Podcasts about yhdell

Tällä kertaa Kansanradiossa puhuttavat kieliasiat. Vanhustenhoito kaihertaa monia, ollaan jopa sitä mieltä, että vangeilla on paremmat olot kuin ikäihmisillä. Yhdellä kansalaisella on toive, hän tahtoisi nähdä J. Karjalaisen ja Tanhupallon tanssivan yhdessä. Toimittajana Lauri Koivisto. Osallistu keskusteluun ja soita 0800 154 64 tai WhatsApp 044 55 154 64. Kansanradion ihmisvastaaja numerossa 0800 154 64 sunnuntaisin klo 12.30 - 15.30. Kuuntelijoiden juttupaikka - tosikoille ja veitikoille. yle.fi/kansanradio

Veikka elää mobiilipelimainosten simulakrumissa ja miettii low-effort kämäisyyden estetiikkaa ja haluoppia. Feikkipelien tiedostamatonta alhaisesti hierovat mainokset vetoavat fantasiaan, jossa elämä ilmenee kylmänä kilpailuna resursseista, naiset ovat riippuvaisia suojelusta ja miehen täytyy yrittää kiipiä ylöspäin potkimalla muita päähän. Miten käyttää aidosti huonoa hyvin? Pontus on tuskastunut huonoon keskusteluun turvallisemman tilan käytännöistä ja yrittää osoittaa kahden esimerkin avulla, kuinka juuri feministinen praktiikka ja turvallinen tila mahdollistavat sen vaaran tunnun, josta turvallisia tiloja ärtyneesti piikittelevät neromiestaiteilijat (ja -kriitikot) voivat vain haaveilla. Irene Kajon dokumenttiromaani Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta näyttää miten käy, kun turvallista tilaa ei ole. Florentina Holzingerin verinen action-balettieepos TANZ puolestaan toimii nimenomaan tekijöiden työolojen ja “turvallisuuden” ansiosta (sekä saa Pontuksen hikoilemaan niin että kaikki vaatteet pitää riisua ja sinetöidä muovipussiin). Nykytanssiosiossa käsitellään Sara Grotenfeltin ja Selma Reynisdóttirin erittäin fyysistä teosta HOPP, jossa hyppynarujen avulla tutkitaan luuppeja, toistoa, rytmiä, ihmisten välisiä yhteyksiä ja muistoja tyttöjen välituntileikeistä. Teos soveltuu hyvin nykytanssin starter packiksi. Osio on tehty yhteistyössä uuden tanssin keskus Zodiakin kanssa. Liput: https://www.zodiak.fi/fi/ohjelmisto/hopp Jaksossa käsiteltyjä asioita: Kämäiset mobiilipelit mm. Avalon: The King´s Return, Hero Wars, Last War: Survival Game, Family Island, Klondike Adventures Irene Kajo: Yhdellä meistä on kokemus epäasiallisesta kohtelusta Florentina Holzinger: TANZ LEON, A. (2023). Reverse-Engineering the Sylph: Reclaiming Female Ballet Bodies in Florentina Holzinger's TANZ. İstanbul Üniversitesi Kadın Araştırmaları Dergisi(26), 23-43. Adam Curtis: Can´t Get You Out of My Head Brad Troemel: The AI Report https://www.zodiak.fi/fi/ohjelmisto/hopp Uusin Q&A -live-jaksomme kuunneltavissa Patreonissa: https://www.patreon.com/mikameitavaivaa

Jaksossa mainitut linkit: #121: Strategia 100,000€ lanseeraukseen ]Näin aion onnistua[ #127: Näin tein lähes 120,000€ myyntiä vajaassa viikossa YHDELLE verkkokurssille #152: Analyysi “epäonnistuneesta” 90,000€ lanseerauksesta Jakson muistiinpanot: vapautasupervoimasi.fi/blog/nain-tein-yli-180,000-myyntia-yhdella-lanseerauksella

Nykypäivänä työpaikkaa vaihdetaan pääsääntöisesti useamman kerran uran aikana. Monipuolinen ura on kuitenkin mahdollista rakentaa myös yhdellä työnantajalla. Castrén & Snellmanin Pauliina Tenhunen (Partner, Head of Corporate Governance and Restructuring & Insolvency) vieraili Juristipodissa kertomassa kokemuksiaan 30-vuotisen työuran varrelta.

Tällä kerralla Tuplaturinoissa paljasteltiin salaisuuksia. Markkinointipuhe on täynnä salaisuutta, mutta löytyykö puheelle katetta. Ja kannattaako esimerkiksi sinun jahdata markkinointisalaisuutta. Salaisuus on yksi ikuisesti houkuttelevista markkinointikonsepteista Suomalaisille sana itsessään saattaa joskus tuntua kornilta Paljastetaan ydin: ei ole salaisuutta Yhdelläkään firmalla kaikki palat eivät ole kohdallaan No hyvä on, kerrotaan sitten markkinoinnin salaisuus Mikään kurssi ei anna sinulle soittotaitoa Koulutusten keräily ei paranna tuloksia Pitääkö koulutuksen tarjota aina jotakin uutta? Keskity ja toteuta Jaksossa mainittua:  Noise: A Flaw in Human Judgement (Kahneman, Sibony, Sunstein)

Tällä kerralla Tuplaturinoissa puhuttiin massasta erottumisesta, mutta ei joulukilojen karistamisesta. Kun aina toitotetaan sitä erilaista markkinointia, kuinka erilainen sitä oikein pitää sitten olla? Huomion saaminen on markkinoinnin ensimmäinen askel Jotta voi saada huomiota, pitää tehdä jotakin toisin kuin muut Kiltin rap-pumpun markkinarako Pitääkö kauppiaan olla Vesa tai Sampo erottuakseen Henkilöityminen hankaloittaa firman myyntiä Lopulta erottumiseen tarvitaan vähän, esim. sushi-riisiä Yhdellä erottuvalla tekijällä kasvatat kaupan mahdollisuuden moninkertaiseksi Erottumisen keinoja löytyy joka alalta, kun pitää silmät auki

Heavy Metallin legenda Judas Priest on tarjonnut urallaan faneilleen vuosikymmenestä toiseen laadukasta metallia. Viime päivinä bändi on kuitenkin siirtynyt tuottamaan lähinnä tahatonta tragikomediaa, jonka loppuratkaisu ei tällä hetkellä ole kenenkään tiedossa. Tai sitten se on tarkalleen taskulaskimen näytöltä maailman areenoille heijastettavissa. Judas Priestin sekoilua Kasarin Lapset -podcastin instant-jaksossa on puimassa Kari A. Killgast Kymin kryptasta. * * * Kasarin Lapset -podcast paahdetaan kasaan kaupallisessa yhteistyössä Suomen parhaan paahtimon Lehmus Roasteryn kanssa. * * * Koodilla "rocknrollneverdies" 15 pinnaa alennusta kaikista kahvi-, tee- ja kaakaotilauksista. * * * www.lehmusroastery.com * * * Kasarin Lapset -tunnari: Niko "KK" Kudjoi Kasarin Lapset -photo: Kristian Valkama

Liigalize tänään: (0:00) Kuulumiset (4:38) Leijoniin muutoksia (15:10) Arvosanat Liigajoukkueille (17:57) Ässät (21:58) JYP (25:00) HPK (31:16) Kalpa (33:58) Lukko (39:40) SaiPa (43:15) Jukurit (49:38) Pelicans (55:43) Sport (59:55) Tappara (1:08:50) HIFK (1:16:11) TPS (1:19:21) Kärpät (1:22:10) KooKoo (1:24:56) Ilves (1:29:34) Lokakuun valinnat (1:32:44) Räty vs Mustonen (1:44:17) Ebel-katsaus

Luo tili: https://bit.ly/kryptopodi | Saa -50% välityskuluista 1kk ajan koodilla "KRYPTOPODI" Tässä jaksossa vieraana Bitcoin asiantuntijat ja kirjailijat Toni Heiskanen ja Janne Piiroinen. Lataa heidän Avain vapauteen -kirja täältä: www.avainvapauteen.fi Sisältö: 0:00 Intro 01:15 Tonin tarina 02:47 Jannen tarina 05:00 Mikä on Avain vapauteen kirja? Mitä siitä saa? 06:28 Miten selität Bitcoinin yhdellä lauseella? 08:55 Sokrateksen viisaus 10:00 Yksi syy miksi Bitcoin on parempi kuin muut rahajärjestelmät 12:36 Miten rahan printtaaminen ruokkiii bitcoinin arvonnousua vai ruokkiiko? 15:10 Onko Bitcoin valuutta vai digitaalinen “property”? 18:50 Bitcoinin ympäristövaikutukset?

Syyskauden ensimmäisissä Tuplaturinoissa puhuttiin pirstaleisesta yleisöstä ja miten sen saisi kasattua yhdeksi porukaksi. Puheissa myös toisto, toisto, toisto, sekä näitä juttuja: Jokainen katsoo, kuuntelee ja lukee eri asioita, eri aikaan ja eri kanavista Ihmiset myös välttelevät mainoksia Yhdellä kampanjalla ei tavoita kaikkia, yleisöt ovat pirstaleina Tarkka rajaaminen entistä helpompaa, mutta riittääkö kohderyhmän koko elättämään Toisto on markkinoinnin ydintekoja – kun yleisö on hajallaan, toistaminen tarpeeksi usein vaikeaa Hajallaan olevat asiakasehdokkaat pitäisi saada jotenkin kasattua yhdeksi yleisöksi – kaksi työkalua auttaa Sähköpostilista ja uudelleenkohdistaminen eivät ole vaikeita tehdä, mutta opetella täytyy

Miesten olympiakoripalloturnaus on edennyt puolivälierävaiheeseen ja niitä ennakoimassa tuttuun tapaan Coach Palotie. Kaikki 4 puolivälierää pelataan huomenna tiistaina. Sitä ennen on syytä kerrata lohkovaiheen ratkaisuottelut viikonlopulta. Yhdellä puolella kaaviota Slovenia kohtaa Saksan ja Italia Ranska, ja toisella puolella Yhdysvallat vuorostaan Espanjan ja Australia Argentiinan. Nämä ovat kiistatta tämän turnauksen 8 parasta joukkuetta. See acast.com/privacy for privacy and opt-out information.

Taloudellisia haasteita löytyy monessa eri muodossa. Yhdellä on pienet tulot, toisella korkeat kulut. Kolmas on työtön, neljäs luottokorttikierteessä. Sitten on vielä yksi ylitse muiden. Ulosotto. Sana itsessään ahdistaa. Sana luo mielikuvan henkilöstä, joka on holtiton rahan kanssa, ei maksa laskujaan ja on käytännön tasolla kusessa. Todellisuus tuskin on myöskään kaukana tästä. Piritorin studion tämän kertainen vieras, helsinkiläinen Piatu on suomen yksi tunnetuimmista parturi-kampaajista. Asiakkaat jonottavat parhaimmillaan kuukausitolkulla päästäkseen Piatun tuoliin istumaan ja hoidattamaan tukkansa. 90-luvun alussa, nuori Piatu muutti Helsinkiin, dokasi ja törsäsi. Ratkaisu oli ottaa muutaman tuhannen markan pikalaina ja tasata taloudellinen ahdinko. Talouden tasaamisen sijaan bilevuodet venyivät ja viina dominoi entistä vahvemmin aina 2000-luvun alkuun saakka. Kun Piatu viimein raitistui Minnesota -hoidon avulla, pikalainan korot olivat muuttuneet liki sadan tuhannen euron ulosottovelaksi.

Liiga lähenee lopullista huipennustaan, kun vain välieräjoukkueet ovat jäljellä. Vihellyksen jälkeen -podcastissa ruoditaan neljän parhaan valiojoukkoa ja sitä, ketkä pääsevät tavoittelemaan himoittua mestaruuspokaalia.

Porvoo Thaiboxing Club on pitänyt päämajaansa elokuusta lähtien Suistohallin sijasta Porvoon Urheiluhallilla. Sali on saanut aivan uuden ilmeen pääopettaja Pietilän kautta. Yhdellä seinällä muun muassa on iso valokuva suomalaisesta metsämaisemasta. Vaikka legendaarisesta Suistohallista muuttaminen oli aluksi haikeaa Mika Pietilälle, on uudet tilat innostaneet myös hänet. – Enää en kaipaa takaisin Suistohallille. Meillä on erinomaiset puitteet täällä.

Stranger Things on sarja, joka tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän scifiä, hupia ja jännitystä. Sarja sijoittuu USA:n sydänmaille, se alkaa vuodesta 1983, jolloin pienen Hawkinsin kaupungin liepeillä olevasta tutkimuslaitoksesta karkaa jotain pelottavaa. Pian aletaan tutkia lähellä asuvan pikkupojan katoamista, parhaiten asioista perillä tuntuvat olevan hänen kolme ystäväänsä. Fantasialautapeli Dungeons & Dragons pelanneet ystävykset huomaavat pian, että todellisuus ylittää heidän kuvitelmansa. Sarjan luojat, Dufferin veljekset ovat syntyneet vuonna 1984 eivätkä ole peitelleet fanisuhdettaan sellaisiin tuon aikakauden fantasian ja kauhun mestareihin kuin Steven Spielberg, Stephen King ja John Carpenter. Yhdellä tavalla Stranger Things on nostalgiatrippi ET:n, Carrien, Manaajan, X-Filesin, Kolmannen asteen yhteyden ja Indiana Jonesin maailmoihin. Sarja onkin loistokkaan viihdyttävä sekä teknisesti että ilmaisullisesti. Mitä muuta Stranger Thingsistä löytyy, sitä kohden mennään tässä Television tiiliskivien jaksossa. JP Pulkkisen vieraana on elokuvaohjaaja Hannaleena Hauru. Toimittajana J.P. Pulkkinen

Koukkukeskustelu käytiin tällä kertaa Uusi Teatterin pukuhuoneessa. Aiheena kulttuurintekemisen arki. Tapaamme myös lavarunoilija Jami Faltinin ja muusikko Kati Raitisen. Sänds även på lördag kl 10.04 och onsdag veckan därpå kl 18.05. Samsänds i P2, P6 och Sisuradio Missäs minä olinkaan viimeksi? Kulttuurityöntekijällä ei ole tavallista työpäivää. Jokainen päivä on erilainen ja töitä on joko liian vähän tai liikaa. Monitaituruus on myös tarpeen. Yhdellä kaudella olet muusikko ja toisella teet keikkaa, jolla maksat vuokrasi. Joskus pääset Nepaliin asti ja toisinaan Sisuradion Kulttuurikeskustelu Koukkuun kertomaan arjestasi. Koukkukeskustelussa Uusi Teatterin pukuhuoneessa: Näyttelijä Katarina Rodopoulos, muusikko Pekka Tuppurainen ja koukuttajana näyttelijä Kimmo Tetri. Muita aiheita Koukussa Jami Faltin on 17-vuotias lavarunousmestari Flemingsbergistä. Kuulemme myös hänen runouttaan. Jorma Ikäheimo ja Anni Riit'aho haastattelevat. Kati Raitinen soittaa selloa Trio Zilliacus, Persson och Raitinen -kokoonpanossa ja on mukana järjestämässä Måndag hela vecakn festivaalia. Ohjelman juontaa, miksaa ja tuottaa: Kirsi Blomberg kulttuuri@sverigesradio.se

Rullaverhosilmäluomet on novelli Jukan julkaisemattomasta kokoelmasta Yhdellä viivalla piirrettyjä ihmisiä. Mitä tapahtuu kun Henna syntyy ilman silmäluomia ja vanhemmat päättävät tehdä hänelle rullaverhosilmäluomet?

Ihmisen mielikuvitus on muovannut mytologisia petoja yllättävistäkin eläimistä - niin kuin vaikka oravasta! Aikojen alussa orava oli raivoisa jättiläinen, jonka jumalat kutistivat ihmistä suojellakseen. Sekä skandinaavinen mytologia, että useat intiaanilegendat ovat nähneet oravan pahasuisena suupalttina. Intialainen tarusto puolestan arvostaa oravien puuhakasta ahkeruutta. Kalevalassa oravat liitetään oluen syntyyn. Sen kunniaksi Kaisa Pulakka selvittää ohjelmassaan, kuinka monta tuoppia olutta saisi yhdellä oravannahalla. Lukijana on Pietari Kylmälä. Kuva: Valkoinen orava David Klöcker Ehrenstrahlin maalauksesta vuodelta 1696. Wikimedia Commons.

Anneli lähti Ruotsiin 1970 tuomaan kalakukkoa siskolleen. Sillä reissulla hän on vieläkin. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus olisi varmasti nyt heikommissa kantimissa, jos hän ei olisi jäänyt tänne. En katso taaksepäin. Mulla on niin paljon tekemistä vielä, että suuntaan katseen vain eteenpäin. Anneli Tikkanen-Rózsa kirjoittaa elämästään: Lapsuus Suomessa oli turvallista aikaa. Aina lämmin kesä ja paljon kärpäsiä ja paarmoja, ja talvella oli suuret kinokset lunta.Opettajan viransijaisuuksia tein jo kouluaikana ja yhtenä kesänä olin kesälomittajana osuuskaupassa. Eka varsinainen työ oli toimittajana Kiuruvesi-lehdessä. Kirjoittelin kouluaikana mm. runoja lehden nuorten osastoon, joten se ehkä auttoi saamaan paikan, jota haki paljon muitakin.Olin lapsuudessani kova kirjoittamaan. Perustin oman lehdenkin jo ihan alaluokilla kansakoulussa siihen aikaan järjestettyjen Raittiuskilpakirjoitusten innoittamana. Toimitukseen kuului pikkusiskoni ja pari samanikäistä tyttöä. Kun sitten oppikouluaikana jouduin asumaan kirkonkylällä pitkien koulumatkojen takia, menin mukaan partioon. Olin ihan sikahyvä suorittamaan ansiomerkkejä!Olin sihteerinä kunnan ja seurakunnan nuorisoneuvostoissa. Koska olin toimittaja, niin minut valittiin aina sihteeriksi kaikkialla - paitsi kun olin tekemässä juttua Marttojen joillakin piimäkursseilla, jouduin mannekiiniksi!Toimittajana ollessa harrastin myös kunnan nuorisotyötä ja kävin useita kerhonohjaaja- ja jengityön kurssejakin, ja kunta palkkasi minut iltaohjaajaksi 200 markan kuukausipalkalla ja tehtäväksi tuli perustaa ja rahoittaa nuorten toiminnalla nuorisoklubi. Se voisi olla haasteellista nykyajan nuorille, mutta me teimme sen. Myöhemmin kunta lienee jo järjestänyt nuorille ihan oikeat toimitilat ja ohjaajia.  Minulle se oli hyvä homma, sillä sain toiminnastamme paljon hyviä uutisia lehteen sekä rahaa, jolla rahoitin autokouluni.Autokoulusta tulee mieleeni kiva muisto: pankinjohtaja (joka kuului lehden johtokuntaan) soitti minulle toimitukseen ja käski majurin äänellään heti puheilleen pankkiin. Toteltava oli. Otin kaiken varalta kameran mukaan, vaikka määräystä siitä ei ollut tullutkaan. Eihän sitä koskaan tiennyt, minkä uutisen perään minut komennettaisiin.  Mutta tällä kertaa ei kysymys ollut siitä.  Pankinjohtaja tarjosi minulle lainaa auton ostoa varten. Hän oli nähnyt minut ajamassa autokoulun autoa. Hän sanoi myös, että auton tulisi olla minulle sopivan kokoinen, pieni. Mielellään Fiat 600. Siihen aikaan Timo Mäkinen oli kuuluisa ralliautoilija ja ajoi Miniä, joten kerroin pankinjohtajalle ajatelleeni kylläkin Miniä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän antoi luvan semmoisen ostamiseen. No, onhan se pieni sekin.En ollut todellisuudessa ajatellut minkään auton ostoa.Päätin pistäytyä Eskilstunassa v. 1970.  Menin siihen majurin pankkiin nostamaan kaikki säästöni. Pankkineiti nauroi minulle ja neuvoi ystävällisesti, että ottaisin vain pari sataa markkaa ja ne matkasekkeinä, koska tulisin kuitenkin pian takaisin, enkä varmaan tarvitsisi rahaa vierailuni aikana.Saavuin laivalla Tukholman satamaan kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaiaamuna 1970, eikä matkasekeillä voinut ostaa junalippua Eskilstunaan. Siinä onkin sitten oma tarinansa, miten pääsin Eskilstunaan, ja sen voit kuunnella tästä radio-ohjelmasta.Kotona olivat luulleet, että tulisin kotiin siskon perheen mukana juhannuksen aikoihin, mutta he menivät ja minä jäin kastelemaan kukkia.Eskilstunassa oli silloin töitä tarjolla, niitä sateli joka puolelta enkä kielitaidottomana osannut sanoa aina Ei käy.  Pääsin pian RSKL:n ja työnvälityksen nuorille järjestämään nuorisonohjaaja- ja seurakonsulenttikoulutukseen Eskilstunan Suomi-seuraan. Ja niin oltiin taas ajan hermolla, järjestötoiminnassa, jonka tiimoilta järjestyi yhtä jos toistakin lisähommaa.  Sekä Eskilstunan Kuririssa että Folketissa oli suomalaisia sivuja, Ruotsinsuomalainen oli silloin RSKL:n nimissä ja julkaisi juttujani.  Sain jopa oman lehtimieskortinkin, jota en ollut koskaan Kiuruvesi-lehdessä saanut.  Minulla oli nimittäin niin huono palkka, ettei minua hyväksytty lehtimiesliittoon. Ensimmäisestä jutustani, jonka tein AMS:n lehteen sain ison rahan! Se oli yhtä paljon kuin kuukausipalkkani Kiuruvesi-lehdessä oli ollut v. 1966.Aikansa kutakin. Ilta- ja yösiivouksia eri paikoissa, töissä matkatoimistossa ja lapsenlikan pesti yms, siinä joitakin hommistani.Pari vuotta meni Eskilstunassa ja sen jälkeen oli edessä muutto Södertäljeen, piti päästä lähemmäksi Tukholmaa ja uusia haasteita.Ensimmäinen työtarjous Södertäljessä oli Eskilstunasta. En ollut koskaan hakenut sieltä töitä, mutta jotenkin maineeni nuorisonohjaajana oli levinnyt ruotsalaisten tietoisuuteen, ja minulle tarjottiin töitä jostakin vapaa-ajan talosta.  Siitä sain idean kysyä töihin vastaavanlaiseen työhön Södertäljessä ja pääsin. Luovuin siitä sitten kun sain opettajan hommia ja vakituisen leipätyön.  Ennen sitä ja siinä sivussa olin tietenkin opiskellut yhtä jos toistakin ja tehnyt erilaisia hanttihommia, mm. perustin Södertäljen Kuriiriin suomalaiset sivut. Sain ne sillä ehdolla, että sivuille hankittaisiin ilmoituksia, joiden tuloista sekä minä että ilmoitushankkija saisimme palkkamme. Joku Saabilla töissä oleva henkilö hoitikin ilmoitushankinnan ja rahoitti siten suomalaiset sivut. Ja kun hän lopetti, loppuivat sivut, sillä kukaan ei jaksanut enää hankkia ilmoituksia. Joku sitä kokeili kylläkin.Jotenkin jouduin opettajaksi Södertäljeen.  En tietääkseni ole koskaan hakenut sitä virkaa, mutta syksyllä 1975 minulle vain tuli kirje, jossa kutsuttiin töihin. Vasta ensimmäisenä työpäivänä minulle selvisi, että olin saanut ensimmäisen suomalaisen luokan opettajan viransijaisuuden! Kiitos mukavien työkavereiden, selvisin siitäkin järkytyksestä. Olinhan minä jo vähän ihmetellytkin, miksi kaikki 6-7 vuotiaat lapset alkoivat tervehtiä ja hiippailla minun perässä kesällä, kun ulkoilutin koiraani.  Kuvittelin, että ne olivat vain kiinnostuneita komeasta, sinisestä Grand Danoisistani.Varsinaista opettajakoulutusta minulla ei silloin vielä ollut, mutta olin ollut yhden kesän Jyväskylän kesäyliopistossa alkeisopetuskurssilla.  Sillä piti pärjätä, aluksi.Opettajan työtä kesti 40 vuotta. Urani aikana sain kokeilla mitä moninaisempia opettajan töitä.  Olin luokanopettajan suomalaisilla luokilla 1-9, ja myöhemmin minulla oli myös ruotsalaisia luokkia aina 6-vuotisryhmästä lähtien ja ruotsinkielisiä erityisluokkia 6-9 reilut toistakymmentä vuotta. Sain opettaa suomea kotikielenä, ja sitten myöhemmin äidinkielenä sekä valinnaisaineena aina päiväkodeista lukioon saakka. Kun viimein päätin jäädä eläkkeelle, niin sain vielä kuin boonuksena kokeilla suomen opetusta yliopistossa vieraana kielenä ja sain palata takaisin tuntemattomaksi muuttuneeseen kouluuni Nykvarniin pariksi vuodeksi ja yrittää opettaa suomea myös entisten oppilaitteni lapsille, joista suurin osa oli nyt puolisuomalaisia, kolmannen tai neljännen polven suomalaistaustaisia lapsia. Hieno kokemus sekin.Vaikka opettajan työ onkin niin vaihtelevaa ja antoisaa (en tarkoita nyt palkkaa), saattaa sekin käydä yksitoikkoiseksi, ellei keksi vähän vipinää opetukseen.  Ainakin oppilaat voivat kokea sen tylsäksi.  Paremman puutteessa keksin maustaa opetustani kielikylvyllä.  Anoin siihen projektirahaa kouluhallitukselta ja sain sekä siirtolaisrehtorin että oman paikallisen rehtorin siunauksen, joten siitä vain. Vuokrasimme sopivat tilat seurakunnan omistamasta Herrgårdenista ja olin siellä evakossa viikon suomea lukevien oppilaitteni kanssa. Kaikki opetus kaikissa aineissa sujui suomeksi, joten oppilaat eivät varmaankaan olleet pahasti jäljessä ruotsalaisista luokkatovereistaan, kun palasivat takaisin kouluun.Yhdellä koululla teimme koululehteä suomentunneilla useita vuosia. Lapset hankkivat lehteen ilmoituksia ja kustansimme sillä painokulut + maksoimme Suomen risteilymme.  Yhtenä vuonna kävimme opintomatkalla Unkarissa yhdessä unkaria lukevia oppilaiden kanssa.  Se matka kesti kaksi viikkoa, sillä matkasta innostui myös Unkari-seura ja siellä järjestettiin myyjäiset matkamme hyväksi. Omaa rahaa ei taidettu tarvita.  Seuraavana vuonna kävimme sitten samalla porukalla Suomessa opintomatkalla.Jouduin aloittamaan myös ruotsalaisen koululehden teon ollessani eräällä toisella koululla erityisopettajana. Silloisen rehtorini mielestä minun piti saada opettaa myös muita oppilaita, ja koska kävin siihen aikaan IKT-maisterin kurssia Tukholman opettajakorkeakoulussa (IKT= information-kommunikation-teknik) se sopi minulle ihan hyvin. Koululehteä tein työaikani ulkopuolella ja oppilaat tulivat koulun jälkeen toimitustyöhön.Eihän elämä saa olla vain työtä, niin mukavaa kuin se onkin!Olen aina ja kaikkialla ollut mukana monissa järjestöissä, ja minulla on ollut sormeni pelissä usean perustamisessakin. Mutta minä en aio jatkaa mitään ikuisesti. Nyt on aika jättää hyvästit yhdelle jos toisellekin. Nykvarnin suomi-seura saa etsiä itselleen uuden puheenjohtajan, Finn-Kirjalle se saatiin jo, ja ensi syksynä on kirkollisvaalit. Silloin voin jättää kirkkovaltuuston ja muut luottamustoimet siellä.En tiedä, olenko saanut jotakin aikaan järjestöelämässäni, mutta jotakin koen sentään tehneeni.Kirjoittajayhdistyksen sihteerinä ollessani aloin pitää kirjakahviloita Södertäljen kirjastossa, mutta kun kunta alkoi vaatia vuokraa, niin muutin toiminnan Nykvarniin, jossa olen jatkanut sitä jo yli 20 vuotta yhdessä Salme ja Veijo Kosusen kanssa. Saamme kokoontua seurakunnan tiloissa Herrgårdenilla ja tämä on yksi seurakunnan suosituimmista toiminnoista.  Seurakunta innostui myös noin 10 vuotta sitten ajatuksestani luovuttaa Muumi kyseisen vuoden aikana viimeiseksi kastetulle ruotsinsuomalaiselle lapselle seurakunnan järjestämässä itsenäisyyspäiväjuhlassa. Kaikki kunnia sotaveteraaneille, mutta suomen kielen tulevaisuuskin on kiinnostava ajatus. Kannustamme muumituksellamme suomen kielen ja kulttuurin jatkuvuutta ja samalla muistutamme myös kasteesta ja seurakuntaan liittymisestä.Nykvarnin kunta, Suomi-seura ja Finn-Kirja lähtivät mukaan ideaani ja Nykvarnissa järjestettiin Ruotsin ainoat runokaraokemestaruuskilpailut joku vuosi sitten. Ikävä kyllä niille ei ole ilmaantunut jatkajaa. Reija Vuorela on edelleen ainut runokaraokemestari.Toimintani Kirjoittajayhdistyksessä vaihtui LIEKKIIN, jonka päätoimittajana olin muutaman vuoden. Sitten minut houkuteltiin Finn-Kirjan puheenjohtajaksi. Se oli silloin aika heikoilla, ja jotain piti keksiä tavallisen kirjojen julkaisun lisäksi. Tuija Liiti toimi silloin Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana ja yhdessä aloimme järjestää Ruotsinsuomalaisia kirjamessuja Tukholman Suomen instituutissa. Järjestimme messut vielä yhden kerran 11 vuotta sitten kun Finn-Kirja ja Liekki täyttivät 30 vuotta, paikka oli silloin Eskilstunan kirjasto ja Maire Dahlman Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana.  Nyt messut jatkuvat, mutta nimi on muuttunut kirjallisuustapahtumaksi, mutta aika on sama; lokakuu.  Tapahtuma ei kilpaile mitenkään Kulttuuri.se:n Kirja- ja kulttuurimessujen kanssa, sillä ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden tapahtumalla on erilaiset motiivit.Olen toimittanut yhteensä kymmenkunta antologiaa, kokoomateosta ja historiikkia sekä muutaman Ruotsinsuomalaisen kulttuurikalenterin. Nyt on muiden vuoro.Neljä vuotta sitten ehdotin Vuoden ruotsinsuomalaisen kirjailijan valintaa. Finn-Kirjan johtokunta innostui, ja nyt valitaan neljäs vuoden kirjailija. Kolme vuotta sitten aloimme järjestää myös kirjailijaristeilyjä, nyt se toteutuu marraskuussa.Olen tehnyt, minkä olen keksinyt ja jaksanut. Jokkaane tuaploo tyylillään, minä tein sen jotenkin noin. Toiset tehkööt tavallaan.-Anneli Tikkanen-Rózsa Soili kertoo ohjelmasarjasta: Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan.Haastattelija: Soili Huokuna. soili.huokuna@sverigesradio.se