Podcasts about saimaan

Tässä jaksossa vieraana on tuttuun kesäiseen tapaan Miska Käppi. Istumme Miskan kanssa pitkäksi toviksi Saimaan saaressa sijaitsevan saunan kuistille pohtimaan turvan ja vapauden jännitteistä suhdetta. Aloitamme jakson tutkimalla Pohjan Akan, kaiken vapautemme lähteen, todellista luonnetta. Keskustelemme siitä, mitä kaikkea olemmekaan valmiit uhraamaan turvallisuuden alttarille ja kysymme, millaisissa tilanteissa tämä kauppa voisi olla meille kannattava. Löylyosiossa hahmottelemme, millaista voisi olla vapaan ihmisen elämä. Onko vapaus todellisuudessa mahdollista vain, kun astumme turvan piirin ulkopuolelle? Miska myös paljastaa, miksi meidän olisi syytä tavoitella yhteiskuntaa, jossa sanotaan "kiitos". Liity Löylyjäseneksi: https://havuhattu.fi/liity Kääpä Mushrooms: https://www.kaapamushrooms.com/ Ancient Science: https://ancientscience.com/

Tänään vietetään kesäteatteripäivää. Teemapäivästä käynnistyy viikonloppu, jolloin on perinteisesti eniten kesäteattereiden ensi-iltoja. Kesäteatteria käy katsomassa vuosittain arviolta miljoona katsojaa. Yksi kesäteatteri-ilmiö on nuorten esittävien taiteilijoiden jalkautuminen maakuntiin. Saimaan teatteri on seilannut vuodesta 2014 laivalla ja rantautunut esiintymään seurantaloilla. Tänä kesänä he esittävät näytelmää Maaseutua etsimässä. Se on saanut alkunsa lähes sata vuotta vanhoista seuranäytelmistä, jotka löytyivät kaapista Himalansaaren seurantalolta. Näytelmään liittyy myös Urho Karhumäen romaani Avoveteen, joka voitti kultaa Berliinin olympialaisten taidekilpailussa 1936. Studiossa ovat Saimaan teatterin jäsenistä tutkija Sanna Ryynänen sekä Kritiikin kannuksilla keväällä palkittu näyttelijä Jonnakaisa Risto sekä vieraileva ohjaaja Janne Pellinen. Ohjelmassa kuullaan myös seurueeseen kuuluvan syyrialaistaustaisen näyttelijä Boodi Kabbanin kokemuksia. Luvassa on myös kirjailija Antti Heikkisen poimintoja kesän teatteritarjonnasta. Hänellä on itsellä kaksi ensi-iltaa tulossa. Utran uusi teatteri esittää Joensuussa Heikkisen yhdessä Jaakko Tepon kanssa kirjoittaman musiikkikomedian Jaska ja Nilsiän Harrastajateatteri esittää Heikkisen kirjoittaman tekstin ihmeöljyä myyneestä Sheikistä. Toimittajana Minna Joenniemi.

240 | Virittäydy kesätunnelmaan tällä Tuplahypyn kesämökkispesiaalilla, jossa pääset Penen, Juuson ja Roopen mukaan saunomaan kauniin Saimaan rannalle. Kuten saunoessa kuuluu, puheenaiheet vaihtelevat aivan laidasta laitaan vessajutuista Ankronikkaan ja kuolemanjälkeiseen elämään. Patreon: patreon.com/tuplahyppy Kauppa: tuplahyppy.fi/kauppa Instagram: instagram.com/tuplahyppy Twitter: twitter.com/tuplahyppy TikTok: tiktok.com/@tuplahyppy Email: podcast@tuplahyppy.fi YouTube: youtube.com/tuplahyppy Twitch: twitch.tv/tuplahyppy Discord: discord.gg/tzuKygA Uusi jakso joka tiistai!

Vieraanani oli Riia-Maria Kyllönen ja jakson teemana mm. seuraavat aiheet: Rap runoutena, kirjallisuutena ja omana taidemuotonaan. Miten tulkita teoksia? Mitä tarkoittaa puhujuus, intertekstuaalisuus ja asennonmuutos tekstin tulkintaan liittyen? Miksi Batistinin pikkutakin tahra on merkittävä asia? Käsittelyssä myös Pyhimyksen ja Saimaan hieno levy Olisinpa täällä. Kiitos Riia-Maria vierailusta! Jaksossa mainittuja kirjoja, levyjä ja biisejä: The Watts Prophets: Rappin' Black In A White World https://open.spotify.com/album/4dvZTRT0V9jg8hPFnnriUZ?si=De9njn7PQCy7vIGY8LnuXg Pyhimys ja Saimaa: Olisinpa täällä https://open.spotify.com/album/1lnGHrNdRkCuLUZ2c4Fs4j?si=MclR47IqQ5Srd68xfb8k9Q Laineen Kasperi: Tahra https://open.spotify.com/track/5km5lOcUdMAscBpdKFeHvR?si=c28c70c616d54a6b Sanat haltuun https://sanathaltuun.fi/ Lista Riia-Marian suosittelemista biiseistä jakson valmisteluun https://open.spotify.com/playlist/5EfhTNZgT8shepHRNXctzZ?si=d666861760a547b1 Paleface: Kolmetoista kertaa kovempi https://like.fi/kirjat/kolmetoista-kertaa-kovempi/ Jeff Chang: Can't Stop Won't Stop https://en.wikipedia.org/wiki/Can%27t_Stop_Won%27t_Stop_(book) Feenix https://open.spotify.com/artist/5kJnAuZ8WPnHS3x5vQzIta?si=pSC5rbq_QSiToHiDnD4GBA MC Sige https://www.facebook.com/profile.php?id=100070852657586 Oiva Vedätys: Seksihelle https://open.spotify.com/album/1QQ925f97JNMumsWDwyQlH?si=5NWTbthkQYaPsxiKsY6aCg Folkhem: Ylin yhteinen nimittäjä https://www.facebook.com/folkhemofficial/videos/691420788115973/ Riia-Marian tekemä kultasii suomiräppejä -soittolista Spotifyssä https://open.spotify.com/playlist/1wdQUk6lEPETxYvRaywHvf?si=4225db7ae81f4ac9 --- Takakansi-podcast --- Some ja www: Instagram: https://instagram.com/takakansipodcast Facebook: https://facebook.com/takakansipodcast Takakansi.fi https://takakansi.fi Tuottaja Marko Suomi: https://instagram.com/markosuomi https://twitter.com/markosuomi https://linkedin.com/in/markosuomi Tunnusmusiikki: Bucket - No More Than Human https://bucketpunk.bandcamp.com/album/always-chasing-greener-grass https://www.instagram.com/bucketpunks/

Tällä kertaa podcast on ollut kiertueella, sillä kaksikkomme on kiertänyt pari päivää Saimaan ympäristöä mutkateitä ja rappioromantikkaa etsien. Mitä muuta jäi mieleen kuoppien lisäksi? Lisäksi Lauri ennätti piipahtaa Sportscar Breakfast Clubilla. Voit lähettää meille palautetta Facebookissa ja Instagramissa. Facebook: http://facebook.com/ajatuksiaautoista Instagram (@ajatuksiaautoista): http://instagram.com/ajatuksiaautoista Lauri Ahtiainen on autotoimittaja, jonka lempipuuhaa on seikkailla tulipunaisella MX-5:llä. Hänet löytää Twitteristä ja Instagramista nimellä @lahtiain. Aake Kinnunen on autotoimittaja, jonka poliisi on pysäyttänyt turkulaisuudesta. Häntä voi seurata Twitterissä nimellä @mondostic ja Instagramissa @mondostic3000 English summary: Two days of twisty roads around Saimaa in two quite different cars – it's the Podcast Summer Tour! Plus latest from SBC.

Saimaan kanavalla on aina tehty politiikkaa. Pääosia ovat esittäneet Venäjän keisarit ja Kekkonen.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen, kesk. Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön syventäminen, Itämeren tilanne ja Venäjän varustautuminen Naton laajentumisen uhatessa. Riittääkö Suomelta lisäapua Ukrainalle? EU:n huippukokouskuulumiset. Saatiinko sopua uusista pakotteista? Toimittaja Janne Toivonen, Bryssel. Millaisia tuloksia EU:n huippukokouksesta saadaan? Kestääkö EU:n yhtenäisyys? Ohjelmajohtaja Juha Jokela, Ulkopoliittinen instituutti ja akatemiatutkija Timo Miettinen, Helsingin yliopisto. Saimaan kanava - mitä nyt? Kanavavaltuutettu Minna Kivimäki. Juontajana Atte Uusinoka, toimittajina Tarja Oinonen, Jukka Haapanen ja Päivi Dahl. Tuottaja Marja Ala-Kokko.

Mutkia matkassa Nato-polulla: Erdogan ei huoli mukaan Suomea eikä Ruotsi. Kähinä on paitsi USA:n ja Turkin välinen, liittyy myös Turkin vaalehin 2023. Turkki istuu monella tapaa kahdella pallilla Venäjän ja lännen välissä. 
Maailmankaupassa 12 prosenttia kaikista ruokta-aineiden kaloreista tulee Ukrainalta ja Venäjältä. Kaupattavasta vehnästä ja ohrasta tulee vajaa kolmasosa Ukrainasta ja Venäjältä ja 15% maissista ja peräti 75 prosenttia auringonkukkaöljystä. Odessan sataman saarron murtaminen ei ratkaise ongelmia, sillä lannoitteiden ja öljyn hinnannousun sekä sodan takia ensi kesänä ei synny uusia satoja. Arabikevät syttyi leipäviljan hinnannoususta. Kohta siis rytisee muuallakin kuin Ukrainassa. Itäkaasun katkeaminen ei Suomessa ole järin suuri ongelma – jos et satu omistamaan kaasukäyttöistä tehdasta, saa ole yksi niistä 4000 kotitaloudesta, joka lämpiää kaasulla. Saimaan kanavakin on nyt ummessa eikä sen laajennuksesta enää puhuta. Pitäisikö sittenkin kaivaa esiin Kymijoen-Mäntyhajun kanavasuunnitelmat 1990-luvulta? Jopa puukuljetukseen tarkoitettujen junavaunujen tiukkapipoinen säätelypolitiikka onkin mahdollista höllentää. Krytovaluutat romahtivat. Regulaatiota tarvitaan, mutta mitens nykytilanteessa: Myisitkö asuntosi, jos ostaja maksaisi kryptovaluutoissa. Mutta eikä dollari ole oikea kryptovaluutta? Senkään arvo ei perustu mihinkään. Ja mitä energiaan tulee, maalämpöön kannattaisi hyvinkin sijoittaa.

Glasgown ilmastokokous alkaa. Mitä kokoukselta odotetaan ja millaisiin tavoitteisiin se voi yltää? Puhelimessa paikan päältä vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen, Sitra ja studiossa ilmastoasioihin erikoistunut toimittaja Jenni Frilander. Ilmastonmuutos ja kehittyvät sekä kehitysmaat. Niko Humalisto, johtava vaikuttamistyön asiantuntija, Suomen Lähetysseura. Donald Trumpin taikapiiri ja Joe Bidenin ongelmat. Tutkija Maria Annala, UPI ja Jani Kokko, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto. Saimaan kanava. Venäjä lopettaa puukuljetukset kanavan kautta, samaan aikaan Suomen hallitus suunnitteli kanavan laajentamista. Millainen merkitys ja historia kanavalla on? Seppo Kykkänen, Saimaan kanavavaltuutetun toimistopäällikkö, LVM ja Jyrki Paaskoski, tietokirjailija dosentti. Kolumni. Roope Lipasti: Ääritunteita kokemassa. Uusinta.Ilmastonmuutos ja kehittyvät maat. Niko Humalisto, johtava vaikuttamistyön asiantuntija, Suomen Lähetysseura. Juontajana Mira Stenström, toimittajina Carolus Manninen, Katariina Lahtonen ja   Tuottaja Tarja Oinonen.

Maanantaina Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja Pohjois-Atlantin neuvosto vierailivat Suomessa. Perjantaina presidentti Sauli Niinistö tapaa Moskovassa Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Samaan aikaan Saimaan kanavassa tapahtuu kummia. Suomella on jalka Naton oven välissä ja puheyhteys itään. Minkälaista tasapainoa maamme hakee? Politiikkaradion studiossa vieraina Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtajaja Hanna Smith ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu. Toimittajana Marjo Näkki.

Syksy etenee lokakuussa jälleen kovalla vauhdilla ja kelloja siirretään kuun lopulla jo talviaikaan. Luonnossa kasvit ja eläimet ovat valmiita lumiseen kauteen, tänne jäävät linnut käyttävät koko valoisan ajan ravinnon hankintaan. Pohjolassa tuhannet tähdet syttyvät taivaalle ja täyteläinen kuu valaisee yöllistä maisemaa. Luonto-Suomessa pohditaan syksyn ja talven hiljaisuutta ja valottomuutta. Minkälaisia tuntemuksia hämärämpi vuodenaika aiheuttaa ihmiselle ja voiko luonnon kokea voimallisesti myös syksyllä tai talvella? Kuuntelijoiden kanssa syksyisiä havaintoja ja tuntemuksia jakavat Saimaan pimenevässä illassa Juha Taskinen, Asko Hauta-aho ja studiossa puheluja ottaa vastaan Juha Blomberg. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Uutiskatsauksessa käsittelyssä pari ajankohtaista itään liittyvää uutisaihetta. Tällä kertaa puhutaan vedenpuhdistamolla Dmitriadovkan kylässä etelä-Venäjällä tapahtuneesta onnettomuudesta, joka johti 11 työntekijän kuolemaan. Lisäksi käsittelyssä Ryanairin matkustajalentokoneen pakotettu laskeutuminen Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin sekä muinaiset Laatokan ja Saimaan väliset melontareitit.

Puoliväliriihi kriisiytti hallituksen. Keskustelemassa politiikan tutkija Johanna Vuorelma Tampereen yliopistosta ja toimittaja Unto Hämäläinen sekä varapuheenjohtaja, kansanedustaja Markus Lohi, kesk. Perustuslakivaliokunta päätti EU:n elvytyspaketin vaativan 2/3 enemmistön eduskunnassa. Mitä päätös tarkoittaa? Keskustelemassa talousvaikuttaja Sixten Korkman, europarlamentaarikko Eero Heinäluoma ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän pj Kai Mykkänen. Saimaan norpan suojelu. WWF Suomen Ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen, kalastusneuvos Eija Kirjavainen ja entinen Etelä-Karjalan maakuntajohtaja, nykyinen norppalaskija Matti Viialainen. Uusinta. Puoliväliriihi kriisiytti hallituksen. Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Markus Lohi. Juontajana Pirjo Auvinen, toimittajina Atte Uusinoka, Jukka Vanninen ja Marjo Näkki. Tuottajana Tarja Oinonen.

Autouutisissa mm. Gordon Murrayn T.50 uusi ihmeauto. Erityisteemana Moottoriturpien roadtrip Saimaan ympäri, mausteenaan moniongelmainen Corvette. Koeajossa huippumukava täyssähköinen DS 3 Crossback E-Tense.

Autouutisissa mm. Gordon Murrayn T.50 uusi ihmeauto. Erityisteemana Moottoriturpien roadtrip Saimaan ympäri, mausteenaan moniongelmainen Corvette. Koeajossa huippumukava täyssähköinen DS 3 Crossback E-Tense.

Episode 45: this week in Helsinki there’s mall of Tripla, beefs with beef, Haavisto 2024, and Saimaan norppa.

Syksy etenee lokakuussa jälleen kovalla vauhdilla ja kelloja siirretään kuun lopulla jo talviaikaan. Luonnossa kasvit ja eläimet ovat valmiita lumiseen kauteen, tänne jäävät linnut käyttävät koko valoisan ajan ravinnon hankintaan. Pohjolassa tuhannet tähdet syttyvät taivaalle ja täyteläinen kuu valaisee yöllistä maisemaa. Luonto-Suomessa pohditaan syksyn ja talven hiljaisuutta ja valottomuutta. Minkälaisia tuntemuksia hämärämpi vuodenaika aiheuttaa ihmiselle ja voiko luonnon kokea voimallisesti myös syksyllä tai talvella? Kuuntelijoiden kanssa syksyisiä havaintoja ja tuntemuksia jakavat Saimaan hämärtyvässä illassa Juha Taskinen, Asko Hauta-aho ja studiossa puheluja ottaa vastaan Juha Blomberg.

"SaiPa näkyy paljon, SaiPaa luetaan paljon ja siihen koitetaan vastatakin." Etelä-Saimaan urheilutoimituksen esimies Vesa Salminen kertoo Kalankääreiksi-podcastissa, miksi talvisin voi tuntua siltä, että urheilusivuilla on SaiPa-uutisia jatkuvasti.

Puheenaiheita: Itikat syö elävältä. Kiitos sairaalat. Vihreät ja suhtautumienn ydinvoimaan. Junalla vai lentäen? Puucee vai WC? Kotitalousvähennyksen logiikka. Alkoholiton juhannus kunniaan. Älkää näivettäkö vanhuksia! Loviisan pankit, Kuopion puistot. Rinne työllistää silpputyöllä. Miksi maailman onnellisin kansa valittaa? Saimaan muikut ja norpat. Akupunktioko muka huuhaata?

Antti X Antti -podcastin tässä jaksossa keskustellaan kuluneen vuoden yllättävistä ilmiöistä suomalaisessa musiikkikentässä. Miksi Pyhimyksestä tuli niin suosittu? Oliko Pyhimyksen ja Saimaan yhteislevy hyvä idea? Miten kävi niin, että Maustetytöistä keskusteleminen nousi suuremmaksi ilmiöksi kuin itse Maustetytöt? Onko Helsingin Sanomien nykyinen musiikkikirjoittaminen hyvästä vai ei? Onko isojen levy-yhtiöiden harjoittama haastattelupolitiikka tuhoamassa suomalaisen musiikkijournalismin? Kuuntele, niin tiedät! Älä nuku tämän ohi -osiossa hehkuttelemme Chisun ja Pykärin biisejä.

Kaakkois-Suomen ilmailumuseoyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Marttinen ei usko, että Lappeenrannasta olisi Suomen ilmailumuseon uudeksi kodiksi. Ilmailumuseotoiminta ei ole kannattavaa bisnestä, ja yhdistyskin kiinnostaa lähinnä yli 50-vuotiaita. Nuoria miehiä on sentään mukana silloin, kun vanhoja hylkyä etsitään esimerkiksi Saimaan pohjasta.

Profetia on tiedetemppuja ja stand up -komediaa yhdistelevä liveshow. Tässä podcastissa esityksen kirjoittaja ja esiintyjä Juuso Kekkonen käy lyhyitä keskusteluita vaihtuvien vieraiden kanssa, valottaen esityksen taustoja ja tavoitteita sekä pohtien muun muassa ilmastonmuutosta ja kultin perustamista. Esityksen ensi-illassa 5.2. nauhoitetussa jaksossa Kekkosen vieraana on kuvataiteilija ja tohtorikandidaatti Antti Majava. Keskustelu soljuu Saimaan rantojen tulipunaisiksi värjäytyneiden mäntyjen kautta makasiinien paloon, insinööriuskon vaaroihin ja 1800-luvun lopun tekno-utopistien zombie-suunnitelmiin. Profetia - Ainutlaatuinen tiede-komediashow Korjaamo, Helsinki Esitykset: 5.2. / 6.2. / 28.2. / 1.3. FB-tapahtuma: www.facebook.com/events/485629578592224/ Osta liput: www.tiketti.fi/tapahtuma/58742 Musiikki: Otso Helos Kansikuva: Anniina Joensalo

Musiikin täyteisen lapsuuden viettänyt Antti ”Hyrde” Hyyrynen nosti kaksituhattaluvun alussa Lemin maailman kartalle yhdessä muiden Stam1nan jäsenten kanssa. Tänä päivänä Stam1naa kuunnellaan Tokiossa saakka, mutta juuret vetävät Hyrden aina takaisin Saimaan äärelle. Toteutus: Antti Melkko, Hannu Karisto, Mikko Saira, Turkka Kylliäinen.

Etelä-Karjalan käräjäoikeus antoi tuomion keskiviikkona. Lisää >> http://ift.tt/2nrYfNO

Kevään positiivisin luontouutinen tulee Järvi-Suomesta. Saimaannorpan kuutteja on syntynyt pesälaskentojen mukaan ennätysmäärä 79, joista vain 4 kuolleena. Eli kaikkiaan 75 uutta erittäin uhanalaista pikkunorppaa on liikkeellä ensi kesän sinisillä aalloilla. Toivottavasti tänä kesänä ne kalaverkot loistavat poissaolollaan norppakantaa verottamasta. Oma norppahistoriani ulottuu kymmenien vuosien päähän. En enää muista minkä ikäisenä ensimmäisen varman havaintoni Saimaan salaperäisestä viiksekkäästä sukeltelijasta olenkaan tehnyt. Melkein joka kesä Haukivedellä liikkuessani, omalla veneelläni tai muiden, olen tarkkailut herkeämättä rantoja ja tyyniä järvenselkiä. Odotellen pinnan rikkoutumista ja tumman pään kohoamista tarkkailemaan tarkkailijaa. Harvassa olivat ne kohtaamiset tuolloin. Lukemattomat sen sijaan ovat olleet ne kerrat, kun olin “varma” norppahavainnosta. Ja lopulta kyse olikin kivestä tai rannassa töröttävästä puunrungosta, joka kaukaa katsottuna näytti ihan norpanpäältä. Mutta joka kerta, kun sain norppahavainnon tehtyä, olin entistä vakuuttunut olevani jollain tavalla norpan kanssa sukulaissielu. Saimaannorpan valokuvaaminen on ollut tavoitteenani ihan ensi havainnoista lähtien. Nuoruusajan cocacola -kameralla ei voinut edes kuvitella saavansa norppakuvaa. Järjestelmäkameraan siirtyminen loi jo pikkuisen enemmän mahdollisuutta, mutta edelleen ulottuvuutta oli liian vähän ja ne satunnaiset kohtaamiset niin lyhyitä, ettei filmille tainnut tarttua parinkymmenen vuoden aikana kuin kymmenkunta suttuista täplää Saimaan pinnalta. Eräänä kesänä, reilu parikymmentä vuotta sitten se vihdoin tapahtui! Soutelin mökkisaarta ympäri ja yht'äkkiä edessäni oli kivellä norppa. No olihan siihen matkaa ja silloisen kamerakalustoni ulottuvuus ei millään riittänyt kunnolliseen kuvaan, mutta sain kuin sainkin kauan odottamani valokuvan saimaannorpasta kivellä. Ja kun tuo valokuva oli vihdoin kehitetty ja paperilla ja kädessäni, saatoin pitää itseäni “norppakuvaajana.” Ainakin melkein. Ei tuolla norppakuvalla julkisuutta tullut, saati sitä ei koskaan kirjaan painettu. Sosiaalista mediaa ei oltu vielä keksitty. Uutiset norppien kuolemista välinpitämättömien verkkokalastajien pyydyksiin vetää luonnonystävän mielen synkäksi joka kesä. Suojelutoimet ovat edelleen täysin riittämättömiä ja poliittisten päättäjien piittamattomuus yhden maailman harvinaisimman nisäkkään rauhoittamisesta ovat täysin käsittämättömiä. Onneksi monet kesämökkikalastajat pitävät kiinni rajoituksista ja ovat siirtyneet turvallisten katiskojen käyttöön. Ymmärrän tiettyyn pisteeseen saakka kalanhimon, onhan se niin jumalallisen hyvää syödä kuhaa kantarellikastikkeessa. Mutta jos sen hinta on yksikin verkkoon hukkunut kuutti… Saimaannorpista olisi paljon tarinoita kerrottavaksi, kuten se kun poikani kanssa soudellessa kutsuin norppaa ja kuinka se näyttäytyi polskahtaen ihan veneen vieressä, tai se kun näytin norpan mökin ikkunasta ystävättärelleni aamupalapöydästä käsin tai se kun kuutti purjehti jäälautalla eteeni viime keväänä. Kun on katsonut silmästä silmään saimaannorppaa ei tiedä pahassa maailmassa käyneensä. Norpassa on sitä jotakin, salaperäisyyttä ja rauhallisuutta. Luonnollista arkuutta ihmistä kohtaan. Uteliaisuutta. Vangitsevaa mystisyyttä. Ja meitä molempia yhdistää rakkaus Saimaaseen. Kun sitten joskus - toivottavasti ei vielä kymmeniin vuosiin - maallinen vaellukseni päättyy, toivon tomumajani loppusijoituspaikan sijaitsevan sinisen Saimaan syövereissä. Ja jos uskoisin uudelleensyntymään, toivoisin syntyväni harmaana kuuttina jonkun kevään aikana hankipesään Haukiveden kallioluodon kyljessä. Koska se, olisi lopultakin mun luonto.

Ensimmäisen linnunpönttöni tein Mikkelin Keskuskansakoulun puutyöluokassa joskus vuonna Nuijasota. Siihen aikaan tehtiin kottaraispönttöjä. Linnunpönttö oli yhtäkuin kottaraispönttö. Malli oli opettajan mukaan omasta päästä. Ja kyllä meitä poikia salaa nauratti tuo letkautus. Siihen aikaan ei muuten opettajille naurettu. Eikä silloin ollut mitään linnunpönttöoppaita, saati Birdlifen nettisivuja, joista olisi voinut tarkat, tieteellisiin faktoihin perustuvat senttimetrilukemat etsiä. Ja vaikka mitat olivat vähän sinnepäin ja takaisin, niin kyllä niihin pönttöihin useimmiten löytyi asukkaat. Joko silloin ennenvanhaan, kun koulua käytiin myös lauantaisin, linnut olivat tietämättömiä pönttöjen oikeasta mitoituksesta tai sitten ne eivät vaan välittäneet. Pönttö ku pönttö. Kolosta sisään ja asumaan. Eihän ne ihmisasumuksetkaan olleet samaa standardisoitua mallia kuin nykykodit ovat. Ennen oli ennen, nyt on nyt. Kävelin pari vuotta sitten Äkäslompolon maisemissa kollegani ja kaimani Juha Laaksosen kanssa pohdiskellen kampanjaa, jonka tavoitteena olisi saada suomalaisiin metsiin miljoona linnunpönttöä. Teoretisoimme ja konkretisoimme. Etsimme mallia, ei pöntölle vaan perusidealle. Sen tuumailuhetken jälkeen on Äkäslompolon taivaalla loistaneet lukuisat revontulet ja nyt keväällä 2016 kampanja on jo täydessä vauhdissa. Miljoonan linnunpöntön massasta on jo kasassa ensimmäinen kvartaali. Pönttöjä on rekisteröity nyt reilut 280 000 kpl. (tilanne ke 16.3.) Kukapa olisi uskonut suomalaisten hirmuisen innostuksen pönttöilyyn? Miksi ihmeessä sitten linnuille pitäisi tehdä pönttöjä? Eivätkö luontokappaleet enää pärjää ilman ihmisen apua. Kyllä ja ei, lienee tarpeeksi tarkka vastaus. Osa kolopesijöistä ei enää löydä sopivaa pesää, kiitos metsätalouden. Tikat ovat luonnon vastine meille tämänpäivän pönttötehtailijoille, mutta kas kun ne talousmetsät hakataan niin aikaisessa vaiheessa halki, poikki ja pinoon, ettei tikoille kelpaavia isoja puita ehdi enää kasvaa. Ja jos tikka ehtii kolon jyystää johonkin runkoon, niin kyllä se viimeistään seuraavissa hakkuissa kaadetaan eikä pesäkolon kierrätys pienempien asukkien käyttöön ehdi toteutua. Eli kun kerran ihminen on syypää luonnon pönttöjen puutteeseen, joutuu ihminen korvaamaan kolot itsetekemillään pöntöillä. Ja hyvä niin. Linnunpöntön teko ja puuhun ripustaminen on muuten erinomaisen hieno tapa perehdyttää jälkikasvua luonnon ihmeisiin. Ensin saa askarrella, vähän sahailla, porailla ja paukuttaa vasaralla ihan luvan kanssa. Sitten valmista pönttöä ihaillaan, sitä käännellään ja väännellään ja tokihan se myös ikuistetaan kännykällä ja postataan pönttöselfiekuva sosiaaliseen mediaan. Muttei ole pakko, jos ei taho. Seuraavaksi pöntölle etsitään sopiva paikka, mielellään sellainen, jossa pönttö on tarpeeksi rauhallisella paikalla. Usein pöntölle valitaan paikka, johon on myös ihmisellä näköhavaintomahdollisuus. Sillä mikäpä onkaan palkitsevampaa pöntönrakentajalle kuin lintupariskunnan asuntoesittelykäyntien ja sen jälkeisten pesimispuuhien seuraaminen. Valmistin viime keväänä velipojan ja siskonmiehen kanssa kasan pönttöjä erääseen pieneen Saimaan saareen. Pönttösulkeisten jälkeen mökkipihan pingispöydällä oli reilu puolenkymmentä pönttöä tiaisille ja siepoille, kolme telkkämallia ja yksi aika rujo prototyyppi puukiipijän pöntöstä. Heti seuraavana päivänä oli ensimmäinen kirjosieppopari tarkistamassa ripustamiamme uus'koteja ja niinhän siinä kävi että ns. paraatipaikan pönttö kelpasi rouvasiepolle ja pesäpuuhat alkoivat samantien. Mainittakoon, että paraatipaikka, tarkoitti meidän ihmisten näkökulmasta paraatipaikkaa. Suoraan verannan edustalla olevassa koivussa sijannut kirjosiepon koti ilahdutti mökkiläisiä koko alkukesän. Mutta nyt on aika väsätä kaupunkiresidenssini parvekkeella vanhoista Lundia -hyllyistä pari kottaraispönttöä ja kiikuttaa ne lähiseudun puihin. Lupaa en tarvitse, sillä Helsingin kaupunki on antanut siunauksensa kaupunkimetsien pöntötykselle. Ja vaikkei olisi antanutkaan, olisin pöntöt puihin ripustanut. Koska se on mun luonto.

Muistattehan vielä kaikki missä olitte, kun kuulitte tämän uutisen: “Juuri saamamme tiedon mukaan Varsinais-Suomen Vahdossa on susi tappanut 5-vuotiaan pikkupojan”. Tuon susiuutisen päiväys on maanantailta 7.11.1881. Tuona synkkänä syysmaanantaina, 134 vuotta, 4 kuukautta ja kaksi päivää sitten historiankirjojemme mukaan tapahtui viimeinen suden aiheuttama kuolemantapaus maassamme. Entä tämä uutinen? Päiväys 25.helmikuuta 2016. “Kannanhoidollinen susimetsästys on päättynyt. Susia kaadettiin 43. Kun lisätään poikkeusluvilla kaadetut sudet, tapettujen susien määrä on 75 .” Joku muu muka, mutten minä, voisi sanoa suomalaisten olevan suden suhteen varsin pitkävihaisia. Vielä reilun 130 vuoden jälkeenkin kostetaan tuon viattoman 5-vuotiaan pikkupojan kuolemaa. Ja edelleen tietyissä suomalaisissa perheissä pelätään suden kostoa ihmiselle edelleen jatkuvan susivainon johdosta. Ehkä kuitenkin kyse on jostain muusta kuin kostonkierteestä. Toivoakseni. Mutta mistä se loputon viha/pelko/inho/ sutta kohtaan sitten kumpuaa? Ei kai se nyt voi olla satujen ja tarinoiden - Punahilkkojen ja Ison Pahan Suden - aikaansaannosta? Eräässä haastattelussa itärajan pinnassa suden kohdannut henkilö kuvaili kohtaamista näin. “Susi tuli yllättäen metsätiellä minua vastaan, ei väistänyt, vaan seisoi keskellä tietä uhmakkaasti ja irvisteli minulle.” Voisiko tämänkaltaisessa suden käytöksessä olla osittain pohjaa susikammoon? Kyseinen petohan on saattanut tulla itärajan yli luvatta Suomen puolelle ja heti suomalaisen kohdatessaan aloittaa irvistelyn eikä osoita tippaakaan nöyrtymisen merkkejä kantaväestöön kuuluvan edessä. Suomalaisten susiviha on noteerattu maailmallakin. Arvostetun The Guardian -lehden luontotoimittaja Patrick Barkham kirjoitti kolumnissaan “Pelkääkö Suomi yhä isoa pahaa sutta?” että Suomessa on tapahtunut susien massamurha. Eikä hän jätä arvostelua siihen. Guardianin toimittaja pitää “Suomea kestävän elämäntavan mallimaana, joka siitä mielikuvasta huolimatta teurastaa kolmanneksen susikannastaan yhden talven aikana.” Barkham vertailee Saksan ja Suomen susitilannetta, molemmissa maissa on saman verran susia, Saksassa on ihmisiä 233 neliökilometrillä ja meillä Suomessa 17. Brittiläisen luontotoimittajan mukaan “muualla Euroopassa on lakattu näkemästä sudet ja muut petoeläimiksi luokiteltavat satukirjojen pahiksina”. Jokohan olisi meidän suomalaistenkin aika herätä? Suomen metsissä jolkottelee alle 250 sutta. Tai jolkotteli. Nyt siis luvallisen apuharvennuksen jälkeen reilusti alle 200 yksilöä. Susikanta Suomessa romahti 2000-luvun puolivälissä salametsästyksen vuoksi n. 150 yksilöön, suojelutoimien jälkeen kanta elpyi lähelle 250 sutta, mutta nyt pontevien metsämiesten toimesta näiden jolkottelevien julmien petojen määrä on saatu taas kontrolliin. Mutta tuskin metsästäjiä tyydyttävään lukuun, sillä kaatolupia haettiin kaikkiaan 116 suden metsästämiseen. Veikataanko milloin saadaan lukea ensimmäinen uutinen salakaadetusta sudesta? Olettekos koskaan miettineet sitä, että kohtuullisen - muttei vielä tarpeeksi hyvin - suojeltuja saimaannorppia on n. 320 yksilöä. Norppakanta on melkein kaksinkertainen verrattuna susiin. Vaikka saimaannorppa syö toisinaan kalatkin verkosta ja kiusaa olemassaolollaan osaa Saimaan kauniiden rantojen asukeista, ei sentään kukaan ole vaatinut norppakannan vähentämistä metsästämällä. Eihän? Kuulen tänne studioon saakka jutun aikana kohonneen verenpaineen kohinan ja näen sieluni silmillä otsasuonien pullistelun tietyissä piireissä. “Hyvä sieltä kaupungista on huudella, kun ei omia lapsia tarvitse laittaa sudensyötiksi koulutielle.” Niin onkin. Eikä sitä tarvitse tehdä kenenkään Suomessa. Vai väitättekö muka, että Vahdon tapahtumat 134 vuotta, 4 kuukautta ja kaksi päivää sitten ovat mahdollisia tänä päivänä? Kun susikannasta on teurastettu kolmannes. Ja seuraavia kaatolupia odotellaan luodikon piippuja rasvaten. Kun sitten joskus kohtaan suden metsätiellä, otan sen rauhallisesti tähtäimeen. Asettelen ristikon kohdalleen ja katselen sitä hetken aikaa kunnioituksesta hiljaisena. Sitten painan laukaisijan pohjaan, kuuntelen vaimennetun sulkimen rasahdusta ja toivon, ettei susi siitä välitä. Kotiin päästyäni tulostan seinälle susitrofeen. Valokuvan muodossa. Ja kohtaamani susi jatkaa elämäänsä, kuten minä. Villinä, vapaana ja elävänä. Koska se on meidän luonto.

Saimaan norppa on juliste, jonka lähes jokainen suomalainen on nähnyt. Sen tekijä Erik Bruun vieraili syksyllä Uppsalassa, jossa hän kertoi julisteidensa ja taiteensa synnystä ja innottajista. Erik Bruunin taidetta voi katsoa ilman näyttelyitäkin: sulje silmästi ja kuuntele kiehtovaa aamuvierastamme, joka näkee maailman omalla tavallaan ja tuo sen myös muiden nähtäväksi. Pirjo Teittinen haastattelee.