Podcasts about eskilstunassa

Tyresöläinen Lauri Pihlajamaa (1932-2020) kuului ensimmäisiin ruotsinsuomalaisiin, joilla oli kuollessaan korona. Lauri Pihlajamaa oli monen ruotsinsuomalaisen tuntema pappi Keski-Ruotsissa ja myöhemmin Tukholman seudulla. Hän palveli 1975-1997 Eskilstunassa ja Torshällassa sekä myöhemmin Tyresössä, Öster-Haningessa ja Tukholmassa. Keski-Pohjanmaalta Vetelin kunnasta kotoisin ollut Pihlajamaa oli pappi, historioitsija, saksan harrastaja ja opettaja sekä perheenisä. Hän ehti elää yli 20 vuotta aktiivista elämää eläkkeellä ennen kohtalokasta maaliskuuta 2020. Lauri Pihlajamaata muistelevat tytär Kristiina Mellin, sisar Liisa Anjum sekä työtoverit Eila Kastu ja Maija Toivola. "Ensimmäiset muistot minulla on kotoa ja päiväkodista ja varsinkin, kun sinne käveltiin isän kanssa käsi kädessä", tytär Kristiina Mellin kertoo. "Hänellä oli vahva, vakaa ja turvallinen usko. Hän oli tietoinen siitä, mitä halusi ja uskalsi sanoa asiansa. Hänellä oli aina pilke silmäkulmassa", kertoo työtoveri Maija Toivola. Toimittajat: Jorma Ikäheimo jorma.ikaheimo@sverigesradio.se Maria Repitsch maria.repitsch@sverigesradio.se  Loppumiksaus:  Emilia Martin

Sisuradion kesäpuhujat 2019 Richard Nyman syntyi Eskilstunassa ja kasvoi Upplands Brossa. Lapsena hänen elämäänsä kuuluivat näpistelyt, pahoinpitely ja luvaton autolla ajaminen. Nyt Richardilla on korkeakoulutodistus, ja hän tekee työtä romanikysymysten parissa Eskilstunan kunnassa. "Lapsuus ja nuoruus oli niin ja näin, jouduttiin poliisin kirjoihin, mutta yksi ilta muutti elämäni", Richard kertoo. Merja Laitinen merja.laitinen@sverigesradio.se

Tänään opimme toivottamaan onnea romani chibiksi, kansainvälisen romanipäivän kunniaksi. Sitä vietetään 8.4.  - Kielenhuoltajat selittävät ja selvittävät sanoja ja sanontoja kuten hurri, musta aukko/reikä, huitsin Nevada ja muita. - Onko puutarhassasi kontiainen vai maamyyrä? - Käymme Eskilstunassa, jossa kunta haluaa herättää esikoululaisten lukuintoa myös suomen kielellä. - Miten sana pasha oikein kuuluu ääntää? - Dieter Hermann Schmitzin mielestä suomi on helpompi kieli kuin saksa. - Pentti Salmenranta pakinoi toden ja ironian rajalla. Juontajana Malmöstä: Anna-Lotta Hirvonen Nyström. kielipuoli@sverigesradio.se

Norrvallavägenin esikoulussa Eskilstunassa oli jo ennestään suomenkielisiä pedagogeja ja lapsia. Esikoulun avustava johtaja sai idean muuttaa koko toiminnan kaksikieliseksi ja niin tehtiin. - Esikoulun avustava johtaja Erja Malla kertoo muutosprosessista ja siitä mitä kaikkea se edellytti. - Malmöläinen Nina Jakku elää kolmekielisessä perheeessä ja haaveilee muutosta Suomeen, jossa hän ja pieni tytär oppisivat helposti suomea. - Heli Blomberg sanailee nettiviestinnästä, joka toimii toisilla säännöillä kuin suusta suuhun viestintä. - Tutkija Jaana Kolu haluaa päästä käsiksi kirjeisiisi, päiväkirjoihisi, blogiteksteihisi ja meileihisi, jotta saisi aineistoa uuteen tutkimukseen ruotsinsuomalaisten kirjoitetusta kielestä. - Kielenhuoltajat selvittävät sumun, usvan ja udun eroja. Juontajana Merja Laitinen. kielipuoli@sverigesradio.se

Kielenhuoltajat Riina Heikkilä ja Henna Leskelä valottavat sanoja belsepuupi ja vänkäri ja selittävät, miksi suomeksi sanotaan Viro, ei Eesti. Kielenhuoltajat vastaavat Ilpo Okkolalle, joka ihmettelee miksi Suomessa sanotaan Viro eikä Eesti. Sannamari Patjas ja Timo Nieminen kertovat Susanna Alakosken uudesta näytelmästä Laina och fåglarna, joka tulee ensi-iltaan 23. maaliskuuta Eskilstunassa. Sannamari ja Timo esiintyvät näytelmässä. Pentti Salmenranta on löytänyt arkisen esineen, jolla on monta nimeä, mutta mikään niistä ei ole se oikea. Viikon uudissana on richsplaining. Juontajana Merja Laitinen.

Kajauksen suvussa Eskilstunassa puhutaan suomea ja ruotsia neljässä sukupolvessa. Nuorimmilla ruotsi voittaa. Kantaisä Heikki puhuu mieluiten suomea. Heikki Kajaus ja tyttärensä Nina Lindbom ovat mukana kertomassa siitä, miten heidän suvussaan käytetään ruotsia ja suomea. Uutistoimittaja Anniina Tourunen haastoi itsensä opettelemaan hiihdon sanat. Kielenhuoltajat Riina Heikkilä ja Henna Leskelä pohtivat radiokieltä ja sanoja uuma sekä hainota. Annika Lantto Tornionlaaksosta pakinoi. Viikon uudissana: pukukoppipuhe. Juontajana Merja Laitinen.

Manne Mali on hiippakuntakonsulentti Västeråsista. Hän ei kursaile, vaan sanoo suorat sanat siitä, mitä ajattelee tämän päivän maailmanmenosta. Koulu esimerkiksi ei ole aina hyvästä, sanoo Manne. Elämä ei ole mustavalkoista. Asioita voidaan tehdä monella tavalla. Elämä on oppimista ja oppimista totutusta pois. Manne syntyi 2.5.1959 Forssassa. Hän sai hätäkasteen, sillä hänellä oli vastasyntyneenä vatsaportintulehdus. Lähisuvussa hänellä oli monenlaisia taustoja: Äidinisä oli tehtaalainen, myöhemmin kirjakauppias ja klarinetinsoittaja. Äidinäiti oli maalaistalosta, agronomin tytär, isänäiti  taas savolaisen ja suomenruotsalaisen suurperheen vanhin. Mannen isänisä oli eläinlääkäri ja tuomarin, ministerin ja poliitikon poika, isä keinosiementäjä, äiti pitkään kotiäitinä. Eno omisti mailatehtaan, toinen eno oli rumpali, isän veli eläinlääkäri ja serkut lääkäreitä ja diplomi-insinöörejä  miltei kaikki. Löytyy suvusta yksi muukin kirkonmies: isoisän äidin veli oli sotarovasti, jota myöhemmin kutsuttiin kenttäpiispaksi. Ja myös yksi kirkkohistorian professori, joka totesi jo 1950-luvulla, että tytöt kyllä ovat taitavampia, mutta pitäähän joistakin pappejakin tulla. Lapsuutensa Manne asui Forssassa ja kesät hän vietti  maalla Tammelassa 196070-luvuilla. Hän oli neljästä veljeksestä nuorin. Mannen veljet Mika ja Turkka ovat nykyään tunnettuja muusikoita, Turkka myös menestynyt sanoittaja. Musiikkiin satsattiin jo heidän lapsuudenkodissaan. Manne soitti pianoa, vaikkei hänestä pianistia tullutkaan. Hän osallistui myös poikakuoroon ja tanhuun kulttuuriharrastuksia siis.  Manne teki opettajansijaisuuksia omassa lukiossaan Forssassa ja Punkalaitumella, ja opiskeli teologiaa Helsingissä. Ruotsiin Manne Mali muutti 5.10.1987. Hän työskenteli aluksi Eskilstunassa suomenkielisessä seurakuntatyössä, kunnes hän sai pyynnön siirtyä Strängnesiin suomenkielisen hiippakuntakonsulentin sijaiseksi. Hän löysi vaimon, joka on suomenkielinen diakoni, ja heillä on kaksi lasta. Seuraava pyyntö tuli Västeråsista 1989 ja siellä Manne on edelleen suomenkielisenä hiippakuntakonsulenttina.   Samassa virassa olen ollut siitä lähtien. Tosin työtehtävät ovat muuttuneet vuosien kuluessa paljonkin. Se on tehdyt työstä mielenkiintoista ja haasteellista. Aluksi pääpaino oli lapsi- ja nuorisotyössä. Nyt työntekijöiden rekrytointi, kurssien ja koulutusten järjestäminen ja pitäminen niin vapaaehtoisille kuin työntekijöille, sekä konsultointi seurakuntiin ovat pääasiallisia työtehtäviäni, Manne kertoo. Kuka loppujen lopuksi on terve, ja mikä on terveyden ja sairauden ero? Sairas ihminen on paljon muutakin kuin sairautensa. Ja kuoleman läheisyys auttaa arvostamaan elämää. Soili kertoo ohjelmasarjastaan: Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan. Haastattelija: Soili Huokuna soili.huokuna@sverigesradio.se

Anneli lähti Ruotsiin 1970 tuomaan kalakukkoa siskolleen. Sillä reissulla hän on vieläkin. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus olisi varmasti nyt heikommissa kantimissa, jos hän ei olisi jäänyt tänne. En katso taaksepäin. Mulla on niin paljon tekemistä vielä, että suuntaan katseen vain eteenpäin. Anneli Tikkanen-Rózsa kirjoittaa elämästään: Lapsuus Suomessa oli turvallista aikaa. Aina lämmin kesä ja paljon kärpäsiä ja paarmoja, ja talvella oli suuret kinokset lunta.Opettajan viransijaisuuksia tein jo kouluaikana ja yhtenä kesänä olin kesälomittajana osuuskaupassa. Eka varsinainen työ oli toimittajana Kiuruvesi-lehdessä. Kirjoittelin kouluaikana mm. runoja lehden nuorten osastoon, joten se ehkä auttoi saamaan paikan, jota haki paljon muitakin.Olin lapsuudessani kova kirjoittamaan. Perustin oman lehdenkin jo ihan alaluokilla kansakoulussa siihen aikaan järjestettyjen Raittiuskilpakirjoitusten innoittamana. Toimitukseen kuului pikkusiskoni ja pari samanikäistä tyttöä. Kun sitten oppikouluaikana jouduin asumaan kirkonkylällä pitkien koulumatkojen takia, menin mukaan partioon. Olin ihan sikahyvä suorittamaan ansiomerkkejä!Olin sihteerinä kunnan ja seurakunnan nuorisoneuvostoissa. Koska olin toimittaja, niin minut valittiin aina sihteeriksi kaikkialla - paitsi kun olin tekemässä juttua Marttojen joillakin piimäkursseilla, jouduin mannekiiniksi!Toimittajana ollessa harrastin myös kunnan nuorisotyötä ja kävin useita kerhonohjaaja- ja jengityön kurssejakin, ja kunta palkkasi minut iltaohjaajaksi 200 markan kuukausipalkalla ja tehtäväksi tuli perustaa ja rahoittaa nuorten toiminnalla nuorisoklubi. Se voisi olla haasteellista nykyajan nuorille, mutta me teimme sen. Myöhemmin kunta lienee jo järjestänyt nuorille ihan oikeat toimitilat ja ohjaajia.  Minulle se oli hyvä homma, sillä sain toiminnastamme paljon hyviä uutisia lehteen sekä rahaa, jolla rahoitin autokouluni.Autokoulusta tulee mieleeni kiva muisto: pankinjohtaja (joka kuului lehden johtokuntaan) soitti minulle toimitukseen ja käski majurin äänellään heti puheilleen pankkiin. Toteltava oli. Otin kaiken varalta kameran mukaan, vaikka määräystä siitä ei ollut tullutkaan. Eihän sitä koskaan tiennyt, minkä uutisen perään minut komennettaisiin.  Mutta tällä kertaa ei kysymys ollut siitä.  Pankinjohtaja tarjosi minulle lainaa auton ostoa varten. Hän oli nähnyt minut ajamassa autokoulun autoa. Hän sanoi myös, että auton tulisi olla minulle sopivan kokoinen, pieni. Mielellään Fiat 600. Siihen aikaan Timo Mäkinen oli kuuluisa ralliautoilija ja ajoi Miniä, joten kerroin pankinjohtajalle ajatelleeni kylläkin Miniä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän antoi luvan semmoisen ostamiseen. No, onhan se pieni sekin.En ollut todellisuudessa ajatellut minkään auton ostoa.Päätin pistäytyä Eskilstunassa v. 1970.  Menin siihen majurin pankkiin nostamaan kaikki säästöni. Pankkineiti nauroi minulle ja neuvoi ystävällisesti, että ottaisin vain pari sataa markkaa ja ne matkasekkeinä, koska tulisin kuitenkin pian takaisin, enkä varmaan tarvitsisi rahaa vierailuni aikana.Saavuin laivalla Tukholman satamaan kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaiaamuna 1970, eikä matkasekeillä voinut ostaa junalippua Eskilstunaan. Siinä onkin sitten oma tarinansa, miten pääsin Eskilstunaan, ja sen voit kuunnella tästä radio-ohjelmasta.Kotona olivat luulleet, että tulisin kotiin siskon perheen mukana juhannuksen aikoihin, mutta he menivät ja minä jäin kastelemaan kukkia.Eskilstunassa oli silloin töitä tarjolla, niitä sateli joka puolelta enkä kielitaidottomana osannut sanoa aina Ei käy.  Pääsin pian RSKL:n ja työnvälityksen nuorille järjestämään nuorisonohjaaja- ja seurakonsulenttikoulutukseen Eskilstunan Suomi-seuraan. Ja niin oltiin taas ajan hermolla, järjestötoiminnassa, jonka tiimoilta järjestyi yhtä jos toistakin lisähommaa.  Sekä Eskilstunan Kuririssa että Folketissa oli suomalaisia sivuja, Ruotsinsuomalainen oli silloin RSKL:n nimissä ja julkaisi juttujani.  Sain jopa oman lehtimieskortinkin, jota en ollut koskaan Kiuruvesi-lehdessä saanut.  Minulla oli nimittäin niin huono palkka, ettei minua hyväksytty lehtimiesliittoon. Ensimmäisestä jutustani, jonka tein AMS:n lehteen sain ison rahan! Se oli yhtä paljon kuin kuukausipalkkani Kiuruvesi-lehdessä oli ollut v. 1966.Aikansa kutakin. Ilta- ja yösiivouksia eri paikoissa, töissä matkatoimistossa ja lapsenlikan pesti yms, siinä joitakin hommistani.Pari vuotta meni Eskilstunassa ja sen jälkeen oli edessä muutto Södertäljeen, piti päästä lähemmäksi Tukholmaa ja uusia haasteita.Ensimmäinen työtarjous Södertäljessä oli Eskilstunasta. En ollut koskaan hakenut sieltä töitä, mutta jotenkin maineeni nuorisonohjaajana oli levinnyt ruotsalaisten tietoisuuteen, ja minulle tarjottiin töitä jostakin vapaa-ajan talosta.  Siitä sain idean kysyä töihin vastaavanlaiseen työhön Södertäljessä ja pääsin. Luovuin siitä sitten kun sain opettajan hommia ja vakituisen leipätyön.  Ennen sitä ja siinä sivussa olin tietenkin opiskellut yhtä jos toistakin ja tehnyt erilaisia hanttihommia, mm. perustin Södertäljen Kuriiriin suomalaiset sivut. Sain ne sillä ehdolla, että sivuille hankittaisiin ilmoituksia, joiden tuloista sekä minä että ilmoitushankkija saisimme palkkamme. Joku Saabilla töissä oleva henkilö hoitikin ilmoitushankinnan ja rahoitti siten suomalaiset sivut. Ja kun hän lopetti, loppuivat sivut, sillä kukaan ei jaksanut enää hankkia ilmoituksia. Joku sitä kokeili kylläkin.Jotenkin jouduin opettajaksi Södertäljeen.  En tietääkseni ole koskaan hakenut sitä virkaa, mutta syksyllä 1975 minulle vain tuli kirje, jossa kutsuttiin töihin. Vasta ensimmäisenä työpäivänä minulle selvisi, että olin saanut ensimmäisen suomalaisen luokan opettajan viransijaisuuden! Kiitos mukavien työkavereiden, selvisin siitäkin järkytyksestä. Olinhan minä jo vähän ihmetellytkin, miksi kaikki 6-7 vuotiaat lapset alkoivat tervehtiä ja hiippailla minun perässä kesällä, kun ulkoilutin koiraani.  Kuvittelin, että ne olivat vain kiinnostuneita komeasta, sinisestä Grand Danoisistani.Varsinaista opettajakoulutusta minulla ei silloin vielä ollut, mutta olin ollut yhden kesän Jyväskylän kesäyliopistossa alkeisopetuskurssilla.  Sillä piti pärjätä, aluksi.Opettajan työtä kesti 40 vuotta. Urani aikana sain kokeilla mitä moninaisempia opettajan töitä.  Olin luokanopettajan suomalaisilla luokilla 1-9, ja myöhemmin minulla oli myös ruotsalaisia luokkia aina 6-vuotisryhmästä lähtien ja ruotsinkielisiä erityisluokkia 6-9 reilut toistakymmentä vuotta. Sain opettaa suomea kotikielenä, ja sitten myöhemmin äidinkielenä sekä valinnaisaineena aina päiväkodeista lukioon saakka. Kun viimein päätin jäädä eläkkeelle, niin sain vielä kuin boonuksena kokeilla suomen opetusta yliopistossa vieraana kielenä ja sain palata takaisin tuntemattomaksi muuttuneeseen kouluuni Nykvarniin pariksi vuodeksi ja yrittää opettaa suomea myös entisten oppilaitteni lapsille, joista suurin osa oli nyt puolisuomalaisia, kolmannen tai neljännen polven suomalaistaustaisia lapsia. Hieno kokemus sekin.Vaikka opettajan työ onkin niin vaihtelevaa ja antoisaa (en tarkoita nyt palkkaa), saattaa sekin käydä yksitoikkoiseksi, ellei keksi vähän vipinää opetukseen.  Ainakin oppilaat voivat kokea sen tylsäksi.  Paremman puutteessa keksin maustaa opetustani kielikylvyllä.  Anoin siihen projektirahaa kouluhallitukselta ja sain sekä siirtolaisrehtorin että oman paikallisen rehtorin siunauksen, joten siitä vain. Vuokrasimme sopivat tilat seurakunnan omistamasta Herrgårdenista ja olin siellä evakossa viikon suomea lukevien oppilaitteni kanssa. Kaikki opetus kaikissa aineissa sujui suomeksi, joten oppilaat eivät varmaankaan olleet pahasti jäljessä ruotsalaisista luokkatovereistaan, kun palasivat takaisin kouluun.Yhdellä koululla teimme koululehteä suomentunneilla useita vuosia. Lapset hankkivat lehteen ilmoituksia ja kustansimme sillä painokulut + maksoimme Suomen risteilymme.  Yhtenä vuonna kävimme opintomatkalla Unkarissa yhdessä unkaria lukevia oppilaiden kanssa.  Se matka kesti kaksi viikkoa, sillä matkasta innostui myös Unkari-seura ja siellä järjestettiin myyjäiset matkamme hyväksi. Omaa rahaa ei taidettu tarvita.  Seuraavana vuonna kävimme sitten samalla porukalla Suomessa opintomatkalla.Jouduin aloittamaan myös ruotsalaisen koululehden teon ollessani eräällä toisella koululla erityisopettajana. Silloisen rehtorini mielestä minun piti saada opettaa myös muita oppilaita, ja koska kävin siihen aikaan IKT-maisterin kurssia Tukholman opettajakorkeakoulussa (IKT= information-kommunikation-teknik) se sopi minulle ihan hyvin. Koululehteä tein työaikani ulkopuolella ja oppilaat tulivat koulun jälkeen toimitustyöhön.Eihän elämä saa olla vain työtä, niin mukavaa kuin se onkin!Olen aina ja kaikkialla ollut mukana monissa järjestöissä, ja minulla on ollut sormeni pelissä usean perustamisessakin. Mutta minä en aio jatkaa mitään ikuisesti. Nyt on aika jättää hyvästit yhdelle jos toisellekin. Nykvarnin suomi-seura saa etsiä itselleen uuden puheenjohtajan, Finn-Kirjalle se saatiin jo, ja ensi syksynä on kirkollisvaalit. Silloin voin jättää kirkkovaltuuston ja muut luottamustoimet siellä.En tiedä, olenko saanut jotakin aikaan järjestöelämässäni, mutta jotakin koen sentään tehneeni.Kirjoittajayhdistyksen sihteerinä ollessani aloin pitää kirjakahviloita Södertäljen kirjastossa, mutta kun kunta alkoi vaatia vuokraa, niin muutin toiminnan Nykvarniin, jossa olen jatkanut sitä jo yli 20 vuotta yhdessä Salme ja Veijo Kosusen kanssa. Saamme kokoontua seurakunnan tiloissa Herrgårdenilla ja tämä on yksi seurakunnan suosituimmista toiminnoista.  Seurakunta innostui myös noin 10 vuotta sitten ajatuksestani luovuttaa Muumi kyseisen vuoden aikana viimeiseksi kastetulle ruotsinsuomalaiselle lapselle seurakunnan järjestämässä itsenäisyyspäiväjuhlassa. Kaikki kunnia sotaveteraaneille, mutta suomen kielen tulevaisuuskin on kiinnostava ajatus. Kannustamme muumituksellamme suomen kielen ja kulttuurin jatkuvuutta ja samalla muistutamme myös kasteesta ja seurakuntaan liittymisestä.Nykvarnin kunta, Suomi-seura ja Finn-Kirja lähtivät mukaan ideaani ja Nykvarnissa järjestettiin Ruotsin ainoat runokaraokemestaruuskilpailut joku vuosi sitten. Ikävä kyllä niille ei ole ilmaantunut jatkajaa. Reija Vuorela on edelleen ainut runokaraokemestari.Toimintani Kirjoittajayhdistyksessä vaihtui LIEKKIIN, jonka päätoimittajana olin muutaman vuoden. Sitten minut houkuteltiin Finn-Kirjan puheenjohtajaksi. Se oli silloin aika heikoilla, ja jotain piti keksiä tavallisen kirjojen julkaisun lisäksi. Tuija Liiti toimi silloin Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana ja yhdessä aloimme järjestää Ruotsinsuomalaisia kirjamessuja Tukholman Suomen instituutissa. Järjestimme messut vielä yhden kerran 11 vuotta sitten kun Finn-Kirja ja Liekki täyttivät 30 vuotta, paikka oli silloin Eskilstunan kirjasto ja Maire Dahlman Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana.  Nyt messut jatkuvat, mutta nimi on muuttunut kirjallisuustapahtumaksi, mutta aika on sama; lokakuu.  Tapahtuma ei kilpaile mitenkään Kulttuuri.se:n Kirja- ja kulttuurimessujen kanssa, sillä ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden tapahtumalla on erilaiset motiivit.Olen toimittanut yhteensä kymmenkunta antologiaa, kokoomateosta ja historiikkia sekä muutaman Ruotsinsuomalaisen kulttuurikalenterin. Nyt on muiden vuoro.Neljä vuotta sitten ehdotin Vuoden ruotsinsuomalaisen kirjailijan valintaa. Finn-Kirjan johtokunta innostui, ja nyt valitaan neljäs vuoden kirjailija. Kolme vuotta sitten aloimme järjestää myös kirjailijaristeilyjä, nyt se toteutuu marraskuussa.Olen tehnyt, minkä olen keksinyt ja jaksanut. Jokkaane tuaploo tyylillään, minä tein sen jotenkin noin. Toiset tehkööt tavallaan.-Anneli Tikkanen-Rózsa Soili kertoo ohjelmasarjasta: Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan.Haastattelija: Soili Huokuna. soili.huokuna@sverigesradio.se

Kielikahvilat yleistyvät ympäri Ruotsia. Eskilstunassa avataan nyt jo toinen kielikahvila, tällä kertaa Fröslundan kaupunginosaan. - Eskilstunan kielikahvilan toiminnasta vastaavan Ruotsin kirkon diakonin Hannu Lounelan mielestä kielikahvilassa voi harjoitella kieltä, mutta sen tehtävänä on myös luoda maahanmuuttajille uskoa tulevaisuuteen.- Länsi-Ruotsissa kahdeksan naista on kirjoittanut ja keskustellut teksteistä yhdessä, päivittäen samalla omaa suomen kieltään. Teksteistä pusertui kirja Ihanat naiset kynänvarressa! - Pentti Salmenranta pakinoi käännöskoneiden teksteistä.- Suomen kieltä huoltavat Riina Heikkilä ja Henna Leskelä ottavat esille sanat lusmuilla, kernaasti ja rattoisa.- Viikon uudissana on hortoilla.Juontajana Merja Laitinen. Kielipuoli kielipuoli@sverigesradio.se

Vähemmistökielten opetusta Falunissa ja Eskilstunassa, jeesustelu kielenhuoltajien pohdinnassa ja hävyttömyydet pakinoijan mielessä. - Anne Knutsson opettaa Falunissa suomea 11-vuotiaalle Turilus Alajoelle, jonka mielestä sanojen taivuttaminen on vaikeaa.- Eskilstunan kouluasioista vastaava kunnanneuvos Jari Puustinen (M) sanoo, ettei vähemmistökielten opetusta aiota lisätä, vaikkei taso vastaakaan asiantuntijoiden suositusta. - Viikon uudissana: tylyttää- Kielenhuoltajien Riina Heikkilän ja Henna Leskelän pohdittavina ovat muunmuassa elvistely ja jeesustelu. - Pentti Salmenranta latelee pakinassaan hävyttömyyksiä. - Juontaja Merja Laitinen. Kielipuoli kielipuoli@sverigesradio.se 

Viikon kolumnisti Markku Huovila ajaa pyörällä takaa verenpunaista palloa ja toisella metsäretkellä maistellaan mitä eteen sattuu. - Luonnonantimet maistuvat sanoina tai makuina lautasella. Kirsi Blombergin ja Pirjo Jurmun suussa sulaa ketunleipä.- Viikon uudissana on halpuuttaa- Eskilstunassa on kuvattu tv-sarjaa, jossa suomen kuvitellaan olevan Ruotsin maan valtakieli ja suomalaisten enemmistönä väestössä. - Vastauslaatikossa mietitään voisko hångla olla kismailla vai pitäisikö vain sanoa honglata. Kielenhuoltajat Riina Heikkilä ja Henna Leskelä Kielinevostosta ovat asialla. Kielipuolena studiossa Merja Laitinen.

Perjantain aiheita: - Teollisuuden ja myös muiden kiinteistöjen huolto on kasvava ala. Aamun vieraana on Matti Malmberg, joka johtaa suomalaisen Caverionin huoltoliiketoimintaa. - Miten suunnitella ruokaostokset , mikäli haluaa syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa, mutta samalla myös helpottaa arkeaan? - Käytäntö on usein paras opettaja. Tämä pätee lähes joka asiassa ja varsinkin kielissä. Kun autoalan yrittäjä Arvi Ojanperä laajensi yritystoimintaansa Luulajaan, hän oppi kielen lisäksi myös, mitä tarkoittaa "fikarum" ja kuinka tärkeä osa sillä on ruotsalaisella työpaikalla, ja että ruotsalaisten viranomaisten kanssa voi jopa neuvotella - Ulla ja Lotta Niemi ovat äiti ja tytär. Sukulaisuuden lisäksi heitä yhdistää luovuus - Eskilstunassa uusien suomalaisten elokuvien näytökset on siirretty ilta-ajoista iltapäiviin, jolloin monikaan ei elokuviin pääse - vapaakouluja käyvien kirjastonkäyttöehdot huononevat huomattavasti - Aamun visa. Perjantaiaamussa on Jorma Ikäheimo.

Maanantain aiheita: - Jannie Vestergaard asuu Kööpenhaminassa ja työskentelee Malmössä Livsmedelsakademiessa. Hän on ollut elintarvikealalla vuosikymmeniä. Pitkät jalostusketjut, elintarvikkeiden jatkuva käsittely ovat varmaan syinä listeriatartuntaan samoin puuttellinen hygienia, Aamun vieras kertoo - Eskilstunassa lakkautetaan monikulttuurinen yksikkö, joka on järjestänyt lapsille äidin kielen tukea esikoulussa. Äidinkielen tukeen suunnatut rahat siirretään suoraan rehtorialueille ja päiväkoteihin - rajan molemmista puolista kertova Torniolaakson museo on avattu - Helsingin yliopiston tutkijat ovat keränneet ainutlaatuisen aineiston romanimurteista - maanantain urheilupaketti - Aamun visa.

Aamun vieraina tapaamme tänään Anni ja Iina Vuorisen. He kävivät nostalgiamatkalla Eskilstunassa, josta he muutivat kuusi vuotta sitten Australiaan. Siskoksia haastatteli Riitta Niemi. Tiistaiaamun aiheita: -  Nato-keskustelu nousee yhä useammin esille Suomessa - Tutkimuksien mukaan pitkät miehet valitaan usein suurten yritysten toimitusjohtajiksi - Aira Bengtsonin omaelämänkerrallinen historiankuvaus Rentukat, on ilmestynyt nyt myös suomeksi - Kuulemme Lapsuuteni Suomi Soundtrack -sarjan kolmannen osan. Helmi Kaukonen Lehto esittelee lapsuuden musiikkiaan - Rio-Janne raportoi Riosta. Matilda Peltonen matilda.peltonen@sverigesradio.se

Aamun kolme päivää vanha ihmelapsi Freja syntyi Mälarin sairaalassa Eskilstunassa. Professori Outi Hovatta kertoo mikä ihme on kysymyksessä. Pirkko Sinkkonen on sisukkaasti vanhusten asialla. Kimmo Louhelainen musiikin Grand Old Man aamun vieraana. Kimmo Louhelainen on vaikuttanut kolmen maan musiikkielämään kolmella eri kielellä.  Hän on musiikkilegenda jo eläessään.  Kimmo  aloitti 16-vuotiaana soittamisen  vanhalla ja käytetyllä haitarilla Vaasassa, soitti 50-luvulla jatsahtavaa tanssimusiikkia lähinnä Vaasan alueella, jossa radioitu versio on YLEN kokoomalevyllä Suomalainen jazz 1929-1959. Osa 3. Vuodet 1948-1959.    I can't Believe That You're in Love with Me. Ruotsissa hän soitti eri kokoonpanoissa Ludvikassa, Falunissa ja erityisesti Eskilstunassa, jonne hän muutti  opskeltuaan ensin Pariisissa tietokoneita. Varsinkin ruotsinsuomalainen musiikkielämä kasvoi ja kehittyi Kimmon siipien suojissa kovalla työllä. Suomen ja Espanjan vuosien jälkeen Kimmo on palannut vaimonsa Solveigin kanssa takaisin Ruotsiin ja Uppsalaa, jossa toinen pojista asuu perheineen. Arja Claesson tapasi Kimmo Louhelaisen 24.11.2013 Eskilstunassa   ennen suurta konserttia, jossa Kimmo sai nauttia tekemiensa artistien rautaisesta esiintymisestä.

Aamun vieraana on suomalainen, kolmekymppinen mies Joni Kukkoaho, joka vasta nyt vieraili elämänsä ensimmäistä kertaa Ruotsin-laivalla. Aiemmin hän on käynyt lapsuudessaan Pohjois-Ruotsissa, mutta muistot niiltä ajoilta ovat hyvin hämärän peitossa. Nyt hän vierailee Eskilstunassa ystäväpariskuntansa luona ja aikoo jatkaa automatkaansa vielä kohti pohjoista.

Laitisen Hannu siirtyy eläkkeelle pitkän työuran jälkeen. Reilu-hevonen ( oikealta nimeltään Rebelyell), vaimo, kolme tytärtä ja kolme lastenlasta pitävät kyllä huolen siitä, että eläkeherran elämässä on vilskettä, vaikka toimitukseen ei enää tarvitsekaan mennä. Hannu Laitisen radioura alkoi 40 vuotta sitten Ruotsin Radion järjestämiltä radiokursseilta Örebrossa 1973. Ensimmäiset jutut Hannu teki silloisen alueradioon ( KRAU = KeskiRuotsin alueuutiset). Kun LRAB (= Lokalradioaktiebolaget ) aloitti ensimmäiset lähetyksensä vuonna 1977, Hannu Laitinen palkattiin Radio Sörmlannin ensimmäiseksi suomalaistoimittajaksi Eskilstunaan ja hän suunnitteli myös koko Sörmlannin radion suomalaistoiminnan. Ensimmäinen historiallinen paikallinen suomenkielinen lähetys kuului Sörmlannissa toukokuun 7. päivä 1977. Hannu Laitisen kanssa studiossa suorassa lähetyksessä Eskilstunassa oli myös Arja Claesson. Hannu siirtyi silloisen Riksradion suomenkieliseen toimitukseen Tukholmaan 80-luvun alussa ja

Heimo Niemonen on nähnyt suomenkielen hienon nousun ja orastavan laskun kehityksen kirkon toiminnassa. Hän on tehnyt työtä kirkkopoliitikkona Eskilstunassa jo 35 vuotta, mutta vasta nyt hän haluaa lähteä tuleviin kirkkovaaleihin poliittisesti sitoutumattomalla listalla Ruotsinsuomalainen vaihtoehto Eskilstunan seurakunnassa. Heimo tietää kyllä miksi tämä on lähes välttämätöntä. Kuuntele Heimo Niemosen painavaa asiaa, hän saapuu Arjan aamun vieraaksi kello puoli kahdeksan uutisten jälkeen.

Katja Khadijah Jammeh on juuri julkaissut ruotsinkielisen runokokoelmansa Khadijahs dikter ja suomenkielinen kokoelma on nyt työn alla. Katja on paljasjalkainen eskilstunalainen ja toisen polven ruotsinsuomalainen, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia. Katja Jammeh on kääntynyt Islamin uskoon ja hän on valinnut myös musliminaisen hunnun ja peittävän vaatetuksen. Katja kertoo elämänsä valinnoista Arjalle, joka muistaa Katjan 16-vuotiaana lukiolaisena joka oli koripallojoukkueensa kanssa lähdössä Amerikkaan pelaamaan. Silloin Katja oli nimeltään Janttonen. Katja on upea nainen - 188 senttiä pitkä- yhtä pitkä kuin miehensäkin eli yhdessä he ovat todella komea pari. Katja kävi koko peruskoulun suomenkielellä Eskilstunassa ja tätä hän pitää todella kielitaitoa ja identtiteettiä vahvistaneena asiana. [Duration:21:08] Katja Jammeh Arja Claessonin vieraana.

Lasten ja nuorten suru on tammikuussa ( 2013) Eskilstunassa alkaneen vertaistukiryhmän aiheena. Lasten ja nuorten vaiettua tilannetta juuri vaikeissa elämäntilanteissä on jo kauan pohtinut Tuula Joenpolvi, joka kouluttautui vertaistukijaksi muutama vuosi sitten. Tuula Joenpolvi on tehnyt työtä nuorten ja lasten parissa Eskilstunan seurakunnassa jo vuosia ja nähnyt vertaisryhmän tarpeen. Ruotsissa kolmisen tuhatta lasta joutuu vuosittain kasvokkain kuoleman kanssa. Vertaistukiryhmien merkitys lasten surutyössä on huomioitu vasta viime vuosina, mm siksi että monien aikuisten työstämättömät menetyksen tunteet ovat tulleet esille vaikeina kokemuyksina vasta myöhemmin elämässä .

Monet kunnat ovat ryhtyneet käyttämään niinsanottuja hoitokoiria lähinnä vanhustenhoidossa. Hoitokoirien on todettu soveltuvan hyvin esimerkiksi dementiapotilaiden hoitoon. Esimerkiksi Katrineholmin kunta (Sörmlannissa) on päättänyt vakinaistaa hoitokoirakokeilun, Eskilstunassa hoitokoiraprojekti on vielä kokeiluvaiheessa. Eskilstunan Måsta Ängin ja Tunagårdenin vanhainkodeissa työskentelevät alihoitaja Susanna Markkanen ja hänen hoitokoiransa Måns. Merja Laitinen haastattelee.

Juhani Krekola on toiminut liikenneopettajana jo 45 vuotta koko ajan Eskilstunassa. Juhanin ehdottamasti tärkein neuvo liikenteessä liikkujalle on vaaratilanteen ennakointi. Arja claesson haastattelee.

Carita Välitalo oli perustamassa Arkkipelaa teatteria Tukholmassa ja nyt hän on tikkurilan teatterin Sirkus-ja teatterikoulun rehtori Suomessa. Rakkaus vei Caritaa maitten välillä, ensin Ruotsiin 1989 ja sitten takaisin Suomeen vuonna 2000. Nyt Suomi tuntuu kotimaalta, vaikka suuri ossa sydäntä on vielä täällä Ruotsissa. Carita Välitalo oli mukana sekä näyttelijänä Eskilstunassa esitetyssä Yksiöön en äitee ota-naytelmässä että kouluttajana Teatteriliiton Ideapäivillä Eskilstunassa 22-23.9.2012. Arja Claesson tapasi Carita Välitalon Eskilstunan koulutuksen lomassa.

Sirpa Lindelöfistä voisi sanoa että hän on Ruotsin hallintoalueasioiden käytännön mentori. Hänen kykynsä on punnittu ja taidoista on annettu diplomi. Eskilstunan kunta on vuoden 2010 vähemmistökunta ja Sirpa on näiden asioiden kehittäjä -utvecklare - (kuten hänen tittelinsä on ruotsiksi) juuri Eskilstunassa. Sirpa ja Eskilstuna jakavat mielellään kokemuksiaan kaikille kiinnostuneille; ei tarvitse enää keksiä pyörää uudestaan. Arja Claesson haastattelee Huomenta Ruotsi -ohjelmassa 1. joulukuuta 2011.

Vieraanamme tänä iltana vaihtoehtoinen pop-prinsessa Suomesta -Astrid Swan. Astrid piipahti Sofia Taavitsaisen luona lokakuussa 2008 kun oli mukana Mokoma-kiertueella Eskilstunassa, Göteborgissa ja Tukholmassa.