Podcasts about etel suomen

Miten syyttäjä ja tuomari varmistavat oikeudenmukaisuuden ja puolueettomuuden näkyvässä tapauksissa, joissa ulkopuolinen paine on suuri? Tässä Juristipodin jaksossa vierailevat käräjätuomari Juha Hartikainen Helsingin käräjäoikeudesta ja aluesyyttäjä Meri Bergström Etelä-Suomen syyttäjäalueelta. Katariina Tuomela johdattaa keskustelua, jossa käydään läpi oikeusjärjestelmän kulisseja, rikosketjun monimuotoisuutta ja siitä, miten oikeuslaitos vastaa median ja yleisön paineisiin.

Anu on valtiovarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtaja. Anu on työskennellyt valtiovarainministeriössä vuodesta 2008 lähtien. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa hallintojohtajana aluehallintovirastojen hallinto- ja kehittämispalvelut -vastuualueella Etelä-Suomen aluehallintovirastossa ja kuntasektorilla sekä sisäministeriössä useissa eri tehtävissä.

Venäjän öljyn- ja kaasuntuotantolaitokset sijaitsevat Siperiassa, noin Etelä-Suomen kokoisella alueella. Siellä tuotetaan puolet Venäjän valtion budjetista. Se, että resurssit ovat keskitetyt, yllyttää myös vallan keskittämiseen, sanoo Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen. Tynkkynen taustoittaa, miten energia ja väkivalta liittyvät yhteen Venäjällä sekä kuinka Eurooppa päätyi keskinäisriippuvuuden kautta energiakriisiin. Mitä muuta kuin energiansäästötalkoita Euroopassa tänä talvena tarvittaisiin, ja millainen voisi olla tie ulos tilanteesta?

Etelä-Suomen sanomien toimittaja Simu Perälä kertoi Voiman Iltapäivässä miltä kaupungintalolla paikanpäällä näytti, kun peruskorjauksen purkutyöt on saatu päätökseen. Simu kertoi myös mm. kuinka 99% purkujätteestä on mennyt hyötykäyttöön, minkälaiseen ja kuinka osa puretusta aineksesta palautuu myös aikanaan takaisin rakennukseen entisöitynä.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro kertoo, että kyttyrälohen leviäminen on nostanut Suomessa monta kysymysmerkkiä. Ensimmäisen kerran kyttyrälohia havaittiin Tenojoella vuonna 2017, ja sen jälkeen kanta on kasvanut räjähdysmäisesti. Norja tasistelee aggressiivista kyttyrälohta vastaan toimeliaasti. Venäjällä suhtautuminen on toisenlaista. Erkinaro uskoo, että Kymijoesta tavataan rajusti leviävää kyttyrälohta viimeistään vuonna 2025. Mahdotonta ei ole, että kyttyrälohia tavaittaisin Etelä-Suomen joissa jo ensi vuonna. Haastattelu tehtiin etäyhteyksin 15.2.2022

Vaikka nyt mennään kohti vuoden talvisimpaa ja kylmintä aikaa, kesästä saa silti haaveilla. Ja tulevista retkistä. Miltä kuulostaisi esimerkiksi pyörävaellus halki eteläisimmän Suomen? Hangon ja Kouvolan väliset pyöräilyyn sopivat reitit on nyt koottu tietopaketiksi nettiin. South by cycle -niminen projekti muokkasi 900 kilometriä pyöräreittejä kartoiksi ja reittisuunnitelmiksi majoitusta ja nähtävyyksiä myöten. Nettisivun avulla voi suunnitella lyhyitä tai vaikka päiväkausien retkiä, ihan miten itselle sopii. Anna-Kaisa Brenner haastatteli Kristiina Vaanoa, joka luotsasi pyöräilyreittiprojektia.

Lahden Joulukylän rakentaminen alkoi perjantai-iltapäivänä ja Etelä-Suomen Sanomien toimittaja Simu Perälä suuntasi hetimiten Lahden torille katsomaan Joulukylän rakentamista ja jututtamassa myyntikojujen kauppiaita. Lotta Merenmies Voiman Iltapäivästä otti studiosta soittoa Simulle paikanpäälle ja selvitti mm. Joulukylän rakennuspuuhien tunnelman ja haastatteli Muksukas-kaupan yrittäjää Niinaa.

Voiman Iltapäivässä kuultiin tunnelmia Super-teatterin uudesta joulunäytelmästä, jossa seikkailee tutut hahmot Aleksanterin jouluvaloista. Voiman Iltapäivän Lotta Merenmies otti puhelinyhteyttä Etelä-Suomen sanomien toimittaja Millamari Uotilaan, joka oli Super-teatterilla pääkallopaikoilla ja jututti näytelmän käsikirjoittajaa ja ohjaajaa Tero Poralia.

Etelä-Suomen sanomien toimittaja Mervi Pasanen paineli pakkassäässä jututtamaan Möysä Musaklubin edustalle Blind Chanelin loppuunmyydylle keikalle jonottavia.

Avi tarkasti koronapasseja viikonloppuna. Ylitarkastaja Leena Piipponen, Etelä-Suomen avi. Koronatilanne on paha lähialueilla. Toimittajat Simo Ortamo, Pietari ja Rain Kooli, Tallinna. Kreikka myrskyjen kourissa. Toimittaja Sara Saure, Ateena. Taloustoimittajaraati pohtii mm. kulttuurin rahoja, energiakriisiä ja budjetin kehysmenettelyä. Mukana  päätoimittaja Arno Ahosniemi, Kauppalehti ja taloustoimittajat Jarno Hartikainen, Helsingin Sanomat ja Anna Karismo,Yle. Sijoittaminen kiinnostaa entistä useampaa ja yli 900 000 suomalaisella on jo pörssiosakkeita. Keskustelemassa toimitusjohtaja Sari Lounasmeri, Pörssisäätiö ja toimittaja, kirjailija Karo Hämäläinen. Kolumni. Aleksis Salusjärvi: Asunnottomien päivät ovat luetut – vielä pitäisi tehdä jotain itse ongelmalle. Uusinta. Paha koronatilanne lähialueilla. Toimittajat Simo Ortamo, Pietari ja Rain Kooli, Tallinna. Juontajana Atte Uusinoka, toimittajina Carolus Manninen ja Jaana Kallio . Tuottajana Tarja Oinonen.

Porvoossa pääsi jälleen aistimaan yleisurheilua parhaimmillaan, kun Akilleen isännöimät Topgames Sprint kilpailut juostiin Keskuskentällä. Mukana oli, Tokion olympialaisiin matkanneita sprinttereitä lukuun ottamatta, käytännössä kaikki Suomen kovimmat pikakiitäjät. Itäiseltä Uudeltamaalta mukana kotiseurasta, Akilleesta oli nippu lahjakkaita yleisurheilijoita. Amanda Liljendal on löytänyt erinomaisen vireen naisten seitsenotteluun, ja lajeihin, joissa hän ottelussa kilpailee. 23-vuotias Liljendal nappasi äskettäin värisuoran Svenska Finlands Idrottsförbundin (SFI) mestaruuskisoista, kun pituudesta tuli kultaa, keihäästä hopeaa ja 100 metrin aidoista pronssia. Kausi alkoi heti erinomaisesti, kun Liljendal voitti toukokuussa seitsenottelussa, Tampereella avoimen Etelä-Suomen mestaruuden pistein 5635, parantaen samalla viime kesän ennätystään peräti 168 pistettä. Porvoon Keskuskentällä, Liljendal urakoi pituudessa ja 100 metrin aidoissa. Aitojen finaalin hän jätti kuitenkin tällä kertaa väliin. – Itselleni nämä kisat olivat totuudennimissä enemmän hyvä treeni, mutta hyvin meni silti, ja sain ihan hyviä tuloksia molemmissa lajeissa, Liljendal kertoo.

Etelä-Suomen lumipyryssä on ajettu paljon kolareita. Taloyhtiöt rakentavat sähköautojen latauspaikkoja. Valmet Automotive palkkaa tuhat uutta työntekijää. Liki puoli miljoonaa suomalaista on saanut koronarokotteen. Säätiedotus.

Pitäisikö ihmisten tuottama tahallinen törkysisältö vaieta? Kyllä pitää. Trolli kannattaa jättää ruokkimatta, sanoo Jani Halme kolumnissaan.

Hockey Time -studion kokoonpano pysyy samana, mutta isäntäkaksikon rooleihin on tehty radikaaleja muutoksia. Tuoreimman jakson puheenaiheet: --- Queenin tahdissa lähetykseen sisään (00:12). --- Ryan Laschin Pelicansiin jättämä aukko. Amerikkalainen toi lahtelaisseuralle pisteitä, voitontahtoa ja uskottavuutta. Pääomistaja Pasi Nurmisen rikossyytteet. Etelä-Suomen aluehallintoviraston yleisörajoitussäännökset. KooKoon hylätty maali (01:22). --- Vasenkätiset framille tennisässä Rafael Nadalin johdolla. Pelicans on menettänyt neljä rightin pelaajaa. Oikea käsi alhaalla pelaava Aleks Haatanen on pyrkinyt täyttämään Sveitsiin suunnanneen oppi-isänsä saappaita ylivoimalla. Sattuiko lahtelaisvalmennukselle aivopieru tiistain Lukko-pelin loppuhetkillä (07:41)? --- Topias Vilén, Sakke Hämäläinen ja Pelicansin nelosketju esiintyivät edukseen sarjakärkeä vastaan. KooKoo päätti lahtelaisten viiden ottelun mittaiseksi venyneen voittoputken (16:48). --- Liiga-seurojen kilpavarustelu jatkuu talousahdingosta huolimatta. Pelicansissakin pelannut Anssi Salmela liittyi pätkäsopimuksella Ilveksen alakertaan. Lahtelaisjoukkueen päävalmentaja Tommi Niemelä kommentoi pelaajasiirtojen mahdollisuutta (20:58). --- Millä mittareilla päivittäistä kehittymistä mitataan Pelicansissa? Sarjataulukko ei Niemelän mukaan ohjaa prosessia. Ensi viikolla jaossa 12 pistettä viiden päivän sisään (24:27). --- Oletko sinä righti vai lefti? Kommentteja voit viskellä Twitterissä tilille nimeltä Hockey Time Lahti (@HokiPodi) ja aihetunnisteella #hokipodi.

Miten Maa muodostui? Millainen on sen rakenne? Kuinka se toimii? Mitä virkaa on Maata uskollisesti kiertävällä Kuulla? Mihin suuntaan mantereet ovat oikein menossa ja koska meille tulee taas geologisessa mielessä paha tilanne päälle? Helsingin yliopiston geologian professori Tapani Rämö paljastaa maapallon syvimmät salaisuudet ja maalaa ohjelmassa isolla pensselillä kotiplaneettamme aikajanan. Lopussa päästään myös Suomeen ja sen esihistoriaan aikana, jolloin ihmisistä ei ollut vielä tietoakaan. Ohjelman toimittaa Jari Mäkinen.

Porvoon Huntersin miesten edustusjoukkueen taival jääkiekon miesten Suomi-sarjassa sai kovan iskun, kun Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) päätti perjantaina 20. marraskuuta kieltää kaikki yli 20 hengen yleisötilaisuudet sisätiloissa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Rajoitukset eivät koske yksilö- ja ryhmälajien maajoukkuetoimintaa, SM-tason ja I-divisioonan tasoista kilpailutoimintaa ja kansainväliselle huipulle tähtäävää ammattimaista harjoittelua. Päätös tulee voimaan maanantaina ja on voimassa seuraavat kolme viikkoa. Huntersin miesten edustusjoukkueelle tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joukkue ei voi harjoitella yhdessä seuraavaan kolmeen viikkoon, eikä Porvoossa ole siten myöskään mahdollista pelata otteluita. Vierasotteluihin porvoolaiset voisivat toki osallistua, mutta koska joukkue ei voi harjoitella yhdessä, päätti seura, että pelit perutaan ja seuraavan kerran päästään tosi toimiin vasta ensi vuoden puolella. – Tämä Jääkiekkoliiton totaalikielto vaikuttaa erittäin pahasti toimintaamme, Porvoon Huntersin puheenjohtaja Markku Välimäki harmittelee.

Suomenlahti, Saaristomeri ja Selkämeri ovat tällä hetkellä lähes jäättömiä. Etelä-Suomen suuret järvetkin poikkeuksellisesti lainehtivat tänä talvena vapaina. Luontoretkellä pohditaan miten jääpeitteen puuttuminen vaikuttaa kalojen elämään. Onko niille siitä etua tai haittaa? Onko esimerkiksi perinteinen talvikala, made, hämillään kun ei ole suojaavaa jääpeitettä pään päällä. Vai onko meressä nyt enemmän valoa, ravinteita tai happea kuin kylminä talvina? Espoonlahdella Juha Laaksonen ja Ari Saura pohtivat myös onko kaloilla pohjolan perukoilla jään alla pimeässä mahdollisesti vuorokausirytmiä. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Keskustan uusi puheenjohtaja Katri Kulmuni valittiin nostamaan kannatusalhossa rämpivää puoluetta. Vievätkö keskustan tiet jatkossa kohti politiikan kultaista keskustaa? Sijaitseeko Kulmunin keskustan poliittinen perunamaa pari piirua vasemmalla, oikealla vai äärikeskellä? Vai onko tavoitteena kannatuksen nostaminen, ei keskusta-aatteen kitkeminen poliittisista rikkakasveista? Nojaako puolueen kannatus perinteiseen aluepolitiikkaan vai "uuteen aluepolitiikkaan", jossa alueita ovat myös Etelä-Suomen metropolit? Mikä on päivän politiikan sana? Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen ja toimittaja Tapio Pajunen puivat politiikan kielen ajankohtaisuuksia.

Neljän vuoden odottelu päättyi, kun jalkapallon MM-kilpailut potkaistiin käyntiin Venäjällä. Sporttibaareille MM-turnaus on yksi tärkeimmistä tapahtumista. Vantaalaisessa Old Storyssa kisoja voi seurata yhdeksästä televisiosta terassilla, seitsemästä sisätiloissa ja sen lisäksi isommalta screeniltä. Etelä-Suomen Media kävi haastattelemassa ravintolapäällikkö Tommi Hölsöä.

Näihin aikoihin kaakkurit saapuvat jo Etelä-Suomen pesimälammilleen heti jäiden lähdettyä. Millainen lintu kaakkuri on? Miksi niin monet Suomen järvet ja lammet on nimetty kaakkureiden mukaan? Minna Pyykkö kävi Nuuksiossa kaakkuriretkellä tutkija Veli- Matti Väänäsen kanssa. Kuva: Minna Pyykkö / Yle

Luulitko, että viiniköynnös ei menesty Suomessa ja että täällä ei ole mahdollista valmistaa rypäleistä viiniä? Juha Karvonen on todistanut toisin sekä tutkimuksillaan että omalla viinitarhallaan. Eikä hän ole ainoa: Suomessa on vähintään satoja viiniköynnöksen viljelijöitä. Yksi heistä on näyttelijä Markku Toikka Helsingin Kumpulasta. Karvonen uskoo, että pian kyse ei ole enää harrastuksesta, sillä ilmastonmuutos voi tehdä Suomesta tulevina vuosikymmeninä merkittävän viinimaan. Tiedeykkösen toimittaa Sakari Silvola. Kuva: Rypäleet odottavat kypsymistä Juha Karvosen koeviljelmällä Tuusulassa.

Mikä on sellainen sammakkolaji, joka Etelä-Suomen vesistöissä kutee vasta kesäkuussa ja joka on syksymmälläkin päiväaktiivinen ja nauttii auringonpaisteisista päivistä? Elää siis täysin toisenlaista elämää kuin ilta- ja yöaktiiviset rupikonnat ja viitasammakot. Oletteko koskaan kuulleet lessonansammakoista. Kyllä, Suomen lajistoon kuuluu myös noin eksoottiselta kuulostava pienikokoinen vihersammakoihin kuuluva sammakkolaji. Turun yliopiston konservaattori Ari Karhilahti ja Juha Laaksonen lähtivät etsimään näitä sympaattisia veijareita jostain salaisesta paikasta, Turun liepeillä kuitenkin oltiin Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Mikä on sellainen sammakkolaji, joka Etelä-Suomen vesistöissä kutee vasta kesäkuussa ja joka on syksymmälläkin päiväaktiivinen ja nauttii auringonpaisteisista päivistä? Elää siis täysin toisenlaista elämää kuin ilta- ja yöaktiiviset rupikonnat ja viitasammakot. Oletteko koskaan kuulleet lessonansammakoista. Kyllä, Suomen lajistoon kuuluu myös noin eksoottiselta kuulostava pienikokoinen vihersammakoihin kuuluva sammakkolaji. Luontoretkellä Turun yliopiston konservaattori Ari Karhilahti ja Juha Laaksonen lähtevät etsimään näitä sympaattisia veijareita jostain salaisesta paikasta, Turun liepeillä kuitenkin ollaan. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Malla ja Martti Laiti ovat solmineet harvinaislaatuisen kahden kulttuurin välisen avioliiton. Malla on Etelä-Suomen aluehallintovirastossa työskentelevä romani ja Martti myyntialalla toimiva saamelainen. Miten romani ja saamelainen sopivat saman katon alle, sitä pohditaan Tuovi Putkosen toimittamassa Romano miritsissä.

Etelä-Suomen riekkojen elämässä eletään parhaillaan jännittäviä aikoja. Ensimmäisten pälvien ilmestyessä ne siirtyvät metsistä soille keväänviettoon, ja riekot ovat niin uskollisia syntymäsuolleen, että eivät siirry siitä koskaan viittä kilometriä kauemmas. Minna Pyykkö kävi Parkanossa Lylynnevan suolla luontoharrastaja Hannu Latvajärven kanssa. Lylynneva on ensimmäinen Suomessa riekoille ennallistettu suo. Sen jälkeen riekkosoita on onnistuttu ennallistamaan useita muitakin ja projekti jatkuu. Miten kaikki lähti käyntiin? Miten hyvä riekkosuo tehdään? Entä miten hyvin Hannu Latvajärvi on mielestään päässyt sisälle riekkojen maailmaan? Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Kevätpäiväntasaus oli pari päivää sitten ja tästä eteenpäin mennään kolme kuukautta aina vain pidempää päivää kohti. EIkös se ollut Kake Randelin kun lauloi aikanaan: “On pakko painaa pitkää päivää…”? Kevät on lintukotomme maantieteellisestä sijainnista ja pituudesta johtuen pikkuisen eri vaiheessa eri kohdissa maassamme. Juuri nyt Inarissa eletään ihan täyttä talvea, lunta on maassa ja on sitä myös katoillakin. Ja vielä pitkään. Samaan aikaan Hangossa staijataan muuttolintuja täyttä häkää. Haahkat, hanhet ja joutsenet ovat jo saapuneet, muuttohaukka ja ristisorsa on nähty ja tuhatmäärin kalalokkeja laskettu. Karhut nukkuvat vielä Kuhmon saloilla, mutta Korkeasaaren kontiot nousivat jo viikkoja sitten ilakoimaan vankeudessaan. Eteläisessä osassa maata asuva, verbaalisesti lahjakas ystäväni, sanoi loka-maaliskuun välisen yön olevan nyt ohi. Ja että kohta kuulemma helpottaa. Kiitos tästä tiedosta. Inhoan itse yli kaiken Etelä-Suomen “mukatalvea”. Sitä 4-5 kuukautta pitkää, pimeää, märkää, kylmää ja tuulista ajanjaksoa. Mainitsinko jo pimeän? Ja jätän nyt suosiolla mainitsematta maahamme laskeutuneen ennenkaikkea sosiaalisessa mediassa mellastavan henkisen ydintalven, joka syö miestä niin talossa kuin puutarhassa. Onneksi edes tammikuun lopulle sijoittunut reilun viikon “oikea talvi” loi hieman lohtua, aurinkoisine pakkaspäivineen. Tekemäni vertaisgallupin mukaan en ole keväisessä ahdistuksessani yksin. Moni kanssatallaajani näkee talven jälkeisen maailman rumanharmaana, kylmänä ja pölyisenä. Katupöly, jos mikä, käy ainakin taajamassa asuvan ihmisen sananmukaisesti hengenpäälle. Valon määrän lisääntyminen ei sekään ole hyvästä. Mitä enemmän valoa, sitä paremmin näkee kaiken rumuuden. Se voi oikeasti olla mielenterveydelle pahasta. Ja ehkä se on osasyy siihen henkiseen ydintalveen, jonka jätän edelleen suosiolla mainitsematta. Mutta. Ystävät. Kuulkaas kun Blomis kertoo mitä sitten on luvassa. Nimittäin ei aikaakaan niin voi kauhistus. Maasta alkaa tunkea kaikenlaista vihreää. Ja muuta värikästä. Ensimmäinen leskenlehti sulattaa keltaisuudellaan ihmisen sielun kuolemanharmaasta ydintalvesta takaisin lämpimän sävyjen puolelle. Rantametsän sinivuokkopelto saa ihmiseksi kutsuttavan nisäkkään feromonit suorastaan ruiskuamaan kevään ilosanomaa. Ja jos oman elämänsä alfauros olisi vielä potentiaalisessa lisääntymisiässä, nyt olisi oikea aika ruveta hommiin. Itse olen oman osani alfana ja laumanjohtajana jo tehnyt. Voi elämän kevät! On muuten siinäkin sanonta. Mitä lie tarkoittaa? Todennäköisesti se on radioilmaisuun kehitetty versio siitä toisesta, kevät -johdannaisesta sanonnasta, jota en siis saa radiossa sanoa. Koska mielensäpahoittajat. Vai voisiko se viitata kuitenkin kevään mukanaan tuomaan uuteen elämään? Olkoon niin. Voi elämän kevät. Nythän minnuu melkein laulattaa. Mutta rakas kuulijani, ollos huoleton - Blomis laulamatta on. On siis kevät, kuljen Vantaanjoenrantaa, huuli ei lennä, mutta jalat ehkä kantaa Kevät, astun koirankakkakasaan väristyksen koin, eikö muuta olis antaa Kevät! Hei neiti kevät, sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hullu paniin peliin koko elämän... Koska se on mun luonto.

Ohhoh, meinasin jälleen kerran unohtaa! Niinkuin tähän saakka joka vuosi olen unohtanut tuon tärkeän päivämäärän. Ei, kyse ei ole kenenkään minulle tärkeän syntymäpäivästä. Hääpäivästä nyt puhumattakaan. Hääpäivää en voi nimittäin unohtaa, siitä yksinkertaisesta syystä, että olen tatuoinut päivämäärän otsaani. Vitsi, vitsi. Minulla ei ole tatuointeja, eikä tule. Enkä ole vielä tähän ikään mennessä päässyt naimisiin, joten hääpäivää ei tarvitse muistella. Yksinkertaista eikö totta? No minä olen. Kysymys on paljon tärkeämmästä päivästä. Nimittäin - Vuoden Luontokuva -kilpailun viimeisestä kuvien jättöpäivästä, joka tänä vuonna on 1. helmikuuta. Nyt alkaa jo olla kiire. Ei tosin kuvan ottamisella, sillä kisaan voi lähettää vain vuonna 2014 tai 2015 kuvattuja otoksia. Jokainen luontokuvausta vähänkään vakavammin harrastava haaveilee tietenkin Vuoden Luontokuva -kisan voitosta. Ihan varmasti haaveilee. Itse en ole koskaan osallistunut, mutta tunnustan haaveilleeni silti. Vaikea on osallistumatta voittaa, sanoi minulle eräskin ihminen. No mitä sinne kisaan sitten kannattaa lähettää pärjätäkseen. Kävin nopeasti Vuoden Luontokuvat läpi 2000 -luvun alusta saakka. Yllättävän moni voittajakuvista on varsin talvisia. Vuonna 2004 voitto meni Mikkeliin pakkaskuvalla “-34C”. Lumisade tunturissa ja ikkunaan jäätyneet luonnon kristallit ovat niinikään tuoneet himoitun ykkössijan. Toisenlainen talvikuva nousi aavistuksen kiistellyksi voittajaksi vuonna 2008. Kuva oli otettu kaupungissa, kerrostalon 6.krs:n parvekkeelta ja varsin synkässä kuvassa käveli kuvaajan vaimo, tai esittelytekstin mukaan emäntä, sateenvarjo kädessä. Kuvauksen kohdetta valokuvaaja ohjaili kännykällä. “Etelä-Suomen talvi” oli silloin erilainen voittaja. Voisi myös sanoa, että mukavuudenhaluisen luontokuvaajan teos. Perinteisiä lintukuvia ei voittajien joukkoon mahdu montaa. Pari ns. taidekuvaa linnuista on voittajiksi 2000-luvulla päätynyt, hieno kaakkurin lento ja lokkien taidelento lienevät inspiroineet tulevaan kisaan monta ehdokasta. Vai pitäisikö sanoa trendikkäästi nominaattia? Nisäkäskuvat purevat aina. Niinkuin joskus nisäkkäätkin. Vuoden 2011 kettupotretti poiki melkoisen keskustelun aitoudestaan, viime vuoden hirvisiluetti puhututti myös kuvaajan kerrottua kääntäneensä hirvien kulkusuunnan mieleisekseen editointivaiheessa. Vedenalaiskuvalla on ykkössija napattu 2000-luvulla kerran ja onpa kerran otettu pokkarikamerallakin arvostettu Vuoden Luontokuva. Vuoden Luontokuvakisan osallistujamäärä on kasvanut huimaa vauhtia digitalisoitumisen myötä. Vuonna 2006 kilpailuun lähetettiin 5600 kuvaa ja viime vuonna tuplasti enemmän, yli 11500 kuvaa. Kuvamäärä olisi varmasti vielä huikean paljon suurempi, jos kilpailuun osallistuminen olisi ilmaista. Suomessa luontokuvaajia on valtava määrä nykyään, Suomen Luonnonvalokuvaajien yhdistyksessä on jäseniä yli 3000, ainoastaan Yhdysvalloissa on järjestäytyneitä luontokuvaajia enemmän. Ja Suomesta tulee jatkuvasti maailmanluokan luontovalokuvakilpailuissa menestyneitä kuvaajia. Koska meillä on se maailmanluokan luontosuhde. Tammikuun loppuun saakka on aikaa käydä kuvia läpi ja miettiä millä osallistuisi. Ja jos minäkin sitten tänä vuonna pistäisin oman tekeleeni tai peräti muutaman sisään kisaan. Vuoden Luontokuvakilpailu on siitä hieno, että siellä ovat samalla viivalla niin ammattilaiset ja amatöörit. Nyt on siis aika napata, ensin kuvatietokanta ATK:lla auki. Sitten nappaan tuhansien napattujen kuvien joukosta ne helminapsut. Nappaan ne valokuvakilpailun ilmoittaumissivun kautta mukaan kisaan. Sitten palkitsen itseni sinkkumallasjuomalla. Napataanpa naamaan. Koska se on mun luonto.

Lokakuun alussa pohdittiin syksyn ja talven hiljaisuutta sekä valottomuutta ohjelmassa Sininen hiljaisuus. Minkälaisia tuntemuksia hämärä vuodenaika aiheuttaa ihmiselle ja voiko luonnon kokea voimallisesti myös syksyllä tai talvella? Lähetyksen lopulla taivaalla näyttäytyi ensimmäiset merkit revontulimyrskystä, jota saatiin seurata jopa Etelä-Suomen taivaalla koko seuraava yö. Tällaisia tunnelmia oli ohjelman loppupuolella, kun taivaan värit kaivettiin esiin. Orimattilan Kivikalliolla olivat Pirkka-Pekka Petelius ja Asko Hauta-aho ja studiossa Markus Turunen haastatteli puhelimen välityksellä Juha Blombergia taivaan värinäytelmästä. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Malla ja Martti Laiti ovat solmineet harvinaislaatuisen kahden kulttuurin välisen avioliiton. Malla on Etelä-Suomen aluehallintovirastossa työskentelevä romani ja Martti myyntialalla toimiva saamelainen. Miten romani ja saamelainen sopivat saman katon alle, sitä pohditaan Tuovi Putkosen toimittamassa Romano miritsissä.

Suomen kuusi aluehallintovirastoa ovat nyt toimineet viisi vuotta. Niissä työskentelee noin 1300 virkamiestä. Mutta mitä aluehallintovirastot tekevät? Miksi ne ovat olemassa ja mikä on niiden asema hallintohimmeleissä? Vieraana on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Minna Karhunen.