Cafe au lait - Kahvihetkiä maaimalla

Eikö ole helluntaiksi heilaa? No eipä hätää - Kanadassa asuva rakkausvalmentaja Mia Halonen nimittäin antaa kuulijoillemme nyt oivia vinkkejä kumppanin löytämiseksi. Mia on sopeutunut uuden puolisonsa Timin kotimaahan erinomaisesti. - Tim on minun "luxury item", Mia kertoo.

Salla ei vaihtaisi Moskovaa enää mihinkään: elämä suurkaupungissa on mielenkiintoista, yllätyksellistä ja sopivasti haastavaa. Suomeenkaan ei enää ole ikävä kuin korkeintaan silloin, kun tekee mieli hetki levähtää ja hiljentyä.

Jennin haastattelun taustalla hurisee ilmastointilaite. Jenni nimittäin asuu perheensä kanssa kaukana, kuumassa Panamassa. Ennen tätä tutuksi tulivat Namibia ja Kenia. Miten luoda tavallisen suomalaiskodin tunnelma vaihtelevissa, eksoottisissa ympyröissä?

Tiran ääni kuuluu heikosti, sillä hän istuu parhaillaan purjeveneessä Floridan lähistöllä. Tiran perheen suuri seikkailu on vasta alussa: unelmaksi luultu maaseutukoti on vastikään myyty ja uusi elämä vesillä aloitettu.

Aasian lomamatkalla Meri tajusi, ettei elämää tarvitsisi elää vain viikonloppuja ja matkoja varten. Oli tehtävä muutos: Meri jätti työnsä Suomessa jäi ja siirsi asuntosäästöt matkakassaan. Onni on löytynyt Kuala Lumpurista.

Stand-up-koomikko Joni Koivuniemi päätyi suomalaislehtiin törmättyään kulttuurisiin eroihin Ranskassa. Kun Joni oli jättänyt lapsensa kahvilan ulkopuolelle hetkeksi nukkumaan, joutui hän setvimään asiaa jopa poliisin kanssa. Miltä arki muuten uudessa maassa maistuu?

Pohjois-Suomessa syntynyt ja Ruotsissa kasvanut Outi Karlsson vastaa puhelimeen pienessä eteläranskalaisessa kylässä. Siellä hän pyörittää puolisonsa Magnuksen kanssa majataloa, joka panostaa motocross-urheilijoihin. Miksi se kannattaa? Siitä ja ruotsinsuomalaisuudesta lisää tässä jaksossa.

Tällä kertaa matkaamme Puolaan, josta itäsuomalainen Anni on löytänyt itselleen kodin. Kun Annille tarjoutui mahdollisuus työharjoitteluun ulkomailla, hän tarttui siihen oitis. Nuoresta iästään huolimatta työkokemusta on karttunut Puolan lisäksi jo Espanjasta ja Kiinasta. Kaikissa maissa on ollut puolensa ja itsetuntokin nousee kohisten, kun huomaa, kuinka hyvin sitä maailmalla pärjääkään. Ei muuta kuin rohkeasti vain oman mukavuusalueen ulkopuolelle!

Tällä kertaa tapaamme kansainvälisissä ympyröissä kasvaneen suomalais-espanjalaisen Eerikin. Brysselin Eurooppa-koulun kasvatti, nyt opiskelijakaupunki Leuvenissa asuva mies pitää monikulttuurista elinympäristöä suurena rikkautena. Monikielisyys on sitä paitsi auttanut nuorta miestä löytämään todellisen unelmatyön: Eerik vetää surffileirejä Espanjassa.

Mitä sinulle tulee mieleen Thaimaan Pattayasta? Eläkeläisrouvan paratiisi kenties? Tällä kertaa soitimme Päiville, joka viettää unelmakohteessa nyt ensimmäistä eläketalveaan. Pattaya on mainettaan paljon parempi, hän kertoi meille. Tekemistä riittää ja saunakin löytyy!

Tällä kertaa matkaamme Tanjan mukana maailman ääriin. Valokuvaajana työskentelevä nainen reissaa yhdessä toimittaja-miehensä kanssa. Määränpää valikoituu pitkälti mielenkiintoisten töiden mukaan. Juureton elämä on seikkailua isolla kirjaimella, mutta vaatii myös hurjasti töitä. Tervetuloa mukaan!

Tällä kertaa tapaamme Etelä-Ranskassa suunnittelijana työskentelevän Riia Bernard-Paulinin. Ensimmäiset laukkunsa Riia ompeli marseillelaisen kotinsa kellarissa. Vuosien varrella design-bisnes on kasvanut ja kokoelmiin kuuluu nykyään myös sisustustuotteita. Ulkomaisen suunnittelijan elämä ei ulkomailla kuitenkaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Miksei? Siitä lisää jaksossa.

Café au lait - Aikuisen uudet ystävät by Lilli & Helena

Linda vastaa puhelimeen Nha Trangissa, missä hän asuu tulevan miehensä perheen luona. Tulevaisuus näyttää jännältä: häät ovat aivan kulman takana! Ennen avioliiton solmimista parin on kuitenkin pitänyt käydä mm. paikallisissa mielentilatutkimuksessa. Miksi? Siitä lisää jaksossa!

Heimo on vertaistuen yhteisö, jossa ihmiset voivat auttaa toisiaan. - Ihmisillä on paljon mielen haasteita. Tämä on paikka, jossa ihmiset voi puhua vaikeista asioista, perustaja Jarno Alastalo sanoo. Heimoa viedään nyt Japaniin, missä painitaan tuttujen ongelmien, kuten puhumattomuuden parissa.

Karoliina Mutanen työskentelee opettajana Qatarin Finland International Schoolissa. Työ suomalaista opetusjärjestelmää soveltavassa yksityiskoulussa on hyvin motivoivaa ja tuntuu tärkeältä. Muunmaalaisille vanhemmille suomalaisia opetusmetodeja saa usein olla selittelemässä, mutta se ei haittaa, päin vastoin. Nelivuotiaan ei tarvitse osata yhtälöitä saati lukea. - Haluan olla edistämässä sitä ajatusta, että sallitaan lasten olla lapsia, Karoliina kertoo.

Jaakko Sorsa on asunut Hongkongissa jo reilut kolmetoista vuotta. Aasian perukoille hänet lennätti työ silloin vasta avattavassa pohjoismaisessa ravintolassa. - Hongkong oli kaukana ja eksoottinen. Lisäksi kun oli laittanut siihen mennessä ranskalaista, klassista ja modernia, niin skandinaavinen keittiö kuulosti tosi kiinnostavalta, Jaakko kertoo syistä lähteä Helsingistä. Veri oli toki aina vetänyt miestä maailmalle. Hän oli ehtinyt työskennellä jo mm. keittiöissä Bahamalla ja Fidjillä. Vasta kuhisevasta Hongkongista hän kuitenkin kokee löytäneensä kodin. Ympäristökin on kokin kannalta otollinen: ruualla on tosi tärkeä paikka ihmisten arjessa. - Ruoka nähdään mielenkiintoisena ja jännittävänä asiana, jonka kautta ihmiset haluavat tutustua uuteen kulttuuriin. Jopa hississä puhutaan sään sijasta ruuasta. - Tervehdys on täällä se, että “mitä söit tänään” tai “mitä söit aamiaiseksi”, eikä siihen aina edes odoteta vastausta, Jaakko kertoo. Vuosien pitkäjänteisen työn ansioista hänestä on tullut Hongkongissa tunnettu hahmo, josta on kirjoitettu jopa Financial Timesissä. Sillä pohjoismainen keittiö - sehän on yhtä kuin Jaakko.

Timo-Pekka Koskela vastaa puheluumme Kiinasta, muutaman tunnin päästä Pekingistä. Sinne hänet on vienyt työ – Timo-Pekka nimittäin valmentaa Kiinan lumilautailujoukkuetta. - Kyllä se unohtuu, että teen Kiinan eteen töitä. Lähtökohtaisesti valmennan urheilijoita, aikaisemmin Suomen joukkuetta valmentanut Timo-Pekka Koskela naurahtaa. Työ onkin tuottanut tulosta: isoissa kisoissa joukkue on pärjännyt upeasti. Moni asia on Kiinan huippu-urheilussa kuitenkin toisin kuin Suomessa – siitä, kuinka nuoret ovat esimerkiksi valikoituneet maajoukkueeseen ja miltä heidän tulevaisuutensa näyttää, Timo-Pekka kertoo jaksossamme seikkaperäisesti. Hänelle itselleen unelmatyö antaa paljon, mutta myös ottaa. Kaikkein rankinta on olla yli puolet vuodesta poissa lasten ja vaimon luota. Siksi hän ei näe tekevänsä reissutyötä enää kovinkaan pitkään. Mutta ennen varsinaiset tulevaisuudensuunnitelmien tarkentumista keskitytään kuitenkin kevään talviolympialaisiin. Nehän ovat jo ihan kohta!

Aino tapasi kyproslaisen diplomaattimiehensä Helsingissä, kun opinnot olivat vielä kesken. - Mä nappasin hänet sieltä, ettei kukaan muu ehdi, Aino nauraa puhelimen päässä Sveitsissä. Kansainvälinen elämä miehen rinnalla on osoittautunut kaikkea muuta kuin tylsäksi: nykyään nelihenkinen perhe muuttaa 1-4 vuoden välein maasta toiseen. Lähtölaskenta on taas alkanut: kesällä on edessä muutto, nyt Sveitsistä Kyprokselle. Muuton häilyminen kiikarissa näkyy myös arjessa. - En jaksa enää tavata ihmisiä täällä, keskityn suunnittelemaan jo tulevaa, Aino kertoo sitten. Erityisesti lasten syntymän jälkeen muuttaminen on muuttunut stressaavaksi, sillä käytännön asioiden on oltava jo uuteen maahan saavuttaessa kunnossa. - Mä tiedän kyllä kokemuksesta, että kyllä se rauha löytyy sitten taas, Aino tuumaa.

Vielä viime vuosikymmenen puolella Heidillä oli ura hurjassa nosteessa: hän suunnitteli Los Angelesissa vaatteita maailmankuuluille nimille, kuten Jessica Alballe, Paris Hiltonille ja Busta Rhymesille. Työ oli innostavaa ja vei mukanaan, vaikka aika ajoin Heidi tunsikin itsensä yksinäiseksi. - Aina kun kävin Suomessa, tapasin hirveästi kavereita ja oli tosi hauskaa. Mulle tuli kaipuu Suomeen, Heidi kertoo. Kun Heidille sitten tarjottiin bisnesmahdollisuutta Suomessa, hän päättikin jäädä synnyinseudulleen tavallista pidemmäksi aikaa. Elämä sai lopullisesti uuden suunnan, kun hän tapasi tulevan lapsensa isän ja tuli raskaaksi. - Sen enempää omaa uraa ja tulevaisuuttani ajattelematta, riuhtaisin itseni irti Losista. Syytä raskaushormoneja. Muutti osoittautui kuitenkin virheeksi. Vaikka lapsi oli toivottu, työkuviot eivät ottaneet tuulta alleen. Muutenkin elämä Suomessa on ollut monessa kohdassa pettymys.

Tässä jaksossa tapaamme Saaran, joka asuu puolisonsa Severin kanssa Tel Avivissa. Saara on lastentarhanopettaja, jolle on kertynyt työkokemusta Israelin lisäksi Turkista ja Thaimaasta, muttei vielä Suomesta.

Ira muutti lapsineen Saint Martinin saarelle juuri ennen kuin hurrikaani Irma iski ja pani kaiken uusiksi Miltä elämä näyttää nyt, kun tilanne on rauhoittunut? Tuliko ikävä kotiin? Siitä tämänkertaisessa podcast-jaksossamme!

Podcastia on nyt tehty vuosi! Onnea meille! Kuukausiin mahtuu huikea määrä kiinnostavia haastateltavia ja tietysti... aika monta mokaa. Kuuntele iloinen synttärilähetyksemme.

Mitä kuuluu leirikoulukaverille? Teini-iän ihastukselle? Terhi törmäsi nuoruuden rakkauteensa aikuisiällä Facebookissa ja antoi kohtalon viedä. Tässä jaksossa tapaamme naisen, joka elää värikästä työ- ja perhe-elämää Jyllannissa.

Tänään tapaamme Maijun, joka on erityislapsen äiti. Hän kertoo koskettavasti arjestaan Englannissa.

Kun Mialle tuli mahdollisuus lähteä maailmalle, hän empi. Suomessa oli kaikki hyvin: kiva työ, harrastuksia ja ystäviä. Miksi jättää kaikki tämä? Ensimmäinen, vain muutaman kuukauden mittainen ulkomaanoleskelu lopulta muutti Mian elämän lopullisesti. Nyt hän on asunut 12 vuotta Chilessä, pienessä kylässä, kaukana ihmisistä. Sosiaalinen elämä on vähäistä, mutta se ei haittaa.

Tällä kertaa saimme kahvivieraaksemme Afganistanissa jo neljä vuotta asuneen Sinin. Sini kertoo arkielämästään Kabulissa ja siitä, mikä häntä on vetänyt töihin vaaravyöhykkeelle.

Missä vaiheessa ulkosuomalainen muuttuu ulkomaalaiseksi? Anu on nyt, monien Australian vuosien jälkeen kahden maan kansalainen. Syitä kansalaisuuden hakemiselle oli monia.

Sandra teki elämänmuutoksen, karisti Suomen hiekat varpaistaan ja muutti maailmalle maistelemaan kokemuksia. Uusi elämä ei ehkä vastaa kaikkia häneen kohdistettuja odotuksia.

Tarja on avustustyönteon todellinen konkari. Tässä podcast-jaksossamme hän kertoo myös ihailtavalta kuulostavan työn pimeistä puolista.

Sonja toimi vuosia ammattisukeltajana Afrikassa. Hän kertoo haastattelussamme, millaista on toimia miehisellä alalla muslimivaltiossa nimeltä Djibouti.

Päivin ei koskaan pitänyt muuttaa Thaimaahan. Tarkoitus oli lähteä lähetystyöhön Senegaliin, mutta suunnitelmat muuttuivat viime hetkellä. - Thaimaassa piti olla vain vuosi, mutta sitten tapasin tulevan mieheni, Päivi kertaa alkuaikojen tapahtumia Bangkokissa. Ja niin hän jäi. Työkomennus päättyi ja Päivin kehitettävä itselleen tekemistä. Hän päätti keskittyä intohimoonsa eli vatsatanssiin, jota oli harrastanut tosissaan jo vuosia.   Päivi löysikin kaupungin ainoa tanssistudion, johon hän hakeutui ja jonka puitteissa alkoi esiintyä tilaisuuksissa. Hyvin alkanut tanssijanura  ei kuitenkaan edennyt niin kuin hän oli ajatellut: tanssitovereiden ystävällisten hymyjen takaa paljastui selkäänpuutotuksia ja epärehellisyyttä, lopulta jopa potkut tanssiryhmästä.  - Olin kuullut aasialaisesta kasvokulttuurista ja kasvojen menetyksestä, mutta en mä ollut tajunnut ollenkaan, miten se vaikuttaa kaikkeen. Nykyään Päivi työskentelee yksin, mikä on paitsi antoisaa, myös tanssijalle vaativaa. Podcast-jaksossa hän kertoo mm. miltä tuntuu esiintyä mafiamiehille Pattayalla. -   Multa on kysytty, että miten mä voin elää näin, koska minulle ei kerry Suomeen eläkettä. No en kai mä voi elämääni elää vain laskeskelemalla eläketta? Aika pitkälti olisi minulta elämä jäänyt elämättä.

Kuka vielä muistaa Katrin ja Kaitsun, vantaalaisen teiniparin, josta on tehty useampi dokumentti? Katrin ja Kaitsun yhteiselämään eivät kaikki uskoneet, vaikka olisi kannattanut. Tätä nykyä pari asuu Kataloniassa ja lapset ovat jo lentäneen pesästä.

Johanna asuu tyttönsä kanssa Saksassa, mies taas työn perässä Ruotsissa. Kuinka toimii perheen kaukosuhde? Siitä kertoo Johanna tämänkertaisessa jaksossamme.

Miina muutti perheineen Intiaan uuden vuoden tienoilla.  Maailmalle lähdettiin miehen työn perässä: paitsi että taakse jäi synnyinmaa, Suomeen jäi myös Miinan oma ura. - Pohjoismaisena, itsenäisenä naisena se että heittäytyy miehen armoille, on asia, jota pitää pään sisällä vähän käsitellä. Tyyliin voinko mä nyt kiukutella sille, kun elämme hänen rahoillaan, Miina kertaa tuntemuksiaan.   Delhissä perheen arki muuttui tyystin toisenlaiseksi kuin ennen. Kotona ruuat laittaa ja pyykit pesee apulainen. Lapset vie kouluun autonkuljettaja, koska harva suomalainen uskaltautuu kaaosmaisen liikenteen keskelle.  -  Onhan se jokanaisen unelma, että kotona on apua, mutta ei se ole aina niin yksinkertaista. Suomalainen nainen tarttee omaa tilaa kotona.  Vaikkei ehkä tilaa, Miina on saanut Intiassa rutkasti aikaa itselleen. Hän urheilee ja tekee suunnitelmia tulevan varalle. Oma aika on jotain, mistä hän on haaveillut jo pitkään.   -  Kun sä hyppäät tästä Suomen oravanpyörästä, jossa sä suoritat koko ajan jotain, niin se vapaus, jossa mä voin tehdä tai olla tekemättä, niin onhan se aikamoinen lahjakin. Lisää Miinan ajatuksia tämänkertaisessa podcast-jaksossa.

Riina-Maija Palander vastaa puhelimeen Virosta, missä hän on vastussa Ontikan tilasta. Riina-Maija, tai Riinis on asunut aina maailmalla, jo ennen miehensä Kalle Palanderin tapaamista. Vaikka työelämä sai kymmenisen vuotta sitten jäädä, aika kotona ei koskaan ole käynyt pitkäksi. Neljä lasta, hevoset, tila ja miehen ura ovat pitäneet siitä huolen. Riinistä harmittaa, ettei Suomessa kotiäitiyttä osata arvostaa.  - Äitiys on Suomessa maan alle haudattu, ei voi edes sanoa, että se olisi ala-arvostettua. Ulkomailla kun sanon, että ole kotiäiti, sehän suorastaan villitsee ihmiset. Suomessa sulle lyödään suuperheen äiti -leima otsaan, ihan kuin olisit joku maatalon emäntä, joka punnertaa maitotonkkien kanssa menemään. Riina-Maijan tavoin moni ulkomailla asuva suomalainen nainen on joutunut luopumaan Suomen urastaan puolison vuoksi. Kun paluumuutto alkaa häämöttää, moni ajatteleekin palaavansa takaisin työelämään - niin teki Riiniskin. Todellisuus voi osoittautua toiseksi.  - Kun me tultiin Espanjasta vuodenvaihteessa, niin minä tietty ajattelin, että tässähän voisi vaikka tehdä jotain. Mutta en minä sitä kyllä helpoksi kokenut. Olen valmistunut huippuarvosanoin Oslosta, olen opiskellut bisnestä ja puhun paljon kieliä - ei se niistä ole kiinni. Ongelma on siinä, että koulutodistukset ja työkokemukset ovat kymmenen vuoden takaa.  Lisää Riina-Maija räväköitä ajatuksia kuulet podcastistamme alta.

Johanna muutti kuusihenkisen perheensä kanssa Uuteen-Seelantiin. Matkaan lähtivät vain matkalaukut, muu omaisuus myytiin tai poltettiin.

Ystäviä etsimässä by Lilli & Helena

Saamme Eija Kanniston kiinni Barcelonasta. Hän on juuri palaamassa Afrikasta Espanjan kautta Suomeen. Eijaa matkakuume puri vasta keski-iässä, neljänkympin paremmalla puolella. - Minä olin kymmenen vuotta lasten kanssa kotona ja nautin siitä ajasta. Mutta sitten itsenäistyin kun lapset kasvoivat ja avioero tuli. Minun oli päästävä maailmalle. Ensin Eija reissasi Italiaan, sitten mukaan tulivat Espanja ja Turkki. Monikuisia reissuja hän teki aina töiden antaessa periksi. - Ei se pelkästään helppoa ole ollut. Usein on ikävä perhettä, lapsia ja lapsenlasta. Mutta kaipuu maailmalle on valtava. Olen halunnut reissuilla etsiä itseäni, en ole oikein koskaan tuntenut itseäni suomalaiseksi. Viimeiset seitsemän kuukautta Eija on viettänyt Gambiassa. Hän päätyi sinne alunperin lomamatkalle, mutta nykyään hän voi kutsua Länsi-Afrikkaa kodiksi. Eija nimittäin löysi sieltä uuden rakkauden ja meni syksyllä uusiin naimisiin. Eijan jännittävä elämä ei miellytä kaikkia. Blogiin tulee paljon ikävää palautetta. - Ehkä se sitten on sitä kateutta. Moni saattaisi haluta eläää juuri minun elämäni.

Kaksi ensimmäistä vuotta Maputossa on nyt takana. Mosambik alkaa vihdoinkin tuntua kodilta. - Tänne sopeutuminen on ollut hidasta, Lotta Ehrnrooth myöntää haastattelussamme. Oli opeteltava uusi kieli, paikalliset tavat, ja löytää uusi sosiaalinen verkosto. Lotan Afrikkaan on vienyt miehen työ: eteläisellä pallonpuoliskolla entisen toimittajan titteli on yhtä kuin diplomaatin rouva. Yllättäen Afrikassa sosiaalinen elämä on kuitenkin osoittautunut puolison näkökulmasta virkeämmäksi kuin esimerkiksi Saksassa, missä perhe asui tätä aiemmin.

Mies löytyi Afrikan sarvesta ja oma paratiisi Ranskan maaseudulta Suska Karjalainen vastaa videopuheluun omien sanojensa mukaan “keskeltä ei mitään”. Oikeasti Suska on kumpuilevalla maaseudulla, noin tunnin ajomatkan päässä ranskalaisesta suukaupungista Toulousesta - Tämä me halusimmekin. Ei moottoriteitä, lentokenttiä eikä mielellään edes naapureita. Elämä toi maaseudulle reilu vuosi sitten. Ennen oman paratiisin löytymistä Suskalle oli ennättänyt kertynyä kokonainen litania asuinmaita. Hän ei ole koskaan pelännyt heittäytyä: Suomesta tie oli vienyt esimerkiksi Venäjälle, Tsekkiin, Yhdysvaltoihin ja viimeksi Djiboutiin. Afrikan sarvesta löytyi myös puoliso, ranskalainen Nico, jonka kanssa tämä viimeisin koti on nyt perustettu. Kiertolainen on siis viimein laskenut matkalaukkunsa. Nykyinen projekti nimittäin vaatii pitkäjänteisyyttä: Suska remontoi miehensä kanssa ostamastaan maatilasta retriittiä, paikkaa, jonne voi tulla harrastamaan tai vaikka vain rahoittumaan. Täällä, Happy Hamletissa Suskankin on hyvä olla. - Sä tiedät vaan siinä hetkessä, että ei mun kuulu olla missään muualla.

Tässä jaksossa tapaamme kirjailija Kira Poutasen, jonka kanssa juttelemme paitsi Ranskan presidentinvaaleista, myös kirjoittamisesta, Pariisista ja jopa meditaatiosta.

Tian rintasyöpä todettiin kaksi vuotta sitten rutiinitarkastuksessa. Tia jäi sairastumisestaan huolimatta asuinmaahansa Espanjaan hoitoon. Hän kertoo tässä jaksossa, millaista hoito on ollut kaukana synnyinmaasta.

Unelmista tulee toteuttamiskelpoisia projekteja kun ne panee Exceliin. Näin sanoo viinitilaa Italiassa pyörittävä Riikka Sukula, jonka tapasimme Antibesissa. Riikka kertoo haastattelussamme, millaista elämä on viinitilan kulissien takana ja kuinka parisuhde kestää italialaisen remontin.

Mirjam näki ilmoituksen ilmaisjakelulehdessä: joku halusi vaihtaa eteläeurooppalaisen asuntonsa kesämökkiin Suomessa. Optimistinen Mirjam otti ilmoittajiin yhteyttä - ja loppu onkin historiaa. Hän elää elämässään rohkeaa, suorastaan kadehdittavan ihanaa vaihetta.

Kaikesta selviää, vaikkei asiat menisi ihan niin kuin on suunnitellut. Riikka kävi läpi rankan avioeroprosessin Brasiliassa, mistä kertoo tämänkertaisessa jaksossamme. Riikka selvisi vaikeuksista kaukana synnyinmaasta ja antaa kuulijoillemme tärkeitä vinkkejä.

Asta lähti maailmalle yksin, mutta löysi paikkansa uudessa kotimaassa nopeasti. Sopeutumisessa auttoi intohimoksi muuttunut harrastus, sen kautta löytyi samanhenkisiä ystäviä ja lopulta jopa aviomies. Astan mielestä harrastus on paras tapa päästä osaksi yhteiskuntaa.

Päivin elämä Washingtonissa oli ruuhkaista. Hän oli paitsi yksinhuoltajaäiti, hän myös paiski töitä suomalaiselle medialle lähes vuorokauden ympäri. Yhtälössä ei ollut tilaa treffailulle muuten kuin internetissä. Tässä jaksossa Päivi kertoo hauskasti, millaista aikuisen naisen nettideittailu oli ja minne se loppujen lopuksi johti.

Uusimmassa jaksossa juttelemme Heidin kanssa, joka toteutti pitkäaikaisen unelmansa muuttamalla Thaimaahan. Onko arki vihreämpää aidan toisella puolella?

Pauliina vietti parhaat nuoruusvuotensa Etelä-Ranskassa. Elämä heitti hänet sittemmin takaisin Suomeen, mutta kaipuu etelään jäi. Ikävä pitää tiukassa otteessaan ja mietityttää päivittäin. Olisiko elämä siellä parempaa kuin Suomessa?

Kun hyvien koulujen Suomesta lähtee, joutuu lasten kouluvalintoja pähkäilemään uusilta kanteilta. Onko paikallinen koulu mistään kotoisin? Onko meillä varaa yksityiskouluun? Tällä kertaa soitamme Gran Canarialle, missä suomalainen Miia asuu yhdessä espanjalaisen miehensä ja pian kuusivuotiaan tyttärensä kanssa. Hänelle kouluasiat ovat hyvin ajankohtaisia.