Podcasts about ajattelen

Mitä on hyvä elämä ja minkälaisista aineksista se koostuu? Kristiina Katajikko ja Johanna Underström keskustelevat näistä kysymyksistä terapeutti Pirita Jaaksin kanssa. Aikaisemmissa Kipupiste-ohjelmissa vierailleet Kristiina Katajikko sekä Johanna Underström kertovat, miten elämän varrella koetut vaikeudet ovat muovanneet heidän käsitystään hyvästä elämästä. Kristiina taisteli vuosia syömishäiriöitä vastaan, ja Johanna on kärsinyt masennuksesta. Nyt elämä näyttäytyy valoisana, jos vaikka tummat sävyt tulevat ja menevät, tiivistää Johanna ja kertoo, että on oppinut hyväksymään myös vaikeat hetket elämän realiteetteina. Kristiinalle on taas hetkessä elämisen tärkeys korostunut.Oma koti, kiitollisuus, kärsivällisyys sekä armollisuus kuin myös usko, toivo, rakkaus ovat avaintekijöitä hyvän elämän saavuttamiseksi Kristiinalle ja Johannalle. "Usko voi merkitä uskoa elämään, rakkauden ei tarvitse olla romanttista. Se voi olla rakkaus lapsia, ystäviä, läheisiä tai lemmikkejä kohtaan. Toivo on kuitenkin kaikkein tärkein ainesosa." Kristiina Katajikko Johanna korostaa ennen kaikkea kodin ja kiitollisuuden merkitystä: "Olen kerran menettänyt kotini. Ajattelen joka päivä, että mahtavaa että minulla on koti. Saan kaatua omaan sänkyyn eikä tarvitse nukkua kenenkään muun sohvalla. Kiitollisuus on minulle tosi tärkeää." Johanna UnderströmKipupiste-ohjelma haluaa välittää toivoa sekä madaltaa kynnystä puhua mielen voinnista. Ohjelman juontaja on tukholmalainen kognitiivinen käyttäytymisterapeutti Pirita Jaaksi.Tuottaja: Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Luuk. 19:41–48 Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 19 Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”     Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”     Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä. Sanakirjojen ja raamatunselitysteosten mukaan etsikkoaika merkitsee aikaa, jolloin Jumala lähestyy; hetkeä, jolloin Jumala puhuu ihmiselle. Tunnistanko nuo hetket? Noin 2000 vuotta sitten kaukana täältä ihmiset kokivat erään ihmisen elämänmittaisen etsikkoajan. Jeesuksen ihmeteot, parantamiset ja opetus vastasivat ihmisen tarpeisiin, konkreettisesti. Samalla niiden tarkoitus oli herättää; auttaa elämänmittaiseen uutokseen. Ihmiset todistivat ihmeitä omin silmin ja korvin. Sittenkin niin moni kielsi niiden tekijän. Kielsi, vaikka itse Jumala kävi käsin kosketeltavana vierellä.   Ajattelen jokaisen jollain tavoin merkittävän hetken ja tapahtuman, useimmiten odottamattoman, merkitsevän etsikkoaikaa. Aikaa, jossa Jumala puhuu. Miten paljon elämäämme, maailmaamme mahtuukaan. Suuret ja pienet tapahtumat ja asiat; etsikkoaikaa yhtä kaikki. Elämää jossa Jumala on vierellämme kysyen: Mikä on sydämesi suunta tänään?  Kriisi on tilanne jossa aiemmin opitut keinot selvitä eivät välttämättä enää toimi. Useimmiten se on siedettävä, kestettävissä ainakin lopulta. Kriisi on muutoksen aikaa. Parhaimmillaan siinä on lopulta jotain hyvää. Jotain joka lopulta antaa enemmän kuin se ottaa. Voin valita, otanko opikseni vai saako kriisi minut sittenkin vetäytymään ja puolustautumaan.  Jeesushan aiheutti kriisin. Kriisin, joka jakoi ihmisiä. Jumala kävi käsin kosketeltavana vierellä; mikä oli sydämen suunta? Mitä itse teen, kun kohtaan odottamattoman? Kuuntelenko, kysynkö, onko tällä jokin tarkoitus, opetus, pyyntö tai kehotus muutokseen? Pysähdynkö hetkeen vai jatkanko sittenkin kuin aina ennenkin? Puolustaudunko sulkien muutoksen mahdollisuuden? Tässä on Jeesuksella kriisi. Itkien hän katsoo pyhää kaupunkia, näkee ihmisten turtumuksen; raivoissaan kohtaa kaupankävijät, kovuuden, Jumalansa temppelissä. Voi vain kuvitella Hänen hurjuuttaan tuossa tilanteessa. Syvää surua ja voimakasta aggressiota, meistä jokaiselle tuttuja tunteita. Seuraa sittenkin hyvä. Tämä kriisi muuttuu uudeksi aluksi, puhtaaksi pöydäksi. Vaikka suru söi, vaikka raivo vei, vaikka kaikki näytti jo menetetyltä, on hän sittenkin kohta tässä, kuulijoiden, Jumalan vastaanottajien ympäröimänä. Ja antaa mahdollisuuden aloittaa alusta. Myös itsensä. Miten me kuulisimme Jumalamme äänen, myös niissä hetkissä, kun olemme mukavuusalueemme ulkopuolella? Miten ymmärtäisimme; on mahdollisuus oppia, saada, aloittaa alusta? Onko maailma, ovatko yhteiskunnat oppineet menneestä? Olenko itse oppinut elämässäni, elämästäni; ottanut vaarin siitä mikä on koetellut? Entä siitä, jonka lahjana sain? Olenko tunnistanut tarvittaessa muutoksen tarpeen, suunnannut uudelleen, muuttunut? Ymmärränkö arkisimman arjen, ihan tavallisen elämän jokaisen hetken ainutkertaisen arvon?  Kyllä, on erityisiä tapahtumia ja hetkiä, joissa Jumala erityisesti lähestyy. Samalla Jumala on, tässä. Armo, toivo paremmasta on tulevassa ja se on juuri nyt. Jokaisen hetken ja kokemuksen ainutlaatuinen armo. Jumala puhuu sinulle, kuule.      

Politiikkaradio pui kansanedustaja Wille Rydmaniin liittyvää kohua. Keskustelemassa professori, mediatutkija Anu Koivunen ja Ylen rikostoimittaja Tuomas Rimpiläinen. Koivunen ihmettelee, miksi kokoomus ei ollut puuttunut häirintäepäilyihin aiemmin. "Ajattelen, että kokoomus on reagoinut nyt Helsingin Sanomien jutun jälkeen voimallisesti, mutta suuri kysymysmerkki on, että on odotettu, että ongelma jotenkin katoaisi", Koivunen sanoo. Rimpiläinen arvioi, että politiikan metoo-ilmiön lisäksi on nähtävissä myös vastareaktiota metoolle. "On aika laajaa puolustusta Rydmania kohtaan. Tapahtumia vähätellään", Rimpiläinen kertoo. Koivunen korostaa, että puolueissa on väistämättä kyse myös valta-asetelmista, joihin liittyy paljon sosiaalista kanssakäymistä, ja silloin pitäisi olla selvät pelisäännöt. Toimittajana on Linda Pelkonen.

Mitä jalanjälkiä väärät uskomukset itsestäni ovat saaneet aikaan meissä?  Olen huono, en voi onnistua, en voi oppia tai olen parempi kuin muut.  Miten toimia ja päästä vapaaksi vääristä uskomuksista itsestään?  Sovintoon elämän kanssa, Osa 6/12 – Saara Kinnunen. Tutustu lisää videoihimme osoitteessa www.janoinenlammas.fi

Mitä kuuluu Mikael Gabrielille? Siitä otti selvää Radio Voiman Kristoffer Ignatius. Mikael Gabriel julkaisi maalikuussa uutta musiikkia Nallekarkit, jolla on mukana feattaamassa JVG. Singlellä luodaan uskoa, että parempia aikoja on tulossa meille kaikille - hyvin ajankohtainen biisi kaikin puolin. Nallekarkit -kappaleeseen on valmistunut Karim Sahebin ohjaama musiikkivideo, jolla on rekonstruoitu Matrix-elokuvien kuuluisimmat kohtaukset. Miklun ja JVG:n lisäksi videolla roolisuoritukset tekevät PastoriPike ja Sami Uotila. Katso video tästä! Mikael Gabriel on monipuolistanut soundiaan viime vuosina entistä enemmän. Muusikon mukaan kyseessä on normaalia kasvua artistina, mutta myös kasvanut mielenkiinto musiikkia kohtaan. - Mä olen tehnyt 16 vuotta tätä hommaa. Se on aika pitkä aika kasvaa ja kehittyä. Ajattelen (ja on loogistakin) että musiikki muuttuu elämän aikana. Räppi on aina ollut lähellä mun sydäntä, se on alottanut tän koko homman. Mut musiikki on paljon enemmän kuin vain pelkkää rimmaamista. - Mä olen halunnut lähtee tutkii musiikkimaailmaa. Ei tässä ole mitään rajoja mitä voi tehdä. Mä oon oppilas koko elämäni ajan ja yritän oppia tästä musiikin maailmasta kaiken mahdollisen, laulaja kertoo ja uskoo prosessin alkaneen Vain elämää -ohjelman myötä urallaan. Kuuntele koko haastattelu! Mikael Gabriel esiintyy Lahdessa pe 25.3. Möysällä #radiovoima #mikaelgabriel

Kenen elämä on arvokas? Esseisti Katri Kiukas pohtii Kohtu on kaunein sana -kirjassaan hoivaa ja elämää äitinä. Kiukas kuljettaa lukijan pohtimaan syvällisesti hoivan merkitystä ja arvostusta yhteiskunnassa niin henkilökohtaisesti kuin rakenteellisellakin tasolla tarkasteltuna. Hoiva on mitä suurimmassa määrin taloudellinen, poliittinen ja tasa-arvokysymys. Havaintoja ihmisestä -sarjan jaksossa nimimerkki Minä vaan kertoo, että vanhemuudessa ja hoivassa pahinta on loputon väsymys, jota ei haluta havaita terveydenhuollossa, koska se aiheuttaisi toimenpiteitä ja kuluja. Ajattelen, että hoiva on elämää uusintavaa ja suhteita rakentavaa työtä. Se on toisaalta luovaa ja ihmeellistä ja toisaalta toisteista ja raskasta, kertoo esseisti Katri Kiukas toimittaja Satu Kivelän haastattelussa. Äänisuunnittelija: Juha Hjelm. Lukijat: Susanna Vainiola ja Tuula Rajavaara. Tuottaja: Pertti Ylikojola. Kuva: Jukka Lintinen ja Tuuli Laukkanen.

OlympiaCastin vieraana on tällä viikolla Terhi Lehtoviita, joka johtaa asiantuntijatiimiä Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskuksessa. Hän on myös psyykkinen valmentaja, joka luotsaa urheilijoita, valmentajia ja asiantuntijoita kohti Pekingin olympialaisia. Kainuulaistunut espoolainen nauttii työstään lumilajien parissa. Entinen muodostelmaluistelija syttyi psyykkiseen valmennukseen oman huippu-urheilu-uransa myötä ryhtyessään valmentamaan. Innostus vei alan opintojen pariin ja loppujen lopuksi Lehtoviita päätyi opiskelemaan Jyväskylän yliopiston kautta Kanadaan Edmontoniin ja sen jälkeen vielä kansainväliseen urheilupsykologian maisteriohjelmaan Lundin yliopistoon Ruotsiin. Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskuksessa Lehtoviita johtaa asiantuntijatoimintaa ja rakentaa hyvää tiimiä valmennuksen tueksi. - Kun kanssapelureiden kanssa riittävästi keskustelee ja jakaa asioita, niin sitä kautta asiantuntijat saavat hyviä työskentelymahdollisuuksia. Ja totta kai heitä pitää kuulla ja tukea, ja auttaa heitä loistamaan. Sitä kauttahan se hyvä tiimi toimii ja toivottavasti sitten valmennus rokkaa niiden asiantuntijoiden tuella, Lehtoviita kertoo. Urheilijalle asiantuntijatoiminta tarkoittaa asioiden sujuvuutta ja kauteen valmistautumista suunnitelmien mukaan asetettujen tavoitteiden ja toimintasuunnitelman suunnassa – myös olympiavuonna. - Asiantuntijat ovat mukana niin kuin ovat olleet aikaisemmillakin kausilla eli se on sitä jatkumoa, laadukasta korkean vaatimustason arkea. Pyritään koko ajan kehittymään. Asiantuntijatoiminta on valmennuksen tukitoimi ja tähtää tuloksen tekemiseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että asiantuntija on urheilijoiden ja valmentajien tukena arjessa samassa toimintaympäristössä ja se työ tähtää siihen, että urheilijoiden harjoitteluvalmius, suorituskyky ja terveys vahvistuisi ja kehittyisi. - Kun Pekingin olympialaisiin on aikaa alle puoli vuotta, asiantuntijatoiminnassakin halutaan tehdä vain se, mikä juuri nyt oleellista. Ajattelen itse, että less is more eli täytyy nähdä, mitkä ovat ydinasioita valmentajan ja urheilijan välillä, ja mitä vahvistetaan ja mitä asioita vaan siedetään. Tässä vaiheessa varmistetaan sitä huippusuorituskykyä ja terveyttä kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta kuitenkin tilanneälyä ja kontekstiälykkyyttä käyttäen. Pekingin olympialaisista Lehtoviita odottaa urheilun juhlaa ja onnistumisia, mutta myös yllätyksiä ja epävarmuutta. - Huippu-urheilu on jatkuvaa vuoristorataa. Se tekee tästä aika makeeta. Ihan kaikkeen ei voida valmistautua ja silti voidaan olla rauhassa ja meillä on tieto siitä, että ratkaisut löydetään ja ollaan valmiita niihinkin aallokoihin ja myrskyihin mitä siellä ehkä päästään elämään. Sitä kautta uskon, että meillä on aika iskukykyinen ja hieno joukkue Pekingissä.

Kuka sinua kutsuu?On kiireinen päivä. Minulla on tuhat ja yksi asiaa, jotka pitää hoitaa ja toiset mokomat mielessäsi sekoittamassa pakkaa. Kummassakin kädessä on raskas kassi täynnä uusia tehtäviä. Viuhdon kadulla eteenpäin, on sekava ja epävarma olo. Ehdinkö seuraavaan paikkaan ajoissa? Huomaako kukaan tuota reikää sukkahousuissa? Muistinko ottaa kaiken mukaan? Käännyn kadunkulmasta toiseen ja tuuli lennättää suuni ja silmäni täyteen pitkiä hiuksiani. Koitan kädet täynnä kasseja repiä hiuksia kasvoiltani ja nähdä eteeni. Yksi kasseistani lipeää kädestäni ja läsähtää vesilätäkköön. Siinä hetkessä se tuntuu pieneltä maailmanlopulta, pala nousee kurkkuun... Ei tästä tule mitään... Sitten yhtäkkiä kuulen nimeni jostain. Joku kutsuu minua. Tunnistan äänen, se leikkaa kaiken yli. En osaa ehkä sanoa heti kenelle se kuuluu, mutta tuttu se on. Käännyn vaistomaisesti äänen suuntaan, näen tutut kasvot, pysähdyn ja huokaan. Hetkessä unohdan kiireen ja ahdistuksen. Sekava olo väistyy ja yhtäkkiä, siinä hetkessä kaikki on selvää.Tänään vietetään 2.pääsiäispäivää ja päivän evankeliumi on Matteuksen evankeliumista. Siinä kerrotaan Magdalan Mariasta ja siitä toisesta Mariasta, jotka lähtevät Jeesuksen tyhjältä haudalta yhtä aikaa peloissaan ja riemuissaan viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Tapahtumiin tulee kuitenkin yllätyskäänne. Jeesus tuleekin naisia tiellä vastaan ja tervehtii heitä. Matteuksen evankeliumi ei ole ainoa, joka kuvaa Jeesuksen ylösnousemuksen todistajina useita naisia. Luukkaan ja Markuksen mukaan haudalla oli enemmänkin porukkaa. Luukas kertoo, että haudalla oli muiden lisäksi ainakin Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria. Markuksen mukaan taas Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome todistivat tyhjän haudan ihmettä. Johanneksen evankeliumi tekee tähän poikkeuksen. Se kertoo kuinka ainoastaan Magdalan Maria tapasi Jeesuksen puutarhahaudalla ja sen mitä kohtaamisen aikana tapahtui. Luenkin teille nyt Johanneksen evankeliumin luvusta 20 nuo jakeet 11–18, jotka valaisevat tapahtumia:Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”    Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut. Maria oli alkuun siis yksin, sekaisin surusta. Hän itki ja oli niin hädissään, ettei tunnistanut edes Jeesusta, kun tämä kysyy, miksi Maria itkee ja ketä Maria etsii. Vasta kun Jeesus kutsui Mariaa nimeltä, kävi Marialle samoin kuin minulle kadulla. Hän tunnisti äänen, pysähtyi ja kaikki olikin yhtäkkiä selvää.Vai oliko? Jeesushan oli kuollut. Hänen ruumiinsa oli nostettu ristiltä, kääritty liinoihin ja laskettu hautaan. Nyt hauta oli tyhjä ja Jeesus seisoi Marian edessä. Mistään mätänemisprosessissa olevasta ruumista ei nyt ollut kyse, koska Maria yritti vaistomaisesti koskea rakasta opettajaansa. Jeesuksen täytyi todellakin näyttää olevan täynnä elämää. Jeesuksen kuolemaa sekavana surrut Maria oli varmasti helpottunut.Jeesus ei kuitenkaan antanut koskea itseensä. Hän oli kuollut ja ylösnoussut, mutta ei vielä taivaasenastunut, kuten hän Marialle kertoi. Jeesus ei ollut enää maailmassa muttei vielä taivaassakaan, joten hänen olomuotonsa oli jollain tapaa muuttunut. Jeesus oli riisuttuna vanhasta hahmostaan eli hän ei ollut enää se, joka oli ennen kuolemaansa. Välitila, jonka keskeltä Jeesus ilmestyy Marialle, oli herkkä. Koskea ei saanut.Kaikki oli kuitenkin Marialle selvää. ”Minä olen nähnyt Herran!” Marialle riittää, että hän näkee ja kuulee.Olemme viime aikoina oppineet kipeälläkin tavalla sitä, miten näkemisen tai kuulemisen olisi riitettävä. Minulla on ollut siinä kylläkin haasteita jo vuosia…Minusta tuntuu, että elämä ajaa minut kiirehtimään, kädet täynnä, tehokkaasti kohti seuraavaa pistettä, vaikka itku kurkussa. Ajattelen, että vielä tämä etappi ja sitten olen parempi ja sitten olen maalissa. Kunnes maaliviivalta näkyy jälleen maali ja pala nousee kurkkuuni. Uskon Jeesuksen katsovan silloin minuun kysyen, mitä sinä itket?Mutta minä en kuule sitä. Minä kuulen vain sen, että juoksin väärin. Käsiini olisi vielä mahtunut. Olisin voinut olla tehokkaampi. Alan seurata uusia ohjeita. Kuuntelen uusia opettajia ja neuvoja. Uusia kyseenalaistuksia ja uusia suosituksia. Jälleen pala nousee kurkkuun, mutta oikean tavan ja tien etsintä jatkuu, samaan aikaan, kun Jeesus kääntyy puoleeni kysyen, ketä sinä etsit?Onneksi Jeesus ymmärtää minua, pientä ihmistä niin kokonaisvaltaisesti, että Hän on minut lunastanut ja nimeltä kutsunut. Ja kun tunnen kuinka minut, niin kuin sinutkin, nimeltä kutsutaan, niin kaikki selkenee. Rabbuuni, ainoa oikea opettajani. Siinähän Jeesus on, ihan siinä takana, kutsuen nimeltä, kutsuen ainoalle oikealle tielle. Sen tien perustavanlaatuiset säännöt ja vaatimukset eivät muutu eivätkä ne ole suuria. Me riitämme. Ilman kiirettä, tyhjin käsin, rikkinäisin sukkahousuin ja sieluin, omana itsenämme. Perussääntönä on rakastaa itseään niin kuin lähimmäistään. On siis muistettava itsensä silloinkin, kun lähtee uudelleen juoksuun, koska eihän sitä antaisi ystävänkään väsähtää matkalla maaliin. Luottaa voi myös siihen, että loppujen lopuksi on vain yksi maali, paikka, jonne pääsemme jonakin päivänä kaikki yhdessä ihmettelemään ihmettä. Kuolemalla voitettua kuolemaa.Jeesus kohtaa meidät kuten minut kohdattiin kadulla. Tai kuten Hän kohtasi Marian haudalla. Jeesus kohtaa meidät suurimman surumme ja pahimman hätämmekin keskellä kertoen, että Hän kulkee kanssamme ja tuntee tuskamme. Kun me onnistumme ja kun me iloitsemme, Hän riemuitsee kanssamme ymmärtäen kuinka ihanaa elämä voikaan olla. Sanotaan, että loppujen lopuksi ihminen on aina yksin, itsensä kanssa. En ole koskaan pitänyt tuosta sanonnasta. Nyt ymmärrän miksi. Kristittynä, en ole koskaan yksin. Minun ei tarvitse olla. Kyse on vain siitä, kuuntelenko, kuka minulle puhuu ja kuka minua kutsuu.

Tässä jaksossa haastan sinut miettimään sitä, mitä voisit viimeinkin tehdä toisin. Puhun niin markkinoinnista kuin hyvinvoinnista, muistan mainita rahan ja osaamisesi. Mutta ennen kaikkea mietin sitä, miten voisimme kääntää kammotuksen koronavuoden - vai pitäisikö sanoa vuodet? - voitoksemme? Vuosi 2020 oli kertakaikkisen kummallinen vuosi. Henkilökohtaisesti se oli yksi elämäni kuormittavimmista, mutta myös opettavimmista vuosista. Siihen sisältyi paljon pelkoa perheen ja ystävien puolesta, mutta myös valtavasti toivoa. Koronapandemia ei ole vieläkään ohi ja tätä jaksoa kirjoittaessa Suomen hallitus miettii juuri tiukempien matkustusrajoitusten palauttamista. Ajattelen kuitenkin, että nyt jos koskaan on hyvä aika miettiä, mitä kaikkea voimme tehdä toisin pandemian rohkaisemina. Uskon, että selviytymisesi - siis yrityksesi selviytyminen - koronan mukanaan tuomasta rasituksesta on merkki siitä, että olet tiellä parempaan. Jakson runko 01:44 Johdanto jaksoon 02:47 Mikään ei ole niin varmaa kuin muutos 05:18 Perusta puskuritili taloudelliseksi turvaksesi (1. asia) 10:58 Ei kaikkia munia samaan koriin: passiivinen tulo (2. asia) 17:30 Kun yrittäjä kaipaa mielenrauhaa 21:46 Perusta sähköpostilista (3. asia) 28:54 Somet kaatuvat, mitä sitten? 31:02 Sisällöntuotanto: kierrätä sisältöä (4. asia) 35:54 Toista ydintarinaasi, kun teet brändiviestintää 38:08 Ota itsesi vakavasti ja satsaa hyvinvointiisi (5. asia) 45:27 Panostus voimavaroihin kannattaa: vahvin on se, joka nousee vielä yhden kerran Jaksomuistiinpanot: luoviapodcast.com/jaksot/ Liity Luovia-verkostoon: www.luoviapodcast.com/luovia-verkosto Facebook-ryhmä: facebook.com/groups/luovia

Tässä jaksossa kerron somen supervoimastani, siis siitä, etten liitä sosiaaliseen mediaan juurikaan tunteita. Vaikka some on toisinaan liikaa minullekin, suurimman osan ajasta annan vain virran viedä. Ajattelen, että juuri tunteiden vähentäminen on avain onneen silloin, kun puhutaan sosiaalisen median käytöstä menestyksekkäästi työvälineenä. Jatkuva tsekkailu ja kännykän räplääminen taannuttavat, eikä epäonnistumisen tunteet ammattilaisten vinkkien äärellä auta rutiinien rakentamisessa. Tämä jakso on sinulle, jota some ahdistaa, ja sinulle, joka käytät aivan liikaa energiaasi sosiaalisen median voivotteluun. Tervetuloa Luovia-podcastiin. Jakson runko 01:04 Johdanto jaksoon 01:57 Kun some väsyttää 03:50 Somessa tarvitaan säännöllisyyttä ja rutiinia 06:19 Julkaise somessa ajatuksella, rutiinilla 08:26 Onko pakko, jos ei huvita? Työ on työtä. 10:20 Suhteuta some sen merkitykseen yrityksellesi 11:56 Tehty on parempi kuin täydellinen - myös somessa 16:25 Mestarimykistäjä suitsii someahdistusta ja pysyy paremmin fokuksessa 19:39 Hallinnan tunne vs. riittämättömyys, kateus, väsymys, epävarmuus. Kaikki tunteet ovat ok. 24:50 Kirkasta ydinviestisi ja sitoudu siihen (konkreettinen vinkki) 27:26 Somevaikuttavuus kasvaa yksi ihminen kerrallaan 27:57 Näin vähennät someahdistusta ja pääset kiinni somerutiiniin (jakso pähkinänkuoressa) 30:58 Ole itsellesi armollinen: kukaan ei tunne työtäsi paremmin kuin sinä itse Jaksomuistiinpanot: luoviapodcast.com/jaksot/ Liity Luovia-verkostoon: www.luoviapodcast.com/luovia-verkosto Facebook-ryhmä: facebook.com/groups/luovia

Tässä jaksossa jaan sinulle palasia omalta yrityspolultani, kun kerron mitä tekisin toisin. Ajattelen, että on ihan hyvä tietää, missä asioissa olen itse erehtynyt, kaivannut apua, kasvanut ja kehittynyt. Jaksossa mainitsemani asiat eivät määritä arkeani, mutta ovat tehneet minusta sellaisen taidealan yrittäjän kuin tänään olen. Jokaisella on oikeus tulla autetuksi omista lähtökohdistaan käsin. Tämän podcastin tarkoituksena ei ole jakaa ainoita totuuksia vaan tarjota vertaistukea, tietoa ja viihdettä kuuntelijalleen. Toivon, että onnistut ammentamaan historiastani ja virheistäni ajatuksia omaan arkeesi. Jakson runko 00:27 Johdatus jaksoon 01:20 Elämä ilman virheitä 02:00 Mokaamisen ihanuus ja kamaluus 03:10 Tiedon puute yrittämisen esteenä 05:00 Ryhdy tekemään ja selvitä matkan varrella 07:00 Kirimisen vuodet 09:30 Huippujen ihailu ja itsen vertailu heihin 13:30 Unelmointi kannattaa 15:50 Ei ole häpeä olla generalisti 19:20 Brändin syvin olemus 20:40 Ajatus sivutoimisille yrittäjille 22:25 Nanin uusi työ viestintästrategistina 23:30 Kouluttaja ja konsultin vastuu omista neuvoistaan 26:16 Loppupulinat: kesän kuulumiset, syksyn uutiset jne.

Mia Kankimäki matkaa kirjassaan Naiset joita ajattelen öisin paitsi konkreettisesti, myös meilikuvissa. Mietelauseen on valinnut Anna Tulusto.

En halua olla opettaja, josta kukaan on riippuvainen. Ajattelen, että tärkein tehtäväni on auttaa jokaista kasvamaan omaksi parhaaksi opettajakseen. Kun haluat vahvistaa sisäistä viisauttasi, sinun on hyvä oppia kysymään itseltäsi kysymyksiä, jotka auttavat sinua löytämään sisältäsi vastauksia ja luomaan itsekritiikin tilalle kannattelevaa, lohduttavaa, rohkaisevaa sisäistä puhetta. Jaksossa ajatuksia myös elämän flow'n luonteesta, itsensä kanssa linjautumisesta ja kokonaisena olemisesta. JAKSOSSA MAINITTUA Elämäni virtaa – intuitiivisen kirjoittamisen kurssi, sulkeutuu 25.11. – ilmoittaudu pian! www.katrisyvarinen.fi/elaumlmaumlni-virtaa.html Taikahetkiä elämään -kortit (Hidasta elämää -puodissa marraskuun ajan 4 korttipakkaa 3 hinnalla – tsekkaa myös muu korttivalikoima!): hidastaelamaa.fi/puoti/taikahetki…n-kortit/?ref=77 Vuoden paras päivä -kirja: hidastaelamaa.fi/puoti/vuoden-par…va-kirja/?ref=77 MUISTA MYÖS: Joulujoogaa-retriitti Kolilla 13.–15.12. ja muut tulevat tapahtumat: https://www.katrisyvarinen.fi/tulevat-tapahtumat.html

“Ajattelen, miten epäreilua on että maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: ihmisiä joiden ei tarvitse pelätä mitään ja ihmisiä joiden täytyy ymmärtää pelätä kaikkea.” Onko vapaus sitä, ettei pelkää? Onko rohkeus sitä, että rakastaa? Mikä on paratiisi? Pajtim Statovcin upea Bolla, Sally Rooneyn viihdyttävä Normal People, Jonas Hassen Khemirin ihana Isän säännöt sekä Phoebe Waller-Bridgen loistava Fleabag-draamakomedia vievät Jonnan ja Johannan syviin vesiin. Mutta minkä sanan Johanna on juuri oppinut? Miksi Jonna on kokenut kehosta irtautumisen? LUKULISTA Pajtim Statovci: Bolla (Otava) Liv Strömquist: Den rödaste rosen slår ut Sally Rooney: Normal People Jonas Hassen Khemiri: Isän säännöt (Johnny Kniga) KATSO: Fleabag Kuva: Gisèle Vienne: Crowd, Helsingin juhlaviikot

Jakso #12 sisältö: Minulla on kahden auton verran omakohtaista kokemusta Renaultista eli Rellusta. Tässä KaaraTV Podcast -jaksossa kerron kokemuksiani niistä ja ajatuksiani Rellusta. Mistä pidän, mistä en! #kaaratelevisio #automerkit #renault Tutustu KaaraTV:n verkkojulkaisuun: https://www.kaaratv.com ja tilaa YouTube-kanavamme! https://www.youtube.com/c/kaaratelevisio

Jakso #9 sisältö: Olen koeajanut uusia ja käytettyjä autoja testimielessä vuodesta 2002. Ensimmäinen autojen koeajoihin keskittynyt tv-ohjelmani, Koeajo.tv, starttasi vuonna 2004. Vuonna 2006 alkoi Start! ja vuonna 2014 estradille astui Kaara Televisio, joka on nykyään YouTube-kanava ja blogi osoitteessa https://www.kaaratv.com. Olen koeajanut ja raportoinut vuosien varrella tuhansista uusista autoista. Mietin, että joku voisi jopa mielellään kuulla, mitä ajattelen tällä pitkällä kokemuksellani eri automerkeistä. Ensimmäisessä osassa kerron mielipiteeni Skodasta. T. tuottaja Liinpää

Kaara Podcast jakso #5 sisältö: Olen elämäni aikana ajanut satoja Mersuja, mutta minkälaisia ajatuksia tulee, kun pitää kertoa kokemuksiani merkistä? Mitkä mallit ovat jääneet vuosien varrella mieleen? Entä mitä ajattelen Mersujen kestävyydestä?

Sisuradion kesäpuhujat 2019 Skånessa sisätauti- ja ylilääkärinä työuransa tehnyt 96-vuotias Raili Eyrich kertoo muistojaan Suomen talvisodasta ja jatkosodasta. Raili oli sota-aikaan aluksi tornilottana Helsingin olympiastadionin tornissa ja myöhemmin rajalottana itäisessä Suomessa. "Keväällä 1942 minut lähetettiin Karjalan kannakselle aivan rintamalle, tietenkin minua pelotti. Piti oppia kuulemaan milloin ammukset menivät yli tai tulivat kohti", kuvailee Raili Eyrich. Tytti Jussila tytti.jussila@sverigesradio.se

OlympiaCastin vieraana Laura Ahonen – intohimo valmentamiseen on pitänyt keuhkolääkärin voimistelusalin reunalla jo yli 30 vuotta Suomen nuori joukkue tavoittelee tosissaan pääsyä Tokion olympiakisoihin rytmisessä voimistelussa. OlympiaCastin kuuntelijat pääsevät nyt perehtymään lajin saloihin valmentaja Laura Ahosen viemänä. Emma Rantala, Elisa Liinavuori, Milja Närevaara, Ada Oikari, Juulia Vainio, Amanda Virkkunen ja Inka Ora muodostavat seitsikon, jolla on hyvä mahdollisuus selviytyä Tokion olympiakisoihin ja myös menestyä siellä. Rytmisen joukkue on noussut 2010-luvulla askel askeleelta kohti maailman huippua, ja viime vuonna tuli jo kymmenes sija MM-kisoista. Oikea henkilö kertomaan tämän menestystarinan taustoista on joukkueen päävalmentaja Laura Ahonen, joka on tehnyt yli 30 vuoden ajan mittavaa työtä suomalaisen rytmisen voimistelun eteen. Ahonen on vaikuttanut lajin kehitykseen Suomessa sekä yksilö- että joukkuepuolella merkittävästi – vaikka hänellä olisi keuhkotautien erikoislääkärinä mahdollisuus tehdä aivan toisenlaisiakin töitä. - Dilemma rytmisessä voimistelussa on se, että me haluaisimme huippuasiantuntijoita tekemään töitä vähintään kuutena päivänä viikossa – käytännössä vain iltaisin ja viikonloppuisin. Ja jo se, että palkka alkaisi kakkosella, on haaste. Tämä on erittäin vaikea yhtälö. Pitää olla ensinnäkin taloudellinen mahdollisuus tehdä tätä, Ahonen huomauttaa. - Minulla on ollut mahdollisuus tehdä tämä valinta. Kukaan meistä ei aikanaan vie täältä mitään mukanaan lähtiessään, joten minun ei ole ollut vaikea tehdä näitä valintoja. Ajattelen myös niin, että Suomessa on paljon hyviä keuhkolääkäreitä. Suomessa on toki myös monta hyvää rytmisen voimistelun valmentajaa, mutta se pooli ei ole yhtä iso. Jos sieltä lähtee yksikin pois, se on huono juttu. OlympiaCastin haastattelussa puhutaan Ahosen kanssa huippu-urheilun arjesta, esteettisten lajien erityispiirteistä, Suomen nuoren maajoukkueen vahvuuksista ja haasteista. Mitä kaikkea löytyy menestyksen takaa?

Ajattelen, joskus vielä karkaan marraskuulta, piiloudun auringonsäteisiin. Annan marraskuun olla ja mennä menojaan. Mutta näin ei ole koskaan ollut. Marraskuu on pysytellyt tiukasti kyljessäni, kuin märkä koira se on kulkenut mukanani.

Filosofi Esa Saarinen on vuosikymmenten aikana vaikuttanut tuhansiin ja taas tuhansiin suomalaisiin. Kahdeksankymmentäluvun kapinallisesta on tullut kaksituhattaluvun hyväntahdon ja rakkauden lähettiläs. Musta mistä usko ihmisen hyvyyteen kumpuaa? Ja millainen on ollut Esan oma matka tähän hetkeen? Esan ystävä rallilegenda Ari Vatanen tiivistää Esan lauseeseen; Jos häntä ei olisi olemassa niin hänet pitäisi keksiå.

Parhaimmillaan huumori on tärkeä defenssi, joka auttaa meitä kohtaamaan elämän kipeitäkin juttuja kevyemmin. Taito nauraa itselleen LEMPEÄSTI voi olla suuri voima itsetuntemuksen tiellä. Joskus, ja itseasiassa valitettavan usein huumoria on käytetty alistamiseen. Huumorin nimissä loukkaaminen on muka hyväksyttävä muoto "sanoa asioita suoraan". Voi olla hyvin pelottavaa myöntää, että huumorilla sanotut asiat ovat satuttaneet. Ja silti se on tärkeää, itsensä puolella olemista. Kaikelle ei tarvitse voida osata nauraa. Ajattelen, että me itse määrittelemme ne henkilökohtaiset asiat joille olemme valmiita nauramaan. Jos jokin asia on vereslihalla, ei sille edes kannata yrittää nauraa. Se on itseasiassa itse itsensä pilkkaamista ja omien tunteiden mitätöintiä. Tällä podcastilla vastaan kuulijan kysymykseen ja aihetoiveeseen liittyen siihen, että on kokemut huumorin olevan keino loukata. Kokemus on yllättävän yleinen, eikä siitä tarvitse vaieta. Tervetuloa kuuntelemaan!