Podcasts about tove janssonin

HAM esittelee Tove Janssonin julkisiin tiloihin maalaamia tilaustöitä, joissa taiteilijan päämääränä oli tuottaa ympärilleen kauneutta ja elämäniloa sodanjälkeiseen Suomeen. Näyttelyssä on esillä yli 180 teosta ja esinettä ja vasta löydettyjä luonnoksia. Tove Jansson oli myös tunnettu kuvituksista jotka kommentoivat yhteiskuntaa. Satiirinen aikakauslehti Garm oli hänen toimeksiantaja. Jansson kuvitti noin sata kantta ja pilakuvaa, jotka käsittelivät sota-ajan tragedioita. Tove Jansson oli Garmin johtava piirtäjä toisen maailmansodan aikana, jolloin hän kritisoi vihollisvaltioita ja poliittisia johtajia jopa omalla nimellään. Moomin Characters viettävät 80-vuotis juhlavuotta ensi vuonna. Muumit ovat alkaneet tekemään hyväntekeväisyyttä ja muumit ovat myös suunnannäyttäjiä uudessa johtamistavassa, jossa anteliaisuus on avainsana. Ohjelman vieraina ovat amanuenssi Heli Harni, tietokirjailija Ville Hänninen ja johtamisen professori Janne Tienari. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Moona Laakso kirjoitti kirjan Naisia jotka etsivät suurta tulta, joka kertoo 1900-luvulla eläneistä naisista, jotka halusivat tulla nähdyksi. Hän nostaa esille arkkitehti Elissa Aallon, joka joutui piirtämään salaa. Kuvataiteilija Greta Hällfors-Sipilä maalasi taideteoksia mielisairaalassa. Millainen oli Leevi Madetojan puoliso ja Eino Leinon henkinen ystävä Hilja Onerva Lehtinen? Olivatko nämä naiset eksentrisiä? Millä tavalla se oma tuli sai heidät murtamaan rajoja? Mikä synnytti heissä tämän pakottavan tarpeen? Millaisia esteitä he kohtasivat? Moona Laakson kirja ammentaa näiden naisten päiväkirjamerkinnöistä ja kirjeistä uutta tietoa siitä millaista oli olla nainen 1900-luvun alussa. Kirja avaa muunmuassa Tove Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän ajatusmaailmaa, Saimi Järnefeltin elämää, Tyko Sallisen puolison Helmi Vartiaisen ja Kirsti Gallen-Kallelan elämänpolkuja. Tyko Sallisen vaimo, lahjakas kuvataiteilija “Mirri”, Helmi Vartiainen joutui miehensä nujertamaksi, miksi? Ohjelman vieraina ovat taidehistorioitsija, filosofian tohtori Tuula Karjalainen ja kirjailija Moona Laakso. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Pariisissa asuva kuraattori, tutkija Sini Rinne-Kanto on yksi The Community -yhteisön jäsenistä. Jaksossa keskustellaan viimeaikaisista projekteista, joihin kuuluvat mm. Tom of Finlandin sekä Tove Janssonin kansainväliset suurnäyttelyt. Kesällä Rinne-Kanton pitää kiireisenä Fiskars Village Art & Design Biennalen Yllätysvieras-päänäyttelyn kuratointi.

Muumimukeja on monen suomalaisen kaapissa, mutta millaista on nukkua Muumi-lakanoissa? Sisustusintoilijoiden ja Muumi-fanien odotus päättyy tänä kesänä, kun Moomin Arabian tuoteperhe laajenee kodin tekstiileihin. Weeklyn vieraana on Moomin Arabian Head of Design, kansainvälisen uran luonut suunnittelija Annika Tickle. Miten kansalliseen kuvastoomme kuuluvaa Tove Janssonin elämäntyötä tutkitaan tämän päivän linssin läpi? Mitä uutta voimme kaikkien tuntemasta […]

Otto Latvan ja Maarit Leskelä-Kärjen kirja ”Meri ja Tove” (2022) toi esille ennennäkemättömiä puolia Tove Janssonin suhteesta merelliseen luontoon ja hänen vaiheistaan Pellingin saaristossa. Teoksen kansikuvassa on myös vähemmälle huomiolle jäänyt kuva Tove Janssonista Klovharun saarella. Kuvan on ottanut valokuvaaja ja luontoaktivisti Johannes Runeberg. Jaksossa Latva ja Leskelä-Kärki haastattelevat Runebergia, joka on muun muassa viettänyt kesiään Janssoneiden vieraana Pellingissä. Keskustelussa seikkaillaan Pellingin lisäksi myös Runebergin kotipaikkakunnalla Hangossa, jossa hän on tehnyt mittavaa työtä kansanvalistajana ja luontoaktivistina. Tekstivastine: https://sites.utu.fi/aallonharjalle/podcast/

Tutkijat hakevat tekijänoikeusneuvoston kantaa plagiointikiistassa – Humanisti vastaa -podcastin käsittelyssä myös ainutlaatuinen ympäristöelämäkerta Tove Janssonista Uudessa Humanisti vastaa -podcastissa kysytään, miksi tutkijat syyttivät menestyskirjan tekijää plagioinnista ja miten asiassa nyt edetään. Podcast-sarjan ensimmäisenä vieraana on kulttuurihistorian professori Maarit Leskelä-Kärki. Tekijänoikeus- ja plagiointikohu syntyi syyskuussa Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset -teoksesta. Tutkijat löysivät jo yhdestä artikkelista 37 kohtaa, jotka näyttivät suoraan kopioiduilta. Kirjan tekijä ja kustantaja vetosivat siihen, että teoksen lopussa on lähdeluettelo. Kustantajan juristien mukaan “kaikkia ilmaisuja ei selväkielisyyden vuoksi ole mielekästä muuttaa erilaiseksi vain siksi, että sama asia tulisi sanottua eri sanoin.” Tutkijat kysyvät tietokirjallisuuden etiikan ja pelisääntöjen perään ja ovat pyytämässä tekijänoikeusneuvoston lausuntoa asiassa. Tekijänoikeusteeman lisäksi podcastissa keskustellaan siitä, millainen ympäristöelämäkerta syntyi taiteilija Tove Janssonista. Meri on keskeinen elementti muumikirjoissa, mutta meri ja saaristo vaikuttavat vahvasti myös Janssonin novelleissa ja omaelämäkerrallisissa teksteissä. Kulttuurihistorioitsijat Maarit Leskelä-Kärki ja Otto Latva osoittavat uutuusteoksessaan Meri ja Tove ympäristöasenteiden muutoksen. Siinä missä Jansson aikanaan oli ajan tavan mukaan upottamassa jätteitä mereen, nyt muumit suojelevat Itämerta. Maarit Leskelä-Kärki paljastaa, miten empatia toimii historioitsijan työvälineenä. Hän antaa myös vinkin, miten kannattaa viettää kansainvälistä tekijänoikeuksien päivää huhtikuussa ja Tove Janssonin merkkipäivää elokuussa. Humanistisen tiedekunnan podcast-sarjan joka jaksossa on pikavalintatehtävä, jossa haastateltavan on valittava kahdesta vaihtoehdosta itselleen läheisempi ilman selityksiä. Jokainen vieras saa vastata myös kysymykseen siitä, mihin hän haluaa vaikuttaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kerran kuussa julkaistavan podcastin toimittaa Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, toimittaja Riitta Monto. https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/podcast/humanisti-vastaa

Perjantaistudiossa keskustellaan ajankohtaisista kulttuuriaiheista. Ketkä taiteilijat ovat arvostelun ulkopuolella? Mitä tapahtuu jos kritisoi Tove Janssonia? Uudet arkeologiset tutkimukset paljastavat, että neandertalin ihmiset elivät Euroopassa reippaasti yli 10 000 vuotta rinnakkain nykyihmisen kanssa. Sukupuuttoon kuoleminen ei ollutkaan ehkä nykyihmisen väkivaltaisuuden syytä. Mikä pieni ero mahdollisti nykyihmisen voittokulun, ja oliko kielellä ja kulttuurisilla taidoilla osuutensa? Nykymuotoiset olympialaiset ovat korruptoitunut farssi, mutta mitä keksittäisiin tilalle? Miksi Suomessa on niin vaikea puhua ruokakulttuurin ympäristövaikutuksista - ja mitä pitäisi ajatella katumaalarien sakkotuomioista? Mielipiteensä esittävät esseisti Silvia Hosseini, kirjailija Tiina Raevaara sekä suunnittelija Jussi Turhala. Janne Palkisto juontaa.

Lukuvian uudessa jaksossa palataan takaisin Tove Janssonin mielenmaisemiin karun kauniille Klovharun saarelle. Jaksossa tunnelmoidaan merellistä saaristolaiselämää, annetaan sekalaiset ja sekavat vinkit Pellingin matkailuun sekä kuullaan freudilainen tulkinta teoksesta Muumipappa ja meri. Pysy kuulolla!

Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän teoksessa Haru, eräs saari, seurataan myös haahkojen elämää. Liisa Ryömän suomentama teos on vuodelta 1996. Mietelauseen on valinnut Marjaana Mykkänen. Lukijana on Juha Salomaa.

Ajattelet meneväsi katsomaan Tove Janssonin maalauksia, mutta esillä onkin vähintään yhtä paljon muiden kuin hänen tekemiään teoksia. Maalaaminen on kaikkein tärkeintä - Tove Jansson Didrichsenin taidemuseossa 30.5.21 asti. didrichsenmuseum.fi

Helsingin Didrichsenin taidemuseon kevään 2021 näyttely Maalaaminen on kaikkein tärkeintä keskittyy Tove Janssonin uraan kuvataiteilijana. Jansson painotti usein olevansa ensisijaisesti taidemaalari, vaikka tekikin uran myös kirjailijana, kuvitttajana ja sarjakuvataiteilijana. ​Jansson opiskeli 1930-luvulla Tukholmassa taideteollisuuskoulussa, Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja täydensi opintojaan Pariisissa. Taidekoulutuksen ohella lähipiiri ja kollegat vaikuttivat taiteilijaperheessä kasvaneen Janssonin taidekäsityksen muodostumiseen. ​Näyttely valottaa Tove Janssoniin ja hänen sukupolveensa suomalaisessa taidekentässä 1930–1960-luvuilla vaikuttaneita ilmiöitä. Tove Jansson seurasi taidemaailmaa aktiivisesti muttei tarttunut uusiin suuntauksiin ensimmäisten joukossa, vaan pysyi pitkään uskollisena nuorena omaksumalleen ranskalaiselle kolorismille. Vieraina ovat taidehistorioitsija Tuula Karjalainen, intendentti Otto Selén ja amanuenssi Iiris Markkola. Ohjelman juontajana on Pia-Maria Lehtola

Ote Tove Janssonin Kuusi-novellista, joka on alunperin ilmestynyt teoksessa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia vuonna 1962. (Wsoy 1962) Suomennos Laila Järvisen. Kuuluttaja Heikki Puskala.

Eli tämän kertainen podcast jakso käsittelee uutta Tove elämänkerta elokuvaa, joka on juuri tullut teattereihin. Elokuva kertoo Muumien luojan Tove Janssonin elämästä ja siitä miten hän halusi olla suuri taiteilija, mutta isänsä varjossa se oli vaikeaa.

Uusi elämäkertaelokuva Muumien luojasta Tove Janssonista keskittyy taiteilijan uran muotoutumisvaiheeseen, ammattilliseen kriisiin ja onnettomaan rakkausdraamaan. Tove-elokuva sijoittuu 1940-50-lukujen taitteen jazzahtavaan Helsinkiin. Taiteilija oli tällöin 30-40-vuotias. Tove-elokuvan on ohjannut Zaida Bergroth ja sen on käsikirjoittanut Eeva Putro. Alma Pöysti näyttelee Tove Janssonia. Minkälaista oli pukeutua Toven vaatteisiin, kun lapsena oli tavannut tämän suuren taiteilijan? Mistä johtuu että moni elokuvan nähnyt kokee Toven niin vapauttavana ihmisenä? Mikä hänen tehtävänsä on ollut maamme henkisen ilmapiirin luomisessa? Tove Jansson (1914–2001) oli monilahjakkuus – kuvataiteilija, kirjailija, kuvittaja, käsikirjoittaja ja laulujen sanoittaja. Tuula Karjalaisen kirjoittama elämäkerta asettaa Tove Janssonin pitkän, värikkään ja tuotteliaan elämän osaksi 1900-luvun historiaa ja osoittaa, miten Janssonin elämä ja taide nivoutuivat tiiviisti toisiinsa ja miten esimerkiksi Muumilaakso ja sen asukkaat syntyivät toisen maailmansodan aikoihin, jolloin kirjailijan itsensä oli paettava julmaa aikaa mielikuvitukseensa, jonnekin lempeämpään maailmaan. Vieraina ovat Alma Pöysti ja Tuula Karjalainen. Ohjelman juontaa Pia-Maria Lehtola.

Suomen kansallismuseossa avautuu tänä kesänä kaksikin näyttelyä, joilla on suora kytkös Itämereen. Suomen kansallismuseon museopalvelujohtaja Tiina Mertanen kertoo podcastissa kahdesta ajankohtaisesta näyttelystä. Rohkeus, rakkaus, vapaus! on näyttely, joka kumpuaa Tove Janssonin ja muumien elämänarvoista ja filosofiasta. Merikeskus Vellamon Kohtalona Ruotsinsalmi on puolestaan pitkän tutkimustradition sadonkorjuun hetki. Se visualisoi jo hieman unohdetunkin taistelun ennennäkemättömällä tavalla. Merikeskus Vellamo on mukana #MEIDÄNMERI-kampanjassa pelastamassa Itämerta ja sen perintöä tuleville sukupolville.  Podcastin juontaa John Nurmisen Säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt.

Otteita Tove Janssonin kirjoista Kesäkirja, suomentajana Kristiina Kivivuori ja Haru, eräs saari, suomentajana Liisa Ryömä. Kuuluttaja Charlotta Hagfors.

Otteita Tove Janssonin kirjoista Muumipappa ja meri, suomentajana Laila Järvinen. ja Bulevardi ja muita kirjoituksia, suomentajana Sirke Happonen. (WSOY 1965, Tammi 2017) Kuuluttaja Jalmari Laine.

OtteetTove Janssonin kirjoista Taikurin hattu, sekä Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, (WSOY 1956 ja 1962). Suomentajana Laila Järvinen. Kuuluttaja Jalmari Laine.

Tove Jansson on taas ajankohtainen: Tänä vuonna vietetään muumitarinoiden 75- vuotis juhlavuotta, ja nyt maaliskuussa selvisi että Tove Janssonin kunniaksi tullaan liputtamaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna elokuussa hänen syntymäpäivänään. . Luonto on läsnä kaikessa Tove Janssonin taiteessa- väittää taidehistorioitsija ja tietokirjailija Tuula Karjalainen. Minna Pyykkö jutteli Helsingin taidemuseossa Tuula Karjalaisen kanssa Tove Janssonin luontokokemuksista, kevättunnelmista ja erityisesti lapsuuden kesien merkityksestä. Ohjelma on uusinta kesältä 2017. Kuva: Minna Pyykkö / Yle

Meri on Tove Janssonin muumikirjoissa mahdollisuus seikkailuun. Millaisia muistoja Janssonin veljentyttärellä Sophia Janssonilla on muumeissa kuvatusta meren voimasta? Sophia Jansson on Moomin Characters Oy Ltd:n pääosakas. Hän kertoo tässä Minun Itämereni -podcastin jaksossa merestä Tove Janssonin kirjojen maailmassa, omasta rakkaudestaan saaristoon, vaikutuksestamme Itämeren tilaan sekä muistoistaan Tove Janssonin Klovharun saarella. Podcastin juontaa John Nurmisen Säätiön asiamies Annamari Arrakoski-Engardt.

Kirjailija, taiteilija Tove Janssonin ja taidegraafikko Tuulikki Pietilän ystävyys- ja rakkaussuhde kesti lähes puoli vuosisataa, aina Toven kuolemaan saakka. Monet pitivät kahden naisen välistä rakkautta tabuna, josta ei sopinut puhua ääneen.

Teatteriohjaaja Vivica Bandler näki ihmisyyden. Hänen hautakivessään lukee människan, ihminen. Hän ajatteli että jos tunnistaa älyn tai lahjakkuuden, se riittää syyksi ottaa yhteys toiseen ihmiseen. Vivica Bandlerilla oli nenä: hän vainusi lahjakkuuksia. Hän kutsui itseään ja kaltaisiaan kummituksiksi. He olivat kuin Tove Janssonin hattivatteja. Vivica Bandler oli metsän ja ihmisten agronomi. Teatteri oli Vivica Bandlerille tapa ymmärtää ihmisiä. Hän poikkesi diktaattoriohjaajista. Hän neuvoi näyttelijöitä hienotunteisesti. Vivica Bandlerin mukaan sisällään olevaa surua ei tarvitse hävetä. Teatterin voimanaisen Vivica Bandlerin syntymästä tuli viime vuonna kuluneeksi sata vuotta. Kulttuuriykkösen vieraina ovat juuri ilmestyneen Vivica Bandler - Vuosisadan nainen, Århundradets kvinna- kirjan toimittaneet Eija Mäkinen ja Ida Henrikson. Juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Lukuvika-podcastin toisessa jaksossa paneudutaan suosikki-idolimme Tove Janssonin maailmaan keskustellen Muumilaakson marraskuu -romaanista. Toisessa jaksossa luvassa Toven lisäksi myös glögikauden avaus, Finlandia-ehdokkaiden spekulointia sekä Jennin meganolo lukuvika. Lisäksi lanseeraamme uuden osion nimeltä En ole lukenut – tuomitsen silti. Tervetuloa kuuntelemaan!

Luonto on läsnä kaikessa Tove Janssonin taiteessa- väittää taidehistorioitsija ja tietokirjailija Tuula Karjalainen. Minna Pyykkö juttelee Helsingin taidemuseossa Tuula Karjalaisen kanssa Tove Janssonin luontokokemuksista ja erityisesti lapsuuden kesien merkityksestä.Kuva: Minna Pyykkö / Yle

Tuskaisesta nuoresta naisesta kasvoi säteilevä monen alan osaaja. Irma unelmoi näyttelijän ammatista. Se jäi haaveeksi, mutta ura urkeni kumminkin teatterin ja elokuvan alalta. Hyvä näin, sanoo Irma. "Tuleva aviomieheni heitti kruunaa ja klaavaa Suomeen-lähdöstä. Kolikko päätti, että hän hyppää laivaan. Tapasimme, ja muutin Ruotsiin.    Irma Kario kertoo virstanpylväistä työuransa varrella: 1971 1975 Toimin sihteerinä ympäristönsuojeluhallinnossa, ensin organisaatio oli Ympäristönsuojelun lautakunta, sitten siitä kehittyi ympäristönsuojelun osasto sisäministeriössä ja tästä ajasta olin vuoden 1974 Itämeren suojelukomitean sihteerinä. Suomi toimi komitean päämiehena ja järjestimme konferensseja Hangossa ja Hanasaaressa. Niihin kokoontui tutkijoita ja päätöksentekijöitä kaikista Itämeren valtioista. Jännittävä kokemus ja elämys näiden vuosien aikana oli osallistuminen YK:n Ympäristänsuojelukonferenssiin Tukholmassa 1972. Silloin en voinut aavista että Tukholmasta tulisi kotikaupunkini.   1975-1978 Suomenruotsalaisen dokumenttielokuvayhtiön Epidemin toimitusjohtaja. Epidem oli erikoistunut Etelä-Amerikan maiden, erityisesti Chilen, kuvaukseen ja teki usein yhteistyötä SVT:n kanssa. Minun tehtäväksi lankesi hallinnon ja taloudenhoidon lisäksi Camilla Mickwitzin luomien animaatioelokuvien tuottaminen.   1978 Muutto Tukholmaan   1978-1979 Johan Haglebäckin toteuttaman  animaatioelokuvan Vem ska trösta knyttet? tuotantotehtävät, mm kontaktit Tove Janssonin kanssa.   1979-1985 Dramatiska Institutetin teatteriosaston kurssisihteerinä. Näiden vuosien aikana opin tuntemaan koko Ruotsin  teatterimaailman. Toimin myös silloisen Nordiska Scenskolerådetin hallituksen jäsenenä. Siihen aikaan oli pohjoismaisilla yhteistyöprojekteilla ihan toinen rooli kuin tänään. Joka kevät järjestettiin koulujen välisiä tapaamisia eri maissa. Ja näin myös kontaktit Suomen Teatterikorkeakouluun syntyivät ja vahvistuivat.   1985-1988 Folkoperan markkinoija ja tuotantoassistentti. Dramatiska Institutetin teoreettisten vuosien jälkeen halusin kokea näyttämötaiteen tekemistä ihan konkreettisesti. Ja niin tämä mahdollisuus putkahti esiin Folkoperan muodossa. Näiden vuosien aikana oli ohjelmistossa Madame Butterfly, Taikahuilu, Turandot ja Lionardo. Asuin Folkoperan naapurikorttelissa ja olin vastuussa siitä että koko orkesteri oli aina paikalla esitysten alkaessa. Juoksin edestakaisin enkä uskaltanut alottaa illan viettoa ennenkuin esitys klo 19.00 oli alkanut.   1988-1992 asuin Helsingissä   1989-1991 Svenska Teaterin markkinointisihteerinä. Silloinen teatterinjohtaja Georg Dolivo, jonka tunsin jo entuudestaan, järjesti minulle työpaikan ja siitä olin todella iloinen ja kiitollinen   1991-1992 Teatteri Viiruksen tuottajana. Heti Suomeen muuton jälkeen toimin Viiruksen hallituksen jäsenenä ja kun päätimme että nyt on teatterin aika hankkia ensimmäistä kertaa tuottaja niin tehtävä lankesi aika luonnollisesti minulle. Uskomattoman huimat, antoisat ja unohtumattomat ajat seurasivat. Teatteria johtivat silloin Johan Storgård ja Mats Långbacka. Teatteri toimi silloin Rajasaaressa ja kesällä teimme Shakespearen tuotantoja Vasikkasaaressa Helsingin edustalla Ralf Långbackan ohjauksella.   1993-2003 Perustin oman tuotantoyhtiön Kario Kultur. Näiden vuosien aikana tein seuraavanlaisia projekteja: Sain pian Ruotsiin paluun jälkeen tehtäväksi tuottaa Marionetteaterin kansainvälisen, aikuisille suuntautuvan nukketeatterifestivaalin. Sen kautta tutustuin huimiin kansainvälisiin tekijöihin ja ne kontaktit johtivat sarjaan festivaaleja jotka saivat nimeksi Non Stop Puppets. Kun Tukholma oli Euroopan kulttuuripääkaupunki 1998 järjestin tämän festivaalin Kapunginteatterissa, silloin yhteistyössä Kaupunginteatterin Långa Näsanin kanssa. Teatterin kaikki näyttämöt täyttyivät silloin aikuisten nukketeatterista. Samoin järjestin uuden Non Stop Puppets-festivaalin Helsingin ollessa kulttuurpääkaupunkina 2000, joka sitten Helsingin jälkeen siirrettiin Tukholmaan. Järjestin suomenruotsalaisten teatteriryhmien, Viiruksen, Mars-teatterin ja Klockriketeaterin vierailuesityksiä Tukholmassa. Toimin muusikkojen Ale Möllerin ja Lena Willemarkin ja kaikkien heidän erilaisten kokoonpanojensa managerina/tuottajana, kuten esim. Enteli, Frifot, Stockholm Folk Big Band, Ale Möller Band. Tallissani oli niin kansanmusiikka, maailmanmusiikkia kuin jazzia.   2003-2012 Uuden Teatterin toiminnanjohtaja. Vuonna 2005 teimme yhteistyösopimuksen Teater Västmanlandin kanssa joka merkitsi sitä, että saimme kaikki teatterin resurssit, ts. tilat, tekniikan ja henkilöstön käyttöömme korvauksetta sitä vastaan että esityksemme tulivat mukaan teatterin omaan tilastoon. Meillä oli silloin Tukholman toimisto RSKL:n tiloissa Bellmansgatanilla ja tuotannot toteutettiin siis Västeråsissa. Haastattelija: Soili Huokuna.

Perjantain aiheita: - Aamun vieraana on Suomen bioteollisuuden edusnainen Carmela Kantor-Aaltonen. Suomen bioteollisuuden järjestöön kuuluu kuutisenkymmentä biotekniikkayritystä. Aamun vieraan Carmela Kantor-Aaltosen puhutaan biotekniikan nykytilasta ja tulevaisuudennäkymistä sekä verrataan alaa Ruotsin ja Suomen välillä - Ensimmäinen Länsi-Afrikan ulkopuolella todettu ebolatartunta Espanjassa ei ole toistaiseksi aiheuttanut paniikkia Aurinkorannikon suomalaisten parissa. Näin kertoo Fuengirolan suomalaiskeskittymästä tavoitettu Ruotsinsuomalainen-lehden kirjeenvaihtaja Heikki Narkilahti - Göteborgin Ruotsinsuomalaisen koulun alkutaival 1990-luvulla oli myrskyisä. Ja nyt on koulun hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja Jouko Karttunen kirjoittanut tästä ajasta muistelmateoksen - Stockmotion lyhytfilmifestivaalit on aivan uusi tekijä elokuvafestivaalien kartalla ja valtaa Tukholmassa valkokankaat tulevana viikonloppuna - Nykyään villisiasta on tullut niin yleinen, ainakin maan eteläisimmissä osissa, että se ei enää hämmästytä - Tove Janssonin rakastetut Muumi-hahmot tulevat jälleen valkokankaalle. Ranskalaissuomalaisin voimin tehty Muumit Rivieralla -piirroselokuva saa ensi-iltansa täällä Ruotsissa kuun lopussa - Aamun visa. Perjantaiaamussa on Jorma Ikäheimo.