Horisontti

Miten lähtisit juuri tässä ajassa kuvittelemaan hyvää ja toivottavaa tulevaisuutta – utopiaa? Vai tuntuuko hyvän tulevaisuuden toivo ehkä naiivilta haihattelulta keskellä ekologista kriisiä, sota-aikaa, taloushuolia, hallituksen leikkauspolitiikkaa sekä kasvavaa eriarvoisuutta? Onko ihmisillä enää edes aikaa tai kykyä utooppiseen tulevaisuusajatteluun – ja jos ei ole, niin mitä tällöin menetetään? Utopia ei tarkoita ainoastaan jotakin hyvää ja toivottavaa ihannetta, vaan sananmukaisesti “ei paikkaa” – jotakin kuviteltavissa olevaa, mitä ei kuitenkaan vielä ole olemassa. Mutta miten päästä kiinni siihen, mitä ei vielä ole, ja miksi? Onko katseen kääntäminen kohti jotakin toivottua vain idealistista todellisuuspakoilua vai ehkä äärettömän merkityksellistä vaihtoehtoisten todellisuuksien luomista? Kenen utopiassa oikeastaan tällä hetkellä elämme ja uskaltaako tätä haastaa? Vieraina ovat radikaalin kuvittelun harjoittaja, Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Eppu Mikkonen, tanssitaiteilija ja tulevaisuudentutkija Satu Tuittila sekä utopiatutkija Keijo Lakkala Lapin yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Juhani Rekola (1916–1986) oli esseisti, teologian tohtori ja pappi, jonka teologiset pohdinnat erityisesti kärsimyksen kohtaamisesta, Jumalan poissaolon kokemuksesta sekä uskon merkityksestä herättävät yhä edelleen keskustelua ja kiinnostusta. Rekolan ajattelua ovat hehkuttaneet esimerkiksi arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen, pappiskirjailija Jaakko Heinimäki, esseisti Antti Nylén sekä edesmennyt teologi-filosofi Torsti Lehtinen. Rekolan teologiassa keskeistä ei ollut niinkään oppi tai totuus, vaan inhimillinen kokemus ja tähän liittyvä mysteeri, jota hän sanoitti luontevammin taiteen kuin uskonnon kielellä. Eläessään Rekola tunnettiin erityisesti elämän laitapuolen kulkijoiden pappina, jonka ajattelun on kuvattu edustavan muun muassa kulkurin, pakolaisen, muukalaisten, siirtolaisten, hylättyjen ja unohdettujen sekä menetyksen teologiaa. Rekolan ajattelua leimasi omasta elämänhistoriasta sekä esimerkiksi toisen maailmansodan kauhuista ammentava kokemus siitä, että Jumala ei auta ihmistä tämän kohtaaman kärsimyksen keskellä. Samalla Rekola koki Jumalan olevan kuitenkin salatulla tavalla läsnä, virtaavan läpi siitä muurista, joka tässä maailmassa erottaa ihmistä ja Jumalaa toisistaan. Kristuksessa Rekola näki vastaavalla tavalla hylätyn Herran, joka oli käynyt saman läpi – kun Pyhä tulee, maan päälle, se murtuu, Rekola ajatteli. Kukaan ei maailmasta lähde voittajana. Juhani Rekolan teologisen ajattelun merkitystä ovat avaamassa tämän jumalakäsityksestä väitellyt teologian tohtori Anne Sumela sekä laajasti Rekolan kirjoituksiin perehtynyt toimittaja ja teologian maisteri Heimo Hatakka. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Jos mielenrauhaa ajattelisi sydänkäyränä, niin olisiko kyse yhdestä levollisen suorasta viivasta? Mikään ei häiritse tai hätkähdytä, koska mieli olisi jatkuvasti täydellisen tyyni ja tasaisen zen? Tai onko mielenrauhan avain ehkä yltiöpositiivinen asenne – pitäisikö vain yrittää kokea ja ajatella, miten IHANAA kaikki koko ajan on? Vai löytyykö aito mielenrauha ehkä vain luostareissa, temppeleissä ja vuorenhuipuilla asuvilta poikkeusyksilöiltä? Psykoterapeutti Maaret Kallio näkee mielenrauhaan liittyvän paljon vastenmielistä, epäinhimillistä, pakottavaa ja myös elitististä keskustelua, joka ei edistä sen enempää sisäisen rauhan löytämistä kuin mielenterveyttäkään. Mutta mistä aidossa ja kestävässä mielenrauhassa on sitten kyse keskellä elämän usein arvaamattomia ylä- ja alamäkiä? Mikä mielenrauhaa tuo ja mikä vie? Onko mielenrauha harjoiteltava taito, elämänasenne vai ehkä yksilön tai yhteisön perustava ominaisuus? Entä mikä on mielenrauhan merkitys adventtiajan alkaessa ja matkalla kohti joulurauhaa? Vieraina ovat ”Mielenrauha”-teoksen (WSOY 2024) kirjoittanut kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio sekä ”Hidas matka valoon. 25 kertomusta joulun odotukseen” julkaissut Turun piispa Mari Leppänen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Miltä kuulostaisi, jos kuollut läheinen voitaisiin herättää eloon tekoälyyn perustuvana virtuaalisena hahmona? Digitaalista dataa louhimalla keinoäly voisi omaksua edesmenneen ulkomuodon, puhetavan, ajattelun, käyttäytymisen ja esimerkiksi huumorin. Oppivana algoritmisena entiteettinä se kykenisi myös olemaan elävässä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Vainaja voisi olla ruumiillisesti kuollut, mutta virtuaalisesti elossa ja sosiaalisesti aktiivinen. Tieteisfantasiaa? Ei toki, tämä teknologia on jo olemassa. Ongelmatonta digitaalisen kuolemattomuuden tavoittelu ei kuitenkaan ole. Mitä tapahtuu, jos keinoälyn teknologinen kehitys haastaa ihmisyyden, elämän ja kuoleman rajapintoja? Miten muuttuu suremisen ja luopumisen merkitys, jos vainajille tarjoutuu digitaalinen jälkielämä elävien keskuudesta? Onko kuolleella oikeus pysyä kuolleena? Vieraina ovat monitieteistä Digital Death -tutkimushanketta johtava viestinnän professori Johanna Sumiala sekä kognitiotieteilijä, teknologian ja uskonnon tutkija Anton Berg. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä, muutoskykyisiä ja pyrkivät kohti hyvää. Vai ovatko kuitenkaan? Narsismi on aivokuvauksissakin näkyvä persoonallisuushäiriö, jonka myötä ihminen on patologinen valehtelija sekä lähtökohtaisesti kyvytön kokemaan rakkautta tai empatiaa toista kohtaan. Parisuhteesta narsisti saalistaa jotakuta edistämään omaa mielihyväänsä, kiillottamaan julkisivuaan ja minäkuvaansa sekä palvelemaan narsistin kaikkia itsekkäitä tarpeita. Huomioivalla ja suitsuttavalla rakkauspommituksella alkava suhde kääntyy valheiden ja kaltoinkohtelun verkoksi, jonka keskellä narsistin uhrin on vaikea tietää mikä lopulta on totta ja mikä ei. Jatkuvan kylmä-kuuma kohtelun keskellä koettu vuoristorata saattaa jopa koukuttaa uhrin hermoston samaan tapaan kuin huumeet ja rahapelit. Mitä narsismista ja narsistin uhriksi joutumisesta olisi syytä ymmärtää? Miksi ihminen jää satuttavaan parisuhteeseen? Oliko mikään lopulta totta? Vieraina ovat “Toivon kirja narsistin haavoittamalle” -teoksen (Bazar 2024) kirjoittanut tunnelukkoterapeutti, pappi Miia Moisio sekä “Toivu satuttavasta suhteesta” -teoksen (Bazar 2024) kirjoittanut ratkaisukeskeinen terapeutti, psykiatrinen sairaanhoitaja Jenni Kiviniemi. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Globaalisti tarkasteltuna uskontojen merkitys maailmassa on kasvanut viimeisten vuosikymmenien ajan, mutta Suomessa kehitys vaikuttaa kulkeneen toiseen suuntaan. Uskonnottoman identiteetistä on tullut yhä keskeisemmin “uusi normaali”. Kansainvälisesti poikkeuksellista on se, että Suomessa ateisteiksi itsensä identifioivien nuorten naisten määrä on jo ohittanut nuoret miehet. Nuorten naisten suhteessa uskonnollisuuteen, erityisesti kristinuskoon, on ylipäätään viime vuosina tapahtunut poikkeuksellisen suuri romahdus. Nuorten miesten keskuudessa vaikuttaa päinvastoin heräävän uudenlaista kiinnostusta kristillisyyttä ja kirkkoa kohtaan. Mistä on kyse, mitä tulokset tarkoittavat ja minkälaiset tekijät selittävät nuorten miesten ja naisten välistä eriytymistä? Onko naisten keskuudessa nähtävä uskonnollisuuden romahdus merkki kasvavasta välinpitämättömyydestä henkisyyttä kohtaan vai enemmänkin reaktio nimenomaan kristillisyyttä ja kirkkoa kohtaan? Entä mikä nuoria miehiä kirkossa kiehtoo ja miksi? Muun muassa näihin kysymyksiin tarjoaa tutkimusperustaisia vastauksia tuore nelivuotisraportti ”Kirkko epävarmuuksien ajassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020–2023”. Uskonnollisuuden muutoksia ovat avaamassa kaksi kirjan kirjoittajista, Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki ja tutkija Kimmo Ketola. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Yhdysvaltojen presidentinvaalit järjestetään tiistaina 5. marraskuuta 2024. Suurvallan johtajuudesta kisaavat demokraattien ehdokas Kamala Harris ja republikaanien ehdokas Donald Trump. Yhdysvaltojen kahtiajakautuneella poliittisella kentällä he edustavat hyvin erilaisia käsityksiä siitä, kuka tai mikä on “oikeasti amerikkalaista” sekä ajatuksia siitä, mihin suuntaan tulevaisuuden Yhdysvaltoja olisi syytä kuljettaa. Voidaan puhua jopa kulttuurisodista, joiden keskellä vastapuolen kanssa ei olla ainoastaan eri mieltä, vaan toisen edustamien aatteiden ja tavoitteiden nähdään muodostavan uhan koko kansakunnalle. Tässä yhteydessä keskeistä roolia näyttelevät myös kiistat uskonnollisista ja moraalisista aiheista. Mutta miksi, ja mitä ylipäätään ajatella uskonnon roolista USA:n presidentinvaaleissa? Minkälaisia symboleja Harris ja Trump omille tukijoilleen ja vastustajilleen edustavat? Entä miten polarisoituneen nykytilanteen taustalla vaikuttaa esimerkiksi yhä pitkälti käsittelemätön orjuuden perintö? Onko tulevaisuudessa toivoa kahtiajaon ylittämisestä vai kulkevatko jakolinjat jo liian syvällä kansakunnan DNA:ssa? Vieraina ovat Washingtonissa työelämäprofessorina toimiva rauhantyön asiantuntija Antti Pentikäinen sekä Yhdysvaltojen uskonnollisuuteen ja kulttuurisotiin erikoistunut kirkkohistorian väitöskirjatutkija Olli Saukko. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Mitä painajaiset ovat ja mikä niitä aiheuttaa? Nykyään puhutaan yleensä uneksijan oman mielen liikkeistä, mutta aiempina vuosisatoina painajainen on voinut olla oma erillinen olentonsa ja pahat unet voitu nähdä ulkopuolisen toimijan lähettäminä. Taustalla saattoi olla esimerkiksi kateellinen naapuri, noita tai itse Paholainen. Esimodernissa maailmankuvassa raja valvemaailman ja unen välillä oli ylipäätään häilyvä. Painajaiskuvauksilla ja unien tulkinnalla oli myös poliittinen puolensa: näitä hyödynnettiin niin kansaan kohdistuvassa moraaliopetuksessa kuin myös uskonnollisen vallan välineinä. Minkälaisia pahoja unia suomalaiset ovat nähneet ja miten painajaisia on Pohjoismaissa tulkittu viime 600 vuoden aikana? Vieraina ovat “Pohjoiset painajaiset. Pahojen unien kulttuurihistoria” -kirjan (Gaudeamus 2024) kaksi toimittajaa, folkloristiikan dosentti Kaarina Koski ja Pohjoismaiden historian dosentti, professori Marko Lamberg. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Tiesitkö, että vuorovaikutus Jumalan kanssa ei aivojen näkökulmasta välttämättä eroa mitenkään kanssakäymisestä toisen ihmisen kanssa? Tai että uskonnotonkin voi kokea herkkyyttä sellaiselle elämän syvyysulottuvuudelle, jonka edessä mieli avautuu henkisyyden kokemuksille? Eroavatko uskonnollisuus, henkisyys tai hengellisyys mitenkään toisistaan, jos ilmiöitä tarkastellaan ihmismielen rakenteissa – mitä ylipäätään on “uskonto” ihmisen psykologiassa? Osaako uskontopsykologia selittää, miksi ihmiset ympäri maailmaa pohtivat suuria kysymyksiä elämän tarkoituksesta halki historian? Vieraina ovat “Uskonto mielessä. Psykologisia näkökulmia uskonnollisuuteen ja henkisyyteen” -kirjan (Gaudeamus 2024) toimittaneet uskontotieteilijät Teemu Pauha ja Roosa Haimila. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Monenlaiset normit muokkaavat ajatteluamme. Voimme vaikkapa ajatella, että ihanteellinen ihmissuhde syntyy, kun kaksi suurin piirtein samanikäistä aikuista muodostavat parisuhteen, hankkivat lapsia ja ovat sitten yhdessä elämänsä loppuun saakka. Mutta entäpä jos elämä ei solahda perinteisesti hyväksyttyyn muottiin ja puoliso onkin huomattavasti vanhempi tai nuorempi? Tämän asian äärelle joutuivat yllättäen tuolloin 29-vuotias Venla Rossi ja 53-vuotias Jouni K. Kemppainen, kun he huomasivat haluavansa elää elämäänsä yhdessä. Aiheen pohdinta synnytti lopulta kirjan, jossa he haastattelivat viittätoista pariskuntaa, joiden ikäero vaihteli 12 vuodesta 30 vuoteen. Millaisia ennakkoluuloja, haasteita ja odottamattomiakin iloja ihmiset kohtaavat, kun ikäero parisuhteessa on yli yleisten normien? Vieraina ovat "Voi siitä olla iloakin - ikäero parisuhteessa" -kirjan (Siltala 2024) kirjoittaneet toimittajat Venla Rossi ja Jouni K. Kemppainen sekä lähisuhteisiin erikoistunut tutkijatohtori Annukka Lahti. Ohjelman toimittavat Kristiina Hyppölä ja Hilkka Nevala.

Millaisen tilan positiivisuutta korostava ”Good Vibes Only” -kulttuuri tarjoaa suremiselle ja surun kanssa elämiselle? Jos onnellinen ja hyvä elämä tarkoittaa iloa ja hyvään keskittymistä, näyttäytyy suru helposti negatiivisena pääomana, josta on syytä hankkiutua nopeasti eroon. Vaiheittain etenevä surutyö saatellaan päätökseen ja surusta siirrytään eteenpäin, kohti ”normaalia”. Hyvällä tuurilla suru voi kääntyä jopa voimavaraksi, eikö vain? Surua voidaan kuitenkin tulkita myös toisin. Ehkä kyse ei olekaan elämän häiriötilasta, vaan jostakin, mikä on osa ihmisyyttä syntymästä asti. Voiko olla, että surun kieltävä elämänasenne edustaa jopa olemassaolon todellisuudelle vierasta illuusiota, kulttuurista harhaa? Onko suru lopulta jotakin, mistä ei tarvitse yrittää päästä kaikin voimin eroon, vaan joka lopulta tekee meistä meidät? Surun kanssa elämisen merkitystä ovat pohtimassa suomalaisten surusta väitellyt kouluttaja ja tietokirjailija Mari Pulkkinen sekä uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Jokin on muuttunut – yhtäkkiä tuhannet työikäiset nuoret hakeutuvat Suomessa varhaiseläkkeelle. Alle 35-vuotiaiden mielenterveysperusteilla hakemien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä nousi aikavälillä 2018–2023 jopa 41 prosenttia. Jo vuonna 2016 sairauspoissaolot mielenterveyssyistä räjähtivät selvään kasvuun. Tilanne ei kerro esimerkiksi erityisesti syrjäytyneiden nuorten aikuisten kohtaamista haasteista, vaan laajemmasta, jo työelämään kiinnittyneitä koskettavista muutoksista. Mistä on kyse ja mikä tilannetta voisi selittää? Löytyykö ongelmien taustalta enemmän yksilöiden elintapoihin vai työelämän kuormittavuuteen liittyviä haasteita? Vai onko käsillä oleva mielenterveyskriisi seurausta sellaisen yleisen epävarmuuden ja turvattomuuden kasvusta, jonka juuret ulottuvat jo monia vuosia kauemmas kuin globaali pandemia tai Ukrainan sota? Miten tukea työssä jaksamista, jos työelämä koetaan jatkuvana sinnittelynä ja toivottomana suorittamisena – vai onko tällöin viisautta sanoutua irti siitä, mikä tuntuu vievän elämästä viimeisenkin ilon ja merkityksen? Keskustelemassa ovat työeläkeyhtiö Elon työkykyjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikki ja identiteetin tutkija, dosentti Päivi Fadjukoff Jyväskylän yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Vapaamuurarit on maailman tunnetuin ”salaseura”, jonka Suomen keskusjärjestö, suurloosi, täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Järjestön toiminta on alusta asti verhoutunut salaperäisyyden verhoon. Mysteerisyyden auraa luovat esimerkiksi ikiaikaisten symbolien ja uskonnollisten vertauskuvien viljely sekä ulkopuolisten silmiltä salatut rituaalit. Ajatus seuran varjelemista salaisuuksista on halki aikojen herättänyt ulkopuolisissa myös lukuisia ennakkoluuloja ja salaliittoteorioita. Vapaamuurarien on syytetty olleen valta muun muassa maailmansotien, Ranskan vallankumouksen, marxismin ja demokratian taustalla – sekä tehneen liiton itse Paholaisen kanssa. Mistä vapaamuurariudessa on todella kyse, mitä järjestön jäsenet tavoittelevat ja miten? Onko kyse ylipäätään uskonnollis-hengellisestä liikkeestä, ja miksi toiminnan ydin on salattu ulkomaailmalta? Onko ajatus salaisuudesta lopulta tärkeämpi kuin itse salaisuudet? Salaperäisyyden verhoa ovat raottamassa ”Enemmän valoa. Suomalaisen vapaamuurariuden historia” -teoksen (SKS 2024) kirjoittanut tutkija, tietokirjailija Samu Nyström sekä vapaamuurarien toimintaan perehtynyt tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg Kirkon tutkimus- ja koulutus -yksiköstä. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Kelpaamaton, viallinen, vääränlainen, ei-rakastettava. Lapsuuden kehityksellinen trauma voi johtaa minuuden kriisiin, jonka seurauksena ihmisen alitajuntaan painautuu käsitys itsestä perusolemukseltaan arvottomana ja häpeällisenä olentona. Taustalla vaikuttavat usein ensimmäisten elinkuukausien aikana kohdatut kokemukset omien vanhempien osoittamasta tunnekylmyydestä ja kohtaamattomuudesta tai hylätyksi tulemisesta. Kehityksellisen trauman kanssa elävä aikuinen saattaa kokea olevansa jatkuvasti sisäisesti hukassa, joukossakin yksin, muista poikkeava ja epämääräisen kalvavan tunteen ahdistama - jotain puuttuu. Mikä avuksi, jos elämä on loputonta kamppailua omaa pohjatonta arvottomuuden kokemusta vastaan? Miten kehityksellinen trauma liittyy ylisukupolvisiin traumoihin ja kuinka laaja-alaisesta ongelmasta on kyse? Vieraina ovat ”Lapsuuden kehityksellinen trauma. Syy arvottomuuteen, häpeään ja syyllisyyteen” -teoksen (Viisas elämä 2023) kirjoittanut jungilainen kouluttajapsykoanalyytikko Juha Klaavu sekä kehityksellisen trauman/kiintymyssuhdehäiriöiden tunnistamiseen ja hoitoon erikoistunut kouluttaja, työnohjaaja ja asiantuntija Heidi Helmiluoto. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Elina Vaittinen.

Kesällä 2024 on raportoitu poikkeuksellisen monista rippileireillä esiintyneistä välikohtauksista ympäri Suomea. Tapauksiin lukeutuvat muun muassa aikuisen miehen soluttautuminen rippileirin isosen tehtäviin ja tästä seurannut epäily seksuaalirikoksesta, leirin keskeyttämiseen johtanut kirkkoherran alkoholinkäyttö ja asiaton käytös, epäily täysi-ikäisen yövalvojan syyllistymisestä alaikäisen seksuaaliseen ahdisteluun, jo lukuisia kertoja aiemmin irtisanotun nuorisotyöntekijän toiminnan aiheuttama selkkaus, nuorten väliset väkivaltaiset välienselvittelyt sekä leirin johtavan työntekijän vaihtaminen kärjistyneen tilanteen vuoksi. Mistä on kyse ja onko vastaavaa useampien ongelmatapausten sumaa nähty aiemmin? Onko välikohtausten suuri määrä tuonut näkyvämmäksi jotakin, mihin ei ole osattu kiinnittää tarpeeksi huomiota? Entä miten tilanne haastaa kirkon tulevaa nuorisotyötä ja rippikoulutoimintaa – miten taata turvallinen tila jokaiselle? Vieraina ovat kasvatuksen kysymyksistä vastaava johtaja Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta, kirkkoherra Kaisa Huhtala ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin järjestöpäällikkö Mimmi Mäkinen-Kokkonen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Elina Vaittinen.

Viha on usein yhdistetty ihmisen pahuuteen – tästä on tehty tavalla tai toiselle huonon, epäonnistuneen, pelättävän ja vältettävän ihmisen merkki. Onpa viha nimetty jopa yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä. Tunteena viha näyttäytyy usein jonakin, mistä tulisi päästä eroon tai ainakaan sen näyttäminen ei ole soveliasta tai hyväksyttävää. Jo pienelle lapselle saatetaan opettaa, että “uhma on tuhmaa”. Mistä vihan negatiivinen maine kumpuaa ja onko kyse väärinymmärretystä tunteesta? Mitä viha oikeastaan on, mitä sen rakentava valjastaminen voi ihmiselle tarjota ja miten kääntää viha voimaksi omassa arkielämässään? Mikä muuttuisi, jos ihmiset oppisivat näkemään, kohtaamaan ja käsittelemään sekä omia että toisen vihaisia tunteita? Keskustelemassa ovat “Viha voimaksi. Vaikeat tunteet ihmissuhteissa” -kirjan (Tammi, syyskuu 2024) kirjoittaneet psykoterapeutit Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”, kuuluu Jeesuksen lähetyskäsky Matteuksen evankeliumissa. Perinteisesti kristillisten toimijoiden harjoittama lähetystyö on rakentunut tälle kutsulle viedä kristillistä uskoa eteenpäin ja levittää kirkon sanomaa maailmalla sekä sanoin että teoin. Mutta mitä ajatella lähetystyön ydintehtävästä tässä ajassa? Voidaanko toiminnan katsoa epäonnistuneen, jos ihmiset eivät lähetystyön seurauksena kääntyisikään kristityiksi – vai ovatko tavoitteet nykypäivänä jossain muualla? Miten lähetystyö lopulta eroaa kehitysyhteistyöstä, tuoko uskonnollinen toimijuus ylipäätään maailmaan jonkinlaista lisäarvoa? Entä minkälaisia riskejä tähän liittyy – voiko lähetystyö olla uhka kulttuuriselle kestävyydelle? Vieraina ovat Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala ja Suomen Pipliaseuran toiminnanjohtaja Petri Merenlahti. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Elina Vaittinen.

Terapeutti Tommy Hellsten sanoo, että kaiken voi antaa anteeksi, koska ihminen pyrkii pohjimmiltaan aina hyvään, jopa äärimmäinen pahantekijä. Mutta miten anteeksiantaminen on tuolloinkin mahdollista? Onko se enemmänkin prosessi, kuin yksittäinen teko? Tarkoittaako anteeksiantaminen sitä, että antaa periksi pahantekijälle, vai sitä että ei anna toisten tekojen vaikuttaa itseensä? Jokainen kohtaa elämässään asioita tai kohtelua, joita on vaikea antaa anteeksi. Anteeksiannon väitöskirjatutkija Anne Haikola on haastatellut 23:a henkilöä ja kuullut heidän kokemuksensa anteeksiannosta. Hyvin monen motiivina anteeksiannolle on oma hyvinvointi. Ilman anteeksiantoa elämä olisi muodostunut mahdottomaksi. Mistä anteeksiantamisessa on pohjimmiltaan kyse? Keskustelemassa ovat terapeutti, tietokirjailija ja ihmettelijä Tommy Hellsten ja psykologi ja anteeksiannon väitöskirjatutkija Anne Haikola Itä-Suomen yliopistosta. Ohjelman toimittavat Ilona Ikonen ja Hilkka Nevala.

Herättäjäjuhlat kokoavat vuosittain yli 20 000 ihmistä yhteen veisaamaan Siionin virsiä ja kuuntelemaan seurapuheita. Herännäisyyttä eli körttejä pidetään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avarakatseisena herätysliikkeenä, joka on muuttunut paljon aikojen saatossa, vaikka körttiseurojen muoto on pysynyt samana. Herännäisyydessä ei ole karsastettu niitä, joka ovat toimineet aktiivisesti puoluepolitiikassa tai ovat olleet muuten yhteiskunnallisesti aktiivisia. Herännäisyyden historiaan on liittynyt myös tummempia sävyjä. Kun äärioikeistolainen IKL sai 1933 eduskuntaan 14 kansanedustajaa, heistä neljä oli körttipappeja. Kenties tunnetuin körtti on ollut maallikkosaarnaaja, talonpoika Paavo Ruotsalainen, jonka kotipaikka Nilsiän Aholansaari on yhä körteille tärkeä ja rakas paikka. Herännäisyyttä onkin pidetty maallikkoliikkeenä, jossa seurapuhujaksi on päässyt kuka vaan. Silti nykyään pappien keskuudessa selvästi suurin herätysliike on juuri herännäisyys. Mutta millainen liike herännäisyys on tänä päivänä? Ja miten käy liikkeen, kun entistä harvempi käy körttiseuroissa, mutta monen kirkon työntekijän hengellinen identiteetti on körtti? Ja miksi ihmeessä perhekunnat yhä matkaavat viettämään heinäkuista viikonloppua Herättäjäjuhlille? Mitä juhlilla tapahtuu? Tästä keskustelemassa ovat Herättäjäjuhlien pääsihteeri ja seurakuntapastori Alma Tuiskula sekä Herättäjäyhdistyksen toiminnanjohtaja pappi ja teologi Kalle Hiltunen. Ohjelman toimittavat Kristiina Hyppölä ja Marjo Kiljunen.

Johannes Kastajan elämä ja teot linkittyvät monin tavoin Jeesus Nasaretilaisen toimintaan ja opetukseen. Lopun aikoja julistavana parannussaarnaajana Johannes Kastajan kerrotaan olleen Jeesuksen edelläkävijä, joka julisti eskatologista tuomiota sekä korosti moraalisen muutoksen, hyveiden tekemisen ja oikeamielisyyden merkitystä. Lisänimensä mukaisesti Johannes myös painotti yhden, kertakaikkisen kasteen merkitystä. Hänen kerrotaan myös kastaneen itsensä Jeesuksen. Mutta mitä tiedetään Johannes Kastajasta todellisena historiallisena henkilönä? Oliko hän Jeesuksen opettaja tai Jeesus-liikkeen innoittaja? Oliko Johannes itse omana aikanaan jopa Jeesusta merkittävämpi uskonnollinen johtaja? Mitä samaa tai erilaista oli historiallisen Johannes Kastajan ja Jeesus Nasaretilaisen uskonnollisissa opetuksissa? Vieraina ovat Uuden testamentin tutkijat, dosentit Raimo Hakola ja Outi Lehtipuu Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Kimmo Saares.

”Taivas putoaa!” varoitteli pieni tipu lastensadussa. ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” kerrotaan puolestaan Johannes Kastajan saarnanneen. Nykyajassa lopun aikoja voidaan povata niin ympäristöliikkeessä, Yhdysvaltojen politiikassa, islamilaisessa jihadismissa kuin Venäjän hyökkäyssodan perusteluissakin. Näitä kaikkia yhdistää omalta osaltaan apokalyptinen todellisuuskäsitys, jonka mukaan historialla on suunta ja päämäärä, ja edessä odottaa vääjäämättä jonkinlainen suuri käänne. Mutta mistä apokalyptiikassa on kyse ja mitä tässä ajassa tulisi ymmärtää tämän erityispiirteistä? Miksi apokalyptinen ajattelu säilyy vuosisadasta toiseen, vaikka lopun ajan odotukset ovat kuihtuneet kokoon kerta toisensa jälkeen? Tarvitaanko nykyajan politiikassa apokalyptiikan lukukykyä? Vieraina ovat “Apokalypsi nyt! Perikadon politiikka” -teoksen (Kirkon tutkimus ja koulutus 2024) toimittaneet raamatuntutkija Niko Huttunen sekä Venäjän kulttuurin ja yhteiskunnan tutkija Elina Kahla. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Kimmo Saares.

Maailma kaipaa ripeästi laaja-alaista kestävyysmurrosta. Nykyisillä toimilla globaalit päästöt jatkavat kasvuaan, luonnon monimuotoisuus heikkenee ja kestävyystavoitteet jäävät alisteisiksi jatkuvan talouskasvun tavoittelulle. Mutta mitä tehdä, kun yhteiskunnallinen talouspolitiikka tuntuu maailmanlaajuisesti estävän kestävän tulevaisuuden saavuttamisen, ja mitä esimerkiksi Suomen kohdalla tarkoittaisi yhteiskunnan kokonaisvaltainen ekologinen jälleenrakennus? Onko peli jo pelattu vai onko vielä nähtävissä valoa tunnelin päässä? Vieraina ovat kaksi BIOS-tutkimusyksikön tutkijaa, filosofi Ville Lähde sekä Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa työskentelevä yliopistotutkija Tero Toivanen. Yhdessä tutkija Paavo Järvensivun kanssa he voittivat Koneen Säätiön myöntämän Vuoden Tiedekynä -palkinnon tutkimusartikkelillaan “Ekologisen jälleenrakennuksen haaste”, jossa peräänkuulutetaan Suomeen ekologista siirtymäpolitiikkaa, joka vertautuu laajuudessaan sodanjälkeisten vuosien taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen uudistumiseen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Mari Leppänen tunnetaan ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä papiksi vihittynä naisena, joka nykyisessä virassaan Turun piispana ottaa aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin ja hengellisiin kysymyksiin. Mutta minkälaisen tien hän on kulkenut lapsuuden ja nuoruuden tiukan yhteisöllisestä hengellisyydestä kohti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylintä johtoa? Miten elämä ja hengellisyys ovat eri aikoina kietoutuneet yhteen, miten suhde Jumalaan ja omaan hengellisyyteen ovat vuosien kuluessa muuttuneet, sekä minkälaisena matkan eri vaiheissa näyttäytyy kotoa peritty lestadiolainen uskontulkinta – hyvässä ja pahassa? Entä minkälaiselle hengelliselle matkalle Leppäsen matkakertomus kuljettaa hänen elämänkertansa kirjoittajan? Vieraina ovat “Kotimatkoja Mari Leppäsen kanssa” -teoksen (Tammi 2024) kirjoittanut kirjailija Johanna Venho sekä itse elämänkerran kohde, Turun piispa Mari Leppänen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Mikä on uskonnollisuuden, hengellisyyden tai henkisyyden merkitys nuorison keskuudessa? Onko uskonnolla merkitystä nuorten koetulle hyvinvoinnille tai kokemuksille elämän merkityksellisyydestä? Mitä nuoret ajattelevat esimerkiksi suvivirren laulamisesta kouluissa tai jumalasuhteen tärkeydestä? Tällä viikolla julkaistu Nuorisobarometri 2023 kartoitti nuorten suhdetta uskonnollisuuteen ja katsomuksellisiin kysymyksiin. Tuloksia ja niiden tarjoamia näkökulmia ovat avaamassa nuorisobarometrin toimittaja, nuorisotutkija Tomi Kiilakoski sekä lasten ja nuorten arvoja sekä katsomuksia tutkinut professori Arniika Kuusisto. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Toinen toistaan seuraavat globaalit kriisit ovat Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järviselle arkipäiväinen osa elettyä elämää. Vähempikin voisi lannistaa ja luoda toivottomuutta maailman pahuuden edessä, mutta Järvinen kokee käytännön auttamistyötä ohjaavan nimenomaan periksiantamaton toivo. “Teen tänään sen, mitä voin”, hän ajattelee. Toivotutkija Jari Kylmä on puolestaan hoitotyön yhteydessä kohdannut konkreettisesti sen, millainen elämän perusvoimavara toivo voi olla – sekä sen, minkälaista jälkeä toivottomuus voi ihmisen hyvinvoinnille tehdä. Mitä toivo on, mistä se rakentuu ja miten sitä voisi vaalia haastavinakin aikoina? Onko toivossa todella hyvä elää vai onko katteettomalla toivolla myös varjopuolensa? Keskustelemassa ovat Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtaja Tomi Järvinen ja toivotutkija, sairaanhoitaja ja hoitotieteen professori Jari Kylmä. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Äitiys on helposti jotakin ylistettyä ja arvokasta, jalustalle nostettua – jopa mytologista. Äiti on elämän perusyksikkö, hoivan, huolenpidon ja rakkauden lähde. Mutta äidit ovat keskenään myös ymmärrettävästi hyvin erilaisia persoonia erilaisissa olosuhteissa, eläen hyvin erilaisia elämiä omine taustoineen, kokemuksineen ja traumoineen. Erilaisissa historiallisissa tai yhteiskunnallisissa tilanteissa he ovat kohdanneet äitiyden monet haasteet osana itseään suurempaa jatkumoa, jossa naisen asema on ollut miehiin verrattuna monessa suhteessa alisteinen ja vaikea. Kirjailija Sirpa Kähkönen kirjoitti rakkaudentunnustuksen kuolleelle äidilleen, jonka kanssa vanhemman ja lapsen välinen suhde oli monin tavoin haastava. Tuloksena oli Finlandia-palkittu romaani “36 uurnaa. Väärässä olemisen historia”. Toimittaja ja tietokirjailija Sonja Saarikoski puolestaan vietti vuosia tutustuen naisvankien elämiin ja huomasi, että naisvankiloissa puhutaan paljon lapsista ja kohdataan muuhun yhteiskuntaan verrattuna hyvin omanlaisia äitiyden haasteita. Näitä avataan tietokirjallisuuden Finlandia –ehdokkaana olleessa “Naisvangit” -teoksessa. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Omaehtoinen hengellinen etsintä on kuljettanut kirjailija Sanna Vaaraa ja uskontotieteilijä Mika Seppästä halki lukuisten erilaisten harjoitteiden, traditioiden, oivallusten ja kokemusten kohti… niin, kohti mitä? Nuorina molemmat etsivät omilla tahoillaan jonkinlaista valaistumista, mutta vuosien saatossa – keski-iän, esivaihdevuosien, jumalakriisien ja identiteetin muutosten keskellä – myös etsijyyden luonne ja päämäärät ovat olleet jatkuvassa muutoksessa. Tielle on mahtunut muun muassa tantrakursseja, kohtaamisia shamaanien, kanavoijien ja New Age -opettajien kanssa, erilaisia jooga- ja meditaatioperinteitä, Äiti Amman halaukseen hakeutumista, viehättymistä niin idän kuin lännen uskonnoista, rukoilua, kontemplaatiota ja lukematon määrä hengellistä kirjallisuutta. Mikä on se jokin ”puutostila”, johon Vaara ja Seppänen ovat etsineet vastauksia, ja minkälaisia löytöjä etsijän tie on tuonut mukanaan? Ja jos Jumala, Elämän Lähde, Pyhä, Rauha tai Hyvä löytyykin, niin mitä sitten – mihin tämä heidän kokemusmaailmoissaan on lopulta vaikuttanut? Kirjailija Sanna Vaara on käsitellyt henkisen etsijyyden teemaa useissa kirjoissaan, joista viimeisin on “Jumalan katkennut kynä” (Viisas elämä 2024). Seppänen on puolestaan avannut omaa polkuaan teoksessa “Tien kauneudesta” (Basam Books 2023). Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Kauneuden taju on keskeinen osa inhimillistä kokemusmaailmaa. On jopa sanottu, että ihmisellä olisi tarve kauneuteen. Nykyään myös tiedetään, että kauneuden kokemus lisää ihmisten hyvinvointia ja elämänhalua sekä saattaa jopa parantaa fyysistä terveyttä. Onko inhimillisesti hyvä elämä aina myös esteettinen kysymys? Mitä kauneus oikeastaan on ja miksi tämän kokeminen vaikuttaa olevan ihmiselle niin merkityksellistä? Mitä lopulta menettäisimme, jos kadottaisimme kyvyn aistia kauneutta? Entä mitä tekemistä kauneudella ja estetiikalla on moraalin ja hyvyyden kanssa – ruma voi olla kaunista, mutta entä paha? Kauneuden merkitystä ja vaikutusta ovat pohtimassa estetiikan professori Arto Haapala Helsingin yliopistosta ja filosofian tohtori, tietokirjailija Pirkko Kasanen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

2000-luvulla erityisesti suomalaisten naisten elämään lennähti maailmalta yllättäen uudenlaisia enkeleitä. Tuolloin uushenkisyyden kenttään sijoittuva enkelihenkisyys tuli monen tietoisuuteen erityisesti irlantilaisen enkelimystikko Lorna Byrnen kautta. Myös uushenkisyyden monet muut muodot, kuten vaikkapa jooga, tarot-tulkinnat, astrologia, tuntuvat kiehtovan erityisesti naisia. Mistä enkelihenkisyyden suosio kertoo? Mitä Lorna Byrnen suosituissa tilaisuuksissa tapahtuu? Millaisia ovat suomalaisten enkelikokemukset? Ja miksi juuri naiset kokevat uushenkisyyden ja enkelihenkisyyden omakseen? Aiheesta ovat keskustelemassa filosofian tohtori “enkeleetikko” Elisa Mikkola ja uskontotieteen professori Terhi Utriainen. Ohjelman toimittavat Kristiina Hyppölä ja Hilkka Nevala.

“Älä tapa” kuuluu vanha eettinen ohjenuora. “Älä tee pahalle vastarintaa”, ohjeistaa puolestaan Jeesuksen vuorisaarna. Mutta mitä tapahtuu rauhan ja väkivallattomuuden ideaaleille tilanteessa, jossa Euroopassa käydään brutaalia hyökkäyssotaa? Onko esimerkiksi pasifismi ja ehdoton toisen ihmisen tappamisesta kieltäytyminen kannatettava moraalinen kanta ainoastaan rauhan aikana, vai mitä ajatella siitä, että “rauha” alkaa Suomessakin tarkoittaa yhä voimakkaampaa varautumista sotaan? Onko rauhan kuvittelu ja sodan vastustaminen tässä tilanteessa naiivia tai jopa vastuutonta, vai ehkä tärkeämpää kuin koskaan? Sodan ja rauhan kysymyksiä ovat pohtimassa uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström, kriittiseen militarismitutkimukseen erikoistunut yliopistotutkija Noora Kotilainen ja rauhankasvattaja Hanna Niittymäki. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Jo 2000 vuotta on kulunut siitä, kun Jeesus Nasaretilainen kärsi ja kuoli ristillä äärettömän väkivaltaisen ja julman häpeäkuoleman. Jälleen tänä pääsiäisenä, kristikunta kerääntyy muistamaan teloitetun Kristuksen viatonta uhria, ja sitä, miten lopulta elämä voittaa, narsissit kukkivat ja kaikki saavat ylösnousemuksen merkiksi nauttia suklaamunia. Mutta mitä ajatella siitä, ettei inhimillinen pahuus ole suinkaan missään vaiheessa kadonnut maailmasta? Entä esimerkiksi Apartheid, Auschwitz tai se, miten tälläkin hetkellä Lähi-idässä, Jeesuksen sovituskuoleman maisemissa, tuhansia viattomia lapsia on kuollut sodan sivullisuhreina? Onko ihmiskunta oppinut mitään, vai tuleeko ihminen aina vuodattamaan toisen ihmisen veren maahan? Mitä tarkoittaisi, jos pääsiäisen sanoma otettaisiin vakavasti keskellä maailmaa, joka on vuosituhannesta toiseen täynnä julmuutta, väkivaltaa ja suoranaista pahuutta? Vieraina ovat piispa Mari Parkkinen ja dogmatiikan professori Olli-Pekka Vainio Helsingin yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

”Koulutusihme”. ”Oppimisen mallimaa”. Suomessa on totuttu arvostamaan koulutusjärjestelmäämme ja ajattelemaan, että juuri koulutus tarjoaa ratkaisuja vaivaan kuin vaivaan. Viime aikoina huolta ovat herättäneet erityisesti lasten ja nuorten laskevat oppimistulokset, osaamisen heikentyminen ja PISA-tulokset. Mitä tehdä ja miten, jotta saadaan Suomi uuteen nousuun? Entä minkä vuoksi osa lapsista ja nuorista vaikuttaa voivan nykyisen koulutusjärjestelmän pyörteissä entistä huonommin, vaikka lapsuuden pitäisi olla huolettomuuden aikaa? Vai ovatko kysymykset ja huolenaiheet ehkä väärin asetettuja? Pitäisikö nyt osata kysyä, miksi kasvatus ja koulutus vaikuttaa tässä ajassa asettavan yhä nuoremmille paineita optimoida itseään, kasvattaa ihmispääomaa, tehdä oikeita valintoja, pedata tulevaisuutta ja tulla kilpailukykyiseksi ”osaajaksi”? Opettaako koulutusjärjestelmä lapsia ja nuoria elämään talous- ja tuottavuuskasvun välineinä, ahdistumaan tulevaisuudesta ja kokemaan jatkuvaa riittämättömyyttä kilpailukykyvaltion puristuksessa? Mitä ajatella kasvatuksen ja koulutuksen suurista päämääristä? Tätä ovat pohtimassa yhteiskuntatieteilijä, professori Kristiina Brunila Helsingin yliopistosta ja tulevaisuudentutkija, Sitran ennakoinnin asiantuntija Otto Tähkäpää. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Minkälainen on ideaali lapsuus? Moni vastaa luontevasti, että onnellinen. Samaan aikaan moni vanhempi kokee velvollisuudekseen tarjota jälkikasvulleen parhaat mahdolliset ainekset tulevaisuutta ajatellen. Määrittäähän lapsuus aivan ainutlaatuisena elämänvaiheena myös tulevaa aikuisikää, joten nyt täytyy varmistaa eväät hyvään ja onnistuneeseen elämään, eikö vain? Samalla saatetaan nostalgisoida omia, ajan kultaamia varhaismuistoja, ja koetaan syyllisyyttä, jos omalle lapselle ei ehkä pystykään tarjoamaan samaa – sitä onnellista ja huoletonta lapsuutta. Oman lisänsä onnellisen lapsuuden tavoitteluun tuovat yhteiskunnalliset paineet tarjota lapselle esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia, rajoittaa ruutuaikaa, olla läsnä, lomailla ja muistaa myös hoitaa koulutehtävät kunnialla. Mutta tulisiko lapsuus ylipäätään käsittää erityislaatuisen onnellisena aikana, vai onko onnellisuus huono päämäärä ideaalia lapsuutta pohtiessa? Mitä lapsi lopulta kaipaa hyvään elämään? Vieraina ovat lastenpsykiatrian professori Kaija Puura sekä lapsuuden ja perhe-elämän historiaan erikoistunut yliopistotutkija Antti Malinen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

“Koti, uskonto ja isänmaa.” Suomen historiassa kansallismielisyys on perinteisesti nivoutunut voimakkaasti kristillisyyteen ja Suomen oloissa nimenomaan luterilaiseen kirkkoon. Siinä missä aiempina vuosikymmeninä esimerkiksi jumalanpilkka voitiin nähdä hyökkäyksenä sekä kirkkoa että kansakuntaa vastaan, on suomalainen politiikka 2020-luvulla jo varsin maallistunutta. Esimerkiksi eduskunnassa uskontoon liittyvä retoriikka on varsin marginaalista. Samaan aikaan poliittinen kenttä on kuitenkin viime vuosina ollut suuressa muutoksessa ja erityisesti politiikan amerikkalaistuminen entistä havaittavampaa. Yhdysvalloissa tilanne uskonnollisuuden vaikutuksesta politiikkaan on hyvin toisenlainen ja erityisesti kristillinen nationalismi arkipäiväisempi ilmiö kuin Suomessa. Miten kristillisen nationalismin käsite soveltuu suomalaisen poliittisen kentän tarkasteluun 2020-luvulla, ja mitä käsite voisi Suomen oloissa ylipäätään tarkoittaa? Onko Suomessa poliittista nationalismia, minkälaista ja miltä tahoilta? Minkälaisia päämääriä sillä tavoitellaan, ja mitä tekemistä tällä kaikella lopulta on kristinuskon kanssa? Vieraina ovat uskonnon ja politiikan välisiä yhteyksiä tutkinut uskontotieteen professori Titus Hjelm ja kirkkohistorian sekä poliittisen historian dosentti Ville Jalovaara. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Rakkaus – sitähän me kaikki hamuamme ja janoamme. Halu rakastaa ja tulla rakastetuksi vaikuttaa olevan kiinteä osa ihmisolennon universaalia olemusta. Jos katsotaan ajassa taaksepäin esimerkiksi maailman uskontoja tai viisausperinteitä, niin rakkaus näyttelee varsin merkittävää osaa otettaessa askelia kohti ideaalia olemassaoloa. Jotain rakkauden perimmäisestä olemuksesta kertoo jo lausahdus: Jumala on rakkaus. Mutta miten selittää jotakin niin suurta ja kaunista kuin rakkaus? Mitä rakkaus on tai ei ole? Miksi juuri rakkaus nousee niin monessa yhteydessä inhimillisen elämän johtotähdeksi? Onko kyse vain laumaeläimen evolutiivisesti kehittyneestä tarpeesta selviytyä vai jostakin suuremmasta ja vaikeammin sanoitettavasta? Onko rakkauden olemus filosofista yläpilveä vai myös jotakin luonnontieteellisesti tarkasteltavaa? Keskustelemassa ovat rakkauden tutkimukseen perehtyneet filosofi-tutkija ja kirjailija Pärttyli Rinne sekä ekumeniikan professori Risto Saarinen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Merkityksellinen ja hyvä elämä – sitähän kaikki meistä haluavat ja etsivät. Arkielämän pyörityksessä olennainen saattaa kuitenkin unohtua. Kiireiden keskellä sekä aika että huomio saattavat kulua enemmänkin lillukoidenvarsia jahdatessa. Tarkentuisiko kyky keskittyä olennaiseen, jos saisi tietää, että elinaikaa on jäljellä enää 100 päivää? Kirjailija Leo Stranius päätti elää kolme kuukautta sillä ajatuksella, että sadan päivän päästä kaikki olisi ohi. Muuttuiko arki tai kirkastuivatko käsitykset siitä, mikä lopulta on tavoittelemisen ja elämisen arvoista? Entä mitä merkityksellinen elämä tarkoittaa Suomen tunnetuimpiin kestävän hyvinvoinnin asiantuntijoihin lukeutuvalle professori Arto O. Saloselle? Merkityksellisestä elämästä ovat keskustelemassa kestävän hyvinvoinnin asiantuntija, professori Arto O. Salonen ja ”101 onnen päivää” -kirjan julkaissut toimitusjohtaja ja kirjailija Leo Stranius. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

“Jumalaan uskomisella on kaupunkilaiskuplassa surkea maine. Uskoon liitetään mielikuvissa sellaisia asioita kuin äärikonservatiivisuus, homofobia ja tiedevastaisuus.” Näin pohti uutistuottaja Johanna Malinen Helsingin Sanomissa (17.1.2024) julkaistussa kolumnissaan “Uskon Jumalaan, ja sen myöntäminen kauhistuttaa”. Moni nyky-Suomen uskonnolliseksi identifioituva tunnistaa samat ennakkoluulot: julkisesti uskonsa tunnustava joutuu helposti selittelemään positiotaan välttääkseen sosiaalista stigmaa ja häpeän kokemuksia. Uskonnollisuuteen saatetaan julkisessa tilassa liittää lähtökohtaisesti ajatuksia jostakin negatiivisesta ja vältettävästä jopa siinä määrin, että uskova näyttäytyy sekulaarin yhteiskunnan keskellä älyllisesti ja eettisesti vajavaisena olentona, joka haluaa lähinnä mielikuvituskaverin turvin sortaa ja alistaa muita. Miten esimerkiksi kristityksi tunnustautumisesta on periluterilaisessa Suomessa tullut radikaali julkilausuma? Yhteiskunnallisen uskontoallergian merkitystä ja stigmaa ovat purkamassa muusikko, kirjailija ja kolumnisti Linda-Maria Raninen, pappi ja oppilaitosyhteistyön asiantuntija Stiven Naatus Kirkkohallituksesta sekä dosentti ja uskonnondidaktiikan yliopistonlehtori Saila Poulter Helsingin yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Millainen on sivistynyt ihminen? Ehkä joku, joka tuntee tapakulttuurin, osaa formaalilla illallisella käyttää oikeita aterimia oikeassa järjestyksessä, lukee klassisia kieliä, siteeraa kirjallisuuden klassikoita ulkomuistista tai käy henkevää keskustelua päivän politiikasta? Vai onko sivistyksessä kyse jostakin paljon enemmästä – ehkä jopa ihmisyyden parhaiden puolien valjastamisesta, epäitsekkäästä yhteisen hyvän tavoittelusta ja jopa yhteiskunnallisesta muutosvoimasta? Näyttäytyykö ilmastonmuutoksen keskellä sivistys jopa vastavoimana valta-asemaan nousseille hyöty- ja kehitysajattelulle? Vuosi 2024 on Suomessa nimetty sivistyksen teemavuodeksi, mutta mitä sivistys tarkoittaa ja millaista sivistystä ihmiskunta tarvitsee? Aiheesta ovat keskustelemassa opettajankouluttaja ja kirjailija Hannele Cantell, kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä sekä kasvatustieteen apulaisprofessori Antti Saari. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

”Terve sielu terveessä ruumiissa”, sanottiin jo antiikin aikana. Paavali puolestaan muistutti ruumiin olevan Pyhän Hengen temppeli. Länsimainen kulttuuri ja kristillinen traditio ovat kuitenkin pitkään rakentuneet ruumiin ja hengen, tai kehon ja mielen, erottamiselle toisistaan. Toisenlaista näkökulmaa ovat usein edustaneet esimerkiksi varhaiskristilliset askeetit sekä luostarilaitoksen tiukkaa kurinalaisuutta vaativille rutiineille omistautuneet munkit ja nunnat. Fitness-pappi Jussi Koivisto ei koe omakseen lempeää kehollisuutta, vaan hakee “raa'an rautaterapian” avulla jopa “barbaarista” suhdetta itsensä jalostamiseen kivun ja kärsimyksen avulla. Mottonaan hän pitää lausetta: “Kristus vie helvetin kautta taivaaseen”. Onko kyse kristillisen askeettisen perinteen jatkumosta ja elämästä “modernina munkkina”, vai miten nykyajassa kohtaavat ankaralle kehon kurittamiselle perustuva urheilumaailma ja armoa julistava kristinusko? Voiko elämän hengellinen syvyys löytyä ruumiin jalostamisen kautta? Fitness-pappi, teologian tohtori Jussi Koiviston kanssa on keskustelemassa kristillisen asketismin historiaan erikoistunut yliopistonlehtori Joona Salminen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Valtaosin miesten hallitsemassa maailmassa erityisesti monoteistiset uskonnot – juutalaisuus, kristinusko ja islam – on helposti tulkittu naisia alistaviksi rakenteiksi. Historian naisten omat kirjoitukset kuitenkin laajentavat tätä käsitystä: uskonto on saattanut heille olla myös voimavara, joka on tarjonnut vaikuttamismahdollisuuksia, tapoja toteuttaa itseään eri aikoina ja jopa väyliä auktoriteettiasemaan. Muuttuuko näkökulma patriarkaalisten rakenteiden värittämään uskonnollisuuteen, jos mennyttä aikaa tarkastellaan historian naisten itsensä tarjoamien linssien läpi – kirjoitustaitoisten naisten omien tekstien valossa? Millaisia pyhyyden tulkkeja naiset ovat olleet kolmen monoteistisen uskonnon keskellä? Keskustelemassa ovat “Naiset pyhyyden tulkkeina. Kirjoituksia uskonnosta, sukupuolesta ja elämästä antiikista uudelle ajalle” -kirjan (Gaudeamus 2023) toimittaneet teologisen- ja sosiaalietiikan vanhempi yliopistonlehtori Virpi Mäkinen sekä globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola Helsingin yliopistosta. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Opetuksella persoonallisesta Pahasta ja erilaisista henkivalloista on kristillisessä traditiossa pitkät perinteet. Antiikin maailmankuvassa ajatus ihmisen elämään vaikuttavista näkymättömistä ja pahantahtoisistakin voimista oli nykyistä arkisempi kysymys, ja riivaajien ulosajamisen kerrotaan olleen osa myös Jeesuksen julkista toimintaa. Esimerkiksi katolisuudessa eksorkismi on aina ollut osa kirkon katkeamatonta traditiota. Mutta mikä on tilanne Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä? Pastori Lea Kujanpää ja rovasti Eero Junkkaala ovat keränneet mediahuomiota puhumalla avoimesti työstään pahojen henkivaltojen vastustamiseksi. Heidän kokemuksensa mukaan myös nykyajan suomalaisessa luterilaisuudessa tarvitaan opetusta henkivalloista, persoonallisesta Pahasta ja työkaluja konkreettiseen pahan kohtaamiseen. Miksi, ja mistä tässä kaikessa on kyse? Vieraina ovat “Ettei tarvitse pelätä. Henkimaailman kohtaaminen” -teoksen (Karas-Sana 2023) kirjoittanut luterilainen pappi, Kansan Raamattuseuran koulutusjohtaja Lea Kujanpää, sekä hänen työparinaan toimiva raamattukouluttaja, teologian tohtori ja rovasti Eero Junkkaala. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.

Mestari Eckhart oli sydänkeskiajalla, 1200 -1300 –lukujen vaihteessa, elänyt omaleimainen kristillinen mystikko. Eckhart ei ajatellut, että Jumalaa tulisi etsiä mistään ihmisen ulkopuolelta, vaan kehotti kuulijoitaan kääntämään katseensa sisäänpäin, kohti oman sielunsa syvyyttä. Hänen mystiikan teologiansa avainteemoja oli ajatus siitä, että Kristuksen syntymä ei ollut vain historiallinen tapahtuma, vaan jotain mikä jatkuu yhä edelleen ihmisen sisäisyydessä. Tämä kuitenkin edellytti luopumista sekä itsestä että minuuden maailmaan sitovista asioista, ja “hengellisen neitsyyden” saavuttamista. Tästä näkökulmasta Eckhartille avautui joulun, Kristuksen syntymäjuhlan, mystinen merkitys: se, miten Isä yhä edelleen synnyttää Poikansa ihmisen sielun perustassa. 1300-luvun alkuvuosina Mestari Eckhart piti joulun mystiselle merkitykselle omistetun neljän saarnan sarjan, joka on nyt suomennettu kirjaan “Mestari Eckhartin joulu. Neljä joulusaarnaa” (Studium Catholicum 2023). Vieraina ovat kirjan kirjoittajat, teologian tohtori Pauli Annala ja filosofian maisteri Kai Pihlajamaa. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala.