Podcasts about perheess

Nousukausi loi hyviä uramahdollisuuksia ja yritysfuusiot toi suomalaisosaajia yhtiöiden huipulle uuden vuosituhannen alussa. Vain hetkeksi piti jäädä on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Marita Rautpalo ja hänen miehensä ovat molemmat juristeja, ja molempien ura oli nousujohteista 2000-luvun alun Suomessa.– Se oli kiireistä aikaa, lapset olivat pieniä ja aina oli jokin muutos päällä kuten työpaikan vaihto.Maria Rautpalon mies sai työtarjouksen Tukholmasta, kun hänen työpaikkansa Sonera fuusioitui ruotsalaisen Telian kanssa. Perhe joutui pikaisesti muuttamaan Tukholmaan. Asunto ja lasten päiväkoti sekä koulu valittiin yhden viikonlopun aikana.Pikkuisen hirvitti, kun meklari soitti Helsinkiin ja kertoi, että joku oli nostanut asunnon hintaa 100.000 kruunulla. Me nostettiin 10.000 kruunulla. Monta kertaa ylitettiin maksimiraja, mutta aina vaan taivuttiin korkeampaan hintaan. Tällaiseen en ollut tottunut Suomessa.Maria RautpaloMaria Rautapalon ensimmäinen vuosi Tukholmassa oli värikäs. Hän oli päättänyt, ettei jäisi nuorimmaisen lapsensa kanssa kotiin, vaan hankkisi itselleen työpaikan. Lasten päiväkoti ja koulu kuitenkin hiersivät tunteita ensi alkuun.– Muistan kuinka suututti, kun päiväkodissa ja koulussa ei ollut mitään järjestystä. Suomessa olin tottunut siihen, että asiat suunniteltiin, mentiin ulos säällä millä hyvänsä, ja kaikki oli muutenkin organisoidumpaa. Kyllähän kaikki siitä sitten lutviutui.Maria käytti ensimmäisen syksynsä yliopisto-opintoihin ja suoritti muutaman mielekkään kurssin. Sitten alkoikin työnhaku. Hän pääsi moneen työpaikkahaastatteluun, ja lopulta löytyi haastava ja koulutusta vastaava työ ammattiliitto Vårdförbundetissa.Jääkiekko meni kaiken edelläTero Tuomarila oli sanan mukaisesti kasvanut turkulaisessa jääkiekkokaukalossa. Ei siis ollut ihme, että jääkiekko toi hänet myös Tukholmaan 2000-luvun alussa. Pieni hidaste painoi kuitenkin repussa.– Mä olin reputtanut ruotsin ylioppilaskirjoituksessa, ja sanoin preppauskurssin vetäjälle, ettei mulla ole koskaan käyttöä ruotsin kielelle.Tero Tuomarila pelasi ykkösdivisioonassa tukholmalaisessa joukkueessa. Jääkiekko meni kaiken edelle.Työpaikkahaastattelussakin sanoin, että en sitten aio myöhästyä yhdestäkään treenistä enkä matsista. Tero TuomarilaTero Tuomarilan suunnitelma oli pelata vain yksi kausi Ruotsissa, mutta sitten tuli mahdollisuus pelata vielä toinenkin. Sen jälkeen pelattiin kausi kauden jälkeen kunnes oli aika päättää pitkä ura jääkiekkokaukalossa. – Vaimo on aina tukenut kaikessa. Oli aikoja, kun lähdin töihin kaikkien vielä nukkuessa. Kun tulin kotiin treeneistä, kaikki oli taas nukkumassa. Luistimet laitoin naulaan jääkiekon osalta vuonna 2010.Suurperheen uranainenUuden vuosikymmenen vaihtuessa Teija Kaarteen perhe oli jo kunnioitettavan kokoinen. Perheessä oli neljä poikaa, nuorimmainen neljän vuoden ikäinen ja vanhin 14. Molemmat vanhemmat olivat töissä, mutta Teijalle syttyi ajatus muutoksesta. Hän halusi jatkaa keskenjääneitä opintojaan. Rakkus oli tuonut hänet aikanaan Ruotsiin, ja tunteiden palossa oli lukio jäänyt Suomessa kesken.Muistan, kuinka paistoin jauhelihaa ja siinä samassa luin läksyjä. Halusin itselleni ammatin, mutta ensin piti suorittaa miltein kaikki lukion kurssit.Teija KaarreTeija valmistui ylioppilaaksi, sen jälkeen perushoitajaksi ja lopulta sairaanhoitajaksi. 2000-luvulla tapahtui Kaarteen perheessä vielä pari mullistusta.– Me päätettiin rakentaa talo!2000-luvun päätteeksi tuli vielä varsinainen bonus.– Meille syntyi tytär, neljän pojan jälkeen. Aivan mahtavaa!7-osainen ohjelmasarja on lähetetty ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sarjan kaikki osat löytyvät myös Sveriges Radio Play-sovelluksesta. Kirjoita hakusanakenttään Vain hetkeksi piti jäädä.Virpi Inkerivirpi.inkeri@sverigesradio.se

Tänä vuonna julkaisemme podcastina Radio Patmoksessa äänitetyn raamattupiirisarjan Samuelin kirjoista. Sarjan nimi on Kuninkaita ja kuninkaantekijöitä, ja siinä käsitellään Samuelin, Saulin ja Daavidin vaiherikkaita elämäntarinoita. Sarjassa on 53 osaa. Jos kuuntelet yhden osan, kuntelet varmasti kaikki osat - ja opit paljon uusia asioista Raamatusta.

Syöpä herättää lähtökohtaisesti pelkoa. Pelkoa sairastuneessa ja pelkoa sairastuneen läheisissä. Vuorovaikutus lähisuhteissa kietoutuu sairauden kaapuun. Kuinka nähdä ja kokea elämä sairauden takaa? Sairastuneena saatamme kokea sairastumisesta häpeää, tahdomme suojata pelolta läheisiämme ja alammekin kannatella muita sivuuttaen omat tarpeemme. Kuinka ilmaista tarpeitaan, pyytää apua ja tulla tarvittaessa kannatelluksi? Terapeuttimme Marjo ja hänen puolisonsa Marko ovat myös terveydenhuoltoalan kokeneita ammattilaisia. Millä tavalla ammattilaisuus vaikuttaa kokemukseen sairaudesta tai sen hyväksymiseen? Marjo Juutilainen Ihminen tavattavissa -terapeutti ITT® www.lupaolla.fi Marko Juutilainen KNK, Erikoislääkäri Tutustu lisää osoitteessa www.ihminentavattavissa.fi

Natan kanssa studiossa on sote-alan yrittäjä ja vaikuttaja Fardus Hassan juttelemassa millaista on kasvattaa lapsia suomalaiseen ja somalialaiseen kulttuuriin. Jaksossa käsittelyssä perhenormit, perinteet ja ennakkoasenteet. Seuraa Fardusia TikTokissa ja Instagramissa @fardus.h

Tämän päivän kurja juttu käsittelee kahden ruotsalaisnaisen Anna Norellin ja Camilla Lifvendahlin murhaa. Poliisi ei osannut aluksi yhdistää murhia toisiinsa, ennen kuin heille selvisi naisten kasvaneen samassa sijoitusperheessä. Perheessä oli varttunut myös Lennart Persson, joka brutaalien murhien lisäksi kertoi juoneensa naisten verta ja syöneensä paloja heidän ruumiistaan.

Systeemisyys –sarja jatkuu uudella jaksolla! Keskustelemassa erikoispuheterapeutti ja yliopisto-opettaja Marjaana Raukola-Lindblom sekä psykologi Timo Teräsahjo Aivoliitosta. Haastattelijana Minna Vanhala-Haukijärvi. Esimerkkinä tilanne, jossa perheen vanhempi sairastuu neurologiseen sairauteen. Kuuntele muita systeemisyys -sarjan jaksoja täällä: https://soundcloud.com/soteakatemia/sets/systeemisyys-sarja Podcastin tekstivastine: https://blogit.utu.fi/soteakatemia/yhteinen-aani-systeemisyys-kuntoutuksen-nakokulmasta/

Jaakobin perheessä ei kaikki mennyt niin kuin Strömsössä. Perheessä oli paljon sisäisiä jännitteitä, valtataistelua ja arvottamista. Ei siis ihme että veljesten välit pääsivät tulehtumaan ja lopulta ne eskaloituivat varsin...

Vakava sairaus haastaa perhe- ja parisuhteita. Huoli terveydestä kuormittaa voimavaroja ja sairaus haastaa arkea ja vaikuttaa perheen vuorovaikutussuhteisiin. Sairaus ei saisi kuitenkaan määritellä kaikkea perheen ja kumppaneiden elämässä.Tässä jaksossa keskustelemme sairaudesta perheessä ja sen vaikutuksista parisuhteeseen psykologi, paripsykoterapeutti, Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja Suvi Larun kanssa.Parisuhteessa vuorovaikutustaidot ovat ensisijaisen tärkeitä. Kun perheessä on vakavan sairauden aiheuttama kriisi, on tärkeää, että perheen jäsenet puhuvat, kuuntelevat ja ratkaisevat yhdessä mahdollisia ristiriitoja. Parisuhteessa ja perheessä jokainen käy läpi sairastumiseen ja siihen liittyvää prosessia läpi yksilönä, omalla tavallaan. On tärkeää muistaa, että tukea voi ja kannattaa hakea, kun sairaus haastaa ja kuormittaa parisuhdetta.Tässä jaksossa pohdimme vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:- Mitä tapahtuu, kun puoliso äkillisesti sairastuu vakavasti?- Entä jos perheen lapsi sairastuu vakavasti?- Miten vakava sairastuminen perheessä vaikuttaa parisuhteeseen?- Miten sairautta on hyvä käsitellä lasten kanssa?- Miten sairautta ja sen vaikutuksia olisi hyvä käsitellä parisuhteessa?- Miten ylläpitää parisuhdetta niin, että siitä ei tule ns. “hoito tai hoivasuhde”?- Miten tukea sairastunutta?- Miten pitää huolta omasta hyvinvoinnista?- Mistä voi saada vertaistukea ja ammatillista apua?Jakson linkit: - Suvi Laru Twitterissa: https://twitter.com/LaruSuvi - Suvi Laru LinkedIn:ssa: https://www.linkedin.com/in/suvi-laru-94085099/ - Parisuhdekeskus Kataja ry verkkosivut: https://parisuhdekeskus.fi/ - Parisuhdekeskus Kataja ry Facebook: https://www.facebook.com/parisuhdekeskus/ - Parisuhdekeskus Kataja ry Instagram: https://www.instagram.com/parisuhdekeskuskataja/ - Parisuhdekeskus Kataja ry LinkedIn: https://www.linkedin.com/company/parisuhdekeskus-kataja-ry - Parisuhdekeskus Kataja ry Twitter: https://twitter.com/Kataja_ry/ - Parisuhdekeskus Kataja ry YouTube: https://www.youtube.com/channel/UC_d5lzN7bJrnPR6hhwx1GZg -----Jos pidit tästä jaksosta olisin kiitollinen, jos jaat sen somessa kavereillesi ja jos jätät arvion siinä palvelussa missä tätä kuunteletkin! Muista myös tilata Psykopodiaa, niin et missaa uusia jaksoja!Seuraa Psykopodiaa myös somessa:Facebookissa @Psykopodiaa: https://www.facebook.com/psykopodiaa/Instragramissa @Psykopodiaa: https://www.instagram.com/psykopodiaa/Nina Lyytinen Twitterissa: https://twitter.com/LyytinenNinaNina Lyytinen LinkedIn:ssa: https://www.linkedin.com/in/lyytinennina/Psykopodiaa-podcastin verkkosivut: http://psykopodiaa.fi Psykodiaa-podcastin emännän, psykologi Nina Lyytisen verkkosivut: https://ninalyytinen.fi

Suhen Sunnuntai 07.06.2020 Rauno ja Hanna-Liisa Kokkola

Tämä uskon askeleita ohjelma koostuu kolmesta osuudesta, joissa kaikissa perheneuvoja Jarno Hellström avaa erilaisia näkökulmia. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa hän kertoo omaa tarinaansa, johon kuuluu matka pappeuteen. Sitten hän jäi hoitovapaalle, jonka aikana hän lapsen hoitamisen lisäksi pohti elämäänsä ja kutsumustansa. Tämän seurauksena tuli ajatus hakea perheneuvojan tehtävään, johon hän ei uskonut kelpaavansa tai pääsevänsä. Ovet avautuivat ja niin Jarnosta tuli perheneuvoja. Tuossa ensimmäisessä osuudessa palautettiin mieliin myös edellisen uskon askeleita jakson sisältöä. Siinä kerrottiin mitä evankeliumi on ja mitä se ei ole. Usko ei perustu tai kestä tekojemme varassa, vaan kysymys on armosta. Jeesus on syntiemme sovittaja ja Herramme. Pelastus on tämän armon hyväksymistä omalle kohdallemme. Edellisen ohjelman keskeisin sisältö oli kuunnelma Pelon yö, toivon aamu, joka tekivät Kansan Raamattuseuran eri teatteriryhmät; Torstai teatteri, Vivamon Raamattukylä ja Nukketeatteri Sananjalka Mika Lahtisen ohjauksessa. Sitten Heljä Mäki-Patola kertoi omasta uskoon tulostaan sekä kokemastaan Pyhän Hengen kehotuksesta. Tuon kehotuksen seurauksena hän rohkaistui kertomaan täysin ventovieraalle Jeesuksesta. Tuossa hetkessä tapahtui jotain syvää. Ohjelman toisessa osuudessa perheneuvoja Jarno Hellström kertoo siitä millaisia vaikutuksia Korona pandemialla voi olla parisuhteeseen. Tilanne avaa haastavia näkökulmia, mutta samalla avaa myös mahdollisuuksia. Jarno kertoi, miten tärkeää on hieman tarkkailla omaa puhettaan, sillä se luo todellisuutta. Olisi hyvä kiittää joka päivä läheisiään jostain asiasta, sillä se muovaa ilmapiiriä, jossa elämme. Tuon jälkeen nostetaan esiin ihmisten jaksaminen sekä taipumus hakea lohtua tai hetken helpotusta. Liian monille on jäänyt ryyppyputki päälle ja he ovat juovuksissa aiheuttaen ahdistusta ja pelkoa muille. Paavali kertoo paremmasta vaihtoehdosta, siitä että voisimme sallia Pyhän Hengen täytellä meitä. Kysymys on lopulta valinnasta, jossa tarvitsemme toistemme ja Jumalan tukea. Ohjelman kolmannessa osuudessa Jarno Hellström kertoo Korona pandemian vaikutuksista perheiden arkeen. Tämä hieman laajentaa toisessa osuudessa kuultuja näkökulmia. Rutiineista kiinni pitäminen on hyvin tärkeää, jotta sen kautta tulee hallintaan työn ja vapaa-ajan suhde sekä ruokailun säännöllinen rytmi ja unen riittävyys. Arkea on hyvä rytmittää myös turvallisen kävelylenkin tai kotona pidettävän jumpahetken kautta. Fyysinen harjoitus auttaa meitä jaksamaan myös henkisesti. Hyvät tavat varjelevat elämää. On tärkeää huolehtia perheen ulkopuolisista ihmisistä; leskistä, orvoista ja muukalaisista. Yksinelävien on tärkeää olla yhteyksissä toisiin ihmisiin ja käydä kävelyllä noudattaen turvaetäisyyttä. Uskon askeleita ohjelmissa on näkökulmia Raamatusta ja rukousta ohjelman aiheiden äärellä sekä näkökulmia arkiseen elämään kristittynä. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Ohjelman toimittaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Iinan ja Oton perhe on kaksikielinen, miksi? Osaako Iina ruotsia, kuten muu perhe? Mikä kaksikielisyydessä on hankalinta? Iina ja Otto jakavat rehellisesti kokemuksia kaksikielisyydestä ja keskustelevat jakson lopussa ruotsiksi. HUOM! Jakso sisältää myös Oton kaivatun kakkaa kädellä -tarinan.

Tässä podcast-jaksossa kerron sinulle, millainen lause on perheessäni ”kielletty” miksi pyydän läheisiäni ”tuunaamaan” tätä lausetta sen kuullessani (ja teen niin myös omalta osaltani) Toivottavasti tästä on sinulle iloa ja hyötyä! The post 26: Millainen on perheessäni ”kielletty” lause (ja mikä ajattelutapa on sen taustalla) appeared first on Astetta parempi elämä.

Pauliina paljastaa, että hänen perheestään on taas uskallettu vierailla metsässä. No eihän tästä nyt aivan ilman seuraamuksia selvitty... Aamuklubi listaa jälleen kuumimmat Leijonat. Tehdäänkö tämän jälkilöylyissä Mikosta Mikaela ja Pauliinasta Paul? Sukupuolten taistelussa Virpi Lieksasta kohtaa Jasun Lohjalta.

“Äänestän, minulle ei ole ihan sama kuka asioistani päättää. Olen itse yksi niistä harvoista, jotka ovat lastensuojelutausta huolimatta käyneet korkeakoulun”, sanoo Eveliina. Koulutus, varallisuus ja myös äänestäminen ja puoluekanta siirtyvät sukupolvelta toiselle. Sosiologian professori Jani Erola työskentelee Turun yliopistossa. Erola tutkii sosiaalista periytyvyyttä. “Jos verrataan koulutuksen tai aseman periytyvyyteen, siihen vaikuttavat rakenteelliset tekijät. Minkälaiseen perheeseen synnyt, mitä siellä tapahtuu. Äänestäminen siirtyy mallioppimisen kautta”, sanoo sosiologian professori Erola. Lähipiirin esimerkki on vaikuttanut Emmin äänestyskäyttäytymiseen. “Perheessäni ja suvussani on aina arvostettu äänestämistä ja pidetty sitä itsestäänselvyytenä. Muistan, että odotin innolla niitä vaaleja, joissa sain äänestää ensimmäisen kerran”, kertoo nimimerkki Emmi viestissään. Nimimerkki Anargia kirjoittaa, että hän on menettänyt uskonsa yhteiskuntaan sekä politiikkoihin. “Lobbaajat ja suuri raha pystyvät vaikuttamaan omiin intresseihinsä paljon voimakkaammin sekä suoraan poliitikkoihin sekä virkamiehiin nähden. Kun näin tapahtuu niin virkamiehet ja poliitikot laittavat oman edun yhteisen hyvän sijalle”, sanoo nimimerkki Anargia. Enemmistö nuorista uskoo perinteisiin vaikuttamisen tapoihin. Vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan nuoret pitävät tehokkaimpina vaikuttamisen keinoina ehdolle asettumista vaaleissa, äänestämistä ja järjestössä tai nuorisovaltuustossa aktiivisesti toimimista. “Yhdenlainen yhteiskunnallinen osallistuminen ruokkii sitä muutakin osallistumista, joka voi olla myös paikallista”, kertoo Erola. Politiikasta kiinnostuneiden nuorten arvot ovat positiivisessa yhteydessä demokratian, tasa-arvon, vapauden, rauhan, ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamisen kanssa, kerrotaan vuoden 2018 Nuorisobarometrissa. Poliittinen osallisuus vaikuttaa tutkimusten mukaan yksilön hyvinvointiin. “Kyllähän voidaan ajatella, että yhteiskunnallisten epäkohtien kokeminen voisi myös ajaa äänestämään. Nykyään poliittinen toiminta kehystetään niin, että kuka voittaa ja kuka häviää vaaleissa. Pointin pitäisi olla se, että kaikki voittaa riippumatta lopputuloksesta. Vaikka äänestät oppositioon joutuvaa puoluetta niin sekin on yhteiskunnallista vaikuttamista “, sanoo sosiologian professori Jani Erola. Mitkä kaikki asiat vaikuttavat äänestämiseen? Mitä syitä on äänestämättä jättämisen taustalla? Miten äänestäminen vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin? Ohjelman toteuttanut työryhmä: Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä Äänisuunnittelu: Laura Koso Internet-tuottaja: Rainer Korhonen Tuottaja: Salla Matusiak Lukijat: Annina Aho, Ida-Maria Bergman, Tommi Koskenheimo, Miika Lauriala, Jami Liukkonen, Salla Matusiak ja Iida Rauhalammi Kuvat: Tuuli Laukkanen

Toni Niukka luovutti FC Futuran puheenjohtajuuden Leena Rantanen-Kolehmaiselle. Tuore puheenjohtaja asunut Porvoossa jo yli kolmekymmentä vuotta. Rantanen-Kolehmainen työskentelee Kilpilahdessa Nesteen Tutkimuskeskuksessa Tutkimus- ja Kehitysyksikössä polttoaineiden asiantuntija- ja tuotekehitystehtävissä. Hän on FC Futuran entisen pelaajan ja nykyisen edustusjoukkueen joukkueenjohtajan Juha Kolehmaisen puoliso. Perheessä on aina harrastettu jalkapalloa. Rantanen-Kolehmainen on ollut siten aktiivisesti mukana futiksessa jo pidemmän aikaa. Leena Rantanen-Kolehmainen tuumasi uuden pestin vastaanottamista vain hetken. – Olen seurannut porvoolaista jalkapalloa 1990-luvun alusta eli FC Futuran perustamisesta lähtien, Rantanen-Kolehmainen kertoo.

Simon Scott löi rytinällä läpi Suomessa 70-luvun alussa. Keikkailu ja rakkaus toivat hänet Västeråsiin. Laulu raikaa edelleen, nykyään pääasiassa karaokessa. Vaikea sairauskaan ei ole lannistanut. Veikko Salonen, taiteilijanimeltään Simon Scott, syntyi 1948 Merikarvialla. Perheessä oli kahdeksan lasta ja töitä oppi tekemään jo pienestä pitäen. Kalastus on ollut rakas harrastus koko elämän ajan, samoin puutyöt, ja rakennusalalta löytyi myös ammatti. Simon Scott on laulanut koko ikänsä ja nykyään hän käy viihdyttämässä muun muassa vanhainkodeissa. "En ole koskaan ajatellut, että laulajan työssä olisi glamuuria. Olen aina valinnut tanssimusiikin niin, että tekstit sanoo ihmisille jotakin." Haastattelija: Soili Huokuna. Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se

Kirjailija Niina Hakalahtea kiinnostavat hallitsemattomuuden ja erillisyyden teemat. Molempia hän on käsitellyt kirjoissaan, joille tyypillistä on hersyvä huumori. Palkittu lastenkirja kertoo Tuukka-Omarin elämästä, josta hän on kirjoittanut peräti neljä romaania. Niinan lastenkirjoissa mukana on piirteitä myös omista pojista.Kirjailijan omassa kahden kulttuurin kodissa puhutaan suomea ja arabiaa, sillä aviomies Muhannad on syyrialainen. Kulttuurien kohtaamisen Niina kokee hedelmälliseksi kirjailijan työn kannalta, sillä Muhannad toimii Niinalle ikään kuin haamukirjoittajana: arvioi tarinoita ja ehdottaa juonen käänteitä. Hän myöntää, että läheiset ihmiset joutuvat usein saaliiksi kun kirjailijan henkinen metallinetsin tekee työtään. Tärkeä teemä hänelle on ystävyys, josta hän on kirjoittanut eräänlaisen parisuhdekirjan. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

Jos lapsi harrastaa kilpaurheilua, perheen arki pyörii monesti kuljetusten ja huoltorumban ympärillä. Kannusta, kuljeta ja kustanna on tuttu ohjenuora, mutta miten se toimii käytännössä? Ja miksi lasten urheilu herättää vanhemmat kentänlaidalla hurraamaan ja huutelemaan? Mitä vanhempi itse saa urheiluseuratoiminnasta? Huoltamolla vieraana ovat Perheessä on jääkiekkoilija -kirjan kirjoittanut yritysvalmentaja Hanna Kölhi sekä Palloliiton Uudenmaan piirin kehityspäällikkö Taneli Haara. Omat näkemyksensä kertoo myös voimisteluvalmentaja Anneli Laine-Näätänen, joka nuorena valmentajana ei ymmärtänyt lainkaan vanhempia vaan näki perheet riesana, jotka vaikeuttivat hänen työtään: - Kun itsestäni tuli äiti, ymmärsin perheitä paremmin - yleensä vanhemmilla on huoli omasta lapsesta, jos he lähestyvät valmentajia, miettii tämä kokenut valmentaja. Kannusta, kuljeta ja kustanna on saanut Hanna Kölhin ja Jukka-Pekka Vuorisen junnujääkiekkoon pureutuvassa kirjassa neljännen K:n - kasvata. - Vanhemman tehtävänä on taata lapsen elämän kokonaistasapaino ja kuunnella tarkalla korvalla mitä harjoituksissa tapahtuu ja puuttua tilanteeseen jos tarvetta on, toteaa Hanna Kölhi. Valmentajia ei kuintenkaan pidä moittia lasten kuullen, sillä jos aikuiset alkavat riidellä tai käyttäytyä huonosti, lapsi on yleensä se joka kärsii. - Kannattaa muistaa että valmentajakin on ihminen, toteaa Anneli Laine-Näätänen. - Ja valmentaja on myös monesti äiti- tai isä, joka tekee valmennustyötään vapaaehtoistyöna tai hyvin pienellä korvauksella, muistuttaa Taneli Haara. Vaikka urheilu tulee nähdä lapsen harrastuksena eikä lapsen pidä toteuttaa aikuisen unelmia, niin silti seuratoiminta tuo hyvinvointia myös aikuiselle. Esimerkiksi parjatun mokkapalavuoron voi nähdä positiivisena tapana osallistua seuratoimintaan - Pit'isi ajatella että mulla on mahdollisuus tehdä tätä ja saan olla mukana lapsen harrastuksessa - ei sitä aikaa voi paremmin käyttää, hymyilee Taneli Haara.

"Vain hetkeksi piti jäädä" on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä. Marita Rautpalo ja hänen miehensä ovat molemmat juristeja, ja molempien ura oli nousujohteista 2000-luvun alun Suomessa. Se oli kiireistä aikaa, lapset olivat pieniä ja aina oli jokin muutos päällä kuten työpaikan vaihto.Maria Rautpalon mies sai työtarjouksen Tukholmasta, kun hänen työpaikkansa Sonera fuusioitui ruotsalaisen Telian kanssa. Perhe joutui pikaisesti muuttamaan Tukholmaan. Asunto ja lasten päiväkoti sekä koulu valittiin yhden viikonlopun aikana.Pikkuisen hirvitti, kun meklari soitti Helsinkiin ja kertoi, että joku oli nostanut asunnon hintaa 100.000 kruunulla. Me nostettiin 10.000 kruunulla. Monta kertaa ylitettiin maksimiraja, mutta aina vaan taivuttiin korkeampaan hintaan. Tällaiseen en ollut tottunut Suomessa. Maria RautpaloMaria Rautapalon ensimmäinen vuosi Tukholmassa oli värikäs. Hän oli päättänyt, ettei jäisi nuorimmaisen lapsensa kanssa kotiin, vaan hankkisi itselleen työpaikan. Lasten päiväkoti ja koulu kuitenkin hiersivät tunteita ensi alkuun. Muistan kuinka suututti, kun päiväkodissa ja koulussa ei ollut mitään järjestystä. Suomessa olin tottunut siihen, että asiat suunniteltiin, mentiin ulos säällä millä hyvänsä, ja kaikki oli muutenkin organisoidumpaa. Kyllähän kaikki siitä sitten lutviutui.Maria käytti ensimmäisen syksynsä yliopisto-opintoihin ja suoritti muutaman mielekkään kurssin. Sitten alkoikin työnhaku. Hän pääsi moneen työpaikkahaastatteluun, ja lopulta löytyi haastava ja koulutusta vastaava työ ammattiliitto Vårdförbundetissa.Jääkiekko meni kaiken edelläTero Tuomarila oli sanan mukaisesti kasvanut turkulaisessa jääkiekkokaukalossa. Ei siis ollut ihme, että jääkiekko toi hänet myös Tukholmaan 2000-luvun alussa. Pieni hidaste painoi kuitenkin repussa. Mä olin reputtanut ruotsin ylioppilaskirjoituksessa, ja sanoin preppauskurssin vetäjälle, ettei mulla ole koskaan käyttöä ruotsin kielelle.Tero Tuomarila pelasi ykkösdivisioonassa tukholmalaisessa joukkueessa. Jääkiekko meni kaiken edelle.Työpaikkahaastattelussakin sanoin, että en sitten aio myöhästyä yhdestäkään treenistä enkä matsista.  Tero TuomarilaTero Tuomarilan suunnitelma oli pelata vain yksi kausi Ruotsissa, mutta sitten tuli mahdollisuus pelata vielä toinenkin. Sen jälkeen pelattiin kausi kauden jälkeen kunnes oli aika päättää pitkä ura jääkiekkokaukalossa.  Vaimo on aina tukenut kaikessa. Oli aikoja, kun lähdin töihin kaikkien vielä nukkuessa. Kun tulin kotiin treeneistä, kaikki oli taas nukkumassa. Luistimet laitoin naulaan jääkiekon osalta vuonna 2010.Suurperheen uranainenUuden vuosikymmenen vaihtuessa Teija Kaarteen perhe oli jo kunnioitettavan kokoinen. Perheessä oli neljä poikaa, nuorimmainen neljän vuoden ikäinen ja vanhin 14. Molemmat vanhemmat olivat töissä, mutta Teijalle syttyi ajatus muutoksesta. Hän halusi jatkaa keskenjääneitä opintojaan. Rakkus oli tuonut hänet aikanaan Ruotsiin, ja tunteiden palossa oli lukio jäänyt Suomessa kesken.Muistan, kuinka paistoin jauhelihaa ja siinä samassa luin läksyjä. Halusin itselleni ammatin, mutta ensin piti suorittaa miltein kaikki lukion kurssit. Teija Kaarre Teija valmistui ylioppilaaksi, sen jälkeen perushoitajaksi ja lopulta sairaanhoitajaksi. 2000-luvulla tapahtui Kaarteen perheessä vielä pari mullistusta. Me päätettiin rakentaa talo!2000-luvun päätteeksi tuli vielä varsinainen bonus. Meille syntyi tytär, neljän pojan jälkeen. Aivan mahtavaa! Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se  

"Vain hetkeksi piti jäädä" on sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä.  Marita Rautpalo ja hänen miehensä ovat molemmat juristeja, ja molempien ura oli nousujohteista 2000-luvun alun Suomessa. Se oli kiireistä aikaa, lapset olivat pieniä ja aina oli jokin muutos päällä kuten työpaikan vaihto.Maria Rautpalon mies sai työtarjouksen Tukholmasta, kun hänen työpaikkansa Sonera fuusioitui ruotsalaisen Telian kanssa. Perhe joutui pikaisesti muuttamaan Tukholmaan. Asunto ja lasten päiväkoti sekä koulu valittiin yhden viikonlopun aikana.Pikkuisen hirvitti, kun meklari soitti Helsinkiin ja kertoi, että joku oli nostanut asunnon hintaa 100.000 kruunulla. Me nostettiin 10.000 kruunulla. Monta kertaa ylitettiin maksimiraja, mutta aina vaan taivuttiin korkeampaan hintaan. Tällaiseen en ollut tottunut Suomessa. Maria RautpaloMaria Rautapalon ensimmäinen vuosi Tukholmassa oli värikäs. Hän oli päättänyt, ettei jäisi nuorimmaisen lapsensa kanssa kotiin, vaan hankkisi itselleen työpaikan. Lasten päiväkoti ja koulu kuitenkin hiersivät tunteita ensi alkuun. Muistan kuinka suututti, kun päiväkodissa ja koulussa ei ollut mitään järjestystä. Suomessa olin tottunut siihen, että asiat suunniteltiin, mentiin ulos säällä millä hyvänsä, ja kaikki oli muutenkin organisoidumpaa. Kyllähän kaikki siitä sitten lutviutui.Maria käytti ensimmäisen syksynsä yliopisto-opintoihin ja suoritti muutaman mielekkään kurssin. Sitten alkoikin työnhaku. Hän pääsi moneen työpaikkahaastatteluun, ja lopulta löytyi haastava ja koulutusta vastaava työ ammattiliitto Vårdförbundetissa.Jääkiekko meni kaiken edelläTero Tuomarila oli sanan mukaisesti kasvanut turkulaisessa jääkiekkokaukalossa. Ei siis ollut ihme, että jääkiekko toi hänet myös Tukholmaan 2000-luvun alussa. Pieni hidaste painoi kuitenkin repussa. Mä olin reputtanut ruotsin ylioppilaskirjoituksessa, ja sanoin preppauskurssin vetäjälle, ettei mulla ole koskaan käyttöä ruotsin kielelle.Tero Tuomarila pelasi ykkösdivisioonassa tukholmalaisessa joukkueessa. Jääkiekko meni kaiken edelle.Työpaikkahaastattelussakin sanoin, että en sitten aio myöhästyä yhdestäkään treenistä enkä matsista.  Tero TuomarilaTero Tuomarilan suunnitelma oli pelata vain yksi kausi Ruotsissa, mutta sitten tuli mahdollisuus pelata vielä toinenkin. Sen jälkeen pelattiin kausi kauden jälkeen kunnes oli aika päättää pitkä ura jääkiekkokaukalossa.  Vaimo on aina tukenut kaikessa. Oli aikoja, kun lähdin töihin kaikkien vielä nukkuessa. Kun tulin kotiin treeneistä, kaikki oli taas nukkumassa. Luistimet laitoin naulaan jääkiekon osalta vuonna 2010.Suurperheen uranainenUuden vuosikymmenen vaihtuessa Teija Kaarteen perhe oli jo kunnioitettavan kokoinen. Perheessä oli neljä poikaa, nuorimmainen neljän vuoden ikäinen ja vanhin 14. Molemmat vanhemmat olivat töissä, mutta Teijalle syttyi ajatus muutoksesta. Hän halusi jatkaa keskenjääneitä opintojaan. Rakkus oli tuonut hänet aikanaan Ruotsiin, ja tunteiden palossa oli lukio jäänyt Suomessa kesken.Muistan, kuinka paistoin jauhelihaa ja siinä samassa luin läksyjä. Halusin itselleni ammatin, mutta ensin piti suorittaa miltein kaikki lukion kurssit. Teija Kaarre Teija valmistui ylioppilaaksi, sen jälkeen perushoitajaksi ja lopulta sairaanhoitajaksi. 2000-luvulla tapahtui Kaarteen perheessä vielä pari mullistusta. Me päätettiin rakentaa talo!2000-luvun päätteeksi tuli vielä varsinainen bonus. Meille syntyi tytär, neljän pojan jälkeen. Aivan mahtavaa!Virpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se  

Miksi kaiken sotkeminen on ehdottoman välttämätöntä? Ymmärtääksemme sen, voi vaikka ensin yhtiöittää perheensä. Onko se ongelma, jos ei tajua yhtään mitä maamme hallitus meinaa? Mökkikauden kynnyksellä olisin taipuvainen ajattelemaan, että ei. Tiedän vanhastaan, että politiikka on yhteisten asioiden sotkemista, ja hyvä niin. Tunnen toki lajitovereitani, jotka ovat kummastelleet happivajeisesti haukkoen Sipilän hallituksen toimia jo yli vuoden – vaikka hallitus on toiminut vasta vajaan. Jotta ymmärtäisin kaiken sotkemisen ehdottoman välttämättömyyden, olen viime aikoina pohtinut oman perheeni yhtiöittämistä. Olen myös huomannut, että jokainen tiedotustilaisuus on hyvä mahdollisuus lisätä ihmisten pelkoja ja horjuttaa tulevaisuudenuskoa. Siksi olen itse päättänyt ajaa yhtiöittämissuunnitelmani maaliin ilman suuria perheelle osoitettuja tiedotustilaisuuksia. Perheeni sai tietenkin jo kuulla huhuja innovatiivisista suunnitelmistani. Luulivat, että aion Yksityistää perheen. Se on ihan eri asia. Jos on jo nytkin ollut vaikea puristaa isistä tunnepuhetta, niin sitten kun sama ukkeli käyskentelisi yläkerrassa puhelin koko ajan korvassa konserninjohtajana, loppuisi kaikki. Vain perheen talous pysyisi puheenaiheena. Siitä olisi aamupalaverit, lukujen ympärille kiertyvät kehityskeskustelut ja teinin kanssa välttämätön iltapäivän popup-palaveri. Meidän perhe on toiminut ihan hyvin. Liian hyvin. Siksi sen toimintaperiaatteet täytyy muuttaa totaalisesti. Ympäröivä yhteiskunta on muuttunut vaikeaksi ja monimutkaiseksi, siksi yksinkertaisesti toimiva perhe tuntuu todella oudolta. Kun hallituskin haluaa muuttaa kaiken, ja kokeiluluonteisesti varmuudella huonoon suuntaan, perhekään ei voi millään jatkaa entisillä kuvioilla. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Se velvoittaa. Yhtiöittäminen tuo paperityötä. Keittiön pöydällämme on entistä useammin talouspaperin ja Pirkka-servettien lisäksi toisenlaisia, vähemmän imukykyisiä, talouspapereita. Kun perheen kaikki energia menee byrokratian pyörittämiseen, jää vähemmän aikaa riitelyyn! Suomessa ei ole enää pitkään aikaan haettu onnellisuutta, vaan asioiden toimivuutta paperilla, teoriassa. Kun perhe yhtiöitetään, tietyt asiat selkiytyvät. Kun meille nyt on oikeasti vaikeaa puhua tunteistamme, jätetään kokonaan puhumatta. Yhtiön pyörittämisessä olennaista on vain tasekirjat ja niiden täsmääminen. Samalla tavalla kuin taloyhtiön kokouksessa, satunnaiset itkut voidaan kuitata erityisherkän yksilön hysteeriseksi reaktioksi. Kun vielä tiedossa on, että Maikku on jo varannut ajan Rosen-terapiaan, asiaa ei kirjata kokousmuistioon. Käyttömaksut. Niitä olen joutunut pohtimaan paljon. Kyllähän ne tulevat ja valitettavasti vaikutus on kirpaiseva. Perheessämme esimerkiksi ruokaostokset on aiemmin hoidettu väärin niin, että se on ostanut kassin ruokaa joka on ehtinyt, kipaissut lähikauppaan. Sitten on syöty. Jatkossa perheyhtiömme ruokaostokset tehdään mahdollisimman hankalasti. Yhtiön strategisena johtajana tilaan jumalattoman kalliin mobiilisovelluksen yhtiömme jäsenille, jonka kautta yhtiön toimijat voivat siirtää toisilleen mielivaltaisesti määräytyviä asiakasmaksuja. Näillä maksuilla elintarvikkeet todella lopulta lunastetaan. Ellei joku ole jo siinä välissä kuollut nälkään. Minkäänlaista seurantaa tai paikannusta ei tule. Tietoturva ennen kaikkea. Ennen välittämistä ja huolenpitoa. Mitä enemmän innostun perheeni yhtiöittämisestä, sitä enemmän ymmärrän myös hallitustamme. Päässäni pörisee. Sanat ansaintalogiikka ja verosuunnittelu eivät ole enää minulle vain sanoja. Ne tuntuvat elämänkumppaneilta. En taida uskaltaa enää mökillekään. Ja hyvä niin. Siellä pian rauhoittuisin ja vaipuisin johonkin vanhaan ja muka hyväksi havaittuun. Nyt pitää lisätä kierroksia. Meidän kaikkien! Maallikkosaarnaaja Maasola

Eija on vauhtimimmi. Musiikki ja matkustelu täyttävät hänen elämänsä - ja tietenkin myös työ yksityisyrittäjänä. Eija Källi kouluttaa suurten firmojen työntekijöitä ajan- ja stressinhallinnassa. Soilin seurassa tapaat joka viikko uuden vieraan, josta tuleekin sinulle tuttu. Vieras on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä biisejä ohjelmassa soitetaan. Eijan toivelistalla on Dannyn ja Harpon musiikkia. Haastattelija: Soili Huokuna.Eija Källi kertoo itsestään näin:Yksityisyrittäjä (tai yrittäjänainen) koulutuskonsulttina ja luennoitsijana suurissa yrityksissä pitkin Ruotsia. Auttaa työntekijöitä ja johtajia hallitsemaan omaa aikaansa, työskentelemään tehokkaammin ja vähentämään stressiä.Kahden aikuisen tyttären äiti joka rakastaa aurinkoa, lämpöä, etelä-Eurooppaa ja varsinkin Italiaa jossa käy usein.Syntyi 31/8-61 Pohjanmaalla Seinäjoella iltatähtenä; kaksi isoa veljeä; 9 ja 12 v vanhempia.Isä oli veturinkuljettaja ja äiti enimmäkseen kotiäiti.Onnellinen lapsuus kaikin puolin.Tykkäsin laulaa, ja hävisin kotoa jonkin kerran noin 5-vuotiaana samassa rapussa asuvien eläkeläisten luo. Soitin ovikelloa ja kysyin saako tulla laulamaan, ja sain. Siitä alkoi esiintymistarpeeni. (Abba, Tina Turner, Lady Gaga etc.)Ensimmäinen iskelmä-kokemus oli myös 5-vuotiaana kun olimme kesämökillämme joka sijaitsi meidän omassa saaressa Sydänmaalla. Radiosta tuli Dannyn Vähän ennen kyyneleitä, ja se meni aivan suoraan pieneen sydämeeni, jolloinka muka pyörryin ja kaaduin lattialle, koska se oli niin ihana!Noin 9-vuotiaana pääsin Seinäjoen Tyttökuoroon jossa olin monta vuotta. Voitimme Suomen mestaruuden, teimme levyjä ja olimme eri tilaisuuksissa esiintymässä.Perheessäni oli aina musiikkia; radio oli aina auki, ja sekä äiti että isä olivat hyvin musikaalisia, samaten veljeni.Nuorempi veljeni Kari soittaa vieläkin kitaraa omissa bändeissään ja tekee omaa musiikkia. Isäni joka on tänäpäivänä 87 v laulaa vieläkin kuorossa.Nuoruusvuosina kävin paljon tanssimassa parhaan ystäväni Irenen kanssa. Kaikki kesät menimme linja-autolla Seinäjoelta Alavuden Aulavalle, ja linja-autossa soi aina Harpon Moviestar jonka sain myös lempinimekseni. Talvisin kierreltiin tanssipaikoilla pitkin maakuntaa Irenen isän volkkarilla, ja elämä maistui!1980 maaliskuussa yo-kirjoitusten jälkeen lähdin Tukholmaan kesätöihin. Suuri käännekohta. Olin käynyt Tukholmassa pari kertaa Irenen kanssa ja olimme aivan ihastuneita.Olin Stora Sköndalin vanhusten sairaalassa töissä, ja kävin toukokuussa sitten lakkiaisissa Seinäjoella.Tein töitä vanhusten hoito-alalla parisen vuotta kunnes aloin opiskelemaan Tukholman yliopistossa. Ensin pohjoismaista kirjallisuutta ja sitten venäjää josta tuli mun pääaine yli kahdeksi vuodeksi. Olin lukenut 3 v venäjää lukiossa. Luin myös jonkin verran taloustiedettä ja juridiikkaa.1985 olin matkanjohtajana vuoden sen aikaisessa Neuvostoliitossa Fritidsresor-matkatoimistossa. Kiersin turistiryhmieni kanssa melkein koko maan, mikä oli uskomattoman mahtavaa.Marraskuussa -85 tapasin tukholmalaisen ex-mieheni yliopistolla ja jouluna -85 menimme kihloihin. Suuri käännekohta.Olin monta vuotta Sparbankenissa töissä.1987 syntyi esikoiseni Nathalie.1990 muutimme Vaasaan ja olin Vaasan läänin taxiautoilijoiden toiminnanjohtaja. Sopeutuminen Vaasaan ei ollut helppoa.1991 syntyi toinen tyttäreni Emelie Kristiinankaupungissa.1992 muutimme takasin Tukholmaan koska en viihtynyt Vaasassa.Helmikuussa 1994 kuoli äitini 64-vuotiaana mikä oli tosi kova paikka ja mitä surin vuosikausia. Samaan aikaan aloitin uuden työn koulutuskonsulttina ja samaan aikaan tuli avioeroni voimaan, ja minusta tuli yksinhuoltaja kahdelle tyttärelle.Asuimme luonnon kauniissa Ekerön kunnassa, Mälarenin saarilla melkein 20 v.2001 starttasin oman koulutusyritykseni Concrescon.Suuri käännekohta oli myös jättää Ekerö kaikkien vuosien jälkeen 2010 ja muuttaa yksin kaupunkiin. Hankin uuden kissan.2001 starttasin oman koulutusyritykseni Concrescon.Tyttäret muuttivat ulkomaille vuodeksi, molemmat 2 kertaa Australiaan eri vuosina mikä oli raskasta mulle.Vanhin tytär asuu Sardiniassa ja nuorin reissaa yksin tällä hetkellä pitkin Väli-Amerikkaa.Talvet on hankalia pimeydestä ja kylmyydestä johtuen enkä voi hyvin. Tarkoituksena on hankkia pieni asunto Italiasta jossa voin olla paljon talvisin, ja tehdä myös etätyötä sieltä päin.Kaipaan Suomea ja Seinäjokea enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulen, ja haluan myös viettää sielä enemmän aikaani. 

Kirsi Höglund halusi tutkijaksi jo alle 10 vuotiaana. Perheessä ja suvussa ei ollut yliopistoperinteitä, mutta äidin kannustava suhtautuminen tyttären opiskeluhaluun oli tärkeää. Tällä hetkellä monikielinen filosofian tohtori Kirsi Höglund työskentelee Uppsalan yliopistossa ammattijärjestö SACO:n henkilöstöorganisaattorina. Kirsi Höglund kävi peruskoulun 6 luokkaa Rinkebyn suomenkielisillä luokilla. Monta kertaa häntä ja hänen perhettään varoiteltiin lasten kielitaidoista tulevaisuudessa.