Podcasts about niiss

Dario Fo (1928–2016) oli Nobel-palkittu italialainen näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja, joka tunnetaan poliittisista farsseistaaan. Niissä hyökätään kapitalistista sortoa, katolisen kirkon aborttipolitiikkaa, kaksinaismoralistisia perhearvoja, järjestäytynyttä rikollisuutta, lahjontaa ja korruptiota vastaan. Tapanilan Työväen Näyttämöllä esitetään nyt Fon näytelmää Näillä palkoilla ei makseta! (1974). Podcastin vieraana on näytemän ohjaaja Ari Wahlsten, joka tunnetaan myös näyttelijänä, näytelmäkirjailijana, dekkaristina, sarjakuvapiirtäjänä ja Lapinlahden linnut -yhtyeen pitkäaikaisena jäsenenä.

Katri ylittää rajan kävellen, Eevi junalla. On syksy 1944, ja tuhannet ihmiset pakenevat Suomesta Ruotsiin Lapin sodan alta. Evakuointi on valtava operaatio, jonka todistajista enää harva on jäljellä. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Lapin sota alkaa syksyllä 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset evakuoidaan kodeistaan, ja yli 50 000 Lapin sodan evakkoa päätyy Ruotsiin turvaan.Ranualaiset Katri, 8, ja Eevi, 14, ovat osa tätä tuhansien naisten, lasten ja vanhusten joukkoa. Katri vaeltaa Ruotsiin perheen lehmien kanssa – matkaa on lähes 150 kilometriä. Eevi matkustaa Ruotsin puolelle auton lavalla ja junalla.Evakkoaika koettelee erityisesti lapsia. Kuolleiden suomalaisten lasten listat ovat pitkiä. Samaan aikaan, kun suomalaiset evakot elävät uutta arkea Ruotsissa, sota pyyhkäisee Pohjois-Suomen yli: Lappi palaa.Katri, Eevi och Lapplandskriget – barnens flykt till SverigeLapplandskriget bryter ut hösten 1944. Tiotusentals människor evakueras från sina hem och fler än 50 000 nordfinska flyktingar söker skydd i Sverige.8-åriga Katri och 14-åriga Eevi är två av de tusentals evakuerade bestående av barn, kvinnor och äldre. Katri tar sig över gränsen till fots med familjens kor – en resa på nästan 150 kilometer. Eevi tar sig till Sverige med bil och tåg.Evakueringen är särskilt svår för barnen. Listorna över döda finska barn är långa. Samtidigt som de evakuerade lever ett nytt liv i Sverige sveper kriget över norra Finland: Lappland brinner.Programmet är på finska.Haastateltavat/intervjupersoner: Katri Impiö, Eevi Heinonen, Outi Autti/yliopistotutkija Oulun yliopisto/forskare vid Uleåborgs universitetOhjelman teki/programmet gjordes av: Lotta Hoppu lotta.hoppu@sverigesradio.se Tuottaja/producent: Maiju Ristkari maiju.ristkari@sverigesradio.seKäsikirjoitus/manus: Tiina Laitila Kälvemark ja Lotta Hoppu Kertoja/berättarröst: Ramin Farzin   Loppumiksaus/slutmix: Magnus Kjellsson Arkistomateriaali: Sveriges Radio ja Yle Ohjelma tehtiin syksyllä 2024.  Programmet gjordes under hösten 2024.Mikä oli Lapin sota?Lapin sota alkoi syksyllä 1944 ja on Suomen kolmas sota toisen maailmansodan aikana. Suomi oli hävinnyt jatkosodan Neuvostoliittoa vastaan ja rauhanehdot vaativat, että Pohjois-Suomi oli tyhjennettävä Suomen entisistä aseveljistä, saksalaisista. Heitä oli Pohjois-Suomessa enimmillään yli 200 000.Aluksi saksalaiset vetäytyvät rauhanomaisesti, mutta lokakuussa 1944 Suomi aloittaa Neuvostoliiton painostuksesta sotatoimet ja Saksa ottaa käyttöön potetun maan taktiikan. Sota lasketaan päättyneeksi 27.4.1945, kun viimeisetkin saksalaiset olivat poistuneet Suomesta. Sota jättää jälkeensä pahoin palaneita paikkakuntia ja yli miljoona miinaa ja räjähdettä.Lapin sodan evakot olivat lapsia, naisia, vanhuksiaJuuri ennen Lapin sodan alkua Suomen viranomaiset päättivät, että Lapin siviiliväestö on evakuoitava mahdollisen sodan tieltä. Suomen valtio päätti kiireesti siirtää yli 100 000 naisen, lapsen ja vanhuksen joukon turvaan kodeistaan. Ruotsi otti Suomen pyynnöstä vastaan yli 50 000 suomalaista evakkoa eli pakolaista. Loput evakuoitiin Suomen rajkojen sisään, pääosin Pohjanmaalle. Evakot olivat pääosin vanhuksia, kaikenikäisiä naisia ja lapsia. Myös lehmiä evakuoitiin tuhansittain.Lapin sodan evakot RuotsissaRuotsissa Lapin sodan evakoi sijoitettiin eri puolille Pohjois-Ruotsia: Norrbotteniin, Västerbotteniin, Västernorrlantiin, Jämtlantiin ja Gävleborgiin, yhteensä 359 eri paikkakunnalle.Ruotsissa sijaitsi myös pakolaisleirejä. Västerbottenin läänissä oli kaksi suurta leiriä: Kusforsin leiri ja Jörn-Lindån leiri, jotka saivat kansan suussa nimet Pikku-Helsinki ja Pikku-Rovaniemi. Niissä asui satoja ihmisiä parakeissa.Vad var Lapplandskriget och den nordfinska evakueringen?Lapplandskriget bryter ut hösten 1944 och är Finlands tredje krig under andra världskriget. När fortsättningskriget mot Sovjetunionen tar slut 1944 kräver fredsvillkoren att norra Finland töms på landets forna vapenbröder tyskarna. Det finns över 200 000 tyskar i Lappland. De finska myndigheterna fruktar en ny väpnad konflikt och att tyskarna inte kommer att ge sig av frivilligt. Den finska staten beslutar därför att omgående evakuera över 100 000 kvinnor, barn och äldre från sina hem.Strax före Lapplandskrigets utbrott beslutar sig Sverige för att hjälpa Finland: på kort tid tar man emot över 50 000 nordfinska flyktingar. En del av dem korsar gränsen till fots, andra med tåg eller bil. Hösten 1944 strömmar människor över gränsen till Sverige. Haparanda är den sydligaste av gränsövergångsställena. Hundratals, ibland tusentals äldre, kvinnor och barn i alla åldrar anländer dit varje dag. Med dem kommer också tusentals kor.De evakuerade flyttas till olika delar av norra Sverige: Norrbotten, Västerbotten, Västernorrland, Jämtland och Gävleborg. Även flyktingläger upprättas i Sverige. I Västerbottens län finns två stora läger: Kusforslägret och Jörn-Lindå-lägret, i folkmun kallade Lilla Helsingfors och Lilla Rovaniemi. Här bor hundratals människor i baracker.

Ninni Mikkonen on pitkän linjan luontoasiantuntija ja hänen väitöskirjansa kokoaa yhteen kolme eri tutkimusta uran varrelta. Niissä on yhdistelty useita aineistoja luonnonsuojelualueista, soista ja metsistä, luoden kokonaiskuvaa Suomen luonnon monimuotoisuudesta. Tiedon pohjalta on rakennettu työkaluja siihen miten luonnon heikentymistä voisi mahdollisimman tehokkaasti hillitä. Toimittaja Kerttu Kotakorpi kävi jututtamassa tuoretta tohtoria.

Ulkopuolisuus, epätoivo ja itseinho. Niissä vellotaan netin suljetuilla incel-foorumeilla. Mutta miten yksinäisten ihmisten verkkoyhteisö muuttui naisvihamieliseksi kaikukammioksi? Mikä saa sulkeutuneen nuoren ihannoimaan väkivaltaa ja ääritapauksessa radikalisoi misogyyniseen joukkosurmaan. Entä mistä on kyse manosfäärissä, miehisen ylivallan kulttuurissa, joka puhuttelee internetsukupolven miehiä? Haastateltavina ovat väitöskirjatutkija Emilia Lounela Helsingin yliopistosta ja psykologian lehtori Jukka Oksanen Metropolia-ammattikorkeakoulusta. Toimittajana on Jaro Asikainen. Ohjelmassa mainittujen artikkeleiden linkit löytyvät alta:

Sota Ukrainassa on heijastunut avaruuteenkin, sillä ensimmäistä kertaa molemmat osapuolet hyödyntävät sodassa avaruuskyvykkyyksiä, kuten satelliitteja. Lännen ja Venäjän välirikko näkyy myös avaruustieteellisessä yhteistyössä. Euroopan avaruusjärjestö, ESA on katkaissut yhteistyönsä venäläisten kanssa. Länsisuhteiden osittainen katkeaminen on heikentänyt Venäjän avaruusalaa. Sen sijaan Kansainvälisellä avaruusasemalla, ISS:llä toiminta on jatkunut entiseen tapaan. Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa kysytään ISS:ää komentaneelta entiseltä astronautilta, miten avaruusasemalla on pystytty sivuuttamaan kansainväliset geopoliittiset jännitteet. Lisäksi avaruuden sotilaskäyttöön perehtynyt asiantuntija arvioi, millainen riski vastapuolen satelliitteja räjäyttelevälle tähtien sodalle nyt on. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on siirtynyt tilaamaan kyytejä avaruuteen yksityisiltä yhtiöiltä, kuten SpaceX:ltä ja Boeingilta. Niissä on kuitenkin ollut viime aikoina ongelmia. Euroopassa pohditaan samaan aikaan, tulisiko sen parantaa omia kyvykkyyksiään saada paitsi rahtia, myös ihmisiä avaruuteen. Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelman ovat toimittaneet Heikki Heiskanen, Jari Mäkinen ja Paula Vilén. Äänitarkkailijana on Juha Hjelm. Tunnusmusiikki: Petri Alanko, kuva: Tuuli Laukkanen/Yle.

Espanjan suuret vihannestarhat tarvitsevat satokaudella kymmeniätuhansia poimijoita. Keitä nämä Almerian ja Huelvan kasvihuoneissa ahertavat ihmiset ovat ja millaisia tarinoita heidän elämäänsä sisältyy? Suurin osa poimijoista tulee Marokosta, laillisesti tai laittomasti. Naisille pääsy Espanjaan poimimaan marjoja on toiveiden täyttymys. Kuitenkin se, mitä nämä usein lukutaidottomat naiset Espanjassa kohtaavat, on usein järkytys. Suurin ongelma ovat asunnot, koska niitä ei ole. Ihmiset ovat rakentaneet kasvihuoneiden läheisyyteen monenkirjavia majoja, ja alueet ovat muuttuneet slummeiksi. Niissä on omat ongelmansa ja erityisesti naiset ovat jatkuvassa vaarassa. Toisaalta, myös suomalaisilla marja- ja tomaattitiloilla on ollut räikeitä ihmiskauppatapauksia. Mikä siis neuvoksi kuluttajalle, joka miettii marketin hevi-hyllyllä ostaako kotimaisia vai espanjalaisia tomaatteja? Kulttuuriykkösen vieraina ovat Katkerat puutarhat -tietokirjan tehneet Kaisa Beltran ja Johanna Erjonsalo. Ohjelman toimittaa Liisa Vihmanen.

Kaikki Murha joka tapahtui -podcastin jaksot löytyvät podcast- ja äänikirjapalvelu Podimosta. Tutustu Podimon podcast- ja äänikirjavalikoimaan ja aloita ilmainen kokeilu osoitteessa podimo.fiPohjois-Amerikassa vuosien 1819–1969 välillä satoja tuhansia alkuperäiskansoihin kuuluneita lapsia vietiin kodeistaan opiskelemaan sisäoppilaitoksiin. Laitoksia ylläpiti joko valtio tai uskonnolliset yhteisöt. Vuonna 2021 Yhdysvalloissa ja Kanadassa löydettiin useita merkitsemättömiä joukkohautoja näiden koulujen alueilta, joihin oli haudattu satoja ja satoja lapsia. Tiedossa on, että koulut olivat väkivaltaisia paikkoja lapsille. Niissä käytettiin henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa lapsia kohtaan. Tässä jaksossa puhutaan assimilaatiosta, eli pakkosulauttamisesta. Suomalaisten ei tarvitse mennä merten taakse tutkiakseen ilmiötä, sillä sitä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen Suomessa. Jaksossa vierailee saamelaisaktivisti ja toimittaja Emmi Nuorgam. Sisältövaroitukset: lapsiin kohdistuva väkivalta, assimilaatio, itsemurha, rasismi, ihmisryhmän sortoLähteet:https://sicangucdc.org/blog/f/legacy-of-boarding-schools-lives-on-can-be-overcome?gclid=CjwKCAiAzKqdBhAnEiwAePEjkvUIePlKXNYOQkK-5EsTD6NFNuOy6Jlw09nNtSqnZa2pnTeuGkQH1BoCrLsQAvD_BwEhttps://en.wikipedia.org/wiki/Kamloops_Indian_Residential_Schoolhttps://www.doi.gov/pressreleases/department-interior-releases-investigative-report-outlines-next-steps-federal-indianhttps://en.wikipedia.org/wiki/Canadian_Indian_residential_school_systemhttps://www.bia.gov/sites/default/files/dup/inline-files/bsi_investigative_report_may_2022_508.pdf https://en.wikipedia.org/wiki/American_Indian_boarding_schoolshttps://en.wikipedia.org/wiki/Civilization_Fund_Act https://www.livescience.com/childrens-graves-residential-schools-canada.htmlhttps://www.bia.gov/sites/default/files/dup/inline-files/bsi_investigative_report_may_2022_508.pdf https://boardingschoolhealing.org/education/us-indian-boarding-school-history/https://www.nytimes.com/2021/06/07/world/canada/mass-graves-residential-schools.htmlhttps://www.npr.org/2008/05/12/16516865/american-indian-boarding-schools-haunt-manyhttps://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Native_American_boarding_schools https://www.bia.gov/sites/default/files/dup/inline-files/appendix_a_b_school_listing_profiles_508.pdf https://open.spotify.com/episode/4ptzdq8FaTjrD4BoSuWLTj?si=80dc0d9039ba4974https://yle.fi/a/3-9579558 https://maailmankuvalehti.fi/2020/2/pitkat/saamen-kieli-tarvitsee-tukea/https://open.spotify.com/episode/3t602ArecQ3OeCSd00cnNE?si=06b424c6c8434b49https://www.nacainspiredschoolsnetwork.org/history https://www.youtube.com/watch?v=UGqWRyBCHhwSee Privacy Policy at https://art19.com/privacy and California Privacy Notice at https://art19.com/privacy#do-not-sell-my-info.

Itämeri on ilmastonmuutoksen koelaboratorio. Se on yksi saastuneimmista ja ilmastonmuutokselle haavoittuvimmista meristä - mutta myös maailman tutkituin meri. Itämeren pinnan alta etsitään nyt arvokasta uutta tietoa maapallon muuttuvien meriekosysteemien ymmärtämiseksi. Monien tutkijoiden mielestä meret ovat ihmisen tärkein liittolainen ilmastonmuutosta vastaan. Merien tila on kuitenkin heikentynyt niin rajusti, että valtava suojakilpi rakoilee. Keikahduspisteen ylittäminen voi tehdä merellisestä hiilinielusta päästöjen lähteen, joka kiihdyttää ilmastonmuutosta. Pahimmillaan merien muutos pysäyttäisi Golfvirran ja jäädyttäisi Euroopan. Merissä voi kuitenkin piillä myös ratkaisun avaimet lämpenevän planeetan pelastamiseksi. Maailman valtiot päättivät hiljattain suojella kolmasosan maailman meristä vuoteen 2030 mennessä, mutta miten moinen temppu tehdään? Haastateltavana ovat meribiologi Camilla Gustafsson Coast Clim -tutkimuskeskuksesta sekä meriympäristöjohtaja Ulla Rosenström John Nurmisen säätiöstä. Toimittajana on Jaro Asikainen.

Autot sisältävät jatkuvasti enemmän elektroniikkaa ja ohjelmistoja. Tarkoitus on tuottaa lisäarvoa turvallisuuden ja viihtyvyyden nimissä, mutta turhan usein tuloksena on temppuileva järjestelmä, joka lasketaan markkinoille raakileena.    Moottorin löydät somesta nimellä @moottorimedia, Tuomaksen @rajalantumppi ja Aaken @mondostic3000.

Salpakierron mukaan joulunajan jätteiden lajittelu on helppoa. Ympäristökouluttaja Johanna Ulmanen muistutti maanantaina Radio Voimalla, että joulun lahjapaperit kuuluvat sekajätteeseen. - Niissä on aika paljon painomustetta, eli ne eivät sovellu edes paperinkeräykseen. Pienkiinteistöissä, joissa kerätään edelleen energiajätettä mennään sitten vanhan ohjeen ohjeen mukaan. Ulmanen vinkkasi myös, että joululahja voisi olla tänä vuonna kokonaan aineeton, jolloin jätettä ei syntyisi lainkaan. - Voisiko se olla joku palvelu, tai muu hyvän mielen aineeton lahja, esimerkiksi retki hyvässä seurassa. Kuuntele muutkin Salpakierron ympäristökouluttajan ohjeet joulun ajan jätteiden lajitteluun.

Tervetuloa viettämään halloweenia ja juhlistamaan yksivuotiasta Hiljaisia huutoja -podia fiktiivisen ekstrajakson parissa! Luen jaksossa yhdeksän kirjoittamaani raapaletta eli tasan satasanaista lyhyttarinaa. Mielikuvitusmatkat johdattavat meidät niin hautajaisiin kuin poliisin kuulusteluhuoneeseenkin. Kaikki tarinat ovat tavalla tai toisella halloweeniin ja pimeisiin syysiltoihin sopivia. Niissä on viittauksia väkivaltaisiin tapahtumiin, itsetuhoisuuteen ja kuolemaan, mutta ei graafista kuvailua. Sähköposti: hiljaisiahuutoja@gmail.com Instagram: hiljaisiahuutoja Musiikki: https://soundcloud.com/santer1 (yhteys: santericorp@gmail.com)

Kaupallinen yhteistyö: SympaOletko joskus huomannut työelämässä, että joku ei toiminut odottamallasi tavalla? Tai eikö oma toimintasi ole vastannut jonkun toisen odotuksia?Teemme työtä erilaisten ihmisten kanssa organisaation yhteisten tavoitteiden eteen. Meillä on erilaisia tehtäviä, vastuita ja rooleja. Meihin kohdistuu niihin liittyen myös erilaisia odotuksia. Meillä on myös odotuksia johtamiselle sekä esihenkilön ja työnantajan toiminnalle.Työhön kuuluu myös erilaisia vuorovaikutustilanteita. Niissäkin meidän usein odotetaan toimivan tietyllä tavalla.Mutta ovatko odotuksemme ja oletuksemme näistä aina realistisia, oikeutettuja? Vai ovatko ne kenties utopistisia, pilvilinnojen tavoittelua?Tai ovatko ne yhteneviä ja jaettuja työkaveriemme tai esihenkilön kanssa? Olemmehan erilaisia ja inhimillisen erehtyviä - työroolistamme ja asemastamme riippumatta. Tämän jakson aiheena ovat yleiset työelämän erilaiset utopistiset ja realistiset odotukset.Psykologi Nina Lyytisen vieraana on Anna Aarnisalo. Hän on henkilöstöjohtaja Sympalla ja intohimoinen paremman johtamisen ja työkulttuurin puolestapuhuja. Nina ja Anna keskustelevat mm. seuraavista teemoista: - Millaisia epärealistisia odotuksia työelämässa on - ja mitkä olisivat realistisempia odotuksia?- Miten voimme niiden avulla rakentaa parempaa työelämää, työyhteisöjä ja toimia paremmin yhteisten tavoitteiden eteen?Lisätietoja:Anna Aarnisalo on henkilöstöjohtaja Sympalla ja intohimoinen paremman johtamisen ja työkulttuurin puolesta puhuja.Anna Aarnisalo LinkedIn:ssa.Sympan esittely:Sympa on kehitetty, jotta ihmiset saisivat loistaa työssään. Järjestelmämme kokoaa yrityksen kaiken HR-tiedon yhteen paikkaan ja auttaa hyödyntämään dataa päätöksenteon tukena sekä ennen kaikkea rajaamaan pakolliset henkilöstöhallinnon rutiinitehtävät minimiin.Asiakastyytyväisyyslukumme ovat Euroopan HR-teknologiayritysten huippua, ja olemme Pohjoismaiden nopeimmin kasvavia HR-taloja. Yli 1000 organisaatiota eri puolilla maailmaa luottaa Sympan turvallisena ja toimivana henkilöstötoimintojen tukipilarina.Vaikka olemme kasvaneet kansainväliseksi yhtiöksi, toimintamme perusta ei ole muuttunut – henkilöstöhallinto tulee aina olemaan työtä, ihmiseltä ihmiselle.Lua lisää Sympan blogista https://www.sympa.com/fi/blogi PS:Jos sattumoisin olet kiinnostunut manipulaation psykologiasta, niin kannattaa kuunnella Nina Lyytisen Ylelle toimittama ja juontama podcast-sarja: Näin minua manipuloidaan.Löydät sen hakemalla Yle Areenasta tai klikkaamalla tästä Yle Areenaan.-----Haluatko antaa palautetta? Vinkata aiheita tai vieraita? Tee se täällä: psykopodiaa.fi/palaute tai suoraan Spotify-sovelluksessa, jos tätä sitä kautta kuuntelet.Jos pidit tästä jaksosta olisin kiitollinen, jos jaat sen somessa kavereillesi ja jos jätät arvion siinä palvelussa missä tätä kuunteletkin! Muista myös tilata Psykopodiaa, niin et missaa uusia jaksoja!Seuraa Psykopodiaa myös somessa:Facebookissa @PsykopodiaaInstragramissa @PsykopodiaaNina Lyytinen Twitterissa: @LyytinenNina Nina Lyytinen LinkedIn:ssa: @LyytinenNina Psykopodiaa-podcastin verkkosivut: http://psykopodiaa.fi Psykodiaa-podcastin emännän, psykologi Nina Lyytisen verkkosivut: https://ninalyytinen.fi

Vaalien voittaja- ja häviäjäpuolueet ovat selvillä, ja uutta hallitusta lähtee tunnustelemaan kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo. Ilmastotoimillla ja luontokadon pysäyttämisellä on kiire. Niissä epäonnistuminen kostautuisi paitsi inhimillisenä katastrofina, myös taloudellisesti. Hallitustunnusteluissa punnitaan eri puolueiden todellinen tahto ympäristöasioissa. Vaalitulosta puimassa Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho ja ympäristöpäällikkö Paloma Hannonen.

Ensin meni Peppi Pitkätossu, sitten Pieni Mereneito ja Agatha Christien Neiti Marple. Seuraavaksi Lumikki ja Tuhkimo! Suomessa sensuuriin sietäisi joutua Tuntematon sotilas, Seitsemän veljestä ja Vänrikki Stoolin tarinat. Niissä kun on heimorasismia. Onko menneiden vuosikymmenten tarinoiden uudelleen kirjoittaminen suuri vääryys vai vanha perinne? Antisemitismi nosti jälleen päätään, kun Ben Zyskowicz joutui hyökkäyksen kohteeksi keskellä vaalityötä. Mukiloija huuteli Zyssen juutalaisuudesta ja Nato-symppaamisesta. Antisemitismia esiintyy sekä äärioikealla että äärivasemmalla, myös Suomessa. Voitot on yksityistetty ja tappiot sosialisoitu. Siinä on pankkitoiminnan ydin. Sveitsin pankkijärjestelmä piti olla koko maailman turvasatama. Kuitenkin Credit Suisse meni polvilleen ja UBS-pankin tehtäväksi jäi siivota jäljet.
Sveitsin valtion antoi 150 miljardia pankkitukea. Mikä mahtaa olla suomalaispankkien kunto?

”Mä mietin että voinko mä mennä pelaamaan sulkapalloa, koska mä oon skeittari?” Pentti Järvelin on monelle enemmän skeittauksesta tuttu Tekijä isolla T-kirjaimella. Pena on nimittäin tehnyt 55 jaksoa podcastia skeittauksesta, nimellä Skeittauksesta. Perinteinen painettu media on myös hallussa – leikkaa-liimaa-tee-se-itse -meiningillä tehtyjä Hai Jump -lehtiä ilmestyi 10 numeroa, näistä useassa pitkälti yli 200 sivua! Niissä saattoi tulla seuraavalla sivulla vastaan mitä vaan. –Ja tulikin, Pentti myöntää. Lopulta lehden tekeminen vei Pentiltä kaiken vapaa-ajan kolmeksi kuukaudeksi ennen julkaisua, sivuja oli piirtäjille postitettuna ympäri Suomen ja äidiltä oli painokustannuksia varten tuhansia euroja velkaa jotta lehti saatiin painettua Suomessa ja Kelasta haetuilla vastakkain liimatuilla kirjekuorilla ja vajailla postimerkeillä lukijoiden laatikkoon. Toisin sanoen Pena on tottunut touhuamaan lajikulttuurin eteen hyvin pitkälti omasta persnahasta repien. Kaikkia kulttuurin jäseniä Penan touhut eivät aina täysin ole miellyttäneet – mutta koskapa mikään tekemisen arvoinen on kaikkia miellyttänyt? Tässä Arktiset Linjat -jaksossa puhutaan monenlaisista asioista, mutta lähtökohtana oli puhua ainakin lumilautailun ja skeittauksen välimaastossa harmaalla alueella elävästä lumiskeittauksesta – eli snedeyksestä – joka lajina on tehnyt kaikessa hiljaisuudessa pientä paluuta 2000-luvun alun hypen jälkeen. Korona tyhjensi skeittihallit, ja ajoi rullalautailijat korvikkeiden pariin. Onko kyse hassuttelusta vai vakavasti otettavasta lajista tai alakulttuurista? Mitä ylipäätään elämässä kannattaa ottaa vakavasti? Pena ennakkoluulottomana kaverina on ottanut haltuun snedeyksen lisäksi myös lumisurffauksen, murtomaahiihdon, bleidauksen, avantouinnin ja melonnan kaltaisia aktiviteettimuotoja. Keskustelu rönsyilee näistä vähän kaikissa, ja lisäksi luovuudessa, riittämättömyyden tunteessa, alakulttuurin vaikutuksessa identiteettiin, sulkapallon pelaamisessa (läpällä), kulttuurien käytöskoodeissa, ”aitoudessa” sekä vaikka ja missä. Toivottavasti rohkenet Pentin tavoin ottamaan uutta vastaan ja kuuntelemaan jakson, oli oma identiteettisi sitten skeittari, snoukkari, skimbaaja, snedeejä tai ei mitään näistä. Ja hei, Penan Skeittauksesta-podcast oli iso inspiraatio sille, että Arktiset Linjat on olemassa, jotenka vain ja ainoastaan kunnollista on, että saamme miehen itsensä linjoille. Ensimmäiset 40 minuuttia puhutaan Skeittauksesta-podcastista, Hai Jump -lehdestä ja niihin liittyvistä koukeroista. Siitä liukastutaan kohti Pentin henkilökohtaista elämää, harrastuksia ja sitä luvattua lumiskeittausta. Pentti Järvelin, Arktiset Linjat. Snedeyksestä ja elämästä. Olkaa niin hyvät!

Asuntosijoittamisen lumipalloefekti kirjan 9 ensimmäistä lukua kattavat noin 235 sivua kirjasta. Niissä on esitelty kirjan nimen mukaista efektiä Osta, vuokraa, remontoi, jälleenrahoita, toista -strategiaa punaisena lankana käyttäen. Kyseessä on “osta ja pidä” -asuntosijoittamisen edistyksellisempi ja työläämpi alalaji, jossa kuitenkin asiakkaina ovat samat vuokralaiset. Olen Ostan Asuntoja TikTokin kautta tulleen pyynnön mukaisesti lukenut jokaisesta kappaleesta muutaman sivun. Näink irjan tilaamista arvioiva voi saada vähän paremman kuvan kirjan sisällöstä. Tänään on luvassa alkuosa luvusta 9 “OVRJT-strategian riskit ja siihen liittyvät epäluulot”. Asuntosijoittamisen lumipalloefekti -kirjan alennuskoodilla "KOTIMATKA” saat 30 %:n alennuksen kirjan kovakantisesta versiosta kirjan nettisivuilta. Kiitos Ostan Asuntoja -sisällön mahdollistavalle sponsorille: Asuntosalkunrakentaja.fi on asuntosijoittajille tarkoitettu sivusto, jossa voit tankata tietoa asuntosijoittamisella vaurastumisesta sekä artikkeleista että ladattavasta E-kirjasta. Voit myös liittyä sisäpiiriin, jota kautta pääset käsiksi hyviin sijoitussuntoihin alle markkinahintojen. Tutustu sivustoon Asuntosalkunrakentaja.fi Etukäteisvinkit uusista kohteista saa seuraamalla Asuntosalkunrakentajia Twitterissä tai Facebookissa. Lisää löytyy YouTubesta. Asuntosalkunrakentaja Blogista: Sähköpostilistan koko ylitti 40 000 rajan – miten kaikki alkoi? Lue Pekka Väänäsen "Asuntosijoittajan kvartaali, 3 kuukautta vai 25 vuotta?" -kirjoitus Inderesin sivuilta. Asuntosijoittajan ABC -verkkokurssi. Kokeneiden asuntosijoittajien Harri Hurun ja Niina Huhtalan verkkokurssi kurssin nettisivuilta. Asuntosijoittamisen lumipalloefekti -kirjan alennuskoodilla "KOTIMATKA” saat 30 %:n alennuksen kirjan kovakantisesta versiosta kirjan nettisivuilta. E-kirja löytyy ainakin Suomalaisen verkkokaupasta, Adlibriksestä ja booky.fi:stä. Asuntosijoittamisen lumipalloefekti -kirjan 8. luku – Verosuunnittelu osana lumipalloefektiä – Tiistaiaudio #252 Tuoretta sisältöä: Reppureissaaja Ronja Rivitalo Rakennuttaja Roms Osa 1 – Ostan Asuntoja Podcast #242 Sijoita asuntoihin vain tasolla, jolla osaat itse laskea – Tiistaiaudio #257 100 tonnia käteen – flippaus vai pitokohde? 5 plussaa molemmille – Blogi #346 Jos koet saavasi sisällöstä lisäarvoa tai haluat lähettää terveisiä tai kommentteja, voit tehdä sen ja harjoitella salamaverkon käyttöä Albyn kautta  Ostan Asuntoja TikTok

Saarna Hyvän toivon kappelissa 17.7.2022 Luuk. 5: 1-11Johdanto: Syvältä kalastamisestaOlen viime vuosina lasteni kanssa elvyttänyt oman lapsuuteni kalastusharrastusta. Pääosin saaliimme ovat olleet pieniä, mutta lapset ovat saaneet myös jättiahvenia. Tämän kesän kalastuskausi huipentui sateiseen iltaan kainuulaisen joen varrella, valtaisan hyttysparven keskellä. Tuloksena oli nolla kalaa, mutta kokemus oli varmasti mieleen jäävä. Evankeliumissa Jeesus antaa konkreettisen ohjeen kalastajille: “Souda vene syvään veteen.” Suomen suvessa todella voi kokea veden syvyyden. Kalastaessa tai mökin laiturilla istuessa, uidessa tai meloessa pääsee lähelle syvyyttä ja syvyyden sisälle. Olen itse aina pitänyt sukeltamisesta pinnan alle. Siellä on aivan oma ulottuvuutensa, jossa maailma muuttaa muotonsa. Jeesuksen ohje ei puhuttele minua vain ahventen nostamisen tai sukeltamisen suhteen. Kuulen siinä myös suuremman ohjeen. Jeesus vie meidät elämässämme syviin vesiin. Syvyyttä ei pidä väistää, sillä voimme tuntea siellä elämän koko kirjon ja Jumalan todellisen läsnäolon. I Syvyyteen laskeutuminen vie pintaviihteestä todellisuuteen “Souda vene syvään veteen.” Kun mietin syvyyttä, mieleeni nousee nopeasti sen vastakohta, pinta. Elämäntapamme tarjoaa paljon mahdollisuuksia viihteen pinnassa elämiseen. Sosiologi Neil Postmanin klassikkokirjan nimi kertoo tästä jotain oleellista: “Huvitamme itsemme hengiltä”. Viihde ei toki itsessään ole huono asia, enkä halua moralisoida sitä. Jumitun itsekin usein TV:n ääreen katsomaan Stranger Thingsiä tai komisario Gentlyä. Viihde tuo arkeen keveyttä, jännitystä ja iloa. Jumala ei tahdo, että elämämme olisi jatkuvaa selviytymistaistelua. Leikki ja viihde, pelit ja kilpailut ovat osa Jumalan luomistyötä. Ne piristävät arjen harmautta. Mikä on viihteen suhde taiteeseen? Rajan vetäminen näiden kulttuurin muotojen välille on usein keinotekoista ja vaikeaa. Viihde ja populaarikulttuuri voivat olla taidetta. Niistä tulee taidetta, kun ne eivät pyri löytämään parhaiten myyvää tuotetta, vaan kun ne toteuttavat sisäistä ilmaisun paloa. Viihteestä tulee taidetta, kun se kertoo jotain uutta todellisuudesta. Evoluutiobiologi Aura Raulolta olen oppinut, että taide synnyttää muutosta eikä vain vahvista olemassa olevaa kokemista ja ajattelua. Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Viihteen valtaaman elämän sijaan Kristus kutsuu meitä näkemään elämän kokonaisuuden, myös sen rujon puolen. Viihteestä voi tulla oopiumia kansalle, joka estää näkemästä epäoikeudenmukaisuutta ja puuttumasta siihen. Kuitenkin vasta syvyyteen laskeutumalla voin nähdä elämän kokonaisena. Elämä ei ole aina helppoa tai kivaa. Elämä on epätäydellistä ja rajallista. Kristus kutsuu minut näkemään maailman niin kuin se on: näkemään sen kauneuden, ja näkemään sen haavat ja hädän. Pinnasta syvyyteen laskeutumalla voin nähdä todellisen elämän.II Syvyydessä opin tuntemaan itseni Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Syvään veteen laskeutuminen on myös laskeutumista oman itsen syvyyksiin. Voin uskaltaa laskeutua sinne, koska Kristus on kanssani samassa veneessä. Minun ei tarvitse yksin kohdata syvyyttäni. Kristuksen armahtavan rakkauden varassa voin kohdata oman ristiriitaisuuteni. Minun ei pidä kieltää sitä, vaan suostua siihen. Emme ole koneita tai mallinukkeja. Emme voi olla eikä meidän tarvitse olla koko ajan iloisia ja positiivisia ihmisen kuoria. Olemme ihmisiä. Olemme monin tavoin kauniita, hauraita ja keskeneräisiä Jumalan kuvia. Syvyydessä voin kohdata ahdistusta, mieleni hirviöitä ja menneisyyden hylkyjä. Nekin ovat osa minua, osa elämääni. Kristus laskeutuu alas syvyyteeni kohtaamaan niitä kanssani. Mieleni syvyyden kohtaamiseen tarvitsen myös toisen ihmisen apua. Martti Lutherin sanoin toinen ihminen voi olla Kristus, joka laskeutuu alas kanssani ja pitää minusta kiinni.  Jeesus sanoo: “Souda vene syvään veteen.” Syvyys sisälläni on paljon enemmän kuin mielen synkät kolkat. Syvyyteen laskeutuminen on laskeutumista todelliseen itseni tuntemiseen. Se on astumista syvään myötätuntoon omaa itseäni kohtaan, se on astumista vapauteen. Tässä mieleeni nousee lapsuuteni Oulujärvi, jossa on paljon matalia hiekkarantoja. Niissä sukeltaessa auringon valo virtaa pohjaan asti. Jumalalle pimeys ei ole pimeää, vaan siinäkin loistaa rakkauden salattu aurinko.Kristillisen uskon syvä viisaus on siinä, että löydän itseni suhteessa Jumalaan, toisiin ihmisiin ja luomakuntaan. Syvällä sisälläni voin tunnustella Jumalan läsnäoloa ja omaa olemistani. Voin antaa aikaa itseni kohtaamiseen. Voin tunnustella rauhassa Jumalan todellisuutta sisälläni. Rukouksessa, hiljaisuudessa ja mietiskelyssä Jumala muovaa minua niin kuin aallot muovaavat järven ja meren hiekkaista pohjaa.Tällä tiellä kanssani kulkevat myös aiemmat sukupolvet. Kristillisen kirkon historia on täynnä syvyyttä, josta voin ammentaa. Psalmien laulajien ja erämaiden kilvoittelijoiden, väärää valtaa vastaan nousseiden ja rohkeiden uudistajien kanssa voin ihmetellä Jumalan todellisuuden syvyyttä. Kristinuskon ja koko ihmiskunnan suurilta ajattelijoilta voin ammentaa sivistystä, joka auttaa minua ymmärtämään myös itseäni. Olen osa suurta jatkumoa, kirkkoa joka elää halki aikojen. Lopuksi: Kristus kutsuu meidät olemaan ihmisten kalastajia. Voimme olla kalastajia, kun tunnistamme maailman hädän ja elämän suuren kirjon. Voimme olla kalastajia, kun löydämme myötätunnon itseämme kohtaan ja suostumme ristiriitaisuutemme. Silloin voimme olla suolana ja valona toisille. Voimme sukeltaa syvyyksiin heidän kanssaan.

Saarna Hyvän toivon kappelissa 12.6.2022 Pyhän Kolminaisuuden päivä, Joh, 3: 1-15Johdanto: sään ennustelua ja Hengen tuulen huminaaYksi suomalaisen kesän tärkeä kansanperinne on sään ennustelu. Jotkut tutkivat iltaruskon värejä, toiset tulevat riippuvaisiksi kännykän sääsovelluksista. Jotkut seuraavat telkkarin Pekka Poutaa tai Kerttu Kotakorpea kuin profeettaa. Kuulun itsekin tähän sään tulkitsijoiden joukkoon, erityisesti siksi että olen lintuharrastaja. Vahdin tuulen suuntia ilmakehän yläkerroksissa kuin haukka. Odotan lämpimiä kaakkoisia virtauksia, jotka tuovat arojen ihmeellisiä lintuja tänne Suomeen. Kammoan kylmiä luoteistuulia, jotka uhkaavat alkukesän pieniä poikasia. Myös Jeesus puhuu päivän evankeliumissa tuulesta: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” Hengen tuuli puhaltaa meidät uuteen elämään. Uusi syntymä Hengen läpi voi olla raju kuin myrsky. Samalla se voi olla kuin hiljaista huminaa.  I Jumalan Henki puhaltaa meidät olemattomuudesta olemisen ihmeeseenTuuli puhaltaa, missä tahtoo. Hengen myrskyä on kahdenlaista. Aluksi on biologinen syntymämme äidin kohdusta tähän maailmaan. Meidät temmataan turvallisesta ja lämpimästä pimeydestä kirkkaaseen ja outoon todellisuuteen. Kun biologisen syntymän myrsky puhaltaa, itkemme ja parumme. Kaipaamme takaisin sinne, mistä olemme tulleet, mutta elämä johtaa meidät eteenpäin.Biologinen syntymämme on ihmeellistä. Tämän ihmeen äärelle on syytä pysähtyä. Miksi olen olemassa? Ja miksi ylipäänsä on jotain, miksi ei ole vain ei-mitään? Oma olemassaoloni ja maailmankaikkeuden olemassaolo ei ole itsestään selvää. Se on Luojamme lahjaa. Jumalan uutta luova Henki puhaltaa meidät olemattomuudesta olemiseen.Ihmeellistä on myös se, miten ainutlaatuisina tähän maailmaan synnymme. Tästä ihmeestä muistuttavat Hyvän toivon kappelin kirkkotekstiilit. Niissä risteilevät ainutkertaiset sormenjäljet. Jumala piirtää meihin jokaiseen kättensä yksilöllisen jäljen. Sinä olet ihme, kaunis kaari Jumalan suuressa elämän kankaassa.II Myrskyn silmässä Kristus valvoo vierellämme Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Biologinen syntymämme Hengen myrskyn läpi on vasta alku. Jumala antaa meille elämänmittaisen tehtävän kasvaa, tulla ihmiseksi. Tämän vaelluksen varrella Jumala puhuttelee meitä myrskyssä. Yksi suurimpia elämän myrskyjä on niin sanottu uskoon tuleminen. Omassa elämässäni koin tällaisen hetken opiskelijana Jyväskylässä. Ensimmäinen syksyni oli vaikea. Kotoa pois muuttaminen nosti pintaan ahdistuksen, jota en ymmärtänyt. Istuin ahdistuneena ja yksin solukämppäni sängyn reunalla. Silloin Hengen tuuli kävi ylitseni. Ymmärsin, että Jumalan rakkaus on tarkoitettu myös minulle. En voi yksin pelastaa maailmaa. Voin nojata Jumalan tuuleen ja antaa sen kantaa. Marraskuun pimeyteen virtasi valoa ja lämpöä, uutta toivoa. Löysin sisältäni lähteen. Hengen tuuli avasi uusia ovia ja synnytti ystävyyttä ja rakkautta. Kun nyt muistelen tuota hetkeä, tiedän että kaikki ei tuolloin ratkennut. Edelleen olen aina välillä kriisin myrskyssä, jossa on vaikea nähdä eteenpäin. Edelleen olen aina välillä itseni kanssa solmussa. Kriisin keskellä olemme myrskyn silmässä. Kriisit ovat rajalla olemisen kokemuksia, joissa totuttu järkkyy. Näitä myrskyjä on monenlaisia: ensirakkaus tai oman lapsen syntymä, avioero tai työttömäksi jääminen, onnettomuus tai läheisen kuolema, vakava sairaus tai sairaudesta parantuminen. Aina emme voi ymmärtää elämämme myrskyjä. Kuitenkin voimme huutaa Jumalalle tuskamme. Ja voimme tuoda hänelle kiitoksemme. Suuren hädän ja suuren ilon hetkellä Jumala on meidän kanssamme. Kristus valvoo myrskyssä vierellämme. III Hiljainen humina kasvattaa meissä hyviä hedelmiä Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Ihmisenä kasvaminen ja Kristuksen kanssa kulkeminen ei ole pelkkää myrskyä. Usein kristityn vaellusta ympäröi Hengen tuulen hiljainen humina. Osa meistä ei koe koskaan jumalasuhteessaan vahvoja kokemuksia. Se on täysin ok. Niin sanottu uskoon tuleminen on vain yksi tapa, jolla Jumala puhuttelee meitä. Sellaisen kokemuksen vaatiminen kaikilta on hengellistä väkivaltaa. Syntyminen uudestaan Hengessä on hiljaista huminaa, joka uudistaa meitä hetkestä hetkeen. Hengen tuuli humisee ja kypsyttää meissä hyviä hedelmiä: iloa ja rauhaa, kärsivällisyyttä ja hyvyyttä, toivoa ja vapautta. Joka päivä voimme ymmärtää jotain uutta itsestämme ja maailmasta. Joka päivä jotain uutta voi kirkastua Jumalan todellisuudesta. Joka päivä voimme avautua rukoukseen ja kuunteluun ja antaa Hengen tuulen humista.Tässä kasvussa oppaitamme voivat olla puistojen ja metsien puut. Voimme kuunnella, miten tuuli humisee vaahteroiden ja mäntyjen oksistoissa. Samalla voimme tuntea, miten Jumalan Henki hellästi ja hiljaa uudistaa meitä sisältäpäin. Puun kasvu on hidasta. Sitä ei voi nähdä. Silti kasvu on todellista.Lopuksi: Hengen tuuli puhaltaa sekä myrskyssä että hiljaisessa huminassa. Meidän ei pidä kavahtaa myrskyn voimaa, jolla Jumala meitä puhuttelee. Usko ei kuitenkaan saa muuttua kokemusten metsästämiseksi. Jumala on suurempi kuin kokemuksemme. Eikä elämä ole pelkkää kasvua. Jumala on kanssamme myös silloin, kun kuihdumme. Olemme kaikki keskeneräisiä, epätäydellisiä ja sellaisina kokonaan Jumalan rakastamia.Uskon salaisuus on Jumalassa, ei meissä itsessämme. Emme voi hallita Jumalaa, voimme vain antaa Hengen tuulen puhaltaa. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. 

Tässä E.Podin jaksossa keskustellaan erilaisista lajikulttuureista ja niissä toimimisesta. Jaksoa isännöi Eerikkilän tutkimus- ja kehitysjohtaja Mikko Pohjola. Mikon vieraiksi ovat saapuneet Lapin Urheiluopistossa toimivan Lapin Urheiluakatemian valmennuspäällikkönä nykyisin työskentelevä ja aiemmin mm. Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentajana tunnettu Reijo Jylhä sekä Lapin Urheiluopiston psyykkisen valmennuksen asiantuntijana Joona Vazana. Mitä ovat eri lajien lajikulttuurit, miten ne vaikuttavat lasten ja nuorten urheilutoimintaan ja mitä vanhempien ja valmentajien pitää asiasta ymmärtää? Miten eri lajien lajikulttuurit eroavat toisistaan, miten ne näkyvät vieraidemme päivittäisessä arjessa? Ovatko lajit erilaisia vai samanlaisia? Onko laji keskeisin toimintakulttuuria määrittävä tekijä? Entä mistä lajikulttuurit syntyvät ja miten ne kehittyvät? Voiko lajikulttuuria muuttaa, ohjata tai johtaa ja kenen toimesta? Vai pitäisikö edes yrittää, vai mieluummin luovia lajikulttuurien keskellä poimien parhaat palat ja välttää pahimmat. Muun muassa näihin mielenkiintoisiin kysymyksiin vieraamme ottavat kantaa Mikon johdolla. Käy kuuntelemassa koko jakso.

Uskon askeleita ohjelmat koostuvat kolmesta osuudesta, joissa jokaisessa kuullet keskustelun, haastattelun tai opetuksen. Tässä jaksossa Uskon askeleita ohjelmasarjan toimittaja Mikko Matikainen käy kolme keskustelua Imatran Helluntaiseurakunnan pastorin Petri Melanderin kanssa. Niissä kuulemme Petrin kertovan elämästään, jossa on traagisia ja vaikeita vaiheita. Puhumme Imatralla pidetyn L10T viikonlopun vaikutuksista ja avaamme näkökulmia siihen miten Imatran seurakunnat valmistautuvat yhdessä syksyllä 2022 pidettävään Valtakunnalliseen mediamissioon. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Petri Melander kertoo elämästään. Uskovan perheen lapsena koki hengellisen elämän luonnollisena osana elämää. Viisivuotiaana hän toimi parissa asiassa väärin. Kertoi niistä ja sai anteeksi ja vanhemmat siunasi uskon tielle. Turvallinen usko murentui äidin masennuksen vuoksi, kun äiti teki itsemurhan epätoivonsa keskellä. Petri käänsi Jumalalle selkänsä ja tarttui alkoholiin. Nämä asiat korjaantuivat myöhemmin. Petri kertoi myös perheestään ja rukousvastuksesta, kun hän laittoi vaimonsa Ulla-Maijan kanssa rukouslaput Jerusalemin itkumuurin rakoihin. Ohjelman toisessa osuudessa Petri Melander kertoo, miten hän lopulta vapautui alkoholista. Raamatun pyhillä on myös omat varjonsa ja vaikeutensa. Silti Jumala käytti heitä. Hän on vaikeuksissa läsnä. L10T varustaa ja rohkaisee tavallisia ihmisiä elämään Jeesuksen seuraajina itselleen luontevilla tavoilla. Imatralla innostuttiin tästä ja varattiin koulutus. Salasiunaaminen sykähdyttää ja vaikuttaa. Petri kertoi tästä pari esimerkkiä. L10T juttuja jatketaan Imatran Helluntaiseurakunnassa eteenpäin, kun valmistaudutaan mediamissioon. Ohjelman kolmannessa osuudessa Petri Melander kertoi tarkemmin siitä, miten hän opiskeli Kuopion konservatoriossa musiikin teoriaa ja opetti sitä 17 vuotta muille. Lapsuudessa saatu kutsu toimia pastorina kuitenkin poltteli sisällä. Hän opiskeli Iso Kirja opistossa Keuruulla työnsä ohessa. Sitten hän näki Imatran Helluntaiseurakunnan hakevan pastoria. Tämä oli Jumalan kutsu. Siksi Petri on nyt toiminut tuon seurakunnan pastorina 7 vuotta. Tämän lisäksi puhuimme myös siitä mitä valtakunnallinen mediamissio pitää sisällään innostuen ja innostaen toisiamme siitä. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Tämä uskon askeleita ohjelmasarjan jakso koostuu poikkeuksellisesti kahdesta osuudesta. Niissä kuullaan ilmavoimien entisen hävittäjälentäjän kapteeni evp. Olli Seppäsen opetus, jonka hän piti Kuopiossa aika pian Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Olli Seppänen on nykyisin Kansan Raamattuseuran kouluttaja ja Mikko Matikaisen työtoveri. Mikon kuultua Ollin opetuksen hän tajusi tämän ajan tarvitsevan juuri tämän opetuksen. Siksi tämä jakso on koottu täysin tuon tärkeän opetuksen ympärille. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Olli Seppänen avaa Ukrainan tilanteen taustoja. Vuodesta 2014 asti on Itä-Ukrainassa eletty sota-aikaa. Venäjä on miehittänyt Krimin ja liittänyt laittomasti itseensä. Olli avaa laajasti geopoliittisia ja psykologisia näkökulmia. Hän puhui Kiovan Venäjästä, joka oli mahtavimmillaan 1100- luvuilla. Tämä on ”venäläinen” alkukoti, josta ovat syntyneet Venäjä, Ukraina ja Valko-Venäjä. Putin ei halua tätä alkukotia. Hän haluaa palauttaa Venäjän suurvalta-aseman suhteessa Natoon. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti rajusti turvallisuuspoliittista tilannetta Euroopassa. Monia pelottaa, että laajentuuko sota. Olli Seppänen otti esiin Jumalan sanan lupauksia. Niiden varassa voimme kestää myös vaikeita aikoja, jos niitä joudumme kohtaamaan. Niiden varassa kansakuntamme kesti rankat sotavuodet aiemminkin. Ukrainan sodan alussa ja sodassa samankaltaisuuksia Suomen käymän talvisodan kanssa. Olli päättää ensimmäisen osuuden:” Sodan ensimmäinen uhri on totuus, valhe astuu tilalle. Tiedämme, kuka on valheen isä, hän haluaa tehdä kaikkensa, että tuhoa olisi mahdollisimman paljon.” Ohjelman toisessa osuudessa Olli Seppänen avaa mikä on ollut Suomen kansan kestävin tuki ja turva. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939, niin Päivän tunnussana -kirjassa oli Raamatusta kohta, jossa Daavid kohtaa Goljatin. Ulkomainen lehdistö käytti tätä vertausta kirjoittaessaan Talvisodasta. Presidentti Kyösti Kallio kehotti kansaa ja sotilaita lukemaan Jumalan sanaa, ammentamaan siitä voimaa ja lohtua. Kaisa Kallio kehotti kansakuntaa rukoilemaan. Kansa rukoili. Sen jälkeen koettiin talvisodan ihmeitä Pelkosenniemellä ja Sallassa. Adolf Ehrnrooth antoi kunnian terveydestään Herralle. Näin hän pystyi antamaan oman testamenttinsa Suomen kansalle. Tosipaikassa rintamalla kaikki rukoilivat. Olli otti esiin Senaatintorilla 26.8.2017 pidetyn suomalaisen messun, jossa rouva Jenni Haukio viittasi psalmiin 91:” Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet.” Puheen aikana valtioneuvoston ylle tuli sateenkaari. Sen alkuperäinen merkitys on, että Jumala ei koskaan hävitä koko maata sen pahuuden tähden. Jatkosodan aikana 1944 presidentin puoliso Gerda Ryti kehotti kansaa hiljentymään ja rukoilemaan Suomen puolesta kun Turun Tuomiokirkon kello lyö 12. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Uskon askeleita ohjelmat koostuvat kolmesta osuudesta, joissa jokaisessa kuullet keskustelun, haastattelun tai opetuksen. Tässä jaksossa Uskon askeleita ohjelmasarjan toimittaja Mikko Matikainen käy kolme keskustelua pastori Erkki Jokisen kanssa. Niissä tutustumme Erkin elämää, kuulemme työstä Venäjällä ja pääkaupunkiseudun venäjänkielisen väen pappina. Kuulemme syvällisiä mietteitä ihmisen pahuudesta, luonnon vapisemisesta ihmisen varjon vuoksi. Saamme näkykulmia Jumalan valoon ja toivoon kaiken keskelle. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Erkki Jokinen kertoo lähtökohdistaan. Uskon avaamasta ilosta 13- vuotiaalle pojalle, joka ei vieläkään ole sammunut. Erkki puhuu musiikista, pianonsoitosta, teologian opiskelusta, vaimostaan Leenasta ja neljästä aikuisesta lapsestaan sekä lastenlasten kautta avautuneesta isovanhemmuudesta. Erkki kertoo siitä lämmöstä, jota he kokivat Inkerin kirkon työyhteydessä Kelton kylässä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan repii näidenkin ihmisten vuoksi Erkkiä kovasti. Hänellä on huolta ja surua myös niistä venäjänkielisistä, joiden pappina hän toimi pääkaupunkiseudulla yhdeksän vuoden ajan. Puhuimme myös siitä, että nyt tarvitaan rauhantekijöitä. Ohjelman toisessa osuudessa puhumme Kainin varjosta, joka lankesi maailmaan veljesmurhan vuoksi. Nyt tuo varjo on Ukrainan ja Euroopan yllä. Ihminen ei ole päässyt eroon tuosta varjosta, jota myös synniksi kutsutaan. Erkki on kirjailijana tutkinut ihmisen pahuutta ja varjoja. Istunut Auschwitz-Birkenaun keskistysleirin kaasukammiossa lukien psalmia 44, rukoillut Euroopan ja ihmiskunnan pimeyden vuoksi. Luontokuvaajana Erkki Jokinen näkee ihmisen varjon suhteessa luomakuntaan. Kun eläin näkee luonnossa ihmisen kasvot tai käden, niin se pakenee ihmistä kauhun vallassa. Jokaisessa meistä on omat varjomme. Niitä emme voi kieltää. Jumala vetosi Kainiin, ettei hän olisi antanut vihalle valtaa. Jumala ei lakkaa rakastamasta langennutta ihmistä. Hän oli valmis antamaan alkukuvan, originaalin eli Jeesuksen kuolemaan, jotta voisi pelastaa meidät kopiot ja tehdä meistä enemmän alkukuvan kaltaisia. Ohjelman kolmannessa osuudessa Erkki ja Mikko keskustelevat tummien aiheiden jälkeen Jumalan antamasta ja avaamasta valtavasta toivosta. Puhetta on armosta, jota Jumala vuodattaa yli äyräiden. Mitä enemmän olemme Kristuksen lähellä, sitä enemmän hän meistä näkyy. Mitä sirpaleisempi ruukku sitä vahvemmin sen sisällä oleva valo näkyy läpi. Jumala näyttää rakkautensa ja valonsa nimenomaan Jeesuksen haavoissa ja särkymisessä. Kun ihminen tiedostaa omat varjonsa, niin hän kaipaa valoa ja rauhaa, jota hänessä ei ole. Armossa merkitsee yhä vähemmän, miten itse onnistuu. Merkittävää on lopulta vain suhde Jumalan rakkauteen Jeesukseen Kristukseen ja Pyhän hengen läheisyys. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Keskustelemme kirjailija Jyri Vartiaisen kanssa hänen tuoreesta teoksestaan Pölyllä on kasvot. Lyhytproosateoksen katkelmat voi lukea kokonaisuutena tai erillisinä. Niissä voi olla sama kertoja tai eri. Usein niissä on oleellista se mitä ei sanota. Puhumme siitä, miten teksti syntyy aistimuksista, tiloista ja tuntemuksista, ja miten Vartiainen yhtäaikaa rajaa tiukasti ja päästää ilmaa lauseisiin. Vartiaisen henkilöt unohtuvat usein haaveisiinsa tai muistoihinsa, tuntuvat pohtivan jotain muuta kuin mitä parhaillaan tekevät. Niistä on puhuttu uutena työläiskirjallisuutena, ehkä ne ovat esimerkki siitä ettei työ, työttömyys tai muu yhteiskunnallinen määrittele henkilöitä tyhjentävästi. Pölyllä on kasvot -kirjan henkilöillä on ahdistaviakin tilanteita, mutta heillä on usein myös lapsenkaltainen kyky havainnoida ja nauttia vaikka lämpölamput aurinkoakin paremmasta hehkusta. Opettajasta paljastuu uljas seikkailunjohtaja, äiti hymyilee omissa ajatuksissaan. Jyri Vartiaisen kuva Milka Alanen, Teos Osta Pölyllä on kasvot https://www.teos.fi/Polylla+on+kasvot

Tämä Uskon askeleita ohjelmasarjan jakso muodostaa L10T elämäntapakokonaisuuden yhdessä seuraavan Uskon askeleita ohjelman kanssa. Nämä kuuntelemalla pääset hyvin liikkeelle, jos haluat tätä elämäntapaa kokeilla ja soveltaa omaan elämääsi. Tämä jakso muodostuu kolmesta osuudesta, joissa jokaisessa Kansan Raamattuseuran kouluttajat käyvät opetuskeskustelun. Tässä jaksossa käydään läpi johdanto L10T elämäntapaan, näkökulmia siunaamisesta ja anteeksiantamisesta sekä kohtaamisesta ja ruuan siunaamisesta. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Mikko Matikainen ja Matti Mäkinen keskustelevat siitä mistä L10T elämäntavassa oikein on kysymys. Matti kertoo, miten hän kuuli tästä ensimmäisen kerran eteläafrikkalaiselta Willem Joubertilta. Willem oli käymässä Suomessa ja piti pari tilaisuutta. Niissä hän kertoi eteläafrikkalaisten rukouksessa saamista oivalluksista Luukkaan evankeliumin äärellä. Löytyi neljä askelta ja näkökulmaa, jotka ovat yksinkertaisuudessaan mullistavia. Mikko otti asiasta koppia ja sopi asioista Willem Joubertin kanssa. Mikko ja Matti ovat innoissaan tästä yksinkertaisesta elämäntavasta. Ohjelman toisessa osuudessa Mikko Matikainen ja Virpi Nyman keskustelevat salasiunaamisesta ja anteeksiantamisesta. Salasiunaaminen muuttaa siunaajaa itseään ja samalla olosuhteita, joissa hän elää. Se antaa rauhaa liikenteeseen, jos siellä tapahtuu yllättäviä asioita. Aina kun jokin asia ärsyttää, niin sen voi ymmärtää Jumalan Pyhän Hengen kutsuksi siunata toisia tai ärsyttävää asiaa. Siunaaminen ja anteeksiantaminen ovat kuin saman kolikon kaksi eri puolta. Toisen siunaaminen paljastaa, jos minulla on sopimattomia asioita tai katkeruutta toista kohtaan. Nämä näkökulmat auttavat kristittyä valvomaan, rukoilemaan ja elämään valossa. Ohjelman kolmannessa osuudessa Mikko Matikainen ja Kristiina Nordman puhuvat kohtaamisesta ja ruuan siunaamisen merkityksestä. Kun salasiunaamme, niin samalla kiinnostumme toisesta ihmisestä. Kristiina sanookin L10T:n olevan hymyilevä elämäntapa. Kuin toista salasiunaa, niin hänestä kiinnostuu ja samalla huulille hiipii pieni hymy. Kohtaamiset voivat olla kestoltaan lyhempiä tai pidempiä. Yhteinen syöminen tai kahvin juominen voivat osaltaan avata hyviä keskusteluja. Ruuan siunaaminen herättää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan ruuasta. Samalla sen äärellä voimme siunata kaikkia niitä, jotka ovat viljelleet, varjelleet, kuljettaneet ja valmistaneet eteemme tulevaa ruokaa. Ruuan siunaaminen ei tuo ruokaa lautaselle lisää, mutta se maustaa sitä kiitollisuudella. Siksi ruokakin maistuu paremmalta.Uskon askeleita ohjelmasarjan seuraavassa jaksossa käydään läpi loput L10T elämäntapaan liittyvät asiat. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Erilaiset salaliittoteoriat ovat tulleet jäädäkseen, mutta tässä ajassa ne ovat läsnä entistä näkyvämmin. Ihmisten välinen polarisaatio, disinformaatio, pandemia, sekularisaatio sekä ulko- ja sisäpolittiset kriisit ovat nostaneet mitä uskomattomampia salaliittoteoriat taas pinnalle. Sosiaalinen media ja internetin keskustelufoorumit ovat tehokkaasti levittäneet valtamedian ja yleisen konsensuksen vastaista "totuutta" tuoden esimerkiksi litteän maan teorian sekä QAnonin kaltaiset vaihtoehtoiset maailmanselitykset esille, saaden sadat tuhannet ihmiset uskomaan taas salaliittoteorioihin. Tämä on aiheuttanut entisestään hämmennystä ja eripuraa sekä yhteiskunnallisella että yksilöllisellä tasolla, kun suositut poliitikot ja useiden läheiset ovat omaksuneet salaliittoteorioiden selityksiä historian tai menneillään olevan maailman tapahtumista. Miten kaninkoloon pudotaan, ja miten sinne tippunut pääsee sieltä pois? Ketkä salaliittoteorioista hyötyvät, ja millaisen uhkan ne pahimmillaan muodostavat nykyisille yhteiskuntarakenteille? Haastattelussa tietokirjailija Markus Tiittula, joka julkaisi juuri Taistelu totuudesta - Mikä salaliittoteorioissa koukuttaa, ja miksi ne pitää ottaa vakavasti? Mukana myös salaliittoteorioiden psykologian asiantuntija Helsingin yliopiston tutkija Jukka Häkkinen. Ohjelman toimittaa ja juontaa Juhani Kenttämaa.

Muovista viemäriputkea, vanha bensakanisteri, rikkinäinen kiuas, vanerin palasia. Toisille ne ovat jätettä, mutta Tero Poralille soitinmateriaalia. Lahtelainen teatteri- ja musiikkimies on rakentanut viime vuoden kuluessa toistakymmentä kierrätyssoitinta. Niissä kaikissa on hyödynnetty vanhaa romua, rikkinäistä käyttötavaraa, rakentamisesta jääneitä hukkapaloja ja vioittuneita soittimia. Projektissa Poralin aisaparina on ollut lahtelainen muusikko ja rumpali Matias Partanen. Yksi soittimista on Rytmimankeli. Kun telineeseen kiinnitettyä polkupyörää polkee, takarengas soittaa basson kieltä, joka on yhteydessä kaikukoppana toimivaan tynnyriin. Tempoa voi muunnella sen mukaan, kuinka vinhasti pyörää polkee. Jerrybaselloksi nimetty soitin on puolestaan yksikielinen basson ja sellon yhdistelmä. Kaikukoppa on rakennettu metallisesta bensakanisterista eli jerrykannusta ja kaula liikennemerkin metalliputkesta. Kielenä on sähköbasson kieli, jota voi näppäillä sormin tai soittaa jousella. Voit kuunnella soitinten ääninäytteet oheiselta tallenteelta. Kaksikko on haastattelussa Radio Voiman keskiviikkoiltapäivässä.

Uskon askeleita ohjelmat koostuvat kolmesta osuudesta, joissa jokaisessa kuullaan keskustelu tai haastattelu. Niissä puhutaan kristityn elämäntavasta, johdatuksesta ja elämän merkityksellisyydestä silloinkin, kun on vaikeaa. Tässä jaksossa saamme tutustua Marju Slipiin. Hänen elämäänsä, kutsumukseensa ja erilaisiin vaiheisiin. Luvassa on rehellistä tilitystä, rajujakin näkökulmia ja toivoa joka on tätä elää suurempaa. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Marju kertoo taustoistaan, uskon kirkastumisesta 12- vuotiaana ja kutsumuksesta suuntautua opettajan työhön. Hänen äitinsä ja siskonsa ovat myös tulleet Herran löytämiksi. Itä-Suomesta matka toi pääkaupunkiseudulle. Sydämellä tehty opettajantyö vei mehut ja uupumus tuli kohdalle. Opettajan työhön tuli muutaman vuoden tauko, kunnes Espoon kristillisestä koulusta otettiin yhteyttä kesän lopulla. Oli opettajan tarve. Marju löysi sen yhteisön, jossa sai kukkia ja toteuttaa kutsumustaan. Jumala järjesteli asiat täydellisesti. Ohjelman toisessa osuudessa kuulemme miten Marjun elämässä puhkesi yllättäen myrsky. Ennen korona-aikaa koettu pitkä flunssa kuumeineen ja säryt saivat viimein syyn lääkärin vastaanotolla. Järkyttynyt lääkäri kertoi tutkimusten paljastaneen syövän iskeneen rajusti ja tehneen etäpesäkkeitä kaikkialle luustoon. Pimeys hiipi ja lopulta hyökkäsi päälle hyökyaallon tavoin. Syöpää voisi ehkä hidastaa, mutta ei parantaa. Tuntu, kuin maapallo olisi lakannut pyörimästä. Ihmiset rukoilivat ja asettuivat rinnalle. Rukousystävä antoi kohdan psalmista 41, jonka Marju oli saanut itselleen jo vuosia aiemmin. Jumala antoi ymmärtää, että uudet lääkkeet tulisi ottaa vastaan Jumalan antamana apuna. Rukous, lääkkeet ja Jumalan yli ymmärryksen antama rauha kannattelivat. Alkoi paranemisen prosessi ruumiin, sielun ja hengen alueilla. Edessä oli lääkärin tapaaminen. Kolmannessa osuudessa Marju kertoi lääkärin kertoneen hyviä uutisia. Syöpä oli pysähtynyt ja etäpesäkkeet olivat pienentyneet. Marju oli kokenut olonsa kohentuneen huomattavasti. Vaikka lääkäri sanoi, ettei hän ole vielä täysin terve, niin Marju on päässyt palaamaan takaisin työhönsä Espoon kristillisen koulun opettajana. Käyty pimeä matka syövän kanssa on vienyt yhä lähemmäs Jumalaa. Siksi Marju käyttää paljon aikaa Jumalan kanssa olemiseen. Marju rohkaisee kaikkia turvautumaan Jumalaan aina ja kaikessa. Elämässä ja kuolemassa. Muuta kestävää ei ole. Tämä ohjelma kannattaa kuunnella. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Uskon askeleita ohjelmat koostuvat kolmesta osuudesta, joissa jokaisessa kuullaan keskustelu tai haastattelu. Niissä puhutaan kristityn elämäntavasta, johdatuksesta ja elämän merkityksellisyydestä. Tässä jaksossa kuullaan näkökulmia Ikaalisten parhaaksi työpajaan, mediamission valmisteluihin ja Vivamon Raamattukylän ihmeellinen ilo jouluvaelluksen valmisteluihin. Kuulemme myös Pelkosenniemi 1939 – unohdettu taistelu elokuvan synnystä ja sanomasta. Voit nähdä tuon elokuvan Alfa TV:stä itsenäisyyspäivänä 6.12. klo 21. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa KRS:n kaupungin parhaaksi tiimi; Ulla Saunaluoma, Virpi Nyman, Topi Viitasalo ja Päivi Peittola, kertovat tunnelmiaan Ikaalisten parhaaksi työpajasta. Tuo ja vastaavat työpajat avaavat L10T:stä tuttua siunaamisen ajatusta yhteisön siunaamisen ja sen parhaaksi toimimisen suuntaan, kuten Jer.29:7 kehottaa. Ikaalisten työpajan kutsuivat koolle alueen seurakunnat. Osallistujat tulivat kaupungin, yritysten, urheiluseurojen, kulttuurin piirissä toimivien ja muista Ikaalisten elämään vaikuttavista tahoista. He työskentelivät ohjatusti yhdessä ajatuskarttojen äärellä ja löysivät viisi hanketta, joita he alkavat Ikaalisissa edistää. Ohjelman toisessa osuudessa kuullaan tuokiokuva valtakunnallisen mediamission 2022 suunnittelupalaverin jälkeisestä hetkestä. Siinä Mika Tuovinen, Onni Haapala ja Ari Talja istuivat Mikko Matikaisen kanssa alas ja keskustelivat nimellä ”Se löytyi” tunnetuksi tulevasta mediamissiosta. Puhetta on kokouksen annista, valmistelujen etenemisestä ja jokaisen omista ajatuksistaan tähän tulevaan mediamissioon liittyen. Missiolla on diakoninen ulottuvuus, jolla pyritään lievittämään ihmisten kokemaa yksinäisyyttä. Sillä on myös rukouksen ulottuvuus ja rukouskoordinaattori, joka jakaa ihmisille ja alueille rukousaiheita. Rukous ja työntekeminen mediamission eteen jatkuu… Kolmannessa osuudessa kuullaan Pelkosenniemi 1939 – unohdettu taistelu -elokuvasta. Sen tekemisestä ja sanomasta tälle ajalle. Mikko keskustelee aiheesta elokuvan käsikirjoittajan ja ohjaajan Martti Takalon sekä elokuvan asiantuntijan ja kertojan Olli Seppäsen kanssa. Olli on kansan Raamattuseuran kouluttaja, eläkkeelle jäänyt hävittäjälentäjä ja kapteeni Suomen ilmavoimista. Martti kertoo, että elokuvan tulee nähtäväksi Alfa TV:ssä itsenäisyyspäivänä. Mikko kertoo haastattelun jälkeen tulleen tiedon, että elokuva tulee nähtäväksi Alfa TV:ssä itsenäisyyspäivänä 6.12. klo 21. Samassa osuudessa kuulet myös Lohjalla sijaitsevan Vivamon Raamattukylän valmistautumisesta Ihmeellinen Ilo joulunäytelmään. Eräs kyläläinen kertoo Raamattukylän merkityksestä itselleen ja roolistaan Ihmeellinen Ilo jouluvaelluksessa. Uskon askeleita ohjelmissa rukoillaan esiin nousevien asioiden puolesta ja annetaan rohkaisua kristityn arkeen. Ohjelman lopuksi annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Toimittajana on Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:14-15) Tästä Vanhan testamentin tapauksesta meille kerrotaan 4. Mooseksen kirjassa näin:  (Lue: 4.Moos.21:4-7) Israelin kansa teki syntiä Jumalaa vastaan, kun he kapinoivat hänen vapautustekoaan vastaan erämaassa. Jumala oli vapauttanut kansansa Egyptin orjuudesta, ja nyt matkalla kohti luvattua maata kansa alati kapinoi ja nurisi. Kansa halusi mieluummin takaisin orjuuteen kuin turvata Herran armoon. Tästä rangaistuksena Herra lähetti kansan keskuuteen myrkkykäärmeitä, ja paljon kansaa kuoli.  Mooses saa Jumalalta yllättävän sanan kansan hätään: (Lue 4.Moos.21:8-9) Nyt Jumala käski Moosesta tehdä vaskesta eli pronssista tällaisen käärmepatsaan ja kiinnittää se tolpan nokkaan kaikkien katsottavaksi. Kyseessä oli selvästi Jumalan armonväline: jokin konkreettinen asia, johon Jumala oli asetuksellaan liittänyt sanansa lupauksen pelastuksesta. Jumalan asetukseen liittyi myös vaskikäärmeeseen katsominen, eli usko Jumalan lupaukseen. Tätä kuvaa Kristus käyttää pelastuksesta, jonka hän hankkii Golgatalla kuollessaan ristillä.  Aivan samalla tavalla kuin Israelin kansa, olemme mekin syyllisiä kapinaan Herraa vastaan.  Tämä lain tuomio on helvetin kadotus, iankaikkinen kuolema. Room.5:12, Ps.51:7. Mutta juuri sen tähden, että lain kautta tunnemme syyllisyytemme, kelpaa meille myös evankeliumi. Gal.3:22. Juuri sinutkin on Jeesus Kristus synneistäsi päästänyt verellänsä, kun hän kuoli edestäsi ristillä. Kristuksen veressä on syyllisyytesi ja kadotustuomiosi, vihollisuutemme rangaistus otettu täydellisesti pois. Kol.1:20. Uskon kautta saat tässä ja nyt omistaa armon, anteeksiantamuksen, vanhurskauden ja autuuden, jonka Jeesus Kristus on koko maailmalle verellään hankkinut.Vaskikäärmeen korottamisen kautta me opimme tuntemaan paremmin myös vapahtajamme ristiinnaulitsemisen merkityksen. Käärmeiden myrkky tuli kansalle kuolemaksi. Samalla tavalla paratiisissa luikerrelleen käärmeen eli saatanan myrkky on meidät jokaisen myrkyttänyt ja tuonut meille lain silmissä kuolemantuomion. Mutta tästä kuolemasta tuli Jumalalta Jeesuksessa Kristuksessa meille varma pelastus. Selvästi ja voimallisesti tätä opettaa apostoli Paavali kirjeissään: Gal.3.13, 2.Kor5:21, Ef.2:15-16. Niin kuin myrkky silti pysyi käärmeen puremassa israelilaisessa, niin pysyy meissäkin syntimme kuolemaamme asti, mutta sen tuoma kuolema, meidän rangaistuksemme on siirretty ihmiseksi tulleen Jumalan, Jeesuksen niskaan ristille. Maailman synniksi tehtynä on synnitön Jeesus Kristus meidän sijaiskärsijänämme, käärmeen kuvana ripustettu kirouksen puuhun Golgatan ristille, jotta sinulla olisi uskon kautta iankaikkinen elämä. Kuten vaskikäärme oli Jumalan antama armonväline, pelastuksen välittäjä syntiselle kansalle, samoin hän on antanut meille armonvälineet pelastuksen välittäjäksi Jeesuksessa Kristuksessa. Nämä armonvälineet ovat Jumalan sana, pyhä kaste, sekä Herran pyhä ehtoollinen, joista Raamattu puhuu, että niiden kautta meidät liitetään osallisiksi Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta (Room.4:4-6; 1.Kor.10:16-17), puhdistetaan kaikesta synnistä Jeesuksen verellä (1.Piet.3:21; Hepr.10:22-23; 1.Joh.1:7), pyhitetään täydellisesti Jumalan valtakunnasta ja iankaikkisesta elämästä osallisiksi (Joh.17:17), annetaan usko (Room.10:17) ja tehdään Jumalan temppeleiksi (1.Kor.3:16). Niissä meillä on uskomme kohde, niissä meillä on läsnä autuus ja pelastus, Kristus itse ja hänen verensä armo. Niissä meillä on pelastus ja suoja kaikkea syntiä ja kuolemaa, käärmeen myrkkyä vastaan. Näihin tartumme uskolla, uskon kautta ”katsomme Kristukseen” ja omistamme pelastuksen, jonka hän meille tarjoaa.

Miksi jotkin tiedot ja tieteet arvioidaan tarpeelliseksi ja tieteen niukka rahoitus kohdistuu vain niihin? Kuka tekee valinnat ja millä mittarilla? Taina Saarikivi on yhdessä Janne Saarikiven kanssa toimittanut kirjan turhasta tiedosta - tutkimuksen osista ja pätkistä, joita ei koskaan julkaistu syystä tai toisesta. Niissä kaikuu kuitenkin tieteenteon ilo. Taina Saarikivi on nyt Kalle Haatasen vieraana

Unohda kaikki, mitä tiedät vaaleista. Yritä vasta sen jälkeen ymmärtää Venäjällä nähtyä näytelmää, jota kutsutaan vaaleiksi. Niissä mikään ei ole kuten ajattelemme, tiivistää kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen Moskovasta. Venäjän politiikassa meno on koko ajan härskimpää ja vaalivilppi räikeämpää. Presidentti Vladimir Putin elää vainoharhaisena ilman internetiä ja pelkää, että maa seuraa Valko-Venäjän mallia. Siellä massat nousivat epäsuosittua johtajaansa vastaan. Siksi Putin kiristää koko ajan otteitaan. Uskooko Putin oikeasti voittaneensa vaalit rehellisesti? Uhkaako vanha liittolainen kommunistipuolue häntä oikeasti? Vaalivilppivideoita katsellessaan Jenny pohtii, miksi kukaan edes jaksaa äänestää, jos kaikki tietävät vaalien olevan feikit. Vastaukseksi Erkka vertaa äänestystä näytelmään, johon kansa ottaa osaa tukeakseen johtajaansa. Mistä maailma puhuu -podcast vaatii entistä parempia maailmanselityksiä joka toinen torstai.

Saarna Hyvän toivon kappelissa 6.6.2021 Sananlaskut 30: 7-9, Matt. 16: 24-27  Johdanto: Koulujen päättäjäisten suuri siirtymä Eilen vietin Suurta Siirtymäpäivää. Omat lapseni jättivät molemmat omat koulunsa, nuorempi kuutosluokkalainen alakoulun ja vanhempi ysiluokkalainen yläkoulun. Kummilapsemme taas vietti lakkiaisia lukion jälkeen.   Vanhan koulun jättäminen taakse ja uuteen siirtyminen on lapsille ja nuorille iso askel. Sitä se on myös vanhemmille. Mieleen nousee yhtä aikaa haikeutta ja iloa. Tippa linssissä kuuntelin lasten upeiden opettajien puheita. On koskettavaa todistaa nuorten kasvua.  Paljon hyvää on takana, ja paljon on edessä.   Millä eväillä uuteen elämään lähdetään? Siitä puhuvat tämän pyhän tekstit. Niissä minua puhuttelivat kaksi erilaista suuntaa, jotka molemmat vievät kohti elämää. Nämä suunnat ovat kohtuullisuus ja antaumus.   I Kohtuus kaikessa Aloitan kohtuudesta. Siitä sanotaan Sananlaskujen kirjassa näin: ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.”Vanha sanonta kuuluu: ”Kohtuus kaikessa”. Se on hyvä elämänohje. Se on erityisen tärkeä nykyaikana, jossa eri väestönosien väliset jännitteet kasvavat. Maailmanlaajuinen kilpailu ajaa ihmisiä toisiaan vastaan. Se synnyttää voittajia ja häviäjiä. Sosiaalisen median ristiriitoja ruokkivat algoritmit lisäävät vettä myllyyn.  Siksi tarvitsemme Sananlaskujen sanomaa kohtuudesta: ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.” Sananlaskuissa etsitään kultaista keskitietä, tasapainoa. Maailmassa toki tarvitaan itsensä likoon laittavia yrittäjiä. Silti Jumala ei ole tarkoittanut maailma sellaiseksi, jossa yksi prosentti omistaa yhtä paljon kuin 99 prosenttia. Maailmaa ei pidä rakentaa niin, että vain rikkain eliitti pystyy elämään hyvää ja turvallista elämää. Liian suuret tuloerot hämärtävät kokemuksen yhteisestä ihmisyydestä.     Samaa Sananlaskujen henkistä jatkumoa on tasapuolisuus, erilaisten näkökulmien punnitseminen oikeudenmukaisesti. Ja samaa henkistä perintöä ovat maltti ja harkinta. Sananlaskujen viisaus ohjaa meitä pois pikatuomioista sosiaalisen median seinämillä, baareissa ja kadunkulmissa. Erityisesti tänä nopeana aikana tarvitsemme harkintaa ja malttia.     Kohtuullisuuden hyvettä tarvitsemme myös suhteessamme luomakuntaan. Kirkon ilmasto-ohjelman nimi on ”Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus.” Talousjärjestelmämme ja kulttuurimme ruokkivat meissä jatkuvaa janoa saada lisää. Sananlaskujen vanha viisaus johtaa meitä kohti uutta ajattelua. Tärkeintä ei olekaan saada eniten vaan saada kohtuullisesti.   ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.” Sananlaskujen viisaus ohjaa meitä kysymään, mitä oikeasti tarvitsemme. Hyvä elämä ja menestys täytyy ymmärtää jonain muuna kuin jatkuvana materian, elämysten tai vaurauden kasvuna.   Meidän on löydettävä uudelleen hyvän elämän juuret Jumalan läsnäolosta, kulttuurista, toisistamme ja luomakunnan yksinkertaisesta ilosta. Vähemmän on enemmän, kun syvennymme nykyhetkeen emmekä vaadi koko ajan lisää. Jeesus sanoo: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?” Meidän tehtävämme on löytää uudelleen sielumme sen sijaan että yrittäisimme ostaa kaiken.     II Antamalla elämäni löydän elämäni Kohtuullisuuden jälkeen käännän katseeni kohti antaumusta. Jeesus sanoo: ”Se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” Jeesuksen sanat tulevat kohti. Ne kutsuvat minua antaumukseen. Kristittynä eläminen ei tarkoita sivusta seuraamista, vaan esiin astumista.  ”Joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” Kristuksen seuraamisessa ei ole kyse varman päälle pelaamisesta. Jeesuksen seuraaminen on heittäytymistä kuiluun luottaen, että joku ottaa kiinni. Jeesus kutsuu minut olemiseen, jossa oma egoni ei ole kaiken keskipiste. Keskipiste, kaiken ydin on Kristus, rakkaus josta kaikki elämä kumpuaa. Kristittynä eläminen on jatkuvaa kulkemista ja kääntymistä kohti ydintä.   ”Joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”  Antamalla itseni löydän itseni. Kun jätän oman itseni ja elämäni Kristukselle, elämääni virtaa kepeytttä. Persoonani ja tunteeni, saavutukseni ja pettymykseni, ihmissuhteeni ja yksinäisyyteni suhteellistuvat. Voin elää niitä todeksi suhteessa Kristukseen. Kun en itse ole kaiken mitta, elämääni virtaa kepeyttä, valoa ja lämpöä.   Tämä ei tarkoita, että elämästä tulisi helppoa. Elämä ei ole tarkoitettu helpoksi. Se on tarkoitettu elettäväksi, elettäväksi Kristuksen kanssa. Kristuksen seuraaminen riisuu meistä pois epäaitoa olemista ja vie meitä kohti totuutta ja aitoutta. Se myös sattuu, usein vereslihalle asti.   Samalla Jeesuksen seuraaminen vie meidät kohti aitoa lähimmäisyyttä, jossa emme laskelmoi vaan välitämme. Kristuksen seuraaminen antaa meille tuntevan sydämen ja avoimet kädet. Hän kutsuu meidät välittämään toisistamme. Kristus kutsuu meitä lähimmäisyyteen niin lähimpien ihmisten kanssa kuin harrastuksissa, kaduilla ja politiikassa. Jeesus vie meidät välinpitämättömyydestä välittämiseen.   Lopuksi: Jeesuksen seuraaminen vie meidät kohti kohtuullista elämäntapaa ja täyttä antaumusta. Emme löydä elämän tarkoitusta vaatimalla itsellemme aina vain enemmän ja enemmän. Löydämme tarkoituksen antamalla itsemme Jumalan ja elämän käyttöön. Näillä eväillä siis kohti elämää! 

Haastattelija: Jutta Saanila Editointi: Tuomo Burman Heikkonäköinen Timo kertoo podcastissa toivoa antavan tarinansa siitä, miten löysi pitkän alkoholinsävytteisen aikuiselämänsä jälkeen tien raittiuteen. Voit myös lukea keskustelun: www.nkl.fi/fi/eras-toivoa-antava-tarina Minun näköinen mieli -hankkeen puhelinringeissä jaetaan kokemuksia elämästä ja näkövammaisuudesta turvallisessa porukassa. Teemat valitaan yhdessä, ja jokaisen ajatuksille on tilaa. Puhelinrinkien perusperiaatteena on turvallisuus ja luottamus. Niissä kokoonnutaan aina samalla porukalla, yhteensä 5–10 kertaa. Kutsumme mukaan sinutkin! Ilmoittaudu puhelinrinkeihin: Jutta Saanila, p. 09 3960 4088, jutta.saanila@nkl.fi Lue Minun näköinen mieli -hankkeesta: nkl.fi/fi/hankkeet#header--minun-nakoinen-mieli

Tässä kuullaan kolme nimettömänä pysyttelevän kirjoittajan tarinaa. Niissä mielikuvitus pääsee lentoon! Ohjelman on toimittanut Matilda Peltonen ja tämä on uusinta vuodelta 2014. Tre berättelser och en hemlig författare. Läser gör Matilda Peltonen. Repris från 2014.

Ilman kykyä myötätuntoon ihmislaji ei olisi selviytynyt näihin päiviin saakka. Myötätunto parantaa ajatteluamme ja vaikuttaa myönteisesti terveyteemme, korostaa myötätuntotutkija Miia Paakkanen toimittaja Satu Kivelän haastattelussa. Myötätunto on myös taitoja, eikä vain synnynnäinen ominaisuus. Tämä on käynyt ilmi Miia Paakkasen tutkimuksista. Niissä hän opetti tunnetaitoja esihenkilöille ja johtajille eri organisaatioissa. Ohjelmassa kuullaan myös suomalaisten kokemuksia myötätunnosta tai sen puutteesta. Nimimerkki Annelin mielestä työttömiä syyllistetään, ja se vaikuttaa työttömien omiin asenteisiin. ”Moni korkeasti koulutettu työtön miettii, miksi enää kannattaisi vaivautua. Jos jonkin työkeikan onnistuu saamaan, siitä ei makseta korkeasti koulutetulle soveltuvaa palkkaa. Miksi siis edes yrittää?” Ohjelman toteuttanut työryhmä: Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä. Äänisuunnittelu: Juha Jäntti. Tuottaja: Anna Simojoki. Kuvat: Tuuli Laukkanen. Työryhmään kuuluvat myös Rainer Korhonen ja Teemu Sipilä. Lukijat: Miika Lauriala, Susan Grönholm ja Mira Stenström. Musiikki: Epidemic Sound.

  Tänään jatketaan podcastin sarjaa “Ilmaisen näkyvyyden 4 ässää” toisella jaksolla. Viimeksi sarja alkoi introjaksolla. Näitä jaksoja voit ihan hyvin kuunnella yksittäisinäkin, et mitenkään putoa kärryiltä vaikket kuuntelisi näitä kronologisesti.   Kuuntele jakso tästä:   Jos et halua kuunnella, voit lukea tästä sisällön:   Tänään on aiheena sisältömarkkinointi, joka oli näistä neljästä ässästä ensimmäinen. Seuraavat ässät olivat somemarkkinointi, seo eli hakukoneoptimointi ja sähköpostimarkkinointi. Nämä kolme seuraavaa jaksoa tulevat olemaan siis siitä, miten eri kanavissa: sosiaalisessa mediassa, Googlessa ja sähköpostissa, saa ilmaista näkyvyyttä. Sisältömarkkinointi ei ole uusi keksintö. Sitä on tehty jo kauan esimerkiksi aikakauslehdissä. Niissä mainostaja voi julkaista informatiivisen ja hyödyllisen sisältöartikkelin, kuitenkin sillä twistillä, että sen kautta promotaan markkinoijan tuotetta. Tai ajatusta sen takana. Ja asiakaslehdet, esimerkiksi pankkien ja vakuutusyhtiöiden lehdet, joissa esitellään rahansäästövinkkejä tai kodin turvallisuuteen liittyviä ohjeita. Ja siis vanhin tällainen lehti on perustettu jo vuonna 1895. Siis 125 vuotta sitten! Nämä ovat ihan perusesimerkkejä siitä, mitä sisältömarkkinointi perinteisimmillään on. Verkossa sisältömarkkinointi on ollut The-juttu reilusti yli kymmenen vuotta. Verkossa sisältömarkkinoinnin sydän on blogi. Mutta se miten blogi toteutetaan, voi saada erilaisia muotoja. Se voi olla video, podcast tai sitten vain tekstimuodossa. Koska blogeja on jo niin paljon, moni varmasti miettii, kannattaako sellaista enää tehdä. No jos vertaat sitä vaikka somekanaviin, kotisivuihin tai näyteikkunoihin, niin varmasti voit olla kanssani samaa mieltä, että sellainen kannattaa jokaisella yrityksellä olla. Mutta. Iso mutta. Älä tee siitä samanlaista kuin jollain toisella on. Se, mitä kirjoitat blogiisi on ratkaisevaa. Se kenelle kohdistat blogisi, on ratkaisevaa. Kukaan ei jaksa lukea blogia, jos sen aihe ei suoraan puhuttele häntä. Voin sanoa itsekin näin monesta blogista. Kyse ei ole pelkästään aiheesta, vaan jos kirjoitustyyli ei miellytä, kirjoittajan persoona ei miellytä, tai sitten tiedon taso, jolla blogissa kirjoitetaan, on liian kevyt. Toisin sanoen, jos se ei anna minulle mitään uutta ja toistaa jo vanhaa tiedossa olevaa asiaa, se ei yksinkertaisesti kiinnosta. Näin voin sanoa monesta aikakauslehtiartikkelista. Ne ovat liian pintaraapaisuja ja kohdistettu liian laajalle yleisölle. Ja persoonaan liittyen, jos blogissa ei olla mitään mieltä, ei kerrota kokemuksista, tai kirjoittaja ei tuo millään tavalla itseään esiin, jää mielikuva blogista oikeastaan liian laimeaksi. Hajuttomaksi. Mauttomaksi. Kaipaan siis sisältöihin sitä, että ne on kirjoitettu juuri minulle, minun elämäntilanteessa olevalle ihmiselle, tosi tarkasti kohdistettuna. Minulle pitää tulla fiilis, että tämä kirjoittaja lukee ajatuksiani. Ja se on se taso, jolla sisältömarkkinoinnissa pitäisi ajatella. Ei se, että tuotetaan vaan jotain kaikkia miellyttävää sisältöä, vaan että pistetään oma itse likoon sisältöön. Otetaan kantaa rohkeasti tai tuodaan omia elämänkokemuksia esiin. No elämänkokemuksista puheenollen, kun itse perustin ensimmäisen blogini yrityksen sivuille, tein juuri tämän virheen. Eli en kohdistanut, vaan puhuin markkinoinnista yleisellä tasolla vähän kaikille. Toki minulla oli mielipiteitä, mutta en ollut rajannut blogin lukijakuntaa millään tavalla. “Kaikki jotka tarvitsevat mainospalveluita” oli rajaukseni. Välillä kirjoitin yrittäjille, välillä vähän isommille yrityksille. Se oli selkeä virhe, eikä blogi siitä syystä, tai ehkä syitä oli muitakin, mutta blogi ei siis lähtenyt käyntiin. Eli en saanut sillä paljonkaan ilmaista näkyvyyttä Kun taas seuraava blogi, Mamaonbis-blogi, jonka perustisn 2013 oli tarkasti kohdistettu yrittäjä-äideille, jollainen itsekin olin. Eli pienten lasten äiti, joka samalla kun hoitaa lapsia, haluaa tehdä intohimotyötään, toteuttaa ideoitaan, saada asioita aikaan. Mamaonbis-blogi lähtikin hyvin käyntiin. Moni lukija kertoi, että vaikka hänellä ei normaalisti ole aikaa lukea blogeja, mutta mamaonbis-blogin hän lukevat, koska se on kohdistettu JUURI hänelle. Ja se on nyt sisältömarkkinoinnin ydin. Se, että kohdistat sisällön juuri hänelle. Kuka hän sitten on? Ja mistä asioista hän janoaa tietoa, koskien sinun palveluitasi? Ne ovat asioita, joita kannattaa miettiä. Mutta jatketaan tästä. Eli sisältömarkkinoinnin sydän on blogi, tai vlogi tai podcast. Kaikki kuitenkin kannattaa muuten tosiaan julkaista myös tekstimuodossa, koska google hakee tekstejä verkosta. Puhutaan tästä hakukoneoptimoinnista lisää osassa 24. Mutta sisältömarkkinointia teet myös muissa kanavissa. Somessa ja sähköpostissa. Sisältömarkkinoinnin tehtävä on tuoda esiin sinun osaamisesi. Se mitä mieltä olet asioista ja minkälaisia kokemuksia sinulla siitä on. Ja kun teet sisältömarkkinointia, eli jaat hyödyllistä tietoa ihmisille omasta asiantuntemuksestasi, autat ihmisiä ratkaisemaan ongelmiaan ja pääsemään tavoitteisiinsa, niin samalla annat omasta osaamisestasi maistiaisia. Se on vähän niinkuin jos olet katsonut ravintolakehittäjien tositeeveetä, niin uutta konseptia lähdetään markkinoimaan jakamalla paikallisille maistiaisia kadulle. Siis seisomaan kadulle tarjottimien ja pienten makupalojen kanssa. Ja kutsutaan syömään ravintolaan. No tää sama on mitä itse teet. Sun ravintola on sun palvelut, sali, valmennuspaikka, konsultointi-skype, verkkokurssi, mitä palveluita sitten myytkin. Niistä jaat pieniä makupaloja blogissa, somessa, sähköpostitse ja vaikka ilmaisissa videokoulutuksissa. Liidimagneeteissa, jos se terminä on tuttu sinulle. En sitä nyt lähde tarkemmin avaamaan, puhun siitä sitten tämän sarjan viidennessä osassa eli podcastin jaksossa 25 kun puhutaan sähköpostimarkkinoinnista. Mutta sisältömarkkinoinnin tavoitteena on saada siis kohderyhmän jäsen kokeilemaan palveluasi. Muistan, kun myin markkinointipalveluita, ja törmäsin usein ihmisiin, jotka kokivat, että bloggaaminen on jotain kivaa ja hauskaa jota voi tehdä jos aikaa on. Mutta sitähän ei koskaan ollut, koska piti niitä oikeitakin töitä tehdä. Ja sitten mietittiin, miten löydettäisiin verkosta uusia asiakkaita. Sisältömarkkinointi on varmasti yksi haastavimmista asioista joillekin perinteistä markkinointia opiskelleille sisäistää. Siis itsekin olen juuri perinteistä markkinointia opiskellut, ja vasta vuonna 2013 tajusin oikeastaan tarkemmin, mitä se on. Minkälaisen ajatusmallin muutoksen se vaatii. Muutos siis siitä ajatuksesta, että markkinointi olisi niinsanottua push-markkinointia, jossa vaan tykitetään mainostoistoja jokaiseen kanavaan, tavoitellaan massoja ja lasketaan rahoja. Sisältömarkkinoinnissa pitää lähteä liikkeelle ihan toisesta asenteesta. Etenkin kun tavoitellaan ilmaista näkyvyyttä. Sisältömarkkinoinnissa tavoite on auttaa ihmisiä, tarjota pyyteettömästi apuaan, mutta juuri tuossa maistiaismielessä, kuten aiemmin kerroin. Se mielen muutos on myös se, että ei voi odottaa, että jokainen ilmaisen maistiaisen ottanut heti tilaisi maksullisen palvelun. Se ei välttämättä tapahdu heti. Mutta kun tuo ihminen oikeasti ja todella tarvitsee apuasi, hän tietää kehen olla yhteydessä. Sisältömarkkinoinnin avulla pysyt hänen mielessään ja nostat omaa brändiäsi osaajana jatkuvasti. Ja miten sisältömarkkinoinnin avulla siis saa ilmaista näkyvyyttä? Kun sä teet sitä blogissa, somessa ja sähköpostissa, saat samalla liikennettä kotisivuillesi, kun siis blogi on kotisivuillasi. Ja kun optimoit artikkelit, saat niitä näkyviin myös googlessa. Sisältömarkkinointi on se avain, jonka kautta saat ilmaista näkyvyyttä eri kanavissa. Sen kautta saat syyn lähestyä sähköpostilla yleisöäsi ja sen kautta saat puheenaiheita someen. No nyt kun sisältömarkkinointi on ollut jo yli 10 vuotta The-juttu verkossa, niin muutoksiahan väistämättä tulee. Kun informaatiotulva kasvaa, blogeja putkahtaa kuin sieniä sateella, ja kiinnostavaa sisältöä on aivan liikaa, niin ihmisille tulee ähky. Olet varmasti itsekin aika ähkyssä tästä digimarkkinointisisällöstä. Silloin erityisesti täytyy kohdistaa sisältö entistä tarkemmin ja täytyy miettiä vielä tarkemmin, mikä on se ydin siinä sisällössä, siinä koko yrityksen sisältökonseptin kokonaisuudessa, jota tuottaa verkkoon. Mikä on sun missio yrittäjänä, mitä on sun arvot, miten voisit tuoda enemmän tarinoita itsestäsi esiin? Kun sisällön määrä verkossa kasvaa, niin yhä suurempi merkitys on nyt ja jatkossa sillä, kuka sitä sisältöä tuottaa. Kuka sinä olet? Miksi teet sitä mitä teet? Ja miten voisit sitouttaa oman lukijakuntasi, sun oman yleisön, ne sun kaikista ihanimmat potentiaalisimmat unelma-asiakkaat!? Sulle on varmasti tuttu sanonta se, että ihmiset eivät muista mitä sanoit vaan he muistavat, miltä sait heidät tuntemaan. Siksi mun seinällä lukee isoin kirjaimin “Inspire someone today”, koska se on se sisältömarkkinoinnin juttu. Saada aikaan innostusta, inspiraatiota, motivaatiota, tehdä jotain mikä parantaa omaa elämää. Saa aikaan positiivisia tunteita ja positiivista muutosta. Se juttu miksi mä olen yrittäjänä ei ole se, että saisin mun palveluita myytyä. Vaan se, että pystyn auttamaan yrittäjiä selviytymään kaikesta markkinointijargonista ja yrittäjyyskoulutuksista voittajina. Että yrittäjät näkisivät, mikä on se punainen lanka. Haluan oikeasti ammentaa mun 20 vuoden kokemuksesta markkinoinnissa ja mainonnassa, että yrittäjät, joiden ammattitaito on jossain muualla ihan yhtä hyvä kun mulla markkinoinnissa, näkisivät, että mikä on se juttu miten markkinointia voi tehdä sydämellä, jalat maassa, maksamatta järjettömiä summia sen tekemisestä ja ehkä ihan turhasta työstä, jos oma strategia ei ole ihan selvillä. Mun pointti on siis se, että sisältömarkkinointi ei ole jotain ylimääräistä, jotain turhaa tai jopa jo vanhanaikaista joka ei johtaisi myyntiin, koska sen avulla sä pystyt moninkertaistamaan sun myynnin, kunhan tiedät, mitä teet. Ja sun pitää löytää se oma tapasi tehdä sitä. Eli ei kangistuta tässäkään vanhoihin kaavoihin, vaan otetaan maalaisjärki käyttöön. Mistä sun asiakkaat oikeasti haluaa sulta kuulla? Ne ei varmasti halua kuulla sitä samaa mitä muilta, joten mitä uutta ainutlaatuista sulla olisi annettavana. Ja älä säikähdä, ei sun tarvitse mitään huikeita suorituksia tän eteen tehdä. Kyse on siitä, että pistät itsesi, sydämesi, likoon sisältömarkkinoinnissa. Toimit rohkeasti ja itsevarmasti. Luotat sun omaan osaamiseen ja sun mielipiteisiin. Ihmiset haluaa oikeasti kuulla sun näkemyksen, ei niitä perusjuttuja, vaan sen mitä mieltä SÄ ITSE olet asiasta, peilaten sun kokemukseen ja osaamiseen. Ja tietysti arvoihin. Mikä on se sinun ainutlaatuinen kokonaisuutesi, joka koostuu eri koulutuksista, kokemuksista, mielipiteistä, arvoista, ja missiosta. Sinä olet ainutlaatuinen, sinua ei ole toista, olit millainen hyvänsä, olet upea, mahtava, loistava, persoonallinen, sinun pitää vaan uskoa itseesi ja siihen, että sinusta tykätään just sellaisena kuin olet. Näistä asioista puhun muuten enemmän vielä Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaarissa 17.9. klo 12.30 johon voit ilmaiseksi ilmoittautua tästä >> Ja sisältömarkkinoinnista olen puhunut aiemminkin podcastissa. Käy kuuntelemassa ainakin nää kaksi jaksoa, eli jakso 10 Älä tyrkytä mulle ja jakso 15 tee markkinointia omalla tyylilläsi, älä niinkuin käsketään. Mutta iso kiitos, että kuuntelit (luit) tämän jakson. Tästä jatketaan seuraavalla kerralla siitä miten sosiaalisessa mediassa saa ilmaista näkyvyyttä. 

A/M Podcastin pääjuontaja Mika Maliranta kuvaa talouskilpailua urheiluvertauksin pelikentän tasoittamisena. Sami Miettinen johdattelee keskustelun yritystenvälisen kilpailun ja Kilpailuviraston tekemän tuomarointityön lisäksi muiden hyvien instituutioiden rooliin talouden pelikentän mahdollistajina. Yritysten muodostumisen ja kasvun talousteoreettinen ymmärtäminen otti suuren askeleen oikeustaloustieteilijä Robert Coasen teoreemoilla. Niissä tiedon epäsymmetrisyys ja transaktiokustannusten korkeus ovat merkittäviä syitä kilpailla markkinoiden tai yksittäisten ihmisten sijaan (osake)yhtiöitä käyttäen. Osakeyhtiöiden kilpailun taas on oltava tasapuolista ja reilua, jotta kansantalouden kasvu ja tuottavuus kehittyisivät. Yksi Malirannan suosikkiajattelijoista, MIT:n professori Daron Acemoğlu, on tutkinut erittäin kattavasti talouden lainalaisuuksia Italian mafian muodostumisesta hegeliläiseen systeemiteoriaan. Mahtipontisten maailmanselitysten sarja on kulminoitunut kahteen merkittävään kirjaan: Miksi maat kaatuvat (Why Nations Fail) sekä The Narrow Corridor, joissa pohditaan tasapuolisten, luotettavien ja erityisesti kansalaisten hyvinvointia rakentavien instituutioiden optimirakennetta. Maliranta pohtii vaaraa, joka vaanii sekä liian heikon julkistalouden Mad Max-yhteiskunnissa, että ylisuurten valtioiden tukahduttavissa rakenteissa. Kapea kieleke näiden välissä johtaa hyvinvointiin, jossa erityisesti Pohjoismaat ovat olleet maailman johtotähtiä, osin hyödyntäen raadollisempien yhteiskuntien innovointivoimaa. Lopussa lähtee terveiset Matti Apuselle! #neuvottelijat-yhteisö neuvottelun tukena

Ohjelman ensimmäisessä osuudessa kuullaan Virpi Nymanin tekemä haastattelu, jossa Esa Rantala kertoo innostuksestaan erilaiseen tekniikkaan. Hän kuvaa, tallentaa ääntä, editoi ja välittää sekä kuvaa että ääntä netin kautta. Esa välittää näin ja monella muullakin tavalla elämänsä kautta evankeliumia eteenpäin. Esa kertoo, ettei hän ole puhuja, mutta hän on valtavan hyvä ja tärkeä sanoman edelleen välittäjä. Ilman häntä ja hänen kaltaisiaan Vivamon kirkon messujen nettilähetykset ja monet muut vastaavat eivät onnistuisi. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa palautellaan mieliin edellisen jakson ajatuksia. Niissä esiin nousivat Isä meidän -rukouksen näköalat ja tuon rukouksen yhdistävä voima. Tästä Marita Leivo kertoi oman elämänsä tuokiokuvien kautta. Minna Rissanen puolestaan kertoi uskosta, elämästä ja merkityksellisestä elämästä Jeesuksessa. Minna muisteli myös yhteistä matkaamme Vivamon evankelistakurssilla ja sen merkityksestä kutsumuksensa kannalta. Totesimme DominiLifen olevan hyvä mobiiliohjelma, joka tulee rukouselämää. Ohjelman toisessa osuudessa Virpi Nyman jututtaa Maarit ja Eero Haltiaa Vivamossa pidetyn messun jälkeen. Haltiat olivat Vivamossa samassa veneessä avioparityön merkeissä. Tuo työ perustuu vertaistuelle ja aidolle jakamiselle. Vivamossa oli koolla haastattelun tekohetkellä vastuupareja, jotka valmistautuivat tuleviin avioliittotapahtumiin. Esillä oli myös maaliskuussa toteutettava samassa hytissä aviopari risteily Viking Gracella. Johon osallistumista voi harkita. Ohjelman kolmannessa osuudessa edellisestä jaksosta tuttu Minna Rissanen kertoi merkillisestä ja merkityksellisestä johdatuksesta Serbiaan erääseen naisjohtajien kokoontumiseen. Jumala laittoi ajatuksen tästä matkasta ensin Minnan ystävän ja hänen kanssaan evankelistakurssin käyneen Seijan sydämelle. Matka sisälsi hämmentävän sairastumisen, Jumalan puhetta ja upean jakamisen hetken etelä-afrikkalaisen naisen kanssa. Ohjelmassa on puhetta omista lahjoista, avioliiton huoltamisen tärkeydestä, uudellaan aloittamisen armosta sekä palautteen antamisen ja vastaanottamisen tärkeydestä. Meidän tulisi osata antaa palautetta rakkaudella ja vastaanottaa sitä nöyryydellä. Ilkeästä palautteesta on hyvä löytää se ydin, jota työstää, mutta heittää se loppu kompostoitumaan anteeksiannon kompostiin. Kaikissa uskon askeleita ohjelmissa on näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä sekä näkökulmia arkiseen elämään kristittynä. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ne löytyvät myös uskon askeleita Facebook-seinältä. Ohjelman toimittaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Materiaalitutkijat ovat aina halunneet tehdä yhä toiminnallisempia materiaaleja ja saada niihin uusia ominaisuuksia. Mutta voisiko ”elottoman” materiaalin saada käyttäytymään ikään kuin se oppisi ärsykkeistä? Tähän haasteeseen tarttui Aallon polymeerifysiikan ja molekulaaristen nanorakenteiden professori Olli Ikkala yhteistyössä Tampereen yliopiston toiminnallisten materiaalien professorin Arri Priimägin kanssa. Tällaista opetettua materiaalia voitaisiin käyttää mm. pehmeässä robotiikassa. Jos mekaaninen robotti tarttuu kourineen pehmeään orgaaniseen näytteeseen, niin se voi musertua. Mutta Ikkalan ja Priimägin yhteistyö saattaa johtaa uudenlaiseen robotiikkaan. Esikuvana heillä on työssään mustekalan lonkerot. Niissä ei ole niveliä, ja ne pystyvät tarttumaan monenlaisiin asioihin. Aivan alkuun Olli Ikkala tutki oppimisen luonnetta – voisiko ehdollistumista, tottumista ja herkistymistä soveltaa materiaaleihin. Yksi tutkimuksen innoittaja oli sadan vuoden takaa Ivan Pavlovin koirakoe, jossa ehdollistumisen jälkeen neutraali ärsyke sai aikaan syljen erittymisen koiralta, vaikka se ei nähnyt ruokaa. Ensimmäiseksi kehitettäväksi materiaaliksi määräytyi hydrogeeli, joka oppi reagoimaan uuteen ärsykkeeseen. Pavlovin koirakokeen luontaista ärsykettä, ruoan näyttämistä, vastasi lämmitys ja neutraalia ärsykettä, kellon soittamista, taas geelin valaisu. Jotta materiaali voisi oppia, se tarvitsee muistin. Ehdollistuminen ja siihen kuuluva muistaminen tapahtuukin kultananopartikkeleiden välityksellä. Geelin lämmitys ja valaisu yhtäaikaisesti saavat nanopartikkelit järjestäytymään ketjuiksi, jotka muistavat sulatuksen. Kun oppiminen on tapahtunut ja geeliä pelkästään valaistaan, niin ketjut lämpenevät ja geeli sulaakin ilman lämmitystä. Tämän jälkeen tutkijat kehittivät nestekidemateriaalin, joka aluksi osasi tarttua esineisiin tai kulkemaan aluksi vain lämpötilan avulla, mutta joka sitten oppi reagoimaan vastaavasti valon avulla. Video liittyy juuri edelliseen. Materiaalitutkimuksesta apua kriisialueiden terveydenhoitoon Puusta saatava nanoselluloosa on erinomainen lähtöaine materiaalitutkimuksessa. Nanoselluloosapohjaisia materiaaleja käytetään paljon lääketutkimuksessa ja ensimmäisiä sovelluksia on siitä tehty haavanhoitovalmiste palovammapotilailla. Tuorein tutkimus on nanoselluloosan kylmäkuivaus. Aineksesta poistetaan vesi kokonaan kylmäkuivauksella. Yliperttulan ryhmä tutkii, kuinka erilaiset solut kestävät kylmäkuivauksen nanoselluloosan sisällä. Alustavat tulokset ovat lupaavia. Tarkoituksena on saada erilaiset verituotteiden solut kestämään kuivaus, säilytys ja edelleen palautumaan ennalleen ja käytettäväksi kylmäkuivauksen jälkeen. Tällaisesta menetelmästä olisi valtava etu veren kuljettamisessa kriisialueille. Aivan samalla tavalla biopankkinäytteet voitaisiin säilyttää pienemmässä tilassa ja halvemmalla, kun kalliita typpitankkeja ei enää tarvittaisi. Helsingin yliopiston biofarmasian professori Marjo Yliperttula on tutkinut nanoselluloosaa pitkään. Hänellä on kymmenkunta patenttia ko. tutkimuksesta. Toimittaja on Teija Peltoniemi.

Hanna Korhonen teki pienimuotoisen tutkimuksen työelämän syrjinnästä. Paneuduttiin Hannan kanssa eniten haastattelijan toimintaan työhaastatteluissa. Niissä vääränlainen käyttäytyminen ja epäsopivat kysymykset, esim. raskaussyrjintä. Lisäksi puhuttiin hieman seksuaalisesta häirinnästä.

  Tänään haluan puhua tarkemmin niistä neljästä pelosta, joita olen huomannut että yrittäjillä brändäämiseen liittyy.  Olen jo usean vuoden ajan pyörittänyt verkossa Brändää osaamisesi -workshopia, joka on kolmiosainen videosarja, koulutus brändäämisestä. Siinä olen kysynyt yrittäjiltä, mikä esiin tulemisessa oikeastaan pelottaa ja nämä ovat ne neljä asiaa, jotka jatkuvasti nousevat esiin. Kuuntele podcast-jakso tästä.     Jos et halua kuunnella, lue tiivistelmä jaksosta tästä:   Kuulostaako jokin näistä sinusta tutulta? 1. Riittämättömyyden tunne, huijarisyndrooma Eli se tunne, kun "en vielä ole riittävän hyvä". "Sitten kun vielä saan tehtyä tuon tutkinnon, lopputyön, väitöskirjan... silloin voin kutsua itseäni asiantuntijaksi, nostaa itseni esiin." "Kun olen vielä käynyt tuon kurssin ja syvennyn vielä tuohon aiheeseen." "Sillä mitä jos paljastuukin, että en tiedä ihan kaikkea..?" Huijarisyndrooma on sitä, että pelkää vain huijaavansa kaikkia. Että muut luulevat sinun tietävän enemmän ja osaavan enemmän kuin oikeasti tiedät ja osaat. Mutta sinusta tuntuu, että muut osaavat paremmin ja tietävät jotain enemmän. Ylen artikkelin mukaan huijarisyndrooma piinaa erityisesti korkeakoulutettuja, niitä, jotka ovat oikeasti aikaansaavia ja päteviä, mutta itsekriittisimpiä ihmisiä, jotka vaativat itseltään paljon. Artikkelin ingressissä sanotaan, että tällainen vääristynyt ajattelutapa vie työstä ilon ja voi pahimmillaan johtaa työuupumukseen. Kun itse ei usko osaamiseensa, ei osaa vastaanottaa kehuja siitä, joten toiset eivät siitä voi pelastaa. Eli kukaan ulkopuolinen ei pysty sinua vakuuttamaan siitä, että sinä olet hyvä, loistava, paras, koska aina on se sisäinen ääni joka nalkuttaa ettei riitä vieläkään. Artikkelin mukaan huonommuuden tunne tulee lapsuudesta, se koetaan faktana, ei vääristymänä. Nyt jos itse ajattelet, että olet joskus liian kriittinen ja tuomitseva itseäsi kohtaan, tai sinulla on tämä apina olallasi, huijarisyndrooma, joka jatkuvasti uskottelee sinulle että sinä et riitä, niin anna sen äänen olla, älä usko sitä. Tiedosta, että se ei ole totta. Ja se mikä pitää muistaa on se, että sinun itsesi kannalta on todella tärkeää, että uskot itse itseesi. Kerää siitä vaikka itsellesi todisteita. Laita hyvät asiakaspalautteet vaikka jääkaapin oveen tai toimiston seinälle, niin että muistat ne koko ajan. Muistat, että olet hyvä ja taitava, ja että riität. Brändäämisessä tärkeintä ei ole se, että olet valmis. Totuushan on, että kukaan ei ole koskaan täysin valmis, vaan ihan jokainen meistä on kehitysvaiheessa. Ja niin kuuluukin olla. Jos joku väittää tietävänsä kaiken, ja uskoo siihen itsekin, niin se on tie alaspäin. Jos lopettaa kehittymisen, alkaa mennä takapakkia. Joten sinullakin on siis oikeus olla epätäydellinen, oppiva ja inhimillinen. Kunhan olet siitä rehellinen viestinnässäsi, brändäämisessä. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin se, että asiantuntija kertoo oppineensa taas jotain uutta. Se kertoo siitä, että hän on ajan tasalla ja avoinna ympäristön kehitykselle. Että hän osaa pysyä nöyränä sille, että asiat muuttuvat ja hänen pitää muuttua niiden mukana. Maailma ei ole stabiili ja muuttumaton. 2. Tuomitsemisen pelko, että pidetään itsekeskeisenä ja "häpeämättömänä tyrkkynä" Tämä on sellainen asia mikä monella on, eli ei haluta näyttää siltä että pitää itseään jotenkin huippuna. Itsekehu haisee on sellainen mitä minun lapsuudessani ala-asteella jotkut lapset muistivat aina kovaan ääneen lällättää, jos uskalsi olla itseensä jollain tavalla tyytyväinen. "Kuka toikin luulee olevansa" oli, mitä selän takana sanottiin, kateellisina, jos joku aidosti näytti sen, että on hyvä ja osaa nauttia siitä että on hyvä. Jos uskalsi olla ylpeä itsestään. Tietysti ylpeily on eri asia kuin itsestään ylpeänä oleminen. Kuten itsensä rakastaminen ei ole sama, kuin itserakas. Mutta itsensä esiin tuominen brändäämisessä ei ole sama asia, kuin itsensä jalustalle nostaminen. Niissä on vissi ero. Kun tuot itseäsi esiin aitona omana itsenäsi, inhimillisenä, epätäydellisenä, et nosta itseäsi muiden yläpuolelle. Et luule itsestäsi jotain, mikä ei ole totta vaan tunnistat myös ne hyvät puolet itsessäsi.⠀ Kun olet ollut viestinnässäsi aidosti oma itsesi, voit jättää tuomitsijat omaan arvoonsa. Yrittäjänä sinun tehtäväsi on markkinoida itseäsi ja osaamistasi. Ja esimerkiksi kuvat sinusta ovat yksi tärkeä osa brändäämistä. Niitä pitääkin käyttää näkyvästi, sillä kuvista näkyy sun silmät, asento, ilme, jotka kertoo sun luonteesta paljon. Kuvista puhuinkin enemmän viime jaksossa joten ei niistä nyt enempää. 3. Hylkäämisen pelko, ettei kukaan tykkääkään minusta sellaisena kuin olen Uskon, että tämä pelko on ihan tuttu jollain tasolla ihan jokaiselle. Vaikkei sitä itse tiedostaisikaan. Kaikissa meissä asuu se pieni tyttö tai poika, joka haluaa kuulua porukkaan, tulla hyväksytyksi. Vaikkei sitä aikuisena haluaisikaan myöntää. Tämä on yksi isoimmista syistä, miksi meitä  pelottaa, tai jännittää, tulla esiin omana itsenämme. Mitä jos paljastaa aidot sisimmät ajatuksensa ja mielipiteensä ja niitä kritisoidaan. Varsinkin juuri silloin kun on avannut itsensä, asettaa itsensä alttiiksi sille että joku voi satuttaa. Mutta se on se riski aina kun luo yhteyttä muihin ihmisiin. Lopulta kuitenkin löydämme ystäviä, seuraajia. Meistä tykätään, koska olemme ihmisiä. Rehellisiä, avuliaita ja rohkeita, kun pistämme itsemme likoon. Kaikki eivät mitenkään voi tykätä kaikista, eikä tarvitsekaan. Tätä sanon myös lapsilleni: kaikkien ei tarvitse teistä tykätä, joten teidän ei tarvitse miellyttää kaikkia. Ja tämä on sellainen juttu, mikä itselläni ainakin on aina ollut ongelmana, se kiltin tytön syndrooma, että kaikkia pitäisi jotenkin miellyttää. Olla kiltti, sopuisa, diplomaattinen. Joskus miellyttämisen halu kuitenkin toimii toisin kuin oli itse tarkoittanut. Se voi johtaa siihen, ettei uskalla kertoa toiselle totuutta. Ettei uskalla sanoa mielipidettään. Ja että jää seinäruusuksi, sivusta seuraajaksi. Tämä on ainakin ollut iso oivallus, että jos yritän miellyttää kaikkia, vahingoitan vain itseäni. Niin henkilökohtaisessa elämässä kuin bisneksessä, brändäämisessä. On ihan oikein nousta esiin niiden asioiden puolesta, jotka itselle ovat tärkeitä. Omia mielipiteitään saa puolustaa, silläkin riskillä että jotkut ei tykkää. Mut siksi just, että jos haluat nousta esiin verkossa, on tärkeää, että sanot mitä oikeasti olet asioista mieltä. Näin autat sun yleisöä siinä, että he voivat paremmin arvioida sun asiantuntijamarkkinoita, sun näkemystä asiantuntijana kaivataan palavasti, joten kerro se rohkeasti. 4. Pelko, ettei keksi mitään järkevää tai kiinnostavaa sanottavaa Jos olet asiantuntija, joka on opiskellut aihetta, kokenut työtä alalla, kokenut elämää... sinulla ON sanottavaa. Vaikka miten paljon. Mistä sitten tulee se fiilis, ettei tiedä mitä sanoisi? No kaikista näistä aiemmista peloista. Pelätään että joku, vaikka oman alan toinen asiantuntija tai kuka tahansa tarttuu siihen mitä sanoo, kritisoi, viisastelee, kommentoi ikävästi, ehkä jopa tuomitsee tai lähettää vihapostia. Tai ylipäätään, että kukaan ei kiinnostu. Mitä jos puhuu vain itselleen, eikä ketään kiinnosta? Mitä jos sisältö ei olekaan timanttista, mitä sitten käy? Tähän sisällön tuottamiseen suosittelen ottamaan ihan uuden asenteen. Siitä kerron kohta. Mutta vielä siitä, että onko sinulla mitään sanottavaa. Ehkä sinulla on liikaakin? Monella meistä asiantuntijoista, oman alamme osaajista, on niin HURJA määrä tietoa päässämme, että se on vaikea saada ulos. Varsinkin, jos siitä pitäisi tehdä innostava somejulkaisu... tai video. Kaiken syvällisen pohdinnan, jota päivittäin teet, kaiken sen keskellä, sinun pitäisi järjestellä ajatuksesi niin että saat videon tehtyä. Siirtyä syvältä vähän matalemmille vesille. Voi olla haastavaa Erityisesti jos kyseessä on ensimmäinen video, ensimmäinen blogiartikkeli, voi olla että siihen tulee liikaa asiaa. Mutta ei hätää. Sinä selviät tästäkin. Tarvitset vain systeemin, jolla saat sen ulos ja järjesteltyä pieniin, helposti pureskeltaviin palasiin. Sinun täytyy vain tietää, kenelle puhut, niin tiedät miten esität asiasi kiinnostavasti. Ja se onkin se avain. Kenelle puhut? Kun tiedät tarkkaan kenelle puhut, pystyt muotoilemaan asian kansantajuisesti. Kun sinulla on selkeät kysymykset mielessäsi, mitä sinulta usein kysytään. Mitä asiakkaat sinulta kysyvät? Vastaa niihin kysymyksiin. Eli kun muutat ajattelutapaasi sieltä omasta näkökulmastasi asiakkaan näkökulmaan. Alat ajatella sitä, mitä puhut verkossa asiakaslähtöisesti, löydät sanottavaa, joka kiinnostaa sun yleisöä. Toistan siis. Älä siis puhu välttämättä niitä asioita, joita sinulla mielessäsi on, sillä asiantuntijana olet tosi siinä todella syvällä. Jos lähdet sillä tasolla puhumaan niistä verkossa, suuri osa potentiaalisesta yleisöstäsi klikkaa eteenpäin, koska se on liian vaikea sulattaa. Siksi on tärkeää, että ajattelet sisältöä sen lukijan tai katsojan tai kuuntelijan näkökulmasta. Mitä hän oikeasti haluaa tietää? Mitä hän tarvitsee? Ja vielä yksi juttu on sellainen, johon kompastun itsekin. Pidetään asioita itsestäänselvyyksinä. Eli kun olet jo vuosia tiennyt jonkin asian olevan näin, sinulle se on itsestäänselvyys eikä sitä tarvitse, ei, et edes jaksa puhua siitä enää. Koska se on liian tuttua sulle. Mutta muista aina että se ei ole tuttua sun asiakkaille. Sun itsestäänselvyydet voi olla sun asiakkaiden kultahippuja. Juuri niitä itsestäänselvyyksiä pitäisikin siis nostaa esiin. Yksi keino tehdä sisältöä on ottaa sinulle itsestäänselvä asia, ja pureutua siihen. Yksi asia kerrallaan. Vaikka se olisi tuttu juttu myös sun seuraajille, niin se että puhut siitä, muistuttaa heitä. Esimerkiksi nyt veden juominen. Tai hengittäminen. Ne ovat kaikille itsestäänselvyyksiä, mutta muistammeko me keskittyä niihin. Tietoisesti hengittää. Tai tiedostaa, että juonko nyt riittävästi vettä päivittäin. Se, että joku muistuttaa niiden tärkeydestä, voi olla aika inspiroivaa, vaikkakin nämä nyt on tosi yksinkertaisia esimerkkejä... mieti mitä itse pidät ehkä itsestäänselvyytenä. Minulla se voisi olla esimerkiksi se, että asiantuntijan kannattaa perustaa blogi. Mulle se on niin itsestäänselvää, ollut jo vuosia, että en jaksa sitä koko ajan painottaa. Mutta tietysti, jos blogia ei ole, niin siitä kuuleminen voi olla uutta ja mielenkiintoista. No, tässä voin sanoa että on tosi monta syytä, miksi blogi kannattaa olla, eikä vähäisimpänä se itsensä brändääminen. Ja jos nyt ajattelet, että ei kukaan enää ehdi lukea blogitekstejä, niin älä ajattele näin. Ne ihmiset, joita sinun sanomasi oikeesti kiinnostaa, joille siitä on hyötyä elämässään, ovat kiinnostuneita. Kunhan ensin selvität, mitkä aiheet oikeasti on ne, joista he haluavat lukea. Ja kirjoitat blogiin niistä. Vastaat kysymyksiin ja autat, inspiroit ja innostat. No sitten vielä yksi juttu. Iso juttu. Brändääminen auttaa sinua monella tasolla. Se on puoli myyntiä, kuten olen usein sanonut, se tuo lisäarvoa palveluillesi ja se tuo uusia asiakkaita. Ne ovat niitä bisneksen markkinoinnillisia ja myynnillisiä hyötyjä, jotka ovat tärkeitä. Mutta siinä on myös sellainen puoli, jota moni ei ajattele. Kun uskallat olla oma itsesi verkossa, brändäämisessä, voit rentoutua muutenkin. Sinun ei tarvitse skarpata, pingottaa, esittää jotain roolia. Se, että avaudut markkinoinnissa, auttaa sinua myös elämässä muuten. Mutta kun brändäät itseäsi ja osaamistasi sun kohderyhmälle, niin automaattisesti teet sitä myös sun muille verkostoille, sukulaisille, läheisillesi, kevereille. Joskus, valitettavaa kyllä, ne ovat ne läheisimmät ihmiset, jotka vakuuttuvat sinun osaamisestasi viimeiseksi. Ellei sinulla sitten ole läheisinä sellaisia, jotka todella kannustavat sinua, olet onnekas! Mutta jos ei, niin se voi johtua siitä, että läheiset ihmiset ovat liian lähellä, he näkevät sinut yhä sellaisena kun olit kymmenen tai kymmeniä vuosia sitten. Pikkutyttönä tai -poikana, joka tykkäsi värittää tusseilla. Joka kiukutteli kaupassa, taisteli kotiläksyjen kanssa. Tai joka unelmoi jostain ihan muusta, kuin mitä nykyään tekee. Joskus käy niinkin ikävästi, että oma kaikista lähin omainen on se pahin lyttääjä, epäilijä, kyseenalaistaja. Se joka kyselee ihan suoraan, kuka oikein luulet olevasi, että olet feikki ja teeskentelijä. Silloin vaatii aikamoista ponnistelua, että jaksaa uskoa itseensä ja käydä näitä pelkoja päin. No, toivottavasti sinulla ei nyt tätä tilannetta ole. Mutta jos on, niin muista, että sinulla on aina vaihtoehtoja. Mutta tästä aiheesta ehkä toisella kertaa. Mutta sen lisäksi, että saat läheisesi uskomaan, että sinusta on tähän. Et ole menneisyytesi, vaan tulevaisuutesi, jonka vahvuus ja kivijalka on toki se menneisyys, mutta sinun tulevaisuutesi on nousta esiin sellaisena kuin oikeasti olet. Millainen sinä uskot itsesi olevan. Ja kun brändäät itseäsi kaikille muille, brändäät itseäsi samalla myös itsellesi. Kun nostat esiin tarinoitasi onnistumisista ja hyvistä jutuista, keskityt niihin enemmän. Ja se mihin keskittyy, se kehittyy. Se kasvaa. Kasvatat brändiäsi, mutta brändisi myös kasvattaa sinua uskomaan itseesi entistä enemmän. Se on sellainen positiivinen kierre. Eli kun ympäristösi alkaa uskoa sinuun enemmän, saat positiivista palautetta, huomiota, sinua kuunnellaan, niin alat itse myös vahvistua. Uskallat koko ajan vähän enemmän ja enemmän.. Kun käyt näitä pelkojasi päin tietoisesti, ne vähenevät entisestään. Vähitellen siihen nimittäin tottuu. Esillä olemiseen. Ja mitä enemmän uskot itseesi ja saat tukea ympäristöltäsi, sen vähemmän ne tuomitsijoiden soraäänetkin sinua haittaa. Tiedät itse totuuden, miten hyvä, osaava, kokenut ja taitava sinä oikeasti olet. Ja miten hyvä tyyppi olet.  Nyt siis pelkoja päin, nostamaan sinua itseä esiin markkinoinnissasi! Ylen artikkeli, jonka jaksossa mainitsin >> Blogin perustaminen Bisneskoulun blogissa >>  

Ohjelman ensimmäisessä osuudessa palautellaan mieliin edellisen ohjelman sisältöä. Päivi Peittola kertoi miten häntä alkoi rukoiluttamaan erään palvelutalon kohdalla. Helsingin vapaakirkon johtava pastori Ari Korolainen kertoi omasta kasvustaan Kuopiossa ilman työtapaturmassa kuollutta isää. Ari avasi näkökulmia hengelliseen vanhemmuuteen ja rukousvastauksiin. Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Annikki Heikkinen kertoo Varkaudessa toimivasta aamurukouspiiristä, jossa rukoillaan omien asioiden lisäksi kaupungin ja valtiollisten päättäjien puolesta. Hän kertoi myös aamuisen rukouksen ja Herran edessä viipymisen tärkeydestä. Näin Jeesuskin toimi. Ohjelman toinen osuus avaa Savonlinnan parhaaksi työskentelyn taustoja. Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja Ulla Saunaluoma kertoo mistä siinä on kysymys. Eri elämänaloilta työskentelyyn osallistuneet olivat innostuneita. He asettivat viisi konkreettista tavoitetta, joilla kaupungin ajallista ja iankaikkista hyvää voidaan edistää. Työskentely niissä jatkuu. Ohjelman kolmannessa osuudessa Agape Europen Bailey Marks kertoi siitä mitä hän ja hänen vaimonsa Denise Marks olivat kokeneet ja nähneet Savonlinnan parhaaksi työskentelyssä. Denise johdatteli tuon työskentelyn vankalla osaamisellaan. Bailey sanoi, että tuo työskentely oli paras Euroopassa tähän astisista kaupunki työpajoista. On mahdollista toteuttaa vastaavia työpajoja myös muissa Suomen kaupungeissa yhdessä kaupungin eri alojen, kulttuurielämän, urheiluseurojen ja muiden tahojen kanssa. Tässä on eri kristillisille seurakunnille loistava mahdollisuus olla yhdessä siunaukseksi omassa kotikaupungissaan. Uskon askeleita ohjelmat sisältävät näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä. Niissä on näkökulmia arkiseen elämään kristittynä. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ohjelman käsikirjoittaa, toimittaa ja koostaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Oletko kirjoittamassa sähköpostiviestiä asiakkaillesi? Kuuntele ensin podcastini, niin lupaan, että kirjoitat sen uudesta näkökulmasta, helpon sabluunan avulla, joka ei petä, ei valita, vaan toimii, jotta sinä saat lisämyyntiä ja pidettyä asiakkaasi kiinnostuneina. Sehän tietää kassan kilinää (tai numeroita pankkitilillä). Mitä sellainen sinulle merkitsisi.....? Kun itse opin systeemin, huokasin helepotuksesta. Huomasin ne monet virheet, joita olin tehnyt vuosia. Ilmankos emailejani ei moni lukenut. Tai tiedä häntä lukiko, mutta kauppaa ei ainakaan tullut lisää. Muistan markkinointikokemusteni viidakosta vain kaksi sähköpostia, jotka saivat ryntäyksen aikaiseksi. Niissä oli shokeeraava otsikko ja suorastaan pelkokerroin, elleivät lukijat toimisi. Ja toimivathan he. Sain rakennettua valtavan asiakaskunnan ja tiimin kuukaudessa ja nousin yrityksen uraportailla nopeiten Suomessa johtajatasolle. En sano tätä kehuakseni, vaan vinkiksi, että viestin sisältöön, rakenteeseen ja tunnelmaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Lisäksi viestissä pitää olla selkeä toimintakehoite. Mihin? Miten sen teet, että he tekevät sitä mitä sinä pyydät. Vastaus löytyy podcastistani. Joko teet myyntiä silloin kun nukut, kuntoilet, lomailet? Miltä sinusta tuntuisi, jos emailviestisi saaja tarttuisi toimintakehotukseesi, saapusi myyntikanavallesi ja ostaisi sen, mitä siellä tarjoat? Mitä lisämyynti merkitsisi sinulle? Olin valmennuksessa, jonka osallistujat ja valmentajat saavat melkoisia tuloksia myyntikanavillaan. He ovat yrittäjiä tai sellaisiksi aikovia, miljonäärejä, miljardeja tehneitä yrittäjiä. Sellaisia kuin Sinä ja minä. Monet menestyjistä olivat konkurssin partaalla, tai hyvin, hyvin heikossa taloudellisessa tilanteessa. Sitten he ryhtyivät käyttämään myyntikanava- menetelmää, jonka voi aloittaa tyhjästä. Tietenkin sellaiset, joilla on enemmän jemmassa rahaa, voivat teettää myyntikanavan yrityksen perustajalle, jonka päivän keskustelutaksa on 100 000 dollaria. Ja jos hän luo kanavan, esim. Tony Robbinsin kaltaisille menestyjille, he maksavat hänelle siitä 250 000 dollaria. Jes. Sinä ja minä pienyrittäjä, voimme opetella tekemään koko homman itse. Ja kutsun sinut nyt betavalmennukseeni, jossa saat suomeksi valmennusta, samalla kun osallistut yrityksen järjestämään 30 päivän haasteeseen. Sinun tulee ymmärtää jonkin verran englantia, jotta voit osallistua valmennukseen. Katso tästä lisää, kuinka sinäkin voit ryhtyä käyttämään myyntikanava- menetelmää. Linkki: https://muuviis.com/verkkostrategia_pienyrittajille Kirjoita minulle sirpa@muuviis.com, niin pääset sähköpostilistalleni ja saat jatkossa myyntiä ja markkinointia tukevaa sisältöä, joilla voit löytää uusia asiakkaita ja kasvattaa myyntiä. Lupaan myös podcastissa yhden lisäbonuksen ILMAISEKSI. Menestystä ja tsemppiä toimintaasi! Pysytään kuulolla! --- Send in a voice message: https://anchor.fm/sirpayarvensivu/message

Ohjelman ensimmäisessä osuudessa palautellaan mieliin edellisen ohjelman sisältöä eli ajatuksia anteeksiannon ja siunaamisen merkityksestä sekä rakastetun evankelista Eliina Heinosen puhetta elämän kivuista, vaikeuksista ja siitä miten pimeyden kätköistä voi löytyä aarteita. Masennus ja kipu voivat olla valmistamassa uuteen. Jumalalle saa kiukutella, kun kiukuttaa. Sitten Päivi Peittola kertoo siitä, miten Jumalan henki alkoi hänessä rukoiluttamaan erityisellä tavalla erään palvelukodin kohdalla. Siitä seurasikin sitten aikamoisia asioita. Ohjelman toisessa osuudessa Helsingin vapaaseurakunnan johtava pastori Ari Korolainen kertoi omaa tarinaansa. Hän kertoi siitä, miten oli kasvaa isättömänä Kuopiossa, kun oma isä oli kuollut työtapaturmassa. Hänellä oli erilaisia hyviä miehenmalleja kasvuvuosinaan, mutta samalla isän ikävää. Ari kertoi kokemastaan johdatuksesta hierojan ammatista tekemään seurakunnan nuorisotyötä. Siitä alkoi koko elämän kestävä hengellinen työ. Puhuimme myös kohtaamisen ja kiireettömyyden tunnun tarpeesta, kun keskustelemme. Ohjelman kolmannessa osuudessa puhuimme Ari Korolaisen kanssa rukousvastauksista. Kysymys ei ole uskonmäärästä tai sanoittamisen taidosta, vaan uskon kohteesta ja Hänen voimastaan. Ari kertoi tärkeimpien rukousvastaustensa olevan sellaisia, että hän on saanut rauhaa vaikeisiin tilanteisiin, vaikka olosuhteet sinänsä eivät ole muuttuneet. Ari kertoi kyllä myös tilanteesta, jossa hän oli rukoillut vailla omaa uskoaan, mutta silti Jeesus oli vastannut rukoukseen yllättävällä tavalla. Toinen oli parantunut eikä sairaalaan tarvinnut mennä. Kenestä oli kysymys? Sen saat tietää kuuntelemalla ohjelmaa. Rukous toisen puolesta ei ole suoritus, vaan sitä, että me pyydämme meissä asuvan Pyhän Hengen koskettamaan toista sekä Jeesusta ojentamaan kätensä ja tekemään mitä hyväksi näkee. Välillä mieleemme voi rukoillessa nousta raamatunkohta, laulu, mielikuva tai vastaava. Voimme kysyä, että onko sillä toiselle merkitystä. Jos on niin, se voi auttaa meitä rukoilemaan enemmän niillä alueilla, joilla on se suurin tarve. Uskon askeleita ohjelmat sisältävät näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä. Niissä on näkökulmia arkiseen elämään kristittynä. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ohjelman käsikirjoittaa, toimittaa ja koostaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Ohjelman ensimmäisessä osuudessa palautellaan mieliin hieman edellisen ohjelman sisältöä. L10T:n synnyttämää intoa, muslimityössä koettua siunausta ja johdatusta sekä annetaan näkökulma Virossa tehtävään työhön opiskelijoiden ja nuorten aikuisten työhön. Sen jälkeen Kaija-Riitta Pomell kertoo saamistaan oivalluksista Varkauden L10T viikonlopun aikana. Kaija-Riitta otti esiin myös anteeksiantamisen tärkeydestä, jossa Kristiina Nordmanin pitämällä kurssilla puhuttiin. Anteeksiantaminen vapauttaa ja anteeksiantamattomuus sitoo. Tämä hätkähdytti Kaija-Riittaa ja vastaavien asioiden kanssa painimme välillä itse kukin. Jeesus opetti anteeksiantamisesta ja harjoitti sitä viimeiseen asti ristillä sanoessaan:” Isä anna heille anteeksi. He eivät tiedä mitä tekevät.” Kuolleista noustuaan hän kohtasi hänet hylänneet ja kieltäneet opetuslapsensa ja rakasti häntä vastaan rikkoneet ehjäksi. Näin hän tekee myös tänään. Ohjelman toisessa osuudessa Kristiina Nordman jututtaa evankelista Eliina Heinosta, joka on omassa elämässään kokenut paljon vaikeuksia, pettymyksiä ja kipuja. Nyt Eliina sairastaa laajalle levinnyttä syöpää. Silti hän kertoo, että Jumala sallii meille pimeitä aikoja valmistaakseen meitä uuteen ja mahdollistaakseen uusien asioiden syntymisen. Kaikilla asioilla on jokin tarkoitus, kohtaamallamme hyvällä ja pahalla. Ohjelman kolmannessa osuudessa keskustelu tuo esiin sen, että saamme valittaa Jumalalle kipujamme ja ihmetystämme elämämme äärellä. Meidän ei tarvitse olla reippaita tyttöjä ja poikia, yrittää jaksaa ja ymmärtää. Kun kiukuttaa, niin saa kiukkuilla Jumalalle. Sitten Eliina nostaa esille Jobin kirjan ja Jobin kohtalot. Jumala on asettanut saatanalle rajat, kun hän koettelee Jobia. Kärsimysten kautta Job pääsee sanomaan, että nyt minun silmäni ovat nähneet Jumalan. Jumalan antamien käskyjen ja ohjeiden noudattaminen sekä anteeksiantaminen suojelevat elämäämme monilta asioilta, mutta eivät kaikelta. Osan kärsimyksistä aiheutamme itse, osa tulee toisten toiminnan tai asenteiden takia ja monet hankalat asiat vain tulevat elämäämme. Niiden voivottelu ei auta, on vain yritettävä elää niiden lävitse tai niiden kanssa. Kun kohtaamme ne Jumalan kanssa, niin pimeydestä voi löytyä aarteita. Meitä voidaan valmistaa johonkin uuteen. Uskon askeleita ohjelmat sisältävät näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä. Niissä on näkökulmia arkiseen elämään kristittynä. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ohjelman käsikirjoittaa, toimittaa ja koostaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Ohjelman ensimmäisessä osuudessa Anna-Maria Ihalainen kertoo siitä, miten Varkaudessa innostuttiin L10T viikonlopun saamisesta paikkakunnalle. Sitten Kristiina Nordman tuli ja piti viikonlopun, joka merkitsi paljon todella monille osallistujille. Anna-Maria kertoi, että kannattaa nähdä järjestämisen vaiva tällaista viikonloppua varten. Sen aikana moni rohkaistuu ja sen sisältö kantaa pidemmälle. Varkaudessa on päätetty kokoontua kerran kuukaudessa, tehdä rukouskävelyjä ja rohkaista toisia tekemään sitä mitä itselle on luontaista. Anna-Maria kertoo myös siitä miten Jumala voi avata sydämet tekemään hyvää. Anna-Marian sydämelle on laskettu orpolapset. Miten tämä toteutuu käytännössä? Sen voit kuunnella tästä ohjelmasta. Ohjelman toisessa osuudessa Timo Keskitalo kertoo, miten hän sai 13 vuotiaana antaa elämänsä Jeesukselle. Taakse jäi kiinnostus joogaa ja erilaisia filosofioita kohtaan. Timo evankelioi nuorena innokkaast moponsa selästäi, mutta ei aikonut lähteä tekemään hengellistä työtä. Toisin kuitenkin kävi, kun hän tajusi oman kutsumuksensa. Eräs piispa kieltäytyi vihkimästä Timoa papiksi, mutta onneksi löytyi toinen, joka vihki. Parin vuoden seurakuntatyön jälkeen Timo lähti Lontooseen tekemään muslimien parissa työtä. Tämä työ on ollut Timolle sydämen asia. Hän on saanut nähdä herätystä muslimien keskellä ja auttaa heitä löytämään Jeesuksen ja vahvistumaan uskossa. Ohjelman kolmannessa osuudessa Herman Jürgens kertoo siitä millaista oli olla uskovan kodin lapsi Virossa, kun se oli vielä Neuvostoliiton miehittämä ja ateismiin pakottama. Herman sai kuitenkin vanhemmiltaan opetusta Jeesuksesta ja uskosta. Myöhemmin Jumala kutsui Hermanin tekemään työtä vapautuneessa Eestissä opiskelijoiden parissa ja kertomaan heille Jeesuksesta. Herman Jürgens kertoi myös ihmeellisestä rukousvastauksesta, jonka ansioista heillä oli tila, jossa pitää kokouksia. Siksi monet tulivat uskoon. helman on nykyisin Agape Eestin johtaja. Uskon askeleita ohjelmat sisältävät näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä. Niissä on mukana myös pieni kertaus edellisestä jaksosta ja näkökulmia arkiseen elämään. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ohjelman käsikirjoittaa, toimittaa ja koostaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Ohjelman ensimmäisessä osassa Kansan Raamattuseuran kouluttaja Virpi Nyman keskustelee Radio Dein ohjemista tutun Elina Karosen kanssa rukoukseen liittyvistä näkökulmista. On hyvä ja tärkeää rukoilla oman kotiseutunsa puolesta ja pyytää Jumalaa siunaamaan sitä hyväksi katsomallaan tavalla. Osana tätä siunaamista on hyvän puhuminen omasta kotiseudusta, sen ihmisistä ja alueen kaikista seurakunnista. Näin luodaan kunnioittamisen ja avoimuuden kulttuuria suhteessa toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Tuon keskustelun pohjalta avataan hieman laajemmin mitä rukouksessa tapahtuu ja millaista se on. Ohjelman toisessa osuudessa kuulemme ensimmäisen osan Suvin kertomaa kipeää matkaa vakavan sairauden ja helvetillisten kiputilojen kanssa. Suvin kanssa keskustelee KRS:n kouluttaja Virpi Nyman. Matka vakavan sairauden kanssa ei ollut helppoa. Ensin Jumala paransi Suvin samaa sairautta sairastaneen siskon Virpin. Tämä aiheutti omanlaista prosessia Suvissa. Kävi ilmi, että Suvi oli ollut nuorena hyvin kiinnostunut noituudesta ja lainannut kirjastosta tähän liittyvää kirjallisuutta. Myös spiritismiä oli harjoitettu. Suvin suvussa oli ollut noituutta, mutta uskoon tulon kautta suku oli sanoutunut irti okkultiikasta ja tuhonnut suvussa kulkeneet siihen liittyvät välineet. Suvin sisko Virpi tuli hänen luokseen rukoilemaan, kun he kokivat siihen kehotusta. He rukoilivat pitkään Suvin puolesta. Lopulta myös henkivalta oli manifestoitunut, mutta joutui sitten antamaan periksi, kun rukous, Jumalan ylistäminen ja Jeesuksen veren voima olivat sitä suurempia. Samalla tapahtui paraneminen ja vapautuminen. Nämä tallaiset asiat ovat länsimaiselle ihmiselle outoja, mutta silti monilla on kokemuksia jonkin ”ylimääräisen” läsnäolosta joissain tilanteissa. Toisinaan koetaan jotain outoa kodeissa tai toimitiloissa, mutta kun tila siunataan ja sanoudutaan irti Jumalan tahdon vastaisista asioista, niin tila ja tilanne rauhoittuvat. Ohjelman kolmannessa osuudessa otetaan esiin, että ihmisillä on elämässään kahdenlaisia sairauksia: Fyysisiä ja mielenalueen sairauksia. Lopulta on kysymys vain sairauksista, joita meidän tulee hoitaa lääketieteen keinoin ja samalla rukoilla. Jumala voi ja haluaa käyttää molempia antamiaan asioita lievittääkseen tai parantaakseen sairauksia. Suvi kertoo siitä, miten hän koetun paranemisen jälkeen kävi lääkäreillä. Kohtaamiset lääkäreiden kanssa olivat hyviä. Erityisesti erikoislääkärin lämpö ja empatia tuntuivat hyvältä. Suvi teki viisaasti, kun hän laski vähitellen alas lääkityksensä. Koko Suvin tarina on mielenkiintoinen ja herättää monenlaisia ajatuksia. Uskon askeleita ohjelmat sisältävät näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä. Niissä on mukana myös pieni kertaus edellisestä jaksosta ja näkökulmia arkiseen elämään. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ohjelman käsikirjoittaa, toimittaa ja koostaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Ohjelman ensimmäisessä osassa Virpi Nyman keskustelee Turun Mikaelin seurakunnan pastorin Matti Hernesahon kanssa nuorista aikuisista ja opiskelijoista sekä yhteisöllisyydestä. Keskustelussa käy hyvin ilmi se, että nuorilla aikuisilla on valtavan paljon ideoita ja halua tehdä asioita. Osallisuuden kokemus on erittäin tärkeää tänä päivänä. Ihmiset eivät enää tule pelkästään penkkiin kuuntelemaan, vaan he haluavat myös tehdä asioita. Jeesus valitsi opetuslapsikseen nuoria aikuisia, joiden kanssa hän jakoi elämää. Jotta yhteisö voi toimia, niin siinä on erittäin tärkeää olla luottamusta ja toisesta huolehtimista. Jeesus oli kaikkea tätä, vaikka hänen seuraajansa pettivätkin hänet siinä kaikkein raskaimmalla hetkellä. Vaikka kaikki ihmiset olisivatkin valheellisia, niin Jumala on luotettava. Hänen varaansa voi rakentaa terveen yhteisöllisyyden. Ohjelman toisessa osuudessa puhutaan kuningas Saulin, hänen poikansa Jonatanin ja Daavidin suhteista. Saul edusti vanhempaa sukupolvea, joka yritti kontrolloida, estää ja jopa tuhota Daavidin. Vaikka Jonatan oli Saulin poika ja monien odottama seuraaja Saulille, niin hän näki laajemmin ja tuki Daavidia. Hän teki näin vaikka tiesi, että Daavidista tulisi kuningas. Tuossa toisessa osuudessa Kansan Raamattuseuran julistustyöntekijä Jarkko Lassila keskustelee Turun Katariinan seurakunnan pastorin Remo Ronkaisen kanssa Turussa pidetystä L10T viikonlopusta reilu vuosi sitten. Remo kertoi siitä miten viikonloppu vaikutti ihmisiin ja häneen. Siunaamisen ja anteeksiantamisen asiat ovat syventyneet hänen elämässään tuon jälkeen. Esiin nousi myös englanninkielinen sana BLESS, jonka jokainen kirjain kantaa mukanaan muistisääntöä. Tämä auttaa rukoilemaan monipuolisemmin toisen puolesta ja pitämään rukouselämää vireämpänä. Tuo muistisääntö kerrotaan ohjelmassa. Ohjelman kolmannessa osuudessa toimittaja muistelee omaa aikaansa Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksessa ja iloitsee siitä, että Matti Hernesaho on nykyisin tuon hallituksen puheenjohtaja. On myös tärkeää, että tässä maassa pidetään esillä yhteisönäkyä. Jarkko Lassila ja Remo Ronkainen jatkavat keskusteluaan. Siinä Remo kertoo edessä olevasta isäksi tulemiesta ja sen herättämistä ajatuksista ajankäytön ja muun suhteen. Seurakunnan rukous on tuntunut tässä kaikessa hyvältä. Uskon askeleita ohjelmat sisältävät näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä. Niissä on mukana myös pieni kertaus edellisestä jaksosta ja näkökulmia arkiseen elämään. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ohjelman käsikirjoittaa, toimittaa ja koostaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. KRS koulutustiimin tekemiä haastatteluja työstää ohjelmaa varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Ohjelman ensimmäisessä osassa kerrotaan Uskon askeleita ohjelman jatkuvan myös vuonna 2020. Kerrotaan ohjelman kautta ihmisten saamista oivalluksista ja Jeesuksen opettaman elämäntavan merkityksestä. Siinä käydään myös läpi ihmisten erilaisia elämäntilanteita. Meitä kutsutaan iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa sekä elämään sovussa kaikkien ihmisten kanssa, jos se meistä riippuu. Sitten Matti Mäkinen keskustelee Ari Peltosen kanssa L10T kurssin herättämistä ajatuksista. Niistä he puhuvat erityskesti siunaamisesta ja anteeksiantamiseen havahtumisesta. Ensimmäisessä osuudessa ohjelman toimittaja Mikko Matikainen kertoo myös omasta kokemuksestaan miten hankalaa on välillä ajaa autoa, kun toinen aiheuttaa vaaratilanteen ja omat tunteet vaihtelevat pelästyksestä vihastumiseen. Tuolloin Mikko muisti Matti Mäkisen ajatusta siitä, että aina kun joku asia tai ihminen ärsyttää, niin se voikin olla Jumalan kehotuksena siunata toista. Miten tätä voi soveltaa siihen, kun vaaratilanteessa on painanut torvea. No sen saat selville kuuntelemalla tämän jakson. Ohjelman toisessa osuusdessa Kristiina Nordman keskustelee Espoon kristillisen koulun musiikin opettajan Katariina Junttilan kanssa siitä, että lasten oikeuksiin pitäisi kuulua se, että heille kerrotaan Jeesuksesta. Heidän tulisi saada kuulla omien pelkojensa keskelle hyvä uutinen rakastavasta taivaallisesta Isästä, joka rakastaa jokaista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tällaisen lapsia rakastavat ja Jumalan rakkautta osoittavat ihmiset ovat todella tärkeitä ja arvokkaita. Pyhäkoulun opettajat, kerhon ohjaajat ja kaikki, jotka antavat lapsille aikaa ja osoittavat heille Jumalan rakkautta ovat korvaamattoman arvokkaita. Ohjelman kolmannessa osuudessa puhutaan palvelemisesta, armolahjojen käytöstä ja elämän suurimmasta merkityksestä. Elämämme merkityksellisyys ei ole riippuvainen siitä millaista arvostusta saamme toisilta ihmisiltä tai millaisen aseman saavutamme. Jokaisella meillä on omat lahjamme ja lahjakkuutemme, joita meidän tulee kehittää ja venyttää mahdollisimman pitkälle. Merkityksellisyys tulee siitä, että palvelemme Jumalaa ja toisia ihmisiä kaikella sillä mitä meillä on ja opimme kokoajan lisää. Välillä on aika tulla Jeesuksen luokse ja sitten taas mennä ilo ja evankeliumi sydämessä palvelemaan muita. Tuossa kolmannessa osuudessa kouluttaja Matti Mäkinen juttelee Tampereen Messukylän seurakunnan vapaaehtoistyön koordinaattorin Jyrki Pikkaraisen kanssa siitä millaista toimintaa Messukylässä on seurakuntalaisille, jotka haluavat palvelle seurakunnassa toisia ihmisiä saamillaan lahjoilla. On myös mahdollisuus luoda uutta, kun siihen saa sisäistä kutsua ja oivallusta miten sitä voidaan tehdä. Jyrki auttaa tällaisissa asioissa ja mielellään on luomassa puitteita, joissa Jumalan rakkaus voi mennä eteenpäin tavallisten ihmisten kautta. Uskon askeleita ohjelmat sisältävät näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä. Niissä on mukana myös pieni kertaus edellisestä jaksosta ja näkökulmia arkiseen elämään. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ohjelman käsikirjoittaa, toimittaa ja koostaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. Haastatteluja työstää käyttöä varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Renessanssin kaunottaret on saksalaisen renessanssimestari Lucas Cranach vanhemman ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä on esillä 28 Cranachin teosta. Miten tulkita naisen asemaa näiden historiallisten maalausten naisten vaatteiden ja alastoman kehon kautta? Millä tavalla nämä hohtavan norsunluunvalkoiset, korkeaotsaiset kaunottaret katsovat meitä? Keskustelemassa ovat Sinebrychoffin taidemuseon amanuenssi Claudia de Brün ja muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä. Juontajana on Pia-Maria Lehtola.

Ohjelman ensimmäisessä osassa poliisi ja rikostutkija Kalle Mäenpää kertoo uskovasta lapsuuden kodistaan. Uskosta etääntymisestään ja harharetkistään. Onneksi hänellä oli ihmisiä, jotka rukoilivat hänen puolestaan. Lopulta Kalle sai kokea etsikon ajan, jolloin juhliminen ja muut tämän maailman asiat eivät enää tuntuneet miltään. Tyhjyys ajoi tajuamaan oman tilansa ja syntisyyden. Tämä johti Kallen synnintuntoon ja uskoon. Armon saanut mies sai uuden ilon, elämään merkityksen ja kutsumuksen. Hän ei halua salakuljettaa uskoaan taivaaseen, vaan kertoo Jeesuksesta myös muille. Ohjelman toisessa osuudessa Kalle Mäenpää kertoo hieman siitä miten usko vaikuttaa hänen työhönsä ja toimintaansa poliisina ja rikostutkijana. Sinisilmäisyys on karissut rikostutkijan työn mukana, mutta samalla on vahvistunut käsitys siitä, ettei Jumalalle ole toivottomia tapauksia. Kun ihmisen mahdollisuudet päättyvät, niin Jumalan mahdollisuudet alkavat. Oman syntisyyden kohtaaminen on auttanut Kallea katsomaan toisia, myös asiakkaitaan samalta viivalta. Toisinaan Kalle on päässyt kertomaan oman elämänsä turvasta ja siitä toivosta, jonka Jeesus voi antaa. Joskus kaltereiden takana istuva on sisäisesti vapaampi, kuin ulkoisesti vapaana elävä ihminen. Kalle opiskelee myös teologiaa, koska on kokenut kehotusta tähän. Puhuimme myös esivallasta ja sen roolista elämän turvaajana. Omalle ja yhteisössä vaikuttavalle pahuudelle on asetettava rajat. Esivalta on Jumalan asettama. Suomen poliisin tunnus on leijonapäinen ja kaksiteräinen miekka. Sen symboliikka tulee suoraan Raamatusta ja viittaa sekä Paavalin opetukseen esivallasta että Heprealaiskirjeen opetukseen siitä, että Jumalan sana on kaksiteräinen miekka. Se paljastaa sydämen salaisuudet, haavoittaa ja puhdistaa. Rukous esivallan ja päättäjiemme puolesta on erittäin tärkeää. Ohjelman kolmannessa osuudessa Kalle kertoi siitä miten hän oli juuri saamaisillaan kirkkokahvia, kun Jumala kehotti häntä menemään takaisin kirkkosaliin. Siellä oli mies, joka oli tullut kirkkoon etsimään Jumalaa. Hän ei tiennyt miten se voisi tapahtua. Niinpä Jumala näki hyväksi kehottaa Kallea menemään takaisin kirkkosaliin. Vaikka Kalle ensin laittoi vastaan, niin hän meni. Mies sai tulla uskoon ja sen jälkeen kirkkokahvit maistuivat parhaalta kahvilta ikinä. Kuuliaisuus Jumalan kuiskauksille, johtaa seikkailuihin ja antaa elämäämme kokonaisvaltaisesti hyvää makua. Uskon askeleita ohjelmat sisältävät näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä. Niissä on mukana myös pieni kertaus edellisestä jaksosta ja näkökulmia arkiseen elämään. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ohjelman käsikirjoittaa, toimittaa ja koostaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. Haastatteluja työstää käyttöä varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Koiran munuaisten vajaatoiminta on aina ja poikkeuksetta huolestuttava asia. Se on parantumaton ja etenevä sairaus, johon ei ole hoitoa eikä lääkitystä. Ainoa mikä voidaan tehdä, on munuaisten vähentynyttä toimintaa helpottava ruokinta. Eläinlääkintämarkkinoilla se tarkoittaa vain ja ainoastaan eläinlääkärien myymiä ruokia. Niissä on valitettavasti enemmän haittoja kuin hyötyä. Munuaisten toimintaa tukevaa ruokintaa on täysin mahdotonta rakentaa kenenkään, koska ei ole mitään mitä tukea. Sen sijaan haittoja ehkä minimoiva ruokinta on mahdollista koostaa, mutta se on tehtävä yksilöllisesti sairaalle koiralle - kuivamuonat eivät ole koskaan vaihtoehto. Munuaisruokinta, joka on lyhenne munuaisten vajaatoiminnassa käytetystä ruokinnasta, on aina rakennettava täyttämään mahdollisuuksien mukaan koiran aito tarve. Ei liioitella saanneissa, eikä aiheuteta puutoksia. Silti kyse on vain arvauksesta, koska meillä ei ole mitään mittaria selvittää mikä on se aito tarve. Silti yritetään päästä lähelle. Munuaisten vajatoimintaan, munuaistulehduksiin ja ylipäätään kaikkiin munuaissairauksiin myytävät ruuat tunnistaa renal-tunnisteesta. Niitä väitetään funtionaalisiksi, jopa lääkinnällisiksi ruuiksi, mutta ne eivät ole kumpaakaan. Moiset väitteet ovat mahdollisia vain ja ainoastaan siksi, että rehuissa mikään ei ole kiellettyä merkityksellä, että Ruokavirasto edellyttäisi terveysväitteisiin liittyvien sääntöjen, määräysten ja lakien noudattamista. Kuulostaako masentavalta, että kroonisesti ja vakavasti sairaan koiran omistajalle myydään katteettomia lupauksia siksi, että parannusta ei ole? Renal-ruuat perustuvat mataliin ravintoainepitoisuuksiin, jonka takia ne ovat rimaa hipoen tai sen alittaen täysravintoja. Silti niitä markkinoidaan täysrehuina ja taas kysellään, että miksi sinkkisulfaatin myyntiin reagoidaan rajusti, mutta näihin ei. Ongelma on siinä, että alennetut pitoisuudet eivät auta. Perusajatus on, että kun munuaisten tärkein tehtävä on suodattaa tarvittavat ravintoaineet ja palauttaa ne takaisin kiertoon, ja munuaisten vajaatoiminta rikkoo tämän, niin ajetaan koira puutokseen, jolloin elimistö itse pyrkii omassa säätelyssään olemaan hukkaamatta. Tuo tarkoittaa sitä, että aidosti ei kyetä tekemään munuaisruokintaa, josta olisi aito apu. Valitan huonoista uutisista. Renal-ruuat tuovat lisäksi yhden ongelman lisää: ne ovat samanlaisia kaikille syöjille, mutta syöjien sairaudet ovat erilaisia. Kun koiralla on munuaisten vajaatoiminta, niin on syytä ymmärtää, että ruokinnan muuttaminen on ajan pelaamista. Yritetään hidastaa vääjäämätöntä. On täysin koirasta kiinni kuinka hitaasti tai nopeasti sairaus etenee, eikä sitäkään tiedetä etukäteen. Mutta ruokinnalla siihen ei voida vaikuttaa. Ruokinnalla yritetään vaikuttaa vajaatoiminnan haittoihin, etteivät ne veisi heti hautaan. Podcastissä käsittelen koiran munuaisruokintojen ja moisen toteutuksen vaikeuden lisäksi myös omituisia paranemisia munuaisten vajaatoiminnasta. Jos tarvitset apua munuaissairaan koiran yksilöllisen ruokinnan rakentamiseen, niin buukkaa puhelinaika.

Koirien sisäelinsairaudet ovat aina hankalia sairauksia hoidon suhteen. Niissä ei oikein ole mitään mitä voisi hoitaa. Eläinlääkärien työkalut ovat huomattavan vähissä. Omistajat lähtevät silloin etsimään tukihoitoja, joita niitäkään ei yleensä löydy. Yleisin kysytty asia on miten ruualla voisi helpottaa, mikä olisi koiralle tervehtymistä auttava maksaruokinta. Vastaus on säännönmukaisesti, että itse sairauteen ei mitenkään, mutta oireisiin voidaan ehkä tuoda helpostusta. Maksasairaudet eivät ole poikkeus tästä, paitsi että usein ei voida niitä oireitakaan helpottaa. Maksa on tärkein sisäelin. Se tekee aivan kaikean mitä koiran elimistön aineenvaihdunta vain pystyy keksimään. Ja vielä hieman edemmän. Elimistössä on kolme, jotka tekevät keskeytymätöntä kolmivuorotyötä: aivot, sydän ja maksa. Ne eivät lepaa koskaan, eikä niitä voida lepuuttaa. Kun koiralla lähtee maksa-arvot nousuun ja etsitään jotain maksan tervehtymistä tulevaa ruokaa, ja vielä mielellään sellaista, joka antaisi maksalle aikaa toipua. niin vastaus on masentava. Sellaista ei ole. On mahdollista tehdä ruoka, joka hieman aika ajoin saattaa helpottaa maksan urakkaa, mutta aidosti kyse on enemmän teoriasta kuin käytännöstä. Jos haluaa tehdä maksayställistä ruokaa koiralleen, niin on muutama pääsääntö: liioittelu on pahasta yliannostus on pahasta puutteet ovat pahasta Kun nuo pitää mielessä, niin ruuassa pitäisi olla juuri sille koiralle mahdollisimman oikeat määrät proteiinia, ja nimenomaan lihasta rasvaa, myös kalaöjyä ja hieman kasvirasvaa yksinkertaisia hiilihydraatteja, ei viljaa sisäelimiä, ainakin maksaa kaikki vitamiinit, myös C-vitamiini ja foolihappo kaikki mineraalit Tuon tekeminen on vaikeaa. Ja työlästä. SIlti ollaan lähempänä plaseboa kuin aidosti hyödyllistä ruokaa. Jos maksa-arvot ovat nousseet lääkityksen takia, niin arvot palautuvat (yleensä) normaaliksi, kun lääkitys loppuu. Jos maksa-arvot nousevat akuutin sairauden vuoksi, niin arvot palautuvat (yleensä) normaaliksi, kun sairaus on selätetty. Jos maksa-arvot nousevat kroonisen sairauden takia, niin sitten vain odotellaan. Yksinkertaistetusti tuossa olivat vaihtoehdot. Jos sinulla on maksasairas koira, ja haluat sille täsmäruuan, niin varaa ensin puhelinaika Katiskasta. Ihan siksi, että saisit selvyyden mitä voidaan ja varsinkin mitä ei voida tehdä.

Sustiskahvit-podcastin vieraaksi saapuu Fortumin verojohtaja Reijo Salo. Keskustelemme veroista, verojalanjäljestä ja siitä, miten ymmärrys veroista vaikuttaa johtamiseen.

Tämän kertainen Romano Mirits selvittelee vasta hiljattain julkaistun poliisin viharikosraporttin tuloksia. Niissä näkyy eriteltynä myös romaneihin kohdistuvat tapaukset ja tutkimuksesta selviää, että kaikista viime vuonna ilmoitetuista viharikoksista joka kymmenes kohdistui Suomen romaneihin. Erityisesti vihapuhetta kohdistui myös Suomeen saapuneisiin romaneihin. Tutkija Jenita Rautaa haastatteli Maria Friman.

Nuorten kaupungilla hengailusta on tullut liki uhanalaista kulttuuriperintöä, sanoo kaupunkitutkija Noora Pyyry. Varsinkin keskiluokkaisten nuorten vapaa-aika on nykyään hyvin aikataulutettua. Vanhemmat kuljettavat lapsia harrastuksesta toiseen. Nuorten hengailu on siirtynyt kaduilta kauppakeskuksiin. Tähän on monta syytä. Kauppakeskukset tarjoavat lumoavia ärsykkeitä ja toisaalta myös nuorten vanhemmat pitävät niitä katua turvallisempina tiloina, koska kauppakeskuksissa on jatkuva valvonta. Toisaalta hengailevat nuoret eivät aina ole olleet kauppakeskuksissa toivottuja vieraita, koska he eivät osta paljon. Noora Pyyryn mukaan viimeaikoina nuoriin on alettu kuitenkin suhtautua myönteisemmin. Suomessa kauppakeskuksiin on alettu rakentaa myös nuorisotiloja. Pyyryn mielestä on jossain määrin huolestuttavaa, että yhteinen julkinen tila alkaa Suomessa merkitä samaa kuin kauppakeskus. Niissä kaikki toiminta tapahtuu kuitenkin viime kädessä kaupallisuuden ehdoilla. Paras julkinen tila olisi sellainen, jonne kaikki olisivat tervetulleita ja jossa voisi viettää aikaa monin eri tavoin.

Tässä podcastissa käsittelen muuttoa vähän eri näkökulmasta kuin ennen. Olen kirjoittanut muuttamisesta siitä näkökulmasta, miten pakkaamisesta pääsee helpoimmalla kahdesti: Mitä tiedän muuttamisesta ja Mitä tiedän pakkaamisesta. (Olen myös linkittänyt muuttoon liittyviä artikkeleita, niitä löytää hakusanalla muutto.) Niissä keskityn enemmän siihen, … Lue loppuun → The post Arkijärki-podcast 21: Muuttamisesta ja purkamisesta appeared first on Arkijärki.

Chilessä sotilaskaappauksen kulku 11.syyskuuta 1973 sekä sitä seuranneet murhat ja karkotukset nostivat komentajakapteeni Augusto Pinochetin aikansa voimakkaimmaksi oikeistolaisen sotilasdiktatuurin symboliksi. Naapurimaa Argentiinan sotilasjohtajat tappoivat enemmän ihmisiä, mutta heidän väkivaltansa vaikuttaa summittaisen järjettömältä. Pinochet eteni toimissaan kylmän järjestelmällisesti ja päättäväisesti ja kutsui menetelmäänsä autoritääriseksi demokratiaksi. Diktaattorit voisikin jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Ensimmäiset keskittyvät tappamisen määrään toiset sen laatuun. Augusto kuului jälkimmäisiin. Pinochet tuli myös tunnetuksi lentävistä lauseistaan. Minä kuolen joskus, myös seuraajani täytyy kuolla, mutta vaaleja ei pidetä ikinä! Lehtikään ei liikahda tässä maassa, ellen minä liikuta sitä! Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että USA:n tukema diktaattori Pinochet oli ihastunut Friedmanin talousoppeihin, koska ne olivat diktaattorin mielestä epäpoliittisia. Niissä ei ollut ideologiaa ja ne olivat puhdasta tiedettä. Yhdysvaltalaiset Chicagon koulun taloustieteilijät sorvasivat CIA:n myötävaikutuksella Pinochetille uusliberaalin shokkitalousohjelman, jonka lopputuloksena tapahtui tulonsiirto megarikkaille ja rahaa virtasi ulkomaille. Chilen valtionyhtiöt yksityistettiin samoin kuin terveydenhoito ja sosiaaliturvan palvelut. Chilen tuontirajoitukset poistettiin kokonaan, samoin teollisuuden valtiontuet. Näin koetettiin rohkaista kotimaista teollisuutta, jonka palkkakustannusten alhaisuutta pidettiin hyvänä kilpailuvalttina. Dramaattisen valtion menojen leikkaamisen jälkeen Chicagon pojat pystyivät näyttämään vaikuttavia lukuja. Hyperinflaatio putosi, budjetin alijäämä oli korjaantumassa ja maksutasekin oikenemassa. Syntyi jopa uutta vientiä, joka paransi keskiluokan taloustilannetta. Nopea talouden suunnanmuutos toi siis Chilen talouteen buustia. Varallisuuden nopealle kertymiselle ei ollut kuitenkaan järkeviä suunnitelmia vaan tuhlaus oli Chilessä tolkutonta. Rahat käytettiin ulkomaisiin tuotteisiin. Vuonna 1981 maahan tuotiin hyviä skottilaisia viskejä seitsemän miljoonaa pulloa. Chileläisistä tuli hetkessä väritelevisioiden, stereoiden ja ranskalaisten hajuvesien suurkuluttajia, mutta vain hetkeksi. Kun sotilasvalta alkoi vuonna 1973 ulkomaanvelka oli 4 miljardia dollaria. Vuonna 1981 ulkomaanvelka oli 18 miljardia. Kulutusjuhlien ja rahan ulkomaille pumppaamisen seurauksena Chilen talous romahti 1983, jolloin havaittiin että pankit olivat lainanneet enemmän rahaa ulos kuin niillä oli pääomaa. Pankkilaitos meni nurin. Chicago on enempi tunnettu gangstereistaan kuin taloustieteilijöistään ja kyynisesti voisi sanoa että ehkä ihan syystä. Muista diktatuureista poiketen Chilen erikoisuus kuitenkin oli, että vallan kaapannut sotilasjuntta lähti Pinochetin johdolla uudistamaan Chilen taloutta ennakkoluulottomasti, ottaen ensimmäisenä maailmassa käyttöön uusliberaalin talousohjelman. Chile toimi koelaboratoriona talousuudistuksille, joita Britannian Margaret Thatcher ja USA:n Ronald Reagan myöhemmin toteuttivat. Augusto Pinochet on myös yksi niistä harvoista diktaattoreista, jotka ovat kirjoittaneet muistelmat, kertoo tietokirjailija, filosofi Leif Sundström. 12 diktaattoria sarjaa toimittaa Raimo Tyykiluoto. Kuva: EPA, Kuvaaja VINCENTE GODOY

Alunperin Pohjois-Savolaisesta Tervon kunnasta maailmalle ponnistaneesta kuopiolaisesta runoilija ja kirjailija Jouni Tossavaisesta piti ensin tulla urheilija. Mutta toisin kävi. Kun nuori mies muutti Tampereelle opiskelemaan, hän alkoi itselleenkin yllätyksenä kirjoittaa runoja. Niissä koti-ikävä alkoi purkautua paperille teksteinä, jotka tuntuivat syntyvän, kuin äidin ja kuusen kuiskimina. Runoilija Jouni Tossavaisella onkin erityinen suhde juuri kuuseen ja sen tarinoihin. Niistä kuultiin, Hilkka Nevalan toimittamassa jutussa. Kuva: Joonas Nieminen

Millaista on asua ekokylässä? Mikä sinne saa muuttamaan? Millainen ihminen sopii asumaan melko tiiviiseen asuinyhteisöön? Ekokyliä on arviolta 10-15 Suomessa. Niissä asuvien ihmisten määrää ei tarkkaan tiedetä, koska asumisen intensiivisyys vaihtelee. -Pitää osata rakentaa oma talo ja myös rahoittaa se, sanoo maanviljelijä Ira Hellstén Kurjen tilalta, jossa asuu seitsemän perhettä tällä hetkellä. Perttu Häkkinen vieraili Vesilahdella, jossa Hellstén sekä biodynaamisen tilan asukkaat Salla Kononow-Bracke ja Satu Mattila kertovat ekokylän elämästä ja aatteistaan. Lisäksi Panu Hietaneva haastattelee "Unelmien ekokylät" -kirjan tekijää Kirsi Haapamattia sekä aatehistorioitsija Petteri Pietikäistä, joka perehdyttää meidän Thomas Moren ajatteluun. Moren "Utopiat" ilmestyi 500 vuotta sitten. Kuva: Kurjen tila

Monessa maassa jalkapallo ja elämä ovat synonyymejä. Jos ne ovat Suomessa lähellekään, pahalta näyttää. En ymmärrä mitään jalkapallosta. Onneksi siitä ei ymmärrä Suomessa kukaan muukaan. Siksi tämmönen taikinaihoinen pitkän linjan harrastajanäyttelijäkin uskaltaa analysoida julkisesti kotimaista jalkapalloa. Se näyttää niin hirveältä, että sitä ei pysty katsomaan. Me, jotka seuraamme urheilua lähinnä teksti-tv:n tulosseurannasta, sen tiedämme: meillä ei mene mitenkään. Kauhea ajatus hiipii mieleen. Mitäs jos nyt on saavutettu monissa asioissa lakipiste? Kehitystä ei ole kerta kaikkiaan enää luvassa. ”Eteenpäin on menty” piti paikkaansa vielä 2000-luvun alussa. Nyt lausahdus naurattaa yhtä paljon kuin Vintiöiden uusintajaksot. Tulee autonominen oksettava olo ja tekee mieli rakennella ajattelematta valtava määrä voileipiä. Jalkapallomenestys on kuin onnellisuus. Mitä kauemmin ja kiihkeämmin sitä odottaa, sitä kauemmaksi se karkaa. Maajoukkueen peli-illat on ladattu mahdottomilla odotuksilla. Syytän television asiantuntijoita. He ovat työssään liian hyviä. Olemme maailman ujoin kansa, mutta kun sanoja alkaa tippua, mannaa sataa. Entiset jalkapalloilijamme osaavat hurmata ja maalata sanoilla, he ovat onnistuneen esileikin raudanlujia ammattilaisia. Uskaltaisin väittää, että lajissaan maailman parhaita. Heidän vaiettuaan peli on aina suuri pettymys. Ei nähdä kunnon puikotusta, harvoin edes säällistä erektiota. Maajoukkueen peli-ilta on mahdottoman paikka. Suunniteltu onnen täyttymys. Se on sama kuin päättäisi, että marraskuun 14. on vuoden onnellisin päiväni. Silloin kaikki on kohdallaan. Mistään ei kolota, hymy työntyy naamaan luontevana, minä sulkeutunut avaudun yht`äkkiä kuin lihansyöjäkasvi. Onni pääsee esteettä sisään ja pystyttää minuuteni camping-alueelle pysyvän leirin, jatkuvalämmitteisellä kiukaalla varustetun. Näinhän ei tietenkään koskaan tapahdu. Tulee se kalenterin päivämäärä. Arki on tehdyt ympäröivässä maastossa tehtävänsä ja kaivanut poteroita pimeään tuttuuteen. Niissä nyrjäyttää pieni ihminen itsensä matkalla kohti hekumansa huippua. Mikään ei onnistu suorituspaikalla. Jo ensimmäinen lause on niin vino, että toinen ei saa siitä koppia. Valot saa sammuttaa. Säästetään energiaa. Ihan hirveitä ajatuksia risteilee mielessäni. Suomen jalkapallo oli odottanut jo jonkin aikaa lopullista kuoliniskuaan ja pyöveliä etsittiin. Eikö pirulauta kuvaan lipunut piilopyylevä ruotsalainen Hans Backe. En ole uskaltanut katsoa, mutta tuloskimaroiden valossa hän on sekoittanut jalkapallostamme loputkin. Haluaako ruotsalainen kostaa kaiken: sen, että meillä Kypärämäessä naureskellaan säännöllisesti Kalle Kustaan harrastuksille ja katsotaan hirnuten joka viikko kovassa kännissä Allsång på Skansenia. En osaa ruotsia, mutta tarkoittaako hans backe suomeksi hänen peräloosterinsa?? Ruotsi on jalkapallon maailmanlistalla noin sijalla 36 ja Suomi puhaltaa armotta niskavilloihin sijalta 61. En yllättyisi, jos länsinaapurissa olisi komitea, joka miettii miten rakoa saadaan vauhdilla isommaksi. Muita murheita Ruotsista on vaikea löytää. Inhottavia ajatuksia suorastaan tulvii päälleni, kuin liian pienestä laskiämpäristä. Jospa jalkapallo onkin meidän maamme kuva. Lakipiste on saavutettu jo aikaa sitten. Kaikki lajit eivät vain istu kaikille. Päätä voi lyödä seinään ja analysoida kauniimmaksi, mutta kannattaako se? Kuinka monta hyvää ghanalaista suurpujottelijaa tunnet? Suomikin on standby -tilassa. Talouskasvumme oli uskomaton tarina, elintasomme kohosi, nyt voidaan sanoa, liian korkealle. Vauraus jaettiin lopulta niin, että muutamat rikastuivat tolkuttomasti ja köyhät köyhdytettiin nälkärajalle. Surkein tilanne on keskituloisilla. Me meinaamme tukehtua kammottavaan keskinkertaisuuteemme. Vuodesta 2008 lähtien meillä on ollut aikaa sopeutua ajatukseen, että siirrymme painimaan alasarjaan. Sielläkin voimme menestyä ja ennen kaikkea nauttia aidosta liikunnan ilosta. Päättäjämme ja taloususkovaisemme eivät vielä ymmärrä mitään. Jääräpäisyys on samaa viskoelastista materiaalia kuin jalkapalloliitossa. Ehkä tarvitaan taas joku ruotsalainen konsultti: Joakim och hans backe?!? Me suomalaiset tykkäämme pienistä jutuista. Meidän pitää opetella se uudestaan. Talot pienenevät, talous pienenee. Lapsi on ihan terve kun se haluaa potkupallotella takapihalla. Maallikkosaarnaaja Maasola

Kaupungeissa on tulevaisuus. Niissä syntyy uudet asiat, uudet ideat ja uusi liiketoiminta. Mutta miten kaupunkeja tulisi kehittää? Kenen ehdoilla kaupunki tulisi suunnitella? Miten digitalisaatio muuttaa yhteiskunnan rakenteita? Ensimmäisessä jaksossa selvitetään, mitä tulevaisuuden johtavilta kaupungeilta vaaditaan.

Matariston tila on vuosisatojen ajan ollut Marjatta Tapiolan suvun kotipaikka. Nykyisen kaksiporstuaisen talon vanhimmat osat ovat 1700-luvulta, tarkkaa ikää ei kukaan kuitenkaan tiedä. Täältä Tapiola lähti aikoinaan Helsinkiin opiskelemaan. Maalaaminen oli hänelle välttämättömyys, joka sai hänet sinnikkäästi uhmaamaan esteitä. Kotona ei taiteilijan uralle rohkaistu, sillä vanhemmat olisivat halunneet hänestä työnsä jatkajan. Sinnikkyys palkittiin, kun hän 18-vuotiaana pääsi Suomen Taideakatemian kouluun. Marjatta Tapiola valmistui taidemaalariksi vuonna 1974 ja piti ensimmäinen yksityisen näyttelynsä Kluuvin galleriassa Helsingissä vuonna 1975. Se oli arvostelumenestys ja vei hänet nopeasti kuvataiteilijoidemme kärkeen. Ensimmäistä näyttelyä seurasi kuitenkin intensiivinen elämänvaihe, jolloin hän ei ehtinyt työstää uutta näyttelyä: hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja erosi – kaikki tämä parin kolmen vuoden sisällä. Vuodesta 1979 eteenpäin Tapiolalla on ollut keskimäärin joka vuosi yksityisnäyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla ja kymmeniä ryhmänäyttelyitä. Lisäksi hän on maalannut lukemattomia muotokuvia. Maatalon elämä on luonnonläheistä ja tiivistä; elämä ja kuolema ovat läsnä joka päivä. Kissan synnytys, kotipihan eläinten teurastus ja kaikkinainen kova työ olivat Marjatallekin luonnollisia asioita pienestä pitäen. Maalla ovat myös hänen taiteensa juuret. Hänen kuvissaan on eläinten luita, kalloja ja raatoja, eläviä lintuja, koiria, hirmuisia härkiä mutta myös muinaiskreikkalaisen taruston hahmoja kuten minotauros ja toisaalta kalevalaisen taruston Louhi. Niissä on toki myös ihmisiä: alastomia vartaloita, miehen ja naisen välisiä jännitteitä, rakkautta mutta myös raadollista ristiriitaa. Hänen teoksensa ovat hyvin voimakkaita, usein räiskyvän intohimoisen värikkäitä. Niissä on vahva tunnelataus. Helsingin vuosinaan Tapiola vietti paljon aikaa myös ulkomailla, muun muassa New Yorkissa. Sitten vuonna 1987 hänen siskonsa Tarja, joka silloin asui Mataristossa, soitti ja ehdotti, että hän ottaisi talon haltuunsa. Marjatta perui suunnitellun matkansa ja suuntasi saman tien Sysmään. Seurasi viiden vuoden perusteellinen remontti, jossa päärakennus ja kaikki piharakennukset entisöitiin. Samalla rahalla olisi saanut rakennettua pari kolme uutta omakotitaloa, mutta urakka kannatti, sillä nyt Mataristo on upeassa kunnossa ja pelastettu seuraaviksi vuosisadoiksi. Taiteilija teki vielä puimalasta itselleen ateljeen ja palasi lapsuudenkotiinsa vuonna 1993. Paljon on kuitenkin muuttunut: nyt ei pihamaalla ja rakennuksissa ole enää samanlaista hyörinää ja tohinaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Tapiola voi keskittyä työhönsä, joka taiteilijaeläkkeestä huolimatta pitää hänet edelleen kiireisenä. Marjatta Tapiola on saanut kaikki merkittävimmät kansalliset palkinnot, mitkä taiteilija voi saada, muun muassa Pro Finlandia -kunniamerkin ja kuvataiteen valtionpalkinnon.

Vähän vanhemmat radionkuuntelijat muistanevat vielä ajan, jolloin telkkarissa oli ohjelma nimeltään “Ihmeellinen luonto”. Se ja toinen suuri suosikkini oli Jacques Cousteaun “Merten salaisuudet”. Niitä tapitettiin mustavalkotöllöstä ja haaveiltiin pääsystä joskus niihin ihmeellisiin luontokohteisiin. Elämäni muuttui värilliseksi 80-luvulla ja aikuisemmalla iällä on jopa ollut mahdollisuus tutustua ihmeelliseen luontoon omaa takapihaa kauempanakin. Galapagos-saaret on nähty ja tarunhohtoinen Ngorongoron luonnonpuistokraateri. Nälkäni luontomatkailun suhteen ei ole näistä kokemuksista laantunut, päinvastoin. Ja vaikka 52-tuumainen FullHD-televisio tuo joka lauantai “Avaran luonnon” kautta luonnon ihmeet olohuoneeseen saakka, on se silti ihan eri asia seurata omin silmin lippupyrstökolibrin ruokailua etelä-amerikkalaisessa pilvisademetsässä. Tai saimaannorpan könyämistä rantakivelle Linnansaaren kansallispuistossa ihan kotimaan luontoparatiisissa. Jos voittaisin lotossa tai jos saisin sponsorin luontomatkoilleni, niin millainen valinnan vaikeus siitä tulisikaan. Maapallolle mahtuu tuhansia ja taas tuhansia mielenkiintoisia luontokohteita, eikä niitä yhden ihmiselämän aikana ehtisi millään läpikäymään - ei vaikka olisi itse sir David Attenborough. Mutta minne sitä lähtisi, jos olisi ns. rajaton budjetti ja aikaa loppuelämän verran. Noh, listataanpa. Afrikan safarilla olen jo pariin otteeseen ollut. Mutten vielä sellaisella “kunnon safarilla”, jossa näkisi kaiken ja vielä vähän päälle. Kaikki isot kissapedot haluaisin nähdä ehdottomasti. Seurata kaikessa rauhassa gepardien loikoilua savannilla, nähdä leopardin metsästämässä, tiikerin ylimaallisen raukean askelluksen haluaisin päästä todistamaan, mutta sitten pitäisikin jo siirtyä Aasian puolelle vaikkapa Intiaan. Nepalissa kävelin kerran metsikön läpi, jossa kuulemma asustaa tiikereitä. Näin minulle jälkikäteen kerrottiin. Ehkä tiikeri on siis nähnyt minut - bongannut Blomiksen, mutten minä vielä tiikeriä. Entäs sitten sademetsät? Sademetsät ovat äärimmäisen kiehtovia. Niissä elää sellainen kirjo luontokappaleita, että vaikka kuinka rajaisi, kaikkea ei pysty näkemään eikä kokemaan. Listallani on ehdottomasti Costa Rican sademetsät, Borneo orankeineen on sademetsien aatelia ja haluaisin palata Ecuadorin pilvisademetsiin uudelleen pidemmäksi aikaa seuraamaan vikkeliä kolibreja ja alueen muita hämmästyttävän värikkäitä lintuja. Eksoottiset safarit ja trooppiset sademetsät ovat ihan oma juttunsa, mutta niin on myös pohjoisen luonto. Luontomatkailuhaavelistallani on oma paikkansa Huippuvuorilla, jonne matkustaisin jääkarhujen perässä. Seuraavaksi suuntaisin Islantiin. Grönlannissa pitäisi käydä samalla kun kiertää vähän mualimaa. Haluaisin myös vierailla Etelämantereella tervehtimässä pingviinejä ja mursuja. Jos tämän jälkeen lottovoittoa olisi vielä jäljellä tai sponsorin pinna kestäisi, siirtäisin itseni ja kamerani seuraavaksi Amazonille. Sanomattakin on selvää ettei siitä reissusta tulisi lyhyt. Ja jos vielä tämänkään jälkeen taloushallintoni ei suosittelisi luontomatkailuuni leikkauksia, jatkaisin eteenpäin. Siperia. Kiina. Englannin nummet. Punainen meri, Suuri valliriutta. Koko Australia. Uusi Seelanti. Rarotonga. Madagaskar. Zanzibar, no se jo koettu. Utö vielä kokematta. Samoin Valassaaret. Nyt on aika täyttää haaveilevan luontomatkailijan apuraha-anomus. Lottokuponki. Ja jäädä odottelemaan orastavaa kevättä. Sillä vaikka voittaisin lotossa tai saisin sponsorin, en mistään hinnasta jättäisi keväistä luontoretkeä Haukivedelle väliin. Kuutin katse, teeren keväinen pulputus ja veneenkylkeen helisevä jää. Se on mun luonto.

Muutama vuosi sitten minulle alkoi virrata kirjeitä, joissa ihmiset kertoivat heille sattuneista oudoista kokemuksista. Tutkimushankkeestamme ‘Mieli ja toinen’ oli julkaistu iltapäivälehdistössä jokunen uutinen, mikä oli saanut ihmiset ottamaan yhteyttä. Kirjeitä kertyi lopulta yli sadalta kirjoittajalta. Niissä kerrottiin oudoista ja hämmentävistä kokemuksista. Jotkut kirjoittajat olivat kokeneet telepaattisia elämyksiä, toiset saaneet mahdollisesti merkkejä vainajilta tai kuulleet tai nähneet jotain sellaista, mitä muut eivät olleet todistamassa oikeaksi. Tällaisista kokemuksista käytetään yleisesti nimitystä yliluonnollinen tai paranormaali. Mistä kirjeissä saattaa olla kyse? The post Kumman jäljillä appeared first on AntroBlogi.

Suomen kuusi aluehallintovirastoa ovat nyt toimineet viisi vuotta. Niissä työskentelee noin 1300 virkamiestä. Mutta mitä aluehallintovirastot tekevät? Miksi ne ovat olemassa ja mikä on niiden asema hallintohimmeleissä? Vieraana on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Minna Karhunen.

Toimittaja Veikko Erkkilä on vuosikausia etsinyt tietoa venäläisten viime sotien aikana Suomen itärajan kyliin tekemistä partisaani-iskuista. Tänä syksynä häneltä ilmestyi jo toinen aihettä käsittelevä kirja - Viimeinen aamu. Partisaanien Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan korpikyliin tekemät iskut olivat erittäin julmia. Niissä kuoli lähes 200 ihmistä, osa oli aivan pieniä vauvoja. Katri Nisula haastattelee.