Podcasts about ruotsinsuomalainen

Kirjailija Antti Jalava muutti lapsena Suomesta Ruotsiin ja joutui pilkan ja kiusaamisen kohteeksi. Aikuisena hän käänsi kielihäpeän voimakseen. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Antti Jalavan romaani Asfalttikukka on ruotsinsuomalainen klassikko. Silti sitä on ollut vaikea löytää kirjastoista ja kirjakaupoista.Antti Jalava oli 10-vuotias, kun hän muutti perheensä kanssa Lappeenrannasta Tukholmaan. Antti aloitti ruotsalaisen koulun osaamatta sanaakaan ruotsia. Kun hän kirjoitti suomeksi, opettaja rankaisi häntä. Lopulta Antti lakkasi puhumasta suomea.Lapsuuden kokemukset saivat myöhemmin uuden elämän hänen kirjojensa sivuilla: kieli ja kielettömyys, häpeä ja sen voittaminen muodostavat Jalavan teosten punaisen langan. Onko mahdollista herättää henkiin kieli, jonka on kerran tappanut?Haastateltavat: Leena Koivuneva /toimittaja ja Antti Jalavan ystävä, Ali Jonasson / kirjastonhoitaja ja kirjoittajaReportteri ja äänisuunnittelu: Mika Tahvanainen Käsikirjoitus: Mika Tahvanainen, Tiina Laitila Kälvemark ja Lotta HoppuTuottajat: Lotta Hoppu ja Tiina Laitila Kälvemark Kertoja: Tiina Laitila Kälvemark Slutmix: Björn Nitzler Lyssna på svenska: Antti Jalava – Att döda sitt språk och ge det liv igenKuka oli Antti Jalava?Ruotsinsuomalainen kirjailija ja kääntäjä Antti Jalava syntyi Lappeenrannassa Etelä-Karjalassa vuonna 1949. Hän muutti perheensä kanssa Tukholmaan vuonna 1959. Antti Jalavan tunnetuin ja merkittävin teos on romaani Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), joka kertoo äidinkielen ja identiteetin menettämisestä ja takaisin saamisesta. Antti Jalava on kirjoittanut kirjat Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (Kukaan ei kysynyt minulta, 1976), Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), Sprickan (Halkeama, 1993) ja Känslan (1996). Kirjat Asfaltblomman, Sprickan ja Känslan muodostavat ruotsinsuomalaisen trilogian. Antti Jalava kuoli 72-vuotiaana vuonna 2021.Vem var Antti Jalava?Den sverigefinska författaren och översättaren Antti Jalava föddes i Villmanstrand i finska Karelen år 1949. Han flyttade med sin familj till Stockholm år 1959. Antti Jalavas mest kända och framstående verk är romanen Asfaltblomman (1980) som handlar om att förlora och återta sitt modersmål och identitet. Antti Jalava har skrivit böckerna Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (1976), Asfaltblomman (1980), Sprickan (1993) och Känslan (1996). Böckerna Asfaltblomman, Sprickan och Känslan utgör en sverigefinsk trilogi. Antti Jalava dog vid 72-års ålder år 2021.

Asfaltblomman. Tioåriga Antti flyttar till Sverige år 1959. Han kan ingen svenska och klasskamrater och grannar skriker glåpord efter familjen. Där sås fröet till vad som ska bli en banbrytande sverigefinsk författare. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Vem var Antti Jalava, författaren vars böcker och citat har berört över generationsgränserna och blivit symbol för sverigefinsk identitet, inspirerat till akademiska examensarbeten och blivit slagord som klottrats i Stockholms tunnelbanor?Antti Jalava flyttade till Sverige som tioåring och sattes i svensk skola där han förbjöds att tala sitt modersmål. Denna uppväxt i en kulturellt och språkligt undertryckande miljö formade hans liv och författarskap. Är det möjligt att återuppliva ett språk som man med våld kvävt till döds?Intervjupersoner: Leena Koivuneva/Journalist och vän till Antti Jalava, Andreas Ali Jonasson/BibliotekarieReporter: Mika Tahvanainen Manus: Mika Tahvanainen, Tiina Laitila Kälvemark och Lotta HoppuProducenter: Lotta Hoppu och Tiina Laitila Kälvemark Berättarröst: Tiina Laitila Kälvemark Slutmix: Mika Tahvanainen Programmet gjordes hösten 2023 och sändes första gången i december 2023.Vem var Antti Jalava?Den sverigefinska författaren och översättaren Antti Jalava föddes i Villmanstrand i finska Karelen år 1949. Han flyttade med sin familj till Stockholm år 1959. Antti Jalavas mest kända och framstående verk är romanen Asfaltblomman (1980) som handlar om att förlora och återta sitt modersmål och identitet. Antti Jalava har skrivit böckerna Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (1976), Asfaltblomman (1980), Sprickan (1993) och Känslan (1996). Böckerna Asfaltblomman, Sprickan och Känslan utgör en sverigefinsk trilogi. Antti Jalava dog vid 72-års ålder år 2021.Asfaltblomman kom ut som nyutgåva i oktober 2024.Kuka oli Antti Jalava?Ruotsinsuomalainen kirjailija ja kääntäjä Antti Jalava syntyi Lappeenrannassa Etelä-Karjalassa vuonna 1949. Hän muutti perheensä kanssa Tukholmaan vuonna 1959. Antti Jalavan tunnetuin ja merkittävin teos on romaani Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), joka kertoo äidinkielen ja identiteetin menettämisestä ja takaisin saamisesta. Antti Jalava on kirjoittanut kirjat Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (Kukaan ei kysynyt minulta, 1976), Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), Sprickan (Halkeama, 1993) ja Känslan (1996). Kirjat Asfaltblomman, Sprickan ja Känslan muodostavat ruotsinsuomalaisen trilogian. Antti Jalava kuoli 72-vuotiaana vuonna 2021.

Tioåriga Antti flyttar till Sverige år 1959. Han kan ingen svenska och klasskamrater och grannar skriker glåpord efter familjen. Där sås fröet till vad som ska bli en banbrytande sverigefinsk författare. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play. Vem var Antti Jalava, författaren vars böcker och citat har berört över generationsgränserna och blivit symbol för sverigefinsk identitet, inspirerat till akademiska examensarbeten och blivit slagord som klottrats i Stockholms tunnelbanor?Antti Jalava flyttade till Sverige som tioåring och sattes i svensk skola där han förbjöds att tala sitt modersmål. Denna uppväxt i en kulturellt och språkligt undertryckande miljö formade hans liv och författarskap. Är det möjligt att återuppliva ett språk som man med våld kvävt till döds?Intervjupersoner: Leena Koivuneva/Journalist och vän till Antti Jalava, Andreas Ali Jonasson/BibliotekarieReporter: Mika Tahvanainen Manus: Mika Tahvanainen, Tiina Laitila Kälvemark och Lotta HoppuProducenter: Lotta Hoppu och Tiina Laitila Kälvemark Berättarröst: Tiina Laitila Kälvemark Slutmix: Mika Tahvanainen Vem var Antti Jalava?Den sverigefinska författaren och översättaren Antti Jalava föddes i Villmanstrand i finska Karelen år 1949. Han flyttade med sin familj till Stockholm år 1959. Antti Jalavas mest kända och framstående verk är romanen Asfaltblomman (1980) som handlar om att förlora och återta sitt modersmål och identitet. Antti Jalava har skrivit böckerna Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (1976), Asfaltblomman (1980), Sprickan (1993) och Känslan (1996). Böckerna Asfaltblomman, Sprickan och Känslan utgör en sverigefinsk trilogi. Antti Jalava dog vid 72-års ålder år 2021.Kuka oli Antti Jalava?Ruotsinsuomalainen kirjailija ja kääntäjä Antti Jalava syntyi Lappeenrannassa Etelä-Karjalassa vuonna 1949. Hän muutti perheensä kanssa Tukholmaan vuonna 1959. Antti Jalavan tunnetuin ja merkittävin teos on romaani Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), joka kertoo äidinkielen ja identiteetin menettämisestä ja takaisin saamisesta. Antti Jalava on kirjoittanut kirjat Matti (1974), Jag har inte bett att få komma (Kukaan ei kysynyt minulta, 1976), Asfaltblomman (Asfalttikukka, 1980), Sprickan (Halkeama, 1993) ja Känslan (1996). Kirjat Asfaltblomman, Sprickan ja Känslan muodostavat ruotsinsuomalaisen trilogian. Antti Jalava kuoli 72-vuotiaana vuonna 2021.

Suomen kielen professori Leena Hussin vuosikymmeniä kestänyt työ vähemmistökielten tutkijana ja puolesta puhujana palkitaan Ruotsinsuomalaisella elämäntyöpalkinnolla. Päätös aloittaa akateeminen ura suomen kielen ja monikielisyyden parissa sai kipinän Hussin omasta perhearjesta. Leena Huss, Ruotsin ensimmäinen suomen kielen naisprofessori, on saanut vuoden 2022 ruotsinsuomalaisen elämäntyöpalkinnon. Perusteluissa korostetaan hänen vuosikymmeniä kestänyttä työtään ruotsinsuomalaisten ja muiden kielivähemmistöjen puolesta.”Olen kovin iloinen, että tämä on ruotsinsuomalainen palkinto, tämä on meidän oman yhteisön palkinto, se tuntuu hyvältä.”Näin sanoo Leena Huss, kun tapaan hänet Uppsalan kaupunginkirjastossa helmikuisena päivänä vuonna 2023. Tie vähemmistökielten tutkijaksi ei ollut itsestään selvä. Ammatinvalintaa pohtiessaan Leena Hussin mielessä kävi eläinlääkärin työ. Hänen isänsä kuitenkin teilasi ajatuksen toteamalla, ettei pieni, nuori tyttö sovi ollenkaan eläinlääkäriksi käsittelemään isoja lehmiä ja hevosia. Ura vei yliopistoon ja kieliopintoihin, mutta väliin mahtuivat myös vuodet kauppakorkeakoulussa.Päätös puhua omille lapsille suomea kyseenalaistettiinKaksikieliset lapset ovat Leena Hussin väitöskirjan aiheena. Tutkijakaan ei ole omassa elämässään välttynyt kaksikielisyyteen liittyviltä ennakkoluuloilta. Neuvolanlääkäri antoi aikoinaan ymmärtää, ettei Leena Hussin pitäisi olla niin tyhmä ja puhua lapsilleen suomea. Perheen kielilinjaus on johtanut siihen, että lapset ovat nyt kaksikielisiä, ja kolmannen polven Hussit monikielisiä.Leena Huss on omistanut valtaosan elämästään vähemmistökielten tutkimiseen ja syventynyt myös pienten kielten elvyttämiseen. Suomen kielen tulevaisuuden Ruotsissa hän näkee valoisana.”Näen sen hyvänä. Minusta ruotsinsuomalaisten tietoisuus kielestä ja elvytyksestä on kasvanut valtavasti. Minusta kaikista paras asia on se, että ruotsinsuomalaiset nuoret aikuiset ovat niinkin kiinnostuneita ja aktivoituneita.”Ruotsinsuomalainen elämäntyöpalkinto jaetaan ansioituneille ruotsinsuomalaisille. Sveriges Radio Finskan jakaman tunnustuksen saajan valitsee palkintoraati, jota johtaa Sveriges Radio Finskan entinen kanavapäällikkö Päivi Tompuri. Muut jäsenet ovat toimittajat Jaana Johansson, Hannu Laitinen ja SVT:ssä työskentelevä projektijohtaja Anu Tolonen.Elämäntyöpalkintoja on jaettu vuodesta 2019 lähtien. Sen ovat saaneet myös Esko Melakari, Paula Ehrnebo, Markku Huovila ja Erkki Vuonokari.Virpi Inkerivirpi.inkeri@sverigesradio.se

Vanheneminen saattaa tuoda mukanaan sairauksia tai yksinäisyyttä. Ihminen tulee myös riippuvaisemmaksi toisten avusta, ja se on monille vaikea paikka. Ohjelma etsii vastausta siihen, miten ikääntymiseen kannattaa suhtautua. Tapaamme neljä ruotsinsuomalaista ikäihmistä, jotka kertovat ajatuksiaan arjestaan ja vanhenemisesta.Sundsvallilainen Matti Kohtala on ensimmäistä kertaa elämässään joutunut turvautumaan kotiapuun sen jälkeen kun korona vei voimat jaloista ja käsistä. Ulkopuolinen apu tuntuu Matista oudolta.Söderhamnissa asuvat Veikko ja Maija Kallio pärjäävät arjessaan omin avuin, mutta tulevaisuudessa huolestuttavat ruotsin kielen menettämisen ja puolison kuoleman pelko.Myös Eija Nordström Haglund asuu Söderhamnissa. Hän työskenteli vuosia muun muassa vanhustenhuollossa johtotehtävissä. Eija sai neuvon alkaa valmistautua vanhuuteen hyvissä ajoin."Minua neuvottiin, että ala ajatella vanhuuden päiviäsi ensimmäisenä työpäivänäsi", Eija kertoo.Ohjelma on osa Sveriges Radio Finskan sarjaa Arjen kuvia vaalivuotena 2022.Vi träffar sverigefinska pensionärer, som berättar om sina tankar kring vardagen och åldrandet. Matti Kohtala från Sundsvall har fått hemtjänst för första gången efter att han tappade krafterna pga. Covid-19. Veikko och Maija Kallio är oroliga över att förlora livspartnern. Redan under sin första arbetsdag fick Eija Nordström Haglund från Söderhamn rådet att börja tänka på ålderdomen.Minna Pyykölä minna.pyykola@sverigesradio.seTuomas Ojala tuomas.ojala@sverigesradio.seVirpi Inkeri virpi.inkeri@sverigesradio.se

Silvia kasvoi Tukholmassa, mutta isän kotimaa Intia on aina kutsunut häntä. Aikuisena hän päätti toteuttaa unelmansa ja muuttaa Delhiin. Siellä hänestä tuli äiti ja kodissa asuivat myös appivanhemmat. Ensimmäisten Intia-vuosien aikana Silvia työskenteli turistitoimistossa, mutta pikkuhiljaa Ruotsin suurlähetystöstä vapautui avoin työpaikka. Siellä hän tapasi miehensä ja kahdeksan vuotta sitten he menivät naimisiin. Silvia synnytti kaksi lasta Delhissä, mitä moni kollega hämmästeli. Synnytti Delhissä Varasimme huoneen ja kaikki sujui todella jouhevasti, kun tulimme sairaalaan. Kokemus eroaa todella paljon siitä, mikä siskollani oli, kun hän synnytti Tukholmassa, jossa synnytysosastoilla on pulaa hoitopaikoista. Kun Silvia avioitui, muuttivat parin luo myös appivanhemmat, kuten Intiassa on yhä tapana. "Mieheni vinkkasi, että yrittäisin nähdä heidät kahtena apua tarvitsevana ikäihmisenä, eikä niinkään hänen vanhempinaan." Puhelu äidille on sarja, joka käsittelee äitisuhteita. Tämä on sarjan kuudes osa. Jaksossa kuultu kappale: Mary Lattimore The Quiet At Night Julia Wiræus julia.wiraeus@sverigesradio.se

Pohjois-Suomessa syntynyt ja Ruotsissa kasvanut Outi Karlsson vastaa puhelimeen pienessä eteläranskalaisessa kylässä. Siellä hän pyörittää puolisonsa Magnuksen kanssa majataloa, joka panostaa motocross-urheilijoihin. Miksi se kannattaa? Siitä ja ruotsinsuomalaisuudesta lisää tässä jaksossa.

Sanonnalla villakoiran ytimessä on kirjallisia kytkentöjä. Halitulijallaa esiintyy Upponallen runossa. Mukana kirjavassa Kielipuolessa ovat myös kirjailijat Martina Moliis Mellberg ja Heikki Kotka. - Lundissa asuvan suomenruotsalaisen kirjailijan Martina Moliis Mellbegin toinen teos on tulossa painosta. Edellinen sai hyvät arvostelut Ruotsissakin. - Ruotsinsuomalainen kirjailija Heikki Kotka mielii kirjoittaa novelleja runon sijaan kuuden runokirjan jälkeen. - Kielenhuoltajat Riina Heikkilä ja Henna Leskelä selittävät muunmuassa sanat halitulijallaa, kapellimestari, höykäsen pöläys, plösö ja villakoiran ydin. - Suomen opettaja Pentti Salmenranta pakinoi tukisanoista kuten niinku,siis, sellai, jotenki ja ööö. - Viikon uudissana: somekansa. Juontajana Merja Laitinen kielipuoli@sverigesradio.se

Jussi Ärling ja Mirjami Hagert muuttivat perheenä Eskilstunaan, Ruotsiin 2000-luvun alkupuolella. Ruotsinsuomalainen romaniperhe eli vähemmistönä vähemmistöryhmässä. Mitä he kaipasivat kotimaastaan? Suomalaisidentiteetti oli vahva, mutta paluumuutto sai aikaan lievän kulttuurishokin. Kuinka tasapainoilla erilaisten kulttuurien välillä ja löytää oma paikkansa kotimaassa? Ruotsissa asuu arviolta noin 3000-4000 Suomen romania. Toimittajana Mirjam Schwartz.

Millaista on olla kaikkien tuntema suomalainen Ruotsissa? Millainen kuva Suomesta ja suomalaisista on nykypäivän ruotsalaisilla? Vieläkö suomalaiset ovat ruotsalaisten mielestä viinaajuovia juntteja? Roman Schatzin Maamme-kirjassa puhutaan Ruotsista, ruotsinsuomalaisuudesta ja naapurimaiden suhteista. Roman Schatzin vieraana on tänään toimittaja ja juontaja Mark Levengood.

Anneli lähti Ruotsiin 1970 tuomaan kalakukkoa siskolleen. Sillä reissulla hän on vieläkin. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus olisi varmasti nyt heikommissa kantimissa, jos hän ei olisi jäänyt tänne. En katso taaksepäin. Mulla on niin paljon tekemistä vielä, että suuntaan katseen vain eteenpäin. Anneli Tikkanen-Rózsa kirjoittaa elämästään: Lapsuus Suomessa oli turvallista aikaa. Aina lämmin kesä ja paljon kärpäsiä ja paarmoja, ja talvella oli suuret kinokset lunta.Opettajan viransijaisuuksia tein jo kouluaikana ja yhtenä kesänä olin kesälomittajana osuuskaupassa. Eka varsinainen työ oli toimittajana Kiuruvesi-lehdessä. Kirjoittelin kouluaikana mm. runoja lehden nuorten osastoon, joten se ehkä auttoi saamaan paikan, jota haki paljon muitakin.Olin lapsuudessani kova kirjoittamaan. Perustin oman lehdenkin jo ihan alaluokilla kansakoulussa siihen aikaan järjestettyjen Raittiuskilpakirjoitusten innoittamana. Toimitukseen kuului pikkusiskoni ja pari samanikäistä tyttöä. Kun sitten oppikouluaikana jouduin asumaan kirkonkylällä pitkien koulumatkojen takia, menin mukaan partioon. Olin ihan sikahyvä suorittamaan ansiomerkkejä!Olin sihteerinä kunnan ja seurakunnan nuorisoneuvostoissa. Koska olin toimittaja, niin minut valittiin aina sihteeriksi kaikkialla - paitsi kun olin tekemässä juttua Marttojen joillakin piimäkursseilla, jouduin mannekiiniksi!Toimittajana ollessa harrastin myös kunnan nuorisotyötä ja kävin useita kerhonohjaaja- ja jengityön kurssejakin, ja kunta palkkasi minut iltaohjaajaksi 200 markan kuukausipalkalla ja tehtäväksi tuli perustaa ja rahoittaa nuorten toiminnalla nuorisoklubi. Se voisi olla haasteellista nykyajan nuorille, mutta me teimme sen. Myöhemmin kunta lienee jo järjestänyt nuorille ihan oikeat toimitilat ja ohjaajia.  Minulle se oli hyvä homma, sillä sain toiminnastamme paljon hyviä uutisia lehteen sekä rahaa, jolla rahoitin autokouluni.Autokoulusta tulee mieleeni kiva muisto: pankinjohtaja (joka kuului lehden johtokuntaan) soitti minulle toimitukseen ja käski majurin äänellään heti puheilleen pankkiin. Toteltava oli. Otin kaiken varalta kameran mukaan, vaikka määräystä siitä ei ollut tullutkaan. Eihän sitä koskaan tiennyt, minkä uutisen perään minut komennettaisiin.  Mutta tällä kertaa ei kysymys ollut siitä.  Pankinjohtaja tarjosi minulle lainaa auton ostoa varten. Hän oli nähnyt minut ajamassa autokoulun autoa. Hän sanoi myös, että auton tulisi olla minulle sopivan kokoinen, pieni. Mielellään Fiat 600. Siihen aikaan Timo Mäkinen oli kuuluisa ralliautoilija ja ajoi Miniä, joten kerroin pankinjohtajalle ajatelleeni kylläkin Miniä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän antoi luvan semmoisen ostamiseen. No, onhan se pieni sekin.En ollut todellisuudessa ajatellut minkään auton ostoa.Päätin pistäytyä Eskilstunassa v. 1970.  Menin siihen majurin pankkiin nostamaan kaikki säästöni. Pankkineiti nauroi minulle ja neuvoi ystävällisesti, että ottaisin vain pari sataa markkaa ja ne matkasekkeinä, koska tulisin kuitenkin pian takaisin, enkä varmaan tarvitsisi rahaa vierailuni aikana.Saavuin laivalla Tukholman satamaan kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaiaamuna 1970, eikä matkasekeillä voinut ostaa junalippua Eskilstunaan. Siinä onkin sitten oma tarinansa, miten pääsin Eskilstunaan, ja sen voit kuunnella tästä radio-ohjelmasta.Kotona olivat luulleet, että tulisin kotiin siskon perheen mukana juhannuksen aikoihin, mutta he menivät ja minä jäin kastelemaan kukkia.Eskilstunassa oli silloin töitä tarjolla, niitä sateli joka puolelta enkä kielitaidottomana osannut sanoa aina Ei käy.  Pääsin pian RSKL:n ja työnvälityksen nuorille järjestämään nuorisonohjaaja- ja seurakonsulenttikoulutukseen Eskilstunan Suomi-seuraan. Ja niin oltiin taas ajan hermolla, järjestötoiminnassa, jonka tiimoilta järjestyi yhtä jos toistakin lisähommaa.  Sekä Eskilstunan Kuririssa että Folketissa oli suomalaisia sivuja, Ruotsinsuomalainen oli silloin RSKL:n nimissä ja julkaisi juttujani.  Sain jopa oman lehtimieskortinkin, jota en ollut koskaan Kiuruvesi-lehdessä saanut.  Minulla oli nimittäin niin huono palkka, ettei minua hyväksytty lehtimiesliittoon. Ensimmäisestä jutustani, jonka tein AMS:n lehteen sain ison rahan! Se oli yhtä paljon kuin kuukausipalkkani Kiuruvesi-lehdessä oli ollut v. 1966.Aikansa kutakin. Ilta- ja yösiivouksia eri paikoissa, töissä matkatoimistossa ja lapsenlikan pesti yms, siinä joitakin hommistani.Pari vuotta meni Eskilstunassa ja sen jälkeen oli edessä muutto Södertäljeen, piti päästä lähemmäksi Tukholmaa ja uusia haasteita.Ensimmäinen työtarjous Södertäljessä oli Eskilstunasta. En ollut koskaan hakenut sieltä töitä, mutta jotenkin maineeni nuorisonohjaajana oli levinnyt ruotsalaisten tietoisuuteen, ja minulle tarjottiin töitä jostakin vapaa-ajan talosta.  Siitä sain idean kysyä töihin vastaavanlaiseen työhön Södertäljessä ja pääsin. Luovuin siitä sitten kun sain opettajan hommia ja vakituisen leipätyön.  Ennen sitä ja siinä sivussa olin tietenkin opiskellut yhtä jos toistakin ja tehnyt erilaisia hanttihommia, mm. perustin Södertäljen Kuriiriin suomalaiset sivut. Sain ne sillä ehdolla, että sivuille hankittaisiin ilmoituksia, joiden tuloista sekä minä että ilmoitushankkija saisimme palkkamme. Joku Saabilla töissä oleva henkilö hoitikin ilmoitushankinnan ja rahoitti siten suomalaiset sivut. Ja kun hän lopetti, loppuivat sivut, sillä kukaan ei jaksanut enää hankkia ilmoituksia. Joku sitä kokeili kylläkin.Jotenkin jouduin opettajaksi Södertäljeen.  En tietääkseni ole koskaan hakenut sitä virkaa, mutta syksyllä 1975 minulle vain tuli kirje, jossa kutsuttiin töihin. Vasta ensimmäisenä työpäivänä minulle selvisi, että olin saanut ensimmäisen suomalaisen luokan opettajan viransijaisuuden! Kiitos mukavien työkavereiden, selvisin siitäkin järkytyksestä. Olinhan minä jo vähän ihmetellytkin, miksi kaikki 6-7 vuotiaat lapset alkoivat tervehtiä ja hiippailla minun perässä kesällä, kun ulkoilutin koiraani.  Kuvittelin, että ne olivat vain kiinnostuneita komeasta, sinisestä Grand Danoisistani.Varsinaista opettajakoulutusta minulla ei silloin vielä ollut, mutta olin ollut yhden kesän Jyväskylän kesäyliopistossa alkeisopetuskurssilla.  Sillä piti pärjätä, aluksi.Opettajan työtä kesti 40 vuotta. Urani aikana sain kokeilla mitä moninaisempia opettajan töitä.  Olin luokanopettajan suomalaisilla luokilla 1-9, ja myöhemmin minulla oli myös ruotsalaisia luokkia aina 6-vuotisryhmästä lähtien ja ruotsinkielisiä erityisluokkia 6-9 reilut toistakymmentä vuotta. Sain opettaa suomea kotikielenä, ja sitten myöhemmin äidinkielenä sekä valinnaisaineena aina päiväkodeista lukioon saakka. Kun viimein päätin jäädä eläkkeelle, niin sain vielä kuin boonuksena kokeilla suomen opetusta yliopistossa vieraana kielenä ja sain palata takaisin tuntemattomaksi muuttuneeseen kouluuni Nykvarniin pariksi vuodeksi ja yrittää opettaa suomea myös entisten oppilaitteni lapsille, joista suurin osa oli nyt puolisuomalaisia, kolmannen tai neljännen polven suomalaistaustaisia lapsia. Hieno kokemus sekin.Vaikka opettajan työ onkin niin vaihtelevaa ja antoisaa (en tarkoita nyt palkkaa), saattaa sekin käydä yksitoikkoiseksi, ellei keksi vähän vipinää opetukseen.  Ainakin oppilaat voivat kokea sen tylsäksi.  Paremman puutteessa keksin maustaa opetustani kielikylvyllä.  Anoin siihen projektirahaa kouluhallitukselta ja sain sekä siirtolaisrehtorin että oman paikallisen rehtorin siunauksen, joten siitä vain. Vuokrasimme sopivat tilat seurakunnan omistamasta Herrgårdenista ja olin siellä evakossa viikon suomea lukevien oppilaitteni kanssa. Kaikki opetus kaikissa aineissa sujui suomeksi, joten oppilaat eivät varmaankaan olleet pahasti jäljessä ruotsalaisista luokkatovereistaan, kun palasivat takaisin kouluun.Yhdellä koululla teimme koululehteä suomentunneilla useita vuosia. Lapset hankkivat lehteen ilmoituksia ja kustansimme sillä painokulut + maksoimme Suomen risteilymme.  Yhtenä vuonna kävimme opintomatkalla Unkarissa yhdessä unkaria lukevia oppilaiden kanssa.  Se matka kesti kaksi viikkoa, sillä matkasta innostui myös Unkari-seura ja siellä järjestettiin myyjäiset matkamme hyväksi. Omaa rahaa ei taidettu tarvita.  Seuraavana vuonna kävimme sitten samalla porukalla Suomessa opintomatkalla.Jouduin aloittamaan myös ruotsalaisen koululehden teon ollessani eräällä toisella koululla erityisopettajana. Silloisen rehtorini mielestä minun piti saada opettaa myös muita oppilaita, ja koska kävin siihen aikaan IKT-maisterin kurssia Tukholman opettajakorkeakoulussa (IKT= information-kommunikation-teknik) se sopi minulle ihan hyvin. Koululehteä tein työaikani ulkopuolella ja oppilaat tulivat koulun jälkeen toimitustyöhön.Eihän elämä saa olla vain työtä, niin mukavaa kuin se onkin!Olen aina ja kaikkialla ollut mukana monissa järjestöissä, ja minulla on ollut sormeni pelissä usean perustamisessakin. Mutta minä en aio jatkaa mitään ikuisesti. Nyt on aika jättää hyvästit yhdelle jos toisellekin. Nykvarnin suomi-seura saa etsiä itselleen uuden puheenjohtajan, Finn-Kirjalle se saatiin jo, ja ensi syksynä on kirkollisvaalit. Silloin voin jättää kirkkovaltuuston ja muut luottamustoimet siellä.En tiedä, olenko saanut jotakin aikaan järjestöelämässäni, mutta jotakin koen sentään tehneeni.Kirjoittajayhdistyksen sihteerinä ollessani aloin pitää kirjakahviloita Södertäljen kirjastossa, mutta kun kunta alkoi vaatia vuokraa, niin muutin toiminnan Nykvarniin, jossa olen jatkanut sitä jo yli 20 vuotta yhdessä Salme ja Veijo Kosusen kanssa. Saamme kokoontua seurakunnan tiloissa Herrgårdenilla ja tämä on yksi seurakunnan suosituimmista toiminnoista.  Seurakunta innostui myös noin 10 vuotta sitten ajatuksestani luovuttaa Muumi kyseisen vuoden aikana viimeiseksi kastetulle ruotsinsuomalaiselle lapselle seurakunnan järjestämässä itsenäisyyspäiväjuhlassa. Kaikki kunnia sotaveteraaneille, mutta suomen kielen tulevaisuuskin on kiinnostava ajatus. Kannustamme muumituksellamme suomen kielen ja kulttuurin jatkuvuutta ja samalla muistutamme myös kasteesta ja seurakuntaan liittymisestä.Nykvarnin kunta, Suomi-seura ja Finn-Kirja lähtivät mukaan ideaani ja Nykvarnissa järjestettiin Ruotsin ainoat runokaraokemestaruuskilpailut joku vuosi sitten. Ikävä kyllä niille ei ole ilmaantunut jatkajaa. Reija Vuorela on edelleen ainut runokaraokemestari.Toimintani Kirjoittajayhdistyksessä vaihtui LIEKKIIN, jonka päätoimittajana olin muutaman vuoden. Sitten minut houkuteltiin Finn-Kirjan puheenjohtajaksi. Se oli silloin aika heikoilla, ja jotain piti keksiä tavallisen kirjojen julkaisun lisäksi. Tuija Liiti toimi silloin Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana ja yhdessä aloimme järjestää Ruotsinsuomalaisia kirjamessuja Tukholman Suomen instituutissa. Järjestimme messut vielä yhden kerran 11 vuotta sitten kun Finn-Kirja ja Liekki täyttivät 30 vuotta, paikka oli silloin Eskilstunan kirjasto ja Maire Dahlman Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana.  Nyt messut jatkuvat, mutta nimi on muuttunut kirjallisuustapahtumaksi, mutta aika on sama; lokakuu.  Tapahtuma ei kilpaile mitenkään Kulttuuri.se:n Kirja- ja kulttuurimessujen kanssa, sillä ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden tapahtumalla on erilaiset motiivit.Olen toimittanut yhteensä kymmenkunta antologiaa, kokoomateosta ja historiikkia sekä muutaman Ruotsinsuomalaisen kulttuurikalenterin. Nyt on muiden vuoro.Neljä vuotta sitten ehdotin Vuoden ruotsinsuomalaisen kirjailijan valintaa. Finn-Kirjan johtokunta innostui, ja nyt valitaan neljäs vuoden kirjailija. Kolme vuotta sitten aloimme järjestää myös kirjailijaristeilyjä, nyt se toteutuu marraskuussa.Olen tehnyt, minkä olen keksinyt ja jaksanut. Jokkaane tuaploo tyylillään, minä tein sen jotenkin noin. Toiset tehkööt tavallaan.-Anneli Tikkanen-Rózsa Soili kertoo ohjelmasarjasta: Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan.Haastattelija: Soili Huokuna. soili.huokuna@sverigesradio.se

Perjantain aiheita: - Aamun vieraana on Suomen bioteollisuuden edusnainen Carmela Kantor-Aaltonen. Suomen bioteollisuuden järjestöön kuuluu kuutisenkymmentä biotekniikkayritystä. Aamun vieraan Carmela Kantor-Aaltosen puhutaan biotekniikan nykytilasta ja tulevaisuudennäkymistä sekä verrataan alaa Ruotsin ja Suomen välillä - Ensimmäinen Länsi-Afrikan ulkopuolella todettu ebolatartunta Espanjassa ei ole toistaiseksi aiheuttanut paniikkia Aurinkorannikon suomalaisten parissa. Näin kertoo Fuengirolan suomalaiskeskittymästä tavoitettu Ruotsinsuomalainen-lehden kirjeenvaihtaja Heikki Narkilahti - Göteborgin Ruotsinsuomalaisen koulun alkutaival 1990-luvulla oli myrskyisä. Ja nyt on koulun hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja Jouko Karttunen kirjoittanut tästä ajasta muistelmateoksen - Stockmotion lyhytfilmifestivaalit on aivan uusi tekijä elokuvafestivaalien kartalla ja valtaa Tukholmassa valkokankaat tulevana viikonloppuna - Nykyään villisiasta on tullut niin yleinen, ainakin maan eteläisimmissä osissa, että se ei enää hämmästytä - Tove Janssonin rakastetut Muumi-hahmot tulevat jälleen valkokankaalle. Ranskalaissuomalaisin voimin tehty Muumit Rivieralla -piirroselokuva saa ensi-iltansa täällä Ruotsissa kuun lopussa - Aamun visa. Perjantaiaamussa on Jorma Ikäheimo.

Perjantaiaamun vieraana Huomenta Ruotsissa on Strängnäsin kunnassa toimivan Gripsholmskolanin rehtori Nina Lidfors. Koulu on hakenut oppinsa suomalaisesta koulujärjestelmältä ja koulun opettajat ovat suomalaisen opettajakoulutuksen saaneita opettajia. Perjantaiaamun aiheita: - Ruotsinsuomalainen nainen Jarmon varjossa -esitys Nordiskt Forum:illa Malmössa - Härnösandin hiippakunnan piispa Tuulikki Koivunen Bylund kertoo, mikä Ruotsin ensimmäisen naispuolisen arkkipiispan valinnassa puhuttaa - Sisuradion lukupiiri kokoontuu - Enduron MM-kisat viikonloppuna Enköpingissä - Koomikko Janne Westerlund raportoi Rion MM-kisoista. Ohjelman juontaa Matilda Peltonen.

Keijo ja Lenita Harjula ovat olleet pari jo vuodesta 1977 ja he ovat asuneet suurimman osan yhteisestä elämästän Surahammarissa. Välilllä Harjulat muuttivat Nivalaan, josta mieli halasi takaisin Ruotsiin ja Surahammariin. Yhteisen elämän ja perheen lisäksi Lenitalla ja Keijolla on myös yhteisiä harrastuksia, varsinkin musiikki ja laulu. Ruotsinsuomalainen yleisö tuntee heidät esiintymislavoilta ja Musalistalta. Tähän kesään kuuluvat myös muutamat laulukilpailut Suomessa . Arja claesson tapasi Lenitan ja Keijon Eskilstunassa, jossa Lenita oli nauhoittamassa kappaletta Musalistalle.

Heimo Niemonen on nähnyt suomenkielen hienon nousun ja orastavan laskun kehityksen kirkon toiminnassa. Hän on tehnyt työtä kirkkopoliitikkona Eskilstunassa jo 35 vuotta, mutta vasta nyt hän haluaa lähteä tuleviin kirkkovaaleihin poliittisesti sitoutumattomalla listalla Ruotsinsuomalainen vaihtoehto Eskilstunan seurakunnassa. Heimo tietää kyllä miksi tämä on lähes välttämätöntä. Kuuntele Heimo Niemosen painavaa asiaa, hän saapuu Arjan aamun vieraaksi kello puoli kahdeksan uutisten jälkeen.

- Ruotsinsuomalainen vähemmistö on myös jatkossa Viking Line varustamon ydinasiakaskuntaa, sanoo vuoden yhtiössa varatoimitusjohtajana ollut Pavlos Ylinen. Hän hehkuttaa ruotsinsuomalaisten merkitystä varustamon kasvulle. - Ruotsinsuomalaiset ovat käytännössä se aines, joka on ollut rakentamassa yhtiöstä sitä, mitä se nyt on. Jorma Ikäheimo haastattelee.