Podcasts about puolaan

Puolaan verrattuna Suomi on historian Hannu Hanhi. Samoissa historiallisissa prosesseissa Suomi on puikkelehtinut yhteiskunnalliseen vakauteen. Puola taas on kerta toisensa jälkeen päätynyt tragediaan, kansallinen eripura toistuvana kirouksenaan. Antti Blåfield on perehtynyt laajalti Puolan historiaan ja on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Millaisen käänteen Puola on tekemässä politiikassaan? Keskustelemassa tutkija Katalin Miklóssy Aleksanteri-instituutista ja toimittaja Helena Petäistö. EU-myönteiset puolueet tekivät vaalivoiton Puolassa. Petäistö pitää käännettä merkittävänä koko Euroopan kannalta. Miklóssy arvioi, että hallitusneuvotteluissa voi olla suuria haasteita ennen kuin EU-myönteinen arvoliberaalimpi, oikeusvaltioperiaatetta arvostava hallitus on kasassa. Miklóssy ja Petäistö arvioivat, että Suomen kannattaisi lämmitellä suhteitaan Puolaan nyt entistä enemmän, koska Puola on nouseva talous- ja sotilasmahti. Toimittajana Linda Pelkonen.

Kuinka Valko-Venäjän itsenäistyminen tapahtui? Millä tavoin Valko-Venäjän on kehittynyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen verrattuna Puolaan ja Ukrainaan? Minkälainen Aljaksandr Lukašenkan ja Vladimir Putinin suhde on ollut ja miten suhde on muuttunut Ukrainan sodan myötä? Studiossa tietokirjailija Toni Stenström. Jakso on nauhoitettu 14.7.2023. ⌚ AIKALEIMAT (0:00) Venäjän hyökkäys Kiovaan (4:48) Valko-Venäjä Neuvostoliitossa (10:48) Neuvostoliiton lakkauttaminen (13:07) Ukraina ja Puola (15:53) Vaalit 1994 (19:17) Lukašenkasta diktaattori (24:46) Lucanomica (27:02) Lukašenka ja Putin (28:51) Talous (31:12) Presidentinvaalit 2020 (33:52) Vaalitarkkailija (36:49) Ukrainan sota (44:22) Prigožinin kapina (51:37) Valko-Venäjän tulevaisuus

Puola on tukenut Ukrainaa ja sotaa paenneita ukrainalaisia nyt koko sodan ajan. Puolalaisten lojaalisuus ukrainalaisia kohtaan tuntuu pysyvän lujana, mutta samalla Puolassa on syntynyt ärtymystä ukrainalaisen viljan kuljetuksista Puolan kautta ja osin sen jäämisestä Puolan markkinoille. Mutta miten isoilta vaikuttavat Puolan puolustustarvikehankinnat, joita Puola tekee eri puolilta maailmaa? Ja miksi Puola, joka on Naton jäsen, katsoo kuitenkin aiheelliseksi varustautua itse niin lujasti Venäjän uhkaa vastaan? Ja miksi nyt Suomen on taloudellisestikin syytä pikaisesti vahvistaa suhteitaan Puolaan? Ohjelmassa näistä asioista puhuu Päivi Laine, joka on Suomen suurlähettiläs Puolassa. Toimittajana on Maija Elonheimo. Ohjelmasta voi keskustella twitterissä aihetunnisteella #brysselinkone.

Yhdysvaltain preisdentti Joe Biden matkaa Puolaan vierailulle, mitä Euroopan-reissulta odotetaan? Suorassa toimittaja Juri von Bonsdorff. Ukrainan tilanteen päivitys viikonlopulta, Münchenin turvallisuuskonferenssin jällkimainingit ja Putinin tuleva puhe kansakunnalle. Studiossa Ilmari Käihkö ja Tuomas Forsberg. Viro uudistaa varusmiespalvelustaan, asiasta raportoi toimittaja Rain Kooli. Miten Suomen työmarkkinamalli toimii ja missä mennään AKT:n lakkojen kanssa. Vieraana EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja SAK:n työmarkkinapäällikkö Rami Lindström.

Puolalaiseen kylään osunut ohjus aiheutti erikoisen viestintäsekamelskan. Vaikka ensitiedot tapauksesta olivat hataria, päätteli muutama suomalainenkin poliitikko nopeasti, mitä Puolassa olisi tapahtunut. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo twiittasi, että Venäjä pelaa vaarallista peliä iskemällä Puolaan. Puoluetoveri Timo Heinonen aloitteli viestissään maailmansotaa: ”Venäjän isku Puolaan on selvä artikla 5 -tapaus. Nato ei voi olla reagoimatta”, kirjoitti Heinonen myöhemmin poistamassaan twiitissä. Kokoomuksen kansanedustajien lisäksi Ukrainakin syytti tapahtuneesta välittömästi Venäjää. Myös mediassa levisivät tiedot Venäjän ohjusiskusta. Mikä Puolaan osuneen ohjuksen ensiviesteissä oli misinformaatiota, mikä disinformaatiota, mikä propagandaa? Mikä viestintäsotkussa johtui harkintakyvyn pettämisestä, mikä malttamattomuudesta, mikä yliherkistä somereaktioista? Mikä on päivänpolitiikan sana? Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen ja Politiikkaradion toimittaja Tapio Pajunen analysoivat politiikan kielen ajankohtaisuuksia. Voit ehdottaa päivänpolitiikan sanoja sähköpostitse, tai Twitterissä @tapiopajunen ja @tosentti. Puheet päreiksi -ohjelmaa esitetään Politiikkaradiossa perjantaisin.

Tekstit Areenaan ja kuuluttajalle: Ukrainan ohjus osui vahingossa Puolaan. Trump pyrkii taas presidentiksi. Finnair vähentää työpaikkoja. Monilla työpaikoilla on ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä. Lasten itsenäisyyspäivän juhla. Säätiedotus.

Yhdysvaltain reaktiot Puolaan osuneisiin ohjuksiin sekä Trumpin ilmoitus ja sen seuraukset. Washingtonista raportoi Iida Tikka. Puolaan osui kaksi ohjusiskua illalla. Mitä tiedetään nyt mahdollisesta iskujen tekijästä? Vieraina johtaja Mika Aaltola, Ulkopoliittinen instituutti ja Nato-erikoistoimittaja sekä pitkäaikainen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentunen, Yle. Hallituksessa taistellaan nyt viime hetken miljoonista. Vieraina kansanedustajat ja talousvaliokunnan jäsenet Katri Kulmuni (kesk), Veikko Vallin (ps) ja Hussein al-Taee (sd). Juontaja Mira Stenström, toimittajat Marja Ala-Kokko ja Mikko Haapanen. Tuottaja Hanna Juuti. 

Tislaamolla on 20-vuotisjuhlan kunniaksi tyhjennetty varastoja tällä viikolla ja myynnissä on ollut ravintolaitteita sekä Teerenpeli-ravintoloiden huonekaluja. — Tänään oli tarjolla kakkukahvit. Tammitynnyrit ja taulut ovat kiinnostaneet eniten, kertoo Radio Voiman haastattelussa Teerenpeli Yhtiöiden toimitusjohtaja Anssi Pyysing. Tislaamolla on yleisökierrokset lauantaina kello 15 ja 16. Lahtelainen Teerenpeli Yhtiöt aloitti tislaamotoiminnan vuonna 2002 Lahden keskustassa. Vuonna 2015 tislaamo muutti Lotilaan. Pyysingin mukaan ihan ensimmäistä viskitislettä on säästössä yhden pullon verran. — Valitettavasti ihan 20-vuotiasta viskiä ei enää ole. Kaikki on myyty. Vanhin taitaa olla noin 15-vuotiasta, Pyysing sanoo. Teerenpeli Panimo & Tislaamon mukaan Liimaajankadun tislaamo on Suomen suurin. Mallasviskitislaamossa valmistuu perinteisillä kuparisilla pannutislauslaitteilla vuosittain noin 100 000 litraa viskitislettä. — Noin kolmannes menee vientiin. Tärkeitä vientimaita ovat Ruotsin lisäksi esimerkiksi Baltian maat. Lisäksi olemme saaneet Puolaan maahantuojan ja viimeisempinä mukaan on tullut kaukaisista maista Yhdysvaltojen lisäksi Japani. Kuuntele koko haastattelu, jossa Pyysing kertoo tislaamon alkuajoista!

"Mitäs me sanoimme." Jos itäisen Euroopan maat puhuisivat yhteen ääneen, ne sanoisivat todennäköisesti juuri näin. Ennen kuin presidentti Vladimir Putin aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan, monet läntisen Euroopan maat uskoivat Venäjän vielä muuttuvan tai ainakin pysyvän yhteistyöllä aisoissa. Toisin kävi, aivan kuten Puola ja Baltian maat olivat varoittaneet. Nyt jopa pääministeri Sanna Marin katuu, ettei Baltian maiden ääntä kuunneltu paremmin. Euroopassa etsitään uutta tapaa olla Venäjän kanssa, eikä se ole helppoa. Ranskan presidentin mukaan Eurooppa on jakautumassa, eikä Ranska halua kuulua "sodanlietsojiin". Tällä Macron tulkittiin viitanneen Puolaan ja Baltiaan. Mutta mihin joukkoon Suomi kuuluu? Itään, joka pelaa kovilla? Vai länteen, jonka mielestä Venäjän kanssa pitää vielä joskus tulla toimeen? Tässä jaksossa Jenny haluaa viedä Suomen terapiaan, ja avuksi tulee entinen viisumivirkailija Suomen Pietarin-pääkonsulaatista. Sittemmin Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtajaksi edennyt Suvi Turtiainen pohtii, miksi Suomen on niin vaikea pitää Venäjää uhkana. Mistä maailma puhuu -podcast vaatii entistä parempia maailmanselityksiä joka toinen torstai.

Vuonna 2018 30-vuotias Mateusz Kawecki oli uuden edessä - hänelle oli juuri syntymässä vauva ja perhe oli asettumassa aloilleen kummankin vanhemman kotimaahan Puolaan. Mateusz kertoi myös ehdottomasti haluavansa olla mukana synnytyksessä, mutta ennen kuin hän ehti päästä paikalle, hän katosi jäljettömiin. Kun Mateusz vihdoin löydettiin, perheellä oli jäljellä vain joukko kysymyksiä: liittyikö kuolemaan joku ulkopuolinen ja kuka oli se henkilö, jonka Mateusz tapasi kenenkään tietämättä juuri ennen kuolemaansa?

Radio Voimassa on seurattu avustussaattueen matkaa, joka perjantaina starttasi Lahdesta ja suuntaa Puolaan viemään avustuspaketteja Ukrainaan toimitettavaksi, sekä tuomaan Suomeen turvaan pakolaisia Ukrainasta sodan alta. Ossi Arvela tavoitti Tero Krekulan, joka kertoi matkan tapahtumista tähän asti.

Tapahtumat Valko-Venäjän rajalla puhuttavat. Valko-Venäjä on kuljettanut tuhansia siirtolaisia Puolan rajalle ja yrittää pakottaa heidät rajan yli Puolaan. Puola on estänyt siirtolaisten tulon maahan. Mitä rajalla tapahtuu? Onko kysymys siirtolaiskriisistä? Onko kysymys hybridivaikuttamisesta? Onko kysymys humanitaarisesta kriisistä? Onko kysymys EU:n painostamisesta? Onko kysymys häikäilemättömästä pelistä? Onko kysymys pakolaissopimuksen rikkomisesta? Onko kysymys hybridisodasta? Mikä on päivänpolitiikan sana? Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen ja Politiikkaradion toimittaja Tapio Pajunen analysoivat politiikan kielen ajankohtaisuuksia.

Jakson tähtiroolissa ovat podcastin ihanat kuuntelijat, jotka lähettivät omia tarinoitaan itään liittyen kerrottavaksi tässä jaksossa. Jakson tarinat sijoittuvat Venäjän lisäksi Neuvostoliiton aikaiseen Pietariin, eli silloiseen Leningradiin, Puolaan ja Latviaan. Tarinat koskettavat ja naurattavat, tätä et halua jättää välistä!

Metsäradiossa vierailtiin Keski-Suomessa. Jyväskylässä asuu innokas ilvesharrastaja Jussi Ristonmaa, joka on jo vuosikymmenien ajan ajanut ilveksien asiaa. Ilveskeskuksen nettisivuilla todetaan, että Euraasian ilveksellä on melko laaja esiintymisalue ja levinneisyys. Elinalue kattaa suuren osan pohjoisesta pallonpuoliskosta ja pohjoinen havumetsä on tyypillistä ilveksen elinaluetta. Ilveksiä esiintyi aikoinaan hyvinkin runsaana koko Manner-Euroopassa, mutta 1800-luvulla alkanut lajiin kohdistunut viha hävitti suuria ilvesesiintymiä ja keskitti esiintymät Euroopan pohjois- ja itäosiin. Viime vuosina ilvestä on palautettu takaisin luontoon mm. Juran vuoristoon, Sveitsin ja Ranskan alueelle, Puolaan sekä Saksaan. Osa näistä uudelleen palauttamisista on onnistunut kehnosti, sillä lisääntyvä ilveskanta aktivoi myös niitä ihmisiä tarttumaan aseisiin, jotka jostain syystä eivät suvaitse ilvestä. Syrjäiset metsäalueet ovat ilvekselle mieluisinta asuinaluetta myös täällä kotimaassa. Vaihteleva maasto jossa korkealla paikalla päivämakuulla ollessa on hyvä tarkkailla ympäristöä, on paikka jossa ilves viihtyy. Muuttuvasta ympäristöstä johtuen ilveksen on kuitenkin täytynyt sopeutua asustelemaan ja liikkumaan hyvinkin lähellä ihmisasumuksia. Erilaisilla metsätyypeillä ei näytä olevan vaikutusta ilveksen sijaintiin. Jyväskylästä kävi Asko Hauta-aho.

Ruotsin IT -alan toimijoita haastatellessamme olemme toistuvasti törmänneet trendiin ohjelmistokehityksen ulkoistamisesta Puolaan. Maa on EU:hun liittymisensä jälkeen noussut nopeasti osaavaksi IT -palveluiden tarjoajaksi ja kauppa käy etenkin Pohjoismaihin, Jenkkeihin ja Lähi-Itään. Christian Maines on tehnyt alalla töitä Puolassa jo hyvän aikaa, ja hän on loistavasta asemassa avaamaan maassa tapahtunutta muutosta sekä kansainvälisen kaupan toimintatapoja. Nopeus on valttia, omaa osaamistaan on varauduttava päivittämään jatkuvasti, mutta tarvittaessa pitää myös uskaltaa pyytää apua. Puolaan ulkoistamisen trendi ei ole Suomessa vielä päässyt täyteen vauhtiinsa, mutta se on alalla vaikuttava realiteetti, josta on tärkeä pysyä tietoisena.

  Tässä jaksossa kerron oman brändäystarinani. Vuodesta 2012 tähän päivään. Mitkä olivat niitä ratkaisevia päätöksiä ja oivalluksia matkan varrella. Listaan kahdeksan tärkeää asiaa, jotka sinunkin brändätessäsi kannattaa ottaa huomioon.   Kuuntele Bisneskoulun podcastin 3. jakso tästä!     Ilmoittaudu mukaan maksuttomaan Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaariin 21.11. klo 13.30-15.00 >>     Jos mieluummin luet jakson sisällön kuin kuuntelet, lue tästä: Perustin yritykseni vuonna 2008, jolloin aloin tarjota omia palveluitani copywriterina. Ja muitakin mainostoimistopalveluita. Pian tuli lapsia ja yrittäminen oli melko pätkittäistä vuoteen 2012 asti. Silloin keväällä perustin ensimmäisen blogini yrittäjä-äidin elämästä.  No syy miksi mainitsen tästä nyt, on se, että blogi on tärkeä itsensä brändäämisen paikka. Tässä blogissa kuitenkaan mielessäni ollut vielä itseni brändääminen, se asia tuli aika yllättäen mieleen vasta paljon myöhemmin. Tätä ensimmäistä blogiani (Sekuntielämää) kirjoitin salassa nimimerkillä Mamaonbis. Oikeastaan se oli purkautumistie ja tavoitteenani oli myös pitää yllä kirjoittamisen taitoani. Syksyllä 2012 perustin tavoitteellisen blogin yritykseni vapaamarkkinointi-sivustoille. Kirjoitin markkinoinnista tavoitteena päästä esiin verkossa sen avulla. Ja silloin opin jotain tosi isoa. Kirjoitin blogiin markkinoinnista isommille yrityksille. Mutta vaihdellen myös yrittäjille. Tajusin vähitellen, että blogin kirjoittaminen on todella vaikeaa, jos mielessä on ristiriitainen ajatus siitä, kenelle sitä kirjoittaa. Ja sen vuoksi motivaatio blogin kirjoittamiseen putosi koko ajan. En tiennyt kenelle kirjoitan, isommille yrityksille vai yrittäjille. Koska itselleni ei vielä ollut selvää se, mikä kohderyhmäni on, en saanut blogia vauhtiin tai näkyviin. Kirjoitukset olivat yleismaallisia ajatuksia markkinoinnista. Olin mainostoimistoyrittäjä ja minulle kelpasivat asiakkaina niin yrittäjät kuin isommat yritykset. En osannut rajata kohderyhmää koska en halunnut ja koska oikeastaan halusin isompia asiakkaita, joilla olisi varaa ostaa isompia projekteja. Kuitenkin asiakkainani oli enimmäkseen pieniä yrityksiä tai yrittäjiä. 2013 motivaationi oli pudonnut jo niin paljon mainostoimistotyöhön, jota olin siis tehnyt jo vuosia ennen yrittäjäksi lähtemistä. Silloin halusin saada jotain merkitystä elämääni ja löysin intohimoni. Perustin kolmannen blogin, Mamaonbis-sivuston, ja aloin kirjoittaa yrittäjä-äideille markkinoinnista ja ajan hallinnasta. Myin verkkokaupassa suunnittelemaani ajanhallinnan työkalua, planneria, unelmien kalenteria. Sen kautta halusin saada myös oman ajankäyttöni hallintaan, pienten lasten ja yrittämisen keskellä. Samalla auttaa muita samassa tilanteessa olevia yrittäjä-äitejä. Minulla oli siis hyvin tarkasti rajattu kohderyhmä ja missio. Mamaonbis-blogi lähtikin hyvin käyntiin. Sen ympärille alkoi muodostua yhteisö, jonka kanssa järjestin tapahtumia ja tapaamisia. Mamaonbis-blogissa annoin vinkkejä siis nimenomaan yrittäjille markkinointiin. Tein myös 2014 ensimmäisen verkkokurssini digimarkkinoinnista Mamaonbis Bisneskouluun. Se oli 8 viikkoinen kurssi siitä, mitä olin mainostoimistoyrittäjänä konsultoinut yrittäjä-asiakkailleni, ja myös edellisenä vuonna kirjoittamani e-kirjan pohjalta. 2014 loppuvuodesta tein jostain syystä päätöksen lähteä kasvattamaan mainetta isompien yritysten mainostoimistona. Ajattelin että se on tie kasvuun. Isompia projekteja ja isompia rahoja. Tajuamatta sitä, että olin jo Mamaonbis-sivustolla ja verkkokurssillani aloittanut itseni brändäämisen yrittäjien kouluttajana. Aloin kuitenkin saada enemmän yrittäjä-asiakkaita ja minua pyydettiin kouluttamaan yrittäjien tilaisuuksiin. Ja nyt se tuntuu niin mielettömältä opin tieltä. Siis se, että aloin menestyä siinä missä sydämeni oli, en siinä, mitä järki sanoi. Kun halusin kasvattaa bisnestäni raha mielessä, en onnistunut. Mutta kun halusin aidosti auttaa, menestyin. Eli vapaamarkkinointi-sivustolle tekemäni blogi ei koskaan lähtenyt käyntiin. En halunnut tehdä kylmäsoittoja yrityksiin kuten eräs mentori minulle ohjeisti. Ja moni muukin juttu törmäsi seinään isompien asiakkaiden hankinnassa. Kun taas se, mitä olin intohimolla ja sydämellä tehnyt, eli auttanut yrittäjä-äitejä markkinoinnissa Mamaonbis-blogissa, lähti helposti käyntiin. En siis onnistunut hampaat irvessä, vaan sydämellä. En koskaan ole kertonut tätä tarinaa näin, koska en ole nähnyt sitä näin ennen tätä. Olin ajatellut, että tietysti kun valitsin kohderyhmäni Mamaonbis-blogille, niin se lähti hyvin käyntiin. Ja kohderyhmän valinta onkin tärkeää. Mutta vielä tärkeämpää on se, että tekee asioita sydämestään. Että bisnes perustuu auttamisenhaluun, ei rahanhimoon. Mikä nyt on rumasti sanottu, en koe olleeni rahanhimoinen, mutta kyllä, mietin keinoja tienata enemmän, mikä on ihan luonnollista yrittäjälle, pitääkin ajatella kasvua. Mutta mikä tässä on olennainen oppi, on se, että pitää tehdä sitä, missä sydän on mukana. Se näkyy kaikessa, mitä tekee. No 2015 vuoden vaihteessa tajusin viimein, miten olen brändännyt itseni. Ja mitä oikeasti haluan tehdä. Tajusin, että olen brändännyt itseni yrittäjien kouluttajaksi ja itse asiassa haluankin tehdä töitä yrittäjien, en isojen yritysten kanssa. Tämä tuli vähä vähältä yhä enemmän ja enemmän selväksi. Isommissa yrityksissä on monta portinvartijaa, siis sellaista ihmistä, joiden läpi pitää päästä ennen kuin edes pääsee antamaan tarjousta. Ja se että pääsisi oikeasti puhumaan asioista päättävän kanssa, vaatisi enemmän, kuin mihin itse olin valmis. Silloin päätin lopettaa mainostoimistotyöt kokonaan ja ryhtyä kouluttamaan yrittäjiä verkossa. Lisäksi muutimme silloin ensimmäisen kerran perheeni kanssa ulkomaille, Puolaan, joten digibisnes sopi kuvaan sitäkin paremmin. 2015 perustin siis Bisneskoulun. Ja tein sinne uuden verkkokurssin. Blogin käynnistin 2015 ja se lähti heti vauhdilla käyntiin. Minulla oli jo kohderyhmä sille, sillä olin markkinoinut uutta e-kirjaani verkossa jo keväästä lähtien. Näin sain ensimmäisen kurssini hyvin lanseerattua ja homma lähti hyvin käyntiin. Syksyllä palasimme myös Suomeen ja minua pyydettiin Helsingin Yrittäjien yhteistyökumppaniksi digiopisto-hankkeeseen. No suostuin tietysti. Olin siis 2015 brändännyt itseni yrittäjien kouluttajaksi, sekä bloggaamisen että e-kirjan että verkkokurssin avulla. Minua haastateltiin mediaan, kutsuttiin kouluttamaan ja sain näkyvyyttä. Ja se on oikeastaan tarinani omasta brändäyksestäni. Se mitä olen oppinut vuosien varrella mitä kaikkea olen tehnyt sen eteen, on 1. säännöllinen ja kohdistettu, tavoitteellinen sisällöntuotanto blogiin, videolle, someen, podcastiin ja e-kirja 2. toimin sydämelläni, en raha silmissä kiiltäen 3. Verkkokurssit, kun teet verkkokurssin, se brändää sinua kurssin aiheen erityisosaajana 4. yleisön rakentaminen sähköpostilistalle, mitä useampi korva sinua kuuntelee, sen laajemmalle maineesi kiirii 5. kuva-aineisto: se että olen järjestänyt ammattikuvauksia alkuun muutaman vuoden välein, sitten vuoden välein, on pitänyt kanavieni visuaalisen ilmeen tuoreena. Kuvista puhun vielä hetken päästä lisää. 6. tyytyväiset kurssilaiset niin ilmaisilla kuin maksullisilla kursseilla ja webinaareissa 7. miten kohtelen ihmisiä, tasavertaisina ja aidosti haluten auttaa 8. elämänkokemukseni, mitä olen oppinut itsestäni ja muista, olen oppinut avoimeksi ja suvaitsevaksi, en odota ihmisiä puskemaan asioita juuri niin kuin sanon, vaan annan aikaa. Monesti olen kuullut kurssilaisilta, miten he viimein vuosien kuluttua ovat huomanneet, että se mitä jo alussa sanoin keskittymisestä omaan ydinosaamiseen, oli totta. Että nyt kun ovat viimein tehneet niin, on ovia avautunut. Mutta jokaisella on se oma kasvupolkunsa, sitä ei voi pakottaa. On iso juttu rajata omaa toimintaansa, menihän itsellänikin siihen noin 7 vuotta yrittäjyyttä, ennen kuin löysin sen, mitä todella haluan tehdä. Ja kaiken ydin on sisältömarkkinointi. Huomaan tänäkin päivänä sen, mitä aktiivisempi itse olen, sitä aktiivisempia myös asiakkaani ja yleisöni ovat. Olen myös huomannut sen, että kun sisältöä on riittävästi verkossa, asiakkaat löytävät luokseni vaikken vähään aikaan tekisikään mitään sisältöä. Kun brändikasvun saa alkuun, sitä ei voi pysäyttää. Brändi kasvaa, vaikkei sille välillä tekisikään mitään. Se, että pysyy nöyränä ja rehellisenä itselleen ja muille, pysyy brändikin tavallaan hallinnassa, eikä se lähde keulimaan liikaa. Mutta kuvista halusin puhua enemmän vielä. Valokuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siitä ihmiset näkevät sinut, silmäsi, asentosi, kaikki sinussa kertoo tarinaa. Lisäksi se, missä olet. Mikä on se ympäristö, missä sinut on kuvattu? Sen pitäisi kertoa jotain arvoistasi, sinusta, tarinastasi. Ilmeesi kertoo myös tarinaa. Vaatteesi, seisotko, käveletkö. Kaikki se mitä kuvassa näkyy, rakentaa brändiäsi. Siksi kannattaa miettiä tarkasti, mikä ympäristö kertoisi sinusta parhaiten, ja olla luonnolisesti kuvissa. Näytä asenteesi ilmeessäsi, ja vaikka kuvaustilanne kuinka jännittäisi, näytä sielusi silmissäsi. Mikään ei ole pahempaa markkinointiin käytetyissä kuvissa, kuin epäaito hymy. Jos silmäsi eivät hymyile suusi mukana, tulee katsojalle epävarma fiilis sinusta. Ja palveluistasi. Ja brändistäsi! Kun 2013 menin ensimmäisiin kuvauksiin ammattilaiselle Mamaonbis-sivustoa varten, minut stailasi ja meikkasi Sohvi Nyman ja kuvasi Niina Stolt studio Onnin tiloissa. Molemmat ovat muuten nykyään hyviä ystäviäni. Sohvi kaivoi minusta esiin naisellisuuden ja Niina neuvoi miten kuvissa seistään ja asetutaan, jota Niina muuten kouluttaa nykyään muillekin. Silloin olin vähän hukannut itseni pikkulapsiarkeen, olin lihonnut raskauksissa enkä pitänyt ulkonäöstäni kummemmin. Silti Sohvi ja Niina taikoivat minusta ihanat kuvat. Seuraavat kuvat otatinkin vasta puolassa 2015, siis kaksi vuotta myöhemmin. Silloinkin stailisti valitsi vaatteeni ja minut meikkasi ammattilainen. Osasin olla kuitenkin jo huomattavasti luontevampi kuvissa. Oma itseni. Kuvissa halusin viestiä yrittäjyyden vapautta, joka on minulle yksi tärkeimmistä asioista. Myös rentoutta ja onnellisuutta. Seuraavat kuvat otin espanjassa asuessamme 2017 eli vähän vajaa kaksi vuotta myöhemmin. Rannalla, uima-altaalla, ihanissa unelmamaisemissa. Näissä kuvissa halusin viestiä erityisesti digiyrittäjyyden vapautta, että töitä voi tehdä missä ja milloin vain verkossa. Silloin minut meikkasi taas ammattilainen, mutta vaatteet valitsin itse. Nyt 2019 uudistin taas brändikuvani. Nyt halusin viestiä aitoutta ja rehellisyyttä. Asun helsingissä meren äärellä, joten kuvat otettiin ihan omissa arkiympyröissäni. Arkivaatteissani. Kuitenkin minut meikkasi ammattilainen ja kävin kampaajalla ennen kuvauksia. Kuvat otti ystäväni ja valokuvaajayrittäjä Satu Mali. Olen aikalailla sinut itseni kanssa, joten en koe, että kuvissa pitäisi esittää jotain muuta kuin mitä olen. Jos yrittäjyyden alussa musta tuntui että mun täytyy pukeutua siististi ja tyylikkäästi, niin mitä enemmän nyt olen taas itseeni tutustunut, sen enemmän palaan siihen tyyliin, joka minulla nuorena oli. Farkut, nahkatakki, rennot vaatteet ja hyvin pieni vaatevalikoima. Kaappini ovat täynnä niin sanottuja siistejä vaatteita, joissa yhä roikkuu hintalappu. En koe tarvetta tehdä vaikutusta vaatteillani vaan olen se mikä olen. Saat olla tästä kanssani eri mieltä. Vaatteet voivat jossain tilanteissa tehdä vaikutuksen, mutta itse en sellaisissa tilanteissa ole työssäni. Tai jos olisinkin, niin se että voin olla oma itseni on minulle todella tärkeää. Mutta. Koska valokuvaus on ihan oma tilanteensa. Ja kuvassa pitää olla vähän enemmän meikkiä kuin normaalisti ja se missä asennossa kuvassa on, vaikuttaa paljon lopputulokseen. Siksi on hienoa että kuvaaja osaa asetella minut. Ja näin ovatkin kaikki 4 kuvaajaa minua ohjeistaneetkin.  Ja muista kertoa kuvaajalle, mitä fiilistä kuvissa haet. Mitkä arvot on ne mitä haluat niissä viestiä. Kuitenkin somessa voit julkaista myös omia kuviasi. Kaikkien ei kannata olla selfieitä, joten kerran kuussa tai muutaman kuukauden välein olisi hyvä sopia jonkun ystävän kanssa somekuvauspäivä. Mikä sen parempaa kuin jos olette molemmat yrittäjiä ja kuvaatte toisianne, et tarvitse edes erityistä budjettia kuvauksiin. Mutta sivustosi pääkuvat kannattaa olla ammattilaisen ottamia. Ja niitä kannattaa uusia muutaman vuoden välein. Kuvat ovat siis tärkeä osa brändäämistä, mutta eivät yksistään riitä. Jos myyt palveluitasi, niin tee töitä sen eteen, että kohderyhmäsi pääsisi tutustumaan sinuun verkossa. Ihmiset ostavat mieluiten tutuilta, sellaisilta ihmisiltä, joihin tuntuu että voi luottaa. Säännöllinen sisällöntuotanto kantaa pitkälle. Vaikka ajattelisit että mainostat palveluitasi somessa tai Googlessa rahalla, niin ne ovat vain hetkellinen apu. Kun tuotat sisältöä verkkoon, se pysyy siellä ikuisesti. Mitä enemmän hyviä otsikoita tuuppaat blogiisi, sen paremmin asiakkaasi ja media löytävät sinut verkossa. Mitä enemmän olet esillä, sen enemmän pääset esiin. Haluaisitko tarkempia ohjeita brändäykseen? Tästä aiheesta jatkan ja annan tarkempia neuvoja torstaina 21.11. Brändää itsesi epätäydelliseksi -webinaarissa. Joka on siis täysin maksuton tilaisuus oppia lisää itsensä esiintuomisesta verkossa. Jos tätä kuunnellessasi tuo päivä on mennyt ohi, käy katsomassa bisneskoulu.fi-sivuilla, milloin seuraava on, tai kysy minulta suoraan sähköpostitse tai somessa. Mutta nyt. Kiitos että kuuntelit bisneskoulun podcastia. Jos tykkäsit, jaa jakso myös somessa. Bisneskoulua voit seurata Instagramissa tai facebookissa tai youtubessa ja liittyä sähköpostilistalle bisneskoulu.fi sivustolla. Tai jos haluat ottaa minuun henkilökohtaisesti yhteyttä, lähetä viesti anja@bisneskoulu.fi

Minkälaista on ohjelmistokehityksen ulkoistuksen arkipäivä on? Siitä Paavo Pauklinin kanssa keskustelemassa Juhani Hyttinen Finagosta ja Eino Hämäläinen Opinahjosta. - Miksi ohjelmistokehitystä ei tehdä itse, vaan päädyttiin ulkoistukseen? - Miksi ulkoistus tehtiin lähelle Puolaan, eli ns. nearshoringina, eikä kauas esim. Intiaan? - Entä kulttuurierot? Kuinka lähellä tai kaukana Puola on suomalaisesta työkulttuurista? - Miten ulkoistuksen sopivuus testataan pilotilla? - Miten kotimaan ja kumppanin tiimien välillä ja sisällä kommunikaatio saadaan sujumaan? - Mitä voi ja kannattaa ulkoistaa, ja mitä taas ei voi tai kannata ulkoistaan? - Kuinka tarkasti asiat on speksattava? Ja mikä on hyvä speksi? Entä eroaako speksi, joka tehdään omalle tai ulkoistetulle tiimille? Näihin, ja moniin muihin ohjelmistokehityksen ulkoistuksen ja nearshoringin arkipäiväisiin kysymyksiin löydät episodista Finagon ja Opinahjon arvokkaat kokemukset. Kuuntele tai katso podcast-episodi, niin et tee samoja virheitä ohjelmistokehityksen ulkoistuksessa. -------------------------------- Mietitkö ohjelmistokehityksen ulkoistusta tai kumppanin valintaa? Varaa kanssani ilmainen puolen tunnin konsultaatiopuhelu: VARAA ILMAINEN KONSULTAATIOAIKA https://app.hubspot.com/meetings/paavo-pauklin30 -------------------------------- Lisää episodeja löydät: https://podcast.netcorp.fi/ Lisää tietoa Netcorpista ja ohjelmistokehityksen ulkoistuksesta löydät: https://www.netcorp.fi/

Toinen maailmansota käynnistyi Saksan hyökätessä Puolaan vuonna 80 vuotta sitten. Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle 3. syyskuuta 1939. Professorit Pekka Visuri ja Eino Murtorinne käsittelevät uudessa kirjassaan Stalinin ja Hitlerin kaupankäyntiä Suomesta osana suurvaltojen taisteluita. Hirmumyrsky Dorian liikkuu Amerikan itärannikolla. Millainen kohtalo on Al-Holin leirillä elävillä suomalaislapsilla? Haastattelussa toimittaja Antti Kuronen ja erikoistutkija Ferninad Garoff Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Viime vuosina on kuollut suuri joukko kulttuurin tähtiä. Heidän myötään kokonainen aikakausi on jäämässä taakse, sanoo Aleksis Salusjärvi kolumnissaan. Elämäntilanteen muutos näkyy kulutustottumuksissa. Tietoinen kulutustottumusten muutos on kuitenkin vaikeaa. Tämä selviää Ylen ruokakoneesta, jossa suomalaisten kulutustottumuksia on tarkasteltu kaupan toimittamien tietojen perusteella. Muutoksista kertoo Helsingin yliopiston Kuluttajatutmimuskeskuksen tutkijatohtori Essi Pöyry. Ykkösaamun juontaa Marjo Näkki. Toimittajina Atte Uusinoka, Marko Tammi ja Jukka Vanninen. Tuottaja Katariina Lahtonen.

Tällä kertaa matkaamme Puolaan, josta itäsuomalainen Anni on löytänyt itselleen kodin. Kun Annille tarjoutui mahdollisuus työharjoitteluun ulkomailla, hän tarttui siihen oitis. Nuoresta iästään huolimatta työkokemusta on karttunut Puolan lisäksi jo Espanjasta ja Kiinasta. Kaikissa maissa on ollut puolensa ja itsetuntokin nousee kohisten, kun huomaa, kuinka hyvin sitä maailmalla pärjääkään. Ei muuta kuin rohkeasti vain oman mukavuusalueen ulkopuolelle!

Suomalaista puuta viedään maailmalle monessa eri muodossa. Sahatavaran ja paperin lisäksi sellu on mitä tärkein vientiartikkeli ja siitä tehdään esimerkiksi pehmopaperia siellä, missä omia metsiä ei juuri kasva. Metsäradio teki tutustumismatkan Keski-Euroopan kilpailluille alueille ja vieraili niin massiivipuuelementtitehtaalla kuin etikettitehtaallakin. Nyt kuitenkin siirrymme Metsäradion reportterin Olli Ihamäen johdattelemana eteläiseen Puolaan, jossa ei juuri puuta kasva. Mutta sielläkin tarvitaan toki paperia. Erityisesti pehmopaperin kulutus on kasvussa samassa suhteessa kuin puolalaisten käytettävissä oleva varallisuuskin lisääntyy. Kukapa sitä pyyhkisi enää sanomalehteen, jos varat riittävät jopa kolmikerroksiseen parfymoituun vessapaperiin. Kuva: Olli Ihamäki / Yle

Lautapelaajan uutuushylly -podcastin neljännessä jaksossa on vieraana Marko Tainio, jota tutkijanura on vienyt Puolaan ja Englantiin. Matkan varrelta pitkäaikainen Lautapeliseuran aktiivijäsen on kerännyt huomioita paikallisesta pelikulttuurista. Setvimme siis Puolan, Englannin ja Suomen lautapelikulttuurin eroja. Mukana myös ensimmäistä kertaa Tuomo Pekkanen ja Lautapelioppaan uutiset! Tunnusmusiikki: Kevin McLeod: Fretless (remix). incompetech.com, CC BY-SA.

4. osa: Hellettä Liettuassa. Vilnan ruuhkaa. 5. osa: Puolaan. Peurat rytistelevät öisessä metsässä. 6. osa: Puola. Kaatuminen suoralla maantiellä. Henkisten kuhmujen hoitoa.