Kotiliesi.fi

Sukkakauppa käy hyvin, mutta Maijan mieli on levoton.

Sukkakauppa käy hyvin, mutta Maijan mieli on levoton. 

Maijan vuokralainen on yhä kadoksissa. Milla miettii, mitä elämältään oikeasti haluaa.

Maijan vuokralainen on yhä kadoksissa. Milla miettii, mitä elämältään oikeasti haluaa.

Kardashianien perhe innostuu sukista, ja siksi koko kylän naiset kutsutaan villasukkatalkoisiin.

Kardashianien perhe innostuu sukista, ja siksi koko kylän naiset kutsutaan villasukkatalkoisiin.

Milla keksii ottaa villasukkien markkinointiin mukaan naapurin lammasfarmarin. Paidattomana tietenkin.

Milla keksii ottaa villasukkien markkinointiin mukaan naapurin lammasfarmarin. Paidattomana tietenkin.

Amerikassa innostutaan villasukista. Maija näkee liikaa. Miksi Asko vaihtoi Espanjan vanhaan vuokramökkiin keskellä ei mitään?

Amerikassa innostutaan villasukista. Maija näkee liikaa. Miksi Asko vaihtoi Espanjan vanhaan vuokramökkiin keskellä ei mitään?

Millan Instagram-postaus Maijan villasukista tuottaa heti tulosta. Susi tekee tuhoaan lammaslaumassa.

Millan Instagram-postaus Maijan villasukista tuottaa heti tulosta. Susi tekee tuhoaan lammaslaumassa.

Susi saa vainun lampaista, Milla niiden omistajasta.

Susi saa vainun lampaista, Milla niiden omistajasta.  

Milla kaipaa äitinsä halausta niin, että itkettää. Kotikylällä Tinder tarjoaa villapaitamiestä, jonka eläimet ovat yllättävän tuttuja.

Milla kaipaa äitinsä halausta niin, että itkettää. Kotikylällä Tinder tarjoaa villapaitamiestä, jonka eläimet ovat yllättävän tuttuja.

Myrsky katkoo sähköt ja mykistää puhelimet. Mutta sekään ei estä kahden kaukaa tulevan tietä Maijan luo.

Myrsky katkoo sähköt ja mykistää puhelimet. Mutta sekään ei estä kahden kaukaa tulevan tietä Maijan luo.

Milla on asunut Los Angelesissa, mutta koronan takia äiti pyytelee tytärtään koti-Suomeen. Kaikki on hyvin, Milla vakuuttaa. Vai onko? 

Milla on asunut Los Angelesissa, mutta koronan takia äiti pyytelee tytärtään koti-Suomeen. Kaikki on hyvin, Milla vakuuttaa. Vai onko?

Kevyen liikenteen väylien pitäisi olla turvallisia ja terveellisiä meille kaikille, mutta tilastojen valossa näyttää siltä, että iäkkäille ihmisille ne ovat moninkertaisesti vaarallisempia paikkoja kuin meille muille. Lue myös: Hoitavatko robotit pian vanhuksia? Virtuaalihoito yleistyy vanhusten kotihoidossa – katso, miten kotimaakunnassasi toimitaan jo nyt! Onnettomuustietoinstituutti kerää tilastoja kaikkein vakavimmista, kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Sen mukaan vuonna 2017 kevyenliikenteen väylillä menehtyi 17 yli 65-vuotiasta jalankulkijaa ja kymmenen pyöräilijää. Moottoriajoneuvo-onnettomuuksiin verrattuna lukumäärät ovat onneksi hyvin pieniä, mutta kun otetaan käsittelyyn prosentit, kuolleista pyöräilijöistä lähes puolet, 49 prosenttia, on eläkeiän ylittäneitä, jalankulkijoista 47 prosenttia. Ikäihmisten suurta osuutta liikennekuolemista selittää luonnollisesti se, että ikääntyessä ihmisen liikkumis- ja huomiokyky heikkenevät. Ja kun jotain sattuu, iäkäs keho on hauras ja herkempi vammautumaan. Lue myös: Järkyttävä ilmiö yleistyy: ihmiset eivät auta onnettomuuspaikalla, vaan ottavat mieluummin kuvia – läheisensä menettäneet kertovat, miltä se tuntuu "Monet pyöräilijät ajavat kuin liikennesäännöt eivät koskisi heitä" Viime vuoden ennakkotilastojen perusteella tilanne on hiukan parantunut ja ikäihmisten kuolemat vähentyneet, mutta vuodesta toiseen he kärsivät kevyenliikenteen onnettomuuksista silti enemmän ja raskaammin kuin me muut. Hiljattain eläkkeelle jäänyttä, Suomen ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa liikennelääketieteen professoria Timo Tervoa nämä luvut sapettavat. ”Onhan tämä nyt kumma, jos ei ketään muuta huolestuta”, Tervo puhisee. Tervo syyttää tilanteesta surkeaa liikennesuunnittelua. Hän nostaa esiin esimerkiksi Helsingin Mannerheimintiellä lukuisat vanhuksille vaaralliset ”giljotiinit”. ”Kun hitaasti liikkuva vanhus pääsee hengissä suojatietä pitkin autotien yli, ensimmäinen paikka, johon hän pääsee turvaan, ei olekaan jalkakäytävä, vaan kevyenliikenteen väylä, jossa äänettömät valtavaa vauhtia ajavat pyöräilijät suhahtelevat hänen ohitseen, elleivät aja päälle. Missään muualla Euroopassa ei näe tällaista”, Tervo sanoo. Suomessa puhutaan hänen mielestään aivan liikaa siitä, miten terveellistä pyöräileminen on, mutta enemmän pitäisi puhua siitä, miten terveellisiä pyöräilijät ovat muille tielläliikkujille. ”Monet pyöräilijät ajavat niin kuin liikennesäännöt eivät koskisi heitä lainkaan”, hän sanoo. Sähköpyörien yleistyessä pyörien painokin kasvaa. Tervon mielestä pyöräilijöitä pitäisi ryhtyä suitsimaan omilla liikennevaloilla samaan tapaan kuin Tanskassa. ”Jollain tavalla meidän pitäisi pystyä huomioimaan ja kunnioittamaan iäkkäiden liikkumista enemmän.” "Suojatien ylityspaikat ovat hölmöjä ratkaisuja" Onnettomuustutkintainstituutin liikenneturvajohtaja Esa Räty on Tervon kanssa samaa mieltä. Teillä vallitsee vahvojen ja nopeiden laki. ”Onnettomuusaineistojen kautta en pysty tähän ottamaan kantaa, mutta omien arkihavaintojeni perusteella nämä suojatien ylityspaikat ovat hölmöjä ratkaisuja ja ansoja sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille.” Räty näkee, että pyöräilijöiden määrä on kasvanut viime vuosina niin rajusti, ettei pyöräteiden ja muun liikenteen suunnittelu ole aivan pysynyt perässä. Molempien miesten mielestä meillä kaikilla on petrattavaa liikenneasenteissa ja käyttäytymisessä. ”Kun väestö vanhenee, liikenteessä pitäisi yhä enemmän huomioida se, että liikkeellä on ikäihmisiä. Pitäisi miettiä sitä, miten selkeitä reittejä rakennetaan tai minkä kokoisia liikennemerkkejä tehdään, ettei kaikkea tehtäisi virkeässä virkaiässä olevien ehdoilla ”, sanoo Räty, joka pyöräilee itsekin päivittäiset työmatkansa. Entä millaisia kuskeja ikäihmiset itse ovat liikenteessä? Lue Kotiliedestä 25/2019 artikkeli, jossa pohditaan sitä, milloin ihminen on liian vanha auton rattiin. Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla  tai kuuntele juttu podcastina!

Virtuaalikäynnit, lääke- ja ateria-automaatit, turvalaitteet ja kenties myös robotit ovat yksi ratkaisu, kun hoiva-alan työvoiman ja rahojen riittävyyttä mietitään tulevina vuosikymmeninä. Lue myös: Mitä on hyvä hoito hoivakodissa? Anninpirtissä vanhus elää kuin kotonaan Alan nykyiset työntekijät eläköityvät nopeammin kuin uusia koulutetaan, ja väestön ikärakenteen vinoutumisen vuoksi ala joutuu kilpailemaan vähenevästä määrästä osaavaa työvoimaa. Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n johtava tutkija Marketta Niemelä sanoo, että tekniset ratkaisut ovat mahdollisuus, jota ei voi jättää hyödyntämättä. “Meistä suomalaisista joka viides on nyt yli 65-vuotias. Kun katsotaan kymmenen vuotta tulevaisuuteen, eläkeikäisiä on jo useampi kuin joka neljäs – noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Tarvitsemme teknologiaa ja sitä hyödyntäviä uudenlaisia palveluja”, Niemelä painottaa. Mutta millaiseksi vanhusten hoiva muuttuu, jos teknologiset palvelut ja robotit korvaavat ihmisten työpanosta? Millaiseksi se on jo nyt muuttunut? Robotit jakavat jo nyt lääkkeitä "Lääkkeenne on valmiina otettavaksi!" lääkeannostelijarobotti huhuilee kotihoivan asiakasta. Jos tämä ei jostain syystä tule lääkettään ottamaan, robotti muistuttelee ja lopulta imaisee lääkeen takaisin sisäänsä. Välistä jääneestä lääkeannoksesta lähtee tieto hoitajalle tai omaiselle. Säntillistä ja luotettavaa. Lisäksi robotin voi ohjelmoida puhumaan haluttua kieltä. Lääkkeitä ei häviä minnekään, eikä niitä tule napsittua liikaa tai väärin. Teknologia parantaa turvallisuutta, se on selvää. Jos vanhalla ihmisellä on paikantava turvaranneke, jota voi hädän hetkellä painaa tai jonka välittämästä tiedosta muistisairaan omainen näkee, minne läheinen on eksynyt, niin ranneke voi pelastaa jopa hengen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viime vuonna valmistunut tutkimusraportti summaa, että turvarannekkeen käyttö on jo vakiintunut toimintatapa kotihoidossa. Lisäksi erilaista älykästä talotekniikkaa, kuten liesivahteja, palovaroittimia ja ovien aukaisuista hälyttäviä laitteita, älymattoja sekä hyvinvointia seuraavia rannekkeita on yhä enenevässä määrin tarjolla. Niille on kysyntää, sillä poliitikot ovat viime vuosina halunneet vahvistaa vanhusten kotihoitoa. Tämän vuoksi kodeissaan asuu yhä huonokuntoisempia ja apua tarvitsevia ikä-ihmisiä. Uusien teknisten laitteiden ja palvelujen avulla itsenäinen asuminen onnistuu entistä pidempään. Sosiaalinen robotti SARA on Helsingin kaupungin innovaatioyhtiö Forum Viriumin kehittämä. Sen näytöltä hoitaja tai ikäihminen voi valita esimerkiksi historialuennon Suomen presidenteistä. Sosiaaliset robotit viihdyttävät muistisairaita Kotihoidossa teknologia säästää rahaa, kun hoitajien ei tarvitse käydä kotihoidon asiakkaiden luona niin usein.  Aivan viime vuosina joissakin kunnissa on myös testattu sosiaalisia robotteja, joiden tehtävänä on viihdyttää ja esimerkiksi laulattaa tai jumppauttaa laitoshoidossa olevia muistisairaita. On luultavaa, että teknologiaa ja robotiikkaa pyritään käyttämään tehtävissä, joiden tuottaminen olisi muuten kalliimpaa. Pelkona on, että robotit korvaavat ihmistyötä. Robotiikkaan perehtynyt tutkija Tuuli Turja Tampereen yliopistolta haluaa toppuutella robotteihin liittyvää intoilua. Hän korostaa, että ratkaisuja hoitaja­pulaan kannattaa etsiä myös työperäisestä maahanmuutosta ja omaisten osallistumisesta hoivaan. Turja pitäisi parhaana ratkaisuna sitä, että robotiikkaa kehitettäisiin hoitajien avuksi, ei hoivatyön korvaajaksi. Perimmiltään kyse on siitä, millaista on hyvä hoiva. Tai pikemminkin, millaista on riittävän hyvä hoiva, jos resurssit ovat niukat? Kone kun ei korvaa kosketusta. Ovatko etäkäynnit yleisiä sinun maakunnassasi? Sosiaalisia robotteja on Suomessa hoiva-alalla käytössä vielä vain harvassa kunnassa. Sen sijaan varsin yleisiä ovat kotihoidossa käytössä olevat erilaiset etäyhteystabletit, ateria-automaatit ja lääkeautomaatit. Varsinkin pitkien kulkuyhteyksien alueilla ateria-...

Oletko tunnollinen? Todennäköisesti olet, koska klikkasit jutun auki. Lue myös: Työterveyslaitos tutki: luonteesi voi suojata sinua masennukselta Listasimme asioita, jotka kertovat tunnollisuudesta. Pitävätkö nämä kymmenen väittämää paikkansa sinun elämässäsi? Ruksita itseesi sopivat kohdat! 1. Suunnittelet elämääsi eteenpäin Tiedät hyvin, mitä elämässäsi tapahtuu seuraavien kahden viikon aikana, koska olet merkinnyt menosi hyvissä ajoin kalenteriin. Olosi on turvallinen, kun tiedät, että ehdit tehdä kaiken, mitä haluat, ja rentoutumisellekin jää aikaa. Jos ystäväsi ehdottavat spontaania tapaamista ”tänään illalla”, systeemisi menee sekaisin ja saatat ärtyä. 2. Haluat tehdä asiat valmiiksi Et pidä siitä, että asiat eivät etene. Jos työpaikallasi päätetään tehdä projekti, haluat tarkat säännöt: kuka vastaa, mistä ja millaisessa ajassa. Jos olet vastuussa itse, saatat tehdä muillekin kuuluvia hommia, jotta pysytte aikataulussa. Lue myös: Erota normaali huolestuminen ahdistuneisuushäiriöstä 3. Olet tarkka yksityiskohdissa ”Viilaaminen” on sinulle tuttua. Jäät helposti hiomaan pieniä yksityiskotia senkin jälkeen, kun kakku on muiden mielestä valmis. Vatsassasi möyhertää, kun joudut päästämään irti omasta mielestäsi keskeneräisistä asioista. Toisinaan jonkun muun on sanottava sinulle: nyt riittää! 4. Et painele siitä, missä aita on matalin Et välttämättä rakasta ryhmätöitä, vaikka olisit sosiaalinen ja tulisit ihmisten kanssa hyvin toimeen. Tämä johtuu siitä, että sinun on vaikea kestää sitä, että kaikki eivät ole yhtä tosissaan ja kunnianhimoisia. Menevät mielellään siitä, missä aita on matalin. 5. Inhoat myöhästymistä Kun jotain on sovittu, se on sovittu. Jos olet sopinut tapaavasi ystäväsi tasalta, kainalosi alkavat hikoilla, kun huomaat, että ehdit paikalle vasta vartin yli. Tosin näin käy harvoin, koska olet yleensä ajoissa. 6. Kaappisi ovat järjestyksessä Kaapissasi ei ole kesävaatteita talvella tai talvivaatteita kesällä. Et jätä likaisia tiskejä odottamaan aamua, ja tiedät, mitkä laskusi on maksamatta. Jos et yllä sotilaalliseen järjestykseen, haluaisit kovin mielelläsi yltää. 7. Et repsahda ja heittäydy helposti Kun lähdet ystäväsi kanssa ”yksille”, et yhtäkkiä päädy vieraassa seurassa toiselle puolelle kaupunkia. Et muutenkaan ole herkästi impulssien vietävissä. Hallitset tunteitasi silloin, kun haluat hallita. 8. Elät terveellisesti Tiedät varsin hyvin, millainen on virallisten suositusten mukainen ruokavalio. Herkuttelet kyllä, mutta et joka päivä. Yleensä syöt ja juot järkevästi sekä liikut säännöllisesti. 9. Et improvisoi silloinkaan, kun siitä olisi hyötyä Pysyt mielelläsi suunnitelmassa, vaikka se ei aina olisikaan järkevää. Jalkapallokentällä teet niin kuin valmentajan kanssa on sovittu, etkä lähde säveltämään, vaikka pienellä luovuudella saattaisi syntyä maali. 10. Haluat hallita elämääsi Sinulla on pienissä ja isoissa asioissa päämäärä, jota kohti pyrit. Maltat edetä porras kerrallaan, ja pienetkin saavutukset tuottavat sinulle tyydytystä. Pidät siitä, että sinulla on hallinnan tunne. Sait tulokseksi 0/10 Jaa tulos facebookissa Luonne on viiden piirteen cocktail Tuntuuko siis tutulta? Oletko siis edellä kuvatun kaltainen järjestelmällinen, suunnitelmallinen ja päättäväinen persoona? Jos olet, voit heti onnitella itseäsi, sillä luonteesi suojaa sinua monenlaisilta harmeilta. Persoonallisuuden piirteitä on viime vuosina tutkittu ahkerasti. Vallitsevan big five -piirremallin mukaan meissä jokaisessa on: tunnollisuutta avoimuutta neuroottisuutta sovinnallisuutta ulospäinsuuntautuneisuutta Jokaisessa omanlaisessaan cocktailissa. Tutkijat sanovat hyvästit kympintytöille – käsitys stressaantuvasta puurtajasta on väärä Psykolgian tutkija Sointu Leikas Helsingin yliopiston Svenska Social och kommunalhögskolanista ja professori Markus Jokela lääketieteen laitokselta ovat kumpikin tahoillaan tutkineet pitkään persoonallisuuden ja erityisesti tunnollisu...

Kun köyhä hankkii lemmikin, moni kritisoi. Ei kannattaisi, sillä lemmikki tuo tutkitusti rakkautta ja terveyttä omistajalleen. Johannan koira jopa haistaa tämän hengityksestä, milloin epilepsiakohtaus lähestyy ja pakottaa emäntänsä ottamaan oikeat lääkkeet.

Sopraano Karita Mattilan, 59, kaulalla kimaltaa kultainen alligaattori. Hän hankki riipuksen tammikuussa 2018 kotikulmiltaan Floridan Naplesista. Hän oli vaihdattamassa kultasepänliikkeessä kelloihinsa pattereita, kun hän huomasi korun vitriinissä. Lue myös: Karita Mattila: ”Minua ajaa itsekritiikki” Alligaattori edustaa Karitalle kotiseutua, jonka lammissa niitä ui. Karita osti korun, koska hän tarvitsi piristystä elämäänsä. Viime talvena Karita ja hänen puolisonsa Tapio Kuneinen jättivät avioerohakemuksen. Kolmekymmentä vuotta kestänyt liitto päättyi yhteisestä sopimuksesta. ”Pitkästä liitosta erotaan vain todellisista syistä. Eromme ei ollut kuitenkaan riitainen”, Karita Mattila kertoi Kotiliedelle heinäkuussa Etelä-Ranskassa, Aix en Provencen pikkukaupungissa. Erossa katosi arkiturva: "Tunsin itseni ajopuuksi" Eron myötä huippusopraano Mattilan arki mullistui. ”Avioero vaikuttaa kaikkeen. Sitä ei voi peittää, enkä haluakaan.” Lue myös: Maailmalle muuttanut Karita Mattila: ”Menestyjät eivät mahdu Suomeen” Hän rinnastaa eron hetkeen, kun parikymppisenä menettää lapsenuskonsa. Kotiopit eivät enää päde, ja arvomaailma menee uusiksi. Erossa elämästä katosi arkinen turva, johon pitkässä liitossa tottui. Samoin harmonia. Varmuus. Ja manageri, sillä Tapio oli hoitanut niitä hommia. ”Arjen manageeraaminen tuli harteilleni, ja aluksi se pelotti.” Karita tunsi itsensä ajopuuksi. ”Joku on sanonut, että jos on ajopuu, ei ole muuta kuin luottamus, että pysyy pinnalla.” Karita Mattila tähditti heinäkuussa Mahagonny-oopperaa Ranskassa. Usko pärjäämiseen palasi Pikkuhiljaa Karita alkoi uskoa pärjäävänsä ja oppi hoitamaan asioita, joista puoliso oli vastannut. Työku­vioissa on apuna agentti. Sopraanon työtahti on kova, ja hän sanoo, että uusien roolien opiskelu, liikkeellä olo ja esiintyminen ovat auttaneet pysymään pinnalla vaikeinakin hetkinä. Kuluneena vuonna Karita on itkenyt usein. Tunteet ovat purkautuneet yksin ollessa, klassista musiikkia kuunnellessa. Vaikka hän on viihtynyt aina myös yksin, avioeron jälkeen hän on tuntenut itsensä välillä yksinäiseksi. ”Vaikka tunteeni ovat menneet vuoristorataa, en ole voinut ryhtyä surkeilemaan kohtuuttomasti ja ajattelemaan, että uuteen elämäntilanteeseen tottuminen olisi ylivoimaista.” Hän miettii hetken ja lisää: ”Olematta uskovainen sanon, että työ on minulle siunaus.” Toinen iloa elämään tuonut asia on ollut Twitteriin liittyminen. Vuoden sisällä 7500 ihmistä ympäri maailmaa on ryhtynyt seuraamaan sopraanon elämänmakuisia päivityksiä. Kuuntele Karitan koko haastattelu podcastina! Luit lyhennelmän Kotilieden jutusta, jossa Karita Mattila kertoo uudesta elämäntilanteestaan, tunteistaan, haaveistaan ja työstään. Voit lukea koko jutun Kotilieden numerosta 20/2019 (tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!) tai kuunnella sen jo nyt podcastina: 

Et ole hassahtanut, vaikka kutsut itseäsi kissasi äidiksi tai koirasi isäksi. Osut naulan kantaan – ja nyt siitä on tieteellistä näyttöä.

Toissakesänä Antti Rönkä käveli Lahdessa pitkin Aleksanterinkatua, asteli kirjakauppaan ja osti ruutuvihon. Suuren mustakantisen, jossa oli punaiset reunukset. Sitten hän jatkoi matkaa kohti Pikku Vesijärven rantaa. Siellä, vehreässä puistossa, hän istui penkille ja ryhtyi kirjoittamaan. Voit myös kuunnella jutun: Hetkeä aiemmin kadulla oli iskenyt epävarma olo. Kaikki tuntuivat tuijottavan häntä. Tunne oli sama kuin aikoinaan vääksyläisen ala-asteen pihalla. Mutta nyt hän oli parikymppinen kirjallisuuden ja kasvatustieteiden opiskelija. Puistonpenkillä tekstiä virtasi. Alkoi kehkeytä tarina Aarosta, joka muistuttaa monella tapaa Anttia itseään. Pikkukaupungissa alakoulua käyvää poikaa. Ensimmäiseksi Antti kirjoitti kohtauksen, jossa Aaron koulupäivä on päättymässä. Poikaa pelottaa. Mitä tapahtuu, kun opettaja poistuu luokasta ja hän lähtee kotiin? Pihalla raikui summeri, ja luokka ponkaisi ylös. Tuolit raapivat lattiaa, vetoketjut vinkuivat. Pidin pääni painettuna, väistin poikien katseet. Opettaja harppoi ovelle, rasautti lukon auki, toivotti turvallista kotimatkaa. Vilkaisin sivulle, näin poikien ahnaat, voitonriemuiset hymyt. Muistin sormet niskassani ja rähisevän kuiskauksen: ”Koulun jälkeen…” Kuulin opettajan puheen vain etäisenä kaikuna, ikään kuin olisin vajonnut veden alle. Ikään kuin ”turvallista kotimatkaa” ei olisi tarkoitettu minulle. Lue myös: Miki Liukkonen avautuu menestyksen kääntöpuolesta: päihdeongelmia, uupumusta ja rahapulaa Kun pääsisi pois Vääksy näyttää kesäasussaan idylliltä. On kanavaranta veneilijöineen ja kahviloineen. Harjumaiseman molemmin puolin avautuvat kauniit vesistöt, Päijänne ja Vesijärvi. Käymme katsomassa pihaa, jossa Antti kävi ala-astetta. Koulurakennus on purettu ja tilalle tehty uusi. Tuossa on keinut, tuossa pyörätelineet, tuossa urheilukenttä. Edelleenkään Antti Röngästä ei tunnu hyvältä seisoskella tässä. Kiusaaminen alkoi jo esikoulussa. Nimiteltiin, jätettiin porukan ulkopuolelle ja käytiin kiinni välillä myös fyysisesti. Tätä jatkui läpi ala-asteen. Yläasteella alkoi vähitellen helpottaa. Lukioon Antti lähti Lahteen. ”Ala-aste oli minulle julmin.” Kiusaajat olivat luokkatovereita, ­eikä luokka vaihtunut ala-asteen aikana. Pienessä taajamassa kiusaajiin törmäsi myös vapaa-ajalla. Oppitunneilla Antti katseli usein luokan seinällä olevaa suurta maailmankarttaa ja antoi katseensa kulkea vieraiden maiden rajoja pitkin. Että pääsisi pois. Antti oli herkkä, arka ja rauhallinen lapsi. Kun muut laskivat innoissaan liukumäkeä, Antti katseli vierestä. Aikansa katseltuaan hän kerran totesi hoitotädilleen: jospa minäkin kokeilisin. Perheeseen kuului pikkusisko, viestintätehtävissä työskentelevä äiti sekä kirjailijaisä, Petri Tamminen. Kirjoittaminen oli luontaista Antillekin jo hyvin pienestä. Hän viihtyi kotona ja tykkäsi istua kirjoittamassa oman huoneen rauhassa. Ala-asteen ensimmäisillä luokilla hän kirjoitti rakastamiaan Tintti-sarjakuvia proosan muotoon. Antti Rönkä varttui Vääksyssä. Fyysistä väkivaltaa Takaraivo iskeytyi betoniin. Jomottava kipu kiiri pitkin kalloa, ja luhistuin polvilleni. Reppu riuhdottiin selästäni, sininen Adidaksen reppu, jonka ostimme kesällä äidin kanssa 12-vuotislahjaksi ja joka tuoksui vielä uudelta. Tino ja Matias lappoivat repun täyteen mätiä hedelmiä ja homeisia leipiä. – Pitäähän sulla sentään olla eväät koti­matkalle, Matias huusi. Lojuin hiekkaisella sementillä. Roskakatoksen oviaukosta näin, että parkkipaikalle pysähtyi katumaasturi. Autosta ponnisti lihava mies aurinkolaseissa. Toivoin ettei hän huomaisi mitään, ettei hän tulisi väliin tai mitään. En halunnut olla mikään uhri, joka pelastetaan. Kestin kyllä mitä tahansa, jos vain kukaan ei nähnyt. Vaikka romaani on omakohtainen, objektiivisesta kouluvuosien kuvauksesta siinä ei ole kyse. Eikä romaanin kiusaajilla ole suoria vastineita Antin lapsuudesta. Sen Antti Rönkä sanoo monesti. Ja oli koulussa hyvääkin. Kuten se,

Joona Jalkanen, Ile Kallio, Paula Koivuniemi ja Markku Johansson muistelevat rakasta isää, ystävää ja työtoveria: "Hän oli ankaran kova työmies".

Transsukupuoliset Mesi, 14, ja Nooa, 25, kertovat, miltä tuntuu kokea olevansa eri sukupuolta kuin mikä syntymässä on määrätty. Monien transsukupuolisten tavoin he toivovat, että oppivat joskus vielä rakastamaan itseään.

Mikael Jungnerilta kysytään usein parisuhdeneuvoja, onhan hänellä asiasta paljon empiiristä kokemusta.

Kolmen lapsen yksinhuoltaja Milla Lindh on lähes sokea ja melkein kuuro. Millaista on arki lapsiperheessä, kun äiti ei näe eikä kuule?

Juice Leskisestä, ujosta juankoskelaisesta rillipäästä kasvoi suomalaisen rockin kantaisä. Silti tai juuri siksi Juice, kuten niin moni muukin suomalainen nero, sortui viinaan.

Matti Loukola sai armeijaikäisenä kuulla sukunsa salaisuuden: hän on orjan jälkeläinen.

Risto rakastui 45-vuotiaana niin palavasti, että oli valmis vaikka kuolemaan rakkaansa kanssa. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Risto saikin mieheltään hiv-tartunnan – ja nyrkistä.