Podcasts about kirjailijan

Keskustelemme kirjailija Päivi Alasalmen kanssa hänen romaanistaan Meren ja veren liitto. Se vie lukijan keskelle Isovihaa, venäläissotilaita pakenevien pohjalaisten rattailla kohti Hailuodon murhaperjantaina tunnettua verilöylyä. Miksi Alasalmi kuljettaa tarinaa kokeneen sotamies Matthiaan ja viattoman papintytär Christinan näkökulmista? Miksi Isoviha usein ohitetaan kouluhistoriassa mutta muistetaan paikallisessa kansanperinteessä pitkälle sen jälkeen, kun varsinaisista tapahtumista on jäänyt elämään vain kaikuja? Miksi kuvat ja kuvaukset sodan jalkoihin jääneistä ja sitä pakoon yrittävistä kansoista ovat niin tunnistettavia vuosisadoista toiseen? Miksi pakolaisista tulee siirreltäviä ongelmallisia massoja, miksi emme näe heitä ihmisinä? Miksi sodan kauheuksista ja rikoksista on uskallettava kirjoittaa pelottomasti eikä suojella lukijaa? Päivi Alasalmi esiintyy Tampereen kirjafestareilla la 30.11. ja su 11.12. Kirjailijan kuva Hannu Jukola

Finlandia-palkittu kirjailija Magdalena Hai kieltäytyy presidentin kutsusta itsenäisyyspäivän vastaanotolle, koska hallitus on rasistinen, äärioikeistolainen ja ties mitä. Toisella puolella maapalloa Javier Milein resepti Argentiinan talouskasvulle näyttää toimivan hämmentävän hyvin. Heikelä ja Koskelo neppailevat 23 minuuttia.

Miksi ihminen kuvittelee edelleen olevansa luomakunnan huipulla? Onko ihmislajilla liian hyvä itsetunto ja mitä siitä seuraa? Kirjailija Anni Kytömäen uusin teos Mirabilis on oikeastaan koukuttava seikkailukertomus, mutta samalla jälleen vahva puheenvuoro ihmisen ja muiden lajien suhteesta. Myös meidän ihmisten luonnosta, sen tuhovoimasta ja samalla myös hauraudesta. Mirabilis kuljettaa lukijansa 1860-luvun nälkävuosista Venäjän Kaukoitään Amurinmaalle siirtolaisten yhteisöön ja takaisin. Historia, kehitys, luokkakysymykset ja naisen asema risteilevät suuremman kehyksen sisällä. Samalla kun hyväksikäytämme ja tuhoamme muita lajeja, Kytömäen teos näyttää, kuinka haavoittuva ihminen on paitsi lajina, niin myös yksilönä. Kytömäen tuotannossa luonto totisesti puhuu ihmiselle - joskus kuoreensa sulkeutuneen raakun hiljaisuudella tai tapettavan turkishylkeen tuskan huudoilla. Kirjailijan työn lisäksi Anni Kytömäki on myös pitkän linjan luonnonsuojelija ja tällä hetkellä hallituksen puheenjohtajana Pentti Linkolan perustamassa Luonnonperintösäätiössä. Kulttuuriykkösessä keskustellaan kirjailija Anni Kytömäen kanssa ihmislajin moraalista ja myös siitä surusta, jota jotkut meistä tuntevat omasta erillisyydestämme suhteessa muihin lajeihin. Puhumme myös kaunokirjallisuuden keinoista tavoittaa luontoa meissä ja perkaamme lisäksi erityiseksi väitettyä suomalaisten luontosuhdetta sekä sen käytännön toteutuksia luontokadon, avohakkuiden ja raakkujen tuhonnan kaltaisten uutisten keskellä. Kulttuuriykkösen toimittajana on Leena Peltokangas.

Iida Turpeisen esikoisromaani Elolliset kertoo lajikadosta, niin yhden erityisen merilehmän kuin jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla katoavien satojen muiden lajien. Mutta teos laajenee moniin suuntiin niin teemoiltaan, ajallisesti kuin kaunokirjallisestikin. Keskustelussamme Iida Turpeinen kertoo, miksi hän halusi käsitellä tieteen historiaa nimenomaan romaanin keinoin. Elolliset kuljettaa meidät luontokadon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien maailmaan kasvaneet lukijat aikoihin, jolloin luonto ihmeineen oli vielä avoin löydettäväksi, tutkittavaksi ja luokiteltavaksi. Lukija pääsee kirjailijan mukana löytöretkelle aineistoon, josta nousee historian todellisia jänniä naisia ja miehiä, jotka eivät asetu välttämättä meille helposti ymmärrettäviin rooleihin. Puhumme tieteen ja taiteen liitosta, ja miten historian toimijoiden ymmärtäminen saattaa auttaa kysymään oikeita kysymyksiä ja näkemään oman aikamme sokeiden uskomusten läpi. Elolliset on ehdolla Tampereen kirjafestareilla jaettavaan Tulenkantaja-palkintoon. Palkinto jaetaan Tampere-talossa la 2.12. klo 13. Iida Turpeinen esiintyy kirjafestareillasamana päivänä klo 17.30. Katso Tampereen kirjafestareiden ohjelma https://kirjafestarit.fi/ohjelma/ Kirjailijan kuva Susanna Kekkonen

Sirpa Kähkönen keskustelee Taru Torikan kanssa uusimmasta teoksestaan 36 uurna. Se tapahtuu yhden yön aikana, jonka kirjailija käyttää tekemällä kuolleen äitinsä perunkirjoituksen täyttämällä tälle matkaan mukaan 36 uurnaa elämän varrella kerääntyneillä muistoilla. Avuksi tulee Tuonen Tytti. Kähkönen tunnetaa taidostaan kirjoittaa oman sukunsa historiasta niin, että siitä kasvaa jotain universaalia ja lukijaa koskettavaa tämän omasta taustasta riippumatta. 36 uurnaa menee vielä lähemmälle ja syvemmälle, ja laajenee unohtumattomaksi lukukokemukseksi, joka vetoaa aisteihin ja tuntuu ruumiillisesti. Sirpa Kähkönen vertaa työtään kuvanveistoon - kirjailijan pitää malttaa antaa materiaalin löytää muotonsa, pysähtyä ja viipyä sen vaatimusten mukaan, ei pakottaa ennakkosuunnitelman mukaan. Puhumme siitä, miten toisten elämän ja muistiinpanojen käyttäminen materiaalina pitää ratkaista tapauskohtaisesti - ja miksi äidin tarinan kertominen vaati maagisen realismin elementtejä, kuten ihmeellistä magnoliapuuta? Kirjan alaotsikko on väärässä olemisen historia; miksi on tärkeää lukea ja etsiä niitä ihmisiä ja tarinoita, jotka eivät sovi esim. Suomen suureen kansalliseen kertomukseen? Millaisia todellisuuksia lapsille siirretään perheen sisäisillä lausahduksilla ja hokemalla? Ja voisiko suvun vaietusta historiasta päästä parhaiten irti tutkimalla sitä? Sirpa Kähkönen esiintyy Tampereen kirjafestareilla sunnuntaina 3.12. Katso ohjelma ja osta liput tästä https://kirjafestarit.fi/https://kirjafestarit.fi/ Kirjailijan kuva Laura Malmivaara

Kulttuuriykkösen Perjantaistudiossa aiheina ovat voimakkaat kannanotot Lähi-idän konfliktissa, äänikirjojen lainauskorvaukset, huoli nuorisosta ja av-tuotantotukien leikkaus. Verisesti leimahtanut konflikti palestiinalaisten ja Israelin välillä järkyttää maailmaa. Lähi-idän tutkija Hannu Juusola kysyi X:ssä miksi ihmisillä, joilla on ilmeisen huonot tiedot Palestiinaa koskevan konfliktin historiasta ja nykyisyydestä, on siitä niin jyrkkiä mielipiteitä. Taas nuorista ollaan huolissaan. He eivät lue ja jengiytyvät. Onko tässä mitään uutta vai onko kyse ikuisesta nuorisohuolesta, joka toistuu sukupolvesta toiseen? Synnyttääkö äänikirjan lukija uuden teoksen ja onko hän oikeutettu saamaan siitä samaa kirjastojen lainauskorvausta kuin kirjailija. Tämä kysymys hajottaa kirjallisuuden tekijöiden rivejä. Raatilaiset myös pohtivat mitä kaikkea ”ihminen taideteoksena” voisi tarkoittaa. Perjantaistudion raatilaisina ovat yrittäjä Anna Moilanen, kirjailija Virpi Hämeen-Anttila sekä filosofi Tuomas Nevanlinna kulttuurin ilmiöitä ja muitakin ajankohtaisia asioita. Ohjelman juontaa Nicklas Wancke.

Millaista on luova kirjoittaminen kirjailijana? Miten omaa luovuutta voi vaalia arjessa? Vieraana kirjailija, KT Anne Martin.

Tontut ovat kuuluneet suomalaiseen elämänmenoon jo pitkään. Sen tietää erityisen hyvin kirjailija Heikki Saure, joka on kirjoittanut vuonna 2019 kansanperinteemme tontuista ja haltijoista kirjan Tonttu – tarua ja totta. Saure muistutti Radio Voimalla keskiviikkona, että muinaisina aikoina monet ovat uskoneet tonttuihin. - Minulta on aina välillä kysytty, mihin tonttuperinne on kadonnut. Vastaan, että tonttuja on paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Menetpä minne tahansa, tänne Radio Voimaankin tullessani, näin heti kaksi tonttua ja yhden miehen, jonka väitettiin olevan tonttu. Menetpä mihin tahansa kauppaan, niin siellä yleensä tonttuja on aika paljon. Ihmisellä on Sauren mukaan ikiaikainen tarve uskoa tonttuihin ja haltijoihin. - Mistä me tiedämme, onko niitä vai ei. Sitäkin olen pohtinut, uskonko niihin itse ja päädyin siihen, että se on oikeastaan ihan sama, onko niitä vai ei, mutta ne ovat vaikuttaneet, ja vaikuttavat yhä, valtavasti ihmisten elämään ja meidän kansanperinteeseemme ja kulttuuriin. Sauren mukaan on täysin mahdollista, että haltijat ja tontut ovat kaikkein vanhin suomalainen uskonto tai uskomus. Muinaisesta saunatontustahan on kerrottu myös hurjia tarinoita, joissa tontut ovat hyväntahtoisia, mutta suuttuessaan jopa hengenvaarallisia. - Saunatontusta on kansanperinteen keräilijöiden tietolähteeltä saamiani tarinoita, että kun joku ei ollut käyttäytynyt saunassa kunnolla, eikä piitannut tontun varoituksista, niin sehän löytyi kuolleena saunasta. Tarinankertojat ovat myös herkutelleet aiheella ja löytyi sellainenkin, että löydetty oli nyljetty ja verinen nahka vain roikkui orsilla. Joulutonttu on kesyyntynyt huomattavasti muinaisiin tonttuihin verrattuna. - Jos nyt lahjoja ei niin paljon tulekaan, niin se on kuitenkin vielä pientä verrattuna esimerkiksi siihen, mitä saunatonttu on pahimmillaan tehnyt. Jonkun mielestä se voi olla tylsää, että tontut ovat kesyyntyneet, mutta kirjailija on toista mieltä. - Minun mielestäni se on huojentava tieto, sillä jos tässä joulun alla sattuu joihinkin paheisiin sortumaan, niin onhan se mukava tietää, että joulutonttu ei tule rankaisemaan ankarasti. Kuuntele haastattelu.

Klaus Rahikainen, elämäntutkija ja kirjailija www.klausrahikainen.com https://www.facebook.com/klaus.rahikainen Klaus on tallannut täällä maan seitsämisenkymmentä vuotta ihmetellen kaikkea tätä mitä ihmisenä oleminen pitää sisällään. Näitä ihmettelyjään hän on kasannut kansien väliin kirjoittamalla seitsämäntoista kirjaa matkoistaan ja ajatuksistaan. Miehen mieli podcastiin Klaus tuli kertomaan matkastaan ihmisenä ja kirjailijana. Keskustelimme siitä miten hän päätyi Jiddu Krishnamurtin oppiin ja miten hänen oma henkinen polkunsa jatkui Suomessa perheen isänä käyden läpi parisuhteen myrskyjä. Tämän jälkeen hän avasi uutta prosessiaan perhekonstellaation parissa, joka avasi hänelle uuden yhteyden rakkauteen hänen omien vanhempiensa kautta. #berthellinger #miehenmieli #puhdasplus #perhekonstellaatio #konstellaatio

Keskustelijoina ovat Juha Itkonen, Anu Koivunen ja Taru Tujunen. Suoraa puhetta johtaa Pauli Aalto-Setälä. Puheenjohtaja nostaa lämmittelykysymykseksi hieman vakavamman aiheen, parhaillaan vietettävän Miesten mielenterveysviikon. Miehet hakevat apua harvemmin kuin naiset, vain joka kolmas avun pyytäjä on mies. Miksi meillä ei mielenterveysasiassa tasa-arvo toteudu? Taru Tujusen mielestä vaalit on ihmisen parasta aikaa! Siksipä hän nostaa pöydälle parhaillaan käynnissä olevat Yhdysvaltain välivaalit, joiden tulokset eivät vielä Pyöreän pöydän keskustelun aikana olleet selvillä. Tujunen arvioi tilannetta ja edustajainhuone näyttäisi menevän rebublikaaneille, mutta senaatista käydään tosi tiukkaa kamppailua. Vaikuttaa siltä, että ne osavaltiot, joissa on ollut Donald Trumpin siunaama senaattoriehdokas ovat olleet kohtuullisen pulassa. Tujunen antaa raatilaisille pohdittavaksi, kuka on mahdollisesti voittanut vaalit, entä kuka hävinnyt? Juha Itkonen haluaa puhua Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltolan mahdollisesta presidenttiehdokkuudesta, josta Aaltola kenties lopullisesti ja uskottavasti kieltäytyi Twitter viestissään 8.11. Itkosen mielestä meillä on nyt erikoislaatuinen tilanne, kun presidenttispekulaatioissa on tai ainakin oli kärkinimenä ihminen, ilman mitään aiempaa poliittista kokemusta. Lokakuun lopulla tehdyssä Taloustutkimuksen gallupissa Mika Aaltola päihitti suosiossa mm. Pekka Haaviston ja Olli Rehnin. Selvästi Mika Aaltola koskettelee suomalaisten sieluja eri tavalla kuin poliitikot! Olisiko poliittisesti kokematon presidentti maallemme uhka mahdollisuus vai jotain siltä väliltä? Anu Koivunen pureutuu aiheessaan kirjallisuuskritiikkiin. Maaria Ylikangas arvioi Hanna Brotheruksen vasta julkaistun kirjan "Henkeni edestä" Helsingin Sanomissa 4.11. Koivunen kertoo, että tästä kritiikistä seurasi hänen somessaan suurin kulttuuridebatti pitkään aikaan. Tässä keskustelussa todella moni oli sitä mieltä, että kriitikon olisi pitänyt luopua arvioimasta kirjaa, josta hän ei pidä ja kritiikki meni henkilöön. Onko kirjallisuuskritiikin tehtävä ajatella kirjailijan tunteita? Pitääkö kriitikon arvioida vain teoksia, joista hän pitää?

Helsingin sanomissa ruodittiin kasvatustieteilijä Mikko Puustisen ja hänen tutkijakollegansa Jenni Marjokorvan uutta tutkimusaihetta, jossa luodataan Helsingin yliopiston keskusteluilmapiiriä. Alustavien tulosten mukaan woke on saattanut rajoittaa keskustelunvapautta yliopistoilla. Keskustelu woke-aktivismista yliopistoissa on tuttua maailmaltakin. Keskustelu kuumeni, kun toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti Iltalehteen kolumnin. Perjantaistudiossa pohditaan myös miksi populistisella terminologialla ja medikalisoinnilla pitää kärjistää ja luoda vastakkainasettelua asioihin, jotka sitä eivät varsinaisesti kaipaa. Maria Pettersson väitti kolumnissaan Helsingin Sanomissa, että yhteiskunnassamme esiintyy naisvihaa. Kysymme myös haluaako kukaan Suomeen kulttuurikaanonia ja mitä siihen tulisi. Lisäksi ihmetellään, miksi rahasta puhuminen on kirjailijoille niin vaikeaa. Äänikirjat ovat menestys, mutta ei kirjailijan kukkarolle. Kuulemme myös miten marraskuu on mainettaan parempi. Perjantastudion raatilaisina ovat Anna Moilanen, Virpi Hämeen-Anttila ja Jussi Turhala. Lähetyksen juontaa Nicklas Wancke.

J.P. Pulkkisen esseekokoelma rullaa polkupyörän selässä mutkitellen lapsuusmuistoista yhteiskunnallisempiin tasoihin. Välillä kirjailija pyöräilee kavereiden ja asiantuntijoiden kanssa, välillä pääpaino on treenaamisessa, aina siinä vapaudessa, jonka polkupyörä kaikessa vaatimattomuudessaan ja arkisuudessaan tekee mahdolliseksi. Keskustelemme polkupyörästä emansipaation välineenä ja siitä, kuinka pyöräilijä voi olla yhtäaikaa yksilö ja osa kirjaimellista massaliikettä. Miksi kaupunkisuunnittelu yrittää aina ohittaa pyöräilijät? Mitä tapahtuu leffoissa, kun kuvaan rullaa polkupyörä? Kirjailijan kuva Heli Sorjonen, Teos

Viitisensataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua maailman eri kolkissa, ihmisten ajattelussa ja opetuksissa alkoi tapahtua muutoksia. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Tom Erik Arnkilia alkoi vaivata kysymys, tiesivätkö helleenifilosofit ja intialaiset ajattelijat toisistaan, kun lausuivat suunnilleen, että kaikki virtaa. Kysymys johdatti Arnkilin tutkimaan silloista, laajeneva ja muuttuvaa Persian valtakuntaa, ja matkustamaan pitkin sen alueita ja valtarakenteita yhdessä pienestä juutalaispojasta kuninkaan suosioon ja tämän vakoojaksi nousevan Benjamin Aamoksenpojan kanssa. Arnkil on matkustanut Benin seurassa kuuden romaanin pituisen matkan. Historiallisen kirjasarjan itsenäisenä romaaninakin toimivat huipennus johdattaa Intiaan. Keskustelemme kirjailijan ja lukijoiden matkasta, miten Arnkilin Persia rakentui, miltä maailma näyttää ihmisenkokoisesta vinkkelistä, mitä niin lukija kuin kirjailija pyytävät, kun irrottautuvat länsimaisesta historianopetuksesta tutuista kreikkalaislähtöisistä asetelmista ja katsovat ”tunnettua maailmaa” toisesta suunnasta? Tom Erik Arnkil kertoo myös, miksi hänen historialliset henkilönsä tuntuvat lukijasta yllättävän tutuilta ja samastuttavilta. Kirjailijan kuva Liisa Takala, Teos

Pieni karanteenikirjakerho on naljaillut itsestään kirjoittaville kirjailijoille aikansa, joten on syytä kääntää takki/uimaliivi, ja hypätä autofiktion syvään päähän. Keskustelemme kirjailija Ossi Nymanin kanssa hänen kolmannesta romaanistaan Häpeärauha, jossa kovasti kirjailija Ossi Nymanin näköinen nimetön päähenkilö elää, rakastaa, eroaa, kirjoittaa, haaveilee, jää ulkopuolelle, tekee vaalikampanjaa, saa perheen (spoiler), on välillä onnellinen - ja hakee jopa työpaikkaa. Millaista on jatkaa kirjojen kirjoittamista, kun omaan elämään perustuvasta henkilöhahmosta tulee moralisoivien pääkirjoitusten, identiteettipoliittisen vastakampanjoinnin ja koko perheen sketsisarjan väline? Puhumme siitä, miten Nymanin päähenkilö kaikkien hyvien sankarien tapaan syntyy: kielestä ja rajauksista. Puhumme hänen yhtäaikaisesti ylemmyyden- ja alemmuudentunteistaan, askeettisen elämäntavan oikeuttavasta ylenkatseesta ja samalla luokkanousun polulla horjahtelevasta identiteetistä. Henkilö ei ole oikein kotona missään, kaipaa huonojakin aikoja koska ne ovat tuttuja. Onko hän romantiikan sankari nykyajan Maunulassa ja sen keskiluokkaisemmassa naapurustossa? Onko hän oikealla vai vasemmalla? Onko hän vanhemman kirjallisuuden passiivisaggressiivinen kotirouva esimerkilliseksi feministiksi pyrkivän nykymiehen hahmossa? Näkeekö hän itseäänkään kuin silloin, kun tulee jonkun muun näkemäksi? Muita aiheita: bodaus ja Bruce. Häpeä ja rauha. Kirjailijan kuva Heli Sorjonen, Teos. Osta juuri ilmestynyt Häpeärauha https://www.teos.fi/Hapearauha

Deryn Rees-Jonesin runo Lumilaulu, suomennos Tomi Kontio. Runo on ilmestynyt teoksessa Kuuna päivänä - runoutta Englannista, Skotlannista ja Irlannista, toimittanut Piritta Maavuori, WSOY 2003. Mietteen on valinnut Nina Naakka. lukijana Olli Kari.

Mitä kirjoittaminen on, miltä se tuntuu ja mitä sillä voi saada aikaan, jos ylipäänsä tarvitsee saada mitään aikaan? Kirjailijan ja kirjoittamisen opettaja Erkka Mykkäsen kanssa filosofisoidaan vähän (paljon) ja poiketaan välillä sivuraiteille, eikä keskitytä yhtään mihinkään oikeinkirjoitukeen. Luvassa on myös loistavia, konkreettisia vinkkejä siihen, mitä kirjoittaa ja miten kirjoittaa. See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Latinalaisen Amerikan heinäkuun mietelause on ote Julio Cortázarin teoksesta Tarinoita kronoopeista ja faameista. Teos on ilmestynyt espanjaksi vuonna 1962 ja suomeksi 2001, Loki-Kirjat. Suomentaja Tarja Roinila. Mietteen on valinnut Nina Naakka ja lukija on Heikki Puskala.

Kirjailija Joonas Riekkola vieraili torstaina Radio Voiman iltäpäivässä. Hän on jo 15 vuotta yrittänyt päästä kustannuskynnyksen yli ja vihdoin, tänään julkaistiin hänen esikoisteoksensa Silkkomaahan kadonneet! Joonas kertoi Lotta Merenmiehelle mm. miten on sovittanut päivätyönsä siivoojana, perhe-elämän ja kirjoittamisen. Entä miten säilyttää intohimo ja kiinnostus lukuisien käsikirjoitusten kirjoittamisen ja niiden monien hylkyjenkin jälkeen? Joonas Riekkola kertoi myös mitä toivoo nyt tulevalta ja onko haaveissa mahdollisesti täysipäiväinen kirjailijan työ.

Onnellisten sattumusten seurauksena Pienen karanteenikirjakerhon loppukesä ja alkusyksy jatkuu katoamisten ja löytymisten maailmoissa. Joel Haahtelan pienoisromaaneissa joku katoaa, on kadonnut, ja joku etsii, löytäen ehkä jotain lähinnä itsestään. Kirjailijan mukaan niiden kaikkien nimi voisi olla Katoamispiste. Kahta uusinta teosta, Adèlen kysymystä ja juuri ilmestynyttä Hengittämisen taitoa yhdistää myös kristinuskon mysteeri. Niinpä keskustelemme podcastilla hyvän ihmisen kilvoittelusta, jumalan kaipuusta, hyviiden yhteisöllisestä luonteesta ja armosta. Ja taiteen kyvystä lähestyä muita kuin konkreettista maailmaa, runon läpikultavuudesta ja ohuista paikoista. Kuuntele ja kirkastu! Joel Haahtelan kuva Dorit Salutskij/ Otava

Vieraanani oli toimittaja ja kirjailija Anni Saastamoinen ja teemanamme oli kirjoittamisen liittyvä häpeän kokemus. Millaista on kirjailijan kokema häpeä kirjoittamisen eri vaiheissa? Miten voi kehdata kirjoittaa saati julkaista, entä ottaa vastaan palautetta, jopa palkintoja? https://www.lily.fi/blogit/hapeapaalu/ https://www.kosmoskirjat.fi/uutiset/2019/10/3/sirkka-on-hurmaava-ja-hulvaton-romaani-depressiopivkirjojen-kirjoittajalta https://www.kosmoskirjat.fi/depressiopivkirjat

Teemme asioita väärään aikaan. Nukkumaanmenoaika määrittää, milloin ovat tehokkaimmat tuntisi ja milloin isot päätökset kannattaa tehdä. Näin väittää bestsellerkirjailija Daniel H. Pink. Kirjailijan ajankäyttöneuvot – ja kronotyypin määrittely - ovat mullistaneet tuhansien ihmisten elämän ja nyt niistä ovat keskustelemassa unirytminsä kanssa kipuileva HS:n lifestyletoimituksen esinainen Merituuli Saikkonen ja kronotyypiltään kolmanneksi linnuksi paljastuva lifestyletoimittaja Katri Kallionpää. Lisäksi neuvomme, miten otetaan täydelliset päiväunet. Henk. koht. on Helsingin Sanomien uusi podcast, jossa puhutaan ihmissuhteista, seksistä, hyvinvoinnista ja elämästä. Joka maanantai käsitellyssä jotain olennaista tästä modernista suomalaisesta elämästä. Seuraa podia Instagramissa: @hshenkkoht.

Onko kirjailijan työtä vain kirjoittaa? Onko esiintyminen vain pakollinen paha, jota kirjailijan on tehtävä saadakseen leipää pöytään?

Juuri nyt on hyvä aika laittaa linnunpönttö puuhun. Minna Pyykkö kävi Ylöjärvellä kirjailija Jyrki Vainosen kanssa putsaamassa pönttöjä, laittamassa uutta puuhun ja juttelemassa siitä lintujen maailmasta, johon linnunpönttöjen kautta pääsee osalliseksi. Kuva: Minna Pyykkö / Yle

Kirjailija Hannu Mäkelä kirjoitti kirjan oman sielunkumppanin löytämisestä ja sen menettämisestä. Hänen kirjansa Valo, Kertomus rakkaudesta, vie venäläiseen tapaan rakastaa ja suhtautua kuolemaan. Hannu Mäkelä ja venäläinen filologi ja toimittaja Svetlana Aksjonova olivat naimisissa viisi vuotta, sitten Svetlana äkillisesti menehtyi. Hannu Mäkelä pohtii rakkautta, kuolemaa, pyhyyttä ja Svetlanaa, joka tarkoittaa valoa, aurinkoa. Hannu Mäkelän heinäkuussa ilmestyvä romaani kertoo Jeanne d´Arcista, eräästä ranskalaisesta neitsyestä, jota hänen mielestään voi kutsua esifeministiksi. Kirjailijan elämään on myös tullut uusi rakkaus, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Pitkittynyt suruhäriö on uusi lääketieteellinen diagnoosi. Diagnostinen kieli on arkipäiväistynyt: vilkkaalla koiralla on ADHD, entiset puolisot ovat kaikki narsisteja. Nuoret tytöt ehkä vähän jopa kilpailevat siitä, kenellä on tai voisi olla joku diagnoosi. 2010-luvulla mielenterveysongelmat näkyvät selkeämmin myös kaunokirjallisuudessa. Kirjailijan ja kuvataiteilijan Katariina Sourin kymmenes romaani Sarana kertoo omakohtaisen tarinan siitä, millaista on elää sen jälkeen, kun on saanut diagnoosin sekä persoonallisuushäiriöstä että kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kirjailijan ja luovan kirjoittamisen opettajan Niina Revon seitsemäs romaani Vyöry kertoo paikaltaan muljahtaneesta mielestä ja siitä, miten mieleltään järkkyneet retusoitiin aikoinaan pois perhepotreteista. Jani Tanskanen tarkastelee työn alla olevassa väitöskirjassaan sitä, miten psykiatrisia diagnooseja käsitellään kolmessa kotimaisessa omaelämäkerrallisessa teoksessa. Lähetyksen juontaa Pauliina Grym.

Herättikö jakso ajatuksia? Ole yhteydessä: https://twitter.com/markosuomi tai marko.suomi@iki.fi

Luova elämä ei mahdu laatikoihin. Juuri kun olen luullut ymmärtäväni luovuudesta jotain, huomaan olevani luovan kierron vaiheessa, jota en osaa tulkita. Kirjailijan tunnelmia uuden projektin ääreltä ja kirjoituslomalta, jossa haetaan tekemisen ja olemisen tasapainoa.

Kirjailija Niina Hakalahtea kiinnostavat hallitsemattomuuden ja erillisyyden teemat. Molempia hän on käsitellyt kirjoissaan, joille tyypillistä on hersyvä huumori. Palkittu lastenkirja kertoo Tuukka-Omarin elämästä, josta hän on kirjoittanut peräti neljä romaania. Niinan lastenkirjoissa mukana on piirteitä myös omista pojista.Kirjailijan omassa kahden kulttuurin kodissa puhutaan suomea ja arabiaa, sillä aviomies Muhannad on syyrialainen. Kulttuurien kohtaamisen Niina kokee hedelmälliseksi kirjailijan työn kannalta, sillä Muhannad toimii Niinalle ikään kuin haamukirjoittajana: arvioi tarinoita ja ehdottaa juonen käänteitä. Hän myöntää, että läheiset ihmiset joutuvat usein saaliiksi kun kirjailijan henkinen metallinetsin tekee työtään. Tärkeä teemä hänelle on ystävyys, josta hän on kirjoittanut eräänlaisen parisuhdekirjan. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

Lukutaitotilastot ovat karua luettavaa. Osalla oppilaista lukutaidot ovat niin huonot, että arkielämän tilanteista selviäminen on vaikeaa. Rap-muusikko Mikko “Atomirotta” Sarjanen ja päätoimittaja ja kriitikko Aleksis Salusjärvi kiertävät Suomen ammattikouluja Sanat haltuun -hankkeen myötä ja puhuvat lukutaidon merkityksestä rap-musiikin avulla. Millaista lukutaitoa tarvitaan fasismin torjumiseen? Norjalainen kirjailija Karl Ove Knausgård kirjoitti Taisteluni-romaaninsa sisään 400-sivuisen esseen Hitleristä. Hänen mukaansa Hitler nousi valtaan, koska hän pystyi pukemaan sanoiksi ne tunteet, joita saksalaiset tunsivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Knausgård analysoi tarkasti Hitlerin puhujantaitoa, natsien kieltä ja propagandan keinoja. Kirjailijan mielestä nykyinen yhteiskuntammekaan ei ole immuuni niille voimille, joiden avulla Hitler kukoisti. Juontajina ovat Anu Heikkinen ja Teemu Laaksonen. Tuotanto: Yle Kulttuuri

Kirja syntyy pääosin kahden ihmisen työpanoksesta. Kirjailijan me ehkä tunnemme, kustannustoimittaja pysyy useimmiten piilossa. Miten tämä kaksikko työnsä jakaa? Onko kirjailijan ja kustannustoimittajan liitto järkiliitto vai suuria tunteita ruoppaava viha-rakkaussuhde? Kaikki kotona -lähetyksen vieraina olivat 18.10.2016 kustannustoimittaja Salla Pulli ja kirjailija Mike Pohjola. Haastattelijoina Sanna Pirkkalainen ja Paula Jokimies. Mike Pohjolan ja Salla Pullin yhteistyön hedelmänä syntyi Turun palosta kertova romaani "1827". Kirjaa työstettiin viisi vuotta, työparilla oli koko ajan tekeillä tämän kirjan rinnalla myös muitakin projekteja. Mike Pohjola ja Salla Pulli olivat yhteistyön alkaessa toisilleen tuntemattomat henkilöt, joiden työliitto oli ylemmältä taholta järjestetty. Pohjola kertoo molemminpuolisen luottamuksen kasvaneen yhdessä tekemisen myötä. - Yhdessä tekemällä, keskivertolukijan ajattelua tunnustelemalla haemme teokselle yhteistä säveltä ja kieltä. Kustannustoimittajia ei juurikaan julkisuudessa näe, roolia ei tuoda sen suuremmin esiin ja palkintoja ei jaeta. Eikö kirja kuitenkin ole työryhmän yhteinen teos, pikemmin kuin kirjailijan aikaansaannos? Mike Pohjola on pohtinut kysymystä blogissaan. Hän poimii esimerkin elokuvamaailmasta. - Puhumme, että elokuva on ohjaaja Dome Karukosken elokuva tai tuottajan elokuva, harvemmin puhutaan käsikirjoittajan elokuvasta. Elokuvan teossa on mukana valtavan iso työryhmä, jonka nimet on lueteltuna lopputeksteissä, jopa kuvausryhmälle voileivän tekevän henkilön nimi mainitaan. - Kirjoissa ei ole lopputekstejä, sanoma- ja aikakauslehdistäkin ne löytyvät. Miksi ei kirjan taittajan ja kustannustoimittajan nimeä näy missään? Mielestäni kirjaformaatin kiinteänä osana pitäisi olla nämä tiedot. Tekijäsivulla kerrotaan kirjan painopaikka ja kustantaja sekä kääntäjä, siellä pitäisi olla myös kustannustoimittajan nimi, vaatii Pohjola. Kustannustoimittaja Salla Pulli kokee olevansa enemmän taustatiimiläinen kirjan kätilöinnissä. - Valmisteilla oleva kirja ei ole minun teokseni, vaan nimenomaan kirjailijan henkinen tuotos. En pidä tärkeänä, että nimeni on kanteen kirjattu. Sen sijaan kääntäjän nimen kirjaamista tekijätietoihin Salla Pulli puolustaa vankasti. - Käännös on uusi kaunokirjallinen kokonaisuus, joka on tehty alkutekstiin pohjautuen. Näen siinä suuren taiteellisen työn ja siksi kääntäjän nimen kirjaaminen teokseen on perusteltua.

Jouluun hiljennytään yhdessä Tapani Ruokasen kanssa. Vieraana on kirjailija ja vammaisjärjestövaikuttaja Jukka Sariola. Sariolan Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan valittiin vuoden 2015 kristilliseksi kirjaksi. Kirjailijan läheinen ystävä Seija Järvenpää murhattiin yhdessä toisen suomalaisen lähetystyöntekijän kanssa Afganistanissa kesällä 2014. Teos kertoo koskettavasti ja osin humoristisestikin pitkäaikaisesta ystävyydestä, sen iloista ja suruista. Jukka ja Tapani pohtivat myös vammaisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kaupungistuminen on vienyt vanhaa yhteisöllisyyttä mennessään, mutta tilalle on syntynyt myös uusia tapoja ottaa toiset huomioon.

Kirjailija Juha-Pekka Koskinen piti vuoden ajan kirjaa tuloistaan ja selvitti pääseekö hän kirjailijana 1000 euron kuukausiansioihin. Mitä hän oppi? Kirjailijoille maksettavat lainauskorvaukset nousivat tänä syksynä merkittävästi. Riittääkö se mihinkään? Vai kasautuvatko lainauskorvaukset ja apurahat yksille ja samoille? Keskustelemassa ovat kirjailija JP Koskinen, Sanaston hallituksen pj. Virpi Hämeen-Anttila, kirjastoapurahalautakunnan pj. Johanna Venho sekä Nuori Voima –lehden päätoimittaja Maaria Ylikangas. Juontajana Anu Heikkinen.

Tiistain aiheita: - Aamun vieraana on kirjailija Sofi Oksanen - Kuninkaallinen perhe on aloittanut suomen kielen opinnot - Norlannin ooppera täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Oopperan produktiohin kootaa laulajat aina tuotantokohtaisesti, sillä oopperalla on vain yksi kuukausipalkkainen laulaja, Susanna Levonen -Timrån kunta Västernorrlandissa satsaa miljoona kruunua opettajien jatkokoulutukseen matematiikan opetuksessa Tiistaiaamun juontaa Jorma Ikäheimo