Podcasts about mielell

Kyösti Kakkosen julkinen pörssisalkku näyttää siltä, että siihen on koottu komea valikoima Helsingin pörssin surkimussarjaa. Monia yhtiöitä yhdistää se, että ne ovat tai ovat olleet pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa. Eikä tämä ole sattumaa. Kyösti Kakkonen metsästää käänneyhtiöitä. ”Näihin keskisuuriin yrityksiin olen aika usein mennyt mukaan siinä vaiheessa, kun on ollut suunnattuja osakeanteja tai yhtiön tilanne muuten on ollut sellainen, että olen nähnyt niissä käänteen”, hän sanoo. ”Mielelläni arvioin näitä käänneyhtiöitä, koska jos oikeaan aikaan lähtee mukaan, niissä voi muodostua merkittävää arvonnousua.” Grillissä käydään läpi Kakkosen pörssisalkun keskeiset yhtiöt. Puheenaiheena muiden muassa Endomines, Incap, CapMan, Afarak, Herantis Pharma, Optomed... Marinadi-osiossa käsittelyssä Seitsemän rohkeaa yhtiötä (Magnificient Seven). Ovatko ne yliarvostettuja, S-Pankki USA:n salkunhoitaja Antti Raappana?

”Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: Ole rohkealla mielellä.” Matt. 9:22Seurassasi Asta Vuorinen

Saako äiti olla tarvitseva? Miten vanhemmuus muuttaa käsitys ja kokemusta omista tarpeista? Miten omista tarpeista huolehtiminen - tai niiden laiminlyönti - heijastuu perheeseen? Tässä jaksossa käsittelemme tarpeiden tunnistamista, tunnustamista ja täyttämistä lapsiperhe-elämän täydessä elämänvaiheessa. Vauvan syntyminen perheeseen nostaa tarpeet tapetille ennennäkemättömällä tavalla. Lapsen tarpeista huolehditaan ensisijaisesti, omat tarpeet jäävät herkästi taka-alalle ja parisuhteessa tarpeet ja niiden täyttäminen (tai täyttymättä jääminen) nousee herkästi kiistakapulaksi. Petra kertoo omaa kasvupolkuaan muiden miellyttämisestä omien tarpeiden tunnistamiseen ja niistä vastuun ottamiseen. Säde jakaa, miten ajatteli lähtökohtaisesti jakson aiheen olevan helppo, mutta saikin havahtua, ettei asia olekaan niin halki-poikki-pinoon yksinkertainen. Kutsumme sinut mukaan hengähtämään ja oivaltamaan juuri sellaisena kuin olet. Lähteet: Kannateltu - vanhemmuuskurssin sisällöt Martin & Saariranta. 2020. Mielelläni kehossani, kohti hyväksyvää suhdetta itseen. Tunne-tarve-harjoitus, inspiraationa toiminut Hidasta elämää jakama Human Vision oy -tunteet ja tarpeet -kaavio, saatavilla: https://hidastaelamaa.fi/2015/06/kuinka-olisin-itselleni-riittava-ja-hieman-taydellisempi/tunteet-ja-tarpeet-kaavio/

Nyt puhutaan ohituksista! Ohituksia (toisten koirien, ihmisten, autojen ja muiden asioiden) tulee väistämättä koiran elämän aikana, jos koira asuu ja liikkuu ympäristössä, jonka lähellä on muitakin. Mitä haasteita ja ratkaisuja Tiinalla ja Kertulla on ohitustilanteisiin ollut? Mitä ohituksiin liittyen olisi hyvä huomioida, vaikka omalla koiralla ongelmaa ei olisi? Mikäli ohitukset takkuaa ja koet, että tarvitsette juuri teidän tilanteen huomioivaa apua, kannattaa kurkata lähin eläinten koulutuksen ammattilainen Suomen eläintenkouluttaja ry:n listauksesta. Apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä, jotta saat apua jo varhaisessa vaiheessa. Mielellään kuultaisiin sun kokemuksia ohituksista ja niitä pääset jakamaan esimerkiksi Instassa!

Joh. 16:33. Seurassasi: Iida Hovi

5. kauden viimeisessä jaksossa syvennymme reflektoimaan tämän kevään rehellisiä kuulumisia ja palaamme samalla muistelemaan vierasjaksojen parhaita anteja. Mitä oivalluksia olemme tehneet elämästä ja ennen kaikkea itsestämme viime kuukausina? Miten olemme käsitelleet epätoivottuja kateuden ja vertailun tunteita hektisen arjen keskellä? Jaksossa pohdimme myös kriittisesti sitä, että olemmeko pystyneet miltä osin elämään arvojemme mukaista arkea. Pitkästä aikaa siis luvassa Rohkaisuryypyn hostien eli Inan ja Lidian kahdenkeskisiä höpinöitä! Ilmoitamme @rohkaisuryyppypodi IG:ssä, koska alamme työstämään teille 6. tuotantokautta. Sillä välin keskitymme kevätlukukauden opintojen loppuun saattamiseen sekä keräämme voimia kesätöihin. Mielellämme otamme teiltä palautetta ja jaksoehdotuksia vastaan @rohkaisuryyppypodi

Mikä on menestyksen hintalappu? Miten ja miksi tavoitteita kannattaa asettaa ja mikä merkitys identiteetillä on yksilön kyvyssä käsitellä vastoinkäymisiä? Tässä Rohkaisuryypyn jaksossa ammattipuhuja, sarjayrittäjä ja itseään innostujaksi tituleeraava Mika Poutala kertoo henkilökohtaisen tarinansa pettymysten sietämisestä, kun olympiamitali jäi kertaalleen roikkumaan 0,03 sekunnista. Tässä jaksossa ei kuitenkaan surkutella ja voivotella elämän vastoinkäymisten pyörteissä, vaan Mika inspiroi meitä vaikuttavasti heittäytymällä haavoittuvaiseksi ja kertomalla arvojärjestysten muutoksesta uransa taitekohdassa. Mitä Mika tarkoittaa kertoessaan, että tavoitteiden asettamisessa tärkeintä ei ole, että ne tulevat toteutumaan? Miksi Mikan tärkeimpiä identiteettejä on olla auttaja? Kuuntele jakso loppuun asti ja ehkä inspiroidut kirjoittamaan tästä päivästä eteenpäin joka päivä kiitollisuuspäiväkirjaa. Mika Poutalaa voit seurata Instagramissa @mikapoutala. Mielellämme kuulemme teiltä palautetta tästä jaksosta @rohkaisuryyppypodi Instagramissa!

Rohkaisuryypyn 3. tuotantokausi starttaa vaikealla, mutta sitäkin tärkeämmällä teemalla, joka kantaa nimeä yksinäisyys. Miten yksinäisyyden tunne määritellään? Voiko ihminen kokea olevansa yksinäinen, vaikka olisi 100 tyypin puhelinnumero ja näennäisesti paljon ihmisiä ympärillä? Saako yksinäisyydestä ylipäätään edes puhua, jos ei ole kokenut absoluuttista yksinäisyyden muotoa? Pohditaan, onko yksinäisyys parisuhteessa toisen ohi katsomista ja toistuvaa henkistä etäisyyttä ja kohtaamattomuutta. Yksinäisyyttä kokevat niin nuoret kuin vanhat, joten puhumme meitä kaikkia välittömästi tai välillisesti vaikuttavasta ilmiöstä. Yksinäisyydellä on monet eri kasvot. Reflektoimme ääneen, miten pitkälle yksinäistä ihmistä voi auttaa? Tätä kaikkea ja paljon muuta pohdimme tuoreimmassa jaksossamme. Mielellämme keskustelemme aiheesta lisää @rohkaisuryyppypodi IG:ssa ja kannustamme teitä osallistumaan Inan heittämään loppuhaasteeseen.

Itselle esitettyjen kysymysten laatu määrittää tosi paljon oman elämän laatua. Milloin viimeksi olet esittänyt itsellesi tärkeitä kysymyksiä? Kysymyksiä, jotka pysäyttää sut tärkeiden asioiden äärelle? Kysymyksiä, jotka ohjaa sua sun unelmien ja omannäköisen elämän suuntaan? Kysymyksiä, jotka auttaa kuulemaan sun sydämen toiveet ja kuiskaukset kun muun maailman häiriötekijät mölyää omia mielipiteitään ja kiireitään kovaan ääneen? Kysymyksiä, jotka muistuttaa sulle mikä on aidosti tärkeää sulle, ei muille, vaan sulle ja just nyt. Maailma on täynnä mielipiteitä, melua, pyyntöjä, kiireitä ja häiriötekijöitä. Oikeanlaiset kysymykset auttaa meitä pysymään omalla polulla niistä huolimatta. Tässä jaksossa kerron sulle kahdeksan kysymystä jotka kannattaa esittää itselleen usein. Mielellään vaikka joka ikinen päivä. Ps. Oothan jo mukana ilmaisessa DreamTALK sisäpiirissä? Katso lisää dreamtalk.fi Pps. Unelmiin ja omannäköiseen elämään rohkaisevia ajatuksia @dreamtalk_ instagramissa. Tuu mukaan!

Ruoka ei ole vain ravintoa ja energiaa, vaan siihen liittyy monenlaiset tunteet, ajatukset, uskomukset, tavat ja sosiaaliset tilanteet. Ruoka on monelle tärkeä osa elämäntapaa ja toisinaan liittyy identiteettikysymyksiinkin. Tässä jaksossa puhumme ruokasuhteesta. Millainen ruokasuhteemme on? Miten vanhemman suhde ruokaan voi vaikuttaa lapseen? Miten lapsen myönteisen ruokasuhteen kehittymistä voisi tukea? Petra kertoo, miten hänen ruokasuhteensa muuttui syömishäiriöstä toipumisen myötä, ja pohtii, millaista suhdetta hän haluaa mallintaa omille lapsilleen. Säteellä tervellisyys-ajatus on leimannut suhtautumista ruokaan koko elämän, mutta viime vuosina uudet vapauden ja tasapainon sävelet ovat tulleet mukaan syömiseen. Olet lämpimästi tervetullut mukaan seuraamme! Lähde: Mielelläni kehossani - kohti hyväksyvää suhdetta itseen. Martin, M. & Saariranta, P.

Jälleen kerran ollaan sekä minun ja monen Väkevä elämä -podcastin kuuntelijan lempiteeman äärellä eli miten onnistuu elämäntaparemontti fiksusti ja niin, että saavutetut hyvät tulokset pystytään myös ylläpitämään? Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että ilman muuta tarvitaan treeniohjelmia, ravinto-ohjeita ja palautumisvinkkejä, mutta usein kaikkein tärkein asia on meidän oma mielemme sillä sieltähän se kaikki tekeminen ja tekemättä jättäminen lopulta lähtee liikkeelle. Tarvitsemmeko me muutokseen itsekuria ja selkärankaa? Miksi muutoksen tekeminen on monelle niin hankalaa ja mikä siihen auttaisi parhaiten? Mitä roolia arvot näyttelevät elämäntaparemontin tekemisessä? Näitä ja muita aiheen kysymyksiä vieraanani pohtimassa Hyvinvointia mielelläsi -kirjan kirjoittanut psykologi ja coach Anu Tevanlinna.

Tässä jaksossa juttelemme synnytyksestä! Tuosta naisen elämää ravistelevasta, mullistavasta ja pysyvästi muuttavasta ihmeestä. Pohdimme, millainen kokemus synnytys naisen elämässä on ja millaisena sen itse olemme kokeneet. Millaiset asiat vaikuttavat siihen, onko synnytys myönteinen vai kielteinen kokemus? Petran kaikki kolme synnytystä on jouduttu käynnistämään yliaikaisuuden vuoksi, mutta kokemukset ovat olleet upeita ja voimaannuttavia. Säteellä toinen raskaus päättyi syöksysynnytykseen, johon puoliso ei ehtinyt mukaan. Kerromme myös, mikä meitä jännitti ennen synnytystä. Me tiedostamme, että synnytys on hyvin herkkä aihe monille ja haluamme varoittaa, että vaikka pääasiassa puhumme positiivisesti synnytyksestä puhumme myös yleisellä tasolla kielteisistä kokemuksista - kuitenkaan menemättä yksityiskohtiin. Jos sellaisen kuunteleminen ei tunnu sinusta hyvältä, voit ohittaa tämän jakson.

Sveriges Radio Finskan Kesäpuhujat 2020: Lääkäri Jouko Pirhonen sekä kätilö Tiina Pirhonen ovat tuoneet suomalaista synnytysosaamista muihin Pohjoismaihin. Finska handgreppet tekniikassa, jota Jouko sekä Tiina Pirhonen opettavat, on kyse vakavien synnytysvaurioiden ehkäisemisestä. "Vakavan synnytysrepeämän saaminen on todella invalidisoivaa naiselle", kätilö Tiina Pirhonen kertoo. "Se on suuri häpeä, ja siitä ei mielellään puhuta." Synnytyslääkäri Jouko Pirhonen toteaa, että hienointa ammatissa on se tunne, kun näkee että kaikki menee synnytyksessä hyvin: "Siinä tulee kyynel silmään edelleen." Tuottaja: Tytti Jussila tytti.jussila@sverigesradio.se

Ajatuksia mielen ruuhkaisilla valtateillä navigoinnista

Mielellä on tapana jatkuvasti arvostella kaikkea. Se pyrkii jatkuvasti miettimään mikä on hyväksi tai mikä on pahaksi. Sen lisäksi se tuottaa jatkuvaa itsekritiikkiä, syyllistämistä ja tuomitsemista. Arvostelemattomuutta voi opetella. Näin syntyy syvempi ystävällisyys ja avoimuus maailmaa kohtaan.

Vastailemme kysymyksiin kehonpainotreenistä, astmasta ja lihasjumeista. Tämä jakso on tehty yhteistyössä Float Kallion / Roban (https://wefloat.fi/) ja Oura-älysormuksen (https://ouraring.com/partners/Lepopaiva/) kanssa. Kysymykset "Hei Kiitos mielenkiintoisesta podcastista! Minua kiinnostaisi tietää teidän omakohtaisia kokemuksia kehonpainotreeneistä? Oletteko treenanneet tavoitteellisesti kehonpainoliikkeisiin keskittyen? Meneekö teillä pistoolikyykky, vapaa käsilläseisonta, käsilläseisontapunnerrus, palomiespunnerrus, nojavaaka, front lever, back lever jne.? Nyt kotitreeniaikana teidän olisi hyvä käsitellä aihetta. Mielellään haastateltavaksi joku asiasta enemmän tietävä!

Rakkautta veroja kohtaan tulisi vaalia, koska vain niin taataan kaikille oikeudenmukainen hyvinvointivaltio, jossa kelpaa elää, opiskella ja yrittää, sanoo Ina Mikkola kolumnissaan.

Eläköitymissuunnitelmat on aloitettava vähintään 10 vuotta ennen suunniteltua eläköitymisikää. Mielellään jo yritystä perustettaessa. Suomen Yrittäjät ry:n projektipäällikkö Mika Haavisto ja Suomen Yrityskaupat Oy:n toimitusjohtaja Juha Rantanen kertovat Bisnespöydässä, miksi. He antavat myös hyviä vinkkejä yrityksen arvon nostoon. Toimittajana on Ani Rumpu.

Talousasiantuntija Martin Paasi on levoton sielu, jolle Atlantin yli purjehtiminen ei ole mikään juttu. Paasi ei halua lähteä Hjalliksen tapaan yksin merelle itkemään. Mistä Martin Paasi puhui illallisellaan nobelistin kanssa, miten Kirkkonummen peurat vaikuttavat miehen ajotapaan ja millaiset olivat Paasin ensimmäiset kännit? Kuuntele kesän kuumin show.

Antropologi Maija Butters tutki kuolemaa keskustelemalla siitä kuolevien ihmisten kanssa saattohoidossa ja sairaalassa. Jääkö elämä aina kesken ja millä mielellä Suomessa kuollaan? Entä millaisia rituaaleja kuoleman vastaanottamiseen nyky-Suomessa liittyy? Toimittajana Samuli Suonpää.

Suomen täyttäessä 100 vuotta voidaan pysähtyä miettimään, miten elämäänsä voisi elää niin, että itsekin saavuttaa sadan vuoden merkkipaalun mutta ei sairastu matkan varrella syöpään - onhan ikääntyminen merkittävä syövän riskitekijä.

Kysymykset: "Moikka, Olen viime aikoina pohdiskellut palautumiseen ja treenin rytmitykseen liittyviä asioita. Treenaan aika paljon ja pidän kevyempiä viikkoja "tarpeen mukaan", yleensä n. joka neljäs viikko jolloin treenimäärä laskee ja täysiä lepopäiviä on useampia. Usein kevyillä viikoilla tuntuu että kropassa on kaikenlaista kolotusta ja kremppaa ja olo paranee kun pääsee taas liikkeelle ja kiinni normaaliin treenirytmiin. Omien havaintojen mukaan tämä on aika yleistä monella paljon treenaavalla, ja moni sanoo jopa välttävänsä täysiä lepopäiviä koska ”kroppa ei tykkää totaalilevosta”. Tunnistatteko ilmiön? Mitä mieltä olette, onko totaalilevon ja kolotusten välttely ok ja viisasta, vai onko ihan fine että pitää itsensä liikkeessä niin että oma fiilis on parempi? Tiedän että yleensä pieni liike palauttaa paremmin kuin sohvalla löhöily, mutta jotenkin tuntuu itsensä huijaamiselta, jos pelkää totaalilepoa eikä anna kropalle aikaa myös palautua. Vaikka se tarkoittaisikin pientä kolotusta siellä sun täällä. Toivottavasti pääsitte kiinni ajatukseen. Thx. - SK" "Hyviä lepopäiviä ollu taas! Kysymyksiä nimimerkiltä "Työni on harrastukseni" Teilläkin on aika paljon eri töitä ja projekteja, Antilla myös ilmeisesti useampi firma samaan aikaan. Miten ihan käytännössä palastelette kalenterinne, että ehditte tehdä tarpeeksi kaikkien eri töiden asioita riittävästi? Kuinka pitkiä työpäiviä teette? Miten hallita aikaa paremmin? Riittääkö yksi vapaapäivä viikossa? Ja miten treenata aamulla, jos ei huvita treenata aamulla, mutta se on ainoa järkevä aika treenata? Mielellään saisi antaa ihan konkreettisia vinkkejä, ei mitään "ollaanki aina myöhässä ja taksilla ajellaan höhö" - Arttu" Linkit Voittavat 23 tuntia -verkkovalmennus: https://www.voittavat23tuntia.com/

#Suomi100 on juhlana sopivan hailakka jälkinationalistisiin tarpeisiin. Suomi on hajallaan ja Suomen vuoden 2017 esteettinen muoto on fragmentti. Tämä käy ilmi Suomi 100 -aiheisista kirjoista. Pietari K. kävi täällä -kirjallisuuspodcastissa mietitään, minkälainen on vuoden 2017 kansallinen ilmapiiri. Ohjelman toimittaa Pietari Kylmälä.

Anneli lähti Ruotsiin 1970 tuomaan kalakukkoa siskolleen. Sillä reissulla hän on vieläkin. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus olisi varmasti nyt heikommissa kantimissa, jos hän ei olisi jäänyt tänne. En katso taaksepäin. Mulla on niin paljon tekemistä vielä, että suuntaan katseen vain eteenpäin. Anneli Tikkanen-Rózsa kirjoittaa elämästään: Lapsuus Suomessa oli turvallista aikaa. Aina lämmin kesä ja paljon kärpäsiä ja paarmoja, ja talvella oli suuret kinokset lunta.Opettajan viransijaisuuksia tein jo kouluaikana ja yhtenä kesänä olin kesälomittajana osuuskaupassa. Eka varsinainen työ oli toimittajana Kiuruvesi-lehdessä. Kirjoittelin kouluaikana mm. runoja lehden nuorten osastoon, joten se ehkä auttoi saamaan paikan, jota haki paljon muitakin.Olin lapsuudessani kova kirjoittamaan. Perustin oman lehdenkin jo ihan alaluokilla kansakoulussa siihen aikaan järjestettyjen Raittiuskilpakirjoitusten innoittamana. Toimitukseen kuului pikkusiskoni ja pari samanikäistä tyttöä. Kun sitten oppikouluaikana jouduin asumaan kirkonkylällä pitkien koulumatkojen takia, menin mukaan partioon. Olin ihan sikahyvä suorittamaan ansiomerkkejä!Olin sihteerinä kunnan ja seurakunnan nuorisoneuvostoissa. Koska olin toimittaja, niin minut valittiin aina sihteeriksi kaikkialla - paitsi kun olin tekemässä juttua Marttojen joillakin piimäkursseilla, jouduin mannekiiniksi!Toimittajana ollessa harrastin myös kunnan nuorisotyötä ja kävin useita kerhonohjaaja- ja jengityön kurssejakin, ja kunta palkkasi minut iltaohjaajaksi 200 markan kuukausipalkalla ja tehtäväksi tuli perustaa ja rahoittaa nuorten toiminnalla nuorisoklubi. Se voisi olla haasteellista nykyajan nuorille, mutta me teimme sen. Myöhemmin kunta lienee jo järjestänyt nuorille ihan oikeat toimitilat ja ohjaajia.  Minulle se oli hyvä homma, sillä sain toiminnastamme paljon hyviä uutisia lehteen sekä rahaa, jolla rahoitin autokouluni.Autokoulusta tulee mieleeni kiva muisto: pankinjohtaja (joka kuului lehden johtokuntaan) soitti minulle toimitukseen ja käski majurin äänellään heti puheilleen pankkiin. Toteltava oli. Otin kaiken varalta kameran mukaan, vaikka määräystä siitä ei ollut tullutkaan. Eihän sitä koskaan tiennyt, minkä uutisen perään minut komennettaisiin.  Mutta tällä kertaa ei kysymys ollut siitä.  Pankinjohtaja tarjosi minulle lainaa auton ostoa varten. Hän oli nähnyt minut ajamassa autokoulun autoa. Hän sanoi myös, että auton tulisi olla minulle sopivan kokoinen, pieni. Mielellään Fiat 600. Siihen aikaan Timo Mäkinen oli kuuluisa ralliautoilija ja ajoi Miniä, joten kerroin pankinjohtajalle ajatelleeni kylläkin Miniä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän antoi luvan semmoisen ostamiseen. No, onhan se pieni sekin.En ollut todellisuudessa ajatellut minkään auton ostoa.Päätin pistäytyä Eskilstunassa v. 1970.  Menin siihen majurin pankkiin nostamaan kaikki säästöni. Pankkineiti nauroi minulle ja neuvoi ystävällisesti, että ottaisin vain pari sataa markkaa ja ne matkasekkeinä, koska tulisin kuitenkin pian takaisin, enkä varmaan tarvitsisi rahaa vierailuni aikana.Saavuin laivalla Tukholman satamaan kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaiaamuna 1970, eikä matkasekeillä voinut ostaa junalippua Eskilstunaan. Siinä onkin sitten oma tarinansa, miten pääsin Eskilstunaan, ja sen voit kuunnella tästä radio-ohjelmasta.Kotona olivat luulleet, että tulisin kotiin siskon perheen mukana juhannuksen aikoihin, mutta he menivät ja minä jäin kastelemaan kukkia.Eskilstunassa oli silloin töitä tarjolla, niitä sateli joka puolelta enkä kielitaidottomana osannut sanoa aina Ei käy.  Pääsin pian RSKL:n ja työnvälityksen nuorille järjestämään nuorisonohjaaja- ja seurakonsulenttikoulutukseen Eskilstunan Suomi-seuraan. Ja niin oltiin taas ajan hermolla, järjestötoiminnassa, jonka tiimoilta järjestyi yhtä jos toistakin lisähommaa.  Sekä Eskilstunan Kuririssa että Folketissa oli suomalaisia sivuja, Ruotsinsuomalainen oli silloin RSKL:n nimissä ja julkaisi juttujani.  Sain jopa oman lehtimieskortinkin, jota en ollut koskaan Kiuruvesi-lehdessä saanut.  Minulla oli nimittäin niin huono palkka, ettei minua hyväksytty lehtimiesliittoon. Ensimmäisestä jutustani, jonka tein AMS:n lehteen sain ison rahan! Se oli yhtä paljon kuin kuukausipalkkani Kiuruvesi-lehdessä oli ollut v. 1966.Aikansa kutakin. Ilta- ja yösiivouksia eri paikoissa, töissä matkatoimistossa ja lapsenlikan pesti yms, siinä joitakin hommistani.Pari vuotta meni Eskilstunassa ja sen jälkeen oli edessä muutto Södertäljeen, piti päästä lähemmäksi Tukholmaa ja uusia haasteita.Ensimmäinen työtarjous Södertäljessä oli Eskilstunasta. En ollut koskaan hakenut sieltä töitä, mutta jotenkin maineeni nuorisonohjaajana oli levinnyt ruotsalaisten tietoisuuteen, ja minulle tarjottiin töitä jostakin vapaa-ajan talosta.  Siitä sain idean kysyä töihin vastaavanlaiseen työhön Södertäljessä ja pääsin. Luovuin siitä sitten kun sain opettajan hommia ja vakituisen leipätyön.  Ennen sitä ja siinä sivussa olin tietenkin opiskellut yhtä jos toistakin ja tehnyt erilaisia hanttihommia, mm. perustin Södertäljen Kuriiriin suomalaiset sivut. Sain ne sillä ehdolla, että sivuille hankittaisiin ilmoituksia, joiden tuloista sekä minä että ilmoitushankkija saisimme palkkamme. Joku Saabilla töissä oleva henkilö hoitikin ilmoitushankinnan ja rahoitti siten suomalaiset sivut. Ja kun hän lopetti, loppuivat sivut, sillä kukaan ei jaksanut enää hankkia ilmoituksia. Joku sitä kokeili kylläkin.Jotenkin jouduin opettajaksi Södertäljeen.  En tietääkseni ole koskaan hakenut sitä virkaa, mutta syksyllä 1975 minulle vain tuli kirje, jossa kutsuttiin töihin. Vasta ensimmäisenä työpäivänä minulle selvisi, että olin saanut ensimmäisen suomalaisen luokan opettajan viransijaisuuden! Kiitos mukavien työkavereiden, selvisin siitäkin järkytyksestä. Olinhan minä jo vähän ihmetellytkin, miksi kaikki 6-7 vuotiaat lapset alkoivat tervehtiä ja hiippailla minun perässä kesällä, kun ulkoilutin koiraani.  Kuvittelin, että ne olivat vain kiinnostuneita komeasta, sinisestä Grand Danoisistani.Varsinaista opettajakoulutusta minulla ei silloin vielä ollut, mutta olin ollut yhden kesän Jyväskylän kesäyliopistossa alkeisopetuskurssilla.  Sillä piti pärjätä, aluksi.Opettajan työtä kesti 40 vuotta. Urani aikana sain kokeilla mitä moninaisempia opettajan töitä.  Olin luokanopettajan suomalaisilla luokilla 1-9, ja myöhemmin minulla oli myös ruotsalaisia luokkia aina 6-vuotisryhmästä lähtien ja ruotsinkielisiä erityisluokkia 6-9 reilut toistakymmentä vuotta. Sain opettaa suomea kotikielenä, ja sitten myöhemmin äidinkielenä sekä valinnaisaineena aina päiväkodeista lukioon saakka. Kun viimein päätin jäädä eläkkeelle, niin sain vielä kuin boonuksena kokeilla suomen opetusta yliopistossa vieraana kielenä ja sain palata takaisin tuntemattomaksi muuttuneeseen kouluuni Nykvarniin pariksi vuodeksi ja yrittää opettaa suomea myös entisten oppilaitteni lapsille, joista suurin osa oli nyt puolisuomalaisia, kolmannen tai neljännen polven suomalaistaustaisia lapsia. Hieno kokemus sekin.Vaikka opettajan työ onkin niin vaihtelevaa ja antoisaa (en tarkoita nyt palkkaa), saattaa sekin käydä yksitoikkoiseksi, ellei keksi vähän vipinää opetukseen.  Ainakin oppilaat voivat kokea sen tylsäksi.  Paremman puutteessa keksin maustaa opetustani kielikylvyllä.  Anoin siihen projektirahaa kouluhallitukselta ja sain sekä siirtolaisrehtorin että oman paikallisen rehtorin siunauksen, joten siitä vain. Vuokrasimme sopivat tilat seurakunnan omistamasta Herrgårdenista ja olin siellä evakossa viikon suomea lukevien oppilaitteni kanssa. Kaikki opetus kaikissa aineissa sujui suomeksi, joten oppilaat eivät varmaankaan olleet pahasti jäljessä ruotsalaisista luokkatovereistaan, kun palasivat takaisin kouluun.Yhdellä koululla teimme koululehteä suomentunneilla useita vuosia. Lapset hankkivat lehteen ilmoituksia ja kustansimme sillä painokulut + maksoimme Suomen risteilymme.  Yhtenä vuonna kävimme opintomatkalla Unkarissa yhdessä unkaria lukevia oppilaiden kanssa.  Se matka kesti kaksi viikkoa, sillä matkasta innostui myös Unkari-seura ja siellä järjestettiin myyjäiset matkamme hyväksi. Omaa rahaa ei taidettu tarvita.  Seuraavana vuonna kävimme sitten samalla porukalla Suomessa opintomatkalla.Jouduin aloittamaan myös ruotsalaisen koululehden teon ollessani eräällä toisella koululla erityisopettajana. Silloisen rehtorini mielestä minun piti saada opettaa myös muita oppilaita, ja koska kävin siihen aikaan IKT-maisterin kurssia Tukholman opettajakorkeakoulussa (IKT= information-kommunikation-teknik) se sopi minulle ihan hyvin. Koululehteä tein työaikani ulkopuolella ja oppilaat tulivat koulun jälkeen toimitustyöhön.Eihän elämä saa olla vain työtä, niin mukavaa kuin se onkin!Olen aina ja kaikkialla ollut mukana monissa järjestöissä, ja minulla on ollut sormeni pelissä usean perustamisessakin. Mutta minä en aio jatkaa mitään ikuisesti. Nyt on aika jättää hyvästit yhdelle jos toisellekin. Nykvarnin suomi-seura saa etsiä itselleen uuden puheenjohtajan, Finn-Kirjalle se saatiin jo, ja ensi syksynä on kirkollisvaalit. Silloin voin jättää kirkkovaltuuston ja muut luottamustoimet siellä.En tiedä, olenko saanut jotakin aikaan järjestöelämässäni, mutta jotakin koen sentään tehneeni.Kirjoittajayhdistyksen sihteerinä ollessani aloin pitää kirjakahviloita Södertäljen kirjastossa, mutta kun kunta alkoi vaatia vuokraa, niin muutin toiminnan Nykvarniin, jossa olen jatkanut sitä jo yli 20 vuotta yhdessä Salme ja Veijo Kosusen kanssa. Saamme kokoontua seurakunnan tiloissa Herrgårdenilla ja tämä on yksi seurakunnan suosituimmista toiminnoista.  Seurakunta innostui myös noin 10 vuotta sitten ajatuksestani luovuttaa Muumi kyseisen vuoden aikana viimeiseksi kastetulle ruotsinsuomalaiselle lapselle seurakunnan järjestämässä itsenäisyyspäiväjuhlassa. Kaikki kunnia sotaveteraaneille, mutta suomen kielen tulevaisuuskin on kiinnostava ajatus. Kannustamme muumituksellamme suomen kielen ja kulttuurin jatkuvuutta ja samalla muistutamme myös kasteesta ja seurakuntaan liittymisestä.Nykvarnin kunta, Suomi-seura ja Finn-Kirja lähtivät mukaan ideaani ja Nykvarnissa järjestettiin Ruotsin ainoat runokaraokemestaruuskilpailut joku vuosi sitten. Ikävä kyllä niille ei ole ilmaantunut jatkajaa. Reija Vuorela on edelleen ainut runokaraokemestari.Toimintani Kirjoittajayhdistyksessä vaihtui LIEKKIIN, jonka päätoimittajana olin muutaman vuoden. Sitten minut houkuteltiin Finn-Kirjan puheenjohtajaksi. Se oli silloin aika heikoilla, ja jotain piti keksiä tavallisen kirjojen julkaisun lisäksi. Tuija Liiti toimi silloin Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana ja yhdessä aloimme järjestää Ruotsinsuomalaisia kirjamessuja Tukholman Suomen instituutissa. Järjestimme messut vielä yhden kerran 11 vuotta sitten kun Finn-Kirja ja Liekki täyttivät 30 vuotta, paikka oli silloin Eskilstunan kirjasto ja Maire Dahlman Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana.  Nyt messut jatkuvat, mutta nimi on muuttunut kirjallisuustapahtumaksi, mutta aika on sama; lokakuu.  Tapahtuma ei kilpaile mitenkään Kulttuuri.se:n Kirja- ja kulttuurimessujen kanssa, sillä ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden tapahtumalla on erilaiset motiivit.Olen toimittanut yhteensä kymmenkunta antologiaa, kokoomateosta ja historiikkia sekä muutaman Ruotsinsuomalaisen kulttuurikalenterin. Nyt on muiden vuoro.Neljä vuotta sitten ehdotin Vuoden ruotsinsuomalaisen kirjailijan valintaa. Finn-Kirjan johtokunta innostui, ja nyt valitaan neljäs vuoden kirjailija. Kolme vuotta sitten aloimme järjestää myös kirjailijaristeilyjä, nyt se toteutuu marraskuussa.Olen tehnyt, minkä olen keksinyt ja jaksanut. Jokkaane tuaploo tyylillään, minä tein sen jotenkin noin. Toiset tehkööt tavallaan.-Anneli Tikkanen-Rózsa Soili kertoo ohjelmasarjasta: Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan.Haastattelija: Soili Huokuna. soili.huokuna@sverigesradio.se