Podcasts about itseasiassa

Voiko Suomi joutua lähiaikoina venäläisen hybridivaikuttamisen kohteeksi? Itseasiassa, riippuen määritelmästä, Suomen voi sanoa olevan jo nyt sen vaikutuksen alaisena. Mutta eikö näin poikkeuksellisena aikana ole hyvin mahdollista, että koemme lähikuukausina jotain sen asteen vaikuttamista, jota vastaavanlaista emme ole maana pitkään aikaan kokeneet, ja monet suomalaisista ei koskaan? Tampereen teknillisen yliopiston kyberturvallisuuden dosentin Jarno Limnellin mielestä tämä on hyvin mahdollista, mutta nykyajan sodankäynnin luonteen takia sitä on erittäin vaikea ennakoida. Tässä jaksossa keskustelemme Jarnon kanssa siitä, miten sodan uusia ulottuvuuksia, eli internetiä ja ihmismieltä, ymmärretään ja puolustetaan. --- Valaisusetti: bit.ly/30vMf53 Kamera: bit.ly/3lRXY64 --- ▶️ Jaksot videon kera Youtubesta: http://www.youtube.com/c/Futucastpodcast

Tämän kyseisen lifestylepodcastin näkemys on se, että paras suomalainen Euroopassa pelaava jääkiekkoilija on Mikko ”Bobi” Lehtonen. Itseasiassa en tiedä vaikka olisi paras NHL:n ulkopuolinen pelaaja ylipäätään. Todella suuri kunnia saada @bobilehtonen vieraaksi tämänkertaiseen jaksoon.    Lisäksi käydään läpi vähän juuri valittua EHT-joukkuetta ja lyödään viikonlopulle vetoa.    Kiitos kuunteluista.     Nappaa sosiaalisen median tilit seurantaan ja laittele viestiä.    https://www.instagram.com/puuntakaapodcast    https://www.instagram.com/sateri20100/   https://twitch.tv/sateri20100   https://www.youtube.com/channel/UC37c51i3PmwnLHeJavY6jWw         10:31 Karjaturnausvalinnat ja mielenkiintoiset nostot 19:00 Monttubileet 24:32 Bobi Lehtonen

Tänään Mukillisella Motivaatiota puhutaan niistä tärkeistä henkilöistä meidän elämässä, jotka on auttaneet meitä uskomaan itseemme ja niihin lahjoihin, joita Jumala on meihin asettanut.

Itsensä johtaminen. Otsikkoaiheesta puhutaan eri asiayhteyksissä oikeastaan suhteellisen paljon. Nykypäivän kiireisessä ja heräterikkaassa maailmassa itsensä johtamisen tärkeys korostuu Ja entisestään se korostuu kun ajatellaan niiden mahdollisuuksien ja valintojen määrää, joita jokainen pääsee tai joutuu tekemään. Välillä kuitenkin tuntuu, että tuo sanapari / termi assosioidaan johonkin tiettyyn muottiin tai monimutkaisemmaksi kuin mitä sen oikeasti tarvitsee olla. Lopulta nimittäin itsensä johtaminen, ja erityisesti sen konkretia, on hyvin yksilöllistä ja sisältää yksinkertaisia asioita. Itsensä johtamisessa on paljon samoja elementtejä kuin johtamisessa yleisesti. Itseasiassa nämä kokonaisuudet ovat suoraan vertailtavissa, esimerkiksi mahdollistamisen, tuen ja ennen kaikkea yksilöllisyyden näkökulmasta. Samat asiat eivät yksinkertaisesti toimi kaikille, vaan parhaimmillaan yksilölliset erot on tunnistettu ja huomioitu. Toisesta näkökulmasta katsoen johtamisessa onnistumisen yksi kulmakivi on varmasti se, että kykenee johtamaan myös itseään. Tästä teemasta lisää tuoreimmassa jaksossa.

Guruista. Tietynlainen jalustalle nouseminen, ammattilaiseksi profiloituminen ja ehkä jopa jonkintasoinen guruilu on nykyisenä henkilöbrändien aikakautena helpompaa kuin koskaan aiemmin. Itseasiassa väitän, että yksi syy miksi tuosta henkilöbrändi -termistä on tullut vähän korvaan särähtävä, johtuu juuri brändikuvan rakentamisesta ja kiillottamisesta vailla aitoa, oikeaa substanssia. Yksi lempiaiheistani on oikotiet ja tämä oikeastaan kuvastaa sitä pahimmillaan. Käytännössä oikotiet näkyvät silloin kun halutaan pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman nopeasti, mutta ei olla valmiita käyttämään aikaa, rakentamaan kokemusta ja näkemään vaivaa sen eteen. Tai sitten ei vaan yksinkertaisesti ymmärretä kokonaisuutta (Dunning-Kruger). Mut mitäs sitten, kun siihen asemaan nostetaan valheellisesti muiden toimesta? Tästä ja mm. huijarisyndroomaa sivuten, Työelämästä Podcastin tuoreimmassa jaksossa.

Ihmiset pelkäävät useita asioita koiriensa ruokavaliossa. Ne ovat usein samoja, joita pidetään epäterveellisenä omistajalle. Koira ei ole kuitenkaan ihminen ja se tarvitsee erilaista ruokaa kuin omistajansa, ja liha on silloin tärkein. Silti koiran ruokinnassa ei tarvitse pelätä suolaa eikä lihan väriä. Itseasiassa punainen liha olisi paras vaihtoehto koiralle. Podcast voidaan kiteyttää yhteen toteamukseen: punainen liha ei ole vaarallista omistajalle, eikä se ole haitaksi koirallekaan. Jotta tuohon toteamukseen päästään, niin taas kierretään pitkä matka mutkitelle ja asiasta toiseen hyppien. Punaisen lihan ja suolan kammoaminen tulee ihmisten omista terveysasioista. Ajattelutavassa muinainen Pohjois-Karjala projekti on tärkein. Itärajalla syötiin aikoinaan epäterveellisesti, tehtiin kovaa työtä ja kuoltiin sydänkohtaukseen keski-iässä. Syyksi nostettiin liiallinen suolan käyttö sekä punaisen lihan suuri osuus ruokavaliosta. Aidommin kyse oli kasvisten puuttuminen, karut elinolot, lapsuusajan aliravitsemus sekä kehno terveydenhoito. Ihmisten ruokintasuosituksia kuitenkin painotettiin ja samalla opeteltiin syömään järkevämmin. Kehitys oli järkevä ihmisille ja paransi terveydentilaa sekä leikkasi kuolleisuutta. Mutta tuo koskee koiranomistajia, ei koiria. Samalla opittiin syömään ravintolisiä. Jopa liioitellen, mutta valokeilaan saatiin uusiakin, jo unohdettuja asioita - kuten D-vitamiini. Unohdettuja siksi, että kalanmaksaöljy oli laajasti käytössä risitaudin ehkäisyssä, mutta kehityksen myötä sen käyttö unohdettiin (onneksi, nimim. kalanmaksaöljysukupolveen kuuluva). Sittemmin tuli pillerit kuvioihin ja samaan aikaan THL päätti romauttaa ihmisten D-vitamiinisaannin. Jotenkin se liittyy terveyteen, mutta en ole koskaan oivaltanut miten. Itselläni D-vitamiinitasot olivat kuitenkin vain niukinnaukin riittävät, vaikka koin huolehtineeni asiasta. Samalla hypätään ensimmäiseen sivujuonteeseen. Ravintolisien käyttöä omistajan omassa ravitsemuksessa pystyisi vähentämään lautasmallin avulla, mutta mitä sitten tehdään kun ei vaan halua? Minulle tulee vahvasti kasvispohjaisesta ruokavaliosta laihdutuskuurin aikana aivan tolkuton ummetus. Se ei jihdu sinällään kasvisruuasta, vaikka korkea kuitupitoisuus altistaakin. Se tulee ruuan vähyydestä. Koirilla yleisimmät ummetuksen aiheuttajat ovat liian vähäinen liikunta ja liian alhainen ruokamäärä, usein jopa päivätasolla, mutta varsinkin per annos. Uusi tietoisuus terveellisestä ruokavaliosta siirtyi myös koiriin. Ongelma on siinä, että siirto tarkoitti ihmisten ravintosuositusten ja lautasmallin kopiointia koiran ruokakippoon. Se on väärin, koska koira ei ole ihminen. Yhtä vähän lintua, marsua tai akvaariokalaa voi tai saa syöttää kuin ihmistä. Sitten siirrytäänkin toiseen sivujuonteeseen. Syy siihen, että ei tajuta erottaa koira ihmisestä, on koiran inhimillistäminen. Oman käsitykseni mukaan se jihtuu vahvasti siitä, että ihmisiltä puuttuu ihmissuhteet tai suhteet muihin ihmisiin on tavalla tai toisella vääristyneet niin odotusten kuin oletustenkin mukaan. Kun lemmikki korvaa ihmiset, niin ihminen alkaa suhtautumisessaan muuntamaan koiraa ihmisen rooliin, koska on sosiaalinen laumaeläin. Mutta se ei toimi, aivan yhtä vähän kuin että marsu olisi koiran laumakumppani tai russeli hevosen. Ihmisten ruokapyramidi ei kerro ruoka-aineryhmien tärkeyttä. Se kertoo vaadittavat syöntimäärät, jotka perustuvat niin ravintoaine- kuin energiatiheyteen. Sen jälkeen asian lipsahti käsistä ja siirryin suoraan hevosten ruuansulatukseen ja siitä seuraavassa hypyssä selittämään miksi hevosten syömättömyys ja koirien jatkuva syöminen aiheuttaa kummallekin ruuansualtusongelmia. Syy on eläinlajille väärä tapa altistua vatsahapoille - hevosella on oltava koko ajan ruokaa, koska sillä on keskeytymätön ruuansulatus, mutta koiran pitää syödä paljon harvakseltaan, jotta sillä ei olisi keskeytymätöntä ruuansulatusta. Eläinlajit määräävät omat taroeensa, ei miten ihmisellä asiat ovat. Tarkoitus oli kuitenkin muistuttaa, että koiran ravintopyramidi oli täysin päivastainen ihmisten malliin. Siksi kumpaakaan mallia ei voida siirtää toiselle. Terveillä koirilla kaksi tai kolme ruokintakertaa ei perustu koiraan, vaan omistajaan itseensä - ja omistaja heijastaa omat halunsa koiraan. Koiralle terveellisin tapa syödä olisi kuitenkin kerran päivässä melkein joka päivä.  Ihminen saattaisi aika ajoin tarvitakin suolaa lisää, varsinkin jos jodioidun pöytäsuolan käyttöä on leikattu piilosuolapelon takia tai hikoillaan paljon kuntoilun yhteydessä, mutta koiralla ei ole varsinaista lisäsuolan eli natriumin tarvetta oikeastaan koskaan. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin että lisäsuola olisi koiralle haitallista, Koira saa natriumin ja kloorin ravinnostaan. Määrä lähtee helposti kohoamaan, jos ruuan osana käytetään munuaisia tai vaikka haetaan jodia tai kaliumia mineraalisuolasta. Koiralla on petona korka suolan sietokyky, aivan samoin kuin vaikkapa A-vitamiininkin suhteen. Se tarkoittaa sitä, että suolan saantia ei tarvitse koskaan terveellä koiralla miettiä tai laskea - ellei ole utelias. Punaista lihaa tutkittiin ongelmien aiheuttajana siksi, että sitä syötiin eniten. Mutta se oli enemmältikin seuraus, ei syy. Oikeastaan mitään muuta kuin punaista lihaa ei ollut. Broileri löysi itsensä suomalaiseen ruokapöytään vasta 80-luvun alussa ja 10 vuotta aiemmin moista ei ollut edes olemassa. Joten lähelle nykyaikaa ainoa korvike punaiselle lihalle oli kala, ja se mahtui ruokavalioon ainoastaan rannikkoalueilla. Merialueella syötiin silakkaa ja sisämaan järvialueilla muikkua. Ylipäätään lihan syöminen niissä määrin kuin sitä nykyään kulutetaan on uusi asia. Kivikautista ruokavaliota suosivat mielellään puhuvat metsästäjäkeräilijöiden ruokavaliosta ja ohittavat sen, että moinen syöminen loppui kivikauden loppuessa, metsäsuomalaisia lukuunottamatta. Keskiaikaisissa kaupungeissa, itseasiassa jo aiemmin viikinkikaudella, syötiin vahvasti viljaa ja naurista, lihaa nähtiin harvoin - ellei kuulunut varakkaaseen luokkaan. Siitäkin vähästä katolisen kirkon monet paastopäivät kielsivät lihan ja sen tilalla syötiin kalaa. Useimmiten suolattuna. Paitsi, jos kuului työväkeen, eikä talo tarjonnut paastokalaa. Taas poiketaan hieman syrjäteille ja muikun myötä ihmettelen miten Pohjois-Savon maitokarjan laitumet kyettäisiin muuttamaan tuottavaksi viljelymaaksi. Levesyasteet ja maaperä kun eivät muuksi muutu, vaikka kuinka haluttaisiin palata Babylonin aikoihin ja laittaa koko kansa maata viljelemään. Punaista lihaa koitetaan välttää, jopa pelkokertoimeen asti, koska punainen liha lisää tulehduksia punainen liha altistaa paksusuolen syövälle Kumpikaan väite ei sinällään pidä paikkaansa. Se, että (punaisesta) lihasta saadaan rasvahappoa arakidonihappo, josta valmistetaan mm. tulehdusvälittäjäaineita, on päätetty ymmärtää niin, että (punaisen) lihan rasvan sisältämä arakidonihappo aiheuttaisi tulehduksia. Ei se sitä tee. Tulehdusvälittäjäaineet reagoivat tulehdustiloihin, joka on eri asia. Jopa asiateksteissä törmää väitteeseen, että omega-3 rasvahappojen EPA ja DHA lisääminen vähentäisi arakidonihapon tuotantoa, koska kilpailu arakidonihappoa tuottavasta entsyymistä vähentäisi tuotantoa. Tuo ei pidä millään tavalla paikkaansa. Ensinnäkin lihasta nimenomaan saadaan arakidonihappoa suoraan (hassua, että kaikilla syötävillä eläimillä se on ollut oleellinen osa niiden aineenvaihdunnan vaatimia rasvahappoja). Toiseksi, entsyymikilpailu tapahtuu vain, kun muutetaan perus-omega-6 rasvahappo linolihaposta (LA) ja samaan aikaan perus-omega-3 rasvahaposta alfalinoleenihappoa (ALA) reitin kautta kuutosissa arakidonihappoa ja kolmosissa EPA:aa. Mutta lihasta saatiin suoraan arakidonihappoa riittävästi (joka on de facto koirille ehdollisesti välttämätön ja kissoille käytännössä välttämätön rasvahappo), joten muunnoksella LA:sta ei ole merkitystä, ja EPA on jo mikä on, ei siihen tarvita enää muunnosta. EPA/DHA-lisä vähentää hieman tulehdusreaktioita, mutta aivan toista kautta. Linolihappo on ehdottomasti välttämätön rasvahappo. Yksi sen merkityksellinen rooli on ihossa ja puutos aiheuttaa mm. ihon kuivumista, hilseilyä ja kutinaa. Siksi suosittelen aina iho-oireisille perusruuan rasvamäärän lisäämistä, koska jos rasvaa saadaan grammoina liian vähän, niin silloin saadaan liian vähän myös tärkeintä rasvahappoa linolihappoa. Linolihapon tärkein saantitie on lihan rasva. Jossain määrin myös osa kasviöljyistä. Sen sijaan niin usein ehdotettu, ja käytännössä aina tyrmäämäni, omega-3 lisät kalaöljynä eivät käytännössä tee mitään hyödyllistä, iho-oireissakaan. Myös kolesterolia pelätään rasvoissa, ja varsinkin punaisen lihan rasvassa. Se on suora kopio ihmispuolelta, ja täysin väärä. Koira säätelee kolesterolia tehokkaasti maksassa ja rasva-aineenvaihduntansa kautta, eikä koiralla ole koskaan mitään terveysriskejä kolesterolista. Jos verikoe näyttää korkeampaa kolesterolia, niin joko on juuri syöty tai rasvaa tarvitaan kolesterolin kuljettamana. Se, että omistaja voi kuolla sydänkohtaukseen pitkäaikaisen korkean kolesterolin seurauksena, on vain ja ainoastaan omistajan ongelma. Se muuttuu koiran ongelmaksi vasta sitten, jos omistaja ei anna ruokaa tuuperrettuaan lattialle. Punainen liha altistaa suolistosyöville, ja varsinkin paksusuolen syövälle. Paitsi että ei altista. Ei ole koskaan altistanut. Kyse on lihajalosteista (luonnollisuusihmiset riemuitsee, koska nyt prosessointi on paha). Omistaja alentaa riskiään syömällä vähemmän meetvurstia ja grillimakkaraa ja koiraa harmittaa, koska makupalojen saanti vähenee. Mutta jos koiralta otetaan nakit pois tuon pelon takia, niin liioitellaan. Nakit eivät ole sinällään terveellistä ruokaa, mutta eivät ne koiran suolistoa riko. Jos saman pelon takia poistetaan myös (punainen) liha, niin siirrytään liioittelusta vahvasti ruokintavirheen puolelle. Punaisen lihan ravintoarvot ovat parempia kuin valkoisen. Hiukan, ja useimmiten merkityksettömästi, mutta on kuitenkin. Kalaa ja lihaa taasen ei pitäisi sinällään laittaa edes vastakkain, sillä vaikka kalankin liha on perusteiltaan vastaavaa kuin maaeläinten, niin se on kuitenkin niin aminohappo-, mineraali- kuin rasvakoostumukseltaan sen verran erilaista, että vertailu on turhaa. En sano sitä podcastissä, mutta kala täydentää punaista lihaa. Sen sijaan jos pohja on kalalla, niin samaa etua ei saada käyttämällä punaista lihaa täydentäjänä - silloin aletaan poistumaan optimista. Mutta tuokin on nippelitason rakettitiedettä, ei varsinaisesti merkityksellinen asia. Punainen liha ei ole yleisin allergian aiheuttaja. Ei ole koskaan ollut. Ehdottomasti suurin osa allergisiksi diagnosoiduista ei ole koskaan edes saanut punaista lihaa, nautaa tai mitään muutakaan. Ne ovat saaneet broileria, joskus kalkkunaa, viljoja, perunaa ja hernettä. En osaa muutenkaan päättää kumpi on suurempi hoitovirhe ja osoitus eläinlääkärin laiskuudesta, haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä hoitaa koiraa: allergiadiagnoosi itsessään vai sen hoitoon määrätyt funktionaalisten ruokien häpeäpilkut anallergenicit ja hyporuuat. Se, että punaiseen lihaan perustuvat tuotteet eivät aina kuitenkaan sovi koiralle, johtuu monista muista syistä. Sellaisista kuten huonosta laadusta, kehnosta sulavuudesta tai koiran muista terveydellisistä ongelmista. Kyse on kuitenkin aina ruuasta, ei siitä minkä väristä liha on. Koska kiukutteluun päästiin, niin ei voida ohittaa kollageenituotteina nivelten hoitoon myytäviä vedätyksiä. Ne ovat broilerin rustoa ja sitä saa paljon enemmän huomattavasti halvemmalla mistä tahansa broilerin jauhelihasta. Niveliähän moinen teurasjäte ei tietenkään hoida. Punainen liha on mahdollisuus, ei uhka. Mutta jos joutuu miettimään koiran ongelmia ruuan kautta, niin miettikää ruokaa kokonaisuutena ja mistä oleellisista komponenteista se koostuu. Lihan väri on totaalisen toissijaista. Koira ruokintaan kuin koira. Ihminen ei ruoki muitakaan lemmikkejään kuten itseään, joten miksi koiraa pitäisi kohdella eri tavalla? Podcastissä mainittiin Meta-foorumi. Se on Katiskan virallinen keskustelufoorumi. Monellakin tapaa kuin Facebook, mutta parempi, laadukkaampi ja paljon toimivampi. Tutustu, testaa ja kokeile.

Johtaminen ja itseohjautuvuuden kulttuuri. Ajoittain tuntuu, että itseohjautuvuus- ja hierarkiakeskusteluissa pompataan veneen toiselta laidalta suoraan toiselle laidalle. Tavallaan ratkaistaan kipukohtia toimimalla vastakohtaisesti, mikä harvoin on kuitenkaan se oikea ratkaisu. Yleisimmin balanssi löytyy jostain keskeltä. Syitä tähän on varmasti monia, lähtien aidosta kokeilun halusta, mahdollisimman toimivan kulttuurin löytämiseen sekä esimerkiksi konkreettiseen vastuun pakoiluun. Ei uskalleta tai haluta ottaa sitä roolia mikä ei aina ole pelkkää piknikkiä ja jossa joutuu tekemään joskus koviakin päätöksiä. Johtamisella ja hierarkialla on kuitenkin tarkoituksensa. Avoimuuden, vapauden ja itseohjautuvuuden lisääminen ei missään nimessä poista niiden tärkeyttä. Itseasiassa monellakin tavoin se mahdollistava ja tukeva johtaminen on entistäkin tärkeämmässä roolissa. Hierarkian taas ei tarvitse merkitä valta-asemaa, valtapeliä, mikromanageerausta tai muuta pönötystä. Mutta hierarkiaan ja johtamiseen liittyy oleellisesti niin sisäiset kuin ulkoisetkin vastuut ja velvoitteet. Kun nämä selkeät vastuut ja velvoitteet ovat olemassa, niin omaan työhön keskittyminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa. Tiedetään mitä pitää milloinkin tehdä, mitä oletetaan ja miten toimitaan siinä mahdollisesti hyvin laajassakin itseohjautuvuuden raamissa.

Johtaminen ei ole pelkkää piknikkiä. Yllätytkö jos sanon, että otsikon määritelmä pitää varsin hyvin paikkaansa? Itseasiassa voisi hyvin sanoa, että johtamisessa tulee jatkuvasti eteen hetkiä mistä piknikit ovat hyvin kaukana. Jos ajatellaan johtamista yleisesti, niin meillä kaikillahan on siitä jonkunlainen kokemus - vähintäänkin johdettavana olemisesta. Luonnollisesti nämä kaikki kertyneet kokemukset ja osaltaan myös oletusarvot (opitut ja kuullut) vaikuttavat tuntemukseen, suhtautumiseen ja omaan mielipiteeseen johtamisesta. Aika helposti näistä mielipiteistä muodostuu varsin mustavalkoisia ja sitä kautta voidaan ”selkeästi” sanoa, että mitä joku tekee väärin ja mitä pitäisi tehdä toisin. Johtaminen, kuten niin moni muukaan asia, on harvoin mustavalkoista. Pyörittäminen ja kritisointi on aina helppoa, ja oikeastaan sitä helpompaa mitä vähemmän asiasta on kokemusta. Nimenomaan tämä kokemuksen puute johtaa helposti yleistyksiin ja yksinkertaistuksiin. Työelämästä -podcastin neljäs jaksosarja käynnistyy vahvasti johtamisen teemassa. Mikäli kiinnostaa kuulla, mitä me ollaan asiasta mieltä niin pistä kuunteluun tai katseluun!

Luomisvoima on rock-musiikissa hyvin harvoin uusiutuva luonnonvara. Itseasiassa bändeistä ainoastaan Aerosmith on onnistunut tekemään uransa relevanteinta musiikkia vanhemmalla iällään. Tässä Kasarin Lapset -podcastin jaksossa käsittelyyn otetaan Aerosmith sekä erityisesti levyt "Permanent Vacation" ja "Pump". Kasarin Lapset -podcastin isäntänä on Vesa Winberg.

Intuition käyttäminen rekrytoinnissa Järjestyksessä ensin mainitulla termillä on monta nimitystä, niin kuin rakkailla lapsilla monesti on. Itseasiassa parempi voisikin olla sanoa, että termiä käytetään laajasti selittämään mm. perstuntumaa, alitajuntaa, kokemusten tuomia signaaleita kuin puhdasta mutuakin. Parhaimmillaan äärettömän hyvä ohjaaja ja pahimmillaan ladattu ase täysin väärissä käsissä. On erittäin tärkeää ymmärtää konteksti, jossa intuitiota käytetään ja mitkä sen mahdolliset vaikutukset ovat. Jos intuitioon perustuen päättää syödä tänään pastan sijaan kalaa, niin seuraukset tuskin ovat katastrofaaliset. Sen sijaan ne saattavat hyvinkin olla sellaiset, jos esimerkiksi rekrytointipäätös tehdään puhtaasti ”kädenpuristusfiiliksen” pohjalta. Silloin kyse ei olekaan enää intuitiosta vaan mutusta, joka pohjautuu arvailun lisäksi usein myös ennakkoajatuksiin ja oletuksiin, joilla lopulta vaan vahvistetaan omia biaseja. Parhaimmillaan intuition takana on käytännön kokemusta, osaamista sekä analyyttista ja objektiivista tiedon käsittelyä. Eli raamit tulevat sieltä, ja intuitio ohjaa osuman maaliin. Työelämästä -podcastin kolmas jaksosarja käynnistyy näissä merkeissä. Oikeastaan tämä aihe oli katalyytti Susannan päätymiseksi meidän vieraaksi

Radio Novan Yöradio on täällä nyt myös podcastina! 3.11. tiistain ja keskiviikon välisen yön juontaa Lauri Salovaara. Yön pimeinä tunteina luvassa on mm. Yön henkilö Juha Aaltonen, kuulumisia tien päältä, puhetta liikenneturvallisuudesta, pohdintaa ajankohtaisista aiheista, knoppitietoa, ja tunnelmaa joka on mahdollista vain öisin...

Johtaminen, valta-asetelmat, tittelit ja hierarkiat. Näiden termien ympärillä käydään paljon keskustelua ja hyvä niin. Todella moni työympäristöön liittyvä asia, niin hyvässä kuin pahassa, korreloi lopulta tavalla tai toisella johtamiseen. Siihen, miksi johtavassa asemassa olevat eivät ole hyviä johtajia, on lähtökohtaisesti lukemattomia syitä. Yksi iso ongelma on se, että meillä on yksinkertaisesti liikaa vääriä ihmisiä esimiestehtävissä. Tähän taas löytyy useita selittäviä tekijöitä alkaen oman yrityksen kasvattamisesta ehkä siihen suurimpaan syylliseen, eli perinteiseen urapolkuun. Esimies- tai johtamisvastuuta on aina käsitelty liikaa palkitsemiskeinona, ja usein ainoana mahdollisuutena edetä urallaan. Esimiestehtäviin nostettaessa pitäisi aina ymmärtää henkilön motivaatiotekijöitä ja johtamisosaamista, sekä mahdollistaa riittävä koulutus ja tukea henkilön oppimista. On myös äärimmäisen tärkeä ymmärtää, että kaikista ei tule hyviä johtajia edes kouluttamalla. Hyvän johtamisen edellytykset pohjautuvat vahvasti nimittäin myös persoonallisuustekijöihin. Haluaako vain olla esimiesasemassa vai näkeekö siinä myös oikeasti sen vastuun ja velvollisuuden. Eikä pelkästään ylöspäin vaan oleellisesti myös johdettavilleen. Hyvä johtaja loistaa kun tiimi loistaa. Käytännössä se meinaa sitä, että hyvä johtaja on aidosti kiinnostunut johdettavien hyvinvoinnista, edellytyksistä ja mahdollisuuksista. Heillä on aito halu luoda kaiken pohjalla toimivan luottamuksen ja avoimuuden ilmapiirin. Hyvän johtajan ei tarvitse, eikä pidä olla yrityksen substanssin tai johdettavan osa-alueen paras osaaja. Hyvän johtamisen ja hyvän johtajan yksi tärkeimpiä piirteitä on tunnistaa missä ollaan hyviä ja mihin tarvitaan apua. Oleellista on myös ymmärtää, että johdettavien pitää mahdollistaa ja tukea johtamista. Ajoittain tuntuu, että itseohjautuvuus- ja hierarkiakeskusteluissa pompataan veneen toiselta laidalta suoraan toiselle laidalle. Unohdetaan, että se balanssi löytyy jostain keskeltä. Avoimuuden, vapauden ja itseohjautuvuuden lisääminen ei poista johtamisen tärkeyttä. Itseasiassa monellakin tavoin se mahdollistava ja tukeva johtaminen on entistäkin tärkeämmässä roolissa. Ihan samaan tapaan titteleiden ja hierarkian ei tarvitse merkitä valta-asemaa, valtapeliä, mikromanageerausta tai muuta pönötystä. Mutta siihen liittyy oleellisesti esimerkiksi vastuut ja velvoitteet, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Se on äärimmäisen tärkeää nimenomaan tuon mahdollistamisen, tuen ja turvankin kannalta.

Kuinka uskovana voikaan selviytyä? Pitäskö olla hiljaa vai mitä pitäs tehdä? Itseasiassa se on ihan mahtavaa, ihan paras juttu!

Ohjelman ensimmäisessä osassa Kansanlähetyksen Raamattukouluttaja Ilkka Rytilahti kertoo omasta matkastaan. Kemijärven seurakunnan rippileiri merkitsi hänelle Jeesuksen kohtaamista. Seurakunta antoi uskon löytäneille nuorille erinomaista Raamattuopetusta ja työntekijöiden kodit olivat avoimia. Tämä sekä kokeneempien kristittyjen antama tuki valoivat vahvan pohjan uskoa ja elämää varten. Ilkka koki, että Jumala johdatti hänet teologian pariin. Matkassa on monia mielenkiitointoisia vaiheita. Ohjelman toisessa osuudessa ohjelman toimittaja Mikko Matikainen juttelee Ilkka Rytilahden kanssa L10T jutuista sekä sen avaamasta elämätavasta. Ilkka on nähnyt Mikon vetävän koulutuksia ja tietää niiden vaikuttavan ihmisten elämään. Ilkka kertoo myös kohtaamisestaan erään liftarin kanssa. Jumala kehotti ottamaan kyytiin ja avasi erittäin mielenkiintoiset keskustelut tämän kanssa. Mikko availee myös näköaloja siihen, ettei Jeesusta seuraavien elämä aina ole helppoa. Itseasiassa monet heistä, joita Jumala vahvasti käyttää tai on käyttänyt ovat aika ahtaalla elämänsä kanssa. Heillä on kuitenkin toivo, joka on ahdistuksia suurempi. Ohjelman kolmannessa osuudessa puhutaan lohdutuksesta ja siitä, miten ahdinkojen keskellä voimme saamamme lohdutuksen voimalla lohduttaa myös muita. Kristuspäivä pidettiin 2.12.2017 Turussa. Silloin rukoiltiin Suomen ja sen paikkakuntien puolesta. Tuo päivä on poikinut jatkotapaamisia. Nyt on tulossa Pekka Simojoen uusien ylistyslaulujen tiimoilta pidettävä Häikäisevän kirkas konsertti kiertue. Sinne voi hyvin kutsua uskosta vielä osattomia ystäviä kuulolle. Konsertteja ennen pidetään tilaisuuksia, jossa pidetään esillä yhteisö näkyä ja L10T elämäntapaa. Tästä kouluttajamme Virpi Nyman keskustelee Kansan Raamattuseuran johtokaksikon Ulla Saunaluoman ja Kalle Virran kanssa. Ohjelma sisältää näihin aiheisiin liittyviä näkökulmia Raamatusta ja rukousta esiinnousseiden aiheiden äärellä. Siinä on myös pieni kertaus edellisestä jaksosta ja rohkaisevia näkökulmia arkiseen elämään. Ohjelman lopussa annetaan virkkeitä ja ajatuksia, joita voi soveltaa omaan elämäänsä. Ohjelman käsikirjoittaa, toimittaa ja koostaa Kansan Raamattuseuran reissupastori Mikko Matikainen. Haastatteluja työstää käyttöä varten Jussi Pyysalo. Uskon askeleita ohjelman tuottavat yhteistyössä Kristityt yhdessä ry ja Kansan Raamattuseura.

Ehjänä eläkkeelle on videoluento, jolla on vahva yleissivistävä merkitys. Se on jaettu omiin kokonaisuuksiinsa alkaen esittelystä, mennen pentuvaiheen kautta nuoriin aikuisiin ja siitä aktiivin uran jälkeen tavoitteeseen: jos ei rauhalliseen, niin ainakin seesteisen terveisiin eläkevuosiin. Selko-KATISKA: Selkokielinen versio Harrastavien koirien omistajat painivat aina kahden asian kanssa: miten koiran kanssa pärjätään miten koira saadaan pysymään ehjänä Lähes kaikissa harrastuksissa joudutaan tekemään pientä riskiarviointia. Jokaisessa harrastuksessa on riskinsä. Toisaalta, ei arkipäiväkään ole riskitöntä. Silti riskejä on minimoitava aina kun mahdollista. Riskien arviointi vaatii ymmärrystä koirasta, miten mitkäkin asiat harrastuksessa vaikuttavat koiraan ja missä ne aidot riskit piilevät. Intro: https://www.youtube.com/watch?v=JIJHewUIWyw Audio: Voit ladata luennon diat tästä: Pentuaika Pentuaikana tehdään pohja tulevalle uralle. Yleensä pennut ovat kohtuullisen turvassa, sillä niillä ei ei riitä voima eikä vauhti aiheuttamaan mitään vakavampaa. Se, että jossain vaiheessa jalat vievät nopeammin kuin pää, voi muuttaa tilannetta. https://www.youtube.com/watch?v=JJ3FceCKDfM Audio: Pentu ei saa itseään rikki, ellei sen rakenne ole jo syntymästään pielessä. Jos pentu hajoaa liikkuessaan synnynnäisten tai perinnöllisten vikojen vuoksi, niin sillä ei olisi ollut muutenkaan eväitä elämään. Surullista. mutta näin asiat ovat. Siksi pentua ei saa pitää kuplamuoviin pakattuna lasipallossa. Liikkuminen tekee kolme asiaa: se vahvistaa elimistöä, myös niveliä se paljastaa synnynnäiset ongelmat se parantaa pennun koordinaatiota Samalla toki lihaksisto vahvistuu, mutta se ei ole samanlaista vahvistumista kuin aikuisen lihastreeni. Siinä lihaksisto oppii ja valmistautuu treeniä varten sillä hetkellä, kun kasvuhormoni lakkaa kasvattamasta luustoon pituutta ja muuttukin lihasvoimaa tekeväksi työkaluksi. Pentuna riittävästi liikkuneen lihaksisto ei tarvitse yhtä paljon työtä kehittymiseen kuin sohvalla maanneen, joka aloittaa nollapisteestä. Nuori aikuinen Nuoret koirat ovat välimuoto. Kroppa alkaa olla valmis, mutta mieli ei. Tekeminenkin on hieman samanlaista. https://www.youtube.com/watch?v=iGxUcrAyVys Audio: Koiralla on hyvin samankaltainen kehittyminen kuin ihmislapsella. Vauvavaihe on ennen luovutusta kasvattajalla. Lapsuus alkaa siinä kuuden viikon korvilla ja jatkuu noin puoleen vuoteen asti. Alkaa murrosikä. Noin kahdeksan kuukauden kohdalla käyttäytydytään kuin 15-kesäinen teini ja siitä siirrytään nopeasti eteenpäin nuoruudessa. Vuoden kohdalla koira vastaisi ihmisissä jotain 17 - 19 vuoden väliä. Ollaan nuoria aikuisia, mutta ei ihan vielä aidosti. Tuo oli kaavamainen kuvaus ja pätee noin 30 kg kokoluokassa. Toki yksilöeroja kehitysvauhdissa löytyy, kuin myös roduissa, mutta suurempi merkitys on koiran kokoluokalla. Kääpiöt kehittyvät kasvussaan nopeammin ja ovat usein käytännössä aikuisia jo viimneistään puolen vuoden kohdalla. Kiihkein kasvu, joka on merkityksellisin mittari, on pienillä koirilla ohitettu jo samoihin aikoihin kun otetaan toiset rokotukset. Jäteillä kehitys on taasen hitaampaa. Niillä kiihkeä kasvu saattaa alkaa vasta kuuden kuukauden jälkeen ja loppua 10 kuukauden tietämissä. Kasvu on käytännössä loppunut viimeistään 14 kk kohdalla. Kasvun merkitys terminä ei ole aina aivan selvä, ja siksi monet vetävät tässä vaiheessa syvään henkeä ja aloittavat vastaväitteet. KAsvun loppuminen tarkoittaa, että koira on saavuttanut 95 - 97 % aikuiskorkeudestaan. Se voi vielä kasvaa hieman säkäkorkeutta lisää, mutta sillä ei ole enää merkitystä koiran fysiologialle. Kasvu ei tarkoita henkistä kasvua, joka saattaa osassa rotuja viivästyä jopa lähelle elinikää (tai ei tapahdu koskaan). Kasvu ei myöskään tarkoita lihavuutta ja painoa. Se on lihomista. Kasvu ei myöskään tarkoita lihaksikkuutta. Se tulee treenaamalla. Kasvu on vain ja ainoastaan litkien luiden pituuskasvua ja sitä kuuluu mitata säkäkorkeudesta. Suositus: Koiran kasvu Suositus: Pennun ruoka ja kasvu Nuoruus ei muuta mitään koiran elämässä, kun mietitään treeniä. Tehdään samaa kuin pentunakin. Määrää ja rasitusta lisätään koko ajan sen mukaan miten koira jaksaa ja kykenee. Mutta lajista riippuen ollaan kilpatreenin kynnyksellä. Koulutettavissa lajeissa ollaan koko ajan treenattu osaamispuolta. Se aloitettiin samana päivänä kun pentu tuli kotiin. Fyysisissä lajeissa taasen viimeistään vuoden kohdalla aletaan siirtämään painotusta varsinaiseen treeniin. Tässä on kuitenkin pidettävä jalat maassa. Koiran henkisen ja fyysisen kypsyyden on riitettävä. Greyhoundeissa on hyvin tyypillistä, että pienillä nartuilla päästään aloittamaan varsinainen työ hyvin nuorena ja ne ovat valmiita kilpailuihin 14 kk ikäisenä. Isoilla uroksilla on tuon ikäisenä mielessä enemmänkin leluautot ja hiekkalaatikko, kuin työnteko. Fysiikkaa ehkä olisi, mutta jalat eivät kulje samassa tahdissa. Niillä joudutaankin usein odottamaan seuraavaan kesään, antamaan käytännössä vuosi enemmän aikaa kypsyä. Valjakot ja vinttikoirat ovat ääriesimerkkejä syntymäajan merkityksestä. Jo pelkästään siksi, että niiden ura on vuodenaikasidonnainen. Agilityssä on siltä osin helpompaa, koska varsinaista kautta ei ole - unohdetaan nuorilla koirilla arvokilpailujen sijoittuminen kalenteriin. Koiria voidaan niputtaa syntymävuoden mukaan vasta komivuotiskaudelta eteenpäin. Sitä ennen ikä on muutakin kuin numeroita. Se on hyvinkin merkityksellinen asia. Kun koulu alkaa, niin samana vuonna syntyneet ovat samalla luokalla ja ovat samanikäisiä. Tammikuun ensimmöinen syntynyt on vuoden vanhempi kuin uudenvuidenaattona lahjansa avaava ja se näkyy. Nuorilla muutos 13 ja 14 välillä voi olla hyvinkin radikaali. 17 vuotias ei kykene lähellekään sitä mitä 19 vuotias pystyy. Sen sijaan 30 ja 40 ovat samalla akselilla. Ero vahvistuu taas vanhemmiten. 40 ja 50 vuoden välillä on jo suurempi kuilu kuin edellisellä kymmenjaksolla. 55 ja 60 ero vain kasvaa. Koirissa pätee aivan sama. Aikavälit ovat vain huomattavasti lyhyempiä. Tämä tulee pitää takaraivossa, kun esittää, että fyysissä lajeissa 8 vuotias on elämänsä kunnossa ja laittaa sen kilpailemaan kolmevuotiaita vastaan. Tilanne on täysin sama, kuin että laittaisi 50 vuotiaan kilpailemaan 20 vuotiaiden kanssa. Ihmissä ei kukaan vakavissaan esitä, että moinen olisi järkevää. Jos koirissa 8-vuotias voittaa, niin se ei kerro mitään tuosta vanhuuden kynnyksellä olevasta. Se kertoo masentavaa tarinaa kolmivuotiaiden tasottomuudesta. Koulutuksellisissa lajeissahan ikä on helpostikin etu. Silti lajin vaatimukset fysiikalle on mietittävä. Nuoren koiran tyypillisimmät vammat Kun jalat vievät nopeammin kuin pää, niin jotain aina tapahtuu. Hyvä puoli on siinä, että keho korjaantuu myös nopeasti. https://www.youtube.com/watch?v=WPka0ZPZ-EQ Audio: Se, että kasvavaa koiraa ei saa pitää lasipallona, tarkoittaa myös sitä, että aina jotain tapahtuu. Kasvuaika itsessään saattaa aiheuttaa ongelmia. Ne ratkaistaan aina sitä mukaa, kun niitä tulee. Kasvava koira opettelee itseään ja ympäristöään törmäilemällä. Itse uskon vakaasti noin. Aidosti kyse on kuitenkin siitä, että koordinaatio ja silmä kehittyvät hitaammin kuin nopeus ja voima. Omia rajoja ja rajoitteita ei tunneta ja sitten kolisee. Kasvun ongelmat, tapaturmat ja rasitusvammat kannattaa luokitella sen mukaan kuinka nopeasti niistä toivutaan ja voiko ne hoitaa kotona. On toinenkin luokitus, mutta siitä kukaan ei pidä: vaikuttaako se treenamiseen ja uraan, ja jos kyllä, niin kuinka pahasti. Hieman yllätyksettömästi nuoren koiran vammat keskittyvät jalkoihin. Kun tulee sivuosumaa vartaloon, niin se johtuu kolarista - joko koira juoksee toista koiraa vastaan, tai sitten puu ei väistänytkään. Kaatumiset ovat myös yleisiä. Työssä käyvä aikuinen Jos kasvuajan merkitys eläkeajoille riippui enemmänkin tuurista, niin aikuisaikana omistaja päättää näkeekö koira terveitä eläkeläisvuosia vai ei. Toki tuuri ja onni on edelleen mukana. Ei rouva Fortunasta päästä koskaan täysin eroon. https://www.youtube.com/watch?v=8aQLIWTCx34 Audio: Kun puhutaan rasituksesta, niin ahneus tappaa. Se ei liity mitenkään rahapalkintoihin, vaan omistajan persouteen maineeseen ja menestykseen. Mitä enemmän taistellaan kunniasta, niin sitä suuremmassa riskissä ovat koirat. Olen usein puhunut amatööreistä ja ammattilaisista. Jako ei liity rahaan, vaan suhtautumiseen. Amatöörit harrastelevat ja heille ei ole mikään ongelma, jos koira hiukan ontuu. Balanssi on tuntematon termi tai sen kuvitellaan liittyvän etäisesti ruokaan. He hakevat titteleitä, koska koiralla on on kivaa. Ammattilaiset myöntävät kilpailuviettinsä ja halunsa voittaa. Siksi he opettelevat asioita ja pitävät kilpakoiransa kunnossa. Jos koira ei ole balansissa, niin sitä ei viedä töihin. Ontuva koira rikkoo itsensä ja sen jälkeen sillä ei voi kilpailla. Ammattilainen tietää, ettei koira halua kilpailuihin, Koira tekee töitä vieteillään eikä erota treeniä finaalista. Kaikki ne asiat, jotka vaikuttavat tekemiseen ja mitä mistäkin seuraa, voidaan laittaa kaavioon. Kaavion rakenne riippuu täysin tekijästä, hänen arvostuksistaan sekä painotuksistaan ja mitä halutaan esittää. Luennolla esitettu syy/seuraus-rakenne on siten vain yksi tapa esittää asiat. On ymmärrettävä, että koiraa ja sen hoitoa, treenaamista sekä kilpailemista ei voida toteuttaa vuokaavioilla. Kaavioissa on kyse perusteoriasta. Teorian toteuttaminen vaatii ymmärrystä siitä kokonaisuudesta, jota kutsutaan todellisuudeksi. Teoriaa ja siihen liittyviä seurauksia käytetään kahteen asiaan: tekemisen syiden ymmärtämiseen ja ongelmien ratkaisuun. Kaavio näyttää monimutkaiselta siksi, että monet asiat ovat päällekkäisiä. Ne pitäisi esittää kolmiuloitteisessa matriisissa, mutta siihen ei ole tekniikkaa. Ehkä joskus hologrammiaikana sitten. Veteraani-ikä Veteraani käsitteenä on tuttu näyttelyistä ja kaikissa sellaisissa lajeissa, jossa vanhoja koiria säästetään nuorten ylivoimalta. Se milloin koira siirtyy käsitteellisesti veteraaneihin, säännöt ovat oma asiansa, riippuu vahvasti lajin rasittavuudesta. https://www.youtube.com/watch?v=zoJUvHVp5r0 Audio: Koiralla on kaksi mittaria: kalenteri tuntimittari Kalenteri mittaa ikää, luonnollisesti. Mutta tarkoitan sitä, että vanheneva koira ei enää ole nuori. Tuo ollaan ymmärtävinään, mutta ei sitä aina aidosti tajua. Ikääntyvät ihmiset ymmärtävät asian helpommin ja joskus jopa osaavat tulkita sitä koirillaankin. Kun nuorena kolautti polvensa, niin saattoi kahden viikon päästä ihmetellä, että mistä tuo mustelma on tullut. Kun viidenkympin jälkeen kolauttaa polvensa, niin ensimmäisen viikon harkitsee sairaslomaa ja ontuu hivenen vielä kuukaudenkin kuluttua. Kovempi kolaus muistuttaa itseään loppuiän. Kyse on siitä, että elimistö ei enää palaudu ja korjaannu kuin ennen. Koira ei ole yhtään erilaisempi. Viiden vuoden kohdalla koira on kuin 40 tai 50 vuotias. Vauhtia piisaa edelleenkin, mutta joutuu hieman useammin istua hengähtämään. Ei olla nuoria enää, vaikka haluaisikin. Harmaatakin saattaa löytyä, vaikka se onkin enemmälti geneettinen taipumus. Keski-ikäiselle vuoden vanheneminen ei ole isompi juttu. Tuntuu vain tapahtuvan tiheämmin kuin nuorena. Koiralle vuoden vanheneminen vastaa helpostikin ihmisten kymmentä vuotta. Toki tuo on osaltaan rotu- ja yksilökysymys. Oikeammin rodun kokoon liittyvä. Pieni terrieri potkii helposti menemään lähelle 20 vuotta. Irlannin susikoira ei näe kymmenettä ikävuottaan. Jäteillä viiden vuoden kohdalla tapahtuva romahdus on nopea ja jyrkkä. Terrierillä se on huomaamattomampi, mutta alamäki silläkin on. Tuota alamäkeä omistajan on kunnioitettava. Tuntimittari pyörii kun koira on työssä. Se, että onko kyse treenistä vai kilpailusuorituksesta, ei ole merkityksellinen. Greyhoundeissa on vakaa usko, että reisilihaksella on kilometrimittari. Kun se tulee täyteen, niin se oli siinä ja hoidetaan revähdystä. Kyllä, uskon tuohon itsekin. Itseasiassa en tiedä greyhoundeista ensimmäistäkään osaavaa täysipäistä treenaria, joka ei väitettä allekirjoittaisi. Osaksi tuon takia menestyjät eivät tee turhia ratatreenejä. Aito syy on kuitenkin se, että treeni on yhtä riskialtis kuin kilpailu, ja turhan treenin takia ei riskejä kannata ottaa. Tunti- tai kulutusmittari kuvaa ajatusta, että elinikäinen kuormitus kertyy ja vaikuttaa koiraan. Se vanhenee nopeammin. Ajatus ei sinällään ole uusi. Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan juokseva koira ei elä vanhaksi. Se on samaa ajattelutapaa. Se, että voidaanko veteraanilla harrastaa ja kuinka kauan, riippuu tietenkin koiran lisäksi lajista. Mitä fyysisempi laji, niin sitä aikaisemmin aletaan keventämään ja harventamaan työtaakkaa. Kilpailut ovat aina yhtä raskaita, mutta kilpailu- ja treenikertoja voidaan harventaa. Eläkepäätös on myönnetty Kun koira siirtyy eläkkeelle, yleensä erittäin lyhyen veteraanikauden jälkeen, niin se todellakin on eläkkeellä. Töihin ei mennä. https://www.youtube.com/watch?v=rdgvuosdxPA Audio: Eläkeikä tarkoittaa muutamaa asiaa: paino saa noustaa puuhaillaan kaikkea hauskaa saa nukkua, jos nukuttaa EI TEHDÄ TÖITÄ Vanhusta hoidetaan hyvin pitkälle aivan samalla tavalla kuin pentua. Liikutaan sen minkä koira pakottamatta haluaa ja syödään hyvälaatuista ruokaa. Ei laihdutella eikä murehdita vyötäröstä - lihapullaksikaan ei tulla. Leikitään, jos leikityttää. Nukutaan, jos nukuttaa. Se siitä. Urakoira on ehtoopäivien levon ansainnut ja omalla tavallaan itse eläkkeensä maksanut. Se kuinka pitkä ehtoo on odotettavissa, on luojan huomassa - ja hiukan siitä miten omistaja on vastuunsa kantanut edeltäneinä vuosina. Kysyttävää? Jos sinulle tuli jotain kommentoitavaa, ajatuksia tai kysyttävää, niin käytä sivun kommentointia. Tarvitsetko apua oman koiran fysiikkatreenien kanssa, mietityttääkö palauttaminen, ruokintaongelmia vai kaipaatko apua terveysongelmissa? Anna Katiskan ammattilaisten auttaa ja buukkaa puhelinaika.

Istuttii ales Veli-Pekka Virtasen kanssa ja ruvettiin freestylemaan! Itseasiassa aloitettiin tämmöinen "After Work" podcast nyt VP:n kanssa, jossa puhutaan vähän kaikkea. Meillä jotenkin tulee aina ihan hulvatonta juttua ja saattaa mennä nollasta sataan aika nopeasti. Yks hetki vitsaillaan jostain ja sitten pari minuuttia myöhemmin on hirveän syvällinen keskustelu menossa.

Kun seuraa facen koiraryhmiä, niin näyttää vahvasti siltä, että koirat ovat sairaampia kuin kymmenisen vuotta sitten. Itseasiassa sekin on vain ajan kultaamia muistoja, sillä vaikka Facebook tappoi totaalisesti foorumimaailman, niin aivan yhtä paljon - ellei enemmän - silloin koirien sairauksista puhuttiin. Mutta närästykset, muiden sairauksien ohella, ovat hyvinkin korostuneessa asemassa suhteessa muihin aiheisiin. En usko, että koirien närästykset ovat suuremmin lisääntyneet. Osassa tapauksissa huolestuneet omistajat tekevät turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja näkevät terveen koiran sairaana, mutta taatusti närästäviä koiria löytyy. Aivan samoin kuin että suolistosairaita koiria on, mutta harvoin syy on omistajien luulema allergia. Koirien sairaudet ja se mitä väitetään syyksi, ovat kaksi eri asiaa. Ongelmat ja sairaudet ovat otsikoissa. Ei kukaan jaksa tehdä postausta aiheesta ”Koirani voi hyvin, eikä ongelmia ole”. Kun Katiskan faceryhmässä on sellaiset (tätä kirjoitettaessa) vajaat 23 tuhatta ihmistä, ja eri ihmisten sairausaloituksia on päivässä muutama, niin ei se prosentuaalisesti kovinkaan paljon ole. Maan noin miljoonasta koirasta suurin osa elää ihan tavallista elämää syöden ihan tavallista ruokaa ihan ilman kroonisia terveysongelmia. Närästyskysymyksiä on paljon. Koiran närästykseen löytyy myös syitä suunnilleen yhtä monta kuin on koiria. Yleisin syy on rakennevirhe, kuten refluksi (tai ylipäätään koirien luontaisesti herkkä oksennusrefleksi), jota sitten pahentaa ulkoiset tekijät. Yleisimpiä ovat sopimaton ruoka ruuan sopimaton/huono laatu lisäravinteet, kuten kalaöljy, merilevä, sinkki tai luut sekä rustot stressi huono kunto ja liikkumattomuus jalostus Koirat ovat urbanisoituneet siinä kuin ihmisetkin, ja aivan samalla tavoin kuin että kiire, ahtaus ja sohva aiheuttavat ihmisillä pahoinvointia ja stressiä, jotka purkautuvat elintasosairauksia, niin samat asiat vaivaavat koiria. Koiria ei enää päästetä vapaaksi. Joko ulkoilumaastot ovat niin kaukana, että vapaampi ilma vaatisi tarkoituksellista retkipäivää ja vaatii autin tai toimivan joukkoliikenteen tai sitten ollaan nuhteettomia kansalaisia, jotka kunnioittavat latuja ja kiinnipitomääräyksiä. Tilalle ovat tulleet aarista muutamaan kokoiset koirapuistot, joissa toisilleen tuntemattomat koirat työnnetään ahtaaseen ja suljettuun tilaan. Tuota sitten kutsutaan ulkoiluksi ja sosiaaliseksi toiminnaksi. Liikkumattomuus ja surkea fyysinen kunto ovat taatusti monillekin ongelmille altistavia tekijöitä, joista närästys on yksi. Ruokintapa on muuttunut. Koirat syövät kaksi kertaa päivässä, osa jopa kolmesti - ja ihan ilman edeltävää sairaustumistakaan - ja siihen päälle tulee sitten vielä jatkuvan harrastamisen ja aktivoinnin vaatimat makupalat. Niin omistajat kuin koiratkin syövät koko ajan, ja tekeminen on aika ajoin jopa ylenpalttista. Ruokien laatu heikentyy samaan tahtiin kuin mainostus lisääntyy ja ruokien laatu heikkenee. Kuivamuonat ovat tässä asiassa hyvinkin epäilyttävässä valokeilassa, mutta ei raakaruokamarkkinatkaan paljoa paremmin pärjää. En käsitellyt asiaa podcastissä (unohdin), mutta olen jo pitkään pitänyt liian hienoa jauhatusta ja palalihojen puutetta ongelmana. Raakojen laatukysymys merkityksessä lihan määrä suhteessa muut roippeet on ollut kysymysmerkki jo pitkään. Stressiä pahentaa monet asiat. Omistajan elämänmalli, harrastukset ja kiireet, vuorotyö, asumistapa... muutetaan kaikki oloneuvoksiksi maalle, niin koirien närästykset romahtavat siltä osin kun ne johtuvat noista tekijöistä. Se, että koiran nuppi brakaa, joka ei todellakaan ole aina hihnan ylemmän pään vika, ei kuitenkaan välttämättä korjaannu - ellei muokata omistajaa ja koiraa toisilleen sopivaksi. Se taasen vaatii aika ajoin koiran muuttoa, ja se on asia, joka ei ole paha ja täytyy hyväksyä vaihtoehdoksi aina kun on tarvis. Ja kun olet solmussa närästyksen tai minkä tahansa asian kanssa, niin suuntaa tänne:

EU:n uusi tietosuoja-asetus astui voimaan täydellä voimallaan 25.5.2018 ja se koskee kaikkia yrityksiä, yhdistyksiä ja yhteisöjä, jotka käsittelevät mitä tahansa henkilötietoja. Joten asia koskee myös Katiskaa. Itseasiassa se koskee Katiskan Storea, ei Katiskaa itsessään - mutta siitä huolimatta GDPR:ää noudatetaan. Tietosuojamääräykset pitävät sisällään paljon hyvääkin, mutta muutamaa jättiläistä lukuunottamatta suurimmalle osalle yrityksiä ainoastaan kuormittavaa asiaa, jotka eivät auta asiakastakaan. Mutta näillä mennään. Avaan podcastissä kevyesti mistä on kyse Katiskan suhteen ja tarvitaanko sinulta toimenpiteitä (juonipaljastus: ei tarvitse tehdä yhtään mitään, kaikki jatkuu kuin ennenkin. Tietosuojalauseke, joka sinun olisi syytä lukea, löytyy täältä.

Venla opetteli jäällä kulkemista, omalla pihalla. Siksi keskustellaan hieman aiheesta alusta-arkuus, uuden oppiminen ja ensimmäisten kokemusten merkitys jatkolle. Juttelen podcastissä myös ohimennen aiheesta penturokotusten aikataulu ja miten emän vasta-aineet eivät todellakaan suojaa 12 viikkoiseksi asti. Itseasiassa suojaa ei enää ole edes luovutusiässä.

Venla opetteli jäällä kulkemista, omalla pihalla. Siksi keskustellaan hieman aiheesta alusta-arkuus, uuden oppiminen ja ensimmäisten kokemusten merkitys jatkolle. Poikkeuksellisissa tilanteissa, oli se sitten pimeä, pauke tai vieraat koirat, niin omistaja kertoo omalla elekielellään pennulle miten asiaan täytyy suhtautua. Jos itse säikkyy, suuttuu tai on vain huolestunut, niin se on vahva opetus, että tilanteessa on jotain suunnattoman huolestuttavaa ja sen asian pentu oppii heti. Juttelen podcastissä myös ohimennen aiheesta penturokotusten aikataulu ja miten emän vasta-aineet eivät todellakaan suojaa 12 viikkoiseksi asti. Itseasiassa suojaa ei enää ole edes luovutusiässä.

Menikö pikkujoulut överiksi? Tuliko pienessä tuiskeessa otettua naiskollega kuristusotteeseen ja suudeltua väkisin? Oletko nyt pahoillasi tapahtuneesta, josta et muista mitään? Hätä ei ole tämän näköinen, sattuuhan noita. Itseasiassa vastaavia "pikku kömmähdyksiä" sattuu niinkin usein, että joka toinen suomalainen nuori nainen on ollut vastaavassa tilanteessa ja kokenut seksuaalista häirintää. Syksyn viimeisessä Mahadura & Özberkan -lähetyksessä luodaan pikaohjeet seksuaalisen häirinnän välttämiselle, jottei pikkujoulujen jälkeisenä aamuna tarvitse kärsiä morkkiksesta ja Iltapäivälehtien otsikoista. Mikä on flirtin ja seksuaalisen häirinnän ero? Minkälaista seksuaalista häirintää tapahtuu kirkon sisällä? Ketkä eivät ole vielä nostaneet kissaa pöydälle seksuaalisesta häirinnästä? Lähetyksessä vieraana kansanedustaja Li Andersson, aktivisti Pazilaiti Simayijiang sekä pappi Ilkka Sariola.

Runkosarja oli siinä. Itseasiassa myös säälipleijarit oli siinä. Ratkiriemukas marathon ottelu päättyi HIFK voittoon ja täten lähdemme seuraavaksi jahtaamaan titteliä "Tampereen kaatajat", siirtymällä "oikeisiin" playoffseihin Tapparaa vastaan. Huhu kaupungilla kertoo, että olemme pikkupoikia, mutta mitä ne nallekarhut oikeasti siitäkään tietävät. Ole Kanki valmiina, täältä tullaan. Miikka ja Christer united once again. Tervetuloa messiin.