Podcasts about tarvitsemme

Arviolta 40 000 kristittyä joutui pakenemaan Myanmarissa pelkästään viime vuonna. Pommitukset ovat tuhonneet kristittyjen kyliä. Monilla ei ole ruokaa eikä suojaa. Kristittyjen usko on joutunut kovemmalle koetukselle kuin koskaan, mutta maailma on unohtanut heidät.   On toimittava nopeasti. Open Doorsin kumppanit ovat paikan päällä valmiina auttamaan. Tarvitsemme tukeasi. https://opendoors.fi/kauppa/hyvantekijan-lahja/?kohde=myanmar  

Mikä ruutukasvoissa on niin kiinnostavaa, että ilmiö säilyy vuosikymmenestä toiseen vaikka teknologiat muuttuvat? Viestinnän professori Pekka Isotalus on kirjoittanut kirjan Ruutukasvot, jossa hän analysoi 30 vuoden mittaan tapahtuneita muutoksia siinä, miten tv-juontajat esiintyvät yleisölle. Johtopäätökset yllättävät! Miten luodaan uskottavuus, mikä merkitys katseella on, ja mitä toiveita tai tarpeita katsojat heijastavat ruutukasvoon. Onko some-aika tubettamisineen jatkumoa televisiojuontajien perinteelle vai jonkin uuden alku? Studiossa prof. Pekka Isotalus, prof. Anu Koivunen ja toimittaja Ella Kanninen. Toimittajana on Jonni Roos.

Tämä jakso on äänitetty liveyleisön edessä Käänne-festivaaleilla Helsingissä 18. tammikuuta 2025.Koronakriisin jälkeen konservatiiviset puolueet ovat nousseet valtaan eri puolilla Eurooppaa, vasemmisto on ajautunut puolustuskannalle. Tarvitsemme jälleen käänteen vasemmalle, mutta miten se tehdään? Tästä keskustelevat Kaikki Uusiksi -podcastin juontajat Jussi Virkkunen ja Toivo Haimi ja vastaavat samalla yleisön ja kuuntelijoiden kysymyksiin.Support the showTue podcastia ja sivistä itseäsi: tilaa Kansan Uutiset helposti tästä!Instagram: @kansanuutisetTwitter: @kansanuutiset

Jumalanpalvelus 27.10.2024 Saarna: Juhani Jämsen

Tässä podcastjaksossamme Ihminen tavattavissa -terapeuttimme Jaana Toikkanen ja pian terapeutiksemme valmistuva Jukka Erätuli keskustelevat yhteyden tunteesta. Kysytkö sinä läheiseltäsi mitä hänelle oikeasti kuuluu vai sisältääkö kysymyksesi velvoitteen kertoa sinulle vain sellaisista asioista mitä sinun on helppo kuunnella?Tarvitsemme toisiamme monella tavalla. Jukka sanoittaa kuinka yhteys toiseen vie yhteyteen myös itsensä kanssa. Vuorovaikutteinen yhteys on tärkeää sekä oppimisen, että levollisuuden kannalta. Yhteys aktivoi oppimaan ja yhtä lailla rauhoittaa, tuo turvaa ja levollisuutta keholle ja mielelle. Jos yhteys vaatii tai aiheuttaa tarpeen suojautua, yhteys tai yritys muodostaa yhteyttä toiseen voi olla myös hyvin kuormittavaa.Jaanan ja Jukan moninäköalainen keskustelu aiheesta antaa mahdollisuuden pohtia mitä me itse tuomme yhteyteen ja minkälaisia yhteyksiä toivomme omaan elämäämme.

Keskustan puheenjohtajan Annika Saarikon mukaan keskusta ajaa susien ja muiden suurpetojen suojelun lieventämistä Suomessa EU:n kautta. Saarikon mukaan keskustan kanta on selvä: suden metsästys takaisin. – Susilla ei tarvitse pelotella, mutta tosiasiat pitää tunnustaa. Tarvitsemme ratkaisuja, joilla susikantaa voidaan kestävästi rajoittaa. Saarikon mukaan keskusta ajaa EU:n luontodirektiiviin muutosta, jossa susi muuttuisi tiukasti suojellusta lajista suojelluksi lajiksi. Onko ääni keskustalle ääni susien ja ilvesten kaatamiselle? – Kyllä, vastaa Saarikko Politiikkaradion eurovaalitentissä. Politiikkaradion eurovaalitentissä on Suomen Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko. Tentaattorina on Tapio Pajunen.

Ruudun takaa aivot tekevät helposti virhearviointeja ja inhimillisyys katoaa. Kasvokkain saamme viestit paremmin perille, koska silloin kommunikaatioon osallistuu koko keho hermostoineen. Miksi aivojen empatiamekanismi menee netissä jumiin? Etänä ja somessa tunteet eivät välity samalla tavalla kuin livenä. Mitä aivoissa ja kehossa tapahtuu, kun olemme läsnä versus etänä? Kuinka aivot synkronoituvat toisen kanssa ja miten peilisolut toimivat? Miten tutkitaan vuorovaikutuksen ruumiillisia reaktioita? Haastateltavat: aivotutkija Katri Saarikivi, psykologian apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri Jyväskylän yliopistosta Toimittaja: Minna Korhonen

Toivo on elämän perusvoimavara. Tarvitsemme toivoa, jotta voimme pysähtyä sen äärelle, mikä elämässämme on tärkeää ja merkityksellistä. Toivon avulla uskallamme ottaa tarpeellisia riskejä elämässä tavoitteisiimme pyrkiessä - ja myös siihen, että hakeudumme tarvittaessa avun äärelle. Toivo auttaa meitä kohtaamaan ja käsittelemään elämän vaikeitakin asioita.Tässä jaksossa vieraanani on kouluttajapsykoterapeutti, tietokirjailija ja kolumnisti Maaret Kallio. Keskustelemme Maaretin kanssa toivosta ja siitä, mikä merkitys toivolla on hyvinvointiimme. Maaret on kirjoittanut aiheesta kirjan Voimana toivo.Toivo on keskeinen tekijä toipumisessa sekä oman epätäydellisyytemme ja keskeneräisyytemme sietämisessä ja hyväksymisessä. Toivoon kuuluu kipeiden asioiden ja epämukavien tunteiden kohtaamista, mutta myös niiden keinojen löytämistä, jotka rauhoittavat kehoa ja mieltä ja jotka tuovat turvan tunnetta.Pohdimme muun muassa seuraavia kysymyksiä:- Mitä toivo on? Mihin toivoa tarvitaan?- Mitä on epätoivo ja toivottomuus?- Mikä on toivon merkitys itsekriittisyydessä ja vaikeissa elämänkokemuksissa?- Mitä tapahtuu, jos menettää toivon?- Miten toivoa voi itsessään vahvistaa?Jakso on alunperin julkaistu 7.6.2020.Jakson linkit: - Maaret Kallion websivut: https://www.maaretkallio.com - Maaret Kallio: Voimana toivo, WSOY, 2020. https://www.wsoy.fi/kirja/maaret-kallio/voimana-toivo/9789510445471 - Maaret Kallion omia mietteitä vierailusta ja jaksosta: https://www.maaretkallio.com/2020/06/08/psykopodiaa-podcast-voimana-toivo/ - Maaret Kallio Facebook: https://www.facebook.com/lujastilempea/- Maaret Kallio Instagram: https://www.instagram.com/maaretkallio/- Maaret Kallio Twitterissä: https://twitter.com/MaaretK- Maaret Kallio Linkednissä: https://www.linkedin.com/in/maaret-kallio-025a0447/Maaret Kallio oli vieraana myös jaksossa 108. Tunne hyvä parisuhde.-----Jos pidit tästä jaksosta olisin kiitollinen, jos jaat sen somessa kavereillesi ja jos jätät arvion siinä palvelussa missä tätä kuunteletkin! Muista myös tilata Psykopodiaa, niin et missaa uusia jaksoja!Seuraa Psykopodiaa myös somessa:Facebookissa @Psykopodiaa: https://www.facebook.com/psykopodiaa/Instragramissa @Psykopodiaa: https://www.instagram.com/psykopodiaa/Nina Lyytinen Twitterissa: https://twitter.com/LyytinenNinaNina Lyytinen LinkedIn:ssa: https://www.linkedin.com/in/lyytinennina/Psykopodiaa-podcastin verkkosivut: Psykopodiaa.fiPsykodiaa-podcastin emännän, psykologi Nina Lyytisen verkkosivut: ninalyytinen.fi

Tässä jaksossa puhumme naisten hormonaalisesta terveydestä yleisellä tasolla.Jos sinulla herää huoli omasta terveydestäsi, ota yhteys omaan lääkäriin. Eräänä aamuna Liisa Saukkonen ei päässyt ylös sängystä. Hän teki kaiken oikein; söi terveellisesti, liikkui ja nukkui. Siltikään kaikki ei ollut ihan niin kuin olisi pitänyt olla. Syyllinen oloon löytyi hormoneista! Ja niistä puhumme tänään. Tiedätkö sinä, kuinka voit ottaa kaiken hyödyn irti kehosi eri vaiheista? Mitä paremmin ymmärrämme kehomme toimintaa, sitä paremmin voimme oikeasti hyödyntää mm. energiapiikkejä tekemiseen ja luovuuteen. Hormonaalinen syklimme, jota leimaavat hormonien, kuten estrogeenin ja progesteronin, muutokset, muokkaa syvästi sitä, miten toimimme henkisesti ja fyysisesti. Samoin kuin luonto muuttuu vuodenaikojen vaihtuessa, muuttuu kehomme ja toimintamme kuukautiskierron eri vaiheissa.   Liisa Saukkonen on yrittäjä ja valmentaja sekä erityisesti naisen hormonikierron asiantuntija. Hän auttaa naisia elämään enemmän juuri itsensä näköistä elämää. Ja tähän ei kuulu jatkuva puskeminen vaan oman kehon toimintojen optimoiminen ja kuunteleminen.   Vuodenajat ovat tärkeitä luonnonkiertokululle, niin myös kuukautiskierrolle. Jaksossa Liisa puhuu hormonisyklistä talvi, kevät, kesä ja syksy- vaiheina. Näiden avulla tiedät mitä kannattaa milloinkin tehdä.    Kuinka sitten voidaan ottaa kaikki hyöty irti hormonikierron jokaisesta vaiheesta?    Kuukautisten vaihe eli talvi  Himmaa ja suunnittele sekä ota iisisti. Hyödynnä tätä vaihetta itsesi ja kehosi huoltoon, mikä luo pohjan edessä olevalle energiasyklille. Kuuntele podeja, lue kirjaa ja kerrytä henkistä pääomaa taloudesta, rahasta ja sijoittamisesta-vielä ei ole aika toiminnalle.   Follikulaarinen vaihe eli kevät Estrogeenin noustessa keskittymisesi terävöityy. Selvitä monimutkaiset tehtävät, tee vaativa suunnittelutyö ja panosta juuri keskittymistä vaativiin tehtäviin. Sosiaalisen energian kasvaessa olet viestinnän velho. Hyödynnä tätä vaihetta loistaaksesi neuvotteluissa, vahvistaaksesi asiantuntijuuttasi ja tuodaksesi äänesi esiin. Sovi työhaastattelut ja palkkaneuvottelut näihin päiviin ja voit yllättyä lopputuloksesta!    Ovulaation vaihe eli kesä Kun estrogeeni on huipussaan, myös sosiaalinen karismasi on huipussaan. Verkostoidu, tee yhteistyötä ja osallistu sosiaalisiin tilanteisiin, jotka voivat avata mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Kun uhkut itseluottamusta, käytä tämä vaihe viisaasti ja ota laskelmoituja riskejä. Tee ensimmäiset osakepoiminnat, osta rahastoja tai rohkaistu asuntosijoittamaan, jos sille on edellytykset kunnossa. Tarvitsemme taloudellisten, hallittujen riskien ottoon vähän buustia.     Luteaalinen vaihe eli syksy Kohonneen progesteronin avulla syvenny projektien läpivientiin, suunnitelmien toteutukseen ja luomiseen! Ota myös kaikki irti luovuudesta. Luteaalivaiheessa monet meistä kääntyvät sisäänpäin- ja tämähän toimii kuin luovuuden generaattorina. Ohjaa tämä energia yrittäjäunelmiesi ja liiketoimintastrategioidesi kehittämiseen. Parhaat ideat saattavat ilmestyä, kun sitä vähiten odotat.   Seuraa meitä Instagramissa!   Liisaa pääset seuraamaan @coachliisa tilillä.   @romsronja @erjarossi @syo.nuku.saasta      

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Juha Itkonen, Anu Koivunen ja Pekka Seppänen. ​​Puheenjohtaja sivistää ritareita: T​ällä viikolla julkaistaan kaksi massiivista suomalaista taideteosta, toinen niistä on Suomen kallein kulttuurituote. Ne ovat Alan Wake​ 2 - ja Cities: Skylines ll -pelit. Pekka Seppänen on hämmentyneenä seurannut keskustelua Mika Aaltolan ympärillä.  – Tuliko kultapojasta hylkiö? hän kysyy. – Media toimii näin aina, sanoo Itkonen, joka on tutkinut gradussaan Jari Sarasvuon uraa. – Hänen olisi pitänyt pitää kiinni tutkijan roolistaan, sanoo tiukkapipoiseksi itseään nimittävä Anu Koivunen. – Media on kovin herkkä älähtämään, heittää Seppänen. Anu Koivunen haluaa puhua Nato-jäsenyydestä, josta on ruvettu kertomaan myyttisiä kertomuksia. Ulkopoliittisten päättäjien Nato-kantoihin liittyvä "Kukaan ei sanonut ääneen" -kertomus mietityttää häntä. Juha Itkonen pohtii, olisiko hallitusohjelmille vaihtoehtoa. Hän päivittelee erityisesti nykyhallituksen "hutiloivan tuotoksen" "umpityperää" yhtä maahanmuuttokirjausta. – Voitaisiinko maata johtaa ilman hallitusohjelmaa? hän melkein parahtaa. Anu Koivunen kertoo, että perustuslain mukaan hallituksen on tuotava hallitusohjelma eduskunnalle hyväksyttäväksi.

Ihmisten äänen tulee kuulua kaupungeissa ja niiden kehityksessä. Tarvitsemme kohtaamispaikkoja; turvallista tilaa, jossa olla vapaasti ja yllättyä. Keskustelua kaupunkimuotoilusta ja kaupunkilaisia varten luoduista, yhteisöjä aktivoivista digitaalisista alustoista sekä myös ihan fyysisistä paikoista, ainakin Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon väliin asettuvasta Alusta paviljongista. Vieraana kaupunkimuotoilijat Saara-Sisko Jäämie ja Päivi Vartiainen sekä arkkitehdit Maiju Suomi ja Elina Koivisto.

Noin 40 000 vuotta sitten, ilmestyi ihmisen elinpiirin jäseneksi koira. Noista ajoista alkaen ihminen on jatkanut eläinten kesyttämistä tarpeidensa mukaiseksi ja näin tullut pikkuhiljaa asettaneeksi itsensä luomakunnan johtoasemaan. Mutta mitä tämä päällikkyytemme on tehnyt yhteydellemme ympäristöömme ja toislajisiin eläimiin? Mitä on olla ihminen osana elonkirjoa? Entä pystymmekö sopeutumaan tuleviin muutoksiin, ilmaston ja lajikadon tuomiin ongelmiin, jos emme tunnista riippuvuuttamme toislajisista? Vieraina “Enemmän kuin sapiens” - kirjan (Into Kustannus 2022) kirjoittanut Sami Keto ekologi ja kasvatustietelijä, sekä “Minä, koira ja ihmiskunta” –kirjan (Like Kustannus 2022) kirjoittanut perinnöllisyystieteen tohtori ja kirjailija Tiina Raevaara. Ohjelman toimittavat Kristiina Hyppölä ja Hilkka Nevala.

Tarvitsemme yksilökeskeisten menestystarinoiden rinnalle yhteisöjen menestystarinoita. Yhteisöissä menestystä tapahtuu siellä, missä heikoimmat yhteisön jäsenet voivat tuntea itsensä kauniiksi ja tärkeäksi. Jumalan valtakunnassa suurin menestyjä ei ole se, joka kerää eniten omaisuutta. Menestyjä on se, joka tuntee heikkoutensa ja antaa omastaan. Menestymme yhdessä, kun tuemme toisiamme.  

Suoraa puhetta johtaa Olli Seuri. Keskustelijoina Anu Koivunen, Hilkka Olkinuora ja Pekka Seppänen. Ensimmäinen eduskuntavaalien jälkeinen ja ensimmäinen Nato-Suomen Pyöreä pöytä onnitteli hurraten entistä puheenjohtajaa Pauli Aalto-Setälää kansanedustajuudesta. Pekka Seppänen on hämmentynyt "kansan tahdosta"-puhumisesta. Pystyykö vaalituloksesta päättelemään kansan tahdon? Ja mitä se halusi? Anu Koivunen haluaa tietää, miten uutismedia onnistui vaaleissa. Vaalijulkisuus toimi hänen mukaansa kuin kone, mutta jätti valkoisia läikkiä. Hän ehdottaa, että mediat perustaisivat somekirjeenvaihtajia: Tik tok -kirjeenvaihtajia ja You tube -kirjeenvaihtajia. Fokus on Koivusen mielestä siirrettävä pois puheenjohtajista. Hilkka Olkinuora pohtii, miten selvitä vaalien jälkeen eli PVS-oireyhtymän eli post-vaali-syndrooman kanssa. Keskustelussa mainitaan mm. Desimaali-Petteri ja Marin-tyhjiö.

Vieraana Jaakko Seikkula.  Dialogi – aito kohtaaminen ja toisen kuuleminen – on todella parantavaa! Tarvitsemme kannattelevampaa ja hoitavampaa kohtaamista niin arkeen kuin ammattikohtaamisiinkin. Jo se, että tulee kuulluksi on usein voimaannuttavaa.  Jaakko Seikkula on kliininen psykologi ja psykoterapian professori. Hän on ollut kehittämässä dialogista, kohtaavaa hoitomallia. Seikkula on uskaltanut kritisoida psykiatrisessa hoidossa olleita asiakasta ohittavia käytänteitä, ja on tuonut esille dialogin parantavaa voimaa monelta eri kulmalta. Hän on ollut luomassa niin sanottua Keroputaan (avoimen dialogin) mallia, jossa psykoosipotilaiden hoidossa saavutettiin hyviä tuloksia kun sekä potilaat että heidän läheisensä otettiin hoidon suunnitteluun mukaan ja potilaita kuultiin. Keroputaan mallissa ajatellaan, että potilaiden kokemuksilla ja ajatuksilla, jopa harhoilla, on merkittävä sanomansa myös heidän aiempaan kokemusmaailmaansa, esimerkiksi heidän kokemiinsa traumaattisiin kokemuksiin nähden. Useiden tutkimusten mukaan avoimen dialogin malli on paitsi parantanut potilaiden hyvinvointia esimerkiksi työkyvyn palautumisessa mitattuna, mutta myös ollut merkittävä potilaan toimijuutta ja voimaantumista lisäävä hoitomalli.  Traumainformoidun mallin – jossa dialogisuudella ja ihmisläheisellä, kunnioittavalla kohtaamisella on tärkeä rooli –  kannattajana tuntuu vaikealta kuvitella psykiatrista hoitotyötä, jossa potilasta ei kuunnella. Toivon, että avoimen dialogin malli voisi olla tulevaisuudessa mukana kaikessa sotetyössä!  Jaakko Seikkula on ollut mukana kirjoittamassa tai kirjoittanut monia oivaltavia tekstejä, joihin jokaisen auttamis- ja ihmistyöntekijän olisi hyvä tutustua. Omassa opiskelussani ja myöhemmin työssäni Seikkulan tekstit ovat olleet isossa roolissa. Se, että kohdataan ihminen inhimillisesti, omassa verkostossaan on mielestäni ensisijaisen merkittävää myös hoidon ja asiakassuhteen onnistumisen kannalta. Ihminen on aina enemmän kuin hänen oireensa tai diagnoosinsa.  Kiinnostuitko?  Jaakko Seikkula: Dialogi parantaa, mutta miksi? Kuva ja mieli 2023.  Tom Erik Arnkil & Jaakko Seikkula: “Nehän kuunteli meitä”. Dialogeja monissa suhteissa. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2015.

Uskon askeleita ohjelma koostuu kolmesta osuudesta, joissa jokaisessa on keskustelu, haastattelu tai opetus. Tässä jakso koostuu kolmesta Mikko Matikaisen käymästä keskustelusta kylväjän tiedotuspäällikön Mari Turusen kanssa. Ensimmäisessä puhutaan, miten Jumala johdatti Marin Lähetysyhdistys kylväjän viestintäpäälliköksi. Toisessa uppoudumme lähetystyön merkityksellisyyteen ja antamisen näköaloihin. Kolmannessa paneudumme rohkaisevien sanojen merkityksellisyyteen. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Mari Turunen kertoo matkastaan, uskon löytymisestä ja halustaan kertoa Jeesuksesta. Tehtävät ja organisaatiot ovat vaihdelleet, mutta kutsu ja kutsuja on säilynyt. On hyvä tunnistaa omat vahvuutensa, jotta voi niillä palvella. Tähän on lähetysyhdistys kylväjässä panostettu. Mari oli Uusi Tie-lehden toimittajana ja teki Kylväjään yhden tiedotusprosessin. Sitten Kylväjän silloinen viestintäpäällikkö oli kokenut, että hänen kohdallaan olisi uuden aika. Hän ajatteli, että Mari olisi hyvä hänen seuraajakseen. Itse Mari ei olisi uskaltanut hakea paikkaa ellei häntä olisi siihen kutsuttu. Jumalan johdatus oli kaunista. Kaikki mitä Mari oli tehnyt johdatti tähän. Myös muiden asiat järjestyivät kauniilla tavalla. Ohjelman toisessa osuudessa Mari Turunen ja Mikko Matikainen puhuvat lähetystyön tärkeydestä, merkityksellisyydestä ja vaikuttavuudesta. Joskus sanotaan, että lähetystyötä tuhoaa kulttuureja. Ehkä kysymys on kuitenkin siitä, että kulttuurit voivat kukoistaa. Kaikissa kulttuurissa on hyviä ja hoitavia asioita, joita on syytä juhlia. Sitten on tekijöitä, jotka rikkovat ihmisyyttä ja yhteyttä. Sellaisia asioita tulee korjata ja uudistaa. On myös suoranaisia syntejä, joista tulee luopua. Kulttuureiden moninaisuus voi olla hoitavaa ja iloa tuottavaa. Tähän on hyvä liittää myös antamisen ja kasvun ajatukset. Tarvitsemme toisiamme, toistemme kulttuureja ja tukea, jotta tulemme enemmän ihmisiksi ja opimme toisiltamme. Antaessaan aina myös saa. Jumalan valtakunnan matematiikassa ilot kerrotaan ja huolet jaetaan. Ohjelman kolmannessa osuudessa Mari ja Mikko puhuvat kuinka johdatus, usko ja persoonamme kiertyvät yhteen. Ihminen on soitimen kaltainen. Hänet Jumala haluaa virittää, hienosäätää ja hioa. Tim Kellar on sanonut, ettei nöyryys ole sitä, että ajattelemme itseämme pienempinä tai vähennämme itseämme. Nöyryys on sitä, että ajattelemme vähemmän itseämme ja palvelemme. Marilta ja Mikolta on puuttunut hengellisiä vanhempia ja isosisaruksia. Kasvua ja oppimista on kuitenkin tapahtunut. Nyt molemmat haluavat tukea uutta sukupolvea ja rohkaista heitä sen verran mikä on mahdollista. On tärkeää nähdä toinen, sanoa hyviä sanoja ja rohkaista eteenpäin. Myös omalle kohdalle tuleva rohkaisu on tärkeää ja auttaa jaksamaan. Rohkaiseminen kannattaa ja kannattelee aina. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Saarna Hyvän toivon kappelissa 11.12.20223. adventtisunnuntai, Matt. 11: 11-19 Johdanto: Syömisen ja juomisen evankeliumia Johannes Kastaja ei syönyt eikä juonut. Jeesus söi ja joi. Mitä minun pitäisi syödä ja juoda? Evankeliumi vie meidät ihmisenä olemisen peruskysymyksiin. Kaikkien meidän täytyy syödä ja juoda. En anna tässä saarnassani suoria vinkkejä joulupöytään. Puhun kuitenkin syömisestä ja juomisesta ja siitä, mitä ne merkitsevät evankeliumissa. Tässä oppaanani ovat evankeliumin väkevät hahmot. Johannes Kastaja ja Jeesus edustavat kahta erilaista lähestymistapaa syömiseen ja juomiseen: paastoa ja juhlaa.   I Hallinnasta armollisuuteen Aloitan Johanneksesta. Markuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Johannes Kastajalla ”oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja.” Johannes Kastajalla oli siis nykykielellä sanottuna tiukka dieetti. Hän oli kuin liekki, joka hehkui sisäistä valoa ja puhui väkeviä sanoja. Hän oli askeetti, itsensä kieltäjä.  Johanneksen edustama askeettisuus ei ole ollenkaan vierasta meidän ajassamme. Se ei saa yleensä uskonnollista muotoa, mutta itsensä kieltäminen erilaisten ruokavalioiden kautta on monelle tuttua.  Meillä on paljon ruokaa käytössämme ja sitä myös markkinoidaan tehokkaasti. Nopeasti muuttuvassa maailmassa on myös helppo kadottaa hallinnan kokemus. Moneen asiaan emme voi vaikuttaa. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä syömme ja juomme: puhumme painonhallinnasta.  Pyrkimys terveelliseen elämään on itsessään hyvä. Hyvä ruoka, runsas liikunta ja syvä lepo ovat kaikille tärkeitä. Samalla ihmisen terveyteen, painoon ja ulkonäköön latautuu valtavia paineita. Jatkuva kuvien virta saa meidät vertaamaan itseämme toisiin. Se vahvistaa huomaamatta kokemusta siitä, että olemme jatkuvasti jollain tapaa vajaita. Erityisen kipeästi tämä osuu nuoriin.  Paineiden taustalla on myös tehokkuusajattelu. Äärimmäisen tehokkaaksi hiottu taloutemme vie meidät näkemään itsemme ikään kuin koneina, joista voidaan rakentaa aina uusi entistä parempi versio. Tätä kuvaa monen toistelema fraasi: ”pyrin olemaan paras versio itsestäni.” Talouden myllyt eivät tunne rajoja. Ne vaativat aina uusia rattaita pyörittämään suurta koneistoa, jossa ihminen jauhautuu murusiksi. Rajattoman kasvun ihanteena on täydellisen terve ja hyvinvoiva ihminen, sillä hänestä voidaan repiä irti yhä kovempia suorituksia.    Taloutta tarvitaan, se on osa ihmisyyttä. Se ei kuitenkaan saa syrjäyttää muita ihmisenä olemisen ulottuvuuksia. Tehokkuus ei ole kaikki kaikessa, eikä talouden kasvu voi olla rajatonta. Ihmisellä on rajat ja luomakunnalla on rajat. Tarvitsemme lisää kohtuullisuutta ja armollisuutta. Tässä Johannes Kastaja voi olla oppaanamme.   II Johannes Kastaja viitoittaa tietä ytimeen  Mitä Johannes Kastaja voi opettaa meille? Hän näyttää tietää olennaiseen, ytimeen. Johannes Kastajan äärimmilleen pelkistetty elämäntapa on intohimoista totuuden ja rakkauden etsintää. Hän viitoittaa tietä kohti ihmisyyttä, jossa tehokkuus ei määrittele meitä. Meidät määrittelee Jumala, joka antaa meille elämän.  Johanneksen elämäntapa on myös äärimmäisellä tavalla luomakuntaa kunnioittava, eikä vain siksi että hän on edelläkävijä hyönteisravinnossa! Meidän on yksilöinä, yhteiskuntana ja ihmiskuntana löydettävä uudelleen yhteys koko luomakuntaan. Meidän on löydettävä tasapaino, jossa voimme elää sen kanssa sovussa.  Johannes Kastajan johtaa meitä kohti syvimpiä arvoja. Hän ohjaa meitä pois vallan ja mammonan palvomisesta. Etsimme totuutta ja rakkautta helposti materiasta ja kunniasta, joista kasvaa kumpu ytimen ympärille. Kumpu kasvaa vuoreksi kuin entisajan kaatopaikka, ja ydin hautautuu yhä syvemmälle.  Johannes viitoittaa suoraan kohti totuutta ja rakkautta, kohti elämän ydintä. Paasto on matkaa kohti ydintä, kohti joulun ja pääsiäisen salaisuutta, kohti Jumalan läsnäoloa.  III Yhteinen pöytä on ystävyyden merkkiJohanneksen paasto ei ollut itsekeskeistä. Hänen koko elämänsä oli tien valmistamista Kristukselle. Fariseukset sanovat Jeesuksesta evankeliumissa: ”Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!” Jeesus tuli maailmaan juhlimaan elämää meidän kanssamme. Siksi yhdessä syöminen oli hänelle tärkeää. Se on ollut aina syvä merkki ystävyydestä ja sovinnosta.  Jeesuksen pöytä oli avoin. Hän ei kutsunut siihen vain vimpan päälle moraalisessa suorituskyvyssä kunnostautuneita. Hän kutsui pöytään halveksittuja ja sorrettuja ja sortovallan edustajiakin. Jeesuksen sanoma ei ollut moralismia eikä yläpuolelle asettumista. Se oli vierellä kulkemista ja yhteiseen pöytään kutsumista. Kristittynä eläminen ei ole pikkusieluista nipottamista. Se on elämän syvän ilon ja Jumalan hyvien lahjojen löytämistä ja yhteiseen pöytään asettumista.  Taivaasta verrataan usein hääateriaan. Tämä on hyvin syvä kuva Jumalan valtakunnasta. Ei ole kyse juhlasta, jossa on tarkat istumapaikat. Kristus kutsuu meidät kutsutaan yhteiseen juhlapöytään. Sinne mahtuvat tutut ja tuntemattomat.  Ehtoollisessa on tästä esimakua. Siinä syömme ja juomme Kristuksen läsnäoloa, hänen joka syö ja juo tänään meidän kanssamme. 

Niitä on miljardeilla ja miljardit niitä himoitsevat, mutta silti tekisi mieli vaieta koko asiasta. Pontus pureutuu penissuhteemme ongelmiin, esittää peniksen kritiikin ja vielä kritiikin kritiikin. Tarvitsemme monipuolisempaa penisajattelua ja penisaistimista! Veikka pohtii kapitalismikritiikkiä ja vallankumousestetiikkaa valkokankaalla ja aktivistien viestinnässä. Onko yhtäällä "oikea toiminta" ja toisaalla pelkkää "viestintää ja spektaakkelia", vai onko toiminnan ja merkkien suhde monimutkaisempi? Kuulumisissa puhutaan myös apurahahakemusten valheellisuudesta ja henkilökohtaisen vapautumisen kertomusten vaaroista. Suosituksissa Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin elokuvanostoja. Jaksossa mainittuja asioita: Queen talk -podcast Mark Fisher: Capitalist Realism Eetu Viren: Vallankumouksen asennot Mari Matinmikko: Manifesti muodosta https://komeetta.info/2022/03/10/manifesti-muodosta/ Caroline Hainer: Miksi miehet vilauttelevat Rakkautta ja anarkiaa -elokuvat: Triangle of Sadness Into the Ice Revolution of Our Times Vesper Crimes of The Future Enys Men Three Tidy Tigers Tied a Tie Tighter MMV:n Patreon-juhlalive ma 26. syyskuuta, tilaa podcastin lisäjaksot ja -tekstit Patreonista: https://www.patreon.com/mikameitavaivaa

Etevä etäjohtaminen -podcastsarjan vieraana Karoliina Kettukari, Meltlaken modernin työn ja digitaalisten työvälineiden asiantuntija. Vakioääninä Jyväskylän ammattikorkeakoulun projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä. Karoliina Kettukari toimii modernin työn tiimin vetäjänä Meltlake-yrityksessä. Toiminnassa he pyrkivät auttamaan suomalaisia organisaatioita mm. sisäisen viestinnän, tiimityöskentelyn ja työhyvinvoinnin kehittämisessä uusien teknologioiden avulla. Viimeisen vuoden aikana ihmiset ovat nousseet keskiöön teknologian käytön rinnalle uusien työkalujen käyttöönotossa. On paljon hyvin konkreettisia juttuja mitä me oikeasti voimme toteuttaa työkalujen avulla ja parantaa ihmisten työhyvinvointia. Ihmiset usein turhautuvat, kun tieto ei kulje, tai on niin paljon erilaisia työvälineitä, ettei olennaista tietoa löydä. Tämä vaikuttaa suoraan työhyvinvointiin, vie aikaa ja teettää päällekkäistä työtä. Yksi konkreettinen esimerkki toimintatavasta on sopia pelisäännöt siitä missä meidän viestimme liikkuvat. Voimmeko luopua jostain välineestä ja sitoudummeko toimimaan pelisääntöjen mukaan (esim. luopumaan sähköpostien lähettämisestä ja tallentamaan tiedon teamsiin)? Eräänlainen paradoksi: Tarvitsemme fyysistä näkemistä ja läsnäoloa, vaikka harvemminkin, että pystymme sitten etänä olemaan myöskin läsnä. Läheisyyden ylläpitämiseksi etänä on syntynyt esim. virtuaalikahveja, -taukoja tai vaikka taukojumppia. Etäyhteyksissä voidaan myös sopia yhdessä, että pidetään videot päällä ja hyödynnetään erilaisia reaktioita: käden nostoa, taputusta tai hymynaamoja ja saadaan videoon livetilanteen fiilistä. Kokouksessa vietetty aika verrattuna parin vuoden takaiseen on noussut yli 250 % korona-aikana. Helposti tulee fiilis, että minä olen sitä tehokkaampi, mitä enemmän mahdutan päivään palavereja. Ihmisen aivot taas toimivat niin, että me tarvitsemme taukoja ja löysää aikaa, jotta me voimme olla luovia ja keksimme uutta. Tilannetta voisi korjata esim. varaamalla palavereiden alkuun varata yhteisen 10 minuutin höpöttelyhetken. Tai varaamalla 45 minuutin palavereja tunnin sijaan ja tarjoamalla aivoille lepohetken palaverien väliin. Teamsin hyödyllinen ominaisuus: ilmoitus, kun palaverista on 5 minuuttia jäljellä. Tämä ohjaa osallistujia keräämään asiat kokoon ja lopettamaan palaverin. Etäajassa hankalinta on muistaa tehdä samoja asioita kuin mitä läsnä ollessa tekisi, esim. palautteen antaminen ohimennen. Kun livenä on huikannut kollegalle hienosta esityksestä, niin etänä sen huikkauksen voi tehdä kirjoittamalla teamsin kanavalle tai hyödyntämällä gif-kuvia, tarroja tai valmiita kehupohjia. Kalenterissa voisi myös olla vaikka perjantaisin merkintä, että mieti ketä voisit kehua tai tsempata menneestä viikosta. Tai voisiko jopa teamsissa olla oma kanava kehuille? Microsoftilla on Viva-tuoteperhe, jossa on erityyppisiä asioita liittyen tiedonhallintaan, viestinnän kehittämiseen ja työhyvinvointiin. Esim. muistutuksia kokouksista ja niihinliittyvistä dokumenteista tai työajan varaaminen keskittymistä vaativaan työhön. Tällaisilla pienillä vinkeillä teknologia voi auttaa arjessa ihmisten hyvinvoinnissa. Olemme kokeneet aika ison muutoksen viimeisen parin vuoden aikana. Työkalujen ja teknologian avulla voidaan työntekijöitä tukea työskentelemään fiksusti ja sujuvasti. Työkaluja löytyy mm. siihen, että voidaan paremmin olla läsnä työpäivän aikana, lisätä taukoja kalenteriin ja muistaa kehua kavereita. Kannattaa kartoittaa yhdessä koko tiimin kanssa millaisia välineitä ja apukeinoja löytyy ja sopia mitä niistä ryhdytään käyttämään. Teksti: Hilkka Heikkilä Pohdinnat liittyvät Virtual Leaders - Virtuaalijohtamisella tuottavuutta ja työhyvinvointia -projektiin, jota Jamk hallinnoi ja joka toimii Keski-Suomessa 1.9.2020 – 31.8.2023. Rahoittaja: Keski-Suomen ELY-keskus, Suomen rakennerahasto-ohjelma, Euroopan sosiaalirahasto, Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Podcastien litteroinnit löytyvät bit.ly/podcastteksti.

Viha on pelätty, parjattu ja hyvin piilotettu tunne. Turhaan, koska me todella tarvitsemme tuota tunnetta suojataksemme itseämme. Keskustelu vihasta on luonteva jatkumo Ihminen tavattavissa -terapeuttimme ITT® Anne Ollikaisen ja koulutusohjelmamme perustajan Tommy Hellstenin aikaisemmin kanavallamme julkaistuille keskusteluille narsismista, syyllisyydestä ja häpeästä. Tarvitsemme vihaa myös suojautuaksemme narsismilta. Tutustu lisää osoitteessa www.ihminentavattavissa.fi

Uskon askeleita ohjelma koostuu kolmesta osuudesta, joissa jokaisessa on keskustelu, haastattelu tai opetus. Tässä jaksossa Virpi Nyman käy keskusteluja lähetysyhdistys Kylväjän pakolaisasiantuntijan Taneli Skytän kanssa. He käyvät syvällisen keskustelun turvallisuusjohtamisesta. Tuo keskustelu esitetään ohjelman ensimmäisessä ja toisessa osuudessa. Ohjelman kolmannessa osuudessa Virpi ja Taneli keskustelevat neljän järjestön yhteistyönä syntyneistä UP, IN ja OUT tapahtumista. Nuo suunnat ylös, sisään ja ulos ovat myös Kristityn kasvusuuntia. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Taneli Skyttä tuo esiin sen, että tällaiset haastavat ja valtavia muutoksia sisältävät ajat korostavat johtamisen tarvetta. Näin kaikki johtaminen on lopulta muutosjohtamista ja muutosten hallintaa. Muutosjohtamisen kautta pyritään siihen, että resurssit ovat oikeassa paikassa ja niitä käytetään turvallisella ja hyvällä tavalla. Kylväjä tekee työtään usein ympäristöissä, joissa on paljon turvattomuutta. Kriisit ja kärsimykset koettelevat teologiamme. Onko teologiamme kestävää, arjessa toimivaa ja tervettä. Tanelin ja Virpin syvällinen keskustelu muutosjohtamisesta jatkuu myös ohjelman toisessa osuudessa. Muutosten haasteiden ja elämän vaikeuksien keskellä kutsumuksemme julistaa ja edistää evankeliumia – sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, ei ole koskaan tauolla. Jo alkukirkko eli äärimmäisen vaikeissa ja epävarmoissa olosuhteissa. Se selviytyi ja mekin selviydymme tavalla tai toiselle. Kutsumuksemme ei ole vain selvitä hengissä, vaan myös kukoistaa. On tärkeää tiedostaa, että on olemassa tehtävä, jota varten ollaan olemassa. Tarvitsemme toisiamme ja toistemme rohkaisua. Ohjelman kolmannessa osuudessa Virpi Nyman ja Taneli Skyttä puhuvat UP, IN ja OUT tapahtumista. Niitä toteuttivat hyvässä yhteistyössä Hengen uudistus kirkossamme, Lähetysyhdistys Kylväjä, Kansan Raamattuseura ja Medialähetys Sanansaattajat. Nuo mainitut suunnat ylös, sisään ja ulos ovat kristittyjen ja kristillisten yhteisöjen kasvusuuntia. Tapahtumat pyrkivät rohkaisemaan jumalanpalvelusyhteisöjä ja yhteisöllisyyttä muutenkin. Haastattelu avasi mielenkiintoisia näkökulmia. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura. Huom! ohjelmat 180422 ja 250422 olivat uusintoja

Saarna 3.4.2022 Hyvän toivon kappelissa 5. paastonajan sunnuntai, Joh. 11: 47-33Johdanto: keski-ikäisen paluu nuoruuden kirjaan ”Historian loppu ja viimeinen ihminen.” Tämä Francis Fukuyaman kirja on ollut yksi tämän kevään tärkeimpiä lukuelämyksiäni. Tutustuin kirjaan ensimmäistä kertaa jo 90-luvun alussa ylioppilaskirjoituksissa. Fukuyaman kuuluisin teesi oli, että liberaalista demokratiasta tulee lopulta vallitseva valtiomuoto. Neuvostoliitto oli juuri hajonnut ja Euroopan rautaesirippu murtunut. Kevättalven valo virtasi luokkaan, jossa painimme kirjoitusten kanssa. Se yhdistyi Fukuyaman optimismin kanssa. Fukuyamaa on paljon myös kritisoitu. On totta, että viime vuosina demokratiaa on ajettu ahtaalle monesta suunnasta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on viimeisin demokratiaa horjuttanut käänne. Palaan myöhemmin vielä demokratian kohtaloon, mutta aluksi puhun siitä mikä kirjassa on minusta erityisen kiinnostavaa. Fukuyaman keskeinen teema ja kysymys on, miten voimme tuntea itsemme arvostetuksi. Jokainen ihminen janoaa olla nähty ja kuultu, arvostettu ja tunnustettu. Miten pääsemme tähän? Tätä ihmisyyden isoa kysymystä lähden tässä saarnassa avaamaan Fukuyaman ajatusten pohjalta ja evankeliumin valossa. I Olenko yhtä arvokas vai arvokkaampi kuin muut?Päivän evankeliumissa toteutuu jotain sellaista, jota kukaan meistä ei haluaisi kokea. Siinä uskonnolliset vallankäyttäjät, ylipapit ja fariseukset, syyttävät Jeesusta ilman että hän voi puolustautua. Jeesuksen omaa ääntä ei kuulla koko evankeliumissa. Kuulemme vain evankeliumin kertojan äänen. Jeesus jää piiloon, näkymättömäksi ja mykäksi.Kukaan meistä ei halua jäädä tällä tavalla varjoon. Haluamme, että meidät nähdään ja meitä arvostetaan sellaisena kuin olemme. Ihmisen arvoa voi murentaa monella tavalla. Niin voi tehdä koululuokan kiusaaja tai keskiluokkainen ihminen, joka kavahtaa kadulla kerjäävää romania.Francis Fukuyama puhuu arvostuksen ja tunnustuksen perustarpeesta kahden käsitteen avulla. Isothymia tarkoittaa, että olen yhtä arvokas kuin toiset. Megalothymia tarkoittaa, että olen arvokkaampi kuin toiset.Nykyinen Venäjän johto on esimerkki megalothymiasta. Hyökkäystä Ukrainaan perustellaan Venäjän ja Neuvostoliiton suuruuden historialla. Suuruudenhullu hyökkäys Ukrainaan on paluuta vanhaan Neuvostoliiton aikojen ihannointiin. On kuin nykyinen Venäjä ei pystyisi muuten löytämään paikkaansa valtioiden keskellä kuin näyttämällä voimakkaammalta kuin onkaan. Aivan samaa menneen suuruuden kaipuuta saattoi kuulla Donald Trumpin vaalikampanjassa. Make America Great Again. II Viholliskuvien sijaan luomisen lähteelle Suuruudenhulluutta rakennetaan viholliskuvien varaan. Tätä logiikkaa vastaan Jeesus nousi. Jeesus ei vastannut vihaan vihalla, vaan käski rakastamaan vihollista. Hän puhui Jumalasta, jonka aurinko paistaa niin hyville kuin pahoille. Hän ei nostattanut kansanjoukkoja ylipappeja ja fariseuksia vastaan, vaan suostui kipuun, kärsimykseen ja kuolemaan meidän vuoksemme. Jeesus astui ristin tielle kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Tehtävämme kristittyinä ei ole luoda viholliskuvia. Tehtävämme on löytää voimamme lähde, niin että emme tarvitse vihollisia. Tehtävämme on lopettaa toisten mollaaminen sen vuoksi mitä he ovat tai edustavat. Jokaisen ihmisen luovuttamaton itseisarvo syntyy Jumalan luomistyöstä. Jumala puhaltaa meihin kaikkiin olemisen lahjan. Emme voi itse valita, synnymmekö tähän maailmaan vai emmekö synny. Emme voi myöskään valita sitä, millaisina tänne synnymme. Emme voi valita, olemmeko homoja tai heteroja, ruskeita tai valkoisia, vasen- tai oikeakätisiä. Elämän lahja annetaan meille. Kun Jumala katsoo ihmistä, hän näkee jokaisessa ihmisessä kauneutta, riippumatta siitä miten ihmisen elämä on mennyt. Tuo pyhä ja syvä katse synnyttää meissä elämän. Jumala ei rakasta meitä sen vuoksi, mitä saavutamme, vaan sen vuoksi mitä olemme. Tämän olemisen lähteen voimme löytää sisältämme. Meidän ei tarvitse jatkuvasti verrata itseämme toisiimme. Voimme löytää olemisen voiman ja mielen sisältämme, Jumalan läsnäolosta. III Osaksi kokonaisuutta Mitä tämä tarkoittaa yhteisen elämämme kannalta? Arvotuksen ja tunnustuksen antaminen toisillemme on yhteinen tehtävämme. On elintärkeää nähdä, että yhteiskuntaa voi rakentaa hyvin eri tavoin. Tästä on kirjoittanut esimerkiksi viestinnän tutkija Anu Kantola. Olemme kaikki osa samaa kokonaisuutta. Tarvitsemme insinöörejä ja arkkitehteja, mutta yhtä lailla tarvitsemme myös sairaanhoitajia, siivoojia ja rakentajia. Meidän pitää vahvistaa kokemusta siitä, että olemme kaikki samassa veneessä. Palkkapussin koko ei ole ihmisen mitta.  Nopeasti muuttuva maailmamme ja tuotannon pieniin ketjuihin pilkkova talous horjuttavat turvallisuudentunnettamme. Ne myös jakavat ihmisiä voittajiin ja häviäjiin. Jeesus tuli kootakseen yhteen, ei hajottaakseen erilleen. Tarvitsemme tunnetta siitä, että kuulumme johonkin. Pystymme arvostamaan itseämme, kun koemme olevamme osa kokonaisuutta. Siksi tämäkin yhteisö on tärkeä. Täällä olemme kaikki osa Kristuksen ruumista, osa Jumalan kansaa, osa suurta ihmiskunnan kokonaisuutta. Lopuksi: Evankeliumitekstissa ylipapit ja fariseukset yrittivät vaientaa Jeesuksen, joka uhkasi heidän valtaansa. Francis Fukuyama uskoi, että demokratiassa toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla ihmisen aikuisuus. Diktatuurissa ihminen pienennetään alamaiseksi. Loputtomiin ihminen ei kuitenkaan jaksa olla alistetun lapsen asemassa suhteessa ylempiinsä. Haluamme päästä esiin kokonaisina ihmisinä, kansalaisina ja yhteiskunnan rakentajina. Kansanvalta tarvitsee puolustajia. Se syntyy meidän kauttamme. Ei Fukuyamakaan väittänyt, että demokratian kasvaminen maailmassa olisi mikään automaattinen tai helppo asia. Niin minäkin ajattelen ja toivon, että nykyinen demokratian aallonpohja lopulta myös lähtee nousuun. Uskon ja toivon, että myös Venäjällä päästään lopulta eroon ikiaikaisesta alamaisuuden hengestä. Suuruuden fantasiat johtavat vain umpikujaan. Niiden sijaan löydämme arvostuksen tunteen, kun asetumme toistemme rinnalle. Jumalan edessä olemme kaikki täysin samalla viivalla. Olemme yhtä aikaa kauniita ja rikkinäisiä, kirkkaita ja keskeneräisiä. Radikaalilla tavalla meidän välillämme toteutuu isothymia. Emme ole vihollisia, vaan olemme siskoja ja veljiä. Kristus on tullut kokoamaan meidät yhteen. Hänen varassaan historialla voi olla uusi alku.

”Tieto on valtaa, ja tietämättömyys on siunaus”, näin pohtii professori Harri Jalonen Vaasan yliopistosta Tiedeykkösessä. Materiaalinen huoltovarmuus on tuttu asia meille suomalaisille. Kriisin tullen meillä on viljaa varastoissa ja öljyä kallioissa, mutta tämä ei enää riitä. Globaali toimintaympäristö muuttuu nopeasti, päätöksenteko on monimutkaista, ja sosiaalinen media haastaa tietoa ja tietämättömyyttä sekä perinteistä kriisivalmiutta. Siksi Suomen Akatemia päätti rahoittaa neljän yliopiston ja korkeakoulun tiedon huoltovarmuuden tutkimushanketta. Sitä vetää Vaasan yliopiston vararehtori, professori Annukka Jokipii. Koronapandemia oli yksi kimmoke tälle tutkimushankkeelle. Perinteiset yhteiskunnan hallinta- ja sääntelystrategiat sekä valmiusrakenteet eivät pysyneet koronatoimenpiteiden vauhdissa mukana. Kuinka tiedon huoltovarmuus jalostuu monipuoliseksi yhteiskunnalliseksi kyvykkyydeksi, jossa kansalaisilla on selkeä rooli? Miksi soteuudistuksen valmistelu vuosina 2015-19 tarjoaa huonon esimerkin tiedon huoltovarmuudesta, kun taas tiedustelulain valmistelu hyvän esimerkin? Asiasta tietää Itä-Suomen professori Anssi Keinänen. Toimittaja on Teija Peltoniemi.

Elämäsi tarkoitus Miksi olet luotu Meillä on ongelma ja Jumalalla on siihen ratkaisu Tarvitsemme opastusta elämässämme ja Jumala lupaa vielä Viimeinen koetus

Sähköntuotanto on muutoksessa. Enää ei perinteinen systeemi päde niin, että sähkö siirtyisi vain yhteen suuntaan. Tuotantolaitoksista sähkö on siirtynyt kantaverkon kautta jakeluverkkoihin päin ja edelleen kuluttajille. Passiivinen kuluttaja on ottanut sähkön vain vastaan, mutta nyt entistä enemmän pienet energiayksiköt tulevat mukaan sähköverkkoihin. Hajautetut, uusiutuvat energiantuotantolaitokset voivat myydä sähköä verkkoon. Datan määrä kasvaa. Miten tätä kaikkea hallitaan? Siihen tarvitaan älyä, tietotekniikkaa ja -liikennettä, joka yltää joka paikkaan sähköverkkoa. Älysähköverkkoa tutkivat Vaasan yliopistossa sähkötekniikan professori Kimmo Kauhaniemi ja tutkijatohtori Katja Sirviö. Toimittaja Teija Peltoniemi vierailee elävässä sähköverkkolaboratoriossa, johon tulee dataa Sundomin sähköntuotantoalueelta.

Joulupuu on rakennettu, lahjat hankittu ja joulurauha taas laskeutunut arkisen aherruksen keskelle. Mutta mistä oikeastaan muodostuvat joulun taika, pyhyys ja merkitys: mikä tekee joulusta joulun? Ja miksi joulun symboloimaa mielen hiljaisuutta, tuntuu monen elämässä edeltävän loppuvuoteen kasautuvat paineet, stressi ja suorittamisen tarve – onko näilläkin osansa joulurauhan tekemisessä? Entä mitä ajatella joulun muuttumisesta aikamme keskeisimmäksi kulutusjuhlaksi tai miltä joulunaika näyttää seurakuntapastorin näkökulmasta vuoden kiireisimpinä työviikkoina? Horisontissa pysähdytään pohtimaan joulun merkitystä ja sanomaa, ja kysytään: mitä joulunaika meille ihmisille tarjoaa ja tarkoittaa? Vieraina ja omaa joulusuhdettaan ovat pohtimassa tietokirjailija Julia Thurén ja Helsingin Haagan seurakunnan pastori Marjut Mulari. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Miten tasa-arvo toteutuu urheiluyhteisössä? Missä olemme nyt ja mihin olemme menossa? Tästä kaikesta OlympiaCastissa keskustelevat Finland Svenska Idrottin tasa-arvovastaava ja projektipäällikkö Tarja Krum sekä Liikuntatieteellisen seuran liikuntatieteiden asiantuntija Vilja Sipilä.   Sekä Tarja Krumin että Vilja Sipilän mielenkiinto liikunnan ja urheilun tasa-arvoteemoja kohtaan on herännyt varhain. Tällä hetkellä Krum työskentelee Finland Svenska Idrottin tasa-arvovastaavana ja projektipäällikkönä. Sipilä toimii puolestaan Liikuntatieteellisen seuran liikuntatieteiden asiantuntijana. Sekä Krum että Sipilä tunnistavat tasa-arvokysymysten edenneen lähivuosina puheen tasolta yhä vahvemmin konkreettisiksi toimiksi. – Nykyisin epäkohtia on alettu nostamaan herkemmin esiin mediassa. Esimerkiksi sitä, onko miehillä ja naisilla samanlaiset edellytykset tehdä uraa ammattiurheilijana, kun katsotaan vaikkapa palkkoja ja näkyvyyttä, Krum toteaa. Krumin mukaan vanhojen rakenteiden kyseenalaistaminen ja muuttaminen herättävät kuitenkin tunteita. Aiheen esiin ottaminen vaatii usein hienovaraista lähestymistä. Myös Sipilä tunnistaa ilmiön. – Harvoin tasa-arvotyötä voisi kuvata helpoksi. On kuitenkin hienoa, että näille keskusteluille on nyt enemmän tilaa ja ilmaa. Vastaanottavuus teemoille kehittynyt, kun vastuullisuusteemat ovat olleet yhteiskunnassamme yhä vahvemmin esillä. Tällöin ilmiö tavoittaa myös urheilun ja liikunnan kentän, Sipilä kuvaa. Erilaisten esikuvien merkitys tärkeässä roolissa Sipilä osallistui keväällä 2021 Olympiakomitean Johtaa kuin nainen -koulutusohjelmaan. Sipilä näkee naisille suunnatut koulutukset tärkeiksi tasa-arvon edistäjiksi. – Jos eläisimme ”täydellisessä” maailmassa, ei tällaisille koulutuksille olisi tarvetta ja jokaisella olisi yhtäläiset mahdollisuudet tavoitella unelmiaan. Emme kuitenkaan vielä ole tässä pisteessä ja siksi on tärkeää, että erilaisia toimijoita tuetaan ja heidän tekemistään boostataan. Sipilä ja Krum näkevät tärkeäksi sen, että urheiluyhteisöstä löytyy erilaisia esikuvia. – Emme voi tavoitella jotakin sellaista, mitä emme näe. Tarvitsemme erilaisia ihmisiä, joihin voimme samaistua – juuri niitä esikuvia, Krum toteaa. ”Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla” Vaikka tasa-arvotyö voi ajoittain olla työlästä ja vaikeaa, haluavat Krum ja Sipilä korostaa, että urheilun kentällä apua on tarjolla runsaasti. Tasa-arvokysymyksiä ei tarvitse ratkoa yksin. – Hyviä esimerkkejä on tarjolla paljon ja apua on saatavilla. Jos kokee, etteivät hommat ihan vielä ole hallussa, on muistettava, että näiden teemojen saralla suunta on vain eteenpäin. Mallia ja vinkkejä on tarjolla; esimerkiksi Olympiakomitean Vastuullisuusklinikat auttavat pohtimaan oman lajin tai seuran yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman tekemistä, Sipilä summaa. Krum nostaa esiin myös pienten onnistumisten merkityksen. – Virheitä on toki inhottavaa katsoa ja näistä saattaa tulla ikävä olo, mutta on tärkeää muistaa, ettei kaikkea tarvitse tehdä kerralla. Pienetkin askeleet kohti vastuullisempaa ja turvallisempaa urheiluyhteisöä ovat juhlan aiheita ja näistä pitää muistaa iloita, Krum kannustaa. Olympiakomitean Vastuullisuusklinikalla 28.1. käsitellään vastuullisuuskysymyksiä kahdesta näkökulmasta: Miten tasa-arvo edistyy urheilujärjestöjen hallituksissa ja miten sukupuolen moninaisuus ja sukupuolivähemmistöt huomioidaan urheilussa.

Aikakautemme on pimentymässä hengellisesti, hämärä leviää. Pysyäksemme pystyssä ja valveilla, Raamattu kehottaa meitä pukemaan yllemme hengellisen taisteluvarustuksen. Mitä nuo eri varusteet meille kertovat? "Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen." Ef 6:10-18

Elintason parantamisen jatkuvassa projektissa ei määritellä sitä mikä riittää. Juuri kun luulet saavuttavasi jotain, se ikäänkuin lipeää käsistä kun pian haluat lisää. Hyvinvoinnin täytyy alkaa tarkoittamaan meille muutakin kuin elintason jatkuvaa parantamista. Me Suomessa olemme selättäneet nälänhädän eli paniikkia ei pitäisi sen osalta olla. Samalla maapallo ja sen resurssit vetelee viimeisiään kulutuksemme takia. Mitä muita vaurauksia kuin rahaa ja materiaa voimme yhdessä ruveta tavoittelemaan ensi sijaisesti? Esimerkiksi luottamus, sosiaaliset suhteet ja aika ovat resursseja, jotka ovat runsaita, eivät niukkoja. Kuuntele uudesta podijaksosta kun Arto O. Salonen puhuu näistä vaurauksista innostavasti ja houkuttelevasti! Tarvitsemme uudenlaisen edistyskertomuksen (joka ei perustu siihen, että asioista tulee arvokkaita kun ihminen tarttuu niihin esim. hyödyntäen maapallon resursseja). - Miten elää kestävämmin ja huolehtia omien elämäntapojen eettisyydestä ahdistumatta ja murehtimatta? - Kenestä olemme vastuussa? - Mitä vaihtoehtoisia vaurauksia on olemassa? Miksi on hyvä tavoitella vaurautta, joka ei ole niukkaa tai ehtyvää? Onko raha niukkaa? - Onko meillä käynnissä arvojen hiljainen vallankumous ja miten se muuttaa maailmaa tai edistysihannetta? - Missä ovat vanhan edistysihanteen juuret/syntyperä? Miten uusi edistyskertomus eroaa siitä? - Mitä on sivistys? - Joutilaisuuden merkityksestä ja ajankäytöstä - Mikä on teknologian rooli uudessa edistyskertomuksessa? - Oppimisesta puhutaan paljon, mutta millaista olisi yhteiskuntaa uudistava oppiminen? Mitä on systeeminen yhteisoppiminen? Mikä on ylipäätään systeemisyyden (tai sen ymmärtämisen) merkitys hyvän elämän kannalta? - Miltä näyttää työelämä, joka on inhimillistä, kestävää ja materialismista vieraantunutta? - Miten ihmisen luovuus ja taide voi auttaa muutoksessa kohti kestävää yhteiskuntaa? Lisää aiheesta voit lukea Arton ja Maria Joustsenvirran mahtavasta teoksesta Sivistys vaurautena (2020, Basam Books). Tsekkaa somet: ♥️ Instagram: https://www.instagram.com/sinnusofia/

Mitä Sanna Marinin (sd.) hallitus päätti puoliväliriihessä taloudesta ja työllisyydestä? Keskustelemassa kansanedustajat Ilmari Nurminen (sd.), Mari Holopainen (vihr.), Sari Essayah (kd.) ja Matias Marttinen (kok.). Pääministeripuolueen edustaja Ilmari Nurminen (sd.) korostaa, että tärkeintä oli puoliväliriihessä, että saatiin suuntaviivat tulevaisuudelle, miten kriisistä päästään yli ja miten jälkihoito järjestetään ja talous saadaan kestävävälle pohjalle tulevaisuudessa. "Myös valtiovarainministeriö on arvioinut, että meidän on ollut pakko elvyttää, jotta työttömyys ei lähde entisestään kasvuun ja työttömyys sitä kautta kroonistu. Ja eihän meille ole tullut sellaista massatyöttömyyttä ja ollaan saatu pidettyä ihmiset yli tämän kriisin", Nurminen kertoo. Holopainen korostaa perhevapaauudistuksen tärkeyttä ja luonnon suojelua. "Tarvitsemme myös uusia keinoja meidän talouskasvun mittarointiin. Meidän tulee satsata kiertotalouteen, ja vähentää luonnonvarojen kulutusta. Tämä on se tulevaisuuden suurin talouskysymys", Holopainen sanoo. Opposition edustajat Marttinen ja Essayah kritisoivat hallituksen päätöksiä. "Velanotto kiihtyy ensi vuonna je edelleen 2023. Tässä kohtaa pitäisi laittaa menonyörejä tiukemmalle", Marttinen sanoo. "Talouden kroonistunut alijäämä ja väestön ikääntymiseen liittyvä julkisten menojen kasvupaineet. Tähän perusongelmaan ei tuotu vastauksia", Essayah toteaa. Toimittajana on Linda Pelkonen.

Vappua juhlittiin Suomessa vuosikymmenien ajan marxilaisin tunnuksin. DDR:n viimeisellä pääministerillä Hans Modrowilla (93 v.) ovat Karl Marxin ja Friedrich Engelsin teokset edelleen kirjahyllyssä. "Nykyiseen Eurooppaan eivät Marxin teoriat kuitenkaan enää sellaisenaan päde", myöntää Modrow. "Tarvitsemme aivan uudenlaisen demokratian. Puolueiden rinnalla parlamenttissa on oltava edustus muun muassa ammattiliitoista ja naisten oikeuksien liikkeestä", vaatii Modrow. Entisellä DDR:n mahtimiehellä on yli 60 vuoden takaiset henkilökohtaiset yhteydet Kiinan kansantasavaltaan. Hän vierailee yhä Kiinassa konsultoimassa maan johtoa sosialismin virheiden tunnistamisessa DDR:n kokemusten pohjalta. Ohjelman on tuottanut ja toimittanut Jorma Mattila. Lukijana toimii Meri Koivisto.

Meemit voivat olla harmitonta ajankulua tai niiden taustalla voi olla merkityksellistä politiikkaa. Tarvitsemme meemien kriittistä lukutaitoa, sillä väärä tai vaikuttamaan pyrkivä tieto voi ottaa monenlaisia muotoja. Lue juttu: https://politiikasta.fi/meemipolitiikkaa

Anssi Savosen kanssa keskustelemassa Teijo Peltola ja Timo Tuikka. Käy katsomassa Kansanlähetyksen sivuilta lisää lähetystyöhön hakemisesta.

Ilman tolkkua olemme menossa kohti maailmaa, joka palkitsee ehdottomuutta ja se on ehdottomasti pelottavaa, pohtii Sean Ricks blogissaan

Millainen keskustelija olet? Oletko tietoinen keskustelutaidoistasi ja tavoistasi olla vuorovaikutuksessa?Tässä jaksossa vieraanani on psykologi, yritysvalmentaja ja tietokirjailija Ilona Rauhala Keskustelemme Ilonan kanssa keskustelutaidoista, niiden merkityksestä ja kehittämisestä. Ilona on kirjoittanut aiheesta tuoreen kirjan Keskustelun voima.Tarvitsemme keskustelutaitoja hyvin monenlaisissa tilanteissa: työssä, parisuhteessa, vanhempina ja lähes kaikissa vuorovaikutustilanteissa. Siksi keskustelutaitoja kannattaa kehittää - ja onneksi jokainen meistä voi kehittyä paremmaksi keskustelijaksi.Tässä jaksossa kuulet mm.- Millainen on hyvä ja huono keskustelu?- Mitä elementtejä hyvään keskusteluun kuuluu?- Mitä hyötyä keskustelutaidoista on?Lisäksi Ilona antaa myös käytännön vinkkejä siihen, miten omia keskustelutaitoja voi kehittää.Jakson linkit:Ilona Rauhala, Keskustelun voima. Otava 2020.Ilona Rauhala somessa: Instagram, Facebook ja LinkedInIlona Rauhalan www-sivut: https://www.ilonarauhala.fi/Ilona Rauhalan valmennus- ja koulutuspalvelut: Palomacoaching-----Jos pidit tästä jaksosta olisin kiitollinen, jos jaat sen somessa kavereillesi ja jos jätät arvion siinä palvelussa missä tätä kuunteletkin! Muista myös tilata Psykopodiaa, niin et missaa uusia jaksoja!Seuraa Psykopodiaa myös somessa:Facebookissa @Psykopodiaa: https://www.facebook.com/psykopodiaa/Instragramissa @Psykopodiaa: https://www.instagram.com/psykopodiaa/Nina Lyytinen Twitterissa: https://twitter.com/LyytinenNinaNina Lyytinen LinkedIn:ssa: https://www.linkedin.com/in/lyytinennina/Psykopodiaa-podcastin verkkosivut: http://psykopodiaa.fiPsykodiaa-podcastin emännän, psykologi Nina Lyytisen verkkosivut: https://ninalyytinen.fi

Yhteiskunnassa korostetaan luovuutta, mutta aikaa sekoiluun on yhä vähemmän. Tarvitsemme instituutioita, jotka mahdollistavat epämääräiset välitilat, pohdiskelun, eri suuntiin tempomisen ja muun ”elämisen perustutkimuksen”. Jaksossa puhuttaa rasismin tavoite alentaa työvoiman hintaa, lisäksi jaetaan ohjeita siitä, miten välttää ”aktivistiburnout”. Viime jakson älykkyyspohdinta poiki psykologilta mahtavan palautteen, jonka Pontus esittelee. Suosituksissa Laura Böökin videoteos ”Ryhmä joka ei osaa laulaa B” galleria Hippolytessä su 28.6. saakka, Yahya Hassanilta suomennettu kokoelma ”Yahya Hassan” sekä Eino Santasen teos ”Rakas kapitalismi pilkku”. Patreonissa käsittelyssä Pontuksen esseekirjan ulkopuolelle jätetty ”Satatuhatta askelta erämaassa”, https://patreon.com/mikameitavaivaa Tutustu tuotekauppaamme, hanki paidat, kassit ja mukit osoitteessa reddyshop.co/mikameitavaivaa

Toivo on elämän perusvoimavara. Tarvitsemme toivoa, jotta voimme pysähtyä sen äärelle, mikä elämässämme on tärkeää ja merkityksellistä. Toivon avulla uskallamme ottaa tarpeellisia riskejä elämässä tavoitteisiimme pyrkiessä - ja myös siihen, että hakeudumme tarvittaessa avun äärelle. Toivo auttaa meitä kohtaamaan ja käsittelemään elämän vaikeitakin asioita.Tässä jaksossa vieraanani on kouluttajapsykoterapeutti, tietokirjailija ja kolumnisti Maaret Kallio. Keskustelemme Maaretin kanssa toivosta ja siitä, mikä merkitys toivolla on hyvinvointiimme. Maaret on kirjoittanut aiheesta kirjan Voimana toivo.Toivo on keskeinen tekijä toipumisessa sekä oman epätäydellisyytemme ja keskeneräisyytemme sietämisessä ja hyväksymisessä. Toivoon kuuluu kipeiden asioiden ja epämukavien tunteiden kohtaamista, mutta myös niiden keinojen löytämistä, jotka rauhoittavat kehoa ja mieltä ja jotka tuovat turvan tunnetta.Pohdimme muun muassa seuraavia kysymyksiä:- Mitä toivo on? Mihin toivoa tarvitaan?- Mitä on epätoivo ja toivottomuus?- Mikä on toivon merkitys itsekriittisyydessä ja vaikeissa elämänkokemuksissa?- Mitä tapahtuu, jos menettää toivon?- Miten toivoa voi itsessään vahvistaa?Jakson linkit: - Maaret Kallion websivut: https://www.maaretkallio.com - Maaret Kallio: Voimana toivo, WSOY, 2020. https://www.wsoy.fi/kirja/maaret-kallio/voimana-toivo/9789510445471 - Maaret Kallion omia mietteitä vierailusta ja jaksosta: https://www.maaretkallio.com/2020/06/08/psykopodiaa-podcast-voimana-toivo/ - Maaret Kallio Facebook: https://www.facebook.com/lujastilempea/- Maaret Kallio Instagram: https://www.instagram.com/maaretkallio/- Maaret Kallio Twitterissä: https://twitter.com/MaaretK- Maaret Kallio Linkednissä: https://www.linkedin.com/in/maaret-kallio-025a0447/-----Jos pidit tästä jaksosta olisin kiitollinen, jos jaat sen somessa kavereillesi ja jos jätät arvion siinä palvelussa missä tätä kuunteletkin! Muista myös tilata Psykopodiaa, niin et missaa uusia jaksoja!Seuraa Psykopodiaa myös somessa:Facebookissa @Psykopodiaa: https://www.facebook.com/psykopodiaa/Instragramissa @Psykopodiaa: https://www.instagram.com/psykopodiaa/Nina Lyytinen Twitterissa: https://twitter.com/LyytinenNinaNina Lyytinen LinkedIn:ssa: https://www.linkedin.com/in/lyytinennina/Psykopodiaa-podcastin verkkosivut: Psykopodiaa.fiPsykodiaa-podcastin emännän, psykologi Nina Lyytisen verkkosivut: ninalyytinen.fi

Huoltamolla jatketaan nyt pelkojen, epävarmuuden ja tunneilmaisun käsittelyä. Kuinka merkittävää vaikeassa elämäntilanteessa on toisten ihmisten turva ja henkinen läheisyys? Avun pyytäminen ja myös avun antaminen on vaikeaa - me suomalaiset haluamme herkästi antaa toisillemme tilaa ja omaa rauhaa. Miten toisen ihmisen voi kohdata ilman pirteitä neuvoja? Ihmisen, jonka on vaikea hyväksyä itsessään tarvitsevuutta tai herkkyyttä, sietää huonosti sitä toisissa. Sitä mitä ei havaitse itsessä, sitä ei havaitse toisissa. Nyt epävarmoina aikoina taloushuolet voivat painaa ja tulevaa ei pysty suunnittelemaan. Eri ihmisillä voi uhkaavissa tilanteissa aktivoitua erilaisia puolia ja on jopa mielenkiintoista tutkia esimerkiksi itsessään, miten uuteen ja epävarmaan tilanteeseen reagoi, pohtii ehkä Suomen tunnetuin psykoterapeutti Maaret Kallio. Huoltamolla puhutaan nyt myös toivosta. MIllaiset asiat elämässä ruokkivat toivoa?

Ohjelman on tehty juuri ennen ensimmäisiä maan hallituksen suurempia päätöksiä. Ohjelman ensimmäisessä osassa avataan näkökulmia Koronaviruksen leviämiseen ja kutsutaan elämään vastuullisesti, jotta taudin etenemistä voidaan hidastaa ja antaa terveydenhuollolle aikaa ja mahdollisuuksia pitää kaikista vakavammin sairastuneista huolta. Ohjelmassa ensimmäisessä osassa puhutaan siitä kutsusta, jonka Jumala on antanut kaikille Jeesuksen seuraajille noudatettavaksi kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa. Jumala kutsuu meitä rakastamaan toisia ihmisiä, lohduttamaan ja auttamaan miten vain voimme. Samalla meidän tulee olla valmiita kertomaan Jeesuksesta toisille hyvinä ja pahoina päivinä. Jumalan täydellinen rakkaus poistaa pelkoa, antaa rohkeutta elää ja kerran kuolla. Rukous on tärkeää. Sen elävänä pitämisessä voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä. Tästä pienen lapsen äiti Sanna Hietalahti kertoo omia näkökulmiaan. Meillä on Jumala, joka kuulee rukoukset ja odottaa, että meillä on aikaa hänelle ja että haluamme puhua hänen kanssaan. Puheen lisäksi on tärkeää myös kuunnella toista. Ohjelman toisessa osuudessa Leena Lehtinen kertoo Virpi Nymanin haastattelussa omasta matkastaan hengelliseen aikuisuuteen. Ensin hän pelkäsi lapsia ja nuoria, mutta oman lapsen kuoleman jälkeen hän tuli avatuksi näihin suuntiin. Evankelistana tunnetun Kalevi Lehtisen rinnalla Leena oli hengellinen äiti tuhansille ihmisille eri puolilla maailmaa. Ohjelman toimittaja Mikko Matikainen kertoo omasta matkastaan ilman todellisia hengellisiä vanhempia ja kutsustaan olla myös vajavaisena ihmisenä hengellisenä isänä mahdollisuuksiensa mukaan. Ohjelman kolmannessa osassa toisessa osassa alkanut haastattelu jatkuu. Leena Lehtinen kertoo tulisielu-koulusta, jossa hän on ollut mukana hengellisenä mummona nuorelle sukupolvelle. Leena ja Virpi Nyman juttelevat myös opiskelijatyöstä, jonka piirissä Virpi Nyman on toiminut ennen siirtymistään kouluttajaksi. Helsingin opiskelijoiden porukka kävi Leenan luona jakamassa asioita. Kysymys on aina moninkertaistamisesta. Se hyvä mitä olemme oppineet, laitetaan eteenpäin, jotta hyvä moninkertaistuu. Ohjelma rohkaisee meitä elämään uudella tavalla alkaneen Koronaviruksen haasteiden edessä, salasiunaamaan ja auttamaan toisia. Siinä myös rohkaistaan rukoilemaan, puhumaan ja kuuntelemaan Jumalaa. Ilman Raamattua olemme vailla suuntaa ja rohkeutta. Siksi sitä kannattaa lukea. On tärkeää soittaa ja olla yhteyksissä ihmisten kanssa, antaa ja saada sekä hengellistä että muuta tukea. Tarvitsemme hengellistä vanhemmuutta ja meitä jokaista kutsutaan olemaan sellaisia myös toisille. Näin hyvyys voi moninkertaistua. Uskon askeleita ohjelmissa on näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä sekä näkökulmia arkiseen elämään kristittynä. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Ohjelman toimittaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Virtuaalikäynnit, lääke- ja ateria-automaatit, turvalaitteet ja kenties myös robotit ovat yksi ratkaisu, kun hoiva-alan työvoiman ja rahojen riittävyyttä mietitään tulevina vuosikymmeninä. Lue myös: Mitä on hyvä hoito hoivakodissa? Anninpirtissä vanhus elää kuin kotonaan Alan nykyiset työntekijät eläköityvät nopeammin kuin uusia koulutetaan, ja väestön ikärakenteen vinoutumisen vuoksi ala joutuu kilpailemaan vähenevästä määrästä osaavaa työvoimaa. Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n johtava tutkija Marketta Niemelä sanoo, että tekniset ratkaisut ovat mahdollisuus, jota ei voi jättää hyödyntämättä. “Meistä suomalaisista joka viides on nyt yli 65-vuotias. Kun katsotaan kymmenen vuotta tulevaisuuteen, eläkeikäisiä on jo useampi kuin joka neljäs – noin 1,5 miljoonaa henkilöä. Tarvitsemme teknologiaa ja sitä hyödyntäviä uudenlaisia palveluja”, Niemelä painottaa. Mutta millaiseksi vanhusten hoiva muuttuu, jos teknologiset palvelut ja robotit korvaavat ihmisten työpanosta? Millaiseksi se on jo nyt muuttunut? Robotit jakavat jo nyt lääkkeitä "Lääkkeenne on valmiina otettavaksi!" lääkeannostelijarobotti huhuilee kotihoivan asiakasta. Jos tämä ei jostain syystä tule lääkettään ottamaan, robotti muistuttelee ja lopulta imaisee lääkeen takaisin sisäänsä. Välistä jääneestä lääkeannoksesta lähtee tieto hoitajalle tai omaiselle. Säntillistä ja luotettavaa. Lisäksi robotin voi ohjelmoida puhumaan haluttua kieltä. Lääkkeitä ei häviä minnekään, eikä niitä tule napsittua liikaa tai väärin. Teknologia parantaa turvallisuutta, se on selvää. Jos vanhalla ihmisellä on paikantava turvaranneke, jota voi hädän hetkellä painaa tai jonka välittämästä tiedosta muistisairaan omainen näkee, minne läheinen on eksynyt, niin ranneke voi pelastaa jopa hengen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viime vuonna valmistunut tutkimusraportti summaa, että turvarannekkeen käyttö on jo vakiintunut toimintatapa kotihoidossa. Lisäksi erilaista älykästä talotekniikkaa, kuten liesivahteja, palovaroittimia ja ovien aukaisuista hälyttäviä laitteita, älymattoja sekä hyvinvointia seuraavia rannekkeita on yhä enenevässä määrin tarjolla. Niille on kysyntää, sillä poliitikot ovat viime vuosina halunneet vahvistaa vanhusten kotihoitoa. Tämän vuoksi kodeissaan asuu yhä huonokuntoisempia ja apua tarvitsevia ikä-ihmisiä. Uusien teknisten laitteiden ja palvelujen avulla itsenäinen asuminen onnistuu entistä pidempään. Sosiaalinen robotti SARA on Helsingin kaupungin innovaatioyhtiö Forum Viriumin kehittämä. Sen näytöltä hoitaja tai ikäihminen voi valita esimerkiksi historialuennon Suomen presidenteistä. Sosiaaliset robotit viihdyttävät muistisairaita Kotihoidossa teknologia säästää rahaa, kun hoitajien ei tarvitse käydä kotihoidon asiakkaiden luona niin usein.  Aivan viime vuosina joissakin kunnissa on myös testattu sosiaalisia robotteja, joiden tehtävänä on viihdyttää ja esimerkiksi laulattaa tai jumppauttaa laitoshoidossa olevia muistisairaita. On luultavaa, että teknologiaa ja robotiikkaa pyritään käyttämään tehtävissä, joiden tuottaminen olisi muuten kalliimpaa. Pelkona on, että robotit korvaavat ihmistyötä. Robotiikkaan perehtynyt tutkija Tuuli Turja Tampereen yliopistolta haluaa toppuutella robotteihin liittyvää intoilua. Hän korostaa, että ratkaisuja hoitaja­pulaan kannattaa etsiä myös työperäisestä maahanmuutosta ja omaisten osallistumisesta hoivaan. Turja pitäisi parhaana ratkaisuna sitä, että robotiikkaa kehitettäisiin hoitajien avuksi, ei hoivatyön korvaajaksi. Perimmiltään kyse on siitä, millaista on hyvä hoiva. Tai pikemminkin, millaista on riittävän hyvä hoiva, jos resurssit ovat niukat? Kone kun ei korvaa kosketusta. Ovatko etäkäynnit yleisiä sinun maakunnassasi? Sosiaalisia robotteja on Suomessa hoiva-alalla käytössä vielä vain harvassa kunnassa. Sen sijaan varsin yleisiä ovat kotihoidossa käytössä olevat erilaiset etäyhteystabletit, ateria-automaatit ja lääkeautomaatit. Varsinkin pitkien kulkuyhteyksien alueilla ateria-...

Myötätunnosta työpaikoilla on alettu puhua viime vuosina yhä enemmän. Kaksi kolmesta suomalaisesta on havainnut joskus tai jatkuvasti kiusaamista työpaikallaan ja viidennes ei koe juuri koskaan yhdessä tekemisen tunnetta työssään. Horisontti pohtii tällä kertaa, mitä tarkoittaa myötätunto työelämässä, mikä sitä estää ja miten sitä voi työpaikalla osoittaa. Horisontin vieraina ovat kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopistosta, pappi, tietokirjailija Tapio Aaltonen ja palvelujohtaja, tutkija Elina Juntunen Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Kaikki kolme ovat olleet mukana tutkimusryhmässä, joka on tutkinut myötätuntoa työelämässä eri kanteilta. Horisontti kuulee ajatuksia myötätunnosta myös Helsingin yliopiston työelämänprofessori Pekka Saurilta. Hän sai alkuvuodesta Helsingin piispa Teemu Laajasalon myöntämän myötätuntopalkinnon. Horisontin toimittavat Anna Patronen ja Ilona Turtola.

Kasvu ei ole kaikille sama asia, ei miehillekkään. Pinnalla on puhetta että miesten olisi hyvä olla herkkiä, mutta toisaalta turvallisia ja vakaita. Miesten rooli kautta aikain on ollut tuoda turvaa, aiemmin ennenkaikkea fyysisesti. Tänäpäivänä olemme kuitenkin uuden haasteen ja mahdollisuuden äärellä: Miten luoda emotionaalista turvaa?Jotta voi luoda turvaa toisille, on oltava turvassa itse. Ja heti olemme ison paradoksin äärellä: Turva voi olla juuri siinä, että uskaltaa sanoa että pelottaa. Turva voi olla sen omistamista, että tuntee turvattomuutta.Hieman liian helposti menemme ihanteisiin siitä, että ”turvan täytyisi löytyä aina itsestä”. Se on tavallaan näin mutta olemme aina ihmisinä suhteessa toisiimme. Turva tulee siis tilasta saada tulla kuulluksi ja nähdyksi, siinä missä kohdassa on rehellisesti.Turvan avainsanoja ovat:Rehellisyys itselle omista tunteista ja tarpeistaVastuunotto Terve erottelukyky yhdistettynä halukkuuteen tutkiaKuulluksi ja nähdyksi tulo siinä missä onRehellisyys itselle ja toiselle voi olla vaikeaa usein siksi, että pelkäämme että jos olemme rehellisiä itsellemme, niin satutamme toisia. Miellyttämisen takana on mekanismi, että yritän välttää ettei sinulle tule ikävä olo, että itse en tuntisi jotain mitä en halua tuntea. Vastuunottoa on ilmaista se, mikä on itselle totta kunnioittaen ja arvokkaasti. Se saattaa joskus kysyä meiltä epämukavuuden sietokykyä olla sen kanssa, mitä se toisessa herättää. Miellyttämällä siis lopulta ehkäisee aitoa kohtaamista. Emme oikein voi kohdata syvästi ja aidosti, jos yritämme pitää rauhaa yllä hinnalla millä hyvänsä. Suhde toiseen voi olla aidosti intiimi silloin, kun siellä on tilaa tuoda esiin myös vaikeita asioita, pelkoja, turvattomuutta ja ihmisyyden varjopuolia ja kohtia, juuri niitä joista yleensä vaikenemme. Sillä vaikka vaikenemme, se on meissä silti.Ihmisessä on silti aggressio, seksuaalisuus, pelko, turvattomuus ja kaikki mahdolliset sävyt, vaikka niistä puhuminen onkin ollut tabu jo ihan pitkään. Jos kiellämme nämä puolet itsestämme, ne ottavat ennen pitkään haamuilmentymiä tai kontrolloimattomia ylilyöntejä. Tarvitsemme tässä ajassa turvallista tilaa tutkia myös varjopuoliamme, sillä ne ovat meissä jokaisessa - hyväksyimme niitä tai emme. Miten uskomattoman kaunista, pelottavaa, herkkää ja eheyttävää voikaan olla, jos voit läheisessä ihmissuhteessa tutkia omia syvempiä tunteita, tarpeita ja ihmisyyden koko kirjoa. Ja miten uskomatonta onkaan, kun voit tulla hyväksytyksi juuri niiden kohtien kautta, joista pelkäsit että kukaan ei voisi sinua hyväksyä.”Me helposti kuvitellaan että asiat on toisiaan poissulkevia. Se että me tutustutaan meidän primitiiviseen puoleen, että meistä tulisi jotain öriseviä luolamiehiä vaan sä voit tuoda siihen sen tietoisen aspektin”-Teemu SyrjäläUskalla tutkia hallitusti sun hallitsemattomuutta, uskalla tulla päästä keho-viisauteen.Kuuntele lisää podcastilta jolla juttelemme Teemun kanssa miehenä ja naisena olemisesta, ihmissuhteista, tunteista, kehollisuudesta, varjoista, peloista ja rohkeudesta olla näiden äärellä rehellinen, ennenkaikkea itselleen.Tämä keskustelu oli valtavan inspiroiva, syvällinen, koskettava, ronski ja hauskakin! Toivottavasti koko tämä skaala välittyy myös kuulijoille, herättäen jotain oleellista juuri siihen kohtaan missä kukin itsensä kanssa on. Teemun kotisivut löytyvät TÄÄLTÄ ja linkki blogitekstiin jota siteerasin TÄSSÄ

Vuodesta 2015 kansanedustajana toiminut Hanna Kosonen (kesk) nimitettiin elokuun alussa äitiyslomalle jääneen Annika Saarikon (kesk) tilalle Rinteen hallituksen uudeksi tiede- ja kulttuuriministeriksi. Taidehistorioitsija ja hiihtosuunnistuksen moninkertainen arvokisamitalisti käsittelee ministerinä kulttuuri- ja taidepolitiikan- sekä nuoriso- ja liikuntapolitiikan osastolle kuuluvat asiat. Valtioneuvoston laaja liikuntapoliittinen selonteko valmistui viime vuonna edellisellä hallituskaudella, ja Antti Rinteen (SDP) johtama hallitus on ehdottanut talousarvioesityksessään 4,8 miljoonan euron lisäystä liikunnan ja huippu-urheilun edistämiseen vuonna 2020. Mutta mihin lisämiljoonat halutaan suunnata? Millaista on opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyö suomalaista huippu-urheilua johtavan Suomen Olympiakomitean kanssa? Mihin ylipäänsä kansakuntana tarvitsemme huippu-urheilua tai mitaleita arvokisoista? Väittelyissä Dohan suomalaismenestys, Litmasen Qatar-kehut sekä Salazarin tallin doping-epäilyt.

Studiossa palvelumuotoilusta keskustelevat Kaiun palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen sekä Kaiun toinen palvelumuotoilija Niina Mäki. Palvelumuotoiluaiheisten jaksojen ensimmäisessä jaksossa syvennytään siihen, mitä palvelumuotoilu on, miksi sitä tulisi hyödyntää viestinnässä ja minkälaisiin tilanteisiin ja viestinnän osa-alueisiin palvelumuotoilu sopii erityisen hyvin.”Alkoi tuntua siltä, että keinot eivät riitä. En tiedä tässä maassa yhtään viestijää, jolla ei olisi koko ajan kova kiire ja paljon tekemistä. Siitä huolimatta me joudumme arvailemaan, mitä meidän kannattaisi tehdä. Tarvitsemme lisää tietoa viestintään, jos me haluamme vaikuttaa siihen, että ihmiset toimivat ja muuttavat käytöstään.” Elina Piskonen, Kaiku Helsingin palvelumuotoilujohtaja”Palvelumuotoilu on hyvä tapa luoda aidosti vaikuttavampaa viestintää. Kun tiedämme, missä kanavissa asiakkaat ovat, minkälaista heidän arkensa on ja millä viesteillä tavoitamme heidät, voimme tehdä valintoja, joihin kannattaa satsata viestinnässä.”Niina Mäki, Kaiku Helsingin palvelumuotoilija 

Mikä kiinnostaa ihmisiä? No draama – mutta miksi? Onko ihmisillä aina olleet samanlaiset kiinnostuksen kohteet vai onko meistä tullut ajan saatossa yhä turhamaisempia? Kiinnostaako muutos yhä vai onko se tänä päivänä ilmastovarjojen alla? Tarvitsemme sielunhoidoksi saippuaa, lihaa ja sirkushuveja – onko näin? Vainio & Rinnekangas pohtivat merkityksellisten ja epämerkityksellisten asioiden suhdetta elämässä.

Yhä nopeammaksi käyvän elämänrytmin seurauksena hiljaisuus on noussut uuteen arvostukseen. Kun suomalaisilta kysyy, mikä on paras paikka löytää hiljaisuutta, moni mainitsee metsän ja saunan. Aivotutkijoiden mukaan hiljaisuudella on monia hyviä terveysvaikutuksia, mutta mihin muuten tarvitsemme hiljaisuutta? Horisontti pohtii myös, millainen on hiljaisuuden tulevaisuus. Vieraina ovat hiljaisuutta ja melua tutkinut tietokirjailija, Helsingin yliopiston dosentti Outi Ampuja, Hiljaisuuden ystävät ry:n toiminnanjohtaja, TT Mika KT Pajunen ja stressinhallinnan kouluttaja, Villa Mandala -retriittikeskuksen perustaja ja joogaopettaja Mia Jokiniva. Toimittajina Ilona Turtola ja Anna Patronen.

Tarvitsemme jonoja ja yhteisiä kokemuksia, jotta pysyisimme järjissämme, sanoo Tuija Siltamäki blogissaan.

Tämä on sadas radiomonologini. Karvat nousevat pystyyn. Olen sinulle sen velkaa, että puhun totta. Meillä on mahdollisuus vielä estää kystinen tuho. Tarvitsemme kuitenkin viisautta enemmän kuin koskaan aiemmin ja viisaus edellyttää vuorovaikutusta. Siksi haluan, että jokaisesta tämän ohjelman kuuntelijasta tulee huoneensa viisain ihminen. Ystävä. Elämäsi syvimmät merkitykset löytyvät siltä polulta, jolta löydät omat lahjasi. Elämän tarkoitus syntyy siitä, että annat lahjasi muille.

Masennus ei ole sairaus, mutta se on tappava ongelma. Ystävä. Sinun ei ole pakko nyt syyllistyä. Masennuksesta pitää pystyä puhumaan ilman, että tulee paha mieli. Kukaan meistä ei voi tietää toisen kärsimyksen määrää. Se kuitenkin tiedetään, että psykiatria ei ole koskaan ollut tiede vaan sen diagnostiikkakyky on surkea. Sekin tiedetään, että masennuslääkkeitä määrätään liikaa, vaikka niiden teho on tutkitusti lumelääkkeen luokkaa. Ihminen on mysteeri ja sellaiseksi jää. Vastuumme on kuitenkin kaikin käytössä olevin voimin hakea apua.

Nerous ei ole arvovapaa absoluutio ihmisessä. Neropuhe on mansplainingin yksi muoto. Tarvitsemme kuitenkin nero-myyttiä, koska ihailu on polttoainetta oppimiselle. Kateelliset ihmiset eivät voi voittaa, koska he eivät ihaile. Poikkeuksellinen kärsivällisyys erottaa ihmisen saaliseläimistä. Nerous piilee tässä samassa ihmisen ominaisuudessa.

Olen lähellä horjahtaa siihen päätelmään, että ystävyys on ihmiselle merkittävämpää kuin romanttinen rakkaus. Ystävyys antaa sen, mitä rakkaus lupaa, mutta ei pysty toimittamaan. Tarvitsemme rinnallemme rehellisiä ihmisiä, siis ystäviä, puhkomaan kuplamme riitasoinnullaan. Muuten emme kasva ihmisinä. Olen ystäväsi erityisesti siksi, että olemme asioista eri mieltä.

Uskontotieteen professori Terhi Utriainen piti professoriluentonsa 28.3.2017 otsikolla Mihin tarvitsemme uskontotieteen erottelukykyä? Utriaisen keskesisimpiä tutkimusaiheita ovat kansanomainen uskonto, henkisyys, uskonto ja sukupuoli, ruumiillisuus, kuolema, uskonnon ja maallisen rajapinnat, uskontoetnografia sekä rituaalitutkimus.

"Pystyn nykyään hyväksymään huonot muistot osana tätä minun omaa elämääni ja niiden merkitys on pienentynyt. Voin todeta itselleni, että olenpas aika vahva, kun olen tuollaistakin kokenut ja silti ihan voimissani", kertoo tarinansa ohjelmaan lähettänyt Kaisa. Psykologi ja psykoterapeutti Marja Saarenheimon mukaan muistoilla on iso merkitys ihmiselle niin hyvässä kuin pahassakin. "Tarvitsemme jotain käsitystä omasta historiastamme ja muistoistamme. Ne rakentavat kuvaa siitä keitä me olemme. Huonona puolena ne voivat estää meitä muuttumasta tai valitsemasta uusia asioita elämäämme", sanoo psykologi Marja Saarenheimo. Miten muistot syntyvät? Miten ne meihin vaikuttavat? Miten tulla toimeen ahdistavien muistojen kanssa? Ohjelman toteuttanut työryhmä: Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä Äänisuunnittelu: Laura Koso Internet-tuottaja: Rainer Korhonen Tuottaja: Salla Matusiak Lukijat: Annina Aho, Timo Asikainen, Jalmari Laine ja Salla Matusiak. Kuvat: Tuuli Laukkanen Yhteistyössä mukana: AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

Uskon peruskysymykset, Osa 1. Armo ”Suurempi kuin elämä on sinun armosi.” Ps. 63:4 Uuden Verson ensimmäisessä podcastissä keskustellaan armosta. Pöydän ääressä ovat pastori Ralf-Eerik Friman, seurakuntalainen Stefan Plomp, kasvatustieteen opiskelija Sara Komulainen sekä podcast host Emma Autti. Armo on jotain valtavaa. Se on rakkautta, jota ei voi ansaita, vaan ainoastaan ottaa vastaan. Armollisuus on samaan aikaan vaikeaa ja vapauttavaa. Grace on sitä, että saa jotain, mitä ei ansaitse ja mercy puolestaan sitä, ettei saa ansaitsemaansa rangaistusta. Armo on ilmainen lounas Jeesuksen piikkiin. Tarvitsemme armoa, mutta voimmeko olla liian armollisia? Entä miksei Armo ole nimi, vaikka Tarmo ja Jarmo ovat? Miten armo näkyy Suomessa tai seurakunnassa? Ymmärrämmekö armosta lopulta yhtään mitään? Podcast kannattaa kuunnella myös, mikäli haluaa tietää, miksi tuleva pastori melkein poltti kirkon ja miksi kaverille kannattaa tarjota kahvit. Miksi Tappara-fani on joutunut Kärppä-katsomoon? Ja kuka luuli, että Oulu on Lapissa? Pahoittelemme pilottijakson ajoittaista huonoa äänenlaatua. ”If grace is an ocean, we’re all sinking.” -John Mark McMillan Linkkejä: http://www.uusiverso.fi/ https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/nimipalvelu_etunimihaku.asp?L=1

Koulun kevätjuhla on hyvää treeniä Vain elämää -ohjelmaa varten. Kuinka paljon ihminen voikaan itkeä tunnin aikana. Näitä paikkoja, joissa itku tulee pakottamatta, on lopultakin aika vähän. Silmistä näkee, että niitäkin itkettää jotka eivät itke. Se ihmistyyppi ei tosin itke äitinsä hautajaisissakaan. Kylmä ja epävakaa – kuin juhlapäivä, sääennusteen mukaan. Mikä kevätjuhlassa itkettää? Itse juhla se ei ole. Pitää porata syvemmälle. Ala-asteen opettajani itki sekä kevätjuhlassa että joulujuhlassa. Hänen kimmokkeensa oli selkeä ja rehellinen. Ope itki, ja paineella, koska hänen harjoittamansa lasten ohjelmanumero ei mennyt KOSKAAN niin virheettä kuin hän olisi toivonut. Vanhemmat puhuivat hänelle, lohduttivat vapisevaa ja yrittivät parhaansa asettaakseen tapahtuneen oikeisiin mittasuhteisiin. Turhaan. Ihan jo se itkettää, miten elämä voi olla näin vaikeata. Kun stressi purkautuu, itku pärähtää. Myös joku vanhemmista stressaa sitä miten lapsi suoriutuu näyttämöllä. Kun on väännetty kolme viikkoa kevätjuhlavaatteista ja poltettu rahaa ja päädytty erikoisen näköiseen kompromissiin, niin stressihän siinäkin on tullut. Ihan jo se itkettää, miten elämä voi olla näin vaikeata. Vaikkei eletä edes Angolassa. Kauneus itkettää. Se on universaalia. Arjessa ei aina noteeraa. Pää on pyykkikoneessa. Kevätjuhlassa lapset ja nuoret ovat ykkösissä. Tärkeämpää on kesän läheisyyden aiheuttama sisäinen kirmaus, joka odottaa vaan saavansa jalat alleen. Se aiheuttaa silmin havaittavaa hehkua. Siinä tajuaa pitkästä aikaa miten kaunis ihminen onkaan. Kyynelkanava painetaan päälle. Toivomme sisimmässämme elävämme henkisempää elämää. Suvivirsi itkettää jumalattomasti. Ensin itkettää lapsikuoro, sitten omat koulumuistot. Sanat itkettävät, koska meidän kansallemme sanoitukset ovat aina olleet tärkeitä. Tarvitsemme valmiita sanoja, koska itse päätämme olla usein pukahtamatta mitään kaunista. Suvivirsi on virsi. Virsi taas on yhteislaulettavaksi tarkoitettu hengellinen laulu. Kun suvivirsi täyttää kaikki aistit ja märkä itku nenäontelot, toivomme sisimmässämme elävämme henkisempää elämää kuin mitä elämme. Emme ehkä kaipaa kirkkoon asti, mutta kaipaamme johdatusta. Täällä tarkoitus hukkuu niin helposti samojen sivujen hipaisuun ja pinnalliseen melskeeseen. Itkemme sitä, että olisimme enemmän. Mitä vielä itkemme? Sitä isi ei kerro. Talouspaperia menee. Kevätjuhla on riitti, joka penslaa karstaa vanhastakin koneesta. Itkemme viattomuuden menetystä. Omaa elämäämme, valintojamme. Siitä pienestä pellavapäästä tuli tämmönen. Muitakin mahdollisuuksia olisi ollut. Kansakoulu alla, tuulipuku yllä. Lähtökuopat on peitetty, vaikka siinä olisi ollut hyvä haudan alku. Jokainen kevät jonka saamme on valmistujaislahjamme. Ehkä eniten itkettää ajan kuluminen. Kuoleman läheisyys. Aika kuluu ja kuluttaa. Vuosien vierimistä ei tiedosta millään. Kevätjuhlassa saattaa säpsähtää siihen ja tuohon. Minun vauvastani on tullut nuori nainen. Missä minä olen ollut? Mitä ehtisin vielä tehdä? Jokainen kevät jonka saamme on valmistujaislahjamme. Meidänkin, jotka emme osaa ottaa lahjoja vastaan, on opeteltava vastaanottamaan se. Muuten menee hukkaan sapluuna ja taju. Maallikkosaarnaaja Maasola.

Tieteiskirjallisuuden kaikki kuvitelmat ovat oikeasti jo nurkan takana; auto ei enää tarvitse kuljettajaa, hoivarobotti jakaa lääkkeet ja verottajankin tylsimmät laskelmat tekee tekoäly. Kaikki kotona -ohjelmassa kylmältä ja kovalta tuntuvaan robotiikkaan haettiin tolkkua ja lämpöä paitsi kahden asiantuntijan, myös suloisen ja pörröisen vieraan avulla. Keskustelijoina olivat robottien etiikkaan perehtynyt kognitiotieteen tutkijatohtori Michael Laakasuo Helsingin yliopistosta ja Robotics Finland -hankkeen ja Robottiviikon puuhanainen, tietokirjailija Cristina Andersson. Ja se suloinen ja pörröinen vieras oli Paro -hyljerobotti, joka keskustelun lomassa äännähteli hylkeenpoikasen tavoin. Robotti-imurit ja ruohonleikkurit, leikkausrobotit, teollisuuden robotit, autot, Helsingin metro, tässä esimerkkejä missä kaikkialla meillä jo robotit tekevät työtä. Mihin niitä on tulossa lisää? Robotteja tulee lisää ihan joka sektorille, vakuuttaa Cristina Andersson. - Ei ole olemassa mitään elämän- tai elinkeinon aluetta, minne niitä ei olisi tulossa. Siksi juuri nyt pitää olla hereillä. On jopa uumoiltu, että vuonna 2020 Yhdysvaltain presidentti voisi olla robotti, niiden älykkyys kehittyy todella vauhdilla. Tällä hetkellä lovotics eli rakkausrobotiikka on isosti kehittyvä ala. Michael Laakasuon mukaan nopeasta kehityksestä kertoo sekin, että kun vuonna 2013 yritti puhua liikennerikkomuksia valvovista robottipoliiseista, aihetta pidettiin täytenä tieteisfiktiona. - Nykyään robottipoliisit ovat jo täyttä totta. Poliisin tehtäviä ulkoistetaan koneille Yhdysvalloissa, jossa A2d2:n näköisiä "peltipurkkirobotteja" toimii kaduilla esim. liikenteen valvontatehtävissä. Kuka kertoo robotille, mikä on oikein ja mikä väärin? Kuinka pahasti olemme myöhässä etiikan suhteen? Etiikan suhteen olemme auttamattomasti 20 vuotta myöhässä, pamauttaa Michael Laakasuo. - Meillä kysymykset siitä, mitä haluaisimme teknologialla tehdä, nousevat pintaan vasta, kun teknologia on jo luotu - eikä silloin kun nähdään, että tälläista teknologiaa voidaan luoda. Emme ole kaukaa viisaita. Cristina Andersson muistuttaa, että hoitoa tarvitsevien määrä kasvaa koko ajan. Robotisaatio tulee hoitotyöhön ihmiskäsille avuksi. - Meidän täytyy oppia suhteuttamaan hoitotyöhön liittyviä asioita. Inhimillistä hoitopanosta sinne, missä sitä eniten tarvitaan. - Tarvitsemme yhteiskuntatason strategioita, joissa myös eettiset näkökulmat on huomioitu. Pitää pystyä linjaamaan, miten saamme robotisaation etenemään maassa, joka on jäänyt kansainvälisestä kehityksestä jälkeen. Michael Laakasuo peräänkuuluttaa robottilakia. - Robottilaki voisi aluksi olla vain yksi lause, eräänlainen symbolinen avaus, tervetulotoivotus robotiikka-alan yrityksille. Se olisi selkeä viesti siitä, että Suomen hallinto tietäisi, että olemme liikkumassa kohti tulevaa ja olemme valmiita reagoimaan. - Poliittiset puolueet voisivat vääntää omien arvojensa mukaiseksi sen, millaisia robottilain yksityiskohdat olisivat. Todennäköisesti lakia päivitettäisiin sitä mukaa kun roboteille kehitetään uusia ominaisuuksia. Lähetystä luotsasi Paula Jokimies.

Minkälaiset evästeet olemme elämällemme saaneet, kysyi entinen toimitusjohtaja mikrotukihenkilöltään. Eli, mitä kannammekaan mukanamme, alati sivusta muistuttavaa. Aina joku muu tietää paremmin mitä me tarvitsemme. Kun yleensä sitä on itse liian väsynyt pohtimaan, mitä elämältä haluaisi. Työpäivän jälkeen kauha uurtaa salaojaa irtokarkkisammiossa, kun juuri nyt pitäisi olla kotona perhesuunnittelupalaverissa. Piirtyykö mihinkään pilveen punaista lankaa tästä kaikesta? Saattaa piirtyä. Kiitos evästeiden. Yhdeksänkymmentä prosenttia elämästämme on siirtynyt nettiin. Tarvitsemme koko ajan vähemmän mitään. Unelma-asunnossa on joku pehmustettu kalu ja neljä toimivaa laturia. Autot ovat kohta kummallisia. Miksi mennä autoon selaamaan nettiä, kun siitä ilosta pitää maksaa vakuutusmaksuja ja muuta älytöntä. Kun ei se elämä siellä autossa ole. Elämämme verkko muistuttaa ominaisuuksiltaan vanhaa kunnon naruriippukeinua. Verkko heiluu ja elää, kun siihen rojahtaa. Se kutkuttaa mahanpohjaa. Siihen ei täysin pysty luottamaan, mutta vauhtia haluaa silti. Sen yksityiskohdat painavat ja hiertävät, vaan varsinkin väsyneenä, se vetää puoleensa ja siihen haluaa jäädä. Kun elää verkossa ja huomaa pystyvänsä, ei välttämättä kaipaa enää avovesiä. Avaan elämässäni seuraavan sivun. Mikäs siinä vilahti?! Tuskin hain evästeitä. JATKAMALLA SIVUSTON SELAAMISTA HYVÄKSYT EVÄSTEIDEN KÄYTÖN. Ilman muuta. Evästeiden avulla meitä seurataan ja mieltymyksiämme tarkkaillaan. Pikkuhiljaa piirtyy kuva keski-ikäisen sankarimme elämästä. Kone tietää paremmin kuin puoliso, mikä vielä innostaa ja kiinnostaa. Evästeet ovat hyödyllisiä. Tavalla jota en tiedä. Tämmönen, joka ei ole teknologiauskossa, ihmettelee vain mainoksia joita tulvahtelee ruudun marginaaleihin. Muistuttamaan paremmasta - elämättömästä elämästä. Karmit karmivat. Vaativat vaatimatonta muutokseen, toimimaan, syvimpien halujen paljastuttua. Jos on oikein voimautunut olo, sitä saa taiottua ruudun mustaksi. Alkaa toinen elämä. Ei todempi, mutta enemmän lihaa ja mielikuvitusta sekoittava. Ensin täytyy poistaa vaikut korvista. Mitä ovat ne elämäni evästeet, joita olen kantanut mukanani vuosikymmeniä, jo ennen nettiä. Evästeet, jotka ovat seuranneet ja muistuttavat hanakasti jostain. Naamasta näkyy iso osa elämän eväistä. No, ihan sekin mitä on tullut syötyä, mutta paljon muutakin. Keski-iässä oma naama on hätkähdyttävä reliefi. Mieli kirmailee nousuun ja höpsöttää, mutta naaman lihat osoittavat toiseen suuntaan. Mikä osa ruokavaliostani toi tuon huokoisen perusolemuksen, kulkivatko keskioluet kaikki naaman solujen kautta alemmaksi elimistössä? Mistä hän on noin huolestunut? Hautooko lopullista ratkaisua - vai ei mitään? Silmät ovat uskomattomat evästeet. Ne seuraavat tunnollisesti seikkailujasi, kostuvat kun käännät elämässäsi oikean sivun. Muistuttavat, kun kaikki tuntuu pinnalliselta, että olet jo iso tarina. En sittenkään haluaisi kasvojensiirtoleikkaukseen. Ja se on hyvä, että ihminen ei ole kone. Se on epäjohdonmukainen ja yllättää taas jollain oudolla itsensä. Parhaat evästeet ovat muistissamme, syvällä. Se on tuurista kiinni paljonko saamme takaisin, kertomaan syvimmistä haluistamme. Joskus tapahtuu jotain ja muistamme kauan sitten unohdetun tuoksun, tunteen tai lupauksen. Käymme lapsuudessamme ja palaamme kuolemaan. Välillä nautimme, kivassa paikassa, ihanat matkaevästeet. Maallikkosaarnaaja Maasola

Perjantaina yhdeltä Helka Pirisen Liideriklubilla on vieraana vuorineuvos Kari Neilimo, taloustieteen tohtori ja hallitusammattilainen. Millaista on suomalainen johtajuus? Tarvitsemme visiönääriä johtajuutta – onko suomalaisista johtajista siihen vai onko johtajat liian kapeasti ajattelevia asiajohtajia? Miten esimies johtaa työelämän muutoksia ja vie strategiaa käytääntöön? Miten luoda muutosta tukevat rakenteet ja samalla johtaa joustavasti ja nopeasti uudistuen? Aiheena on myös johtajan tabut ja hallitustyöskentely. Onko hallitus toimitusjohtajan paras tuki? Kari Neilimo on hallitusammattilainen, tietokirjailija, taloustieteen tohtori, jolla on laajalti kokemusta sekä perspektiiviä suomalaiseen johtamiskulttuuriin. Hän haastaa suomalaisia johtamiskäytäntöjä – missä olemme hyvä ja missä olisi tarvetta edistyä?

Jeesuksessa oli sekä armo että totuus esillä. Tarvitsemme molempia elämässämme.

Toukokuu: Profeetat ja ilmoitus—Members of the Church across the world bear testimony of living prophets and apostles and speak of the blessings of peace and hope that arise from that knowledge.—Nuorten opetusohjelma