantajien välillä? Miksi Lipposen hallituksen valtiovarainministeri Sauli Niinistö epäili valtion maksaneen liikaa Wahlroosin Mandatum pankista? Poltiikkaradiossa vieraana on muistelmiensa toisen osan "Sateentekijät" julkaissut Björn Wahlroos. Toimittajana on Tapio Pajunen.

Jumalanpelko oli joskus kristittyjen ahkerasti käyttämä sana. Vaan ei ole sitä enää. Luulen, että Jumalanpelolla olisi kuitenkin jotain annettavaa tämänkin päivän kristityille. Vaikka Jumalan tuomio olisi meidän kohdallamme lopulta vapauttava niin tuomiolle kuitenkin joudumme jokainen. Musiikkina Vihtori Leskelän esittämä ja säveltämä "Katariina" -valssi. Music performed and composed by Vihtori Leskelä, "Katariina" waltz.

Mikä oli Wagner-joukkojen tavoite? Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Ylen entinen Moskovan kirjeenvaihtaja, tietokirjailija Jarmo Koponen. Koponen arvioi, että Wagner-joukkojen operaatio oli "lopun alkua" eli "alkunäytös" siitä mitä on tapahtumassa. — Prigozinin viiteryhmä eli rikkaat venäläiset kaipaavat tulevaisuudelta jotain muuta kuin sotaa ja vanhenevaa Putinia, joka ilmiselvästi ei ole enää tehtäviensä tasalla. Luulen, että tällä näytöksellä halutaan osoittaa, että maassa on muita voimia, jotka voivat vaikuttaa. Tätä Putin tällä hetkellä pelkää, Koponen pohtii. — Me tulemme näkemään jotain lähiviikkojen aikana, jolloin kuvio selkiytyy, että miten Putin pystyy edes näennäisesti palauttamaan vallan vertikaaleja, Forsberg toteaa. Toimittajana on Linda Pelkonen.

Hyvän mielen ketjureaktio jatkui Radio Voimalla maanantaina 8. toukokuuta, kun luokanopettaja Satu Mälkiän mukaan haastama sisäinen konsultti Outi Korhonen Nastolasta saapui kertomaan elämästään. Korhonen pohti auttamisen halua ja sitä, mistä se kumpuaa. - Luulen, että lapsuus, lapsuuden ystävät ja yhdessä tekeminen on ehkä tehnyt sen, mikä on jäänyt myös aikuisiällä päälle. Että asioita tehdään yhdessä, tehdään yhteisiä kävelylenkkejä ja jutellaan kahden kesken asioista. Korhonen liikuttuu kuullessaan tuovansa iloa ystäviensä elämään. - Hyvältähän se tuntuu, varsinkin se, jos on voinut tuoda hyvää mieltä, tai ihan pelkästään kuunnellakin, jos toisella on ollut huolia. Siitäkin on yleensä jo apua, koska monesti asioiden sanoittaminen tuo selkeyttä omille ajatuksille ja sieltä voi tulla ideoita ja varmuutta, mihin päin tästä jatketaan. Mikä ilahduttaa sinua tällä hetkellä eniten? - Tällä hetkellä minulla on sekä iloa että surua elämässä. Eniten oikeasti ilahduttaa se, että kaksi minulle tärkeää ja rakasta ihmistä, ovat molemmat löytäneet kantasoluluovuttajan. Nyt vain toivomme, että oma elimistö ottaa vastaan nämä uudet kantasolut. Korhonen vetoaa myös vielä yleisöön. - Tahdon rohkaista kaikkia täysi-ikäisiä alle 35-vuotiaita liittymään kantasolurekisteriin. Se ei ole iso homma ilmoittautua netissä. Saat kotiin sylkitestin ja lähetät sen. Välttämättä ei tule ikinä kutsua, mutta jos olisit sopiva luovuttamaan jollekin kantasoluja, niin pienellä työllä voisit pelastaa jonkun hengen. Liity Kantasolurekisteriin. Minnin Hyvän mielen ketjureaktio Radio Voimalla maanantaisin klo 16.15. Kuuntele koko haastattelu:

Padasjoen kunnantalolle kokoontui eilen maanantai-iltapäivänä yli satapäinen joukko padasjokelaisia osoittamaan mieltään poliittisia päättäjiä vastaan, heidän aikeissaan siirtää kunnanjohtaja Kati Yrttiaho syrjään kunnanjohtajan tehtävistä. Mielenilmausta aktiivisesti järjestellyt Tytti Pakarinen kertoi tiistaina Radio Voimalla ehdotuksen kunnantalolle kokoontumisesta tulleen häneltä - Ehdotin, että eiköhän kokoonnuta kunnantalon pihalle silloin, kun kunnanhallitus on menossa pitämään kokousta. Siitä se lähti. Muutaman hengen joukko päätti Pakarisen mukaan vaatia keskeisiltä kuntatoimijoilta oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, tasaveroisuutta ja avoimuutta. - Se oli se ydin. Emme siis hyväksyneet salamyhkäisyyttä ja hyväveliverkostoa, jossa tietysti on mukana myös naisia, koska kyllähän naisetkin lähtevät mukaan, kun sopivasti syöttiä annetaan. Kyllähän sinne lähtee yksi ja toinenkin. Mielenilmaisijat olivat hakeneet poliisilta luvan 30-40 hengen kokoontumiselle Padasjoen kunnantalon pihaan. - Oli ihmeellinen tunne katsoa, kuinka paljon sinne kertyi ihmisiä. Lopulta se nousi yli sataan ja se oli aika mahtava tunne. Olimme tässä yhteisenä rintamana, Pakarinen kuvailee. Hän kertoo iloisena, että mukana oli myös paljon miehiä. - Se oli myös yllätys. Siellä oli raavaita miehiä rintamassa ja he hurrasivat ja halasivat kunnanjohtajaa, kun hän piti puheensa. Pakarinen uskoo, että padasjokelaiset puolustavat myös jatkossa yhteisesti tärkeäksi kokemiaan asioita. - Luulen, että tämä jäi ihmisten mieliin hyvin pysyvästi. Suuri joukko kesäasukkaitakin otti yhteyttä ja he pahoittelivat, etteivät voi tulla mukaan. Innostus siitä, että nyt on alkanut jotain positiivista tapahtumaan, tuntuu Pakarisen mukaan vaikuttavan niin vakituisten- kuin kesäasukkaiden mielissä. - Tottahan se vaikuttaa tulevaankin toimintaan. Luulen, että kunnallispolitiikan tarkkailu tästä myös lisääntyy. Pakarinen korostaa myös, että Padasjoella vaaditaan jatkossa hyvää avoimuutta noudattavaa hallintoa. - Se on ihan ensimmäinen eväs.

Miltä perussuomalaisten tulevaisuus näyttää ilman Jussi Halla-ahoa puheenjohtajana? Studiossa politiikan toimittajat Suvi Hautanen Verkkouutisista, Lauri Nurmi Iltalehdestä ja Simo Alastalo Demokraatti-lehdestä. Miksi Halla-aho luopuu puheenjohtajuudesta. Arvioita on useita. "Se oli ihan strateginen siirto. Riikka Purra tilalle ja lisää naisäänestäjiä", Alastalo sanoo. "Luulen, että taustalla oli se, että Halla-aho ei halua pääministeriksi. Luopuessaan puheenjohtajuudesta hän raivaa viimeisen esteen hallitusyhteistyölle eli itsensä", Hautanen pohtii. "Halla aho ilmoitti jo 2017, että puheenjohtajuuskausien määrä pitäisi rajata kolmeen", Nurmi toteaa. Miten Halla-aho muutti puoluetta? Mihin suuntaan perussuomalaiset on mennyt ja miltä tulevaisuus näyttää? Selkeä ennakkosuosikki seuraavaksi puheenjohtajaksi on ensimmäisen kauden kansanedustaja Riikka Purra. Millaisen puheenjohtajan perussuomalaiset saisi Purrasta? Purra on muun muassa todennut, että empatia ei kuulu politiikkaan. Toimittajana on Linda Pelkonen.

Kirkon työntekijöiden parissa on hyvin erilaisia käsityksiä samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta. Aika ajoin eri osapuolien keskustelua voisi luonnehtia jopa sodaksi. Luulen, että kaltaiseni konservatiivit tulevat lopulta häviämään tämän sodan.

Sveriges Radio Finskan Kesäpuhujat 2020: Ilmakehätieteiden tutkija Ilona Riipinen puhuu elämän tärkeimmistä asioista: ilmasta, tiedosta ja rakkaudesta. Professori Ilona Riipinen tutkii elinehtoamme ilmaa ja sitä, miten ilman pienhiukkaset vaikuttavat terveyteen ja ilmaston lämpenemiseen. "Olen halunnut uskoa, että pelko ei ole kestävä motivaattori tekemään niitä muutoksia, joita ympäristön pitäminen elinkelpoisena ja terveellisenä edellyttää. Luulen, että olen ollut väärässä", Riipinen sanoo. Ilona Riipinen puhuu myös siitä, miltä lapsen saaminen tuntui monen vuoden toivomisen ja pettymisen jälkeen: "Tajunnan räjäyttävä rakkauden, merkityksellisyyden ja juurtumisen tunne on kaiken vaivan arvoista". Tuottaja: Heidi Herrmann  heidi.herrmann@sverigesradio.se

Miksi minulla ei ole enempää käytettynä ostettuja vaatteita? Luulen, että syyt sille, miksi kirppisostelu tuntuu hankalalta, ovat aika samoja mitä muillakin: Nettikirppisten arvaamattomuus Liian suuri valikoima Se haju…! Ja vielä hintakin, vaikkei tämä ehkä ole kovin rationaalista. Juttelen myös hyvistä … Lue loppuun → The post Arkijärki-podcast 63: Kirppisten ongelmat appeared first on Arkijärki.

  Kahvilasta kajahtaa jälleen! Armotonta arvuuttelua ja mahdotonta mietintöä on ilmassa. Whitepaperit kahisevat ja kahvikupit kilisevät. Ollos terveös tullut! Viimekerran audio oli haitarista, pahoittelut! Luulen ymmärtäväni nyt Garminin EPOCin Harjoituskohtainen EPOC ja kumulatiivinen Kumulatiivinen EPOC ja ihmepalautuminen EPOC Whitepaper (Firstbeat) Uusi haxori -ohjelma tulossa Ylellä Google Nestissä mikrofoni, vahingossa?! (AfterDawn) Little Snitch -”palomuuri” Win/Mac varastaa tietosi (IBM) Palauteloosterissa kolisee Teme ja Sony WH-1000XM3 Musiikki: Little Bitchard - Four Seasons Of Cheese (linkki) Palautteet blogiin, youtubeen, facebookkiin, twitteriin tai sähköpostitse hessunkahvila at gmail piste com.  

Luulen, että käsilaukkuni pärjäisi hyvin vertailussa Muumimamman käsilaukun kanssa. Sieltä löytyy kattava arsenaali kaikenlaisia tarvikkeita kaikenlaisiin tilanteisiin. Yritän nimittäin aina etukäteen miettiä, millaisia tilanteita voi tulla vastaan, ja sitten huolehtia siitä, että niihin on varauduttu. Tosin käytännössä varautuminen ei vaadi … Lue loppuun → The post Arkijärki-podcast 47: Oletko kaikkeen varautuja? appeared first on Arkijärki.

Sivistys on tahtoa yhteiselämään. Myötätunto. Me. Yhteiskunnassamme vallitsee ylijärjestystila, koska monimutkaisuus on tapa pitää valtaa yllä. Jos haluaa muuttaa jotain, pitää purkaa olemassa oleva rakenne. Paras mahdollisuus muutokseen on yhteistyö. Separatismi on luusereille. Luulen tietäväni mikä on tulevaisuus ja kohta luulet sinäkin.

Venäläis-virolais-suomalaisuuden risteyksessä Oleg Oksasen on vaikea vastata kysymykseen, mistä hän on kotoisin. En tunne itseäni suomalaiseksi tai virolaiseksi. Ehkä eniten venäläiseksi, mutten myöskään ole venäläinen.Näin puhuu 29-vuotias Oleg Oksanen, joka on muuttanut perheensä kanssa Suomeen kaksi viikkoa ennen Neuvostoliiton hajoamista. Hän kokee omistavansa pieniä kulttuureita joka maasta, ja Oksanen näkee tärkeäksi sen, että ihminen tietää mistä tulee. Sillä, että on asunut eri kulttuureissa ja nähnyt ihmisiä, on vaikutus.Minulla on Suomessa kavereita, jotka eivät ole koskaan asuneet missään muualla kuin Suomessa. Ja sen näkee kyllä.Oleg Oksanen Myös Espanjassa ja Itävallassa asuneena Oksanen kokee, että ulkomailla asuessa oppii paljon hyvää.  Oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.Kouluun sopeutumisen vaikeusOksanen on ollut viisivuotias astuessaan lastentarhaan Suomessa. Ensimmäisestä päivästä hän muistaa sen, ettei hän ymmärtänyt mitään. Kuitenkin suomen kieli tarttui hyvinkin nopeasti.Kouluajat eivät olleet kuitenkaan helppoja. Venäläisen kulttuurin ja kielen tausta aiheutti "ryssä"-kommentointia ja asetti Oksasen vaikeaan asemaan. Tappeluita tuli. Vuonna 1991 ei ollut paljoa maahanmuuttajia, eikä venäjänkielisiä. Lapsille oli ehkä opetettu, että venäjän kielen puhuminen oli huono asia, Oksanen miettii.Omat vaikeudet koulukiusaamisesta änkytykseen ovat opettaneet Oksaselle paljon. Nykyään yritän puolustaa ihmisiä, jotka ovat heikompia.Oleg OksanenVenäläisyys SuomessaKoska Oksasella on sekä virolais- että venäläistaustaa, hän osaa kommentoida näihin ryhmiin liittyviä asenteita Suomessa: Virolaiset ja suomalaiset ovat ikään kuin sisaruskansat, kun taas venäläisyyttä kohtaan on enemmän vihaa. Luulen kuitenkin tämän häviävän, Venäjän nykyisestä huonosta asemasta huolimatta.Kun Oksasen perhe muutti Suomeen, hän koki tilanteen olleen hankalampaa hänen vanhemmilleen kuin lapselle itselleen pienenä ei ymmärtänyt ihan kaikkea. Suomi on kuitenkin muuttunut, sillä eri kulttuureista on tullut maahan enemmän ihmisiä. Suomi on iso maa, jossa on vähän ihmisiä. Se tarvitsee erilaisia ihmisiä.Oleg Oksanen Tänä päivänä Suomeen muuttaville nuorilla ei ole enää niin vaikeaa kuin ennen. Maahanmuuttajia on katukuvassa enemmän.Kansallisten identiteettien välimaastossaVanhempien venäjänkielisyys ja venäjänkielisten uutisten katselu ovat osa Oksasen elämää. Kuitenkaan täysin venäläiseksi hän ei itseään miellä. Mikäli tulevaisuus tuo lapsia tullessaan, kasvatuksessa kielten ja kulttuurien välille tulee sekoitus. Puhun heille venäjää, ehkä suomeakin. Mielestäni on tärkeää, että lapset puhuvat pienestä saakka montaa kieltä, Oksanen kertoo. Haluaisin välittää heille myös traditioita: Kuinka olla herrasmies ja kunnioittaa vanhempia. Myös ruokakulttuuri on tärkeää.Artikkeli  Salla Turunen salla.turunen@sverigesradio.se Toimitus Lina Puranen Maziar Farzin sisuwebb@sverigesradio.se

Biologi haluaisi ihmisten lopettavan rikkaruohomyrkyn viihdekäytön. Muukin viihdekäyttö kannattaa välillä kyseenalaistaa, jos haluaa käväistä totuuden pihapiirissä ja kohdata elämänsä siirtolohkareet. On tämä hirveää. Kun tajuaa, että tämmöiseksi ihminen on muuttunut. Se hamuaa vain viihdettä, jolla turruttaa aistinsa. Alle jäävät kaikki tärkeät ajatukset, jotka estyvät jatkojalostumasta. Oikeat arvokeskustelut ja elämän kipupisteet lakaistaan rallin alle. Onneksi tulee apuun turkulainen biologi Irma Saloniemi. Hän vaatii, että viihdekäyttö tulee lopettaa saman tien. Irma puhuu rikkaruohomyrkky glyfosaatin viihdekäytöstä, mutta yhtä kaikki, hän herätti kroonisesti nokkuvan! Suomessa ei viihdekäytetä rikkaruohomyrkkyä pullosta naukkailemalla. Vaikka varmasti se sama kanjoninaamainen kesämies, se joka kulautteli testimielessä muutaman Mennen-pullonkin, saattoi maistaa Rounduppiakin. Ei, kun moni viihdekäyttää tutkijan mielestä rikkaruoholitkua laatoitusten putsaamiseen ja muuhun kitkentään ja näin äkkiä visuaalista nautintoa saadakseen saastuttaa maaperää pitkäksi aikaa. Viihdekäyttö on se juttu. Se on itsekästä puuhaa. Kun viihdekäyttää riittävän tanakasti, unohtaa kohta kaikki läheisensä ja turta olo saastuttaa aloitekyvyn. Isoisä ei viihtynyt missään. Kaikkein vähiten huonosti liiterissä, mistä oli jotain iloa muillekin. Kun ihminen katoaa, jää hyvä määrä klapeja. Juuri näin lomien alla huomaa, että aivot eivät toimi. Ne eivät kehitä mitään. Pussukka tuntuu tyhjältä, mutta käsi hamuaa silti, kuin Saksan päävalmentajalla. Luulen, että tähän rappeuttavaan standby-tilaani on omalta osaltaan syynä viihdekäyttöni. Huomaan viihdekäyttäväni television jalkapallo-otteluita. Eilen viimeksi kolme ottelua. Nettokäyttönä neljä ja puoli tuntia. En muista joukkueita, en kannata ketään ja pelistä en tajua taktisesti juurikaan, mutta siinä huomasin viipyväni. Nauttien pallon pyörityksestä ja vihreästä estetiikasta. Niiden noin viiden tunnin aikana olisin voinut siivota tai tehdä perheelle terveellistä ruokaa, tai keskustella parisuhteen pelisäännöistä, mutta kun ei. Oma viihtyminen ja viihdyttäminen nielaisi taas järeän palan elämästäni. Tiedän kyllä miten ihmiset käyttävät kuuriluontoisesti television huutokauppakeisaria. Keisari on niin viihdyttävä. Hän on tällä hetkellä Suomen suosituin. Jos Suomi muuttuisi vielä karvan verran amerikkalaisemmaksi, voisimme alkaa haaveilla Palsanmäestä presidenttiä. Ylimääräinen aika ja raha sen tekevät. Viihteen hamuamisen. Vaatteet olivat karvan korvike. Nyt viihdekäytämme kertakäyttövaatteita maanisesti. Ruokamme oli pitkään samannäköistä kuin nykyisin koirille tarjottava. Pupeloa ja soossia, sattumilla. Hyvänmakuista toki, mutta sitä syötiin nälkään. Nyt annokset viihdyttävät kaikkia aistejamme ja hupi- ja lohtusyöminen vaihtelevat päivän mittaan. Aikuisillakin on napit korvissa. Itseään pitää viihdyttää viihdemusiikilla koko ajan. Pysäyttävä pultsari tai feissari ei viihdyttäisi samalla varmuudella, se ruinaisi vain jotain. Esimerkkejä viihdekäytöstämme on loputtomasti. Edes kirkko ja sauna eivät säästy. Ei kirkkoon ole perinteisesti menty viihtymään, vaan tuntemaan oma pienuutensa. Nyt on konsertit, metallimessut ja kohta kaikki mikä saattaisi viihdyttää. Onneksi Suomessa on yli kolme miljoonaa saunaa. Jos niistä vaikka puolet valjastetaan jonkun englanninkielisen yhdistyksen toimesta elämykselliseen viihdekäyttöön, niin puolet jää vielä hyvälle käytölle. Stanley Cup –voittaja Olli Määttä lupasi saunottaa pokaalia Suomessa huolellisesti. Vaikka saman kylän poikia ollaankin, meidän mökkisaunan lauteille on valitettavasti pokaalikielto. Ainakaan koko muu pingviinijoukkue ei lauteille könyä. Viihdekäytöstä emme pääse enää eroon, mutta jotain voisi yrittää. Huomaan kyllä, että pelkkä pakkomielteinen viihtyminen peittää muita ihmisyyteen kuuluvia vinkeitä, kuten merkityksien, ymmärryksien ja syvyyden tuntemuksia. Kesällä on onneksi aikaa synkistellä, piehtaroita omassa liemessään ja vaikka pyöräytellä itseään mättäältä mättäälle! Maallikkosaarnaaja Maasola

Tällä podcastilla vastaan kuulijan kysymykseen koskien ihmissuhteessa tapahtuvaa yhtäkkistä etäisyyttä. Luulen, että tämä on jotain joka on tapahtunut kaikille. Yhteys ja ymmärrys katkeaa ja välille nouseekin vetäytymistä, kylmyyttä ja vaikeutta olla. Tämä on inhimillistä ja tapahtuu huolimatta siitä mitä kirjoja olisi lukenut. Mitä tapahtuu? Ja miten palata taas yhteyteen?

Pirkko Sinkkonen työskentelee muiden hyväksi - hän avustaa sotaveteraaneja ja eläkeläisiä. Kalenteri on täynnä, tapaamisia on ministereitä myöten. Karjalainen huumori ja sisu auttavat eteenpäin. Pirkko Sinkkonen kertoo:"Olen 65-vuotias ja syntynyt Joutsenon Rauhassa, jossa oli yksi Suomen suurimmasta mielisairaaloista ja sen yhteydessä myös Imatran seudun synnytyslaitos. Luulen, että opin erittäin paljon näiltä psyykkisesti sairailta ihmisiltä, koska asuimme sairaalan alueella kunnes olin 17-vuotias eli poikkeavasti käyttäytyvät ihmiset eivät ole koskaan häirinneet tai pelottaneet minua. Sain tällä tavalla hyvät eväät elämääni. Valmistuin 1973 Lappeenrannassa fysioterapeutuksi, joka on ollut todella kutsumusammatti. Työskentelin puolitoista vuotta Lappeenrannassa ja sen jälkeen olen ollut Östhammarissa, Piteåssa ja Gävlessä töissä entisen mieheni työn johdosta. Menimme naimisiin 1972 ja 1976 syntyi poikamme Pietu. Ruotsiin muutimme 1977 - ensin Piteåån ja sitten Haningeen. Haningessa osallistuin suomenkielisen koti- ja kouluyhdistyksen toimintaan ja taistelimme läpi myös kaksikielisen yläasteen lapsillemme ja se oli suuri voitto. Työni ohella osallistuin muutaman vuoden Haninge Partietin poliittiseen toimintaan. Puolue oli paikallinen puolue, joka taisteli lasten, nuorten ja eläkeläisten etujen puolesta. Fysioterapeuttina toimin yksityisenä 13 vuotta ja ne olivat hyvin antoisia vuosia. Koin olevani enemmän psykologi kuin fysioterapeutti, koska kaikilla on painolasti sisimmässään ja mitä enemmän kuuntelin, sitä enemmän opin ymmärtämään kivun olemusta. Suomalaiseen tyyliin tein töitä niin, että oma kehoni sai selkäänsä ja jouduin selkä- ja raajakipujen takia pitkälle sairauslomalle ja sitten ennenaikaiselle eläkkeelle. Eläkkeellä ollessani olen toiminut suomalaisten sotaveteraanien sosiaaliavustajana Ruotsissa ja on ollut todella suuri ilo auttaa veteraaneja. Työ on avannut ymmärrystä heidän elämäänsä. Tällä hetkellä olen Suomalaisten Eläkeläisten Keskusliiton puheenjohtajana Ruotsissa ja siinä on paljon tehtäviä ja kokouksia jopa eri ministeriöissä. Siellä painotan jatkuvasti meidän vähemmistöoikeuksiamme sekä ennen kaikkea kaksikielisen henkilökunnan kouluttamista ja palkkaamista hoitolaitoksiin. Suomenkielisten hallintoalueiden erilaiset toiminnat vaativat selvitystä ja yhdenmukaistamista ja siihenhän ministeri Alice Bah Kuhnke on juuri nyt paneutunut. Olen myös Haningen Eläkeläisyhdistys Reippaan puheenjohtaja. Valitettavasti avioliitto kariutui 2004, mutta kohtalo tuli avukseni ja tapasin elämäni ensimmäisen rakkauden. Ensimmäisen kerran rakastuessani häneen olin vain 6-vuotias! Sain aivan ihanat reilut 10 vuotta hänen kanssaan. Kesän 2014 olin hänen omaishoitajanaan Suomessa hänen kuolemaansa saakka. Elämä jatkuu eläkeläisten ja veteraanien etujen valvomisessa, ja se on haastavaa."Soilin seurassa tavataan joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan. Pirkko Sinkkonen valitsi ohjelmaansa kolme kappaletta: Heili Karjalasta, Rakkaus on lumivalkoinen ja Laps kauniin Karjalan. Haastattelija: Soili Huokuna.

Koukku keskustelee Turun Kirjamessuilla aktivismista ja poliittisesta sarjakuvasta. Keskustelu likkuu kaikkiaalla, mutta muuan maassa menkkareiden, mäkihypyn ja Karvisen parissa.Luulen että olen ihminen joka haluaa ajatella olevansa tosi hurja ja kapinallinen ja tekemässä vastarintaa - mutta sitten oikeasti aika usein minut löytää kotoa lukemasta kirjaa ja kutomasta villasukkaa, tuumaa sarjakuvataitelija Kaisa Leka.Mukana ohjelmassa ovat Kaisa Lekan lisäksi Topi Saavalainen ja Tiina Laine Turun Sarjakuvakerhosta, Majula Drammeh, tanssitaiteilija ja aktivisti Malmöstä, sekä koukuttajana Lina Puranen. Koukku kulttuuri@sverigesradio.se

Irti turhasta on palannut kesälomalta, uusin jakso löytyy tämän postauksen alareunasta. Aiheena tällä kertaa se, kuinka elellä yhdessä kun siisteysstandardit ovat kuin yö ja päivä. Luulen, että pääsimme jossain määrin asian ytimeen, eli siihen mitä siistin ja sotkuisemman osapuolen päässä … Lue loppuun → The post Viikon vinkit 30/2013 sekä Uusin Irti turhasta -podcast appeared first on Arkijärki.