Podcasts about olisin

Moi kaikki! Tervetuloa Finking Cap Podcastiin! Alkaa toinen kausi. Tässä ensimmäisessä jaksossa minulla on vieraana ystäväni Hanna Korf. Me juttelemme kyläilystä ja siitä, millaista on vierailla suomalaisessa kodissa. Puhumme myös erilaisista tavoista tervehtiä, kahvikulttuurista ja pienimuotoisista kulttuurishokeista. Saatat huomata, että puhumme jaksossa talvesta. Tämä jakso äänitettiin jo viime talvena. En ole ollut varma, miten minun pitäisi kehittää tätä podcastia. Olisin tosi iloinen, jos kuulisin teiltä kuulijoilta, mitä tykkäätte podcastista. Minua auttaa myös suuresti, jos jätätte arvostelun podcastiin. Silloin tiedän, että tätä kuunnellaan ja että tätä kannattaa jatkaa. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen emmi@finkingcap.com. Muut opetuspalveluni löydät sivuiltani: https://finkingcap.com/ You will find my other services at https://finkingcap.com/. This is a podcast for Finnish learners. We try to speak a little slower than usually, and you also get to follow the Finnish transcript on the video.

Michael Schenker ei esittelyitä erikseen kaipaa. Pitkän uran tehnyt raskaan rockin kitaran kiistaton legenda on julkaisemassa syyskuussa levyllisen UFO:n musiikkia nimellä "My Years With UFO". Levyllä ovat mukana mm. Axl Rose, Slash, Erik Grönwall, Stephen Pearcy, Dee Snider ja levyn versiot tekevät kunniaa brittibändin uralle ja tuotannolle. Michael Schenker istahti puhelimen äärelle Vesa Winbergin kanssa ja puhetta tuli mm. levystä, miehen urasta, soundista kuin kitaroistakin. Kasarin Lapset -podcastin isäntänä on Vesa Winberg. * * * Kasarin Lapset -podcast rokataan kasaan yhteistyössä Suomen parhaan paahtimon Lehmus Roasteryn ja Teemu Aalto Music Productionsin kanssa. * * * Koodilla "rocknrollneverdies" 15 pinnaa alennusta kaikista kahvi-, tee- ja kaakaotilauksista. * * * Teemu Aalto Music Productions tuottaa listaykkösiä ja laatumetallia. Teemun käsien kautta ovat kulkeneet mm. Insomnium, Omnium Gatherum ja Marianas Rest. * * * Kasarin Lapset Rocks With Skipper's Amps - No compromises, no nonsense, just gear to rock * * * Kasarin Lapset -tunnari: Niko "Rudolf" Kudjoi Kasarin Lapset -voice: Panu Markkanen Kasarin Lapset -photo: Kristian Valkama * * * Tuotanto: SoundWorks Finland * * * www.soundworksfinland.fi

Silvia Hosseini pohtii vapaaehtoista lapsettomuutta esseessään Jos olisin kuningaskobra. Teksti on julkaistu Ida Pimenoffin toimittamassa esseekokoelmassa Kasvukausia - kirjoituksia äitiydestä. Päivän mietelauseen on valinnut Tuula Viitaniemi. Lukijana Timo Teräsvuori.

Ruotsiin on aina ollut helppo muuttaa, ja passista ja työluvasta luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten. Ruotsi on yhä 2010-luvullakin ykkösmuuttomaa. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Jarno Ampuja on opettaja, joka oli ollut ammatissaan jo vuosia päättäessään muuttaa Ruotsiin. Halu päästä ulkomaille oli kova, mutta ei kuitenkaan liian kauaksi kotimaasta.– Halusin muutosta ja Ruotsiin oli helppo tulla. Se on lähellä ja turvallinen, sekä tuttu laivamatkoilta, Jarno Ampuja kertoo.Tuttu, turvallinen sekä läheinen Ruotsi painaa kovasti vaakakupissa, kun Suomessa asuva puntaroi eri vaihtoehtoja suuntautuessaan ulkomaille. Ruotsi on säilyttänyt asemansa suomalaisten ykkösmuutomaana. 2010-luvulla Ruotsiin on muuttanut vuosittain noin pari-kolme tuhatta henkilöä. Tänne tullaan opiskelemaan, kehittämään uraa, kohentamaan kielitaitoa ja hakemaan kokemuksia.Jarno Ampujakin päätti kohentaa opettajan ammattitaitoaan ja pääsi opiskelemaan kasvatussosiologiaa Tukholman yliopistoon. Opinnot jäivät kuitenkin kesken.– Rahat loppuivat ja gradu jäi kesken! Ruotsissa on opettajapula, ja pääsin kansainväliseen Europa-kouluun matematiikan opettajaksi.Parin vuoden kuluttua muutosta iski kuitenkin epäilys.– Tunsin, etten ollut osa ruotsalaista yhteiskuntaa niin kuin Suomessa. Välillä mietinkin, mitä helvettiä minä täällä teen.Työn ja uusien ystävien ansiosta elämä Ruotsissa alkoi tuntua helpommalta.– En yhtään ihmettelisi, jos asuisin täällä vielä 20 vuoden kuluttua. Juuri nyt on kiva tulla kotiin, hoitaa akvaariokaloja ja katsoa TV:stä avopuolison kanssa "Vem vet mest" -ohjelmaa.Kympin oppilaan ruotsi ei riittänytKonsta Lövgren suoriutui huippuarvosanoin turkulaisesta lukiosta. Armeijan aikana hänelle tuli identiteettikriisi tulevasta.– Olin ajatellut arkkitehtiopintoja Suomessa. Mutta sitten mietin, onko Suomi se, mitä haluan. Arkkitehtiopinnot Suomessa vaihtuivat liiketaloustieteeseen Tukholman kauppakorkeakoulussa. Tosin ovet eivät heti avautuneet suosittuun opinahjoon.– Olin lukenut keskipitkän ruotsin kurssin lukiossa, mutta se ei riittänyt pääsyyn Tukholman kauppakorkeakouluun. Olin vuoden yliopistossa ja tein sitten kauppakorkeakouluun tarvittavan kielikokeen ja pääsin sisään.Konstan ruotsin arvosana lukion pääsytodistuksessa oli 10, ja hän sai laudaturin ylioppilaskirjoituksissa. Lukiossa opittu ruotsi ei kuitenkaan ollut täydellinen.– Tuli päin naamaa se, etten osannutkaan ruotsia niin hyvin kuin luulin. Ensimmäisillä luennoillakin valtaosa meni ohi.Nyt Konsta on päättämässä opintojaan kauppakorkeakoulussa ja tulevaisuus on taas auki.- En sulje mitään vaihtoehtoa pois. Palaan Suomeen, jos eteen tulee hyvä työtarjous. Todennäköisintä on, että jään Ruotsiin, tai tartun uuteen haasteeseen ja muutan kolmanteen maahan.Kieliaktivistit sotapolullaTukholmalainen Hanna Wåhlin muutti Ruotsiin jo vuosituhannen alussa ja tarkoituksena oli parantaa ruotsin kielen taitoa. Kuinka ollakaan hänestä tulikin suomen kielen esitaistelija.Suomen kielen hallintoaluetta laajennettiin vuonna 2010, ja silloin myös Tukholma liittyi siihen. Hanna Wåhlinin kannalta se oli merkittävää, ja nyt hänellä oli lain säätämä oikeus vaatia lapsilleen suomenkielistä päivähoitoa ja suomen kielen opetusta koulussa. Käytäntö ja laki ovat kuitenkin kaukana toisistaan.– Minähän tiesin oikeuteni ja sanoin rehtorille, että laki on tämä ja kaupungin kotisivulla lukee, että lapsellani on oikeus saada suomen kielen opetusta. Mä vaan haluan, että järjestät sen!Hanna Wåhlin on myös ollut perustamassa Tukholman ruotsinsuomalaisten lasten yhdistystä, sekä yhteistä foorumia suomalaisille vanhemmille sosiaalisissa medioissa. Sen sivustoilla on käyty vilkasta keskustelua byrokraattien jähmeästä toiminnasta. Yhdessä he ovat onnistuneet saamaan lapsilleen suomenkielistä toimintaa ja päävoitto lienee uuden suomenkielisen esikouluosaston todennäköinen perustaminen Wåhlinin asuinalueelle, Etelä-Tukholmaan.– Olisin kyllä uskonut, että asiat menisivät nopeammin eteenpäin, ja ettei aina tarvitsisi olla muistuttamassa lainpykälistä.Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".7-osainen ohjelmasarja on lähetetty ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sarjan kaikki osat löytyvät myös Sveriges Radio Play-sovelluksesta. Kirjoita hakusanakenttään Vain hetkeksi piti jäädä.Virpi Inkerivirpi.inkeri@sverigesradio.se 

Tarotin kaksi kesällä soittamaa keikkaa olivat napakymppi kaikilla mittareilla mitattuna. Bändi kiipesi ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen lavalle vahvistettuna Turmion Kätilöt -rumpali Antero Seppäsellä. Millä miettein keikkaan valmistauduttiin, miten treenaaminen onnistui, sekä mitä liikkui kokeneiden soittajien mielessä juuri ennen h-hetkeä. Tässä Kasarin Lapset -podcastin jaksossa vieraana on Tarotin kitaristi Zachary Hietala. Kasarin Lapset -podcastin isäntänä on Vesa Winberg. * * * Kasarin Lapset -podcast rokataan kasaan yhteistyössä Suomen parhaan paahtimon Lehmus Roasteryn ja Teemu Aalto Music Productionsin kanssa. * * * Koodilla "rocknrollneverdies" 15 pinnaa alennusta kaikista kahvi-, tee- ja kaakaotilauksista. * * * Teemu Aalto Music Productions tuottaa listaykkösiä ja laatumetallia. Teemun käsien kautta ovat kulkeneet mm. Insomnium, Omnium Gatherum ja Marianas Rest. * * * Kasarin Lapset Rocks With Skipper's Amps - No compromises, no nonsense, just gear to rock * * * Kasarin Lapset -tunnari: Nasty Kudjoi Kasarin Lapset -voice: Panu Markkanen Kasarin Lapset -photo: Kristian Valkama * * * Tuotanto: SoundWorks Finland * * * www.soundworksfinland.fi

Miltä tuntuu kun muutostarve menee niin pitkälle, että asialle on pakko tehdä jotain? Kun nykyinen arki ei palvele, on tehtävä rohkeita ratkaisuja. Anna Pietelin, asuntosijoittaja, äiti ja opettaja kertoo kuinka huomasi ettei enää syttynyt ajatuksesta että jatkaisi elämää samoin kuin tähän asti. Virkavapaa mahdollisti uuden kokeilemisen uudessa kaupungissa. Tärkein myönteinen muutosvoimat Annalla oli muuttunut tapa ajatella, oikeat ihmiset ympärillä eli verkoston tuki sekä rohkeus tehdä itselle ja omalle perheelle oikeita ratkaisuja. Omannäköinen elämä tuo toki mukanaan myös turbulenssia, mutta ymmärrys siitä ettei mikään ole lopullista ja asioita voi kokeilla, antoi rauhan keskellä muuttokaaosta.  Puhumme jaksossa Annan muutosmatkasta, siitä miltä tuntui muuttaa lähes koko elämänsä uuteen kaupunkiin ja mitkä asiat tekivät itse muutoksesta helpompaa. Pohdimme myös sitä, miksi ihminen muuttuu. John C. Maxwell on on kertonut että ihmiset muuttuvat neljästä eri syystä.  1. Kun sattuu niin paljon, että on pakko muuttua.  2. Kun on nähnyt tarpeeksi ja inspiroitunut tarpeeksi muutoksesta.  3. Kun oppii tarpeeksi ja tajuaa haluavansa muuttua. Tieto lisää ymmärrystä.  4. Kun vastaanottaa tarpeeksi, jotta kykenee muuttumaan.    Keskustelemme mitkä syyt johtivat annan muutokseen. Annaa voit seurata Instagramissa nimimerkin @annapietelin takaa. 

Tässä jaksossa puhutaa henkisyydestä ja jaan sinulle viisi asiaa, jotka olisin toivonut tietävänä henkisen matkani alussa. Lataa ilmainen "Stressittömämpi ja elinvoimainen elämä -kickstart!" -opas. Lataa ilmainen Itsemyötätunto -meditaatio. Keskustelu jatkuu Instagramissa: @adamasofia

Nythän Saamelaisten kansallispäivää vietetään, ja yritin tutkailla sitä hieman pidempään. Eipä siitä paljoa irti saa, mutta ehkä runo, katsotaan. Valtioministeriö suosittaa, että tänäpäivänä liputetaan. Jos lipputankoja on kaksi, liputetaan Saamen ja Suomen lipuilla, muutoin mielummin Saamen lipulla, ja Suomen lippu käy, jos ei kotona Saamen lippua näy. Olisin kaivannut tietoa hieman enemmän, nyt toivon tämän tiedon riittävän. Ulla-Maija Mantere

Kaikki loppuu aikanaan. Kuten huomaat, jätin tuosta klassisesta heitosta yhden sanan pois. Sinä saat lisätä sen sopivaan väliin mielessäsi, jos siltä tuntuu. Tänään 13.1.2023 siis julkaistaan historian viimeinen Tuplaturinat. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään muuta kuin juuri sitä – lähes vuosikymmenen ikäinen podcast loppuu. Kaikkiaan tämäkin jakso jää kuitenkin plussan puolelle. Julkistamme siinä nimittäin kaksi uutta juttua, jotka lähtevät Tuplaamon suunnalta maailmalle tänä vuonna. Ja itse asiassa molemmat aloitetaan öpauttiarallaa saman tien. Vuoden alkajaisiksi me julistimme tämän Tekojen vuodeksi. Nämä molemmat uutuudet tähtäävät juuri siihen. Että sinä, rakas yrittäjä, saisit valtavasti aikaan markkinoinnin ja myynnin saralla. Ne kaksi asiaa ovat uusi kiertue, siis jatkoa Markkinointi- ja Myynti-iltamille, sekä kouluttava, sparraava ja tukeva yhteisö yrittäjälle. Kiertueen nimi on Tekijäiltamat ja yhteisö on Tuplaajat. Näistä kerromme lisää Tuplaturinoiden historian viimeisessä jaksossa. Voit käydä kurkkaamassa lisää myös osoitteista Tekijäiltamat.fi ja Tuplaajat.fi. Ja jos ei nyt huvita kuunnella, niin molemmista kuulet ihan taatusti kevään mittaan jonkin, luultavasti useamman kanavan kautta lisää. Tuplaamo ei siis todellakaan vaikene!

Uudenvuoden laulu. Metsurin ajatuksia metsäkeskustelusta. Miksi EU puuttuu Suomen metsänhoitoon? Entä Keski-Euroopan maiden metsäkorvaukset? Vihreä säästövinkki. Lintuhavainnot tuovat idiootteja lintulaudoille. Muistetaan ennallistamiskeskustelussa kalliot, harjut ja kaupungit. Sähkötuen omavastuun olisi pitänyt olla 200 euroa. Matematiikasta ja indeksikorotuksista. Odottelen yhä vappusatasta. Tukia anelematta ja tuosta vain. Perspektiiviä lasten leikkeihin. Hullun leima on kulkenut mukana sukupolvelta toiselle. Olisin halunnut lahjoittaa kympin. Naapuri jättää auton perän ovelasti kadulle. Kommentti koulujen uskonnonopetukseen. Päivä on aina yhtä pitkä. Kuluuhan se aika näinkin. Tällä liikunnalla pärjää koko päivän. Jätän viimeisen Pentuliven katsomatta. Kyllä on pönötystä. Toimittaja: Laura Haikala Osallistu keskusteluun ja soita 0800 154 64. WhatsApp-numero 044 55 154 64.

Ravintolayrittäjä kertoi kokemuksensa korona-ajalta. Perjantaina heti alkuillasta huomasi, jos oli unohtunut laittaa Facebookiin muistutusta annosten kotiinkuljetuksesta. Siis että kun jäi markkinoimatta, jäi myös myynti tulematta. Eihän se nyt oikeasti niin helppoa voi olla? Kyllä ja ei. Ei, yksittäinen mikään ei tuo tuloksia. Älä odota, kuvittele tai haaveile sellaisesta. Jos taas teet jatkuvasti asioita, sillä yksittäiselläkin on aina merkitystä. Pari viikkoa sitten mussutimme kivijalkayrittäjien markkinoinnin niukkuutta. Ja siis kannustimme sitä lisäämään muutaman muun kehitysehdotuksen lisäksi. Tämän viikon Tuplaturinoissa otettiin nyt sitten tiukempi ote markkinointiin sillä perinteisellä Tuplaamon kulmalla: ”Jos olisin kivijalkakauppias, tekisin näin”. Ydin jaksosta on tässä: tee liveä, tee sitä jatkuvasti, tee tarjouksia. Niin, ja tarjoushan EI ole alennus. Voiko se siis todella olla niin yksinkertaista? Voi, kyllä voi.

Näillä vinkeillä jokaisesta voi tulla parempi valokuvaaja. Tässä jaksossa repullinen vinkkejä jokaiselle valokuvaajalle. (00:00) - Intro (01:40) - Vinkki 1 (06:25) - Vinkki 2 (08:03) - Vinkki 3 (11:55) - Vinkki 4 (13:59) - Vinkki 5 (19:49) - Vinkki 6 (21:34) - Vinkki 7 (23:55) - Vinkki 8 (24:30) - Vinkki 9 (30:41) - Vinkki 10 (37:05) - Vinkki 11 (39:58) - Vinkki 12 (42:58) - Vinkki 13 (44:23) - Bonusvinkki

SK Ukrainassa: ”Kun venäläiset olivat lähteneet, aloimme kerätä ruumiita ympäri kaupunkia. Se kesti kymmenen päivää.”

Yhteiskunnan palvelut siirtyvät internetiin, mutta sadat tuhannet ihmiset eivät pysy kehityksen perässä. Ruotsissa on noin 600 000 digitaalisesti syrjäytynyttä. "Vanhat ihmiset ei pysy mukana", sanoo 80-vuotias Anneli Sassi. Digitaalista kehitystä seuraavan yleishyödyllisen säätiön, Internetstiftelsenin mukaan yli 40 % 1920- ja 1930-luvuilla syntyneistä ei käytä internetiä.Yksi heistä on 90-vuotias Aune Ojala Norrköpingistä. Säätiön määritelmän mukaan näkövammainen Aune on digitaalisesti syrjäytynyt, sillä hän ei käytä internetiä koskaan."Olisin varmasti mennyt kurssille ja haluaisin käyttää tietokonetta, mutta nyt se on myöhäistä", Aune Ojala sanoo.Ohjelma on osa Sveriges Radio Finskan sarjaa Arjen kuvia vaalivuotena 2022.När samhällsservicen flyttar till internet är det hundratusentals människor som inte följer med. I Sverige beräknas 600 000 människor leva i digitalt utanförskap. "Äldre hänger inte med", säger 80-åriga Anneli Sassi. Aune Ojala, 90 år, berättar att hon skulle vilja använda dator, men känner att det är för sent för henne att lära sig. Programmet är en del av Sveriges Radio Finskas serie Arjen kuvia vaalivuotena 2022 (Vardagsbilder valåret 2022).Pirjo Rajalakso pirjo.rajalakso@sverigesradio.seTuomas Ojala tuomas.ojala@sverigesradio.seVirpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Yhteiskunnan palvelut siirtyvät internetiin, mutta sadat tuhannet ihmiset eivät pysy kehityksen perässä. Ruotsissa on noin 600 000 digitaalisesti syrjäytynyttä. "Vanhat ihmiset ei pysy mukana", sanoo 80-vuotias Anneli Sassi. Digitaalista kehitystä seuraavan yleishyödyllisen säätiön, Internetstiftelsenin mukaan yli 40 % 1920- ja 1930-luvuilla syntyneistä ei käytä internetiä.Yksi heistä on 90-vuotias Aune Ojala Norrköpingistä. Säätiön määritelmän mukaan näkövammainen Aune on digitaalisesti syrjäytynyt, sillä hän ei käytä internetiä koskaan."Olisin varmasti mennyt kurssille ja haluaisin käyttää tietokonetta, mutta nyt se on myöhäistä", Aune Ojala sanoo.Ohjelma on osa Sveriges Radio Finskan sarjaa Arjen kuvia vaalivuotena 2022.När samhällsservicen flyttar till internet är det hundratusentals människor som inte följer med. I Sverige beräknas 600 000 människor leva i digitalt utanförskap. "Äldre hänger inte med", säger 80-åriga Anneli Sassi. Aune Ojala, 90 år, berättar att hon skulle vilja använda dator, men känner att det är för sent för henne att lära sig. Programmet är en del av Sveriges Radio Finskas serie Arjen kuvia vaalivuotena 2022 (Vardagsbilder valåret 2022).Pirjo Rajalakso pirjo.rajalakso@sverigesradio.seTuomas Ojala tuomas.ojala@sverigesradio.seVirpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Luovuus Musiikin ilosanomaa, kuinka tylsää täällä olisikaan, jos ei voisi tanssia, eikä musiikkia kuunnella. Jos kelloja taaksepäin kääntää vois, niin ainakaan musiikkia en antaisi pois. Olisin joko muusikko, näyttelijä, tai tanssija, kaikkihan näistä ovat luovia. Jokainen noista terveyttä edistää, jokainen leikki-aikaa pidentää. Katsotaanpa Aira Samulia tai Jorma Uotista, miten irrottelu lähtee vieläkin kummastakin ”tuutista”. Ja musiikin voimaa, voiko parempaa kuvitellakkaan? Ulla-Maija Mantere

Usean vuoden ajan on ollut tapana käydä läpi alkuvuodesta menneen vuoden tapahtumat ja ottaa oppia tehdyistä asioista sekä reflektoida koettuja kokemuksia ja tunteita. Vuosi 2021 oli itselleni muutoksien vuosi ja paljon tapahtui – riippumatta (ja riippuen) maailmantilanteesta, joka on laittanut ajattelemaan jokaisen. Tämä on 2. jakso vuoden 2021 tapahtumista, jossa rehellisesti kerron miten vuosi on edennyt ja mitä on tapahtunut. DISCLAIMER Tarinat ovat aitoja ja ne on tarkoitettu elämän dokumentoimiseen sekä omien ajatuksien jäsentelyyn. Ne eivät ole ohjeita tai kehotuksia siitä kuinka elää elämää. En todellakaan suosittele tällaista vuotta kenellekään. Kukin tavallaan. Moni on kysynyt mitä nykyään teen ja tässä vastaus viimeisistä kuukausista. KYLLÄ. Olisin voinut tehdä todella monta asiaa eri tavalla ja paremmin tuon yhden vuoden aikana, mutta kun asiaa tarkastelee kauempaa, niin yksi vuosi elämästä on todella lyhyt aika – kuitenkin siinä mielessä pitkä, että voit muuttaa vuoden aikana täysin elämäsi suunnan, jos tahdot. Vuosi 2020: Vuosi 2020 ei ollut minua varten – Hyvät ja huonot valinnat sekä oppimiskokemukset JAKSON SPONSORIT Puhdistamo on Suomen ensimmäinen Superfood brändi ja sen toiminta perustuu täysin huippulaatuun – yhdenkään tuotteen laadusta ei tingitä.

Usean vuoden ajan on ollut tapana käydä läpi alkuvuodesta menneen vuoden tapahtumat ja ottaa oppia tehdyistä asioista sekä reflektoida koettuja kokemuksia ja tunteita. Vuosi 2021 oli itselleni muutoksien vuosi ja paljon tapahtui – riippumatta (ja riippuen) maailmantilanteesta, joka on laittanut ajattelemaan jokaisen. Tämä on 1. jakso vuoden 2021 tapahtumista, jossa rehellisesti kerron miten vuosi on edennyt ja mitä on tapahtunut. DISCLAIMER Tarinat ovat aitoja ja ne on tarkoitettu elämän dokumentoimiseen sekä omien ajatuksien jäsentelyyn. Ne eivät ole ohjeita tai kehotuksia siitä kuinka elää elämää. En todellakaan suosittele tällaista vuotta kenellekään. Kukin tavallaan. Moni on kysynyt mitä nykyään teen ja tässä vastaus viimeisistä kuukausista. KYLLÄ. Olisin voinut tehdä todella monta asiaa eri tavalla ja paremmin tuon yhden vuoden aikana, mutta kun asiaa tarkastelee kauempaa, niin yksi vuosi elämästä on todella lyhyt aika – kuitenkin siinä mielessä pitkä, että voit muuttaa vuoden aikana täysin elämäsi suunnan, jos tahdot. Vuosi 2020: Vuosi 2020 ei ollut minua varten – Hyvät ja huonot valinnat sekä oppimiskokemukset JAKSON SPONSORIT Puhdistamo on Suomen ensimmäinen Superfood brändi ja sen toiminta perustuu täysin huippulaatuun – yhdenkään tuotteen laadusta ei tingitä.

Tällä kerralla Tuplaturinoissa sovelletaan. Etenkin Tuloksentuplauskirjan tiimoilta, mutta muutenkin törmäämme usein kommenttiin, että: ”Kun tämä esimerkki/idea ei ole minun alaltani.” Niin, ei ehkä ole, mutta siksi täytyy pystyä soveltamaan. Päätimme siis nyt näyttää eteen yhden jakson verran.   Pasi lukee vanhoja Jall… eikun siis lukee ”Jos olisin hunajatuottaja, tekisin näin” -tekstin Tuloksentuplauskirjasta Miten soveltaja lähtee purkamaan konseptia – pääpointit listaan Kuka voisi ottaa vaikutteita hunajatuottajan markkinoinnista? Torimyyjä milloin vaan ja pukki jouluna Entäs ravintola tai hieroja? Kyllä, heillekin tästä taittuu Katsotaanpas vähän tarkemmin hierojaa – onnistuuko saatavuuden rajoittaminen ja mitenkäs tuo hinnoittelu Mainosjono maistuu aina

Tällä kerralla Tuplaturinat kohtaa vanhan tutun: Jos olisin sitä sun tätä. Miten aloittava videotuotantofirma löytäisi asiakkaita ja lähtökohtana todellinen keskustelu kylmän, eli vastaanottajalle pyytämättä ja yllätyksenä tulevan sähköpostin kaunistavasta vaikutuksesta. Mukana kampanjaidea, mutta et kuitenkaan uskalla. Vieläkö voitaisiin olla varusmiehiä? Kannattaako lähettää kylmää sähköpostia? Ei, seuraava kysymys Saako sitä kylmää sähköpostia lähettää? Jos nyt kuitenkin lähetät, niin älä nyt ainakaan roiski Älä jätä hommaa pelkän meilin varaan Ehkä voisitkin kokeilla jotakin ihan muuta Avaa lippa ja peitä kirjoitussuojauslovi teipillä

”Jeesus sanoo, että jos seuraamme häntä, kohtaamme vainoa”, sanoo hindutaustainen kristitty Vinita*. Hänen elämänsä Intiassa osoittaa tämän todeksi. Sen jälkeen, kun hän ja hänen perheensä päättivät seurata Jeesusta, he ovat joutuneet syrjinnän, uhkausten ja väkivallan kohteeksi. https://opendoors.fi/2021/06/30/vinita-elaa-aarihindujen-vainon-maalitauluna-ilman-jumalan-apua-olisin-jo-kuollut/ #opendoors #intia #OikeuttaIntiaan #StandForTruthIndia

Kuka sinua kutsuu?On kiireinen päivä. Minulla on tuhat ja yksi asiaa, jotka pitää hoitaa ja toiset mokomat mielessäsi sekoittamassa pakkaa. Kummassakin kädessä on raskas kassi täynnä uusia tehtäviä. Viuhdon kadulla eteenpäin, on sekava ja epävarma olo. Ehdinkö seuraavaan paikkaan ajoissa? Huomaako kukaan tuota reikää sukkahousuissa? Muistinko ottaa kaiken mukaan? Käännyn kadunkulmasta toiseen ja tuuli lennättää suuni ja silmäni täyteen pitkiä hiuksiani. Koitan kädet täynnä kasseja repiä hiuksia kasvoiltani ja nähdä eteeni. Yksi kasseistani lipeää kädestäni ja läsähtää vesilätäkköön. Siinä hetkessä se tuntuu pieneltä maailmanlopulta, pala nousee kurkkuun... Ei tästä tule mitään... Sitten yhtäkkiä kuulen nimeni jostain. Joku kutsuu minua. Tunnistan äänen, se leikkaa kaiken yli. En osaa ehkä sanoa heti kenelle se kuuluu, mutta tuttu se on. Käännyn vaistomaisesti äänen suuntaan, näen tutut kasvot, pysähdyn ja huokaan. Hetkessä unohdan kiireen ja ahdistuksen. Sekava olo väistyy ja yhtäkkiä, siinä hetkessä kaikki on selvää.Tänään vietetään 2.pääsiäispäivää ja päivän evankeliumi on Matteuksen evankeliumista. Siinä kerrotaan Magdalan Mariasta ja siitä toisesta Mariasta, jotka lähtevät Jeesuksen tyhjältä haudalta yhtä aikaa peloissaan ja riemuissaan viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Tapahtumiin tulee kuitenkin yllätyskäänne. Jeesus tuleekin naisia tiellä vastaan ja tervehtii heitä. Matteuksen evankeliumi ei ole ainoa, joka kuvaa Jeesuksen ylösnousemuksen todistajina useita naisia. Luukkaan ja Markuksen mukaan haudalla oli enemmänkin porukkaa. Luukas kertoo, että haudalla oli muiden lisäksi ainakin Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria. Markuksen mukaan taas Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome todistivat tyhjän haudan ihmettä. Johanneksen evankeliumi tekee tähän poikkeuksen. Se kertoo kuinka ainoastaan Magdalan Maria tapasi Jeesuksen puutarhahaudalla ja sen mitä kohtaamisen aikana tapahtui. Luenkin teille nyt Johanneksen evankeliumin luvusta 20 nuo jakeet 11–18, jotka valaisevat tapahtumia:Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”    Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut. Maria oli alkuun siis yksin, sekaisin surusta. Hän itki ja oli niin hädissään, ettei tunnistanut edes Jeesusta, kun tämä kysyy, miksi Maria itkee ja ketä Maria etsii. Vasta kun Jeesus kutsui Mariaa nimeltä, kävi Marialle samoin kuin minulle kadulla. Hän tunnisti äänen, pysähtyi ja kaikki olikin yhtäkkiä selvää.Vai oliko? Jeesushan oli kuollut. Hänen ruumiinsa oli nostettu ristiltä, kääritty liinoihin ja laskettu hautaan. Nyt hauta oli tyhjä ja Jeesus seisoi Marian edessä. Mistään mätänemisprosessissa olevasta ruumista ei nyt ollut kyse, koska Maria yritti vaistomaisesti koskea rakasta opettajaansa. Jeesuksen täytyi todellakin näyttää olevan täynnä elämää. Jeesuksen kuolemaa sekavana surrut Maria oli varmasti helpottunut.Jeesus ei kuitenkaan antanut koskea itseensä. Hän oli kuollut ja ylösnoussut, mutta ei vielä taivaasenastunut, kuten hän Marialle kertoi. Jeesus ei ollut enää maailmassa muttei vielä taivaassakaan, joten hänen olomuotonsa oli jollain tapaa muuttunut. Jeesus oli riisuttuna vanhasta hahmostaan eli hän ei ollut enää se, joka oli ennen kuolemaansa. Välitila, jonka keskeltä Jeesus ilmestyy Marialle, oli herkkä. Koskea ei saanut.Kaikki oli kuitenkin Marialle selvää. ”Minä olen nähnyt Herran!” Marialle riittää, että hän näkee ja kuulee.Olemme viime aikoina oppineet kipeälläkin tavalla sitä, miten näkemisen tai kuulemisen olisi riitettävä. Minulla on ollut siinä kylläkin haasteita jo vuosia…Minusta tuntuu, että elämä ajaa minut kiirehtimään, kädet täynnä, tehokkaasti kohti seuraavaa pistettä, vaikka itku kurkussa. Ajattelen, että vielä tämä etappi ja sitten olen parempi ja sitten olen maalissa. Kunnes maaliviivalta näkyy jälleen maali ja pala nousee kurkkuuni. Uskon Jeesuksen katsovan silloin minuun kysyen, mitä sinä itket?Mutta minä en kuule sitä. Minä kuulen vain sen, että juoksin väärin. Käsiini olisi vielä mahtunut. Olisin voinut olla tehokkaampi. Alan seurata uusia ohjeita. Kuuntelen uusia opettajia ja neuvoja. Uusia kyseenalaistuksia ja uusia suosituksia. Jälleen pala nousee kurkkuun, mutta oikean tavan ja tien etsintä jatkuu, samaan aikaan, kun Jeesus kääntyy puoleeni kysyen, ketä sinä etsit?Onneksi Jeesus ymmärtää minua, pientä ihmistä niin kokonaisvaltaisesti, että Hän on minut lunastanut ja nimeltä kutsunut. Ja kun tunnen kuinka minut, niin kuin sinutkin, nimeltä kutsutaan, niin kaikki selkenee. Rabbuuni, ainoa oikea opettajani. Siinähän Jeesus on, ihan siinä takana, kutsuen nimeltä, kutsuen ainoalle oikealle tielle. Sen tien perustavanlaatuiset säännöt ja vaatimukset eivät muutu eivätkä ne ole suuria. Me riitämme. Ilman kiirettä, tyhjin käsin, rikkinäisin sukkahousuin ja sieluin, omana itsenämme. Perussääntönä on rakastaa itseään niin kuin lähimmäistään. On siis muistettava itsensä silloinkin, kun lähtee uudelleen juoksuun, koska eihän sitä antaisi ystävänkään väsähtää matkalla maaliin. Luottaa voi myös siihen, että loppujen lopuksi on vain yksi maali, paikka, jonne pääsemme jonakin päivänä kaikki yhdessä ihmettelemään ihmettä. Kuolemalla voitettua kuolemaa.Jeesus kohtaa meidät kuten minut kohdattiin kadulla. Tai kuten Hän kohtasi Marian haudalla. Jeesus kohtaa meidät suurimman surumme ja pahimman hätämmekin keskellä kertoen, että Hän kulkee kanssamme ja tuntee tuskamme. Kun me onnistumme ja kun me iloitsemme, Hän riemuitsee kanssamme ymmärtäen kuinka ihanaa elämä voikaan olla. Sanotaan, että loppujen lopuksi ihminen on aina yksin, itsensä kanssa. En ole koskaan pitänyt tuosta sanonnasta. Nyt ymmärrän miksi. Kristittynä, en ole koskaan yksin. Minun ei tarvitse olla. Kyse on vain siitä, kuuntelenko, kuka minulle puhuu ja kuka minua kutsuu.

Liigan kurinpitodelegaation puheenjohtaja Sampo Liusjärvi vieraili FUN Tampereen kiekkolähetyksessä kertomassa mietteitä, miksi kurinpidolla ei ole riittänyt tehtävää. Liusjärvi otti myös kantaa puhuttaneeseen Anton Lundellin törkyilyyn.

Tiistaina pohdittiin vessapuheluita ja muisteltiin omien lempibiisien nauhoittamista c-kaseteille. Pyyhkiytyykö osa Anssin lapsuudesta pois? Oliko Niinalla oma myyntivaltti malliaikoinaan? Entä keitä Anssi ja Niina kutsuisivat 50 hengen kokoontumiseen?

Tässä podcast-jaksossa puhun siitä, miten voit jättimäisen digiloikan sijasta digihivuttautua. Kasvaa digimarkkinoinnissa aloittelijasta pro:ksi pienen pieni askel kerrallaan. Mitä nuo askeleet ovat? Kuuntele tästä jaksosta!     Jos et haluat kuunnella, lue jakso tästä:   Saan usein kysymyksiä siitä miten ylitsepääsemättömän paljon tekemistä digimarkkinoinnissa on. Myönnän, se on totta. Tässä jaksossa puhunkin siitä, miten digihivuttautuminen etenee. Ja miksi voit olla armollinen itsellesi, tämä ottaa aikaa, mutta palkitsee kyllä lopulta. Ja sitä paitsi. Kun pidetään asiat yksin kertaisina. Keep it simple. On muutama juttu, joilla voit helpottaa tätä kaikkea. Mä ajattelin käydä tätä läpi oman tarinani kautta. Kertoa miten itse olen viimeisen 8 vuoden aikana edennyt digimarkkinoinnissa ja digibisneksessä. Vedän lopuksi vielä kaiken yhteen selkeästi numeroiduin askelin. Ja kyllä. Näiden vuosien aikana olen mokaillut, rönsyillyt, mennyt perse edellä puuhun, peruuttanut, perunut, palanut loppuun, harmitellut joitain tekemiäni juttuja ja niin edelleen, mutta en toisaalta kadu mitään. Kaikesta olen kuitenkin saanut arvokkaita oppeja. Ja jotta sun ei tarvitsisi mokailla tai käyttää tähän niin paljon aikaa kuin itse olen käyttänyt, yritän tässä jaksossa kertoa mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. No ihan eka juttu mitä tein 2008 kun lähdin yrittäjäksi, oli tietysti nettisivut ja käyntikortit. Kotisivut olivat täysin staattiset, en oikeasti nyt muista miten tein ne. Oikeasti. Aika kamalaa etten muista, mutta on mahdollista että koodasin ne itse. Kävin jonkun html-kurssin koulussa, mutta en muista siitä nyt enää mitään. Kuten en muista miten tein ensimmäisen sivustonikaan. No, sitten vuonna 2010, lasten välissä, tein uuden sivuston. Ja uudet käyntikortit. Sitten jäin taas äitiyslomalle 2011. No 2012 rakensin ensimmäiset wordpress-sivuni. Ensin perustin Sekuntielämää-nimisen blogin wordpress.comiin eli wordpressin omalle alustalle. Sitten syksyllä 2012 rakensin wordpress-sivut yritykselleni. vapaamarkkinointi-sivuston, jota ei enää ole. En muista miten opin wordpressin käytön, luulen että kokeilemalla ja erehtymällä ja youtube-videoiden avulla. Yritykseni sivustolle perustin blogin ja aloitin sisältömarkkinoinnin. Huonolla menestyksellä. Miksi? Muutama syy, joista olen ennenkin puhunut. Ensinnäkin en tiennyt kenelle sitä kirjoitan. Tarjosin mainostoimistopalveluita kaikille jotka niitä tarvitsevat. Asiakkainani oli niin todella isoja yrityksiä kuin ihan yrittäjiä. Isommille yrityksille tuotin sisältöä ja pienemmille tein strategista konsultointia. 2012 olin tehnyt markkinoinnin töitä jo 12 vuoden ajan ja se alkoi suoraan sanoen maistua puulta. Olin kurkkuani myöten täynnä markkinoinnin suunnittelua ja sitä miten turhalta se tuntui. Lasten saaminen oli muuttanut arvomaailmaani ja halusin tehdä jotain millä oikeasti on merkitystä. No 2013 keväällä aloin miettiä ideaa ajanhallinnan ja markkinoinnin konseptista kaltaisilleni yrittäjä-äideille. Olin kirjoittanut sekuntielämää-blogia nimimerkillä mamaonbis ja lähdin kehittelemään mamaonbis-konseptia. Olisin kirjoittanut kirjan aiheesta mutta en saanut siihen rahoitusta mistään. Syksyllä sain finnveralta rahoituksen mamaonbis-plannereiden, yrittäjä-äitien kalenterin kustantamiseen. Jota aloin myydä mamaonbis-verkkokaupassa, jossa myös bloggasin. Mamaonbis-blogi oli siis kolmas blogini. Ensimmäinen joka toimi. Sekuntielämää-blogissa olin oppinut, että suosituimpia ovat artikkelit, joissa on jotain arvoa lukijalle. Ketään ei kiinnostaisi minun päiväkirjamaiset kirjoitukseni vaan sellaiset, joista saa itselleen jotain vinkkiä tai inspiraatiota. Vapaamarkkinoinnin blogia kirjoittaessani olin taas oppinut, että en voi kirjoittaa blogia kaikille, vaan minulla pitää olla tarkka kohderyhmä. Mamaonbis-blogissa yhdistin nämä opit, Kirjoitin nimenomaan yrittäjä-äideille, tein itselleni merkityksellistä työtä ja lisäksi annoin hyödyllistä tietoa, inspiraatiota, toivoa, innostusta… blogista sain vähitellen palautetta, miten pienten lasten äidit olivat viimein rohkaistuneet lähtemään yrittäjiksi. Ja näiden asioiden oppimiseen kantapään kautta minulla meni siis puolitoista vuotta. Kertaan vielä kolme asiaa: Se, että tekee digimarkkinoinnissaan jotain itselleen merkityksellistä, halusta auttaa muita, on todella tärkeää oman motivaation kannalta. Pelkän rahan vuoksi ei blogiaiheita keksi, tai sitten ne kuulostavatkin teennäisiltä. Kirjoita siis sydämestäsi sisältöä verkkoon. Valitse tarkka kohderyhmä, jotta tiedät kenelle puhut. Jos yrität puhua kaikille, motivaatio kirjoittamiseen ei taas riitä, koska et pysty tarkentamaan ajatustasi, ketä oikeastaan autat. Tekstistä tulee ylimalkaista ja siitä ei kukaan saa kunnolla kiinni. Anna blogissa oikeasti arvokasta tietoa, hyödyllistä tietoa, vinkkejä, ohjeita, äläkä pelkää että kertoisit liikaa ja että kukaan ei ostaisi enää sinulta. Et millään voisi korvata muutamalla blogiartikkelilla palveluitasi, joissa yhdistyvät niin sinun kokemuksesi, näkemyksesi kuin persoonasi. Vertaa tätä tietokirjan kirjoittaneeseen yrittäjään. Riittääkö hänellä enää asiakkaita kirjan julkaisun jälkeen? Tietysti, siinä käykin juuri päinvastoin, silloin asiakkaita vasta tuleekin. No tämä oli siis yksi iso digihivuttautumiseni. Mamaonbis-blogin aloituksessa 2013 toin myös itseni ensimmäisen kerran näkyvästi esiin verkossa. Otatin kuvat itsestäni ja julkaisin ne isolla. Muistan miten se jännitti. Nähdä oma kuva isolla facebookissa ja kotisivuilla. Mutta siihen tottui. No 2013 tein toisenkin ison jutun. Kirjoitin e-kirjan Kädet savessa, jossa kerroin 7 askelta digimarkkinoinnin kehittämisessä. Silloin kirjoitin sen yritykseni markkinointiin, joten jatkoin siinä vielä virhettäni kirjoittamalla sitä vähän kaikille. Näin se ei johtanut menestykseen. Ja koska mamaonbis-blogi lähti paremmin käyntiin, keskityin sen kehittämiseen. Rakensin e-kirjan pohjalta ensimmäisen verkkokurssini 2014 alussa. Siis kuusi vuotta sitten. Tein kurssin kevyesti omalla tavallani. Aikalailla nollabudjetilla. Otin videot ja piilotin ne ilmaisille youtube-tileille. Ja upotin videot salasanalla suojatuille wordpress-sivuille. Kurssi oli 8 viikon kurssi digimarkkinoinnista ja sen osat lähtivät viikon välein ilmoittautuneille. Muistaakseni lähetin osat manuaalisesti omasta sähköpostistani, asiakastiedot säilytin excelissä. En siis automatisoinut silloin mitään. Mutta sain kurssin tehtyä. Ja opin sen myynnistä paljon. Yritin kaikkea, jopa puhelinmyyntiä. Ja vähitellen nostin kurssin hintaa ja näin asioita, joita voisin kehittää. Ja päätin ottaa seuraavan askeleen. Lopetin Mamaonbis-verkkokaupan ja varasin bisneskoulu.fi-domainin. 2015 keväällä kirjoitin e-kirjani uusiksi, kohdistettuna nimenomaan yrittäjille. Nimesin sen Tee tulosta verkossa -kirjaksi. Silloin päätin luopua mainostoimistopalveluiden myynnistä ja fokusoin toimintani kokonaan Bisneskouluun. Keräsin sähköpostilistaa e-kirjan avulla ja vasta syksyllä käynnistin Bisneskoulun blogin. Koska olin kerännyt sähköpostilistaa, blogi lähti hyvin käyntiin. Sain heti paljon lukijoita ja se motivoi kirjoittamaan. Rakensin uuden verkkokurssin, jonka myynnin ja lähetyksen automatisoin täysin. Vuonna 2018 perustin mamaonbisille podcastin mutta 2019 siirsin sen bisneskoululle. Löydät muuten yhä spotifysta mamaonbis-podcastin, jos haluat kuunnella sen jaksoja. Nyt olen sitoutunut julkaisemaan joka toinen viikko podcastin ja joka viikko youtube-videon. Mutta mikä oli siis digihivuttautuminen näiden 12 vuoden aikana? Ja miten nyt sinulle neuvoisin sen tekemään? Miten voisit itse lähteä aktivoimaan digimarkkinointiasi? Kaikkeahan ei voi yhdellä kertaa tehdä. Ja toisaalta ei kannata jättää tekemättä mitään vain siksi, että kokonaisuus tuntuu ylitsepääsemättömän isolta. Jos nyt kuvitellaan että olet tilanteessa jossa sinulla on joltain ostamasi kotisivut ja somekanavia, mutta et ole itse paljon esillä niissä. Haluaisit enemmän asiakkaita palveluillesi, enemmän näkyvyyttä yrityksellesi ja brändätä itseäsi osaajana. Ja ehkä jonain päivänä tehdä oman verkkokurssisi. Mistä lähdet liikkeelle? Kynnyksenä usein on tekniset taidot ja se henkinen kynnys itsensä esiintuomiselle. Ihan ensimmäisenä suosittelen keskittymään brändäämiseen. Sillä se jo tuo sinulle näkyvyyttä. Eikä se vaadi teknisiä taitoja. Pyydä valokuvaajaa ottamaan sinusta kuvia, joita uskallat julkaista näkyvästi sivustollasi ja somekanavissasi. Se on ensimmäinen askel. Että tuot itsesi esiin. Kerro oma tarinasi ja anna vinkkejä seuraajillesi somekanavissasi. Kuvat ja tarinat vähitellen brändäävät sinua osaajana. No kun olet ylittänyt kynnyksen itsesi esiintuomisesta. Ja sanoisin että tähän kannattaa varata noin kaksi kuukautta. Tai jopa puoli vuotta. Älä ajattele että sinun pitäisi tehdä kaikki heti. Kun olet yhden askeleen ottanut ja siihen tottunut, pääset eteenpäin. Seuraava askel on kerätä omaa yleisöä sähköpostilistalle. Ja tähän liittyy vähän teknistä opettelua. Sinun pitäisi ottaa käyttöön sähköpostimarkkinointiohjelman, joko mailchimp, active campaign tai getresponse, tai jokin vastaava, jossa voit automatisoida sähköpostien lähdön. Nämä ohjelmat ovat helppoja käyttää, ja opit varmasti vähitellen ja kokeilemalla. No miten sitten keräät sähköpostilistaasi? erityisen tärkeää on se, että määrittelet tarkasti kohderyhmän, jota lähdet verkosta tavoittelemaan. Että löydät fokuksen bisnekseesi, sellaisen, joka motivoi myös sinua, jossa sinulla on jokin missio auttaa ihmisiä. Mikä on intohimosi, mistä asiasta voisit puhua tuntitolkulla, mistä innostut. Itse aikanaan mietin, että se asia, mikä saa silmät syttymään, kädet heilumaan innostuksesta, on se juttu, jota pitäisi tehdä. Se voi muuttua ajan kuluessa, mutta mikä juuri tällä hetkellä innostaa sinua kaikista eniten? Kun sen olet keksinyt, määrittele kohderyhmäsi tarkasti ja jokin kohderyhmäsi polttava ongelma ja tarjoa siihen vinkkejä, ohjeita, jotka kirjoitat pdf-muotoon. Ja jota voit lähettää pdf-muodossa listallesi liittyneille. Myös tähän kannattaa varata aikaa. Siitä parista kuukaudesta puoleen vuoteen. Samalla kun jatkat itsesi brändäämistä somessa. Kun saat liidimagneettisi, oppaasi, valmiiksi, voit alkaa miettiä, miten sitä markkinoisit. Miten saat liikennettä sen tilaussivulle? Vaikka opas on ilmainen, sitä täytyy silti markkinoida. Kolmas askel on perustaa blogi kotisivuillesi. Se miten sen teet, riippuu paljon siitä miten sivustosi on rakennettu. Wordpress-sivustolle blogi on helppo käynnistää. Tähänkin liittyy teknistä opettelua. Että osaat itse julkaista blogiartikkeleitasi, noin muutaman kerran kuussa vähintään. Voit tehdä blogin myös toisena askeleena, mutta koska yksi tavoite myös blogissa on kerätä omaa yleisöä, suosittelen tekemään ensin liidimagneetin. Blogin avulla saat liikennettä kotisivuillesi, nouset googlen hauissa, saat sisältöä someen ja jakoja somessa. Samalla tilausten määrä liidimagneetille kasvaa ja sähköpostilistasi kasvaa. Tässä vaiheessa olet todella hyvässä tilanteessa digimarkkinointisi suhteen. Mutta tähän kolmeen askeleeseen voi mennä aikaa. Älä odota, että saisit kaiken tämän kasaan kuukaudessa. Jokaista vaihetta kannattaa opetella niin kauan, että ne sujuvat lähes automaattisesti. Kun olet oppinut tekemään sähköpostimarkkinointia ja julkaisemaan blogiartikkeleita, on voinut vierähtää vuosi. Mutta siinä ajassa olet ehtinyt jo brändätä itseäsi somessa ja kasvattamaan yleisöäsi. Joskus on kuitenkin niin, että yrittäjä haluaa aloittaa verkkokurssin rakentamisesta. Jos itse olet siinä tilanteessa, että et ole aktiivisesti brändännyt itseäsi etkä rakentanut sähköpostilistaa, voi olla haasteellista saada kurssia kaupaksi. Verkkokurssin myynti vaatii brändäämistä, sähköpostilistaa ja yleisöä. Se että olet tehnyt sisältömarkkinointia ja rakentanut yhteyttä yleisöösi, on huikean iso askel kohti verkkokurssin myyntiä. Mutta jos tosiaan haluat aloittaa verkkokurssin rakentamisesta, niin toki senkin kautta brändäät itseäsi. Silloin suosittelen, että aloitat heti askelten 1 ja 2 kanssa. Että määrittelet tarkasti verkkokurssisi kohderyhmän ja luot kurssillesi liidimagneetin. Voit rakentaa verkkokurssin, vaikkei sinulla blogia vielä olisikaan. Kuitenkin blogi on se juttu, millä keräät liikennettä sivustollesi, jossa markkinoit verkkokurssiasi. Mutta sen voit tehdä myös verkkokurssin rakentamisen jälkeen. Sisältömarkkinointi on se millä markkinoit verkkokurssiasi ja brändäät itseäsi. Joten älä jätä sitä tekemättä. Ilmoittaudu tästä mukaan verkkokurssi-webinaariin 12.3. >> Ole kuitenkin itsellesi armollinen ja anna kehitykselle aikaa. Digimarkkinoinnissa on paljon opittavaa eikä sitä kaikkea voi yrittää tehdä kerralla. Kuten tarinastanikin kuulit, itsellänikin meni siihen vuosia. Mutta juuri siksi olen luonut Bisneskouluun verkkokursseja, joiden avulla voi edetä nopeammin. Ja koska tiedän, että digimarkkinoinnissa kehittymiseen menee aikaa, kurssit ovat käytössä ikuisesti. Etene siis digimarkkinoinnin kehittämisessä askel kerrallaan. Älä juutu pikkujuttuihin vaan pidä fokus tekemisessäsi. Se että teet someen sisältöä ei ole itse tarkoitus, vaan se, että teet sitä tavoitteellisesti. Ja koska haluan aina löytää parempia keinoja auttaa teitä kaikkia tässä digihivuttautumisessa, olen tehnyt 365 päivää brändäystä somessa -julkaisukalenterin, jonka avulla brändäät itseäsi. Kalenterissa olen ottanut huomioon kaiken sen, mikä somemarkkinoinnissa pitäisikin koko digimarkkinoinnin kokonaisuuden onnistumisen kannalta. Voit tilata kalenterin itsellesi tästä podcast-jakson yhteydestä. Mutta nyt kiitos että kuuntelit tämän jakson, toivottavasti tästä oli sinulle hyötyä. Tsemppiä digihivuttautumiseen.    

Noin 100 000 ihmistä oli lakossa 3 päivää. Miksi tähän tilanteeseen päädyttiin? Haastateltavana Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle ja Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto. Lähes kaikilla vientiteollisuuden työpaikoilla palataan töihin tänään kolmen päivän lakon jälkeen. Aalto kertoo, että näin suuri lakko on hyvin poikkeuksellinen, ja siihen lähdettiin, koska palkoista ei olla päästy yhteisymmärrykseen. Helle korostaa, että lakot maksavat Suomen vienille "satoja miljoonia euroja" ja näin suuret lakot vaikuttavat jopa Suomen bruttokansantuotteeseen. Miksi sitten tilanteesta ei olla päästy sopuun? Koska on oikea aika korottaa palkkoja? Asiasta neuvotellaan jälleen maanantaina valtakunnansovittelijan Vuokko Piekkalan johdolla. Aalto ja Helle kommentoivat myös Antti Rinteen puheita työmarkkinoista. Helle korostaa, että poliitikkojen pitäisi pysyä työmarkkinoista erossa. Aalto on samoilla linjoilla, mutta toivoo, että asiasta olisi puhuttu voimakkaammin jo neljä vuotta sitten. "Olisin toivonut että tuo kanta tähän politikkojen puuttumiseen (työmarkkina-asioihin) olisi sanottu yhtä tarmokkaasti, että nyt ei työnantajapuoli pidä siitä, että Sipilä puuttuu tänne työmarkkinapuolelle vaan pitää vain huolta siitä valtakunnan politiikasta ja jättää nämä työmarkkina-asiat", Aalto toteaa. Toimittajana Linda Pelkonen.

Toissakesänä Antti Rönkä käveli Lahdessa pitkin Aleksanterinkatua, asteli kirjakauppaan ja osti ruutuvihon. Suuren mustakantisen, jossa oli punaiset reunukset. Sitten hän jatkoi matkaa kohti Pikku Vesijärven rantaa. Siellä, vehreässä puistossa, hän istui penkille ja ryhtyi kirjoittamaan. Voit myös kuunnella jutun: Hetkeä aiemmin kadulla oli iskenyt epävarma olo. Kaikki tuntuivat tuijottavan häntä. Tunne oli sama kuin aikoinaan vääksyläisen ala-asteen pihalla. Mutta nyt hän oli parikymppinen kirjallisuuden ja kasvatustieteiden opiskelija. Puistonpenkillä tekstiä virtasi. Alkoi kehkeytä tarina Aarosta, joka muistuttaa monella tapaa Anttia itseään. Pikkukaupungissa alakoulua käyvää poikaa. Ensimmäiseksi Antti kirjoitti kohtauksen, jossa Aaron koulupäivä on päättymässä. Poikaa pelottaa. Mitä tapahtuu, kun opettaja poistuu luokasta ja hän lähtee kotiin? Pihalla raikui summeri, ja luokka ponkaisi ylös. Tuolit raapivat lattiaa, vetoketjut vinkuivat. Pidin pääni painettuna, väistin poikien katseet. Opettaja harppoi ovelle, rasautti lukon auki, toivotti turvallista kotimatkaa. Vilkaisin sivulle, näin poikien ahnaat, voitonriemuiset hymyt. Muistin sormet niskassani ja rähisevän kuiskauksen: ”Koulun jälkeen…” Kuulin opettajan puheen vain etäisenä kaikuna, ikään kuin olisin vajonnut veden alle. Ikään kuin ”turvallista kotimatkaa” ei olisi tarkoitettu minulle. Lue myös: Miki Liukkonen avautuu menestyksen kääntöpuolesta: päihdeongelmia, uupumusta ja rahapulaa Kun pääsisi pois Vääksy näyttää kesäasussaan idylliltä. On kanavaranta veneilijöineen ja kahviloineen. Harjumaiseman molemmin puolin avautuvat kauniit vesistöt, Päijänne ja Vesijärvi. Käymme katsomassa pihaa, jossa Antti kävi ala-astetta. Koulurakennus on purettu ja tilalle tehty uusi. Tuossa on keinut, tuossa pyörätelineet, tuossa urheilukenttä. Edelleenkään Antti Röngästä ei tunnu hyvältä seisoskella tässä. Kiusaaminen alkoi jo esikoulussa. Nimiteltiin, jätettiin porukan ulkopuolelle ja käytiin kiinni välillä myös fyysisesti. Tätä jatkui läpi ala-asteen. Yläasteella alkoi vähitellen helpottaa. Lukioon Antti lähti Lahteen. ”Ala-aste oli minulle julmin.” Kiusaajat olivat luokkatovereita, ­eikä luokka vaihtunut ala-asteen aikana. Pienessä taajamassa kiusaajiin törmäsi myös vapaa-ajalla. Oppitunneilla Antti katseli usein luokan seinällä olevaa suurta maailmankarttaa ja antoi katseensa kulkea vieraiden maiden rajoja pitkin. Että pääsisi pois. Antti oli herkkä, arka ja rauhallinen lapsi. Kun muut laskivat innoissaan liukumäkeä, Antti katseli vierestä. Aikansa katseltuaan hän kerran totesi hoitotädilleen: jospa minäkin kokeilisin. Perheeseen kuului pikkusisko, viestintätehtävissä työskentelevä äiti sekä kirjailijaisä, Petri Tamminen. Kirjoittaminen oli luontaista Antillekin jo hyvin pienestä. Hän viihtyi kotona ja tykkäsi istua kirjoittamassa oman huoneen rauhassa. Ala-asteen ensimmäisillä luokilla hän kirjoitti rakastamiaan Tintti-sarjakuvia proosan muotoon. Antti Rönkä varttui Vääksyssä. Fyysistä väkivaltaa Takaraivo iskeytyi betoniin. Jomottava kipu kiiri pitkin kalloa, ja luhistuin polvilleni. Reppu riuhdottiin selästäni, sininen Adidaksen reppu, jonka ostimme kesällä äidin kanssa 12-vuotislahjaksi ja joka tuoksui vielä uudelta. Tino ja Matias lappoivat repun täyteen mätiä hedelmiä ja homeisia leipiä. – Pitäähän sulla sentään olla eväät koti­matkalle, Matias huusi. Lojuin hiekkaisella sementillä. Roskakatoksen oviaukosta näin, että parkkipaikalle pysähtyi katumaasturi. Autosta ponnisti lihava mies aurinkolaseissa. Toivoin ettei hän huomaisi mitään, ettei hän tulisi väliin tai mitään. En halunnut olla mikään uhri, joka pelastetaan. Kestin kyllä mitä tahansa, jos vain kukaan ei nähnyt. Vaikka romaani on omakohtainen, objektiivisesta kouluvuosien kuvauksesta siinä ei ole kyse. Eikä romaanin kiusaajilla ole suoria vastineita Antin lapsuudesta. Sen Antti Rönkä sanoo monesti. Ja oli koulussa hyvääkin. Kuten se,

Maalaistyttö miettii maailman menoa.

Uskoisitteko, että kaikki maailman ankeriaat ovat syntyneet Pohjois-Atlantilla Sargassomeressä? Ja että kaikki kynnelle kykenevät yksilöt myös palaavat tuhansien kilometrien päästä takaisin tuolle merialueelle lisääntymään? Entä uskoisitteko, että jos joku keksisi miten ankeriaat saadaan lisääntymään kala-altaissa, hänestä tulisi miljardööri. Luontoretkellä tutkija Ari Saura kertoo hämmästyttäviä tarinoita ankeriaista. Juha Laaksonen ihmettelee ja epäilee ankeriaiden omituisia elintapoja Espoossa, pienen Glimsinjoen jyrkällä rantatöyräällä. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Miia Tervon esikoispitkä elokuva Aurora on ihastuttanut niin kriitikoita kuin yleisöäkin uudenlaisena romanttisena komediana. Elokuvassa naiset esitetään raikkaalla tavalla epätäydellisinä ja uskottavina hahmoina. Juontajana on Pietari Kylmälä. Rentoa puhetta, kiinnostavimmat vieraat ja kulttuurin ajankohtaisaiheet debatoitavina. Kulttuuriykkönen suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä maanantaista perjantaihin klo 15.02 - 15.55, keskiviikkoisin ja perjantaisin Helsingin Musiikkitalon kahvilasta.

Jotkut päivämäärät eivät unohdu. Vuosi toisensa jälkeen ne herättävät muistoja, vaikka niihin liittyvä elämänvaihe olisi jo aikaa sitten ohitettu. Ex-hääpäiväni aikaan pysähdyin kysymään itseltäni, millaisia valintoja olisin tehnyt 12 vuotta sitten, jos olisin silloin tiennyt, mitä tuleman pitää. Vastaus: en ainakaan parempia kuin nyt tein.

Asianajaja Marko Tuhkanen kertoo kesäpuheessaan, millaista oli kasvaa Haaparannalla. Lisäksi luvassa on puhetta painista, läskisoosista, viinasta ja vankilasta. Mukana on myös rakkauden tunnustus. Asianajaja Marko Tuhkanen perusti Haaparannalle vuonna 2008 oman asianajotoimiston, jonka työalueena on lähes koko Norrbotten. Suurelle yleisölle Marko Tuhkanen on tullut tunnetuksi useista huomiota saaneista rikosjutuista. Marko Tuhkanen on monelle tuttu myös television Brottsplats Sverige -ohjelmasta, jossa hän oli asiantuntijana vuonna 2015. Kaikki ansaitsevat uuden mahdollisuuden Kesäpuheessaan asianajaja Marko Tuhkanen kertoo tekevänsä asiakkaansa eteen kaiken, sillä hän tietää, millaista on olla syytetyn penkillä. Tuhkasen omaan menneisyyteen kuuluu niin painiminen, vankila kuin juridiikan opinnot.  Nuorena voi tehdä tyhmyyksiä, mutta sen ei pidä antaa pilata ihmisen koko elämää. Nuoruuden synnit pitää antaa anteeksi ja antaa kaikille uusi mahdollisuus. Marko Tuhkanen, asianajaja Tuhkasen mukaan kaikki voittavat, jos ihminen saa mahdollisuuden korjata erehdyksensä ja valita rikollisen uran sijasta muun tien. Marko Tuhkasen valitsema musiikki: The Meänland: Nouse, seiso Jukka Raitanen: Kuka on viaton Yazoo: Only you Matti Esko: Olen suomalainen Riitta Niemi riitta.niemi@sverigesradio.se

Miltä tuntuu kun kurkiparvi lentää ohitse ja pääskyt nousevat samassa ilmavirrassa pilven pohjiin napsimaan hyönteisiä. Tai millainen tunne on, kun on niin lähellä hanhikorppikotkaa, että sitä voisi koskettaa. Luontoretkellä varjoliito-opettaja Antti Joensuu kertoi huimia tarinoita, mitä yläilmoissa voi kokea. Retkikaverina Siuntion Niemenkylässä oli Juha Laaksonen. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Kiemungin tarina paljastaa, millaisiin mittoihin luottamushenkilön vastuu voi kasvaa, kun asiat menevät niin pahasti pieleen kuin ne Sunny Car -sot .. Lisää >> http://ift.tt/2nmlwAO

Suomen täyttäessä 100 vuotta voidaan pysähtyä miettimään, miten elämäänsä voisi elää niin, että itsekin saavuttaa sadan vuoden merkkipaalun mutta ei sairastu matkan varrella syöpään - onhan ikääntyminen merkittävä syövän riskitekijä.

Hirven mytologinen historia on täynnä oletuksia ja arvailuja. Toimittaja Kaisa Pulakka viehättyy ajatuksesta, että luolamaalausten aikaan hän olisi ehkä kuulunut hirven heimoon. Hirvi on ollut pohjoisille kansoille tärkeä jumalolento. Kalevalasta löytyvä tarina hiiden hirven hiihdännästä on sukua useiden kansojen myytille taivaan kannen läpi juoksevasta hirvestä. Myyttisenä jumalolentoja hirvellä on ollut voima ja valta päättää ihmisten kohtalosta. Samaa perinnettä se jatkaa edelleen ilmestyessään yllättäen iltahämärissä autotielle. Salatut eläimet –sarjan on toimittanut Kaisa Pulakka. Lukijana on Pietari Kylmälä. Kuva: American House & Gardens lehden kuvitusta vuodelta 1906. Wikimedia Commons.

Tarja Halonen on uudistanut suomalaista arvomaailmaa muun muassa yhteiskunnallisen tasavertaisuuden osalta. Halosen mukaan Suomella on paljon opittavaa Ruotsista. Vanheneminen on ainoa keino elää kauemmin. Kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi vuonna 2000, oli hän tehtävässä ensimmäinen nainen, ensimmäinen helsinkiläinen ja myös ensimmäinen työläiskaupunginosasta kotoisin oleva valtionpäämies. Halonen syntyi Helsingin Kalliossa jouluaattona 1943, jatkosodan aikaan. Hän toimi presidenttinä kahden kauden ajan, vuoteen 2012. Sen jälkeen hän on työskennellyt muun muassa YK:n eri foorumeissa kestävän kehityksen hyväksi. Mikä on menestyksen avain? Pitää uskaltaa sanoa kyllä ja sitten tehdä parhaansa. Tarja Halonen kertoo Soilin seurassa avoimesti elämästään Suomen politiikan keskipisteessä ja julkisuuden valokeilassa. Virallisen kuoren takaa astuu esiin lämmin ja aito Tarja. Haastattelija: Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se   Presidentti Halonen oli myös yksi Ruotsin Radion P1-kanavan kesäpuhujista 2017. Kuuntele hänen ruotsinkielinen Sommar-ohjelmansa täältä.

Kuntourheilu on muuttunut niin överiksi, että tavallinen tennarinkuluttaja ei uskalla ostaa enää hyvännäköisiä lenkkareita. Vaatimus maratonista seuraa, ehkä jopa hautaan asti. Tein sen virheen, että ostin lenkkarit. Luulin, että ne olivat vain lenkkarit. Keski-ikäisen miehen rumat tummansiniset kajakit. Mitäänsanomattomat umpiot, joihin piilottaa varpaat tuulelta suojaan - ja pohjassakin jotain kuminkaltaista, joka pehmentää elämästä raskautetun askelta. Vaan ei. Minähän ostin kuulemma elämänmuutoksen. Ostin intohimon ja kaiken tarkoituksen. Kuudella kympillä! En ole vielä testannut niitä. Oikeasti olen sitä mieltä, että uudet lenkkarit ovat parhaimmillaan kirjahyllyssä. Juostessa ne muuttuvat jotenkin likaisiksi. Kirjahyllyssä ne ovat kuin Dalin veistos: muistuttavat absurdilla tavalla kaiken katoavaisuudesta. Jonain päivänä juokseminen loppuu. Silloin punnitaan mitä ihminen todella on, ilman laadukkaita juoksukenkiä. En saanut tennareita ulos leivinpaperista, kun jo kuulin korvissani sanat: syksyllä sitten maratonille! Yhdessä treenataan ja työ alkaa Nyt. Ennen lause olisi ollut huumoria. Nyt se on ihailtavaa määrätietoisuutta ja uuden elämän vähimmäistavoite. Muutuin uimahallipyyhkeeksi, menin kasaan. Ei auttanut vaikka sanottiin, että huumoriahan tämä, kun ei se ole. Juoksemisen aloittamisessa tuskaisinta ovat ensimmäiset kolme kuukautta. Siksi en ole koskaan aloittanut. Kokeillut olen munasti, pieniä repäisyjä. Katseet ovat kertoneet, miten ihmiset ovat ilahtuneet nähdessään Fingerporista karanneen hahmon harjoittavan omintakeista kulkuaan. Suussa ei viivy ainoastaan verenmaku, se sekoittuu väljähtänyttä Portteria muistuttavaan vatsahappoon ja jostain on lurautettu ylivuotista sillilientäkin sekaan. Siinä sorbetissa ei haaveile marathonista. Mielessä on vieläkin ylevämpää: ihmisarvoinen elämä. Liikunta on muuttunut. Huippu-urheilijan pitää olla ankara itselleen, jos haluaa olla. Nyt tuo ankaruus ja rajut aikataulut ovat hiipineet tavallisten arkeen. Jos ostat juoksukengät, niin kuin minä idiootti krapulassa tein, se on sitten menoa. Missä on sykemittari? Mobiilikunto-ohjelma? Exeltaulukot. Seuranta. Proteiinijauheet. Kisakausi. Herkistely. Intervallit - ja nirvana. Sosiaalinen media on kuin luotu juoksupäiväkirjaksi. Punoittavia naamareita, kuin kahden tunnin jörnimisen jäljiltä. Alla kilometrit, aika ja keskisyke. Kukaan ei jää siitä tiedosta paitsi kuinka usein meidän perheessä lihan iloja harjoitetaan. Voisin kuvitella, että kävisin jolkuttelemassa kevään kunniaksi kerran viikossa. Löysästi. Kääntyisin katsomaan perseet rytmin rikkoontumatta. Pysähtyisin Lounaispuiston grillin kohdalle vähäksi aikaa nuuhkuttelemaan. Kyseessä on kuitenkin maailman toiseksi parhaat hajut. Mutta kun en uskalla! Maailma ehti jo muuttua. Media teki elämästämme sietämätöntä. Sukeltajakin tietää, että ympäristön painetta ei pysty kiertämään. Olen niin heikko, että saattaisin lähteä mukaan hulluun urheiluun. Kohta jo juoksisin viisi kertaa viikossa ja lihaskuntoharjoitteet päälle. Olisin mennyttä miestä. Häpeäisin itseäni. Luin tänään terveysuutisen. Se oli päivän kahdeksas. KOVA HIKILIIKUNTA VÄHENTÄÄ KUOLEMANRISKIÄ. Minä kun luulin, että kaikki kuolevat. Ei. Ne jotka juoksevat kovaa säilyvät ikuisesti hengissä. Reippaan ilmekin kertoo uskosta. Jos nyt saisin mielenhäiriön ja survoisin jalkani niihin uusiin lenkkareihin, juoksisin pakoon kuolemaa. Näyttäisin hätääntyneeltä. Halveksisin lahjaa, hetken kauneutta. Maailman vanhin ihminenkin kuoli. Mietin eilen, miksi se on uutinen. Tänään tajuan, että kirjoittaja oli joku lahjakas harrastajajuoksija. Hänen maailmankuvansa sai jarrutusjäljen. Maallikkosaarnaaja Maasola

"Kauppakorkeakoulussa minulla oli romanttinen ajatus, että haluan kansainvälisen uran ja töihin YK:hon, mutta olin silloin idealisti", sanoo Anna Puu Ali Show'ssa. Ali ja Anna Puu ovat molemmat valmistuneet Kauppakorkeakoulusta, mutta elämä on vienyt kaksikon täysin eri suuntaan alkuperäisestä suunnitelmasta. Anna Puun neuvo on kirjoittaa unelmat paperille tai sanoa ne ääneen, sillä elämä vie ihmistä tiedostamattakin siihen suuntaan, johon sen kuuluisikin mennä. Voitettuaan karaokekilpailun Dominikaanisessa tasavallassa Anna Puu sanoi ääneen: "Tätä minä haluan tehdä". Ja siitä kaikki alkoi. Anna kertoi Ali Show'ssa olleensa töissä lukuisissa eri paikoissa ennen kuin löysi paikkansa musiikkimaailmassa. "Oli vähän noloa olla Helppo nakki -grillikioskissa töissä ja pitää työpaitaa päällä, jossa luki tuo teksti", nauraa Anna. Kesän kuumin talk-show on Ali Show! Stand-up koomikko Ali Jahangiri paahtaa vieraitaan kilpaa auringon kanssa Yle Puheen kesässä.

"Pääni oli täynnä politiikkaa nuorempana ja olin valmis taisteluun. Nyt teen runollisempaa räppiä, sillä ymmärrän, että todelliset taistelut käydään rauhassa", sanoi Asa Ali Show'ssa. Ali ja Asa muistelivat lähetyksessä nuoruusvuosiaan. Asa kertoi käyneensä Stockmannilla suihkuttelemassa näytepullot tyhjiksi miesten tuoksuja ja käyttäneensä pelkästään Fila-merkkisiä vaatteita. Alin ja Asan nostalgisointi päättyi kaksikon pohdiskeluun siitä, oliko ennen kaikki paremmin. Lähetyksessä myös mietittiin uskonnon asemaa nyky-yhteiskunnassa. "Tieteen pitäisi korvata uskonto ja tiedemiesten pitäisi tehdä kaikki poliittiset päätökset. Timo Soini ei voi ratkaista meidän ongelmia", sanoi Asa. Kesän kuumin talk-show on Ali Show! Stand-up koomikko Ali Jahangiri paahtaa vieraitaan kilpaa auringon kanssa Yle Puheen kesässä.

Ruotsiin on aina ollut helppo muuttaa, ja passista ja työluvasta luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten. Ruotsi on yhä 2010-luvullakin ykkösmuuttomaa. Jarno Ampuja on opettaja, joka oli ollut ammatissaan jo vuosia päättäessään muuttaa Ruotsiin. Halu päästä ulkomaille oli kova, mutta ei kuitenkaan liian kauaksi kotimaasta.Halusin muutosta ja Ruotsiin oli helppo tulla. Se on lähellä ja turvallinen, sekä tuttu laivamatkoilta. Jarno Ampuja Tuttu, turvallinen sekä läheinen Ruotsi painaa kovasti vaakakupissa, kun Suomessa asuva puntaroi eri vaihtoehtoja suuntautuessaan ulkomaille. Ruotsi on säilyttänyt asemansa suomalaisten ykkösmuutomaana. 2010-luvulla Ruotsiin on muuttanut vuosittain noin pari-kolme tuhatta henkilöa. Tänne tullaan opiskelemaan, kehittämään uraa, kohentamaan kielitaitoa ja hakemaan kokemuksia.Jarno Ampujakin päätti kohentaa opettajan ammattitaitoaan ja pääsi opiskelemaan kasvatussosiologiaa Tukholman yliopistoon. Opinnot jäivät kuitenkin kesken. Rahat loppuivat ja gradu jäi kesken! Ruotsissa on opettajapula, ja pääsin kansainväliseen Europa-kouluun matematiikan opettajaksi.Parin vuoden kuluttua muutosta iski kuitenkin epäilys. Tunsin, etten ollut osa ruotsalaista yhteiskuntaa niin kuin Suomessa. Välillä mietinkin, mitä helvettiä minä täällä teen.Työn ja uusien ystävien ansiosta elämä Ruotsissa alkoi tuntua helpommalta. En yhtään ihmettelisi, jos asuisin täällä vielä 20 vuoden kuluttua. Juuri nyt on kiva tulla kotiin, hoitaa akvaariokaloja ja katsoa TV:stä avopuolison kanssa "Vem vet mest" -ohjelmaa.Kympin oppilaan ruotsi ei riittänytKonsta Lövgren suoriutui huippuarvosanoin turkulaisesta lukiosta. Armeijan aikana hänelle tuli identiteettikriisi tulevasta. Olin ajatellut arkkitehtiopintoja Suomessa. Mutta sitten mietin, onko Suomi se, mitä haluan. Arkkitehtiopinnot Suomessa vaihtuivat liiketaloustieteeseen Tukholman kauppakorkeakoulussa. Tosin ovet eivät heti avautuneet suosittuun opinahjoon. Olin lukenut keskipitkän ruotsin kurssin lukiossa, mutta se ei riittänyt pääsyyn Tukholman kauppakorkeakouluun. Olin vuoden yliopistossa ja tein sitten kauppakorkeakouluun tarvittavan kielikokeen ja pääsin sisään.Konstan ruotsin arvosana lukion pääsytodistuksessa oli 10, ja hän sai laudaturin ylioppilaskirjoituksissa. Lukiossa opittu ruotsi ei kuitenkaan ollut täydellinen.Tuli päin naamaa se, etten osannutkaan ruotsia niin hyvin kuin luulin. Ensimmäisillä luennoillakin valtaosa meni ohi. Konsta LövgrenNyt Konsta on päättämässä opintojaan kauppakorkeakoulussa ja tulevaisuus on taas auki.- En sulje mitään vaihtoehtoa pois. Palaan Suomeen, jos eteen tulee hyvä työtarjous. Todennäköisintä on, että jään Ruotsiin, tai tartun uuteen haasteeseen ja muutan kolmanteen maahan.Kieliaktivistit sotapolullaTukholmalainen Hanna Wåhlin muutti Ruotsiin jo vuosituhannen alussa ja tarkoituksena oli parantaa ruotsin kielen taitoa. Kuinka ollakaan hänestä tulikin suomen kielen esitaistelija.Suomen kielen hallintoaluetta laajennettiin vuonna 2010, ja silloin myös Tukholma liittyi siihen. Hanna Wåhlinin kannalta se oli merkittävää, ja nyt hänellä oli lain säätämä oikeus vaatia lapsilleen suomenkielistä päivähoitoa ja suomen kielen opetusta koulussa. Käytäntö ja laki ovat kuitenkin kaukana toisistaan.Minähän tiesin oikeuteni ja sanoin rehtorille, että laki on tämä ja kaupungin kotisivulla lukee, että lapsellani on oikeus saada suomen kielen opetusta. Mä vaan haluan, että järjestät sen! Hanna WåhlinHanna Wåhlin on myös ollut perustamassa Tukholman ruotsinsuomalaisten lasten yhdistystä, sekä yhteistä foorumia suomalaisille vanhemmille sosiaalisissa medioissa. Sen sivustoilla on käyty vilkasta keskustelua byrokraattien jähmeästä toiminnasta. Yhdessä he ovat onnistuneet saamaan lapsilleen suomenkielistä toimintaa ja päävoitto lienee uuden suomenkielisen esikouluosaston todennäköinen perustaminen Wåhlinin asuinalueelle, Etelä-Tukholmaan. Olisin kyllä uskonut, että asiat menisivät nopeammin eteenpäin, ja ettei aina tarvitsisi olla muistuttamassa lainpykälistä. Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Ruotsiin on aina ollut helppo muuttaa, ja passista ja työluvasta luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten. Ruotsi on yhä 2010-luvullakin ykkösmuuttomaa. Jarno Ampuja on opettaja, joka oli ollut ammatissaan jo vuosia päättäessään muuttaa Ruotsiin. Halu päästä ulkomaille oli kova, mutta ei kuitenkaan liian kauaksi kotimaasta.Halusin muutosta ja Ruotsiin oli helppo tulla. Se on lähellä ja turvallinen, sekä tuttu laivamatkoilta. Jarno Ampuja Tuttu, turvallinen sekä läheinen Ruotsi painaa kovasti vaakakupissa, kun Suomessa asuva puntaroi eri vaihtoehtoja suuntautuessaan ulkomaille. Ruotsi on säilyttänyt asemansa suomalaisten ykkösmuutomaana. 2010-luvulla Ruotsiin on muuttanut vuosittain noin pari-kolme tuhatta henkilöa. Tänne tullaan opiskelemaan, kehittämään uraa, kohentamaan kielitaitoa ja hakemaan kokemuksia.Jarno Ampujakin päätti kohentaa opettajan ammattitaitoaan ja pääsi opiskelemaan kasvatussosiologiaa Tukholman yliopistoon. Opinnot jäivät kuitenkin kesken.– Rahat loppuivat ja gradu jäi kesken! Ruotsissa on opettajapula, ja pääsin kansainväliseen Europa-kouluun matematiikan opettajaksi.Parin vuoden kuluttua muutosta iski kuitenkin epäilys.– Tunsin, etten ollut osa ruotsalaista yhteiskuntaa niin kuin Suomessa. Välillä mietinkin, mitä helvettiä minä täällä teen.Työn ja uusien ystävien ansiosta elämä Ruotsissa alkoi tuntua helpommalta.– En yhtään ihmettelisi, jos asuisin täällä vielä 20 vuoden kuluttua. Juuri nyt on kiva tulla kotiin, hoitaa akvaariokaloja ja katsoa TV:stä avopuolison kanssa "Vem vet mest" -ohjelmaa.Kympin oppilaan ruotsi ei riittänytKonsta Lövgren suoriutui huippuarvosanoin turkulaisesta lukiosta. Armeijan aikana hänelle tuli identiteettikriisi tulevasta. Olin ajatellut arkkitehtiopintoja Suomessa. Mutta sitten mietin, onko Suomi se, mitä haluan. Arkkitehtiopinnot Suomessa vaihtuivat liiketaloustieteeseen Tukholman kauppakorkeakoulussa. Tosin ovet eivät heti avautuneet suosittuun opinahjoon. Olin lukenut keskipitkän ruotsin kurssin lukiossa, mutta se ei riittänyt pääsyyn Tukholman kauppakorkeakouluun. Olin vuoden yliopistossa ja tein sitten kauppakorkeakouluun tarvittavan kielikokeen ja pääsin sisään.Konstan ruotsin arvosana lukion pääsytodistuksessa oli 10, ja hän sai laudaturin ylioppilaskirjoituksissa. Lukiossa opittu ruotsi ei kuitenkaan ollut täydellinen.Tuli päin naamaa se, etten osannutkaan ruotsia niin hyvin kuin luulin. Ensimmäisillä luennoillakin valtaosa meni ohi. Konsta LövgrenNyt Konsta on päättämässä opintojaan kauppakorkeakoulussa ja tulevaisuus on taas auki.- En sulje mitään vaihtoehtoa pois. Palaan Suomeen, jos eteen tulee hyvä työtarjous. Todennäköisintä on, että jään Ruotsiin, tai tartun uuteen haasteeseen ja muutan kolmanteen maahan.Kieliaktivistit sotapolullaTukholmalainen Hanna Wåhlin muutti Ruotsiin jo vuosituhannen alussa ja tarkoituksena oli parantaa ruotsin kielen taitoa. Kuinka ollakaan hänestä tulikin suomen kielen esitaistelija.Suomen kielen hallintoaluetta laajennettiin vuonna 2010, ja silloin myös Tukholma liittyi siihen. Hanna Wåhlinin kannalta se oli merkittävää, ja nyt hänellä oli lain säätämä oikeus vaatia lapsilleen suomenkielistä päivähoitoa ja suomen kielen opetusta koulussa. Käytäntö ja laki ovat kuitenkin kaukana toisistaan.Minähän tiesin oikeuteni ja sanoin rehtorille, että laki on tämä ja kaupungin kotisivulla lukee, että lapsellani on oikeus saada suomen kielen opetusta. Mä vaan haluan, että järjestät sen! Hanna WåhlinHanna Wåhlin on myös ollut perustamassa Tukholman ruotsinsuomalaisten lasten yhdistystä, sekä yhteistä foorumia suomalaisille vanhemmille sosiaalisissa medioissa. Sen sivustoilla on käyty vilkasta keskustelua byrokraattien jähmeästä toiminnasta. Yhdessä he ovat onnistuneet saamaan lapsilleen suomenkielistä toimintaa ja päävoitto lienee uuden suomenkielisen esikouluosaston todennäköinen perustaminen Wåhlinin asuinalueelle, Etelä-Tukholmaan. Olisin kyllä uskonut, että asiat menisivät nopeammin eteenpäin, ja ettei aina tarvitsisi olla muistuttamassa lainpykälistä.Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se   

Matka mökille on mielen siirtymä toiseen persoonaan. Työihmisestä tulee mettäläinen, takakireästä urakiiturista nautiskeluun taipuvainen laiskottelija. Onko kuva mökistä työleirinä murtumassa? Kaikki kotona -lähetyksen vieraina olivat mökkeilystä kirjan kirjoittanut Pertti Alasuutari ja mökkeilystä haaveileva Annakaisa Partanen. Millainen mökkisuhde on Kaikki kotona -lähetyksen studiojoukkueella? Pertti Alasuutari on sosiologian professori Tampereen yliopistossa. Hän on tutkinut ja kirjoittanut mökkihulluudesta. Alasuutari on vakinaistanut suhteensa kesäpaikkaan, eli kyse on ns. tosirakkaudesta, kesäpaikasta on tullut asuinpaikka. Annakaisa Partasella on vielä haku päällä, eli sitä oikeaa odotellessa ja nyt siis puhumme mökistä (perhe jo on). Annakaisa on helsinkiläinen perheenäiti, ns. mökkientusiasti, jolla on mökin korvikkeena huvilayhteisö Helsingin Vartiosaaressa. Juontaja Paula Jokimiehellä on yhteiskäytössä sisarusten kanssa, vanhempien omistama lapsuuden mökki, jossa hän harvoin vierailee. Onko tärkeää, että perhe omistaa yksinään mökin? Annakaisa Partanen on paljon pohtinut tätä kysymystä. - Olisin valmis menemään omistajana mökkiosuuskuntaan mukaan. Tämänhetkinen tilanne vuokra -huvilayhteisössämme on ihanteellinen - enemmän hauskaa, vähemmän huolta ja rahareikiä. - Huvilamme on kaupungin omistama ja museoviraston suojelema, 20-30 -luvulla rakennettu iso, kaunis huvila. Perustimme yhdistyksen, jossa on mukana noin 40 taloutta. Talkoilla kunnostamme huvilaa, puuhaa riittää, mutta se on mukavaa puuhastelua, koska se ei ole yhden perheen harteilla. Pihalta löytyy myös jäänteitä menneen ajan huvilaelämästä. Mökkeily on menoa toisenlaiseen maailmaan, kuviteltuun menneisyyteen kertoo Pertti Alasuutari. - Menneisyyteen päästään pitäytymällä yksinkertaisemmissa, kaupunkiasuntoon verrattuna yhtä tekniikan sukupolvea vanhemmissa kodinkoneissa. Mökki sisustetaan maalaisromanttisesti käyttämällä hirttä ja lakattua puuta. Somistus voi olla myös hassu, käytetään monenlaista rekvisiittaa, joka ei vastaa kaupunkiasunnon sisustusmakua laisinkaan. Mökki toimii myös kitsch -varastona toteaa Pertti Alasuutari. - Kotiin on vierailijan hyvin vaikea ostaa tuliaiseksi taideteoksia, mutta mökille niitä voi viedä, jopa kitschiä, koska teoksen ei ole ajateltukaan heijastelevan omistajien makua. Mökki on itselle luotu turistikohde, lavastettu fantasiamaailma, jonne sopii humoristisempikin sisustus.

Kysymykset Mikä tekee hyvän valmentajan? Mitkä ovat olleet suurimmat oivallukset tai muutokset, jotka ovat tehneet teistä parempia valmentajia? - Tuukka Kiitos podcastista. Jos syö kuten Jaska käskee, paleo-viitekehyksissä. Ja reenaa kuten Antti käskee, krosvittiä. Miksi rasvaprossa pyärii ~15 nurkilla, eikä millään putoa lähemmäs optimia? Reenin lisäksi pyrin hallinnoimaan lepoa, ravintoa, suoliston toimintaa, ressinhallintaa sekä unen laatua. Mitä seuraavaksi ja miksi? Oi miten? - Tuntematon Moi, kiitos mielenkiintoisesta ja hauskasta podcastista! Olisin kysynyt näkemyksiänne ohjelmallisesta vs. opportunistisesta harjoittelusta. Ohjelmallisella harjoittelulla tarkoitan tietyn ohjelman mukaan säännöllisesti tehtävää harjoittelua, jossa tehdään sama harjoitus tietyin väliajoin viikosta toiseen. Ohjelma voi olla jaettu usealle päivälle, mutta perusidea on, että harjoitusohjelma toistetaan viikottain esim 4-6 viikkoa peräjälkeen kunnes tehdään jokin muutos. Opportunistisella harjoittelulla tarkoita sitä, että tekee usein, mutta hyvin vaihdellen tai epäsäännöllisesti harjoittelua ilman etukäteisohjelmointia. Esim. jonain päivänä vähän punnerruksia ja leuanvetoja, toisena päivänä vähän kehonpainosoutua ja pystypunnerrusta, välillä kahvakuulan nostamista tms. Saitte ehkä kiinni, toivottavasti. Eli liikettä on lähes joka päivä, mutta ennalta suunnittelematta ja lyhytaikaisesti. Mitä mieltä ylläolevasta tavoitteellisen harjoittelun näkökulmasta? Entä tasapainoinen harjoittelu? Tai kummankin metodin edut ja haitat teidän näkökulmastanne? Kiitos! - Pietari LUONNOLLISEN LIIKKUMISEN LEIRIT JA KURSSIT KESÄLLÄ 2015 http://www.jaakkosavolahti.com/2015/02/luonnollisen-liikkumisen-leirit-ja-kurssit-kesalla-2015/ HYVINVOINTIPÄIVÄ HELSINGISSÄ 21.3.2015 http://www.jaakkosavolahti.com/2015/02/hyvinvointipaiva-helsingissa-21-3-2015/ Seuravaa podcast aprillipäivänä-