Podcasts about jumalaa

Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin, kun minulta alati kysytään: »Missä on Jumalasi? Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.Psalmi 42: 2-4, 6Seurassasi on Kirsi Jokela

Juhani Rekola (1916–1986) oli esseisti, teologian tohtori ja pappi, jonka teologiset pohdinnat erityisesti kärsimyksen kohtaamisesta, Jumalan poissaolon kokemuksesta sekä uskon merkityksestä herättävät yhä edelleen keskustelua ja kiinnostusta. Rekolan ajattelua ovat hehkuttaneet esimerkiksi arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen, pappiskirjailija Jaakko Heinimäki, esseisti Antti Nylén sekä edesmennyt teologi-filosofi Torsti Lehtinen. Rekolan teologiassa keskeistä ei ollut niinkään oppi tai totuus, vaan inhimillinen kokemus ja tähän liittyvä mysteeri, jota hän sanoitti luontevammin taiteen kuin uskonnon kielellä. Eläessään Rekola tunnettiin erityisesti elämän laitapuolen kulkijoiden pappina, jonka ajattelun on kuvattu edustavan muun muassa kulkurin, pakolaisen, muukalaisten, siirtolaisten, hylättyjen ja unohdettujen sekä menetyksen teologiaa. Rekolan ajattelua leimasi omasta elämänhistoriasta sekä esimerkiksi toisen maailmansodan kauhuista ammentava kokemus siitä, että Jumala ei auta ihmistä tämän kohtaaman kärsimyksen keskellä. Samalla Rekola koki Jumalan olevan kuitenkin salatulla tavalla läsnä, virtaavan läpi siitä muurista, joka tässä maailmassa erottaa ihmistä ja Jumalaa toisistaan. Kristuksessa Rekola näki vastaavalla tavalla hylätyn Herran, joka oli käynyt saman läpi – kun Pyhä tulee, maan päälle, se murtuu, Rekola ajatteli. Kukaan ei maailmasta lähde voittajana. Juhani Rekolan teologisen ajattelun merkitystä ovat avaamassa tämän jumalakäsityksestä väitellyt teologian tohtori Anne Sumela sekä laajasti Rekolan kirjoituksiin perehtynyt toimittaja ja teologian maisteri Heimo Hatakka. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.Ps. 73:28Seurassasi on Kirsi Jokela

Näin te olette, veljet, omalla uskollanne valaneet meihin rohkeutta kaiken hädän ja ahdingon keskellä. Nyt voimme taas elää, jos te kerran pysytte lujasti Herran yhteydessä. Miten voimme kylliksi kiittää Jumalaa teistä ja kaikesta siitä ilosta, jota saamme hänen edessään tuntea teidän tähtenne?1. Tess. 3: 7-9Seurassasi on Kirsi Jokela

Paavali, Silvanus ja Timoteus tervehtivät Tessalonikan seurakuntaa, joka elää Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Armo ja rauha teille. Me kiitämme aina Jumalaa teistä kaikista, kun muistamme teitä rukouksissamme. Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.1. Tess. 1: 1-3Seurassasi on Kirsi Jokela

Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä. Palvelkaa Herraa Kristusta. Kol. 3: 17, 23-24Seurassasi on Kirsi Jokela

Sura Ibrahim (Abraham) (luku 14) on yksi Koraanin sura (luku). Sura Ibrahim koostuu 52 jakeesta, ja se on nimetty profeetta Abrahamin (rauha hänelle) mukaan, joka mainitaan tässä suraassa. Koraanin 14. luvussa on tärkeitä viestejä ihmiskunnalle. Se kehottaa ihmisiä pohtimaan ja miettimään Jumalan suuruutta ja Hänen voimaansa maailmankaikkeuden luomisessa. Tässä luvussa korostetaan myös uskon, hurskauden ja kuuliaisuuden merkitystä Jumalaa kohtaan. Sura Ibrahimissa Jumala tarjoaa myös merkityksellisiä vertauksia kuvaamaan maailman ja tuonpuoleista elämää. Hän muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on olla kiitollinen Jumalan suosiosta ja välttää harhautumista ja harhaanjohtamista. Sura Ibrahim kertoo myös tarinoita aiemmista profeetoista, kuten Nooasta, Hudista, Salehista, Lutista ja Mooseksesta (rauha heille kaikille). Nämä tarinat antavat ihmiskunnalle opetuksen siitä, ettei se saa toistaa aiempien ihmisten tekemiä virheitä. Kaiken kaikkiaan Sura Ibrahim (Koraanin luku 14) on luku täynnä viisautta ja opetuksia jokaiselle ihmiselle. Se kutsuu meitä parantamaan suhdettamme Jumalaan ja parantamaan uskomme laatua ja käytäntöämme Hänen palvelijoinaan. Ymmärtämällä ja harjoittamalla Sura Ibrahimin sisältöä voimme saavuttaa onnea ja siunauksia tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa.

Sura Yusuf (Joosef) (luku 12) on yksi Koraanissa esiintyvistä sura. Se koostuu 111 jakeesta. Sura Yusuf kertoo tarinan profeetta Joosefista (rauha hänelle), joka on yksi islamin historian kuuluisimmista profeetoista. Profeetta Joosefin (rauha hänelle) tarina alkaa hänen esittelystään poikana, joka oli hyvin rakas isälleen, profeetta Jaakobille (rauha hänelle). Joosefin veljien kateus ja mustasukkaisuus sai heidät kuitenkin juonimaan keinon erottaa hänet perheestään. He pudottivat Joosefin kaivoon ja kertoivat isälleen, että villieläimet olivat syöneet hänet. Jumala ei kuitenkaan jättänyt profeetta Joosefin (rauha hänelle) kohtaloa huomiotta. Eräs ryhmä kauppiaita pelasti hänet kaivosta ja myi hänet Egyptin faraolle palvelijaksi. Täällä profeetta Joosef (rauha hänelle) osoitti älykkyytensä ja viisautensa, ja hänelle annettiin korkea vastuu faraon valtakunnassa. Kun faraon vaimo, joka oli rakastunut häneen, kuitenkin vainosi häntä, profeetta Joosef (rauha hänelle) piti kiinni siveyden ja Jumalalle uskollisuuden periaatteesta. Tämän seurauksena hänet vangittiin, mutta myöhemmin hänet vapautettiin, kun hän oli osoittanut kykynsä unien tulkinnassa. Kun nälänhätä lopulta iski Egyptin maahan ja sen ympäristöön, profeetta Joosefin (rauha hänelle) veljet tulivat kerjäämään ruoka-apua. Profeetta Joosef (rauha hänelle) antoi heille myötätuntoisesti anteeksi ja yhdisti heidän perheensä. Sura Yusuf tarjoaa arvokkaita opetuksia kärsivällisyydestä, oikeudenmukaisuudesta, viisaudesta ja hurskaudesta Jumalaa kohtaan.

Koraanin 11. luku, joka tunnetaan nimellä Sura Hud, on Koraanin 11. luku ja koostuu 123 jakeesta (ayat). Se on nimetty profeetta Hudin (rauha hänelle) mukaan, jonka Jumala lähetti 'Aadin kansalle varoittamaan heitä heidän vääryyksistään ja kehottamaan heitä palvomaan yhtä Jumalaa. Luvussa käsitellään profeetallisuutta, yksijumalaisuutta, jumalallista armoa ja vastuuvelvollisuutta. Sura Hud alkaa keskustelulla Koraanista selkeänä kirjana, joka antaa opastusta ihmiskunnalle. Sen jälkeen siinä kerrotaan tarinoita menneistä profeetoista ja heidän yhteisöistään ja korostetaan jumalallisen ohjauksen hylkäämisen seurauksia. Tarina Nooasta (rauha hänelle) ja hänen kansastaan toimii varoituksena rangaistuksesta, joka kohtaa niitä, jotka eivät tottele Jumalan käskyjä. Luvussa tuodaan esiin myös Hudin, Salihin, Aabrahamin, Lootin, Shu'aibin ja Mooseksen (rauha heille kaikille) tarinat, jotka kaikki lähetettiin sanansaattajina ohjaamaan kansaansa kohti vanhurskautta. Kukin profeetta kohtasi yhteisönsä hylkäämisen ja vastustuksen, mutta pysyi lujana uskossaan ja sitoutumisessaan Jumalaan. Sura Hud korostaa Jumalan ykseyteen uskomisen tärkeyttä ja varoittaa liittämästä Häneen kumppaneita. Siinä korostetaan parannuksen, nöyryyden ja Jumalan käskyjen noudattamisen tarvetta pelastuksen saavuttamiseksi. Luku päättyy muistutukseen tuomiopäivästä, jolloin kaikki ihmiset joutuvat vastuuseen teoistaan. Ne, jotka tekivät hyvää, palkitaan paratiisissa, kun taas ne, jotka tekivät pahaa, kohtaavat rangaistuksen helvetissä. Kaiken kaikkiaan Sura Hud toimii voimakkaana muistutuksena uskon, vanhurskauden ja Jumalan tahtoon alistumisen tärkeydestä. Se rohkaisee uskovia ottamaan huomioon menneiden profeettojen varoitukset ja pyrkimään hurskaaseen ja Jumalalle omistautuneeseen elämään.

Surat at-Tawba, joka tunnetaan myös nimellä Katumuksen luku, on Koraanin yhdeksäs luku. Tässä luvussa keskitytään ensisijaisesti aiheisiin, jotka liittyvät katumukseen, anteeksiantoon, sodankäyntiin ja uskovien velvollisuuksiin ei-uskovia kohtaan. Se koostuu 129 jakeesta, ja se on yksi Koraanin pidemmistä luvuista. Luku alkaa julistuksella, jossa sanoudutaan irti monijumalaisten kanssa tehdyistä sopimuksista ja korostetaan, että on tärkeää pitää kiinni sitoumuksistaan Jumalaa kohtaan. Siinä käsitellään myös parannuksen käsitettä ja korostetaan Jumalan armoa ja anteeksiantoa niitä kohtaan, jotka vilpittömästi etsivät parannusta. Surat at-Tawba käsittelee myös sodankäyntiä ja antaa ohjeita puolustautumiseen hyökkääjiä vastaan. Siinä korostetaan, että on tärkeää vastustaa epäoikeudenmukaisuutta ja puolustaa muslimiyhteisöä, kun se on uhattuna, ja samalla puolustetaan rauhaa ja sovintoa aina kun se on mahdollista. Luvussa käsitellään uskovien velvollisuuksia ei-uskovia kohtaan ja kehotetaan heitä kutsumaan muita islamiin viisaasti ja hyvällä käytöksellä. Siinä korostetaan kärsivällisyyden ja sinnikkyyden tarvetta vastoinkäymisten ja vastustuksen edessä. Kaiken kaikkiaan Surat at-Tawba toimii muistutuksena katumuksen, uskon lujuuden ja oikeudenmukaisuuden puolustamisen tärkeydestä. Se rohkaisee uskovia pitämään kiinni periaatteistaan ja pyrkimään samalla rauhaan ja ymmärrykseen muiden kanssa.

Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.Hepr. 12: 28-29Seurassasi on Kirsi Jokela

Koraanin seitsemäs luku, Sura Al-A'raf, koostuu 206 jakeesta. Tässä luvussa käsitellään erilaisia aiheita, kuten kertomuksia edellisistä profeetoista ja heidän yhteisöistään, Jumalan johdatuksen noudattamisen tärkeyttä, epäuskon seurauksia ja tuomiopäivää. Luku alkaa keskustelulla Aatamin (rauha hänelle) luomisesta ja hänen putoamisestaan paratiisista Saatanan petoksen vuoksi. Sen jälkeen kerrotaan tarinoita useista profeetoista, kuten Nuh (Nooasta), Hudista, Salehista, Lutista (Lootista) ja Shu'aibista (rauha heille kaikille), ja korostetaan heidän kamppailuaan kutsuessaan kansaansa palvomaan yhtä ainoaa todellista Jumalaa ja noudattamaan Hänen käskyjään. Sura Al-A'raf korostaa myös vastuun käsitettä tuomiopäivänä, jolloin jokainen yksilö tuomitaan tekojensa perusteella. Siinä korostetaan, kuinka tärkeää on pyytää Jumalalta anteeksiantoa ja totella Hänen käskyjään, jotta pelastuksen voi saavuttaa tuonpuoleisessa. Luvussa varoitetaan ylimielisyyden, ylpeyden ja omien halujen seuraamisen vaaroista jumalallisen ohjauksen sijaan. Siinä korostetaan nöyryyden, uskon ja vanhurskauden merkitystä menestyksen saavuttamisessa sekä tässä että seuraavassa maailmassa. Kaiken kaikkiaan Sura al-A'raf toimii muistutuksena uskoville, jotta he pysyisivät lujana uskossaan, etsisivät tietoa Koraanista ja pyrkisivät elämään islamilaisten opetusten mukaista elämää saavuttaakseen Jumalan armon ja siunaukset.

Kun Sarahin salainen usko paljastui hänen aviomiehelleen, puolison viha ja väkivalta oli musertaa vaimon. Open Doorsin avulla Sarah on saanut alkaa elämänsä uudelleen. https://opendoors.fi/sarah-elaa-lahella-jumalaa-egyptissa/  

Sura Al-An'am, joka tunnetaan myös nimellä Karjan luku, on Koraanin kuudes luku. Se koostuu 165 jakeesta, ja se ilmoitettiin Mekassa. Luvussa käsitellään erilaisia aiheita, kuten Jumalan ykseyttä, Hänen johdatuksensa noudattamisen tärkeyttä ja epäuskon seurauksia. Luku alkaa korostamalla Jumalan ykseyttä ja Hänen rooliaan maailmankaikkeuden luojana ja ylläpitäjänä. Siinä korostetaan luonnossa esiintyviä merkkejä, jotka viittaavat Hänen olemassaoloonsa ja voimaansa, ja kehotetaan ihmisiä pohtimaan näitä merkkejä ja alistumaan Hänen tahtoonsa. Sura Al-An'am käsittelee myös shirkin käsitettä eli kumppaneiden liittämistä Jumalaan, jota pidetään vakavana syntinä islamissa. Siinä varoitetaan noudattamasta monijumalaisten ja epäjumalanpalvelijoiden harhaanjohtavia uskomuksia ja käytäntöjä ja kehotetaan uskovia pysymään lujana uskossaan ja palvomaan vain Jumalaa. Luvussa kerrotaan tarinoita menneistä profeetoista, kuten Nooasta, Aabrahamista, Mooseksesta ja muista, jotka kohtasivat kansansa vastustusta mutta pysyivät lujana tehtävässään kutsua muita yksijumalaisuuteen. Nämä tarinat toimivat uskoville opetuksina kärsivällisyyden, sinnikkyyden ja Jumalan suunnitelmaan luottamisen tärkeydestä. Sura Al-An'amissa käsitellään myös jumalallisen määräyksen (qadar) käsitettä ja korostetaan, että kaikki tapahtuu Jumalan tahdon ja viisauden mukaan. Se rauhoittaa uskovia siitä, että heidän tulisi luottaa Jumalan suunnitelmaan ja tyytyä siihen, mitä Hän määrää heille. Kaiken kaikkiaan Sura Al-An'am muistuttaa islamin perusperiaatteista, kuten yksijumalaisuudesta, profeetallisuudesta, jumalallisesta päätöksestä ja vastuusta tulevassa elämässä. Se rohkaisee uskovia pohtimaan uskomuksiaan ja tekojaan, etsimään opastusta Koraanista ja pyrkimään elämään vanhurskasta elämää Jumalan käskyjen mukaisesti.

Mikään ei voi estää Jumalaa rakastamasta sinua. Room. 8: 28–39. Lukijana Pekka Laukkarinen. Studiovieraana opiskelija Linnea Haikarainen. Podcastin tarjoaa Raamatunlukijain Liitto. raamattustartti.fi

Koraanin ensimmäisellä luvulla, joka tunnetaan nimellä ”Avaus” eli arabiaksi al-Fatihah, on suuri merkitys muslimeille kaikkialla maailmassa. Sitä pidetään koko Koraanin ytimenä, ja se lausutaan jokaisessa muslimirukouksen yksikössä. Luku koostuu seitsemästä säkeestä, ja se toimii kauniina johdantona Koraanin eri osissa esiintyviin teemoihin ja opetuksiin. Se alkaa ylistämällä ja tunnustamalla Jumalaa, kaikkien asioiden armollista ja myötätuntoista Luojaa. Muslimit uskovat, että Jumala ei ole vain voimakas vaan myös ymmärtävä ja anteeksiantava. ”Avaus” hakee sitten opastusta Jumalalta ja tunnustaa, että todellinen opastus voi tulla vain häneltä. Siinä korostetaan, miten tärkeää on pyytää hänen apuaan ja luottaa hänen äärettömään viisauteensa elämän haasteissa selviytymisessä. Tässä luvussa muslimit tunnustavat myös olevansa riippuvaisia Jumalasta elatuksen ja opastuksen suhteen ja tunnustavat, että ilman hänen tukeaan he olisivat hukassa. He ilmaisevat halunsa seurata Hänen viitoittamaansa suoraa tietä. Kaiken kaikkiaan ”Avaus” sävyttää nöyryyttä, luottamusta Jumalan johdatukseen ja Hänen suvereeniutensa tunnustamista. Se toimii muslimeille muistutuksena siitä, että heidän on käännyttävä Hänen puoleensa saadakseen voimaa ja etsittävä Hänen armoaan kaikilla elämän osa-alueilla.

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun karitsoitani.» Sitten hän kysyi toistamiseen: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Kaitse minun lampaitani.» Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: »Olenko minä sinulle rakas?», ja hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.» Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: »Seuraa minua.»Joh. 21: 15-19Seurassasi on Kirsi Jokela

Rakkaat ystävät, te jotka asutte muukalaisina vieraassa maassa. Minä kehotan teitä pysymään erossa tämän maailman himoista, jotka sotivat sielua vastaan. Eläkää moitteettomasti pakanoiden keskellä, jotta he teitä pahantekijöiksi panetellessaan havaitsisivatkin hyvät tekonne ja ylistäisivät Jumalaa sinä päivänä, jona hän kohtaa heidät.1. Piet. 2: 11-12Seurassasi on Kirsi Jokela

Tämä lienee meidän pettymyksemme tuona päivänä. Avaruusaluksen valoisasta luukusta ei astu esille Jumalaa eikä hahmoa, joka olisi lähempänä isoja vastauksia, vaan olento, jota ajavat samat kysymykset: Miksi minä olen ja minkä vuoksi minä elän ja kuljen? Siinä on toinen olento, kenties toinen Jumalan kuva, joka etsii ihan yhtä paljon kuin mekin, kotia, yhä laajenevassa maailmankaikkeudessa. Musiikkina Vihtori Leskelän esittämä ja säveltämä "Katariina" -valssi. Music performed and composed by Vihtori Leskelä, "Katariina" waltz.

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana. Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa. (1.Piet.4:12-16) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk.2:8-14) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Mestari Eckhart oli sydänkeskiajalla, 1200 -1300 –lukujen vaihteessa, elänyt omaleimainen kristillinen mystikko. Eckhart ei ajatellut, että Jumalaa tulisi etsiä mistään ihmisen ulkopuolelta, vaan kehotti kuulijoitaan kääntämään katseensa sisäänpäin, kohti oman sielunsa syvyyttä. Hänen mystiikan teologiansa avainteemoja oli ajatus siitä, että Kristuksen syntymä ei ollut vain historiallinen tapahtuma, vaan jotain mikä jatkuu yhä edelleen ihmisen sisäisyydessä. Tämä kuitenkin edellytti luopumista sekä itsestä että minuuden maailmaan sitovista asioista, ja “hengellisen neitsyyden” saavuttamista. Tästä näkökulmasta Eckhartille avautui joulun, Kristuksen syntymäjuhlan, mystinen merkitys: se, miten Isä yhä edelleen synnyttää Poikansa ihmisen sielun perustassa. 1300-luvun alkuvuosina Mestari Eckhart piti joulun mystiselle merkitykselle omistetun neljän saarnan sarjan, joka on nyt suomennettu kirjaan “Mestari Eckhartin joulu. Neljä joulusaarnaa” (Studium Catholicum 2023). Vieraina ovat kirjan kirjoittajat, teologian tohtori Pauli Annala ja filosofian maisteri Kai Pihlajamaa. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Jumala kutsui ja kohtasi Samuelin jo varsin nuorena. 1. Sam. 3:1–10. Lukijana Pekka Laukkarinen. Studiovieraana lukiolainen Martta Lähteenmäki. Podcastin tarjoaa Raamatunlukijain Liitto. raamattustartti.fi

Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa! Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan, ylistäkää häntä, hän on suuri! Ylistäkää häntä raikuvin torvin, ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen! (Ps.150:1-3)Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden, ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen! Ylistäkää häntä symbaalien helinällä, ylistäkää häntä riemukkain symbaalein! Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa! Halleluja! (Ps.150:4-6) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä. Iäti kestää hänen armonsa. Kiittäkää jumalien Jumalaa! Iäti kestää hänen armonsa. Kiittäkää valtiaitten valtiasta! Iäti kestää hänen armonsa. Hän yksin tekee suuria ihmetekoja. Iäti kestää hänen armonsa! (Ps.136:1-4)Hän on tehnyt suuret valot. Iäti kestää hänen armonsa! Hän teki auringon hallitsemaan päivää. Iäti kestää hänen armonsa! Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä. Iäti kestää hänen armonsa! (Ps.136:7-9)Hän muisti meitä, kun meitä poljettiin. Iäti kestää hänen armonsa! Hän tempasi meidät sortajiemme käsistä. Iäti kestää hänen armonsa! (Ps.136:23-24) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Tapaluterilaisessa perheessä kasvanut Seija Helander liittyi aikuisiällä Krishna-yhteisöön, jonka jäsenenä eli monta vuotta. Myöhemmin hän liittyi takaisin kirkkoon ja tänään hän on identiteetiltään kaksiuskontoinen kristitty hindu. Markus ja Seija keskustelevat siitä, miten kaksi erilaista hengellistä polkua sopivat yhteen ja miten hindulaisuus ja kristinusko täydentävät toisiaan. Jaksossa käsiteltäviä asioita ovat myös: - Rikkooko synkretistinen uskonnollisuus ensimmäistä käskyä? - Miten ylläpitää suhteita entisen yhteisön jäseniin siitä irtaantumisen jälkeen? - Mitä tarkoittaa Jumalan näkeminen ystävänä, lapsena tai rakastettuna? - Avaruusolioiden suhde Jumalaan - Helluntaiseurakunnan ja Krishna-temppelin samanlainen fiilis - Karma ja armo - Onko Krishna historiallinen henkilö ja onko asialla väliä? - Miksi on tärkeä ajatella Jumalaa feminiinisenä ja maskuliinisena? Linkit - Kuuntele Seijan romaani Mangopuun alla esimerkiksi täältä. - Seija Helanderin kotisivut Harhaoppia on katsomusaineiden opettaja Markus Finnilän (TM) ohjelma epäileville uskoville ja uskoville epäilijöille, joka tarjoaa epätervettä teologiaa ja vääriä vastauksia elämän suurimpiin kysymyksiin. Palautetta, kysymyksiä ja kommentteja voi lähettää osoitteeseen harhaoppia@gmail.com tai Facebookin ja Instagramin kautta. Kuuntele myös Harhaoppia-podcastin sisarpodcast ⁠Uskonto on tylsää⁠. - ⁠Harhaoppia Instagramissa⁠ - ⁠Harhaoppia Facebookissa⁠ Musiikki ⁠Dan Koch

Jumalanpelko oli joskus kristittyjen ahkerasti käyttämä sana. Vaan ei ole sitä enää. Luulen, että Jumalanpelolla olisi kuitenkin jotain annettavaa tämänkin päivän kristityille. Vaikka Jumalan tuomio olisi meidän kohdallamme lopulta vapauttava niin tuomiolle kuitenkin joudumme jokainen. Musiikkina Vihtori Leskelän esittämä ja säveltämä "Katariina" -valssi. Music performed and composed by Vihtori Leskelä, "Katariina" waltz.

Herra, sinä olet ollut maatasi kohtaan hyvä. Sinä käänsit Jaakobin suvun kohtalon, sinä annoit anteeksi kansasi synnit, pyyhit pois kaikki sen rikkomukset. (sela) (Ps.85:2-3)Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen! (Ps.85:9)Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat, ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa. Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta. Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa. (Ps.85:10-13) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Seurassasi on Juha Vihriälä.Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen, minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua. Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin, hellittämättä. Kukaan muu ei voi minua lohduttaa. (Ps.77:2-3)Minä ajattelen muinaisia aikoja, muistelen menneitä vuosia. Minä pohdin itsekseni kaiken yötä, ajatukset kiertävät päässäni. (Ps.77:6-7)Meren halki kävi sinun tiesi, suurten vetten poikki sinun polkusi – jalanjälkiäsi ei kukaan nähnyt. Sinä johdatit kansaasi kuin paimen laumaansa, palvelijoinasi Mooses ja Aaron. (Ps.77:20-21) 

Seurassasi on Juha Vihriälä.Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. (Ps.73:2-3)Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. (Ps.73:21-24)Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. (Ps.73:28) 

Tänään Mukillisella Motivaatiota jutellaan siitä, miten meillä uskovilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka lähellä Jumalaa me haluamme olla.

Armahda minua, Jumala, armahda minua, sinuun minä turvaan. Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse. Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, hän vie asiani päätökseen. (Ps.57:2-3)Ympärilläni on leijonia, ne himoitsevat ihmislihaa. Niiden hampaat ovat kuin keihäät ja nuolet, niiden kieli kuin miekan terä. (Ps.57:5)Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni. Minä tahdon laulaa ja soittaa! Herää, sydämeni, herää, harppu, helky, lyyra, minä tahdon herättää aamuruskon! Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä, minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi. Sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun uskollisuutesi ylös pilviin. (Ps.57:8-11) Seurassasi on Juha Vihriälä.

Skotlannin Strathmoren laakson sydämessä sijaitsee pieni Glamisin kylä ja sen laitamilla samanniminen linna. Jo pelkästään kuvien perusteella ensimmäinen asia, joka tulee linnasta monille mieleen, on se, että tuolla se muuten takuuvarmasti kummittelee. Ja niinhän siellä väitetysti kummitteleekin, eihän se muuten olisi varteen otettava linna. Emme kuitenkaan perehdy tässä jaksossa Glaamsin linnan aaveisiin. Nimittäin 1800-luvun puolivälissä alkoi levitä huhuja, joiden mukaan linna kätki sisälleen salaisuuden. Jonka sanotaan olleen niin kamala, että Strathmorin kolmannentoista jaarlin Claude Bowes-Lyonin on sanottu sanoneen: "Jos voisit edes arvata tämän linnan salaisuuden luonteen, polvistuisit ja kiittäisit Jumalaa siitä, ettei se ole sinun.” #suhtnormaali #Suomipodcast #mysteeripodcast #dokumentti #suhtnormaalipodcast #Viihdepodcast #Opettavainenmuttahauska #Outoudenytimessä #Kummitustarina #Glamis Intro musiikkina toimii: Carnival of The Damned by Jonathan Segev is licensed under a Creative Commons License Lähteet: John Henry Ingram, The haunted homes and family traditions of Great Britain, 1897 Walter Scott, Letters on Witchcraft and Demonology. London: John Murray, 1830 Horace Rumbold, Recollections of a Diplomatist. London: Arnold, 1902 https://www.smithsonianmag.com/history/the-monster-of-glamis-92015626/ https://www.historicmysteries.com/beast-of-glamis-castle/ https://en.wikipedia.org/wiki/Earl_of_Strathmore_and_Kinghorne https://www.glamis-castle.co.uk/castle-gardens/about-glamis-castle/timeline/ https://www.scotsman.com/whats-on/arts-and-entertainment/200-year-old-mystery-monster-glamis-603388 https://scotlands-stories.com/stories-of-glamis-castle/ https://thelittlehouseofhorrors.com/glamis-castle/ https://www.esquire.com/entertainment/tv/a34728377/queen-elizabeth-cousins-katherine-nerissa-bowes-lyon-asylum-true-story-the-crown-season-4/

Pyhä Raamattu on kristillisen maailmankuvamme perusta. Sen mukaan äitiys ja isyys, isä ja äiti, lapset ja perhe ovat tämän maailman Luojan idea, joka heijastaa Häntä itseään, kolmiyhteistä kaikkivaltiasta Jumalaa, liiton ja yhteyden Jumalaa.

Ovatko uskovat kristityt moraalisesti parempia kuin muut? Näin voisi olettaa, jos kristillisten kirkkojen ja Uuden testamentin opetusta pyhityksestä (eli Pyhän Hengen kristittyä Kristuksen kaltaiseksi muuttavasta työstä) on uskominen. Tutkimuksen valossa asia ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Siitä, mitä tiedetään uskon vaikutuksesta moraaliin tietää kertoa jakson vieras Lari Launonen. Lari Launonen on helluntailainen uskonnonfilosofi ja teologian tohtori, joka toimii helluntailiikkeen Iso Kirja -opiston Helsingin kampuksen vastuuopettajana. Tässä jaksossa Markus ja Lari juttelevat esim. seuraavista aiheista: - Mitkä tutkimustulokset haastavat ja mitkä tukevat uskoa pyhitykseen? - Ovatko uskovaiset ennakkoluuloisempia vai vähemmän ennakkoluuloisia kuin muut? - Muiden kristittyjen pyhitysoppi vs. luterilainen käsitys pyhityksestä kasvavana tietoisuutena omasta syntisyydestä - Uskon vaikutus seksuaaliseen käyttäytymiseen - Ovatko kristityt moraalisempia sunnuntaisin? - Selittävätkö tilannekohtaiset tekijät uskon moraalisia vaikutuksia? - Iso Kirja opisto vs. Oriveden opisto Linkit - Lari Launosen artikkeli: Is Sanctification Real? Empirical Evidence for and against Christian Moral Transformation - Larin edellinen Harhaoppia-jakso 33. Ohjaavatko mielen mekanismit kohti Jumalaa? - Larin ajatuksiin voit tutustua myös ⁠⁠Areiopagi-podcastissa⁠⁠ ja ⁠⁠Areiopagi⁠⁠-sivustolla - Cindy Crawfordin jumppa-vhs Harhaoppia on katsomusaineiden opettaja Markus Finnilän (TM) ohjelma epäileville uskoville ja uskoville epäilijöille, joka tarjoaa epätervettä teologiaa ja vääriä vastauksia elämän suurimpiin kysymyksiin. Palautetta, kysymyksiä ja kommentteja voi lähettää osoitteeseen harhaoppia@gmail.com tai Facebookin ja Instagramin kautta. Kuuntele myös Harhaoppia-podcastin spin-off Uskonto on tylsää. - Harhaoppia Instagramissa - Harhaoppia Facebookissa Musiikki Dan Koch

Vesa Vierikko istuu kahvikuppi kädessä kotisohvallaan ja pohtii näyttelijän ammatin saattavan olla kaikista ammateista lähinnä Jumalaa. Hän kertoo minkä yksinkertaisen oivalluksen sai Heikki Kinnuselta, ja harjoittelevansa niin, että tietää ennen esitystä oman hengitysrytminsäkin. Vierikko kertoo myös miksi tekisi Vladimir Putinista aivan äärettömän mukavan ja antaisi tälle mäyräkoiran, mikäli pääsisi tätä esittämään. Hosted on Acast. See acast.com/privacy for more information.

Seurassasi on Juha Vihriälä.Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin, kun minulta alati kysytään: »Missä on Jumalasi?» (Ps.42:2-4)Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla, Misearinvuorella. (Ps.42:6-7)Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps.42:12) 

Seurassasi on Juha Vihriälä.Synti kuiskii väärintekijän sydämessä niin ettei hän enää pelkää Jumalaa. Synti kiehtoo hänen silmänsä niin ettei hän näe eikä vihaa vikojaan. (Ps.36:2-3)Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon. (Ps.36:8-10) 

Tämän Bronxcastin julki tullessa on vuoden 2023 eduskuntavaalien varsinaiseen äänestyspäivään aikaa vaivaiset 1,5 viikkoa. Postilaatikot pullistelevat esitteitä, pahvipäät ovat vallanneet teiden varret ja mediatalot Metasta Öllölän Uutisiin hierovat karvaisia käsiään. Mitä tavallinen Jumalaa pelkäävä pakettitalollinen harvemmin ajattelee on, kuinka valtava duuni taustalla on tehty. Tätä puolta valottavat meille eduskuntavaaliehdokkaat Sanna Rissanen ja Timo Väänänen.  Milloin työ on alkanut, millainen strategia taustalla on, millainen vaalitiimi on mukana (ja miksi), alkaako kuukausien kiertäminen vaatia veronsa, mistä kansa turuilla ja toreilla on huolissaan, lentääkö loka… ja paljon paljon muuta mielenkiintoista! Kuuntele! Ja äänestä! 

“Kivijalka”-opetuksessa pastori Jarmo Sormunen avaa rukouksen olemusta ja rukouksen tavoitetta. Kuka saa rukoilla, estääkö synti Jumalaa kuulemasta rukouksen, miten rukoukseni kuultaisiin?

Laskiaissunnuntai 19.2.2023. Panu Pitkänen puhuu päivän tekstin Joh. 12:25–33 pohjalta.

Daavid halusi rakentaa temppelin ja kansa lahjoitti kaikkea mahdollista temppelin rakentamiseen tarvittavaa materiaalia. Daavid kiitti ja ylisti Jumalaa. 1. Aik. 29:13-14. Seurassasi Asta Vuorinen.

Mistä ihminen voi tietää onko Jumalaa ylipäänsä olemassa? Lähde Radioraamattupiirin matkaan tutkimaan Psalmien kirjaa. Radio Deissä tiistaisin klo 18.30 ja uusinta sunnuntaisin klo 12:04. Voit kuunnella ohjelman myös Spotifysta!

Tänään haemme rohkaisua Psalmista 14: Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Mieletön se, joka ajattelee: »Ei Jumalaa ole.» Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää. Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet hänestä – kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään. (Ps.14:1-3) Kunpa Siionista jo tulisi apu Israelille! Kun Herra kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee. (Ps.14:7) Seurassasi on Juha Vihriälä

 Anu Rask Saarna Hyvän toivon kappelissa 20.11.2022 Tuomiosunnuntai (Kristuksen kuninkuuden sunnuntai) Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 25 Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” * * * Kaverini osti kirjamessuilta pienen lehtisen, jossa on 1800-luvulla eläneen pappi Johannes Kronstadtilaisen neuvoja kuukauden jokaiselle päivälle. Olemme viettäneet marraskuuta aloittamalla aamut Johanneksen ajatuksilla. Kahdeksantena päivänä johannes kirjoittaa: “Älä anna itsesi nukkua pitkään: pitkä uni veltostuttaa sielun ja ruumiin, se tekee kylmäksi Jumalaa kohtaan ja synnyttää laiskuutta ja välinpitämättömyyttä rukoukseen.” Tämä vei omat ajatukseni viime viikon teemoihin, valvomisen sunnuntaihin. “Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä” jolloin juhlat siis alkavat. Ja tänään on viime viikosta sitten edetty kirkkovuoden viimeiseen sunnuntaihin. Vanha loppuu, uusi alkaa, joulu tulee. Nyt eletään hyvin tiheää aikaa kirkkovuodessa. Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Tuomiosunnuntai. Kuulostaa uhkaavalta ja jotenkin vanhanaikaiselta, hämmentävältä. Hämmentävä on myös tuo teksti jonka luin, ja pelottava. Yhdet lähtevät iankaikkiseen elämään, toiset ikuiseen rangaistukseen. * * * Nyt ollaan kuitenkin ihan ytimessä, elämän ja kuoleman kysymysten äärellä. Otetaan elämä vakavasti. Tää on uskonnonfilosofi Sami Pihlströmin erään kirjan nimi: Ota elämä vakavasti – negatiivisen ajattelijan opas. Mua tämä kirja ja sen ajatukset ovat kiehtoneet pitkään. Tässähän luodaan tämmöinen vastakkainasettelu kaikkien positiivisen ajattelun ja selfhelppi -oppaiden kanssa, ja sitoudutaan negatiiviseen ajatteluun. Mutta se tarkoittaa Pihlströmillä vain sitä, että otetaan vakavat asiat vakavasti. Filosofi ajattelee, että hyvyyttä voi ymmärtää tutkimalla pahuutta, vapautta ja vastuuta voi ymmärtää tutkimalla syyllisyyttä ja elämää voi ymmärtää tutkimalla kuolemaa. Lähestytään mekin näitä vaikeita asioita siis filosofisesti. Kuin Mikko Mallikas, joka tutustuu maailmaan ja ihmettelee. Oletko sinä siellä, Mikko, isä huusi äsken. Juuri sitä Mikko pohtii. Olenko minä täällä? Kenen ilmaa hengitän tässä? Mikko on jälleen pähkäilemässä. Kun henkeä vedän, muiden ilmaa saan, mutta ulos puhallan omaani vaan. Leviääkö Mikkoa maailmaan ja mitä omenanhaju aikaansaa? Olenko edelleen Veturitiellä, kun aamulla sylkäisin maahan siellä? Entä sitten mieliala? Sekin on Mikkoa iso pala. Eilen olin aika hurja, Mikko tunnustaa. Tulos oli aika kurja, yhtä mustelmaa. * * * Kirkkovuoden lopun keskeinen käsite on syyllisyys. Mihin kaikkeen olen syyllinen ja millä tavoin? Miten minut tullaan tuomitsemaan? Syyllisyyden voi jakaa neljään erilaiseen muotoon: Rikosoikeudellinen syyllisyys on melko yksiselitteistä. Lakia on rikottu. Poliittinen syyllisyys liittyy johtajien ja hallitsijoiden toimintaan. Moraalinen syyllisyys on sitä, että jokainen tekoni on altistettu moraaliselle arvioinnille, olipa se juridisesti tai poliittisesti arvioituna miten viaton tahansa. Esimerkiksi kerjäläisen ohi käveleminen ei ole laitonta, mutta se voi olla moraalisesti tuomittavaa. Ja lopuksi, metafyysinen syyllisyys on kaikkein perustavinta. Se on sitä, että jokainen ihminen on syyllinen kaikkien puolesta, Jumalan ja ihmiskunnan edessä, ja minä olen syyllisempi kuin kukaan muu. Voin olla syyllinen pelkästään olemalla olemassa. Tai olemalla paikalla, sivustakatsojana. Niin kuin Mikko Mallikkaankin teot – ne vaikuttavat aina myös luomakuntaan ja toisiin ihmisiin… “Aika jännää. Tämä on taikaa. Olen monessa paikassa yhtä aikaa. Ja yhä enemmän aina vaan minua leviää maailmaan: omenassa, piirakassa, syljessä ja mustelmassa.” …ja tää tekee kaikesta monimutkaista. Jakoa vuohiin ja lampaisiin ei piirretä ihmisten välille. Jakoviiva hyvän ja pahan välillä sijaitsee jokaisen meistä sisällä. Ja kun näitä jakoviivoja nyt mietitään, voidaan miettiä myös sitä, miksi joku meistä ylipäätään on “yksi vähäisimmistä veljistä” ja toinen on se, jonka tulee omasta hyvinvoinnistaan käsin auttaa heikompaa? Metafyysisen syyllisyyden nojalla olemme kaikki syyllisiä tähän asetelmaan jo lähtökohtaisesti. Ja tällaisen metafyysisen syyllisyyden käsittelyn paikkana on oikeuslaitoksen tai omantunnon sijasta yksin Jumala. * * * Aina ei selfhelppi riitä, tai se että asenne on kohdillaan. Maailma on täynnä kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta ja kuolemaa, eikä tsemppi auta. Kärsivien huuto kohoaa kohti Jumalaa ja vaatii meitä vastuuseen viattomasta kärsimyksestä aina ja kaikkialla. Mutta kuten viime sunnuntaina kuulimme, meidät on kutsuttu juhliin. Häihin. Vielä on aikaa olla valppaana ja täydentää öljyvarastot. Voimme tehdä matkaa iloiten, sillä olemme matkalla kohti suurta juhlaa. Ei ole syytä pelätä. Meidät vuohet ja lampaat tulee tuomitsemaan Hyvä Paimen. Hän, joka sanoo itsestään: Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen ( Joh.10:14-16). 

Mikään ei voi estää Jumalaa rakastamasta sinua. Room. 8: 28–39. Podcastin tarjoaa Raamatunlukijain Liitto. Lukijana Pekka Laukkarinen. raamattustartti.fi

 Näe kuin Jeesus Keskustelun tasot Käytä, mitä sinulla on Lähellä Jumalaa, lähellä ihmistä Yllättäviä paikkoja

Moni fantasian ystävä yllättyy kuullessaan, että J.R.R. Tolkienin mielestä Taru Sormusten Herrasta oli pohjimmiltaan uskonnollinen ja katolinen kirja, joka syntyi neitsyt Marian esirukousten ansiosta. Mitä tekemistä hobiteilla, haltioilla, velhoilla ja örkeillä voi olla kristinuskon kanssa? Harva tietää aiheesta niin paljon kuin Petri Samuel Tikka. Hän on haltiakielten puhuja, evankelis-luterilainen pappi ja universaalia pelastusta käsittelevästä jaksosta tuttu Harhaoppia-konkari. Hän ja Markus keskustelevat Tolkienin teologiasta, fantasian hengellisestä arvosta ja siitä, miten kolmiyhteinen Jumala on läsnä Tolkienin legandariumissa. Jaksossa käsitellään mm. seuraavia aiheita - Millaista roolia Petri Samuel Tikan hengellisessä matkassa J.R.R. Tolkien on näytellyt? - Eru Ilúvatar ja kolminaisuus - Tolkienin luomiskertomus Ainulindalë kristillisen luomisopin tulkintana - Neitsyt Marian rooli Tarussa Sormusten Herrasta. - Onko Gandalf helluntailainen? - Amazonin Mahtisormukset-sarja, karvajalat ja The Strangerin henkilöllisyys - Taru Sormusten Herrasta neitsyt Marian rukousten aikaansaannoksena - C.S. Lewisin ja J.R.R. Tolkienin kiista allegoriasta - Frodon tarina kuvauksena armosta - Universalismin salonkikelpoistuminen Suomen kristillisissä piireissä - Onko Tolkienin jumalakuva lähempänä klassisen teismin muuttumatonta Jumalaa vai avoimen ja relationaalisen teismin muuttuvaa Jumalaa? - Legolaksen hiusten väri - Enkelien olemassaolo - Lauri Kemppainen on viisas mies - Paholaisen riitasoinnut osana luomisen sinfoniaa - Tom Bombadil ja Jumalan viisauden ilmeneminen luomakunnassa Harhaoppia-podcastin jaksot, joihin tässä jaksossa viitataan - 17. Petri Samuel Tikka: Kristillinen universalismi - 21. Lauri Kemppainen: Mistä tässä kaikessa on kyse? - 41. Lauri Kemppainen: Populaarikulttuurin puolustus - 30. Sanna Urvas: Onko demoneita olemassa? Linkit - Petri Samuel Tikan pro gradu Eru Ilúvatar - Jumala J.R.R. Tolkienin legendariumissa - Lauri Kemppaisen artikkeli "Kristinuskon kauhu ja pelastus" verkkolehti Vartijassa Harhaoppia on katsomusaineiden opettaja Markus Finnilän (TM) ohjelma epäileville uskoville ja uskoville epäilijöille, joka tarjoaa epätervettä teologiaa ja vääriä vastauksia elämän suurimpiin kysymyksiin. Palautetta, kysymyksiä ja kommentteja voi lähettää osoitteeseen harhaoppia@gmail.com tai facebookin ja Instagramin kautta. Kuuntele myös Harhaoppia-podcastin spin-off Uskonto on tylsää. - Harhaoppia Instagramissa - Harhaoppia Facebookissa Musiikki Dan Koch

Saarna Hyvän toivon kappelissa 14.8.2022, Luuk. 10: 1-9Johdanto: Epärehellinen taloudenhoitaja - saarnaajan painajainen Ei oo helppoa! Kertomus epärehellisestä taloudenhoitajasta on yksi vaikeimmista Jeesuksen vertauksista. Se on todellinen saarnaajan painajainen. Missä siinä on vapauttava evankeliumi tai eettinen opetus? Missä on sen pihvi?Raamattu on kiehtova ja moniulotteinen kirja, tai oikeastaan kirjasto. Tässäkin raamatuntekstissä on monia erilaisia tasoja. Tässä saarnassani lähestyn tekstiä sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti. Evankeliumissa minua puhutteli erityisesti sana 'velka'. Evankeliumi kertoo taloudenhoitajasta, joka antaa velkoja anteeksi. Mitä tämä tarkoittaa kirjaimellisesti arjessamme ja mitä se tarkoittaa vertauskuvallisesti suhteessamme toisiimme ja Jumalaan? I Jeesus kritisoi rahan valtaa yhteiskunnassaAluksi arjesta. Yli puolessa Jeesuksen vertauksista puhutaan taloudesta. Jeesuksen vertaukset nivoutuivat arkeen, ja samalla ne viittasivat arjen ylittävään Jumalan todellisuuteen. Velan keskellä eläminen oli osa monen Jeesuksen ensimmäisen seuraajan elämää. Jos velkoja ei pystynyt maksamaan, uhkana oli jopa orjuus. Tampereen tuomiorovasti Olli Hallikainen, entinen Helsingin tuomiokirkon kappalainen, on lisensiaattityössään tutkinut velka-sanaa Isä meidän –rukouksessa. 'Velka'-sanaa käytetään Raamatussa ja ekumeenisessa sanamuodossa: ”Anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.” Ensimmäisten Jeesuksen seuraajien elämässä tämä ei Hallikaisen mukaan tarkoittanut vain hengellistä vertauskuvaa. Se tarkoitti konkreettista velkojen anteeksiantamista ja saamista. Jos Luukkaan evankeliumia lukee vähän saarnatekstiä pidemmälle, löytää Jeesuksen sanat: ”Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” Jeesus kritisoi rahan valtaa oman aikansa yhteiskunnassa. Hän ei antanut suoria toimintaohjeita, miten yhteiskuntaa piti muuttaa. Kuitenkaan hän ei halunnut, että kaikki jatkuisi niin kuin aina ennenkin, että rikkaat rikastuisivat ja köyhät köyhtyisivät. Jeesuksen julistamassa uudessa maailmanjärjestyksessä, Jumalan valtakunnassa, viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. Jumala nostaa tomusta köyhän ja korottaa alhaisen. II Rahalla on välinearvoa, mutta se ei ole itseisarvoMitä tästä pitäisi ajatella meidän aikanamme? Meillekään kristinusko ei anna suoria ohjeita siihen, miten yhteiskuntaa pitäisi muuttaa. Se kuitenkin herättää ajattelemaan elämää kokonaisuutta, ja taloutta sen osana.   Elämme siinä mielessä erilaisessa maailmassa kuin Jeesuksen aikana, että rikastuminen ei automaattisesti tarkoita riistämistä. Nykyisin rikastua voi myös niin, että samalla ei polje toisten oikeuksia. Näin on varsinkin suomalaisessa, pohjoismaisessa yhteiskunnassa. Markkinatalous antaa rikastumisen mahdollisuuksia, mutta samalla täällä on korkea verotus. Se jakaa rikastumisen hyötyjä myös heille, jotka eivät ole rikastuneet. Täällä on löydetty ehkäpä maailman paras tasapaino yksilön yritteliäisyyden ja kaikista ihmisistä huolen pitämisen välillä. Tärkeää on myös se, mikä on talouden takana: demokratia, oikeusvaltio ja toimivat instituutiot – sekä luterilainen tulkinta kristinuskosta. Missään täydellisessä maailmassa emme täälläkään kuitenkaan elä. Leipäjonoja on Helsingissäkin. Rahasta tulee myös monesti itseisarvo sen sijaan että se olisi välinearvo. Kapitalismissa raha kasautuu helposti niille, joilla sitä on jo valmiiksi eniten. Tämä vääristää kilpailua. Se myös johtaa helposti siihen, että kaikkein rikkaimmat alkavat ohjata poliittista päätöksentekoa omaksi edukseen. Väärää mammonan valtaa käyttävät myös monet pikavippifirmat. Ne suistavat monen nuoren ihmisen elämän velkahelvettiin. Nykyinen talousjärjestelmämme myös synnyttää velkaa tuleville sukupolville. Näen valtion velkaakin suurempana uhkana velkamme luomakunnalle. Markkinatalous synnyttää koko ajan uutta kasvua, mutta luomakunta on rajallinen. Talouden jatkuva kasvu nykyisellä tavalla ei ole enää mahdollista. Velkamme luomakunnalle on jo nyt liian suuri. Markkinataloutta täytyy siksi ohjata varjelemaan ja elvyttämään luomakuntaa, ei tuhoamaan siitä. Sitä täytyy myös ohjata niin, että rikkaus ei kasaudu vaan jakautuu. Muuten olemme hukassa. Emme voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.  III Ihmissuhteissa eivät saa vallita kapitalismin lait Mitä evankeliumi puhuu suhteestamme toisiimme? Saarnatekstissä kreikan kielen sana 'phronimos' on käännetty suomeksi 'epärehellinen'. Sama sana voitaisiin myös kääntää sanoilla 'viisas' tai 'ovela'.  Viisaan ja ovelan taloudenhoitajan toiminta rikkoo moraalin ja markkinatalouden sääntöjä. Samalla se kuitenkin synnyttää ystävyyttä. Kuulen tässä Jeesuksen opetuksen siitä, että talous ei saa vallata ihmissuhteitamme. Olemme niin syvästi talouspuheen kyllästämiä, että ihmissuhteissammekin helposti kilpailemme, vertailemme ja etsimme hyötyä. Jumalan kuvana oleminen on kuitenkin jotain erilaista. Kristus kutsuu meitä pysähtymään toistemme luo ja jakamaan elämää: jakamaan sen kipua ja sen iloa. Suurin kysymyksemme ei saa olla ”Mitä minä tästä hyödyn?” vaan ”Kuka sinä olet?” Ihmissuhteissamme emme voi myöskään kasata sisällemme ikään kuin velkaa siitä, mikä on mennyt väärin.  Vääryydet on kohdattava ja sovintoa on rakennettava. Emme voi kuitenkaan jäädä kiinni siihen, mikä on haavoittanut meitä. Jumalan armon varassa voimme jatkaa matkaa, jatkaa eteenpäin. Lopuksi: Isä meidän -rukouksessa pyydetään anteeksi velkaamme. Suhteessa Jumalaan tätä velkaa kasautuu paljon, jos yritämme selvitä elämästä omin voimin. Voimme kuitenkin jättää kaiken sen, missä epäonnistumme ja haavoitamme Jumalalle. Jumala ei jaa armoaan meille kylmän taloudellisesti. Hän jakaa sitä Tuhlaajapojan isänä, kohtuuttomasti ja ansaitsematta. Joka aamu voimme lähteä elämään armon kantamina, paljaina, köyhinä ja tarvitsevina Jumalan edessä. Jumala luo meille aina uuden aamun, jossa velkamme on pyyhitty pois.   Saarnan inspiraationa Working Preacher –sivuston kommentaari https://www.workingpreacher.org/commentaries/revised-common-lectionary/ordinary-25-3/commentary-on-luke-161-13-3

Miltä näyttää Jumalan ja kristittyjen rakkaus? Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh.3:16 Alkukieli kertoo meille, että varsinainen tarkoitus ei tässä ole puhua niinkään Jumalan rakkauden suuruudesta, vaan sen laadusta: Miltä näyttää Jumalan rakkaus maailmaa kohtaan? Se on Pojan lähettämistä kuolemaan maailman edestä! Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan ei ole ainoastaan Kristuksen kuolemaan antamisen syy ja edellytys, vaan myös itse se rakkaus, jolla Jumala maailmaa rakastaa! Näin kirjoittaa myös apostoli Paavali: Room.5:6-8. Tältä siis näyttää Jumalan rakkaus: viaton, ainosyntyinen Poika syntyy Isän tahdosta ja Pyhän Hengen voimasta ihmiseksi, meidän edustajaksemme. (2.Kor.5:19-21) Koska Jumala on ensin näin meitä rakastanut, että Poika on tullut ja kuollut koko maailman puolesta, ja verellään lunastanut meidät Isän lapsiksi uskon kautta, saamme me nyt hänen kauttaan omaksemme myös Jumalan rakkauden, jolla rakastamme lähimmäistämme. (1.Joh.4:9-11) Meitä kutsutaan siis rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme sillä rakkaudella, jolla Jumalakin on Kristuksessa meitä rakastanut. Miten hän sen meille antaa? Sanassa ja sakramenteissa: ne eivät anna meille ainoastaan Kristuksen veren armoa ja syntien anteeksiantamusta, vaan myös Jumalan rakkauden Kristuksessa Jeesuksessa, niin että me tällä rakkaudella Jumalan elävinä temppeleinä rakastaisimme lähimmäistämme. Room.12:1 Meidän rakkautemme Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan ei kuitenkaan näytä samalta kuin Jumalan rakkaus, vaikka rakkautemme tuleekin tästä samasta Jumalan rakkaudesta. Meitä ei kutsuta kuolemaan koko maailman puolesta ja kantamaan ihmisten syntejä. Emmepä siihen kykenisikään. Miltä sen sijaan näyttää se rakkaus, mihin Jumala meitä kutsuu? Sen hän ilmoittaa kymmenessä käskyssä! Luther, V-K Erityisiin kristityn elämän kutsumuksiin eri elämäntilanteissa Luther kirjoitti katekismukseen nk. Huoneentaulun, opettaen kristittyjä palvelemaan rakkaudessa Jumalaa palvelemalla lähimmäistään uskollisesti sillä rakkaudella, jonka Jumala on hänelle antanut juuri niissä kutsumuksissa, joihin hänet on asetettu. Kukin kutsumus kuitenkin on hyvä ja pyhä, Jumalalta saatu rakkauden palvelun tehtävä, jossa meitä kutsutaan rakkaudessa palvelemaan lähimmäistämme (eli diakonia). Näin kristittyinä me elämme maailmassa. Ef.2:8-10; Tiit.2:11-14